VÄITÖSKIRJAN ARVIOINNIN OHJEET VÄITÖSKIRJAN ESITARKASTAJILLE JA VASTAVÄITTÄJÄLLE

VÄITÖSKIRJAN ARVIOINNIN OHJEET VÄITÖSKIRJAN ESITARKASTAJILLE JA VASTAVÄITTÄJÄLLE Terveystieteiden tiedekunnassa on käytössä yhtenäiset arvosteluohjeet väitöskirjan esitarkastajille ja vastaväittäjälle helpottamaan työstä annettavan lausunnon laatimista. Tiedekunta pyytää, että väitöskirjojen esitarkastajat ja vastaväittäjät toimittavat tiedekunnalle vapaamuotoisen kirjallisen lausunnon väitöskirjasta sekä siihen liitetyn väitöskirjan arvioinnin yhteenvetotaulukon tiedekunnan asettamassa määräajassa. Mikäli esitarkastajan tai vastaväittäjän arvosanaehdotus väitöskirjalle on kiittäen hyväksytty, tulee lausunnon ja yhteenvetotaulukon lisäksi toimittaa tiedekunnalle siitä esitys (lomake on liitteenä). Yleiset ohjeet väitöskirjaan liittyen Väitöskirjan tulee osoittaa, että väittelijä on perehtynyt syvällisesti omaan tutkimusalaansa, siihen liittyviin tieteenaloihin ja yleiseen tieteenteoriaan. Lisäksi tutkimuksen tulee osoittaa tekijänsä taitoa soveltaa itsenäisesti ja kriittisesti tieteellisen tutkimuksen menetelmiä omalla tutkimusalalla sekä taitoa tuottaa itsenäisesti uutta tietoa. Väitöskirjan tulee: 1. olla osoitus kyvystä tehdä itsenäistä tutkimustyötä 2. olla yhtenäinen kokonaisuus 3. perustua alkuperäisideaan ja tavoitteisiin sekä 4. tuoda uusia tuloksia/käsityksiä. Väitöskirjaksi voidaan hyväksyä: yksittäinen tutkimus (monografia) riittäväksi katsottu määrä samaa ongelmakokonaisuutta käsitteleviä tieteellisiä julkaisuja tai julkaistavaksi hyväksyttyjä/tarkoitettuja käsikirjoituksia (artikkeliväitöskirja) seuraavalla tavalla järjestettynä: o Artikkeleista on lisäksi laadittu yhteenveto (ns. nippuväitöskirja) o Artikkelien pohjalta laaditaan väitöskirjan kappaleet (ns. kappaleväitöskirja). Artikkelikappaleiden lisäksi väitöskirja voi sisältää myös julkaisemattomia tuloksia ja lisäksi suositellaan myös johdanto- ja pohdintakappaleita sekä muita kappaleita. Osajulkaisuista tulee vähintään 50 % tai vähintään kaksi olla julkaistu tai hyväksytty julkaistavaksi kansainvälisissä vertaisarviointia käyttävissä tieteellisissä sarjoissa. Jos artikkelikirjan julkaisuihin kuuluu yhteisjulkaisuja, on väittelijän osoitettava niissä oma riittävän merkityksellinen ja itsenäinen osuutensa. Tekijän on annettava kirjallinen selvitys omasta osuudestaan yhteisjulkaisuissa. Jatkokoulutuksen ohjaajilta pyydetään lausunto selvityksestä. Perustelluista syistä voidaan samaa julkaisua käyttää myös toisen väitöskirjan osana. Terveystieteiden tiedekunnan yhteiset menettelytavat jatkokoulutusasioissa sekä tiedekunnan jatkokoulutusprosessi on kuvattu tarkemmin tiedekunnan www-sivuilla, osoitteessa http://www.uef.fi/ttdk/ohjeet-ja-lomakkeet2. I OHJEITA ESITARKASTAJAN JA VASTAVÄITTÄJÄN LAUSUNNOKSI

Väitöskirjan esitarkastuksen tarkoituksena on varmistaa ennen väittelyluvan myöntämistä, että väitöskirjatyön tieteellinen taso on riittävä. Esitarkastajien ja vastaväittäjän on lausunnossaan otettava periaatteellinen kanta väitöskirjaksi aiotun työn tasosta: hylätty, hyväksytty, kiittäen hyväksytty. Mikäli arvosanaehdotus on kiittäen hyväksytty, tulee siitä laatia erilliselle lomakkeelle perusteltu esitys. Kiittäen hyväksyttäviä väitöskirjoja voi kuitenkin vuosittain olla korkeintaan 10% kaikista väitöskirjoista. Lausunto tulee antaa tiedekunnan asettamassa kahden kuukauden määräajassa. Esitarkastajan ja vastaväittäjän vapaamuotoisessa lausunnossa tulisi kiinnittää soveltuvin osin huomiota seuraaviin osa-alueisiin: 1. Väitöskirjan yleinen luonne Lyhyt luonnehdinta väitöskirjan tieteellisestä sisällöstä ja tasosta. Väitöskirjan tulee osoittaa tekijän kykyä oman tutkimusalueen piirissä itsenäisesti ja kriittisesti soveltaa tieteellisen tutkimuksen menetelmiä ja syvällistä perehtyneisyyttä omaan tutkimusalaan, siihen liittyviin tieteenaloihin ja yleiseen tieteenteoriaan sekä kykyä itsenäisesti luoda uutta tietoa. 2. Aihe ja kysymyksenasettelu Onko tutkimuksen tarkoitus määritelty selkeästi? Tutkimusaiheen originaalisuus ja tieteellinen painoarvo. Mitä uutta tutkimus tuo olemassa olevaan tietoon? 3. Kirjallisuuskatsaus/teoreettiset lähtökohdat Ovatko kirjallisuuskatsaus ja teoreettiset lähtökohdat laajuudeltaan riittäviä ja sisällöltään asiassa pitäytyviä? Ovatko kirjallisuusviitteet ajankohtaisia, kattavia ja pääsääntöisesti alkuperäisartikkeleihin kohdistettuja? Millainen on väittelijän kyky ymmärtää kirjallisuuden keskeiset havainnot ja taito tarkastella kirjallisuutta kriittisellä tavalla? 4. Aineisto ja menetelmät Onko valittu aineisto riittävä ja asianmukainen tutkimusongelman selvittämiseen? Ovatko menetelmät aiheen ja tarkoituksen mukaisia? Ovatko käytetyt tilastolliset ja muut tulosten käsittelymenetelmät ongelmaan ja aineistoon soveltuvia? Onko työssä kehitetty uusia menetelmiä? 5. Tulokset Arvio tehtyjen havaintojen luotettavuudesta ja tieteellisestä merkityksestä. Ovatko tulokset uusia vai aiemmin tehtyjen havaintojen varmistamista tai niiden täsmentämistä? Sisältyykö väitöskirjaan keskeisen tärkeitä ja merkittäviä havaintoja? Onko tulosten esitystapa selkeä? 6. Pohdintaosa Millainen on pohdintaosan syvällisyys, kriittisyys ja selkeys? Ovatko tulosten perusteella tehdyt johtopäätökset oikeutettuja ja onko niitä tarkasteltu oikealla tavalla suhteessa aiempiin tutkimuksiin? Onko väittelijä kyennyt synteesiin tutkimusaiheessaan? Onko väittelijä kyennyt johtopäätöksissään tekemään uusia työhypoteeseja?

7. Yhteenveto Onko väittelijä vastannut tiiviissä muodossa tutkimuksen tarkoituksessa esittämäänsä kysymyksenasetteluun? Onko esitetty yhteenveto johtopäätöksistä, tulosten tieteellisestä merkityksestä ja jatkotutkimusmahdollisuuksista? 8. Kirjoituksen jäsentely ja esitystapa Arvio väitöskirjan kokoonpanosta, jaottelusta ja laajuudesta. Arvio tieteellisen esityksen tyylistä. Esitarkastajan yhteenveto Esitarkastaja antaa lausunnossaan lyhyen yhteenvedon tärkeimmistä tuloksista ja suurimmista ansioista sekä todetuista puutteista. Yhteenvetonsa lopuksi esitarkastaja toteaa, puoltaako hän väittelyluvan myöntämistä; ehdollisia lausuntoja ei tule antaa. Vähäisistä puutteista ja virheistä esitarkastaja voi ennen lausunnon antamista neuvotella väittelijän kanssa ja sopia niiden korjaustavasta. Esitarkastajat voivat myös olla yhteydessä toisiinsa, joskin yhteislausuntoja voi antaa vain poikkeustapauksissa. Jos esitarkastajat toteavat väitöskirjakäsikirjoituksen jo tarkastusvaiheessa poikkeuksellisen korkeatasoiseksi, on asia mainittava selkeästi jo esitarkastuslausunnossa. Mikäli esitarkastaja antaa arvioinnin yhteenvetotaulukossa arvosanaehdotuksen kiittäen hyväksytty, tulee arvosanaehdotuksesta laatia erilliselle lomakkeelle perusteltu esitys. Esitarkastajan tulee informoida tiedekuntaa, mikäli korjattavaa on niin runsaasti, että lopullisen lausunnon antaminen on mahdotonta tiedekunnan asettaman määräajan puitteissa. Jos väitöskirjakäsikirjoituksen tieteellinen taso on riittämätön tai todetut muodolliset ja sisällölliset puutteet ovat huomattavia ja koskevat oleellisia kohtia väitöskirjassa (esim. menetelmien luotettavuus), tulee esitarkastajan toimittaa lausuntonsa tiedekuntaan väittelylupaa puoltamatta, jolloin tiedekunta päättää jatkotoimenpiteistä. Väittelijällä on mahdollisuus vastineen antamiseen esitarkastajien lausunnoista.

II OHJEITA VIRALLISEN VASTAVÄITTÄJÄN LAUSUNNOKSI Väitöstilaisuudessa vastaväittäjän tulee noudattaa tiedekunnalta saatavaa erityistä ohjetta, jossa kuvataan väitöstilaisuuden muodollisuudet (http://www.uef.fi/uef/vaitostilaisuus). Vastaväittäjän lausunto koostuu sekä väitöskirjan käsikirjoituksen tarkastelusta että väitöstilaisuuden arvioinnista. Vastaväittäjän lausunto on väitöskirjan tieteellisen arvon lopullinen luonnehdinta. Vastaväittäjän kirjallisen lausunnon (ks. edellä) tulee sisältää arviointi väitöskirjan tieteellisestä merkityksestä ml. arvio mahdollisten osajulkaisujen tasosta, lyhyt kuvaus ja arvostelu julkisesta tarkastuksesta ja tarkastustilaisuudessa käytetyistä muiden läsnäolijoiden puheenvuoroista. Vastaväittäjän yhteenveto Vastaväittäjän tulee antaa lausunto kahden viikon kuluessa väitöksestä. Vastaväittäjän lausunto päättyy yhteenvetoon. Siinä on syytä selvästi mainita: Onko väitöskirjan tieteellinen taso riittävä Onko tarkastetun tutkimuksen aihe ollut mielekäs ja tieteellisesti merkityksellinen Ovatko tulokset uusia vai aiemmin tehtyjen havaintojen varmistamista tai niiden laajentamista. Erityisesti on mainittava, jos kysymyksessä on ao. tutkimusalan piirissä keskeisen tärkeistä ja huomattavaa kansainvälistä merkitystä omaavista havainnoista. Erittäin ansioituneista väitöskirjoista voi vastaväittäjä esittää arvosanaa kiittäen hyväksytty. Mikäli vastaväittäjä antaa arvioinnin yhteenvetotaulukossa arvosanaehdotuksen kiittäen hyväksytty, tulee arvosanaehdotuksesta laatia erilliselle lomakkeelle perusteltu esitys. Tiedekuntaneuvosto päättää väitöskirjan lopullisesta hyväksymisestä ja mahdollisesta kiittäen hyväksytty maininnasta asiakirjojen perusteella.

OHJEITA VÄITÖSKIRJAN ESITARKASTAJILLE JA VASTAVÄITTÄJÄLLE VÄITÖSKIRJAN TIETEELLISEN TASON ARVIOIMISEKSI Seuraava ohjeisto on laadittu esitarkastajille ja vastaväittäjälle helpottamaan lausunnon antamista ja yhtenäistämään arviointia. Numeeriset arviot viittaavat väitöskirjan arviointitaulukkoon. A KYSYMYKSENASETTELU JA TUTKIMUSSUUNNITELMA 1= Selvä kysymyksenasettelu puuttuu tai sillä ei ole tieteellistä relevanssia. Tutkimusasetelma on väärin suunniteltu niin, ettei se pysty vastaamaan annettuihin kysymyksiin. 2= Kysymyksenasettelu ei ole syntynyt tieteellisen pohdinnan tai kriittisen valintaprosessin tuloksena. Tavanomainen esimerkki on tilanne, jolloin tutkijan käyttöön on jokseenkin sattumanvaraisesti tarjoutunut toisaalta jokin määritysmenetelmä tai toisaalta esim. laajahko potilasaineisto; tällöin tutkimus suoritetaan ilman luovaa alkuperäisperustelua. 3= Tutkimus perustuu alkuperäisideaan, joka on looginen ja tieteellisesti mielekäs. 4= Tutkimuksen lähtökohta on kekseliäs ja tieteellisesti hyvin mielekäs. 5= Tutkimuksen lähtökohta on erityisen kekseliäs ja tieteellisesti erittäin mielekäs, perustuu uutta luovaan ajatteluun tai kumoaa rohkeasti tutkimusalalla aikaisemmin vallinneita käsityksiä. B AINEISTO JA MENETELMÄT 1= Käytetyt menetelmät eivät sovellu tutkittavaan aineistoon tai antavat virheellisiä tai selvästi riittämättömiä vastauksia väitöskirjan kysymyksenasetteluun. Tutkimusaineisto on valikoitunut ja antaa harhaanjohtavan tuloksen. 2= Käytetyt menetelmät soveltuvat aiheena olevan ilmiön tutkimiseen. Menetelmien käyttämiseen ei kuitenkaan liity mitään oleellista omintakeisuutta. Tutkimusaineisto on suppea. 3= Yleisesti käytössä olevaa menetelmää on parannettu tai muunneltu, jonka seurauksena se soveltuu hyvin tehtyyn tutkimustyöhön. Tutkimusaineisto on laadukas. 4= Menetelmiä on sovellettu innovatiivisesti tai niitä on oleellisesti kehitetty tai parannettu, jonka seurauksena ne soveltuvat hyvin tehtyyn tutkimustyöhön. Tutkimusaineisto on hyvin laadukas. 5= Menetelmävalikoima on erityisen laaja tai korkeaa ammattitaitoa vaativa. Tutkimuksen yhteydessä on kehitetty ajatukseltaan tai toteutustavaltaan uusi menetelmä. Tutkimusaineisto on poikkeuksellisen laadukas.

C OMA TYÖPANOS Omaksi työpanokseksi lasketaan tutkijan henkilökohtaisesti suorittama työ, mutta myös apuhenkilöstön suorittama työ sillä edellytyksellä, että tutkija on menetelmiin syvästi perehtynyt, opettaa ne apuhenkilöstölle ja valvoo työn toteuttamista. 1= Väittelijän oma työpanos tutkimusaineiston ja tulosten hankinnassa on ollut vähäinen tai olematon. 2= Väittelijä on itse vastannut osasta tutkimustulosten hankintaa. Väittelijä on perehtynyt riittävästi käytettyihin menetelmiin. 3= Väittelijä on itse tuottanut oleellisen osan tutkimustuloksista. Hän on tutustunut jokaiseen tutkimusmenetelmään niin tarkoin, että käytännössä hallitsee ne. 4= Väittelijä on itse tuottanut erittäin suuren osan tutkimustuloksista. Väittelijä on henkilökohtaisesti perehtynyt jokaiseen menetelmään ja ne on toteutettu hänen omasta toimestaan tai hänen henkilökohtaisesti ohjaamansa työn tuloksena. 5= Väittelijä on itse tuottanut poikkeuksellisen suuren osan tutkimustuloksista. Väittelijä on henkilökohtaisesti perehtynyt syvällisesti jokaiseen menetelmään ja ne on toteutettu hänen omasta toimestaan tai hänen henkilökohtaisesti ohjaamansa työn tuloksena. D TUTKIMUSTULOKSET 1= Väitöskirjan tulokset ovat yhdensuuntaisia aiemmin vallalla olleiden käsitysten kanssa ja varmentavat niitä. 2= Väitöskirjan tulokset täydentävät ja täsmentävät sellaisia aikaisempia käsityksiä, jotka ovat epävarmoja ja/tai hajanaisia. 3= Väitöskirja tuo uusiksi luokiteltavia näkemyksiä tai tietoja tutkimusalaan. 4= Väitöskirjaan sisältyy tärkeitä ja merkittäviä havaintoja 5= Väitöskirjaan sisältyy keskeisen tärkeitä ja merkittäviä havaintoja. E TUTKIMUSALAN TUNTEMUS Väitöskirjan tutkimusalan tuntemus ilmenee paitsi väitöskirjatyön käsikirjoituksesta, mutta myös väitöstilaisuudessa osoitetusta asiantuntemuksesta. 1= Väitöskirjan aihepiirissä on ratkaisevia puutteita tai oleellisia väärinkäsityksiä. 2= Väittelijän tiedot kattavat aihepiirin, mutta edustavat lähinnä passiivista kirjallisuustietoa.

3= Väittelijä hallitsee aihepiirin tiedon ja kirjallisuuden hyvin, ja on muodostanut johdonmukaisen ja kriittisen kuvan aikaisempien julkaisujen ansioista ja heikkouksista. 4= Väittelijän tietämys käsiteltävästä aihepiiristä on niin laaja, että hän pystyy muuttamaan tai täydentämään vallalla olevia käsityksiä. 5= Väittelijän tietämys käsiteltävästä aihepiiristä on niin laaja, että hän oleellisella tavalla pystyy kumoamaan tai muuttamaan ja huomattavalla tavalla täydentämään vallalla olevia käsityksiä. F POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Väittelijän kyky kriittisesti tarkastella omia tutkimustuloksiaan aikaisemman tiedon valossa ilmenee sekä väittelijän tekstistä että väitöstilaisuudessa. Pohdinnassa ja johtopäätöksissä ilmenee väittelijän kyky kriittiseen analyysiin, tieteelliseen rehellisyyteen ja akateemiseen oivaltamiseen 1= Väitöskirjasta puuttuu yleispohdinta ja/tai johtopäätökset tai sellaiseksi nimitetty kohta osoittautuu lähemmässä tarkastelussa pelkäksi yhteenveto-osan tai kirjallisuuskatsauksen toisinnoksi. Johtopäätökset eivät vastaa asetettuihin kysymyksiin. 2= Yleispohdintaosa sisältää luettelomaisen vertailun omista ja aiemmin julkaistuista tutkimustuloksista. Johtopäätökset vastaavat osin asetettuihin kysymyksiin. 3= Väittelijä vertailee omia tutkimuksiaan aiempaan kirjallisuuteen pohtien syitä eroavuuksiin, tunnistaa heikkouksia ja asioita niin omassa kuin aikaisemmissakin töissä. Johtopäätökset vastaavat asetettuihin kysymyksiin ja ovat tieteellisesti perusteltuja. 4= Väittelijä kykenee tekemään omien ja aiempien tutkimusten kriittisen vertailun ja yhteenvedon tutkimusongelman sen hetkisestä tilasta. Johtopäätökset ovat kriittisesti laaditut. 5= Väittelijä kykenee tekemään kriittisen analyysin perusteella luovan synteesin tutkimusongelman senhetkisestä tilasta väitöskirjatyön valossa ja viitoittamaan uusia uria myöhemmille tutkimuksille. Johtopäätökset ovat erityisen kriittisesti laaditut.

Pyydämme esitarkastajia ja vastaväittäjiä täyttämään ja liittämään arvioinnin lausuntoonsa. VÄITÖSKIRJATYÖN ARVIOINNIN YHTEENVETOTAULUKKO Väittelijän nimi Väitöskirja on artikkeliväitöskirja, nk. nippuväitöskirja artikkeliväitöskirja, nk. kappaleväitöskirja monografia YHTEENVETOTAULUKKO 1...2.3..4.5 A B C D E F KYSYMYKSENASETTELU AINEISTO JA MENETELMÄT OMA TYÖPANOS TUTKIMUSTULOKSET TUTKIMUSALAN TUNTEMUS POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET ARVOSANAEHDOTUS Kiittäen hyväksytty Hyväksytty Hylätty Päiväys Allekirjoitus Nimen selvennys Pyydetään palauttamaan täytettynä esitarkastajan ja vastaväittäjän lausunnon mukana.

LIITE ESITARKASTAJIEN/VASTAVÄITTÄJÄN LAUSUNTOON: ESITYS VÄITÖSKIRJAN HYVÄKSYMISESTÄ MAININNALLA KIITTÄEN HYVÄKSYTTY Väittelijän nimi Väitöskirjan nimi Tiedekunnan määräysten mukaisesti väitöskirjoista on käytössä kolme arvolausetta: kiittäen hyväksytty, hyväksytty ja hylätty. Vain poikkeuksellisen korkeatasoista väitöskirjoista annetaan arvolause kiittäen hyväksytty. Esitän yllä olevan väitöskirjan arvolauseeksi kiittäen hyväksytty. Perustelut: pvm esitarkastajan/vastaväittäjän allekirjoitus