Maatalousympäristön päiväperhosseurannan vuoden 2017 tulokset

Transkriptio

1 Maatalousympäristön päiväperhosseurannan vuoden 2017 tulokset Janne Heliölä & Mikko Kuussaari Suomen ympäristökeskus JANNE HELIÖLÄ Metsäaukkojen mustatäplähiipijä (Carterocephalus silvicola) oli kesän 2017 yksi harvoista menestyjistä. Havaintoja kertyi selvästi edeltävää kesää, ja myös koko seurantajakson keskiarvoa enemmän. MAATALOUSYMPÄRISTÖN PÄIVÄPERHOSSEURANTA Maatalousympäristön päiväperhosseuranta on toiminut vuodesta 1999 lähtien. Seurannan kuluessa vapaaehtoiset havainnoijamme ovat tehneet yli perhoslaskentaa ja kävelleet niillä noin kilometriä. Tässä raportissa esitellään kesän 2017 seurantatulokset. Raportin laajempi verkkoversio on ladattavissa kotisivultamme, samoin kuin kaikki seurantaan liittyvät ohjeet ja lomakkeet. Kirjoittajien osoite Authors address: Suomen ympäristökeskus, Biodiversiteettikeskus, PL 140, Helsinki, sähköposti: Vuonna 2017 seurannan toiminta jatkui aiemmissa uomissaan. Elokuussa tiedotimme medialle ennakkoarvioita perhoskesästä 2017, ja syksyn mittaan tarkensimme näkemyksiä seurannan Facebook- ja verkkosivuilla. Toimintaohjeet ja lomakkeet säilyivät ennallaan, ja lajikohtaiset kannanarviot laskettiin aiempaan tapaan TRIM-ohjelmalla (ks. Heliölä ym. 2010). Kansainvälisen yhteistyön hedelmänä syntyi Millsin ym. (2017) tutkimusartikkeli, joka vahvisti että levinneisyysalueen reunoilla monien päiväperhoslajien kannanvaihtelut ovat suurempia kuin ydinalueilla. Tutkimuksen toinen kiinnostava havainto oli, että negatiivinen tihey- 44 Baptria 2/2018 destä riippuvuus vaikutti perhoskantojen muutokseen vielä voimakkaammin kuin vuosittaiset sääolosuhteet. Tiheydestä riippuvuudella tarkoitetaan sitä, että lajin suurella kannalla on aina suurempi todennäköisyys pienentyä kuin pienellä perhoskannalla. Lisäksi tuoreesta ebms keskusrekisteristä (Heliölä & Kuussaari 2017) luovutettiin Suomen ja muiden päiväperhosseurantojen tietoaineistoja neljän uuden tutkimushankkeen käyttöön. Näistä voidaan odottaa mielenkiintoisia tuloksia vuoden parin kuluessa. Kotimaassa virittelemme yhteistyötä Helsingin yliopistolla alkaneen, maamme ekologisia pitkäaikaisseurantoja hyödyntävän tutkimushankkeen kanssa (Research Centre for Ecological Change). Seurantamme tuottamia TRIM-indeksejä hyödynnetään lisäksi käynnissä olevassa lajien uhanalaisuusarvioinnissa. Tuloksillemme onkin löytynyt hyötykäyttöä jo ilahduttavan monessa yhteydessä (Taulukko 1). Havainnoijien määrä notkahti Kesällä 2017 seurantaa tehtiin yhteensä 44 laskentalinjalla (Kuva 1, Taulukko 2). Tämä oli alhaisin lukema sitten vuoden Huolestuttavinta on, että laskusuuntaus on jatkunut jo useampia vuosia. Syynä lienee ainakin se, että viimeiset neljä kesää ovat kaikki olleet joko koleita, sateisia tai molempia, joten sekä perhoset että onnistumisen tunteet ovat olleet harvassa.

2 Results of the butterfly monitoring scheme in Finnish agricultural landscapes for the year 2017 Butterflies have been monitored in Finland with volunteer-based transect counts since In 2017, a total of butterflies from 70 species were recorded from 44 transects (Table 1, Fig. 1). The numbers of observed butterfly species varied between 14 and 49, with an average of 28.7 species and 920 individuals per transect. Annual abundance indices were calculated for 51 butterfly species using the TRIM software. The summer of 2017 continued the series of below-average or poor years for Finnish butterflies. After a brief recovery in 2016, most species again decreased in abundance. The summer was exceptionally cool and cloudy especially in Southern Finland, resulting in poor conditions for both butterflies and their recorders. Although only 27 species (53 %) occurred less numerous than in 2016, the abundances of 38 species (75 %) were below their tenyear average (Table 3). Five species fell to their lowest numbers on the 21 st century (e.g. Aporia crataegi and all three Pararge species), while only one (the ever-expanding Araschnia levana) reached its new top record. Over the period of , a total of 21 species show a decreasing trend and 7 species an increasing trend, with 10 species regarded as stable (Fig. 5). Other day-active Macrolepidopteran species were recorded thoroughly on 18 transects. A total of individuals and 171 species were observed (Table 2). The average number of moth individuals increased by 35 % from the previous year. Population trends for the 32 most abundant moth species in are also reported (Table 4, Fig. 4). Resultat från uppföljningen av dagfjärilspopulationer i jordbruksmiljöer 2017 Dagfjärilspopulationer har i Finland följts upp genom att frivilliga utfört linjetaxeringar sedan År 2017 noterades sammanlagt exemplar av 70 dagfjärilsarter på 44 linjer (Tabell 1, Figur 1). Antalet observerade dagfjärilsarter varierade mellan 14 och 49. I medeltal noterades 28,7 arter och 920 exemplar per linje. Årliga abundansindex beräknades för 51 dagfjärilsarter med hjälp av mjukvaran TRIM. Sommaren 2017 blev en fortsättning på serien av somrar som för dagfjärilarnas del låg under medeltalet eller var direkt dåliga. Sommaren var exceptionellt kylig och molnig speciellt i södra Finland, vilket innebar svåra förhållanden för både dagfjärilar och fjärilsinventerare. Trots att bara 27 arter (53 %) förekom i mindre antal än under 2016 låg 38 arters (75 %) abundanser under medeltalet för de senaste tio åren (Tabell 3). För fem arters del var det noterade antalet 2017 det lägsta under 2000-talet (t.ex. Aporia crataegi och alla tre Pararge-arter), medan endast en art (den fortsatt expansiva Araschnia levana) nådde en ny toppnotering. Under perioden uppvisar sammanlagt 21 arter en minskande och 7 arter en ökande trend. 10 arter bedöms ligga på en stabil nivå (Fig. 5). Andra dagaktiva storfjärilarter räknades noggrant på 18 linjer. Sammanlagt exemplar av 171 arter observerades (Tabell 2). Antalet exemplar ökade med 35 % från föregående år. Populationsutvecklingen för de 32 talrikaste arterna under presenteras i Tabell 4 och Figur 4. Seurantalinjat 2017 Missä käytetty Mistä löytyy Vanha linja Uusi linja Osa Euroopan ruohostomaiden päiväperhosten tilaindikaattoria Yksi Suomen maatalousluonnon tilan mittareista Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman vaikuttavuusindikaattori Suomen lajien uhanalaisuusarviointi Grassland Butterfly Indicator indikaattori MA10 Ympäristö lajienuhanalaisuus2019 KUVA 1. Laskentalinjat vuonna 2017 sekä eliömaantieteellisten maakuntien rajat. TAULUKKO 1. Seurantamme aineistoja on käytetty useissa ympäristön tilaan liittyvissä viranomaisraportoinneissa. 45 Baptria 2/2018

3 2017 Pienin Keski- Suurin Yhteensä arvo Laskettuja linjoja yhteensä , vähintään 12 laskentakertaa , Laskentakertoja yhteensä keskimäärin 11,8 10,6 11,9 12,9 - Linjojen yhteispituus, km Päiväperhoset Lajeja yhteensä keskimäärin 28,7 27,4 29,9 33,7 - Yksilöitä yhteensä keskimäärin Muut päiväaktiiviset suurperhoset Linjoja joilta havaintoja , joilta ilmoitettu yli 20 lajia , Lajeja yhteensä keskimäärin 27,8 22,8 25,4 27,7 - Yksilöitä yhteensä keskimäärin TAULUKKO 2. Maatalousympäristön päiväperhosseurannan tunnusluvut vuodelta 2017 verrattuna edelliseen kymmenvuotiskauteen ( ). Viimeisessä sarakkeessa yhteenvetoa koko aineistosta ( ). Muuan laskija totesikin viime juhannuksen jälkeen, että tyhjän saa pyytämättäkin ja ilmoitti jäävänsä odottamaan seuraavaa kesää. Toivottavasti se on vaihteeksi suotuisampi, elvyttäen sekä perhoskantoja että havainnoijien mielialoja. Vaihtuvuus havaintopaikoissa oli tavanomaista suurempaa. Uusia laskentalinjoja perustettiin kaksi (EH Akaalle ja PP Ouluun), ja kahdella linjalla havainnointia jatkettiin tauon jälkeen. Kolmella linjalla seuranta päättyi nyt pysyvästi, kolmella muulla on vielä toiveita jatkosta. Etelässä taas kolea kesä Vuonna 2017 sekä kevät että kesä olivat tavanomaista kylmempiä, siten että vasta elokuu oli lämpötiloiltaan keskimääräinen. Kesä- ja heinäkuu olivat jopa harvinaisen koleita, etenkin etelässä (Ilmatieteen laitos 2017). Heinäkuussa lämpimintä oli yllättäen Lapissa, missä mitattiin seitsemän hellepäivän korkein lämpötila. Kesän koleus näkyi myös perhoslaskentojen aikaisissa lämpötiloissa, jotka olivat kevään alkua lukuun ottamatta keskimääräistä alhaisempia (Kuva 2). Ero keskiarvoon oli suurimmillaan juuri heinäkuussa, kun päiväperhoset ovat runsaimmillaan. Elokuu ei ollut muita kuukausia parempi, sillä se oli keskimääräistä pilvisempi ja päivälämpötilat jäivät siten alhaisiksi. Perhosmäärät olivat jo keväällä keskimääräistä alhaisempia (Kuva 3). Kylmien säiden seurauksena lajien lentoajat lykkääntyivät tavanomaisesta, joten perhoskesän huippukin ajoittui vasta heinäkuun jälkipuoliskolle. Tämän seurauksena loppukesällä perhosia olikin sitten tavanomaista runsaammin, ja monesta lajista tehtiin poikkeuksellisen myöhäisiä havaintoja. Keskilämpö laskennan alussa Kalenteriviikko KUVA 2. Keskimääräiset laskennan aikaiset lämpötilat kesällä 2017 sekä vuosina keskimäärin. Päiväperhosyksilöitä / km Touko Kesä1 - Kesä2 - Heinä1 - Heinä2 - Elo1 - Elo2 - KUVA 3. Päiväperhosten keskitiheydet laskentalinjoilla kesän eri aikoina vuonna 2017 sekä vuosina keskimäärin. joten päiväperhoset vähissä Kesällä 2017 seurannassa havaittiin yksilöä yhteensä 70 päiväperhoslajista (Taulukko 2). Havaintomäärät nousivat edellisvuodesta keskimäärin 13 %, mutta tämä selittyi lähinnä muutaman yleisen lajin runsastumisella. Lajimäärällä mitattuna kärkeen palasi taas Kb Kesälahden laskentalinja (49), perässään Kb Liperin Ahonkylä (47) ja Ka Kouvola (46). Edelliskesänä yli 40 päiväperhoslajiin päästiin vain kolmella linjalla, nyt sentään jo seitsemällä. Kesälahden linjalla myös havaintomäärä oli ylivoimaisesti korkein (5 200). Yhteenveto kaikkien laskentalinjojen laji- ja yksilömääristä on esitetty vuosiraportin verkkoversiossa. Edelliskesään verrattuna yhteensä Baptria 2/2018

4 KUVA 4. Päiväperhosten (45 lajia) ja muiden suurperhosten (32 lajia) kannankehityksen yleisindeksi ensin mainituilta , jälkimmäisiltä Koosteindeksit ovat geometrisia keskiarvoja yksittäisten lajien indekseistä. Vertailukohtana on vuosi 2001, joka saa indeksiarvon 1. KUVA 5. Kannankehitykseltään eri trendiluokkiin sijoittuneiden päiväperhoslajien lukumäärät. TRIM-ohjelma antoi trendi-arvion yhteensä 38 lajille. Laji-indeksien geometrinen keskiarvo 2,0 1,5 1,0 0,5 0, Päiväperhoset (45 lajia) Muut suurperhoset (32 lajia) Päiväperhoslajeja Kannankehityksen trendi PETER VON BAGH päiväperhoslajia esiintyi nyt vähälukuisempana ja 24 runsaampana. Näin mitattuna kesä 2017 oli siis vain hieman edellistä heikompi. Edeltävään vuosikymmeneen verrattuna tilanne oli kuitenkin huomattavasti kurjempi; peräti 38 lajia (75 %) esiintyi nyt keskimääräistä harvalukuisempina, kun runsaampia oli vain 13 (25 %). Yleiskuvaltaan päiväperhoskesä 2017 oli siis hieman edellistä huonompi, mutta 2000-luvun heikoimmasta päästä. Seurannan yleisindeksi on ollut alempana vain vuosina 2008 ja (Kuva 4). TRIM-analyysin perusteella 2000-luvun aikana merkitsevästi vähentyneitä lajeja oli nyt 21, vakaita 10 ja runsastuneita vain 7 (Kuva 5). Saarisen (2018) raportoimat tulokset antoivat perhoskesästä 2017 edellä kuvattua selvästi myönteisemmän kuvan. Tämä voi selittyä ainakin osin sillä, että NA- FI-seurannan havainnoista suurempi osa kertyy maamme keski- ja pohjoisosista, missä kesä oli sääoloiltaan suotuisampi (ks. yllä). JANNE HELIÖLÄ Papurikkoja Punaiseen kirjaan? Enemmistö päiväperhoslajeista esiintyi nyt edellisvuosia vähälukuisempina. Yksittäisten lajien havaintomäärät ja kannanmuutokset on esitetty taulukossa 3. Raportin verkkoversiosta löytyvät lisäksi vuosittaiset kannankehityskäyrät yhteensä 51 päiväperhoslajin osalta. Vuosi 2017 oli seurantajakson heikoin Monet lajit olivat kesällä 2017 vähälukuisia. Tilastoissa alaspäin tippuivat mm. aurora ja ruskosinisiipi. 47 Baptria 2/2018

5 TAULUKKO 3. Seurannassa havaitut päiväperhoslajit kesältä 2017 järjestettynä havaintojen yhteismäärän mukaan. Lisäksi on ilmoitettu, monellako linjalla laji havaittiin (n=44) sekä TRIM-indeksin muutos (%) verrattuna edelliskesään ja vuosien keskiarvoon. Metsänokiperhosella vertailukohtina on käytetty vuotta 2015 sekä edellisten viiden parittoman vuoden keskiarvoa. = seurannan heikoin ja = paras vuosi lajille. Muutos Sija Yksilö- Linjoja verrattuna Laji määrä (n=44) Tesmaperhonen (Aphantopus hyperantus) Lanttuperhonen (Pieris napi) Lauhahiipijä (Thymelicus lineola) Metsänokiperhonen (Erebia ligea)* Sitruunaperhonen (Gonepteryx rhamni) Angervohopeatäplä (Brenthis ino) Niittyhopeatäplä (Boloria selene) Karttaperhonen (Araschnia levana) Neitoperhonen (Nymphalis io) Kangasperhonen (Callophrys rubi) Orvokkihopeatäplä (Argynnis aglaja) Loistokultasiipi (Lycaena virgaureae) Hopeasinisiipi (Plebeius amandus) Piippopaksupää (Ochlodes sylvanus) Niittysinisiipi (Plebeius semiargus) Nokkosperhonen (Nymphalis urticae) Pursuhopeatäplä (Boloria euphrosyne) Virnaperhonen (Leptidea sinapis) Pikkuapollo (Parnassius mnemosyne) Liuskaperhonen (Nymphalis c-album) Idänniittyperhonen (Coenonympha glycerion) Ketosinisiipi (Plebeius idas) Kangassinisiipi (Plebeius argus) Juolukkasinisiipi (Plebeius optilete) Keisarinviitta (Argynnis paphia) Tummapapurikko (Pararge maera) Ketohopeatäplä (Argynnis adippe) Mustatäplähiipijä (Carterocephalus silvicola) Suokeltaperhonen (Colias palaeno) Ratamoverkkoperhonen (Melitaea athalia) Ketokultasiipi (Lycaena hippothoe) Hohtosinisiipi (Plebeius icarus) Auroraperhonen (Anthocharis cardamines) Pihlajaperhonen (Aporia crataegi) EIJA PUTKURI Tummapapurikko. yhteensä viidelle päiväperhoslajille. Näistä pihlajaperhosen (Aporia crataegi) ja tuominopsasiiven (Satyrium pruni) kannanvaihtelut ovat aiemminkin olleet rajuja, kun taas naurisperhosen (Pieris rapae) ja etenkin tumma-, metsä- sekä täpläpapurikon (Pararge maera, P. petropolitana ja P. aegeria) havaintomäärät ovat laskeneet koko 2000-luvun ajan. Pian valmistuvassa uhanalaisuusarvioinnissa papurikot lienevät uhanalaisuuden kynnyksellä. Monen muun vastoinkäymisistä huolimatta karttaperhonen (Araschnia levana) porskuttaa aina vaan; taas uusi, selvästi edellistä korkeampi huippuvuosi. Myös peltovirnaperhonen (Leptidea juvernica) tavattiin ennätysmäärällä laskentalinjoja (+3), vaikka havaintojen yhteismäärä vähän laskikin. Kangasperhonen (Callophrys rubi) toipui edelliskesän notkahduksestaan 2000-luvun keskimääräiselle tasolleen. Yleisimmistä lajeista myös lanttuperhonen (Pieris napi) runsastui selvästi. Erityisen runsaana tavattiin nyt mustatäplähiipijää (Carterocephalus silvicola), joka oli ollut vähissä edelliset viisi vuotta. Sekä sinisiivillä että hopeatäplillä kannanmuutoksia tapahtui molempiin suuntiin, mikä on niille varsin epätyypillistä. Sitä vastoin kaikkien aikuistalvehtijoiden 48 Baptria 2/2018

6 Muutos Sija Yksilö- Linjoja verrattuna Laji määrä (n=44) Peltovirnaperhonen (Leptidea juvernica) Amiraali (Vanessa atalanta) Pikkukultasiipi (Lycaena phlaeas) Paatsamasinisiipi (Celastrina argiolus) Suruvaippa (Nymphalis antiopa) Kirjoverkkoperhonen (Euphydryas maturna) Lehtosinisiipi (Plebeius artaxerxes) Rämehopeatäplä (Boloria eunomia) Kaaliperhonen (Pieris brassicae) Suohopeatäplä (Boloria aquilonaris) Naurisperhonen (Pieris rapae) Metsäpapurikko (Pararge petropolitana) Mansikkakirjosiipi (Pyrgus malvae) Ruskosinisiipi (Plebeius eumedon) Ritariperhonen (Papilio machaon) Haapaperhonen (Limenitis populi) Rinnehopeatäplä (Argynnis niobe) Keltaniittyperhonen (Coenonympha pamphilus) Ruostenopsasiipi (Thecla betulae) Suonokiperhonen (Erebia embla) Rahkahopeatäplä (Boloria frigga) Ohdakeperhonen (Vanessa cardui) Häiveperhonen (Apatura iris) Virnasinisiipi (Glaucopsyche alexis) Keltatäplähiipijä (Carterocephalus palaemon) Tummakirjosiipi (Pyrgus alveus) Tuominopsasiipi (Satyrium pruni) Pikkuhäiveperhonen (Apatura ilia) Kalliosinisiipi (Scolitantides orion) Purohopeatäplä (Boloria thore) Saraikkoniittyperhonen (Coenonympha tullia) Kannussinisiipi (Cupido argiades) Tamminopsasiipi (Favonius quercus) Helmihopeatäplä (Issoria lathonia) Isonokkosperhonen (Nymphalis xanthomelas) Täpläpapurikko (Pararge aegeria) kannat laskivat selvästi, jyrkimmin neitoperhosella (Nymphalis io). Seurannan tunnuslajille loistokultasiivelle (Lycaena virgaureae) 2000-luku on ollut synkkää aikaa (Kuva 6). Nykyisin lajista havaitaan suurempia yksilömääriä vain Kotka Kokkola-linjan itäpuolella, siitä länteen lähinnä yksin kappalein. Harvinaisemmista lajeista kertyi paria edellisvuotta paremmin havaintoja. Tauon jälkeen listoille saatiin taas kalliosinisiipi (Scolitantides orion) Ab Lohjalta, kannussinisiipi (Cupido argiades) Sa Lappeenrannasta, purohopeatäplä (Boloria thore) Kb Kiteeltä ja helmihopeatäplä (Issoria lathonia) Ab Paraisilta. Yksi ke- KUVA 6. Loistokultasiiven kannat ovat hyvinä perhoskesinä aina hieman toipuneet, mutta suuntaus on selvä: jyrkästi alaspäin. TRIM-indeksi (2001=1) 2,0 1,5 1,0 0,5 0,0 Loistokultasiipi Yleisindeksi Baptria 2/2018

7 EIJA PUTKURI 2,0 Kaaliperhonen Naurisperhonen Ohdakeperhonen TRIM-indeksi (2001 = 1) 1,5 1,0 0,5 0, KUVA 7. Kaali- ja naurisperhosen (kuvassa) havaintomäärät ovat olleet 2000-luvulla laskusuunnassa, samoin ohdakeperhosen lukuun ottamatta vuoden 2009 massavaellusta (joka on jätetty pois tästä kuvasta). sän ominaispiirteistä oli sekin, että soiden päiväperhosia tavattiin laskennoissa tavanomaista enemmän. Vaeltajat olivat kaikki vähälukuisia, mitä ilmeisimmin siksi että tällä kertaa suotuisat hellevirtaukset kiersivät maamme tyystin. Kaali- ja naurisperhosen (Pieris brassicae, P. rapae) sekä ohdakeperhosen (Vanessa cardui) havaintomäärät ovat ylipäätään olleet 2000-luvulla laskusuunnassa (Kuva 7). Tavallisemmista vaeltajista vain amiraalin (Vanessa atalanta) havainnot ovat lisääntyneet. Tätä voinee pitää hieman yllättävänä, kun samaan aikaan maahamme on asettunut pysyvästikin monia uusia päiväperhoslajeja. Myös meille jo hetkeksi asettuneen isonokkosperhosen (Nymphalis xanthomelas) tulevaisuus näyttää uhatulta, sillä lajista kertyi linjoilta enää yksi havainto. TRIM-tuloksia myös muista suurperhosista Lähes puolelta laskentalinjoista kirjataan säännöllisesti myös muut vastaan tulleet suurperhoslajit. Niistä kertyy havaintoja keskimäärin noin kolmannes päiväperhosten määristä (Taulukko 2). Vähäisten resurssien vuoksi näitä aineistoja on kuitenkin pystytty analysoimaan lähinnä 10-vuotisraportissa (Heliölä ym. 2010). Tilannetta päätettiin parantaa viime syksynä. Tuolloin yhteisessä kahvipöydässä SYKEssä syntyi idea vertailla samasta lajijoukosta kahdella eri menetelmällä linjalaskennalla ja valorysillä kerättyjen havaintoaineistojen tuottamia kannankehitysarvioita. Tämän vertailun tulokset esitetään jäljempänä tässä lehdessä (Pöyry ym. 2018). Kun kerran TRIM-indeksit oli tätä varten laskettu, niin päätimme esittää niistä tässä yhteenvedon huolimatta siitä, että indeksien päivittämiseen vuodelle 2017 ei löytynyt aikaa. TRIM-indeksit laskettiin kaikkiaan 32 suurperhoslajille, joista keskeiset tulostiedot on esitetty taulukossa 4. Lajijoukolle laskettiin myös sen keskimääräistä kannankehitystä kuvaava indeksi, samoin kuin päiväperhosillekin (Kuva 4). Tulosten perusteella tämän lajijoukon kannat ovat kehittyneet tasaisemmin kuin päiväperhosilla; merkitsevästi vähentyneitä lajeja oli kahdeksan, runsastuneita vain yksi vähemmän ja vakaana pysyneitä viisi. Myös yleisindeksin vuosittainen vaihtelu on ollut vähäisempää. Taustalla lienee ainakin mittarien ja yökkösten vähäisempi herkkyys vuosittain vaihteleville sääolosuhteille, eli auringonpaisteen ja lämmön määrille. Suurempiakin kannanmuutoksia on silti tapahtunut, ennen kaikkea vyökiiltoyökkösellä (Protodeltote pygarga), ruu- Päiväaktiivinen niittoyökkönen (Euclidia glyphica) on maatalousympäristöjen melko runsaasti havainnoituja 'yöperhosia'. KUVA JANNE HELIÖLÄ. 50 Baptria 2/2018

8 TAULUKKO 4. Seurannassa yleisimmin havaittujen 32 muun suurperhoslajin kannankehitys vuosina Sarakkeina TRIM-analyysin havaintomäärä, kannan keskimääräinen vuosimuutos sekä arvio kehitystrendistä. Trendiluokat kuten kuvassa 5 (? = ei trendiä). KUVA 8. Neljän laskennoissa yleisesti tavattavan mittarija yökköslajin kannankehitys vuosina Kunkin kuvaajan yläkulmaan merkityt trendiarviot kuten taulukossa 4. Laji Yksilöitä Vuosi- Trendi muutos (%) arvio Scotopteryx chenopodiata Chiasmia clathrata Ematurga atomaria Xanthorhoe montanata ? Odezia atrata Euclidia glyphica Polypogon tentacularius Scopula immorata Lomaspilis marginata ? Siona lineata Cabera pusaria Rheumaptera hastata Autographa gamma Idaea serpentata ? Epirrhoe alternata Cryptocala chardinyi Cabera exanthemata Rivula sericealis ? Idaea pallidata Diacrisia sannio Protodeltote pygarga Scopula immutata ? Scopula ternata ? Hypena proboscidalis Epirrhoe tristata 388-3? Eulithis populata Camptogramma bilineatum Xanthorhoe spadicearia 341-3? Timandra griseata ? Scopula floslactata 258-3? Eilema lutarellum ? Callistege mi 210-5? 51 Baptria 2/2018

9 MAATALOUSYMPÄRISTÖN PÄIVÄPERHOSSEURANTA Vuosi 2018 on Maatalousympäristön päiväperhosseurannan juhlavuosi havaintoja on nyt koossa jo kahdeltakymmeneltä vuodelta. Tavoitteena on koostaa tuloksista tavanomaista tuhdimpi tietopaketti. Lähteet Heliölä, J., Kuussaari, M. & Niininen, I. 2010: Maatalousympäristön päiväperhosseuranta Suomen ympäristö 2/2010. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 65 s. tumittarilla (Chiasmia clathrata) ja keihäsmittarilla (Rheumaptera hastata). Kuvassa 8 on esitetty esimerkkinä neljän mittari- sekä yökköslajin kannankehityskäyrät. Seurannalla juhlavuosi Tätä lukiessasi käynnissä on seurantamme 20. maastokausi. Aikasarjalla alkaa siis olla jo mittaa. Tasavuosien kunniaksi pyrimme tuottamaan tuloksistamme myös laajemman tulosjulkaisun, kuten ensimmäisenkin vuosikymmenen jälkeen (Heliölä ym. 2010). Toivottavasti tämä onnistuu jo vuoden 2019 aikana. Seuranta jatkuu aiempaan tapaansa ja kauden 2018 tulokset raportoidaan 2019 sekä Baptriassa että seurannan verkkosivulla. Tuoreinta tietoa saat seuraamalla meitä Facebookissa ( Kiitokset Lämmin kiitos kaikille seurantaan osallistuneille havainnoijille (Liite 1). Kiitokset myös Eija Putkurille ja Peter von Baghile hienojen valokuvien luovuttamisesta käyttöömme. Heliölä, J. & Kuussaari, M. 2017: Maatalousympäristön päiväperhosseurannan vuoden 2016 tulokset. Baptria 42: Ilmatieteenlaitos 2017: Kesä- ja heinäkuun 2017 kuukausikatsaukset. Ladattavissa verkko-osoitteessa Mills, S.C., Oliver, T.H., Bradbury, R., Gregory, R.D., Brereton, T., Kühn, E., Kuussaari, M., Musche, M., Roy, D.B.., Schmucki, R., Stefanescu, C., van Swaay, C. & Evans, K.L. 2017: European butterfly populations vary in sensitivity to weather across their geographical ranges. Global Ecology and Biogeography 26: DOI: / geb Pöyry, J.,Heliölä, J., Kuussaari, M. & Leinonen, R. 2018: Perhosten kannanvaihtelut kahdessa erityyppisessä seurannassa vastaavatko linjalaskennoilla ja valorysillä tehdyt havainnot toisiaan? Baptria 43: Saarinen, K Valtakunnallinen päiväperhosseuranta Baptria 43: LINJAN SIJAINTI LINJAN LASKIJA(T) Varsinais-Suomi Kemiönsaari, Skoböle Lohja, Mustlahti Markku Lintervo Juha Korhonen Tammela, Korteniemi Urjala, Puolimatka Urjala, Hakkila Janne Heliölä Pekka Vantanen Sauli Turja Paimio, Askala Parainen, Mielisholm Salo, Pappila Turku, Kurala Vihti, Nummela Uusimaa Espoo-Vihti, Nuuksio Espoo, Söderskog Porvoo, Stensböle Sipoo, Nikkilä Etelä-Karjala Kotka, Laajakoski Kotka, Rapakivenjärvi Satakunta Huittinen, Helenansaari Huittinen, Vanhakoski Etelä-Häme Akaa, Heinäkangas* Kärkölä, Tillola Lahti, Nastola Loppi, Kormu Orivesi, Siitama Pälkäne, Pohjalahti Somero, Häntälä Reijo Myyrä Rainer Grönholm Matias Kuokkanen Reijo Myyrä Janne Heliölä Juha Sormunen Juha Sormunen Peter von Bagh Mikko Kuussaari Lauri Luukkonen Lauri Luukkonen Vuokko Viitamäki Vuokko Viitamäki Liisa Lilvanen-Pelkonen Jarmo Eronen Juha Sormunen Markku Savolainen Janne Heliölä Risto Martikainen Reijo Myyrä Etelä-Savo Lappeenranta, Korvenkylä Mäntyharju (3 linjaa) Ruokolahti, Aisaniemi Etelä-Pohjanmaa Vaasa, Teeriniemi Pohjois-Häme Jyväskylä, Nyrölä Pohjois-Savo Mikkeli, Haukivuori Pohjois-Karjala Juuka, Vuokko Kesälahti, Alakylä Kitee, Potoskavaara Liperi, Kaatamo Liperi, Ahonkylä Liperi, Leppälahti Rääkkylä, Saviniemi Pohjois-Pohjanmaa Oulu, Korvenkylä* Oulu, Yli-Tannila Tyrnävä, Temmes Utajärvi, Pälli Kimmo Saarinen ym. Aate, Susu ja Milka Rytteri Terho Poutanen Börje Snickars Olli Lahtinen Anja & Pekka Paavilainen Markus Piirainen Mika Karttunen, Hans Colliander Tupu Vuorinen Ali Karhu Ali Karhu Anneli ja Jaakko Raunio Tatu Sallinen Harry Nyström Ilmari Juutilainen Annikki Näppä Eero Lindgren LIITE 1. Päiväperhosten seurantalinjat laskijoineen vuonna *Uudet linjat. 52 Baptria 2/2018

10 Perhosten kannanvaihtelut kahdessa erityyppisessä seurannassa vastaavatko linjalaskennoilla ja valorysillä tehdyt havainnot toisiaan? Juha Pöyry, Janne Heliölä, Mikko Kuussaari & Reima Leinonen TIMO LEHTO Karhusiilikkään (Diacrisia sannio) koiras on tyypillinen esimerkki perhosesta, jota voidaan havaita sekä päivällä että yöllä. Lajin vuosittaiset kannanvaihtelut vastaavat varsin hyvin toisiaan verrattaessa Maatalousympäristön päiväperhosseurannan ja Valtakunnallisen yöperhosseurannan havaintotietoja toisiinsa. Kirjoittajien osoitteet Authors addresses: Juha Pöyry, Janne Heliölä, & Mikko Kuussaari Suomen ympäristökeskus, Biodiversiteettikeskus, PL 140, Helsinki, & Reima Leinonen Kainuun Elinkeino-, Liikenne ja Ymparistokeskus, PL115, Kajaani, Suomessa toimii kaksi perhosiin keskittynyttä pitkäaikaisseurantaa, joiden avulla pystytään seuraamaan tarkasti lajien kannoissa vuosien välillä tapahtuvia muutoksia. Nämä seurannat ovat Valtakunnallinen yöperhosseuranta (Nocturna), joka käynnistyi vuonna 1993 (Leinonen ym. 2016, 2017), ja Maatalousympäristön päiväperhosseuranta, joka käynnistyi vuonna 1999 (Heliölä ym. 2010, Heliölä & Kuussaari 2017). Valtakunnallisen yöperhosseurannassa havaintomenetelmänä ovat valorysät, joita pidetään maastossa läpi kauden varhaiskeväästä myöhäissyksyyn, ja rysät koetaan noin viikoin välein. Saaliit pakastetaan ja määritetään vapaaehtoisvoimin syksyn ja talven kuluessa. Seurantarysät ovat 1990-luvun lopulta lähtien sijainneet pääasiassa metsäisissä ympäristöissä. Maatalousympäristön päiväperhosseurannan havaintomenetelmä on linjalaskenta, jossa havaitsija kävelee vakiolinjan läpi useita kertoja kesässä ja kirjaa ylös kaikki linjalla havaitut perhosyksilöt. Maatalousympäristön päiväperhosseuranta keskittyy nimensä mukaisesti päiväperhosiin, mutta useilla linjoilla havainnoidaan lisäksi muita päiväaktiivisia suurperhosia, ts. mittareita, yökkösiä, kiitäjiä ja kehrääjiä, jotka ovat aktiivisesti liikkeellä päiväsaikaan tai lähtevät häirittäessä liikkeelle, jolloin niiden laskeminen on mahdollista päiväperhosten ohella. Laskentalinjat sijaitsevat pääasiassa avoimissa ympäristöissä, mutta useimmilla linjoilla on mukana myös metsäisempiä osia. Vaikka seurantojen käyttämät havaintomenetelmät eroavat toisistaan huomattavasti ja seurannat painottuvat eri ympäristöihin, useita perhoslajeja havaitaan kummassakin seurannassa riittävän runsaana, jotta niiden kannanvaihteluiden vertaaminen on mahdollista. Tätä kirjoitusta varten laskimme vuosittaiset kannankokoindeksit käyttäen TRIM-ohjelmistoa (ks. Heliölä 2007) kaikille niille perhoslajeille, jotka esiintyvät kummassakin seurannassa niin runsaina että indeksien laskeminen on mahdollista. Tällaisia suurperhoslajeja siis muita kuin päiväperhosia oli ai- 53 Baptria 2/2018

11 1a KUVAT 1a ja 1b. 23 suurperhoslajin kannankokoindeksit vuosina laskettuna linjalaskentojen ja yöperhosseurannan pohjalta. Indeksien välinen korrelaatio (r) on esitetty kunkin lajin kuvaajan yläkulmassa. Laji-indeksien geometrinen keskiarvo (2001=1) 1,8 1,6 1,4 1,2 1,0 0, r = 0, Rysät Linjat KUVA 2. Yöperhosseurannan ja linjalaskentojen havaintoihin perustuvat yleisindeksit, jotka on laskettu 23 lajin indeksien geometrisina keskiarvoina. Yleisindeksien välinen korrelaatio (r) on 0,60. neistossa yhteensä 23 lajia. Näiden 23 lajin kannankokoindeksit vuosina on esitetty kuvissa 1a ja 1b. Kannan koolle vuonna 2001 on asetettu vertailuarvoksi 1, joten muiden vuosien kanta-arviot on laskettu suhteessa tähän vuoteen. Kahden seurannan perusteella lasketut vuosittaiset kannankokoarviot ovat useimmilla lajeilla silmiinpistävän samankaltaiset, ja kaikkien 23 lajin indeksien perusteella laskettujen yleisindeksien samankaltaisuutta kuvaavan Pearsonin korrelaation (r) arvo oli 0,60 (Kuva 2). Ainoastaan yhtenä vuotena (2003) kolmestatoista yleisindeksien muutos on voimakkaasti erisuuntainen, sekä kahtena vuotena lievemmin (2008 ja 2012). Lajien välillä on kuitenkin selviä eroja, ja vaikka 17 lajilla vastaavuus on hyvä (0,60 r 0,91), muutamalla lajilla vuosittaiset kannankokoarviot vastaavat toisiaan heikosti (r < 0,20). Samankaltaisimmat yöperhosseurannan ja linjalaskentojen perusteella lasketut kannankokoindeksit ovat ruutumittarilla (Chiasmia clathrata, r = 0,91) ja leppävalkomittarilla (Cabera pusaria, r = 0,90). Toisessa ääripäässä heikoimmat vastaavuudet olivat luhtalehtimittarilla (Scopula immutata, r = 0,16) ja vaaleakulmumittarilla (Idaea pallidata, r = -0,06). Nopealla silmäyksellä vaikuttaisi siltä, että heikoimmat vastaavuudet löytyvät lajeilta, jotka ovat pienikokoisia ja siksi ehkä heikosti havaittavia avoimien niittymäisten ympäristöjen lajeja. Päätimmekin katsoa tarkemmin, onko löydettävissä lajiominaisuuksia, jotka selittäisivät, kuinka hyvin kahden erilaisen seurantaaineiston perusteella lasketut kannankokoindeksit vastaavat toisiaan. 54 Baptria 2/2018

12 1b Ensimmäiseksi tarkastelimme, miten kahden seurannan indeksien samankaltaisuus (ts. niiden keskinäinen korrelaatio) peilailee havaittua lajikohtaista kokonaisyksilömäärää kummassakin seurannassa. Kuvasta 3 voidaan nähdä, että runsaammilla lajeilla seurantojen kannankokoindeksit olivat keskimäärin samankaltaisempia. Tämän päätuloksen lisäksi muutamilla lajeilla, joilla havaittiin selvästi enemmän yksilöitä linjoilla kuin yöperhosseurannassa (eli suhdeluku runsaus linjoilla/yöperhosseurannassa oli korkea) keskinäinen vastaavuus oli alhainen. Tällaisia lajeja olivat erityisesti vaaleakulmumittari, viirulehtimittari (Scopula immorata) (r = 0,35) ja pihamittari (Scotopteryx chenopodiata) (r = 0,45). Toiseksi jaoimme lajit pääelinympäristön ja toukan ravintokasvien mukaan avoimen ja metsäisen ympäristön lajei- Linjalaskenta Yöperhosseuranta KUVA 3. Kahden seurantamenetelmän pohjalta laskettujen kannankokoindeksien vastaavuus (= keskinäinen korrelaatio) suhteessa kunkin lajin vuosina havaittuun kokonaisyksilömäärään. Kullakin lajilla on kuvassa kaksi täplää, musta yöperhosseurannalle ja punainen linjalaskennoille. Kuvaan on merkitty tieteellisten nimien lyhenteet kaikille lajeille. 55 Baptria 2/2018

13 KUVA 4. Kannankokoindeksien vastaavuus (= keskinäinen korrelaatio) suhteessa kunkin lajin pääelinympäristötyyppiin (avoin tai metsäinen). KUVA 5. Kannankokoindeksien vastaavuus (keskinäinen korrelaatio) suhteessa perhosen kokoon. hin, ja tarkastelimme erosivatko kannankokoindeksit näiden ryhmien kesken. Kuvan 4 perusteella nähdään, että kannankokoindeksit olivat samankaltaisemmat metsäympäristöjen lajeilla (r = 0,71) kuin avoimien ympäristöjen lajeilla (r = 0,64). Lisäksi muutamalla niittylajilla edellä mainituilla luhtalehtimittarilla ja vaaleakulmumittarilla indeksien vastaavuus oli erityisen alhainen. Kolmanneksi vertasimme lajien kokoa kannankokoindeksien samankaltaisuuteen. Lajien kokoa kuvaavana mittana käytimme perhoslajien keskimääräistä siivenkärkiväliä (mm) (Pöyry ym. 2017). Kuvasta 5 nähdään, että lajien kannankokoindeksit olivat samankaltaisemmat suuremmilla lajeilla, ja vähiten samankaltaiset kaikkein pienimmillä lajeilla. Pohdintaa Suurimmalla osalla lajeista Valtakunnallisen yöperhosseurannan ja Maatalousympäristön päiväperhosseurannan tuottamat kannankokoindeksit olivat yleisesti ottaen hyvinkin samankaltaisia. Vain muutamilla lajeilla keskinäinen vastaavuus oli heikko. Merkittävimmät erot seurantojen tuottamien kannanmuutosindeksien välillä näyttävät selittyvän usean tekijän vaikutuksesta. Näitä ovat lajien alhainen yksilömäärä, yksilömäärien suuri suhteellinen ero seurantojen välillä, lajien pääelinympäristö siten, että niittylajeilla keskinäinen vastaavuus oli yleensä heikompi, sekä lajien pieni koko. Kahden pääelinympäristötyypin (avoin vs. metsäinen) välinen ero voidaan ymmärtää niin, että laskentalinjoille osuu varsin hyvin myös metsälajeja, koska ne sijaitsevat usein metsänreunoilla, umpeen kasvavilla niityillä ja metsätienvarsilla. Sen sijaan valorysiin kertyy heikommin niitty- ja muiden avointen elinympäristöjen lajeja, koska useimmat valorysät sijaitsevat metsän sisällä. Toisaalta linjalaskennat vastaavasti kuvaavat paremmin niittylajien kannanvaihteluita. Lajin runsauden ja pääelinympäristön ohella koko näyttää vaikuttavan siihen, miten hyvin kahden seurannan kannankokoindeksit vastaavat toisiaan: pienemmillä lajeilla vastaavuus on heikompi. Toisaalta lajiominaisuudet näyttävät menevän osin päällekkäin. Esimerkiksi alhaisimman vastaavuuden lajit, luhtalehtimittari ja vaaleakulmumittari, ovat paitsi seuranta-aineistoissa suhteellisen vähälukuisia, myös pienikokoisia ja elävät niittymäisissä ympäristöissä. Kirjallisuus Heliölä, J. (2007) Mikä ihmeen TRIM? Baptria 32: 125. Heliölä, J., Kuussaari, M. & Niininen, I. (2010) Maatalousympäristön päiväperhosseuranta Suomen ympäristö 2/ s. Heliölä, J. & Kuussaari, M. (2017) Maatalousympäristön päiväperhosseurannan vuoden 2016 tulokset. Baptria 42: Leinonen, R., Pöyry, J., Söderman, G. & Tuominen-Roto, L. Vaikka Valtakunnallisen yöperhosseuranta ja Maatalousympäristön päiväperhosseuranta keskittyvät eri elinympäristöihin, ja seurantojen käyttämät havainnointimenetelmät (valorysä vs. linjalaskenta) poikkeavat merkittävästi toisistaan, on rohkaisevaa että kahden toisistaan riippumattoman otannan tuottamat arviot lajien kantojen muutoksista seuraavat useimmilla lajeilla hyvin toisiaan. Tällaisilla lajeilla kannankokoindeksit kuvaavat hyvin todennäköisesti lajien luontaisissa kannoissa vuosien välillä tapahtuvia muutoksia. (2016) Suomen yöperhosseuranta (Nocturna) Suomen ympäristökeskuksen raportteja 15/ s Leinonen, R., Pöyry, J., Söderman, G. & Tuominen-Roto, L. (2017) Suomen yöperhosyhteisöt muutoksessa valtakunnallisen yöperhosseurannan keskeisiä tuloksia. Baptria 42: Pöyry, J., Carvalheiro, L.G., Heikkinen, R.K., Kühn, I., Kuussaari, M., Schweiger, O., Valtonen, A., van Bodegom, P.M. & Franzén, M. (2017) The effects of soil eutrophication propagate to higher trophic levels. Global Ecology and Biogeography 26: Baptria 2/2018