Vaelluskalojen nousumahdollisuuden järjestäminen ja vaikutukset vapaa ajankalastukselle ja matkailulle Kymijoen alaosassa. Toimittanut Jukka Rinne

Vaelluskalojen nousumahdollisuuden järjestäminen ja vaikutukset vapaa ajankalastukselle ja matkailulle Kymijoen alaosassa Toimittanut Jukka Rinne 1

Tiivistelmä Kymijoki on aikoinaan ollut Suomenlahden tuottoisimpia vaelluskalajokia. Lohen, meritaimenen, vaellussiian, nahkiaisen ja ankeriaan vaellus oli mahdollista Anjalankosken Ankkapurhaan saakka. Vesien likaantumisen ja vesistörakentamisen seurauksena vaelluskalakannat romahtivat ja hävisivät lähes kokonaan 1950 luvun loppuun mennessä. Kymijokeen jäi nahkiainen sekä rippeitä taimen ja vaellussiikakannoista. Vedenlaadun parannuttua ja istutustoiminnan ansiosta lohi on palautettu ja taimen ja siika ovat elpyneet Kymijoessa. Nykyisen virtaamasäännöstelyn ja huonosti toimivan tai puuttuvan kalatien takia lähes kaikkien vaelluskalojen nousu merestä päättyy muutaman kilometrin jälkeen Koivu ja Korkeakosken patoihin. Huomattava osa kalastusmatkailuun soveltuvista sekä vaelluskalojen poikastuotantoalueeksi sopivista paikoista joen yläosissa ovat täysin käyttämättä tai mahdollisuuksiinsa nähden vajaakäytössä. Vaelluskalojen nousun turvaaminen Ankkapurhaan saakka voidaan toteuttaa virtaamasäännöstelyn palauttamisella lähelle luonnontilaa sekä kunnostamalla vanhat kalatiet ja/ tai rakentamalla toimivat kalatiet voimalaitosten yhteyteen. Nykyinen Pernoon haaran virtaamajärjestely ohjaa nousukalat Korkeakosken haaraan, missä niiden nousu päättyy voimalaitoksen patoon. Ennen säännöstelyä 80 prosenttia virtaamasta ohjautui Langinkosken haaraan ja loput 20 prosenttia Korkeakosken haaraan. Nykyinen virtaamajako on päinvastainen ja Korkeakosken suurempi virtaama houkuttaa vaelluskaloja enemmän. Vain osa vaelluskaloista löytää Koivukosken haaraan, jossa niillä on poikastuotantoon edellytykset. Patojen yläpuoliset alueet voisivat tuottaa noin 100 000 luonnossa syntynyttä lohen vaelluspoikasta lisää vuodessa. Vaelluskalojen esteettömän nousumahdollisuuden järjestäminen lisää vaelluskalojen luonnonpoikastuotantoa ja sitä kautta joen yleistä arvostusta. Nykyään Kymijoen alaosan kalastusalueille myydään vuosittain yli 12 000 vapakalastuslupaa, mikä osoittaa joen olevan yksi Etelä Suomen tärkeimmistä vapaa ajankalastuskohteista. Kalastuksen järjestämisen myötä Ankkapurhan ja Korkea ja Koivukoskien välinen alue tuottaisi erilaisina kalastusmatkailutuloina noin 140 000 euroa. Nykyisillä kalastuskohteilla pienet saalismäärien muutokset (± 10 %) eivät vaikuttaisi merkittävästi minkään kalastajaryhmän käyntikertoihin. Suuremmat saalismäärämuutokset (± 50 %), joista selvityksen kannalta keskeinen on saaliin väheneminen puolella, vähentäisi erityisesti Korkeakosken ( 13 %, lupatuloina noin 15 000 euroa) ja Siikakosken ( 15 %, lupatuloina noin 9000 euroa) kalastajien käyntimääriä. Tietämys voimalaitosten yläpuolisista kalastukselle soveltuvista alueista oli vähäinen jokaisessa vastaajaryhmässä, erityisesti ulkopaikkakuntalaisten keskuudessa alueet olivat lähes täysin tuntemattomat. Kalastuksesta mahdollisilla uusilla erityisalueilla olivat kiinnostuneita lähinnä Siikakosken kalastajat. Uusien kalastuskohteiden tuleminen kalastajien tietoon lisännee kalastusvuorokausia vuodessa koko tutkimusalueella, koska joen alaosan kalastuspaikoilla ongelma on jo kalastajien liiallinen määrä. 2

3

Sisällysluettelo Tiivistelmä... 2 Valokuvat. Jukka Rinne. Muut kuvaajat mainittu kuvatekstissä... 5 1 Johdanto... 6 1.1 Tutkimusalueen kuvaus... 8 1.2 Hankkeen tavoitteet... 9 2. Menetelmät... 10 2.1 Kyselytutkimus... 10 2.2 Elämys ja matkailuyrittäjien haastattelu... 10 2.3 Kalastuskohteiden kartoitus ja nykytilanne... 10 3 Tulokset... 11 3.1 Nykyinen tilanne... 11 3.1.1 Saaliit... 11 3.1.2 Kalastuslupien hinnoittelu ja tulot sekä kalastajamäärät... 14 3.2. Mahdolliset uudet kalastuskohteet Ankkapurhan alapuolella... 16 3.2.1 Pernoonkosket... 16 3.2.2 Kultaankosket... 18 3.2.3 Piuhankoski... 19 3.2.4 Ahvionkosket... 19 3.2.5 Susikoski ja Vuolle... 21 3.2.6 Ankkapurha ja Piirteenkoski... 22 3.2.7 Koivukoski... 23 3.2.8 Korkeakosken haara... 23 3.2.9 Muita kalastuskohteita... 24 3.2.10 Toimenpidesuositukset kalastuskohteisiin... 24 3.3 Natura 2000 verkosto ja sen vaikutus kalastuskohteissa... 25 3.4 Lomakehaastattelut kalastajille... 27 3.4.1 vapakalastus Kymijoen alaosassa... 27 3.4.2 Vaelluskalojen vapaan nousun järjestämisen vaikutus kalastukseen ja lupatuloihin Kymijoen alaosalla... 31 3.4.3 Yrittäjien haastattelutuloksia... 35 4. Kalatie ratkaisuja Kymijoella ja ulkomailla... 37 4.1 Kalatiet ja niiden toimintaedellytykset... 37 4.1.1 Kymijoen Pernoonhaaran kalatiet ja niiden toimivuus... 39 4.1.2 Kalix joki ja Jokkfall... 40 4.1.3 Torrent joki, läntinen Newfoundland, Kanada... 41 4.1.4 Byske joki, Ruotsi... 41 4

4.1.5 St. Joseph joki, Michican, USA... 42 4.1.6 Credit joki, Ontario, Kanada... 42 5.0 Kalastuskustannukset ja niiden kohdentuminen... 43 5.1 Saaliin muutoksen vaikutus alaosan lupatuloihin... 45 5.2 Arvioidut lupatulot Koivu ja Korkeakosken yläpuolelle... 46 6 Muita käynnissä olevia Kymijoen vaelluskaloihin liittyviä tutkimuksia... 47 6.1 Lohien ja taimenten ylisiirto Korkeakoskella... 47 6.2 Kutualuekartoitukset... 48 6.3 Jokisäännöstelyn, ylisiirron ja kalastuksen vaikutukset Kymijoen lohi ja taimenpopulaatioihin, pro gradu työ... 48 6.4 Sähkökoekalastukset ja kudosnäytteiden kerääminen... 48 7. Vaelluskalojen nousun turvaamisen edellytykset ja mahdollisuudet... 49 8. Yhteenveto vaelluskalojen nousumahdollisuuden järjestämisen vaikutuksista vapaaajankalastukseen ja matkailuun... 51 KIITOKSET... 53 Viitteet... 54 Liitteet... 56 Valokuvat. Jukka Rinne. Muut kuvaajat mainittu kuvatekstissä 5

1 Johdanto Luonnontilansa aikana Kymijoki on ollut etelärannikkomme merkittävin vaelluskalajoki. Joen tärkeimmät vaelluskalat ovat olleet lohi, taimen, siika, nahkiainen ja ankerias sekä vimpa, toutain ja kuore. Joen itähaarassa Korkeakoski oli luontainen nousueste vaelluskaloille, mutta muita haaroja pitkin ne nousivat ainakin Ankkapurhaan saakka. Korkean veden aikaan osa kaloista nousi mahdollisesti Ankkapurhan yläpuolelle (Seppovaara 1988; Koivurinta 2002). Tärkeimmät nousureitit olivat Langinkosken, Pyhtään ja Ahvenkosken haarat. Vuotuinen jokisaalis ennen merkittävien haittojen syntymistä vaihteli suuresti (Seppovaara 1988). Parhaimmillaan 1900 luvun alkupuolella Kymijoen vuotuinen lohisaalis oli 16 000 kiloa ja siikasaalis 13 000 kiloa (Brofeldt 1931). Vesien likaantumisen ja vesistörakentamisen seurauksena vaelluskalakannat romahtivat ja 1950 luvun alkuun mennessä ne hävisivät lähes kokonaan (Seppovaara 1988). Kymijokeen on mahdollisesti jäänyt rippeitä taimenkannasta (Saura 2001). Tehostuneen vesienpuhdistuksen vaikutuksesta on Kymijoen jätevesikuormitus huomattavasti vähentynyt ja vedenlaatu parantunut, mutta puhdistettujenkin jätevesien vaikutus näkyy joessa selvästi (Saura & Mikkola 1996). Runsaiden istutusten avulla on Kymijoki palannut merkittäväksi lohijoeksi 1980 luvulla. Lohi, taimen ja siikaistutusten myötä jokikalastuksen saalis joen alaosissa, Koivu ja Korkeakosken patojen alapuolella, on nykyisin lähes yhtä suuri kuin viime vuosisadan parhaina vuosina. Kymijoen alaosan eri kalastusalueille myydään vuosittain yli 12 000 lupaa ja joki on Etelä Suomen tärkeimpiä vapaa ajankalastuskohteita (Laamanen 1999). Joen alaosan kalastuspaikoilla onkin viime vuosina ollut ongelmana kalastajien liiallinen määrä ja kalastuspaikkojen ruuhkautuminen (Mikkola ym. 2000). Nykyiset kalastuslupa alueet sijaitsevat aivan joen alajuoksulla, vaikka olosuhteiltaan erinomaisia kohteita on muun muassa Pernoon, Kultaan, Ahvion ja Piirteenkoskilla sekä koskialueiden väliin jäävissä vuolteissa ja suvannoissa. Huomattava osa kalastukseen ja kalastusmatkailuun soveltuvista paikoista Ankkapurhan ja jokisuun välisellä alueella on täysin käyttämättä tai mahdollisuuksiinsa nähden vajaakäytössä. Kalastuksen kehittäminen näillä yläpuolisilla jokialueilla avaisi uusia matkailukalastusmarkkinoita jokivarressa, lisäisi matkailualan työpaikkoja sekä tarjoaisi ympäristön kalastus ja luontoelämyksille. Kymijoen käyttö ja hoitosuunnitelmassa mainitaan muun muassa että lohen ja meritaimenen jokisaaliista kolmannes pitäisi saada Koivukosken yläpuoliselta jokialueelta (Puska 1997). Koivukosken kalaportaat toimivat kuitenkin huonosti nykyisellä virtaamasäännöstelyllä. Ainoastaan poikkeuksellisen runsasvetisinä vuosina tai voimalaremonttien aikana on vaelluskaloja päässyt ohijuoksutuksen seurauksena Koivukosken yläpuolelle. (Saura ym. 1992; Malin 2000 & 2001; Koivurinta 2002). Toimimaton kalatie haaskaa myös energiataloudelle arvokasta vesivoimaa. Vaelluskalojen lisääntymis ja poikastuotantoalueet jäävät lähes täysin hyödyntämättä. 6

Koivukosken patojen yläpuolella sijaitsee itäisen haaran poikastuotantoalueista yli 70 prosenttia (Saura ym. 1992). Tästä arviosta puuttuvat sopivat virta ja vuollealueet, joiden pohjan laatu soveltuu vaelluskalojen kutuun (Rinne ym., julkaisematon). Sauran ym. (1998) mukaan tehokkaasti hyödynnettynä Koivu, ja Korkeakosken yläpuoliset kosket Ankkapurhan alapuolella voisivat tuottaa 100 000 lohen tai taimenen vaelluspoikasta vuodessa. Tällainen määrä luonnonvalinnan läpikäyneitä poikasia olisi merkittävä paitsi ekologisesti, myös suhteessa istutettujen poikasten määrään. Kymijokeen ja sen suualueille on viimeisen kymmenen vuoden ajan istutettu vuosittain noin 200 000 400 000 kaksivuotiasta Nevajoen kantaa olevaa lohenpoikasta (kuva 1). Vuosittaiset istutuskustannukset ovat yli 500 000 euroa. Meritaimenen istutusmäärät ja ikä ovat vaihdelleet vuosittain, mutta määrät ovat vakiintuneet keskimäärin hieman alle 100 000:en istukasta vuodessa. Siikoja on istutettu silmäpisteasteella olevana mätinä, yksikesäisenä ja yksivuotisena. Tarkemmat istutustiedot ovat liitteessä 1. 400000 350000 Jokipoikaset (1k 2v) Vaelluspoikaset (1v 2v) 300000 250000 Kpl 200000 150000 100000 50000 0 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 Vuosi Kuva1. Lohi istutukset kaakkois Suomen TE keskuksen alueella vuosina 1990 2004 (Kaakkois Suomen TE keskus). Kalakantojen luontainen lisääntyminen on kantojen mahdollisimman laajan geneettisen monimuotoisuuden säilymisen ehto. Luontaisen lisääntymisen edistäminen ehkäisee valikoivan kalastuksen ja viljelytoiminnan aiheuttamia perimän epäedullisia muutoksia, ja ympäristön monipuolisuus ylläpitää perinnöllistä muuntelua (Koljonen 1995). Useassa tutkimuksessa on tullut ilmi Kymijoen poikastuotantomahdollisuuksien käyttöönoton tarve nykyistä suuremmassa määrin (esim. Koivurinta & Vähänäkki 2004; Mikkola ym. 2000; Saura 2001). Eteläisestä sijainnista 7

johtuen lohen ja taimenen jokipoikasvaihe kestää vain pari vuotta, joten vaelluspoikastuotanto pinta alayksikköä kohden on Kymijoella ollut suuri, todennäköisesti suurempi kuin missään muussa Suomenlahteen laskevassa joessa (Saura 2001). Vapaa ajan kalastuksen osalta on havaittu muutamia selviä trendejä, joita ovat verkkokalastuksen suosion väheneminen sekä rantojen sulkeutuminen, joka vaikeuttaa kalaan pääsyä etenkin eteläisessä Suomessa. Lisäksi kalastuksen aktiiviharrastajat ovat entistä enemmän keskittyneet tiettyyn kalastustapaan. Matkailualan trendien, lyhytlomien ja työmatkojen määrän lisääntyminen sekä ympäristötietoisuuden kasvu tukevat matkailun jatkuvaa kehittämistä entistä laadukkaammilla ja kilpailukykyisimmillä tuotteilla (Toivonen ym. 2003; Laitinen ym. 2005). Kalatalousviranomaisten tavoite on, että vapaa ajankalastus olisi luonnonvarojen kestävän käytön mukaista ja uusiutuvia luonnonvaroja monipuolisesti hyödyntävä laajojen kansalaispiirien suosima ulkoiluharrastus, jonka harjoittamisedellytykset olisivat turvatut. Jo kotimaiset vapaa ajankalastajat muodostavat perusasiakaskunnan, jonka turvin investoinneista saadaan taloudellisesti kannattavia (Maa ja metsätalousministeriö 2002). Vuonna 1998 Suomessa kalasti 119 600 ulkomaalaista matkailijaa (Laitinen ym. 2004). Kotkan Haminan seudun elinkeinostrategiassa (2000) viitataan matkailun kasvuun. Seuraavan kahdenkymmenen vuoden kuluessa yli 65 vuotiaiden eurooppalaisten määrä kasvaa 17 miljoonalla henkilöllä. Heillä on käytettävissään merkittävästi enemmän tuloja kuin aikaisemmilla sukupolvilla, ja heidän ajankäyttönsä on varsin vapaata, mikä voi merkitä matkailun kausivaihtelujen voimakasta vähenemistä. Matkailun megatrendit korostavat kalastus, luonto ja elämysmatkailua, jonka vuotuiseksi kasvuksi ennustetaan kymmentä prosenttia. Kotkan ja Haminan seuduilla sekä Anjalankoskella on hyvät mahdollisuudet kehittyä tämän matkailun osa alueen Etelä Suomen keskukseksi. 1.1 Tutkimusalueen kuvaus Kymijoki on valuma alueeltaan ja virtaamaltaan Suomen neljänneksi suurin joki. Valuma alueen pinta ala on 37 107 km 2, josta järvien osuus on noin 20 prosenttia. Kymijoki on voimataloudellisesti tehokkaasti hyödynnetty, ja joen luontaisia virtaamaolosuhteita on muutettu säännöstelyillä. Sillä on luonnontilaisia virtaamavaihteluja suurempi vaikutus Kymijoen virtaamiin ja siten suuri vaikutus vaelluskalojen nousukäyttäytymiseen sekä poikastuotannon onnistumiseen joessa. Kymijoki laskee mereen viiden eri päähaaran kautta, lännessä Pyhtään ja Ruotsin Pyhtään rajalla ja idässä Kotkassa. Pernoon ja Kultaankoskien välisellä jokialueella joki jakautuu läntiseen ja itäiseen päähaaraan. Läntinen haara jakautuu Ahvenkosken ja Pyhtään haaroiksi. Tässä tutkimuksessa on 8

tutkimusalueena Kymijoen Anjalankosken eli Ankkapurhan alapuoli ja Kultaankoskien alapuolinen itäinen haara (Pernoon haara), joka jakautuu Langinkosken, Korkeakosken ja Huumanhaaraksi (kuvat 2 ja 3). Kuva2. Kymijoki Mankalasta Suomenlahteen. Vaelluskalojen nousuesteet on merkitty palkeilla. 1.2 Hankkeen tavoitteet Hankkeen tavoite on selvittää vaelluskalojen esteettömän nousun järjestämisen tarjoamia mahdollisuuksia kalastusmatkailulle ja vaikutuksia kalastuslupatuloihin Kymijoen Anjalankosken alapuolisilla koskilla. Työssä selvitetään myös mahdollisuuksia turvata vaelluskalojen vapaa nousu Pernoon haarassa sekä arvioidaan kalaportaiden nykyistä toimivuutta. Hanke käynnistyi Helsingin yliopiston koulutus ja kehittämiskeskus Palmenian Kotkan yksikössä vuonna 2003 ja toteutui vuonna 2005. Hankkeen ovat rahoittaneet Euroopan aluekehitysrahasto EAKR, Kaakkois Suomen 9

ympäristökeskus sekä Kotkan ja Anjalankosken kaupungit. 2. Menetelmät 2.1 Kyselytutkimus Kyselytutkimuksella selvitettiin, kuinka paljon lupatulot pienenisivät nykyisillä Korkeakoskenja Koivukoskenhaaran kalastuskohteilla, jos suuri osa vaelluskaloista pääsisi nousemaan Koivukosken ja Korkeakosken voimalaitosten yläpuoliselle jokialueelle. Kalastustiedustelu suoritettiin syksyjen 2003 ja 2004 aikana antamalla kalastuskohteissa tavatuille kalastajille kyselylomake (kuva 3). Osa kalastajista vastasi kyselyyn, kun heitä haastateltiin kasvotusten kyselijän täyttäessä kaavakkeen saamiensa tietojen mukaan.. Haastateltavat eivät aina olleet halukkaita täyttämään kaavaketta kyseisellä hetkellä, ja heille tarjottiin mahdollisuutta ottaa kysely kotiin täytettäväksi. Mukaan annettiin palautuskirjekuori, jonka postimaksu oli maksettu. Valitettavan moni jätti kaavakkeen palauttamatta. Haastateltavat jaettiin kahteen pääryhmään, Siikakosken ja Korkeakosken haarassa kalastaneisiin. Korkeakosken ryhmästä erotettiin omaksi ryhmäkseen vielä alueella ainoastaan vetouisteluvälinein kalastavat. 2.2 Elämys ja matkailuyrittäjien haastattelu Myös Kymijoella toimivia elämysmatkailuyrittäjiä haastateltiin. Kyselyn ajankohtana Kotkan alueella oli neljä päätoimista kalastus, luonto ja elämysmatkailuyritystä, minkä lisäksi alueella toimi lähinnä kesäisin muutama osa aikainen yrittäjä. Yrittäjiltä tiedusteltiin kalastusmatkailun osuutta nykyisessä liikevaihdossa sekä sitä, millainen merkitys vaelluskalojen pääsyllä Koivu ja Korkeakosken patojen yläpuoliselle jokialueelle olisi näiden yritysten toiminnalle. 2.3 Kalastuskohteiden kartoitus ja nykytilanne Uusien kalastuskohteiden kartoitus tehtiin haastattelemalla jokivarren paikallisia kalastajia ja kalastusoppaita sekä tekemällä koekalastuksia eri kohteissa. Alueita kartoitettiin soutuvenein ja koskenlaskuun soveltuvin kumilautoin. Nykyisten kalastuskohteiden kalastajamääriä sekä saalis ja lupatuloja selvitettiin saalispäiväkirjojen ja kalastuslupakantojen pohjalta. 10

Korkeakosken heittolaituri Siikakosken kalastusalueet Korkeakosken venealue Tattarikosken venealue Langinkosken kalastusalue 1 km Kuva 3. Kymijoen alaosan kalastusalue, jossa tavatuille kalastajille annettiin tiedustelulomake. Koivukosken ja Korkeakosken vaelluskalojen nousuesteet on merkitty mustilla palkeilla. 3 Tulokset 3.1 Nykyinen tilanne 3.1.1 Saaliit Kymijoen alaosan kalastusalueiden keskimääräinen yhteenlaskettu lohi ja taimensaalis 2000 luvulla on ollut saalispäiväkirjojen perusteella noin 8000 kiloa vuodessa. Lohia ja taimenia saadaan vuodessa noin 1500 kappaletta. Vuonna 2002 Korkeakosken heittolaiturilta saatu saalis oli yli kaksinkertainen muihin 2000 luvun alkuvuosiin verrattuna. Kyseisenä vuonna virtaamasäännöstelyn avulla ohjattiin suurin osa Pernoon haaran juoksutuksista Korkeakosken haaraan (vrt. taulukko 10). Vuoden 2002 kesä oli lämmin, joten lohi nousi vasta syyskuussa, kun valtaosa merialueen lohirysistä oli jo nostettu ylös (Taimisto, suullinen tiedonanto). Jokisuun kiinteiden pyydysten saalis oli kuitenkin hyvä (Malin, suullinen tiedonanto). Tällöin Kymijoen alaosan vapakalastusalueiden yhteenlaskettu lohi ja taimensaalis ylitti 14 000 kiloa. Keskimääräisesti Korkeakosken heittolaiturilta saadaan enemmän kaloja kuin muilta tarkasteltavilta 11

alueilta yhteensä. Langinkosken haaran ja Korkeakosken venealueen kappalemääräinen saalis on ollut yhteensä 250 650 lohta ja taimenta vuodessa. Vuonna 2004 Langinkosken haaran saalis oli alle puolet aiempien vuosien saaliista. Tämä johtui runsaista sateista ja haaran tulvaolosuhteista (taulukko 1), jolloin osa lohista ja taimenista pääsi säännöstelypadon yläpuolelle. Vuonna 1996 kalastajatiedustelun mukaan vaelluskalojen kokonaissaalis oli 17 000 kiloa lohta, 7400 kiloa taimenta sekä 15 200 kiloa siikaa. Saaliskirjanpitojen mukaan kokonaissaalis samana vuonna oli 7600 kiloa lohta, 2000 kiloa taimenta ja 8000 kiloa siikaa. Mukaan on laskettu myös Ahvenkosken saaliit (Laamanen 1999). Mikkolan ym. (2000) mukaan Korkeakosken ja Langinkosken haaran todelliset saaliit vuonna 1996 olivat 7800 kiloa lohta, 2100 kiloa taimenta ja 4300 kiloa siikaa. Vuoden 1996 kalastajatiedusteluun vastanneista 85 prosenttia ilmoitti saaneensa saalista (n=367). Lohen saamiseksi täytyi kalastaa keskimäärin kuusi vuorokautta (Laamanen 1999). Näiden arvioiden perusteella saalismäärät vaihtelevat. Seppovaaran (1998) mukaan näin tapahtui myös viime vuosisadan alussa. Kymijoen alaosan kalastusalueiden raportoitu kappalemääräinen siikasaalis on ollut 700:n ja 2500:n välillä. Vuoden 2004 saalis oli huono verrattuna aiempiin vuosiin, mikä voi johtua vuosien 1995 1999 pienistä istutusmääristä (liite 1). Käytännössä koko siikasaalis saadaan Korkeakosken heittolaiturilta, jossa on varsinainen siian ongintapaikka. Muilta vapakalastusalueilta siikoja saadaan satunnaisesti muun kalastuksen yhteydessä (taulukko 1). Lisäksi Langinkosken haarassa yksityisvesillä kalastetaan pieniä määriä siikoja verkoin (Malin, suullinen tiedonanto). Taulukko 1. Kymijoen itäisten suuhaarojen raportoidut vapakalastussaaliit vuosina 2001 2004. Lohi ja taimensaalis (kpl) Siikasaalis (kpl) 2001 2002 2003 2004 2001 2002 2003 2004 Langinkosken haara 569 614 558 244 3 9 9 3 Siikakoski 511 506 476 233 2 4 9 3 Langinkoski 58 108 82 11 1 5 0 0 Korkeakosken haara 1192 2699 1448 1241 1678 1109 2470 705 heittolaituri 941 2043 904 872 1663 1091 2456 699 venealue 251 656 544 369 15 18 14 6 Vuonna 2003 saaliiksi saadusta noin kahdesta tuhannesta lohesta ja taimenesta vapautettiin noin 640 kalaa. Tällöin vapautettujen lohien osuus oli 35 prosenttia ja taimenten 18 prosenttia. Vuonna 2004 takaisin päästettiin noin 320 kalaa. Korkeakosken heittolaiturilla takaisin laskettujen lohien osuus on noin viidennes ja taimenten alle 10 prosenttia. Korkeakosken venealueella vapautetaan lähes puolet lohista ja yli viidennes taimenista, mikä johtuu kutukalojen ja mereen laskevien kalojen suuresta osuudesta saaliissa. 1. marraskuuta 30. huhtikuuta välisenä aikana kaikki lohet ja 12

kutuasuiset taimenet on vapautettava joka kalastusalueella. Langinkosken haaran kalastusalueilla vapautetun saaliini osuus on lähes Korkeakosken venealueen luokkaa (taulukko 2). Taulukko 2. Kymijoen alaosan kalastusalueilta saatu lohi ja taimensaalis sekä takaisin laskettujen kalojen määrä (C&R (kpl)), sekä osuus lukumääräisestä saaliista (C&R (%)) vuosina 2003 ja 2004. Vuosi Laji Paikka Saalis (kpl) Saalis (kg) C&R (kpl) C&R (%) 2003 Lohi Korkeakosken heittolaituri 727 3776 189 26 Korkeakosken venealue 450 2080 221 49 Langinkosken haara 487 1908 173 36 Taimen Korkeakosken heittolaituri 177 540 16 9 Korkeakosken venealue 94 261 24 26 Langinkosken haara 71 187 20 28 2004 Lohi Korkeakosken heittolaituri 575 3534 72 13 Korkeakosken venealue 267 1416 126 47 Langinkosken haara 193 1190 85 44 Taimen Korkeakosken heittolaituri 297 903 10 3 Korkeakosken venealue 102 256 20 20 Langinkosken haara 51 144 11 25 Koivu ja Korkeakosken yläpuolisilta alueilta saalistiedot ovat epätarkat. Ainoastaan koekalastusten ja muutaman saalispäiväkirjaa pitävän kalastajan avulla on saatu tarkempia tietoja. Ankkapurhan ja sen alapuolisen jokialueen kalastus on pääsääntöisesti järjestäytymätöntä. Pernoon ja Kultaankoskien kalastusoikeudet ovat Kotkan kaupungilla. Näille koskille ei yleisesti myydä lupia, mutta alueet ovat paikallisten matkailukalastusyrittäjien käytettävissä. Koskialueilla on myös jonkun verran luvatonta kalastusta. Vuosina, jolloin lohia pääsee Koivu ja Korkeakosken yläpuolelle, on alueilla havaittu varsin vilkasta kalastusta. Vuonna 2004 Korkeakosken padon ylisiirrettyjen ja nuolimerkittyjen lohien ja meritaimenten kontrollipyynnissä saatiin Pernoosta 25 lohta ja 14 meritaimenta, jotka olivat nousseet Koivukosken kautta. Lisäksi saaliissa oli yksi Korkeakoskesta ylisiirretty lohi. Merkkipalautustietojen ja muutaman kalastajan saaliskirjanpidon pohjalta arvioitiin Koivu ja Korkeakosken patojen yläpuoliselta alueilta saadun noin 250 lohta ja meritaimenta. Mainitut saalismäärät tuskin riittävät kannattavan matkailukalastuksen kehittämiseen Korkea ja Koivukosken yläpuolen jokialueella. Joesta saatu vuotuinen kalansaalis ennen merkittävien haittojen syntymistä vaihteli suuresti. Ankkapurha sekä Pernoon ja Ahvionkosket ovat ennen patojen rakentamista olleet Kymijoen parhaita vaelluskalojen pyyntipaikkoja ja niillä on tapahtunut huomattavaa kalojen luontaista 13

lisääntymistä. Luonnontilansa aikana Kymijoki on ollut vaelluskalojen kuten lohen, taimenen, siian ja nahkiaisen tärkein kutujoki Suomenlahden pohjoisrannikolla (Seppovaara 1988). Seppovaaran (1988) tekemän arvion mukaan vuosisadan 1830 1930 keskimääräinen vuotuinen saalis oli noin 15,2 tonnia lohta, 1,8 tonnia taimenta, 8,1 tonnia siikaa, 1,6 tonnia nahkiaista ja 1,7 tonnia ankeriasta. Parhaimmillaan Kymijoen vuotuinen lohisaalis oli 16 000 kiloa ja siikasaalis 13 000 kiloa 1900 luvun alkupuolella (Brofeldt 1931). Ainakin siika sekä todennäköisesti taimen ovat kyenneet lisääntymään vähäisissä määrin Koivukosken alapuolisissa koskissa (Mikkola ym. 1990; Vähänäkki ym. 1995; Saura 2001). Optimitilanteessa kalaa nousisi jokeen niin paljon, että kalastettavaksi jäisi runsaasti vaelluskaloja, joiden lisääntymispanosta ei tarvittaisi poikastuotantoalueilla. 3.1.2 Kalastuslupien hinnoittelu ja tulot sekä kalastajamäärät Suurin syy kalastukseen Kymijoella on vaelluskalojen, lähinnä lohen saaminen (Laamanen 1999). Myös saalisvarmuus on keskeinen seikka kalastusmatkailussa (Hänninen ja Tonder 2001). Airaksisen ja Valkeajärven (2005) mukaan Keski Suomen koskikalastajien kiinnostus lisääntyi sitä mukaa, mitä paremmaksi kalastajat kokivat saalisvarmuuden kohteessa, ja mitä paremmin heidän mielestään kohteesta saatiin villiä taimenta. Myös läheinen sijainti katsotaan eduksi kalastuskohteen valinnassa (Salmi 2004). Siikakosken kalastusalue on kiintiöimätön kalastusalue vapakalastajille. Siikakosken kalastusalueeseen kuuluu Ruhavuolle, Siikakoski, Kokonkoski ja Hinttulankoski. Alle 18 vuotiaat saavat 50 prosentin alennuksen Siikakosken 24:n ja kuuden tunnin lupien hinnasta. Langinkosken haaran alueeseen kuuluu Metsähallituksen omistama kiintiöity Langinkosken perhokalastusalue, jonne myydään kahdeksan kalastuslupaa per vuorokausi. Tällä alueella on vuorokausiluvan hinta aina 20 euroa (taulukko 3). Langinkosken haarassa lohen ja taimenen kuturauhoituksen 1. lokakuuta 15. marraskuuta välisenä aikana on kalastus on kiellettyä. Taulukko 3. Langinkosken haaran kalastusalueiden lupien hinnat ( ) vuonna 2004. Kausilupa Viikkolupa 24 h 6 h Siikakoski 35 yli 18 v. 85 alle 18 v. 35 yritykset 165 1.7. 30.9. 12 10 16.11. 30.6. 10 8 Langinkoski 20 14

Tattarikosken, Siikakosken ja Korkeakosken venealueiden kalastajilla on oltava voimassa oleva Siikakosken kalastuslupa. Vuokraveneitä on Tattarikoskella ja Siikakoskella kaksi, ja niiden vuokrahinnat ovat 5 12 euroa vuokra ajan pituudesta riippuen (taulukko 4). Korkeakosken venealueelle myydään 30 venekohtaista vuosilupaa. Vuonna 2004 luvan hinta oli 165 euroa. Lupa sisältää venepaikan lisäksi kalastusluvat Korkeakosken venekalastusalueelle kaikille veneessä oleville. Vuonna 2004 pelkkä venepaikan hinta oli 80 euroa. Tällöin kalastajilla on oltava voimassa oleva Siikakosken kalastuslupa. Vuokraveneitä Korkeakoskella on viisi, ja niiden hinta on sama kuin Tattarikosken venealueella. Taulukko 4. Siikakosken, Tattarikosken ja Korkeakosken venealueiden lupien hinnat ( ) sekä vuokraveneiden hinnat ( ) vuonna 2004. Kausilupa 12 h 6 h 3 h Oma vene 165 Vuokravene 12 8 5 Luvan hinta kasvaa kymmenestä eurosta lohen nousun sesonkia kohti 22 euroon. Kesälupa on voimassa päivisin 12 tunnin ajan luvan ostamisesta aamu ja iltakuuden välillä. Alle 18 vuotiaat saavat 50 prosentin alennuksen, joka ei koske siikalupia. Siian ongintaan oikeuttavan luvan hinta on 5 euroa kuudelta tunnilta. Taulukko 5. Korkeakosken heittolaiturin kalastuslupien hinnat ( ) vuonna 2004 (* kesälupa). 12 h 6 h * 1.1. 30.4. 10 1.5. 30.6. 14 1.7. 30.9. päivä 17 yö 22 1.10. 31.10. 14 1.11. 31.12. 10 15.6. 15.9. 10 Kymijoen alaosan kalastusalueille myydään vuosittain noin 12 000 lupaa, josta Langinkosken haaran osuudelle on noin kolmannes. Langinkosken haarasta saatavat vuosittaiset luvanmyyntitulot ovat vaihdelleet 60 000 70 000 euron välillä. Tästä summasta noin 10 000 euroa tulee Langinkosken perhokalastusalueelta. Korkeakosken heittolaiturille myydään vuosittain noin 8000 lupaa. Korkeakosken luvanmyyntituloista ei saatu tarkkoja lukuja kalastusta hallinnoivalta Korkeakoskenalusen hoitoyhtymältä. Tulot on laskettu olettaen keskimääräiseksi luvan hinnaksi 15 euroa. Korkeakosken haarasta saatavat kalastuslupatulot ovat olleet 110 000 125 000 euron välillä, 15

josta veneiden vuokrasta saatavia tuloja on noin 2500 euroa (taulukko 6). Vuonna 2004 lupien myynnissä tapahtuneiden väärinkäytösten vuoksi osa Siikakosken kalastusalueen ja Korkeakosken heittolaiturin luvanmyyntituloista puuttuu. Myytyjen lupien määrä vuonna 2004 Siikakoskella ja Korkeakoskella perustuu Sakari Seppälän arvioon (suullinen tiedonanto). Taulukko 6. Kymijoen alaosan kalastusalueiden myytyjen lupien määrä ja lupatulot vuosina 2002 2004 lupakantojen perusteella. Siikakosken ja Korkeakosken venealueelle on myyty myös vuosilupia. Myydyt luvat (kpl) Lupatulot ( ) 2001 2002 2003 2004 2001 2002 2003 2004 Langinkosken 4014 3904 4460 4493 61032 63923 67063 69860 haara. Siikakoski 3539 3459 4120 4000* 50625 55012 60263 60000* Langinkoski 475 445 340 493 10407 8911 6800 9860 Korkeakosken 8395 7463 7530 8031 130225 116065 117070 124640 haara heittolaituri 8365 7433 7500 8000* 125475 111495 112500 120000* venealue 30 30 30 31 4750 4570 4570 4640 Yhteensä 12490 11367 11990 12524 191257 179988 184133 194500 Koivu ja Korkeakosken yläpuolisilta alueilta ei ole saatavissa tietoa kalastajamääristä, koska Ankkapurhan alapuolisen jokialueen kalastus on pääsääntöisesti järjestäytymätöntä, ja kalastus tapahtuu ilman lupia. Susikoskelle myytiin yksi vapakalastuslupa vuonna 2004. Pernoon ja Kultaankosket omistaa pääosin Landbon osakaskunta ja Graninge Energia Oy, mutta tällä hetkellä kosket ovat Kotkan kaupungin vuokraamia (liite 3). Koskille ei ole yleistä lupien myyntiä, mutta alueet ovat paikallisten kalastusmatkailuyrittäjien käytössä. Käyttö on ollut vähäistä. Haastattelututkimuksen mukaan alueet ovat tuntemattomia lähes kaikille joen alaosan kalastajille, eikä niitä ole markkinoitu kalastuskohteena. 3.2. Mahdolliset uudet kalastuskohteet Ankkapurhan alapuolella 3.2.1 Pernoonkosket Alue koostuu useista pienemmistä koskista ja virroista: Torninvirrasta (Myllykoski), Väärään, Karkuus, Ruhan ja Pykinkoskesta sekä Tukki ja Sittarännistä (kuva 17). Nämä yhdessä 16

muodostavat koskialueista laajimman kokonaisuuden, joka on kokonaispituudeltaan 1.1 kilometriä, pinta alaltaan noin 16 hehtaaria ja putouskorkeudeltaan viitisen metriä. Putouskorkeutensa takia Pernoonkosket ovat vuolasvirtaisia. Alue on hyvin monipuolinen ja sisältää runsaasti saaria, koskien välisiä suvantoja sekä koskien niskoja. Jokiosuudelta löytyy sen vaihtelevan luonteen ansiosta runsaasti lohikaloille soveltuvia alueita. Vesialueen suurimmat omistajat ovat Graninge Energia Oy ja Landbon osakaskunta (liite 3), mutta tällä hetkellä nämä kosket ovat Kotkan kaupungin vuokraamia. Pernoonkosket soveltuvat erinomaisesti soutu, perho ja heittokalastukseen veneestä sekä joiltakin saarilta ja rannoilta käsin. Alue on laaja ja osa rannoista rakennettuja, joten kalastajien on liikuttava kalastuskohteisiin veneellä tai kalastettava veneestä. Tilaa on noin viidelle veneelle. Pykin, Ruhan ja Karkuuskosken alue soveltuisi erinomaisesti Langinkosken kaltaiseksi kalastusalueeksi noin kahdeksalle kalastajalle vuorokaudessa. Pernoonkosken rannoilla on asutusta sekä useita mökkejä. Ongelma on maanomistajien suhtautuminen kalastusturismiin. Maanomistajat epäilevät kalastajien olevan häiriöksi ja autojen tukkivan tiet, mikä haittaa esimerkiksi maatalouskoneiden liikkumista. Rannoilla kulkevat tiet ovat pääosin yksityisteitä. Alueen on rakennettu kaksi korkeatasoista vuokramökkiä, ja alueelle on tarkoitus mahdollisesti rakentaa lisää vuokramökkejä. Maanomistajien ja asukkaiden kanssa tulisi sopia molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu parkkipaikoista, rantojen käytöstä sekä kalastuksen järjestämisestä ko. alueilla. Yksi vaihtoehto on vuokrata koskialueen kalastus ja vesioikeudet kalastusta järjestävien yritysten käyttöön. Alueen kalastusmatkailu tapahtuisi näiden yritysten ja majoitusyrittäjien yhteistyöllä. Alueesta tulisi pyrkiä tekemään korkeatasoinen kalastuskohde, mikä olisi kokonaisuudessaan kannattavampaa kuin pelkkä luvanmyynti ja veneiden vuokraus. Myös parkkipaikat ja liikkuminen alueella olisivat vähemmän haitaksi, jos kalastusmatkailu tapahtuisi vuokramökkien kautta tai ainakin ohjatusti. Kuva 4. Pernoonkoskien Sittarännin niska ja yläpuoleinen suvanto (kuva Jouni Kervinen). 17

3.2.2 Kultaankosket Pinta alaltaan 14 hehtaariset ja putouskorkeudeltaan 1,5 metriset Kultaankosket ovat hieman Pernoonkoskia pienempi alue. Se muodostuu useista saarista ja koskien välisistä nivoista ja niskaalueista (kuva 5). Koskialueen pituus on noin kilometri. Vesimäärä Kultaalla (keskivirtaama noin 282 m 3 /s) on suurempi kuin Pernoossa, mutta Alueen kosket eivät ole yhtä rajuja. Koskialue on luonteeltaan leveää ja pudotus on loivaa. Ranta alueilla on jonkin verran asutusta, mutta länsirannassa on runsaasti mökitöntä rantaa kalastajien käyttöön. Kultaankosket soveltuvat oivallisesti soutu uisteluun sekä rannalta tai veneestä tapahtuvaan perhotai uistinkalastukseen. Rannalta kalastava tarvitsee veneen päästäkseen liikkumaan muille kalastuspaikoille ja saariin. Tilaa on 8 10 veneelle kalastustavasta riippuen. Kultaankoskien palveluiden kehittämisen ongelma on joidenkin alueen osien kuuluminen Natura 2000 verkostoon, mikä mahdollisesti rajoittaa suurempien hankkeiden toteuttamista. Verkostoon kuuluminen kuitenkaan estä virkistyskäyttöä. Vesialueen suurimmat omistajat ovat Graninge Energia Oy ja A. Ahlström Oy (liite 3). Nykyään koskialueen kalastusoikeus on Kotkan kaupungin vuokraama, ja alueelle on myönnetty kalastuslupia vain tutkimustarkoituksiin sekä matkailuyritysten ja kalastusoppaiden käyttöön. Kultaankoskien kalastuksen järjestäminen on mahdollista vuokraamalla koskialue matkailuyritysten käyttöön. Kalastusmatkailu tapahtuisi siihen erikoistuneiden yritysten ja majoitusyrittäjien yhteistyöllä, kuten kappaleessa 3.2.1 Pernoonkoskien tapauksessa on ehdotettu. Kosken itärannalla toimii Kultaan Koskikeidas, jonka omistaa Keisarinkosket Oy. Kultaan Koskikeidas soveltuu erinomaisesti alueella tapahtuvan kalastus ja muun elämysmatkailun keskukseksi. 18

Kuva 5. Kultaankosken länsipuolen niska. 3.2.3 Piuhankoski Kultaankosken länsipuolelta kiertävä sivu uoma on erinomainen kohde veneestä tapahtuvaan kalastukseen. Tiheän puuston ja kasvillisuuden vuoksi alueella on vaikeaa löytää sopivaa kalastuspaikkaa rannalta. Piuhankoskeen loppuva uoma on lähes kolme kilometriä pitkä niva ja koskialue, joka on syvyytensä ja kapeutensa puolesta soutamalla helposti hallittava kalastuskohde. Piuhankoskelle ja sen virta alueelle hakeutuu hyvin vaelluskaloja (Rinne ym., julkaisematon; Saura, julkaisematon). Kohteeseen kulku ja kalastus voidaan järjestää Kultaankoskien kautta. Myös Piuhankosken alue kuuluu Natura 2000 verkostoon. 3.2.4 Ahvionkosket Ahvionkosket koostuvat useasta koski ja virtapaikasta: Kuovin, Päijänteen, Keski (kuva 6), Ahvion, Koto ja Martinkoskesta (kuva 7). Koskilla on pinta alaa noin viisi hehtaaria ja putouskorkeutta noin 1.5 metriä. Ahvionkoskien alue on saarten pirstomaa virtaa, josta löytyy lohikaloille hyvin soveltuvia ympäristöjä. Saaret jakavat virran useiksi pienemmiksi virroiksi ja Osolahti on lähes seisovaa suvantoa. Tällä kohdalla alue on laajimmillaan noin 850 metriä leveä. Koskialueen pituus pääväylää pitkin mitattuna on liki 1.1 km. Alue on rannoiltaan ja maisemaltaan 19

erämainen ja sopii rauhallista kalapaikkaa etsivälle. Aluetta voisi verrata esimerkiksi Siikakosken kalastusalueeseen kalapaikkojen tyypin puolesta. Alueelle voidaan myydä erityyppisiä lupia kuten Siikakosken kalastusalueelle (taulukko 3) tai ainoastaan kiintiöity määrä vuorokausilupia kuten Langinkoskelle. Ahvionkoskilta löytyy useita hyviä kalastuspaikkoja saarista ja rannoilta. Alue on kovimpia koskia lukuun ottamatta lisäksi erinomainen soutu ja venekalastuskohde. Myös Ahvio sisältyy osittain Natura 2000 verkostoon. Kuvat 6 ja 7. Ahvionkoskien keskiosaa ja alaosan Kotokosken niska aluetta. 20

3.2.5 Susikoski ja Vuolle Susikoski on pikemmin kahden hidasvirtaisen suvannon välinen lyhyehkö virtapaikka kuin koski. Virta kapenee ja kiihtyy sillan yläpuolella Sillan kohdalla virta on kovimmillaan ja murtuu hetkeksi, kunnes taas rauhoittuu sillan alapuolella syväksi suvannoksi (kuvat 8 ja 9). Virta alueen pituus on virtaamasta riippuen 150 300 metriä. Puolen kilometrin jälkeen virta kiihtyy ja kapenee Vuolteeksi ja sen jälkeen lyhyeksi koskeksi. Susikoski Vuolle alue soveltuu soutu uisteluun sekä osittain rannalta kalastukseen perho ja heittokalastusvälinein. Yksityiset maat ja rakennukset vaikeuttavat kalastusta rannoilta. Alueelle mahtuu 8 12 kalastajaa kalastustavasta riippuen. Suunnitelma kalastuksen järjestämisestä alueella on valmis ja vahvistetaan marraskuun 2005 loppuun mennessä (Isoahde, suullinen tiedonanto). Suunnitelmaan kuuluvat luvanmyynti, lupahinnat, säännöt ja kartat kalastuskohteista. Susikosken rannalla on kahvila, josta aiemmin on myyty kosken kalastuslupia. Alueella on kahvilan lisäksi majoitustiloja: Mäntyniemen lomamökki Susikosken rannalla ja Vuolteen alapuolella oleva Aholan Lomalaidun, joka tarjoaa koskenlasku ja kalastusmatkojen lisäksi muun muassa aamiaismajoitusta. Kuva 8. Susikosken sillan alapuoleinen osuu (kuva Jouni Kervinen). 21

Kuva 9. Susikosken suvantomainen niska (kuva Jouni Kervinen). 3.2.6 Ankkapurha ja Piirteenkoski Anjalan voimalaitoksen alapuolinen virta ja järvilaajentuma on lohen nousun nykyinen päätepiste. Paikkana voimalaitoksen alusta on samankaltainen kuin Korkeakoski mutta tätä laajempi (kuva 10). Alueelta on runsasvetisinä vuosina saatu useita kymmeniä lohia (Isoahde & Takasuo, suullinen tiedonanto). Ankkapurhassa ei tällä hetkellä ole järjestettyä kalastusta, mutta sillä on potentiaalia erinomaiseksi kalastuspaikaksi. Se on lähellä kaupunkia ja sen majoitus ja ravintolapalveluja. Alue vaatii kehittämistä, esimerkiksi heittolaiturin rakentamista sekä venekalastusalueen perustamista, mutta suhteellisen pienillä sijoituksilla paikasta voisi kehittyä merkittävä kalastusmatkailukohde ja sen kävijämäärä nousta lähelle nykyisen Korkeakosken heittolaiturin luokkaa. Ongelma on vaelluskalojen pääsemättömyys alueelle. Vuonna 2004 runsaiden sateiden ansiosta lohikalat nousivat Koivukosken patojen ohi, ja Ankkapurhan ja Piirteenkosken alueelta saatiin useita kymmeniä lohia sekä meritaimenia vapakalastusvälinein (Isoahde, suullinen tiedonanto; Rinne ym., julkaisematon). Alueelle on tehty hankesuunnitelma, jossa alueen kalastus järjestetään hyötyä tuottavasti. Hanke on lähtenyt hyvin käyntiin ja näyttää siltä, että alueen kalastus saadaan järjestettyä (Isoahde 2005). Marraskuun 2005 alkuun mennessä on suunnitelma kalastuksen järjestämisestä Ahvionkoskien ja Ankkapurhan (kuva 1) välisellä alueella valmis. Suunnitelmaan kuuluvat luvanmyynti, lupahinnat (taulukko 7), säännöt ja kartat kalastuskohteista sekä piirustukset heittolaiturista, joka rakennetaan Ankkapurhan padon alapuolelle (Isoahde, suullinen tiedonanto). Taulukko 7. Ankkapurha Ahvionkosket välisen alueen suunnitellut kalastuslupien hinnat ( ) (Isoahde, suullinen. tiedonanto ) 22

Kausilupa Viikkolupa 24 h 6 h 70 26 12 8 Kuva 10. Anjalan voimalaitoksen alapuoleista virtaa (kuva Jouni Kervinen). 3.2.7 Koivukoski Kalakotka hankkeen ja Graninge Energia Oy:n keskinäisissä neuvotteluissa on sovittu, ettei kalastusta tulla sallimaan Koivukosken luonnonuomassa, jotta turvattaisiin lohikalojen nousu yläpuolisille kutualueille. Uoma on tällä hetkellä ainoa vaelluskalojen nousureitti ylävirtaan. Kalastus on tarkoitus järjestää Koivukosken voimalaitoksesta alavirtaan 60 metrin päässä olevalla jokialueella. Kalastus järjestetään ryhmämatkailun tarpeita vastaavaksi (Taimisto, suullinen tiedonanto). 3.2.8 Korkeakosken haara Korkeakosken voimalan yläpuolella on parin kilometrin pituinen virta alue, joka soveltuu soutukalastukseen. Asutus vaikeuttaa rannalta kalastusta, ja sopivin paikka tähän löytyy rautatiesillan yläpuolelta noin 300 metriä Korkeakosken padosta. Kalastus olisi helpointa järjestää liittämällä alue nykyiseen Korkeakosken kalastusalueeseen. Alueen käyttöönotto kalastukseen edellyttää toimivan kalatien rakentamista Korkeakosken voimalan patoon, sillä pelkästään ylisiirroilla ei vaelluskalojen kalastusta kannata järjestää. Tällä hetkellä Korkeakosken haaran kalastusta ei ole järjestetty, mutta ranta asukkaat ovat saaneet alueelta satunnaisesti lohia ja 23

taimenia, jotka ovat harhautuneet sinne Koivukosken kautta. 3.2.9 Muita kalastuskohteita Edellä mainittujen lisäksi Kymijoesta löytyy useita muita potentiaalisia kalastukseen soveltuvia paikkoja. Nämä alueet ovat yleensä pienempiä nopeavirtaisia vuolteita sekä koskialueiden välisiä suvantoja. Koskialueet (Pernoo, Kultaa, Ahvio, Piirteenkoski sekä Ankkapurha) sopivat erityiskalastuskohteiksi, joissa kalastajien määrää säädellään. Suvanto ja niva alueille soveltuu yhtenäislupakalastus, jolloin kalastuslupia myydään halukkaille ja järjestetään mahdollisesti veneiden vuokrausta. Myös Kymijoen länsihaarassa on potentiaalisia kalastuskohteita, mutta niistä ei ole tehty tarkempia selvityksiä. Jokialueella esiintyy urheilukalastajia kiinnostavia paikallisia kalalajeja kuten taimen, harjus, toutain, hauki ja kuha. Radiotelemetriaseurannan ja vuoden 2004 Korkeakosken ylisiirtomerkintöjen perusteella länsihaaraan näyttää hakeutuvan myös osa Korkeakosken ylisiirretyistä lohista. Hirvivuolteen säännöstelypadon alapuolelta on saatu verkoilla lähes vuosittain joitakin lohia (Lehtola, suullinen tiedonanto). Mikäli vaelluskalojen nousu kyetään turvaamaan, on myös länsihaaran kalastuskohteet inventoitava ja kalastus alueen järjestettävä. Näin vältetään tilanne, jossa kalastus on hallitsematonta kuten Koivukosken alapuolella ennen vuotta 1989. 3.2.10 Toimenpidesuositukset kalastuskohteisiin Ennen kuin kalastuskohteissa tehdään varsinaisia toimenpiteitä, tulee tehdä esiselvitys kuten Ankkapurhan ja Ahvion väliselle jokiosuudelle on tehty (Isoahde 2005). Selvityksen tavoite on sitouttaa eri tahot kuten yritykset, kaupungit ja vesialueen omistajat kalastuksen järjestämiseen sekä laskea hankkeen kokonaiskustannukset ja tarvittava rahoitus. Hankkeen tavoite on saada vesialueille toimiva kalastuslupajärjestelmä ja kehittää taloudellisesti kannattavaa yritystoimintaa. Järjestämällä erityislupakohteet keskitetään kalastus tietyille alueille, mikä helpottaa valvontaa ja vähentää salakalastusta sekä kalastuksen aiheuttamaa häiriötä ranta ja mökkiasutukselle sekä luonnolle. Samalla varmistetaan, ettei kalojen lisääntymiselle aiheuteta ylimääräistä vahinkoa. Järjestelystä hyötyvät kalastajat, matkailijat, kaupungit, yritykset, ranta asukkaat sekä osakaskunnat. Kalastajia ja matkailijoita palvelevat maastotyöt ja rakennelmat on otettava huomioon Kymijoen osayleiskaavan laadinnassa sekä alueen Natura 2000 verkoston käyttö ja hoitosuunnitelmassa. Kalastussäännöissä on huomioitava vaelluskalat sekä paikalliset kalalajit kuten harjus ja toutain. Kalojen alamitat, saalisrajoitukset ja muut kalastussäännöt voivat olla samankaltaiset kuin 24

Siikakosken kalastusalueella, Langinkoskella ja tulevaisuudessa myös Ahvion yläpuolella (Isoahde, suullinen tiedonanto; http://www.lohikeskuskotka.fi/siika/saanto.htm). Kalastajien palautteen mukaan kalastussääntöihin ollaan tyytyväisiä nykyisillä kalastuskohteilla ja sääntöjen yhdenmukaisuus koko jokialueella vähentää epäselvyyksiä. Kymijoella kalastuksenvalvonta Kymijoella koetaan puutteelliseksi, joten sitä on parannettava samalla kun alueelle aletaan myydä kalastuslupia. Vuonna 2005 kalastuksenvalvontaa on lisätty ja siihen tullaan panostamaan tulevaisuudessa enemmän (Taimisto, suullinen tiedonanto). Kalastuksen seurannan ja tutkimuksen helpottamiseksi kohteisiin on järjestettävä saaliskirjanpito. Lohen ja taimenen syysrauhoitukseen tulisi hakea muutosta Kaakkois Suomen TE keskukselta. Koivukosken alapuolisille kalastusalueille muutos on haettu ja syysrauhoitus on nyt 1.10. 15.11. Koekalastuksissa ja seurannassa on syyskuun huomattu olevan lohien ja taimenten tehokkainta kalastusaikaa. Syyskuun kalastus ei häiritse lohen ja taimenen kutua, Kymijoella niiden kutu ajoittuu yleensä loka marraskuun vaihteeseen. Syysrauhoituksen siirtäminen pidentää kolmella viikolla kalastuskautta ja lisää taloudellisia tuottoja muuan muassa lupien myynnin ja yrittäjien sesongin pitenemisen kautta. Tuottojen turvaamiseksi lohikalojen syysrauhoituksen aikana olisi sallittava siian, harjuksen ja muiden paikallisten kalojen pyynti koski ja virta alueilla siten, että se häiritsee mahdollisimman vähän kutevia lohia ja taimenia. Ahvion, Kultaan ja Pernoonkoskille tulisi rakentaa nuotiopaikkoja tai laavuja, jotka voisivat olla saman tyylisiä kuin Siikakoskella. Kohteisiin olisi asennettava myös opastaulut, joista ilmenee Natura 2000 alue ja kalastussäännöt, lupa alueen rajat, rantautumispaikat saariin sekä yksityiset rannat. Koskialueilla useat saaret ja rannat ovat tiheän pajukon peittämiä, ja niihin tulisi raivata joitakin rantautumispaikkoja ja polkuja. Kalastuskohteisiin on järjestettävä jätehuolto siten, että roskien keruupaikka olisi vähintään veneiden säilytyspaikoilla ja parkkipaikoilla. Veneiden vuokraus, luvanmyynti ja varauslista olisi kohteissa keskitettävä yhteen paikkaan, esimerkiksi Korkeakosken kalastuskievariin ja Susikosken kahvilaan. Aiheutunut ylimääräinen työ ja kulut voitaisiin korvata esimerkiksi kalastuslupatuloista. Kalastuksen järjestämisen lisäksi uusia kohteita on markkinoitava esimerkiksi liittämällä tietoa alueen kalastusmahdollisuuksista esim. http://www.lohikeskuskotka.fi/hh/online.htm ja http://www.kalastus.com/ sivuille sekä päivittämällä Kymijoen kalapaikkaopas. 3.3 Natura 2000 verkosto ja sen vaikutus kalastuskohteissa Euroopan Unionin Natura 2000 verkoston tarkoitus on turvata luontodirektiivissä mainittujen luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen sekä lintudirektiivissä kuvailtujen alueiden suojelu. Natura 2000 verkosto ei suoraan vaikuta siihen kuuluvien alueiden nykyiseen käyttöön tai sitä 25

koskeviin voimassaoleviin lupiin. Alueilla ei myöskään tule voimaan luonnonsuojelulain 9 :än kirjattu toimenpiderajoitus, joka koskee uusia luonnonsuojeluohjelmia. Luonnonsuojelulain nojalla voidaan kuitenkin asettaa toimenpidekielto alueelle, jolla on luonnonsuojelulaissa esitettyä erityisarvoa. Joen, puron tai kosken sisältyminen Natura 2000 verkostoon ei rajoita sen kalastustai muuta virkistyskäyttöä, mikäli toiminta tapahtuu luonnon arvon huomioon ottavalla tavalla. (http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=23493&lan=fi.) Kun valtioneuvosto on hyväksynyt ehdotuksen Natura 2000 verkostoon sisällytettävistä alueista, astuvat alueilla voimaan luonnonsuojelulain 10. luvun säännökset. Mikäli jokin hanke tai suunnitelma yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden tai suunnitelmien kanssa todennäköisesti heikentää Natura alueen luonnonarvoja, on hankkeen toteuttajan arvioitava sen vaikutukset riippumatta siitä, onko hanke tai suunnitelma luvanvarainen (LsL 65 ). Arvioinnin laatimisvelvollisuutta ei luonnonsuojelulain mukaan ole, jos hankkeeseen sovelletaan ympäristövaikutusten arvioinnista säädetyn lain mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Kun hankkeen ympäristövaikutukset on arvioitu, luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksymisestä päättävän viranomaisen pyydettävä arviointiselvityksestä alueellisen ympäristökeskuksen lausunto. Mikäli alueellinen ympäristökeskus on hankkeen toteuttaja, lausunto pyydetään ympäristöministeriöltä. Lausunto on pyydettävä myös taholta, jonka hallinnassa alue on. Lausunnon antajien on annettava se viivytyksettä, viimeistään kuuden kuukauden kuluessa. Viranomainen ei saa hyväksyä suunnitelmaa tai myöntää lupaa, jos vaikutusten arviointi ja lausuntomenettely osoittavat, että hanke tai suunnitelma merkittävästi heikentää Natura alueen luonnonarvoja (LsL 66 ). Tarkastelu tehdään niiden luontotyyppien ja lajien, joiden vuoksi alue on otettu Natura 2000 verkostoon, kannalta. Suojelutoimenpiteet rajoittavat siten vain sellaisia hankkeita, jotka heikentäisivät alueella olevia yhteisön tärkeinä pitämiä luontotyyppejä tai lajien elinympäristöjä. Natura alueiden suojelutavoitteiden saavuttaminen ei aina edellytä luonnonsuojelualueen perustamista eikä koko aluetta koskevaa suojelua (http://www.cc.jyu.fi/~matlupa/natura.php). Tähän selvitykseen kuuluva Natura 2000 alue muodostuu Kymijoen Ahvionkoskien ja Hirvivuolteen välisten saarten ja jokirantojen uhanalaisten lajien elinympäristöistä (liite 4). Alueet kuuluvat uhanalaisen lajin valtakunnallisen suojelusuunnitelman mukaisiin kohteisiin, joista Ahvion ja Kultaankoskien ympäristön alueet ovat kiireellisimmin toteutettavia. Kultaankosken Honkasaari (0,58 ha) sekä Suutarinsaaren eteläosa, joka sijaitsee itä ja länsihaaran erkanemiskohdassa, ovat rauhoitettuja luonnonsuojelualueita. Myös Ahvion ja Kultaan välisistä saarista Vittoissaari, Lakioissaari ja Riitasaari ovat erinomaista biotooppia. Puusto on pääosin iäkästä, tulvista kärsinyttä koivikkoa. Joen itärannalla on vaihtelevia koivuvaltaisia kuvioita kostealla maapohjalla, jossa paikoitellen esiintyy runsaasti erikokoisia pökkelöitä. Maapuita on jonkin verran. Metsän yleiskuva on melko valoisa. Kultaankoskien eteläpuoliset saaret ja 26

rantametsät muodostavat laajan, lähes luonnontilaisen lehtimetsäalueen, joka on pääosin koivikkoa. Alue on tasaista, usein valoisaa rantametsää, mutta myös kitumaata. Pökkelöitä on paikoitellen erittäin runsaasti. Monin paikoin puusto on pahoin tulvaveden vaivaamaa, mikä luo usealle lajille (liite 4) hyvän elinympäristön. Kymijoen vesieliöstö on monipuolinen. Joessa on elinympäristöjä matalikoista yli kymmenen metrin syvänteisiin ja nopeavirtaisista koskista järvimäisiin laajentumiin. Laajojen koskijaksojen ja niiden alapuolisten suvantojen muodostamat monimuotoiset, mosaiikkimaiset elinympäristöt sekä luonnontilaiset, rakenteeltaan vaihtelevat ranta ja vesikasvillisuusvyöhykkeet ovat Kymijoen alajuoksulle ominaisia. (http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=9817&lan=fi). Ahvion, Kultaan ja Pernoonkosket on suojeltu koskiensuojelulailla (35/87). Kymijoen vesialueen suojelu on tarkoitus toteuttaa vesilailla (Koivurinta 2002). Natura 2000 verkostoon kuuluminen vaikuttaa mahdollisesti laavujen ym. rakentamiseen alueelle. Käyttämällä jo olemassa olevia parkki ja nuotiopaikkoja, järjestämällä polttopuut muualta sekä ohjaamalla kalastajien liikkumista ja kalastuspaikkoja ei kalastusmatkailu heikennä Natura 2000 verkostoa. Aluetta voidaan hyödyntää matkailuun ja kalastukseen edistäen samalla luontoarvoja. Kalastus ja koskenlaskuretkien lisäksi voidaan järjestää esimerkiksi opastettuja luontoretkiä. Kalastusta järjestettäessä ja palveluja suunniteltaessa on kuitenkin syytä olla yhteydessä alueellisen ympäristökeskukseen. Natura 2000 verkostoon kuuluminen parantaa jokialueen ja sen ympäristön imagoa, koska alueen katsotaan olevan arvokas. 3.4 Lomakehaastattelut kalastajille 3.4.1 vapakalastus Kymijoen alaosassa Lomakehaastatteluun vastasi 85 kalastajaa. Vastaukset jakaantuivat kahden haastattelupaikan mukaan niin, että Siikakoskelta vastauksia saatiin 43 ja Korkeakoskelta 42 kappaletta. Korkeakosken haastatelluista erotettiin omaksi ryhmäkseen Kymijoen alaosan kalastusalueella ainoastaan Korkeakosken soutualueella kalastaneet (7 kpl). Näin haastateltavat jaettiin kolmeen ryhmään: Korkeakoski laituri, Korkeakoski soutu ja Siikakoski. Haastattelusta kieltäytyi 98 henkilöä ja haastateltaville annettuja lomakkeita jäi palauttamatta yli sata kappaletta, joten vastausprosentti oli alle 30 prosenttia. Pienen palautusprosentin vuoksi tulokset ovat suuntaa antavia. Kyselyyn osallistuneet kalastivat Kymijoen Korkeakosken ja Koivukosken alapuolisilla kalastusalueilla lähes 2000 kalastusvuorokautta kesän 2002 aikana (kuva 11). Seuraavaksi eniten vuorokausia kertyi muille virtavesille 445 vrk:ta. Noin 350 vrk:ta keräsivät kategoriat merellä 27