Vanhempainpuhelimen ja -netin kirjepalvelun vuosiraportti 2010
Mannerheimin Lastensuojeluliitto on avoin valtakunnallinen kansalaisjärjestö, joka edistää lapsen oikeutta hyvään ja turvalliseen lapsuuteen. MLL:n keskusjärjestön jäseniä ovat 13 piirijärjestöä sekä 566 paikallisyhdistystä, joilla on yhteensä yli 92 000 jäsentä. MLL edistää lapsiperheiden hyvinvointia tarjoamalla vertaistukea ja luomalla osallistumismahdollisuuksia eri elämäntilanteissa. Liitto myös kouluttaa, tekee selvityksiä ja tuottaa aineistoja kouluille ja kasvattajille - edistää monipuolisesti lapsen oikeuksien toteutumista. Mannerheimin Lastensuojeluliiton toiminnan ydinalueet ovat lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin ja elinolojen edistäminen lasten kuulemisen ja osallisuuden edistäminen lapsuuden kunnioittaminen ja suojeleminen ja vanhemmuuden arvostaminen ja tukeminen. Julkaisija Mannerheimin Lastensuojeluliitto Toinen linja 17, 00531 Helsinki www.mll.fi Teksti: Maarita Kettunen, Anna Puusniekka Työryhmä: Tatjana Pajamäki-Alasara, Laura Määttä Valokuva: Colourbox Taitto: Tarja Petrell Vuosittain Lasten ja nuorten puhelin ja netti vastaa noin 44 000 puheluun ja nettikirjeeseen. Vanhempainpuhelin ja -netti vastaa noin 800 yhteydenottoon. yläkouluissa toimii 14 000 MLL:n tukioppilasta. Internetissä nuorille tukea antaa kymmenien nuorten Verkkotukareiden eli Verkk@reiden joukko. noin 1 200 MLL:n kouluttamaa lasten hoitajaa työskentelee lähes 6 000 perheessä. 300 MLL:n kouluttamaa tukihenkilöä tekee työtä perheiden ja nuorten parissa. MLL ylläpitää noin 440 perhekahvilaa, joissa kokoonnutaan noin 12 000 kertaa. MLL:ssa toimii noin 400 vertais- ja muuta aikuisten ryhmää. MLL:n harrastuskerhoissa käydään yli 160 000 kertaa. MLL järjestää Hyvä alku koulutielle -kampanjan, joka tavoittaa yli 55 000 ekaluokkalaisen vanhemmat muistuttaen läsnäolon ja huolenpidon tärkeydestä lapsen aloittaessa koulun. MLL tarjoaa kaikenikäisille mahdollisuuden osallistua työhön lasten hyväksi. MLL:n toiminnan perusta on paikallinen vapaaehtoistoiminta. www.mll.fi 2 Vanhempainpuhelimen ja -netin kirjepalvelun vuosiraportti 2010
Sisältö Kun onni ei löydy arjesta s. 5 1. Yhteydenotot vuonna 2010 s. 6 1.1. Yhteydenottojen aiheet s. 6 1.2. Huolenaiheiden taustat s. 6 1.3. Jatko-ohjaus s. 7 2. Vanhemmuuden vaietut puolet s. 8 3. Johtopäätökset s. 8 3.1. Luottamuksellinen apu helposti saataville s. 8 4. Päivystystoiminta vuonna 2010 s. 10 4.1. Vanhempien palaute s. 11 4.2. Vanhemmuuden muu tuki verkossa s. 11 Liite s. 12 Toimintaa ohjaavat eettiset periaatteet s. 12 Vanhempainpuhelimen ja -netin kirjepalvelun vuosiraportti 2010 3
Vanhempainpuhelin ja -netin kirjepalvelu Vanhempainpuhelin on vuonna 1989 perustettu vertaistukeen perustuva vanhemmuuden tuen muoto. Vanhempainpuhelimen numerossa 0600 12277 (0,08 e/min + pvm/mpm) päivystävät MLL:n kouluttamat vapaaehtoiset päivystäjät, jotka ovat itsekin vanhempia. Vanhempainpuhelin päivystää kolmena päivänä viikossa, tiistaisin klo 10 13 ja 17 20, keskiviikkoisin klo 10 13 ja torstaisin klo 14 20. Vanhempainnetin kirjepalvelu on vuonna 2000 toimintansa aloittanut anonyymi nettikirjepalvelu, jonne voi kirjoittaa ympäri vuoden ja vuorokauden. Viesteihin vastataan kahden viikon kuluessa. Nettikirjepalvelu on osa MLL:n vanhemmille suunnattua nettisivustoa, Vanhempainnettiä. Vanhempainpuhelimeen voi soittaa ja kirjepalveluun kirjoittaa nimettömästi ja luottamuksellisesti kaikissa vanhemmuuteen, lapsiperheen arkeen sekä lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyvissä kysymyksissä ja pohdinnoissa. Toiminnan päämääränä on vahvistaa vanhempien jaksamista, selviytymiskeinoja ja tietoisuutta kasvatusasioissa ja siten edistää lasten hyvinvointia. Vanhempainpuhelimen ja -netin kirjepalvelun päivystysvuoroa ohjaa ja vapaaehtoisten päivystäjien tukena on aina MLL:n työntekijä. Päivystystoiminta noudattaa eettisiä periaatteita, jotka on hyväksytty Vapaaehtoisen puhelin- ja verkkoauttamisen eettisten periaatteiden neuvottelukunnassa. Periaatteiden mukaan yhteydenottajalle tarjotaan ennen kaikkea mahdollisuus luottamukselliseen keskusteluun. Puhelin- ja verkkoauttamisesta vastaa taustaorganisaatio, ei yksittäinen päivystäjä. Vanhempainpuhelin ja -netin kirjepalvelu ovat Raha-automaattiyhdistyksen rahoittamaa toimintaa. 4 Vanhempainpuhelimen ja -netin kirjepalvelun vuosiraportti 2010
Kun onni ei löydy arjesta Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vanhempainpuhelin ja -netin kirjepalvelu tarjoaa vertaistukea vanhemmalta vanhemmalle. Vertaisuus ei kuitenkaan näyttäydy siellä samanlaisena monenkirjavana kevyiden ja raskaiden aiheiden vaihtoareenana, kuin se ilmenee esimerkiksi erilaisilla nettipalstoilla. Vanhempainpuhelimen ja -netin kirjepalvelun yhteydenotoissa näkyy lähes ainoastaan vanhemmuuden varjopuoli. Siellä puhutaan asioista, joista ei uskalleta puhua muualla tai joiden käsittelylle ei löydy muita paikkoja. Kun vanhempi kohtaa vanhemmuudessaan kipupisteitä ja kaipaa tukea sekä ulkopuolista näkökulmaa tilanteeseensa, hän joutuu pohtimaan, kenelle uskaltaisi asiansa kertoa. Vanhempi miettii, kuka olisi se henkilö, joka ymmärtäisi vanhemman kokemusmaailmaa tai antaisi konkreettista apua tilanteeseen. Valitettavan usein on niin, että tällaista henkilöä ei löydy, ja vanhempi jää asiansa kanssa yksin. Avunsaamisen estää usein myös se, ettei vanhempi häpeänsä ja syyllisyytensä vuoksi edes hae itselleen apua. Joissakin yhteydenotoissa huomaa, että vanhemmalla on ahdistava olla, mutta hänellä ei ole sanoja mieltä hiertäville asioille ja tunteille eikä hänellä itsellään ole tarkkaa ajatusta siitä, mihin kaipaa helpotusta. Myös tällöin on hankala kääntyä toisen puoleen. Tällainen puhelu alkaa usein jollain selkeällä kysymyksellä, joka voi olla alkulähtö monenlaisten tunteiden purkaukselle. Vanhempi uskaltautuu puhumaan asioistaan, kun vastassa on ymmärtävä päivystäjä. Tällaisissa puheluissa vanhempi voi itsekin saada kiinni ehkä keskenään ristiriitaisista tunteista ja ajatuksista, joita hänen päässään pyörii ja jotka vanhemmuudessa tuntuvat hankalilta. Vanhempainpuhelimessa ja -netin kirjepalvelussa valetaan uskoa ja luottamusta vanhempiin. Joskus yksikin kunnioittava, kuunteleva ja rauhoittava kohtaaminen auttaa vanhempaa löytämään keinoja vaikeasta tilanteesta ulospääsemiseen. MLL kiittää Raha-automaattiyhdistystä toiminnan rahoittamisesta. MLL kiittää myös kaikkia Vanhempainpuhelimen ja -netin kirjepalvelun päivystäjiä, jotka antavat oman panoksensa vaativaan vapaaehtoistyöhön. Marie Rautava ohjelmajohtaja Vanhempainpuhelimen ja -netin kirjepalvelun vuosiraportti 2010 5
1. Yhteydenotot vuonna 2010 Vuonna 2010 Vanhempainpuhelimen ja Vanhempainnetin kirjepalvelun vapaaehtoiset päivystäjät vastasivat yhteensä 827 yhteydenottoon, joista 495 oli puheluja ja 332 nettikirjeitä. Päivystäjät päivystävät kolmena päivänä viikossa, ja keskimäärin yhteydenottoja otettiin vastaan 6 päivässä. Pisimmät puhelut kestävät yli tunnin. Viestiin vastaaminen kesti vähintään tunnin. Yhteydenottajista 73 % oli äitejä ja 11 % isiä. Muut yhteydenottajat olivat isovanhempia, äiti- tai isäpuolia, sukulaisia tai muita perheen lähellä olevia aikuisia. Suurin osa yhteydenottajista oli iältään 30 39-vuotiaita. Yhteydenottajista 47 % oli kahden vanhemman perheestä ja reilu viidennes yksinhuoltajaperheestä tai perheestä, jossa oli yhteishuoltajuus. Hei ja kiitos erittäin hyvästä vastauksesta. Sain uusia ajatuksia ja etenkin uskoa siihen, että olen tehnyt parhaani ja toiminut oikein. Jatkuva syyllisyys vie niin paljon voimia. 1.1. Yhteydenottojen aiheet Puheluista ja viesteistä erotellaan toisistaan lasta koskevat aiheet sekä yhteydenottajaa itseään tai muuta aikuista koskevat aiheet. Yksi yhteydenotto voi sisältää useamman aiheen. Lasta koskevista aiheista yleisimpiä olivat pikkulapsen (0 6 vuotta) perustoiminnot, kuten syöminen ja nukkuminen, sekä pikkulapsen kehitysvaiheeseen tai temperamenttiin liittyvät haasteet. Näitä aiheita oli yhteensä 14 % kaikista lasta koskevista aiheista. Vanhempia huolestuttivat myös erilaisten perhetilanteen muutosten, kuten vanhempien eron, uusperheen pulmien ja perheen kriisien ja muutosten vaikutukset lapsiin (11 %). Lapsella saattoi esimerkiksi olla vaikeuksia sopeutua vanhempien eron tuomiin käytännön muutoksiin, kuten asumis- ja tapaamisjärjestelyihin, tai vanhemman uuden kumppanin lapsiin. Lisäksi vanhempia mietitytti murrosikäisen lapsen oireilu ja sen tuomat haasteet (6 %). Iso osa näistä huolista selittyi nuoren normaalina, ikäkauteen kuuluvana oireiluna, jonka voimakkuus oli yllättänyt vanhemmat. Osalla nuorista huolestuttava käytös oli jatkunut pitkään ja se oli niin rajua, että vanhempi ohjattiin hakemaan tilanteeseen ammattiapua. Kaikista yhteydenotoista 4 % koski leikki- ja murrosikäisen lapsen rajojen kokeilua. Lisäksi vanhempia huolestutti lapseen kohdistunut kiusaaminen tai syrjiminen (4 %). Aikuista koskevista yhteydenottojen aiheista lähes viidesosa (18 %) liittyi rajojen asettamiseen lapselle. Vanhemmat pohtivat myös omia riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteitaan kasvattajana ja vanhempana (11 %). Lisäksi vanhempia huoletti arjessa suoriutuminen (10 %) ja aikuisten väliset ristiriidat (10 %). Myös omaan äitiyteen tai isyyteen liittyvät asiat (4 %) mietityttivät. Aiheet eriytyivät sukupuolen mukaan niin, että isät (ja isäpuolet) olivat enemmän huolissaan aikuisten välisistä ristiriidoista ja vanhempien erosta. Äideillä (ja äitipuolilla) oli enemmän huolta riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteista kasvattajana ja vanhempana, arjessa suoriutumisesta ja lapseen kohdistuvista odotuksista. Rajojen asettamisen haasteet olivat sekä isien että äitien yleisin yhteydenottoaihe. 1.2. Huolenaiheiden taustat Rajojen asettaminen on vanhemmuuteen liittyvistä huolista ollut jo useampana vuonna suurin yksittäinen aihealue. Näin oli myös vuonna 2010. Miksi näin? Ainakin yksi syy siihen on se, että nykyään lapsille on tarjolla valtava määrä haluamisen kohteita, niin tavaroita, tekemisiä kuin elämyksiä. Jos vanhemmilla on usein myös taloudellisesti mahdollista toteuttaa lastensa toiveet, he eivät voi perustella kieltojaan rahojen puutteella. Vanhemmalta kysytäänkin paljon jaksamista ja sisäistä varmuutta rajojen pitämiseen. Se on vaikeaa, koska lapsen välitön reaktio rajoittamiseen on usein kiukku ja pettymys. Myös lapsen ja vanhemman välisen yhteisen ajan vähäisyys vaikuttaa siihen, että huonoa omatuntoa potevan vanhemman on vaikea rajoittaa lastensa toiveita. Toiseksi yleisimpänä aiheena oli riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteet kasvattajana. Kuuden kärjessä ovat äitiyteen ja isyyteen liittyvät pohdinnat sekä vanhemmuuteen liittyvien odotusten ja todellisuuden välinen ristiriita. Mielikuvat ja todellisuus eivät aina kohtaa, kun lapsi syntyy perheeseen. Vanhemmat kasvavat vanhemmuuteen omaan tahtiinsa, ja joskus toinen vanhemmista voi pettyä, jos toisen toiminta ei vastaa omia odotuksia. Myös omat kokemukset ja tunteet vanhemmuudesta saattavat olla erilaisia kuin oli ajatellut. Lapsen kehityshaasteet, esimerkiksi uhmaikä ja murrosikä, aiheuttavat monille vanhemmille riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteita; vanhempi voi kokea, ettei hänellä ole keinoja niiden käsittelemiseen. 6 Vanhempainpuhelimen ja -netin kirjepalvelun vuosiraportti 2010
Moni vanhempi kamppailee arjessa suoriutumisen kanssa, joka on kolmanneksi yleisin aihe vanhemmuuteen liittyvien huolien listalla. Paineet elää täyttä elämää tekevät perheiden arjesta hyvin usein kiireistä ja tarkasti aikataulutettua. Harrastukset vievät perheiden vapaa-ajasta suuren osan. Työelämä on vaativaa ja se siirtyy usein kotiin kuormittamaan perheen arkea. Silloin vanhempien oma arvojärjestys saattaakin olla ristiriidassa sen kanssa, miten hän todellisuudessa käyttää aikaansa. Tällöin tyytyväisyys perhe-elämään jää suoriutumisen paineiden varjoon. Myös aikuisten väliset ristiriidat puhuttavat. Päivystäjien kanssa keskustellaan siitä, miten jaksaa vanhempana silloin, kun vanhemmilla on erimielisyyttä lasten kasvatuksesta tai ajankäytöstä. Ristiriidat aikuisten välillä koskevat myös vanhemman suhdetta perheen ulkopuolisiin aikuisiin kuten omaan tai puolison entiseen kumppaniin, lapsuuden perheenjäseniin tai appivanhempiin. Osa yhteydenottajista haluaa jakaa tunteitaan ja ajatuksiaan päivystäjän kanssa silloin, kun odotukset suhteessa omiin lapsiin eivät toteudu. Lapsen temperamentti on osoittautunut haastavaksi ja vaikeaksi ymmärtää tai lapsella tai nuorella on yllättäviä haasteita kehityksessään tai vertaisryhmään sopeutumisessa. Joskus täyttymättömien odotusten takana on vanhemman perhe-elämästä luoma mielikuva, joka ei toteudu omassa arjessa. Vanhemmat kokevat helpotusta voidessaan puhua ilman tuomituksi tulemisen vaaraa omaan lapseen kohdistuvista negatiivisista tunteista kuten pettymyksestä, vihasta ja kyllästymisestä. 1.3. Jatko-ohjaus Vanhempainpuhelimen ja -netin kirjepalvelu on tarkoitettu ainutkertaisiin ja ainutlaatuisiin kohtaamisiin. Päivystäjän tehtävänä on kuunnella ja keskustella. Hän voi auttaa vanhempaa ilmaisemaan vaikeimpiakin tunteitaan ja löytämään uusia näkökulmia ja voimavaroja. Yhteyttä ottava vanhempi kaipaakin ensisijaisesti kuulijaa ja peiliä omille ajatuksilleen. Parhaimmillaan vertaistuki vaikuttaa merkittävästi ihmisten elämänhallintaan ja jaksamiseen. Vertaistuki ei kuitenkaan sovellu kaikkiin tilanteisiin, eikä se korvaa ammattiapua. Silloin päivystäjä ohjaa yhteydenottajan ammatillisten palveluiden piiriin. Tällöin vanhempi ja päivystäjä pohtivat yhdessä sopivaa vaihtoehtoa, joka yleensä löytyy julkisista perus- tai erityispalveluista. Vuonna 2010 jatko-ohjaus tehtiin 78 %:lle yhteydenottajista. Heistä 73 % ohjattiin johonkin ammatilliseen tahoon, kuten sosiaali- tai terveystoimeen tai koulun tai päivähoidon piiriin. Ammattipalveluista eniten yhteydenottajia ohjattiin julkisiin sosiaalipalveluihin, useimmiten perheneuvolaan tai lastensuojeluun. Terveydenhuollon palveluista yhteydenottajia ohjattiin eniten lastenneuvolaan. Jos vanhemman huoli liittyi lapsen koulunkäyntiin, ohjattiin vanhempi ottamaan yhteys koulun oppilashuoltoon, useimmiten koulukuraattoriin. Vanhempia ohjattiin myös muiden koulun oppilashuollon työntekijöiden puheille, kuten opettajan, kouluterveydenhoitajan ja koulupsykologin luo. Lisäksi yhteydenottajia kehotettiin keskustelemaan huolestaan oman lähipiirinsä, kuten puolison, sukulaisten tai muiden läheisten aikuisten, kanssa. Myös kolmannen sektorin palveluista, kuten järjestöjen ja seurakuntien toiminnasta, saattoi löytyä lisätukea yhteydenottajan tilanteeseen. Viidesosaa (19 %) yhteydenottajista kehotettiin tutustumaan aihetta käsittelevään tietoon ja MLL:n Vanhempainnettisivuston oma-apuvälineisiin. Soittaja kuulosti helpottuneelta ja kiitti kuuntelusta. Vanhempainpuhelimen ja -netin kirjepalvelun vuosiraportti 2010 7
2. Vanhemmuuden vaietut puolet Yhteydenotoista käy ilmi, että vieläkin on olemassa monia kipeitä vanhemmuuteen liittyviä aiheita, joista ei ole helppo puhua. Vanhempi sinnittelee yksin kuormittavassa tilanteessa, josta hänen on vaikea murtautua ulos omin voimin. Häpeä ja syyllisyys tilanteesta estävät vanhempia jakamasta asiaansa kenenkään kanssa. Tällöin käy valitettavan usein niin, että vaikeneminen kääntyy lapsen ja perheen hyvinvointia vastaan. Akuuttien kriisien ohella vaikeita puhumisen aiheita ovat tilanteet, joissa vanhempi on käyttänyt kovakouraisia otteita, esimerkiksi tukistanut lastaan. Myös siitä on vaikea puhua, jos vanhempi ei ole pystynyt hillitsemään voimakkaita sanallisia kiukunpurkauksiaan lapseen tai nuoreen. Näissä tilanteissa vanhempi on usein väsynyt ja uupunut, ja hän on omastakin mielestään turvautunut kyseenalaisiin kasvatuskeinoihin. Negatiivisen kierteen riski kasvaa, kun syyllisyys lisääntyy ja vanhempi väsyy entisestään. Väsyessään vanhemman on entistä vaikeampi jaksaa lapsensa tunteenpurkauksia ja rajojen kokeilemisia. Usein vanhemman on vaikea löytää omin avuin toimivia keinoja tilanteiden ratkaisemiseen. Lapsen ja nuoren seksuaalisuus ja siihen liittyvät asiat on yksi tabuista, joista vanhempien on vaikea keskustella ja joiden jakamiseen on korkea kynnys. Vanhempien tuntuu olevan vaikea kysyä omalla nimellään tai kasvokkain ammattilaiselta esimerkiksi sitä, mitä tehdä, kun lapsi on katsonut nettipornoa. Vanhempi pelkää asettavansa perheensä epäilyttävään valoon, jos hän lähtee selvittämään lapsensa tai nuorensa seksuaalisuutta koskevaa huolta. Perheväkivalta, vakava päihdeongelma ja epäily lapsen tai nuoren joutumisesta seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi ovat vakavimmat aiheet, joita vanhemmat salaavat ulkopuolisilta. Yhteydenottojen perusteella näyttää siltä, että vaikka vanhemmat olisivat halukkaita hakemaan tukea, heiltä puuttuu paikkoja ja mahdollisuuksia keskustella vanhemmuuden kipukohdista. Näin on esimerkiksi uusperheisissä. Vaikka uusperheiden pulmista käydään julkisuudessa paljon keskustelua, niin yhteydenottojen perusteella uusperheiden vanhemmilla tuntuu olevan vähän paikkoja, joista voi saada konkreettista tukea. Uusperheisiin liittyvissä yhteydenotoissa keskustellaan esimerkiksi siitä, että puoliso suhtautuu epäoikeudenmukaisesti muualla asuviin, aikaisemmasta liitosta oleviin lapsiinsa ja kotona asuviin lapsiinsa. Tai siitä, että puolison käytös nykyisen puolisonsa aikaisemmasta liitosta syntyneitä lapsia kohtaan on muuttunut ikävään suuntaan sen jälkeen, kun yhteiset lapset ovat syntyneet. Osassa yhteydenotoista uusi äiti- tai isäpuoli tuntee huolta puolisonsa lapsista tai kokee jäävänsä ulkopuoliseksi. Hänelle ei ole paikkaa, jossa voisi puhua puolison lapseen liittyvistä asioista eikä hänellä ole oikeutta saada lasta koskevia tietoja esimerkiksi koulusta. Uskon, että rakkaus ja välittäminen kantaa. Ja on hienoa, että huolista voi puhua ja saada niihin vastauksia. 8 Vanhempainpuhelimen ja -netin kirjepalvelun vuosiraportti 2010
3. Johtopäätökset Nykyään keskustellaan paljon siitä, että parisuhdetta täytyy hoitaa ja vuorovaikutustaitoja opetella. Sen sijaan vähemmän puhutaan siitä, miten haastavaa vanhemmuus on ja miten luonnollista on kaivata siihen tukea ja perheen ulkopuolista näkökulmaa. Jos tämäntapaista keskustelua olisi enemmän, olisi mahdollisuus myös siihen, ettei hetkellistä keinottomuutta oman lapsensa kanssa pidettäisikään hävettävänä ja salattavana epäonnistumisena, vaan vanhemmat kokisivat tuen hakemisen ja vastaanottamisen hyväksyttävänä osoituksena vastuullisesta vanhemmuudesta. Iso askel kohti vanhemmuuden todellista tukemista olisikin sekä yhteiskunnassa että yksittäisissä kohtaamisissa luoda ilmapiiri, jossa vanhempi uskaltaa kertoa todellisista perheen ongelmakohdista eikä vain pulmista, joista on yleisesti hyväksyttyä puhua. Hukassa olevaa vanhemmuutta käsittelevän keskustelun rinnalle tulisi aktivoida keskustelu siitä, kuinka haastavaa nyky-yhteiskunnassa on vanhempana vastata lasten yksilöllisiin tarpeisiin. Voi toki kysyä, kuinka realistista on ajatella ilmapiirin muuttuvan siten, että vanhemmuuteen liittyvistä pulmista katoaa häpeän varjo. Ainakaan muutos ei tapahdu hetkessä. Siksi on tärkeää, että on olemassa järjestöjen ylläpitämiä matalan kynnyksen palveluja, joihin vanhempi voi ottaa yhteyttä nimettömänä. Yhteydenotto on vanhemmalle usein ensimmäinen askel asian jakamisessa. Nimettömässä palvelussa vanhempi uskaltaa kertoa huolistaan ja saa tarvittaessa rohkaisua ammattiavun hakemiseen. 3.1. Luottamuksellinen apu helposti saataville Luottamus vaatii kehittyäkseen aikaa. Vanhempi tapaa neuvolan työntekijää suhteellisen harvoin, varsinkin lapsen ohitettua vauvaiän. Neuvolatapaamiset täyttyvät pitkälti rutiinitarkastuksista ja aikaa kipeiden asioiden raottamiselle ei useinkaan ole. Lisäksi neuvolan terveydenhoitaja saattaa vaihtua useamman kerran, jolloin luottamuksen rakentaminen täytyy aina aloittaa alusta. Jos pitkää suhdetta ei synny, luottamustakin on vaikea rakentaa. Eri syistä epäonnistuneet kohtaamiset ammattilaisten kanssa ovat yleisiä puheenaiheita Vanhempainpuhelimessa ja -netin kirjepalvelussa. Vanhemmat ovat saattaneet saada lisää ymmärrystä lapsen tai nuoren ongelmallisen käytöksen syistä, mutta eivät keinoja siihen, miten toimia, kun lapsi tai nuori seuraavan kerran käyttäytyy haastavasti. Joskus ammattilaisten kohtaamisissa ja toimenpiteissä käy niin, että lapsi tai nuori on saanut apua, mutta vanhempi on jäänyt huolensa ja hätänsä kanssa yksin. Päivähoidon henkilökunta ja koulun työntekijät ovat ensisijaisesti lasta varten eivätkä heidän voimavaransa riitä kaikkien vanhempien syvälliseen kohtaamiseen. Joskus avun piiriin päässeen vanhemman on vaikea tuoda esiin kokemustaan siitä, että apu ei ole riittävää. Vanhempi koettaa sinnitellä voimiensa äärirajoilla ja vakuuttaa työntekijät omasta pärjäämisestään. Samanaikaisesti hän kokee itsensä epäonnistuneeksi, kun ei pärjää ammattiavusta huolimatta. Toisaalta vanhemmat eivät myöskään aina tiedä, kenen puoleen kääntyisivät, jos ammattilaisten toiminnassa on heidän mielestään huomautettavaa. Joissain tapauksissa vanhempi epäröi yhteydenottoa ammattipalveluihin, koska hän epäilee ammattilaisten kykyä ja mahdollisuuksia auttaa. Vanhemman saattaa olla myös vaikea hahmottaa, mitä minkäkin alan ammattilainen tekisi perheen tilanteen helpottamiseksi. Julkisessa palveluverkossa työskentelee useita ammattilaisia, joiden toimenkuvia ja erityisosaamista vanhemman on vaikea hahmottaa. Ammattilaisten toiminta ei ole vanhemmille läpinäkyvää. Vanhemmuuden tukeen olisikin taattava riittävät resurssit. Vanhemmalla tulisi olla mahdollisuus saada tietoa lapsen ja nuoren kasvusta ja siihen liittyvistä kehitystehtävistä neuvolakäyntien päättymisen jälkeenkin. Vanhemmat tarvitsevat paikan, jossa voi purkaa lapsen ja vanhemmuuden herättämiä ahdistavia tunteita ja jossa voi saada tukea arjen haastekohtiin kaikissa vanhemmuuden vaiheissa. Voisiko tällainen paikka olla esimerkiksi kunnallinen kasvatus- ja perheneuvola? Voisiko siitä kehittää matalan kynnyksen paikan, jossa saisi ilman pitkiä jonoja nykyistä enemmän apua vanhemmaksi kasvamiseen? Voisiko siellä olla enemmän ryhmämuotoista toimintaa, jossa vanhemmat keskustelevat ja jakavat huoliaan työntekijöiden tukemina? Tilannetta helpottaisi vanhemmuutta tukevien työntekijöiden saaminen sellaisiin paikkoihin, joista vanhempien olisi heidät helppo tavoittaa. Esimerkiksi perhetyöntekijöitä pitäisi palkata kaikkiin niihin toimintaympäristöihin, joissa lapset ja nuoret ovat päivisin. Näin vanhemmat saisivat yhteiskunnalta vahvan viestin siitä, että oletusarvona ei ole selvitä vanhemmuudesta yksin. Jos leikkipuistossa, päiväkodissa ja koulussa olisi perhetyöntekijät, vanhemman olisi helpompi ottaa heihin yhteyttä silloinkin, kun vanhemmuudessa on haastava tilanne. Arjessa läsnä ja saatavilla olevaan työntekijään olisi mahdollista rakentaa luottamus pikku hiljaa eikä vanhemman tarvitsisi avautua ventovieraalle työntekijälle. Perhetyöntekijän olemassaolo mahdollistaisi sen, ettei vanhemman tarvitsisi odottaa yksin ja pitkään huolensa kanssa. Arjessa läsnä olevan työntekijän kohtaamisessa vanhemman olisi mahdollista saada heti konkreettisia tukivinkkejä arkea hankaloittaviin tilanteisiin. Silloin ongelmat eivät pääsisi kasvamaan liian suuriksi eivätkä viemään vanhemmalta tämän voimia ja itseluottamusta. Arjessa lähellä olevat perhetyöntekijät voisivat tarjota välitöntä apua vanhemmuuden haastaviin tilanteisiin. Heiltä saisivat apua myös ne vanhemmat, joilla ei ole suuria huolia tai murheita, mutta jotka hyötyisivät ulkopuolisen tuesta ja näkökulmista. Olisiko aika jo kypsä siihen, että päätöksenteossakin konkretisoituisivat tieto ja ymmärrys siitä, että parasta ja tehokkainta lastensuojelua on vanhemmuuden tukeminen? Vanhempainpuhelimen ja -netin kirjepalvelun vuosiraportti 2010 9
4. Päivystystoiminta vuonna 2010 Vuonna 2010 Vanhempainpuhelimessa ja -netin kirjepalvelussa toimi 39 vapaaehtoista päivystäjää, jotka vastasivat vanhempien yhteydenottoihin Helsingin päivystyspisteessä. Kaikki vapaaehtoiset päivystäjät haastatellaan ennen 30 tunnin mittaista peruskoulutusta. Peruskurssin jälkeen päivystäjät sitoutuvat säännölliseen päivystystyöhön sekä osallistumaan jatkokoulutuksiin. Vuonna 2010 MLL järjesti kaksi päivystäjien peruskurssia, joilla koulutettiin 12 uutta päivystäjää. Päivystäjät osallistuivat lisäksi jatkokoulutusiltoihin, joissa he saivat tietoa muun muassa varhaisista kiintymyssuhteista ja niiden merkityksestä aikuisiälle sekä MLL:n Vanhempainnetti-sivuston hyödyntämisestä päivystystoiminnassa. Vanhempainpuhelimessa ja -netin kirjepalvelussa yhteydenottoihin vastataan päivystäjäryhmissä, joita ohjaa aina MLL:n työntekijä. Päivystäjillä on siten mahdollisuus saada välitöntä tukea ja palautetta MLL:n työntekijältä sekä oppia muiden päivystäjien kokemuksista. Ohjatussa ryhmämuotoisessa päivystyksessä päivystäjillä on myös tilaisuus purkaa tunnelmiaan päivystysvuoron aikana, jotta yhteydenotot eivät jäisi painamaan mieltä. Vuoden 2010 alussa otettiin käyttöön uusi MLL:n auttavia puhelin- ja nettipalveluja varten räätälöity tilastointiohjelma. Päivystäjät tilastoivat ohjelmaan jokaisesta yhteydenotosta aiheen tai aiheet, mahdollisen ohjauksen lähipiirin aikuiselle tai ammattilaiselle sekä yhteydenottajan ikäluokan ja sukupuolen. Yhteydenotot otetaan vastaan, ja ne tilastoidaan nimettöminä. Keskusteluapua netinkäyttöön Mannerheimin Lastensuojeluliitto on vuodesta 2007 alkaen toteuttanut yhteistyössä Pelastakaa Lapset ry:n ja Viestintäviraston kanssa EU:n rahoittamaa hanketta, joka edistää lasten ja nuorten nettiturvallisuutta. MLL vastaa hankkeessa Helpline-toiminnosta, jota toteutetaan vuoden 2011 alusta alkaen Lasten ja nuorten puhelimen lisäksi myös osana Vanhempainpuhelinta ja netin kirjepalvelua. Helpline-toiminto tarkoittaa sitä, että vapaaehtoiset päivystäjät tarjoavat vanhemmille apua lasten ja nuorten netinkäyttöön liittyvissä kysymyksissä ja huolissa. Näitä ovat esimerkiksi tilanteet, joissa lapsi on törmännyt haitallisiin mediasisältöihin tai mediankäyttö hallitsee liikaa arkea. Vuonna 2010 MLL koulutti Vanhempainpuhelimen ja -netin kirjepalvelun päivystäjiä lasten ja nuorten nettielämästä. Vuonna 2010 Vanhempainpuhelimessa ja netin kirjepalvelussa vastattiin yhteensä 67 mediaan liittyvään, yleensä perheiden mediapelisääntöjä koskevaan yhteydenottoon. Yhteydenotoissa pohdittiin erilaisia näkemyksiä mediankäytöstä vanhempien, mutta myös eri perheiden välillä. Yhteydenotoissa pohdittiin myös elokuvien ja television haitallisia sisältöjä sekä nettipornoa. Mediamaailman monipuolistumisen ja tarjolla olevan tiedon lisääntymisen takia median seksuaalissävytteiset sisällöt ovat entistä useamman lapsen ja nuoren ulottuvilla. Etenkin pieniä lapsia tulisi suojata median haitallisilta sisällöiltä, sillä ne eivät ole heidän kehitystasolleen sopivia. Vanhemman ei tarvitse olla mediavelho ymmärtääkseen lasten ja nuorten mediamaailmaa. Jo se, että vanhempi on kiinnostunut lapsensa mediankäytöstä, ehkäisee siitä mahdollisesti aiheutuvia riskejä. Esittämällä lapselleen kysymyksiä nettimaailmasta, vanhempikin voi oppia uutta. Vanhempi saattaa hämmästyä siitä, miten suuri merkitys medialla, etenkin sosiaalisella medialla, on monen lapsen ja nuoren elämässä. Vaikka lapsi tai nuori olisi teknisesti hyvin taitava, hän tarvitsee mediasisältöjen ymmärtämiseen aikuisen tukea ja elämänkokemusta. Lapsille on suunnattu paljon materiaalia, jotka kehittävät ja motivoivat oppimaan. Lapsen ikätasolle sopivat mediasisällöt voivat tarjota perheelle yhteisiä, mukavia hetkiä arjessa. Vanhempainnetin Lapset ja mediaosio: www.mll.fi/vanhempainnetti/ lapsetjamedia 10 Vanhempainpuhelimen ja -netin kirjepalvelun vuosiraportti 2010
4.1. Vanhempien palaute Kolmannes Vanhempainpuhelinta ja -netin kirjepalvelua käyttäneistä yhteydenottajista (33 %) antoi palvelusta palautetta puhelun päätteeksi tai jälkikäteen nettisivuston kautta. Soittajat kiittivät kuuntelusta, keskusteluavusta, tuesta ja rohkaisusta sekä uusista näkökulmista. Monia yhteydenottajia tuntui helpottavan jo pelkkä ajatusten ääneen purkaminen. Vaikka puhelu olisi alkanut tunnekuohussa, vanhempi oli puhelun päättyessä useimmiten levollisempi ja suhtautui myönteisemmin tulevaisuuteen. Nettisivuston kautta annetut palautteet koskivat pääosin Vanhempainnetin kirjepalvelua. Palautteissa kiitettiin kuuntelusta ja asiaan paneutumisesta, toivon antamisesta ja kannustuksesta. Jotkut kirjoittajat kiittivät jo etukäteen siitä, että joku jaksaa lukea hänen ajatuksiaan; ajatusten purkaminen sanalliseen muotoon jo osaltaan helpotti ja auttoi jäsentämään niitä. Joitakin helpotti pelkkä ajatus siitä, että joku lukisi kirjeen. Saatujen palautteiden perusteella voidaan sanoa, että empatiaa voi välittää myös kirjallisesti ilman reaaliaikaista kontaktia. 4.2. Vanhemmuuden muu tuki verkossa Uudistunut Vanhempainnetti-sivusto avattiin 16.2.2010. Sivustolla, osoitteessa www. mll.fi/vanhempainnetti, on runsaasti tietoa lapsen ja nuoren kehitykseen ja hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä sekä oma-apuvälineitä vanhemmuuden ja kasvatuksen tueksi. Sivusto on suunnattu 0 18-vuotiaiden lasten ja nuorten vanhemmille. Vanhempien lisäksi sivustoa hyödyntävät lapsiperheiden parissa toimivat ammattilaiset ja vapaaehtoiset. MLL:n auttavien puhelin- ja nettipalveluiden vapaaehtoiset päivystäjät käyttävät sivuston tarjoamaa tietoa ja tukivälineitä päivystystyön tukena. Vanhempainnetti-sivuston julkaisemisen jälkeen, ajalla 16.2. 31.12.2010, sivustolla käytiin 229 686 kertaa, eli noin 720 kertaa päivässä. Käyttäjät voivat antaa palautetta sivustosta. Viime vuoden aikana palautteita tuli 43 kappaletta. Suurin osa palautteista koski uusia aihe-ehdotuksia, tiedusteluja materiaalien saamisesta painettuna ja sivuston tekstien saamista jollain muulla kielellä. Vanhempainnetin keskusteluareena tarjoaa vertaistukea eri-ikäisten lasten vanhemmille. Vanhempainpuhelimen ja -netin kirjepalvelun päivystäjistä osa kommentoi keskusteluareenan kirjoituksia ja aktivoi keskusteluja osana päivystystyötä. Vuonna 2010 keskusteluareenan eri palstoille tilastoitui 20 073 yksilöityä käyntikertaa. Keskustelupalstoista suosituimmat olivat Murrosikäisen vanhempana -palsta ja Perheen kriisit ja muutokset -palsta. Syksyllä 2010 toteutettiin yhteistyössä Tukinet-verkkopalvelun kanssa MLL:n työntekijöiden ohjaamia reaaliaikaisia teemallisia ryhmäkeskusteluja vanhemmille. Keskustelujen aiheet liittyivät muun muassa päivähoidon ja koulun aloittamiseen, lapsen uhma- ja murrosikään sekä vanhempana jaksamiseen. Syksyn aikana järjestetyssä kahdeksassa ryhmäkeskustelussa kohdattiin yhteensä 22 vanhempaa. Kiitos kattavasta vastauksesta! Tämä on hyvä ja toimiva palvelu, vaikka ensimmäisen kerran tätä vasta käytinkin. Vanhempainpuhelimen ja -netin kirjepalvelun vuosiraportti 2010 11
Liite Toimintaa ohjaavat eettiset periaatteet Auttavat puhelin- ja nettipalvelut kuuluvat Vapaaehtoisen puhelin- ja verkkoauttamisen eettisten periaatteiden neuvottelukuntaan (PuhEet). PuhEetiin kuuluvat yhteisöt sopivat keväällä 2006 uusista eettisistä periaatteista, jotka laajennettiin myös verkkoauttamiseen. Uusissa periaatteissa määriteltiin PuhEetiin kuuluvien yhteisöjen tarjoaman palvelun luonne sekä oikeudet ja velvollisuudet niin yhteydenottajalle, päivystäjälle kuin taustaorganisaatiolle. Eettiset periaatteet löytyvät kokonaisuudessaan osoitteesta www.mll.fi/puheet. Periaatteet on tiivistetty seuraaviin kolmeen kohtaan: 1. Palvelusta ja sen laadusta vastaa ylläpitäjäyhteisö, joka voi olla yhdistys, säätiö ja uskonnollinen yhdyskunta. Toiminta on yleishyödyllistä eikä palvelun ylläpitäjäyhteisö saa siitä taloudellista hyötyä. 2. Yhteydenottajalle tarjotaan mahdollisuutta tulla kuulluksi kyseiseen palveluun kuuluvissa asioissa. Palvelussa toteutuvat luottamuksellisuus, nimettömyys ja yhteydenottajan kunnioittaminen. 3. Päivystäjä on vapaaehtoinen tai palkattu, palvelun ylläpitäjäyhteisön tehtävään valitsema ja kouluttama henkilö, joka saa tehtäväänsä tukea ja ohjausta. Päivystäjällä on oikeus pysyä nimettömänä ja olla suostumatta epäasialliseen kohteluun. 12 Vanhempainpuhelimen ja -netin kirjepalvelun vuosiraportti 2010
Vanhempainpuhelimen ja -netin kirjepalvelun vuosiraportti 2010 13
Vanhempainpuhelin ja -netin kirjepalvelu p. 0600 12277 ti klo 10 13 ja 17 20, ke klo 10 13 ja to klo 14 20 0,08 e/min + pvm/mpm