8.2.9 ARVIOINNIN EPÄVARMUUSTEKIJÄT HAITALLISTEN VAIKUTUSTEN EHKÄISEMINEN JA LIEVENTÄMINEN

mukana ja suuntautuisi kohti Petkellahtea. Vaikutukset näkyisivät kohonneina metalli- ja suolapitoisuuksina ja happamuutena pinta- ja/tai pohjavedessä. Kaivojen vedenlaatuun voisi tulla muutoksia Petkellahden suunnassa kaivoissa 14, 11 ja 10. Kohonnutta pitoisuustasoa on vaikea arvioida jopa mallinnuksella, mutta vaikutukset arvioidaan suuriksi nykytilan onnettomuustilanteeseen verrattuna. Onnettomuustilanteen pohjavesiten merkittävyys arvioidaan vastaavaksi kuin toiminnan aikaisessa tilanteessa. Toiminnan loppumisen jälkeen, mikäli rikasteet saadaan kokonaan hyödynnettyä alueen ulkopuolella, onnettomuusriskit poistuvat kyseisiltä alueilta. 8.2.8 HAITALLISTEN VAIKUTUSTEN EHKÄISEMINEN JA LIEVENTÄMINEN Pohjaveteen kohdistuvia haitallisia vaikutuksia estetään rakentamalla sijoitusaltaiden alle suojarakenteet. Salaojitus altaiden alla ja tarkkailu auttaa havaitsemaan häiriö-/onnettomuustilanteet toiminnan aikana ja sen loputtua. Altaiden alla on kolminkertainen eristys (moreeni ja kaksi geoteknistä kalvoa) sekä salaojitus tarkkailukaivoineen, joiden avulla tilanteet on mahdollista tunnistaa ja mahdollisten tilanteiden seurauksia vähennetään. Rikastushiekka-altaan osalta vedet ohjataan suon kosteikkoon puhdistettavaksi. Kosteikkokäsittelyn avulla suotovedet puhdistuvat. Samalla rikastushiekka-altaan vaikutukset saadaan koottua kaivosalueen pohjoisosaan, jolloin vaikutukset lieventyvät Heinälammen, Kylmäpuron ja Luikonlahden alueen maa- ja kallioperän pohjavesissä. Toiminnan loppumisen jälkeen altaiden ja kosteikon alapuoleisten pohjavesien laatua tarkkaillaan säännöllisesti myöhemmin sulkemissuunnitelmassa määritettävien tarkkailujen mukaisesti. Tarkkailuista saatavan lisätiedon ja sen perusteella tehtävän tilannearvion mukaan tarvittaessa lisätään talousvesikaivoja tarkkailupisteisiin. Mikäli rikastushiekan louhostäytön seurauksena louhosveden laatu heikkenisi, voidaan veden laatua parantaa lisäämällä louhokseen kalkkikiveä ph:n nostamiseksi, jolloin rikastushiekan liukoisuus pienenee. Lisäksi voidaan kaivosveteen syöttää bakteeriymppiä sulfaatinpelkistäjäbakteereiden toiminnan lisäämiseksi ja metallien saostamiseksi sulfideina (VTT 2008). Mikäli vaihtoehdossa VE2 kaivosveden laatu osoittaa blokkitäytöstä johtuvia heikkenemisen merkkejä, voidaan haitallisia vaikutuksia ehkäistä peittämällä blokkeja kalkkikivellä. Lisäksi voidaan kaivosveteen syöttää bakteeriymppiä sulfaatinpelkistäjäbakteereiden toiminnan lisäämiseksi ja metallien saostamiseksi sulfideina louhoksen pohjalle (VTT 2008). Vaihtoehdossa VE2 rikkirikasteblokkien kaivostäytön vaikutuksia kaivosveden laatuun voidaan mahdollisesti vähentää peittämällä blokkitäyttö rikastushiekalla. Tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan ole huomioitu tässä ten arvioinnissa. 8.2.9 ARVIOINNIN EPÄVARMUUSTEKIJÄT Pohjaveden ten arvioinnissa pohjaveden liikkuminen kaivosalueella on arvioitu virtausmallinnuksen (Pasanen & Backnäs 2013) perusteella. Mallinnus on parhaimmillaan yritys kuvata monimutkaisia ympäristöolosuhteita, joihin vaikuttavat monet tekijät. Mallinnuksessa esitettyjen epävarmuuksien mukaan tarkempien pohjaveden kulkeutumisen arvioiden saamiseksi tarvittaisiin huomattavia määriä lisätutkimuksia ruhjevyöhykkeiden sijainneista, hydraulisista ominaisuuksista ja tarkemman mallintamisen. 114

8.3 PINTAVEDET 8.3.1 VAIKUTUKSEN ALKUPERÄ Arvioitavien vaihtoehtojen aiheuttamat vesistövaikutukset ovat samoja, joita aiheutuu nykyisen rikastustoiminnan seurauksena. Nämä vaikutukset on kuvattu luvussa 6.9. Niiden alueellinen jakautuminen, voimakkuus ja kesto ovat eri vaihtoehdoissa erilaisia. Hapen kulkeutuminen vanhaan sulfidipitoiseen rikastushiekkakerrokseen aiheuttaa rapautumista, mikä heikentää rikastushiekka-alueen suotovesien laatua. Suotovesissä esiintyy nykyisin happamuutta sekä suuria määriä sulfaattia, rautaa, kalsiumia ja magnesiumia (Savo-Karjalan ympäristötutkimus Oy 2014). Myös nikkeli-, kupari-, sinkki- ja mangaanipitoisuudet ovat olleet koholla. Prosessin ylitevesien pumppaus rikastushiekka-alueelle lisää hieman suotovesien määrää, mutta myös pitää rikastushiekka-alueen veden pinnan korkealla ja ehkäisee siten hapen kulkeutumista syvempiin läjityskerroksiin. Runsaasta selkeytystilavuudesta johtuen purkuveden kiintoainepitoisuudet ovat alhaiset, eikä kaivosvesien purkamisesta siten aiheudu samentumaa tai värimuutosta aiheuttavaa kiintoainekuormitusta purkuvesistöön. Rikastuksessa käytettävien prosessikemikaalien käytöstä aiheutuva kuormitus on teoriassa niin vähäistä, ettei sitä ole tässä arvioinnissa eritelty muusta kuormituksesta. Käytetyt prosessikemikaalit valtaosin saostuvat rikasteisiin tai hajoavat biologisesti pitkän viipymän johdosta ennen päätymistään Kylmäpuroon. Rikastuksessa ei myöskään käytetä nykyisin rikkihappoa, josta aiheutuisi sulfaattikuormitusta. (luku 3.4, Boliden Kylylahti 2014) Rikastusprosessikemikaalien lisäksi muita kemikaaleja ei päädy rikastamon vesikiertoon. Käytettävät kemikaalipakkaukset ovat pieniä, joten onnettomuustilanteessa vaikutukset jäävät hyvin vähäisiksi. Voiteluöljyt ja ajoneuvojen ja työkoneiden käyttämät öljyt imeytyvät onnettomuustilanteessa pintamaahan ja saadaan kerättyä pois massavaihdoin tai imeytysainein. Prosessivesikiertoon onnettomuustilanteessa joutuvat öljyt voidaan kerätä altaista öljypuomein. (Boliden Kylylahti 2014) CoNi- ja rikkirikasteen allasvarastoinnin aiheuttama kuormitus edellyttää onnettomuustilannetta. Mikäli nykyisin hapettomissa olosuhteissa säilytetty CoNi- ja rikkirikaste pääsevät hapettumaan ja altistuvat veden liuottavalle vaikutukselle, voi näiden läjityksestä purkautua hapanta, sulfaatti- ja metallipitoista vettä. Rikasteiden tai rikastushiekan loppusijoittaminen avolouhokseen voi aiheuttaa hapanta kaivoskuormitusta pintavesiin ylivuodon tai kallioruhjeiden kautta, mikäli olosuhteet kaivoksessa saavat aikaan sulfidien hapettumista. 8.3.2 LÄHTÖTIEDOT JA ARVIOINTIMENETELMÄT Rikastamo- ja kaivosalueen purkuvesien määrästä ja laadusta on olemassa runsaasti tarkkailuaineistoa. Säilytettävien rikasteiden ja läjitettävien kaivannaisjätteiden määritettyjä liukoisuuksia hyödynnetään arvioitaessa onnettomuustilanteen vaikutuksia ja toiminnan loppumisen jälkeistä muutosta kuormituksessa. Louhosvesien nykytila perustuu tutkittuihin pitoisuuksiin 7.2.2012 (Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy) otetuissa näytteissä. Alueen vesistöistä on olemassa pitkäaikaista vesistötarkkailuaineistoa useasta eri tarkkailupisteestä. Tarkkailutuloksia sekä MINERA-hankkeessa tehtyjä lisäselvityksiä on hyödynnetty vesistöjen nykytilakuvauksessa. Tulosten tulkinnassa on huomioitava, että purkuvesistöt eivät edusta luonnontilaista vesistöä, vaan aikaisemman kaivos- ja rikastamotoiminnan vaikutuksia vesistöissä on havaittavissa. Vesistöalue on rajattu edellä mainittujen pitkäaikaisten vesistötarkkailuaineistojen perusteella. Rajauksen perusteluna on tähän mennessä havaitut ja toiminnasta odotettavissa olevat vaikutukset. Retusen pääaltaan virtaama on huomattavan suuri. Nykyisten velvoitetarkkailutulosten perusteella nykyisen toiminnan Luikonlahteen kohdistuvat vaikutukset häviävät Rikkaveden pääaltaaseen mennessä. Ympäristöten arvioinnin kohteena olevien toimintojen aiheuttamalla kuormituksella ei arvioida voivan olla ta Kaavinjärveen tai Rikkaveden pääaltaaseen asti. Vesistöjen nykytilaa on kuvattu aluetta laajemmin luvussa 6.9. Ympäristöten arvioinnissa arvioidaan mahdolliset muutokset verrattuna pintavesistöjen nykytilaan hankevaihtoehdoittain. Vaikutuksia on ensisijaisesti kuvattu pintavesien nykytilaa kuvaavassa luvussa 6.9. Arviointiosiossa kuvataan miten nämä vaikutukset muuttuvat eri hankevaihtoehdoissa. Vaikutusten arvioinnissa on huomioitu toiminnassa muodostuvien purkuvesien määrä ja laatu, niiden purkupaikat ja -reitit sekä vastaanottavan vesistön (valuma-alueen) muutos. Arviointi on jaettu toiminnan aikaisiin (8.3.4) ja toiminnan jälkeisiin (8.3.5) vaikutuksiin niin sanotussa normaalitilanteessa. Vaikutuksia on käsitelty valuma-alueittain, koska valuma-alueiden ominaisuudet ja niille kohdistuvat vaikutukset ovat hyvin erilaiset. Vaikutukset rikastealtaiden onnettomuustilanteissa on arvioitu erikseen luvussa 8.3.7. Tunnistetut epävarmuudet (8.3.9) liittyen veden laadun arviointiin on pyritty minimoimaan tekemällä arvio tällaisten muuttujien osalta ympäristön kannalta huonoimman arvioitavissa olevan tilanteen mukaan. Vaikutukset purkuvesistön veden laatuun arvioitiin laskennallisesti, perustuen ensisijaisesti pitoisuuksien laimenemiseen. Muita aineiden reduktiomekanismeja (sedimentoituminen, bioakkumulaatio yms.) on arvioitu tapauskohtaisesti. 115

Ympäristön herkkyyden ja ten suuruuden määrittäminen Vastaanottavan vesistön muutos tai arvo on arvioitu hankealueen vesistöjen nykyisen ekologisen tilan, suojeluarvojen sekä veden viipymän perusteella. Lisäksi on huomioitu alueen pintavesien laadulliset ja määrälliset käyttötarpeet. Herkkyyden määrittämisessä käytetyt ominaispiirteet on esitetty taulukossa 8-5. Kriteerit ovat suuntaa antavia ja lopullinen määritellään niiden muodostaman kokonaisuuden perusteella. Taulukko 8-5. Pintavesi, kohteen tason määräytyminen. Matala Huomattava Vaikutusalueella ei ole erityisiä tai arvokkaita kohteita, joihin pintavesien laatu tai määrä vaikuttaa. Vesimuodostuman valuma-alueen koko tai virtaama on suuri. Vesimuodostuman tilavuus on suuri. Vesimuodostuman ekologinen luokitus on erinomainen tai hyvä, eikä se ole nykytilassa vaarassa heikentyä. Veden puskurikyky on hyvä. Vesistöön ei kohdistu veden laadun muutoksille herkkää vedenottoa. Herkkyys määritellään matalaksi myös alueella, missä varsinaisia pintavesimuodostumia ei esiinny. Vaikutusalueella on erityisiä tai arvokkaita kohteita, joihin pintavesien laatu tai määrä vaikuttaa. Vesimuodostuman valuma-alueen koko tai virtaama on kohtalainen. Vesimuodostuman tilavuus on kohtalainen. Vesimuodostuman ekologinen luokitus on hyvä tai se on nykytilassa vain hieman ihmistoiminnan muuttama. Pintaveden puskurikyky on tyydyttävä. Vesistöön ei kohdistu jatkuvaa tai tärkeää vedenottoa, joka on herkkää veden laadun muutoksille. Vaikutusalueella on suojelukohteita, joihin pintavesien laatu tai määrä vaikuttaa. Vesimuodostuman valumaalueen koko tai virtaama on pieni. Vesimuodostuman tilavuus on pieni. Vesimuodostuman ekologinen luokka on nykytilassa herkkä muutoksille. Vesimuodostumalla on kansallista virkistysarvoa. Pintaveden puskurikyky on huono. Vesistöllä on hyvää veden laatua edellyttävä tärkeä käyttötarve. Pintaveteen kohdistuvia vaikutuksia arvioitiin taulukon 8-6 mukaisella luokittelulla, jossa otettiin huomioon ten kesto ja laajuus sekä seuraukset vesimuodostuman ekologiselle tilalle ja veden käytölle. Taulukko 8-6. Pintaveteen kohdistuvien ten suuruusluokan määräytyminen. - - - - - - Vaikutus pintaveden laatuun ja määrään on suuri tai pysyvä. Haitallisten aineiden pitoisuudet muuttuvat ja muutos on ratkaiseva ympäristölaatunormirajan ylittymiseen/alittumiseen. Vaikutukset näkyvät pitkälle vesistöreitillä. Vaikutus muuttaa selvästi pintaveden käyttömahdollisuuksia. Vaikutus pintaveden laatuun ja määrään on kohtalainen tai pitkäkestoinen. Haitallisten aineiden pitoisuusmuutos on vesianalytiikalla selvästi havaittava, mutta muutos ei ole ratkaiseva ympäristölaatunormirajan ylittymiseen/alittumiseen. Vaikutukset näkyvät myös vastaanottavan vesimuodostuman alapuolella. Vaikutus muuttaa veden käyttömahdollisuuksia vain vähän. Vaikutus pintaveden laatuun ja määrään on pieni tai lyhytkestoinen. Haitallisten aineiden pitoisuusmuutos on vesianalytiikalla havaittava, mutta muutos ei ole ratkaiseva ympäristölaatunormirajan ylittymiseen/alittumiseen. Vaikutukset näkyvät vain pienellä alueella (yksi joki tai järven osa). Vaikutus ei muuta veden käyttömahdollisuuksia. 8.3.3 NYKYTILAN MUUTOSHERKKYYS + + + + + + Retusen Petkellahden valuma-alue Hankkeen alueeseen kuuluu Retusen Petkellahden valuma-alueella sijaitseva vesistöreitti Palolampi-Palopuro- Myllypuro-Retunen, jonka muutos arvioidaan keskinkertaiseksi. Tällä alueella ei ole sellaisia erityisiä tai arvokkaita kohteita, joihin pintavesien laatu tai määrä voi vaikuttaa. Vesimuodostuman tilavuus on jo Petkellahdessa kohtalainen ja Retusen kautta virtaava vesimäärä 304 Mm 3 /a on huomattava. Palolampi ja Palopuro ovat voimakkaasti ihmisen muuttamia. Myllypuro on nykyisellään kuormittunut. Petkellahden ekologinen tila on luokiteltu tyydyttäväksi ja kemiallinen tila hyvää huonommaksi. Petkellahden tila on herkkä muutoksille, koska nykyinen kuormitus heijastuu suoraan Petkellahden syvänteen veden laatuun. Nykyisellä vesien 50 prosentin kierrätysasteella Luikonlahden rikastamon prosessiin otetaan vettä Petkellahdesta tuotantomäärästä riippuen noin 1,16 1,43 Mm 3 /a. Retusen rannalla on joitakin asuintaloja ja vapaa-ajan rakennuksia, joiden veden käytöstä ei ole tietoa. Muuta mainittavaa veden käyttöä ei arvioitavalla vesistöreitillä ole. 116

Rikkaveden Luikonlahden valuma-alue Hankkeen alueeseen kuuluu Rikkaveteen kuuluva Luikonlahti, jonka muutos arvioidaan keskinkertaiseksi. Luikonlahden tilavuus on suuri, mutta pitkänomaisen lahden veden vaihtuvuus on tilavuuteen nähden pieni. Kylmäpuron purkupisteen vastarannalla sijaitsee pieni Luikonniemen pohjavesiesiintymä, jonka laatuun Luikonlahden veden laadulla voi olla merkitystä. Rikkaveden ekologinen ja kemiallinen tila on luokiteltu hyväksi, mutta Luikonlahden tilaa ei ole erikseen luokiteltu. Luikonlahden tila voi tulevaisuudessa hieman heikentyä, jos nikkeli- ja arseenipitoisuudet kohoavat nykyisestä. Myös mahdollisesti kohoava sulfaattipitoisuus tarkkailupisteen Luikonlahti 3A alusvedessä saattaa muuttaa paikallisesti pohjan kemiallisia olosuhteita pitkällä aikavälillä (Lehtoranta & Ekholm 2013). Tällä ei arvioida olevan merkittävää ta Luikonlahden kokonaistilan kannalta. Luikonlahden veden käyttö rajoittuu rantakiinteistöjen sauna- ja kasteluveden käyttöön. Luikonlahden vedenlaatu ei ole erityisen herkkä tämän käyttötarpeen vaarantumiselle. Yhteenveto alueiden herkkyydestä Vesistöreitin Palolampi-Myllypuro-Retunen muutos arvioidaan keskinkertaiseksi. Petkellahden kuormituksen sietokyky on ylittynyt. Muutokset kuormituksessa heijastuvat suoraan Petkellahden syvänteen tilaan. Vesistöreitti on jo nykytilassa ihmistoiminnan muuttama ja kuormittama. Luikonlahden muutos arvioidaan keskinkertaiseksi. Luikonlahden tila ja kyky sietää kuormitusta ovat hyvät. Luikonlahden tilavuus on suuri, mutta veden vaihtuvuus tilavuuteen nähden on topografian vuoksi pieni. Herkkyysarvioon vaikuttavat myös Luikonniemen pohjavesiesiintymä ja kiinteistöjen veden käyttö. 8.3.4 VAIKUTUKSET TOIMINNAN AIKANA Retusen Petkellahden valuma-alue Vaihtoehto VE0 Vaihtoehdossa VE0 rikastamolta tulevassa vedessä on paljon sulfaattia (luku 6.9), minkä osalta rikastushiekka-alueelta suon kosteikolle ja siitä Petkelpuroon päätyvien suotovesien sulfaattipitoisuus voi hieman nousta. Suotovesien laatuun lähes yksinomaan vaikuttaa vanhasta sulfidipitoisesta rikastushiekasta johtuva hapan metallikuormitus. Kosteikon kasvillisuuden kehittyessä sen haitta-aineiden pidätyskyky paranee, joten metallikuormituksen arvioidaan pienentyvän. Muutosten merkitys jää vähäiseksi: Petkelpurosta Myllypuroon päätyvien vesien määrä on pieni, koska lampipumppaamolla vesi pumpataan takaisin rikastushiekka-alueelle. Rikastealtaista ei kohdistu jatkossakaan kuormitusta Petkellahden valuma-alueen pintavesiin. Vanhan kaivosalueen kautta tulevan kuormituksen arvioidaan pysyvän toimintavaiheen ajan nykytilassa tai Palopuron ja Myllypuron kosteikkojen kehittyessä hieman vähenevän. Vaihtoehdossa VE0 toiminnan aikaisia (noin kuusi vuotta) vaikutuksia Petkellahden valuma-alueelle ei normaalitilanteessa aiheudu. Vaikutukset arvioidaan kokonaisuutena nykytilan kaltaisiksi. Kosteikkojen puhdistusteho paranee ja vähentää kuormitusta hieman. Vaihtoehto VE1 Vaihtoehdossa VE1 Petkellahteen päätyvän vuosittaisen kuormituksen ei toiminnan aikana arvioida eroavan muista vaihtoehdoista (VE0 ja VE2), jos rikastushiekka läjitetään nykyiselle rikastushiekka-alueelle. Jos rikastushiekkaa loppusijoitetaan Pajamalmin tai Asuntotalon louhoksiin, on mahdollista, että Palopuroon ylivuotona tai Petkellahteen ruhjeiden kautta kohdistuva kuormitus hieman pienenee (ks. alla). Toiminnan aikaiset vaikutukset vaihtoehdossa VE1 kestävät yhdeksän vuotta, mikä on kolme vuotta pidempään kuin vaihtoehdoissa VE0 ja VE2. Vaihtoehdossa VE1 nykyisen rikastushiekka-altaan kapasiteetti saattaa täyttyä toiminnan loppuvaiheessa, jolloin tarvitaan lisäkapasiteettia uusilta sijoitusalueilta. Mahdollisuus sijoittaa rikastushiekkaa vaihtoehtoiseen sijoituspaikkaan jo ennen nykyisen alueen täyttymistä, antaa paremman mahdollisuuden vähentää vaikutuksia pintavesiin poikkeus- ja onnettomuustilanteissa. Riittävä vaihtoehtoinen loppusijoituskapasiteetti antaa pelivaraa nykyisen rikastushiekka-alueen käytölle, muotoilulle ja maisemoinnille. Rikastushiekan vaihtoehtoisiksi sijoituspaikoiksi Petkellahden valuma-alueella voivat soveltua tyhjennetyt rikastealtaat tai Pajamalmin ja Asuntotalon kaivoslouhokset. Mikäli rikastushiekkaa sijoitetaan tyhjennettyyn rikastealtaaseen, ei tästä arvioida aiheutuvan toiminnan aikaisia vaikutuksia Petkellahden valuma-alueen pintavesiin. Rikastealtaiden pohjarakenteen tiiviys varmistetaan, eikä altaista pääse suotautumaan merkittävästi vesiä ympäristöön. Rikastealtaan käyttö rikastushiekan sijoittamisessa edellyttää käytön aikana altaan vesien pumppaamista selkeytysaltaaseen tai takaisin prosessiin. Rikastushiekan loppusijoitus Asuntotalon tai Pajamalmin louhoksiin tapahtuu märkätäyttönä. Läjityskapasiteetti louhoksissa on huomattava (Pajamalmi 50 000 80 000 m 3 ja Asuntotalo 750 000 m 3 ). Molempien avolouhosten veden laatu on vuonna 2012 tehtyjen tutkimusten mukaan neutraali tai lievästi emäksinen ja kymmenen metriä syvemmis- 117

sä kerroksissa hapeton (louhosvesinäytteet 7.2.2012, Savo- Karjalan Ympäristötutkimus Oy). Korkeat rauta- ja mangaanipitoisuudet viittaavat louhosten pelkistäviin olosuhteisiin. Louhostäytön avulla on mahdollista välttää ottamasta käyttöön uusia maan päällisiä rikastushiekan läjitysalueita ja sitä kautta vähentää ympäristövaikutuksia. Rikastushiekka on happoa tuottamatonta, eikä siitä liukene emäksisissä tai neutraaleissa olosuhteissa merkittäviä määriä metalleja (luku 3.5, VTT 2014). Herkimmin ph-arvon laskiessa liukenevat metallit ovat koboltti ja nikkeli (VTT 2014). Molempien louhosten hapettomissa olosuhteissa louhosveden ph-arvon ei arvioida pienenevän nykyisestä. Kaivannaisjätteiden sijoittaminen hapettomiin olosuhteisiin kaivosten maanalaisiin tiloihin ja avolouhoksiin on parasta käyttökelpoista tekniikkaa (EC 2009). Yleensä louhoksissa, joissa haponmuodostusreaktio ei ole käynnissä, olosuhteet (mm. korkea ph) liuottavat kaivannaisjätteistä vähemmän metalleja ja suoloja kuin happaman sadeveden ja hapen vaikutuksille altistuvissa maanpäällisissä sijoituspaikoissa. Louhostäytössä rikastushiekka hidastaa peittämiltään louhituilta kalliopinnoilta tapahtuvaa liukenemista ja voi siten vähentää kaivosveden haitta-ainepitoisuuksia. Lisäksi louhostäyttö voi vähentää kallioruhjeista tulevan ja niihin kaivoksesta kulkeutuvan veden määrää ja edelleen ruhjeiden kautta mahdollisesti pintavesiin kulkeutuvaa kuormitusta. (Suomen ympäristökeskus 2011) Arviossa oletetaan, että mikäli rikastushiekan louhostäytön seurauksena louhosveden laatu heikkenisi, nostetaan veden ph-arvoa lisäämällä louhokseen kalkkikiveä, jolloin rikastushiekan liukoisuus pienenee ja veden laatu paranee. Lisäksi voidaan kaivosveteen syöttää bakteeriymppiä sulfaatinpelkistäjäbakteereiden toiminnan lisäämiseksi ja metallien saostamiseksi sulfideina louhoksen pohjalle (VTT 2008). Rikastushiekan louhostäyttö edellyttää louhosveden pumppaamista rikastushiekka- tai selkeytysaltaaseen, jotta sulfaatti- ja metallipitoinen Pajamalmin ylivuoto Palopuroon ei lisäänny. Pumpattava vesimäärä on arviolta johdettavan jätelietteen (prosessivesi+rikastushiekka) verran. Jotta kaivokseen kertyneet saostumat eivät lähde liikkeelle, on pumppaus ja täyttö tehtävä hallitusti. Vaihtoehdossa VE1 CoNi- ja rikkirikasteiden sijoittaminen uusiin sijoituspaikkoihin (Martikkalan korotus, Enkelinmonttu, Kettukallio ja Kunttisuo) ei lisää toiminnan aikana kuormitusta Petkellahden valuma-alueen pintavesiin. Vesi altaista pumpataan takaisin prosessiin. Rikastealtaiden rakentamisen aikana voi aiheutua tavanomaiseen maarakentamiseen liittyviä tilapäisiä ja lieviä pintavesivaikutuksia (kiintoainekuormitusta, veden samentumista, taustapitoisuuksien lievää nousua) Palolammessa, Palopurossa ja Myllypurossa. Petkellahdessa vaikutukset häviävät nopeasti. Pajamalmin ja Asuntotalon louhokset eivät sovellu vaihtoehdon VE1 mukaiseen rikasteiden väliaikaiseen säilytykseen, koska rikaste ei ole niistä otettavissa jatkojalostukseen. Vaihtoehdossa VE1 toiminnan aikaiset vaikutukset normaalitilanteessa Petkellahden valuma-alueelle arvioidaan kokonaisuutena nykytilan tasoisiksi. Vaikka toiminta-aika on pidempi, ovat pintavesivaikutukset lyhytaikaisia ja rikastealtaiden rakentamisesta johtuvia. Rikastushiekan sijoittaminen Asuntotalon tai Pajamalmin louhoksiin voi vähentää kaivoksen pintavesivaikutuksia. Myös Palopuron ja Myllypuron kosteikkojen vedenpuhdistustehon parantuminen pienentää vanhan kaivoksen vesistökuormitusta. Vaihtoehto VE2 Vaihtoehdossa VE2 rikastamon nykyiseltä rikastushiekka-alueelta suon kosteikolle ja siitä Petkelpuroon päätyvien suotovesien osalta arvioidaan samaksi kuin vaihtoehdossa VE0. CoNi- ja rikkirikasteiden sijoittamisen toiminnan aikaiset vaikutukset uusiin rikastealtaisiin ovat samantyyppiset, mutta pienemmän kapasiteettitarpeen johdosta hieman pienemmät kuin edellä vaihtoehdossa VE1. Vaihtoehdossa VE2 yhtenä rikkirikasteen loppusijoituspaikkavaihtoehtona on blokkitäyttö Pajamalmin tai Asuntotalon louhoksiin. Läjityskapasiteetti louhoksissa on huomattava (Pajamalmi 50 000 80 000 m 3 ja Asuntotalo 750 000 m 3 ). Molempien avolouhosten veden laatu on vuonna 2012 tehtyjen tutkimusten mukaan neutraali tai lievästi emäksinen ja kymmenen metriä syvemmissä kerroksissa hapeton (louhosvesinäytteet 7.2.2012, Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy). Korkeat rauta- ja mangaanipitoisuudet viittaavat louhosten pelkistäviin olosuhteisiin. Rikkirikaste on happoa tuottavaa, mutta blokkien reaktiopinta-alaa pienentävällä vaikutuksella ja neutraloivilla sidosaineilla ehkäistään rikasteen hapontuottoa. Tutkimustulosten mukaan testiblokeista liukeni veteen laboratorio-olosuhteissa sulfaattia, kloridia ja hieman sinkkiä (Ramboll Finland Oy 2013d). Pidemmällä ajanjaksolla blokkien sisältämien haitta-aineiden (koboltti, nikkeli, arseeni ja kupari) liukenevuus riippuu blokkien rakenteen kestävyydestä sekä kaivosveden ph- ja hapetus-pelkistys-olosuhteista. Kaivannaisjätteiden sijoittaminen hapettomiin olosuhteisiin kaivosten maanalaisiin tiloihin ja avolouhoksiin on parasta käyttökelpoista tekniikkaa (EC 2009). Louhostäytössä olosuhteet haponmuodostukselle ovat epäedulliset, johtuen haponmuodostuksen tarvitseman hapen vähyydestä. Yleensä louhoksissa, joissa haponmuodostusreaktio ei ole käynnissä, olosuhteet (mm. korkea ph) liuottavat kaivannaisjätteistä vähemmän metalleja ja suoloja kuin happaman sadeveden ja hapen vaikutuksille altistuvissa maanpäällisissä sijoituspaikoissa. (Suomen ympäristökeskus 2011) 118

Mikäli kaivosveden laatu osoittaa blokkitäytöstä johtuvia heikkenemisen merkkejä, voidaan haitallisia vaikutuksia ehkäistä peittämällä blokkeja kalkkikivellä. Lisäksi voidaan kaivosveteen syöttää bakteeriymppiä sulfaatinpelkistäjäbakteereiden toiminnan lisäämiseksi ja metallien saostamiseksi sulfideina louhoksen pohjalle (VTT 2008). Rikkirikasteblokkien liukoisuutta voidaan mahdollisesti pienentää peittämällä blokkitäyttöä rikastushiekan märkätäytöllä (ks. vaihtoehto VE1). Tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan ole huomioitu tässä ten arvioinnissa. Vanhan kaivoksen ylivuotovesien ja mahdollisesti kallioruhjeiden kautta pintavesiin päätyvien vesien laadun arvioidaan nykyisten tutkimustulosten valossa voivan merkittävästi heikentyä, jos Asuntotalon tai Pajamalmin avolouhos otetaan rikkirikasteen blokkitäytön loppusijoituspaikaksi. Keinoja blokkitäytön kuormituksen vähentämiseksi on, mutta niiden vaikuttavuudesta louhostäytössä ei ole täyttä varmuutta. Jos hapon muodostus rikasteessa käynnistyy, on sen pysäyttäminen vaikeaa. Kaivoksen ja louhosten välisten yhteyksien vuoksi voi sijoitustilanteessa olla vaikea rajoittaa mahdollisten haitta-aineiden kulkeutumista. Vaihtoehdon VE2 alavaihtoehdossa, jossa rikasteet loppusijoitetaan kokonaisuudessaan rikastealtaisiin, toiminnan aikaiset vaikutukset normaalitilanteessa Petkellahden valuma-alueelle arvioidaan laadultaan nykytilan tasoiseksi. Pintavesivaikutukset ovat lyhytaikaisia ja rikastealtaiden rakentamisesta johtuvia. Vaikutukset ovat tältä osin samanlaiset vaihtoehdon VE1 kanssa, joskin vähäisemmän allaskapasiteettitarpeen vuoksi hieman pienemmät. Rikastamon toiminta-aika ei vaikuta pintavesivaikutuksiin normaalitilanteessa, koska merkittäviä vaikutuksia pintavesiin ei rikastamotoiminnasta arvioida olevan. Palopuron ja Myllypuron kosteikkojen vedenpuhdistustehon parantuminen pienentää vanhan kaivoksen vesistökuormitusta. Vaihtoehdon VE2 alavaihtoehdossa, jossa rikkirikastetta loppusijoitetaan blokkitäyttönä avolouhoksiin, toiminnan aikaiset vaikutukset normaalitilanteessa Petkellahden valuma-alueelle arvioidaan laadultaan kielteiseksi ja keskisuureksi. Merkittävin syy tähän on rikkirikasteen louhostäyttöön sisältyvä mahdollisuus vaikeasti hallittaviin pintavesivaikutuksiin Pajamalmin ylivuodon ja/tai kallioruhjeissa kulkevan veden pintautumisen kautta. Pintavesiin kulkeutuvien vesien määrä arvioidaan pieneksi. Poikkeukselliset hydrologiset olot Rikastealtaisiin ei varastoida vettä. Rikastealtaisiin ei johdeta valumavesiä ja altaiden pinta-ala on niiden varokapasiteettiin nähden suuri, jolloin vain poikkeuksellisen pitkään jatkuva rankkasadejakso voi nostaa merkittävästi veden pintaa altaissa. Pumppaustehoa nostamalla voidaan vesimäärää altaissa tällaisissa tilanteissa pienentää. Mikäli pumppausta ei jostain syystä saada tehtyä, on altaissa riittävän suuri ylivuotoputki, joka estää veden pinnan kohoamisen patosortumavaaralliselle tasolle. Yhteenveto ten suuruudesta Retusen Petkellahden valuma-alueella toiminnan aikana Ei muutosta nykytilaan VE2, rikasteet louhostäytössä ja rikastealtaissa: Rikkirikasteen louhostäyttöön sisältyy mahdollisuus vaikeasti hallittavista pintavesivaikutuksista Pajamalmin ylivuodon ja/tai kallioruhjeissa kulkevan veden pintautumisen kautta. Altaiden rakentamisen on rikasteallassijoittamiseen perustuvaa alavaihtoehtoa pienempi. VE0: Toiminnasta ei aiheudu normaalitilanteessa vaikutuksia Petkellahden valuma-alueelle. Kosteikkojen puhdistusteho paranee ja vähentää vanhan kaivoksen kuormitusta hieman. VE1: Vaikutukset normaalitilanteessa Petkellahden valuma-alueelle arvioidaan kokonaisuutena nykytilan tasoisiksi. Rikastamon toiminta-aika on Petkellahden valuma-alueen ten kannalta merkityksetön. Pintavesivaikutukset ovat lyhytaikaisia ja rikastealtaiden rakentamisesta johtuvia. Rikastushiekan sijoittaminen Asuntotalon tai Pajamalmin louhoksiin voi vähentää kaivoksen pintavesivaikutuksia. Myös Palopuron ja Myllypuron kosteikkojen vedenpuhdistustehon parantuminen pienentää vanhan kaivoksen vesistökuormitusta. VE2, rikasteet rikastealtaissa: Vaikutukset samat kuin vaihtoehdossa VE1. Vaikutukset hieman pienempiä pienemmän allaskapasiteettitarpeen vuoksi. Rikkaveden Luikonlahden valuma-alue Vaihtoehto VE0 Vaihtoehdossa VE0 rikastamon toimintavaiheen aikaisen kuormituksen Luikonlahteen arvioidaan kasvavan nykyisestä hieman sulfaatin osalta. Mahdollista on myös nikkelija kobolttikuormituksen lievä lisääntyminen. Luikonlahden kannalta merkittävin kuormitus (nikkeli ja arseeni) on peräisin vanhasta rikastushiekasta ja selkeytysaltaiden sedimenteistä. Tämä kuormitus voi kasvaa, jos altaiden läpi johdettava vesimäärä lisääntyy tai veden ph muuttuu. Mikäli vuosittainen tuotantomäärä tulee olemaan luvan mukaisella tasolla, ei purettavan vesimäärän kasvun arvioida olevan vesien kierrätyksen vuoksi merkittävää. Kuormitusta voidaan tarvittaessa vähentää annostelemalla rikastamolta rikastushiekka-alueelle pumpattavaan rikastushiekkaan taikka selkeytysaltaalta Heinälampeen johdettavaan jäteveteen ph:n säätö- ja/tai saostuskemikaalia. Nykytilaa tarkasteltaessa on huomioitava, että vuosien 2012 2013 tulokset edustavat rikastustoiminnan alkuaikaa, jolloin prosessia on optimoitu ja rikastuksen välituotteita on voinut päästä ulos prosessista enemmän kuin tulevai- 119

suudessa on odotettavissa. On mahdollista, että kuormitus tulevina vuosina pienenee, vaikka vuosittainen tuotantomäärä kasvaisi luvan mukaiselle tasolle. Rikastamolta tulevassa vedessä on paljon sulfaattia (luku 6.9), mikä näkyy myös Luikonlahdella kohonneina pitoisuuksina. Vuosittaisen tuotantomäärän kasvaessa nykyisestä, voi kuormitus nykyisestä hieman kasvaa sulfaatin osalta. Mahdollista on myös nikkeli- ja kobolttikuormituksen lievä lisääntyminen. Sulfaattipitoisuudet Luikonlahdessa eivät ole olleet sellaisella tasolla, jolla olisi merkittävää ta koko vesistön kannalta. Tarkkailupisteellä Luikonlahti 3A sulfaattipitoisuudet syvemmissä vesikerroksissa ovat nousseet selvästi rikastamotoiminnan käynnistyttyä. Mikäli sulfaattipitoisuudet kohoavat edelleen tulevina vuosina, voivat pohjan kemialliset olosuhteet paikallisesti muuttua ja jossain määrin vaikuttaa kerrostuneisuuteen ja sisäiseen kuormitukseen syvänteessä (Lehtoranta & Ekholm 2013). Myös nikkelipitoisuudet voivat lievästi kohota Kylmäpuron edustan syvänteessä (tarkkailupiste 3A). Tilanteen arvioidaan joka tapauksessa palautuvan ennalleen muutamassa vuodessa toiminnan loputtua. Kobolttipitoisuudet eivät ole kohonneet Luikonlahdessa, eikä merkittävää muutosta tältä osin arvioida tapahtuvan. Toiminnassa syntyvä sulfidiköyhä rikastushiekka voidaan läjittää nykyiselle rikastushiekka-alueelle patoja korottamalla. Tämän ei arvioida merkittävästi lisäävän kuormitusta, sillä suuri osa vedestä valuu rikastushiekkaläjityksen pintaa pitkin, eikä ole vuorovaikutuksessa koko läjitysmassan kanssa. Viimeisimpien rikastushiekkatutkimusten perusteella nykyisessä toiminnassa syntyvä rikastushiekka ei ole happoa muodostavaa (VTT 2014). Sen neutralointikapasiteetti on kuitenkin pienempi kuin alapuolisella ja patokorotuksiin vuonna 2011 käytetyllä vesiä neutraloivalla magnesiittihiekalla. Rikastushiekka-altaassa oleva magnesiittihiekan alapuolinen vanha sulfidipitoinen rikastushiekka pysyy vedellä kyllästyneenä. Yläpuolisen läjitysmassan kasvaessa veden ja hapen kulkeutuminen syvempiin kerroksiin hidastuu, jolloin aiemmin alkaneen hapettumisen ja sitä kautta syntyneen happaman suotovesikuormituksen arvioidaan nykyisestä hieman pienentyvän. Vaihtoehdoissa VE0 Luikonlahden valuma-alueen toiminnan aikaisten ten laatu on kielteinen ja suuruus pieni. Jos vuosittainen tuotantomäärä tulee olemaan luvan mukaisella tasolla, voi sulfaatti- ja nikkelikuormitus kasvaa nykytilaan nähden, joka voi vaikuttaa hieman Luikonlahden syvänteen 3A tilaan. Vaikutusten kesto on kuusi vuotta. Vaihtoehto VE1 Vaihtoehdossa VE1 Luikonlahteen päätyvän vuosittaisen kuormituksen ei toiminnan aikana arvioida eroavan vaihtoehdosta VE0, jos rikastushiekka saadaan läjitettyä nykyiselle rikastushiekka-alueelle. Toiminnan aikaiset vaikutukset vaihtoehdossa VE1 kestävät yhdeksän vuotta, mikä on kolme vuotta pidempään kuin vaihtoehdoissa VE0 ja VE2. Rikastushiekan läjitystä voidaan laajentaa selkeytysaltaan puolelle, tyhjennettyihin rikastealtaisiin, vanhan kaivoksen vedellä täyttyneisiin avolouhoksiin tai muille alueille. Kaikista uusista sijoituspaikoista rikastushiekan ylitevesi johdetaan edelleen selkeytysaltaaseen. Avolouhostäyttöä lukuun ottamatta uusien sijoituspaikkojen ei arvioida merkittävästi vaikuttavan Kylmäpuron kuormitukseen. Rikastushiekan louhostäytöstä pumpattava vesi on sulfaatti- ja metallipitoista louhosvettä, jossa pitoisuudet ovat selvästi rikastushiekka-altaan vettä korkeampia (kuvat 6-18 6-20 ja taulukko 6-7). Pumpattava vesimäärä on arviolta johdettavan jätelietteen (prosessivesi+rikastushiekka) verran. Jotta kaivokseen kertyneet saostumat eivät lähde liikkeelle, on pumppaus ja täyttö tehtävä hallitusti. Jos selkeytysaltaaseen tulevasta vedestä 20 % pumpataan louhoksesta, nostaa se selkeytysaltaaseen tulevaa kuormitusta seuraavasti: Sulfaatti noin 40 %, nikkeli noin 40 %, koboltti noin 180 % ja mangaani noin 80 %. Kuormitusmäärä riippuu pumpattavan veden määrästä, pumppausjaksojen pituudesta ja vuodenajasta, sekä siitä miten louhoksesta pumpattavan veden laatu muuttuu pumppauksen ja louhostäytön johdosta. Tästä kuormituksesta valtaosa saadaan saostettua selkeytysaltaaseen ja Heinälampeen suunnitelmallisilla ja ennakoivilla juoksutuksilla. Vaikutus on pienin, kun avolouhoksen pumppaus ajoitetaan heti selkeytysaltaan ja Heinälammen juoksutusten jälkeen. Tällöin pumpatuille kaivosvesille saadaan pisin viipymä ennen juoksutusta Kylmäpuroon. Riittävä vaihtoehtoinen loppusijoituskapasiteetti jo aikaisessa toimintavaiheessa, antaa mahdollisuuksia pienentää kuormitusta mahdollisissa onnettomuus- ja poikkeustilanteissa. Lisäkapasiteetti antaa pelivaraa nykyisen rikastushiekka-alueen loppuun täytölle. Vaihtoehdossa VE1 toiminnan aikaiset vaikutukset Luikonlahden valuma-alueelle arvioidaan laadultaan kielteisiksi ja suuruudeltaan pieniksi. Jos vuosittainen tuotantomäärä nousee luvan mukaiselle tasolle, ovat siitä johtuvat pintavesivaikutukset samat kuin vaihtoehdossa VE0. Mikäli rikastushiekkaa sijoitetaan avolouhoksiin, voi se lisätä tilapäisesti kuormitusta Kylmäpuroon. 120

Vaihtoehto VE2 Vaihtoehdon VE2 alavaihtoehdossa, jossa rikastehiekkaa loppusijoitetaan avolouhoksiin, voi Luikonlahden valumaalueelle aiheutua lisäkuormitusta louhostäytöstä selkeytysaltaaseen pumpattavasta vedestä. Vettä joudutaan pumppaamaan rikastetäytön yhteydessä, jotta hapan ja metallipitoinen ylivuotovesikuormitus Petkellahteen ei kasva. Vaikutus on samanlainen kuin on kuvattu edellä vaihtoehdon VE1 osalta rikastushiekan louhostäytön yhteydessä. Vaihtoehdossa VE2 toiminnan aikaiset vaikutukset normaalitilanteessa Luikonlahden valuma-alueelle arvioidaan laadultaan kielteisiksi ja suuruudeltaan pieniksi. Alavaihtoehdossa, jossa rikkirikastetta loppusijoitetaan blokkitäyttönä avolouhoksiin, voi kuormitus Kylmäpuroon hieman kasvaa. Poikkeukselliset hydrologiset olot Rikastamon aiheuttama kuormitus ei ole herkkä poikkeuksellisille hydrologisille olosuhteille. Poikkeuksellisen sateisena jaksona juoksutettavan veden määrä ja sitä kautta kuormitus kasvaa. Sateisuus ei kuitenkaan vaikuta prosessin vesimääriin. Kuormitus kasvaakin vähemmän kuin ympäristön sietokyky, luontaisen virtaaman kasvusta johtuvan laimentumisen myötä. Vastaavasti kuivana jaksona juoksutusten määrä vähenee Heinälammen valuma-alueelta tulevan valunnan vähentyessä. Kuivia jaksoja ennakoimalla ja optimoimalla juoksutusajankohtia ja -määriä ympäristön sietokyvyn mukaan, voidaan selkeytysaltaan ja Heinälammen runsasta varastokapasiteettia hyödyntää kuivien jaksojen aikana. Tällä tavoin vältetään kuivuudesta ja huonoista laimennusoloista johtuvat tavallista suuremmat vesistövaikutukset. Yhteenveto ten suuruudesta Rikkaveden Luikonlahden valuma-alueella toiminnan aikana VE0, VE1 ja VE2: Sulfaatti- ja nikkelikuormitus voi suurentua vuosittaisen tuotantomäärän noustessa luvan mukaiselle tasolle ja vaikuttaa hieman Kylmäpuron edustan syvänteen tilaan. Vaihtoehdoissa VE0 ja VE2 vaikutuksen kesto on kuusi vuotta, vaihtoehdossa VE1 yhdeksän vuotta. VE1 ja VE2: Mikäli rikastushiekkaa sijoitetaan avolouhoksiin, voi se lisätä tilapäisesti kuormitusta Kylmäpuroon. VE2: Mikäli rikkirikastetta sijoitetaan blokkitäyttönä avolouhoksiin, voi se lisätä tilapäisesti kuormitusta Kylmäpuroon. 8.3.5 VAIKUTUKSET TOIMINNAN JÄLKEEN Kuormitus rikastushiekka-alueelta Rikastamotoiminnan päätyttyä rikastushiekka-alue jälkihoidetaan ja maisemoidaan erillisen suunnitelman mukaisesti. Alueella muodostuvat valuma- ja suotovedet kerätään hallitusti. Rikastushiekka-alueen suotovesien (nykyisin noin 0,3 Mm 3 /a) määrä tulee toiminnan loputtua hieman pienenemään, koska prosessivettä ei enää muodostu. Toiminnan loputtua rikastushiekka-alueelle ja selkeytysaltaaseen tulee pelkästään sadevesiä sekä valuma-vesiä Enkelinmäen rinteiltä. Haihdunnan jälkeen altaista lähtevän veden määrän arvioidaan olevan yhteensä noin 0,37 Mm 3 /a (ks. luku 3.7.2). Suotovesinä arvioidaan poistuvan tästä noin 70 % (0,26 Mm 3 /a). Jos suotovedet pumpataan takaisin rikastushiekka-alueelle, päätyvät kaikki vedet lopulta Heinälampeen ja Kylmäpuron kautta Luikonlahteen. Jos pumppaus lopetetaan päätyvät suotovedet Myllypuron kautta Petkellahteen ja Heinälampeen valuvien vesien osuudeksi jää noin 30 % (0,11 Mm 3 /a). Pumppaaminen lopetetaan, kun suon kosteikko saavuttaa riittävän rikastushiekka-altaan suotovesien käsittelytehon vesien johtamiseksi Petkellahteen. Tässä ympäristöten arvioinnissa oletettiin, että rikastushiekkatäytön sisäinen vesipinta vakiintuu vähintään samalle tasolle, kuin toiminnan ollessa keskeytyneenä vuosina 2008 2011. Koska läjitysmassa on kasvanut, muodostuu läjityksen sisäinen veden pinta todennäköisesti hieman korkeammalle kuin vuosina 2008 2011. Myös läjityksen sisäisen veden virtauksen arvioidaan syvemmissä sulfidipitoisissa hiekkakerroksissa hieman hidastuvan. Näiden tekijöiden perusteella oletetaan vanhasta sulfidipitoisesta rikastushiekasta peräisin olevan kuormituksen vähenevän vuosiin 2008 2011 verrattuna. Toiminnan loputtua rikastushiekka-alueen yleinen pharvo alenee, kun emäksisen rikastushiekkalietteen syöttö loppuu ja sade- ja valumavesien suhteellinen osuus lisääntyy. Valumavesien ph-arvon pieneneminen voi johtaa metallien nykyistä suurempaan liukenemiseen nykyisin läjitettävistä rikastushiekkakerroksista ja sitä kautta valumavesien lievään metallipitoisuuksien kasvamiseen. Rikastushiekan liukoisuustutkimusten mukaan herkimmin liukenevat metallit ph-arvon alentuessa ovat koboltti ja nikkeli (VTT 2014). Rikastushiekka-alueen pinnan muotoilun ja maisemoinnin johdosta hapen kulkeutuminen rikastushiekkakerrokseen pienenee ja rapautuminen ja metallien liukeneminen vähenee. Kasvillisuuden kehittyessä myös haihdunta lisääntyy, mikä vähentää suoto- ja ylivuotovesien määrää. Selkeytysaltaan pohjalla on paksu kerros talkkirikastamon rikastushiekkaa, jonka päällä on kerros nykyisessä toiminnassa syntynyttä rikastushiekkaa. Kummatkaan edellä 121

mainitut jakeet eivät ole happoa muodostavia. Edellä esitetyn perusteella ensimmäisinä toiminnan loppumisen jälkeisinä vuosina rikastushiekka-alueen suotovesikuormitus suon kosteikolle arvioidaan vuosien 2008 2011 kaltaiseksi. suon kosteikon kasvillisuus on kehittynyt jo siinä määrin, että sieltä lähtevä kuormitus arvioidaan muutamassa vuodessa toiminnan loputtua pienenevän selvästi vuosien 2008 2011 tasosta (taulukko 6-10), jolloin suotovesien kierrätyspumppaus takaisin rikastushiekka-alueelle voidaan lopettaa. Retusen Petkellahden valuma-alue Kaikissa vaihtoehdoissa (VE0, VE1 ja VE2) toiminnan loppumisen jälkeen prosessiveden otto Petkellahdelta loppuu. Tämä lyhentää Petkellahden viipymää ja sitä kautta parantaa veden vaihtuvuutta sulaan aikaan. Talvella veden otto on todennäköisesti hieman lisännyt laimentavaa virtausta Retuselta Petkellahdelle. Tämän vähentyessä toiminnan loputtua, voi Petkellahden tila talvisin hieman heikentyä. Vanhan kaivostoiminnan kuormituksen alue voi hieman laajentua Retusen pääaltaan puolelle, kun Petkellahden viipymä lyhenee. Samasta syystä Petkellahden syvänteen kuormituksen arvioidaan vähenevän. Nykytilassa (vuonna 2014) prosessivedenotto Petkellahdesta on noin 1,16 Mm 3 /a, mikä on noin 40 % Petkellahteen Myllypurosta ja lähivaluma-alueelta tulevasta vedestä (2,93 Mm 3 /a). Kokonaisuutena positiivisten ja kielteisten ten arvioidaan olevan samansuuruiset. Rikastushiekka-alueelta suotautuvien vesien takaisinkierrätystä jatketaan kaikissa vaihtoehdoissa (VE0, VE1 ja VE2) toiminnan loppumisen jälkeen niin pitkään kunnes suon kosteikolta lähtevän veden laatu on riittävästi parantunut. Vuosina 2008 2011 (toiminnan loppumisen jälkeisen kuormituksen vertailujakso) suon kosteikolta lähtevän veden laatu tarkkailupisteellä K1 (taulukko 6-10) oli metallipitoisuuksien osalta samalla tasolla kuin Myllypurossa tarkkailupisteellä K2 (taulukko 6-8), mutta suon kosteikolta lähtevä vesi oli huomattavasti happamampaa ja sulfaattipitoisuus korkeampi kuin Myllypurossa. Vesitaseen mukaisella suotovesien määrällä 0,26 Mm 3 /a ja Myllypuron keskivirtaamalla 2,25 Mm 3 /a kilomääräinen kuormitus Myllypuron suulla sijaitsevalle kosteikolle lisääntyisi vuosien 2008 2011 tiedoilla metallien (nikkeli, koboltti, mangaani, sinkki) osalta noin 12 % ja sulfaatin osalta noin 39 %. suon kosteikon puhdistustehon arvioidaan parantuvan toiminnan loppuun mennessä merkittävästi vuosista 2008 2011. Muutamassa vuodessa toiminnan loppumisen jälkeen suon kosteikolta johdettavan veden arvioidaan olevan kokonaislaadultaan parempaa, kuin Myllypurossa. Lampipumppaamon toiminnan lopettamisen arvioidaan olevan mahdollista muutaman vuoden kuluessa rikastamotoiminnan lopettamisen jälkeen. Koska rikastushiekka-alueen suotovesien kierrätyspumppaus lopetetaan vasta kun suotovesien Petkellahden veden laatuun on vähäinen, arvioidaan suotovesien toiminnan loppumisen jälkeinen Petkellahden tilaan hyvin pieneksi. Vanhan kaivoksen kautta tulevan kuormituksen arvioidaan rikastustoiminnan loputtua Palopuron ja Myllypuron kosteikkojen kehittymisen myötä vähenevän. Myös kaivospintojen sulfidirapautumisen hidastuminen vähentää kuormitusta vuosikymmenien kuluessa. Vaihtoehdoissa VE0 ja VE1 CoNi- ja rikkirikaste toimitetaan rikastealtaista jatkojalostukseen. Kaikki rikastealtaat maisemoidaan ja sadevedet ohjataan niistä pois pintavaluntana. Vettä ei varastoida rikastealtaisiin toiminnan loppumisen jälkeen. Vaihtoehdossa VE2 CoNi- ja rikkirikaste loppusijoitetaan CoNi-altaaseen, Martikkalan altaaseen, sen korotusosaan tai mahdollisiin muihin esitettyihin loppusijoituspaikkoihin. Vaihtoehto VE0 Vaihtoehdossa VE0 toiminnan loppumisen jälkeiset vaikutukset normaalitilanteessa Retusen Petkellahden valuma-alueella ovat saman suuruiset nykytilaan nähden. Petkellahden vedenoton lopettamisen aiheuttamat positiiviset ja kielteiset vaikutukset arvioidaan yhtä suuriksi. Kosteikkojen puhdistusteho paranee ja vähentää vanhan kaivostoiminnan kuormitusta. Rikastushiekka-alueen suotovesien johtaminen Myllypuroon lisää kuormitusta vähän. Vaihtoehto VE1 Vaihtoehdossa VE1 toiminnan loppumisen jälkeiset vaikutukset arvioidaan normaalitilanteessa nykytilaan nähden samansuuruisiksi. Petkellahden vedenoton lopettamisen aiheuttamat positiiviset ja kielteiset vaikutukset arvioidaan yhtä suuriksi. Kosteikkojen puhdistusteho paranee ja vähentää vanhan kaivostoiminnan kuormitusta. Rikastushiekkaalueen suotovesien johtaminen Myllypuroon lisää kuormitusta vähän. Mikäli rikastushiekkaa sijoitetaan tyhjennettyyn rikastealtaaseen, ei tästä arvioida rikastustoiminnan loppumisen jälkeen aiheutuvan merkittäviä vaikutuksia Petkellahden valuma-alueen pintavesiin. Rikastealtaiden pohjarakenne on hyvin tiivis ja sadevedet johdetaan hallitusti pois altaiden pintarakenteen päällä. Jos rikastushiekkaa loppusijoitetaan Pajamalmin tai Asuntotalon louhoksiin, on mahdollista, että Palopuroon ylivuotona tai Petkellahteen ruhjeiden kautta kohdistuva kuormitus hieman pienenee (ks. toiminnan aikaiset vaikutukset). 122

Vaihtoehto VE2 Vaihtoehdon VE2 alavaihtoehdossa, jossa rikasteet loppusijoitetaan kokonaisuudessaan rikastealtaisiin, toiminnan loppumisen jälkeiset vaikutukset normaalitilanteessa Petkellahden valuma-alueelle arvioidaan laadultaan nykytilan tasoiseksi. Rikasteiden loppusijoituksesta altaisiin ei arvioida aiheutuvan pintavesivaikutuksia. Loppusijoituksen yhteydessä altaat kuivataan ja niihin rakennetaan tiivis vettä läpäisemätön pintarakenne, jolloin rikaste on hapettomissa olosuhteissa. Altaiden pintaa muokataan niin, että sadevedet eivät jää altaaseen vaan valuvat sieltä pintavaluntana pois. Rikkirikasteen blokkitäyttönä tapahtuvaan loppusijoitukseen Pajamalmin tai Asuntotalon louhoksiin, sisältyy mahdollisuus vaikeasti hallittaviin pintavesivaikutuksiin Pajamalmin ylivuodon ja/tai kallioruhjeissa kulkevan veden pintautumisen kautta. Vaikutukset arvioidaan laadultaan kielteiseksi ja keskisuureksi, kuten luvussa 8.3.4 on kuvattu. Merkittävin syy tähän on rikkirikasteen louhostäyttöön sisältyvä mahdollisuus vaikeasti hallittaviin ja pitkäaikaisiin pintavesivaikutuksiin Pajamalmin ylivuodon ja/tai kallioruhjeissa kulkevan veden pintautumisen kautta. Pintavesiin kulkeutuvien vesien määrä arvioidaan pieneksi. Poikkeukselliset hydrologiset olot Toiminnan loppumisen jälkeen ei alueella ole altaita, joissa varastoidaan vettä tai joihin voisi kertyä suuria määriä vettä. Valumavedet alueelta johdetaan painovoimaisesti vesistöön. Yhteenveto ten suuruudesta Retusen Petkellahden valuma-alueella toiminnan loppumisen jälkeen Ei muutosta nykytilaan VE2, rikasteet louhostäytössä: Rikkirikasteen louhostäyttöön sisältyy mahdollisuus vaikeasti hallittavista pintavesivaikutuksista Pajamalmin ylivuodon ja/tai kallioruhjeissa kulkevan veden pintautumisen kautta. VE0, VE1 ja VE2 (rikasteet rikastealtaissa): Vaikutusten suuruus toiminnan loppumisen jälkeen ei muutu. Rikastushiekka-alueen suotovesikuormitus lisääntyy, mutta kosteikkojen puhdistustehon parantuminen ehkäisee merkittävät vaikutukset Myllypuroon. Vaihtoehdossa VE2 rikastealtaista ei aiheudu merkityksellisiä vaikutuksia pintavesiin. VE1 ja VE2: Rikastushiekan loppusijoittaminen louhoksiin voi vähentää kaivoksen pintavesivaikutuksia. Rikkaveden Luikonlahden valuma-alue Toiminnan loppumisen jälkeisissä vaikutuksissa ei arvioida olevan eroa vaihtoehtojen VE0, VE1 ja VE2 kesken. Vaikutukset kaikissa vaihtoehdoissa on kuvattu alla. Heinälampeen ja edelleen Kylmäpuroon päätyvien vesien laatu voi aluksi olla hieman heikompaa kuin vuosina 2008 2011 (taulukot 6-20, 6-21 ja 6-22), jos nykyisin läjitettävästä rikastushiekasta liukenee metalleja (koboltti ja nikkeli) valumavesiin. Mikäli näin käy, arvioidaan rikastushiekka-alueen maisemoinnin ja kasvillisuuden kehittymisen, sekä vesimäärien vähenemisen alkuvuosien jälkeen pienentävän vaikutuksen pieneksi. Arseenipitoisuuden arvioidaan selvästi pienenevän, arseenipitoisen hiekan painuessa syvemmälle selkeytysaltaan ja Heinälammen sedimentteihin. Rikastushiekka-altaan toiminnan loppumisen jälkeisiä muutoksia kuormituksessa on kuvattu tarkemmin edellä toiminnan loppumisen jälkeisten ten alussa (kuormitus rikastushiekka-alueelta). Kuormituksen arvioidaan vähenevän merkittävästi Kylmäpuroon ja Luikonlahteen melko pian toiminnan loputtua ja virtaaman pienennyttyä, kuten kävi vuonna 2007 talkkirikastamon toiminnan loppuessa. Tuolloin purkuvesien Luikonlahden veden laatuun loppui kahden kolmen vuoden kuluessa toiminnan loppumisesta. Tästä syystä nikkeli-, sulfaatti- ja arseenikuormituksen odotetaan merkittävästi pienentyvän vaikka suotovesien kierrätyspumppausta jouduttaisiinkin jatkamaan arvioitua pidempään. n osa sulfaatista ja osa nikkelistä Heinälammessa on peräisin rikastusprosessista. Paljon nikkeliä ja etenkin arseenia on lähtenyt liikkeelle rikastushiekka- ja selkeytysaltaista nykyisen toiminnan aikana virtaaman noustua. Virtaaman pienentymisen odotetaan vähentävän näitä pitoisuuksia. Nykyisestä rikastushiekasta saattaa liueta rikastushiekka-alueen ph-arvon alentuessa kobolttia ja nikkeliä, mikä voi näkyä Kylmäpurossa vuosien 2008 2011 (taulukko 6-22) veden laatuun nähden koboltin ja nikkelin kohonneina pitoisuuksina. Kobolttipitoisuudet ovat olleet nykyisin kuormituksesta huolimatta pieniä, eikä tilanteen koboltin osalta arvioida toiminnan loppumisen jälkeenkään heikkenevän. Nykyisen toiminnan loppumisen jälkeen arvioidaan suotovesien kierrätystarpeeksi muutama vuosi. Tämän jälkeen suotovedet johdetaan Petkellahteen, mikä vähentää Kylmäpuroon päätyvää kuormitusta merkittävästi. Suotovesien kierrätyspumppauksen loppumisen jälkeen rikastushiekka-altaalta ja selkeytysaltaalta Heinälampeen 123

päätyvä vesi on pintavalumaa, joka ei ole ollut tekemisissä vanhan sulfidipitoisen ja happoa tuottavan rikastushiekan kanssa. Vesien määrä myös vähenee noin kolmannekseen kierrätyspumppauksen aikaisesta noin 0,37 Mm 3 /a tasosta. Selkeytysaltaasta Heinälampeen valuvien vesien osuus Kylmäpuron virtaamasta (1,30 Mm 3 /a) on vesitaseen mukaan tällöin noin 8 %, kun se nykytilassa toiminnan aikana on noin 68 %. Kaikissa vaihtoehdoissa (VE0, VE1 ja VE2) toiminnan loppumisen jälkeiset vaikutukset arvioidaan nykytilaan nähden positiivisiksi ja suuruudeltaan keskisuuriksi. Toiminnan loppumisen jälkeen ten Luikonlahteen arvioidaan pienenevän huomattavasti muutamien vuosien kuluessa, kuten kävi rikastamon toiminnan loppumisen jälkeen vuonna 2007. Lievää nykyisestä rikastushiekasta peräisin olevaa koboltti- ja nikkelikuormitusta voi toiminnan loppumisen jälkeen edelleen ilmetä. Kun rikastushiekka-altaan suotovesien kierrätyspumppaus lopetetaan ja rikastushiekka-alueelta Heinälampeen päätyvien vesien määrä vähenee merkittävästi, paranee Kylmäpuron veden laatu edelleen ja ten Luikonlahteen arvioidaan viimeistään loppuvan. Poikkeukselliset hydrologiset olot Toiminnan loppumisen jälkeen rikastushiekka-alue jälkihoidetaan, eikä sinne varastoidu sade- tai valumavesiä. Toiminnan loppumisen jälkeen rikastushiekka-altaan, selkeytysaltaan ja Heinälammen keskivirtaama pienenee 94 % (ks. luku 3.7.2) ja altaiden veden pinnat laskevat nykyisestä tasostaan. Toiminnan jälkeisenä aikana pintavedet kulkeutuvat painovoimaisesti selkeytysaltaasta Heinälampeen ja Heinälammesta Kylmäpuroon. Altaiden ylivuotouomien riittävä vedenjohtamiskyky myös poikkeuksellisissa rankkasadetilanteissa varmistetaan. Toiminnan loppumisenkaan jälkeen ei ole odotettavissa sellaisia hydrologisia olosuhteita, joilla olisi poikkeuksellisen merkittävää ta kuormitukseen Luikonlahden valuma-alueella. 8.3.6 VAIHTOEHTOJEN VERTAILU JA VAIKUTUKSEN MERKITTÄVYYS Vaihtoehdossa VE0 toiminnan aikaiset (kuusi vuotta) ja toiminnan loppumisen jälkeiset vaikutukset Petkellahden valuma-alueella arvioidaan nykytilan kaltaisiksi. Toiminnan aikaiset vaikutukset Luikonlahdessa arvioidaan nykytilaan nähden kielteisiksi, mutta hyvin pieniksi. Toiminnan loppumisen jälkeen vaikutukset nykytilaan nähden ovat arvion mukaan Luikonlahdessa positiivisia ja suuruudeltaan keskisuuria. Vaihtoehdossa VE1 toiminnan aikaiset (yhdeksän vuotta) ja toiminnan loppumisen jälkeiset vaikutukset Petkellahden valuma-alueelle arvioidaan kokonaisuutena nykytilan tasoisiksi. Toiminnan aikaiset vaikutukset Luikonlahdessa arvioidaan nykytilaan nähden kielteisiksi, mutta pieniksi. Toiminnan loppumisen jälkeen vaikutukset Luikonlahteen ovat arvion mukaan positiivisia ja suuruudeltaan keskisuuria. Vaihtoehdon VE2 alavaihtoehdossa, jossa rikasteet loppusijoitetaan kokonaisuudessaan rikastealtaisiin, toiminnan aikaiset (kuusi vuotta) ja toiminnan loppumisen jälkeiset vaikutukset Petkellahden valuma-alueelle arvioidaan kokonaisuutena nykytilan tasoisiksi. Toiminnan aikaiset vaikutukset Luikonlahdessa arvioidaan nykytilaan nähden kielteisiksi, mutta pieniksi. Toiminnan loppumisen jälkeen vaikutukset Luikonlahteen ovat arvion mukaan positiivisia ja suuruudeltaan keskisuuria. Vaihtoehdon VE2 alavaihtoehdossa, jossa rikkirikastetta loppusijoitetaan blokkitäyttönä avolouhoksiin toiminnan aikaiset (kuusi vuotta) ja toiminnan loppumisen jälkeiset vaikutukset Petkellahden valuma-alueelle arvioidaan kokonaisuutena kielteisiksi ja suuruudeltaan keskisuuriksi. Toiminnan aikaiset vaikutukset Luikonlahdessa arvioidaan nykytilaan nähden kielteisiksi, mutta pieniksi. Toiminnan loppumisen jälkeen vaikutukset Luikonlahteen ovat arvion mukaan positiivisia ja suuruudeltaan keskisuuria. Yhteenveto ten suuruudesta Rikkaveden Luikonlahden valuma-alueella toiminnan loppumisen jälkeen VE0, VE1 ja VE2: Toiminnan loppumisen jälkeen vaikutukset Luikonlahteen ovat positiivisia ja suuruudeltaan keskisuuria. Kuormitusten Luikonlahdessa arvioidaan käytännössä loppuvan. 124

Pintavesiten merkittävyys vaihtoehdossa VE0 toiminnan aikana ja toiminnan jälkeen valuma-alueittain Ei muutosta nykytilaan Matala Kohtalainen Vähäinen Vähäinen Merkityksetön Vähäinen Vähäinen Kohtalainen Kohtalainen Vähäinen Merkityksetön Vähäinen Kohtalainen Huomattava Kohtalainen Merkityksetön Kohtalainen Vaihtoehto VE0 / Luikonlahden valuma-alue toiminnan aikana Vaihtoehto VE0 /Petkellahden valuma-alue /toiminnan aikana ja toiminnan loppumisen jälkeen Vaihtoehto VE0 / Luikonlahden valuma-alue toiminnan loppumisen jälkeen Pintavesiten merkittävyys vaihtoehdossa VE1 toiminnan aikana ja toiminnan jälkeen valuma-alueittain kaikissa sijoituspaikoissa Ei muutosta nykytilaan Matala Kohtalainen Vähäinen Vähäinen Merkityksetön Vähäinen Vähäinen Kohtalainen Kohtalainen Vähäinen Merkityksetön Vähäinen Kohtalainen Huomattava Kohtalainen Merkityksetön Kohtalainen Vaihtoehto VE1 / Luikonlahden v-a toiminnan aikana, Rikastushiekan sijoittaminen avolouhoksiin voi tilapäisesti lisätä kuormitusta. Vaihtoehto VE1 /Petkellahden valuma-alue /toiminnan aikana ja toiminnan loppumisen jälkeen, Rikastushiekan sijoittaminen avolouhoksiin voi vähentää kaivoksen pintavesivaikutuksia. Vaihtoehto VE1 / Luikonlahden v-a toiminnan loppumisen jälkeen Pintavesiten merkittävyys vaihtoehdossa VE2 toiminnan aikana ja toiminnan jälkeen valuma-alueittain rikasteiden erilaisissa allastäyttö- ja louhostäyttötilanteissa Ei muutosta nykytilaan Matala Kohtalainen Vähäinen Vähäinen Merkityksetön Vähäinen Vähäinen Kohtalainen Kohtalainen Vähäinen Merkityksetön Vähäinen Kohtalainen Huomattava Kohtalainen Merkityksetön Kohtalainen Vaihtoehto VE2-alavaihtoehto rikasteet louhoksiin ja altaisiin/ Petkellahden v-a / toiminnan aikana ja toiminnan jälkeen Vaihtoehto VE2 /Luikonlahden v-a toiminnan aikana, Rikkirikasteen loppusijoittaminen avolouhoksiin voi tilapäisesti lisätä kuormitusta vähän. Vaihtoehto VE2-alavaihtoehto rikasteet altaisiin/ Petkellahden v-a / toiminnan aikana ja toiminnan jälkeen, Vaihtoehtoon VE1 nähden vaikutukset hieman pienempiä. Vaihtoehto VE2 / Luikonlahden v-a toiminnan loppumisen jälkeen 125

8.3.7 VAIKUTUKSET RIKASTEALTAIDEN ONNETTOMUUSTILANTEISSA Vaikutukset onnettomuustilanteissa on arvioitu olettaen, että uusien altaiden rakennustapa ja patojen tukevuus/varmuus ovat samanlaisia kuin CoNi-altaassa ja Martikkalan altaassa. Itse onnettomuustilanteita ja niiden riskejä on käsitelty luvussa 8.15. Arviossa esitettyjä onnettomuuksia pidetään erittäin epätodennäköisenä. Arvio on tehty pahimman mahdollisen sortumatilanteen mukaan. Tässä luvussa kuvataan tulva-aallon aiheuttavan patosortuman vaikutuksia ja miten ten suuruus muuttuu nykytilanteessa tapahtuvaan vastaavaan onnettomuustilanteeseen verrattuna. Rikastealtaiden nykytilan onnettomuustilanteet CoNi-altaalle tehdyn vahingonvaara-arvion (Ramboll Finland Oy 2013a) mukaan pohjoisella padolla CoNi1 tapahtuvan sortuman johdosta tulva-aalto kohdistuisi Asuntotalon louhokseen ja Palolammen eteläosaan. Palolammen vesitilavuus on noin 187 000 m 3 ja Asuntotalon noin 750 000 m 3. Palolammesta tulva-aalto etenisi nopeasti Palopuroon. Asuntotalon louhoksesta ei normaalioloissa tapahdu ylivuotoa. Riippuen kaivoksen maanalaisten yhteyksien veden johtavuudesta ja tulvan voimakkuudesta, tapahtuisi Asuntotaloon päätyvän tulva-aallon ylivuoto Palopuroon joko Pajamalmin kautta tai Asuntotaloa reunustavan moreenipadon (tiepohja) yli kosteikon kautta. Padon CoNi3 sortuessa voi aiheutua tulva-aalto, joka kulkisi rikastamoalueen läpi Petkelpuroon. Padon CoNi3 alapuolella on kuitenkin CoNi-altaan, rikastushiekka-altaan ja tiepenkereen välissä tulvaa viivyttävä painanne. Mikäli pato CoNi3 sortuu, pysähtyy merkittävä osa tulvavedestä tähän painanteeseen. (Ramboll Finland Oy 2013a) CoNi-altaan vesipeiton suora Asuntotalon louhoksen, Palolammen ja Petkelpuron veteen nostaisi pharvon hyvin emäksiseksi. Tämä voi kestää luontaisesta virtaamasta riippuen päiviä tai viikkoja. Luonnossa leväkukinnot voivat nostaa veden pinnan ph:n tasolle 10, mutta vain melko lyhytaikaisesti. Korkea ph (>9) liuottaa sedimentistä fosforia, mikä voi lisätä vesistön sisäistä kuormitusta. Veden ph:n nousun seurauksena veden sisältämät metallit saostuvat hydroksideina. Metallien liukoisuus on pienintä emäksisellä ph-alueella, Cu: ph 8 11; Zn: ph 9 11; Ni: ph 9 13 ja Co: ph >11 (Levine 2012, Lewis 2010 ja EPA 1983). Hydroksidisakkaa laskeutuu ja sedimentoituu virtaaman hidastuessa Asuntotalon louhokseen, Palolammen pohjaan ja Petkellahden pohjaan, tulvareiteistä riippuen. Mikäli Asuntotaloon päätyvä tulva-aalto purkautuu Pajamalmin kautta, kasvaisi Pajamalmin ylivuoto ja tilapäinen kuormitus sen johdosta. Veden paine voisi irrottaa kaivoksen seinämistä ja pohjalta saostumia, mikä voisi heikentää Pajamalmin ylivuotovesien laatua. Vesimääristä ja kaivoksen veden johtavuudesta riippuu, kuinka suuri tällä on Palopuron veden laatuun ja lopulta Petkellahden tilaan. Purkuvesistön ph-arvon nouseminen hyvin emäksiseksi muuttaisi veden ammonium-ammoniakki-typen tasapainoa ammoniakin suuntaan (tasapainotila: ph 9 10; ammoniumtyppi kokonaan ammoniakiksi noin ph:ssa 11). Ammoniakki on suurina määrinä vesieliöille toksinen yhdiste. Kalat ja etenkin lohikalat ovat vesieliöistä herkimpiä sen vaikutuksille. Jo lyhyt 100 µg/l ammoniakkialtistus voi saada kirjolohella aikaan iho-, silmä- ja kidusvaurioita. Ekotoksikologisissa tutkimuksissa ammoniakin LC50-arvot 48- ja 96-tunnin altistuksissa kaloille ovat vaihdelleet kalalajista ja kokeesta riippuen 560 2 370 µg/l. Vesikasvit eivät ole herkkiä ammoniakille. (Council of Ministers of the Environment, 2010) Patosortumatilanteesta johtuvan ammoniakin muodostuksen purkuvesistössä ei arvioida aiheuttavan merkittävää riskiä vesieliöstölle. Ammoniakille herkkiä kaloja ei esiinny Palolammessa, Palopurossa, Myllypurossa tai Petkellahden hapettomilla alueilla (Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 2009), missä ammoniakkipitoisuus voisi nousta haitalliselle tasolle. Petkellahden päällysvedessä ammoniumtyppeä on niin vähän, ettei se saisi aikaan merkittävää ammoniakin muodostusta. Tarvittaessa ammoniakille herkät vesieliöt voisivat siirtyä esteettä Retusen pääaltaaseen, missä veden laatu on parempi. Ammoniakkia voisi esiintyä Palolammen ja Petkellahden syvänteissä niin pitkään, kun niiden ph pysyy korkealla (>8,5). Veden ph:n laskiessa, ammoniakki ionisoituisi myrkyttömäksi ammonium-typeksi. Tulva-aallon mukana kulkeutuisi sortuman suuruudesta riippuen vesieroosion altaasta irrottamaa koboltti-nikkeli- ja rikkirikastetta. Rikaste sisältää runsaasti, kobolttia, nikkeliä, arseenia, sinkkiä ja kuparia sekä rikkiä. Rikasteet on todettu laboratoriomäärityksissä happoatuottaviksi (CoNi: NPR 0,01 ja rikki- % 40; S: NPR 0,09 ja rikki- % 25). Kuten CoNialtaan vedenlaadun seuranta osoittaa, rikaste pysyy hyvin inerttinä emäksisessä vesipeitossa. Rikaste kulkeutuisi virtaavan veden mukana ja sedimentoituisi veden virtausnopeuden pienentyessä. Rikaste on raekooltaan hiekan-siltin luokkaa, jonka teoreettinen laskeutumisnopeus seisovassa vedessä on >1m/h. Luikonlahden rikkirikasteen laskeutumista testattiin laboratorio-oloissa (Ramboll Finland Oy 2013d). Tulosten mukaan rikaste laskeutui valtaosin mittalasin pohjalle tunnin kuluessa ja samentuminen mittalasissa oli täysin poistunut vuorokauden laskeuttamisen jälkeen. Koska veden ph pysyy vesistöön sekoittuessaan korkeana, ei veden alle sedimentoituneen rikasteen odoteta tulvaonnettomuudessa aiheuttavan välittömiä vaikutuk- 126

sia vesistön vedenlaatuun. Onnettomuustilanteessa rikaste todennäköisesti aiheuttaisi veden tilapäistä samentumista ja pohjan pilaantumista koko tulvareitillä Petkellahdelle asti. Petkellahden syvänteeseen asti kulkeutuvan rikasteen määrä arvioidaan pieneksi. Onnettomuustilanteessa rikasteen keräämiseen ympäristöstä on ryhdyttävä viivyttelemättä. Veden ph:n pienentyessä kasvaa riski rikasteen hapettumiselle etenkin vesirajassa ja matalassa vedessä esimerkiksi kosteikoilla. Hapettuminen voisi käynnistää itseään ruokkivan kierteen, joka johtaisi vaikeasti pysäytettävään happamaan metallikuormitukseen. Kuinka nopeasti tulvan seurauksena kohonnut ph laskisi, riippuisi täysin tapahtuma-ajankohdan sademäärästä. Keskivirtaamalla 5 100 m 3 /vrk Palolammen laskennallinen viipymä on noin 36 vuorokautta ja arvioinnissa käytetyllä vuosien 1994 2013 yksittäisen vuorokauden maksimivirtaamalla 44 000 m 3 /vrk noin 4,2 vrk. Petkellahdessa kerrostuneisuus on suurimman osan vuodesta voimakasta ja alusvesi hapetonta. Tulva-aallon tuoma vesimäärä saisi todennäköisesti aikaan ph:n nousun myös pohjanläheisessä vesikerroksessa. Tämän jälkeen kerrostuneisuuden oletetaan palautuvan ja ph:n pysyvän pohjan läheisyydessä päällysvettä pidempään korkeana. Petkellahden pohjassa olosuhteet rikasteen voimakkaalle hapettumiselle olisivat näin ollen huonot. Myös rikasteen merkittävää kulkeutumista Petkellahden syvänteeseen asti pidetään epätodennäköisenä. Asuntotalon louhokseen päätyvä rikaste painuisi kaivoksen pohjalle ja voisi lisätä Pajamalmin ylivuotovesien sulfaatti- ja metallipitoisuuksia, jos rikasteen hapon muodostus pääsisi käynnistymään. Vaikutus voisi kestää vuosikymmeniä onnettomuuden jälkeen, ellei happoa muodostavaa rikastetta saataisi käsiteltyä tai eristettyä kaivoksessa muodostuvista ylivuotovesistä. Kuivuneeseen rikastealtaaseen ja tulvareitin varrelle sedimentoitunut rikaste altistuisi heti hapen ja luonnon lievästi happaman ph:n vaikutuksille. Vesistöön kulkeutuva hapan metallikuormitus voisi käynnistyä nopeastikin, jos runsaat sadevedet pääsisivät huuhtomaan rikasteen pintaa. Tulva-aalto voisi nostaa mukaansa Palolammen, Palopuron, Petkelpuron ja Myllypuron, sekä kosteikkojen metallipitoisia sedimenttejä ja kuljettaa niitä aina Petkellahteen saakka. Myös eroosioherkkää pintamaata voisi kulkeutua vesistöön. Sedimenttien oletetaan sisältävän runsaasti saostuneita metalleja ja rikkiä eri muodoissaan. Koska veden ph on korkea, ei näistä sedimenteistä oleteta liukenevan merkittävästi metalleja vesifaasiin. Liikkeelle lähtenyt kiintoaines aiheuttaisi veden tilapäistä samentumista. Virtaaman hidastuessa kiintoaineet laskeutuisivat uudelleen ja voisivat aiheuttaa pohjan pilaantumista Petkellahdessa saakka. Martikkalan rikastealtaalle tehdyn vahingonvaara-arvion (Ramboll Finland Oy 2013b) mukaan altaan pohjoisreunan padoilla (Martikkala 1 ja 4) tapahtuvan sortuman johdosta tulva-aalto kohdistuisi Palolammen keskiosaan. Etelän ja idän puoleisten patojen (Martikkala 2 ja 3) sortuman aiheuttama tulva-aalto pysähtyisi kuitenkin maastonmuotojen rajoittamiin painanteisiin altaan etelä- ja kaakkoispuolilla. Näissä painanteissa tulva-aallosta ei aiheutuisi vaikutuksia pintavesiin. Martikkalan altaan veden ja rikasteen laatu oletetaan CoNi-altaan kaltaiseksi. Vaikutus Palolampeen ja sen alapuoliseen vesistöön voisi olla altaan täytyttyä edellä esitettyä CoNi-altaan sortumaa suurempi, johtuen Martikkalan altaan suuremmasta vesimäärästä. Muilta osin tulva-aallon vesistövaikutukset olisivat samat kuin CoNi-altaan osalta on edellä esitetty. Onnettomuustilanteet toiminnan aikana Mitä enemmän rikasteallaskapasiteettia on käytössä, sitä suuremmiksi muodostuvat myös niiden onnettomuusriskit. Tilavuuden lisäksi myös sijoituspaikoilla on merkitystä ten suuruuteen. Rikastealtaiden onnettomuuksilla ei olisi merkittävää ta Luikonlahden valuma-alueelle. Alla on esitetty eri sijoituspaikkojen merkitystä tulva-aallon aiheuttamiin vaikutuksiin. Kunttisuon ja Kettukallion vaihtoehdoissa itään ja kaakkoon suuntautuva tulva-aalto kohdistuisi suoraan Kaavi Juuka -tien (mt 506) yli Palopuroon. Tulva-aallon reitillä ei ole maastonmuotojen tai Palolammen tai muun vastaavan vesialtaan muodostamaa rikasteen pysäyttävää laskeutusallasta. Vaikutukset kohdistuisivat nopeasti Petkellahteen, jossa rikasteen kerääminen ja poistaminen nopeasti sekä alueen ennallistaminen on vaikeaa. Kunttisuon ja Kettukallion altaiden länsipuolella on asutusta ja maataloutta, mikä lisää pintavesiten merkittävyyttä, mikäli patosortuma aiheuttaisi tulva-aallon altaiden länsipuolelle. Kunttisuon ja Kettukallion altaiden suuri vapaan veden määrä (altaan täytyttyä 110 000 120 000 m 3 ) voisi sortuman koosta riippuen lisätä tulvan aiheuttamia vaikutuksia edelleen. Martikkalan altaan korotus tasolta +166.75 tasolle +177,5 lisää sen nykyisen kapasiteetin noin kuusinkertaiseksi. Tällöin vesipeiton suuruus altaan täytyttyä olisi noin 62 000 m 3, mikä olisi kaksinkertainen nykyiseen maksimivesimäärään verrattuna. Tulva-aallon vaikutukset voisivat olla merkittävästi suuremmat, mikäli patosortuma tapahtuu korotetussa Martikkalan altaassa. osa tulvan kuljettamasta rikasteesta laskeutuisi edelleen Palolampeen, mutta suuremman eroosion johdosta Palojoen ja Myllypuron kosteikkojen haitta-ainepitoiset sedimentit voisivat kulkeutua Petkellahteen. 127

Enkelinmontun vesimäärä on altaan täytyttyä noin 58 000 m 3, mikä on noin 18 % suurempi kuin CoNi-altaalla. Altaan pienuuden vuoksi tulva-aallon vaikutukset eivät merkittävästi kasvaisi, verrattuna mahdolliseen CoNialtaasta nykytilanteessa tapahtuvaan vastaavaan onnettomuuteen (luku 6.9). Uusien allassijoituspaikkojen toiminnan aikaisen onnettomuuden (tulva-aallon aiheuttaman patosortuman) pintavesiten suuruus ja merkittävyys vaihtelee sijoituspaikoittain. Merkittävimmät kielteiset vaikutukset nykytilaan nähden ilmenevät Kunttisuon ja Kettukallion sijoituspaikoissa. mmät vaikutukset nykytilaan nähden on Enkelinmontun sijoituspaikassa. Onnettomuustilanteet toiminnan jälkeen Toiminnan loppumisen jälkeen vaihtoehdossa VE2 CoNi- ja rikkirikasteet loppusijoitetaan CoNi-altaaseen ja Martikkalan altaaseen sekä mahdollisiin muihin uusiin sijoituspaikkoihin. Jälkihoidon yhteydessä altaat kuivataan ja niihin rakennetaan tiivis vettä läpäisemätön pintarakenne, jolla rikaste saadaan hapettomiin olosuhteisiin ja eristetään valumavesistä. Altaiden pintaa muokataan niin, että sadevedet eivät jää altaaseen vaan valuvat sieltä pintavaluntana pois. Mikäli tiivis pintarakenne rikkoutuu, pääsee happipitoista vettä rikasteeseen. Tiiviin pohjarakenteen vuoksi vaikutuksia rakennerikosta voi ilmetä vain, jos happipitoinen vesi pääsee virtaamaan rikasteen läpi ja vuotaa ylivuotona takaisin altaan pintaan. Tällainen alkaa hitaasti ja se havaitaan jälkitarkkailussa, jolloin rikkoutunut pintarakenne voidaan korjata. Mikäli myös tiivis pohjarakenne rikkoutuu, muutos nähdään näytteenottokaivojen vesimäärässä ja veden laadussa. Salaojaputket voidaan tulpata, aiheuttamatta vaaraa altaan rakenteille. Tällöin vuotovesi suotautuu hitaasti pohjamaassa tiiviin moreenipadon alitse. Vesimäärä jää niin pieneksi, ettei siitä aiheudu vaaraa ympäristölle. Tarvittaessa pintarakennetta voidaan vahvistaa, jolloin mahdollisuus veden valumisesta rikastetäytön läpi pienenee edelleen. Mikäli jälkitarkkailu on riittävää, rikasteiden tai rikastushiekan loppusijoituksen ei arvioida aiheuttavan sellaisia onnettomuustilanteita toiminnan jälkeen, joilla olisi merkittäviä pintavesivaikutuksia. 8.3.8 HAITALLISTEN VAIKUTUSTEN EHKÄISEMINEN JA LIEVENTÄMINEN Valmiudella rakentaa rikastealtaan patosortumatilanteessa hätäpato Palopuron luusuaan, voidaan pysäyttää veden ja rikasteen virtaus Palolammesta Palopuroon ja edelleen Petkellahteen. Noin metrin veden pintaa tasolle +120 m mpy nostava hätäpato Palopuron luusuassa tuo karttatarkastelun perusteella yläpuoliselle alueelle noin 100 000 m 3 lisää varastokapasiteettia. Tämä riittää pidättämään Palolammen alueelle esimerkiksi Martikkalan rikastealtaan vesimassan (36 000 m 3 ), lampeen valunutta rikastetta 1 500 m 3 ja Palolammen valuma-alueelta tulevan huippuvirtaaman 44 000 m 3 /vrk noin 34 tunnin ajaksi. Jos rikastelietteen valuminen Palolampeen saadaan pysäytettyä tämän ajan puitteissa, voidaan merkittävä rikasteen kulkeutuminen Palolammesta Palopuroon estää. Vaihtoehtoinen sijainti hätäpadolle on Palopurossa Pajamalmin ylivuodon alapuolella. Samalla padotuskorkeudella rakennettu pato tässä paikassa tuo edelliseen nähden 30 000 m 3 lisää varastokapasiteettia. Mikäli vaihtoehdoissa VE1 ja VE2 rikastushiekkaa sijoitetaan louhoksiin, voidaan selkeytysaltaalle pumpattavien kaivosvesien kuormitusta pienentää ajoittamalla pumppaus selkeytysaltaan ja Heinälammen juoksutusten jälkeen. Tällöin saadaan pidennettyä kaivosvesien viipymää selkeytysaltaassa ja Heinälammessa ja parannettua veden laatua ennen juoksutusta Heinälammesta Kylmäpuroon. Mikäli rikastushiekan tai rikkirikasteen louhostäytön seurauksena louhosveden laatu heikkenisi, voidaan veden laatua parantaa lisäämällä louhokseen kalkkia ph:n nostamiseksi, jolloin rikastushiekan ja/tai rikkirikasteen liukoisuus pienenee. Lisäksi voidaan kaivosveteen syöttää bakteeriymppiä sulfaatinpelkistäjäbakteereiden toiminnan lisäämiseksi ja metallien saostamiseksi sulfideina. Vaihtoehdossa VE2 rikkirikasteblokkien kaivostäytön vaikutuksia kaivosveden laatuun voidaan mahdollisesti vähentää peittämällä blokkitäyttö rikastushiekalla. Alueen jälkihoidon kannalta rikastushiekan käyttö esimerkiksi selkeytysaltaan tai Heinälammen pilaantuneen sedimentin peittämisessä voi osoittautua soveltuvaksi ja ympäristön kannalta parhaaksi tavaksi loppusijoittaa rikastushiekkaa. Heinälammen runsasta varastokapasiteettia voidaan käyttää hyväksi painottamalla juoksutuksia runsasvetiseen aikaan ja vesistön täyskiertojen yhteyteen, jolloin purkuvesistön laimennusolot ovat hyvät. Prosessivesien kierrätysasteen lisääminen vähentää vesistövaikutuksia selkeytysaltaan ja Heinälammen viipymän lisääntymisen ja sitä kautta puhdistustehon paranemisen myötä. Vesimäärän vähentyminen mahdollistaa altaiden varastokapasiteetin tehokkaamman hyödyntämisen. Veden vähentymisen johdosta myös pitoisuuksien odotetaan nousevan, jolloin kemikaalikäsittelyn teho paranee. Heinälammen juoksutuspadon yläpuolelle asennetun pintapuomin avulla estetään vettä kevyempien (usein myös esteettistä haittaa aiheuttavien) aineiden kulkeutuminen purkuvesistöön. 128

8.3.9 ARVIOINNIN EPÄVARMUUSTEKIJÄT Tulva-aallon aiheuttavan patosortuman ten arvioiminen sisältää epävarmuuksia liittyen rikasteen, rikastepeittoveden, eroosion irrottaman vanhan kaivosalueen pintamaan, luonnonvesien, sedimenttien ja kaivosvesien yhteisvaikutukseen. Tähän liittyvien epävarmuustekijöiden on pieni, koska todennäköisyys tulva-aallon aiheuttavasta patosortumasta on hyvin pieni. Toiminnan loppumisen jälkeisten muutosten (virtaama, ph, suotovesien kierrätyspumppauksen lopettaminen) vaikutukset rikastushiekka-altaan, selkeytysaltaan ja Heinälammen veden ja suotovesien ainepitoisuuksiin on monitahoinen kokonaisuus, jonka sisältämät epävarmuustekijät tekevät arvioinnista vaikean. Tämän epävarmuustekijän merkittävyys on vähäinen, koska erot vaikutuksissa eri vaihtoehtojen kesken ovat Luikonlahden valuma-alueella vähäisiä. Toiminnan loppumisen jälkeisten rikastushiekka-alueen suotovesiten kesto on aina kohdekohtainen. Tarkkaa rikastushiekka-alueen suotovesien aikaa ei voida arvioida. Kosteikkokäsittelyllä vaikutuksia pintavesiin pystytään merkittävästi vähentämään, mikä vähentää pintavesiin kohdistuvan ten arvioinnin epävarmuutta. Tämän epävarmuustekijän merkittävyys on vähäinen ja vaikuttaa erityisesti arvioon siitä, kuinka pian suotovesien takaisinpumppaus rikastushiekka-alueelle voidaan lopettaa. Pajamalmin ja Asuntotalon louhosten nykytilan veden laatu, perustuu arviossa vain yhteen näytekertaan (7.2.2012). Vuonna 2004 tehdyssä vanhan kaivoksen nykytilaselvityksessä avolouhosten vesipatsaassa ilmeni hapekkaita kerroksia ja happea oli vedessä louhosten pohjalle saakka. Arvioinnissa oletettiin, että louhosvesien laatu on muuttunut hapettomaksi. On mahdollista, että louhosveden hapettomuus ei ole nykytilassa jatkuvaa, mikä voi vaikuttaa louhosten hapetus-pelkitys-reaktioihin, metallien liukenevuuteen ja ph-arvoon. (GTK 2004b) Biosaatavan nikkelin osuutta kokonaisnikkelipitoisuudesta ei voitu tässä ympäristöten arvioinnissa ottaa huomioon. Koska biosaatavan nikkelin määrittämisen menetelmä on käsittelyssä EU-tasolla, ei sitä ole sisällytetty vesistötarkkailuun. Veden kovuutta tai orgaanista kokonaishiilipitoisuutta (TOC), joiden perusteella biosaatavan nikkelin laskennallinen pitoisuus määritetään, ei ole alueelta tutkittu. Kaikkien eri hankevaihtoehtojen vesistöten arviointi on tehty vuoden 2012 ja 2013 tarkkailutulosten pohjalta, koska ne ovat viimeiset käytössä olevat täydelliset tarkkailuaineistot. Luvan mukaiseen malmintuotantokapasiteettiin (800 000 t/a) lukuarvoja ei ole käytetty, koska tarkkailuaineistoa on ollut käytettävissä riittävästi toiminnan ajalta. Tarkasteltuja hankevaihtoehtoja (VE1 ja VE2) on samasta syystä verrattu muista arvioinneista poiketen vuosien 2012 ja 2013 tuotantomääriin, joka puolestaan korostaa muutosten aiheuttamien ten suuruutta. 129

8.4 KALASTUS JA KALATALOUS 8.4.1 VAIKUTUKSEN ALKUPERÄ Vaikutukset kalastukseen ja kalatalouteen muodostuvat hankkeen vaikutuksista pintavesien laatuun sekä vesistöjen fyysisiin, kuten patoamisesta johtuviin, muutoksiin. Tässä hankkeessa vaikutukset rajautuvat pintavesien laadun muutoksiin. Rikastamotoiminnan ta Luikonlahden ja Retusen veden laatuun on käsitelty luvussa 8.3. 8.4.2 LÄHTÖTIEDOT JA ARVIOINTIMENETELMÄT Kalastukseen ja kalatalouteen liittyvässä arvioinnissa on hyödynnetty alueella harjoitetulle toiminnalle annettuja lupapäätöksiä, kalataloustarkkailutuloksia (Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 2013b), aiemman YVA:n tietoja sekä uusimpia vesistöarvioita. Taulukko 8-8. Kalastukseen ja kalatalouteen kohdistuvien ten suuruusluokan määräytyminen. - - - - - - Vaikutukset ympäristöön ovat pitkäkestoisia ja merkittäviä. Vaikutukset kohdistuvat laajalle alueelle ja toiminnasta aiheutuu selvä muutos suurella alueella. Vaikutukset ovat melko lyhytkestoisia eivätkä alueellisesti suuria. Suuret muutokset kohdistuvat suhteellisen pienelle alueelle. Vaikutukset ovat lyhytkestoisia ja paikallisia (kohdistuvat hankealueelle). Vaikutuksista aiheutuvat muutokset ovat pieniä. 8.4.3 NYKYTILAN MUUTOSHERKKYYS + + + + + + Ympäristön herkkyyden ja ten suuruuden määrittäminen Herkkyyttä on arvioitu nykytilan mukaisen virkistysarvon, elinkeinotoiminnan, muutoksen kestämisen ja sijainnin mukaan. Kohteen herkkyyteen vaikuttavat myös alueen kalakannat, korvaamattomuus ja luonnon neitseellisyys. Herkkyystason pääasialliset kriteerit on esitetty taulukossa 8-7. Vaikutusten suuruusluokkaa on määritelty taulukon 8-8 mukaisesti. Hankealueen muutoksille on matala. Yhteenveto alueiden herkkyydestä Matala Alueen kalastuksen ja kalatalouden suhteen alueen muutoksille on matala. Alueen arvo kalastuksessa on merkittävää paikallisesti. lla muutoksilla alueen luonnonympäristössä ja vesistöissä voi olla paikallisesti suoria ja epäsuoria vaikutuksia kalastukseen. Alueella on ihmistoimintaa ja vaikutuksia siitä. Ammattikalastus on vähäistä eikä sillä ole merkittävää ta elinkeinoelämään. Kalastus lisää alueen virkistysarvoa. Taulukko 8-7. Kalastus ja kalatalous, kohteen tason määräytyminen. Matala Huomattava Alueelle ei katsota olevan merkittävää arvoa kalastuksen kannalta, eikä alue ole korvaamaton. Alue kestää suhteellisen hyvin muutosta, valuma-alueet ovat suuria ja vesistöt ekologiselta luokitukseltaan välttäviä tai tyydyttäviä. Alueella on jo nykytilanteessa ihmistoimintaa ja vaikutuksia siitä. Vaikutusalueen kalastus on pääosin suhteellisen pienimuotoista virkistyskalastusta eikä kalastuksella ole merkittävää ta alueen elinkeinoon. Alueelle on paikallisesti arvoja kalastuksen kannalta, mutta ne eivät ole merkittäviä laajemmalla tasolla. Alue ei kestä muutosta, mutta se voidaan palauttaa lähes ennalleen. Alueen valuma-alueet ovat keski-suuria ja vesistöt ekologisilta luokitukseltaan hyviä. Alueella on vähän ihmistoimintaa ja vaikutuksia siitä. Vaikutusalueella on runsaan virkistyskalastuksen lisäksi myös ammattikalastusta. Alue on kalastuksen kannalta tärkeä alueellisella ja kansallisella tasolla. Alue ei kestä muutosta, eikä sitä voida voidaan palauttaa ennalleen. Alueen valuma-alueet ovat pieniä ja ekologisilta luokitukseltaan erinomaisia. Alueella on huomattavasti neitseellistä luontoa, suojelualueita ja/tai uhanalaisia lajeja. Kalastus on merkittävä osa alueen elinkeinoa. 8.4.4 VAIKUTUKSET TOIMINNAN AIKANA Vaihtoehtojen vaikutukset Petkellahden ja Luikonlahden kalastukseen ja kalatalouteen arvioidaan olevan kaikissa vaihtoehdoissa (VE0, VE1 ja VE2) hyvin samanlaiset. Eri sijoituspaikkojen väliset erot on arvioitu pintavesiten arvioinnissa (luku 8.3), joten niitä ei eritellä tässä arvioinnissa. Rikastamon kuormituksesta aiheutuu Kylmäpuron edustan syvännealueen alusveteen lievästi kohonneita haitta-ainepitoisuuksia. Kauempana purkukohdasta Luikonlahdelle tämä vähäinen vaimenee olennaisesti. Tilanne ei poikkea 2000-luvun alun olosuhteista, jolloin rikastamotoiminnasta ei muodostunut merkittäviä haittata Luikonlahden kalastukselle tai kalataloudelle. Veden laadun muutokset ovat vähäiset, joten ne eivät olennaisesti vaikuta pien- ja pohjaeliöstön esiintymiseen, eivätkä siten eri kalalajiin tai niiden viihtymiseen alueella. Rikastamotoiminnasta ei aiheudu sellaista kiintoaine- tai ravinnekuormitusta, joka aiheuttaisi vesistön rehevöitymis- 130

tä ja siten lisäisi niin sanottujen roskakalalajien esiintymistä, aiheuttaisi makuhaittoja ravintokaloihin tai lisäisi pyydysten likaantumista purkuvesistössä. Rikastamotoiminnasta ei aiheudu sellaista vesistökuormitusta Retuseen, jolla olisi merkittävää ta kalastukseen ja kalatalouteen. Prosessivedenotosta Petkellahdesta ei aiheudu haittaa alueen kalastukselle eikä kalojen käytölle ravintona. Myllypuron kautta vanhalta kaivosalueelta tuleva, rikastamotoiminnasta riippumaton vesistökuormitus heikentää Petkellahden veden laatua, rajoittaa joidenkin kalojen esiintymistä Petkellahdella ja vähentää Petkellahden kiinnostavuutta kalastuskohteena. Luikonlahden veden laatuun ei arvioida aiheutuvan muutoksia, jotka vaikuttaisivat kalatalouden kannalta myöskään välittömän alueen ulkopuolisiin herkempiin kohteisiin kuten Rauvanjokeen. Rauvanjoen sijainti, virtaussuunta ja Luikonlahden vesitarkkailutulokset huomioiden joen taimenkantaan tai taimenen lisääntymiseen joessa ei arvioida aiheutuvan muutoksia tarkasteltavista rikastamotoiminnoista. Nykyisen rikastamotoiminnan aiheuttama vesistökuormitus on nikkelin ja arseenin osalta vähäisempi tai korkeintaan samaa tasoa, kuin Luikonlahdella aiemmin harjoitetusta rikastamotoiminnasta aiheutunut kuormitus. Tällöin kyseisten haitta-aineiden kertyminen kaloihin ei lisäänny entisestään, eikä toiminnasta aiheudu haittaa kalojen käytölle ravintona. Vaihtoehdoissa VE1 ja VE2 Luikonlahteen päätyvän vuosittaisen kuormituksen ei toiminnan aikana arvioida eroavan vaihtoehdosta VE0, mikäli rikastushiekka saadaan läjitettyä nykyiselle rikastushiekka-alueelle. Mikäli rikastushiekan läjitystä joudutaan toiminnan aikana laajentamaan selkeytysaltaan puolelle tai muille alueille, voi vuosittainen kuormitus muuttua kasvattaen mahdollisesti pintavesikuormitusta. Rikastushiekka ei ole happoa tuottavaa, eikä siitä ole todettu liukenevan merkittävästi sulfaattia, metalleja tai muita haitta-aineita, jotka vaikuttaisivat oleellisesti alueen kalastukseen tai kalatalouteen Vakavissa onnettomuustapauksissa, joissa pintavesivaikutukset olisivat merkittäviä, muodostuisi vaikutuksia myös lähiympäristön kalatalouteen ja tätä kautta kalastukseen. Riippuen onnettomuuden vakavuudesta, negatiiviset vaikutukset kalakantoihin voivat olla kokonaisvaltaisia ja pitkäkestoisia. Lievimmässä vesistöihin kohdistuvissa onnettomuuksissa vaikutukset voivat jäädä paikallisiksi ja lyhytaikaisiksi. Yhteenveto ten suuruudesta toiminnan aikana Eri vaihtoehtojen pienet muutokset alueen vesitaloudessa ja veden laadussa eivät vaikuta olennaisesti alueen kalastukseen tai kalatalouteen. 8.4.5 VAIKUTUKSET TOIMINNAN JÄLKEEN Merkittävät pintavesivaikutukset vähenevät oleellisesti muutama vuosi toiminnan loppumisen jälkeen (ks. luku 8.3). Tällöin negatiiviset vaikutukset alueen kalastukseen ja kalatalouteen pienenevät. 8.4.6 VAIHTOEHTOJEN VERTAILU JA VAIKUTUKSEN MERKITTÄVYYS Vaikutusten merkittävyyttä on arvioitu suhteuttamalla ten suuruus ten kohteen herkkyyteen. Vaikutusten merkittävyys kalastukseen ja kalatalouteen arvioidaan vähäisiksi kaikissa tarkasteluvaihtoehdoissa (VE0, VE1 ja VE2). Kalastukseen ja kalatalouteen kohdistuvien ten merkittävyys vaihtoehdoissa VE0, VE1 ja VE2 toiminnan aikana ja sen jälkeen Kalastukseen ja kalatalouteen kohdistuvien ten merkittävyys vaihtoehdoissa VE0, VE1 ja VE2 toiminnan aikana ja sen jälkeen Ei muutosta nykytilaan Matala Kohtalainen Vähäinen Vähäinen Merkityksetön Vähäinen Vähäinen Kohtalainen Kohtalainen Vähäinen Merkityksetön Vähäinen Kohtalainen Huomattava Kohtalainen Merkityksetön Kohtalainen Kokonaisuutena vaikutukset kalastukseen ja kalatalouteen. Eri sijoituspaikkojen väliset erot pintavesivaikutuksiin on arvioitu luvussa 8.3. 131

8.4.7 HAITALLISTEN VAIKUTUSTEN EHKÄISEMINEN JA LIEVENTÄMINEN Kalastukseen ja kalatalouteen aiheutuvia mahdollisia lieviä vaikutuksia ennaltaehkäistään minimoimalla toiminnasta aiheutuva vesistökuormitus (ks. luku 8.3.7). Mahdollisesti aiheutuvia haitallisia vaikutuksia kompensoidaan nykyään muun muassa Rikkaveden Luikonlahden alueella kalanistutuksilla sekä rahallisilla korvauksilla Petkellahden alueella. Rahallisella korvauksen ja tarveharkinnan perusteella voidaan toteuttaa esimerkiksi istutus- ja kunnostustoimia (tehokalastus, niitot). Säännöllisillä kalastustiedusteluilla sekä biologisilla, kalaja vedenlaaduntarkkailuilla pyritään selvittämään kalakannan kehitystä ja mahdollisten haitta-aineiden kertymistä kaloihin ja vesieliöstöön. 8.4.8 ARVIOINNIN EPÄVARMUUSTEKIJÄT Arvioinnissa on käytetty tietoa ja havaintoja liittyen alueiden kalakantoihin ja kalastukseen. Vesistökuormituksen arviot perustuvat tarkkailutuloksiin, eikä niihin sisälly merkittävää epävarmuutta. Osakaskuntakyselyn mukaisia havaintoja vesialueiden muutoksista ei ole kohdistettu tietylle aikavälille. Vuoden 2014 kalastustiedustelun tulokset eivät ole vielä käytettävissä. Pintavesien arviointeihin viitaten (luku 8.3) rikastamolta Luikonlahteen tulevan veden sulfaatti näkyy Luikonlahdella kohonneina pitoisuuksina. Tuotantomäärän noustessa nykyisen luvan tasolle, voi sulfaattikuormitus kasvaa edelleen hieman. Sulfaattipitoisuudet Luikonlahdessa eivät ole olleet eivätkä niiden arvioida kohoavan sellaiselle tasolla, jolla olisi merkittävää ta koko vesistöön tai kalastukseen ja kalatalouteen. 8.5 KASVILLISUUS, ELÄIMET JA SUOJELUALUEET 8.5.1 VAIKUTUKSEN ALKUPERÄ Rikastamotoiminnan luontovaikutukset muodostuvat rakentamisen aiheuttamasta alkuperäisten elinympäristöjen muutoksesta. Rakentamisen aikana alueen puusto ja pintamaa poistetaan ja paikoitellen myös kallioperää muokataan. Lajiston osalta tämä voi tarkoittaa elinympäristöjen menetyksiä tai pirstoutumista sekä leviämis- ja kulkuyhteyksien heikkenemistä tai katkeamista. Rakentamisen ja toiminnan aikainen melu ja ihmisten liikkuminen alueella voivat aiheuttaa häiriöitä alueen eläinlajistolle, myös hankealueen lähiympäristössä, sekä aiheuttaa eläinten siirtymistä pois alueelta. Hankkeen rakentaminen ja toiminta aiheuttavat pölyämistä, mikä voi aiheuttaa vaikutuksia ympäröivään kasvillisuuteen. Metsäisellä alueella pöly laskeutuu enimmäkseen reuna-alueen puustoon. Avoimilla alueilla pöly voi levitä kauemmaksi, mutta hankkeen osalta tämä tarkoittaa peltoalueita, jotka eivät kuulu luonnonympäristöön. Normaalitilanteessa muodostuvat pölymäärät ovat vähäisiä. Hankealueen lähiympäristöön voi aiheutua päästöjä vesistöten kautta veden laadun ja -määrän muutosten seurauksena. Alueella on suunniteltu vesien käsittely ja -tarkkailu, joten tämän vaikutuksen muodostuminen koskee lähinnä poikkeustapauksia. Suunnitelman aiheuttamien ten ei arvioida ulottuvan lähimpien suojeluohjelmien ja -suunnitelmien alueille. 8.5.2 LÄHTÖTIEDOT JA ARVIOINTIMENETELMÄT Arvioinneissa eri vaihtoehtojen vaikutuksista luontoon on hyödynnetty muun muassa luonnonsuojelulakia, metsälakia, alueelle tehtyjä luontoselvityksiä ja muita saatuja lähtötietoja sekä asiantuntija-arviota. Vaikutukset arvioidaan muutoksina alueen nykyiseen tilaan, joka on kuvattu luvussa 6.9. Vaikutusarvioinnit kohdistuvat lähinnä alueiden suojeltuihin luontotyyppeihin, tärkeisiin elinympäristöihin tai muuten herkkiin luontokohteisiin ja eläinlajeihin, kuten liito-oraviin. Vaikutuksia kaloihin on käsitelty luvussa 8.4. Luonnonsuojelulain 29 :n mukaan suojeltuihin luontotyyppeihin kuuluvia luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia alueita ei saa muuttaa niin että niiden ominaispiirteiden säilyminen vaarantuu. Näihin luontotyyppeihin kuuluvat: luontaisesti syntyneet, merkittävältä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt pähkinäpensaslehdot 132

tervaleppäkorvet luonnontilaiset hiekkarannat merenrantaniityt puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset hiekkadyynit katajakedot lehdesniityt avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut tai puuryhmät Lisäksi, jos alla mainitut elinympäristöt ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia, tulee niitä koskevat metsien hoito- ja käyttötoimenpiteet tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Kyseiset metsälain 10 mukaiset metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt ovat: lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät ympäristöt ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot rehevät lehtolaikut pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla rotkot ja kurut jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät karukkokankaita puuntuotannollisesti vähäisemmät hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat Ympäristön herkkyyden ja ten suuruuden määrittäminen Kaikkein herkimpiä muutoksille ovat sellaiset elinympäristöt, jotka ovat saaneet kehittyä pitkään ilman häiriöitä tai jotka ovat kehittyneet tuhansien vuosien kuluessa. Tällaisia elinympäristöjä ovat esimerkiksi vanhat luonnontilaiset metsät, luonnontilaiset suot sekä lähteet ja muut pienvesistöt lähiympäristöineen. Nämä elinympäristöt ovat myös useiden uhanalaisten ja huomionarvoisten eliölajien elinympäristöjä, minkä vuoksi niitä on pyritty suojelemaan sekä kansallisella että EU:n yhteisellä lainsäädännöllä. Kaikkein uhanalaisimpia ovat lajit, jotka ovat erikoistuneet johonkin tiettyyn elinympäristöön tai sen rakennepiirteeseen, kuten esimerkiksi tietyn lahoasteen puuainekseen. Kaikkein kestävimpiä elinympäristömuutoksille ovat talousmetsät ja ojitetut suot sekä näille habitaateille tyypilliset yleiset lajit, joka kykenevät asuttamaan uusia alueita häiriön muuttaessa niiden elinympäristön elinkelvottomaksi. Vaikutusalueen luonnonolojen herkkyyttä muutoksille on arvioitu luonnon nykytilan mukaan (taulukko 8-9). Luonnon herkkyyteen vaikuttavat arvokkaat ja uhanalaiset luontotyypit, uhanalaiset, harvinaiset ja luontodirektiivin IV(a)- liitteen lajit ja niiden elinympäristöt sekä luonnon monimuotoisuus ja luonnontilaisuus. Taulukko 8-9. Luontovaikutukset, kohteen tason määräytyminen. Matala Huomattava Hankealueella ei ole uhanalaisten lajien, direktiivilajien tai uhanalaisten luontotyyppien esiintymiä eikä metsätai vesilakikohteita. Hankealueen metsät ja suot ovat hakkuin ja ojituksin käsiteltyjä talousmetsiä. Hankealueen alueella ei sijaitse Natura- tai muita suojelualueita. Hankealueella on metsälaki- tai vesilakikohteita, mutta ei uhanalaisten lajien, direktiivilajien tai uhanalaisten luontotyyppien esiintymiä. Hankealueen metsät ja suot ovat luonnontilaisen kaltaisia ja vain vähän käsiteltyjä. Hankealueen alueella sijaitsee Natura- tai muita suojelualueita. Hankealueella on metsä- tai vesilakikohteita sekä uhanalaisten lajien, direktiivilajien tai uhanalaisten luontotyyppien esiintymiä. Hankealueen metsät ja suot ovat luonnontilaisia. Hankealueen välittömässä läheisyydessä sijaitsee Natura- tai muita suojelualueita. Vaikutuksen suuruus on yleensä suorassa suhteessa siihen, kuinka suuria pinta-aloja metsä- ja suoelinympäristöjä jää hankkeen toimintojen alle. n merkitys luonnon monimuotoisuuden säilymiselle on uhanalaisten luontotyyppien, luonnontilaisten lähteiden ja muiden pienvesistöjen, uhanalaisten/direktiivilajien elinympäristöjen sekä metsälakikohteiden säilymisellä. Yleensä nämä elinympäristöt sijaitsevat hajallaan ja ovat erittäin pienialaisia, mikä vaikeuttaa niistä riippuvaisten lajien siirtymistä alueelta toiselle. Vastaavasti suurten talousmetsäalueiden menettämisellä ei välttämättä ole suurta merkitystä luonnon monimuotoisuudelle, mikäli alueet ovat metsätalouskäytössä olevia kivennäismaita ja ojitettuja soita, joiden lajisto on alueelle tyypillistä ja yleistä. Tässä hankkeessa luontoten kannalta ei käytännössä ole merkitystä sillä, mitä materiaalia tarkasteltaviin sijoituspaikkoihin sijoitetaan tai varastoidaan. Lähinnä merkitystä on sillä, minne sijoituspaikka sijoittuu ja kuinka suuren alueen se kattaa. Taulukko 8-10. Luontoon kohdistuvien ten suuruusluokan määräytyminen. - - - - - - Hankkeen vaatima pinta-ala on suuri ja se pirstoo laajoja ja yhtenäisiä metsä- ja suoalueita. Hankkeen vaikutukset ekologisen verkoston yhtenäisyyteen ovat kielteiset. Hankkeen vaatima pinta-ala on muutamia kymmeniä hehtaareja ja se sijoittuu haja-asutusalueelle tiiviin yhdyskuntarakenteen ulkopuolelle. Hanke ei vaikuta eliölajiston mahdollisuuksiin siirtyä alueelta toiselle. Hankkeen vaatima pinta-ala on pieni ja hanke sijoittuu olemassa olevan yhdyskuntarakenteen sisään, mikä vähentää tarvetta muuttaa luonnonympäristöä rakennetuksi ympäristöksi. + + + + + + 133

8.5.3 NYKYTILAN MUUTOSHERKKYYS Sijoitusalueiden Mikään tarkasteltavista sijoituspaikkavaihtoehdoista ei luontoten kannalta omaa huomattavaa herkkyyttä. Martikkalan sekä Kunttisuo Kettukallion alue ovat luontoten kannalta herkkyydeltään keskinkertaisia niillä tai niiden läheisyydessä esiintyvien luontoarvojen johdosta. Muilla alueilla ei ole erityisiä luontoarvoja ja ne ovat luontoten kannalta herkkyydeltään matalia. Yhteenveto alueiden herkkyydestä Matala Enkelinmontun alueella ei ole uhanalaisten lajien, direktiivilajien tai uhanalaisten luontotyyppien esiintymiä eikä metsä- tai vesilakikohteita. Alueen metsät on käsiteltyjä talousmetsiä. Vaikutusalueella ei sijaitse Natura- tai muita suojelualueita. Pajamalmi ja Asuntotalo ovat kaivosalueelle sijoittuvia kaivoslampia, joilla ei ole erityisiä luontoarvoja. CoNi-allas, rikastushiekka-allas ja selkeytysallas ovat kaivospiirin alueelle sijoittuvia jo nykyisin käytössä olevia alueita, joilla ei ole luontoarvoja. Martikkalan alueella on luonnontilainen noro (vesilain 2. luvun 11 :n mukainen arvokas pienvesi). Lähin luonnonsuojelualue on noin 250 metrin etäisyydellä. Kettukallion luoteisosassa esiintyy rauhoitettua valkolehdokkia, jonka lisäksi alueella on suuri pylväsmäinen kataja. Kunttisuon alueella esiintyy luonnontilaista mustikkakorpea (VU) ja metsäkortekorpea (EN). 8.5.4 VAIKUTUKSET TOIMINNAN AIKANA Vaihtoehto VE0 Vaihtoehdon VE0 toteutuessa CoNi-altaan, Martikkalan altaan ja rikastushiekka-altaan käyttämätön luvan mukainen täyttökapasiteetti tulee täyteen. Altaiden loppuun täyttäminen ei aiheuta mainittavia luontovaikutuksia, sillä luvan mukaisiin lopputasoihin täyttäminen ei edellytä luontoarvoihin vaikuttavia aluelaajennuksia. Martikkalan alueen käyttöönoton luontovaikutukset tällä hetkellä rakenteilla olevassa laajuudessa rajoittuvat normaalissa talousmetsäkäytössä olevalle alueelle, eikä erityisiä luontoarvoja tällöin menetetä. Luontovaikutukset altaiden ulkopuolisille alueille ovat mahdollisia ainoastaan mahdollisissa onnettomuustilanteissa (luku 8.15). Ainoastaan Martikkalan altaan osalta vaikutukset voivat tällöin kohdistua luontoarvoltaan arvokkaalle alueelle (Palolampeen laskeva noro), muilta osin mahdollisissa vahinkotilanteissakaan eivät merkittävät luontoarvot ole uhattuna. Vaihtoehdossa VE0 luontovaikutuksiin ja niiden merkittävyyteen ei tapahdu muutosta nykytilaan verrattuna. Vaihtoehdon mukaiset läjitysalueet ovat jo käytössä. Läjityskapasiteetin loppuun täyttäminen korottomalla ei enää lisää luontovaikutuksia. Mahdollisten vahinkotilanteiden ten estämiseksi ja tunnistamiseksi tehdään tarvittavat tekniset ratkaisut. Vaihtoehto VE1 Vaihtoehdon VE1 toteutuessa CoNi-altaan, Martikkalan altaan ja rikastushiekka-altaan käyttämätön luvan mukainen täyttökapasiteetti tulee täyteen. Altaiden loppuun täyttäminen ei aiheuta mainittavia luontovaikutuksia, sillä luvan mukaisiin lopputasoihin täyttäminen ei edellytä luontoarvioihin vaikuttavia aluelaajennuksia. Poikkeuksena edellä mainittuun ja erona vaihtoehtoon VE0 on Martikkalan altaan mahdollinen korottaminen, jolloin rakenne laajenee vesilain mukaan arvokkaaksi pienvedeksi tulkitun noron alueelle. Näin ollen Martikkalan osalta arvioidaan tällöin keskisuureksi. Martikkalan alueen korottamisella tai käytöllä ei ole ta alueen koillispuolisiin luonnonsuojelualueisiin. Mikäli varastoallasta korotetaan suunnitellusta (jolloin patopenkereiden vaatima pinta-ala kasvaa) tai varastoallasta laajennetaan kaivospiirissä pohjoiseen, tuhoutuu selvitysalueen pohjoispuolella oleva, vesilain mukaiseksi arvokkaaksi pienvedeksi luokiteltava noro. Koska vesilain mukaiseksi arvokkaaksi pienvedeksi määritellyn noron luonnontilan vaarantaminen on kielletty, tarvitaan toimenpidettä varten vesilain 2 luvun 10 mukainen poikkeuslupa Aluehallintovirastolta. Vaihtoehtoon VE0 verrattuna erona Martikkalan altaan korotuksen ohella on mahdollisten uusien sijoituspaikkojen käyttöönotto. Luontoarvojen kannalta Pajamalmin, Asuntotalon ja Enkelinmontun käyttöönoton vaikutukset luontoon arvioidaan vähäisiksi. Kettukallion ja Kunttisuon alueen osalta arvioidaan keskisuureksi, koska toiminta laajenee uudelle alueelle ja Kettukallion osalta varastoalueen alle jää uhanalaiseksi luokiteltuja luontotyyppejä. Enkelinmontun alueesta merkittävä osa on jo nykyisellään maa-ainesten ottotoiminnan muokkaamaa. Mahdollinen varastoaltaan rakentaminen kohdistuisi maaainesotossa olevalle alueelle ja sen välittömässä läheisyydessä olevalle talousmetsäalueelle, jolloin erityisiä luontoarvoja ei tällöin menetetä. Jos rakentaminen ei vaikuta katajan tai valkolehdokin esiintymisalueeseen, ei Kettukallion alueen käyttöönotossa menetetä erityisiä luontoarvoja. Alueen rakentamisen osalta arvioidaan keskisuureksi, mikäli toiminta laajenee uudelle alueelle ja varastoalueen alle jää uhanalaiseksi luokiteltuja luontotyyppejä. Kunttisuon alueella esiintyy paikoitellen uhanalaista metsäkortekorpea sekä luonnontilaista mustikkakorpea. Esiintymät ovat pienialaisia ja voimakkaasti muokattujen talousmetsäalueiden ympäröimiä, joten niiden merkitys jää paikalliseksi. Alueella ei myöskään ole vahvistettuja suo- 134

jelualuerajauksia, jonka perusteella alueella olisi voimassa luonnonsuojelulain mukainen muuttamiskielto. Näin ollen Kunttisuon alueen käyttöönotolla menetetään uhanalaiseksi arvioituja luontotyyppejä, mutta vaikutukset ovat paikallisia. Vastaavia luontotyyppejä on vahvistetuilla suojelupäätöksillä säilytetty rikastamoalueen itäpuolisilla suojelualueilla. Pajamalmin ja/tai Asuntotalon vanhan louhoksen käyttöönotto ei aiheuta luontovaikutuksia, sillä louhos sijoittuu kokonaisuudessaan vanhan kaivostoiminnan ja nykyisen rikastamotoiminnan muokkaamalle alueelle. Vaihtoehto VE2 Vaihtoehdossa VE2 luontovaikutukset ovat vastaavat kuin vaihtoehdossa VE1 ja niiden kohdistuminen sekä suuruus riippuvat siten vastaavalla tavalla käyttöön otettavista sijoituspaikoista. 8.5.5 VAIKUTUKSET TOIMINNAN JÄLKEEN Toiminnan lopettamisen yhteydessä alueet jälkihoidetaan ja luonto entisöityy alueelle pitkän ajan kuluessa. Missään vaihtoehdossa allasrakenteiden käytöstä poistaminen ja sulkeminen eivät tuo lisävaikutuksia luontoon. 8.5.6 VAIHTOEHTOJEN VERTAILU JA VAIKUTUKSEN MERKITTÄVYYS Vaikutuksen suuruuden ja vastaanottavan kohteen herkkyyden perusteella saadaan vaikutuksen merkittävyys. Yhteenveto ten suuruudesta toiminnan aikana Ei muutosta nykytilaan VE1 ja VE2 Martikkalan korottamisen sekä Kunttisuon ja/tai Kettukallion altaan rakentamisen vaikutukset ovat keskisuuria johtuen sijoituspaikkojen laajenemisesta alueille, joilla on merkityksellisiä luontoarvoja. VE1 ja VE2 Enkelinmontun rakentaminen tai Asuntotalon ja/tai Pajamalmin louhoksen käyttöönotto eivät aiheuta toimintojen laajentumista merkityksellisiä luontoarvoja omaavalle alueelle ja vaikutukset luontoon ovat siten pienet. VE0 Nykyisten sijoituspaikkojen loppuun täyttäminen luvan salliman kapasiteetin mukaisesti ei aiheuta minkäänlaisia luontovaikutuksia verrattuna nykytilanteeseen. Luontoten merkittävyys vaihtoehdossa VE0 toiminnan aikana. Ei muutosta nykytilaan Matala Kohtalainen Vähäinen Vähäinen Merkityksetön Vähäinen Vähäinen Kohtalainen Kohtalainen Vähäinen Merkityksetön Vähäinen Kohtalainen Huomattava Kohtalainen Merkityksetön Kohtalainen Martikkala CoNi-allas ja rikastushiekka-allas 135

Luontoten merkittävyys vaihtoehdoissa VE1 ja VE2 eri sijoituspaikoille toiminnan aikana Ei muutosta nykytilaan Matala Kohtalainen Vähäinen Vähäinen Merkityksetön Vähäinen Vähäinen Kohtalainen Kohtalainen Vähäinen Merkityksetön Vähäinen Kohtalainen Huomattava Kohtalainen Merkityksetön Kohtalainen Martikkala, Kettukallio ja Kunttisuo Enkelinmonttu, Pajamalmi, Asuntotalo CoNi-allas ja rikastushiekka-allas 8.5.7 HAITALLISTEN VAIKUTUSTEN EHKÄISEMINEN JA LIEVENTÄMINEN Hankkeen läheisiin metsätalousalueisiin kohdistuvia pölyvaikutuksia voidaan vähentää pölynsidontamenetelmillä, mutta myös jättämällä riittävästi suojaavaa puustoa ottoalueiden ympäristöön. Pölyvaikutuksia tulee lähinnä rakennusaikana, eikä toiminnan aikana vaikutukset ole merkittäviä. Rakennustyöt tapahtuvat todennäköisesti jaksoittain hankkeen toiminta-aikana. Lähialueen linnustolle aiheutuvaa melun haittavaikutuksia voidaan lieventää ajoittamalla räjäytystyöt lintujen pesintäkauden ulkopuolelle. 8.5.8 ARVIOINNIN EPÄVARMUUSTEKIJÄT Arvioinnin lähtötiedot perustuvat olemassa oleviin selvityksiin sekä hankkeen yhteydessä toteutettuihin maastoinventointeihin. Kyseessä on lisäksi olemassa oleva toiminta, jonka luontovaikutukset tunnetaan varsin hyvin. Näin ollen luontoten arviointiin ei liity merkittäviä epävarmuustekijöitä. 8.6 ILMANLAATU 8.6.1 VAIKUTUKSEN ALKUPERÄ Rikasteiden ja kaivannaisjätteiden varastointi-/sijoituspaikkojen rakentamisen aikana ilmaan kohdistuu päästöjä muun muassa liikenteestä, maarakennustöistä sekä maanrakennusainesten kuljetuksista. Maanrakennustyöt painottuvat alueiden/altaiden patojen tekemiseen ja niiden korottamiseen. Toiminnan aikaiset ilmanlaatuvaikutukset syntyvät rikastamon pölypäästöistä sekä kuljetusliikenteen ja rikastushiekka-alueiden hajapäästöistä. Toiminnassa muodostuu useassa eri vaiheessa ja lähteessä hajapölypäästöjä, jotka ovat pääosin suhteellisen suurikokoista kiviainespölyä (halkaisijaltaan yli 30 μm). Hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) ja pienhiukkasten (PM 2,5 ) osuudet muodostuvasta pölystä ovat pieniä. Pienempien kokoluokkien hiukkaspäästöt ovat peräisin liikenteen ja koneiden pakokaasuista. Toiminnoista vapautuvien pölypäästöjen leviäminen ympäristöön riippuu päästön suuruudesta ja hiukkaskokojakaumasta, ilmasto-olosuhteista ja ympäristön pinnanmuodoista. Nämä säätelevät hiukkasten sekoittumista, laimenemista ja depositiota. Depositioksi kutsutaan ilmiötä, jossa ilmavirran mukana kulkeutuvat epäpuhtaudet poistuvat ilmasta törmäämällä johonkin vastaanottavaan pintaan, kuten maahan, kasvillisuuteen tai veteen (Niemi 2002). Hiukkaskokojakauma vaikuttaa siten, että karkeimmat hiukkaset kulkeutuvat ilmassa vain lyhyitä matkoja, kun taas pienhiukkasten kulkeuma voi olla tuhansia kilometrejä. Ilmasto-olosuhteet, kuten tuulen suunta ja voimakkuus sekä ilman lämpötila ja kosteus, vaikuttavat ratkaisevasti pölyn leviämiseen, koska hiukkaset kulkeutuvat ilmavirran mukana. Maaston pinnanmuodoilla ja varsinkin 136

kasvillisuudella on merkitystä erityisesti karkeampien hiukkasten leviämiseen; pienhiukkaselle on vähäisempi. Normaalitoiminnan pölypäästöt ja vaikutukset ilmanlaatuun ovat todennäköisesti suurimmillaan loppukevään ja alkukesän poutajaksojen aikana, jolloin kasvillisuuden aiheuttama depositio (hiukkasten poistuminen ilmakehästä tarttumalla johonkin pintaan) on pienimmillään. Ympäristön herkkyyden ja ten suuruuden määrittäminen Vaikutuskohteen taso vaikutuksille määräytyy ympäröivän maankäytön mukaan. Tähän vaikuttavat asutus, teollisuus, virkistysalueet, liikenneväylät jne. Lisäksi alueen herkkyyteen vaikuttavat ilmanlaadun nykytila ja onko alueella muita päästölähteitä. Herkkyystason kriteerit on määritetty taulukossa 8-11. 8.6.2 LÄHTÖTIEDOT JA ARVIOINTIMENETELMÄT Rakentamisen aikaisia vaikutuksia lähialueen ilmanlaatuun tarkasteltiin asiantuntija-arviona perustuen aiempiin vastaaviin työmaihin ja toimintamääriin. Myös kuljetusten vaikutuksia ympäristöön tarkasteltiin asiantuntija-arviona. Ennen toiminnan aloittamista Luikonlahden rikastamotoimintojen pölypäästöjen vaikutuksia ilmanlaatuun arvioitiin leviämislaskelmilla vuonna 2012. Luikonlahden rikastamoalueen eri hankevaihtoehtojen aiheuttamien hiukkaspäästöjen (PM 10 ) leviämistä toiminta-alueen ympäristöön arvioitiin Source Complex Short Term (ISCST3) leviämismallilla. Vuonna 2012 tehtyjen päästökartoitusten ja leviämislaskelmien perusteella rikastamon toiminnasta ei aiheudu ympäristön lähimmillä asuinkiinteistöllä sellaisia PM 10 - hiukkaspitoisuuksia, joilla voisi olla asukkaiden terveydelle haitallisia vaikutuksia. Leviämisselvitysten perusteella suurimmat ilmanlaatuvaikutukset kohdistuvat toimintaalueen eteläpuolella sijaitsevan kiinteistön alueelle, missä kuljetusten ja rikastamotoimintojen yhteis on suurimmillaan. Tässä kohteessa seurattiin toiminnan aikaisia laskeumamääriä ja hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) pitoisuuksia vuoden 2013 aikana. Laskeuman määrää seurattiin vuoden kestävällä laskeumaseurannalla ja PM 10 -pitoisuutta ulkoilmassa mitattiin noin kuukauden jaksoissa jokaisena vuodenaikana. Vastaavina aikoina mitattiin laskeuman ja ilmassa leijuvan kokonaispölyn (TSP) määrää toiminta-alueella. Luikonlahden rikastamon toiminnan vaikutuksia ilmanlaatuun arvioitiin vertaamalla mallinnus- ja mittaustuloksia ilmanlaadulle asetettuihin raja-, ohje- ja tavoitearvoihin. Laskeuman määrää arvioitiin vertaamalla tuloksia tavoitearvoon (11 g/m 2 /kk). Hengitettävien ja pienhiukkasten (PM 2,5 ) vertailuarvot ovat 50 ja 25 μg/m 3. PM 10 -vertailuarvo perustuu ilmanlaatuasetuksen raja-arvoon, joka sallii 35 ylitystä vuoden aikana. PM 2,5 -vertailuarvona käytettiin maailman terveysjärjestö antamaa tavoitearvoa vuoden korkeimmalle vuorokausipitoisuudelle 25 μg/m 3 (WHO 2006). Taulukko 8 11. Ilmanlaatu, kohteen tason määräytyminen. Matala Huomattava Vaikutusalueella on vähän asutusta tai herkkiä kohteita, kuten kouluja. Ilman laatu on tyydyttävä tai huonompi. Alueella on muita päästölähteitä, kuten voimaloita, teollisuutta tai vilkkaita liikenneväyliä. Vaikutusalueella on asutusalueita ja herkkiä kohteita kuten kouluja. Vaikutusalueella on vähän muita päästölähteitä ja ilmanlaatu on pääosin hyvää. Vaikutusalueella on tiivistä asutusta ja useita herkkiä kohteita, kuten kouluja ja päiväkoteja. Vaikutusalueella on suojelualueita, jotka ovat herkkiä ilmapäästöille. Vaikutusalueella ei ole muuta päästöjä aiheuttavaa toimintaa ja ilmanlaatu on pääosin erinomaista. Hankkeen ilmanlaatuten suuruusluokka määräytyy ensisijaisesti hengitettävien ja pienhiukkaspäästöjen (PM 10 ja PM 2,5 ) altistuksen ja kivipölylaskeuman aiheuttaman viihtyisyyshaitan perusteella. Vaikutusten suuruusluokkaa tarkastellaan hiukkaspitoisuuksien ohje- ja raja-arvojen sekä laskeuman tavoitearvon perusteella. n syy kiinnostukseen pienhiukkasia kohtaan on niiden vaikutukset terveyteen. Näiden lisäksi hiukkaset aiheuttavat viihtyvyys- ja esteettisyyshaittoja, kuten pintojen likaantumista ja näkyvyyden alentumista. Tässä arviossa käytetyt ilmanlaatuten suuruusluokat on esitetty taulukossa 8-12. Taulukko 8 12. Ilmanlaatuun kohdistuvien ten suuruusluokan määräytyminen. - - - - - - Pitoisuudet vähenevät selvästi hankealueen ulkopuolella ja ulottuvat myös herkille alueille. Vaikutus on pysyvä. Pitoisuudet kasvavat selvästi ja vaikutukset ulottuvat herkille alueille. Vaikutus on pysyvä. Pitoisuudet vähenevät ympäristössä ja vaikuttavat myös hankealueen ulkopuolelle. Vaikutus usein toistuva. Pitoisuudet kasvavat ympäristössä ja vaikuttavat myös hankealueen ulkopuolella. Vaikutus on usein toistuva. Pitoisuudet vähenevät hieman ympäristössä, mutta hankealueen ulkopuolella on lyhytaikainen. Pitoisuudet kasvavat hieman ympäristössä, mutta hankealueen ulkopuolella jää lyhyt aikaiseksi. + + + + + + 137

8.6.3 NYKYTILAN MUUTOSHERKKYYS Taulukko 8-13. Ilmanlaatu, Nykytilanteen (VE0) haja- ja pistepäästölähteet. Vaikutusalueen pölypäästöille arvioidaan keskinkertaiseksi. Päästölähde Toimintaaika Päästökerroin (g/s) Päästölähteen kuvaus Yhteenveto alueiden herkkyydestä Vaikutusalueen pölypäästöille arvioidaan keskinkertaiseksi. Vaikutusalueella ei ole kouluja tai muita herkkiä kohteita, mutta alueella on vähän muita päästölähteitä ja ilmanlaatu on hyvää. 8.6.4 VAIKUTUKSET TOIMINNAN AIKANA Pölypäästöjen vaihtelu eri vaihtoehtojen välillä on suhteellisen vähäistä. Patorakentaminen ja sen pölypäästöt ovat kaikissa vaihtoehdoissa samanlaista, ja niiden vaikutukset rajoittuvat toiminta-alueen läheisyyteen. Erot vaihtoehtojen välillä muodostuvat toiminnan keston ja sijainnin mukaan. Patorakentamisessa pölypäästöjä syntyy liikenteestä, kippauksista ja patorakenteiden rakentamisesta kuivina ajanjaksoina. Patorakennusalueet sijaitsevat suhteellisen kaukana asuinkohteista, joten todennäköisesti rakentamisen vaikutukset ilmanlaatuun ja lähiasukkaiden viihtyvyyteen ovat vähäisiä kaikissa vaihtoehdoissa. Patorakenteessa käytetään rikastushiekkaa, joten uusilta patoalueilta sekä rikastushiekka-alueilta voi joissakin olosuhteissa aiheutua pölypäästöjä esimerkiksi pyörteisen ja puuskittaisen tuulen nostaessa pölyä ilmaan. Nykytilanteen merkittävimmät haja- ja pistepäästölähteet on esitetty taulukossa 8-13. Viime vuosina alueella on päällystetty useita kenttiä ja teitä, joten hajapäästöt ovat merkittävästi pienentyneet. Päällystettyjä alueita on tulotie Juuantieltä, kasetointikenttä, tie murskalle, rikastamon piha-alue ja tie rikastamon alapihalle. Kuljetusreittien ja alueiden liikenteen hajapölypäästöjen arvioitiin olevan päällystämisen jälkeen noin 30 % aikaisemmasta tilanteesta. Taulukossa lueteltujen päästölähteiden lisäksi hiukkaspäästöjä muodostuu tornimurskan poistokaasujen mukana. Tornimurskauksen poistokaasut puhdistetaan pölystä letkusuodattimilla ennen ulkoilmaan johtamista, joten sen ilmanlaatuvaikutukset ovat suhteellisen vähäisiä. Merkittävimmät ilmanlaatuvaikutukset aiheutuvat liikenteestä sekä lämpölaitoksen ja päämurskan toiminnasta. Poikkeustilanteissa, poutajakson ja puuskittaisen tuulen Kuljetusreitti: Juuantien risteys kasetointikenttä Kuljetusreitti: kasetointikenttä päämurska arkisin 6 22 6,7 Hajapäästö, tien pinta päällystetty arkisin 6 22 29 Hajapäästö, kuljetusreitti päällystämätön Päämurska arkisin 6 22 64 Hajapäästö, päästössä huomioitu liikenne, kippaus ja esimurskaus Kuljettimet: Päämurska tornimurska siilo arkisin 6 22 4,4 Kuljettimet ovat koteloituja Rikastushiekka-allas jatkuva 130 Hajapäästö, päästöt vuositasolla lyhytaikaisia Lämpölaitos Lämpökattila päällä koko ajan, POKkulutus 180 m 3 /a 0,05 Pistepäästö, päästökorkeus korkealla maanpinnasta aikana, uusilta tai kuivilta patoalueilta voi muodostua suhteellisen suuria ja hetkellisiä hajapäästöjä. Eniten ympäristön ilmanlaatuun vaikuttaa päämurskan jatkuva toiminta sekä siihen liittyvä liikenne, joiden osuuksiksi arvioitiin 84 % ja 4 % kaikkien toimintojen kokonaishiukkaspäästöstä. Rikastushiekka-, varasto- ja tiealueilta voi joissakin olosuhteissa aiheutua pölypäästöjä esimerkiksi pyörteisen ja puuskittaisen tuulen nostaessa pölyä ilmaan kuivilta pinnoilta. Liikennemäärät ovat vuorokausitasolla suhteellisen samansuuruisia, mutta sen aiheuttamat hajapölypäästöt vaihtelevat paljon tienpinnan kuivuuden, hienoainespitoisuuden ja sääolosuhteiden mukaan. Merkittävimmät pölypäästöalueet sijaitsevat toimintaalueen keskellä, ja niiden päästökorkeudet ovat suhteellisen matala, joten niiden suhteellinen merkitys ympäristön asuinalueisiin on selvästi pienempi. Lähimmissä asuinkohteissa pienhiukkasten ja kaukokulkeuman osuudet kokonaispitoisuudesta ovat todennäköisesti samaa luokkaa. 138

Vaihtoehdoissa VE0 ja VE1 pölyämistä aiheutuu nykyisten pölypäästöjen lisäksi koboltti-nikkelirikasteen sekä rikkirikasteen lastauksesta ja patorakentamisesta, joten pölypäästöt kasvavat toiminta-alueella. Lastauksen pölypäästöjen määrään vaikuttavat muun muassa koboltti-rikkirikasteen kosteus ja kokojakauma sekä lastausalueen pinnan hienoainespitoisuus, pudotuskorkeudet sekä lastauksen kesto. Riittävän suurien laitteiden käyttö lastauksessa vähentää toimenpiteiden määrää, jolloin myös pölypäästöt (esim. pudotukset, ajomäärät ja pakokaasut) vähenevät. Asuinkohteisiin lastauksen vaikutukset ovat todennäköisesti vähäisiä, mutta lisääntynyt lastaaminen voi nostaa lyhytaikaisten pitoisuushuippujen todennäköisyyttä. Ilmanlaatuvaikutukset ovat todennäköisesti alle ilmanlaadun tavoitearvojen. Vaikutuksen suuruus vaihtoehdoissa VE1 ja VE2 on pieni. Vaihtoehdossa VE1 rikastamon pidempi elinkaari verrattuna vaihtoehtoon VE0 ja VE2 kasvattaa pölyvaikutuksen kestoa. Vaihtoehdoissa VE1 ja VE2 on nykyisten pölypäästöjen lisäksi patorakentamisen pölypäästöt, joten pölypäästöt kasvavat toiminta-alueella vähän. Liikennemäärät ja sen ilmanlaatuvaikutukset ovat kaikissa vaihtoehdoissa samankaltaisia. Asuinkohteisiin lisäyksen vaikutukset ovat todennäköisesti vähäisiä, mutta lyhytaikaisten pitoisuushuippujen todennäköisyys kasvaa. Ilmanlaatuvaikutukset ovat todennäköisesti alle ilmanlaadun tavoitearvojen. Yhteenveto ten suuruudesta toiminnan aikana Ei muutosta nykytilaan Vaihtoehdoissa VE1 ja VE2 pölypäästöt ja pitoisuudet kasvavat hieman ympäristössä, mutta vaikutukset paikallisia, lyhytaikaisia ja alle tavoitearvojen. Vaihtoehdossa VE1 aika hieman pitempi kuin vaihtoehdoissa VE0 ja VE2. Vaihtoehdosta VE0 ei arvioida tulevan merkittävää muutosta nykytilaan Luikonlahden rikastamolla. 8.6.5 VAIKUTUKSET TOIMINNAN JÄLKEEN Toiminnan loppumisen jälkeen, ennen kuin esimerkiksi rikastushiekka-alueet ja patorakenteet ovat kasvillisuuden peitossa, voi puuskittainen tuuli nostaa paljailta alueilta pölyä ilmaan. Pitemmällä aikajänteellä pölypäästöjä ei oleteta syntyvän, koska toimintaa ei ole ja alueet ovat maisemoituja sekä kasvillisuuden peitossa. 8.6.6 VAIHTOEHTOJEN VERTAILU JA VAIKUTUKSEN MERKITTÄVYYS Vaikutuksen suuruuden ja vastaanottavan kohteen herkkyyden perusteella saadaan vaikutuksen merkittävyys. Ilman laatuun kohdistuvien ten merkittävyys vaihtoehdoissa VE0, VE1 ja VE2. Ei muutosta nykytilaan Matala Kohtalainen Vähäinen Vähäinen Merkityksetön Vähäinen Vähäinen Kohtalainen Kohtalainen Vähäinen Merkityksetön Vähäinen Kohtalainen Huomattava Kohtalainen Merkityksetön Kohtalainen VE1 ja VE2 (normaalitoiminta) VE0 (kobolttinikkelirikasteen sekä rikkirikasteen lastauksseta vähäisiä pölypäästöjä) 139

8.6.7 HAITALLISTEN VAIKUTUSTEN EHKÄISEMINEN JA LIEVENTÄMINEN Kuljetusten nostamaan hajapölyyn voidaan vaikuttaa risteysalueiden puhtaanapidolla. Rikastushiekka-altaiden patojen, sivutuote ja kaivannaisjätekasojen pölyämistä voidaan hallita maisemoinneilla. Lastauksen hajapölyjä voidaan rajoittaa esimerkiksi minimoimalla pudotuskorkeudet kuivaa ainesta käsiteltäessä, pienillä ajonopeuksilla ja laitteiden oikealla mitoituksella. Tätä ennen pölynsidontaan voidaan teoriassa käyttää pintaa sitovia kemikaaleja. Kasvuston kehittymistä kannattaa nopeuttaa etenkin pölyämisen kannalta herkimmillä alueilla. 8.6.8 ARVIOINNIN EPÄVARMUUSTEKIJÄT Hajapölypäästöjen arvioinnissa suurimmat epävarmuudet liittyvät päästöjen määrään ja sen riippuvuuteen olosuhteista, käsiteltävän kiviaineksen laadusta ja toimintatapojen vaikutuksista. Pölypäästömäärät ja sen kokojakauma vaihtelevat suuresti toiminnan aktiviteetin, pintojen kuivuuden ja olosuhteiden mukaan. Intensiivisimmät päästöjaksot ovat lyhyitä ja voivat olla hyvinkin korkeita verrattuna normaaliin tilanteeseen ja pidempiaikaisiin keskiarvoihin. Mikäli vuosittainen tuotantomäärä tulee olemaan nykyisen luvan mukaisella tasolla, voivat pölypäästöt kasvaa hieman verrattuna nykytilanteeseen. Kasvu on sama kaikissa vaihtoehdoissa. Ilmanlaatuvaikutukset ovat todennäköisesti alle ilmanlaadun tavoitearvojen. 8.7 ILMASTO 8.7.1 VAIKUTUKSEN ALKUPERÄ Vaikutukset ilmastoon muodostuvat ilmapäästötaseen muutoksista. Ilmastovaikutukset toiminnasta muodostuvat kuljetuksista sekä rikastamon koneista ja prosesseista (ml. energiantuotanto), eli näiden toimintojen polttoaineen kulutuksesta. 8.7.2 LÄHTÖTIEDOT JA ARVIOINTIMENETELMÄT Liikenteen aiheuttamia pakokaasupäästöjä arvioitiin käyttämällä LIPASTO -laskentajärjestelmää (VTT 2013). Rikastamolla tarvittavan energian tuotannon ilmastovaikutuksen laskemiseen on käytetty MOTIVA:n päästökertoimia. Arvioinnissa ei ole huomioitu luvussa 8.7.5 esitettyjä haitallisten ten vähentämiskeinoja. Ympäristön herkkyyden ja ten suuruuden määrittäminen Vaikutus ilmastoon on globaali ja alueena on koko maapallo. Tämän vuoksi ilmastovaikutuksen tarkastelussa ei voida ottaa huomioon alueen herkkyyttä vaan ilmasto määräytyy suoraan vaikutuksen voimakkuuden ja keston perusteella. Taulukko 8-14. Ilmastoon kohdistuvien ten suuruusluokan määräytyminen. - - - Hankkeen hiilidioksiditase on Suomen mittakaavassa selvästi tai. + + + - - - Hankkeen hiilidioksiditase on alueellisesti selvästi tai. Hankkeen hiilidioksiditase on tai. + + + 140

8.7.3 VAIKUTUKSET TOIMINNAN AIKANA Kaikissa vaihtoehdoissa VE0, VE1 ja VE2 rikastamon ilmastoon kohdistuvat päästöt muodostuvat työkoneiden sekä rikaste- ja kuljetusautojen pakokaasupäästöistä, öljylämpölaitoksesta sekä vähäisissä määrin räjähdysaineiden typpipäästöistä. Kuljetukset Pääosa liikenteestä aiheutuu Kylylahden kaivoksen ja Luikonlahden rikastamon välisistä malmikuljetuksista ja rikasteiden kuljettamisesta Harjavaltaan ja Kokkolaan. Kaikissa vaihtoehdoissa VE0, VE1 ja VE2 vuosittaiset malmikuljetusten määrät ovat samat vastaten nykytilaa (luku 3.9), jolloin kuljetuksista muodostuvat vuosittaiset päästöt ovat samat kaikissa vaihtoehdoissa. Vaihtoehdossa VE1 rikastamotoiminnan pidempi elinkaari vaikuttaa kuljetuksesta muodostuvien päästöjen ajalliseen kestoon. Vaihtoehdoissa VE0 ja VE1 koboltti-nikkelirikasteet toimitetaan jatkokäyttöön rikastamon aikana tai sen päätyttyä. Tällä hetkellä koboltti-nikkelirikaste varastoidaan CoNialtaaseen. Koska jatkokäyttöpaikkaa ei ole vielä löydetty, ei näiden kuljetusten ta ole voitu tarkastella. Muiden kuljetusten vaikutukset arvioidaan pieniksi. Energia Luikonlahden rikastamon prosessit ja koneet toimivat sähköllä. Rikastamorakennusten ja prosessien lämmitykseen tarvittava energia tuotetaan rikastamolla olevalla öljykattilalla. Energian nykyinen kulutus ja muodostuvat laskennalliset päästöt on esitetty luvussa 3.8. Kaikissa vaihtoehdoissa VE0, VE1 ja VE2 vuosittainen energiankulutus on sama vastaten nykytilaa (luku 3-8), jolloin sähkön kulutuksesta ja lämmön tuotannosta syntyvät päästöt ovat samat kaikissa vaihtoehdoissa. Vaihtoehdossa VE1 rikastamotoiminnan pidempi elinkaari vaikuttaa myös energian kulutuksen kautta muodostuvien päästöjen ajalliseen kestoon. Yhteenveto Ilmastovaikutuksen globaalista luonteesta johtuen vaikutuksen vastaanottavan ympäristön herkkyyttä ei ole määritelty, joten merkittävyys määräytyy suoraan vaikutuksesta. Vaihtoehtojen hiilidioksidipäästöt ovat vaihtoehdoissa VE0 ja VE1 samat, vaihtoehdossa VE2 hieman pienemmät, koska rikastekuljetuksia on vähemmän. Koska vuosittainen tuotantomäärä ei tule merkittävästi muuttumaan nykytilanteesta, voidaan ilmastoten muutos arvioida vähäiseksi. 8.7.4 VAIKUTUKSET TOIMINNAN JÄLKEEN Vaikutukset ilmastoon loppuvat, kun alue on maisemoitu toiminnan lopettamisen jälkeen. Kokonaisuutena vaikutukset arvioidaan pieneksi (positiiviseksi) nykytilaan verrattuna. 8.7.5 VAIHTOEHTOJEN VERTAILU JA VAIKUTUKSEN MERKITTÄVYYS Vaikutuksen suuruuden ja vastaanottavan kohteen herkkyyden perusteella saadaan vaikutuksen merkittävyys. Ilmastoten merkittävyys vaihtoehdoissa VE0, VE1 ja VE2 Ei muutosta nykytilaan Ei herkkyyttä Kohtalainen Vähäinen Merkityksetön Vähäinen Kohtalainen Toiminnan aikana Toiminnan jälkeen 141

8.7.6 HAITALLISTEN VAIKUTUSTEN EHKÄISEMINEN JA LIEVENTÄMINEN Hankkeen kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää lähinnä fossiilisten polttoaineiden kulutusta vähentämällä. Kuljetuksesta muodostuvia hiilidioksidipäästöjä voidaan vähentää käyttämällä nykyaikaista ja huollettua laite- sekä konekantaa, jolloin niiden kulutus on vanhaa kalustoa pienempi. Kuljetuksesta aiheutuvia päästöjä voidaan vähentää myös tyhjien kuormien minimoimisella sekä vähäpäästöisemmän uuden kuljetuskaluston käyttämisellä. 8.7.7 ARVIOINNIN EPÄVARMUUSTEKIJÄT Arviointiin epävarmuutta tuovat liikennemäärien ja reittien ennustaminen. Toisaalta arvioinnin merkittävyyden kannalta epävarmuus on pieni, koska vastaavat toiminnat toteutetaan jo nykytilanteessa ja päästöjen osalta kuljetusten erot ovat pienet. Mikäli vuosittainen tuotantomäärä tulee olemaan nykyisen luvan mukaisella tasolla, voivat ilmastopäästöt kasvaa verrattuna nykytilanteeseen. Koska tuotantomäärä ei ole riippuvainen vaihtoehdoista, kasvu on sama kaikissa vaihtoehdoissa. 8.8 YHDYSKUNTARAKENNE JA MAANKÄYTTÖ 8.8.1 VAIKUTUKSEN ALKUPERÄ Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen, maankäyttöön ja kaavoitukseen syntyvät tarkastelun kohteena olevan hankkeen toimintojen säilymisestä nykyisellään (VE0) tai muutoksista (VE1 tai VE2). Suorien maankäyttömuutosten lisäksi toiminnasta aiheutuvat häiriöt (melu, pöly) kohdistuvat lähialueen maankäyttöön ja voivat rajoittaa uusien häiriöille herkkien toimintojen sijoittamista. Lisäksi suunnitteilla oleva toiminta edellyttää kuljetuksia ja riittäviä liikenneyhteyksiä alueen ympäristössä. Maankäytön muutos voi johtaa kohdealueen maankäytön uudelleenarviointiin ja edelleen kaavan tai kaavamuutoksen laatimiseen. 8.8.2 LÄHTÖTIEDOT JA ARVIOINTIMENETELMÄT Vaikutusten arviointi perustuu olemassa olevaan yhdyskuntarakenteeseen ja toimintojen sijoittumiseen sekä voimassa ja vireillä olevista asema-, yleis- ja maakuntakaavoista saatuihin tietoihin. Yhdyskuntarakenteeseen ja maankäyttöön kohdistuvien vaikutuksien arvioinnin lähtötietoina on käytetty myös ilmakuvia ja karttoja sekä ympäristöhallinnon paikkatietoaineistoja. Arvioinnissa uusia sijoituspaikkoja sisältäviä hankevaihtoehtoja on verrattu alueen nykyiseen maankäyttöön. Hankkeen vaikutuksia ja ten merkittävyyttä tarkasteltaessa arvioidaan kuinka paljon hanke muuttaisi alueiden nykyistä luonnetta. Arvioinnissa on lisäksi tarkasteltu miten hanke on otettu tai voidaan ottaa huomioon maankäytön suunnitelmissa. Vaikutusten arviointi on tehty asiantuntija-arviona. Ympäristön herkkyyden ja ten suuruuden määrittäminen Tyypillisesti muutosherkkiä ovat alueet, joilla tai joiden lähiympäristössä sijaitsee arvokkaita luontokohteita, asumista, tai muuta sellaista maankäyttöä, joka saattaa muutoksesta häiriintyä. Kaavoituksen osalta herkkyyttä on arvioitu kaavatilanteiden perusteella, eli miten olemassa oleva kaavoitus tukee tarkasteluvaihtoehtojen toimintoja. Herkkyystason määrittely on esitetty taulukossa 8-15. Taulukko 8-15. Yhdyskuntarakenne, maankäyttö ja kaavoitus, kohteen tason määräytyminen. Matala Huomattava Suunnitteilla olevat toiminnot ovat voimassa olevan kaavan mukaiset. Tyypillisesti liikenne- ja teollisuusympäristöt tms. itse häiriötä aiheuttavien toimintojen alueet, joilla ei ole merkittävässä määrin asutusta, virkistyskäyttöä tai muita häiriöille herkkiä toimintoja. Suunnittelualueella ei ole voimassa olevaa kaavaa tai suunnitteilla olevat toiminnot eivät ole osin tai kokonaisuudessaan voimassa tai vireillä olevan kaavan mukaiset. Tyypillisesti ennestään rakennetut alueet, joiden asukasmäärä on vähäinen; ennestään rakentamattomat alueet, joilla ennestään on jonkin verran melu- tai muita häiriöitä; alueet, jolla virkistysalueita on runsaasti ja/tai virkistysreitit ovat helposti korvattavissa. Suunnittelualueelle on osoitettu voimassa olevassa kaavassa muuta häiriintyvää maankäyttöä, kuten asutusta tai virkistystä. Vaikutusalue on kaavoitettu vaativaan maankäyttöön kuten asumiseen tai virkistyskäyttöön. Tyypillisesti asuinalueet, niiden välittömät lähiympäristöt, luontokohteet sekä lähivirkistysalueet ja muut viherverkoston kohteet, joiden riittävyys käyttäjämääriin suhteutettuna on heikko. Alueilla on käyttäjämäärään nähden niukasti virkistysalueita tai muutoin heikot mahdollisuudet osoittaa korvaavia virkistysreittejä ja -alueita. Tarkasteltavia vaikutuksia arvioidaan taulukon 8-16 mukaisella luokittelulla. Arvioinnissa huomioidaan muutosten laajuus ja voimakkuus asutukseen, virkistysalueisiin ja palveluihin sekä kaavoituksen yhdenmukaisuus. 142

Taulukko 8-16. Yhdyskuntarakenteeseen, maankäyttöön ja kaavoitukseen kohdistuvien ten suuruusluokan määräytyminen. - - - - - - Suunniteltu toiminta edellyttää suuria muutoksia nykyiseen kaavaan tai kaava poikkeaa selvästi alueen nykyisestä toiminnasta. Vaikutukset ovat suuria tai laajalle alalle ulottuvia ja estävät hankealueen ulkopuolisille alueille suunniteltua maankäyttöä. Vaikutus on pysyvä. Suunniteltu toiminta edellyttää alueen kaavoittamista tai kaavamuutosta. Vaikutukset ulottuvat hankealueen ulkopuolisille alueille ja vaikuttavat suunniteltuun maankäyttöön. Vaikutus voi olla pitkäaikainen. Hanke on suunnitellun maankäytön mukaista. Hanke ei estä ympäröivän alueen suunnitellun maankäytön mukaista rakentamista ja toimintaa, eli hankealueen ulkopuolella olevan alueen maankäyttö ei muutu merkittävästi. 8.8.3 NYKYTILAN MUUTOSHERKKYYS + + + + + + Hankealueen muutoksille on keskinkertainen. Lähialue on pääosin haja-asutusaluetta, virkistyskäyttöön soveltuvat alueet eivät pienene merkittävästi ja ne on tarvittaessa korvattavissa. Alueen virkistyskäyttö sekä maankäytön muutospaine arvioidaan vähäiseksi. Rikasteen mahdolliset sijoituspaikat eivät sijaitse kokonaisuudessaan voimassa olevan maakuntakaavan mukaisilla kaivostoimintojen alueilla. Alueilla ei ole yleis- eikä asemakaavaa. Yhteenveto alueiden herkkyydestä Rikastamoalue on rakennettua aluetta, jonka lähiasukasmäärä on vähäinen. Virkistysalueet ovat korvattavissa. Rikasteen mahdolliset sijoituspaikat eivät ole täysin voimassa olevan maakuntakaavan mukaiset. Vaihtoehto VE0 Vaihtoehdon VE0 mukaisesta toiminnasta ei arvioida tulevan merkittäviä muutoksia alueen yhdyskuntarakenteeseen, maankäyttöön tai kaavoitukseen. Vaihtoehdot VE1 ja VE2 Karttatarkastelun perusteella osa uusista mahdollisista sijoitusalueista (Kunttisuo, Enkelinmonttu ja Martikkala) eivät ole kokonaisuudessaan Pohjois-Savon maakuntakaavan 2030 kaivostoiminta-alueella (EK780). Lisäksi Martikkalan allas on osittain maakuntakaavassa esitetyn suojavyöhykkeen ulkopuolella. Suojavyöhykkeen tarkoituksena on lisätä rakentamisen harkintaa alueelle sekä ympäristöhaittojen että onnettomuusvaaraan takia. Lisäksi suojavyöhykemerkinnän tavoitteena on rikastamon toimintaedellytyksen turvaaminen, mikäli aluetarve lisääntyy. Kyseisillä kaivosalueen ulkopuolelle sijoittuvilla alueilla ei ole muita merkintöjä maakuntakaavassa. Kaivostoiminnan tulee perustua maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseen oikeusvaikutteiseen kaavaan taikka kaivostoiminnan vaikutukset huomioon ottaen asian tulee olla muutoin riittävästi selvitetty yhteistyössä kunnan, maakunnan liiton ja elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen kanssa. 4.9.2013 Pohjois-Savon liitto on lausunut Luikonlahden kaivospiirin laajennuksesta seuraavaa: "Pohjois-Savon liitto pyytää huomioimaan edellä mainitut kaavamerkinnät alueella, mutta toteaa, että merkinnät eivät estä kaivoslupahakemuksen mukaista laajennusta. Hankealue ylittää maakuntakaavassa merkityn suojavyöhykkeen (sv-21 810) rajauksen ja maakuntakaava päivittäessä, voidaan suojavyöhykerajaus päivittää kaavakartalle. Moottorikelkkareitti -merkintä kaavakartalla on ohjeellinen, mutta reitin jatkuvuus tulee huomioida lupapäätöksessä ja alueen jatkosuunnittelussa." Kyseinen kaivospiirin laajennus on koskenut Enkelinmontun ja Martikkalan aluetta, joten niiden kaavoitus ratkaistaan seuraavassa kaavavaiheessa. Kunttisuon pohjoisosa on myös maakuntakaavassa merkityn kaivosalueen ulkopuolella, mutta suojavyöhykkeen sisällä, joten poikkeamaa maakuntakaavasta voidaan pitää vähäisenä. Vaihtoehtojen VE1 ja VE2 vaikutuksen suuruusluokka arvioidaan yhdyskuntarakenteen, maankäytön ja kaavoituksen näkökulmasta pieneksi. Alueella on jo ennestään harjoitettu kaivos- ja rikastamotoimintaa, joka on huomioitu maakuntakaavassa. Tarvetta maankäyttöä tarkemmin ohjaavan kaavan laatimiselle ei ole, mutta alueen yleiskaavoittaminen antaisi oikeutuksen kaavoittamattomien alueiden maankäytölle. Hankevaihtoehdot eivät vaikuta kaivosalueen suojavyöhykkeen ulkopuolisten alueiden yhdyskuntarakenteeseen tai mahdollisiin uusiin rakennushankkeisiin. Hankkeella voi olla vaikutuksia lisääntyvän malmikuljetusten kautta tienpidolliseen ja tierakentamiseen liittyviin päätöksiin kunta- ja/ tai maakuntatasolla. Kaivospiirialueella (453 ha) rakentamattoman alueen sekä metsien ja luonnontilan osuus pinta-alasta vähenisi uusien sijoituspaikkojen ja kuljetusyhteyksien myötä enimmillään arviolta noin 10 15 prosenttiyksikköä (vähennys arviolta 45 ha). Vastaavasti sijoituspaikkojen pinta-alaosuus kasvaisi enimmillään noin 10 prosenttiyksikköä (45 ha). Nykyisiä sijoituspaikkoja on noin 40 hehtaaria. Yhteenveto ten suuruudesta toiminnan aikana Ei muutosta nykytilaan Vaihtoehdot VE1 ja VE2 ovat pääosin suunnitellun maankäytön mukaisia. Hankkeen ei arvioida estävän ympäröivän alueen kaavoituksen mukaisuutta, eli hankealueen ulkopuolella olevan alueen maankäyttö ei muutu merkittävästi. Vaihtoehdon VE0 mukaisesta toiminnasta ei merkittävää muutosta nykytilaan. 143

8.8.4 VAIKUTUKSET TOIMINNAN JÄLKEEN Rikastamotoiminnan loppumisen ja jälkihoitotoimenpiteiden jälkeen hankealueen maankäyttömuotoa voidaan muuttaa. Teollisuusalueet pyritään saamaan uuteen käyttöön, jolloin esimerkiksi tieyhteyksiä voidaan joutua muuttamaan ja sortumavaarallisia alueita rajaamaan. Tuleviin maankäyttömahdollisuuksiin vaikuttaa oleellisesti jälkihoitomenetelmät, joita ei ole vielä suunniteltu tarkemmin. Rikastamoalueelle voitaisiin sijoittaa esimerkiksi tapahtuma-, liikunta- ja urheilualueita, luontopolkuja, moottorikelkkareittejä tai museotoimintaa, jolloin maankäyttö muuttuisi vapaa-aika- ja/tai palvelukäyttöön. Alueen maankäyttö ei muutu merkittävästi, mikäli alueelle sijoittuu rikastamotoiminnan jälkeen teollisuutta tai muuta nykyistä vastaavaa toimintaa. Toiminnan jälkeisten yhdyskuntarakenteeseen ja maankäyttöön kohdistuvien ten suuruutta tai laatua (/) on vaikea arvioida etukäteen. Suunnittelun ja päätöksenteon kautta voidaan kuitenkin todennäköisesti saavuttaa positiivisia vaikutuksia. 8.8.5 VAIHTOEHTOJEN VERTAILU JA VAIKUTUKSEN MERKITTÄVYYS Vaikutuksen suuruuden ja vastaanottavan kohteen herkkyyden perusteella saadaan vaikutuksen merkittävyys. Hankkeen ja sen vaihtoehtojen vaikutukset ovat merkittävyydeltään kohtalaisia tai vähäisiä. Minkään vaihtoehdon mukainen toiminta ei vaadi välitöntä kaavamuutosta. Kaikista vaihtoehdoista voi aiheutua häiriöitä lähimmälle asutukselle. Maankäyttöön kohdistuvien ten merkittävyys vaihtoehdossa VE0 toiminnan aikana Ei muutosta nykytilaan Matala Kohtalainen Vähäinen Vähäinen Merkityksetön Vähäinen Vähäinen Kohtalainen Kohtalainen Vähäinen Merkityksetön Vähäinen Kohtalainen Huomattava Kohtalainen Merkityksetön Kohtalainen VE0 Maankäyttöön kohdistuvien ten merkittävyys vaihtoehdoissa VE1 ja VE2 eri sijoituspaikoille toiminnan aikana Ei muutosta nykytilaan Matala Kohtalainen Vähäinen Vähäinen Merkityksetön Vähäinen Vähäinen Kohtalainen Kohtalainen Vähäinen Merkityksetön Vähäinen Kohtalainen Huomattava Kohtalainen Merkityksetön Kohtalainen Martikkala, Enkelinmonttu ja/tai Kunttisuo eivät ole kokonaisuudessaan Pohjois- Savon maakuntakaavan 2030 kaivostoiminta-alueella Pajamalmi, Asuntotalo ja/tai Kettukallio 144

8.8.6 HAITALLISTEN VAIKUTUSTEN EHKÄISEMINEN JA LIEVENTÄMINEN Hankkeen mahdollisia haitallisia vaikutuksia voidaan lieventää huomioimalla ne maankäytön suunnittelussa. Suunnittelussa voidaan huomioida eri maankäyttömuotojen yhteensovittaminen ja sijoittaminen. Kaivostoimintaan varattua aluetta ja sen suojavyöhykettä voidaan arvioida ja rajata uudelleen ristiriitojen ja negatiivisten ten välttämiseksi. 8.8.7 ARVIOINNIN EPÄVARMUUSTEKIJÄT Kaavoitukseen kohdistuvien ten arviointi perustuu voimassa oleviin maakuntakaavoihin sekä vireillä olevista kaavahankkeista saatuihin tietoihin (Kaavin kunta 2014a ja 2014b). Hanketoiminta on vakiintunutta, eikä välittömässä läheisyydessä ole painetta maankäytön muutoksille, joten arviointiin liittyy vähän epävarmuutta. 8.9 MAISEMA JA KULTTUURIYMPÄRISTÖ 8.9.1 VAIKUTUKSEN ALKUPERÄ Maisemaa tarkastellaan kokonaisuutena, joka muodostuu ekologisista perustekijöistä sekä niiden vuorosuhteista. Maisema on jatkuvasti muuttuva ympäristökokonaisuus, johon vaikuttavat muutokset maiseman rakenteessa, luonteessa ja laadussa. Selvitykseen kuuluu näiden muutosten suuruuden ja merkittävyyden arviointi. Kulttuuriympäristö käsittää ympäristön, jossa näkyy ihmisen käden jälki. Tämä koskee kaikenikäisiä kulttuuriympäristöjä, niin uusia kuin vanhojakin. Kulttuuriympäristömuutokset koostuvat muutoksista alueen kulttuurihistoriallisessa luonteessa, laadussa ja ajallisessa kerroksellisuudessa. Näiden muutosten suuruus ja merkittävyys ovat olennaisia arvioinnin kannalta. 8.9.2 LÄHTÖTIEDOT JA ARVIOINTIMENETELMÄT Vaikutusten arvioinnissa on keskitytty maisemakuvallisen muutoksen tarkasteluun: mihin hankealueella tapahtuvat muutokset näkyvät, kuinka voimakas muutos maisemassa tapahtuu ja millä paikoilla maiseman muutos on merkittävä. Arvioinnissa on kiinnitetty huomiota kulttuuriympäristön, asukkaiden, virkistyskäytön ja vapaa-ajan maisemakuvan muutokseen. Maisemavaikutukset on arvioitu kymmenen kilometrin säteellä suunnitelluista laajennuksista eli etäisyydellä, jolla maisemavaikutuksia hankealueen ulkopuolelle saattaa vielä syntyä. Tarkastelualue on rajattu kartoissa viiden kilometrin säteelle. Suunniteltujen toimintojen näkyvyys ja ihmisten kyky erottaa hankealueen piirteet luonnollisesta taustasta vähenevät merkittävästi välimatkan kasvaessa, jolloin hankealueen toiminnot alkavat sulautua osaksi luonnollista maisemaa. Maisemaan ja kulttuuriympäristöön kohdistuvien ten arvioinnin lähtökohtana on käytetty hankealuetta koskevaa kartta- ja paikkatietoaineistoa. Lisäksi on hyödynnetty julkaisuja, kuten Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (Museovirasto 2013), Maisema-aluetyöryhmän mietinnöt (Ympäristöministeriö 1992), Pohjois-Savon kulttuuriympäristöselvitys, osa 2. (Pohjois-Savon liitto 2011) sekä alueelle aiemmin tehtyä Luikonlahden rikastamon rikastuskapasiteetin lisäämisen ympäristöten arviointiselvitystä (2012). Alueelle suunnitelluista toiminnoista on luotu näkyvyysanalyysi. Sen perusteella on pyritty arvioimaan alueita, jonne suunnitellut toiminnot ovat teoreettisesti havaittavissa. Tarkempi arviointi on suoritettu maastokäynnillä, jolla on varmistettu aineiston paikkansa pitävyys ja otettu va- 145

lokuvat visuaalista tarkastelua varten tuotettuihin maisemasovitekuviin. Maisemasovitekuvat on tehty Novapoint Virtual Map ja Adobe Photoshop -ohjelmistoilla istuttamalla Novapointin virtuaalimalli oikeaan valokuvaan Photoshopilla. Tällä menetelmällä tuotettujen sovitekuvien avulla on pyritty havainnollistamaan maisemakuvan muutoksia mahdollisimman tarkasti ja todentuntuisesti. Sovitekuvien kuvauspaikat on esitetty kuvassa 8-1. Näkyvyysanalyysi on paikkatietopohjainen ja ottaa huomioon maaston muodon ja metsäalueilla puuston peittävän vaikutuksen. Hankealueen ympäristöstä ei ole saatavis- Kuva 8-1. Maisemasovitekuvien sijainnit. 146 sa koko alueen kattavaa laserkeilausaineistoa, joten maaston korkeus on mallinnettu maastotietokannan korkeusaineistosta ja metsäpeite on Corine 2006 -satelliittiaineistosta. Corine-aineistoa on täydennetty maastokäynnin ja ilmakuvahavaintojen perusteella. Näin on pyritty huomioimaan metsän kehitystilassa (mm. avohakkuut) tapahtuvat muutokset. Metsäpuuston korkeudeksi on analyysissä asetettu 15 metriä, joka voi poiketa puuston todellisesta korkeudesta. Täydellisen näkemäalueen muodostumiseen riittää, että paikkaan näkyy esimerkiksi vain pieni osa kaikista laajennusalueista. Rakennusten ja yksittäisten puiden merkitystä näkemäesteinä ei ole huomioitu.

Ympäristön herkkyyden ja ten suuruuden määrittäminen Vaikutuskohteen taso maisemavaikutuksille ja kulttuuriympäristön ominaispiirteiden säilymiselle määräytyy alueen käyttötarkoituksen ja historian mukaan. Herkkyystasoon vaikuttavat myös ympäröivän rakennetun ympäristön laatu sekä historiallisiin piirteisiin aiemmin kohdistuneiden muutosten määrä. Herkkiä muutokselle ovat korkealla sijaitsevat ja erityisen tunnusomaiset näkymäalueet (esim. harjumaisemat sekä laajat maisemapelto- tai järvinäkymät mahdollisine maamerkkeineen) sekä alkuperäisinä säilyneet maisemat, rakennus- ja ympäristökohteet tai tielinjaukset sekä ilmeeltään yhtenäisinä säilyneet maisema- tai kulttuurihistorialliset kokonaisuudet. Herkkyystason pääasialliset kriteerit on koottu taulukkoon 8-17. Taulukko 8-18. Maisemaan ja kulttuuriympäristöön kohdistuvien ten suuruusluokan määräytyminen. - - - - - - Suuren mittaluokan pysyvä muutos ja vastoin nykyisen maiseman luonnetta. Selkeä näköyhteys. Näkymän muutos on osittainen ja vastoin maiseman luonnetta (tai näkymän muutos on suuri, mutta maiseman luonteen mukainen) Osittainen näköyhteys tai toimintojen havainnointi alkaa vaikeutua etäisyydestä johtuen. ä muutoksia maiseman luonteessa (tai maiseman luonteen mukaisia, keskisuuria vaikutuksia). Näköyhteyttä ei ole tai toimintojen havainnointi on lähes mahdoton etäisyydestä johtuen. + + + + + + Taulukko 8-17. Maisema ja kulttuuriympäristö, kohteen tason määräytyminen. Matala Huomattava Ajallisesti tai tyylillisesti epäyhtenäisinä rakentuneet aluekokonaisuudet sekä kohteet, joissa on ennestään maisemavaurioita tai häiriöitä, esim. teollisuustoimintaa tai suuret liikennemäärät. Ei mainittavia maisemakohteita, näkymiä tai historiallisia arvoja. Aiemmin muutoksille altistuneet maisema- tai kulttuurihistorialliset kohteet tai pirstaloituneet virkistysalueet. Rakentuneet aluekokonaisuudet sekä kohteet, joissa teollisuustoimintaa tai suuret liikennemäärät. Ei merkittäväksi luokiteltavia maisemakohteita, näkymiä tai historiallisia arvoja. Maisemaltaan ja/tai käyttötarkoituksiltaan alkuperäisinä tai lähes alkuperäisinä säilyneet maisema- tai kulttuuri-historialliset kohteet tai aluekokonaisuudet sekä yhtenäiset viher- ja virkistysalueet. Kohteet, joissa on merkittäväksi luokiteltavia maisemakohteita, näkymiä tai historiallisia arvoja. Vaikutusten suuruuteen vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa visuaalisen muutoksen kesto sekä muutoksen luonne verrattuna nykyiseen maisemaan tai näkymään, esimerkiksi teollistuneeseen maisemaan muutos voi sopia paremmin kuin samantyyppisen näkymän avautuminen lähes luonnontilassa olevaan maisemaan. Vaikuttuva tekijä on myös kohteen näkyvyys, osittainen näkyvyys esimerkiksi puuston tai rakennusten takaa aiheuttaa huomattavasti pienempiä vaikutuksia kuin koko hankealueen toimintojen näkyminen koko laajuudessaan. Lisäksi etäisyydellä on suuri merkitys suuruusluokan arvioinnissa, suunniteltujen toimintojen näkyvyys ja ihmisten kyky erottaa hankealueen piirteet luonnollisesta taustasta vähenevät merkittävästi välimatkan kasvaessa. Vaikutuksen suuruusluokan kriteerit on esitetty taulukossa 8-18. 8.9.3 NYKYTILAN MUUTOSHERKKYYS Paikalliset asukkaat ja asuintalot Teollinen toiminta on näkynyt pitkään maisemakuvassa hankealueen välittömässä läheisyydessä (kuva 8-2), alueella ei ole mainittavia maisemakohteita tai historiallisia arvoja. Luikonlahden keskustaajaman alueella ja pääteiden varsilla (kuva 8-3) sijaitsevaa asutusta rasittaa liikenne eikä niillä sijaitse mainittavia maisemakohteita. Alueita leimaa ihmisen käden jälki (voimalinjoja, teollisuutta yms.). Näiden alueiden taso katsotaan matalaksi. Kuusivaltaiset metsät muodostavat melko eheän kehyksen Retusen rannoille sijoittuvalle vakituiselle ja vapaaajanasutukselle (kuva 8-4). Kaivostornit ovat havaittavissa lännen puoleisilta rannoilta. Herkkyystasolta alue katsotaan keskinkertaiseksi. Kumpuilevien mäkien rinteillä sijaitsee kulttuurillisen mäkiasutuksen ominaispirteitä omaavaa rakennuskantaa (kuva 8-5). Kohteet ovat paikoin säilyneet hyvin yhtenäisinä kyläyhteisöinä, näiden alueiden taso katsotaan huomattavaksi. Saarijärvi-Vaikkojoki rantaosayleiskaavan on merkitty loma-asuntovarauksia Koivulahden sekä Jyrkkäniemen puoleisille rannoille. Alue sijaitsee paikallisesti arvokkaalla järvimaisemavyöhykkeellä. Tämä kohde on huomioitu ja se katsotaan tasoltaan huomattavaksi. Virkistys Hankealueen läheisyydessä ei ole merkittäviä virkistysalueita, luontopolkuja tai muita sellaisia kohteita, joiden tulisi määrittää. Hankealueen idän puolella kulkee maakuntakaavaan merkitty moottorikelkkareitti. Moottorikelkkailun ei katsota olevan erityisen herkkä maiseman muutoksille, joten tämän reitin on arvioitu matalaksi. Retusen läpi kulkee maakuntakaavaan merkitty vesiretkeilyreitti, sen taso katsotaan keskinkertaiseksi. 147

Kuva 8-2. Kuva sijainnista 1 hankealueen välittömästä läheisyydestä. Kaivostornit ovat havaittavissa kuvan oikeassa laidassa, kuvan vasemmassa laidassa erottuu CoNi-altaan reunavalli. Kuva 8-3. Kuva sijainnista 2 Luikonlahden keskustasta kohti hankealuetta. Puusto estää suurempien näkymien syntymisen. Kuva 8-4. Kuva sijainnista 3 Retusen etelän puoleiselta rannalta kohti hankealuetta. Kuvan keskeltä voi erottaa kaivostornin pilkistävän Petronsaaren takana. Tornin oikealla puolella Jyrkkäniemi. Kuva 8-5. Kuva sijainnista 4 Mansikkamäen päältä peltoaukeiden yli kohti hankealuetta. 148

149

Arvokkaat maisema- ja kulttuuriympäristöalueet Hankealueen ympäristössä ei sijaitse valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokkaita maisema- tai kulttuuriympäristöalueita. Yhteenveto alueiden herkkyydestä Matala Hankealueen läheisyydessä ei sijaitse merkittäväksi luokiteltavia viher- tai virkistysalueita, maisemakohteita tai historiallisia arvoja. Myöskään alueen läheisyydessä kulkevan moottorikelkkareitin ei katsota olevan herkkä maiseman muutoksille. Luikonlahden keskustaajamaa ja isoimpia teitä rasittavat suuret liikennemäärät. Retusen alue ja siellä kulkeva vesiretkeilyreitti katsotaan tasolta keskinkertaiseksi. Huomattava Saarijärvi-Vaikkojoki rantaosayleiskaavan on merkitty paikallisesti arvokas järvimaisemavyöhyke, jonka arvoa voidaan pitää paikallisesti huomattavana. Kuva 8-6. Näkyvyysanalyysi nykytilasta. 150 8.9.4 VAIKUTUKSET TOIMINNAN AIKANA Nykytila Hankealueen toiminnat eivät juuri erotu ympäröivään maisemaan (kuva 8-6) maaston jyrkkäpiirteisyyden ja tiheän kuusivaltaisen puuston vuoksi. Selännealue hankealueen itäpuolella sulkee näkymiä ja tästä johtuen rikastamolta ei synny maisemavaikutuksia hankealueen itäpuolelle. Kaivostornit näkyvät tultaessa pohjoisesta Juuantietä kohti Luikonlahtea (kuva 8-7) ja luoteesta Retusen suunnalta järven selän ylitse (kuva 8-4). CoNi-allas on nykytilassa korkeudessa +151 m mpy ja Martikkalan allas korkeudessa +166 m mpy. Altaiden näkymäalue ei ulotu lähiympäristöä laajemmalle, altaat voi havaita nykytilassa Juuantien varteen (kuva 8-2). Retusen länsiosaan altaita ei nykytilassa erota (kuva 8-8).