YMPÄRISTÖNSUOJELUN JA YMPÄRISTÖTERVEYDEN- HUOLLON ALUEELLINEN YHTEISTOIMINTAKOKEILU YTAKE projekti Loppuraportti syyskuu 2004

YMPÄRISTÖNSUOJELUN JA YMPÄRISTÖTERVEYDEN- HUOLLON ALUEELLINEN YHTEISTOIMINTAKOKEILU YTAKE projekti Loppuraportti syyskuu 2004 Nivala-Hapajärven seutukunta YTAKE projekti Gsm 044 4456561 Pajatie 5, 85500 NIVALA Jorma Turunen Fax (08) 7855295 www.nivala-haapajarvi.fi Reisjärventie 8 jorma.turunen@reisjarvi.fi 85900 REISJÄRVI

2 ALKUSANAT Nivala-Haapajärven seutukunnan alueella on tehty yhteistyötä sekä ympäristönsuojelussa että ympäristöterveydenhuollossa jo vuosia. Seutukunta on ollut erittäin aktiivinen alueellisen yhteistyön kehittämisessä. Tämä onkin jo toinen seutukunnan isännöimä projekti alueellisen ympäristöterveysohjelman lisäksi vuoden sisällä. Ympäristönsuojelun ja ympäristöterveysvalvonnan tehtävien siirtäminen seutukunnan hoidettavaksi olisi ensimmäinen konkreettinen toimenpide palveluiden alueellistamisessa. Kiristyvän kuntatalouden seurauksena ympäristönsuojelun ja ympäristöterveydenhuollon henkilöstöresurssit ovat vähentyneet siinä määrin, että tehtävien asiamukainen hoitaminen nykyisillä toimintamalleilla ja henkilöstöresursseilla on käynyt mahdottomaksi. Tällä yhteistyöhankkeella on tarkoitus muodostaa seutukunnallinen ympäristöpalvelut -palveluyksikkö, joka vastaa Nivala-Haapajärven seutukunnan alueella kuntien ympäristönsuojelun ja ympäristöterveysvalvonnan tehtävistä. Seutukunnallinen toimintayksikkö ei ainakaan alkuvaiheessa käsitä koko ympäristöterveydenhuollon tehtäväkenttää, sillä eläinlääkintähuolto jää hankkeesta pois. Keskeisenä tavoitteena on ollut asianmukaisten ja laadukkaiden viranomaispalveluiden tuottaminen samantasoisena koko seutukunnan alueella kohtuullisin kustannuksin. Ohjausryhmä ottikin omassa esityksessään huomioon kuntien taloustilanteen. Muun muassa esitetyt henkilöstöresurssit ovat selvästi alle laskennallisen minimitarpeen. Tulevaisuus näyttää, tuoko toimiminen isommassa yksikössä niin paljon lisätehoa, että samat tehtävät voidaan hoitaa pienemmällä henkilömäärällä. Alueen ao. viranhaltijat kuuluivat ohjausryhmään ja osallistuivat erittäin aktiivisesti selvityksen tekoon työkiireistään huolimatta. Raportin perusselvitysosa oli lähinnä olemassa olevien tietojen kokoamista, joten työstin sen siitä syystä pääosin omin päin. Raportin toinen osa käsittelee seutuyhteistyön toteutusta, joten yhteisiä palavereita ao. viranhaltijoiden kanssa olisi pitänyt pystyä pitämään huomattavasti enemmän. Projektin tärkein vaihe ajoittui kuitenkin vuosilomakauteen, joten näkemysten ja tietojen kerääminen oli hoidettava kylmästi sähköpostilla. Jatkoa ajatellen oli erittäin hyvä, että seudullista yhteistyötä toteuttavat viranhaltijat olivat mukana yhteistoiminnan suunnittelussa. Sain hyviä vinkkejä yhteistyön suunnitteluun myös sosiaali- ja terveysministeriön, Suomen kuntaliiton ja KTK:n järjestämistä YTAKE -seminaareista. Lopuksi haluan kiittää sosiaali- ja terveysministeriötä ja etenkin Jari Keinästä ja Matti Karuvaaraa projektin rahoituksesta sekä seutukunnan edustajia Reino Kiviojaa ja Esa Jussilaa hankerahoituksen järjestelyistä. Kiitokset myös kaikille ohjausryhmän jäsenille sekä Suomen kuntaliitolle saamastani tuesta. Reisjärvellä 28.9.2004 Jorma Turunen Projektipäällikkö

3 PERUSSELVITYS SISÄLLYS 3 JOHDANTO 5 1. PROJEKTIN TAUSTA JA TAVOITTEET 6 1.1. Hallinnollinen tausta ja tavoitteet 6 1.2. Lainsäädännöllinen tausta ja tavoitteet 7 2. SEUTUKUNNAN NYKYTILA 9 2.1. Alueen kuvaus 9 2.2. Kuntakohtaiset organisaatiot 12 2.3. Henkilöstö 13 2.4. Tehtävät ja delegoinnit 15 2.5. Suoritteet ja resurssien riittävyys 19 2.6. Käyttötalous 22 2.7. Taksat 24 2.8. Voimassa olevat sopimukset 27 2.9. Laatukäsikirjat, ATK-ohjelmat ja kalusto 28 2.10. Toimipiste ja -tilat 29 2.11. Laboratoriopalvelut 30 2.12. Mahdolliset ongelmat 30 2.13. Nykyisten toimintamallien vertailu 32 SEUTUYHTEISTYÖN TOTEUTUS 3. SEUTUYHTEISTYÖN TOTEUTUSVAIHTOEHDOT 33 3.1 YHTEISTOIMINTA-ALUE 33 3.1.1 Toimipisteet 33 3.2 HENKILÖSTÖ 34 3.2.1 Asema 34 3.2.2 Tehtävät 38 3.2.3 Delegoinnit 40 3.2.4 Palkkaus 42 3.3 TARVITTAVAT RESURSSIT 45 3.3.1 Henkilöstö 45 3.3.2 Määrärahat 50 3.4 VOIMASSA OLEVAT SOPIMUKSET 51 3.4.1 Vaikutus YTAKE -kokeiluun 51

4 3.5 LAATUKÄSIKIRJAT, VALVONTA- JA ATK OHJELMAT, LABORATORIOPALVELUT SEKÄ KALUSTO JA TAKSAT 52 3.5.1 Laatukäsikirjat 52 3.5.2 Valvontaohjelmat 53 3.5.3 ATK -ohjelmat 54 3.5.4 Laboratoriopalvelut 55 3.5.5 Taksat 56 3.5.6 Välineistö 56 3.6 KUSTANNUSTEN JAKO 56 3.7 TOIMINTAVAIHTOEHTOJEN VERTAILU 59 4. YHTEISTOMINNAN MALLIT 62 4.1 HALLINNOLLISET TOIMINTAVAIHTOEHDOT 62 4.2 TOIMINNALLISET VAIHTOEHDOT 63 5. OHJAUSRYHÄN ESITYS 64 LÄHTEET 68 LIITTEET Liite 1. Liite 2. Liite 3. Liite 4. Liite 5. Liite 6. Liite 7. Liite 8. Liite 9. Liite 10. Liite 11. Liite 12. Liite 13. Liite 14. Liite 15. Liite 16. Liite 17. Liite 18. Valvontahenkilöstö Ympäristönsuojelun tehtävät Ympäristöterveydenhuollon tehtävät Toimivallan siirto ympäristönsuojelussa Toimivallan siirto ympäristöterveydenhuollossa Ympäristönsuojelun valvontakohteet ja suoritteet Ympäristöterveydenhuollon valvontakohteet ja suoritteet Ympäristönsuojelun taksat Maa-ainestaksat Ympäristöterveydenhuollon taksat Kuntien oma mittaus- ja näytteenottovälineistö sekä muu kalusto Kuntien yhteiskäytössä oleva välineistö ja kalusto Laboratoriopalvelut Esitys toimivallan siirrosta viranhaltijalle ympäristönsuojelun tehtävissä Esitys toimivallan siirrosta viranhaltijalle ympäristöterveysvalvonnan tehtävissä Tehtäväkohtaisen palkan tehtäväkuvauslomake Organisaatiokaavio Sopimus ympäristönsuojelun ja ympäristöterveysvalvonnan alueellisesta yhteistyöstä Nivala-Haapajärven seutukunnassa

5 JOHDANTO Tämä loppuraportti on selvitys ympäristönsuojelun ja ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminnan kehittämisestä Nivala-Haapajärven seutukunnassa. Nivala-Haapajärven seutukunta, johon kuuluvat Haapajärven, Nivalan ja Pyhäjärven kaupungit sekä Kärsämäen ja Reisjärven kunnat, on yksi kahdeksasta seutuyhteistyökokeilulain ( 560/2002 ) mukaisista kokeiluseuduista. Tämä selvitys on jatkoa Nivala-Haapajärven seutukunnan teknisten toimien yhteistyöselvitykselle, josta ympäristönsuojelu ja ympäristöterveydenhuolto syksyllä 2003 eriytettiin omaksi projektikseen. Seutukuntahallitus haki sosiaali- ja terveysministeriöltä rahoitusta alueellisen ympäristöterveydenhuollon suunnittelu- ja perustamiskustannuksiin jo noin vuosi ennen valtioneuvoston seudullista yhteistyötä koskevaa periaatepäätöstä. Sosiaali- ja terveysministeriön ja seutukunnan välinen sopimus allekirjoitettiin keväällä 2003. Hanke käynnistyi vuoden 2004 alussa ja loppuraportti valmistui syyskuussa 2004. Hankkeen tavoitteena oli suunnitella yhteisesti hyväksyttävissä oleva seutukunnallinen yhteistyömalli, jolla turvataan samantasoiset palvelut koko seutukunnan alueella kohtuullisin kustannuksin, sekä toiminnan laadun kokonaisvaltainen kehittäminen ja päätöksenteon riippumattomuuden edistäminen. Loppuraportti koostuu kahdesta osasta; Perusselvitys ( sivut 6 32 sekä liitteet 1 13 ) ja Seutuyhteistyön toteuttaminen ( sivut 33 67 sekä liitteet 14 18 ). Perusselvitystä koskeva väliraportti hyväksyttiin ohjausryhmässä 2.6.2004 ja seutuyhteistyön toteutusta koskeva väliraportti 22.9.2004. Loppuraportin ensimmäinen osa, perusselvitys, käsittelee ympäristönsuojelun ja ympäristöterveydenhuollon tämänhetkistä tilaa. Siinä on selvitetty mm. kuntakohtaiset organisaatiot, henkilöstöresurssit ja niiden riittävyys, tehtävät ja keskeisimmät suoritteet, taloudelliset resurssit ja tämänhetkinen yhteistyö sekä arvioitu nykyisten palveluyksiköitten toimivuutta. Loppuraportin toisessa osassa, seutuyhteistyön toteutus, selvitetään ympäristönsuojelun ja ympäristöterveydenhuollon ( eläinlääkintähuoltoa lukuun ottamatta ) seutuyhteistyön toteutusvaihtoehtoja Nivala-Haapajärven seutukunnassa. Raportissa tarkastellaan viranhaltijoiden asemaa, tehtäviä, palkkausta ja toimivallan siirtoon liittyviä asioita sekä esitetään eri laskentatapoihin perustuvat resurssitarpeet. Raportin toisessa osassa otetaan lyhyesti kantaa myös valvonnan ohjeistukseen, tiedonkäsittelyjärjestelmiin, taksoihin ja esitetään valvontatarpeeseen perustuva kustannustenjakomalli sekä vertaillaan eri toimintavaihtoehtoja keskenään ja annetaan ohjausryhmän esitys yhteisen toimielimen perustamisesta. Tällä yhteistyöhankkeella muodostetaan seutukunnallinen ympäristöpalvelut -palveluyksikkö, joka vastaa Nivala-Haapajärven seutukunnan alueella kuntien ympäristönsuojelun ja ympäristöterveysvalvonnan tehtävistä.

6 1. PROJEKTIN TAUSTA JA TAVOITTEET 1.1 HALLINNOLINEN TAUSTA JA TAVOITTEET Nivala-Haapajärven seutukunnan alueella on tehty yhteistyötä sekä ympäristönsuojelussa että ympäristöterveydenhuollossa jo vuosia. Joissakin yhteistyöhankkeissa ovat olleet mukana Ylivieskan ja Siikalatvan seutukunnat sekä Haapajärven ja Ylivieskan elintarvikelaboratoriot. Kesäkuussa 1997 perustettiin terveystarkastajista ja eläinlääkäreistä koostuva työryhmä, jonka tehtävänä oli pohtia kuntien välisen yhteistyön mahdollisuuksia. Työryhmä päätyi hakemaan rahoitusta ympäristöterveysvalvonnan alueelliselle kehittämisprojektille. Projektin nimeksi tuli Ympäristöterveysvalvonnan kehittämisprojekti Oulun läänin eteläosassa ( YTERVA projekti ). Se toteutettiin 17 kunnan alueella vuosina 1998 ja 1999. Alueen eläinlääkärit ja terveystarkastajat osallistuivat kehittämistyöhön. Projektipäällikkönä oli Jari Keinänen. Projektin tuloksena syntyi käytännönläheinen valvonnan laatujärjestelmämalli. Toukokuussa 2002 käynnistyi Nivala-Haapajärven seutukunnan koordinoimana ympäristöterveysohjelman laatiminen yhteistoimintahankkeena Oulun eteläisen alueen 14 kunnassa ( Yterva II ). Projekti päättyi maaliskuussa 2004 ja sen tuloksena syntyi alueellinen ympäristöterveysohjelma. Projektipäällikkönä toimi Harri Heikkilä. Myös ympäristönsuojelussa on ollut alueellista yhteistyötä. Joulukuussa 1998 aloitettiin Oulun eteläisen kestävän kehityksen toimintaohjelman laatiminen, johon osallistuivat alueen ympäristönsuojeluviranhaltijat sekä laaja joukko eri yhteistyötahoja. Projektin tarkoituksena oli yhdistää kuntien näkemykset yhdeksi koko aluetta kattavaksi kokonaisvaltaiseksi toiminta- ja kehittämisohjelmaksi. Projektin vetäjänä oli Anna-Mari Auniola Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta. Projekti päättyi tammikuussa 2000 ja siihen osallistui 18 kuntaa. Seutukuntahallitus päätti 18.12.2001 selvittää mahdollisuudet perustaa seutukunnan alueelle yhteinen tekninen toimisto. Teknisen toimen yhteistyöselvitys käynnistyi 25.3.2002. Selvitysmiehenä oli Timo Renko PHK Oy:stä. Tavoitteena oli suunnitella Nivala-Haapajärven seutukuntaan alueellinen tekninen toimisto, jonka tehtävänä on järjestää teknisen sektorin palvelut seutukunnan alueella. Selvitys valmistui syksyllä 2003 ja seutukuntavaltuusto esitti 12.1.2004 kuntien valtuustoille teknisen toimen yhteistoimintasopimuksen hyväksymistä. Tähän seudulliseen yhteistoimintaselvitykseen kuuluivat myös ympäristönsuojelu ja ympäristöterveydenhuolto ( alueelliset ympäristöpalvelut ). Alueelliset ympäristöpalvelut työryhmään kuuluivat terveystarkastaja Maire Niemelä, ympäristötarkastaja Armi Luttinen, terveystarkastaja Esko Konttila, ympäristösihteeri Vesa Kalliokoski, ympäristösihteeri Tommi Maasilta ja terveystarkastaja Jorma Turunen sekä Kärsämäen kunnaninsinööri Paavo Korpela. Ohjausryhmään tuli muutoksia vuoden 2004 puolella. Armi Luttisen tilalle tuli ympäristötarkastaja Saila Savolainen ja Jorma Turusen tilalle vs. terveystarkastaja Mauno Ruuska. Laajennetun teknisen tiimin kokouksessa 15.9.2003 esitettiin alueelliset ympäristöpalvelut palveluyksikköön liitettäväksi ympäristönsuojelun ja ympäristöterveydenhuollon lisäksi myös rakennusvalvonta. Seutukunnassa olisi neljä alueellista palveluyksikköä; ympäristöpalvelut, yhdyskuntasuunnittelupalvelut, kunnallistekniset palvelut ja tilapalvelut.

7 Seutukuntahallitus päätti 14.10.2002 hakea sosiaali- ja terveysministeriöltä rahoitusta alueellisen ympäristöterveydenhuollon yksikön suunnittelu- ja perustamiskustannuksiin osana aluekeskus- ja seutuyhteistyökokeilua. Suunnittelualueeksi pyrittiin YTERVA projektin tapaan kokoamaan myös Siikalatvan ja Ylivieskan seutukunnat. Sosiaali- ja terveysministeriö myönsi Nivala-Haapajärven seutukunnalle ympäristöterveydenhuollon seudulliselle kokeiluhankkeelle 30 000 euron määrärahan, joten ympäristönsuojelun ja ympäristöterveydenhuollon seudullista yhteistyöselvitystä päätettiin jatkaa omana projektina. Sosiaali- ja terveysministeriön ja seutukunnan välinen sopimus allekirjoitettiin 15.5.2003. Seutukuntahallitus hyväksyi 16.6.2003 seutukunnan rahoitusosuudeksi 5000 ja kuntien osuudeksi 5000 asukasluvun mukaan jyvitettynä. Projekti käynnistyi vuoden 2004 alussa ja palvelurakenneselvityksen on oltava valmiina syyskuun 2004 loppuun mennessä, jolloin hankkeen loppuraportti jätetään sosiaali- ja terveysministeriölle. Hankkeen tavoitteena on selvittää resurssitarve ja suunnitella seutukunnallinen yhteistyömalli, jolla palvelut pystytään ylläpitämään kohtuullisin kustannuksin. Ympäristöterveydenhuollon ja ympäristönsuojelun palvelurakenneselvityksessä otetaan kantaa toimintojen organisoinnin lisäksi myös toiminnan laadun kehittämiseen. Projektin ohjausryhmäksi nimettiin alueelliset ympäristöpalvelut työryhmä sekä eläinlääkäreistä Minna Junnikkala. Eläinlääkärit saavat halutessaan nimetä toisen edustajan. Seutukuntahallituksen edustajaksi nimettiin Jyrki Halonen Reisjärveltä. Ohjausryhmään kuuluvat myös lääninterveystarkastaja Aila Halonen Oulun lääninhallituksesta sekä Heikki Nikkarikoski Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta Kokkolasta. Projektin valvojina ovat ylitarkastaja Jari Keinänen sosiaali- ja terveysministeriöstä sekä ylitarkastaja Matti Karuvaara sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksesta. 1.2 LAINSÄÄDÄNNÖLLINEN TAUSTA JA TAVOITTEET Nivala-Haapajärven seutukunta on yksi kahdeksasta seutuyhteistyökokeilulain ( 560/2002 ) mukaisesta kokeiluseudusta. Kuntien tehtäviä ja päätösvaltaa voidaan siirtää kokeiluseudun sellaiselle julkisoikeudelliselle seudulliselle toimielimelle, jonka seudun kuntien valtuustot valitsevat siten kuin ne ovat siitä sopineet ( seutuyhteistyökokeilulain 4 ). Kuntalain ( KunL 1995/365 ) 1 luvussa on säännökset muun muassa kuntien itsehallinnosta, päätösvallasta, asukkaiden hyvinvoinnista ja kestävän kehityksen edistämisestä sekä kunnan tehtävistä: Kunta pyrkii edistämään asukkaidensa hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueellaan ( 1 :n 3 mom. ). Kunta hoitaa itsehallinnon nojalla itselleen ottamansa ja sille laissa säädetyt tehtävät. Kunnille ei saa antaa uusia tehtäviä tai velvollisuuksia taikka ottaa pois tehtäviä tai oikeuksia muuten kuin säätämällä siitä lailla ( 2 :n 1 mom. ). Kunta voi sopimuksen nojalla ottaa hoitaakseen muitakin kuin itsehallintoonsa kuuluvia julkisia tehtäviä ( 2 :n 2 mom. ). Kunta hoitaa sille laissa säädetyt tehtävät itse tai yhteistoiminnassa muiden kuntien kanssa. Tehtävien hoidon edellyttämiä palveluja kunta voi hankkia myös muilta palvelujen tuottajilta ( 2 :n 3 mom. ).

8 Kuntien yhteistoiminnasta on säädetty kuntalain 10 luvussa; yhteistoiminnan muodoista 76 :ssä ja yhteisestä toimielimestä 77 :ssä: Kunnat voivat sopimuksen nojalla hoitaa tehtäviään yhdessä ( 76 :n 1 mom. ). Kunnat voivat sopia, että tehtävä annetaan toisen kunnan hoidettavaksi yhden tai useamman kunnan puolesta taikka, että tehtävän hoitaa kuntayhtymä ( 76 :n 2 mom. ). Kunnat voivat myös sopia, että kunnalle tai sen viranomaiselle laissa säädetty tehtävä, jossa toimivaltaa voidaan siirtää viranhaltijalle, annetaan virkavastuulla toisen kunnan viranhaltijan hoidettavaksi ( 76 :n 3 mom. ). Kunnan hoitaessa sopimuksen nojalla tehtävää yhden tai useamman kunnan puolesta voidaan sopia, että ensiksi mainitun kunnan siihen toimielimeen, joka huolehtii tehtävästä, valitsevat osan jäsenistä asianomaiset muut kunnat ( 77 :n 1 mom. ). Jäseninä toimielimessä voivat olla asianomaisten kuntien toimielimeen vaalikelpoiset henkilöt ( 77 :n 2 mom. ). Toimielimen pöytäkirja on, milloin se asetetaan yleisesti nähtäväksi, pidettävä 63 :n mukaisella tavalla nähtävänä kaikissa sopimukseen osallisissa kunnissa ( 77 :n 3 mom. ). Kunnan tehtävistä ja yhteistoiminnasta on lisäksi säännökset muun muassa: Laissa kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta ( 24.1.1986/64 ). Elintarvikelaissa ( 17.3.1995/361 ). Laissa eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta ( 20.12.1996/1195 ). Terveydensuojelulaissa ( 19.9.1994/763 ). Laissa kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta ( 30.1.2004/75 ). Kemikaalilaissa ( 14..1989/744, muutos 27.7.2001/696 ). Eläinlääkintähuoltolaissa ( 17.8.1990/685 ). Kansanterveyslaissa ( 28.1.1972/66, muutos 27.7.2001/690 ). Valtioneuvosto antoi periaatepäätöksensä 30.10.2003 elintarvikevalvonnan kehittämisestä. Elintarvikevalvonta järjestetään paikallisella tasolla siten, että kuntien ja kuntayhtymien vastuulla olevasta valvonnasta vastaa seudullinen valvontayksikkö. Seudullisia valvontayksiköitä muodostetaan koko maahan 50-85 kpl. Seudullinen valvontayksikkö koostuu kuntien ja kuntayhtymien nykyisistä valvontayksiköistä muodostetusta yhdestä organisaatiosta, joka on yhteisen johdon alaisuudessa. Kuntien ja kuntayhtymien muun ympäristöterveydenhuollon tulee olla osa saman valvontayksikön tehtäväkenttää. Alueet muodostetaan vapaaehtoisin järjestelyin. Jos seudulliset yksiköt eivät muodostu koko maahan kolmen vuoden kuluessa, säädetään aluerajoista erikseen. Tarkoituksenmukaisen työnjaon ja erikoistumisen mahdollistamiseksi valvontayksikön minimikoko on koko ympäristöterveydenhuollon toimialalla 10-15 henkilötyövuotta ottaen kuitenkin huomioon paikalliset erityistekijät. Koko henkilöstön ei ole välttämätöntä olla sijoitettuna valvontayksikön keskuspaikalle. Periaatepäätöksen tavoitteena on elintarviketurvallisuuteen liittyvän paikallisen elintarvikevalvonnan vahvistaminen ja valtakunnallisen ohjauksen tehostaminen. Paikallisen elintarvikevalvonnan järjestäminen on pääosin kuntien tehtävä. Osassa kuntia valvonnan minimitaso kuitenkin alittuu, minkä seurauksena ei voida varmistaa elintarviketurvallisuutta eikä eri elintarvikealan toimijoiden tasapuolista kohtelua kaikkialla maassa. Koska elintarviketurvallisuuden ja siitä vastaavan järjestelmän toimintakyvyn varmistaminen on sekä kansanterveyden että elintarviketalouden kilpailukyvyn ylläpitämisen kannalta tärkeä, on paikallisen elintarvikevalvonnan kehittämiselle annettava uudet suuntaviivat. Kehittämisessä on tarkoituksenmukaista ottaa huomioon myös muut hankkeet, joilla pyritään kuntien välisen yhteistyön tiivistämiseen.

9 Elintarvikelain muutos ( luonnos 28.1.2004 ) vastaa edellä mainittua valtioneuvoston päätöstä paikallisen elintarvikevalvonnan järjestämisestä. Kunnan tulee pyrkiä siihen, että se hoitaa elintarvikevalvonnan yhteistoiminnassa toisen kunnan tai kuntayhtymän kanssa valvonnan tarkoituksenmukaisen järjestämisen kannalta riittävän laajalla alueella ( seudullinen valvontayksikkö ). Mitä tässä laissa säädetään kunnasta, koskee myös kuntayhtymää ja seudullista valvontayksikköä ( lakiluonnoksen 25 ). Laki kulutustavaroiden ja kuluttajapalveluksien turvallisuudesta ( 2004/75 ) tuli voimaan 16.2.2004. Uusi tuoteturvallisuuslaki on luonteeltaan täydentävä eikä toissijainen, kuten aikaisempi tuoteturvallisuuslaki. Valvontaviranomaisorganisaatioon uusi laki ei tuo muutoksia. Lakiesityksen perusteluissa on todettu, että tuoteturvallisuusvalvonta tulee osaksi elintarvikevalvonnan kehittämisestä annetussa valtioneuvoston periaatepäätöksessä mainittua seudullista yhteistyötä. Seutukunnan hallinnolliset päätökset tähtäävät samaan päämäärään edellä mainittujen säädösten kanssa. Taloudellisten intressien lisäksi on otettava huomioon myös toiminnalliset näkökohdat. Toiminnat tulisi järjestää siten, että kuntalaiset ( asukkaat ja yrittäjät ) saisivat laadullisesti samanlaiset ja samanhintaiset palvelut koko seutukunnan alueella. Yhteisessä toimintayksikössä yhtenäiset toimintatavat ja asiantuntijaresurssien tehokkaampi käyttö ( erityisosaaminen ) luovat nykyistä paremmat edellytykset edellä mainituille tavoitteille. Suuremmassa yksikössä on helpompi toteuttaa myös sijaisjärjestelyt. Nykyiset säädökset mahdollistavat ja valtioneuvoston periaatepäätös velvoittaa alueelliseen yhteistyöhön. Tässä vaiheessa alueen kunnat voivat vielä itse päättä, miten yhteistyötä tehdään. Tämä mahdollisuus kannattaisi käyttää hyväksi. Alueella on vain viisi kuntaa, joten yhteisen toimielimen perustamiselle ei liene estettä. 2. SEUTUKUNNAN NYKYTILA 2.1 ALUEEN KUVAUS Nivala-Haapajärven seutukuntaan kuuluvat Haapajärven, Nivalan ja Pyhäjärven kaupungit sekä Kärsämäen ja Reisjärven kunnat. Nivala on asukasluvultaan ja Pyhäjärvi pinta-alaltaan suurin. Vesipinta-alaa on eniten Pyhäjärvellä. Nivala poikkeaa asukastiheydeltään huomattavasti muista seutukunnan kunnista. Seutukunnan alueella oli asukkaita vuoden 2003 lopulla 31590. Seutukunta korostaa toiminnassaan ensisijaisesti alueensa elinkeinotoiminnan tasapuolista edistämistä, sillä seutukunnan suurimmat ongelmat ovat korkea työttömyys ja väestön poismuutto. Tilastokeskuksen kuolleisuuden, syntyvyyden ja muuttoliikkeen kehityksen perusteella tekemien laskelmien mukaan seutukunnan väkiluku vähenee vuoteen 2030 mennessä lähes 6400 henkilöä eli hieman yli 20 %. Kolmannes alueen väestöstä asuu Nivalassa. Kuntakeskusten välinen etäisyys on keskimäärin 30 km ja kauimmaisten kuntakeskusten välinen etäisyys noin 70 km. Koko alueen pinta-ala on noin 3990 km 2, josta lähes kolmannes Pyhäjärvellä. Pyhäjärven pinta-alasta noin 10 % on vettä. Seutukunnan kuntien vesipinta-alasta lähes 77 % on Pyhäjärven kaupungin alueella. Reisjärvelläkin vesistön osuus on noin 5 %.

10 Taulukkoon 1 on koottu kuntien asukasluvut vuosina 2000 ja 2003, maa- ja vesipinta-alat sekä asukastiheys. Taulukko 1. Seutukunnan kuntien asukasluvut 31.12.2000 ja 31.12.2003, pinta-alat ja asukastiheys. Kunta Asukasluku 31.12.00 / 31.12.03 / muutos Maapinta-ala km 2 Vesipinta-ala km 2 Asukkaita / maapinta-ala km 2 31.12.2003 Haapajärvi 8236 / 8089 / - 147 781.53 8.18 10.3 Kärsämäki 3207 / 3106 / - 101 697.45 3.67 4.5 Nivala 11079 / 10902 / - 177 529.55 7.25 20.6 Pyhäjärvi 6734 / 6325 / - 409 1312.08 147.51 4.8 Reisjärvi 3274 / 3168 / - 106 476.81 25.52 6.6 Yhteensä 32530 / 31590 / - 940 3797.42 192.13 8.3 Lähde: Tilastokeskus / Stat Fin Nivala-Haapajärven seutukunta jakaantuu Kalajoen ja Pyhäjoen vesistöalueisiin. Kalajoen vesistöalueella ovat Haapajärvi, Nivala ja Reisjärvi ja Pyhäjoen vesistöalueella Kärsämäki ja Pyhäjärvi. Kalajoki saa alkunsa Reisjärveltä, josta se virtaa ensin Kalajanjokena Hautaperän tekoaltaan kautta Haapajärveen, ja Haapajärvestä Kalajokena Nivalan, Ylivieskan, Alavieskan ja Kalajoen kautta Perämereen. Kalajoen pituus Reisjärveltä Perämereen on noin 130 km ja korkeuseroa noin 114 m. Kalajoen vesistöalueen suurimmat järvet ovat säännösteltyjä; Reisjärvellä Kiljanjärvi, Reis- ja Vuohtajärvi, Korpinen, Juurikka ja Saarinen, Haapajärvellä Hautaperä, Haapajärvi, Kuonanjärvi ja Settijärvi sekä Nivalassa Pidisjärvi. Pidisjärveä on pengerretty, samoin Kalajokea Pidisjärven ja Padingin voimalan välisellä alueella. Kaikki edellä mainituista järvistä ovat pinta-alaltaan alle 10 km 2. Kalajoessa on Nivala-Haapajärven seutukunnan alueella kolme voimalaitosta; Padinki Nivalassa sekä Oksava ja Hinkua Haapajärvellä. Kalajoen tärkeimmät sivuhaarat ovat Nivalan kohdalla Pidisjärveen laskeva Malisjoki, Kortejärveen laskeva Settijoki sekä Hautaperän altaaseen laskevat Hinkuanjoki, Lohijoki, Kalajanjoki ja Kuonanjoki Haapajärvellä. Pyhäjärvi on Pyhäjoen vesistöalueen suurin järvi ja sen säännöstely on huomattavasti lievempää, kuin edellä mainittujen Kalajoen vesistöjen. Sen kokonaispinta-ala on 126 km 2. Pyhäjärvi voidaan jakaa vedenlaadultaan kahteen eri osaan; pohjoiseen Junttiselkään ja eteläiseen Iso- ja Kirkkoselkään. Isoselkä on säilynyt karuna ja on vedenlaadultaan yksi alueen parhaimmista. Junttiselkää kuormittavat teollisuus ja taajaman jätevedet sekä voimakas maatalous. Komu- ja Parkkimajärven vedet laskevat myös Pyhäjärveen. Sekä Komu- että Parkkimajärvi ovat pinta-alaltaan alle 10 km 2. Pyhäjoen pituus Pyhäjärvestä Perämereen on noin 160 km ja korkeuseroa noin 139 m. Vesistöjen säännöstely sekä paikoitellen voimakas kuormitus ovat heikentäneet alueen vesistöjen vedenlaatua. Malisjoki on eräs alueen voimakkaimmin kuormitetuista vesistöistä. Malisjoen kokonaisfosforikuormituksesta ¾ on ihmistoiminnan aiheuttamaa ( Mikkola Mika ja Pekkala Jukka. Keski-Pohjanmaan vesistöjen tila ja vesiensuojelun kehittämissuunnitelma 1997 ). Seutukunnan alueella on käynnistetty useita vesistön kunnostushankkeita; mm. Reisjärven järvien kunnostushanke sekä vuonna 2003 käynnistynyt Jätevedet puhtaaksi hanke, jonka pilottialueena on Nivalan Maliskylä. Myös järvien säännöstelykäytäntöihin on haettu muutoksia. Ympäristönsuojelussa riittää työsarkaa koko Kalajoen vesistöalueella vuosiksi eteenpäin.

11 Seutukunnan vahvoja kehittämisen painopistealueita ovat mekaaninen puunjalostusteollisuus ja metalliteollisuus. Lisäksi panostetaan tietoteollisuutta palvelevan teollisuuden ja yritystoiminnan edellytyksiin sekä edistetään maataloustuotannon kannattavuutta, luonto- ja maaseutumatkailua sekä käsi- ja pienteollisuutta. Tavoitteena on väestön poismuuton pysäyttäminen työpaikkoja luomalla. Noin puolet alueen työssäkäyvistä on palvelualalla, viidennes alkutuotannossa, neljäsosa jalostuksessa ja noin 5 % muilla aloilla ( Taulukko 2 ). Taulukko 2. Seutukunnan kuntien työpaikkarakenne 31.12.2001. Kunta Alkutuotanto % Jalostus % Palvelut % Tuntematon % Haapajärvi 11.7 30.4 55.2 2.7 Kärsämäki 22.6 25.6 48.6 3.2 Nivala 19.1 26.9 50.4 3.6 Pyhäjärvi 15.8 27.8 52.5 3.9 Reisjärvi 29.9 15.1 45.0 10.0 Lähde: Tilastokeskus Maatalous ja etenkin maidontuotanto on alueella erittäin voimakasta ( Taulukko 3 ). Eläinlääkäreiden työpanos menee eläinlääkintähuoltoon; mm. hyötyeläinten terveyden ja sairauksien hoitoon, elintarvikkeiden alkutuotannon valvontaan, tuotantotilatarkastuksiin ja eläinsuojeluun. Taulukko 3. Alueen tuotantoeläintilat sekä tuotantoeläinmäärät 4/2004. Tuotanto- Maidon- Lypsykarja Muut Kunta eläintilat tuotantotilat nautaeläimet Muut tuotantoeläimet Tuotantoeläimet yhtensä Haapajärvi 150 110 2275 3890 2474 8639 Kärsämäki 80 77 1711 2445 2852 7008 Nivala 300 230 4857 10384 8878 24119 Pyhäjärvi 119 90 1493 3063 8626 13182 Reisjärvi 133 101 2401 4943 626 7970 Yhteensä 782 608 12737 24725 23456 60918 Lähde: Kuntien maaseutuviranomaiset ja kunnaneläinlääkärit. Viljeltyä peltoa on seutukunnan alueella yhteensä 45290 ha, josta Nivalassa lähes 40 %. Nivalan maapinta-alasta on kolmannes viljelysmaata ( 17525 ha ). Alueen voimakas maaseutumaisuus näkyy myös asuntokannassa. Pientalojen osuus on noin 61 % asuntokannasta. Pyhäjärvellä ja Reisjärvellä on vapaa-ajanasuntojen osuus kunnan koko asuntokannasta lähes neljännes ( Taulukko 4 ). Taulukko 4. Seutukunnan kuntien rakennuskanta asuntotyypin mukaan 2002. Kunta Pientalot 2001 Kesämökit 2002 Kerros- ja rivitaloasunnot 2001 Edelliset yhteensä 2001 / 2002 Haapajärvi 2313 219 1152 3684 Kärsämäki 1004 92 426 1522 Nivala 3207 184 1331 4722 Pyhäjärvi 2087 972 1107 4166 Reisjärvi 967 377 361 1705 Lähde: Tilastokeskus

12 2.2 KUNTAKOHTAISET ORGANISAATIOT Kuntien organisaatioissa on suuria eroja ( Taulukko 5 ). Vain Nivalassa ja Kärsämäellä kaikki kolme palveluyksikköä ovat samassa viranomaisessa. Myös esittelyn suhteen on huomattavia eroja. Haapajärvellä ympäristöterveydenhuolto on perusturvalautakunnassa ja ympäristönsuojelu teknisen lautakunnan alaisessa lupajaoksessa. Perusturvajohtajan alaisuudessa on yhdeksän ( 9 ) päävastuualuetta, joista yhtenä terveyspalvelut. Yleisen terveysvalvonnan ja eläinlääkintähuollon tulosyksiköt kuuluvat terveyspalvelut vastuualueeseen. Terveysvalvonnanjohtajana toimii ylilääkäri. Ympäristöterveydenhuollon asiat esittelee perusturvajohtaja. Teknisen lautakunnan alaisuudessa on lupajaos, jossa käsitellään valvontatoimen lupa-asiat, lausunnot ym. Lupajaos koostuu teknisen lautakunnan jäsenistä. Valvontatoimi on yhtenä teknisen palvelukeskuksen viidestä ( 5 ) päävastuualueesta. Tekninen johtaja on teknisen palvelukeskuksen päällikkö. Rakennustarkastaja esittelee valvontatoimen lupaasiat. Hän on myös valvontatoimen vastuuhenkilö. Valvontatoimen tulosyksikköinä ovat rakennusvalvonta ja ympäristönsuojelu. Kärsämäellä ympäristöterveydenhuolto ja ympäristönsuojelu ovat valvontalautakunnassa, jonka esimiehenä ja esittelijänä on rakennustarkastaja-palopäällikkö. Valvontalautakunta kuuluu tekniseen osastoon, jonka päällikkönä on kunnaninsinööri. Nivalassa ympäristöterveydenhuolto ja ympäristönsuojelu ovat ympäristölautakunnassa. Ympäristölautakunta on osana teknistä toimialaa, jonka toimialajohtajana on tekninen johtaja. Ympäristönsuojeluasiat esittelee ympäristösihteeri ja ympäristöterveydenhuollon asiat vastaava eläinlääkäri. Rakennustarkastaja esittelee rakennusvalvontaan liittyvät sekä ympäristölautakunnan muut asiat. Pyhäjärvellä ympäristönsuojelu ja ympäristöterveysvalvonta ovat ympäristölautakunnassa. Eläinlääkintähuolto on perusturvalautakunnassa. Ympäristösihteeri esittelee ympäristölautakunnan asiat ( myös rakennusvalvonnan ). Ympäristölautakunta kuluu tekniseen toimeen, jonka johtajana on tekninen johtaja. Reisjärvellä ympäristönsuojelu ja ympäristöterveysvalvonta ovat ympäristölautakunnassa ja eläinlääkintähuolto sosiaali- ja terveyslautakunnassa. Terveystarkastaja on ympäristönsuojelun ja ympäristöterveysvalvonnan palveluyksiköiden vastuuhenkilö ja esittelijä. Ympäristötoimen toimialajohtajana on rakennustarkastaja. Ympäristölautakunta on suoraan kunnanhallituksen alainen, itsenäinen vastuualue. Eläinlääkintähuollon asiat esittelee sosiaali- ja terveysjohtaja, joka on kunnaneläinlääkärin esimies. Taulukkoon 5 on koottu kuntakohtainen yhdistelmä, josta näkyy kunkin palveluyksikön osalta lautakunta, virasto, lähin esimies sekä ko. asioiden esittelijä.

13 Taulukko 5. Kuntakohtaiset organisaatiot. Lautakunta Teknisen lautakunnan lupajaos Ympäristöterveysvalvonta Haapajärvi Kärsämäki Nivala Pyhäjärvi Reisjärvi Lautakunta Perusturvalautakunta Valvontalautakunta Ympäristölautakunta Ympäristölautakunta Ympäristölautakunta Virasto Terveyspalvelut Tekninen osasto Teknisen toimen Tekninen toimi Ympäristötoimi toimiala Esimies Terveysvalvonnan johtaja Kunnaninsinööri Vastaava eläinlääkäri Ympäristösihteeri Rakennustarkastaja Esittelijä Perusturvajohtaja Rakennustarkastajapalopäällikkö Vastaava eläinlääkäri Ympäristösihteeri Terveystarkastaja Ympäristönsuojelu Haapajärvi Kärsämäki Nivala Pyhäjärvi Reisjärvi Valvontalautakunta Ympäristölautakunta Ympäristölautakunta Ympäristölautakunta Virasto Valvontatoimi Tekninen osasto Teknisen toimen Tekninen toimi Ympäristötoimi toimiala Esimies Rakennustarkastaja Kunnaninsinööri Tekninen johtaja Tekninen johtaja Rakennustarkastaja Esittelijä Rakennustarkastaja Rakennustarkastajapalopäällikkö Ympäristösihteeri Ympäristösihteeri Terveystarkastaja Eläinlääkintähuolto Haapajärvi Kärsämäki Nivala Pyhäjärvi Reisjärvi Lautakunta Perusturvalautakunta Valvontalautakunta Ympäristölautakunta Perusturvalautakunta Sosiaali- ja terveyslautakunta Virasto Terveyspalvelut Tekninen osasto Teknisen toimen toimiala Perusturvatoimisto Sosiaali- ja terveystoimi Esimies Terveysvalvonnan johtaja Kunnaninsinööri Tekninen johtaja Johtava lääkäri Sosiaali- ja terveysjohtaja Esittelijä Perusturvajohtaja Rakennustarkastajapalopäällikkö Vastaava eläinlääkäri Perusturvajohtaja Sosiaali- ja terveysjohtaja 2.3 HENKILÖSTÖ Ympäristönsuojelun viranhaltijoiden pätevyysvaatimuksista ei ole mainintaa lainsäädännössä. Elintarvikevalvonnan ja terveydensuojelun sekä eläinlääkintähuollon tehtäviä hoitavien henkilöiden pätevyysvaatimuksista on säädetty ao. sektorilaissa. Edellä mainitut pätevyysvaatimukset löytyvät liitteestä 3; ympäristöterveydenhuollon tehtävät. Kunnaneläinlääkäri on sekä viranhaltija että toiminnanharjoittaja. Tästä saattaa aiheutua tietynlaista jääviyttä virkatehtävien hoidolle. Valvontahenkilöstön virkanimikkeet, koulutus ja työkokemus ilmenevät liitteestä 1. Henkilöstövaihdoksia on viime vuosina ollut Haapajärvellä, Kärsämäellä ja Pyhäjärvellä. Nämä ovat omalta osaltaan vaikeuttaneet tehtävien hoitoa. Henkilöstöresurssit ja niiden muutokset selviävät liitteestä 1 ja taulukosta 6 sekä sen alla olevista lisäselvityksistä. Henkilöstöresurssit ovat seutukunnassa vähentyneet vuodesta 1990 vuoteen 2004 seuraavasti: o Ympäristönsuojelussa 1.65 henkilötyövuotta ( 4.4 2.75 ). o Ympäristöterveysvalvonnassa 3 henkilötyövuotta ( 6 3 ). o Eläinlääkintähuollossa 1.5 henkilötyövuotta ( 8 6.5 ).

14 Taulukko 6. Kuntien henkilöstöresurssit ( henkilötyövuotta ) 1990 2004. 1) Haapajärvi 2) Kärsämäki Nivala 2) Pyhäjärvi 1) Reisjärvi 90 95 04 90 95 04 90 95 04 90 95 04 90 95 04 Ympäristönsuojelu 1 1 0.8 0.4 0.2 0.2 1 1 0.55 1 0.7 0.8 1 0.4 0.4 Ympäristöterveysvalvonta 1) 1 1 1 1 0.2 0.2 2 2 1 1 0.3 0.4 1) 1 0.4 0.4 Eläinlääkintähuolto 2 2 1 1 1 1 3 3 2.5 1 1 1 1 1 1 1) Maaselän kansanterveystyön kuntainliitto 31.12.1993 saakka. Maaselän kansanterveystyön kuntainliitossa ( Haapajärvi Reisjärvi ) oli vuoden 1993 loppuun saakka kaksi terveystarkastajan virkaa. Aluksi terveystarkastajilla oli tehtäväjako, eli kumpikin hoiti tehtäviä molemmissa kunnissa. Tästä luovuttiin 1984, jonka jälkeen Reisjärven terveystarkastaja hoiti osan Haapajärven tehtävistä. Kuntayhtymän purkauduttua 1.1.1994, siirtyi toinen terveystarkastajista Haapajärven kaupungin ja toinen Reisjärven kunnan terveystarkastajan virkaan. Haapajärvellä on tällä hetkellä terveystarkastajan ja ympäristötarkastajan virat. Haapajärvi on ostanut osan ympäristönsuojelun palveluista Pyhäjärven kaupungilta ja myynyt ympäristöterveysvalvonnan palveluja Pyhäjärvelle 1.10.2001 alkaen. Ympäristönsuojelusihteerin virka oli täyttämättä 1.9.2001 19.8.2002 välisen ajan sekä ympäristötarkastajan virka marraskuusta 2003 tammikuun 2004 loppuun. Haapajärven ympäristötarkastaja aloitti Pyhäjärven ympäristöterveysvalvonnan tehtävien hoidon toukokuun 2004 alusta. Haapajärven kaupungin toinen eläinlääkärin virka on ollut täyttämättä syksystä 1999 lähtien. 2) Pyhäjärven Kärsämäen kansanterveystyön kuntainliitto 1992 saakka. Kärsämäen terveystarkastajan virka lakkautettiin 1993. Kärsämäki lakkautti ympäristönsuojelusihteerin viran 1990 ja sopi samalla yhteistyöstä Pyhäjärven kanssa. Kärsämäki osti ympäristönsuojelusihteerin palvelut Pyhäjärveltä ( 2 päivää viikossa ) vuosina 1990 1992. Ympäristönsuojelun ja ympäristöterveysvalvonnan palvelut on ostettu Haapaveden kaupungilta ( yksi päivä viikossa ) 1993 lähtien. Nivalassa toinen terveystarkastajan virka on ollut täyttämättä 1.5.1999 alkaen ja sitä ennen osaaikaisena vuodesta 1997. Apulaisrakennustarkastaja osallistui asunnontarkastuksiin 2002 ja 2003. Ympäristösihteeri on ollut osa-aikaisessa virassa vuodesta 1996 alkaen. Aluksi 66 % ja 1.8.2000 alkaen 55 %. Ympäristösihteeri jää eläkkeelle 1.7.2004. Nivalassa on ollut täytettynä vain kaksi kaupungineläinlääkärin virkaa 1.10.1995 lähtien. Nivalan 2. kaupungineläinlääkäri on ollut nykyisessä virassaan 20 vuotta ja hän on erikoistunut pieneläinpraktiikkaan. Hänen erityisvastuualueena on eläinsuojelu. Hän osallistuu eläinlääkäripäivystykseen, mutta ei elintarvikevalvontaan. Nivala ostaa eläinlääkintähuollon tehtäviin ( praktiikka ) 0.5 henkilötyövuotta Haapavedeltä. Pyhäjärven terveystarkastajan virka lakkautettiin 1993. Ympäristösihteeri hoiti myös ympäristöterveysvalvonnan tehtävät 1993 2002. Pyhäjärvellä on ympäristösihteerin virka. Ympäristöterveysvalvonnan palvelut on ostettu Haapajärven kaupungilta 1.10.2002 lähtien. Reisjärven ympäristöterveysvalvonnan palveluja on myyty Lestijärven kunnalle 1.6.1994 alkaen yksi päivä viikossa. Reisjärven kunnan ympäristönsuojelusihteerin virka lakkautettiin 1994, ja ympäristönsuojelutehtävät siirrettiin terveystarkastajalle. Seutukunnan alueella on käytettävissä ympäristönsuojelutehtävien hoitoon vajaat kolme ja ympäristöterveysvalvonnan tehtäviin kolme henkilötyövuotta. Nykyisellä henkilöstömäärällä ei valvonnan suunnitteluun jää aikaa.

15 Eläinlääkäreiden työaika kuluu suurimmaksi osaksi eläinlääkintähuollon tehtävissä. Nivalan vastaava eläinlääkäri toimii esittelijänä. Eläinlääkäreiden elintarvikevalvontaan käyttämä työpanos oli vuonna 2002 yhtensä 78 henkilötyöpäivää ( Haapajärvi 16, Kärsämäki 9, Nivala 13, Pyhäjärvi 30 ja Reisjärvi 10 ), ja vuonna 2003 yhteensä 50.5 henkilötyöpäivää ( Haapajärvi 16, Kärsämäki 0, Nivala 15.5, Pyhäjärvi 10 ja Reisjärvi 9 ). 2.4 TEHTÄVÄT JA DELEGOINNIT Ympäristönsuojelu. Laki kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta ( 1986/64 ): Ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävät hoitaa kunnan määräämä toimielin ( kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ), jona ei kuitenkaan voi toimia kunnanhallitus ( 5.12.1996/1013; 5 ). Tehtävien hoito voidaan järjestää myös kuntien yhteistoimintana siten, kuin kuntalain ( 365/1995 ) 2 :ssä ja 10 luvussa säädetään ( 4.2.2000/105; 5 ). Muilta osin ympäristönsuojelun hallinnon järjestämisessä noudatetaan kuntalain säännöksiä. Ympäristönsuojelulaki ( 2000/86 ) Kunnalle kuuluvista tämän lain mukaisista lupa- ja valvontatehtävistä huolehtii kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetun lain ( 64/1986 ) mukainen kunnan ympäristönsuojeluviranomainen, joka käyttää osaltaan ympäristönsuojelun yleisen edun puhevaltaa tämän lain mukaisessa päätöksenteossa. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi siirtää tässä laissa tarkoitettua toimivaltaansa viranhaltijalle siten kuin kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetussa laissa säädetään. Toimivaltaa ei voida kuitenkaan siirtää viranhaltijalle asiassa, joka sisältää hallintopakon käyttämistä ( 21 ). Jätelaki ( 1993/931 ) Kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetussa laissa ( 64/1986 ) tarkoitettu kunnan ympäristönsuojeluviranomainen valvoo tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista kunnassa ( 38 ). Vesilaki ( 1961/264 ) Mitä tässä laissa ja sen nojalla annetuissa asetuksissa säädetään vesilautakunnasta, ympäristönsuojelulautakunnasta ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisesta, koskee kunnan ympäristönsuojeluviranomaista, josta säädetään kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetussa laissa ( 5.12.1996/2000; 20 luvun 1 ). Valtuusto voi antaa kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle oikeuden siirtää tämän lain 1 luvun 16 ja 31 :n mukaisissa asioissa toimivaltaansa edelleen alaiselleen viranhaltijalle ( 4.2.2000/88; 20 luvun 2 ). Maastoliikennelaki ( 1995/1710 ) Tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten yleinen valvonta kuuluu kunnassa kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle ( 5.12.1996/1018; 32 ). Vesihuoltolaki ( 2001/119 ) Tämän lain mukaisia valvontaviranomaisia ovat alueellinen ympäristökeskus sekä kunnan terveydensuojeluviranomainen ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ( 4 ).

16 Ulkoilulaki ( 1973/606, muut. 1994/1343 ) Leirintäalueen perustamisesta ja alueen toiminnan olennaisesta muuttamisesta on viimeistään kolme kuukautta ennen toiminnan aloittamista tai muuttamista tehtävä kirjallinen ilmoitus alueen sijaintikunnan määräämälle viranomaiselle, jona ei kuitenkaan voi toimia kunnanhallitus ( kunnan leirintäalueviranomainen ). Kunnanvaltuusto voi antaa kunnan leirintäalueviranomaiselle oikeuden siirtää toimivaltaansa edelleen alaiselleen viranhaltijalle. Toimivaltaa ei kuitenkaan voi siirtää viranhaltijalle asiassa, joka sisältää hallinnollisen pakon käyttöä ( 26 ). Maa-aineslaki ( 1981/555 ) Lupaviranomaisena ( 7 ) ja valvontaviranomaisena ( 14 ) toimii kunnan määräämä viranomainen. Toimivallan siirtämisessä noudatetaan soveltuvin osin, mitä kuntalaissa ( 365/1995 säädetään ( 7 ). Ympäristönsuojelun lakisääteiset tehtävät on lueteltu liitteessä 2. Ympäristönsuojelulainsäädännön voimaanpanosta annetun lain ( 113/2000 ) 7 ( YvpL 7 ) edellyttää ympäristönsuojelulain ( 86/2000 ) nojalla ympäristöluvanvaraisten toimintojen lupaharkintaa, eli tarkoittaa kaikkia niitä vanhoja toimintoja, joille voimassa olevan ympäristönsuojelulain mukaan pitäisi hakea ympäristölupa. Toiminnanharjoittajien yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaista on, että ympäristönsuojelulain voimaan tullessa ( 1.3.2000 ) olemassa olevien toimintojen lupia voidaan tarkistaa vastaamaan niitä vaatimuksia, joita noudatetaan uusille toiminnoille myönnettävässä ympäristöluvassa. Tällaisia toimintoja on vielä käsittelemättä Haapajärvellä 50, Pyhäjärvellä 38 ja Reisjärvellä 60. Kärsämäen kohteista ei ole tietoa ja Nivalan kaikki 140 tapausta on jo käsitelty. Yhden tapauksen käsittelyyn menee aikaa vähintään yksi henkilötyöpäivä, mikäli lupaharkinnassa hankitaan riittävä selvitys, mitä hyvä hallintomenettely edellyttää ( mahdolliset tarkastukset, kuulemiset ym. ). Valtioneuvoston asetus ( 542/2003 ) talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla tuli voimaan 1.1.2004. Ennen vuotta 2004 rakennetuista, viemäriverkoston ulkopuolella olevista, jätevesien käsittelyjärjestelmistä on tehtävä selvitys sekä käyttö- ja huolto-ohjeet vuoden 2005 loppuun mennessä. Vanhat järjestelmät on kunnostettava nykyvaatimusten mukaisiksi vuoden 2013 loppuun mennessä. Nämä työllistävät kuntien ympäristönsuojeluhenkilöstöä. Tällaisia kohteita on Haapajärvellä noin 850, Kärsämäellä noin500, Nivalassa noin 2000, Pyhäjärvellä noin 1800 ja Reisjärvellä noin 900. Molemmat edellä mainitut tehtäväalueet ovat vanhojen toimintojen uudelleen tarkastelua, mikä pitäisi pystyä tekemän akuutin valvonnan ohella. Varsinkin vanhojen jätevesijärjestelmien saattaminen nykymääräysten edellyttämälle tasolle on mahdoton, ellei yhteiskunta kohdenna vuosittain järjestelmien kunnostukseen tuntuvia avustuksia. Pakkokeinojen käyttö on liian työläs prosessi. Ympäristöterveydenhuolto: Ympäristöterveydenhuollolla tarkoitetaan ympäristöterveysvalvonnan sekä eläinlääkintähuollon, eläinsuojelun ja eläintautilain mukaisia tehtäviä. Elintarvikelaki ( 1995/361 ): Kunnan määräämä lautakunta tai muu monijäseninen toimielin huolehtii elintarvikevalvontaan kuuluvista tehtävistä kunnan alueella. Kunnanvaltuusto voi päättää, että toimielin voi siirtää toimivaltaansa alaiselleen viranhaltijalle ( 11 ).

17 Kunta voi sopia toisen kunnan tai kuntayhtymän kanssa, että kunnalle tai sen viranomaiselle tässä laissa säädetty tehtävä, jossa toimivaltaa voidaan siirtää viranhaltijalle, annetaan virkavastuulla toisen kunnan tai kuntayhtymän viranhaltijan tehtäväksi ( 11 ). Laki eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta ( 1996/1195 ): Kunta huolehtii alueellaan tämän lain mukaisesta valvonnasta ja tarkastuksesta, jollei 2 momentista muuta johdu. Kunta on myös velvollinen avustamaan valtiota vierasainevalvonnan toteuttamisessa. Kunnalla on oikeus saada valtiolta korvaus näistä avustamistehtävistä ( 10 ). Kunnan tehtävänä olevasta valvonnasta ja tarkastuksesta huolehtii kunnassa kunnan määräämä lautakunta tai muu monijäseninen toimielin, jota tässä laissa kutsutaan kunnan valvontaviranomaiseksi. Valtuusto voi antaa lautakunnalle tai toimielimelle oikeuden siirtää toimivaltaansa edelleen alaiselleen viranhaltijalle tai jaostolle ( 11 ). Kunnan on järjestettävä tämän lain mukaan sen tehtävänä oleva valvonta ja tarkastus. Valvontaja tarkastustehtävissä kunnalla tai kuntayhtymällä on oltava palveluksessaan henkilökuntaa, jolla on riittävä elintarvikehygieeninen asiantuntemus ja, Euroopan yhteisön lainsäädännön valvonnan sitä erityisesti edellyttäessä, elintarvikehygieniaan perehtynyt kuntaan tai kuntayhtymään virkasuhteessa oleva laillistettu eläinlääkäri ( 12 ). Kunnat ja kuntayhtymät voivat sopia, että kunnan tai kuntayhtymän eläinlääkärille tässä laissa säädetty tehtävä annetaan toiseen kuntaan tai kuntayhtymään virkasuhteessa olevan eläinlääkärin hoidettavaksi virkavastuulla ( 12 ). Terveydensuojelulaki ( 1994/763 ): Kunnan terveydensuojeluun kuuluvista tehtävistä huolehtii kunnan määräämä lautakunta tai muu monijäseninen toimielin ( kunnan terveydensuojeluviranomainen ). Valtuusto voi antaa lautakunnalle tai toimielimelle oikeuden siirtää toimivaltaansa edelleen alaiselleen viranhaltijalle tai jaostolle ( 7 ). Kunta voi sopia toisen kunnan tai kuntayhtymän kanssa, että kunnalle tai sen viranomaiselle tässä laissa säädetty tehtävä, jossa toimivaltaa voidaan siirtää viranhaltijalle, annetaan virkavastuulla toisen kunnan tai kuntayhtymän viranhaltijan hoidettavaksi ( 7 ). Laki kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta ( 2004/75 ): Kunnan tehtävänä on alueellaan valvoa tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten, määräysten ja päätösten noudattamista. Kunnassa nämä tehtävät hoitaa kunnan määräämä lautakunta tai muu monijäseninen toimielin ( kunnan valvontaviranomainen ). Valtuusto voi antaa lautakunnalle tai toimielimelle oikeuden siirtää toimivaltaansa edelleen alaiselleen viranhaltijalle tai jaostolle, jolloin nämä voivat määrätä kiellon tämän lain 23 ja 24 :n mukaisesti ( 11 ). Kunta voi sopia toisen kunnan tai kuntayhtymän kanssa, että kunnalle tai sen viranomaiselle tässä laissa säädetty tehtävä, jossa toimivaltaa voidaan siirtää viranhaltijalle, annetaan virkavastuulla toisen kunnan tai kuntayhtymän viranhaltijan hoidettavaksi ( 11 ). Kunta laatii kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten valvontaa varten valvontasuunnitelman siten, että valvonta on laadukasta, säännöllistä ja ehkäisee kulutustavaroihin ja kuluttajapalveluksiin liittyviä vaaroja. Valvontasuunnitelmassa on ainakin määritettävä suoritettavat tarkastukset, valvontakohteiden tarkastustiheys, siinä on oltava näytteenottosuunnitelma sekä arvioitava valvontasuunnitelman toteutumista. Kunnan valvontasuunnitelmassa on otettava huomioon Kuluttajaviraston laatima valtakunnallinen valvontaohjelma. Valvontasuunnitelma on tarkistettava kolmen vuoden välein ja muulloinkin, jos sitä on pidettävä tarpeellisena ( 15 ).

18 Kemikaalilaki ( 1989/744 ) Kunnassa tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista valvoo kunnanhallitus, jollei tehtävää ole johtosäännössä määrätty jollekin lautakunnalle ( kunnan kemikaalivalvontaviranomainen ). Valtuusto voi antaa kunnan kemikaalivalvontaviranomaiselle oikeuden siirtää 32 :n mukaisissa asioissa toimivaltansa edelleen alaiselleen viranhaltijalle ( 7 ). Kunta voi sopia toisen kunnan tai kuntayhtymän kanssa, että kunnalle tai sen viranomaiselle tässä laissa säädetty tehtävä, jossa toimivaltaa voidaan siirtää viranhaltijalle, annetaan virkavastuulla toisen kunnan tai kuntayhtymän viranhaltijan hoidettavaksi ( 7 ). Eläinlääkintähuoltolaki ( 1990/685 ): Kunnan tehtävänä on alueellaan suunnitella ja toteuttaa eläinlääkintähuoltoa sen mukaan kuin tässä tai muussa laissa säädetään ( 6 ). Eläinlääkintähuoltoon kuuluvina velvollisuuksina kunnan on huolehdittava ( 3. luvun 8 ): 1) peruseläinlääkäripalvelujen järjestämisestä hyötyeläinten terveyden ja sairauksien hoitamiseksi sekä sellaisten eläinlääkäripalvelujen järjestämisestä, jotka on katsottava tarpeellisiksi muiden kotieläinten sairauksien hoitamiseksi tai tavanomaisten terveydenhoitopalvelujen antamiseksi; 2) eläimistä saatavien elintarvikkeiden alkutuotannon terveydellisestä valvonnasta ja tarkastuksesta sekä eläintenpitoon liittyvästä terveydellisestä valvonnasta tartuntojen leviämisen ehkäisemiseksi siltä osin kuin siitä ei ole säädetty eläintautilaissa; sekä 3) kunnan tehtäväksi säädetystä lihantarkastuksesta ja maidontarkastuksesta. Eläinlääkintähuoltoon kuuluvien tehtävien hoitamista varten kunta voi ylläpitää yhtä tai useampaa kunnaneläinlääkärin virkaa. Virka voidaan perustaa useamman kunnan tai kuntainliiton taikka kunnan ja kuntainliiton yhteisenä. Jos kunta ylläpitää kahta tai useampaa kunnaneläinlääkärin virkaa, kunnan on määrättävä kunnaneläinlääkäreiden keskinäisestä tehtäväjaosta ( 761/92; 9 ) Yksityinen palvelujen tuottaja ei voi huolehtia kunnaneläinlääkärin tehtäviin kuuluvasta eläintautilain täytäntöönpanosta eikä eläinsuojeluvalvonnasta ( 9 ). Jatkossa kaikki ympäristöterveysvalvonnan toiminta edellyttää valvontasuunnitelman tekoa. Valvontasuunnitelman mukainen toiminta taas edellyttää riittäviä henkilöstöresursseja, joita tällä hetkellä ei voida katsoa olevan yhdessäkään seutukunnan kunnassa ( taulukot 6, 7 ja 8 sekä liite 7 ). Yterva -projektissa tarkennettiin muutamia ympäristöterveydenhuoltoon liittyviä termejä, kuten ympäristöterveysvalvonta, säännöllinen valvonta ja akuutti valvonta. Ympäristöterveysvalvontaan kuuluvat eläinlääkintähuoltoa, eläinsuojelua ja eläintautien vastustamista lukuun ottamatta muut ympäristöterveydenhuollon tehtävät. Säännöllisellä valvonnalla tarkoitetaan niitä valvontatoimenpiteitä, jotka tiedetään ja pystytään suunnittelemaan etukäteen. Tällaisia toimenpiteitä ovat mm. elintarvikehuoneistojen omavalvonnan ja hygieenisen tason tarkastukset, koulun terveydellisten olojen tarkastus, näytteenotto juoma- ja uimavedestä sekä erilaiset valvontaprojektit. Akuutilla valvonnalla tarkoitetaan niitä valvontatoimenpiteitä, joiden määrää ja laatua ei voi tietää etukäteen. Tällaisia ovat mm. kuluttajavalitukset, ilmoitusten ja hakemusten käsittely, keskushallintoviranomaisten myyntikieltopäätösten valvonta sekä erilaiset lausunnot ja niiden johdosta tehtävät tarkastukset. Ympäristöterveydenhuollon lakisääteiset tehtävät ovat liitteessä 3.

19 Tehtävien jaottelussa ympäristönsuojelun ja ympäristöterveydenhuollon välillä on joitakin kuntakohtaisia eroja, muun muassa kemikaalilain ja maa-aineslain mukaisissa tehtävissä. Kärsämäellä kemikaalivalvonta kuuluu ympäristönsuojelusta vastaavalle viranhaltijalle ja Reisjärvellä maa-ainesasiat rakennustarkastajalle. Ympäristönsuojelun ja ympäristöterveydenhuollon tehtävät on säädetty kunnan viranomaisen tai sen alaisen viranhaltijan tehtäväksi, joten niiden tekemisestä tai tekemättä jättämisestä vastaa viimekädessä kunta. Tehtäviä ei myöskään voi antaa kunnan ulkopuolisen tahon hoidettavaksi. Toimivallan siirrosta viranhaltijalle on säädetty muun muassa ympäristönsuojelulaissa, vesilaissa, maa-aineslaissa, elintarvikelaissa, laissa eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta, terveydensuojelulaissa, laissa kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta sekä kemikaalilaissa. Ympäristönsuojelulaissa on suora valtuutus ja maa-aineslain osalta noudatetaan kuntalain säännöksiä. Muiden edellä mainittujen sektorilakien toimivallan siirto tapahtuu valtuuston tahdon mukaisesti ao. viranomaisen päätöksellä. Ympäristönsuojelussa toimivaltaa on siirretty viranhaltijalle Pyhäjärveä lukuun ottamatta verrattain vähän ( liite 4 ), joskin Pyhäjärven siirtopäätös on tulkinnanvarainen. Ympäristöterveysvalvonnassa, etenkin elintarvikevalvonnassa ja terveydensuojelussa, on toimivalta siirretty viranhaltijoille Kärsämäkeä lukuun ottamatta ( liite 5 ). Molempien sektoreiden päätöksenteko perustuu pääsääntöisesti oikeusharkintaan, joten päätösvallan delegointi viranhaltijalle on perusteltua. Viranhaltijan oikeusturvan kannalta toimivallan siirtoa koskevien päätösten on oltava selkeitä. 2.5 SUORITTEET JA RESURSSIEN RIITTÄVYYS Liitteissä 6 ja 7 on eritelty ympäristönsuojelun ja ympäristöterveydenhuollon valvontakohteet sekä eri tehtäväalueisiin käytetty työaika ( työajan jakautuminen tehtäväalueittain ). Kaikissa seutukunnan kunnissa on tehty elintarvikevalvonnan kohteiden kokonaisarviointi, jonka perusteella määräytyy kunkin kohteen valvontatarve. Valvontatarvetta ei ole yhdessäkään kunnassa pystytty täyttämään. Vaje on samaa suuruusluokkaa, kuin mitä elintarvikeviraston vuositilastot osoittavat. Vajetta on yksistään elintarvikevalvonnassa seutukunnan alueella noin yksi ( 1 ) henkilötyövuosi ( Taulukko 7 ). Elintarvikevirasto tekee vuosittain kuntakohtaisen yhteenvedon elintarvikevalvonnan riittävyyden arvioinnista. Kuluttajavirasto tekee vastaavan selvityksen kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten valvonnan osalta. Muun ympäristöterveysvalvonnan osalta ei ole käytettävissä vastaavia valvontatarpeen määrittämismenetelmiä. Hygienialain 16 :n mukaan kunnan valvontaviranomaisen tulee rekisteröidä maidontuotantotilat ja 22 :n mukaan huolehtia niiden säännöllisestä tarkastamisesta. Maidontuotantotilat on tarkastettava vähintään kerran kolmessa vuodessa ( MMM:n asetus 8/EEO/2002 ). Tämä tarkoittaa seutukunnan alueella noin 200 tilaa vuodessa. Vuonna 2003 tarkastettiin vain 79 tuotantotilaa. Pitäisikö nykyiset henkilöstöresurssit suunnata entistä enemmän kunnallisen eläinlääkintähuollon tehtäviin ( kohta 2.4 / sivu 16 ), ja ohjata esimerkiksi pieneläinten vaativammat hoitotoimenpiteet ( muu, kuin välittömän ensiavun anto ) yksityiselle sektorille?

20 Taulukko 7. Seutukunnan kuntien elintarvikevalvontaan vuosina 2000 2003 käyttämä työaika sekä käytetyn työpanoksen suhde valvonnan vähimmäistarpeeseen vuosina 2000 2002. Kunta Elintarvikevalvontaan käytetty työaika ( htpv ) Käytetty työpanos / vähimmäistarve 2000 2001 2002 2003 2000 2001 2002 2003 Haapajärvi 139 134 109 96 0.74 0.96 0.76 2000 2001 2002 2003 2000 2001 2002 2003 Kärsämäki 21 27 28 20 0.33 0.53 0.48 2000 2001 2002 2003 2000 2001 2002 2003 Nivala 91 76 80 87 0.73 0.58 0.63 2000 2001 2002 2003 2000 2001 2002 2003 Pyhäjärvi 38 39 51 58 0.34 0.35 0.49 2000 2001 2002 2003 2000 2001 2002 2003 Reisjärvi 29 42 59 54 0.47 0.74 1.00 Yhteensä 318 318 327 315 Laskennallinen vaje ( htpv ) 233 171 165 2000 2001 2002 2003 2000 2001 2002 2003 Oulun lääni, yhteensä 5665 5603 5962 0.83 0.81 0.86 Oulun lääni, keskiarvo 207 137 145.4 0.79 0.84 0.94 Oulun lääni, minimi 6.3 18 21 0.33 0.31 0.44 Lähde: Elintarvikevirasto ja Oulun lääninhallitus Käytetyn työpanoksen suhde laskennalliseen vähimmäistarpeeseen on keskeisin mittari arvioitaessa elintarvikevalvonnan riittävyyttä. Valvonnan vähimmäistarve on laskettu kunnan alueella sijaitsevien valvontakohteiden perusteella siten, että kullekin valvontakohteelle on määritetty työpanos, joka vähintään tarvitaan ko. kohdetyypin tarkastukseen. Vähimmäistyöpanos on laskettu erilaisille kohteille säädetyn tai suositellun tarkastuskäyntimäärän ja kullekin tarkastuskäynnille arvioidun tarkastusajan perusteella. Laskemalla yhteen erilaisten kohteiden vaatimat työmäärät, saadaan kunnan valvontakohteiden tarkastuksiin tarvittava työaika. Elintarvikevalvontaan tarvittavaa kokonaistyöpanosta arvioitaessa on em. tarkastuksiin tarvittava aika kerrottu luvulla 1.5, sillä valvontaan kuuluu paljon muutakin työtä kuin pelkkä tarkastus ( pöytäkirjat ym. ). Jos käytetyn työpanoksen suhde vähimmäistarpeeseen on vähintään 1, on työpanosta käytetty vähimmäistarpeen verran. Jos suhdeluku on alle 0.5, on työpanosta käytetty reilusti alle vähimmäistarpeen. Maa- ja metsätalousministeriön nimittämä selvitysmies Veli-Mikko Niemi esittää raportissaan Kuntien ja valtion tehtävänjako elintarvikevalvonnassa ( Helsinki 2002 ), että paikallinen elintarvikevalvonta tulee koota viiden vuoden kuluessa 50-65 seudullisen tai alueelliseen yksikköön. Paikalliseen elintarvikevalvontaan tulee nykyisillä tehtävillä varata vähintään yksi henkilötyövuosi jokaista 15000 asukasta kohti. Nivala-Haapajärven seutukunnassa tämä tarkoittaa hieman yli kahta henkilötyövuotta pelkästään elintarvikevalvontaan. Nykyresursseilla käytettävissä on vajaat 1.5 henkilötyövuotta, eli vajetta on lähes yksi henkilötyövuosi, kuten elintarvikeviraston tilastotkin osoittavat. Alueen nykyisen valvontahenkilöstön työpanos pitäisi käyttää lähes kokonaan elintarvikevalvontaan. Sosiaali- ja terveysministeriö antoi lausuntonsa Kainuun kokeilualueen ympäristöterveydenhuollon henkilöstön riittävyydestä ja virkajärjestelyistä 15.4.2004. Kainuun hallintokokeilualueeseen kuuluu yhdeksän kuntaa ja niiden yhteinen asukasmäärä oli vuoden 2002 lopussa 83482.