Mik Mikä sortaa äänen suuren? ÄÄNENHUOLTOLUENTO Katja Partala, puheterapeutti, laulunopettaja
Suomessa työskentelee runsaasti puhumista / äänenkäyttöä edellyttävissä ammateissa lähes 900 000 henkilöä (arvio vuodelta 1994, Laukkanen & Leino, 2001) mm. opettajat, lastenhoitajat, papit, kanttorit, laulajat, näyttelijät, radio- ja TV toimittajat, lääkärit ja hoitajat, myyjät, työnjohtajat, puolustusvoimissa työskentelevät, matkaoppaat
Näistä ammateista noin 50 000 henkilöllä laulu kuuluu olennaisesti työnkuvaan esim. musiikinopettajat, päiväkotien henkilökunta, papit Tuhansilla ihmisillä lauluääni on pääasiallisin työväline esim. laulajat, laulunopettajat, kirkkomuusikot Myös useissa harrastuksissa kuten kuorolaulussa käytetään paljon ääntä.
Hyvä ja toimiva ääni on tärkeä osa ammattitaitoa ja työkykyä. Työssään paljon ääntä käyttävillä vaatimukset äänen laadulle ja kestävyydelle ovat suuria. Heillä on myös suuri äänen häiriintymisen vaara
Joitain tutkimustuloksia äänihäiriöiden esiintymisestä eri ammateissa Normaaliväestö: 1 15% Laulunopettajat: 64% Aerobic-ohjaajat: 44% Laulajat: 44% Opettajat: 20% Lastentarhanopettajat: 37 % (eri tutkijoita, erilaisia tutkimusmenetelmiä) Huom! Lauluammattilaiset hakeutuvat muuta väestöä helpommin hoitoon selittää osaksi todettujen äänihäiriöiden suurta määrää.
Lastentarhanopettajilta ja sairaanhoitajilta useimmin löydettyjä kurkunpään elimellisiä muutoksia ovat olleet laryngiitti (kp:n tulehdus) äänihuulikyhmyt polyyppi pienempiä äänihuulten muutoksia
ÄÄNENHUOLTO: Tavoite: äänihäiriöiden ehkäisy Sisält ltö: tiedon jakaminen äänentuottoelimistön rakenteesta ja toiminnasta, äänihäiriöistä ja niiden riskitekijöistä ääniergonomiasta (mikä on edullista ja mikä haitallista äänelle, työympäristöön vaikuttaminen, omien äänentuottotapojen ja riskien tiedostaminen), äänen harjoittamisesta
1.1 ÄÄNI Ääni on äänilähteen (kurkunpää) aiheuttamaa väliaineessa (ilma) etenevää liikettä (Suomi, 1990, s. 13). Liike etenee ilmaa pitkin sisäkorvaan, jossa se muuntuu sähkökemialliseksi toiminnaksi. Lopulta aivoissa syntyy äänen havainto.
Ääni on ilmanpaineen vaihtelua sellaisella taajuudella (nopeudella), että ihmisen kuuloaisti pystyy vastaanottamaan sen äänenä (Laukkanen & Leino, 2001, s. 67 71)
1.2 ÄÄNENTUOTTO Äänentuottoa kontrolloi hermojärjestelmä: keskushermosto ja ääreishermosto. Äänentuottoon osallistuvat anatomiset rakenteet hermoston lisäksi: 1) hengityselimistö ja sitä säätelevä lihaksisto, 2) kurkunpää ja sen värähtelevä äänilähde äänihuulet sekä 3) artikulaatioelimistö ja ääniv niväyl ylä eli äänihuulten yläpuolinen resonanssiontelosto.
aivot 1) hengityselimistö (energialähde, ilmanpaineen tuotto) 2) kurkunpää (äänilähde, äänihuulten värähtelystä syntyvä fonaatioääni) 3) ääniv niväyl ylä (resonaattori: ääni kuultavaan muotoon)
1.2.1 HENGITYS HENGITYSTAPAHTUMA Hengitys on keuhkoissa tapahtuvaa kaasujen vaihtoa, sisäänhengityksessä elimistöön tulee happea ja uloshengityksessä sieltä poistuu hiilidioksidia.
SISÄÄ ÄÄNHENGITYS Sisäänhengitys on aina aktiivinen tapahtuma eli vaatii lihastyötä!
Tärkeimpiä sisää äänhengityslihaksia ovat pallea ja ulommat kylkivälilihakset Muita sisää äänhengityslihaksia ovat mm. suuret ja pienet rintalihakset, päännyökkääjälihas, leveä selkälihas, kylkiluunkannattajalihakset, solislihas, sahalihakset, kylkiluunkohottajalihakset
ULOSHENGITYS Uloshengitys voi olla joko 1) aktiivista tai 2) passiivista: seurausta sisäänhengityslihasten toiminnan loppumisesta ja rintakehän ja keuhkojen muodon palautumisesta lepotilaansa
Aktiivisessa uloshengityksessä käytettäviä tärkeimpiä lihaksia ovat sisemmät kylkivälilihakset lilihakset vatsalihakset: suora, ulommat vinot, sisemmät vinot ja poikittainen vatsalihas Uloshengitykseen osallistuu myös mm. poikittainen rintalihas ja leveä selkälihas.
HENGITYSTAVAT Vaikka periaatteessa hengitystapahtuma on aina samanlainen (happea sisään hiilidioksidia ulos), hengityslihasten toiminta ja havaittavat hengitysliikkeet painottuvat eri tavoin syvähengitys, solisluuhengitys, rintahengitys ja vatsahengitys
Syvähengitys Hengitysliikkeet jakautuvat tasapuolisesti rintakehän ja vatsan alueelle sis.hengityksessä keskivartalo lihoo kutsutaan myös pallea-kylkiluuhengi kylkiluuhengi- tykseksi, pallea rintahengitykseksi tai vatsa kylkihengitykseksi Pidetään äänenkäytön kannalta terveellisimpänä hengitystapana! Takaa laajimman voima- ja väriasteikon sekä laulu- että puheäänessä!
Syvähengityksen ajatellaan olevan taloudellisin ja tehokkain hengitystapa äänentuottoa ajatellen. Useimmat ihmiset hengittävät levossa ollessaan fysiologisesti oikein. Virheellistä hengitystapaa puhuessaan tai laulaessaan käyttävä ihminen saattaa levossa käyttää lähes moitteetonta syvähengitystä.
LEPO- JA ÄÄNT NTÖHENGITYKSEN EROT Lepohengitys tapahtuu silloin kun ei tuoteta ääntä tehtävä: hapen saanti tahdosta riippumatonta hengityslihasten liikkeet vähäiset ilmanvaihto yhdellä hengityskerralla n. ½ litraa kroppa vuorotellen täyttyy ilmalla ja painuu kasaan
Äänt ntöhengitys puhuessa/laulaessa tehtävä: ilmanpaineen tuotto äänen aikaansaamiseksi ilmanvaihto yhdellä hengityskerralla yleensä n. 1 ½ - 2 litraa (voimakas puhe tai laulu jopa 5 litraa) tahdonalaista hengityslihasten liikkeet voimistuneet hengitys (yleensä) suun kautta
Äänt ntöhengityksess hengityksessä uloshengitysvaihe huomattavasti pidempi kuin sisäänhengitysvaihe tarvitaan uloshengityksen kontrollia ( tuki tuki ) = sisäänhengityslihakset jäävät toimimaan uloshengityksen aikana ja jarruttavat kehon kasaanpainumista, (äännön loppuvaiheessa aktivoidaan lisää uloshengityslihaksia)
Laulussa suuremmat vaatimukset tuelle kuin puheessa imutunne, ajatus äänen vastaanottamisesta auttaa kroppaa pysymään auki, ei pusketa ääntä ulospäin hengitystuen harjoittaminen!
1.2.2 FONAATIO KURKUNPÄÄ ÄÄN JA ÄÄNIHUULTEN ANATOMIAA JA FYSIOLOGIAA KURKUNPÄÄ Rustojen muodostama rakenne leuan ja rintalastan välissä, henkitorven yläpäässä.
Osallistuu seuraaviin tehtäviin: hengitys (äänihuulten välinen äänirako auki) nieleminen (äänirako kiinni) fyysiset ponnistukset (äänirako kiinni) fonaatio eli äänihuulivärähtelystä syntyvä äänentuotto (äänirako vuorotellen auki ja kiinni)
ÄÄNIHUULET Äänihuulet ovat poimut, jotka koostuvat paksusta, löysästä ja kimmoisasta limakalvosta sekä lihaskudoksesta Päätehtävä: estää haitallisten aineiden pääsy henkitorveen Äänentuottotehtävä (Limakalvo on pääasiallisin äänihuulivärähtelyyn osallistuva äänihuulten osa)
FONAATIO-TAPAHTUMA TAPAHTUMA Äänihuulten värähtely synnyttää soinnillisissa äänissä (vokaalit, soinnil. konsonantit) kuultavan fonaatioäänen Fonaatioääni syntyy keuhkoista ulos hengitetyn ilman saadessa toisiaan vasten asetetut äänihuulet vuorotellen avautumaan ja sulkeutumaan. (Soinnittomissa äänissä kuten /s/, /k/, /p/, /t/ äänirako on auki)
Äänihuuliv nihuulivärähtely: htely: äh:t liikkuvat yhteen ja erilleen äänirako (glottis) vuoroin avautuu ja sulkeutuu 1. äh:t lähennetään toisiaan kohden kurkunpään lihasten avulla 2. ilmanpaine äh:n alapuolella kasvaa suuremmaksi kuin äh:n yläpuolinen paine 3. paine voittaa äh:n vastuksen ja pakottaa äh:t erilleen (abduktorit m. cricoarytenoideus posterior)
4. ilma alkaa virrata ääniraossa 5. paine ääniraossa (kapeikossa) pienenee ja aiheuttaa imuefektin (Bernoullin efekti: kapeikossa ilma virtaa nopeammin syntyy alipaine imuefekti) 6. imuefekti vetää äh kohti toisiaan yksi äänihuulivärähdys on tapahtunut
Huom! Äänihuuliv nihuulivärähtely htely ei siis synny lihastyöll llä!!! Se on ilmanpaineen vaihtelun ja lihaskudoksen kimmoisuuden tuottama prosessi (aerodynaamis-myoelastisen periaatteen mukainen!) Lihastyötä tarvitaan vain äänihuulten lähentämisessä värähtelyn alkuvaiheessa sekä värähtelyn loppuessa, jolloin loitontajalihas avaa ääniraon.
Äänihuulten pinnalla käy jatkuva joustava aaltomainen liike (erit. matalassa äänessä), äh:t eivät siis värähdellessään paukahda yhteen ja erikseen. äännön alussa äh:n kosketus pehmeä = pehmeä aluke jos värähtely alkaa yhtäkkisellä sulkeutumisella ja avautumisella = kova aluke
1.2.3 RESONANSSI ÄÄNIV NIVÄYL YLÄN JA ARTIKULAATIO- ELINTEN ANATOMIAA JA FYSIOLOGIAA Ääniv niväyl ylä on äänihuulista suuaukkoon ja sieraimiin ulottuva putkisto (Borden & Harris, 1984, s. 89 90) Kurkunpään eteisontelo Nielu
Suuontelo Nenäontelo Artikulaatioelimiä eli artikulaattoreita ovat kieli, nielu, kitalaki, huulet ja leuka.
Ääniv niväyl ylän ja artikulaattoreiden toiminta resonoitumisessa ja artikulaatiossa Äänihuulivärähtelyn synnyttämä ääni on itsessään väritön ja heikko. Kaikki havaitsemamme puheäänet ovatkin ääniväyläresonaattorin muokkaamia
Ääniväylä toimii onteloresonaattorina, sen sisältämät ilmamolekyylit alkavat värähdellä äänihuulivärähtelyn (fonaatio) tai ääniväylän tuottaman äänen (soinnittomat konsonantit) ärsytyksestä Ääniv niväyl ylä vahvistaa niitä kurkunpäässä syntyneen äänen taajuuksia (osasäveliä ja osasävelalueita), jotka ovat lähellä sen omia värähtelytaajuuksia ja vaimentaa niitä, jotka ovat kaukana niistä. Vahvistuneita osasävelalueita kutsutaan formanteiksi.
suuri ontelo matalat taajuudet vahvistuvat, pieni ontelo korkeat taajuudet vahvistuvat (puhujan anatomiset ominaisuudet pitkälti määräävät) ääniväylän pituutta ja muotoa voidaan muokata artikulaatioelimiä liikuttamalla ja kurkunpään pystysuoraa asemaa muuttamalla ääniväylän ominaisvärähtelytaajuudet muuttuvat ääniväylä vahvistaa/vaimentaa sen mukaisesti eri taajuuksia
Resonanssin ja artikulaation vaikutuksia: äänen väri ja puhujan / laulajan tunnistettavuus äänen voimakkuus vokaalit (artikulaattorit erit. kieli muokkaavat ääniväylää niin, että eri osasäveltaajudet vahvistuvat vokaalien tunnistus) konsonantit (artikulaatioelimillä muodostetaan esteitä ääniväylään, toisissa konsonanteissa myös äänihuulet värähtelevät esim. /r/ ja toisissa eivät esim. /s/)
HUOM! Putken (ääniväylä) oltava tietyssä asennossa, jotta ääni resonoituu! Ääni etenee 343m/s kaikkiin vapaana oleviin suuntiin. Ääntä ei voi siis ottaa ja tehdä sillä jotain, ääntä ei voi sijoittaa eikä suunnata!
Sijoitus, etisyys ja takaisuus ovat mielikuvaresonanssikäsityksiä, jotka ovat eri asia kuin resonanssi akustisena ilmiönä! Esim. liian suora etisyyden haku kp nousee helposti, kp:n painaminen alas ontto saundi Kielen etinen asento kuitenkin edullinen, samoin ääniväylän avaruus
NORMAALIN ÄÄNEN PIIRTEITÄ Normaalia ääntä voidaan kuvata seuraavilla piirteillä: 1) kuuluvuus, kantavuus (voimakkuus) 2) hygieninen äänentuottotapa ei vahingoita äänentuottoelimistöä erit. kurkunpäätä (syvähengitys, ääntöbalanssi, sopiva puhekorkeus)
3) miellyttävä äänenlaatu ääntä on miellyttävä kuunnella 4) tunteiden ilmaisu äänen on oltava tarpeeksi joustava ilmaisemaan tunteita (voimakkuus- ja korkeusvaihtelut mahdollisia) 5) kuvaa puhujaa äänen tulisi kuvata puhujansa ikää ja sukupuolta 6) kestää rasittumatta työhön ja vapaa-aikaan kuuluvat tehtävät
3.1 ÄÄNIH NIHÄIRI IRIÖN MÄÄ ÄÄRITTELY RITTELYÄ Kun jossain äänentuoton kolmesta prosessista (hengitys, fonaatio, resonanssi) ilmenee rakenteellinen tai toiminnallinen häiriö tai vika, on kyseessä äänihäiriö.
Häiriintyneisyys voi kuulua poikkeavuutena seuraavissa äänen piirteissä: äänen korkeus ääniala äänen voimakkuus äänen laatu resonanssi äänen joustavuus äänen kestävyys
Kurkun tuntemukset: väsymys, kutina, kipeys, kuivuus, kireys, epämukava olo, palan tunne, rykimistarve, nieleskelytarve, nielemiskipu, liman tunne. Tuntemukset äänest nestä ja sen laadusta: ääni käheytyy, väsyy, rasittuu, on heikko, madaltuu, loppuu, katkeilee, katoaa, rekisteririkkoja. Äänentuoton tuntemukset ja rajoittuminen: vaikeus laulaa korkeita ääniä, ääniala kaventuu, äänen voimistaminen vaikeaa, matalalta puhuminen vaikeaa, hengästyttää, tarve käyttää enemmän voimaa, jotta saa äänen syntymään
3.2 ÄÄNIH NIHÄIRI IRIÖIDEN IDEN JAOTTELU Jaetaan aiheuttavien tekijöiden mukaan toiminnallisiin ja elimellisiin äänihäiriöihin. Useisiin äänihäiriöihin liittyy myös psykogeenisiä tekijöitä (esim. masennusta, ahdistusta) Neurogeenis- ja psykogeenisperäiset iset häiriöt voidaan erottaa myös omiksi häiriöluokikseen (äh-halvaus, psykogeeninen afonia)
3.2.1 TOIMINNALLISET (funktionaaliset) ÄÄNIH NIHÄIRI IRIÖT syynä terveen äänielimistön vää äärink rinkäytt yttö Väärinkäyttö voi liittyä hengitykseen, fonaatioon tai resonanssiin Yleisimmin kyse äänihuulten epäoptimaalisesta lähentämisestä toisiinsa (liian voimakas tai löys ysä äh-sulku sulku) Huono hengityksen ajoitus ja kontrolli, hengitystapa Ääniväylän jännitykset: kielen asento, nielun ja leuan jännitykset
Äänentuottoelimistön väärinkäyttö voi olla liikatoiminnallista (hyperfunktionaalista) tai vajaatoiminnallista (hypofunktionaalista) Liian runsasta äänenk nenkäytt yttöä voidaan myös pitää äänen väärinkäyttönä
ÄÄNESSÄOLOAIKA 1 s 1 min 1 h 3 h 8 h ÄH-VÄRÄHTELYJEN MÄÄRÄ 200 15 000 1 000 000 3 000 000 8 000 000
LIIKATOIMINNALLISET ÄÄNIH NIHÄIRI IRIÖT Äänentuotto on ponnisteista ja työlästä Äänentuotossa erit. fonaatiossa liikaa jännitystä ja lihasvoimaa: äh:t lähennet hennetää ään toisiinsa liian voimakkaasti rasitusta äh- kudokselle
Jaetaan häiriöihin, joissa 1) kurkunpää ään toiminta on häiriintynyt, mutta rakenne on normaali ja 2) liikatoiminnallinen äänenkäyttötapa on johtanut äänihuulten rakenteellisiin muutoksiin (esim. rasituksesta johtuva laryngiitti, äänihuulikyhmyt, polyypit)
Liian suuri äänirasitus (liikatoiminnallinen äänenkäyttötapa ja suuri äänenkäyttömäärä) mikrotraumat äh- kudokseen jos eivät ehdi palautua levon aikana kumulatiivinen trauma (esim. äänihuulikyhmyt)
Erityisiä liikatoiminnallisia äänenk nenkäytt yttötapoja: tapoja: mm. liian voimakas äänenkäyttö (huutaminen, kiljuminen), runsas korkean äänen käyttö, rykiminen, yskiminen, kovat alukkeet Huom! Myös hiljaista ääntä voidaan tuottaa käyttäen liikaa lihasvoimaa ja jännitystä
Liikatoiminnallisen äänih nihäiri iriön oireita: äänen laatu kireä ja puristeinen, ääni väsyy ja käheytyy, epämiellyttävät tuntemukset kurkussa Liikatoiminnalliset äänihäiriöt ovat yleisimpiä äänih nihäiri iriöit itä! Usein myös työperäisiä!
VAJAATOIMINNALLISET ÄÄNIH NIHÄIRI IRIÖT Huomattavasti harvinaisempia kuin liikatoiminnalliset äänihäiriöt Äänentuotossa käytetään liian vähän lihasvoimaa, äh:t lähennet hennetää ään toisiinsa liian löys ysästi sti Ei yleensä rasita tai vahingoita äänihuulia Äänenlaatu vuotoinen, ääni kuuluvuudeltaan heikko
3.2.2 ELIMELLISET (orgaaniset) ÄÄNIH NIHÄIRI IRIÖT syynä äänielimistön fyysiset poikkeavuudet poikkeavuudet (toiminnallisen ja elimellisen äänihäiriön välillä voi kuitenkin olla yhteys kuten esim. äh-kyhmyissä) Orgaanisia äänih nihäiri iriöit itä ovat mm. uurteet äänihuulissa (sulcus vocalis), äänihuulten krooniset haavaumat, syöpä, granulooma, äänihuulihalvaus, infektiosta johtuva kurkunpääntulehdus.
3.3 ÄÄNIH NIHÄIRI IRIÖIDEN IDEN TUTKIMINEN Jos äänen käheys kestää viikkoja äänen tutkimukseen!!! kurkunpää ään laryngoskooppinen tutkimus (foniatri tai korva-nenä-kurkkulääkäri) äänen ja äänenk nenkäytt yttötavan tavan arviointi huomioiden hengitys, fonaatio ja resonanssi (puheterapeutti)
3.4 ÄÄNIH NIHÄIRI IRIÖIDEN IDEN HOITO Äänihäiriöitä hoidetaan ääniterapialla niterapialla, jota antaa laillistettu puheterapeutti Ennen terapian aloittamista lääkärin suorittama kurkunpään tutkimus Joskus kirurginen hoito, (esim. polyyppi tai suuri krooninen äänihuulikyhmy) siihenkin aina yhdistetään ääniterapia
Moniammatillinen tiimi foniatri / korva-nenä-kurkkutautilääkäri puheterapeutti fysioterapeutti psykologi + muita erikoislääkäreitä esim. neurologi, audiologi, psykiatri voice-massage hieroja laulunopettaja tekninen asiantuntija
Vält ltä äänihuulikudosta rasittavia / vaurioittavia tapoja: rykiminen (mieluummin: juo kulaus vettä, hyräile kevyesti tai rykäise vain hyvin kevyesti) yskiminen Kuiskaaminen (mieluummin: käytä hiljaista, vuotoista ääntä) puhuminen / ähkäisy taakkaa nostaessasi TUPAKOINTI! (tulehdusmuutokset äänihuulissa)
Vält ltä äänihuulikudosta rasittavaa äänenk nenkäytt yttöä öä: liian runsas äänenkäyttö (puhe ja laulu) Vältä tarpeetonta puhumista! Älä laula liian pitkään yhtäjaksoisesti äläkä liikaa päivän aikana! liian voimakas äänenkäyttö huutaminen, kiljuminen, karjuminen, kirkuminen melussa puhuminen tai laulaminen (meluisia paikkoja: auto, lentokone, ravintola, urheiluottelut) ulkona puhuminen kaukana olevalle ihmiselle puhuminen (kävele lähelle!)
liian korkealla tai matalalla äänellä puhuminen ja laulaminen kovat alukkeet (esim. Ei ) flunssassa, erityisesti kurkku kipeänä laulaminen ja puhuminen (kurkunpään tulehduksen aikana äänilepo!) liian pitkään puhuminen saman uloshengityksen aikana sisäänhengityksellä puhuminen liian nopeasti puhuminen
Huolehdi yleisestä terveydentilastasi: fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnista huolehtiminen (stressi, jännittyneisyys ja ahdistuneisuus heijastuvat ääneen) riittävä lepo ja uni kehon lihasjännitysten vähentäminen (niska- hartiaseutu, kurkunpään lihakset ja purulihakset) sairauksien - kuten reflux, allergiat, astma, flunssa, poskiontelon tulehdukset - hoitaminen
hormonaaliset tekijät: äänihuulissa on turvotusta kuukautisten aikana vältä liiallista äänirasitusta, androgeeninen hormonilääkitys äänen lasku, estrogeenikorvaushoito vaihdevuosissa positiivisia vaikutuksia naisääneen).
Huolehdi äänihuulten kosteutuksesta juo runsaasti vettä vesipiippu ilmankostutin (erityisesti talvella) Ilmastointi kuivattaa vältä elimistöä ja äänihuulia kuivattavia aineita: alkoholi, antihistamiinit, kofeiinipitoiset juomat juo kahvin kanssa lasillinen vettä Nenän limakalvojen kostuttaminen (Humidose-, ja Nozoil-suihkeet) kostuttaa myös äänihuulia
Vältett ltettävi viä ruoka- ja nautintoaineita sekä lää ääkkeit kkeitä: TUPAKKA ja alkoholi asetyylisalisyylivalmisteet (aspiriini ja disperiini) ennen laulamista (verisuoni voi katketa äänihuulissa) maitopohjaiset ruoka-aineet ja suklaa ennen laulamista (lisäävät limaneritystä) voimakkaasti maustetut ruoat (äänihuulten limakalvon ärsytys, reflux)
Ympärist ristön muokkaus äänenk nenkäyt ytölle edulliseksi: taustamelu mahdollisimman pieneksi (alle 40 db) akustiikka (ei liian kaikuisa puhumiseen eikä liian kaiuton laulamiseen) äänenvahvistuslaitteet tarpeeksi suuri ilmankosteus ilmanlaadun parantaminen (pöly, kemikaalit, käryt ja hajut pois)
RYHTI JA RENTOUS: hyvä ryhti: pää, hartiat ja lantio samassa linjassa sivusta katsottuna, ei polvilukkoja, lantio kääntyneenä keskivartalon alle, vatsa pitkänä ei lysyssä Hartiat rentoina, niska vapaa ja pidempi kuin kaula : älä nosta tai laske leukaa liikaa
puhu kuulijoihin päin kääntyneenä, vältä pään kiertoasentoja puhuessasi /laulaessasi Koko keho, erit. niskan ja hartioiden seutu, leuka, huulet ja kieli rennoiksi hiihtely niskan ja hartioiden venyttely Haukottelu, leuan pudottaminen rennoksi ja loksuttelu kädellä Huulten mutristaminen ja levittäminen Kielen venytys: työnnä kieli ulos suusta ja anna sen venyä
ÄÄNEN AVAUS JA RENTOUTTAMINEN Koko kehon erit. niska-hartiaseudun, purulihasten, huulten, kielen rentoutus hyminä /hmmmm/ liukuja ylhäältä alaspäin, tutun melodian hyräily (huulet kevyesti yhdessä, leuka rentona, älä pure hampaita yhteen) huuli- ja kielitäry (liu ut, melodiat) Haukotus ja huokaus /haaa/
KUN ÄÄNI VÄSYY KESKEN PUHUMISEN: Älä ryi, ota vesikulaus, tarkista ryhti, varmista leuan- sekä kaula- ja hartiaseudun rentous. Kevennä äänenkäyttötapaa, päästä enemmän ilmaa puhuessasi, hidasta puherytmiä, lisää taukoja. KUN ÄÄNI ON VÄSYNYT SYNYT: Anna äänen levätä! Palauta lihasrentous pään, kaulan ja hartioiden seutuun. Rentouta äänihuulia hyminöillä (hmm) ja huuli- tai kielitäryllä. Jos käheys jatkuu viikkoja hakeudu foniatrin tai korva-nenä-kurkkulääkärin tutkimuksiin.
ÄÄNEN OIKEANLAINEN VOIMISTAMINEN: Pieni äänen voimakkuuden lisäys: Avaa suuta hieman tavallista enemmän Artikuloi selvästi sti ja rauhallisesti Suuntaa ääni ajatuksissasi kauemmas Äänen korkeus nousee luonnostaan hieman, mutta älä anna sen nousta liikaa = Älä kimitä!
Huutaminen: 1) Seiso rennon ryhdikkäästi, pidä niska pitkänä ja leuka rentona. 2) Hengitä sisään nenän kautta (keskivartalo lihoo: kyljet ja vatsa leviävät). 3) Suuntaa ääni kauas. 4) Äänen tuotto alkaa napakalla sykähdyksellä alavartalon lihaksissa. HEI! HOHOI! Päästä tarpeeksi ilmaa ulos äänen mukana, älä anna äänen korkeuden nousta liikaa.
Boone, D. R. & McFarlane, S. C. (2000). The Voice and Voice Therapy. 6. painos. Boston: Allyn & Bacon. Borden, G. J., Harris, K. S. & Raphael, L. J. (2003). Speech Science Primer. Physiology, Acoustics and Perception of Speech. 4. painos. Philadelphia: Lippincott Williams & Wilkins. Brown, O.L. (1999). Discover your voice. How to develop healthy voice habits. 4. painos. San Diego: Singular Publishing Group, inc. Laukkanen, A-M. & Leino, T. (2001). Ihmeellinen ihmisääni. Helsinki: Gaudeamus.
Mathieson, L. (2001). Greene & Mathieson s the Voice & Its Disorders. 6. painos. London: Whurr Publishers. Parviainen, K. (1973). Puhe-elimistön rakenne ja sen toiminnan perusteet. Helsinki: Helsingin yliopisto. Peltomaa, M. & Vilkman, E. (2002). Laulu hukassa mistä apu? Laulajan terveys lääkärin haasteena. Duodecim, 118:1587 95. Rammage, L., Morrison, M. & Nichol, H. (2001). Management of the voice and its disorders. 2. painos. San Diego: Singular Thomson Learning.
Sala, Airo, Olkinuora, Pentti, Simberg, Ström & Suonpää. The prevalence of voice disorders among day care center teachers compared with nurses: A questionnaire and clinical study. Sala, E. (1995). Työ ja ääni. Duodecim, 111, (6), 554 561. Sala, E., Sihvo, M. & Laine, A. (2003) Ääniergonomia. Toimiva ääni työvälineenä. Helsinki: Työterveyslaitos. Työturvallisuuskeskus. Suomi, K. (1990). Johdatusta puheen akustiikkaan. Logopedian ja fonetiikan laitoksen julkaisuja N:O 4. Oulu: Oulun yliopisto.
Luentomuistiinpanot: Eerola Ritva. (1996, 2004). Ervast Leena. (2004). Simberg Susanna. (2005).