Lauhahiipijä ja ketokultasiipi - Päiväperhosseurantaa Tenholan niityillä ja pientareilla Keisarinviitta ohdakkeen kukalla. En havainnut tätä kookasta päiväperhosta laskentalinjallani, mutta Tenholan alueella laji kuitenkin esiintyy ja sen voi tavata esim. mökkipihan kukkaistutukselta. Kuva: Eeva-Liisa Alanen Eeva-Liisa Alanen sähköposti: elalanen@mappi.helsinki.fi Suomen ympäristökeskus (SYKE) Luonnon monimuotoisuuden tutkimusohjelma
Perhoslaskennat Tenholassa vuosina 2001-2004 Taustaa Maataloudessa tapahtuneiden muutosten seurauksena päiväperhosille sopivat elinympäristöt, kuten niityt ja avoimet pellonpientareet, ovat suuresti vähentyneet viime vuosikymmenten aikana. Tästä johtuen on tärkeää seurata perhosten runsaudessa tapahtuvia muutoksia ja tutkia esim. maatalouden ympäristötuen toimenpiteiden vaikutusta niiden elinoloihin. Päiväperhoset ovat hyviä indikaattoreita eli ympäristön tilan ilmentäjiä. Ne reagoivat herkästi paitsi maankäytön, myös ilmaston muutoksiin. Suomen ympäristökeskuksen koordinoima, harrastajavoimin toteutettava päiväperhosseuranta käynnistyi vuonna 1999 (www.ymparisto.fi/paivaperhosseuranta). Laskentalinjoja on ympäri Suomea, mutta eniten kuitenkin Uudenmaan ja Hämeen alueilla. Vuosina 2001-2004 perhosia laskettiin Tenholan lisäksi 36, 36, 33 ja 29 linjalta. Menetelmä Laskenta suoritetaan kulkemalla tasaista tahtia vakioreittiä pitkin ja kirjaamalla päiväperhoset lajeittain muistiin edessä olevalta, 5 x 5 metrin kokoiselta kuvitteelliselta ruudulta. Oma laskentareittini kulki pientareilla, niityillä ja pihapiireissä Tenholan kylän alueella (Kuva 1). Reitti koostuu 17 laskentalohkosta, joista kukin sisältää ainoastaan yhtä elinympäristötyyppiä. Sekä varsinaisten niittyjen että pientareiden kasvillisuus on määritelty joko tuoreeksi tai kuivaksi niityksi niiden kasvilajiston perusteella (Taulukko 1). Laskennan voi suorittaa joko viikoittain tai neljä kertaa kesässä, jolloin ohjeelliset laskentaviikot ovat viikot nro 21, 25, 28 ja 31. Laskin Tenholan linja viikoittain (13 kertaa) vuonna 2001 ja 4 kertaa vuosina 2002-2004. Vuosina 2001 ja 2002 laskijana toimi myös Janne Heliölä (SYKE). Laskenta suoritetaan kunkin laskentaviikon aikana ensimmäisenä mahdollisena eli sääoloiltaan suotuisana päivänä kello 11-17 välillä. Voimakkaan tuulen lisäksi pilvisyys häiritsee perhosten lentoa. Lämpimällä ja tyynellä ilmalla (> 20 o C) perhoset ovat yleensä kuitenkin hyvin liikkeellä, vaikka olisi pilvistäkin. Keväällä ja syksyllä perhoset lentävät viileämmällä säällä kuin keskikesällä. Tulokset Havaitsin koko seurantajakson aikana yhteensä 3061 perhosyksilöä 36 eri lajista. Viisi yleisintä lajia olivat tesma-, lanttu-, neito-, nokkos- ja sitruunaperhonen (Taulukko 2). Näistä selvästi runsain oli tesmaperhonen, johon kuului lähes puolet (46 %) kaikista yksilöstä. Tuntemattomasta syystä johtuen laji oli hyvin vähissä vuonna 2002, millä selittyy myös alhainen kokonaisyksilömäärä vuosiin 2003 ja 2004 verrattuna (Taulukko 3). Samana vuonna neito- ja nokkosperhonen olivat tavallista runsaampia. Linjalle tyypillinen laji oli keltaniittyperhonen, jota esiintyi etenkin kartanon maiden laidunnetulla katajakedolla eli laskentalohkolla 5. Tämä päiväperhonen on eteläisessä Suomessa jokseenkin yleinen muissakin puoliavoimissa ympäristöissä, kuten teiden, peltojen ja metsien reunamilla sekä hakkuuaukeamilla. Esimerkiksi Tenholan linnavuoren ympäristön avoimissa ja heinikkoisissa metsänkohdissa laji esiintyykin omien havaintojeni mukaan runsaana. Keltaniittyperhosen toukka syö erilaisia heiniä, kuten nurmikoita (Poa) ja natoja (Festuca). Lohkoilla 10 (1 yksilö) ja 11 (5 yksilöä) puolestaan esiintyi taantuvaan niittylajistoomme kuuluva ketokultasiipi (Kuvat 2 ja 3). Koko seurantajakson aikana havaitsin eniten päiväperhoslajeja lohkoilla 14 (21 lajia), 7 (18 lajia) ja 1 (17 lajia). Lohko 14 on avoin ja lämmin (lounaaseen avautuva) metsänreuna, jossa edelleen esiintyy melko edustavaa ketokasvillisuutta, kuten ketoneilikkaa (Dianthus deltoides). Myös MYTVAStutkimuksen (Maatalouden ympäristötuen vaikutusten seuranta) tulosten perusteella on todettu, että metsänreunat ovat päiväperhosille arvokkaampia elinympäristöjä kuin koville tuulille alttiit pellonpientareet. Pientenkin niittylaikkujen säilyttäminen maatalousmaisemassa on tärkeää ja esim. lohkon 7 avoimena pitäminen niittämällä olisi todennäköisesti edullista perhosten kannalta.
Kuva 1. Laskentareitin kartta. Reitin kokonaispituus oli 3730 metriä. Taulukko 1. Laskentalohkot. *) = Arvio pientareen leveydestä (m) tai niityn pinta-alasta (ha) nro pituus (m) Lohkon kuvaus Kasvillisuustyyppi Leveys/Ala *) 1 250 Tien ja pellon (kesannolla) välinen piennar Tuore niitty 1,5 m 2 340 Pellon ja metsän välinen piennar Tuore niitty 5 m 3 120 (Pensoittuva) niitty Tuore niitty 200 ha 4 150 Pellon ja metsän välinen piennar Tuore niitty 2 m 5 330 Laidunnettu niitty (Tenholan katajaketo) Tuore niitty 1500 ha 6 360 (Tenholan kartanon) pihapiiri/puutarha 7 300 Niitty/ Pellon ja metsän välinen piennar Kuiva niitty eli keto?(leveä) 8 170 Pellon ja metsän välinen piennar Kuiva niitty eli keto 2 m 9 100 Pihapiiri/puutarha 10 140 Ruohottunut peltotie (niukasti kasvillisuutta) 11 150 Kahden peltolohkon välinen piennar Kuiva niitty eli keto 2,5 m 12 130 Kahden peltolohkon välinen piennar Kuiva niitty eli keto 1,5 m 13 120 Kahden peltolohkon välinen piennar Kuiva niitty eli keto 3 m 14 290 Pellon ja metsän välinen piennar Kuiva niitty eli keto?(leveä) 15 180 Pellon ja pihapiirin välinen piennar Kuiva niitty eli keto?(leveä) 16 100 Tien ja pellon välinen piennar Tuore niitty 1,5 m 17 500 Kahden peltolohkon välinen piennar (järviruokoa) Tuore niitty 3 m
Kuva 2. Ketokultasiipi (Lycaena hippotohoe) on jokseenkin yleinen niittyjen päiväperhonen, joka on todennäköisesti taantunut viime vuosikymmenten aikana maatalouden tehostumisen seurauksena. Koiraan (kuvassa) siipien yläpinnassa on violettia kiiltoa. Tenholan laskentalinjalla lajia esiintyi etenkin piennarlohkolla 11, jonka kasvillisuus on matalaa ja ketomaista. Kuva: Janne Heliölä Kuva 3. Ketokultasiiven takasiivissä on harmaat alapinnat ja punakeltainen reunajuova, jonka sisäpuolella on kaksi riviä pisteitä. Lajin toukka syö niittysuolaheinää (Rumex acetosa) ja ahosuolaheinää (R. acetosella), sekä harvemmin tattaria (Polygonum). Kuva: Janne Heliölä
Taulukko 2. Laskentalinjalla havaitut päiväperhoslajit ja niiden kokonaisyksilömäärät (yks.) vuosina 2001-2004. Perhoslaji Tieteellinen nimi yks. Perhoslaji Tieteellinen nimi yks. Tesmaperhonen Aphantopus hyperantus 1408 Tummapapurikko Lasiommata maera 9 Lanttuperhonen Pieris napi 397 Niittyhopeatäplä Boloria selene 8 Neitoperhonen Nymphalis io 352 Virnaperhonen Leptidea sinapis 8 Nokkosperhonen Nymphalis urticae 237 Amiraali Vanessa atalanta 7 Sitruunaperhonen Gonepteryx rhamni 134 Angervohopeatäplä Brenthis ino 7 Lauhahiipijä Thymelicus lineola 120 Mustatäplähiipijä Carterocephalus silvicola 6 Keltaniittyperhonen Coenonympha pamphilus 68 Suruvaippa Nymphalis antiopa 6 Auroraperhonen Anthocharis cardamines 67 Ketokultasiipi Lycaena hippothoe 6 Piippopaksupää Ochlodes sylvanus 54 Ketohopeatäplä Argynnis adippe 6 Hopeasinisiipi Polyommatus amandus 26 Paatsamasinisiipi Celastrina argiolus 5 Herukkaperhonen Nymphalis c-album 25 Pihlajaperhonen Aporia crataegi 4 Kangasperhonen Callophrys rubi 13 Suokeltaperhonen Colias palaeno 3 Orvokkihopetäplä Argynnis aglaja 13 Ohdakeperhonen Vanessa cardui 3 Metsänokiperhonen Erebia ligea 12 Pursuhopeatäplä Boloria euphrosyne 3 Hohtosinisiipi Polyomnatus icarus 12 Pikkukultasiipi Lycaena phlaeas 1 Niittysinisiipi Polyomnatus semiargus 11 Metsäpapurikko Lasiommata petropolitana 1 Loistokultasiipi Lycaena virgaurea 10 Kangassinisiipi Plebeius argus 1 Naurisperhonen Pieris rapae 10 Ruostenopsasiipi Thecla betulae 1 Taulukko 3. Lohkottaiset laji- ja yksilömäärät vuosina 2002-2004 sekä koko seurantajakson aikana (yht.) v. lohko 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 yht -02 lajit 7 4 3 5 4 3 11 4 2 5 9 6 6 11 3 4 7 19 yksilöt 16 11 4 12 8 6 28 10 2 78 15 11 19 19 4 4 47 294-03 lajit 12 6 9 6 6 9 9 5 6 8 9 2 3 12 6 5 4 25 yksilöt 66 68 31 29 29 20 67 36 28 47 21 17 33 73 18 47 26 656-04 lajit 12 11 4 5 5 8 8 6 3 3 6 2 3 11 7 1 5 24 yksilöt 47 59 8 20 23 21 59 31 5 17 15 13 34 57 33 1 17 460 yht. lajit 17 16 11 9 10 13 18 8 8 9 11 7 9 21 11 7 10 34 yksilöt 129 138 43 61 60 47 154 77 35 142 51 41 86 149 55 52 90 1410 Kirjallisuutta Heliölä, J., Kuusaari, M. & Niininen, I. (2005) Maatalousympäristön päiväperhosseurannan vuoden 2004 tulokset. Baptria 30 (2): 52-57. Heliölä, J., Kuussaari, M. & Niininen, I. (2004) vuoden 2003 tulokset. Baptria 29 (2): 44-48. Kuussaari, M., Heliölä, J. & Niininen, I. (2003) vuoden 2002 tulokset. Baptria 28 (2): 18-24. Kuussaari, M., Heliölä, J. & Niininen, I. (2002) vuoden 2001 tulokset. Baptria 27 (2): 38-47. Kuussaari, M., Heliölä, J., Tiainen, J. & Helenius, J. (toim.) (2008) Maatalouden ympäristötuen merkitys luonnon monimuotoisuudelle ja maisemalle. MYTVAS-loppuraportti 2000 2006. Suomen ympäristö 4: 1-208. Kuussaari M., Pöyry J. & Lundsten K.-E. (2000) Maatalousympäristön päiväperhosseuranta: seurantamenetelmä ja ensimmäisen vuoden tulokset. Baptria 25 (2): 44-56. Marttila, O., Saarinen, K., Aarnio, H., Haahtela, T. & Ojalainen, P. (2000) Päiväperhosopas. Tammi. Mikkola, K. & Tanner, H. (2001) Perhospuutarha. Tammi. Tiainen, J., Kuussaari, M., Laurila, I.P. & Toivonen, T. (2004) Elämää pellossa. Suomen maatalousympäristön monimuotoisuus. Edita.