PRO GRADU -TUTKIELMAN KIRJOITUSOHJEET
SISÄLTÖ 1. YLEISTÄ 3 2. TEKSTIN ASETUKSET 3 3. TAULUKOT JA KUVAT 4 3.1 YLEISTÄ 4 3.2 PYLVÄSDIAGRAMMI 4 3.3 VIIVADIAGRAMMI 4 3.4 YMPYRÄDIAGRAMMI 5 3.5 HAJONTADIAGRAMMI 5 4. TUTKIELMAN RAKENNE 5 4.1 NIMIÖSIVU 5 4.2 TIIVISTELMÄSIVU 5 4.3 ESIPUHE 6 4.4 LYHENTEET JA MÄÄRITELMÄT 6 4.5 SISÄLLYSLUETTELO 6 4.6 JOHDANTO 7 4.7 KIRJALLISUUSKATSAUS 7 4.8 TYÖN TAVOITTEET 8 4.9 AINEISTO JA MENETELMÄT 8 4.10 TULOKSET 9 4.11 TULOSTEN TARKASTELU 9 4.12 JOHTOPÄÄTÖKSET JA YHTEENVETO 10 4.13 LÄHDELUETTELO 10 4.14 LIITTEET 13 LIITTEET 1 NIMIÖSIVUN MALLI 2 TIIVISTELMÄSIVUN MALLI
3 1. YLEISTÄ Pro Gradu -tutkielma koostuu seuraavista osista: Nimiösivu Tiivistelmäsivu Esipuhe Lyhenteet ja määritelmät Sisällysluettelo Johdanto Kirjallisuuskatsaus Työn tavoitteet Aineisto ja menetelmät Tulokset Tulosten tarkastelu Johtopäätökset tai yhteenveto Lähdeluettelo Liitteet 2. TEKSTIN ASETUKSET Tekstille käytetään seuraavia asetuksia: sivun koko: A4, pystyasetus tekstisivuille, vaaka-asetusta voidaan käyttää tarvittaessa taulukko- ja kuvasivuille marginaalit: 2,5 cm kaikista sivun reunoissa tekstimuoto: yksipalstainen tekstin tasaus: molemmat reunat tavutus: suomenkielisessä tekstissä suositellaan käytettävän tavutusta, muun kielisessä tekstissä tavutusta ei käytetä sivunnumerointi: sivun yläreunaan keskelle. Sivut lasketaan nimiösivusta saakka, mutta sivunnumerointi merkitään näkyviin vasta varsinaisesta tekstistä (johdannosta) alkaen. Tekstiosan jälkeen sijoitettaviin liitteisiin ei käytetä varsinaisen opinnäytetyön sivunumerointia, vaan jokaisen liitteen sivunumerointi aloitetaan alusta. kirjasintyyppi ja -koko: Times New Roman; pääotsikot: pistekoko 14 kirjoitettuna isoilla kirjaimilla vahvennetulla tekstillä; ensimmäisen tason alaotsikot: pistekoko 12 kirjoitettuna isoilla kirjaimilla vahvennetulla tekstillä; toisen tason ja sitä alemmat alaotsikot: pistekoko 12 kirjoitettuna pienillä kirjaimilla vahvennetulla tekstillä riviväli: 1,5 (tiivistelmäsivulla ja lähdeluettelossa 1) kappaleiden, otsikoiden ja kuvien ja taulukoiden jälkeen jätetään tyhjää sen verran, että teksti näyttää selkeältä valitse yhtenäinen käytäntö! Tekstin sisennystä ei käytetä. tekstinkäsittelyohjelma: esim. Word varsinaisen tekstiosan johdannosta alkaen voi tulostaa yksi- tai kaksipuolisena
4 3. TAULUKOT JA KUVAT 3.1 YLEISTÄ Taulukkojen ja kuvien tarkoitus on havainnollistaa esitettävää tietoa ja lyhentää suoran tekstin osuutta. Taulukoissa ja kuvissa kannattaakin esittää numeerinen ym. tieto, jonka esittäminen tekstinä on hankalaa ja tilaa vievää. Taulukkoja ja kuvia laadittaessa kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin: taulukkoon/kuvaan viitataan aina tekstiosassa taulukot/kuvat sijoitetaan aina kokonaisina sivuilleen (siis ei sivunvaihtoa kesken taulukon) mahdollisimman lähelle sitä tekstiosaa, joka käsittelee taulukon/kuvan sisältämää tietoa (mutta kuitenkin vasta asiaan liittyvän tekstiosan jälkeen) taulukon otsikkoteksti sijoitetaan taulukon yläpuolelle, kuvateksti taas kuvan alle. Taulukon/kuvan tekstin tulee olla riittävän kattava, ts. taulukon/kuvan sisältö tulee olla ymmärrettävissä ilman päätekstin lukemista taulukot ja kuvat numeroidaan juoksevasti siinä järjestyksessä kuin ne esitetään (kuvilla ja taulukoilla kummallakin oma numerointinsa) taulukon ja kuvan jokainen yksiköllinen muuttaja varustetaan SI-järjestelmän mukaisella yksiköllä taulukot muotoillaan helppolukuisiksi ja -tajuisiksi käyttäen tekstinkäsittelyohjelmien taulukkopohjia. Taulukoissa tarkasteltava tekijä tai ilmiö sijoitetaan vasemmanpuoleiseen sarakkeeseen ja sitä kuvaavat mitatut/havaitut muuttujat taulukon riveille vältä tarpeettomien viivojen ja rasterointien käyttöä taulukoissa jos kuvat esitetään mustavalkoisena, tulee viivatyyppeihin ja rasterointeihin kiinnittää kuvien luettavuuden vuoksi erityistä huomiota kuvat piirretään sopivaa grafiikkaohjelmaa käyttäen ja kuville valitaan aineistolle parhaiten sopiva kuvaajatyyppi, jotka on esitetty seuraavissa kappaleissa 3.2 PYLVÄSDIAGRAMMI soveltuu muuttujan arvon vertaamiseen eri ryhmien välillä epäjatkuvilla muuttujilla erityistapauksissa aikariippuvuuden kuvaukseen pystypylväsesitys selkeämpi kuin vaakapylväsesitys histogrammi on pylväsdiagrammin erityismuunnos, esim. esiintyvyyden tai jakauman kuvaukseen tarvittaessa pylväsdiagrammissa voidaan kuvata tilastollisia tunnuslukuja (minimit, maksimit, persentiilit, luottamusvälit) liian monen ryhmän esittäminen samassa kuvassa heikentää kuvan hahmottamista jos pylväät joudutaan jakamaan osiin, ympyrädiagrammi saattaa olla parempi vaihtoehto 3.3 VIIVADIAGRAMMI soveltuu hyvin esim. aikasarjan, etäisyyden vaikutuksen jne. kuvaukseen jatkuvilla muuttujilla
5 voidaan piirtää useita käyriä, mutta huomaa luettavuus ja selkeys havainnoista voidaan esittää myös keskiarvoja, tällöin on syytä laittaa keskiarvon keskivirhe tai luottamusväli näkyviin asteikkojen jaotus pitää valita sellaiseksi, että havaintopisteiden koordinaatit voidaan lukea nopeasti ja vaivatta asteikkojen skaalaus tulee valita siten, että esitettävä käyrä täyttää diagrammin alan mahdollisimman laajasti koordinaattiakseleille on aina merkittävä suure ja SI-järjestelmän mukainen yksikkö 3.4. YMPYRÄDIAGRAMMI soveltuu suhteiden ja osuuksien kuvaukseen jos aineisto edellyttää useiden "piirakoiden" laatimista, on syytä harkita pylväsdiagrammin käyttöä sektorit kannatta asettaa kokojärjestykseen mustavalkoisessa esityksessä sektoreiden erottumiseen kannattaa kiinnittää huomiota liian monen sektorin käyttö heikentää kuvan hahmottamista 3.5 HAJONTADIAGRAMMI osoittaa riippuvuuden kahden muuttujan välillä voidaan piirtää regressiokuvaajan ja sen luottamusväli. Kuvaajan yhtälö ja tilastollinen merkitsevyys kannattaa merkitä näkyviin regressiota ei kannata esittää, jos riippuvuutta ei ole 4. TUTKIELMAN RAKENNE 4.1 NIMIÖSIVU Nimiösivun malli on esitetty liitteessä 1. Nimiösivulle merkitään: työn nimi tekijä yliopiston ja laitoksen nimi julkaisukuukausi ja vuosiluku. 4.2 TIIVISTELMÄSIVU Tiivistelmän pituus on aina 1 sivu. Sivun malli on esitetty liitteessä 2. Tiivistelmäsivulle merkitään: ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta, Ympäristötiede tekijä: tutkielman nimi
6 opinnäytetutkielma, sivumäärä, liitteiden lukumäärä ja sivumäärä opinnäytetutkielman ohjaajat ja heidän taustaorganisaationsa ajankohta (kuukausi ja vuosi) 5-10 työtä kuvaavaa avainsanaa lyhyt tiivistelmä raportoitavasta työstä (yleensä n. ½ sivua). Tiivistelmässä tulee ilmetä työn lähtökohta ja tavoitteet, aineisto ja menetelmät yleisellä tasolla, keskeisimmät tulokset ja johtopäätökset. Tiivistelmä voidaan tarvittaessa kirjoittaa myös englanniksi. Tiivistelmä on suppea itsenäinen selvitys opinnäytetyön sisällöstä. Sitä ei korvaa opinnäytteen loppuun liitettävä johtopäätökset tai yhteenveto. Sen tehtävänä on selvittää lukijalle tutkimuksen tarkoitus, miksi on tutkittu, mitä on tutkittu, mitä menetelmiä on käytetty ja mitkä ovat tulokset. Tiivistelmä auttaa lukijaa päättelemään, onko tutkielma syytä lukea kokonaan. Se voi jo sellaisenaan antaa riittävästi tietoa lukijalle, jolle tutkielman ala ei ole keskeinen. Tiivistelmä palvelee myös tieteellistä tiedonvälitystä: se voidaan välittää kansainvälisiin tietokantoihin ja julkaista yliopiston WWW-sivuilla. Tiivistelmä voi olla joko informatiivinen tai indikatiivinen. Informatiivisesta tiivistelmästä käy selville miksi, mitä ja miten on tutkittu sekä mitkä ovat tulokset. Indikatiivinen tiivistelmä kuvaa julkaisun sisältöä ja asioiden käsittelytapaa yleisesti. Tieteellisten julkaisujen tiivistelmät ovat useimmiten informatiivisia. Indikatiivinen tiivistelmä sopii esimerkiksi laaja-alaisiin yleisesityksiin, katsauksiin tai ohjeisiin 4.3 ESIPUHE Esipuheen pituus on yleensä 1 sivu. Esipuheessa mainitaan työn suoritusajankohta ja suorituspaikka, mahdolliset rahoittajat sekä työn tarkoitus. Mikäli kyseessä on työ, jossa on mukana useita osapuolia, esipuheessa voidaan esittää työnjako eri osapuolten kesken yleisellä tasolla. Lisäksi esipuheessa esitetään kiitokset henkilöille ja tahoille, jotka ovat jollakin tavoin myötävaikuttaneet opinnäytetyöntyön suoritukseen, rahoittajille sekä työn ohjaajille ja tarkastajille. Esipuhe voidaan varustaa tekijän allekirjoituksella ja nimenselvennyksellä. 4.4 LYHENTEET JA MÄÄRITELMÄT Mikäli tekstissä käytetään paljon lyhenteitä ja erikoistermejä, niiden selitykset voidaan esittää luettelona. 4.5 SISÄLLYSLUETTELO Sisällysluetteloon merkitään otsikot johdannosta lähtien, mutta ei raportin alkusivuja. Sivut lasketaan nimiösivusta saakka, mutta sivunnumerointi merkitään näkyviin vasta varsinaisesta tekstistä (johdannosta) alkaen. Tekstissä pääkappaleet aloitetaan aina uudelta sivulta. Otsikot numeroidaan juoksevasti otsikkotasoittain sisentäen otsikkotason vaihtuessa. Liitteet ilmoitetaan myös sisällysluettelossa, mutta yleisotsikkoa "Liitteet" ei numeroida eikä liitteitä sisällytetä raportin sivunumerointiin. Sen sijaan yksittäiset liitteet numeroidaan juoksevasti ja otsi-
7 koidaan. Sisällysluettelossa otsikot kirjoitetaan samalla ilmiasulla kuin tekstissä: pääotsikot: pistekoko 14 kirjoitettuna isoilla kirjaimilla vahvennetulla tekstillä; ensimmäisen tason alaotsikot: pistekoko 12 kirjoitettuna isoilla kirjaimilla vahvennetulla tekstillä; toisen tason ja sitä alemmat alaotsikot: pistekoko 12 kirjoitettuna pienillä kirjaimilla vahvennetulla tekstillä. 4.6 JOHDANTO Johdannon pituus on yleensä 1-2 sivua. Sen tarkoituksen on johdattaa lukija käsiteltävään aiheeseen. Johdannossa esitetään keskeisin taustatieto esim. tutkimusongelmasta, aiheen historiasta tai nykytilasta yleisellä tasolla ja kuvataan työn motiivi. Johdanto ei ole kirjallisuuskatsaus, joten siinä ei välttämättä tarvitse viitata kirjallisuuteen. Johdanto tulee kirjoittaa yleiskielellä ja erityistermejä ja lyhenteitä tulee välttää. Johdannon viimeinen kappale sisältää tiivistetyssä muodossa raportoitavan työn tavoitteet. Lyhyessä raportissa erillistä tavoite-kappaletta ei välttämättä tarvita. Kuitenkin mikäli kirjallisuuskatsaus on pitkä tai siinä on käsitelty aihetta laajasti, työn tavoitteet on syytä vielä esittää yksilöidymmin ennen aineiston ja menetelmien kuvaamista. 4.7 KIRJALLISUUSKATSAUS Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on antaa lukijalle yleiskuva opinnäytetyöhön liittyvistä aiheista. Kirjallisuuskatsaus voi käsitellä esim. tutkimusongelman tai -ilmiön teoriaa, historiallista kehittymistä, ongelman tai ilmiön esiintymistä, yleisyyttä ja merkitystä, ongelmaan tai ilmiöön vaikuttavia tekijöitä, ongelmaa tai ilmiötä selvittäviä tutkimusmenetelmiä ja asiasta annettuja ohjeita, määräyksiä, suosituksia ja raja-arvoja. Kirjallisuuskatsauksen rajaus on tehtävä huolella; kaikilla asioilla, jotka kirjallisuuskatsauksessa tuodaan esille, on oltava yhteys opinnäytteessä tehtävään työhön, jonka lukija pystyy hahmottamaan luettuaan tiivistelmän ja johdannon tekstin. Kirjallisuuskatsauksen rakenteen tulee olla selkeä, ja asiat tulee esittää tarkoituksenmukaisessa järjestyksessä, esim. ensin esitetään yleiset asiat edeten yksityiskohtaisempaan tietoon tai ensin esitetään historiallinen kehitys ja nykytila ja lopuksi tulevaisuuden näkymät. Alaotsikoiden käyttö selkeyttää kirjallisuuskatsauksen rakennetta. Kuitenkin liiallista otsikointia on vältettävä; jos otsikoita on liian tiheässä, teksti pirstoutuu pieniin osiin ja lukijan on vaikeaa hahmottaa kokonaisuuksia. Pääsääntönä voidaan pitää, että yhden otsikon alla tulee esittää vähintään kaksi tai useampia kappaleita. Myös kappalejakoon on syytä kiinnittää huomiota. Yhden tai kahden lauseen kappaleet voivat olla hyvä tehostekeino, kun halutaan korostaa tärkeitä asioita, mutta jatkuvasti käytettyinä ne vaikeuttavat tekstin lukemista ja hahmottamista. Kirjallisuuskatsaus on synteesi kirjallisuudessa esitetystä tiedosta. Katsauksessa esitetään eri lähteistä kerätty samaa asiaa käsittelevä tieto yhteisen otsikon alla. Synteesi tarkoittaa sitä, että kirjoittaja yhdistää kirjallisuudessa esitetyn tiedon ja esittää aiemmin kyseisestä asiasta havaitut yhtäläisyydet ja ristiriitaisuudet tiivistetyssä muodossa. Synteesiä ei siis ole se, että kirjoittaja kuvaa yhden lähdeviitteen tiedot yhdessä kappaleessa ja toisen tiedot seuraavassa kappaleessa, koska tällöin tietojen yhdistämistä ei ole tehty. Lähdeviitteiden tiedoista poimitaan vain oleellisin tieto, joka asiayhteyden kannalta on tärkeitä. Kuitenkin tieto tulee esittää siinä muodossa, että lukija voi päätellä, miten tulokseen on päädytty. Esim. käytetty mittaus-
8 menetelmä tai tutkimusasetelmaan liittyvät oleelliset taustatiedot on hyvä esitellä lyhyesti. Pääsääntöisesti kirjallisuuskatsauksessa tulee esittää tarkemmin ainakin niiden kirjallisuuslähteiden tiedot, joihin viitataan myöhemmin työn tuloksia tarkasteltaessa. Kirjallisuuskatsauksessa ei saa viitata työhön ja sen tuloksiin. Kirjallisuuskatsaus ei myöskään saa sisältää kirjoittajan omia mielipiteitä, vaan koko tekstin on perustuttava kirjallisuudessa esitettyihin tietoihin. Siten kirjoittaja ei saa valita kirjallisuuslähteitä omien mieltymystensä tai tutkimustulostensa mukaan, vaan katsauksessa käytettyjen kirjallisuusviitteiden tulee kattaa riittävän laajasti käsiteltävän asian eri puolia. Samankaltaisen numerotiedon (esim. mittaustulosten) esittäminen taulukoissa ja/tai kuvissa on hyvä keino synteesin aikaansaamiseksi. Taulukkojen ja graafisten esitysten käyttö helpottaa lukijaa myös keventää tekstiä, koska tällöin numeroita ei tarvitse enää toistaa tekstissä, vaan tekstissä voidaan keskittyä havaintojen toteamiseen. 4.8 TYÖN TAVOITTEET Opinnäytetyön tavoitteet voidaan esittää yksityiskohtaisemmin erillisessä kappaleessa, vaikka ne olisi kerrottu yleisellä tasolla jo aiemmin johdannossa. Ensin esitetään työn yleiset hypoteesit, tavoitteet ja mahdollisuuksien mukaan kiteytetään työn tavoitteet yhdeksi kokonaisuudeksi. Sen jälkeen tavoitteet yksilöidään selkeässä muodossa, esim. käyttäen numerointia tai ranskalaisia viivoja. Tavoite -kappaleen pituus on enintään 1 sivu. 4.9 AINEISTO JA MENETELMÄT Aineisto ja menetelmät kuvataan opinnäytetyössä yksityiskohtaisesti sillä tasolla, että työ voitaisiin periaatteessa toistaa raportissa annettujen tietojen perusteella. Yksityiskohtaisuutensa vuoksi Aineisto ja menetelmät -kappale on yleensä melko pitkä, ja siten alaotsikoiden käyttö on suotavaa. Sopivia alaotsikoita voidaan muodostaa esim. tutkimusaineiston, -kohteiden tai - henkilöiden kuvauksesta, tutkimus- tai mittausmenetelmistä, tutkimusasetelman kuvauksesta ja tulosten käsittelystä. Tutkimusaineiston, -kohteiden tai -henkilöiden kuvauksessa esitetään esim. kohteiden tai henkilöiden valintakriteerit, valintatavat, eettiset toimintatavat ja yleistiedot. Tutkimus- ja mittausmenetelmistä mainitaan esim. menetelmien valintakriteerit ja soveltuvuus kyseiseen tarkoitukseen, menetelmien periaatteet, määritysrajat, virhelähteet, laadunvarmistus, ja menetelmien (työn suorituksen) yksityiskohtainen kuvaus. Mikäli menetelmät on yksityiskohtaisesti kuvattu kirjallisuudessa, yleensä riittää, että viitataan kirjallisuuslähteeseen, esitetään työn suorituksen vaiheet pääpiirteittäin ja ilmaistaan selkeästi, mistä ja miksi viitteessä esitetystä toteutuksesta on poikettu. Tutkimusasetelma tai tutkimuksen kulku kuvataan selkeästi esim. graafista esitystapaa käyttäen. Kuvauksesta tulee ilmetä, missä järjestyksessä ja millaisissa olosuhteissa tutkimuksen eri vaiheet on toteutettu, ja mikäli työhön on osallistunut useampia tahoja, työnjako tahojen kesken voidaan myös esittää tässä yhteydessä. Tulosten käsittely on syytä kuvata erikseen varsinkin, jos on käytetty tilastollisia menetelmiä.
9 4.10 TULOKSET Tulokset esitetään loogisessa järjestyksessä käyttäen tarvittaessa alaotsikointia. Työn luonteesta riippuen ns. raakatulokset (esim. käsittelemättömät mittaustulokset) voidaan esittää liitteenä. Raakatulosten esittäminen liitteessä on perusteltua, jos aineisto on laaja ja siitä esitetään Tulokset -kappaleessa tilastollisia tunnuslukuja ja kuvia. Tavoitteena on, että tulokset esitetään mahdollisimman havainnollisessa muodossa riittävän pitkälle käsiteltyinä, jolloin johtopäätösten tekeminen mahdollistuu. Kuvien ja taulukoiden käyttö edistää havainnollistamista. Päätulokset esitetään lyhyesti ja selkeästi tekstissä, jossa viitataan käytettyihin kuviin tai taulukoihin, jotka sijoitetaan tekstiosan jälkeen. Kuvissa ja taulukossa esitettyä numerotietoa ei enää toisteta tekstissä, ja sama tulos esitetään joko taulukkona tai kuvana. Tulosten ilmoittamistarkkuuteen on syytä kiinnittää huomiota; tulosten esittämistarkkuus on korkeintaan mittausmenetelmän tarkkuus tai yleissääntönä voidaan pitää kolmen merkitsevän numeron tarkkuutta. Tulosten tarkastelu ei sisälly Tulokset -kappaleeseen. Joskus on kuitenkin vaikeaa vetää selkeää rajaa sille, milloin kyseessä on tulos ja milloin sen tarkastelu. Pääperiaatteena on, että sellainen tulosten tarkastelu, joka voidaan päätellä suoraan esitetyistä tuloksista ja joka ei edellytä laajempaa taustatietoa tai kirjallisuuden tuntemista, voidaan sisällyttää tuloksiin. Tulokset -kappaleessa ei myöskään viitata kirjallisuustietoihin. 4.11 TULOSTEN TARKASTELU Tulosten tarkastelu on tekijän omaa tulkintaa saamistaan tuloksista ja niiden vertaamista aiemmin julkaistuun tietoon. Tulosten tarkastelulla tekijä siis ohjaa lukijan ajattelua ja mielipiteitä kyseisestä asiasta. Siksi on tärkeää, että tulosten tarkastelu tehdään huolella, asiantuntevasti ja asiaa tarkastellaan eri puolilta. Vaikka tulosten tarkastelu sisältää tekijän mielipiteitä, mielipiteiden on perustuttava työssä havaittuun ja/tai aiemmin julkaistuun tietoon. Katteettomia ja perusteettomia mielipiteitä ei saa esittää. Toisinaan lyhyissä esityksissä tulokset ja tulosten tarkastelu voidaan yhdistää. Tämä ei kuitenkaan ole suositeltava tapa, koska tällöin tulosten tarkastelu jää usein pinnalliseksi ja tulosten vertailu kirjallisuuteen vähäiseksi. Tulosten tarkastelussa on tarkoin harkittava asioiden esittämisjärjestys. Tarkastelun alussa tai lopussa voidaan esittää työn virhelähteet, arviot työn onnistumisesta ja tulosten luotettavuudesta sekä mahdolliset varaukset tuloksia tarkasteltaessa. Sen jälkeen voidaan esittää tulokset tärkeysjärjestyksessä, "itsestäänselvät" tulokset ensin ja uudet havainnot viimeiseksi. Tärkeintä on, että jokainen tulos tarkastellaan. Tulosten tarkastelussa on kuitenkin pyrittävä välttämään toistoa Tulokset -kappaleessa esitettyjen asioiden suhteen. Työssä saatu tulos esitetään lyhyesti muutamalla lauseella ja tuloksia sisältäviin taulukoihin ja kuviin voi myös viitata. Kussakin kappaleessa otetaan esille vain yksi työssä saatu tulos tai muutamia toisiinsa liittyviä tuloksia. Yksi tapa on rakentaa kappale siten, että ensin kerrotaan, mitä kyseisestä asiasta tiedetään kirjallisuuden valossa. Toinen, varsinkin ekologisten aineistojen yhteydessä käytetty tapa, on esittää päätulos ensin ja sen jälkeen verrata sitä kirjallisuudessa esitettyihin havaintoihin. Koska kirjallisuuden havainnot on kuvattu jo kirjallisuuskatsauksessa, kirjallisuusviitteistä esitetään vain oleellisin, kyseisen tuloksen kannalta merkittävin tieto. Esim. viitteen esittämää koejärjestelyä tai tutkimusasetelmaa ei ole enää syytä esittää tarkasti tässä yhteydessä, ellei sillä ole merkitystä tulosten vertailtavuuden kannalta. Kirjallisuuden tarjoaman tiedon
10 jälkeen esitetään oman työn tulos lyhyesti ja verrataan sitä kirjallisuuden tietoihin, ts. miltä osin kirjallisuus tukee oman työn tulosta, missä määrin tulokset ovat ristiriitaisia tai erityisesti millaisia uusia näkemyksiä oman tutkimuksen tulos tuo esille. Tässä tarkastelussa on syytä huomioida myös oman työn ja kirjallisuudessa esitettyjen havaintojen vertailukelpoisuus: mikäli tutkimusasetelmat poikkeavat toisistaan jonkin tulosten vertailun kannalta tärkeän asian suhteen, se on mainittava tekstissä. Kappaleen loppuun kirjataan kyseisestä tuloksesta tehtävä johtopäätös. Lopuksi kirjoittajan kannattaa palauttaa mieleensä työn tavoitteet ja verrata niitä Tulokset - ja Tulosten tarkastelu -kappaleen sisältöön. Jokaiseen tavoitteeksi merkittyyn asiaan on löydyttävä tulos, jota on myös tarkastelu lähemmin. Tulosten tarkastelun viimeinen kappale sisältää oman tutkimuksen tuloksista vedettävät yleistettävät johtopäätökset. Johtopäätökset voidaan myös kirjoittaa erilliseen johtopäätökset kappaleeseen. Tutkimusta voidaan pitää onnistuneena, jos voidaan osoittaa uusia asioita tai havaintoja, joita ei aiemmin ole julkaistu. Tämä uusi tieto kannattaa tuoda korostetusti esille johtopäätöksissä, mutta kirjallisuuden kanssa yhtenevät ja eriävätkin tulokset on hyvä mainita, vaikka kirjallisuuteen ei välttämättä enää viitatakaan. Tutkimustulosten soveltaminen ja niiden käyttö ja merkitys käytännön tilanteissa kannattaa esittää johtopäätöksissä, varsinkin jos raportti ei sisällä erillistä Johtopäätökset- tai Yhteenveto -kappaletta. Yleensä johtopäätöksissä otetaan myös kantaa siihen, millaisia tutkimustarpeita ja -ideoita kyseinen tutkimus herätti, tai miten kyseinen tutkimus edistää nykytietämystä tai asioiden kehitystä tulevaisuudessa. Kuitenkin liian maailmaa syleileviä, spekulatiivisia ja provokatiivisia päätelmiä kannattaa välttää. Mikäli tutkielma sisältää erillisen Johtopäätökset - tai Yhteenveto-kappaleen, tulosten tarkastelun viimeinen kappale voi olla kohtalaisen kevyt sisältäen lyhyesti vain keskeisimmät tulokset ja niiden johtopäätelmät. 4.12 JOHTOPÄÄTÖKSET TAI YHTEENVETO Opinnäytetöissä johtopäätökset ja tutkimuksen yhteenveto on hyvä esittää erillisessä kappaleessa. Johtopäätökset- tai Yhteenveto -kappaleessa asiat esitetään tiivistetyssä muodossa, ja kirjallisuuteen ei enää viitata. Suositeltava kappaleen enimmäispituus on 1 sivu. Johtopäätökset- tai Yhteenveto -kappaleessa ei enää esitellä työn yksittäisiä tuloksia, vaan ainoastaan yleistettävät johtopäätökset ja niiden merkitys. Jokainen johtopäätös esitetään omana kappaleenaan. Tulosten sovellettavuus, hyöty ja merkitys käytännössä sekä tutkimuksen tuottama uusi tieto ja sen mahdollinen vaikutus tuleviin tutkimushankkeisiin kannattaa tuoda esille selkeästi. Koska tämä kappale yleensä luetaan tarkemmin, kappaleessa kannattaa esittää erityisesti ne asiat, jotka tekijä haluaa jäävän lukijan muistiin. 4.13 LÄHDELUETTELO Opinnäytetyön tekstissä viitatun aineiston bibliografiset tiedot, joiden perusteella aineisto on mahdollista tunnistaa ja jäljittää, esitetään lähdeluettelossa. Tekstissä tulee olla viittaus jokaiseen lähteenä käytettyyn julkaisuun tai muuhun aineistoon. Lähdeviitteet on myös ilmoitetta-
11 va, jos tekstissä esitetään muista lähteistä lainattua, mukaeltua tai koottua aineistoa taulukoissa ja/tai kuvissa. Viittaustapoja on hyvin monenlaisia. Ympäristötieteellä suositellaan käytettäväksi alla olevaa tapaa. Voit valita myös muun tavan, kunhan tyyli on yhtenäinen. Harvard-järjestelmässä käytetyt lähteet luetellaan lähdeluettelossa tekijänmukaisessa aakkosjärjestyksessä. Tekstissä esiintyvät viittaukset ovat tällöin muodossa "tekijän nimi, painovuosi", esimerkiksi (Smith 1997), tai "Smithin (1997) mukaan...". Lähdeluettelo aakkostetaan tekijöiden mukaan. Jos kahdella tai useammalla lähteellä on samat tekijät, ne järjestetään aikajärjestykseen. Jos viitataan saman tekijän samana vuonna ilmestyneisiin teksteihin, erotetaan viitteet toisistaan pienillä kirjaimilla aakkosjärjestyksessä, esimerkiksi (Smith 1997a ja Smith 1997b). Lähdeluettelossa riviväli on 1. Eri lähteet erotetaan toisistaan tyhjällä rivillä ilman sisennyksiä. Alla esimerkkejä erityyppisistä lähteistä Lähdeviittauksissa tulee olla seuraavat tiedot: Lehtiartikkelit: o tekijät: sukunimi ja etunimien alkukirjaimet o julkaisuvuosi o artikkelin otsikko kokonaisuudessaan o lehden nimi (voidaan käyttää virallista lyhennettä) o voluumin eli vuosikerran numero ja artikkelin sivunumerot (ensimmäisen ja viimeisen sivunnumero) esim. Paik S. ja Vincent J.H. 2002. Filter and cassette mass instability in ascertaining the limit of detection of inhalable airborne particulates. American Industrial Hygiene Association Journal 63: 698-702. Kirjat: o tekijät ja/tai toimittajat: sukunimi ja etunimien alkukirjaimet o julkaisuvuosi o kirjan nimi o laitoksen (edition) numero, jos toinen tai myöhempi o kustantaja, painopaikka o mikäli viitataan vain kirjan osaan, ilmoitetaan viitteeksi kyseisen kappaleen kirjoittajat, nimi sekä kirjan toimittaja(t), kirjan nimi, sivunumerot, kustantaja, painopaikka esim. Percival S.L., Walker J.T. ja Hunter P.R. 2000. Microbiological aspects of biofilms and drinking water. CRC Press, Boca Raton, FL. Schneider T. 2000. Synthetic vitreous fibers. Teoksessa Spengler J.D., Samet J.M. ja McCarthy J.F. (toim.). The Indoor Air Quality Handbook, s. 391-399. McGraw-Hill, New York. Kokoomajulkaisut, esim. artikkelit konferenssijulkaisuissa: o kirjoittajat: sukunimi ja etunimien alkukirjaimet
12 o o o o julkaisuvuosi artikkelin nimi kokoomajulkaisun toimittajat: sukunimi ja etunimien alkukirjaimet kokoomajulkaisun nimi, voluumi eli vuosikerran numero, kustantaja, tai tiedot siitä, mistä julkaisu on saatavissa, esim. jakelua hoitava organisaatio ja sen osoite esim. Husman T., Nousiainen M., Laitinen S., Tuomainen A., Rautiala S., Iivanainen E. ja Nevalainen A. 2000. Niveloireiden ryvästyminen kosteusvauriokiinteistöjen työntekijöillä - mahdollinen yhteys viemärivaurioihin. Teoksessa Säteri J. ja Backman H. (toim.). Sisäilmastoseminaari 2000, s. 257-262. SIY Raportti 14/2000. Sisäilmayhdistys ry., Helsinki. Raportit, standardit ym. julkiset asiakirjat o raportin kirjoittajat (sukunimi ja etunimien alkukirjaimet) tai asiakirjan laatinut organisaatio o julkaisuvuosi o raportin tai asiankirjan nimi ja sen tunnistetiedot (rekisterinumerot, koodit, sivunumerot ym.) o julkaisija, esim. sarjan nimi ja numero, julkaisijaorganisaatio, julkaisupaikka esim. Comité Européen de Normalisation (CEN). 1993. Workplace atmospheres Size fraction definitions for measurement of airborne particles (EN 481). Standard Brussels CEN. Scharf B. 2006. Long term effects of ozone depletion on anatomy and physiology of Eriophorum russeolum Fries ex Hartm: a field experiment in Finnish Lapland. Diploma thesis, University of Osnabrück, Germany. Kirjeet, haastattelut ja muut julkaisemattomat tai ei-painetut lähteet kirjataan yleisten viittausohjeiden mukaisesti. Elektronisten lähteiden käytössä ja viittaamisessa sovelletaan samoja yleisperiaatteita kuin painetuissakin lähteissä. Lukijalle annetaan yksiselitteinen kuvaus käytetyistä elektronisista lähteistä. Elektronisen lähteen viitteessä täytyy näkyä samat asiat kuin painetun lähteen viitteessä sekä lisäksi elektronisen dokumentin saatavuustiedot, tyyppi ja viittauksen ajankohta. Lähteen tyyppi tai muoto mainitaan hakasulkeissa, esimerkiksi [online] tai [CD-ROM]. WWW-sivuista mainitaan URL-osoite ja päivämäärä. Hakemisto- ja tiedostonimien kirjoittamisessa on oltava tarkkana erikoismerkkien sekä isojen ja pienten kirjainten oikeinkirjoituksessa. On järkevää tulostaa käytetyistä elektronisista lähteistä itselleen päivätty paperikopio, jos se on teknisesti mahdollista. Tällöin kirjoittajalle jää todiste lähteen olemassaolosta ainakin käyttöhetkellä. esim. IARC (International Agency for Research on Cancer). 2007. Monographs on the Evaluation of Carcinogenic Risks to Humans: Wood dust and formaldehyde. http://monographs.iarc.fr/eng/monographs/vol62/volume62.pdf. Luettu 14.9. 2007.
13 4.14 LIITTEET Liitteet sijoitetaan tutkielman loppuun lähdeluettelon jälkeen. Liitteistä laaditaan liiteluettelo sisällysluetteloon. Liitteet numeroidaan juoksevasti. Jokaisella liitteellä on omat sivunumeronsa. Sivunumero sijoitetaan sivun oikeaan yläkulmaan. Jokaiselle sivulle kirjoitetaan ko. sivun sivunumero ja sulkuihin kyseisen liitteen kokonaissivumäärä, esim. 1(4). Mikäli raporttiin liitetään muista lähteistä peräisin olevaa aineistoa, kyseiset lähteet tulee merkitä myös raportin lähdeluetteloon.
Nimiösivun malli LIITE 1(2) OPINNÄYTETYÖN NIMI Tekijän nimi Opinnäytetyön nimi Pro Gradu -tutkielma Pääaineen nimi Itä-Suomen yliopisto, laitos kuu 20
Tiivistelmäsivun malli LIITE 2(2) ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta pääaine Tekijän nimi: Opinnäytetyön nimi Pro Gradu -tutkielma sivua, liitettä ( sivua) Tutkielman ohjaajat: kuu 20 avainsanat: (luettelo 1-5 tutkimuksen kannalta keskeisestä sanasta) TIIVISTELMÄ Tiivistelmän laadinnassa on oletettava, että lukijalla on yleiset tiedot aiheesta. Tiivistelmän tulee olla ymmärrettävissä ilman, että lukijan tarvitsee perehtyä koko tutkielmaan. Se on kirjoitettava täydellisinä virkkeinä ilman väliotsakkeita. Tiivistelmässä on käytettävä vakiintuneita termejä. Viittauksia ja lainauksia tiivistelmään ei yleensä saa sisällyttää eikä myöskään tietoja tai väitteitä, jotka eivät sisälly itse tutkimukseen. Tiivistelmän on oltava mahdollisimman ytimekäs n. 120-250 sanan pituinen itsenäinen kokonaisuus, jonka on mahduttava ykkösvälillä kirjoitettuna tiivistelmäsivulle. Tiivistelmän pituus on yksi sivu tai poikkeustapauksessa kaksi sivua. Tiivistelmästä tulisi ilmetä mm: 1. opinnäytetutkielman nimi. ongelmat ja tavoitteet 2. tutkimuksen kohde, populaatio, alue yms. 3. käytetyt tutkimusmenetelmät (mikäli tutkimus on luonteeltaan teoreettinen ja perustuu tiettyyn kirjalliseen materiaaliin, on mainittava tärkeimmät lähdeteokset; mikäli tutkimus on luonteeltaan empiirinen, on mainittava käytetyt metodit) 4. keskeiset tutkimustulokset ja tulosten perusteella tehdyt päätelmät ja mahdolliset toimenpidesuositukset