Purjehdus ja vapaa-aika Turkulaiset pursiseurat vapaa-ajan vieton näyttämöinä vuosina 1918 1940

Purjehdus ja vapaa-aika Turkulaiset pursiseurat vapaa-ajan vieton näyttämöinä vuosina 1918 1940 Lauri Kaira

Purjehdus ja vapaa-aika Turkulaiset pursiseurat vapaa-ajan vieton näyttämöinä vuosina 1918 1940 Lauri Kaira Turun yliopisto Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos Suomen historia ISSN 2341-9415

Taustaa Turkuun ja sen lähialueille oli vuoteen 1918 mennessä perustettu viisi purjehdusseuraa, joilla jokaisella oli oma jäsenkuntansa. Ne olivat eriytyneet sosiaalisten yhteiskuntarajojen mukaan. Jäsenkunnan rajoja rikottiin harvoin ja jos näin tapahtui, oli se useimmiten merkki sosiaalisesta noususta. Turun johtavana purjehdusseurana pidettiin vuosisadan alussa Suomen kolmanneksi vanhinta purjehdusseuraa Airisto Segelsällskapia (ASS), mutta sen valta-aseman kyseenalaistivat nousevat keskiluokkaiset seurat Turun Pursiseura (TPS) ja Arbetets Vänners i Åbo Segelklubb (ÅSK) 1920-luvulla. Naantalin Purjehdusseura - Nådendals Segelsälskap (NPS) ja Turun Työväen Pursiseura (TTPS) eivät haastaneet muita seuroja, mutta niillä oli oma keskeinen asemansa vapaa-ajan näyttämöinä. Tutkin artikkelissani, miten purjehdusseurojen sosiaaliset rakenteet ja päämäärät vaikuttivat jäsenkunnan vapaa-ajanviettotapoihin? Artikkelin alkuperäisaineistona käytän purjehdusseurojen arkistoja sekä aikalaismuistelmia. Keskeisenä tutkimustyökaluna olen käyttänyt diskurssianalyysiä. Työ perustuu osittain kirjoittajan vielä toistaiseksi julkaisemattomaan sivuaine laudatur -työhön Suomen historian laitokselle. Asiasanat: purjehdus, vapaa-ajan purjehdus, vapaa-aika, luokkayhteiskunta, sosiaaliset suhteet, harrastukset.

Purjehdusurheilun ensimmäiset vuosikymmenet Purjehdusharrastus kehittyi 1600-luvun Hollannissa, jossa luonnonolot ja kaukokauppa tarjosivat mahdollisuuden uudenlaisten ja helpommin käsiteltävien alusten valmistamiseen. Ainutlaatuinen vesistö, jossa yhtyvät kanavat, joet, järvet sekä kolme merta; Atlantin valtameri, Pohjanmeri sekä Itämeri, loivat merenkululle uudet vaatimukset. Valtion toimesta rakennettiin paljon kauppa-aluksia, joista pienimmät toimivat tulevien huviveneiden esikuvina. Läpi purjehduksen historian sen yhtenä osa-alueena ovat olleet purjehduskilpailut, jotka saivat alkunsa Englannin kuninkaallisten kiinnostuttua lajista. Kuningas Kaarle II ollessa maanpaossa Hollannissa, hän purjehti ajankulukseen pienillä aluksilla. Ensimmäinen tunnettu kilpailu käytiin Thames-joella vuonna 1660 kuninkaan ja Yorkin herttuan välillä. Laivat olivat melko isoja verrattuna myöhemmin kilpailuissa käytettyihin purjeveneisiin. Alkuaikoina kilpapurjeveneissä oli lähes poikkeuksetta palkattu miehistö ja omistajan rooliksi jäi lähinnä miehistön ohjeistus, jos sekään. Seuraava vaihe huvipurjehduksen saralla oli Pietari Suuren Nevan-eskaaderi 1700-luvun alussa, jota pidetään purjehdusseurojen esikuvana. Ensimmäinen varsinainen pursiseura, jonka toiminta jatkuu edelleen, on Irlantiin vuonna 1720 perustettu Corkin Vesiklubi (Water Club of Cork), joka nykyisin tunnetaan nimellä Royal Cork Yacht Club. 1 4 Ensimmäisissä pursiseuroissa keskeisellä sijalla olivat niin kutsutut manööveripurjehdukset, joissa seuran veneet purjehtivat erilaisissa muodostelmissa ja suorittavat erilaisia manööverejä, joilla harjoiteltiin veneen hallintaa, kuten purjeiden nostoja sekä laskuja. Purjehduksien tarkoituksina oli harjoittaa samoja taitoja, joita laivastossa harjoiteltiin suuremmilla aluksilla. Alun alkaen pursiseuroja pidettiinkin osana laivastoa, josta johtuu seurojen johdon sotilaalliselta kuulostavat arvonimet. 2 Ensimmäiset seurat järjestivät myös kilpapurjehduksia. Modernin huvipurjehduksen läpimurto tapahtui kuitenkin vasta 1800-luvulla, jolloin nykyistenkaltaisten purjehdus- ja pursiseurojen historia alkaa suurimmassa osassa Eurooppaa. Tällöin seurojen määrä ja samaan aikaan alusten määrä kasvoi tasaisesti ja harrastus sai lisää tuulta purjeisiinsa. 3 On hyvin todennäköistä, että huvipurjehdusta harrastettiin ajanvietteenä Pohjoismaissa ennen organisoitumista pursiseuroiksi. Itämeren pohjoiset, rosoiset rannikot saarineen tarjosivat tähän hyvät mahdollisuudet. Ensimmäiset rekisteröidyt huviveneet eivät juuri eronneet pitkään käytössä olleista saaristolaisveneistä, joilla kalastusta ja yhteydenpitoa saariston ja mantereen välillä oli harjoitettu pitkään. On todennäköistä, että monet näistä veneistä olivat kuljettaneet omistajiaan kalastus-, metsästys-, ja muille huviretkille saaristoon jo vuosia ennen yhdistystoiminnan alkua. Näistä ajoista on kuitenkin jäänyt vain satunnaisia viitteitä kirjeisiin sekä sanomalehtien mielipide- ja ilmoituspalstoille. 4 Ruotsiin ensimmäinen purjehdusseura Kungliga Svenska Segel Sällskapet (KSSS) perustettiin vuonna 1830. 5 Tämän jälkeen kesti vielä tovin ennen kuin Suomeen 1 Kujanen 1997, 223 225; Kaukiainen 2003, 14. 2 Kaukiainen 2003, 14; Ennekari 2006, 17. 3 Kujanen 1997, 224 225; Kaukiainen 2003, 14. 4 Kujanen 1997, 226 227. Kaukiainen 2003, 15. 5 Kujanen 1997, 225, Kaukiainen 2003, 14; Ennekari 2006, 9.

saatiin ensimmäinen pursiseura. Porilaisten kauppiaiden keskuudessa oli 1850- luvun alussa virinnyt kiinnostus siitä, miten kauppahuoneiden pienet purjeveneet saataisiin liikkeelle omin voimin. Luonnon rauha ja romantiikan idealismi kiehtoivat heitä ajan hengen mukaisesti. Mallia haettiin ulkomailta Englannista ja Ruotsista. Lopulta talvisena tammikuun päivänä vuonna 1856 perustettiin Hotelli Otavassa Segelföreningen i Björneborg (BSF), joka on edelleen Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toimiva urheilu- ja purjehdusseura. Seuran sääntöihin ei kuitenkaan haettu hyväksyntää keisari Aleksanteri II:lta, koska uskottiin, että hyväksyntää ei saataisi. Suomalaisten yhdistyminen ei ollut tuolloin vallanpitäjien intresseissä. 6 5 Muutamaa vuotta myöhemmin, vuonna 1861, Helsingissä perustettiin Nylandska Jaktklubben (NJK), joka sai yllättäen hyväksynnän Pietarin hovista. Osittain tämä saattoi johtua siitä, että seuran perustajiin kuului Suomen suuriruhtinaskunnan politiikan eturivin hahmoja ja mallia haettiin Venäjän pääkaupungin Pietarin keisarillisen pursiseuran säännöistä. 7 NJK:n Sääntöjen vahvistaminen ennen porilaisia aiheutti pitkään tulkinnan, jossa NJK miellettiin Suomen vanhimmaksi pursiseuraksi. Nykyisin on kuitenkin vakiintunut tulkinta, että BSF:n toiminta oli konkreettista jo ennen vuotta 1861. 8 Vaikka toiminta oli alkanut Porissa huomattavasti aikaisemmin, viranomaisten hyväksyntä toi mukanaan NJK:lle aseman edelläkävijänä. Sen mielipiteitä seurattiin pitkään ja tarkasti. 9 Ilmeisesti NJK:n perustamisen innoittamana Nils Henrik Pinello julkaisi elokuussa 1861 Åbo Underrettelser-sanomalehdessä nimimerkillä Kapteeni Puff kirjoituksen, jossa hän ehdotti, että pääkaupungin esimerkin mukaisesti Turkuun tulisi perustaa purjehdusseura. Asia ei kuitenkaan edennyt tällöin pidemmälle. Purjehtijat kokoontuivat 1860-luvun alussa Linnanaukolle ja Airistolle purjehtimaan, mutta kokoontumiset keskittyivät lähinnä kilpailu- ja purjehdustaitojen koettelemiseen. Vasta vuoden 1865 heinäkuussa erään kilpailun jälkeen Turkuun päätettiin perustaa maan kolmas pursiseura, Airisto Segelsällskap (ASS). 10 ASS sai toimia pitkään yksin ennen kuin muita vastaavia yhdistyksiä perustettiin Turkuun. Neljän seuraavan pursiseuran perustamiset Turun seudulle ajoittuvat purjehdusurheilun suuren nousun vuosikymmeniin 1800-luvun viimeiselle neljännekselle ja 1900-luvun alkuun. Vielä vuoden 1880 alussa maassamme oli viisi pursiseuraa, mutta jo saman vuosikymmenen kuluessa perustettiin yhdeksän lisää. Pursiseurojen perustamistahti pysyi suurin piirtein samana seuraavat parikymmentä vuotta. Ensimmäisen maailmansodan syttyessä seuroja oli noin 40, omansa lähes jokaisessa rannikkokaupungissa, Torniota ja Kaskista 11 lukuun ottamatta. Turun Työväen Pursiseura 12 (TTPS) ja Arbetets Vänners i Åbo Segelklubb (ÅSK) perustettiin vuonna 1896. Turun pursiseura (TPS), joka ensimmäiset vuotensa toimi nimellä Pursiseura Maininki, perustettiin vuonna 1906 ja 6 Ennekari 2006, 9 ja 19 25. 7 Barc 2003, 85 86; Leino 2008, 12. 8 Ennekari 2006, 19-29. 9 Leino 2008, 12. 10 Kujanen 1997, 227 228. 11 Kaukiainen 2003 16. 12 TTPS:n alkuperäinen nimi oli Turun Työväenyhdistyksen Urheilu ja Pursiseura.

lähivesillä purjehtineet naantalilaiset ja Naantalin kylpylän vakiovieraat yhdistyivät Nådendals Segelsälskap - Naantalin Purjehdusseuraksi (NPS) vuonna 1917. Tutkimustehtävä Artikkelissani tarkastelen Turun alueen purjehdusseuroja vapaa-ajan näyttämöinä vuosina 1918 1939. Tässä työssä purjehduksella tarkoitetaan vapaa-ajanpurjehdusta eli huvipurjehdusta, toimintaa, jota harjoitetaan erillään kauppamerenkulusta. Se on osa vapaa-aikaa ja sisältää myös muuta toimintaa kuin purjehdusta. Laajassa mittakaavassa vapaa-ajanpurjehdus on purjehdusseurojen toimintaa sen kaikissa muodoissa sulkematta kuitenkaan pois yksittäisten seuroihin kuulumattomien henkilöiden harrastusta. Termin sisältämä vapaa-aika ymmärretään aikana, joka jää elinkeinon ja pakollisten jokapäiväisten elämän kannalta tärkeiden toimintojen ulkopuolelle. On kuitenkin huomattava, että vapaa-ajan määre on hyvin liikkuva, sillä välillä sen ja työajan erottaminen voi olla vaikeaa. Keskeiseksi teemaksi nousee yhteiskunnan, yhteisön ja yksilön vuorovaikutus. Nopeasti katsottuna vapaa-ajanpurjehduksen historia vaikuttaa marginaaliselta kontekstilta, jolla ei juuri ole vaikutusta yksilön toimintaa. Syvempi analyysi kuitenkin osoittaa, että purjehdus harrastuksena heijastaa ympäröivää yhteiskuntaa verrattain hyvin ja sen sisällä tapahtuvat sosiaalisen kontekstin muutokset seuraavat valtakunnan muutosta hyvin lyhyellä viiveellä. Kuten Yrjö Kaukiainen Suomalaisen Pursiseuran (SPS) 75-vuotis historiikin johdannossa toteaa varsin osuvasti: 6 Sen [SPS:n] kehitys on jatkuvasti ollut sidoksissa oman aikansa muihin, monesti yleiseltä kannalta tarkasteltuna merkittävimpiin tapauksiin, ja sen välittömässä elinympäristössä on samanaikaisesti vaikuttanut muita pursiseuroja ja harrastustoimintaa. 13 Turkulaiset ja sen ympärillä toimineet pursiseurat tuskin poikkesivat tässä suhteessa helsinkiläisistä sielunveljistään. Purjehduksen laajat yhteydet ympäröivään yhteiskuntaan, kaupunkiin ja vapaa-ajantoimintaan ovat vain peittyneet stereotypioiden ja tuntemattomuuden verhon taakse. Työn kantavat kysymykset ovat: Mitä merkityksiä purjehdusseurojen toiminnalle annettiin vapaa-ajan näyttämöinä ja miten ne heijastivat ympärillä olevan yhteiskunnan muutoksia? Vapaa-ajan purjehduksen historia Suomessa on yli 150 vuotta. Järkevää linjausta harrastuksen sisältä on vaikeaa tavoittaa, sillä muutokset tapahtuvat hitaasti. Tekniset innovaatiot, kuten lasikuidun esiinmarssi ja veneiden kehitys voisivat tarjota hyviä kiinnekohtia, mutta kysymysteni valossa niiden tarjoamat rajaukset ovat työni kannalla irrelevantteja. Huomattavaa on, että yhteiskunta tarjoaa tässä kiinnekohtia, joihin tutkija voi tarttua. Tarkastellun ajanjakson toisessa päässä on juuri käyty sisällissota, joka kiristi yhteiskunnan eri kerrosten välejä ja siten aiheutti muutospaineita eri yhteiskunnan osa-alueilla, kuten harrastusten piirissä. Toisaalta ensimmäinen maailmansota rajoitti huomattavasti meriliikennettä ja siten myös huvipurjehdusta koko 13 Kaukiainen 1988, 3.

Suomen rannikolla. Toisessa päässä tarkastelujaksoa on toinen maailmansota, joka alkoi Suomen osalta talvella 1939. Talvisota pysäytti kehittyvän kansakunnan normaalin toiminnan ja suuntasi kansalaisten toimeliaisuuden toisaalle. Sota rajoitti taas kerran purjehdustoimintaa Saaristomerellä. Merimerkit poistettiin väylien varsilta ja viranomaiset rajoittivat toimintaa merellä. Toisen maailmansodan aiheuttama materiaalipula vähensi veneiden rakennusta ainakin hetkellisesti sodan jälkeen, mutta huomattavaa on, että sodan aikana tapahtunut materiaalien kehitys muutti harrastuksen luonnetta huomattavasti. Vaikka puuveneitä tehtiin vielä pitkään, oli muovin esiinmarssi veneiden rakennusmateriaalina alkanut. Toinen merkittävä tekijä oli yksityyppiluokkien 14 yleistyminen lajin parissa. Pienemmät, edullisemmat ja sarjoissa tehtävät veneet muuttivat lajin luonnetta ja samalla se toi harrastuksen yhä kasvavien harrastajamäärien ulottuville. 7 Artikkelin keskeisenä lähdemateriaalina on käytetty Turun alueen pursiseurojen tuottamaa kirjallista materiaalia vuosilta 1918 1939. Arkistot koostuvat seurojen johtokunnan ja kokousten pöytäkirjoista sekä muusta hallinnollisesta materiaalista. Kiinnostavinta osaa tutkimukseni osalta näyttelevät seurojen välinen osittain säilynyt kirjeenvaihto sekä vuosikertomukset. Materiaalia on käytetty aikaisemmin hyvin rajallisesti akateemisen tutkimuksen mittapuun täyttävässä tutkimuksessa. Artikkeli perustuu kirjoittajan laajempaan toistaiseksi julkaisemattomaan tutkimukseen, jossa ensi kertaa analysoidaan yhdessä kaikkia alueen pursiseurojen arkistoja. Käytän artikkelissani diskursiivista tutkimusotetta, jolloin ymmärrän kielenkäytön sosiaalisena toimintana, jossa muodostetaan sosiaalista totuutta ja jolla tehdään erilaisia asioita. 15 Tarkastellessani alkuperäisaineistojani haen niistä purjehdukselle ja vapaa-ajalle annettuja merkityksiä sekä toimintatapoja. Yhdistysten pöytäkirjat tarjoavat minulle mahdollisuuden tarkastella minkälaisia päämääriä seurojen hallitukset asettivat toiminnalleen ja toisaalta yhdistysten vuosikertomukset avaavat sitä käsitystä, miten annettuja haasteita toteutettiin. Seura tekee kaltaisekseen Purjehdus harrastuksena saapui Suomeen vähä vähältä. Purjehdus vaati usein suuria pääomia ja vapaa-aikaa, joka rajoitti usein harrastuksen varakkaamman kansanosan osaksi. Ensimmäisten seurojen perustajajäsenet olivatkin usein joko vanhojen aatelissukujen tai kauppias- ja tehtailijasukujen jälkeläisiä. Huomattavaa kuitenkin on, että Suomeen perustettiin jo melko varhain ensimmäinen työväenpursiseura, TTPS vuonna 1896. Työväestön ja keskiluokan purjehdusinto sekä -taito olivat peräisin ajalta, jolloin purjehdus oli opittu aikojen kuluessa kovan työn ohessa. 16 On hyvin todennäköistä, että jo ennen tätä meren tai järvien läheisyydessä asuneet tehdastyöläiset etsiytyivät veden äärelle viettämään vapaa-aikaansa, peseytymään ja hankkimaan 14 Yksityyppiluokalla tarkoitetaan purjeveneitä, jotka ovat keskenään identtisiä ja tasaväkisiä, jolloin purjehdus taitojen merkitys korostuu kilpailutilanteessa. 15 Jokinen et al. 1999, 10. 16 Kujanen 1997, 231.

perheelle mahdollista lisäelantoa vedenantimista. 1920-luvulla oli hyvin tavallista, että soutuveneen omistavat työläisperheet suuntasivat matkansa lauantaina kohti lähisaaria, joissa yövyttiin teltassa tai laavussa. Ennen kotiinlähtöä sunnuntaiaamut käytettiin onkimiseen sekä marjojen ja sienien poimintaan. 17 On hyvin mahdollista, että osa soutuveneistä varustettiin purjeilla matkan vauhdittamiseksi. Tähän tarvittiin vain pala kangasta, hieman köyttä ja puusalko. Vuonna 1865 perustettu Airisto Segelsällskapp oli Turun vanhin ja Suomen kolmanneksi vanhin purjehdusseura. Jo ikänsä ja varallisuutensa puolesta sillä oli johtavan seuran leima alueella. Jäsenistö koostui pääosin ylemmän omistavan luokan jäsenistä, aatelisista ja muista varakkaista henkilöistä. 18 J äsenten vakavaraisuudesta kertoo myös ne lukuisat purret, jotka oli tilattu uusina maineikkailta veneiden suunnittelijoilta Suomen parhaista veneveistämöistä. Ei ollut kovinkaan tavatonta, että veneet vaihtuivat omistajalta toiselle joka kevät ja varakkaimmat tilasivat hovihankkijaltaan Turun Veneveistämöltä uuden purren vuoden kahden välein. 19 8 Seura oli leimallisesti ruotsinkielinen 1920- ja 1930-luvuilla, mutta seuraa perustettaessa voidaan havaita, että jonkin asteen kompromissina on otettu seuran nimeen Turun länsipuolella sijaitsevan selän nimi Airisto suomenkielisessä muodossa. Ilmeisesti perustavassa kokouksessa on ollut enemmänkin suomenkielisiä tai sitten suomalaisuusasian kannattajia, koska esillä oli ollut nimivaihtoehdoiksi myös Purje-seura, Purje-yhdistys sekä Vene-liitto. 20 1920-luvulle tultaessa ruotsin kieli oli kuitenkin vakiinnuttanut asemansa seuran sisällä. 21 Arbetets Vänners i Åbo Segelklubb:n kulisseissa vaikutti Arbettets Vänner -liike, jonka taustalla vaikutti wrightiläinen työväenliike. Sen toimintaperiaatteisiin kuului vaikuttaa yhteistyössä työnantajien kanssa työntekijöiden asemaan ja samalla estää työväenliikkeen radikalisoituminen. Liikkeen taustalla kuitenkin vaikutti enemmän porvarillinen aatemaailma, liberaali ruotsinkielinen keskiluokka kuin vasemmistolainen työväenliike, jonka vastapainoksi se oli syntynytkin. ÅSK:n jäsenistö oli enemmänkin verrattavissa TPS:n suomenkielisiin valkokaulusammatin harjoittajiin, kuin Turun Työväen Pursiseuran jäsenistöön, vaikka senkin riveistä löytyi alempaan keskiluokkaan kuuluneita virkamiehiä. ÅSK:ta ei perustettu kilpailemaan ASS:n kanssa ruotsinkielisistä purjehduksen harrastajista, vaan ajatus oli tehdä yhteistyötä, lähentäen eri yhteiskuntaluokkia ja poistaa esteitä sekä raja-aitoja lajin harrastajien keskuudesta. 22 Turun Pursiseuran jäsenistö koostui pääasiassa suomenkielisestä keskiluokasta, joka ei ollut kokenut kuuluvansa työväenpurjehtijoihin tai ruotsinkielisiin purjehdusseuroihin vaikka ÅSK:n luokkatausta olisi ollut hyvinkin lähellä. Seuran taustalta voidaan löytää Turun Suomalaisen seuran aktiivit ja heidän halunsa perustaa 17 Rosengren 2004, 215 216. 18 Grunér, S et al. 1965, 165 19 ASS:n ja TPS:n ja ÅSK:n purjehduskilpailuluettelot 1920 1939. 20 Grunér, S et al. 1965, 21; Kujanen 1997, 228. 21 Kujanen 1997, 241. 22 Kujanen 1997, 234.

Turkuun suomenkielinen pursiseura, jonka kautta myös kielen asema vahvistuisi perinteisesti ruotsinkielisen harrastuksen parissa. 23 1920-luvulle tultaessa jäsenistöstä löytyy jo huomattava määrä ylemmän keskiluokan ammatinharjoittajia, lääkäreitä, opettajia ja akateemisen taustan omaavia henkilöitä kun vielä vuosisadan alussa seuraan kuului lähinnä alempaan keskiluokkaan kuuluvia henkilöitä, vahtimestareita, lautatarhanjohtajia ja käsityöläismestareita. 24 Turun Työväen Pursiseura perustettiin Turun Työväenyhdistyksen urheiluseuraksi ja näin ollen sen luokkasidonnaisuus on selvästi leimallisin, vaikka muidenkin turkulaisten seurojen taustalta voidaan löytää aate- ja kielipoliittisia suuntauksia. Vaikka seurasta tuli itsenäinen se toimi tiiviissä yhteistyössä työväenyhdistyksen kanssa. Seuran alkuperäinen nimi olikin Turun Työväenyhdistyksen Urheilu ja Purjehdusseura, jossa harrastettiin myös muita lajeja kuten hiihtoa ja yleisurheilua, mutta purjehduksella oli melkein alusta asti keskeinen asema. 25 9 Vaikka vuosisadan vaihde oli poliittisen kuohunnan aikaa, ei purjehdusseuran perustamisen taustalla aina ollut aate- tai kielipoliittinen lähtökohta. Naantalissa paikallisten ja kylpylävieraiden, kauhuksi useampana kesänä oli tapahtunut purjehdusonnettomuuksia, joissa oli menetetty useita ihmishenkiä. Onnettomuudet olivat kesästä toiseen toistuvia, sillä seuran puuhamies Werner Sorthan erikseen painottaa kirjelmässään, tapaturmien toistuvuutta. Syyksi hän esitti, että paikalliset kylpylävieraiden käytössä olleet purjeveneet olivat kelvottomia tarkoitukseensa. Purjehdusseuran ensimmäiseksi tehtäväksi näin ollen suositeltiinkin ajanmukaisen kutterin hankintaa, jota vieraat voisivat kohtuullista korvausta vastaan vuokrata. Ehdoksi esitettiin, että ainakin veneen ohjaaja olisi tottunut veneen käyttäjä. 26 Naantalin kylpylävierailla oli aito huoli omasta ja muiden turvallisuudesta. Purjehdusseuran perustettiin viimein vuonna 1917 pitkän pohtimisen jälkeen. On hyvinkin mahdollista, että kylpylävieraiden turvallisuuteen kiinnitettiin huomiota kesästä 1915 lähtien, sillä sääntöehdotus seuralle, jota vain vähän muutettiin ennen virallista hyväksyntää, oli kirjoitettu jo elokuussa 1915. 27 Todennäköistä on, että toiminta aktivoitui turvallisuuden parantamiseksi jo ennen virallista hyväksyntää, kuten toiminta Porissa oli alkanut ennen majesteetillista vahvistusta. Jäsenistöltään seura oli Turun alueen seuroista heterogeenisin. Jäsenten kotipaikkakunniksi mainitaan erityisesti rannikkokaupungit ympäri Suomea, mutta jäsenistöstä löytyy jopa hämeenlinnalaisia ja rovaniemeläisiä useamman vuoden ajalta. Vaikka seura alun perin oli suunnattu kylpylävieraille, liittyi siihen myös paikallisia valkokaulusammatin harjoittajia. Huomattavin seikka jäsenluetteloita tarkasteltaessa on, että jäsenistö koostui sekä suomen- että ruotsinkielisistä. Myös säännöt ja pöytäkirjat oli alun alkaen laadittu kummallakin kotimaisella kielellä, mikä oli erikoisuus 1920- ja 1930-luvun kielipoliittisesti jakaantuneessa Suomessa. 23 Pursiseura Mainingin perustamisesta kirjoitettu asiakirja 1906, TPS Cb 2, TMA. 24 Pursiseura Mainingin ja TPS:n jäsenluettelot 1906-1939, TPS, TMA. 25 Sivula 1996, 6-17; Kujanen 1997. 26 Nådendals Segelsällskaps stadgar m. m. handlingar. Werner Sorthanin laatima perustamissuositus 9.8.1915. 27 Ibid.

Kaikilla edellä mainituilla seuroille oli kuitenkin yksi yhdistävä tekijä kieli- ja luokkataustasta huolimatta. Kaikkien toiminta liittyi enemmän tai vähemmän vapaa-ajan viettoon. NPS:n kohdalla liittymäkohta on ilmeisin. Naantalin kylpylään tultiin viettämään seurapiirielämää ja nauttimaan vapaa-ajasta. 28 ASS:n, ÅSK:n ja TPS:n toiminnasta on selvästi havaittavissa tarve täyttää aikatyhjiö, joka oli syntynyt vapaaajan lisääntyessä. Seurojen toiminta huipentui Airistolla käytyihin kisoihin, joihin ei olisi ollut mahdollisuutta ilman vapaa-aikaa. TTPS:n toiminnassa tämän huomaa konkreettisimmin. Purjehdustakin tärkeämpää oli tarjota jäsenistölle rauhaisa paikka, jossa työläinen saattoi irrottautua arjen sykkeestä ja levätä ennen seuraavaa työrupeamaa. 29 10 Seuratukikohta vapaa-ajan vieton keskuksena Seuran toiminnan ja vapaa-ajanvieton kannalta keskeinen paikka oli seuran tukikohta. Turun alueella kaikilla muilla paitsi Naantalin Purjehdusseuralla oli 1920- ja 1930-luvuilla oma rakennuksensa. ASS:n paviljonki sijaitsi Pikku-Pukissa Ruissalon ja Hirvensalon välissä, ÅSK:n Pikisaaressa hieman lähempänä Turun keskustaa, TPS:n Hirvensalon Jänessaaressa aivan Ison Pukin kupeessa ja TTPS:lla oli oma mökkinsä Pitkäkarilla. Naantalilaiset olivat tehneet jo vuonna 1919 päätöksen rakentaa itselleen klubihuoneiston, mutta urakka ei koskaan edennyt päätöstä pidemmälle. 30 Seura kokoontui kylpylän tiloissa ja 1930-luvulla Raumakarin siltapaviljongissa Ukko Pekan sillan kupeessa. Tiloja saatettiin kutsua monilla nimillä, kuten paviljonki, seuramaja tai mökki. Nimitys vaihteli koon, ulkomuodon ja sijainnin mukaan. Maailmansotien välisenä aikana seuratukikohtien käyttö ajoittui varhaiskesästä myöhäissyksyyn hieman seurasta riippuen. Talviaikaan toimintaa ylläpidettiin kokoontumalla Turun ja Naantalin keskustan yleisiin tiloihin ja ravintoloihin. Tukikohdat toimivat avovesiaikaan näyttämöinä purjehduskilpailuille, juhlille, naamiaisille, koulutustapahtumille ja illanvietoille, sekä lipunnostoille ja laskuille kauden alussa ja lopussa. Maailmansotien välisenä aikana seuratukikohtien käyttö ajoittui varhaiskesästä myöhäissyksyyn hieman seurasta riippuen. ASS:n, ÅSK:n ja TPS:n huviloilla sijaitsi ravintola ja ylemmässä kerroksessa muutamia vierashuoneita ulkopaikkakuntalaisille pitkän matkan purjehtijoille, joita sai käyttää ilmaiseksi tai pientä korvausta vastaan. Ravintolatoiminnot olivat usein vuokrattu erilliselle ravintoloitsijalle. 31 TTPS:n mökillä oli yhteiskeittiö ja useampana kesänä kanttiini, josta sai ostaa leipiä ja virvoitusjuomia. Mökin käyttö oli suunniteltu työväestön tarpeita varten ja koska harvalla jäsenellä oli vene, jossa yöpyä, toimi mökki myös lomanviettopaikkana useille perheille lyhyen loman aikana. 32 NPS:n jäsenet kokoontuivat usein kylpylän tiloissa tai kilpailujen yhteydessä Raumakarin siltapaviljongilla. Omien tilojen puute oli yksi syy haastavien purjehdusolosuhteiden lisäksi, miksi turkulaiset purjehdusseurat olivat nihkeitä 28 Ekström Söderlund 2011, 22 ja 157 160. 29 T. T. Y. Urheilu- ja Pursi-seuran Pöytäkirjat. 30 Nådendals Segelsällskaps Protokollbok åren 1918, 1919. 31 Johtokunnan kokouksien pöytäkirjat ja vuokrasopimukset ravintolatoimen harjoittamisesta, TPS:n arkisto Ca 2, TMA. 32 T. T. Y. Urheilu- ja Pursi-seuran pöytäkirjat.

lähtemään Naantaliin purjehduskisoihin. 33 Päärakennuksen lisäksi tukikohdan välittömässä läheisyydessä sijaitsi usein venetelakka laitureineen ja muita huoltorakennuksia, joissa purjehduskalustoa ylläpidettiin ja kunnostettiin. Juhlat seurahuoneistolla saattoivat yltyä varsin riehakkaiksi ja vaikka vuoteen 1932 oli voimassa kieltolaki, ei ollut tavatonta, että alkoholia nautittiin melko estoitta. Purjehtijoilla oli hyvin läheiset suhteet joko ruotsalaisiin purjehtijoihin, joiden kautta saatiin käsiin hienojakin alkoholijuomia tai saaristolaisiin jotka salakuljettivat alkoholia Suomeen. Tätä ei kuitenkaan aina katsottu hyvällä ja sääntöjen rikkojia rangaistiin, mikäli he olivat aiheuttaneet häiriötä seuran tukikohdassa tai muuten aiheuttaneet pahennusta ja siten langettaneet varjon seuran ylle. 34 Suhtautuminen alkoholiin oli koko tutkimusjakson aikana muutenkin hyvin kaksijakoinen. Ylemmän yhteiskuntaluokan piirissä suhtautuminen oli vapaampaa ja ASS:n leikkimielisissä kilpailuissa Pikku-Pukin ympäri oli palkintoina jopa punssipulloja. 35 TTPS:n piirissä suhde alkoholiin oli tiukinta kuten yleensäkin työväenliikkeen piirissä, jolla vanhastaan oli luja side raittiusliikkeeseen. 36 11 Pukeutuminen seurojen tiloissa oli kontrolloitua ja sääntöjen sanelemaa. Purjehdusseurojen yhtenäiset univormut loivat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Suomessa 1920-luvun alussa asukokonaisuus oli tavallisesti kolmiosainen, johon kuului kaksirivinen sininen puvun takki, jonka napit olivat luuta ja niissä oli kaiverrettuina kunkin seuran nimikirjainyhdistelmä. Jossain tapauksissa napit saattoivat olla messingin tai kullan väriset. Takin lisäksi univormuun kuului samasta kankaasta ommellut liivit ja housut. Univormujen olennaisena osana oli kapteenin lakki ja siihen liitetty seuran merkki, kokardi. Lakkia sai käyttää purjehtiessa ilman muuta asukokonaisuutta, mutta rantaan noustessa puku oli mahdollisimman pian puettava päälle. Riippuen pursiseurasta, henkilön varallisuudesta ja vuoden ajasta lakin tyyli ja väri saattoivat vaihdella. 37 Seuran virkapuku oli myös pääsylippu muiden purjehdusseurojen huviloille ja paviljongeille. Seuran jäsenistön kasvaessa tukikohdan ylläpitäminen kohtasi uusia haasteita. Useasti tilat koettiin ahtaiksi ja näin ollen rakennuksia pyrittiin laajentamaan. Aina tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista, joten lisätilantarve saattoi pakottaa seuran muuttamaan toisiin tiloihin. Turun Pursiseura vaihtoi majapaikkaansa kahdesti vuosien 1919 1943 välillä. 38 Ahtautta voi luonnehtia krooniseksi ja tilaongelmaa varjostivat myös huonot kulkuyhteydet ja muut ongelmat. Tilan uusiminen ja laajentaminen ei ollut seuroilla ainoastaan fyysinen ponnistus vaan usein myös suuri rahallinen panostus. Rakennuskustannukset saattoivat aiheuttaa seurojen ydintoiminnalle, purjehdukselle harmia. Hankkeiden päämäärät herättivät keskustelua jäsenistössä. Tuloksena saattoi 33 NPS:n kirjeenvaihto 1920- ja 1930-luvuilla. 34 Johtokunnan kokouksen pöytäkirja 4.8.1927 ja Johtokunnan kokouksen pöytäkirja 10.8.1927; NPS:n arkisto NPS:n johtokunnan kirje Herra Valfrid Heinoselle 10.5.1937, TPS:n arkisto Ca 2, TMA. 35 Pacius 1963, 79. 36 T. T. Y. Urheilu- ja Pursi-seuran pöytäkirjat. 37 Purjehdusseurojen pukeutumisohjesäännöt 1918 1941. 38 Johtokunnan pöytäkirjat 1913 1925 Ca 1 ja 1925 1952; Varsinaiset Pöytäkirjat 1918 1925 Cb 2 ja 1925 1952 Cb 3, TPS arkisto, TMA.

olla jopa koko seuran toiminnan kyseenalaistaminen. 39 Naantalin purjehdusseuran toiminnan takana oli Naantalin kylpylä. Toimintamalli oli hyvin tavallinen. Merikylpylöiden yhteydestä pystyi useimmiten vuokraamaan purje- ja soutuveneitä sekä kanootteja. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa kuului, että kylpylän asiakkaat oleskelivat myös merellä. 40 Naantalin kylpylän, kuten monen muunkin toiminta hiipui Suomen itsenäistyessä. Venäläiset rikkaat turistit jäivät vallankumouksen ja ensimmäisen maailmansodan jalkoihin. Tästä huolimatta Naantalissa oli vielä pitkään 1920-luvulle raikasta seurapiirielämää, joka tarjosi hyvät puitteet myös seuran toiminnalle pienessä kaupungissa. 41 12 Vapaa-ajan rajat Vuonna 1922 säädettiin Suomessa vuosilomalaki, joka ulotettiin kaikkiin yhteiskuntaluokkiin. Työläiset saivat neljästä seitsemään päivään lomaa vuodessa, jonka tosin työnantaja sai määrätä. Oli hyvin tavallista, että loman sai pitää kesällä, mutta vapaapäivät kuluivat kotikaupungin lähellä, sillä ei ollut varaa matkustaa pidemmälle. Yhtä tavallista oli, että vapaapäivät käytettiin lisäansion hankkimiseen, oli se sitten luonnonantimien keräämistä ja kalastamista tai työntekoa jossain muussa muodossa. 42 Turussa oli hyvin tavallista, että omistava luokka, niin vanhat rahasuvut kuin virkamiehistökin pakenivat kesällä kaupungin pölyä Ruissaloon, josta oli nopeata ja helppoa käydä työpaikalla. Ruissalon ja Hirvensalon väliin jäävä salmi oli erinomainen pikatie kohti Aurajoen alkua ja kaupungin keskustaa. Huvilat eivät olleet ainoastaan kesänvieton huvituksiin, vaan ne tarjosivat perheille myös tuoretta ravintoa. Hyötypuutarhat tuottivat satoa, kasviksia ja hedelmiä. Kalastusretkille pienillä pursilla lähdettiin tuon tuosta ja ne olivatkin porvaris- ja aatelisperheiden vesojen ensi kosketus kilpapurjehdukseen. Parhaimmille apajille oli päästävä ensimmäisten joukossa. 43 Kesäisin erityisesti nk. Turun purjehdusviikolla kilpapurjehdus oli aktiivista. Harjoituskisoja järjestettiin viikoittain ja purjehdusviikolla kilpailuita oli kolmesta neljään eri venetyypeillä. Purjehdusviikon ohjelmaan kuului ASS:n, TPS:n ja ÅSK:n järjestämät kilpailut. Kilpailujen ratkettua kokoonnuttiin palkintojen jakoon seurojen tukikohtiin, jossa nautittiin usein myös myöhään yöhön venyvä juhlaillallinen. Tämä oli yksi keskeinen syy, miksi NPS:n kilpailuihin neljäntenä päivänä ei haluttu osallistua. Pitkälle vierähtänyt ilta verotti aamua ja Naantalinlahdelle oli huomattavasti enemmän matkaa kuin lähellä sijainneelle Airiston selälle. Lisäksi Naantalia pidettiin erittäin haastavana kilpapaikkana sen oikukkaiden tuulien ja virtojen takia. 44 39 T. T. Y. Urheilu- ja Pursi-seuran Pöytäkirjat. 40 Ekström Söderlund 2011, 22. 41 NPS:n johtokunnan pöytäkirjat ja vuosikertomukset 1918 1940. 42 Anttila 2005 86 91. 43 Rosengren 2004, 215 216. 44 NPS:n johtokunnan pöytäkirjat 1920 1939.

Purjehduskilpailut olivat oiva tapa hoitaa liike- ja sukulaissuhteita. Kilpailuihin saatettiin osallistua kauempaakin ja olikin tavallista, että nimekkäiden palkintojen perässä saatettiin matkata kauas, jopa Atlantin toiselle puolelle. 45 Ylemmän luokan edustajien kilpailukalenteriin kuului usein purjehduskilpailut Viipurin edustalla, Helsingin saaristossa, Hangossa ja Turussa Airiston selällä sekä jokavuotinen legendaarinen Sandhamnin regatta, jonne suomalaisetkin suuntasivat sankoin joukoin matkansa. 46 Vaikka kilpailuja järjestettiin ympäri Suomea ja monet suuntasivat matkansa myös Ruotsiin, ei 1920- ja 1930-luvuilla voida puhua matkapurjehduksen vuosikymmeninä. Tähän oli syynä loma ja vapaa-ajan vähyys sekä pursien koko ja suorituskyky. Veneet oli pääasiassa tehty kilpapurjehdusta varten. Eräillä kilpapursilla pitempien matkojen liikkumista pidettiin jopa uhkarohkeana. Purjehdusharrastus oli kehittynyt 1800- luvun matkapurjehtijoista kohti kilpakoneita, joiden kevyet rakenteet eivät kestäneet pitkiä matkoja. Usein pursia siirsivät nuoret sukulaispojat tai palkattu saaristolaismiehistö satamasta toiseen. Tutkiessa aluslistoja sotien välisenä aikana, voi selvästi havaita, että isommat ja kalliimmat purret osallistuivat muita useammin kaukana oleviin kisoihin. Ne lähes poikkeuksetta löytyivät ASS:n listoilta, mutta 1920-luvun kuluessa isompia pursia alkoi löytyä myös TPS:n ja ÅSK:n luetteloista. Tämä näkyi myös kilpailumenestyksessä. 47 Matkapurjehduksen noususta oli kuitenkin jo vuonna 1933 viitteitä, kun matkapurjehdusseura Merikarhut perustettiin edistämään matkapurjehdusta. 13 Työväestön purjehdusta rajoitti jo yksistään veneiden määrä. Kun ASS, ÅSK:lla ja TPS:llä oli venerekisterissään useita kookkaita veneitä, oli TTPS:n venerekisterissä vain muutamia hyvin pieniä ja huonokuntoisia veneitä. Paradoksaalisesti NPS:llä oli välillä lähes yhtä huono ellei huonompi tilanne, sillä heidän rekisterissään oli vain muutamia veneittä, joista purjehduskuntoisia oli vain yksi. Näin ollen TTPS:n jäsenten purjehdukset rajoittuivat lähinnä yhteysliikenteen Turusta seuratukikohtaan ja sen ympäristöön, NPS:n vain kotilahdelle. Kilpailut olivat verrattain pieniä ja niihin ottivat osaa samat veneet vuodesta toiseen. Kerran kesässä TTPS:n jäsenistön kesken järjestettiin kuitenkin matkapurjehdus Rymättylään tai jonnekin muualle lähiseudulle kuten Nauvoon. Tuolloin väkeä oli mukana normaalia enemmän ja perillä järjestettiin tanssit ja syötiin eväitä. 48 Lopuksi Vaikka purjehdusta on pitkään pidetty varsin yläluokkaisena harrastuksena, ulottui sen harrastaminen hyvin varhain jo kaikkiin yhteiskuntakerroksiin. Suurimmaksi erottavaksi tekijäksi seurojen välillä muodostuivat luokkarajat. Eriytyminen oli alkanut jo ennen tarkastelujakson alkua 1800-luvun puolella. Sisällissota oli omalta osaltaan vahvistamassa tätä prosessia, mutta jo 1930-luvulla viitteitä yhteistoimintaan alkoi näkyä. Luokkarajat eivät kuitenkaan olleet ainoa tekijä, joka rajoitti yhteistoimintaa. Venekaluston ikä, kunto ja hinta olivat ratkaisevina tekijöinä. 45 Barck ja Street 2011 22 27. 46 Ramsay 1947, 241 284 ja Pacius 1963 57 71. 47 Anttila 2005 86 91. 48 T. T. Y. Urheilu- ja Pursi-seuran Pöytäkirjat.

Kaikilla yhteiskuntaluokilla purjehdus liittyi läheisesti vapaa-aikaan ja sen viettämiseen veden äärellä. Vaikka ylemmillä yhteiskuntaluokan jäsenillä saattoi olla enemmän vapaa-aikaa ei se vähentänyt kiinnostusta lajia kohtaan. Työläiset viettivät lyhyen noin viikon lomajaksonsa Pitkänkarin saarella, mutta ASS:n jäsenillä kisamatkat saattoivat ulottua rannikkokaupungista toiseen aina Ruotsin Sandhamniin saakka. Tämän tosin mahdollistavat nuoremmat perheenjäsenet ja palkatut saaristolaiset, jotka siirsivät pursia satamasta toiseen omistajien keskittyessä viikolla työntekoon. 14 Keskeisintä osaa purjehduksessa eivät edustaneet veneet vaan oikeastaan seurojen tukikohdat. Seuroihin kuului paljon jäseniä, jotka eivät edes omistaneet veneitä, vaan he viettivät aikaa seuran huvilalla. He halusivat assimiloitua purjehdusseuraan, joka edusti tiettyä aatetta ja yhteiskuntaluokkaa. Pursiseurat eivät 1920- ja 1930-luvuilla olleet vain purjehdusseuroja, vaan ne toimivat vapaa-ajan toiminnan organisaatioina. Purjehdusseurojen huviloilla ylläpidettiin sukulais- ja liikesuhteita sekä oman yhteiskuntaluokan asemaa. Vaikka seuran vaihtaminen oli melko harvinaista, ainakin ASS:n, ÅSK:n ja TPS:n suhteita voidaan pitää lämpiminä. Vaikka kielikysymys aiheutti välillä kiistaa seurojen välillä, ei se poissulkenut varsin vilkasta kilpailutoimintaa Airiston vesillä. Siitäkin huolimatta, että NPS:lla ja TTPS:lla oli omat rajoituksensa osallistua yhteistyöhön 1920- ja 1930-luvuilla, alkoi sotien välisenä aikakautena kehitys, joka on ollut rakentamassa vapaa-ajanpurjehduksen vilkasta kulttuuria Suomessa ja erityisesti Turussa toisen maailmansodan jälkeen.

Lähteet Lyhenteet ASS. Airisto Segelsällskapp rf. BSF. Segelföreningen i Björneborg NJK. Nylandska Jaktklubben NPS. Naantalin purjehdusseura ry. (Aikaisemmin Nådendals Segelsälskap Naantalin purjehdusseura) SPS. Suomalainen pursiseura TPS. Turun pursiseura ry. (Aikaisempi Pursiseura Maininki) TTPS. Turun Työväen Pursiseura ry. (Aikaisemmin Turun Työväenyhdistyksen Urheilu- ja Pursiseura) ÅSK. Åbo Segelklubb rf. (Aikaisemmin Arbetets Vänner i Åbo Segelklubb) 15 Kirjallinen aineisto Airisto Segelsällakap rf. arkisto, sisältäen ÅSK:n arkiston 1856-1940. Deponoituna ÅA kirjastossa. Naantalin purjehdusseuran arkisto 1906-1960. Purjehdusseuran hallussa. Turun Maakunta-arkisto, Turku (TMA) Turun Pursiseuran 1906-1960 arkisto. Turun Työväen Pursiseuran arkisto. Purjehdusseuran hallussa. Painettu aineisto Pacius, Yngve Purjehdusmuistelmia. Sanomaosakeyhtiö, Helsinki 1963. Ramsay, Henrik Purjehtijan muistelmia. Alkuteos: Sommar och Segel Suom. Martti Jukola ja J. W. Rangell. WSOY, Porvoo 1947. Tutkimuskirjallisuus Anttila, Anu Hanna Loma tehtaan varjossa. Teollisuustyöväestön loma- ja vapaa-ajan moraalisäätely Suomessa 1930 1960-luvuilla. Bibliotheca Historica 93, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2005. Barck, Pekka Finlands segeljakter. en bok om fritidssegling i Finland från 1850-talet till 1920. Litorale, Espoo 2003. Barck, Pekka ja Street, Tim The Six Metre 100 Years of Racing. Litorale, Helsinki 2007. Eksröm Söderlund, Birgitta Kallisarvoisin helmi Hangon kylpylä 1879-1939. Schildts Kustannus Oy, Keuruu 2011.

Grunér, S., Håkan, Lindberg Ernst, Mattson, Gustav, Edvard ja Mustelin, Göran-Fredrik Airisto Segelsällskap i Åbo r.f. 1865 1965. Airisto Segelsällskap i Åbo, Turku 1965. Ennekari, Risto 150 år Medvind: Segelföreningen i Björnebog BSF r.f. 1856 2006. Segelföreningen i Björneborg, Björneborg 2006. Kaukiainen, Yrjö Matkapurjehduksen varhaiset vaiheet. Merikarhut - Sjöbjörnarna. 70 vuotta matkapurjehdusta. Toim Lounasmeri, Matti et al. Merikarhut ry, Helsinki 2003. 16 Kaukiainen, Yrjö, Lehesmaa, Esko, Leino-Kaukiainen, Pirkko Suomalainen pursiseura 1913-1988. SPS, Helsinki 1988. Kujanen, Hannu Herrasväen harrastuksesta jokamiehen urheiluksi. Purjehdusurheilun synty ja järjestäytyminen Turussa. Vares, Vesa (toim.): Turun Historiallinen Arkisto 51, Urheilu ja historia, Turku 1997. Leino, Pirkka: Purjehduskulttuurin kehitys Suomessa vuosina 1900 1952. Kulttuurihistorian pro gradu-tutkielma, Turun yliopisto 2008. Leino, Pirkka, Klippi, Yrjö ja Aromaa, Juha Purjehtivat klassikot. Suomalaiset puupurjeveneet Saaristoristeilijöistä Optimistijollaan. Werner Södersröm Osakeyhtiö, Helsinki 2007. Rosengren, Carola Kesäksi Ruissaloon!. k&h, kulttuurihistoria, Turun yliopisto, Turun maakuntamuseon julkaisuja 8, Turku 2005. Rosengren, Carola Irti Urbaanista! Huvila- ja ulkoilmaelämää Ruissalossa. Mäkikalli, Maija, Ulrika Grägg (toim. red.) Moderni Turku 1920- ja 1930-luvuilla Det Moderna Åbo under 1920- och 1930-talet. 22 kirjoitusta 22 artiklar. k&h, kulttuurihistoria, Turun yliopisto, Turku 2004. Sivula, Anna 100 vuotta vapailla vesillä, Turun Työväen Pursiseura 1896 1996. Turun Työväen Pursiseura r.y., Turku 1996.

17 www.centrumbalticum.org