Sivu 1 / 6 Tenon kiinteistönomistajat ry c/o Veikko Rintamäki Maa- ja metsätalousministeriö PL 30 00023 VALTIONEUVOSTO Sähköposti: kirjaamo@mmm.fi NORJAN KANSSA KÄYTÄVÄT TENOJOEN KALASTUSSOPIMUSNEUVOTTELUT 1. Yhteenveto neuvoteltavien Tenojoen kalastusjärjestelyjen keskeisistä seikoista 1.1. Neuvoteltavan uuden Tenojoen kalastussopimuksen ja säännön päätavoitteeksi ja tarkoitukseksi tulee asettaa, nykyiseen tapaan, suojella ja ylläpitää Tenojoen vesistössä lohikalojen ja sisävesikalojen luonnonkantoja siten, että luonnon monimuotoisuus ja tuotanto säilytetään. Tämä edellyttää sitä, että kalastusjärjestelyt saatetaan entistä parempaan yksityiskohtaiseen hallintoon. 1.2. Oikeuskanslerin päätös (7.10.2014) ja Valtiontalouden tarkastusviraston päätös (16.1.2012) edellyttävät Tenojoen vireillä olevilta kalastussopimusneuvotteluilta uutta muotoa ja sitä, että kiinteistön- ja kalastusoikeuksien omistajien perusoikeudet omaisuuden suojasta (PL 15.1 ) ja elinkeinovapaudesta (PL 18 ) turvataan yhdenvertaisella tavalla (PL 6 ) asuinpaikasta riippumatta. 1.3. Jos valtio haluaa turvata lisäksi Tenojoen vesistössä yleistä kalastusmahdollisuutta (tavallisille turisteille ja niille paikkakuntalaisille, jotka eivät ole kalastusoikeuksien omistajia) taikka ottaa jollakin tavoin kansainvälisten ihmisoikeussopimusten määräykset huomioon, tulee kaiken tämän tapahtua valtion omistamien vesien alueilla ja kustannuksella. Valtio ei voi enää em. oikeuskanslerin päätöksen jälkeen vastata sitoumuksistaan yksityisten kalastusoikeuksien kustannuksella rajoittamalla niitä muiden tahojen hyväksi. 1.4. Yksityisten vesialueiden (yhteisen kalaveden osakaskunnat ja vesipalstat), valtion vesien sekä erityisperusteisten kalastusetuuksien osalta kalastusjärjestelyjä tulee yksityiskohtaisesti selkiyttää. Myös niiden paikkakuntalaisten, jotka eivät omista kalastusoikeuksia Tenojoen vesistössä, kalastus tulee ottaa uuteen tarkasteluun. 1.5. Kun suuri osa kiinteistöstä Tenojoella on ulkopaikkakuntalaisten hallussa, myös nämä tahot tulee olla edustettuina Suomen neuvotteluvaltuuskunnassa ja valtuuskunnan asiantuntijoina. 1.6. Norjan valtioon nähden tulee jatkossa selkeästi ja yksilöiden määritellä Suomen puoleisella Tenojoen vesistön alueella kalastukseen oikeutetut tahot, mikä mahdollistaa tarkoituksenmukaisen neuvottelutuloksen kalastussopimuksesta ja säännöstä. 1.7. Perustuslain 22 :n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.
Sivu 2 / 6 2. Lähtökohtia Norjan valtion vuonna 2010 tekemästä esityksestä käynnistettiin pitkään keskeytyksessä olleet Tenojoen kalastussopimuksen ja säännön (SopS 94/1989, jäljempänä Tenon kalastussopimus) uusimista tarkoittavat neuvottelut Suomen ja Norjan valtioiden välillä. Valtioneuvosto asetti 3.5.2012 valtuuskunnan Tenojoen kalastussopimuksen uusimisesta käytäviin neuvotteluihin. Tenon kalastussopimuksen neuvotteluissa on suomalaisen osapuolen keskeisenä periaatteena aina ollut se, että niille intressipiireille varataan tosiasiallinen mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa käytävän sopimuksen ja säännön sisältöön ja muotoon, joilla on perustuslain omaisuuden suojan turvaama oikeus kalastaa Tenojoen vesistön alueella (ks. esimerkiksi HE 281/1978). Valtioneuvostolla on, asettaessaan 3.5.2014 Suomen valtuuskunnan neuvottelemaan Norjan kanssa Tenojoen kalastussopimuksesta, ollut pyrkimyksenä ottaa valtuuskunnan kokoonpanossa huomioon Tenojoen lohen ja lohenkalastuksen merkitys eri kalastusoikeuksien haltijoille. Tämä ei kuitenkaan ole tapahtunut täysin. Tällä hetkellä tilanne on ilmeisesti se, että Tenojoen kalastusta koskevan valtiosopimuksen ja siihen liittyvän kalastussäännön lopulliseen muotoon tarkoitetun tekstin laatimista ei ole edes aloitettu. Monet perustavaa laatua olevat lähtökohdat lienevät auki. Lisäksi asiaan liittyy Valtioneuvoston oikeuskanslerin antama päätös (2014) koskien muiden kuin Tenojoen kalastuspiirin jokilaaksoissa vakituisesti asuvien henkilöiden kannalta tasapuolisen kohtelun (PL 6 ) ja muiden perusoikeuksien (PL 15 ja 18 ) toteutumista Tenojoen vesistön kalastuksessa. Asiaan liittyy myös Valtiontalouden tarkastusviraston päätös (2012), jossa todetaan Tenojoella vallitsevan eräissä suhteissa laiton olotila (liite 1). Oikeuskanslerin päätös (7.10.2014) ja Valtiontalouden tarkastusviraston päätös (16.1.2012) edellyttävät Tenojoen kalastussopimusneuvotteluilta uutta muotoa ja sitä, että kiinteistön- ja kalastusoikeuksien omistajien perusoikeudet turvataan yhdenvertaisella tavalla asuinpaikasta riippumatta. 3. Eri intressiryhmien osallistuminen kalastussopimusneuvotteluihin Vireillä olevissa Tenon kalastussopimusneuvotteluissa Suomen neuvotteluvaltuuskunnassa on jäseniä maa- ja metsätalousministeriöstä, Lapin ELY-keskuksesta, ulkoasiainministeriöstä, saamelaiskärjiltä, Utsjoen yhteisen vesialueen osakaskunnista sekä Saamelaismatkailu ja -yrittäjät ry:stä. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (nykyisin LUKE) on tutkinut (2012) maanomistusoloja Tenojoen jokilaaksoissa otsikolla Tenojoen lohenkalastuksen omistajat. Tutkimuksessa ilmeni, että Utsjoen kunnassa oli noin 2 100 tilaa, joista 1 650 tilalla oli kalastusoikeutta. Paikkakuntalaiset omistivat noin 600 tilaa, perikunnat 210 ja ulkopaikkakuntalaiset jokivarren perilliset 290 tilaa. Ulkopaikkakuntalaisilla loma-asukkailla oli 480 tilaa. Tenojokivarren osakastiloista yhteisomistuksessa (oy, ry, valtio, kunta, seurakunta) oli noin 100 tilaa. Edellä selostetusta Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimuksesta ilmenee, että ulkopaikkakuntalaiset omistivat jo vuonna 2012 yhteensä 770 tilaa (n. 47 %) yhteensä 1650 tilasta. Tiloja siirtyy kiihtyvällä tahdilla ulkopaikkakuntalaisten omistukseen kauppojen vuoksi ja siksi, että alun perin paikkakuntalaisia kalastusoikeuksien omistajia muuttaa pois Tenojoen vesistön
Sivu 3 / 6 jokilaaksoissa. Kun suuri osa kiinteistöstä on ulkopaikkakuntalaisten hallussa, luonnollista olisi, että myös nämä tahot olisivat edustettuina Suomen neuvotteluvaltuuskunnassa. Kalastusoikeutta on Suomessa perustuslakivaliokunnan (Pev) käytännössä vakiintuneesti arvioitu etenkin perustuslain 15 :ssä turvatun omaisuudensuojan kannalta (PeVL 58/2014 vp). Vesialueen omistusoikeuteen sisältyvä kalastusoikeus nauttii peruslain (PL 15 ) turvaamaa omaisuudensuojaa. Lisäksi kalastusta ja siihen liittyviä kalastusmatkailun elinkeinomuotoja harjoittavien näkökulmasta sääntelyllä on liityntä perustuslain 18 :n 1 momentissa turvattuun elinkeinovapauteen. Kalastuslainsäädännössä on valtiosääntöoikeudellisesti kysymys etenkin mainittujen perusoikeuksien yhteensovittamisesta. Lisäksi Tenojoen kalastussopimuksen sääntelyssä on otettava huomioon perustuslain 6 :n yhdenvertaisuussääntely. Suomessa perustuslakivaliokunnan vakiintuneen käytännön mukaan vesialueen omistusoikeus kattaa myös kalastusoikeuden, ja kalastusoikeus nauttii perustuslain takaamaa omaisuudensuojaa. Valiokunta on aiemmin katsonut muun muassa, että kalastusoikeudella ymmärretään suojattua valtaa harjoittaa kalastusta määrätyllä vesialueella. Kalastusoikeuteen on katsottu kuuluvan myös oikeus vesialueen kalakannan taloudelliseen hyväksikäyttöön ja oikeuden järjestää vesialueen käyttö ja hoito (PeVL 8/2012 vp). Kun perustuslain omaisuuden suojaan (PL 15 ) kuuluvaan kalastusoikeuteen sisältyy oikeus vesialueen kalakannan taloudelliseen hyväksikäyttöön ja oikeus järjestää vesialueen käyttö ja hoito, perusteltua on, että myös muualla kuin Tenojoen vesistössä vakinaisesti asuvien kalastusoikeuksien haltijoiden edustus on Suomen neuvotteluvaltuuskunnassa. Myös perustuslain 6 :n yhdenvertaisuussääntely edellyttää tätä. Kalastusoikeus voi perustua myös kiinteistölle kuuluvaan erityiseen etuuteen tai erityiseen oikeuteen (erityisperusteiset kalastusetuudet). Erityisperusteiset kalastusoikeudet nauttivat peruslain (PL 15 ) turvaamaa omaisuudensuojaa. Tenojoen vesistössä suuri osa (lähes 100 %) kalastusoikeuksista on erityisperusteisia eli oikeus perustuu muuhun kuin vesialueen omistukseen. Maaoikeutena toimiva Lapin käräjäoikeus on katsonut tuomiossaan (2014), että talolla voi olla erityisperusteisia kalastusoikeuksia myös oman lohkokunnan alueella talon perustamisasiakirjojen ja ylimuistoisen nautinnan perusteella. Uutta tuomiossa on, että patopyydysten ja seisovien verkkojen lisäksi erityisperusteiset kalastusoikeudet voivat kohdistua myös kulkutuksella (ajoverkolla) ja nuotalla harjoitettavaan kalastukseen. Tältä osin tuomio on lainvoimainen. Edellä selostettuun nähden Utsjoen yhteisen kalaveden osakaskuntien (kalastuskuntien) hallinnoitaviksi ei käytännössä jää mitään verkkokalastusmuotoja Tenojoen lohenkalastuksessa, ja vieheellä ja vavalla harjoitettavan kalastuksen järjestämisenkin valtio on edustanut valtiosopimuksessa itselleen. Utsjoen yhteisen vesialueen osakaskuntien edustajat eivät edusta Tenojoen kalastussopimusneuvotteluissa erityisperusteisten kalastusoikeuksien haltijoita, joiden edut ja asema eivät välttämättä ole yhteneväiset yhteisen vesialueen osakaskuntien intressien kanssa. Erityisperusteisten kalastusoikeuksien haltijoiden edustajat tulee kutsua neuvotteluvaltuuskuntaan, muussa tapauksessa Tenojoen kalastusten kalastuspaikkojen haltijoiden tosiasiallista edustusta ei ole lainkaan neuvottelukunnassa. 4. Tenon kalastussopimuksen määräystenmukaiset jatkoneuvottelut
Sivu 4 / 6 Valtioneuvoston oikeuskansleri lähetti 21.2.1979 valtioneuvostolle kirjeen, jossa se pyysi valtioneuvostoa selvittämään, loukataanko vuoden 1979 Tenon kalastussopimuksella ja siihen liittyneellä kalastussäännöllä (SopS 19/79) muualla kuin Tenojoen vesistön jokilaaksoissa vakituisesti asuvien (muualla asuvien) perusoikeuksia (HM 5 yhdenvertaisuus ja HM 6.1 omaisuuden suoja). Vuoden 1989 Tenon kalastussopimus ja kalastussääntö hyväksyttiin lailla (1197/89), joka säädettiin perustuslain säätämisjärjestyksessä, koska perustuslakivaliokunnan (PeVL 13/1989) kannan mukaan (s. 6) säädettyjen kalastusrajoituksen vuoksi muualla asuvat eivät voi käyttää kalastusoikeuksiaan (omaisuuttaan) normaalilla, kohtuullisella ja järkevällä tavalla. Perustuslakivaliokunta toteaa myös (s. 6), että voimassa oleva kalastussopimus ja sääntö johtavat muualla asuvien kalastusoikeuksia omistavien omistamisen merkityksettömyyteen. Perutuslakivaliokunta (PeVL 13/1989) piti voimassa olevan kalastussopimuksen ja säännön eduskuntakäsittelyn yhteydessä tärkeänä sitä, että mm. ulkopaikkakuntalaisten kalastusoikeuksien omistajien asema järjestetään kohtuulliseksi. Norjan kanssa solmitusta Tenon kalastussopimusta ja siihen liitetystä kalastussäännöstä johtuvat menetykset tuli korvata valtion varoista (s. 8). Tenojoen kalastussopimuksella ja -säännöllä on puututtu tiloille kuuluvien kalastusoikeuksien käyttömahdollisuuksiin ja muualla asuvien osalta estetty ne kokonaan (Kulkki Vitikainen 2009). Tenojoen kalastussääntöä koskevan sopimuksen ja kalastussäännön eräiden määräysten aiheuttamien menetysten korvaamisesta annettiin laki vuonna 1991 (Tenon korvauslaki, 501/91), joka tuli voimaan 1.4.1991. Lain tarkoittama korvauslakitoimitus on vireillä, mutta yhtään korvausta ei ole maksettu sen nojalla. Epäselväksi on jäänyt, onko muiden kuin paikkakunnalla asuvien osalta toimituskorvausten käsittelyä edes aloitettu. Jos korvauslakimenettelyssä korvauskynnys (omavastuu) tulee toimituksessa olemaan korkea, merkittävä osa kalastusoikeuksien käyttömahdollisuuksien menettäjistä ja tappionkärsijöistä tulee jäämään korvauksitta. Korvauslain vaikuttavuutta vesittää myös se, että korvausten määrittäminen on hankalaa, koska luotettavia kiinteistö- ja kalastuspaikkakohtaisia saalistilastoja ei ole aiemman puutteellisen viranomaistoiminnan vuoksi käytettävissä korvauksia määritettäessä. Valtioneuvoston oikeuskansleri on päätöksessään 7.10.2014 katsonut (liite 2, s. 11), että Tenon korvauslakia ei voida pitää vaihtoehtona tavoiteluille kalastussäännön muutoksille. Oikeuskanslerin päätöksestä seuraa, että nyt vireillä olevissa Tenon kalastussopimuksen säännön uudistamiseen tähtäävissä neuvotteluissa ei voida enää loukata oikeudetta muualla kuin Tenon jokilaaksoissa vakituisesti asuvien kalastusoikeuksien omistajien omaisuuden suojaa (PL 15.1 ), perusoikeutta yhdenvertaiseen kohteluun (PL 6 ) sekä perusoikeutta elinkeinovapauteen (PL 18 ) silläkään perusteella, että menetykset korvataan sitten myöhemmin valtion varoista Tenon korvauslain nojalla. Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) päätöksessä 16.1.2012 pidetään Tenojoen nykyistä tilannetta sekä kansalaisten että valtion maksuvelvollisuuden näkökulmasta kohtuuttomana (liite 1). Päätöksessä tällä tarkoitetaan sitä, että vireillä olevissa Tenojoen kalastusneuvotteluissa ei voida enää muualla kuin Tenojoella vakinaisesti asuvien kalastusoikeuksia omistavien asemaa säännellä poikkeavaksi muista oikeuksia ja kiinteistöjä omistavien asemasta sillä tavoin, että valtiolle koituisi korvausvelvollisuutta tämän johdosta. Valtioneuvoston oikeuskansleri (OKV) on päätöksessään 25.1.2014 pitänyt nykyistä tilannetta Tenojoella jopa lainvastaisena (liite 3).
Sivu 5 / 6 Perustuslain 22 :n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Tenojoen kalastussopimuksen ja säännön (SopS 94/1989) päätavoitteena ja tarkoituksena on voimassa olevassa järjestelyssä suojella ja ylläpitää Tenojoen vesistössä anadromisten lohikalojen (lohi, meritaimen ja merinieriä) ja sisävesikalojen luonnonkantoja siten, että luonnon monimuotoisuus ja tuotanto säilytetään (1 art.). Voimassa olevan valtiosopimuksen edellä mainittu päätavoite on asetettava myös uuden valtiosopimuksen ja siihen liittyvän kalastussäännön tarkoitukseksi ja tavoitteeksi, mikä edellyttää sitä, että kalastusjärjestelyt saatetaan entistä parempaan yksityiskohtaiseen hallintoon. Nykyistä varsin epämääräisin perustein luotua säännöstä ei voida enää jatkossa soveltaa. Esimerkiksi porotiloille on annettu epämääräisellä tavalla verkkokalastusoikeuksia porotiloille, jotka itse sääntelevät kalastuspainetta näillä vesillä välittämättä Tenon kalastussäännön rajoituksista muilta kuin kalastusaikojen suhteen. Tässä yhteydessä käytännössä on eräissä tapauksissa Tenojoen kalastussopimuksen ja tarkoituksen vastaisesti tulkittu porotilojen oikeutta virheellisesti siten, että porotilallisella olisi oikeus määrätä Tenojoen pääuomassa siitä, kuka tässä vedessä kalastaa ja millä kalastusvolyymillä. Lisäksi monissa tapauksissa kysymys on henkilösidonnaisesta veden käyttöoikeudesta, ei omistusoikeudesta tai ylimuistoisesta nautintaoikeudesta (Rummukainen Salila 2011). Norjan valtioon nähden tulee jatkossa selkeästi ja yksilöiden määritellä Suomen puoleisella Tenojoen vesistön alueella kalastukseen oikeutetut tahot, mikä mahdollistaa tarkoituksenmukaisen neuvottelutuloksen kalastussopimuksesta ja säännöstä. Jotta Norjan kanssa tehtävän valtiosopimuksen em. päätarkoitus voidaan saavuttaa, yksityisten vesialueiden (yhteisen kalaveden osakaskunnat ja vesipalstat), valtion vesien sekä erityisperusteisten kalastusetuuksien osalta kalastusjärjestelyjä tulee yksityiskohtaisesti selkiyttää. Myös niiden paikkakuntalaisten, jotka eivät omista kalastusoikeuksia Tenojoen vesistössä, kalastus tulee ottaa uuteen tarkasteluun, kuten myös ns. yleinen kalastusmahdollisuus Tenojoen vesistön alueella. Jos uusissa järjestelyissä tulevat erilaiset kiintiöt sovellettaviksi, tulee kaikkia kiinteistönomistajia asuinpaikasta riippumatta kohdella tältäkin osin yhdenvertaisella tavalla. Jos valtio haluaa turvata lisäksi Tenojoen vesistössä yleistä kalastusmahdollisuutta (tavallisille turisteille ja niille paikkakuntalaisille, jotka eivät ole kalastusoikeuksien omistajia) taikka ottaa jollakin tavoin kansainvälisten ihmisoikeussopimusten määräykset huomioon, tulee kaiken tämän tapahtua valtion omistamien vesien alueilla ja kustannuksella, jolloin tulee lisäksi ottaa huomioon se, että valtion vesien kalastusmahdollisuuksia rajoittavat jo eri kiinteistöille vahvistetut erityisperusteiset kalastusetuudet ja porotiloille annetut kalastusmahdollisuudet. Valtio ei voi enää em. oikeuskanslerin päätöksen 7.10.2014 jälkeen vastata sitoumuksistaan yksityisten kalastusoikeuksien kustannuksella rajoittamalla niitä muiden tahojen hyväksi (liite 2). 5. Tenon kiinteistönomistajat ry:n vaatimukset 5.1. Tenojoen uuden kalastusjärjestelyn tulee turvata yksityisten kalastusoikeuksien omistajien perusoikeudet asuinpaikasta riippumatta yhdenvertaisella tavalla. 5.2. Norjan kanssa Tenojoen kalastussopimuksesta neuvottelemaan asetettuun Suomen valtuuskuntaan tulee ottaa jäseneksi Tenon kiinteistönomistajat ry nimisen rekisteröidyn
Sivu 6 / 6 yhdistyksen esittämä edustaja, jotta myös ulkopaikkakuntalaisten kiinteistönomistajien ja kalastusoikeuksien omistajien näkökohdat ja intressit tulevat asianmukaisesti edustetuiksi ja huomioon otetuksi neuvottelutyössä. 5.3. Lisäksi neuvotteluvaltuuskunnan pysyväksi asiantuntijaksi tulee nimetä Tenon kiinteistönomistajat ry:n esittämä edustaja. Vaatimuksemme edistävät osaltaan perustuslakivaliokunnan (PeVL 13/1989 vp) edellytystä siitä, että Tenojoen kalastuksessa ja kalastuksen järjestelyissä myös muiden kuin paikkakuntalaisten kalastusoikeuksien omistajien asema on järjestettävä kohtuulliseksi. Tenon kiinteistönomistajat ry nimisen rekisteröidyn yhdistyksen tarkoituksena on edistää Suomessa Tenojoen vesistön alueella kiinteätä omaisuutta omistavan, kalastusoikeuksien haltijoiden ja erityisperusteisten kalastusetuuksien haltijoiden etuja, oikeuksia ja asemaa. Yhdistyksen varsinaiseksi jäseneksi voi liittyä asuinpaikasta riippumatta jokainen, joka omistaa Tenojoen vesistön alueella kiinteätä omaisuutta, joka on kalastusoikeuksien haltija Tenojoen vesistön alueella tai joka on erityisperusteisten kalastusetuuksien haltija Tenojoen vesistön alueella. Yhdistyksen kotipaikka on Utsjoki. Utsjoella 20.6.2015 Tenon kiinteistönomistajat ry rekisteröity yhdistys, Utsjoki Veikko Rintamäki puheenjohtaja LIITTEET 1. Valtiontalouden tarkastusviraston päätös 16.1.2012 (245/34/2011) 2. Valtioneuvoston oikeuskanslerin päätös 7.10.2014 (Dnro OKV/1/21/2012) 3. Valtioneuvoston oikeuskanslerin päätös 25.1.2014 (Dnro OKV/465/1/2011)