Hiilidioksidin talteenoton javarastoinnin turvallisuuden varmistaminen Euroopassa Ilmastotekoja
Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi on uusi teknologia, joka parantaa huomattavasti mahdollisuuksia torjua ilmastonmuutosta. Kaikkien uusien teknologioiden tavoin senkin kohdalla on tärkeää harkita huolellisesti, mitä mahdollisia vaikutuksia sillä on ympäristölle ja ihmisten terveydelle. Euroopan unioni hyväksyi vuonna 2009 säädöksen 1, jolla varmistetaan, että hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia toteutetaan mahdollisimman turvallisesti ja kaikki sen ympäristölle ja ihmisten terveydelle aiheuttamat riskit ehkäistään ja poistetaan mahdollisuuksien mukaan. Tässä esitteessä kerrotaan, miten säädöksellä pyritään varmistamaan hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin turvallisuus Euroopassa. Mitä on hiilidioksidin talteenotto ja varastointi? Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi tarkoittaa hiilidioksidin (CO 2 ) talteenottoa voimalaitoksista ja teollisuuslaitoksista, siirtoa erityisiin varastointipaikkoihin ja injektointia geologisiin muodostumiin, joista se ei pääse vuotamaan pois. Sopivia geologisia muodostumia voi olla merellä ja maalla: niitä ovat muun muassa tyhjäksi poratut öljy- ja kaasukentät tai suolaiset pohjavesiesiintymät ja ne voivat sijaita useita kilometrejä merenpinnan tai maanpinnan alapuolella. Euroopan on tunnustettu olevan yksi maailman johtavista hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin perustuvien teknologioiden kehittäjistä. Itse prosessit (talteenotto, siirto ja varastointi) eivät ole uusia. Norjan Sleipnerin kaasukentällä on toteutettu hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia vuodesta 1996 lähtien. Yhdysvalloissa ja Kanadassa on tuhansia kilometrejä hiilidioksidiputkistoja. Suurin haaste on talteenoton, siirron ja varastoinnin yhdistäminen voimalaitoksissa tai teollisuuslaitoksissa yhdeksi ketjuksi kaupallisessa mittakaavassa. Tähän haasteeseen on tartuttu EU:n yhteisrahoittamissa kaupallisen mittakaavan demonstrointiohjelmissa. EU hyväksyi hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia koskevan direktiivinsä osana ilmasto- ja energiatoimenpiteiden pakettia, jonka tarkoituksena on vähentää ilmastonmuutosta kiihdyttäviä kasvihuonekaasupäästöjä, lisätä energiavarmuutta ja siirtyä kohti vähähiilistä taloutta. EU haluaa hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin olevan kaupallisesti kannattavaa ja aloittaa siksi sen mahdollisuuksien hyödyntämisen tärkeänä teknologiana hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi EU:ssa ja maailmanlaajuisesti. Taloudellisista syistä hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia hyödynnetään todennäköisesti ensin energia-alalla. Euroopan komissio odottaa sen olevan yksi vähähiilisistä teknologioista ja energiatehokkuutta lisäävistä toimenpiteistä, jotka edistävät energiantuotannon muuttumista lähes kokonaan hiilettömäksi vuoteen 2050 mennessä. 2 Esimerkiksi teräs- ja sementtialan teollisuuslaitoksissa syntyvän hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin kaupallisen soveltamisen odotetaan alkavan suuressa mittakaavassa vuonna 2030. 1 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/31/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, hiilidioksidin geologisesta varastoinnista ja neuvoston direktiivin 85/337/ETY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2000/60/EY, 2001/80/EY, 2004/35/EY, 2006/12/EY ja 2008/1/EY ja asetuksen (EY) N:o 1013/2006 muuttamisesta. 2 KOM (2011) 112: Etenemissuunnitelma siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050 (8.3.2011). Shutterstock, Gary Whitton
Kansainvälinen yhteisö on tunnustanut, että vaarallisen ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi maapallon lämpötilan nousu on pidettävä alle 2 C:ssa esiteolliseen aikaan verrattuna. Se edellyttää maailman hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen päästöjen suuria vähennyksiä tulevina vuosikymmeninä. Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi on yksi niistä teknologioista, jotka voivat auttaa tämän tavoitteen saavuttamisessa. EU:n osuus koko maailman kasvihuonekaasupäästöistä on tällä hetkellä noin 11 prosenttia, ja se on laatinut sitovaa lainsäädäntöä päästöjen vähentämiseksi 20 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Eurooppa lupaa myös kasvattaa tämän vähennyksen 30 prosenttiin, jos kehittyneiden maiden ja kehitysmaiden muut suuret taloudet sitoutuvat tekemään oman kohtuullisen osuutensa maailmanlaajuisista vähennystoimista. Pidemmällä aikavälillä EU on sitoutunut vähentämään päästöjään vuoteen 2050 mennessä 80 95 prosentilla vuoteen 1990 verrattuna osana kehittyneiltä mailta vaadittuja toimia. Euroopan komissio julkaisi maaliskuussa 2011 etenemissuunnitelman, jossa esitetään kustannustehokas tapa siirtyä kilpailukykyiseen, vähähiiliseen eurooppalaiseen talouteen, mitä tämä suuri vähennys edellyttää. Hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin tutkiminen ja kehittäminen sekä demonstrointi ja käyttöönotto jo varhaisessa vaiheessa ovat äärimmäisen tärkeitä, jotta voidaan varmistaa sen turvallinen ja kustannustehokas soveltaminen laajassa mittakaavassa. Hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia koskeva direktiivi Direktiivi muodostaa vankan oikeudellisen kehyksen hiilidioksidin turvalliselle geologiselle varastoinnille asettamalla korkeat standardit, joilla on tarkoitus varmistaa turvallisuus ja auttaa Eurooppaa saavuttamaan tavoitteensa ilmastonmuutoksen torjunnassa. Siinä asetetaan etusijalle ympäristön ja ihmisten terveyden suojelu ja pyritään minimoimaan riskit sekä poistamaan kaikki kielteiset vaikutukset. Direktiivin painopiste on hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiketjun viimeisessä vaiheessa, varastoinnissa. Talteenottoa ja siirtoa säädellään muulla EU:n lainsäädännöllä. 3 Turvallisten varastointipaikkojen valinta EU:n jäsenvaltiot voivat itse päättää, sallivatko ne hiilidioksidin geologisen varastoinnin alueillaan. Jos jokin maa päättää sallia varastoinnin alueellaan, sen on noudatettava direktiiviä. Maan on arvioitava tietyillä alueilla tai koko alueellaan käytettävissä oleva varastointikapasiteetti myös sallimalla tutkimukset. Tutkimuksia ei saa tehdä ilman lupaa, ja luvat on myönnettävä avoimien ja objektiivien perusteiden mukaisesti. Niiden on kohdistuttava rajattuun alueeseen eivätkä ne saa kestää kauempaa kuin tutkimuksen suorittamiseen tarvittavan ajan. Niitä voidaan kuitenkin tarvittaessa pidentää, jotta kyseinen tutkimus voidaan saattaa päätökseen. Courtesy of the Zero Emissions Platform Päätös siitä, soveltuuko jokin geologinen muodostuma varastointipaikaksi, on tehtävä mahdollisen varastointikompleksin ja ympäröivän alueen ominaisuuksien perusteellisen luonnehdinnan ja arvioinnin perusteella. Direktiivissä määriteltyjen perusteiden on täytyttävä. Niihin kuuluvat hiilidioksidin injektointia kuvaavien tietokonemallien ja -simulaatioiden kehittäminen, riskien arviointi ja kaikkien mahdollisten vaarojen, erityisesti hiilidioksidivuotojen, tunnistaminen. Mahdollisten rakennuttajien on otettava huomioon lähiympäristössä asuvat ihmiset sekä paikallisten lajien ja luontotyyppien edut ja laadittava arvio mahdollisista ympäristö- ja terveysvaikutuksista. 3 Esimerkiksi ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi vuonna 2008 annettu direktiivi säätelee sen kattamien teollisuuslaitosten tuottaman hiilidioksidin talteenoton vaikutusta ympäristöön ja ihmisten terveyteen. Hiilidioksidin injektoinnissa suolaisiin pohjavesiesiintymiin on noudatettava pohjaveden suojelemista pilaantumiselta ja huononemiselta koskevaa EU:n lainsäädäntöä.
Varastointiluvat Varastointilupa on keskeinen väline, jolla varmistetaan, että hiilidioksidin talteenotto ja varastointi tapahtuu ympäristön kannalta turvallisella tavalla. Varastointipaikat eivät saa toimia ilman lupaa. Mahdollisten toiminnanharjoittajien on annettava tietoja, jotka todistavat niiden teknisen valmiuden käyttää varastointipaikkaa turvallisesti. Toiminnanharjoittajien on annettava tarkat tiedot varastointipaikasta ja kompleksista sen varmistamiseksi, että geologinen muodostuma valitaan vain, jos siinä ei ole merkittävää hiilidioksidivuodon tai muun ympäristö- tai terveysvahingon riskiä. Hakijan on myös annettava yhteenveto toimenpiteistä, joihin se ryhtyy estääkseen merkittävät häiriöt, ehdotettava tarvittaessa seurantasuunnitelmia ja korjaavia toimenpiteitä sekä sulkemisen jälkeiseen aikaan liittyviä järjestelyjä ja annettava todisteet voimassa olevasta ja pätevästä rahallisesta vakuudesta ennen hiilidioksidin injektoimista, jotta kaikkien oikeudellisten velvoitteiden täyttyminen minä ajankohtana tahansa voidaan varmistaa. Varastointilupa voidaan myöntää vain, jos kaikki hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia koskevan direktiivin ja EU:n muun lainsäädännön vaatimukset täyttyvät. Luvassa on itsessään ilmoitettava muun muassa varastointialueen täsmällinen sijaintipaikka, suurin mahdollinen injektoitava hiilidioksidimäärä, hyväksytty seurantasuunnitelma sekä suunnitelma korjaavista toimenpiteistä, joihin ryhdytään, jos ilmenee ongelmia. Lupien myöntäminen on jäsenvaltioiden vastuulla, mutta niiden on toimitettava Euroopan komissiolle tarkistettavaksi saamansa lupahakemukset sekä luonnokset luvista, jotka ne aikovat myöntää. Komissio voi antaa asiasta lausunnon, ja jos kansalliset viranomaiset eivät noudata sitä, niiden on esitettävä perustelut. Tämän menettelyn tarkoituksena on varmistaa direktiivin yhdenmukainen täytäntöönpano ja lisätä suuren yleisön luottamusta turvallisuuteen. Kansallisille viranomaisille 4 on ilmoitettava kaikista muutoksista varastointipaikassa, ja lupa on tarvittaessa päivitettävä. Jos sattuu hiilidioksidivuotoja tai muita ehtoja laiminlyödään, viranomaiset voivat perua luvan ja ottaa paikan hallintaansa sekä periä kustannukset entiseltä toiminnanharjoittajalta. Kaikki varastointiluvat on tarkistettava viiden vuoden kuluttua niiden myöntämisestä ja sen jälkeen 10 vuoden välein. Seuranta Varastointipaikan seuranta on ratkaisevaa, kun tarkistetaan, että varastoidun hiilidioksidin käyttäytyminen on mallinnuksen mukaista. Siksi toiminnanharjoittajien velvollisuutena on seurata kattavasti Statoil tiettyjä muuttujia, kuten painetta, lämpötilaa ja seismistä toimintaa sekä varastointikompleksissa että tarvittaessa sitä ympäröivällä alueella erityisesti juomaveteen, paikallisiin yhteisöihin ja ympäristöön vaikuttavien merkittävien häiriöiden tai vuotojen havaitsemiseksi. Toiminnanharjoittajien on laadittava seurantasuunnitelma ja päivitettävä sitä viiden vuoden välein, jotta se olisi uusimman tekniikan ja tutkimuksen mukainen, ja ilmoitettava tuloksistaan kansallisille viranomaisille vähintään kerran vuodessa. Tarkastukset Kansallisten viranomaisten vastuulla on myös varastointikompleksien säännöllisten ja satunnaisten tarkastusten järjestäminen. Säännölliset tarkastukset on tehtävä vähintään kerran vuodessa aina siihen asti, kun paikan sulkemisesta on kulunut kolme vuotta, ja sen jälkeen joka viides vuosi siihen asti, kunnes vastuu on siirtynyt toimivaltaiselle viranomaiselle. Satunnaisia tarkastuksia tehdään varsinkin silloin, jos viranomaiset saavat valituksia haitoista ympäristölle tai ihmisten terveydelle tai ilmoituksia vuodoista. Kertomuksen tarkastuksen tuloksista on oltava julkisesti saatavilla kahden kuukauden kuluessa tarkastuksesta. Korjaavat toimenpiteet Direktiivissä edellytetään, että jos tapahtuu hiilidioksidivuotoja tai ilmenee muita vakavia ongelmia, toiminnanharjoittajat ryhtyvät heti korjaaviin toimenpiteisiin, joihin kuuluvat myös toimenpiteet ihmisten terveyden suojelemiseksi. Toiminnanharjoittajan on myös laadittava korjaavista toimenpiteistä suunnitelma, jolle sen on saatava hyväksyntä. Jos toiminnanharjoittaja laiminlyö nämä toimenpiteet, viranomaisten on puututtava asiaan. Ne perivät toiminnanharjoittajalta sen toteuttamiseen tarvittavat kustannukset myös rahallista vakuutta käyttäen. Vastuuta ympäristövahingoista esimerkiksi luontotyyppeihin, veteen tai maaperään kohdistuvista säännellään ympäristövastuudirektiivillä 5. Jos hiilidioksidia vuotaa ilmakehään, hiilidioksidin varastointipaikan toiminnanharjoittajan on palautettava saamansa EU:n päästökauppajärjestelmän mukaiset hiilidioksidin päästöoikeudet. 4 Kaikkien jäsenvaltioiden on nimettävä viranomainen, joka vastaa direktiivissä määriteltyjen velvollisuuksien täyttämisestä. 5 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/35/EY, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta, EYVL L 143, 30.4.2004, s. 56.
Turvallisuus pitkällä aikavälillä Kun varastointipaikka on suljettu, toiminnanharjoittaja vastaa edelleen sen seurannasta, raportoinnista ja korjaavista toimenpiteistä. Nämä velvollisuudet on täytettävä sulkemisen jälkeistä aikaa koskevan suunnitelman perusteella, joka on alunperin hyväksyttävä varastointiluvan osana ja jota on tarvittaessa päivitettävä ennen paikan sulkemista. Lopuksi toiminnanharjoittaja voi siirtää vastuun toimivaltaiselle viranomaiselle, mikä tapahtuu yleensä aikaisintaan 20 vuoden kuluttua paikan sulkemisesta. Silloin tiettyjen edellytysten on täytyttävä. Merkittävin edellytys on se, että paikan on oltava pitkällä aikavälillä vakaassa tilassa ja kaiken saatavilla olevan näytön on osoitettava, että varastoitu hiilidioksidi pysyy täysin ja pysyvästi eristettynä. Toiminnanharjoittajan on laadittava raportti, jossa osoitetaan näiden edellytysten täyttyminen. Paikka on myös sinetöitävä ja injektointilaitteistot purettava, ennen kuin siirto voidaan toteuttaa. Kun kaikki asiaankuuluvat ehdot ovat täyttyneet, viranomainen hyväksyy vastuun siirron. Alustava päätös siirrosta on toimitettava Euroopan komissiolle, joka antaa lausunnon ennen lopullisen päätöksen tekemistä. Kun vastuu on siirretty, säännölliset tarkastukset lopetetaan ja seuranta voidaan vähentää tasolle, jolla voidaan havaita hiilidioksidivuodot ja merkittävät häiriöt. Jos hiilidioksidivuotoja tai merkittäviä häiriöitä havaitaan, seurantaa on tehostettava ongelman laajuuden ja korjaavien toimenpiteiden tehon arvioimiseksi. Jos viranomainen havaitsee, että toiminnanharjoittaja on salannut tietoja tai tehnyt virheen, se voi periä entiseltä toiminnanharjoittajalta vastuun siirtämisen jälkeen syntyneet kustannukset. Rahallinen vakuus ja rahoitusosuus On ratkaisevan tärkeää, että toiminnanharjoittajalla on kaikkien näiden velvollisuuksien täyttämiseen tarvittava rahoitus varsinkin siitä lähtien, kun varastointipaikka suljetaan, ja siihen asti, kunnes vastuu on siirretty. Siksi toiminnanharjoittajan on annettava selvitys riittävästä rahallisesta vakuudesta osana varastointihakemusta. Rahallisen vakuuden on oltava voimassa ja pätevä ennen injektoinnin aloittamista, ja sitä tarkistetaan esimerkiksi toiminnan aikaista vuotoriskiä koskevien muutosten ottamiseksi huomioon. Kun paikka suljetaan ja siirretään toimivaltaisten viranomaisen vastuulle, toiminnanharjoittajan on myös asetettava viranomaisen saataville rahoitusosuus, joka kattaa paikan seurantakustannukset vähintään 30 vuoden ajan. Euroopan komission rooli hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin turvallisuuden edistämisessä EU:n kaiken lainsäädännön tavoin komission vastuulla on varmistaa, että jäsenvaltiot siirtävät hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia koskevan direktiivin asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään ja panevat sen täytäntöön paikan päällä. Komissio auttaa ja tukee jäsenvaltioita hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia koskevan direktiivin toteuttamisessa käytännössä. Se on perustanut tietojenvaihtoryhmän helpottamaan tietojen ja parhaiden toimintatapojen vaihtamista jäsenvaltioiden viranomaisten välillä. Ryhmän tavoitteena on edistää lainsäädännön yhdenmukaista täytäntöönpanoa koko EU:ssa. Komissio on myös julkaissut asiakirjoja, joissa annetaan jäsenvaltioille ja toiminnanharjoittajille teknisiä ohjeita tietyistä aiheista, kuten turvallisuudesta. 6 Nämä ovat tulosta kansallisten viranomaisten, teollisuuden, kansalaisjärjestöjen, tutkijoiden ja muiden sidosryhmien kanssa käydyistä keskusteluista ja kuulemisista. 7 Direktiivissä edellytetään, että komissio suorittaa 31. maaliskuuta 2015 mennessä hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia koskevan direktiivin laajamittaisen uudelleentarkastelun ja ehdottaa tarvittaessa sen tarkistamista. Uudelleentarkastelussa otetaan huomioon hiilidioksidin talteenotosta ja varastoinnista siihen mennessä saadut kokemukset, tekniikan kehitys ja tuorein tieteellinen tieto. Kim Laland, Statoil 6 Nämä asiakirjat ovat: a) CO 2 storage life-cycle risk management framework, b) Characterisation of the storage complex, CO 2 stream composition, monitoring and corrective measures, c) Criteria for transfer of responsibility to the competent authority ja d) Financial security and financial mechanism (saatavana vain englanninkielisenä). 7 Katso http://ec.europa.eu/clima/policies/lowcarbon/ccs_implementation_en.htm
ML-30-11-131-FI-C Lisätietoja: Ilmastotoimien pääosasto: http://ec.europa.eu/clima/policies/lowcarbon/ccs_directive_en.htm Euroopan unioni, 2012. Tekstin jäljentäminen on sallittua, kunhan lähde mainitaan. Painettu uusiopaperille, jolle on myönnetty EU:n ympäristömerkki graafisten papereiden osalta (http://ec.europa.eu/ecolabel) doi 10.2834/11792 ISBN 978-92-79-20260-5