SYKSY 2012 2012 HAUKKOJEN TANDEMLENTOA ROHKEA HELMIPÖLLÖ VUONNA 2012 helmipöllöjä nähtiin syysvaelluksella Helsingissä, mikäpä sen hienompaa! Tuttu toimittaja oli äkännyt mustarastaiden varoituksista tämän helmipöllön aamulla roskia viedessään. Kahtena päivänä pöllö löysi syötävää paikalta eikä arastellut ihmettelijöitä juuri ollenkaan. tomi muukkonen Laajasalo, Helsinki, 80 mm (70 200 mm), f5.6, 1/250 s, ISO 800 FALSTERBO RUOTSIN eteläkärjessä on syksyisin ehdottomasti yksi Pohjoismaiden parhaimmista paikoista muuttolintujen tarkkailuun ja kuvaamiseen. Navakkaan vastatuuleen puskevia varpushaukkoja on hyvä kuvata aivan Falsterbon eteläkärjessä lintujen lähtiessä merelle kohti Tanskaa. Monesta Falsterbon reissusta viisastuneena tiesin tarkalleen paikan, jossa oli hyvä kytätä ohipyyhältäviä haukkoja. Varpushaukkoja muutti vastatuuleen harvakseltaan, mutta aamun kuluessa muutama lintu oli jo mennyt mukavasti maata hipoen kaisloja ja merta vasten. Pienen luovan tauon jälkeen kaksi keskenään kisailevaa lintua ohitti kuvauspaikkani sopivalta etäisyydeltä. Sain tilanteesta sarjan teräviä kuvia, joista oheisessa parhaassa ruudussa tausta ja lintujen asennot olivat kohdallaan. markus varesvuo Falsterbo, Ruotsi, 500 mm + 1,4, f8, 1/3200 s, ISO 2000 8 9
SITKEYS PALKITAAN 2013TALVI OLEN KOLMEEN OTTEESEEN viettänyt alkukeväällä viikon pari kerrallaan Hornøyan lintusaarella, joka sijaitsee Vardøn edustalla Pohjois-Norjassa. Saarella pesii kymmeniä tuhansia merilintuja, ja erityisesti kevättalvella ja alkukeväästä maaliskuussa ja huhtikuun alussa olosuhteet kuvaamiselle ovat ihanteelliset, koska saaren peittää valoa heijastava lumipeite, valaistus ja sääolosuhteet vaihtelevat nopeasti ja saaren luottavainen pesimälinnusto on soidinasuissaan komeimmillaan. Aikaisempien retkieni kokemuksesta ja kirjallisuutta tutkimalla tiesin, että etelänkiislat palaavat ulkomereltä talven jälkeen pesimäsaarelleen maaliskuun alussa. Tuolloin ne lentävät valtavina parvina pesimäpahdan editse kerta toisensa jälkeen, kunnes ne vähitellen uskaltautuvat laskeutumaan vielä osittain lumen peitossa oleville pesimäpaikoilleen. Olin edellisillä retkilläni päässyt kuvaamaan näitä valtavia parvia, ja tiesin, että jos olosuhteet osuisivat täydellisesti kohdalleen, olisi mahdollisuus saada todella mielenkiintoisia kuvia. Pilvinen keli ja lumesta heijastuva valo sopivat mustavalkoisille linnuille mainiosti. Tähän kun yhdistettiin vielä lumisade, joka pehmensi ja häivytti taustan yksityiskohdat, oltiin niissä ihanteellisissa olosuhteissa, joita olin kaivannut edellisillä reissuillani. Seisoin melko ylhäällä jyrkähkössä rinteessä, jotta saisin parven taustalle kylmänsinisen meren. Linnut ovat lähes pelottomia, joten oikeassa kohdassa seisoessani lähimmät linnut ohittivat minut muutaman metrin päästä. Pystyin käyttämään lyhyttä optiikkaa korostaakseni parven suuruutta. Tarkensin parven keskivaiheille korostaakseni kuvan syvyysvaikutelmaa. Pääsin vihdoin ottamaan vuosia haaveilemani kuvan! Tämä kuva palkittiin World Press Photo 2014 -kilpailussa luontosarjan toisella palkinnolla. Kilpailu on yksi maailman arvostetuimpia ja sen eri sarjoihin osallistui noin 100 000 kuvaa vuonna 2014. markus varesvuo Vardø, Norja, 102 mm (70 200 mm), f3.2, 1/1328 s, ISO 1250 20 21
TALVI PÖLLÖJEN HUIMA VUOSI KOKO PITKÄ JA KYLMÄ talvi kului etupäässä pöllöjen parissa. Tällaista pöllötalvea en ollut ennen kokenut. Varpuspöllöjä, helmipöllöjä, hii- 2013 2013 ripöllöjä ja lapinpöllöjä sai kuvata kirjaimellisesti kotinurkilla. Hiiripöllö näkyi makuuhuoneemme ikkunasta Helsingin Herttoniemessä. Osan kuvausretkistä tein kotoa kävelemällä. Kaikenkokoiset pöllöt ovat ehdottomia suosikkejani, mutta kuvan lapinpöllö on pöllöjen aatelia. Vietin paljon aikaa kuvatessani kolmea eri lapinpöllöä Helsingissä. Jotenkin alkoi tuntua siltä, että pöllöt eivät olleet siellä omassa ympäristössään, ja päätin lähteä kuvaamaan niitä vähän kauemmas. Erittäin hyvä ystäväni otti minut mukaan salaiseen paikkaan, jossa piti olla kaksi lapinpöllöä. Pakkasta oli 23 C ennen auringonnousua. Kaksi päivää myöhemmin näytti jo siltä, että pöllöistä ei tule lainkaan kuvia. Nyt minulla oli lumikengät, ja päätin yrittää viimeisiin valoihin asti. Aavistin pöllön liikkeet oikein, koska se lähti pellon keskeltä lentoon suoraan minua kohti. Joskus nuorempana tiukka tilanne sai kädet tärisemään. Juuri kun elämän tilanne on käsillä, se on helppo tyriä tavalla tai toisella. Viileät hermot ja kokemus on hyväksi. Nyt tilanne oli niin huikea, ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin onnistua. Auringon viimeiset säteet maaliskuisella keväthangella, mahtava pöllö lentämässä suoraan kohti: se oli siinä. Harvoin olen tuntenut palasien loksahtavan niin hyvin kohdalleen. tomi muukkonen Sipoo, 600 mm + 1,4, f6.3, 1/2000 s, ISO 3200 22 23
2013KEVÄT HAIKARA LUMEN VALOSSA KEVÄÄN LÄPIMURTO antoi vielä odottaa itseään, vaikka huhtikuu olikin jo pitkällä. Ulkomeren äärellä niemekkeessä sijaitsevassa harmaahaikarayhdyskunnassa oli kuitenkin pesien rakennus jo täydessä käynnissä. Kärjestä meren tuomia risuja keräävät haikarat lensivät pesilleen laskevan auringon puolta, niin että lumesta heijastuva valo valaisi mainiosti haikaroiden alapuolen. Vein kojun jäälle niemen rantaan, ja tämä oli tulos. arto juvonen HAUKKA KALASYÖTILLÄ SYDÄNTALVELLA vedin jäällä pulkkaa ja ajattelin ruskosuohaukkoja. Keräilin jäältä verkkomiesten jättämiä särkikaloja muovipussiin ja vein pussin pakastimeen. Nyt ruskosuohaukat olivat tulleet, ja siellä ne lentelivät aktiivisesti ruovikon yllä. Levitin yön sulaneet kalat jäälle ja vein kojun ylös rinteeseen. Paljon en toivonut, mutta niin vain ruskosuohaukkakoiras tuli kaartelemaan kalojen ylle, palaten hetken päästä noukkimaan kalan ja toisenkin. Sain muutaman kuvan palkaksi pitkästä projektista. arto juvonen Loviisa, 600 mm + 1,4, f5.6, 1/3200 s, ISO 250 Pukkila, 600 mm + 1,4, f6.3, 1/2000 s, ISO 250 36 37
2014TALVI TAISTELEVAT MAAKOTKAT OLIN KUVAAMASSA kotkakojustani haaskalla ruokailevaa maakotkaa pitkällä putkella ja ruudun täydeltä. Kameran etsimestä näin kotkan yhtäkkiä valpastuvan ja pörhistävän höyheniään, ikään kuin se olisi halunnut näyttää isommalta kuin onkaan. Kokemuksesta tiesin, että toinen kotka on tulossa, mutta minulla ei ollut aikaa vaihtaa kuvausaukkoa, jossa olisi ollut lyhyempi linssi valmiiksi viritettynä. Päätin yrittää kuvata tilanteen ylipitkällä putkella, vaikka tiesin, ettei minulla ollut mitään mahdollisuuksia saada kahta kotkaa mahtumaan kokonaan samaan kuvaan. Kameran asetuksetkin olivat enemmän ruokailevaa kotkaa varten asetetut, eivät niinkään nopeaan taistelutilanteeseen sopivat. Tällaiset tilanteet ovat niin nopeita, että kuvaaja ei oikein ehdi tajuamaan, mitä ulkona tapahtuu; on vain yritettävä pitää linnut etsimessä ja toivottava parasta. Olinkin positiivisesti yllättynyt, kun sain tilanteesta toimivan taistelukuvan. Mielestäni tässä kuvassa ei haittaa, että kotkien siivet katkeavat. jari peltomäki Käkiperä, Utajärvi, 600 mm, f5.0, 1/500 s, ISO 800 94 95