5. ÄÄNTEIDEN KUVAUKSESTA Tässä osassa läpikl pikäyn lyhyesti äänteiden eli vokaalien ja konsonanttien kuvauksen periaatteita ja esittelen artikulatorisen fonologian olettamuksen, että äänteiden aivoedustuma on gesturaalinen.. Keskeinen käsite k on myös s tavu, joka muodostaa puheen biomekaanisen perusyksikön. Suprasegmentaaleja en tuo esille, vaikka ne ovat olennainen osa puheen äänteellisi nteellisiä ilmiöit itä Kirjoita lyhyt kuvaus suomen äänteist nteistä käyttäen niiden artikulatorisia piirteitä
PUHUMINEN ON ÄÄNEEN HENGITTÄMIST MISTÄ Puheelle ominaiset äänet eli äänteet tuotetaan uloshengitysilman avulla Äänt ntöelimillä,, kuten äänij nijänteillä,, kitakielekkeellä,, kielellä,, hampailla ja huulilla aiheutetaan ilmavirralle erilaisia esteitä,, jotka saattavat ohivirtaavan ilman soimaan tai suhisemaan monin tavoin tai jopa pysäytt yttävät t sen Uloshengitettäess essä pallea ja rintakehän n lihakset puristavat keuhkoja kasaan, jolloin ilma virtaa ulos Keuhkoputken yläpää äässä ilmavirta kohtaa kurkunpää ään (larynx). Jos äänij nijänteidennteiden muodostama rako (glottis) on auki, ilma pääp ääsee vapaasti kulkemaan sen läpi. l Kurkunpää ään n lihastoiminnan ja kurkunpää ään n alapuolisen ilmanpaineen (subglottaalinen paine) säätelyn avulla synnytetää ään n puheää ääni, kun sopivasti jännitettyinj nnitettyinä yhteen painetut äänij nijänteet nteet alkavat väristv ristä ilman virratessa niiden välistv listä. Kurkunpää äässä synnytettyä äänt ntä ei sinäns nsä kuulla, vaan vasta artikulaatioelimistöss ssä muokattu ääni, joka suusta siirtyy puhujasta ulos. Puhe-elimist elimistön n avulla vaikutetaan suu- ja nieluontelon resonanssiominaisuuksiin; jolloin jotkut kurkunpää ää-äänen osasävelet vahvistuvat ja toiset heikkenevät t kuten vokaaleissa. Konsonanteissa puhe-elimist elimistön n avulla ilmanvirtausta vaikeutetaan, jolloin äänt ntöväylässä voidaan synnyttää kohinaa (frikatiivit) tai estää ilmavirran eteneminen kokonaan (klusiilit)
PUHEKOODI Puhe on artikulatorisesti motorista toimintaa Puheessa äänil nilähteen (kurkunpää ää,, larynx) synnyttämää ää äänt ntä muokataan muuttamalla ääniv niväylän (kurkunpää ään n yläpuolisten osien muodostama äänt ntöväylä, vocal tract) resonanssiominaisuuksia Suusta ulostuleva ääni on kantoaalto, joka kertoo äänt ntöväylän n muodon muutoksista (eli viime kädessk dessä äänt ntöelimistön eleistä,, joilla muotoon vaikutetaan) Puheessa itsessää ään n ei voi olla erotettavissa kielen kuvauksen mukaisia yksikköjä, vokaaleja ja konsonantteja, koska puhe jo lähtl htökohtaisesti on äänt ntöelimistön dynaamista liikettä,, ja muodostunut akustinen puhesignaali on sen mukaisesti alati vaihteleva Puheen motorinen perusyksikkö on tavu Tavu on hengityslihasten (pallea ja kylkivälilihakset) lilihakset) rytmittynyttä toimintaa, äänt ntöväylän sulkeuman (ilmavirran kulku joko kokonaan tai osittain estetty, vrt. konsonantti) ja avauman (ilmavirran kulku on vapaa, vrt. vokaali) muodostama biomekaaninen perusyksikkö,, puheen rytmin ja melodian välittv littäjä
MIKSI TAVU? Tavu on kiistatta psykologisesti todellinen. Jo pienillä lapsilla tai lukutaidottomilla on selvä käsitys tavusta Tavu on tärket rkeä monissa kielissä suprasegmentaalisten ilmiöiden iden kannalta. Esim. kesto, paino ja korko ovat riippuvaisia tavusta Kielten rakennekuvausten kannalta tavu on hyödyllinen apukäsite. Kielen laajat ilmiöt t voidaan jakaa suhteellisen pieneksi määm ääräksi pienempiä yksiköit itä (tavuja), joilla kullakin on oma sisäinen inen rakenteensa ja jotka lisäksi liittyvät t toisiinsa tiettyjä säännönmukaisuuksia nmukaisuuksia noudattaen (vrt. fonotaksi, esim. suomen vokaaliharmonia)
THE ORIGINS OF THE SYLLABLE "Our initial hypothesis, following MacNeilage (1988), is that speech, as motor function, draws on phylogenetically ancient mammalian oral capacities for sucking, licking, swallowing, and chewing. Sucking (the defining mammalian behavior), licking, and tongue action in preparing food for swallowing presumably initiated neuroanatomical differentiation of the mammalian tongue; the evolution of speech carried the process further, differentiating tongue tip, tongue body, and tongue root into independent organs of phonetic action. Cyclical lowering and raising of the jaw for masticitation laid the neural ground for early homologies of the repetitive lip and tongue smacks, calls, and cries that we observe in modern monkeys and apes. From these, by hypothesis, arose the hominid protosyllable, precursor of modern child's unit of babble, and of the modern adult's unit of rhythm and melody"
FONEEMIJÄSENNYS kytkeytyy välittv littömästi kielen ilmaisuun puhumisella kenties sama fysiologinen perusta kuin muilla eläimill imillä, mutta sisäiselt iseltä rakenteeltaan eroaa ratkaisevasti eläinten ääntelyst ntelystä vain ihmisen puhe jäsentyy j peräkk kkäisiksi diskreeteiksi, merkityksettömiksi miksi ja invarianteiksi äännesegmenteiksi, jotka tulkitsemme foneemijonoiksi erilaisten foneemien lukumää äärä vaihtelee kielittäin in 20:n ja 35:n välillä foneemijärjestelm rjestelmä tekee puheesta välineen, v joka tekee mahdolliseksi koodata kielelliseen muotoon kaiken, minkä ajatus pystyy tuottamaan. Muiden nisäkk kkäiden kommunikaatiomuodot eivät pysty vastaavaan
THE PARTICULATE PRINCIPLE According to the particulate principle, the only route to unbounded diversity of form and function is through a combinatorial hierarchy in which discrete elements, drawn from a finite set, are repeatedly permutated and combined to yield larger units higher in the hierarchy and more diverse in structure and function than their constituents. The particulate units in physical chemistry include atoms, ions, and molecules; in biological inheritance, chemical radicals, genes and proteins; and in language,, gestures, segments, syllables, words, and phrases A necessary condition for the evolution of discrete infinity a property on which every language, spoken or signed, is based was the evolution of a finite set of discrete phonetic units Under pressure for mutually intelligible imitative behavior, the vocal apparatus differentiated six neuroanatomically independent structures tures (lips, tongue tip, tongue body, tongue root, velum, and larynx) capable of effecting discrete changes in vocal tract configuration
THE GESTURAL HYPOTHESIS: UNITS OF INFORMATION AS UNITS OF ACTION Articulatory phonology resolves the apparent incompatibility between the phonological and physical (phonetic) descriptions of speech by hypothesizing that speakers deploy discrete, context- independent (invariant) units of action, permutating and combining ng them to form the contrasting words of the language Thus, articulatory phonology equates the most basic units of phonological information with units of vocal tract action Since production is logically prior to perception, a necessary condition for the evolution of these units was an integral neuroanatomical system of potentially independent movable parts (such as the hand, the face, or the vocal apparatus) that could be differentiated to effect rapid, coordinated strings of discrete motor actions, or gestures
Puheen liike(toiminta)yksiköt: t: äänt ntöväylän toimivat osat Äänt ntöväylä (vocal tract, VT) koostuu pienestä joukosta suhteellisen itsenäisesti isesti ilmavirran kulkua sääs äätelevistä osista: huulet, kielen kärki/lapa, k kielen selkä,, kielen juuri, pehmeä kitalaki ja kurkunpää Ko. elimet voivat itsenäisesti isesti estää ilmavirran kulun ilman, että toiminnalla olisi vaikutusta muiden elinten toimintaan Artikulatorinen fonologia perustuu oletukseen äänt ntöelinten itsenäisiin isiin sulkeumaeleisiin (constriction gestures) Elimillä tarkoitetaan toiminnallisia rakenteita (moduuleja),, jotka voivat muodostua useista samanaikaisesti toimivista artikulaattoreista: "For example, a gesture of the lips organ involves a functional synergy comprising the upper lip, lower lip, and jaw articulators." Puhujan tuottamat eleet virittävät t vastaavan toiminnan kuulijassa eli vastaavien sulkeumaeleiden aktivoitumisen kuulijassa peilisolujärjestelm rjestelmän kautta
ÄÄNTEIDEN JAKOPERUSTEET Soinnillisiksi sanotaan äänteit nteitä,, joita tuotettaessa äänij nijänteet nteet värähtelevv htelevät t (esim. vokaalit). Soinnittomia ovat ne äänteet, joissa ko. värähtelyv htelyä ei ole, vaan ilma kulkee vapaasti avoimen ääniraon kautta ulos Vokaaleissa nielu- ja suuontelon muotoa ja kokoa sääs äädellään n kielen ja huulten avulla, joilla saadaan erisävyisi vyisiä vokaaleja. Jos huulia pyöristet ristetään n saadaan pyöreit reitä eli labiaalivokaaleja (suomessa o, u, y, ö). Ellei huulia pyöristet ristetä saadaan laveita eli illabiaalivokaaleja (e, i, y, ä, ö). Jos kielen takaselkä kohoaa vetäytyen samalla, saadaan aikaan takavokaali (a, o, u). Jos kielen etuselkä kohoaa kohti kitalakea, syntyy etuvokaali (e, i, y, ä, ö). Sen mukaan, kuinka korkealle kieli vokaalia äännett nnettäessä nousee, erotetaan korkeat (suppeat) vokaalit (i, u, y) keskikorkeat (e, ö, o) ja matalat (välj ljät) vokaalit (a, ä) Konsonantit erotetaan ääntym ntymätavantavan (eli ilmavirran kulun mukaan) ja ääntym ntymäpaikan (missä kohta suussa supistuma tai sulkeuma tehdää ään) mukaan. Esim. suomen p-p äänne tuotetaan estämäll llä ilmavirran kulku huulilla, joten p on labiaalinen klusiili. Se on lisäksi soinniton,, koska ilma ei sitä äännett nnettäessä liiku Äänteet siten tavallaan nimeävät t itse itsensä sen mukaan missä ja miten ne sanotaan
PUHEEN TUOTTAMINEN
THE HUMAN VOCAL TRACT The human vocal tract is not a simple tube: it has a complex shape which can be described as a series of cross-sectional sectional area measurements, as a function of distance from the glottis. The frequencies of the formants of human speech h are determined by both the length and the shape of the vocal tract. The main determinant of vocal tract shape and vowel quality is the location of the tongue body in the e oral and pharyngeal cavities, which are almost at right angles to each other. In [i] vowel the tongue is pulled forward by the genioglossus muscle, in [u] vowel backwards and up using the styloglossus and superior pharyngeal muscles, and in [a] a set of muscles encircling the pharynx, the pharyngeal constrictors, shrink the pharynx, pulling g the tongue backwards.
ÄÄNTEIDEN EDUSTUMINEN AIVOISSA Gesturaalisen ajattelutavan mukaan äänteet ovat aivoissa edustettuima erää äänlaisina motorisina malleina, joiden parametrit edustavat äänt ntöväylän muotoon vaikuttavat puhe-elimet elimet Brocan alue on niiden todennäköinen sijaintipaikka, josta mallien toteutus lähtee l liikkeelle Niiden toteuttamiseksi tarvitaan motoriselta aivokuorelta vastaavien vien lihasten toimintakäskyt, jotka tulee saattaa lisäksi ajalliseen järjestykseen, koska matka ko. puhe-elimist elimistön n lihaksiin on eri pitkä. Puheen ajoituksessa pikkuaivoilla (cerebellum( cerebellum) ) on keskeinen tehtävä Toimintakäskyjen tarkka ajoitus on puheessa erityisen tärket rkeä,, koska puheeseen tarvitaan eri puolilla kehoa sijaitsevia lihaksia, jotta ta tarvittava hengitysilman virtaus saadaan aikaiseksi Akustiset puhesignaalit vastaavasti aktivoivat äänteiden tuottomallit