1 Tie- ja liikenneolojen alueelliset merkitykset Seppo Lampinen, Ilari Karppi, Anna Saarlo, Jani Hanhijärvi YY-Optima Oy Tampereen yliopisto, Aluetieteen ja ympäristöpolitiikan laitos Luonnos 5.11.2003
2 Hyvinvointi Hyvinvointiajattelussa on tapahtunut siirtymää kollektiivisesti määritellystä hyvinvoinnista hyvään elämään, joka on selvästi yksilöllinen ja kokemuksellinen ilmiö, ja samalla julkisen vallan takaamasta perusturvasta yksilön omien valintojen korostamiseen.
3 Yksilön ja alueen hyvinvointi Yksilön hyvinvointia luonnehtii tämän käytettävissä oleva mahdollisuus tehdä kokemaansa hyvinvointia lisääviä valintoja. Liikkumisen osalta mahdollisuus saavuttaa ne toiminnot ja palvelut, jotka ovat tarpeen hyvän elämän edellytysten luomiseksi. Toimintojen hajauttamisen mahdollisuus. Alueen hyvinvointia määrittää ensisijaisesti tehokas tuotantorakenne ja siihen liittyvä työllisyys- ja väestökehitys. Kyse on toisaalta yritysten toimintaedellytyksistä, toisaalta alueellisista vetovoimatekijöistä. Logistinen sijainti ja työvoiman saatavuus.
4 Aluerakenne Hierarkiseen palvelukeskusjärjestelmään ja sen puitteissa tapahtuvaan julkisten palvelujen jakeluun tukeutuva tapa jäsentää aluerakenne on ollut hyvinvointivaltion suunnitelmallisen rakentamisen instrumentti. Kilpailukyvyn painottaminen ja markkinaehtoisempi lähestymistapa korostaa tuotannon ehdoilla tapahtuvaa aluerakenteen muutosta ja toimintojen verkostomaista jäsentymistä. Keskushierarkian sijasta aluerakenne hahmotetaan enenevästi erilaisina vyöhykkeinä, joiden runkona ovat liikenneyhteydet. Verkostoituneessa taloudessa (alueen yrityksille tärkeät) yhteydet eivät välttämättä kulje suuremman keskuksen kautta.
5 Tasapaino ja tehokkuus Perinteinen asetelma tasapainotavoitteen ja tehokkuustavoitteen välillä selvästi näkyvissä, myös tienpidossa. Vrt. esim. peruspalvelutason ja korkealaatutieverkon määrittelyt. Hyvinvointivaltiota rakennettaessa sekä tehokkuus- että tasapainotavoite puolsivat tieverkon laajentamista. Esim. teollistamispolitiikan yhtenä tavoitteena oli tuottaa lisäarvoa siirtämällä teollistuvan yhteiskunnan ulkorajaa kohti reuna-alueita. Nyt kilpailukyvyn ollessa superideologiana tehokkuus- ja tasapainotavoitteet johtavat hyvin erilaiseen tienpidon strategiaan. Keskittymiskehitys tukee kansalliseksi tehtäväksi nostettua, globaalissa ympäristössä kilpailukykyisen tietoyhteiskunnan rakentamista. Alueellisen kehittämisen paino on kilpailuedellytysten lujittamisessa, ei ensisijaisesti järjestelmässä, jonka avulla kilpailun tuloksia jaellaan.
6 Tienpitoon kohdistuu ristiriitaisia odotuksia Keskeinen aluekehityksen tavoitteiden sisäinen ristiriita sisältyy keskittymiseen: toisaalta alueiden kilpailukykytekijänä, toisaalta vastakkaisena ilmiönä aluerakenteen hallitun muutoksen turvaamiselle. Aluekehityksen tavoite alueiden kilpailukyvyn turvaamisesta edellyttää mm. keskusten työssäkäyntialueiden laajentumista. Se on kuitenkin lähtökohtaisesti ristiriidassa liikenteen kasvun hillinnän ja yhdyskuntarakenteen eheyttämisen tavoitteiden kanssa.
7 Poimintoja raportin ajatuksista Alue ei itsessään ole toimija, globaalitaloudessakaan keskenään eivät kilpaile alueet vaan yritykset, joille ympäristö tarjoaa toimintaedellytykset. Toimiva liikennejärjestelmä ja tieverkko sen osana on välttämätön, mutta ei riittävä ehto myönteisen aluekehityksen aikaansaamiseksi sekä taloudellisessa että hyvän elämän saavuttamisen mielessä. Tienpidon vaikutuksia on tarkasteltu usein vain kysymyksenä investointien (tieverkon kehittämisen) vaikutuksista aluekehitykseen. Tienpidon alueellisen merkityksen kannalta on tarpeen tarkastella koko tienpitoa (myös hoito ja ylläpito). Siirtyminen kasvun logiikasta supistuvan kehityksen hallintaan on vaikea ja radikaali muutos alueen kehittämisessä.
8 Aluevaikutusten arviointi Tehtävänä tunnistaa mihin (aluekehityksen tavoitteisiin) suunnitelmalla pyritään vaikuttamaan ja konkretisoida vaikutusketjut: millä tienpidon toimenpiteillä tai suunnitelman ominaisuuksilla konkreettisesti vaikutetaan saavutettavuuden eri ulottuvuuksiin, miten vaikutukset ilmenevät (esimerkiksi matka-aikojen lyhenemisenä tai säännöllisyytenä, kuljetusten täsmällisyytenä), mihin vaikutukset kohdistuvat (alueellisesti, väestöryhmittäin, liikkumistarpeittain, elinkeinotoiminnoittain) ja kuinka merkittäviä eri vaikutukset ovat (vaikutuksen voimakkuus, vaikutuksen tavoitteenmukaisuus).
9