MATKA MAAILMAN KATOLLA

Mo-i-Rana Archangelsk - Ryveem - Archangelsk Delivery to charterers ASS 25.08.1996 0125 UTC MATKA MAAILMAN KATOLLA Lisää kuvia Uikusta ja sen reissusta näet Uikun albumista! Lauri Vuorinen Lauri Vuorinen Kartalla Uikun reitti läpi ankaran Arktikan ja takaisin. Huomioita ennen Arkangelia: Pari springaria, pari valkovalasta, yksi kuollut kihu täkillä (huono enne?). Agentista ei kuulu mitään, mutta soittamalla selvisi (27/8), että suoraan sisään. Kuolanniemimaan Pohjoispuolella ja siitä Valkoiselle merelle vauhti vaihteli n. 13 ja 16 solmun välillä, eli myös vastavirtaa löytyy. Ilmat todella hyvät, eipä isommin tuulia ja lämpötila + 10 ja + 22 asteen välillä Arkangeli 28.08.96-01.09.96 Luotsi kutsui hyvissä ajoin laivaa kanavalla 16, ja 5 mpk ennen luotsipoijua kutsuttiin Port Traffic Controllia kanavalla 14 (ohjeet White Sea Pilotista). Luotsi tuntui ammattitaitoiselta ja ilmoitti, että väylän syvyys on nyt 8,5m ilmoitetun 9m sijaan. Joki on kuulemma tuonut hiekkaa niin paljon. Alkuosa väylästä on ilmeisesti matalampaa, kuten myös Ekonomisataman kurvin jälkeen, nämä kohdat ajettiin paarlastissakin aika hiljaa. Riivatun mutkainen loppupätkä, n.6 mpk. Laituri no:17 (tai vaihtoehtoisesti no:2) ei ole juuri laivaa pidempi, ja köysien sijoittelu tuotti aavistuksen vaikeuksia. Syvyys 7.8m Max. Laituri no: 15 (tai no:1, miten vaan) syväys riittävä, mutta väylän max 8,5m tulee vastaan. Paras paikka kääntää on laitureiden välissä, luotsin mukaan joki on levein siinä kohden, käännös oikean kautta ja pakilla laituri no.17 stb sivu tykö. Tullessa kannattaa varoa

SITÄ EI SAA NAVIGOIDA PIMEÄN... keulaa, ettei iskeydy, laiturien tehdessä mutkan, sementtiin. Sementti osuudella kyllä kelluu muutama pieni Jokohama, mutta ne ovat kiinni vain yhdestä kohtaa, eli ajelehtivat keulapotkurin virrassa milloin missäkin. Luotsi ei isommin pyrkinyt osallistumaan laiturointiin, mikä oli ihan OK. Sisään klaaraus otti noin 2 tuntia, mukana Agentti (Boreal Shipping edustaja, nuori mies nimeltä Mark Skvortsov, hyvin avulias ja englanninkielen taitoinen), kaksi Rajavartijaa (passit yms), Tulli (isotissinen nainen, ihan OK), sekä myöhemmin ilmaantuivat Terminaalin edustajat (2 kpl kielitaidottomia, mutta ehdottomasti yhteistyöhalukkaita herrasmiehiä) joiden kanssa sätättiin lastikuviot 1. kerran. Ulosmaksaminen aiheuttaa jonkin verran sählinkiä, Agentilla ei ole dollareita, joten laivan pitää, kuittia vastaan, antaa 400 USD/ tiketti. Ulosmaksun virallinen puoli hoitui jouhevasti, ulosmaksavasta tuli tehdä oma Crew List ja täyttää Venäjän kielinen pumaga. Ja sitten alkoi sählääminen lastauksen kanssa, välillä sekoitettiin ja välillä ei, eikä Shipperistä kuulu mitään? Kaipa tämä staili on hyvä, mene ja tiedä. Port State Controi vieraili laivalla, kaksi erittäin asiallista ja ystävällistä herrasmiestä joiden kanssa tuntui hetkittäin jopa viihtyisältä. Laivalla vieraili myös vanhahko herrasmies joka tenttasi olenko ajanut koskaan jäissä ja osaako miehistö kiinnittää jäänmurtajan tarvittaessa yms. talvimerenkulkuun liittyvää. Hän näytti myös aika sotkuisen jääkartan. Katselin sitä ja totesin ettei tämä nyt niin kaamealta näytä, pääosin 9-10% jään peitossa ja loput avovettä. Mies totesi että siitä on jätetty nollat pois, elikkä se olikin 90-100%, se jääpeitto. Joo. Lastaus oli vaihtelevaa, aluksi lastattiin Gasoil'a kaikkiin tankkeihin ja perään TS1 nimistä tavaraa, joka ilmeni olevan Kerosiinia(!), ominaispainojen saanti tuotti loputtomia keskusteluja ja Förstille tarjoiltiin mitä milloinkin. Jossain vaiheessa joku älysi kertoa, että ominaispaino on +20 asteessa, mutta onko se ilmassa vai vaakkumissa olikin jo aivan uusi kysymys. Ventspilsissä se oli ilmassa, ja aina 20 asteessa. Lastausjärjestys aiheutti omat keskustelunsa, samoin se, kun ilmeni, että laivan tulee siirtyä laituriin no: 15 jossa voi lastata 8,5m syväyteen. Asiasta Agentilta tiedusteltaessa (ei ollut Mr. Mark, vaan joku toinen) ensin puhuttiin, että siirto on, kunhan laiva makaa 7,8m, eli 29. päivä n. klo 0230. Yhtäkkiä siirtoaika oli 28. pvä klo 2300 ja sitten sovittiin, että kun syväys on 7,8m eli kuten aluksi oli puhe. Siirto tapahtui 29.pvä klo 0100, tietysti, Yleensäkin, ilman Agentti Mark'n tulkkausta ei asioista olisi tullut mitään, mutta lastaus vauhti oli 400-1100 cbm/h, riippuen siitä oliko kiire vai ei. Todennäköisesti Förstillä olisi erittäin mielenkiintoisia kommentteja lastauksesta, mutta antaa olla. Laiturimiehiä sai etsiä laiturin vierellä olevista kopeista yms. Ulosselvitykseen laiturista, olimmehan siirtymässä redille lastaamaan loput, osallistui Agentti, kaksi Shipperin ("SEVERINVESTROY") edustajaa ja lukuisa joukko sotilaita. Passit tarkastettiin huolella, samoin koko alus, passikontroliin aikana laivaväen tuli olla hyteissään ja asuinosastot kierrettiin Stujun opastuksella, konehuone 1.mestarin, ja kansiosasto Poosun opastuksella. Tarkastukseen tuhrautui aikaa niin paljon, että laiva meinasi menettää nousuveden. Ai niin, se paljon puhuttu "Letter of Loading" tuli myös ja oli Venäjäksi? Lähtö tapahtui 5 minuuttia ennen lopullista takarajaa. Lähtiessä oli kaksi hinaajaa standby, eivätkä meinanneet uskoa Luotsia joka ilmoitti, ettei hinaajia oteta kiinni. Toinen hinaajista toikkaroi buugiin, ja oli jäädä alle, ei onneksi jäänyt. Väylä öljylaitureista Ekonomia satamaan on valaisematon, joten sitä ei saa navigoida pimeän aikaan. Veden syvyys valaisemattomalla osuudella, ajettaessa n.7 solmun vauhdilla, vaihteli

1,1 M KAIKULUOTINÄYTÖN... 4m (syvin) 1,2m (matalin). Matalin osuus on mutkassa juuri ennen Ekonomia satamaa, mutta huomasin myös heti Ekonomian jälkeen 1,1 m kaikuluotinäytön (vauhti 4,5 solmua). Valaistu väyläosuus Ekonomiasta merelle ajettiin 11-12 solmua ja vettä oli 3,7-6m, niin kutsuttu Chanel pätkä ajettiin aluksi 5-6 solmua ja sitten 7-8 solmua. Vedensyvyydet alla olevan piirroksen mukaan. Luotsipaikalta laituriin kesti 3h 20min ja laiturista ankkuriin 3h 35 min, ja ankkurissa odotellaan sitten loppulastia. Ankkuripaikalla saapuivat jääluotsi, kapt. Vladimir lpshanov, ja Radisti Alexander Shekochikhin, alukselle ja kävivät majaksi. Rajavartiolaitoksen vene oli aamuyöstä ilmestynyt luoksemme, kaiketi takaamaan turvallisuutemme. Niin, ja sitten loppulastaukseen, laiturissa ollessamme sovimme salongissa, Agentin tulkatessa, Shipperin kanssa, että loput lastista tuova alus kiinnittyy Uikun vasemmalle puolelle, ja että sillä aluksella on fendarit. 31.08.96 klo 1000 Agentti otti yhteyttä meihin m/t Dalnerechenskitä ja sanoi ml/t D:n tulevan Uikun oikealle puolelle ja että Uikun tulee laittaa fendarit. Tämähän oli juuri kuten sovittiin... M/t Dalnerechensk on Rauma Repolan tekemä, Ventspilsluokan n. 6000 dwt artic tankkeri, ja saapui noin kahden aikaan ip. oikealle sivulle, ja tyylikkäästi saapuikin. Letku koplattiin ja lastin siirto alkoi 1515 ja loppui 2350. Tällä välin laivallamme käväisi 3.prm kysymässä karttoja Khatangan M/t Dalnerechensk alueelta (ei saanut) 2.prm. kysymässä ihmelääkkeitä sukupuolitautiin (ei saanut) ja Päällikkö katsomassa laivaa (sai pipon). Lähtöselvitys lastipapereiden kanssa oli helpoin mihin olen ikinä törmännyt, paitsi etten ennen ole kuullut viidestä originaali konosementistä, no konosementti ja lastaus oorderi olivatkin ainoat paperit Uikun tekemien lisäksi, olikohan liian helppoa? Dalnerechenskin lähtö ei sitten ollutkaan yhtä tyylikäs kuin tulo, lähtiessä sen perä teloi Uikun reelinkiä ja lankongin noin ohimennen, mistä aiheutui sananvaihtoa ja teleksin

SIIRRYTTIIN AASIAN PUOLELLE... lähettelyjä yms. protesteja. Vauriot ovat aika pieniä, mutta vaativat hitsausta ja lankongin joutuu lähettämään maihin oikaistavaksi ja luokitettavaksi uudelleen. 01.09.1996 1. lastimatkapäivä Ilma on ollut erittäin kaunis, joskin sumuinen, lämpötila noin 10 astetta ja vaihtelevaa tuulta 2-5 m/s. Valkovalaita näkyi suurin joukoin. Saimme määräyksen ottaa yhteytta atomijäänmurtaja ARKTIKA'an, jatko-ohjeita varten. Tähän mennessä ei Förstin mainostamia Tappajavalaita (Orca) ole näkynyt, onkohan niitä olemassakaan muualla kuin Kalifornian Marineland'ssa? Lämpötila kello 2400 +6 NIB Arktika 02.09.1996 2. lastimatkapäivä Tuuli nousi navakaksi aamulla, muutamassa tunnissa tyynestä 16 m/s, tuulen suunta on suunnilleen Kaakosta, mikä on aika hyvä ajatellen Kara Strait'n jälkeistä jäävyötä, saisi olla kokonaan Etelästä, olisi vielä paree. Näytin venäläisillemme Nordensköldin kirjaa, he olivat sitä mieltä, että kartat olivat väärin. No, totta helvetissä ne olivat väärin, niistähän on vanhimmat piirretty 1600luvulla. Ilmeisesti ex Homo Sovieticus ajattelee konkreettisemmin kuin Homo Mömmiläcus, mene ja tiedä. Atomijäänmurtaja Arktikan päällikkö Barinov lähetti viestin kohtauspaikasta, (Alexsanteri toi tietysti fiksuna miehenä sen Venäjän kielisenä) ja ilmoitti, että kokoaa konvoin myös meidän perässä tulevista m/t Rundale ja m/t Dalnerechensk nimisistä roveista. Hiljennettiin konetta, sopivasti, koska kattila halkesi vähän ennen. Jos pataa ei saada kuntoon, matka katkeaa tähän. Siinä tapauksessa Försti, Koneykkönen ja minä lähdemme Suomeen, kai. Tuskin. Päivän aikana alkoivat temppuilla VHFradiot ja MF DSC vastaanotin sekä lnmarsat C. VHF ja C-asema eivät saaneet positioinfoa GPS'tä ja MF DSC oli kokonaan pimeänä. Kaikki johtui jännitteen katoamisesta akuista, Sähkömies ja Alexander fiksasivat homman ja kaikki pelaa taas, toistaiseksi. Lämpötila kello 2400 +2 03.09.1996 3. lastimatkapäivä Aamulla läpi Kara Salmen, siirryttiin Aasian puolelle, Ajm Arktika avustuksella avovedessä ja 3 kaapelin levyisen ajojää kentän läpi, kuittasivat 1t 5min avustusta oikeastaan aivan turhaan, mutta eiköhän täällä ole aivan omat zembalot näissäkin asioissa. Harmittaa vaan, että mokoman sohjon takia tuhrittiin

JÄISSÄ LIIKKUMINEN ALKOI... puolivuorokautta. Keskellä Salmea levisi toisesta isosta koneesta polttoaineputki, moneskohan kerta tällä reissulla. Koneosasto on kovilla, kattilassa repeämä, toisen isonkoneen käynnistyksessä mätää ja toisesta polttoaineputki poikki. Olisikohan näitä harjoituksia voinut pitää lähempänäkin huoltomiehiä, ainakin telakan laittama värähtelynvaimennin polttoaineputkissa on toiminut aivan päinvastoin kuin tarkoitettiin, kaikista masiinoista on tokan jälkeen mennyt polttoaineputki poikki ainakin kerran, ja entäs kun alamme kolistelemaan jäissä. Yliperämies ristittiin "Tähtipummiksi", johtuen venäjän kielisestä Förstiä tarkoittavasta Starpum lyhenteestä. Tänään satoi myös lunta, syyskuun 3. päivä! Iltapäivällä ohitettiin meressä kelluva mursun raato ja useita eläviä hylkeitä. M/t Dalnerechenskin Päällikkö lähestyi protestilla, jossa hän nimesi meidät syyllisiksi omiin töppäilyihinsä! Selvähän tämä, kun ajaa päin seinää, se on seinän vika. Lämpötila kello 2400 +1 04.09.1996 4. lastimatkapäivä Aamu alkoi lumisateella, ilma on kuitenkin vielä pari astetta plussan puolella. Åströmin Pauli Lunnista lähetti tlxsanoman, että he ovat Ryveemissä, olleet jo 1. päivästä, eikä purkaus ole kunnolla edes alkanut. 8000 kuutiota lossattavana, 1500m pitkää 6 tuuman linjaa myöten, max vauhti 250 mottia/tunti ja linja vuotaa koko ajan. Ikävä kuulla, että Lunnilla menee kehnosti, mutta voi tarkoittaa sitä, että me menemme Pevekiin, jossa on sentään laituri ja kaikki, vau! Pauli kertoi heidän olevan avovedessä, jään reuna n. 30 mpk rannasta. Laskin, että Lunni on tehnyt matkaa 11 vrk Arkangelista Ryveemiin, ei huonosti. Siitä pirun Dalnerechenskitä yksi saatanan riesa syntyi, joka paikkaan pitää lähetellä selvityksiä ja selityksiä. Minä en ymmärrä, miksi minun pitää selitellä, enhän minä kolhinut toista alusta, vaan minun paattiani siinä kohelluksessa kolhittiin! Tänään sitten Vectorin näyttö sanoi itsensä lopullisesti irti, siirrettiin minun päivähytin monitori brygälle ja taas pärjätään. AES ei ole vielä vastannut, mutta elämme toivossa, että joskus vastaavat. Alexander kysyi josko hän saisi yrittää korjata laitteen, annoin luvan, eihän se enempää voi mennä pimeäksi. Puolitoista vuorkautta hän sitä tonki ja toi korjattuna takaisin. Ja se korjaus kestikin seuraavaan Heinäkuuhun asti! Jäissä liikkuminen sitten alkoi tossa klo 1400 aikoihin, ei vielä mitään "hirmu dramaattista", mutta irrallisia, paksuja jäälauttoja, yksivuotisia murikoita, jotka ovat jääneet ahtautumista jäljelle. Ei näitä venäläisiä ainakaan uhkarohkeudesta voi syyttää, niin varoen, ainakin Vladimir, suhtautuu jäihin, kaipa se on kokemuksen tuomaa varovaisuutta. Eipä tietenkään tarvita kuin yksi monivuotinen jäänmurikka jota päin ajaa 15 solmun vauhdilla, niin matka loppuu siihen. Kello 1910 MSK (Moskovan aikaa) pysähdyimme lat 74N long 80E odottamaan NIB Arktikaa. Lämpötila kello 2400 +/ 0 05.09.1996 5. lastimatkapäivä Arktika antoi klo 0525 oorderin lähteä Slow Ahead kurssia 090 astetta ja 0610 käskyn pysähtyä ja jäädä taas venttaamaan jotakuta, ilmeisesti klo 1400 jatketaan, kai. Jatkettiin klo 1750 ja klo 1930 alkoi NIB Arktikan avustus liki avovedessä. Saattueeseen kuuluvat NIB Arktikan lisäksi M/s Kapitan Svidorov (Rus), M/t

JÄÄVUORI TULI VASTAAN... Rundale (Lat) ja M/t Uikku. Saattue vauhdiksi määrättiin 12 solmua ja sitä sitten ajettiin koko ilta, Vladimir'n mutinoista huolimatta. Lämpötila kello 2400-3 06.09.1996 6. lastimatkapäivä Jatkettiin myös koko yö, hyvin kulkee karavaani. Aamulla liittyi joukkoon NIB Taimyr, jonka piti tulla johonkin väliin saattuetta ja niinpä, luonnollisesti, siirtyi saattueen keulaan. Saattuevauhti nostettiin 13 solmuun ja sillä vauhdilla on pujoteltu pitkin Khariton Laptejev'n rannikkoa. Jäätä on noin 10 % verran, suurin osa ikijäätä, ts. sellaista mitä ei Suomen vesillä koskaan näe, ja joka kyllä tekee reiän meidän plootuihin, jos mokomaa päin ajaa 13 solmun vauhdilla. Spekuloinnit siitä menemmekö Pevekiin vai Ryveemiin voidaan kaiketi unohtaa, Tuominen lähetti infoa, että Lunni siirtyy Ryveemistä Pevekiin ja me menemme Ryveemiin purkamaan kahteen "partizansk" luokan tankkialukseen. Mitähän nämä partisaanit ovat ja missä lie piileksivät? Loppupäivän olemme ajaneet oikeastaan koko ajan avovedessä, mutta Taimyrin niemen itäpuolella on Vladimirin mukaan luvassa 20 mailia leveä paksun jään alue, sen jälkeen taas helppoa. Wait and see. Lämpötila kello 2400-2 NIB Taimyr 07.09.1996 7. lastimatkapäivä Aamu vaikeni (kylläkin jo eilen illalla n. klo 2330) kauniina ja kirkkaana, ei pilven pilveä (täysin D&A politiikan mukaisesti) ja Aasian mantereen pohjoisin kohta, Cap Chelyushin, sivuutettiin kello 0650, samalla tämän matkan Pohjoisin latitudi 77 astetta 45,441 minuuttia N. Ensimmäinen kunnollinen jäävuori tuli vastaan, se sivuutettiin noin kaapelin päästä, komea jööti. Aamupäivä olikin sitten sumuista koko ajan, puolilta päivin klaarasi ja pysyi klaarina aina illansuuhun asti. Jäävuoria tuli vastaan pitkin matkaa. Illalla hajaantui saattue, NIB Arktika ja M/s Kapitan Svidorov lähtivät kohti Khatangaa ja NIB Taimyr, M/t Rundale ja M/t Uikku kohti itää. Löydettiin nk. "Taimyr lce Massive", perkeleellinen jääkenttä, jossa oli todella paksuja jäälohkareita, ja tietysti täysi sumu. Eksyin saattueesta kun ränni meni kiinni, ja noin tunnin hortoilin pitkin jääkenttää ennen kuin löytyi avointa. Vladimir osaa kyllä nämä jäähommat minua paremmin, en häpeä myöntää. Onhan hänellä yli 30

KOKO SALMI ON TÄYNNÄ JÄÄTÄ... vuoden kokemus täältä. Vaan eksyi se kokenutkin mies siinä sumussa, mutta yhdessä onnistuimme saamaan laivan helpompaan uomaan, ja siitähän kaikessa on kysymys, yhteistyöstä. Lämpötila kello 2400-10 08.09.1996 8. lastimatkapäivä Aamulla NIB Taimyr'n perässä, välillä välimatka vain 3-4 kaapelia, umpisumu ja perässä 5 kaapelin päässä M/t Rundale. Ei miellyttävää, tukka pystyssä koko ajan, jos jollakulla menee spasmat sekaisin, niin tulee paljon korjattavaa. Koko päivä kovissa jäissä, matka taittuu hitaasti kohti Itää, illalla Lena-joen kohdalla. Lämpötila kello 2400-2 09.09.1996 9. lastimatkapäivä Aamulla 0600 ahtojäihin, läpiajo kesti n.4 tuntia, edelleen NIB Taimyrin perässä. Säteilymittari ilmoittaa "annoksen" nousseen 0,005 jotakin Sievert'ä, mutta ei vielä lähelläkään nk. viranomaisten hälytysrajaa (hälytysraja tarkoittaa, että viranomaiset alkavat tehostetusti tutkia säteilytilaa, raja lienee 0,7 mikrosievertiä). Eli tuo saatanan jäänsärkijä säteilee koko ajan vähän. Matka jatkuu kohti Salnikovin salmea. Taas tuli ilmoitus; on ollut keskustelua, että Uikku purkaa joko koko tai osan lastia Pevekissä, tai niin kuin teleksissä luki Revekissa. Saa nyt nähdä missä puretaan, ja koska, se mitä puretaan on kyllä selvillä, nk Winter Gasoil'a. Koska emme siirrä kelloja koko matkan aikana, on nyt jo kello 1630 aivan pimeää ja kello 2200 aikaa uusi päivä, vähän hämäävää, mutta johtuu käytännöllisesti siitä, että täällä tapahtuu kaikki Moskovan ajassa (UTC+4h) ja kesäaikahan täälläkin on käytössä. Virallinen nk. aurinkoaika olisi tänään UTC+9h. Eli se siitä päivänvalon hyödyntämisestä, vielä mennään Itään noin 40 astetta eli kolmisen tuntia kellot heittää lisää auringosta. Illalla jäätiin kellumaan ja odottelemaan NIB Soviets Soyuzia. Lämpötila kello 2400-4 10.09.1996 10. lastimatkapäivä Aamuyöstä matka jatkuu, nyt NIB Soviets Soyuz'n perässä, aamulla klo 0800 tultiin kovaan jääkenttään ja kuulema koko Vilnikovin salmi on samanlaista 150 mailin matkalta. Viisi päivää jatkuneet kovat Koillisen ja Idän väliset tuulet ovat pakanneet koko salmen täyteen jäätä, ja sitä kyllä riittää, niin laadussa kuin määrässäkin. Omakotitalon kokoisia murikoita pompahtelee pintaan. Kulku oli vaikeata, kunnes NIB Taimyr tuli meidän eteemme, ja sitten jatkettiin n. 6-7 solmun vauhdilla. Puolilta päivin pysähdyttiin, NIB S. S otti M/t NIB Soviets Soyuz

JÄÄKARHU KÄVI MOIKKAAMASSA... Rundalen hinaukseen, eli kahta laivaa kohden on kaksi atomijäänsärkijää. Ei varmasti ole ilmaista. Tuli oorderi mennä Pevekiin purkamaan koko lasti. Hyvä. Lämpötila kello 2400-5 11.09.1996 11. lastimatkapäivä Jäissä NIB Taimyrin perässä koko vuorokausi. Lämpötila kello 2400 +10 12.09.1996 12. lastimatkapäivä Jäissä NIB Taimyr'n ja vaihtelun vuoksi NIB Sovietskij Soyuz'n perässä koko vuorokausi. Välillä hinauksessa, kun ei omin voimin kulusta tullut mitään, koneesta ei voi ottaa yli 10 Mw kuormaa ulos. Tyttäreni synttärien kunniaksi kävi jääkarhu moikkaamassa meitä illalla, porukka syötti sille Lindströmin pihvejä ja leikkeleitä, mutta kanelikorput eivät otukselle kelvanneet, sylki pois. On ainakin hyvin kuvattu jääkarhu, kamerat vaan naksuivat, kaikki olivat hereillä katsomassa ja kuvaamassa. Lämpötila kello 2400 3 13.09.1996 13. lastimatkapäivä Jäissä NIB S S'n perässä, välillä hinauksessa, välillä ei. Tuli oorderi mennä Ryveem'in Lunnin seuraksi. Ei hyvä. Lämpötila kello 2400-5 14.09.1996 14. lastimatkapäivä Aamulla NIB S S törmäsi jääpenkkaan hinatessaan meitä 9 solmun vauhdilla, sillä seurauksella, että nousimme noin kolme metriä, pitkin haarukan pehmusteita, ylös ja kitka sytytti fendarin palamaan. Lisäksi NIB'N klyyssi meni hajalle, hinausvaijeri pilalle ja hinausploki paskaksi. Jäänsärkijän väellä oli vaikeuksia saada paloletkun suutin auki ja kun se oli auki, niin vuosi letku monesta kohtaa kuin kastelukannu, mutta saivat pikku palon sammutettua, sitten ei enää oltukaan hinauksessa. Kello 1240 tulimme avoveteen, eli olimme tulleet läpi Novosibirkskyje Massifin. Eikä hetkeäkään liian aikaisin. Hyvin riitti sitä sorttia. M/t Luchegorsk

LUNNI IRROTTAUTUI SIVULTAMME... Kello 1305 lopetti NIB Sovietskij Soyuz avustuksen. Jos oli Taimyr lce Massive perkeleellinen, niin tämä Novo.jne oli vielä perkeleellisempi. Huomenna saavumme Ryveemiin M/t Lunnin luokse ja alamme purkaa lastia, aluksi 7000 Mtons Lunnin kautta maihin, sen jälkeen M/t Luchegorskiin loput. Tarkoittaa sitä, että M/t L tulee sivullemme ainakin kolme kertaa. Saattaa ottaa useamman päivän, mutta siitä lisää myöhemmin. Päivän Sievert annos 0,016 mikroa. Kellonsiirtämättömyydestä johtuen aurinko laskee jo 1400 aikoihin laivan aikaa ja nousee 2230 samana päivänä. Outoa, mutta käytännöllisyyden vuoksi sen on oltava näin. Miksi tämän pitäisi olla kohdallaan kun kaikki muukin on tavalla tai toisella vinksallaan. Lämpötila kello 2400-5 15.09.1996 15. lastimatkapäivä Koko yö avovedessä! Aamulla näkyi mursuja, ja tällä kertaa eläviä. Aamupäivällä ilma muuttui ikäväksi. Pohjoistuuli 14 m/s ja yltyy, räntäsadetta yms. kivaa. Maininki on ainakin nyt niin korkea, ettei voi mennä Lunnin sivulle, kun aikaa mättää vastaan, niin kaikki tuntuu menevän pieleen. Kello 1030 saatiin yhteys Lunniin, sama keli on heilläkin, ajelevat vasten tuulta, ankkuri ei pitänyt. Päätimme Pauli Åströmin kanssa odotella aamuun ja sitten palataan asiaan. Ja eiköhän Moskova ja Espookin herää taas toimiin viikonlopun jälkeen. Kello 1315 päättyi merimatka ja annoin Notiisin saapumisestamme Ryveemin edustalle, ilma eikun huononi ja käännyimme tuuleen ja ajelimme Lunnin kanssa rinnakkain ja peräkkäin. Illansuussa tuli säätiedot, jotka lupasivat vielä huonompaa keliä, joten aloin uudestaan painostamaan Paulia, että menisimme Wrangelnya saaren suojaan suorittamaan lastinsiirron. Lunnilla ei ollut minkään valtakunnan karttaa alueesta, joten innostus ei ollut suuren suuri, mutta kuten Pauli sanoi, sittenhän olisi jotain tehty. Kello 1915 lähdettiin kohti Buhta Somniteinaja'a (suomeksi Epämääräinen lahti). Lämpötila kello 2400-2 16.09.1996 16. lastimatkapäivä Aamuyöstä kello 0115 ankkuroitiin sopivan matkan päähän Wrangelnya saaren etelä rannikosta ja Lunni tuli meidän styyrpuurin sivulle. Tuuli oli ankkuroidessa 5 m/s ja yltyi Lunnin tullessa 8 m/s lisääntyen koko lastinsiirron ajan, korkeimmillaan oli mittarissa 13 m/s ja vakiona oli 12 m/s. Kiinnitysköysiä katkesi noin 10 kpl yhteensä, mutta lastinsiirto onnistui, ja mieli on hyvä kun ainakin osa lastista on nyt poissa meiltä, Lunnin jengi ei varmasti ole yhtä tyytyväisiä, heillähän on jo yksi lasti purettu, josta osan purkaminen kesti kaksi viikkoa täällä Ryveem'n redillä. Ja nyt tuli lisää purettavaa. Muutenkin olen sitä mieltä, että kahden samankokoisen laivan rinnakkain oleminen parin metrin swellissä ei ole mikään kuolematon ajatus. Mutta tällä kertaa onnistui. Ankkuripaikka oli sitten desimaalipyöristyksineen 180 astetta, saa valita, Itää tai Länttä. Kello 1400 Lunni irrottautui sivultamme, ja tietenkin tuuli tyyntyi välittömästi 7 m/s tasolle, Vectorlaitteen näytössä oleva tuulidiagrammi on kuin Korvatunturi, koko lastin siirron ajan tuuli oli kovaa ja ennen sekä jälkeen rauhallista. Osaako Siperian luonto lukea tankkialusten liikkeitä?

KUORMA JOLLA ON MERKITYSTÄ... Hupaisa juttu oli, kun ennen Wrangelnyan luokse menemistä tiedustelin Vladimirilta, että onko paikka hyvä ja onko ajatus lastinsiirrosta siellä OK, niin mies vastasi että paikka on mitä parhain ja kuin luotu lastinsiirtoon ja ajatus kaikkineen loistava ja davai davai! Kun Lunni oli lähtenyt ja olin brygällä yksikseni, niin eikös mies tule luokseni ja totea, että on rikollista siirtää lastia luonnonsuojelualueella. Just just. Taisin siinä vähän suutahtaa, ja kysyin kireästi että, onko hän se sama kundi, joka sanoi että paikka on mitä mainioin, ja ajatus loistava. Sellaista keskustelua hän ei sitten muistanut lainkaan Lastimme on elintärkeä koko Ryveemin yhdyskunnalle, jos sitä ei onnistuta purkamaan, loppuu eläminen tällä paikkakunnalla, talven yli ei pärjätä ilman polttoainetta. Kiehtova ajatus, että kerrankin on kuorma jolla on todellista merkitystä, ettei se ole pelkästään teinipoikien lauantaiajelubensaa! Wrangelnya lsland on paikka, missä jääkarhut käyvät bylsimässä ja asustelevat myskihärkien kanssa, tuskin kovin sulassa sovussa. Erinomaisen luotaan-työntävän näköinen paikka, lumipeitteisiä korkeita vuoria, eikä yhtään neonvaloja, valoista sen verran, että eilen näkyi 1. kerran maista valoja Arkangelista lähdön jälkeen. Olemme ilmeisesti saapuneet sivistyksen pariin. Nopein reitti täältä Suomeen on helikopterilla Pevekiin, sieltä lennolla Vladivostokiin josta Alaskaan Anchorageen ja sieltä sitten Keski-Euroopan kautta Helsinkiin, ei taida Miehitysosasto suostua porukan vaihtoon, jos tulisi niin hulluksi että ehdottaisi sellaista. Varmemmalta tuntuu, ettei ennen marraskuuta olla kotona, jos silloinkaan. Lämpötila kello 2400-4 17.09.1996 17. lastimatkapäivä Aamu valkeni eilen illalla klo 2100, mutta laivan aamu oli kaunis, Wrangelnya saarella sataa lunta. Tuuli yltyy hiljakseen ja meille koittaa pimeys noin kello 1300. Åström lähetti telexin, että ovat alkaneet purkamaan 0740 ja että tuuli on Pohjoisesta 7 m/s, pakkasta 3 astetta. Kunpa joku tietäisi koska meidän kevennysalus tulee. Anttalainen soitti, ja kertoi ettei mitään kevennyspaattia tule, vaan menemme Lunnin jälkeen ähräämään saman letkun päähän. Laskin, että Lunni on parhaassa tapauksessa valmis 20/9 aamulla (siis jos kaikki menee täysin putkeen) ja me olisimme tyhjänä 23/9 keskiyöllä. Hessu kertoi myös, että suunnitelmissa on, että molemmat laivat hakevat Diksonin seuduilta vielä lastin tänne Itään, ennen kuin lastataan NW Eurooppaan. Se homma kyllä menee pieleen, koska täällä on talvi aluillaan jo nyt, ja jos Ayonin jäämassiivi jatkaa valumistaan Etelään, ei täällä kuukauden päästä tehdä mitään. Venäläiset ovat mielestäni heränneet myöhään. Samaa mieltä ovat meidän venäläisemme, he puhuvat talvesta isolla kirjaimella, kuten varmasti on syytäkin. Vladimir ainakin tarkkailee tuulia ja lämpötilaa sen näköisenä, ettei se hirveän hyvää ennusta. Jos kaikesta huolimatta tämä operaatio tehdään, ei täältä kotiin päästä ennen Joulua, mutta minkä vuoden, se on taas eri kysymys. Tämä on tietenkin turhan pessimistinen näkemys. Rahtaaja ilmoitti, että letkun päähän meneminen on Vastaanottajan idea, ja että he ovat neuvoneet käyttämään kevennysalusta. Lähetin ehdotuksen, että tehdään molemmat, letku kiinni ja paatti sivulle, se nopeuttaisi hommaa selvästi. Joka tapauksessa olemme ankkurissa Wrangelnya saaren Etelärannalla edelleen, huomenna olisi aikomus siirtyä Ryveemin edustalle. Lämpötila kello 2400-5

POS. 70 46,95 N, 179 59,99 W... 18.09.1996 18. lastimatkapäivä Wrangelnyan saarella sataa lunta. Lunnista tuli tlx, purkaneet 2000 kuutiota, purkaus seis viimeiset 11 tuntia, letkuvaurio maissa. Ei vielä siirrytty, Lunnin letku on korjattu vasta tänä iltana n. 2100 paikallisten puheiden mukaan. Ei anna aihetta hurraan huutoon! Lämpötila kello 2400-3 19.09.1996 19. lastimatkapäivä Wrangelnyan saarella sataa lunta. Nostettiin ankkuri ja lähdettiin kohti Ryveemin rediä, jänniä tapahtumia joka päivä. Piipahdimme myös Läntisellä pallon puoliskolla, pos 70ast 46,95min N, 179 ast 59,99min W. Lunni on taas päässyt jatkamaan, 160 kuutiota tunnissa, todennäköisesti tyhjä huomenna iltapäivällä. Sitten on meidän vuoromme. Kello 1615 ankkuroitiin Ryveemin edustalle Lunnin vierelle, odottamaan oman osuuden purkamista. Tietenkin tuuli yltyi illan aikana. Maista näkyy pari valon tuikkua sankan lumipyryn seasta. Joitain pieniä lintuja ilmestyi terrorisoimaan Förstiä ja lentelemään päin joulukuusta. Lämpötila kello 2400 2 20.09.1996 20. lastimatkapäivä Aamulla tuulikin jo 15-18 m/s ja Lunni joutui keskeyttämään lossauksen. Itse Ryveem ei ainakaan täältä mereltä näytä kovin kaksiselta paikalta, eli " tuon röttelökylän takiako tässä on reuhuttu?". Lunni lähti 0945 kohti Mys Otto Schimdaa ja me kello 1325 ajamaan vasten tuulta kovan swellin takia, niin, ja luntakin muisti sataa. Ryveemin Satamakapteeni ehdotteli ankkuroimispaikaksi sellaista positiota, missä olisi ollut vettä 7,9 m ja laivan syväys on 7,4m, eli puolimetriä varavettä! Kun sanoin nietu, ilmoitti misteri, että "kartassa" on väärin merkitty, joopa joo... Nämä paikkakunnan "kartat" ovat itseasiassa Lunnista saatuja valokopiota, joissa ei mitkään mittakaavat pidä paikkaansa. Mukava yrittää löytää oikea paikka ankkuroida, kun ei voi varmasti määrittää aluksen paikkaa, ei leveyttä eikä pituutta. Åströmillä ei ollut tullessaan edes ollut tätä nk. luotauskarttaa jonka valokopioista tehdyn viritelmän saimme Lunnista. Niin notta Safety First, sano. Iltaa kohden tuuli yltyi välillä 23 m/s asti, joten se siitä purkamisen aloittamisesta. Lämpötila kello 2400-5 21.09.1996 21. lastimatkapäivä Aamulla, yllätys, satoi lunta, tuuli oli moinannut jonkin verran, ja vaihteli 12-18 m/s välillä. "Satama" ilmoitti, että siellä on niin paljon swelliä, ettei tule mistään mitään. Että sellaista tänä aamuna. Elämä hymyilee. Se on ainakin selvinnyt, miksi kaikki Venäjän hallitsijat ovat käyttäneet ja käyttävät näitä seutuja karkotuspaikkana. Eihän täältä, saatana, pääse ikinä pois! Illalla tuuli taas nousi 16-18 m/s, ei mitään mahdollisuuksia siirtyä purkauspaikalle. Lämpötila kello 2400-5

VALAAT PYÖRII YMPÄRILLÄ... 22.09.1996 22. lastimatkapäivä Lunta, tuulta ja valaita. Ajetaan tuulta vasten ja toivotaan sen tyyntyvän pian, että päästäisiin edes aloittamaan purkaus. Lunni ohitti meidät viiden aikoihin aamulla matkalla länteen, ja tuntuivat olevan tyytyväisiä. Eipä outoa. Illalla jutellessa ilmeni, että Pevekistä Länteen oli hieno ilma, tuulta vain 5 m/s ja lumisade. Toivottavasti se hieno ilma tulee tänne päin. Lämpötila kello 2400-4 23.09.1996 23. lastimatkapäivä Yöllä tyyntyi, ja ankkuroimme 0700 Ryveemin redille odottamaan swellin tasaantumista jotta voimme siirtyä vihdoin purkauspaikalle. Swellin suunta on mielestäni omituinen, neljä päivää tuulee Lännestä ja täällä on swelliä Idästä ja Pohjoisesta Valaat pyörii ympärillä, niillä on kiima-aika, olettavatkohan ne, että Uikku on varsinainen typsy, jota kannattaa koittaa, vaikkei onnistuisikaan. Pevekin sääasema ilmoitti, että jäätyminen on alkanut, kaksi viikkoa keskiarvoa aikaisemmin! Ja täällä sitä ollaan, Vladimirin puheiden mukaan meillä on vielä 7-10 päivää pelivaraa, ja kun me emme tarvitsisi kuin kolme vuorokautta hyvää ilmaa, niin ja, että tuo saatanan letku kestäisi. Ryveemin "pomo" kertoi Vladimiriile, että tämä Lunni/Uikku purkaus on ensimmäinen kerta, kun sellaista tehdään nk. "isoilla" laivoilla. Ei kovin menestynyt harjoitus, kahdella laivalla on tähän mennessä mennyt 23 vuorokautta kuuden vuorokauden operaatioon. Ja parhaassa tapauksessa tulee ainakin kolme vuorokautta lisää. Tarkoitus olisi, että illalla kello 1900 MSK (0400 LT) olisimme purkauspaikalla ja aloittaisimme kinkerit. Joo, kyllä oltiin ja vettä oli kölin alla 60 cm, jolloin vaihdoin ankkuripaikkaa sen verran, että vettä oli 1,1 m. Venäläiset sähläsivät rannalla ja klo 2330 ilmoittivat, ettei tule mitään. Siirryttiin vähän ulommaksi ankkuriin valoisan (yö) ajaksi odottelemaan uutta pimeää ja yritystä. Rannalla kävi kuulemma maininki ja oli niin paljon jääsohjoa, ettei veneitä ja letkua saanut ulos. Paikallinen tapa oli ajaa veneet päin rantaa ja sitten kiskoa ne pitkälle maihin isolla telatraktorilla. Kaiketi suojaan kovalta swelliltä. Lämpötila kello 2400-5 24.09.1996 24. lastimatkapäivä Aamulla oli tyyntä ja loiva maininki, mutta ystävämme rannalla sanoivat, että odotellaan iltaan, eli totta jumalauta haaskataan puolipäivää taas kerran. En ymmärrä, miksei täällä ole kevennysalusta, olisimme purkaneet jo puolet jäljellä olevasta lastista, sen sijaan, että odotellaan kaiketi ensi kesää. Illalla odotellaan sitten valoisaa ennenkuin hommat yritetään aloittaa taas. Eivät onnistuneet saamaan "hinaajiaan" veteen, yksi meni poikittain maininkeihin aika pahan näköisesti, mutta yritys jatkuu. Lämpötila kello 2400-3

KASSILLINEN HIOTTUJA KIVIÄ... 25.09.1996 25. lastimatkapäivä / 1. purkauspäivä Aamulla sitten onnistuttiin, 0525 ankkuroitiin ja 0920 oli letku kiinni, helvetinmoisen ähräämisen jälkeen, varsinaiset viritykset, yksi pieni ja yksi vielä pienempi "hinaaja" avusti pahimman mukaan. Kello 1040 Moskovan aikaa aloimme purkaa Winter Gasoil'a kohti Ryveemin rantaa. Päivällä maissa oli täydellinen pimennys, onneksi Försti oli juuri pumpun spaakissa kiinni ja huomasi paineen nousun, muuten olisi letku levinnyt aivan varmasti. Luonnollisesti tästä pimennyksestä ei saatu mitään varoitusta, eikä jälkikäteen selitystä, ne eivät kuulu paikalliseen tapaan, varoittelut ja selittelyt, antaa palaa vaan. This is Arktika! Purkausvauhti on noin 140 kuutiota tunnissa, eli tyhjänä, jos kaikki menee hyvin, olisimme 27.09. iltamyöhään. Lämpötila kello 2400-3 26.09.1996 26. lastimatkapäivä / 2. purkauspäivä Purkaus jatkui tasaisesti koko yön, aamupäivällä swelli nousi, Beringin salmessa olevan myrskyn vuoksi, 1-2 m korkuiseksi. Jouduimme ottamaan toisen "hinaajan" kiinni keulaan ja yritin 4 tuntia tahdistaa tulkin välityksellä "hinaajien" toimintaa. Menestys oli kohtalainen. Vladimir hoiteli homman paremmin, pystyy puhumaan suoraan "hinaajille", ei venäläisen kipinän välityksellä, joka ei ymmärrä näistä hinaajahommista mitään. Ei kai kipinän tarvitsekaan ymmärtää, kunhan osaa sähköhommat, ja ne Alexandr kyllä hallitsee. Ankkuri dragasi sen verran, että illalla siirryttiin vähän kauemmaksi ja ankkuroitiin uudelleen, nyt 7. lukko mereen. Tuntuu huomattavasti tukevammalta. Sievertit illalla 0,040. Ilman lämpötila kello 2400-4 27.09.1996 27. lastimatkapäivä / 3. purkauspäivä Oikeastaan ankkurointi tapahtui tämän vuorokauden puolella, mutta sama se. Purkaus jatkuu n 145 kuutiota tunnissa. Maista kävi delegaatio keskustelemassa ja kahvilla, tuoden kassillisen hiottuja kiviä. Kauniita kiviä ja hyviä suvineereja Siperiasta. Keskustelimme uuden letkun hankinnasta sekä miten ja missä sen tulisi olla. Annoin Laapion nimen ja yhteysnumerot herra Vitaliy A Riabiy'iie (Deputy General Director of Gold Extract Company "Ryveem"). Millähän kielellä hän kommunikoi Jussin kanssa, ei ainakaan englanniksi. Satamakapteeni Vladimir Petrovits Zaiseev oli ystävällinen, englantia hirvittävästi murtava, vanhempi herrasmies, hän kertoili juttuja jääkarhuista ja uivan telakan hinauksesta Mustalta mereltä Vladivostokiin, eli meillähän oli paljon yhteistä juteltavaa. Kuitenkin oli mukava nähdä välillä muitakin ihmisiä, kuin pelkästään omaa väkeä. Satamakapteeni kertoi myöskin, että kun hän oli radiosta kuullut, että lähden nostelemaan, koska kölin alla oli 60 cm vettä, hän oli (vasta sitten!) käynyt tarkastamassa veden syvyyden, ja todennut sen olevan 1,5m normaalia alempana. Että sellaista! Nämä "omat" slobot meinaavat joskus tehdä minut hulluksi, esimerkiksi tänään keskustelin Alexande'n kanssa mikä jäänmurtaja avustaa meitä Ryveemin jälkeen; keskustelu meni suurinpiirtein näin: Minä: Alex, missä on NIB Jamal?"

UIKUN MERITYÖLÄISTEN PANOKSEEN... Alex: Suunnilleen tässä" (näyttää kartalta) "avustaa rahtilaivaa, ja on viimeisen 12 tunnin aikana tehnyt vain neljän solmun vauhtia, vaikeat jääolosuhteet." Minä: "No, Jamal avustaa sitten meitä, kuten Moskovan teleksissä sanottiin" Alex:" Ei, NIB Soviyez Soyuz avustaa meitä" Minä: " Missäs se sitten on " Alex:" Täällä" (näyttä kartalta) Minä: Milläs perkeleellä me tuonne päästään, jos Jamal ei pääse kuin neljää solmua Alex: NIB Jamal avustaa meitä" Yleensäkin keskustelut menevät samaa rataa, jos kysyy paria päivää ennen, tarvitseeko papereita tehdä esim. Ryveemiä varten, vastaus on ei, mutta sitten kun ollaan Ryveemissä, tullaan sanomaan, että kyllä Päällikön olisi tarvinnut paperit tehdä! Aluksi erehdyin sanomaan, että minähän kysyin ja sanoit, ettei mitään papereita tarvita, siihen tuli aina vastaus Jees. Enää ei jaksa edes hiiltyä, ei se kannata, ja sitä paitsi onhan tässä jonkinlaista komiikaakin. Aivan kuin huonossa sketsissä. Vladimir on taas ruvennut pessimistiksi, odottaa jotain ennen näkemätöntä pahaa jostakin, en saa selvää mitä ja mistä, mutta näkyypähän, kun ja jos tulee, ja mitä tulee. Ryveemin venäläiset eivät hellitä, nyt pitäisi viimeiset 500 tonnia purkaa 6 Bar'n paineella. Försti riemastui tosissaan, jos vaikka saisi letkun halki lopuksi kun laivassa ei olisi kuin pari sataa tonnia lastia jäljellä! Lunnin kokemusten mukaan letkun korjaaminen kestää aina vähintään päivän tai pitempään, riippuen tilanteesta. Ja sitten on aina otettava huomioon sää, se voi muutamassa tunnissa muuttua tosi pahaksi, ja nyt olisi ihanteellinen keli ja ankkuripaikka, miksi mennä keikuttamaan venettä juuri nyt? Oletan, että Förstillä on jokin kierous mielessään. Ei tarvitse kieroilla, slobot päättivät, etteivät he haluakkaan lisä paineita, se olisi kyllä pitänyt arvata, ainahan se menee siten, että ensin puhe, sitten lupaus, sitten muutos ja vielä lopullinen päätös. Ja tämä lopullinen päätös muutetaan vielä kerran. Koko illan on horisontissa, paapuurin puolella ollut iso valasparvi, hengityssuihkuja kuin suihkulähteitä joka puolella. Pyrstöistä päätellen aika vonkaleita. Sievertit illalla 0,044. Lämpötila kello 2400 +2! Helleaalto iskemässä kesken talven tulon! 28.09.1996 28. lastimatkapäivä / 4. purkauspäivä / 1. päivä Länttä kohden Aamulla kello 0600 koko lasti purettu! Kello 0810 ankkuri ylhäällä ja keula Länttä kohden, miellyttävä tunne. Dastvidanija Ryveem. Vladimir ja Alex ovat yhtä onnellisia kuin me muutkin ja, yllättävää kyllä, vaikka ovatkin Arktikan oloihin tottuneita, ilmoittivat molemmat, että saa olla viimeinen kerta kun mokomaan persläpeen tullaan. Vielä lopuksi paikallinen varapresidentti Grigori piti minulle aamulla puheen, vanhalla nuotilla, kuinka tyytyväisiä kaikki Ryveemissä ovat M/t Uikun merityöläisten panokseen ja hyvään työsuoritukseen ja eritoten Päällikön loistavaan työskentelyyn yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Täällä ei vielä ole mitkään valtiolliset muutokset heilauttaneet, ainakaan puheiden, tyyliä. Minä tietenkin pidin vastauspuheen (ja pokerini) samalla

TÖRMÄTTIIN KOVAAN JÄÄLAUTTAAN... tyylillä, kiitellen paikallisen työväestön ammattitaitoa ja hyvää työmoraalia (?) yms. ja päälle kättenpuristelua, silmiin tuijottelua ja nyökyttelyjä. Se, että onnistuimme, ilman letkurikkoja, purkamaan koko lastin oli mielestäni Förstin, 1 Perämiehen sekä ammattinsa osaavan kansimiehistön ansiota, ja se onnistui maajengistä huolimatta. Mutta puheet puheina, minä olisin kiitellyt vaikka Bostonin Kuristajaa, niin tyytyväinen olin tiedosta, että kohta nostetaan ankkuri ja suksitaan kuuseen koko Ryveemistä Lämpötila kello 2400-2 29.09.1996 2. päivä Länttä kohden Taas jäissä, aamulla pysähdyttiin odottamaan jäänmurtajaa, ilmeisesti jääkarhujen polun keskelle, joka puolella on jääkarhun jälkiä, ja paljon. NIB Yamalin piti ilmestyä kello 1300, mutta, normaalilla toimintamallilla, tuloaika muuttui huomisillaksi. Helvetinmoinen lumimyrsky, tuuli on kiertänyt päivän aikana Koillisesta Pohjoisen kautta Luoteeseen ja yltynyt kaiken aikaa, onneksi olemme poissa Ryveemin rediltä! Ykköskonemestarin vaimolle oli sanottu, että teemme vielä toisen matkan, Pevek olisi kohteena tällä kertaa, toivonpa hartaasti, ettei se ole totta. Täällä ei olosuhteet ainakaan parane, päinvastoin, talvi on virallisesti alkanut, meri jäätyy ja uusi jää pysyy ensi Heinäkuuhun asti. Beckerellit illalla 0.045. Lämpötila kello 2400-7 30.09.1996 3. päivä Länttä kohden Lumimyrsky laantui keskiyöllä, ja aurinkoinen yö jatkui aamuun asti, nähtiin aamulla 0620 NIB Yamal, mutta sen tulee ensin hakea M/t Samburga purkauspaikaltaan, ja vasta sitten avustaa meitä. Niin kuin arvata saattoi, yhtäkkiä kello 1400 tuli Yamalilta ohje lähteä kohti Pohjoista ja pimeähän nyt on, miksei se oorderi voinut tulla aamuyöstä, kun oli valoisaa ja hyvä näkyvyys. Alan olla sitä mieltä, että kun venäläisemme aina vetoavat "This is Arktika", että tässä maassa sama saatanan "arktika" ulottuu täältä Itämeren kautta Mustallemerelle. Kun ei ajatella kahta tuntia pitemmälle, totta kai kaikesta tulee selkeätä thisisarktikaa. Kello 1830 törmättiin niin kovaan jäälauttaan, että matkan teko loppui siihen, onneksi vauhti oli vain 4 solmua, ei aiheuttanut tuhoa ja tämitsiä. Kun joku tietäisi, koska Yamal tulee. Vladimir sanoo yhtä, Alex toista, ja kokemus kolmatta. Selkeää touhua. Sen verran selkisi, että M/t Samburga purkaa toiseen laivaan, ja että rannikolla on niin tiukka jäätilanne, että siellä ovat kaikki laivat nk. kusessa, ja Yamal avustaa parhaansa mukaan, mutta ongelma ilmeisesti on Yamalin suuri syväys, 11 m ja lisäksi turvavesi atomimurtajalle 5m. Tuolla syväydellä ei kovin lähelle rantaa mennä, täällä on hämmästyttävän matalat vedet, vaikka vesi on, Liesjärven tapaan, aivan rannassa. Lämpötila kello 2400-5

VÄLILLÄ RYMINÄLLÄ... 01. 10. 1996 4. päivä Länttä kohden Odotus jatkuu, ilmeisesti meillä ei ole suurtakaan merkitystä nyt, kun olemme lastimme purkaneet. Sellaisen vaikutelman saa, kun miettii, ettei mitään tapahdu, eikä mistään kuulu oikein mitään. Ei edes Espoosta. Iltäpäivällä kuului, Moskova kysyy, paljonko bunkkeria tarvitsee ottaa Arkangelissa mahdollista Pevekin matkaa varten. No, jos lastaus on Arkangelissa, niin vaihdot voi suoritaa, kunhan Kale tuo ameriikan rahaa mukanaan, tai paluuliput. Yamal on pelastustoimissa rannikolla, jokilaivat ilmeisesti ovat menossa jäiden puristuksessa pohjaan, eli sen tänne tuleminen on aivan herrassa. Kuvassa M/t Samburga. M/t Rundale ja M/t Vilyuysk olivat M/t Samburgan sisarlaivoja, kaikki Rauma Repolan tekemiä Lämpötila kello 2400 +2! 02.10.1996 5. päivä Länttä kohden Aamulla odottelu jatkui, mutta klo 1015 saatiin yhteys NIB Yamaliin ja se ilmoitti olevansa 1,5 tunnin kuluttua M/t Uikun luona. Ehkäpä lähdemme liikkeelle! Kello 1145 alkoi NIB Yamalin avustus, saattueessa M/t Samburga (Lat) ja M/t Uikku (Fi). M/t Samburga on Kyproksessa rekisteröity, samanlainen tankki kuin M/t Rundale, rakensivat Rauma Repolan telakalla tätä sarjaa kun olin Merenkulkuopistossa, muistaakseni kävimme tutustumassa joihinkin sarjan laivoista telakalla. Synnynnäinen pessimisti, Vladimir, ennusti huomiseksi kusista päivää, ans kattoo ny, kyllä niitä päiviä varmasti on edessä, sen ennustamiseen ei suuria tietäjän lahjoja tarvitse. Illalla on selvinnyt, että Lunnin hyvä tuuri jäiden läpiajossa ei jatku meidän kohdalla, samaa paskaa kuin tullessa. Ja niinhän kävi, Samburga ryytyi, Uikku ryytyi ja NIB Yamal päätti hinata Samburgan ensin jonnekin ja sitten hakea meidät. Jäätiin odottelemaan. Lämpötila kello 2400 +/- 0 03.10.1996 6. päivä Länttä kohden Aamulla sitten Yamal tuli meitä hakemaan, ja mentiinkin koko päivä kohti Sannikovin Salmea. Välillä ryminällä, välillä helvetillisellä ryminällä. Nyt kysellään bunkkereita, jos alus lastaisi toisesta laivasta Belyi lsiand'n luona ja veisi lastin Pevek'iin tai Mys Otto Schimtda'n. Voi perse! Lämpötila kello 2400-6

LAIVA KALLISTUI REILUSTI... 04.10.1996 7. päivä Länttä kohden Jäätä ja lisää jäätä, mitä kautta se Lunni oikein meni? Korsteeni punaisena painetaan saatananmoisessa ahtojääkentässä, Samburga hinauksessa, Uikku 8 solmua perässä. Kaameaa touhua. Illalla lensi noin kymmenpäinen "sorsa"-parvi (jotain saatanan kanadanhanhia) päin kansirakennelmia, kova pauke kävi ja kuolleita lintuja lojui pitkin kansia. Joku voisi tehdä niistä paistit. Kundit alkavat uskoa että ulkona kannattaa käyttää kypärää. Lämpötila kello 2400 13 05.10.1996 8. päivä Länttä kohden Jäätä ja kylmää, -14 astetta. Aamuyöstä törmäsimme niin suureen jäämurikkaan, että laiva kallistui reilusti oikealle, onni, ettei hajonnut mitään. Vladimir sanoi, että hän on ainoastaan kerran elämässään nähnyt samanlaisen murikan, noin 20 vuotta sitten. Eli kyseessä oli kunnon jööti. Ahtojäät jatkuvat, puoliltapäivin voi sanoa, että olemme Sannikovin Salmessa, mutta emme vielä läpi, ensi yö tulee olemaan tosi kusinen, veikkaanpa. Läpi salmesta iltapäivällä, ja iltavahti oli kohtuullisen helppo, lukuun ottamatta noin 1,5 tunnin hermojen rassaustovia. Paljonko on venäläinen solmu? NIB Yamalin kanssa sovittiin, että 7 solmua, koska oli todella raskaita paloja ja saimme sen verran kovia iskuja, että halusin nopeutta laskettavaksi. No, sehän sopi ja seitsemästä puhuttiin, käytännössä se tarkoitti sitä, että mentiin noin 12 solmun vauhtia kunnes Yamal meinasi jäädä kiinni. Eli Siperian seitsemän on Euroopan kaksitoista, mutta onko tämä vakio? Ei varmastikaan, eihän täällä mikään muukaan ole totta, this is arktika pätee nopeuksiinkin. Lämpötila kello 2400-13 06.10.1996 9. päivä Länttä kohden Läpi jäiden, ja niitä piisaa. Nopeudet vaihtelevat, ja niin vaihtelevat mielialatkin. Illalla helpohkoa. Lämpötila kello 2400-8 07.10.1996 10. päivä Länttä kohden Jäätä. Yöllä ja aamupäivällä helppoa, nostettiin nopeus aamulla kello 0600 14 solmuun, mutta se lysti loppui noin 1130, sen jälkeen ahtaumia ja helppoa, iltaa kohden yhä vaikeampaa. Tämä ei ikinä lopu. Illalla kello 2205 kiinni jäihin, Yamal lähti Samburgan kanssa eteenpäin ja me jäimme venttaamaan. Kuinka kauan, en tiedä, ainakin pari tuntia, veikkaanpa. Reilu tunti ja matka jatkuu, meidän kiinni jääminen aiheutti sen, että Samburgan hinaus loppui ja sekin joutuu, ihan itse, ajamaan jäissä. Hyvä niin, ja oikein sille paskiaiselle. Satelliitit katveessa, olemme maailman reunalla. Lämpötila kello 2400-7

KAIKKI ON NORMAL... 08,10.1996 11. päivä Länttä kohden Aamulla ohitimme mantereen pohjoisimman kohdan, eli matka jatkuu kohti etelää. Monivuotisessa paksussa jääkentässä kello 0900 asti, sen jälkeen helpompaa ja edelleen helpompaa, illalla vesi taas tihentyi, mutta ei ainakaan vielä mitään normaalia kamalampaa. Sanalla "normal" on aivan eri merkitys täällä, kuin missään muualla, ehkä Belgiaa lukuun ottamatta. Kaikki on "normal", meni sitten kuinka paljon päin persettä tahansa, Alex on tajunnut, että olemme ottaneet sen vitsiksi, en tiedä onko Vladimir hiffannut juttua, joko on tai sitten ei, äijällä on hiton hyvä pokeri joka tapauksessa. Edelleen pännii, etteivät nämä kotiryssät kerro kuin tipoittain asioita, aivan kuin vahingossa kuulee tulevista jäätilanteesta pieniä vinkkejä, samoin laivoista jotka pyörivät tällä alueella. Kuitenkin Yamal ja Samburga selvästi vaihtavat tilannetietoja pari kertaa päivässä, puheessa vilahtelee laivojen ja paikkojen nimet, ne pystyy sentään erottamaan, mutta mitä niistä puhutaan, se ei kyllä selviä minulle. Pari päivää sitten Yamalista pyydettiin päällikköä puhelimeen, Yamalin kippari halusi puhua, mutta ennen kuin kerkesin, oli Vladimir ottanut luurin käteensä ja puhua lätisi jonkun kanssa 45 minuuttia, taas vilahteli Uikun nimi ja jonkin verran tajusin laivan ominaisuuksista puhuttavan, mutta muu pälinä meni yli hilseen. No, kun puhelu oli ohi, kysyin, mistä oli kyse, ja vastaus oli, että se olikin yksityiskeskustelu. Mitenkä minusta tuntuu, että minua kusetetaan jollain tavoin, Päällikkönähän minä täällä vain olen, ei kaiketi Arktikassa kipparin tarvitse kaikkea tietää, en tiedä, todennäköisesti tilanne on "normal". Huomenna olisi syytä saada jotain oordereita jostakin, matka on siinä vaiheessa, että pian tullaan Objoen suulle, ja sieltähän niitä lasteja länteen viedään. Keskiyöhön asti pelkkää sohjoa, olisiko avovesi alkanut, ei vielä nuolaista. Beckerellit tai Sievertit 0,052 Lämpötila kello 2400-6 09.10.1996 12. päivä Länttä kohden Kevyttä jäätä, vauhti 12-13 solmua. Anttalainen sanoi, että Moskova suunnittelee tosissaan toista matkaa Itään. Tosin hän mainitsi myös, että Varustamon halu on saada laiva pois Arktikalta, ja pian. Iltapäivällä on taas uudet kuviot, nyt puhutaan, että veisimme 150 tonnia bunkkeria M/t Viluyusk'lle ja ottaisimme siitä pesuvesiä ja menisimme sitten Arkangeliin lastaamaan Kerosiinia Pevekiä varten, mutta Neste ei ole vielä hyväksynyt sitä, eikä oletettavasti hyväksykään. Säätiedotus lupaa huomiseksi Lounasmyrskyä, eli loistokeli toisen laivan ulkosivulle menoa ajatellen, joo. Saa nyt nähdä, harmittaa vaan, kun pitäisi tänään soittaa kotiin ja kertoa vaimolle peruuko hän matkan vai ei. Kun ei tiedä ja arvaaminen on vaikeaa, this is arktika. Soitin kotiin, vaimo on perunut matkan ja odottaa lisäoordereita, niin kuin minäkin. Tytär on saanut 1. koejakson kokeet takaisin. Matikan 8½ heikoin, eikä sekään, mielestäni, ole heikko, tuntien lapsiparan matematiikan geenit tulos on suorastaan loistava, sekin. On ilo olla moisen valopään isä. Vaihdettiin avustavaa atomipommia, Yamal lopetti ja Arktika aloitti. Olen käynyt tlx vaihtoa Vilusen kipparin kanssa, sitä myöten asiat ovat reerassa. Kunhan firma tekee päätöksensä, oletan, että lähdemme takaisin Ob-joelle lastaamaan Lämpötila kello 2400-10

HYRYLÄN JYRY-LUOKKAA... 10.10.1996 13. päivä Länttä kohden Sumuinen aamu, kevyttä jäätä, karavaani kulkee noin 12 solmua. Puhuin M/t Viluyskin kapteenin kanssa järjestelyistä, hän mainitsi myöskin ettei hänenkään yhtiönsä ole vahvistanut operatiota. Aloin epäilemään yhä vahvemmin koko hommaa. Kello 1100 Moskovan aikaa loppui NIB Arktikan avustus, olemme ilmeisesti tulleet jään rajalle, minusta tämä on ihan samannäköistä kuin eilen illalla, en tiedä, todennäköisesti kaikki on normal. Puhelimitse on nyt Varustamosta vahvistettu, että otamme M/t Viluyuskista likaisen painoveden ja annamme bunkkeria 150 tonnia. Sitten Arkangeliin purkamaan vedet pois ja lastaamaan Pevekin lasti. Meidän kotiryssät kylläkin meinasivat että veden purkaminen voi olla Arkangelissa vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Kyllä on selkeää touhua. Ilmat muuttuivat tosi ikäviksi taas kerran, onhan edessä laivojen kyljittäin oleminen, tokihan juuri silloin pitää puhaltaa oikein perkeleesti! Sovin Vilusen kapteenin kanssa, että menemme Yugorskin niemimaan suojaan tekemään temput. Huomenna, aamulla, ollaan siellä. Jäitä ei näy, mutta ei kyllä näy muutakaan, tosi sakea sumu. Säätiedotus lupaa myrskyn kovenevan. Porukan vaihdon suhteen on syntynyt uusi ongelma, viisumit. Tämä Arkangeliin meno tulikin niin myöhäisessä vaiheessa ilmi, että voi olla myöhäistä anoa viisumeita. Sikäli vielä, että anomukset viipyvät Venäjän suurlähetystössä vähintään kolme työpäivää. Ja tässä on vielä viikonloppu edessä. Ossi on ilmeisesti tosi liemessä, viranomaiset eivät ole helppo nakki ja mä painan laivalta päälle. Lämpötila kello 2400 +4 11.10.1996 14. päivä länttä kohden Harmaa aamu, mutta EI jäätä, päätökseni hakeutua suojaan Polyostrov Yugorskin rannalle taitaapi osoittautua oikeaksi. Osoittautui kyllä, M/t Vilyuysk (nyt on nimi oikein) kiinnittäytyi vasemmalle sivullemme kello 1105 jas pumpattiin reilu 30 tonnia bunkkeria heille, kunnes taas kerran määräykset muuttuivat ja lopetimme bunkkerin annon. Mutta likaisen painoveden otimme vastaan. Kaikki sujui erittäin hyvin ja homma oli pian tehty, M/t Vilyuysk irrottautui kello 1910. Naapurialuksen Kapteeni, Vasili, kävi kylässä ja halusi kiertää koko Uikun. Erittäin miellyttävä herrasmies, ehkä vähän liiaksi itseään täynnä, mutta sellaistahan se on, meillä Päälliköillä. Laivallamme kävi enemmänkin vieraita, lähinnä katselemassa Sannaa, yksi nuori perämiespoika ei meinannut millään lähteä pois. Eipä ihme, tuskin Arktikalla kovin usein tulee vastaan nuoria, kauniita naisia. Atomimurtajien leidit, ainakin, olivat enempi sitä Hyrylän Jyry-luokkaa. Ristivät Sannan Miss Arktikaksi, liekö tuo korkeakin titteli, en tiedä.

TUULI YLTYI 27 M/S... Vielä ennen lähtöään pummasi Viluyuskin kippari ruokaa, siis oikein provianttia. Meillä ei ollut ylimääräistä, joten hän sai vain kaksi säkkiä kaalinpäitä mukaansa. Mahtoi kundeille tulla niukat muonat. Nykäsen Ossi soitti vielä illalla, hän on löytänyt jonkin kiertotien viisumeja varten, ehkäpä sittenkin saan koko jengin, ainakin ne 15 halukasta lomalle. Jos se onnistuu, kunnia kuuluu kyllä Ossille, harva viitsii nähdä noin paljon vaivaa. Keskiyön aikoihin ohjasin, Vladimirin avustuksesta huolimatta, laivan ehjänä Yugorski Sharin lävitse. Salmi on kapeahko, voimakkaasti virtaava väylä, jonka läpiajon aikana puhalsi 20 m/s SW tuuli. Ja suurinosa linjatauluista tietenkin oli pimeänä. Sanoin että Vladimiristä huolimatta, tämä siksi, että hän oli enimmän ajan aivan pihalla koko touhusta. Esimerkkinä voin kertoa, että yhtäkkiä hän rupesi mutisemaan: something is wrong, something is wrong. Ja kun kysyin, että mikä nyt on vialla, hän sanoi, että äsken nuo kaksi valoa eivät olleet päällekkäin, nyt ovat. Silloin tuli hämmentynyt olo minullekin, tajusin että minua noin 20v vanhempi ja kokeneempi merikapteeni ei tajua linjavaloista mitään. Pyysinkin häntä, mahdollisimman kohteliaasti, poistumaan brygältä. Nolo juttu, kerta kaikkiaan! Salmen jälkeen oli Aasia takana, mutta ei Barentsin Merellä tuntunut olevan sen parempaa luvassa. Korkea vasta-aallokko tuuli 19 m/s WSW. Kivaa. Onko joku laki että minua pitää vituttaa koko ajan? Tiedustelee nimimerkki Epätietoinen Barentsin Mereltä Huomiseksi luvassa SW 27 m/s! Lämpötila kello 2400 +6 12.10.1996 15. päivä Länttä kohden / 1. päivä kohti Arkangelia Kova SW myrsky ja kovempaa luvassa, aina jokin tökkii vastaan. Aamupäivällä tuulimittari kävi useasti 25 m/ s lukemissa, Muurmanskissa on luvassa 28 m/s ja eiköhän se sieltä tännepäin ole tulossa. Vladimir opetti minulle saslikin tekoa ja halusi certifikaatin itselleen ja Alexille Cap Chelyskin'n sivuutuksesta, suvineeriksi matkaltaan. Vladimir on ilmeisesti ainoa laivalla joka on varma pois pääsystään. Lunnissa ollut jääluotsi tulee meille, se on kuitenkin hyvä, että tulee mies, joka tuntee laivan, ei tarvitse selittää kaikkea alusta. Illalla Vladimir selvitti minulle, miten varmasti pääsen lomalle Arkangelissa. Ei muuta kuin ankkuriin tuulen suojaan ja kaikki on selvää, misteri ei millään meinannut uskoa, että ei sellaista tehdä, se ei käy, se ei kerta kaikkiaan käy. Tämä on ilmeisesti "vanhan" stailin jäänteitä, aikaa menee, ennen kuin tavat muuttuvat. Tuuli yltyi 27 m/s ja päätin kuitenkin ajaa lähemmäksi rantaa, että saa suojan merenkäynniltä, parempi liikkua vähän eteenpäin, kuin heilua helvetisti paikallaan. Lämpötila kello 2400 +6 13.10.1996 16. päivä Länttä kohden / 2. päivä kohti Arkangelia Myrsky jatkuu, aamulla 23 m/s, mutta reitin valinta osui oikeaan, olemme liikkuneet aika hyvin eteenpäin. Aamupäivällä tulimme myrskyn silmään, täysin pilvetön, sininen taivas ja tuuli on tyyntymään päin. Odottelen toista reunaa... Ei paljon tyyntynyt, alimmillaan taisi käydä 18 m/s, illaksi luvassa W NW 27 m/s. Jos lomalle