Luku 7 Ympäristövaikutusten arviointi Menetelmät
Sisällysluettelo Sivu 7 Ympäristövaikutusten arviointimenetelmät 441 7.1 Yleiskatsaus 441 7.2 Tutkittavien vaikutusten rajaus ja tunnistus 442 7.2.1 Yleiskatsaus 442 7.2.2 Arvioinnin laajuuden määrittäminen 442 7.2.3 Kuuleminen 445 7.2.4 Alustava vaikutusten määritys 445 7.3 Nykytilanteen kuvaus 448 7.3.1 Yleiskatsaus 448 7.3.2 Ekologisten ala-alueiden käsite 448 7.4 Tunnistettujen vaikutusten yksityiskohtainen arviointi 450 7.4.1 Johdanto 450 7.4.2 Vaikutuksen luonne, tyyppi ja palautuvuus 453 7.4.3 Vaikutuksen suuruusluokka 455 7.4.4 Vaikutustenkohteiden luonne 459 7.4.5 Vaikutuksen merkitys 461 7.4.6 Lievennystoimet 464 7.4.7 Epävarmuuden tarkastelu 464 7.4.8 Odottamattomat vaikutukset 465 7.5 Vaikutusten sisällyttäminen 467 7.6 Rajat ylittävien vaikutusten arviointi 468 7.7 Lähteet 469
441 7 Ympäristövaikutusten arviointimenetelmät 7.1 Yleiskatsaus Tässä ympäristövaikutusten arvioinnissa (YVA) on järjestelmällisesti tunnistettu ja arvioitu ehdotetun Nord Stream -hankkeen mahdollisia vaikutuksia fyysisiin, biologisiin ja sosiaalisiin/sosioekonomisiin kohteisiin sekä kehitetty lievennystoimia, jotka sisällytetään hankkeeseen näiden vaikutusten ehkäisemistä, minimoimista tai vähentämistä varten. Tässä luvussa kuvataan tässä prosessissa käytettyjä menetelmiä ja käsitteitä sekä vaikutusten arviointiin liittyvää termistöä ja kynnyskriteereitä. Luvussa keskitytään seuraaviin asioihin: Vaikutusalueiden ja vaikutusten määritys: YVA:n alkuvaiheissa noudatetut vaikutusalueiden ja vaikutusten määritysprosessit Nykytilanteen kuvaus: nykytilanteen kuvaus, ekologisten ala-alueiden käsite ja niiden käyttö vaikutusten arviointiprosessissa Vaikutusten arviointimenetelmät: sekä suunniteltujen että odottamattomien tapahtumien merkityksen arvioinnissa käytetyt menetelmät. Samalla otetaan huomioon kumulatiiviset vaikutukset, lievennyskeinot ja odottamattomien tapahtumien osalta tapahtumien todennäköisyys Vaikutusten huomioon ottaminen: vaikutusten arvioinnin aikana määritettyjen vaikutusten lievennystoimien sisällyttäminen hankkeen suunnitteluun ja toteuttamiseen Valtioiden rajat ylittävät vaikutukset: mahdollisien rajat ylittävien vaikutusten arviointi Käytetyt menetelmät täyttävät Espoon yleissopimuksessa ja Euroopan unionin YVAdirektiiveissä (85/337/ETY ja 97/11/EY) määritetyt vaatimukset. Lisäksi siinä on otettu huomioon IEMA:n YVA-periaatteet (1) sekä offshore-putkilinjoihin liittyvistä vaikutusten arvioinneista saadut kokemukset. Vaikutusten arviointi on esitetty luvussa 9. Rajat ylittävät vaikutukset on arvioitu erikseen luvussa 11. (1) Ympäristönsuojelun hallinta- ja arviointi-instituutti (IEMA). Guidelines for Environmental Impact Assessment. Englanti. 2004.
442 7.2 Tutkittavien vaikutusten rajaus ja tunnistus 7.2.1 Yleiskatsaus Tutkittavien vaikutusten rajaus on osa YVA-prosessia, jolla pyritään määrittämään hankkeen tekninen, maantieteellinen ja ajallinen laajuus vaikutusten arviointia varten. Sääntelyviranomaisten ja sidosryhmien kuuleminen on ollut äärimmäisen tärkeä osa tutkittavien vaikutusten rajausta, ja kuulemisen tulokset ovat vaikuttaneet YVA:n suorittamistapaan. Kun tutkittavat vaikutukset oli rajattu, YVA eteni vaikutusten tunnistamisvaiheeseen, jossa pyrittiin luokittelemaan tunnistettuihin ympäristöllisiin ja sosiaalisiin resursseihin ja vaikutuskohteisiin kohdistuvat mahdolliset vaikutukset. Koska hankealue kulkee useiden eri valtioiden alueen läpi ja sivuaa useiden muiden valtioiden rajoja, YVA:ssa tutkitaan myös rajat ylittävien vaikutusten mahdollisuus. 7.2.2 Arvioinnin laajuuden määrittäminen Nord Stream -hanke voi aiheuttaa rajat ylittäviä vaikutuksia sekä aiheuttajaosapuolissa (eli niiden maiden talousvyöhykkeillä, joiden halki putkijärjestelmä kulkee, mukaan lukien Saksa, Tanska, Ruotsi, Suomi ja Venäjä) että vaikutusten kohdeosapuolissa, joihin hanke saattaa vaikuttaa (muiden Itämereen rajoittuvien valtioiden eli Puolan, Liettuan, Latvian ja Viron talousvyöhykkeillä). On sovittu, että hanke kuuluu Espoon yleissopimuksen piiriin, joten YVA:n on täytettävä kyseisen yleissopimuksen vaatimukset. Siksi YVA:ssa on tutkittava sekä vaikutukset, joita odotetaan putkilinjojen reitin varrella, että vaikutukset, jotka voivat ulottua laajemmalle alueelliselle tai rajat ylittävälle tasolle. Tutkittavien vaikutusten rajausvaiheessa on käytetty ohjenuorana Espoon yleissopimusta. Ensin YVA:ssa tunnistettiin arvioinnin mittakaava eli tutkittavat ympäristölliset ja sosiaaliset/sosioekonomiset osa-alueet (tekninen laajuus), arvioinnin maantieteellinen alue (maantieteellinen laajuus) ja arvioinnin aikataulu (ajallinen laajuus). Tekninen laajuus Hankkeen määritelmässä ja suunnitelmassa (luku 4) määritettiin YVA:ssa tarkasteltavien ympäristöllisten ja sosiaalisten/sosioekonomisten osa-alueiden (luku 8) laajuus. Tätä kutsutaan YVA:n tekniseksi laajuudeksi. Tekninen laajuus ei rajoitu yksinomaan osa-alueisiin, joihin putkilinja saattaa vaikuttaa, vaan siinä huomioidaan myös kaikki muut putkilinjaan liittyvät liitännäistoimet, kuten rakentaminen, logistinen tuki, oheistoimet ja putkilinjan käytöstä poisto. Yhteenveto ympäristöllisistä ja sosiaalisista/sosioekonomisista osa-alueista, joihin hanke saattaa vaikuttaa, on esitetty alla Taulukko 7.1, ja yksityiskohtaiset tiedot on esitetty osana
443 nykytilanteen kuvausta luvussa 8. Kuhunkin osa-alueeseen kohdistuvat vaikutukset on arvioitu luvussa 9. Taulukko 7.1 Nord Stream -hankkeeseen liittyvät ympäristölliset ja sosiaaliset/sosioekonomiset osa-alueet Ympäristö Fyysinen ympäristö Biologinen ympäristö Sosiaalinen ja sosioekonominen ympäristö Resurssi tai vaikutuskohde Fyysiset prosessit Vesipatsas Merenpohja Ilmakehä Plankton Meren pohjaeläimistö Kalat Merilinnut Merinisäkkäät Luonnonsuojelualueet Kalastus Laivaliikenne ja merenkulku Turismi ja virkistys Kulttuuriperintö Meriteollisuus Puolustusvoimien toiminta Kullakin ympäristöllisellä osa-alueella tehdyt tutkimukset on eritelty luvussa 4. Maantieteellinen laajuus Arvioinnin maantieteellisessä laajuudessa määritetään maantieteellinen alue, johon hanke saattaa vaikuttaa. Putkilinjojen reitin pituus on noin 1 222 km. Mahdollisten vaikutusten alue vaihtelee kuitenkin reitin varrella niin ympäristöolosuhteiden (esim. sedimenttityypit, syvyysolosuhteet), tiettyjen vaikutusten kohteet ja resurssit (esim. vesipatsas, merinisäkkäät) kuin aiheutuvan vaikutuksen (esim. sameuden lisääntyminen, melu ja tärinä) osalta. Siksi vaikutusalue voi ulottua putkilinjoista aina useita kilometrejä kumpaankin suuntaan. Kunkin mahdollisen resurssin/vaikutuskohteen herkkyyttä ja etäisyyttä, jolle kyseinen vaikutus voi edetä, on käytetty vaikutusten arvioinnin maantieteellisen laajuuden määrityksen perustana (esim. pyöriäinen voi reagoida meluun 10 km:n säteellä rakennusalueesta, kun taas öljyvuoto voi vaikuttaa laajemmalle alueelle levitessään maan talousvyöhykkeeltä toisen maan talousvyöhykkeelle). Lisäksi on huomioitu kulkeutumisreitit, kuten ilmakehä ja vesipatsas, joita pitkin vaikutukset voivat levitä ja aiheuttaa toissijaisia ympäristövaikutuksia. Kunkin tiettyyn resurssiin/vaikutuskohteeseen kohdistuvan vaikutuksen maantieteellinen laajuus on eritelty luvussa 9.
444 Putkilinjojen reitti on jaettu viiteen ekologiseen ala-alueeseen, jotta arviointi voidaan keskittää tarkemmin rajatuille alueille (osa 7.3.2 ja luku 8). Kunkin ekologisen ala-alueen arviointi muodostaa osan yleisestä vaikutusten yhteenvedosta. Kaikki vaikutukset on arvioitu kunkin ekologisen ala-alueen vaikutustenkohteisiin kohdistuvan vaikutuksen mukaisesti. Vaikutukset, jotka kulkeutuvat jonkin maan talousvyöhykkeeltä jonkin toisen maan talousvyöhykkeelle, on arvioitu rajat ylittävinä vaikutuksina (luku 11). Kuva 7.1 esittää putkilinjojen reittiä ja määritettyjä ekologisia osa-alueita. Kuva 7.1 Nord Stream -hanke, ekologiset osa-alueet ja Itämerta ympäröivien maiden talousvyöhykkeet Ajallinen laajuus Arvioinnin ajallinen laajuus on jaettu seuraavaan neljään projektivaiheeseen:
445 Rakennusvaihe Käyttöönoton valmisteluvaihe ja käyttöönottovaihe Käyttövaihe Käytöstäpoistovaihe Valtaosa ympäristövaikutuksista tapahtuu rakennusvaiheen ja vähemmässä määrin käyttöönoton valmistelu- ja käyttöönottovaiheen aikana. Hankkeen aikataulu on esitetty luvussa 4.1.2. Ensimmäisen putkilinjan rakennusvaiheen, käyttöönottoa edeltävän ja käyttöönottovaiheen arvioidaan kestävän yhteensä noin 18 kuukautta, ja toinen putkilinja otetaan aikataulun mukaan käyttöön vuotta myöhemmin. Putkilinjojen käyttöikä (jolloin vaikutuksia on paljon edellisiä vaiheita vähemmän) on suunnitelmien mukaan noin 50 vuotta. Käytöstä poiston aikataulu määräytyy hankkeen lopettamisessa käytettävien menetelmien mukaisesti, ja näihin menetelmiin puolestaan vaikuttaa silloinen asiaintila (esim. lainsäädännölliset vaatimukset, käytettävissä oleva tekniikka, tietous ympäristöstä ja sulkemisen vaikutuksista ja putkien hautausaste). On huomioitava, että rakennusvaiheen, käyttöönottoa edeltävän ja käyttöönottovaiheen aikaiset vaikutukset eivät esiinny samanaikaisesti koko putkilinjan reitin pituudella vaan rajoittuvat tietyille alueille (esim. alue, johon putken laskun aiheuttamat vaikutukset kohdistuvat, siirtyy sitä mukaa, kun putkenlaskuproomu etenee putkilinjan reitillä). 7.2.3 Kuuleminen Sidosryhmien kuuleminen on YVA:n tärkeä osa-alue. Kuuleminen on toteutettu Espoon yleissopimuksen vaatimusten mukaisesti. Sidosryhmien kuulemisen laajuus, noudatettu menettely ja saatu palaute on kuvattu luvussa 3. Koska putkilinja ylittää useita maanrajoja ja kulkee toisten rajojen läheisyydessä, useita viranomaisia on pyydetty esittämään näkemyksiään YVA:sta ja hankkeen muista osa-alueista. Lisäksi on järjestetty useita julkisia kuulemistilaisuuksia. Sidosryhmiltä saatu palaute on tuonut lisätietoa YVA:n laajuuden määrittämiseen, ja sen avulla on varmistettu, että prosessi on toteutettu avoimesti ja yksityiskohtaisesti. 7.2.4 Alustava vaikutusten määritys Arvioinnin laajuuden määrityksen jälkeen YVA:ssa on edetty alustavaan vaikutusten määritykseen.
446 Mahdollisten vaikutusten alustavan tunnistuksen pohjalta YVA:ssa on voitu määrittää mahdolliset hankevaihtoehdot (sekä reittiin että suunnitteluvaihtoehdot) ja lievennystoimet, jotka on sisällytettävä hankkeen suunnitteluun tiettyjen vaikutusten lieventämistä varten. Mahdolliset vaikutukset, mukaan lukien mahdolliset rajat ylittävät vaikutukset, on tunnistettu arvioimalla hankkeeseen liittyviä toimenpiteitä ja hankkeen mahdollista vuorovaikutusta ympäristöllisten ja sosiaalisten/sosioekonomisten resurssien ja vaikutuskohteiden kanssa. Tämän vaiheen toteuttaminen edellytti yksityiskohtaista perehtymistä hankkeen eri toimenpiteisiin, asiaankuuluviin nykyisiin ympäristöllisiin ja sosiaalisiin/sosioekonomisiin olosuhteisiin sekä aiempien tutkimusten tuloksiin. Hankkeen kaikkien mahdollisten vaikutusten määrittämisessä noudatettiin järjestelmällistä lähestymistapaa, jossa huomioitiin seuraavat seikat: Hankkeen kuvaus: hankkeen suunnittelun, projektivaiheiden ja -toimien ja hankkeeseen liittyvien prosessien analyysi, jonka perusteella on saatu selkeä kuva hankkeeseen liittyvistä toimenpiteistä, jotka saattavat aiheuttaa vaikutuksia Hankkeen arvioinnin laajuus: arvioinnin laajuudessa on nostettu esiin mahdolliset ympäristölliset ja sosiaaliset/sosioekonomiset osa-alueet, joihin voi kohdistua vaikutuksia tiettynä ajanjaksona ja tietyllä etäisyydellä Sidosryhmiltä saatu palaute: sidosryhmiltä saatu palaute on otettu huomioon määritettäessä sidosryhmiin mahdollisesti kohdistuvia vaikutuksia Asiantuntijoiden asiantuntemus: vaikutusten alustavassa määrityksessä on käytetty hyväksi Itämereen perehtyneiltä tiedemiehiltä ja sääntelyviranomaisilta saatuja tietoja ja insinöörien ja YVA-asiantuntijoiden aiempia kokemuksia vastaavista meriputkiprojekteista Hankkeen/ympäristön vuorovaikutus: luotiin hankkeeseen liittyvien toimenpiteiden / ympäristön vuorovaikutusmatriisi, joka on yhteenveto hankkeeseen liittyvien toimenpiteiden ja pääasiallisten resurssi-/vaikutuskohdetyyppien välisistä vuorovaikutuksista projektivaiheiden aikana. Kyseinen matriisi on esitetty alla, katso Taulukko 7.2 Mahdolliset vaikutukset: hankkeen ja vaikutuksen kohteena olevan ympäristön välisen vuorovaikutuksen määrittämisen ansiosta YVA-ryhmä pystyi tunnistamaan sekä suunniteltujen että odottamattomien tapahtumien mahdolliset vaikutukset. Sellaiset vuorovaikutukset, joiden ei käytettävissä olevien tietojen, asiantuntija-arvioiden ja aiempien kokemusten perusteella katsota aiheuttavan vaikutuksia, on suljettu pois. Yhteenveto ja yksityiskohtainen arviointi niistä mahdollisista vaikutuksista, joiden arviointi katsottiin tarpeelliseksi, on luvussa 9.
447 Taulukko 7.2 Alustava hankkeeseen liittyvien toimenpiteiden / ympäristön vuorovaikutusmatriisi
448 7.3 Nykytilanteen kuvaus 7.3.1 Yleiskatsaus Vaikutuksen kohteena olevan ympäristön (painopisteenä putkilinjojen reitti) nykytilanteen kuvaus on esitetty luvussa 8. Taulukko 7.1 sisältää yhteenvedon niistä ympäristöllisistä ja sosioekonomisista osa-alueista, joilla on eniten merkitystä vaikutusten arvioinnin kannalta. Perehdyttyään ympäristön nykytilanteeseen YVA-ryhmä pystyi arvioimaan hankkeeseen liittyvien toimenpiteiden ja vaikutuksen kohteena olevien resurssien/vaikutuskohteiden välisiä monia vuorovaikutuksia. Nykytilanteen selvityksessä on käytetty seuraavia lähdetietoja: Kirjallisuustutkimus (saatavilla oleva kirjallisuus) Hankkeeseen liittyvien maiden viranomaisten, järjestöjen, laitosten ja asiantuntijoiden näkemykset Geofysikaaliset tutkimukset Geotekniset tutkimukset Ympäristön kenttätutkimukset 7.3.2 Ekologisten ala-alueiden käsite Itämeressä on suhteellisen homogeeninen lajistorakenne, joka poikkeaa selvästi muista lähellä sijaitsevista ekosysteemeistä. Sen vuoksi Itämeri on luokiteltu kokonaisuudessaan globaaliksi meriekologia-alueeksi. Jotta Itämeren ekologisesta monimuotoisuudesta saataisiin riittävän tarkka kuva, on kuitenkin ehdotettu (erityisesti tämän Espoon raportin laatimista varten), että ympäristöä tarkasteltaessa hankkeessa otettaisiin huomioon alueen eri eliömaantieteelliset vyöhykkeet. Kuulemisvaiheessa Nord Stream hyväksyi kyseisen lähestymistavan tämän Espooraportin laatimista varten. Niinpä ehdotettu putkilinjan reitti on jaettu viiteen ekologiseen alaalueeseen, jotka on määritetty alueen suolapitoisuuden, happitason ja kasvualustan ominaisuuksien mukaan. Ekologiset ala-alueet ovat seuraavat: Ekologinen ala-alue I: Portovajan lahti Ekologinen ala-alue II: Suomenlahti Ekologinen ala-alue III: Varsinainen Itämeri Ekologinen ala-alue IV: Eteläiset hiekkasärkät
449 Ekologinen ala-alue V: Greifswalder Bodden Kuva 7.2 antaa yleiskatsauksen kunkin ekologisen ala-alueen sijainnista suhteessa putkilinjojen reittiin. Taulukko 7.3 on yhteenveto kunkin ekologisen ala-alueen fyysisistä erityisominaisuuksista. Kuva 7.2 YVA:ssa käytettyjen ekologisten ala-alueiden maantieteellinen sijainti
450 Taulukko 7.3 YVA:ssa käytettyjen ekologisten ala-alueiden kuvaus Ekologiset ala-alueet ekologinen alaalue I: Portovajan lahti ekologinen alaalue II: Suomenlahti ekologinen alaalue III: varsinainen Itämeri ekologinen alaalue III: eteläiset hiekkasärkät ekologinen alaalue V: Greifswalder Bodden Suolapitoisuus merenpohjassa Veteen liuennut happi Syvyys 0 3 psu biologiselle toiminnalle riittävä matalaa vettä 3 9 psu happivajaus matalaa ja syvää vettä 9 16 psu vallitseva happikato 7 16 psu biologiselle toiminnalle riittävä 8 18 psu biologiselle toiminnalle riittävä syvää vettä matalaa vettä matalaa vettä Kasvualusta verrattain vähän paljasta merenpohjaa erilaisia pohjatyyppejä muta paljastunut mineraalipohja verrattain vähän paljasta merenpohjaa Ekologisten ala-alueiden määrityksen ansiosta vaikutuksia voidaan arvioida ja kuvata koko putkilinjojen reittiä tarkemmilla alueilla. Näin voidaan myös paremmin esittää aluekohtaisia vaihtoehtoja ja lievennystoimia reitillä. Ekologisten ala-alueiden käsitettä kuvataan tarkemmin luvussa 8. Sosiaalinen/sosioekonominen ympäristö kuvataan koko Itämeren kattavassa laajuudessa, ja yksittäisiä valtioita käsitellään tarkemmin tarpeen mukaan. 7.4 Tunnistettujen vaikutusten yksityiskohtainen arviointi 7.4.1 Johdanto Vaikutusten arviointimenetelmien avulla voidaan luonnehtia tunnistettuja vaikutuksia ja niiden kokonaismerkitystä lievennystoimien jälkeen. Fyysiseen ja biologiseen ympäristöön kohdistuvat vaikutukset arvioidaan erikseen kunkin ekologisen ala-alueen osalta, kun taas sosiaaliseen/sosioekonomiseen ympäristöön kohdistuvat vaikutukset arvioidaan koko Itämeren kattavassa laajuudessa ja yksittäisiin valtioihin kohdistuvia vaikutuksia käsitellään tarkemmin tarpeen mukaan.
451 Luoteinen putkilinja lasketaan ennen kaakkoista putkilinjaa lukuun ottamatta kahta rantautumispaikkaa, joissa putkilinjat lasketaan samanaikaisesti. Arvioinnissa käsitellään rakentamisesta, käyttöönoton valmistelusta ja käyttöönotosta aiheutuvat vaikutukset, jotka liittyvät kahden putkilinjan peräkkäin suoritettavaan putken laskemiseen ja merenpohjan muokkaustoimenpiteisiin, ottaen huomioon luvussa 4 esitetyt putkilinjojen rakennusaikataulut. Käyttövaiheen osalta arvioinnissa käsitellään kahden lähes rinnakkaisen merenpohjassa kulkevan putkilinjan aiheuttamat kokonaisvaikutukset putkilinjojen koko käyttöiän ajalta. Merkitys lievennystoimien jälkeen tarkoittaa vaikutuksen merkitystä vaikutusten kohteena olevalle ympäristölle sen jälkeen, kun toimea varten suunnitellut lievennystoimet on toteutettu hankkeen tietyssä vaiheessa. Tässä YVA:ssa on arvioitu ainoastaan vaikutusten merkitystä lievennystoimien jälkeen. Ennakoidut ja ennakoimattomat vaikutukset on luokiteltu niiden merkityksen perusteella merkityksettömiksi, vähäisiksi, kohtalaisiksi ja suuriksi. Vaikutuksiin, joiden merkitys on vielä lievennystoimien jälkeenkin suuri tai kohtalainen, on kiinnitettävä huomiota hankkeen eri vaiheissa. Arviointimenetelmät, vaikutusmuuttujien luokitus ja suhteet, kuhunkin muuttujaan liittyvät arvot ja niiden arvioinnissa käytetyt tekniikat on suunniteltu tutkittavien vaikutusten rajauksen pohjalta. YVA:ssa arvioidaan kahdentyyppisiä vaikutuksia: Tapahtuviksi arvioidut vaikutukset: suunnitelluista tapahtumista koituvat vaikutukset. Nämä ovat vaikutuksia, joiden arvioidaan tapahtuvan hankkeen aikana (esim. merenpohjan sedimenttien sekoittumisesta johtuva vesipatsaan sameuden voimistuminen) Odottamattomat vaikutukset: odottamattomista tai epätavallisista tapahtumista johtuvat vaikutukset. Tällaisia vaikutuksia ei odoteta esiintyvän hankkeen aikana, mutta niiden todennäköisyys on silti arvioitu (esim. rakennusvaiheen aikainen polttoaine- tai öljyvuoto) Suunniteltujen vaikutusten arviointimenetelmässä arvioidaan kunkin vaikutuksen kokonaismerkitys, joka koostuu vaikutuksen luonteesta, tyypistä, palautuvuusasteesta, suuruusluokasta sekä resurssin/vaikutuskohteen luonteesta. Odottamattomat vaikutukset arvioidaan kunkin vaikutuksen merkityksen eli seurauksien perusteella, ja arvioinnissa otetaan huomioon myös vaikutuksen esiintymisen todennäköisyys. Kummankin tyyppiset vaikutukset arvioidaan lievennystoimien toteuttamisen jälkeen. Kuva 7.3 on yleiskatsaus vaikutuksen merkityksen määrityksessä käytetyistä menetelmistä. Tässä osassa on tietoa seuraavista seikoista: Vaikutuksen luonne, tyyppi ja palautuvuusaste Vaikutuksen suuruusluokka Resurssin tai vaikutuskohteen luonne (arvo/herkkyys)
452 Vaikutuksen merkitys Lievennystoimet Epävarmuusaste Odottamattomat vaikutukset Kuva 7.3 Suunniteltujen ja odottamattomien vaikutusten mpäristöarviointimenetelmät
453 7.4.2 Vaikutuksen luonne, tyyppi ja palautuvuus Vaikutukset luokitellaan aluksi niiden haitallisen tai myönteisen luonteen, tyypin ja palautuvuusasteen mukaan. Tyypillä tarkoitetaan, onko vaikutus suora, epäsuora, toissijainen vai kumulatiiivinen. Palautuvuusasteella tarkoitetaan resurssin/vaikutuskohteen kykyä palautua alkuperäiseen tilaansa vaikutuksen jälkeen. Parhaassa tilanteessa kaikki hankkeseen liittyvät vaikutukset ovat palautuvia.ruutu 7.1 sisältää lisätietoa luonteesta, tyypistä ja palautuvuudesta.
454 Ruutu 7.1 Vaikutuksen luonne, tyyppi ja palautuvuus Vaikutuksen luonne Haitallinen: vaikutusta pidetään haitallisena, jos nykytilanne muuttuu huonompaan suuntaan tai ilmenee uusi epätoivottu tekijä. Myönteinen: vaikutusta pidetään myönteisenä, jos nykytilanne muuttuu parempaan suuntaan tai ilmenee uusi toivottu tekijä (1). Vaikutuksen tyyppi Suora: vaikutus, joka johtuu suunnitellun hankkeeseen liittyvien toimenpiteiden ja vaikutuksen kohteena olevan ympäristön suorasta vuorovaikutuksesta (esim. luontotyypin menetys putkilinjan asennuksen aikana). Epäsuora: vaikutus, joka johtuu hankkeen seurauksena toivotuista muista toimista (esim. tietyille kohdelajeille suotuisan keinotekoisen luontotyypin muodostumisesta johtuva kalastuksen lisääntyminen putkilinjan reitillä). Toissijainen: vaikutus, joka seuraa ympäristön vuorovaikutuksesta aiheutuvia suoria tai epäsuoria vaikutuksia (esim. toissijainen suora vaikutus voi olla luontotyypin menetyksestä johtuva vaikutus merieläimiin ja toissijainen epäsuora vaikutus sivusaalis eli ei-toivotut kalalajit). Kumulatiivinen: vaikutus, joka aiheuttaa muiden vaikutusten (mukaan lukien kolmannen osapuolen samanaikaisista tai tulevista toimista johtuvat vaikutukset) kanssa samoihin resursseihin ja/tai vaikutuskohteisiin kohdistuvan yhteisvaikutuksen (esim. muiden Itämeren alueella toteutettavien samankaltaisten hankkeiden yhteisvaikutus). Palautuvuusaste Palautuva: vaikutustenkohteisiin kohdistuva vaikutus, joka lakkaa heti hankkeeseen liittyvien toimenpiteiden päättymisen jälkeen tai hyväksyttävän ajan kuluessa hankkeeseen liittyvien toimenpiteiden päättymisestä (esim. vesipatsaan sameuden palautuminen normaaliksi rakennusvaiheen jälkeen). Palautumaton: vaikutustenkohteisiin kohdistuva vaikutus, joka ei lakkaa hankkeeseen liittyvien toimenpiteiden päättymisen jälkeen vaan säilyy pitkän aikaa. Näitä vaikutuksia ei voida korjata lievennystoimilla (esim. veden virtaukseen vaikuttavan esteen muodostuminen merenpohjassa). (1) Joissakin olosuhteissa vaikutus voidaan perustellusti luokitella negatiiviseksi ja/tai positiiviseksi. Näissä tapauksissa arvio vaikutuksen negatiivisuudesta/positiivisuudesta perustuu asiantuntijoiden mielipiteisiin, ja arvioinnissa on esitetty molempien mahdollisten luokitusten perustelut.
455 7.4.3 Vaikutuksen suuruusluokka Suunnitellut vaikutukset määritetään ja arvioidaan useiden muuttujien perusteella. Tähän liittyy vaikutuksen laajuuden, keston ja voimakkuuden arviointi. Yhdessä nämä muuttujat määrittävät vaikutuksen suuruusluokan. Arvojen määrittäminen on kuitenkin usein subjektiivista olemassa olevien rajoitusten vuoksi. Silti muuttujan arvon, kuten voimakkuuden, arvioiminen edellyttää asiantuntemusta, koska muutoksen laajuutta on vaikea määrittää. Asiantuntija-arvioiden ja YVAryhmän kokemuksen ansiosta saavutetaan riittävä yksimielisyys vaikutusmuuttujien arvoista. Vaikutuksen suuruusluokan määrittävien muuttujien arvojen arvioimisessa käytetään useita menetelmiä. Menetelmät ovat seuraavat: Hankkeeseen liittyvien toimenpiteiden ja vaikutuksen kohteena olevan ympäristön välisen vuorovaikutuksen laajuuden määritys mallinnustekniikoilla Resurssien/vaikutuskohteiden ja vaikutusten vaikutuspiirin (määritetään mallintamisen, aiempien tutkimusten ja käytettävissä olevan kirjallisuuden pohjalta) kartoitus suhteessa putkilinjojen reittiin paikkatietojärjestelmän (GIS) avulla Tilastotieteellinen arviointi Resurssien/vaikutuskohteiden esiintyvyyttä ja herkkyyttä koskevien kirjallisuustutkimusten ja kenttätutkimusten tulokset YVA-ryhmän aiempi kokemus Ruutu 7.2 esittää YVA:ssa käytettyjä muuttujia ja arvoja.
456 Ruutu 7.1 Vaikutuksen suuruusluokan määrittäminen ja kriteerit Vaikutuksen mittakaava Paikallinen: vaikutus, joka kohdistuu putkilinjojen välittömässä läheisyydessä (noin 500 m:n säteellä putkilinjojen reitistä) sijaitseviin merkittäviin paikallisiin vaikutustenkohteisiin tai rajoittuu yksittäiseen resurssiin/vaikutuskohteeseen (esim. sedimenttien sekoittuminen merenpohjan toimenpiteiden aikana) ( 1). Alueellinen: vaikutus, joka kohdistuu alueellisesti (500 m - 10 km:n etäisyydellä putkilinjojen reitistä) merkittäviin ympäristöllisiin vaikutustenkohteisiin tai joka ilmenee alueellisesti jollakin ekologisella alaalueella tai talousvyöhykkeellä tai jossakin luontotyypissä tai ekosysteemissä (esim. melu ja sen vaikutus merinisäkkäisiin). Kansallinen: vaikutus, joka kohdistuu kansallisesti (noin yli 10 km:n etäisyydellä putkilinjojen reitistä) merkittäviin ympäristöllisiin vaikutustenkohteisiin tai kansallisesti merkittävään / suojeltuun alueeseen tai jolla on makrotaloudellisia seurauksia (esim. merieläimen lisääntymisalueen häiriintyminen). Rajat ylittävä: vaikutus, joka ilmenee yhden maan talousvyöhykkeellä, toisen maan talousvyöhykkeellä tai aluevesillä tapahtuvien toimien seurauksena (esim. resuspendoituneiden sedimenttien leviäminen vesipatsaaseen). Vaikutuksen kesto Väliaikainen: vaikutus, jonka keston odotetaan olevan lyhyt ja jaksoittainen/satunnainen (esim. ajoittainen kiviaineksen kasautuminen putkilinjojen reitin varrella). Lyhytaikainen: vaikutus, jonka odotetaan kestävän rajatun ajan ja loppuvan hankkeeseen liittyvän toimenpiteen valmistumisen tai lievennystoimien, palauttavien toimien tai luonnollisen palautumisen jälkeen (esim. rakennusvaiheen aikana sekoittuneen sedimentin laskeutuminen). Pitkäaikainen: vaikutus, joka jatkuu pitkään (käyttövaihe - 50 vuotta), mutta lakkaa hankkeen käyttövaiheen loputtua (esim. putkilinjoissa siirtyvän kaasun aiheuttama melu). Näihin luetaan myös jaksoittaiset tai toistuvat vaikutukset, jos ne kestävät pitkän aikaa (esim. huolto-/tarkastustoimista aiheutuva toistuva kausittainen häiriö lajeille). Pysyvä: vaikutus, joka syntyy hankkeen kehittyessä ja aiheuttaa resurssin/vaikutuskohteen pysyvän muutoksen tai muutoksen, joka kestää huomattavasti hankkeen elinikää kauemmin (esim. koralliesiintymän tuhoutuminen) Vaikutuksen voimakkuus Heikko: vaikutuksia voi olla odotettavissa, mutta ne ovat usein havaitsemisrajalla, eivätkä aiheuta pysyvää muutosta resurssin/vaikutuskohteen rakenteissa ja toiminnoissa. Keskisuuri: resurssin/vaikutuskohteen rakenteissa ja toiminnoissa tapahtuu muutoksia, mutta perusrakenne/-toiminto säilyy. Suuri: resurssin/vaikutuskohteen rakenteet ja toiminnot muuttuvat täysin. Rakenteen/toiminnan menetys on ilmeinen. (1) Huomautus: vaikutuksen paikallisuuden määritelmä (vaikutusalue < 500 m) ei välttämättä ole yhdenmukainen kansallisten ympäristövaikutusten arviointien kanssa. Espoon raporttia laadittaessa vaikutusten laajuudet on luokiteltu verrattain konservatiivisten kriteerien avulla, jotta valtioiden rajat ylittävät vaikutukset voitaisiin tunnistaa kattavasti. Valtioiden rajat ylittävien vaikutusten arviointiperusteet on esitetty osassa 7.6.
457 Suuruusluokan määrittämisessä käytetään tavallisesti sekä laajuuden, keston ja voimakkuuden arviointia että tarvittaessa asiantuntija-arviota/aiempaa kokemusta. Koska vaikutuksen suuruusluokan määrittämisessä käytetyt kriteerit vaihtelevat resurssista/vaikutuskohteesta toiseen, fyysisessä, biologisessa ja sosiaalisessa/sosiekonomisessa ympäristössä käytetään eri määritelmiä. Heikot, keskisuuret ja suuret vaikutukset sekä niihin liittyvät laajuudet, kestot ja voimakkuudet on esitetty alla Taulukko 7.4, Taulukko 7.5, ja Taulukko 7.6. Taulukko 7.4 Vaikutuksen suuruusluokka Heikko Keskisuuri Suuri Vaikutuksen suuruusluokka - fyysinen ympäristö Määritelmä Fyysiseen resurssiin/vaikutuskohteeseen kohdistuva tilapäinen tai lyhytaikainen vaikutus, joka on paikallinen ja ylittää luonnollisen vaihtelun rajat, mutta jonka ei katsota aiheuttavan suuruusluokan muutosta. Ympäristö palautuu vaikutusta edeltäneeseen tilaan, kun vaikutus lakkaa. Fyysiseen resurssiin/vaikutuskohteeseen kohdistuva tilapäinen tai lyhytaikainen vaikutus, joka saattaa olla paikallista vaikutusta laajempi ja saattaa aiheuttaa resurssin/vaikutuskohteen laadun tai toiminnallisuuden suuruusluokan muutoksen. Se ei kuitenkaan uhkaa resurssin/vaikutuskohteen tai minkään siitä riippuvan vaikutuskohteen/prosessin eheyttä pitkäaikaisesti. Laajalle alueelle leviävää keskisuurta vaikutusta pidetään suurena vaikutuksena. Fyysiseen resurssiin/vaikutuskohteeseen kohdistuva vaikutus, joka aiheuttaa paikallisella tai sitä laajemmalla alueella palautumattoman ja kaikki rajat ylittävän suuruusluokan muutoksen. Muutos voi aiheuttaa pitkäaikaisia muutoksia resurssin/vaikutuskohteen tai siitä riippuvan vaikutuskohteen/prosessin luonteessa. Vaikutus on suuruusluokaltaan suuri, jos se jatkuu aktiviteetin loppumisen jälkeen.
458 Taulukko 7.5 Vaikutuksen suuruusluokka Heikko Keskisuuri Suuri Vaikutuksen suuruusluokka - biologinen ympäristö Määritelmä Lajiin kohdistuva vaikutus, joka vaikuttaa populaation tiettyyn paikalliseen yksilöryhmään lyhytaikaisesti (yhden sukupolven ajan tai sitä lyhyemmän ajan), muttei vaikuta ravinnon määrään tai itse populaatioon. Lajiin kohdistuva vaikutus, joka vaikuttaa populaation osaan ja saattaa muuttaa runsautta ja/tai vähentää levinneisyyttä yhden tai usean sukupolven ajan, muttei uhkaa kyseisen populaation tai minkään siitä riippuvaisen populaation pitkäaikaista yhtenäisyyttä. Seurauksen suuruus ja kumulatiivisuus ovat myös merkittäviä. Laajalle alueelle leviävää keskisuurta vaikutusta pidetään suurena vaikutuksena. Lajiin kohdistuva vaikutus, joka vaikuttaa koko populaatioon tai lajiin siinä määrin, että määrä pienenee ja/tai levinneisyys muuttuu eikä kannan luonnollinen kasvu (lisääntyvyys, siirtyminen vaikutusalueen ulkopuolelta) riitä palauttamaan kyseistä populaatiota tai lajia tai mitään niistä riippuvaa populaatiota tai lajia entiselle tasolle useiden sukupolvien aikana tai milloinkaan. Taulukko 7.6 Vaikutuksen suuruusluokka Heikko Keskisuuri Suuri Vaikutuksen suuruusluokka - sosiaalinen/sosioekonominen ympäristö Määritelmä Vaikutus, joka kohdistuu lyhytaikaisesti yhteiskunnan tiettyihin ryhmiin/yhteisöihin tai sosioekonomisiin voimavaroihin (kulttuuri, turismi, toimeentulo jne.) muttei aiheuta laajalle levinnyttä tai pitkäaikaista vahinkoa ihmisille tai resursseille. Yhteiskunnan tiettyihin ryhmiin/yhteisöihin tai sosioekonomisiin voimavaroihin kohdistuva vaikutus, joka saattaa aiheuttaa pitkäkestoisia muutoksia, mutta ei uhkaa ryhmien, yhteisöjen tai sosioekonomisten voimavarojen yleistä vakautta. Laajalle alueelle kohdistuvaa keskisuurta vaikutusta pidetään suurena vaikutuksena. Tiettyihin ryhmiin, yhteisöihin tai yhteen tai useaan sosioekonomiseen voimavaraan kohdistuva vaikutus, joka on suuruusluokaltaan sellainen, että tilanne muuttuu pitkäaikaisesti tai pysyvästi (yli sukupolvien).
459 7.4.4 Vaikutustenkohteiden luonne On äärimmäisen tärkeää määrittää jokin arvo (heikko, keskisuuri tai suuri) resurssille tai vaikutuskohteelle, johon hankkeeseen liittyvät toimenpiteet voivat vaikuttaa. Asiantuntijaarvioiden ja sidosryhmien kuulemisen avulla varmistetaan, että tietyn resurssin tai vaikutuskohteen luontaisesta arvosta vallitsee riittävä yksimielisyys. Resurssin/vaikutuskohteen arvottamisen ansiosta voidaan arvioida sen muutosherkkyys (vaikutus). Arvon/herkkyyden määrittämisessä käytetään useita kriteereitä, kuten esimerkiksi muutosvastaisuutta, mukautuvuutta, harvinaisuutta, monimuotoisuutta, arvoa muille resursseille/vaikutuskohteille, luonnollisuutta, haavoittuvuutta ja sitä, onko kyseinen resurssi/vaikutuskohde läsnä/olemassa hankkeeseen liittyvän toimenpiteen aikana. Lisätietoa määrityskriteereistä on alla Taulukko 7.7, Taulukko 7.8, ja Taulukko 7.9. Taulukko 7.7 Arvo/herkkyys Heikko Keskisuuri Suuri Arvo-/herkkyyskriteerit - fyysinen ympäristö Kuvaus Resurssi/vaikutuskohde, jolla ei ole laajaa merkitystä ekosysteemin toiminnoille/palveluille tai joka on merkittävä, muttei muutu herkästi (hankkeeseen liittyvien toimenpiteiden yhteydessä) ja palaa luonnollisesti ja nopeasti vaikutusta edeltävään tilaan, kun hankkeeseen liittyvät toimenpiteet lakkaavat. Resurssi/vaikutuskohde, jolla on laajaa merkitystä ekosysteemin toiminnoille/palveluille. Resurssi/vaikutuskohde saattaa olla herkkä muutoksille, mutta se voidaan joko palauttaa vaikutusta edeltävään tilaan tai se palautuu luonnollisesti ajan myötä. Resurssi/vaikutuskohde, jolla on kriittinen merkitys ekosysteemin toiminnoille/palveluille, joka on herkkä muutoksille ja jota ei voida palauttaa vaikutusta edeltävään tilaan.
460 Taulukko 7.8 Arvo/herkkyys Heikko Keskisuuri Suuri Arvo-/herkkyyskriteerit - biologinen ympäristö Kuvaus Laji (tai luontotyyppi), jota ei ole suojeltu tai luokiteltu uhanalaiseksi. Laji on yleinen tai runsaslukuinen, se ei ole elintärkeä muille ekosysteemin toiminnoille (esim. muiden lajien ravintoa tai mahdollisten tuholaislajien saalistaja) eikä tuota tärkeitä ekosysteemipalveluita (esim. rannikon stabilointia). Laji (tai luontotyyppi), jota ei ole suojeltu tai luokiteltu, joka on yleinen maailmassa mutta harvinainen Itämeressä, joka on tärkeä ekosysteemin toiminnoille/palveluille ja joka on uhanalainen tai jonka populaatio pienenee. Laji (tai luontotyyppi), joka on suojeltu EU:n / Baltian maiden lainsäädännön ja/tai kansainvälisen sopimuksen (esim. CITESin) nojalla, joka on luokiteltu harvinaiseksi, joka on IUCN:n mukaan uhanalainen ja joka on erittäin tärkeä ekosysteemin toiminnoille/palveluille. Biologista ympäristöä koskevia kriteereitä sovelletaan kuitenkin siten, että vuodenaikojen vaihtelu ja lajin elinkaaren vaiheet otetaan huomioon. Lintulajit saattavat esimerkiksi olla tavallista haavoittuvampia pesintäkauden aikana, mutta toiset lajit myös kauttakulun ja muuton aikana ja varsinkin merellä tapahtuvan sulkasadon aikana. Luontotyypin arvon/herkkyyden arviointi on yhdistelmä sekä fyysistä että biologista ympäristöä koskevia muuttujia.
461 Taulukko 7.9 Arvo/herkkyys Heikko Keskisuuri Suuri Arvo-/herkkyyskriteerit - sosiaalinen/sosioekonominen ympäristö Kuvaus Sosioekonomisilla voimavaroilla, joihin vaikutus kohdistuu, ei katsota olevan merkittävää resurssi-, taloudellista, kulttuuri- tai sosiaalista arvoa. Sosioekonomiset voimavarat, joihin vaikutus kohdistuu, eivät ole merkittäviä koko hankealueen tasolla, mutta niillä on merkitystä paikalliselle omaisuuspohjalle, toimeentulolle jne. Sosioekonomiset voimavarat, joihin vaikutus kohdistuu, on erityisesti suojattu kansallisilla tai kansainvälisillä toimintaperiaatteilla tai lainsäädännöllä, ja ne ovat merkittäviä hankealueen omaisuus- /resurssipohjalle tai toimeentulolle alueellisella tai kansallisella tasolla. Kunkin resurssin ja vaikutuskohteen arvo/herkkyys määritetään ympäristön nykytilannetta käsittelevässä luvussa (luku 8). 7.4.5 Vaikutuksen merkitys Lähes kaikki ihmisen toiminta häiritsee jotenkin ympäristön osa-alueita, sillä ne vaikuttavat fyysisesti luonnonjärjestelmiin tai vaikuttavat muuhun ihmisen toimintaan tai ihmisten järjestelmiin. Tällaiset vaikutukset ovat usein lieviä ja ohimeneviä, ja niitä voidaan pitää vähämerkityksisinä. Käsitteelle 'merkittävyys' ei ole yksiselitteistä määritelmää, joten merkityksen määrittäminen on pakostikin subjektiivista. YVA:ssa on käytetty seuraavaa merkittävyyden määritelmää: Vaikutus joko yksin tai yhdessä toisten vaikutusten kanssa, joka YVA-asiantuntijoiden arvion mukaan on merkittävä, on syytä huomioida Nord Stream -hankkeen päätöksentekoprosessissa. Tässä prosessissa tulee huomioida myös tarvittavat lievennystoimet (hankkeen toimesta) ja sääntelyviranomaisilta ja sidosryhmiltä saatavat hyväksynnät. Vaikutusten merkittävyyden arviointikriteerit perustuvat seuraaviin keskeisiin tekijöihin: Vaikutuksen suuruusluokka: Fyysiseen, biologiseen ja sosiaaliseen/sosioekonomiseen ympäristöön kohdistuvan muutoksen (laajuuteen, kestoon ja voimakkuuteen perustuva) suuruusluokka ilmaistaan määrällisesti, jos mahdollista. Sosiaalisten/sosioekonomisten vaikutusten osalta suuruusluokkaa tarkastellaan niiden ihmisten näkökulmasta, joihin vaikutus kohdistuu, ja huomioon otetaan myös vaikutuksen todennäköinen merkittävyys ja ihmisten kyky tulla toimeen ja sopeutua muutokseen
462 Vaikutustenkohteiden luonne: Vaikutustenkohteiden arvon/herkkyyden määrittämisen ansiosta voidaan arvioida sen muutosherkkyys (vaikutus). Arvon/herkkyyden määrittämisessä käytetään useita kriteereitä, kuten esimerkiksi harvinaisuutta, monimuotoisuutta, luonnollisuutta, haavoittuvuutta ja sitä, onko kyseinen vaikutustenkohde läsnä/olemassa hankkeeseen liittyvän toimenpiteen aikana Lisäksi merkityksen määrittämisessä otetaan huomioon myös se, miten kukin vaikutus täyttää asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön, standardien ja rajoitusten vaatimukset sekä miten vaikutus suhteutuu sovellettaviin käytäntöihin ja suunnitelmiin, ja liittyykö mahdolliseen vaikutukseen muita määräyksiä, ympäristöstandardeja sekä yritys- tai alakohtaisia periaatteita. Tätä arviointia varten vaikutukset on luokiteltu merkityksettömiksi, vähäisiksi, kohtalaisiksi tai suuriksi. Taulukko 7.10 sisältää lisätietoa kolmesta viimeksi mainitusta luokasta. Matriisissa on lisätietoa suuruusluokan ja arvon/herkkyyden suhteesta merkittävyyteen. Odottamattomien vaikutusten merkitystä määritettäessä käytetään lisäkriteeriä. Kyseinen lisäkriteeri on vaikutuksen todennäköisyys, joka perustuu aiempiin kokemuksiin, hankkeen rakenteeseen ja todisteisiin siitä, että vastaavia odottamattomia tapahtumia on todella tapahtunut. Odottamattomia vaikutuksia ja niihin liittyviä menetelmiä on kuvattu osassa 7.4.8.
463 Taulukko 7.10 YVA:n kokonaismerkittävyyden kriteerit Suuruusluokaltaan pieni vaikutus Suuruusluokaltaan keskisuuri vaikutus Suuruusluokaltaan suuri vaikutus Vähäinen arvo/herkkyys Kohtalainen arvo/herkkyys Suuri arvo/herkkyys Vähäinen Vähäinen Kohtalainen Vähäinen Kohtalainen Suuri Kohtalainen Kohtalainen (1) Suuri Vaikutuksen merkitys Vaikutukset eivät erotu Vähäinen merkitys Kohtalainen merkitys Suuri merkitys Vaikutukset erottuvat ympäristöllisen ja sosiaalisen/sosioekonomisen muutoksen taustatasosta / luonnollisesta tasosta. Pienen suuruusluokan vaikutukset, jotka ovat standardien mukaisia ja/tai kohdistuvat alhaisen tai kohtalaisen arvon/herkkyyden vaikutustenkohteisiin. Kohtalaisen suuruusluokan vaikutukset, jotka kohdistuvat alhaisen arvon/herkkyyden vaikutustenkohteisiin. Laaja luokka, jossa vaikutukset ovat standardien mukaisia. Nämä vaikutukset voivat olla suuruusluokaltaan pieniä kohdistuessaan vaikutustenkohteisiin, joiden arvo/herkkyys on suuri, kohtalaisia kohdistuessaan vaikutustenkohteisiin, joiden arvo/herkkyys on kohtalainen, tai suuria kohdistuessaan vaikutustenkohteisiin, joiden herkkyys on kohtalainen. Vaikutus ylittää hyväksyttävät rajat ja standardit, on suuruusluokaltaan joko suuri ja kohdistuu vaikutustenkohteisiin, joiden arvo/herkkyys on kohtalainen, tai kohtalainen ja kohdistuu vaikutustenkohteisiin, joiden arvo/herkkyys on suuri. (1) Vaikutus voi olla kuitenkin suuri, kun vaikutuksen maantieteellinen ja ajallinen laajuus on merkittävä
464 7.4.6 Lievennystoimet YVA:n keskeinen tavoite on tunnistaa toimet, joilla voidaan lieventää hankkeen vaikutusta ympäristöön. Niinpä ennakoituja merkittäviä vaikutuksia vastaan on kehitetty lievennystoimia, jotka on sisällytetty hankesuunnitelmaan. Kyseiset lievennystoimet on määritetty lainsäädännön, teollisuustandardien parhaiden käytäntöjen tai YVA-ryhmän asiantuntijoiden ympäristötietouden perusteella. Tässä YVA:ssa vaikutuksen merkitys ympäristöön arvioidaan sen jälkeen, kun kutakin hankkeen vaihetta varten suunnitellut lievennystoimet on toteutettu. Näitä kutsutaan lievennystoimien jäännösvaikutuksiksi. Vaikutuksia, joiden katsotaan olevan kohtalaisia tai suuria suunniteltujen lievennystoimien jälkeen, hallitaan ja seurataan jatkuvasti hankkeen vaiheiden aikana. Lisälievennystoimia ehdotetaan tarvittaessa. Yleisesti ottaen suuria haitallisia vaikutuksia ei pidetä hyväksyttävinä, ja niitä on lievennettävä alemmalle merkittävyystasolle (eli vältettävä, minimoitava tai vähennettävä tai suoritettava korvaavia toimia). Joissakin tapauksissa suurta haitallista vaikutusta voi tasapainottaa vastaavan suuruusluokan myönteinen vaikutus. Tällaisissa tilanteissa vaikutusten suhteellinen merkittävyys on huomioitava niiden hyväksyttävyyttä arvioitaessa. Kun kyseessä on kohtalainen haitallinen vaikutus, tietyillä lievennystoimilla on tarkoitus saada vaikutus hyväksyttävälle tasolle parhailla mahdollisilla käytännön menetelmillä. Vähäisiä vaikutuksia hallitaan yleensä soveltamalla hallintakeinojen parhaita käytäntöjä. Sama voi koskea kohtalaisia vaikutuksia. Lievennystoimien kehittämisessä keskitytään ensisijaisesti ehkäisemään tai minimoimaan vaikutukset hankkeen suunnittelun ja hallinnan avulla ja vasta toissijaisesti palauttaviin ja korvaaviin toimiin. Kuhunkin vaikutukseen mahdollisesti liittyvät lievennystoimet esitetään luvussa 9. Vaikutusten hallintaa ja niiden seurantaa hankkeen vaiheiden aikana käsitellään luvussa 12. 7.4.7 Epävarmuuden tarkastelu Vaikka hankesuunnitelma olisi lopullinen ja ympäristö muuttumaton, vaikutuksia on vaikea ennustaa varmasti. Ennusteita voidaan laatia monilla tavoilla, kuten laadullisten arvioiden, asiantuntija-arvioiden ja määrällisten menetelmien avulla. Näistä jälkimmäisillä saavutetaan riittävä tarkkuus vallitsevien ympäristöolosuhteiden muutosten ennustamista varten ja vaikutusten ja asianmukaisten ympäristön laatustandardien vertailua varten. Kun tehty ennuste perustuu oletuksiin, ennustusprosessista johtuvien epävarmuustekijöiden luonne on esitetty. Epävarmuutta saattaa aiheuttaa myös suunnittelun keskeneräisyys YVA-raportin laatimisen aikana. Jos hankesuunnitelma ei vielä ole lopullinen, hankkeesta aiheutuvien vaikutusten arviointi on väistämättä epävarmaa. Jos tästä syystä johtuva epävarmuus vaikuttaa olennaisesti YVA:n tuloksiin, siitä ilmoitetaan selkeästi. Yleisenä lähestymistapana on suhtautua
465 todennäköisiin lievennystoimien jälkeisiin vaikutuksiin varovasti ja ehdottaa lievennystoimia sen mukaisesti. Vaikutusten seuranta hankkeen vaiheiden aikana paljastaa, onko vaikutukset ennustettu ja arvioitu tarkasti (luku 12). 7.4.8 Odottamattomat vaikutukset Odotettujen vaikutusten lisäksi on huomioitu vaikutukset, joita onnettomuudet tai suunnittelemattomat tapahtumat hankkeen aikana (kuten polttoaine- tai öljyvuoto tai putkivika) tai ulkopuolisessa ympäristössä voivat aiheuttaa. Näitä vaikutuksia kutsutaan odottamattomiksi vaikutuksiksi, ja ne määritetään tapahtuman tai poikkeustilanteen esiintymistiheyden (todennäköisyyden) ja tapahtuman tai poikkeustilanteen ympäristöseurauksien perusteella. Todennäköisyyskerrointa lukuun ottamatta odottamattomia vaikutuksia käsitellään melko samoin kuin odotettuja vaikutuksia. Ruutu 7.3 sisältää lisätietoa todennäköisyyksistä ja seurauksista.
466 Ruutu 7.3 Todennäköisyys ja seuraukset odottamattomien vaikutusten arvioinnissa Todennäköisyys Todennäköisyys kuvaa, miten luultavaa tapahtuman tai poikkeustilanteen toteutuminen on. Siinä liikutaan kahdella tasolla. Ensin arvioidaan, miten luultavaa poikkeustilanteen tai tapahtuman toteutuminen on (esimerkiksi miten todennäköistä on, että jossakin rakennusaluksessa tapahtuu öljyvuoto). Toiseksi arvioidaan, miten luultavasti vaikutuskohde/resurssi on läsnä/olemassa tapahtuman tai poikkeustilanteen aikana (esimerkiksi miten todennäköistä on, että merinisäkkäitä on vaikutusalueella odottamattoman tapahtuman tai poikkeustilanteen aikana). Todennäköisyys arvioidaan seuraavien muuttujien perusteella: Pieni: tapahtuma tai poikkeustilanne on tapahtunut muissa meriympäristöissä, mutta ei Itämeressä ainakaan 50 vuoteen tai tapahtumaa tai poikkeustilannetta ei ole tapahtunut jollakin alalla. Keskisuuri: tapahtuma tai poikkeustilanne on tapahtunut muissa meriympäristöissä ja Itämeressä 50 vuoden sisällä tai tapahtuma tai poikkeustilanne on tapahtunut jollakin alalla, mutta se ole yleinen. Suuri: tapahtuma tai poikkeustilanne tapahtuu säännöllisesti (joka vuosi) Itämeressä tai säännöllisesti tietyllä alalla. Vaikutuksen seuraus Tapahtuvan vaikutuksen mahdollinen seuraus on odotettujen vaikutusten merkittävyyden arvioinnissa käytettyjen tekijöiden summa. Nämä tekijät ovat odottamattoman vaikutuksen suuruusluokka (vaikutuksen luonne, tyyppi, mittakaava, kesto ja voimakkuus), resurssin/vaikutuskohteen luonne (herkkyys) ja yhdenmukaisuus asianmukaisten lakien, käytäntöjen ja suuntaviivojen kanssa. Seuraukset luokitellaan seuraavasti. Luokitus on osiossa 7.4.5 esitettyjen vaikutuksen merkittävyyden määritelmien mukainen: Vähäinen seuraus: pienen suuruusluokan vaikutukset, jotka jäävät raja-arvojen alapuolelle ja/tai kohdistuvat alhaisen tai kohtalaisen arvon/herkkyyden resursseihin tai vaikutuskohteisiin, tai kohtalaisen suuruusluokan vaikutukset, jotka kohdistuvat alhaisen arvon/herkkyyden resursseihin tai vaikutuskohteisiin. Kohtalainen seuraus: laaja luokka, jossa vaikutukset ovat standardien mukaisia. Nämä vaikutukset voivat olla suuruusluokaltaan pieniä kohdistuessaan resursseihin tai vaikutuskohteisiin, joiden arvo/herkkyys on suuri, kohtalaisia kohdistuessaan resursseihin tai vaikutuskohteisiin, joiden arvo/herkkyys on kohtalainen, tai suuria kohdistuessaan resursseihin tai vaikutuskohteisiin, joiden herkkyys on kohtalainen. Suuri seuraus: ylittää hyväksyttävät rajat ja standardit, on suuruusluokaltaan suuri ja kohdistuu resursseihin tai vaikutuskohteisiin, joiden arvo/herkkyys on suuri tai kohtalainen, tai suuruusluokaltaan kohtalainen ja kohdistuu resursseihin tai vaikutuskohteisiin, joiden arvo/herkkyys on suuri. Taulukko 7.11 esittää odottamattoman vaikutuksen merkittävyyttä, joka perustuu todennäköisyyden ja seurauksen väliseen suhteeseen.
467 Taulukko 7.1 Odottamattoman vaikutuksen kokonaismerkitys Mahdollinen seuraus (merkitys) Tapahtuman/poikkeustilanteen esiintymistiheys (todennäköisyys) Pieni Kohtalainen Suuri Vähäinen Pieni Pieni Kohtalainen Kohtalainen Pieni Kohtalainen Suuri Suuri Kohtalainen Suuri Suuri Pieni Jatkuvan kehityksen alue Kohtalainen Suuri ALARP-alue osoittaa, että ympäristövaikutusten todennäköisyys on käytännössä alhaisin mahdollinen ja valmiustoimet on toteutettu, jotta seuraukset voidaan minimoida. Sietämättömän riskin alue: aiheuttajaosapuolet, vaikutusten kohdeosapuolet ja Nord Stream eivät pidä riskiä hyväksyttävänä. 7.5 Vaikutusten sisällyttäminen Kun mahdolliset vaikutukset on tunnistettu ja arvioitu ja Nord Streamin projektiryhmä on sopinut niihin liittyvistä tarvittavista lievennystoimista ja ne on hyväksytty sääntelyprosessissa, jälkimmäiset toimet on sisällytettävä hankkeeseen. Jotta toimien sisällyttäminen onnistuu, laaditaan suunnitelma, jossa määritetään kuhunkin toimeen tai toimiryhmään liittyvä vastuunjako, ajoitus ja raportointivaatimukset. Eri seurantamuotoja kehitetään, jotta voidaan varmistaa jokaisen lievennystoimen toimivuus ja onnistuminen, jotta vaikutukset pysyvät hyväksyttävällä tasolla parhaalla mahdollisella käytännön menetelmällä koko hankkeen ajan ja jotta huomio kiinnittyy mahdollisiin parannusta vaativiin asioihin. Ympäristöasioiden hallintasuunnitelma on tehokkain tapa koota edellä mainitut tiedot. Sillä pyritään hallitsemaan erilaisten hankkeeseen liittyvien toimenpiteiden ja ympäristön välistä vuorovaikutusta hankkeen elinkaaren ajan. Tämän asiakirjan luvussa 12 on tietoa hankkeen lähestymistavasta ympäristöasioiden hallintaan ja seurantaan.
468 7.6 Rajat ylittävien vaikutusten arviointi Valtioiden rajat ylittävien kysymysten osalta YVA:n pääasiallinen tehtävä on rajat ylittävien vaikutusten huolellinen arviointi ja kattava raportointi. Espoon yleissopimuksessa rajat ylittävällä vaikutuksella tarkoitetaan "...vaikutuksia - ei yksinomaan maailmanlaajuisia - jotka fyysiseltä alkuperältään kokonaan tai osaksi jonkin sopimuspuolen lainkäyttövallan piirissä olevalla alueella sijaitseva hanke aiheuttaa toisen sopimuspuolen lainkäyttövallan piirissä olevalla alueella." Rajat ylittävien vaikutusten arvioinnin perustana on kaikkien hankkeen mahdollisesti aiheuttamien vaikutusten selvittäminen putkilinjojen koko reitin pituudelta ennen arvioinnin aloittamista ja mahdollisten vaikutusten huolellinen ja johdonmukainen arvioiminen osassa 7.4 esitettyjen menetelmien mukaisesti. Menetelmät, joiden jonka avulla selvityksessä havaituista mahdollisista vaikutuksista voidaan tunnistaa ja erotella ne, jotka saattavat ylittää valtioiden rajat, on kuvattu luvussa 11. Kyseinen luku sisältää myös täyden analyysin arvioinnin tuloksista.
469 7.7 Lähteet IInstitute for Environmental Management and Assessment (IEMA). 2004. Guidelines for Environmental Impact Assessment.