1 MALLIVASTAUKSET PERHE- JA JÄÄMISTÖOIKEUS TENTTI 6.10.2008
2 Tehtävä 1 Tehtävässä pyydettiin arvioimaan tiettyjen lähemmin kuvattujen varallisuudensiirtojen vaikutusta P:n rintaperillisten lakiosan suuruuden määrittämiseen. Oli toisin sanoen otettava kantaa siihen, voitiinko kyseinen varallisuudensiirto ottaa huomioon lakiosalaskelman lisäys- tai vähennyseränä. Ongelmana ei toisaalta ollut, millä tavoin disponointi ehkä vaikuttaa perillisten välisessä perinnönjaossa. Vastaajalta ei edellytetty myöskään sen pohtimista, miten rintaperillisten tulee menetellä esimerkiksi siinä tapauksessa, että reaalinen jäämistö ei riitä lakiosien täyttämiseen. a) Kun kysymyksessä on rintaperillisen hyväksi tehty lahjoitus, oikeustoimi pitäisi lähtökohtaisesti lukea ennakkoperinnöksi, ellei P:n voida katsoa muuta määränneen tai tarkoittaneen (PK 6:1.1). Esteeksi saattaa kuitenkin tulla lahjan alhainen arvo ja sen tavanomaisuus muutenkin. Juuri ajokortin saaneelle 18- vuotiaalle lapselle tehty 1 000 euron arvoisen kakkosauton lahjoitus lienee normaalitapauksissa katsottava PK 6:4:ssä tarkoitetuksi tavanomaiseksi lahjaksi. - Osa opiskelijoista päätyi siihen, että lahja oli suuruudeltaan kyllin merkittävä ennakkoperinnöksi. Tämäkin kanta hyväksyttiin. Siinä tapauksessa, että P olisi kumonnut ennakkoperintöolettaman, auton luovutus voitaisiin periaatteessa katsoa suosiolahjaksi. Tämäkin lisäysvaatimus kilpistyisi kuitenkin todennäköisesti lahjan vähäiseen arvoon. b) P:n suorittama ylisuuri tasinko merkitsee puoliso V:n hyväksi tehtyä lahjoitusta. Arvioitaessa sen merkitystä lakiosan kannalta on huomattava, että puolisolle annettua lahjaa ei voida koskaan pitää sen paremmin ennakkoperintönä kuin suosiolahjanakaan. Puoliso ei kuulu kyseisissä lainkohdissa (PK 6:1 ja PK 7:3.3) määriteltyihin henkilöpiireihin. Ylisuuri tasinko voikin johtaa laskennalliseen lisäykseen vain, mikäli se täyttää testamenttiin rinnastuvan lahjan tunnusmerkistön. P:n on siis pitänyt antaa se ajatuksin, että hän ei elä enää pitkään. Tapausselostuksessa ei mikään viittaa tällaiseen, mutta kuoleman kynnyksen mahdollisuutta ei voida toisaalta sulkea ehdottomasti poiskaan. Opiskelijoilta vaadittiin sen pohtimista, millä edellytyksin perittävän puolisolleen antama lahja voi ylipäänsä saada merkitystä lakiosaa määrättäessä. Yksilöimättömät maininnat tyyliin: kukin voi tehdä omaisuudellaan mitä tahansa tai jokaisella on oikeus kuolla köyhänä eivät tuoneet pistehyvityksiä. Pisteittä jäivät myös vastaajat, jotka perustelematta totesivat, että puolisolle annettu ylisuuri tasinko voidaan peräyttää siltä osin kuin se loukkaa rintaperillisten oikeutta lakiosaan. c) Pohdittaessa, mitä merkitystä Y:n yrityksen velkojen maksamisella on lakiosan määräämisen kannalta, joudutaan ensin ottamaan kantaa siihen, onko P tarkoittanut suorituksensa lahjanluonteiseksi vai onko ajatuksena ollut, että Y:n on maksettava summa myöhemmin takaisin. Jos P:lle on syntynyt regressioikeus Y:tä kohtaan, tämä saaminen otetaan tietysti huomioon jäämistövaroina, eikä järjestelyyn liity erityisiä juuri lakiosaa koskevia ongelmia. Mikäli suoritus sen sijaan ymmärretään lahjaksi (Y:n ei ole ajateltukaan maksavan sitä takaisin), joudutaan kiinnittämän huomiota lahjansaajan henkilöön. Tapausselostuksesta on pääteltävissä, että Y on maksun myötä vapautunut henkilökohtaisesta vastuusta alkuperäisiä velkojiaan kohtaan ( Estääkseen Y:tä ajautumasta konkurssitilaan ). Näin ollen P:n on katsottava lahjoittaneen omaisuutta Y:lle. Kun Y on P:n tyttären aviopuoliso eikä siis perillinen, kysymys ei voi olla ennakkoperinnöstä (PK 6:1.1). Suosiolahjaa koskevan säännöksen soveltaminen on sen sijaan mahdollista myös rintaperillisen aviopuolisolle tehtyjen lahjoitusten osalta (PK 7:3.3). Kyseisessä tapauksessa suoritus todennäköisesti täyttääkin suosiolahjan tunnusmerkistön.
3 Moni kiinnitti osuvasti huomiota siihen, että Y:n hyväksi tehty lahjoitus koituu välillisesti myös hänen puolisonsa, siis P:n tyttären hyväksi. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että suoritusta voitaisiin miltään osin lukea tyttären saamaksi ennakkoperinnöksi tai suosiolahjaksi. Mikäli kyseinen velan maksu ymmärretään Y:lle annetuksi suosiolahjaksi, sen rahamäärä otetaan huomioon lakiosalaskelmassa lisäyseränä. Sitä vastoin suoritusta ei voitane ottaa huomioon Y:n puolison (P:n tyttären) lakiosan vähennyksenä (PK 7:7), eihän tytär ole nyt saanut P:ltä lainkaan omaisuutta. - Viimeksi mainittu seikka ei käy ilmi oppimateriaalista, joten sen mainitsemista ei tietenkään edellytetty. d) Tehtävässä kuvattu kauppa on toteutettu niin alhaiseen hintaan, että kysymys on lakiosajärjestelmää ajatellen lahjasta. A:n suorittama vastike on vain 50 % käyvästä hinnasta, kun lahjaluonteisuuden rajana pidetään n. 60-70 prosenttia. Edes P:n ja L:n pidättämä vanhan saunan käyttöoikeus ei riittäne poistamaan lahjanluonteisuutta. Luovutuksen lahja-arvo, siis käyvän arvon ja vastikkeen erotus, voidaankin näin ottaa huomioon PK 7 luvussa tarkoitettuna lisäyseränä, mikäli vain luovutus muuten täyttää ennakkoperinnön, suosiolahjan tai testamenttiin rinnastuvan lahjan tunnusmerkistön. Lahja-arvoa määritettäessä on kiinteistön käyvästä arvosta (120 000 ) vähennettävä 60 000 euron rahavastikkeen lisäksi vanhempien pidättämän käyttöoikeuden laskennallinen arvo (siis kuinka suuren etuuden vanhemmat saavat tämän käyttöoikeuden muodossa). Ottaen huomioon sen, että käyttöoikeus kohdistuu kiinteistön kannalta ilmeisestikin varsin vähämerkityksiseen rakennukseen, viimeksi mainittu summa jäänee melko pieneksi. Kun kyseisen lahjoituksen johdosta tehdään laskennallista lisäystä, täytyy huomata myös se, että kysymys on ollut P:lle ja L:lle yhdessä kuuluneesta kiinteistöstä. Muun selvityksen puuttuessa saatetaan lähteä siitä, P omistama murto-osa on ollut ½. Lakiosalaskelmassa voidaan ottaa huomioon vain tämä P:n osuus; L:n osuus tulee huomiotavaksi vasta laskettaessa lakiosia L:n jälkeen. Tässä suhteessa lakiosan laskeminen poikkeaakin perintöosien määrittämisestä, jossa saatetaan tietyn edellytyksin antaa merkitystä myös eloonjääneen puolison tekemille lahjoituksille (PK 6:1.2). - Jos siis esimerkiksi katsotaan, että vanhempien pidättämä käyttöoikeus alentaa kiinteistön arvoa 10 000, lakiosalaskelman lisäys- ja vähennyseräksi tulee (120 000-60 000-10 000) x ½ = 25 000. Lähdepohja: Tapauksen kannalta relevantteja asioita käsiteltiin teoksessa Aarnio - Kangas, Perhevarallisuusoikeus s. 222-224 ja 234-236.
4 Tehtävä 2 a) Kohdassa oli olennaista muistaa, että edunvalvontavaltuutuksen todistajana (18v.) toimimista koskeva sääntö poikkeaa testamentista (15v.). Ikä on silti objektiivinen tosiasia eikä ole tavatonta, että Afrikassa syntyneen oikea ikä poikkeaa jonkun verran joskus huomattavasti ylöspäin siitä, mikä on hänen virallinen ikänsä (tätä tietoa ei vaadittu täysiin pisteisiin) b) Ks. oppikirja 157 170. Tuli mm. muistaa, että edunvalvontavaltuutuksen osalta on mahdollisuus tavanomaista taloudellista edustustoimintaa kevyempään valvontaan tästä erikseen määräämällä. Toisaalta maistraatin oikeutta vaatia tili nähtäväksi ei voida poistaa. Kohdan tapauksessa on syytä ryhtyä hankkimaan lisäselvitystä (ks. lain 24 2 mom. 2 kohta vahvistamisesta; ja 16 1 mom.), sillä huhupuhe ei ole oikeustosiasia eikä viranomainen voi näin asettaa sitä oman toimintansa faktaperusteeksi c) Kohdassa tuli muistaa sääntö, jonka mukaan todistaminen koskee asiakirjan allekirjoittamistapahtumaa ja tahdon oikeudellisesti tyypiteltyä kohdetta. Lähempi asiakirjan sisältö ei kuulu tämän vaatimuksen piiriin, minkä vuoksi todistajan ei tarvitse olla tästä tietoinen. Kohdassa saattoi problematisoida sen, onko valtuuttajan allekirjoitus ollut nähtävissä tekona tai allekirjoituksen tunnustamisena valtuuttajan taholta. Toinen problematisoinnin kohde olisi voinut olla se, onko voimaantuloehto, joka on välttämätön edunvalvontavaltuutuksen tunnusmerkki (Oppikirja s. 161), sellainen tekstiosa, jonka on myös oltava todistamisen kohteena, kun todistamisen kohteena on tehdyn oikeustoimen tyyppi d) Kohdassa sovellettiin esteellisyyssäännöksiä tämän ollessa käsillä valtuutetun (X) ja A välillä (8 ). Kohdassa saattoi pohtia myös aineellisen esteellisyysarvioinnin analogista merkitystä, kun sovellettavana tosiasiana on sellainen fakta (kihlakumppani), joka ei kuulu suoraan lain mainitseman ilmaisun ( puoliso ) alaan. Kohdassa mainittu avoliitto on todistamistapahtumaan nähden ns. jälkiseikka eikä tällä ole merkitystä e) Lain edunvalvontavaltuutuksesta siirtymäsäännös (50 2 mom.) on sensisältöinen, että ennen lain voimaantuloa (1.11.2007) tehtyihin valtakirjoihin sovelletaan säännöksiä, joita sovellettiin ennen kuin laki tuli voimaan. Tämä hankala lainkohta tarkoittaa sisällöllisesti ainakin sitä, että valtuutukseen voidaan soveltaa oikeustoimilaissa mainittuja säännöksiä ja muita edustusta koskevia periaatteita. On näin hyvin kyseenalaista, voiko ennen lain voimaantuloa tehty asiakirja otsikosta edunvalvontavaltakirja huolimatta olla ko. lain tarkoittama valtakirja ilman esim. toimia, missä valtakirja uudistetaan (vrt. valtakirja on tehty (50 ) faktisena lausumana). Kyse voi olla kuitenkin muusta valtuutuksesta. Kohtuullinen aika lausumana on ns. avoin termi, joka implikoi kelpoisuuden voimassaolon tarkkaa aikamäärää koskevan harkintavallan sälyttämistä viranomaiselle. Tämä edellyttää kuitenkin ainakin joidenkin (yleisten) kriteerien (=perusteiden, argumenttien) esittämistä sille, mitä kohtuullinen aika merkitsee sen viranomaiskäyttäytymisen ja -harkinnan kannalta, missä avoimeen termiin joudutaan ottamaan joko tai -ratkaisuna eksakti kanta ( voimassa / eivoimassa ). Huomaa, että voimaantuloehto ja voimassaoloaika ovat kaksi eri asiaa. Kohdassa mainittu vanhentuminen ei koske oikeustoimikelpoisuutta, vaan suorituskannekelpoisia velvoitteita ja eräitä muotoamisvaltaa koskevia tilanteita.
5 Tehtävä 4 Ks. Eva Gottberg Perhesuhteet ja lainsäädäntö 2007, s. 147 ss. ja 248-249 sekä isyyslaki. A on tunnustanut isyytensä D:hen. Tunnustettu isyys voidaan kumota ainoastaan kanneteitse. Asiassa olisi siten saatava isyyden kumoamiskanne vireille. Äidin ja isän on nostettava kanne kahden vuoden kuluessa tunnustamisen vahvistamisesta (IsL 35 ). Sekä isän ja äidin kanneaika lasketaan siis nimenomaan tunnustamisen vahvistamisesta, minkä havaitsemisessa monilla vastaajilla oli vaikeuksia. Lapsen kanneaika on määräaikoihin sitomaton. Mies menettää kuitenkin kanneoikeutensa jo ennen kahden vuoden umpeutumista, jos hän tietoisena äidin sukupuliyhdynnästä toisen miehen kanssa lapsen siittämisaikaan, tunnustaa kuitenkin lapsen. Tämä sääntö on ehdoton. Tapauksessa A on tunnustanut isyytensä, vaikka on tiennyt äidin sukupuoliyhdynnästä D:n siittämisaikaan. A ei siten enää saa itse kannetta vireille. Äiti B voisi vielä saada kanteen vireille 10.10.2008 saakka, minkä jälkeen kaksi vuotta isyyden vahvistamisesta on kulunut. Lapsi D saa kanteen vireille vielä myöhemminkin. Eli A:n isyys voidaan kumota, jos B tai D ryhtyvät toimiin selostetuin tavoin. Tehtävässä kysyttiin sitä, onko A:n isyys mahdollista kumota, joten kantaa tuli ottaa paitsi isän, myös äidin ja lapsen kanneoikeuden osalta, koska heidänkin toimin isyys on kysytyn mukaan mahdollista kumota. Pelkästään isä A:n mahdollisuuden selostaminen jätti vastauksen kysyttyyn vajaaksi. Jos isyys kumotaan, tuomioistuin voi miehen vaatimuksesta päättää, että lapsi on velvoitettu ottamaan lapsen syntymähetkellä äidillä olleen sukunimen, ellei lapsen edun kannalta ole tärkeää, että lapsi saisi säilyttää sukunimensä. Mikäli A:n isyyttä koskeva kanne tulee vireille ja A:n isyys kumotaan, voi hän siinä tapauksessa vaatia tuomioistuinta velvoittamaan D:tä ottamaan äitinsä sukunimen, mutta lopputuloksesta päättää lopulta tuomioistuin. Kun tapauksessa edellä kerrotuin tavoin isyyden kumoamiskanne voi siis tulla vireille, eli A:lla olisi siinä yhteydessä mahdollisuus vaatia nimenmuutosta. Lapsen syntyessä avioliitossa, miehestä tulee automaattisesti lapsen isä. Mikäli isä yksin, ilman äidin ja lapsen suostumusta, haluaa saada isyytensä kumotuksi, hänellä on käytettävissään ainoastaan kannetie. Tämäkin isyysolettamaan perustuva isyys on kumottavissa lähtökohtaisesti kanteella kahden vuoden sisällä lapsen syntymästä, ellei kantaja osoita erittäin painavaa syytä kanteen määräajan jälkeiseen nostamiseen. Tapauksessa C:n osalta tämä kahden vuoden aika on kulunut, ja C on perusteiltaan menettänyt oikeutensa saada kanne vireille. C voi kuitenkin yrittää vedota siihen, että hänellä ei ole ollut mitään aihetta ja syytä epäillä omaa isyyttään E:hen. Oikeuskäytännössä todetun mukaan ja tapauksen tietojen perusteella näin saattaa hyvinkin olla, ja E voisi saada kanteen vireille, vaikka lapsen syntymästä on kulunut liki neljä vuotta. Vastauksen lopputulemalla tältä osin ei ollut pisteytyksen kannalta merkitystä. Tärkeää oli oikeudellisen säännöstön esittäminen ja sen sovittaminen kerrotuin tavoin tapauksen tietoihin. Tapauksessa saattoi myös pohtia sitä, mikä merkitys sillä oli, että C oli todennut avioerosopimuksessa E:n lapsekseen. Tällä on merkitystä, sillä myös aviomies menettää kanneoikeutensa kokonaan IsL 35.4 :n mukaan, jos hän selittää lapsensa omakseen. C on todennut avioerosopimuksen yhteydessä sellaisia seikkoja, jotka viittaavat siihen, että hän pitää itseään E:n isänä. Tällaisille avioeron varalta tehdyissä sopimuksissa olevilla lapsen huoltoa ja elatusta koskevilla lausekkeille ei kuitenkaan ole annettu oikeuskäytännössä merkitystä kanneoikeuden menettämisen suhteen (KKO 1991:158), joten tämän vuoksi C ei ole menettänyt kanneoikeuttaan lopullisesti. Tämän kappaleen tietoja ja pohdintaa ei pistehyvityksen saamiseksi edellytetty, mutta oikein esitettynä sillä saattoi kompensoida vastauksen muita puutteita. Todettakoon vielä, että tehtävässä ei kysytty mitään lasten elatuksesta, vaikka moni ottikin kantaa elatuksen suorittamiseen ja sen takaisinperintään isyyden kumoutuessa. Hyvää vastaustekniikkaa osoittaa sellainen vastaus, jossa vastataan vain siihen, mitä kysytään.