Maa-aineksen ottaminen Linturahkan (Mellilänharjun) pohjavesialueelta Mellilästä, Loimaa

Etelä-Suomi Päätös Nro 163/2013/2 Dnro ESAVI/178/04.09/2012 Annettu julkipanon jälkeen 19.8.2013 ASIA LUVAN HAKIJA Maa-aineksen ottaminen Linturahkan (Mellilänharjun) pohjavesialueelta Mellilästä, Loimaa Soraliike Suovanen Ay HAKEMUS Soraliike Suovanen Ay on Etelä-Suomen aluehallintovirastoon 16.11.2012 toimittamassaan hakemuksessa pyytänyt vesilain mukaista lupaa maaaineksen ottamiseksi Linturahkan pohjavesialueelta Mellilästä Loimaan kaupungissa. SUUNNITELMA Johdanto Ottamisalue sijaitsee Loimaan kaupungin Mellilässä Pesäsuon kylässä hakijan omistamalla kiinteistöillä Hiekkala RN:o 4:74. Ottamisalueen pintaala on noin 4,2 ha. Maankäytön suunnitelmat ja suojelualueet Etelä-Suomen aluehallintovirasto on 22.8.2011 antamallaan päätöksellä nro 167/2011/4 myöntänyt hakijalle vesilain mukaisen luvan pohjaveden muuttamiskiellosta poikkeamiseen maa-aineksen ottamiseksi kiinteistöltä Hiekkala RN:o 4:74. Lupa on myönnetty suunnitelmasta poiketen siten, että alin ottokorkeus on N 60 +89 m, jolloin suojakerroksen paksuudeksi tulee vähintään 4 m ja otettavan maa-aineksen määrä pienenee haetusta 1,950 milj. m 3 :stä noin 0,7 milj. m 3 :iin. Lupa on voimassa 31.12.2021 saakka. Kiinteistölle Hiekkala RN:o 4:74 on aikaisemmin myönnetty maa-aineslain mukainen maa-ainesten ottolupa, mutta se ei ole enää voimassa. Hakijalla on lupa pohjavedenpinnan alaiseen maa-ainesten ottoon viereisellä alueella Rahkiontien toisella puolella. Alue on vanha jälkihoitamaton sorakuoppa, jonka vuoksi alueen maisemakuva on rikkonainen ja sekava. Paikoin on avokallio näkyvissä ja paikoin sorakuopan reunaluiskat ovat jyrkkiä. Avoin sorakuoppa on houkutellut pohjavesialueelle sopimatonta toimintaa kuten motocross-ajoa. Nykyisen Loimaan kaupungin, entisen Mellilän kunnan alueella on voimassa seutukaava. Suunnitelma-alue on merkitty seutukaavassa M/km 229 ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO, YMPÄRISTÖLUPAVASTUUALUE ymparistoluvat.etela@avi.fi puh. 0295 016 000 fax 03 570 8002 kirjaamo.etela@avi.fi www.avi.fi/etela Hämeenlinnan päätoimipaikka Birger Jaarlin katu 15 PL 150, 13101 Hämeenlinna Helsingin toimipaikka Ratapihantie 9 PL 110, 00521 Helsinki

alueeksi. Se on kunnostettava alue VR:n alueen ja Haarukankaan välissä. Suunnitelma-alue käsittää kunnostamattomia soranottoalueita VR:n alueen kaakkoispuolella sekä välittömästi Haarukankaan luoteispuolella. Lisäksi suunnitelma-alue sijaitsee alueella pv 463. Alueelle on tekeillä Loimaan seudun maakuntakaava. Varsinais-Suomen liiton maakuntahallitus on hyväksynyt kokouksessaan 23.2.2009 ehdotuksen Loimaan seutukunnan maakuntakaavaksi. Suunnitelma-alue on merkitty maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M). Lisäksi suunnitelma-alue kuuluu maakuntakaavaluonnoksessa pohjavesialueeseen. Varsinais-Suomen harjuseutukaavassa suunnitelma-alue on esitetty kunnostusta/maisemointia vaativaksi alueeksi. Alue ei kuulu valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan eikä alueella tai sen läheisyydessä ole muitakaan suojeltuja alueita tai kohteita. Lähin Natura-alue (Kontolanrahka FI0200093) sijaitsee noin 4,5 km:n etäisyydellä. 2 Alueen nykyinen käyttö Alue on ollut kokonaisuudessaan maa-ainesten ottoaluetta. Jälkihoitoa alueella ei ole tehty. Alueen länsipuolella kulkee Rahkiontie (Pt 12459), josta on alueelle tieliittymä. Pohjavesiolosuhteet Alue sijaitsee Linturahkan I-luokan pohjavesialueella. Linturahkan pohjavesialueen kokonaispinta-ala 3,28 km 2. Pohjaveden määräksi on arvioitu 2 000 m 3 /d. Linturahkan pohjavesialue on osa Säkylä Oripää Mellilä -nimistä harjujaksoa, jossa sijaitsee useita muitakin pohjavesialueita ja vedenottamoita. Linturahkan pohjavesialueen pohjoispuolella ovat Mellilänharjun ja eteläpuolella Hevonlinnankukkulan I-luokan pohjavesialueet. Mellilänharjun pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 4,41 km 2 ja arvioitu antoisuus 2 100 m 3 /d. Hevonlinnankukkulan pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 4,82 km 2 ja arvioitu antoisuus 2 000 m 3 /d. Pohjavedenottamot Ottamon läheisyydessä ei sijaitse pohjavedenottamoita, joihin ottotoiminnalla voisi olla vaikutusta. Lähin vedenottamo, Loimaan Palon ottamo sijaitsee 1,9 km:n päässä. Ottamisalue sijaitsee Linturahkan pohjavesialueella olevien Loimaan kaupungin Palon vedenottamon ja Marttilan kunnan Rahkion vedenottamon välisellä alueella. Tälle välialueelle ei ole Varsinais-Suomen ELYkeskuksen laatiman Auranmaan vesihuollon kehittämissuunnitelman mu-

Pohjavesialueiden luokitus kaan esitetty uutta vesijohtoa tai uutta pohjavedenottamoa. Kehittämissuunnitelma ulottuu vuoteen 2030 saakka. Vedenottamoilla Palo, Uotila ja Hevonlinna on vedenpinnankorkeuksissa havaittavissa vuoden 2002 kuivuus. Vedenottamoiden pinnankorkeudet alenivat noin metrillä. Palon vedenottamolla pinnankorkeus näyttäisi palautuneen kuivuutta edeltävälle tasolle. Mellilän osalta vesijohtoverkoston liittymisaste on kehittämissuunnitelman mukaan jo nyt 99 % ja ennusteen mukaan vedenkulutuksen kasvu on vuoteen 2030 mennessä 20 m 3 /d, joka määrä on saatavissa helposti nykyisistä vedenottamoista nykyisillä vedenottoluvilla. Marttilan osalta liittymisaste on 85 % ja kasvua on ennusteen mukaan vuoteen 2030 mennessä 7 % ja 40 m 3 /d. Tuleva Marttilan kunnan Linturahkan vedenottamo, jonka kaivo on jo rakennettu ja koepumpattu, mahdollistaa noin 1 000 m 3 /d lisävedenoton. Ottamo tuleekin pääosin korvaamaan Rahkion ottamon. Samalla Rahkion ottamon vaikutusalue entisestään pienenee. Rahkion ottamo sijaitsee 5,3 km:n päässä maanottoalueesta. Hakijan mukaan maa-ainesten otolla ei voi olla minkäänlaisia vedenlaatutai määrävaikutuksia Rahkion tai Linturahkan vedenottamoille, varsinkaan, kun selvää pohjavesiyhteyttä ei ole maa-ainesten ottoalueen ja vedenottamoiden välillä. Mellilän Palon ottamon ja maa-ainesten ottoalueen välinen etäisyys on noin 1,9 km. Välissä on Lohja Ruduksen koko harjujakson poikki kaivama pohjavesijärvi. Ottamisalueelta pohjavesi virtaa Lohja Ruduksen pohjavesijärveen. Pohjaveden gradietti on ottamon ja ottamisalueen välillä vain noin 10 cm/km. Toisin sanoen pohjavesi virtaa alueella äärimmäisen hitaasti. Näin ollen vedenalainen kaivu ei voi muuttaa Mellilän Palon vedenottamoon päin virtaavan pohjaveden laatua eikä myöskään määrää, koska pohjaveden pintaa ei tulla alentamaan ottamistoiminnan aikana. SYKEn julkaisun Pohjavesialueiden kartoitus ja luokitus, Ympäristöopas 2009 mukaan tärkeällä pohjavesialueella tarkoitetaan aluetta, jota käytetään tai tullaan käyttämään 20 30 vuoden kuluessa vedenhankintaan. Kyseinen pohjavesialue on kartoitettu 1980-luvun alussa eli yli 30 vuotta sitten. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen tekemän Auranmaan vesihuollon kehittämissuunnitelman mukaan alueella ei ole käyttöä ainakaan vuoteen 2030 mennessä. Toisin sanoen alueen ei tulisi luokitusmääritelmän mukaisesti kuulua lainkaan luokkaan Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue. Suojelutarve on SYKEn oppaan mukaan suuri vain siinä tapauksessa, että alueen käyttötarve vedenhankinnan kannalta on tiedossa. Alue on jo nyt ollut varattuna vedenhankintaan 30 vuoden ajan ja on sitä edelleen, vaikka alueen läheisyydessä ei ole putkiyhteyttä eikä sellaista ole edes suunniteltu vuoteen 2030 mennessä, joka mahdollistaisi alueen käyttämisen varavesilähteenä tai pitkän aikavälin käyttötarpeisiin tai ennalta 3

arvaamattomiin tilanteisiin. Mellilän ja Marttilan vesijohtoverkostot ovat yhteydessä toisiinsa ja sitä kautta molemmilla on käytössä useita vedenottamoita eri pohjavesialueilla turvaamassa vesihuoltoa poikkeustilanteissa. Lisäksi nykyisten ottamoiden ottolupien ja antoisuuden puitteissa on mahdollista lisätä vedenottoa tarvittaessa. 4 Pohjaveden suojelu Ottamisalue sijaitsee vanhalla soranottoalueella, joka on kaivettu lähelle pohjaveden pintaa, joten alueella ei ole pohjavettä suojaavia maakerroksia. Alue ei ole metsittynyt eikä sillä kasva aluskasvillisuutta suojaamassa pohjavettä. Kaivu ei lisää avoinna olevaa sorakuoppien pinta-alaa. Vedenalaisen kaivun pinta-ala on noin 10 % nykyisten pohjavesijärvien ja -lampien pinta-alaan verrattuna. Kaivu ei siten muuta alueen nykytilaa huonompaan suuntaan pohjaveden suojelun kannalta varsinkin, kun sitä verrataan alueen nykykäyttöön motocross-ratana ja lähiasukkaiden romunkaatopaikkana. Ottamisalueen pohjoispuolella sijaitsee Lohja Ruduksen pohjavesijärvi ja alueen länsipuolella Huovintien vieressä Soraliike Suovisen kaivama pohjavesilammikko. Molemmilla pohjaveden pinnan alaisille maa-ainesten otoille on saatu aikanaan vesioikeuden luvat. Niissä on katsottu, ettei pohjaveden alapuolisesta maa-ainesten otosta ole haittaa Mellilän Palon vedenottamolle. Kaavoitus, POSKI-projekti ja vesienhoitosuunnitelma Ottamisalue sisältyy vahvistettuun seutukaavaan ja harjuseutukaavaan, joissa alue on merkitty suojeltavaksi pohjavesialueeksi. Loimaan seudun maakuntakaavaluonnoksessa ottamisalue kuuluu pohjavesialueeseen. Näiden rajauksissa ei ole kuitenkaan otettu huomioon em. Auranmaan vesihuollon kehittämissuunnitelmaa. Valtakunnallisessa pohjavesien ja kiviaineshuollon yhteensovittamisprojektissa (POSKI) vuodelta 2002 Mellilänharjun pohjavesialue on luokiteltu soranottoon soveltumattomaksi pohjavesi- ja maisema-arvojensa vuoksi. Auranmaan vesihuollon kehittämissuunnitelma on tehty vuonna 2008, eikä sitä ole otettu huomioon POSKI-projektissa. Maisema-arvoja alueella ei nykytilanteessa voida katsoa olevan. Maa-ainesten otolla ei ole suunnitelman mukaisesti tehtynä vaikutusta Kokemäenjoen Saaristomeren Selkämeren vesienhoitosuunnitelmassa esitettyjen pohjavettä koskevien tavoitteiden toteuttamisedellytyksiin.

5 Muut luontoarvot Alueella ei ole todettu harvinaisia tai uhanalaisia lajeja eikä lain suojaamia tai muutoin arvokkaita ympäristöjä. Alueelle on syntynyt ottotoiminnan seurauksena luontoarvoja muodostuneiden törmien ansiosta. Alueelta on tehty luontoselvitys. Maa-ainesten ottaminen Toiminnan aikainen pohjaveden suojelu Pohjaveden tarkkailu Maa-ainesten ottamisen tarkoituksena on ottaa alueelta hiekkaa ja soraa sekä myydä sitä rakentamisen tarpeisiin. Ottamisalueen pinta-ala on 5,93 ha. Ottamistoiminta ulotetaan tasolle +80,00 m. Pohjaveden pinta on alueella tasolla +85,00 m. Ottamistoiminta ulottuu osittain pohjaveden pinnan alapuolelle. Pohjavesilammikon pinta-ala tulee olemaan noin 2 ha. Kokonaisottomäärä on 145 000 m 3 ja ottamisaika kymmenen vuotta. Ottaminen tapahtuu pohjaveden pinnan yläpuolelta pyöräkuormaajalla ja alapuolelta laahakauhalla. Tukitoimintojen alue sijaitsee alueen etelä- ja länsiosassa, jonne varastoidaan otettu maa-aines. Koneet tankataan ottamisalueen ulkopuolella. Polttoaineita ei tulla varastoimaan alueella. Toiminnan loputtua alue siistitään ja rakenteet puretaan. Luiskat tehdään kaltevuuteen 1:2 tai loivemmiksi. Kaivualueelle syntyy vesiallas. Allas ei tule uimakäyttöön. Kaivualueiden vedenpinnan yläpuoliset osat maisemoidaan liittymään viereisten tilojen maisemointiin. Maisemointityöt saatetaan loppuun viimeistään 2 vuoden kuluttua maa-ainesten oton lopettamisen jälkeen. Alueelle mahdollisesti tarvittavaan murskauslupaan haetaan ympäristölupa. Henkilökunta huolehtii toiminnanaikaisesta pohjaveden suojelusta. Laitehäiriöt korjataan välittömästi ja tarvittaessa toiminta keskeytetään korjauksen ajaksi. Korjaukset tehdään ottamisalueen ulkopuolella. Havaituista poikkeamista ja vaaratilanteista ilmoitetaan välittömästi Loimaan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle sekä tarvittaessa ELYkeskukselle. Vahingot pyritään ehkäisemään ennakoinnilla ja aiheutuvat haitat minimoidaan. Öljyvahingoista ilmoitetaan Loimaan kaupungin öljyvahinkojen torjuntatyön vastuuhenkilölle sekä ELY-keskukselle. Alueelle varataan öljyntorjuntakalustoa. Polttoaineiden, öljyjen ja muiden haitallisten aineiden joutuminen maaperään estetään. Aineita ei varastoida alueella. Ulkopuolisten pääsy alueelle estetään ajoväylille asennettavin lukittavin puomein. Toiminnan vaikutusta pohjaveteen tarkkaillaan erikseen laadittavan tarkkailuohjelman mukaisesti, joka hyväksytetään ELY-keskuksella. Alueella on tehty Ruduksen toimesta useita vuosia pohjaveden laadun ja pinnan-

Alueen maisemointi ja jälkihoito Vaikutukset pohjaveteen ja vedenhankintaan Vaikutukset luonto-olosuhteisiin korkeuden tarkkailua, joka jatkuu toistaiseksi. Tarkkailussa ei ole havaittu muutoksia pohjaveden laadussa tai määrässä. Maasto muotoillaan jo työn aikana mahdollisuuksien mukaan. Alueelle ajo suunnitellaan suojakasvillisuutta hyväksi käyttäen Rahkiontien suuntaan. Alue soveltuu metsätalouskäyttöön. Metsän annetaan uudistua luontaisesti. Vesiallas mahdollistaa kunnan retkireitin paremman hyödyntämisen kauniina maisemana. Vesialtaan rannalle voidaan yleiskaavassa suunnitella alueita virkistyskäyttöön. Maa-ainesten otto ei vaikuta pohjaveden laatuun eikä määrään. Pohjaveden virtausnopeus pohjoiseen kohti Palon vedenottamoa on erittäin hidasta, vain muutama cm/vrk. Virtaus ottamisalueelta Palon vedenottamolle kestää siten vuosikausia ja pohjavettä purkautuu ennen ottamoa mm. länsipuolella lähellä Palon ottamoa olevalle Harmantinsuolle. Suolla on Vapon turpeenottoalue, jonka vaikutukset Palon ottamon veden laatuun saattavat olla merkittävästi suuremmat kuin 1,9 km:n päässä olevalla maanotolla. Ottamisalueen viereisen hakijan kaivaman pohjavesilammikon kaivun vaikutusten arviointi tehtiin vesioikeuskäsittelyä varten pohjaveden virtausmallin avulla. Kun ottamisaluetta ei ole otettu huomioon edes kriisiajan varauksena Auranmaan vesihuollon kehittämissuunnitelmassa, ei ottamisella ainakaan vuoteen 2030 mennessä ole merkitystä ko. vesihuoltoalueen vedenhankintatilanteeseen. Nyt haettavana oleva vesiallas ehtii olla kaivettuna kymmenen vuotta ennen alueen mahdollista vedenhankintatarvetta, jolloin mahdolliset vaikutukset ovat tasaantuneet ja palautuneet vähintään nykytilaan. Maaperätutkimuksissa todettu osittain pohjavesivirtauksen katkaiseva kalliokynnys maa-ainesten ottoalueen eteläpuolella vähentää Rahkion vedenottamon suuntaan virtaavan pohjaveden määrää. Kalliokynnyksen takia pääosa ottamisalueella muodostuvasta pohjavedestä purkautuu jo länsipuolella olevalle Kettusuolle. Lisäksi Rahkion ottamon vieressä olevalla laajalla Vapon turpeenottoalueella on huomattavasti suuremmat vaikutukset Rahkion vedenottamon vedenlaatuun ja mahdollisesti myös määrään. Suunnitelma-alue ei ole luonnontilainen harjualue, joten toiminnalla ei vähennetä alueen monimuotoisuutta. Alueella on tehty luontoselvitys. 6

7 Vaikutukset maisemakuvaan HAKEMUKSESTA TIEDOTTAMINEN Työn aikana alue on työmaa-aluetta, joka ei kuitenkaan edellytä metsän kaatoa, koska alue on jo avointa. Työmaa-alue ei näy kauaksi, koska suojaavan tienvarsipuuston annetaan kasvaa ja näkyvä osa on vain tiealueen kohta, joka sekin tekee mutkan näköesteeksi. Lopullinen maisema paranee, koska hoitamattomat sorakuopat maisemoidaan ja taustalla siintää vesi. Lopputilanne yhtenäistää alueen maisemakuvaa, maisematon sorakuoppa poistuu ja alueelle tulee kaunis lampi. Huovintie on kyseiseltä osaltaan täysin menettänyt merkityksenä historiallisena tienä. Ottamisalueen kuuluminen vahvistettuun seutukaavaan ja harjuseutukaavaan sekä maakuntakaavaluonnoksen pohjavesialueeseen eivät ole este suunnitelman mukaiselle maa-ainesten otolle. Valtakunnallisessa pohjavesien ja kiviaineshuollon yhteensovittamisprojektissa (POSKI) alueen uudelleen muotoilua pidetään tarpeellisena. Ottamisalueella 2010 kartoitusta tehneen Sokka-projektin mukaan olisi eduksi siivota alueen pienet kaivualueet, joihin ottoaluekin kuuluu. Aluehallintovirasto on vesilain 11 luvun 7, 10 ja 11 :ssä säädetyllä tavalla kuuluttamalla asiasta aluehallintovirastossa ja Loimaan kaupungissa varannut tilaisuuden muistutusten tekemiseen ja mielipiteiden esittämiseen hakemuksen johdosta viimeistään 8.2.2013. Kuulutus on erikseen lähetetty asiakirjoista ilmeneville asianosaisille. Aluehallintovirasto on vesilain 11 luvun 6 :n mukaisesti pyytänyt hakemuksen johdosta lausunnot Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelta sekä Loimaan kaupungilta ja Loimaan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselta. MUISTUTUKSET, VAATIMUKSET JA MIELIPITEET 1) Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on lausunut, että lupaa haetaan pohjaveden pinnan alapuoliseen maa-ainesten ottamiseen. Suunnitelmaalueen pinta-ala on 5,93 ha ja kaivualueen 4,2 ha. Otettavan aineksen määrä on 150 000 m 3 ja kaivuaika 10 vuotta. Varsinais-Suomen ELY-keskus on antanut samaa aluetta koskevan aiemman lausunnon 1.9.2010 (VARELY/287/07.02/2010) koskien Soraliike Suovinen Ay:n ja Rudus Oy:n yhdessä suunnittelemaa laajempaa maanottohanketta. Etelä-Suomen aluehallintovirasto myönsi 22.8.2011 hakijoille päätöksellään nro 167/2011/4 luvan pohjavedenpinnan yläpuoliseen maa-

aineksen ottamiseen siten, että pohjavedenpinnan päälle jää vähintään neljän metrin suojakerros. Hakemuksen tarkoittama alue on vanha sorakuoppa, joka on osittain metsittynyt. Kuopan reuna-alueet on loivennettu ja ne liittyvät osittain viereisen Rudus Oy:n vireillä olevaan maanottosuunnitelmaan, jossa pohjavedenpinnan päälle jätetään neljän metrin suojakerros. Pohjavesiolosuhteet Ottamisalue sijaitsee Melliänharjun tärkeällä pohjavesialueella (luokka I) pohjaveden varsinaisella muodostumisalueella. Pohjavesialue on osa Köyliöstä Koskelle ulottuvaa yhtenäistä harjujaksoa, joka on jaettu pohjavesialueisiin käytettävissä olevien tutkimustietojen mukaisten pohjaveden virtaussuuntien perusteella. Hakemuksen tarkoittama alue on aiemmin luokiteltu Linturahkan pohjavesialueeseen kuuluvaksi, mutta pohjavesialueiden rajan paikkaa on muutettu 8.2.2010 ottamisalueen eteläpuolella tehdyissä rakenneselvityksissä havaitun, mahdollisena vedenjakajana toimivan kalliokohouman perusteella. Tutkimusten perusteella Mellilänharjun tai Lintuharjun pohjavesialueilla tai niiden välisellä alueella ei ole havaittu kokonaan harjun hydraulisen yhteyden katkaisevia kalliokynnyksiä ja pohjavesimuodostumassa olevat kalliokynnykset ja hienoainespitoiset maakerrokset ohjaavat paikallisesti pohjaveden virtausta. Välittömästi hakemuksen tarkoittaman alueen luoteis länsipuolella on pohjavedenpinnan yläpuolelle ulottuva paikallinen kalliokohouma, joka ohjaa pohjaveden virtausta alueella. Mellilänharjulla Loimaan kaupungissa Palon vedenottamo on noin 1,8 kilometrin päässä ottamisalueesta luoteeseen. Linturahkalla Marttilan kunnan Rahkion vedenottamot ovat noin 3,6 kilometrin ja 4,4 kilometrin päässä ottamisalueesta kaakkoon ja alueelle on valmisteltu myös uutta vedenottoa. Pohjaveden päävirtaussuunta Mellilänharjun pohjavesialueella on yleensä kaakosta luoteeseen kohti Palon ottamoa ja Lintuharjun pohjavesialueella luoteesta kaakkoon kohti Rahkion ottamoita. Paikallinen virtaus voi tapahtua myös esimerkiksi läheisille suoalueille. Lausuntopyynnön kohteena olevan soranottoalueen nykyinen maanpinta vaihtelee pääosin tasolla +87,5 +90,9 m. Pohjavedenpinnan tasoksi on ilmoitettu noin +85,0 m. Pohjavedenpinnan päällä tällä hetkellä olevaa noin 2,5 5 metrin suojakerrosta voidaan pitää pohjaveden suojaamisen ja alueen metsittymismahdollisuuksien kannalta riittävänä, kun otetaan huomioon alueen aiempi käyttö soranottoalueena. Suunniteltu kaivutaso ulottuu alimmillaan tasolle +80,0 m eli noin viisi metriä pohjavedenpinnan alapuolelle. Maa-ainesten ottoa koskevat selvitykset Alueella voimassa olevassa Varsinais-Suomen vahvistetussa harjuseutukaavassa vuodelta 1992 on ottamisaluetta koskevat maa- ja metsätalousvaltaisen alueen (M) ja pohjavesialueen (pv) varaukset. Läheisyydessä 8

kulkee kulttuurihistoriallisesti arvokas tie (S), ohjeellinen ulkoilu- ja virkistysreittilinjaus ja kantatie. Loimaan seudulla toteutettiin vuosina 1997 2001 harjuympäristön kunnostushanke, jonka tavoitteena oli vanhojen ennen maa-aineslakia syntyneiden maa-ainesten ottoalueiden kunnostus ja maisemointi sekä niihin liittyvien luvanvaraisten maa-ainestenottoalueiden maisemoinnin yhteensovittaminen. Hankkeeseen liittyvässä maisemoinnin yleissuunnitelmassa lausuntopyynnön kohteena olevalle soranottoalueelle on suositeltu tehtäväksi lähinnä jyrkkien reunaluiskien loivennuksia ilman uusien lammikoiden kaivamista. Valtakunnallisessa pohjavesien ja kiviaineshuollon yhteensovittamisprojektissa (POSKI) vuodelta 2002 Linturahkan ja Mellilänharjun pohjavesialueet on luokiteltu soranottoon soveltumattomaksi pohjavesi- ja maisemaarvojensa takia. POSKI-projektissa soranottoon soveltumattomiksi luokiteltiin muun muassa pohjavesialueet, joilla vesilain ja maa-aineslain kriteerien perusteella arvioitiin maa-ainesten oton olevan suuri riski pohjaveden puhtaudelle ja vaikeuttavan vedenhankintaa. Hakemuksen tarkoittama sorakuoppa on kartoitettu ja sen kunnostustarve on arvioitu osana valtakunnallista SOKKA-hanketta, joka Varsinais- Suomessa toteutettiin elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen (entinen Lounais-Suomen ympäristökeskus) ja Varsinais-Suomen liiton yhteistyönä. Lounais-Suomen SOKKA-hankkeen tulokset valmistuivat keväällä 2010. Kartoitustulosten perusteella lausuntopyynnön kohteena oleva alue on arvioitu pääosin jo metsittyneeksi. SOKKA-hankkeen tulosten mukaan kaivualueilla olevilla sorakuopilla ei ole todettu olevan enää merkittävää kunnostustarvetta. Ennen pohjavesialueiden välisen rajan siirtoa SOKKA-hankeessa lasketut sorakuoppien pinta-alat olivat Mellilänharjun pohjavesialueella 39 % pohjaveden muodostumisalueen ja 24 % koko pohjavesialueen pinta-alasta sekä Linturahkan pohjavesialueella 29 % muodostumisalueen ja 16 % koko pohjavesialueen pinta-alasta. Olemassa olevien sorakuoppien määrä molempien pohjavesialueiden pinta-alasta on merkittävä. Soranoton vaikutukset pohjaveteen Ympäristöministeriö on antanut ohjeita maa-aineslain sääntelystä ja järjestämisestä maa-ainesten ottamista, jälkihoitoa ja kestävää käyttöä koskevissa oppaissa, joista viimeisin päivitetty opas on julkaistu vuonna 2009 "Maa-ainesten kestävä käyttö". Pohjaveden suojelua koskevat valtakunnalliset linjaukset perustuvat laajoihin 1980-luvulla alkaneisiin tutkimuksiin soranoton pohjavesivaikutuksista. Tutkimustulosten perusteella soranoton haitalliset vaikutukset pohjaveteen ovat yleensä sitä suuremmat, mitä enemmän pohjavesialueesta on ottamisaluetta, mutta vaikutukset kuitenkin on arvioitava aina tapauskohtaisesti. Soranottoalueen sijoittaminen pohjavesialueelle edellyttää pääsääntöisesti, että pohjavedenpinnan yläpuolelle voidaan kaivun yhteydessä jättää riittävät, olosuhteista riippuen 3 6 metrin vahvuiset maakerrokset pohjaveden suojaksi. 9

Vanhojen ottamisalueiden kunnostustarve kohdistuu pääsääntöisesti maisemakuvan siistimiseen, turvallisuuden parantamiseen sekä pohjaveden suojelutoimiin. Ympäristöministeriön ohjeiden mukaan pohjavesialueille syntyneet lammikot pyritään erityisen pohjavesiriskinsä takia ensisijaisesti täyttämään. Ellei täyttäminen ole mahdollista, voidaan selvittää tarkemmin lammikoiden ja pohjaveden pintaan ulottuvien kohtien syventämis- ja yhdistämismahdollisuuksia, koska lammikon koolla, syvyydellä ja sijainnilla on todettu olevan vaikutusta lammikon veden laatuun. Valtakunnallisissa, pitkän aikavälin tutkimuksissa soranoton on todettu lisäävän pohjaveden likaantumisriskiä. Pohjaveden laadun turvaamisessa maan pintakerroksella on keskeinen merkitys, koska sade- tai sulamisveden koostumus muuttuu merkittävästi luonnontilaisessa maaperässä. Maan ylin osa eli maannoskerros sitoo haitallisia aineita ja maannoskerroksen alapuolella vajoveden koostumuksen vaihtelut vähenevät. Luonnontilaisen pintakerroksen ja kasvillisuuden poistaminen lisää pohjaveden likaantumisriskiä, ainepitoisuuksia ja pohjaveden pinnan korkeuden vaihteluita sekä aiheuttaa maaperän eroosiota. Soran ottamisalueilla pohjaveden muodostuminen lisääntyy, koska veden pintavalunta alueelta pois vähenee. Pohjaveden pinnan kohoamisen seurauksena pohjavettä suojaavan yläpuolisen maakerroksen paksuus vähenee, mikä lisää pohjaveden likaantumisriskiä. Soran ottamisen haitalliset vaikutukset pohjaveteen ovat yleensä sitä suuremmat, mitä enemmän pohjavesialueesta on ottamisaluetta. Jos ottamisalueiden pinta-ala on yli 30 % pohjavesialueesta, voidaan tehtyjen tutkimusten perusteella arvioida niiden aiheuttavan potentiaalisen riskin pohjaveden laadulle. Pohjavettä suojaavan maakerroksen poistaminen kokonaan ja kaivun ulottaminen pohjaveden pinnan alapuolelle lisää pohjaveden likaantumisriskiä. Pohjavesilammikoiden on valtakunnallisissa tutkimuksissa todettu pitkällä aikavälillä vaikuttavan esimerkiksi lammikon ympäristön pohjaveden lämpötilaan, veteen liuenneen hapen määrään, happamuuteen sekä hiilidioksidi-, bikarbonaatti-, kalsium-, sulfaatti- ja piihappopitoisuuksiin. Lammen vaikutus pohjaveteen riippuu paikallisista olosuhteista, muun muassa lammen osuudesta muodostuman pohjavettä johtavasta osasta. Pohjaveden likaantumisherkkyys, bakteerien ja virusten kulkeutumisriski pohjaveteen, ilmaperäisen laskeuman vaikutukset, kaivutoimintaan liittyvien koneiden ja laitteiden pito pohjavesialueella sekä jälkikäyttöön liittyvät likaantumisriskit lisääntyvät merkittävästi, kun kaivu ulotetaan lähelle pohjaveden pintaa tai sen alapuolelle. Lisäksi lammikon kohdalla pohjavesialueen hyväksikäyttömahdollisuudet vedenhankinnassa häviävät. Lausuntopyynnön kohteena olevalla alueella kaivu on suunniteltu pohjaveden pinnan alapuolelle ulottuvaksi ja se koskisi aiemmin soranottokäytössä ollutta aluetta, jolla tällä hetkellä riittävät maakerrokset suojaavat pohjavettä. Hakemuksessa vertailukohteena mainitun Mellilänharjun pohjavesialueella olevan Rudus Oy:n pohjavedenpinnan alapuolisen soranoton pohjavesivaikutukset ovat tarkkailutulosten perusteella havaittavissa havaintopisteissä veden kohonneena lämpötilana ja liuenneen hapen korkeahkona pitoisuutena sekä lammikossa kaivun aikana havaittavana veden samentumisena. Tiedossa ei ole, että lammikkojen läheisyydessä olisi toistaiseksi 10

tapahtunut öljyvahinkoja tai muita pilaavien aineiden pääsyä pohjaveteen. Lammikon pitkäaikaisvaikutuksista pohjaveteen ei ole vielä tietoa. Pohjavesialueiden luokitus ja sen merkitys soranoton kannalta Pohjavesien suojelemiseksi ympäristöhallinto on valtakunnallisesti kartoittanut ja luokitellut pohjavesialueita 1970-luvulta lähtien. Vuosina 1970 ja 1977 käynnistyneissä pohjavesialueiden luokituksen ensimmäisessä ja toisessa vaiheessa luokiteltiin ainoastaan tärkeät pohjavesialueet ja luokitteluperusteena oli hakemuksessa mainittu noin 30 vuoden yhdyskuntien tai teollisuuden vedentarve. Vuonna 1988 käynnistyi Pohjavesialueiden kartoitus ja luokitus -projekti. Tärkein ero aiempiin kartoituksiin oli, että enää ei alueita rajattaessa tarkisteltu pohjaveden vedenhankinnallista tarvetta jollakin tietyllä tulevaisuuden ajanjaksolla, vaan yksittäisen pohjavesialueen vedenhankintakelpoisuutta arvioitaessa päähuomio oli alueen hydrogeologisessa soveltuvuudessa vedenhankintaan. Tiedossa olevat vedenhankintatarpeet otettiin huomioon alueiden luokittelussa. Pohjavesialueet luokiteltiin vedenhankintaa varten tärkeisiin (I luokka), vedenhankintaan soveltuviin (II luokka) ja muihin pohjavesialueisiin (III luokka). Tätä 1990-luvun alussa valmistunutta kartoitusja luokitustyötä on myöhemmin täydennetty mm. vedenhankintaan, POSKIprojektiin sekä pohjavesien rajausten tarkistamiseen liittyvien tutkimusten avulla. Pohjavesialueiden luokitus perustuu sekä hydrogeologisiin seikkoihin että muodostuman mahdolliseen yhdyskuntien vedenhankintakäyttöön. Pohjavesialueen raja osoittaa sitä aluetta, jolla on vaikutusta akviferin veden laatuun tai muodostumiseen nykyisestä tai suunnitellusta vedenhankintakäytöstä riippumatta. Pohjavesialueeksi rajataan koko pohjaveden kyllästämä ja vettä hyvin johtava, hydraulisesti yhtenäinen hiekka- ja soramuodostuma, joka voi antaa käyttökelpoisia määriä vettä. Pohjavesialueen pohjaveden suojelun kannalta sekä vedenhankintaa varten tärkeiden (I luokka) että vedenhankintaan soveltuvien (II luokka) pohjavesialueiden laadullinen tai määrällinen heikentäminen on kiellettyä. Johtopäätökset Edellisen perusteella Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on katsonut, että pohjavedensuojelun kannalta lupaa pohjavedenpinnan alapuolelle ulottuvalle maa-ainesten ottamiselle ei tule myöntää, kun otetaan huomioon alueen sijainti ympäristöhallinnon luokittelemalla pohjavesialueella, pohjavesialueella jo toteutunut laajaalainen soranotto, ottamisalueen nykyinen tila ja pohjavedenpinnan päällä olevat riittävät suojamaakerrokset sekä valtakunnallisiin pitkäaikaisiin tutkimuksiin perustuvat, tiedossa olevat pohjavedenpinnan alapuoliseen soranottoon liittyvät riskit pohjavedelle. 2) Loimaan kaupungin ympäristölautakunta on lausunut, että suunniteltu maa-ainesten ottohanke aiheuttaa toteutuessaan huomattavia vaikutuksia ympäristössä mm. pohjavesiriskien kannalta. Maa-ainesten otto pohja- 11

veden pinnan alapuolelta siten, että alueelle muodostuu kaksi laajaa pohjavesiallasta, muuttaa pohjaveden käytännössä pintaveden kaltaiseksi. Pohjavesi altistuu pilaantumiselle ja sen laatu heikkenee. Tällaiseen pohjavesivarantojen heikentämiseen ei tulisi ryhtyä ennen kuin on varmasti tiedossa, ettei kyseisen alueen pohjavettä tulla jatkossa tarvitsemaan. Mellilän harjualuetta koskeva osayleiskaavatyö keskeytettiin kaupunginhallituksen päätöksellä 8.3.2010. Alueen käyttö tulisi tutkia tarkemmin riittävillä selvityksillä, jotka olisivat osa kaavaprosessia ja ottotoimintaa tulisi tarkastella kokonaisvaltaisemmin. Linturahkan alueelle tulee laatia soranoton yleissuunnitelma ja kunnostussuunnitelma. Hakemuksen tarkoittama sorakuoppa on kartoitettu ja sen kunnostustarve on arvioitu osana valtakunnallista SOKKA-hanketta, jonka tulokset Lounais-Suomen osalta valmistuivat keväällä 2010. Kyseisellä alueella maisemointitarve liittyy lähinnä reunaluiskien loiventamiseen ja romujen poistoon. Etelä-Suomen aluehallintoviraston vesilain mukaisessa päätöksessä 22.8.2011, joka koskee myös kiinteistöä Hiekkala RN:o 4:74, on arvioitu laajempaa aluetta koskevan hankkeen pohjavesiriskit ja annettu määräykset pohjaveden suojelemiseksi. Pohjavedenpinnan päälle jätetään neljän metrin vahvuinen suojakerros. Päätöstä ei ole syytä muuttaa tilan Hiekkala RN:o 4:74 osalta. Rudus Oy:n maa-aineslupahakemus Pesänsuon kylän tiloilla Mattila RN:o 2:44, Mattila I RN:o 2:43 ja Soraharju RN:o 4:64 on ympäristölautakunnassa vireillä. Hakemuksen mukaan alueelta on tarkoitus ottaa maa-aineksia siten, että pohjavedenpinnan yläpuolelle jää 4 metrin suojakerros. Tässä hakemuksessa tilan Soraharju RN:o 4:64 eteläpuoleisena rajanaapurina oleva Hiekkala RN:o 4:74 on otettu mukaan vain luiskanvaihtosopimuksen osalta. 12 HAKIJAN SELITYS Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen lausunnosta hakija on todennut, että ELY-keskuksen lausunnossa on laajasti selvitetty yleisellä tasolla maanoton mahdollisia haitallisia vaikutuksia pohjavesioloihin sekä kerrottu laajasti pohjavesialueiden kartoituksesta ja luokituksesta. ELY-keskus ei kuitenkaan ota kantaa lupahakemuksessa esitettyyn selvitykseen, jossa ko. alueen pohjavesiluokitusperusteita on verrattu SYKE:n laatimaan luokitusohjeeseen. ELY-keskus ei perustele kielteistä kantaansa pohjavedenpinnan alaiseen maanottoon vesilain tai maa-aineslain perusteella. ELY-keskus ei ota kantaa hakemuksessa esitettyyn vedenhankinnan yleissuunnitelmaan, joka on ELY-keskuksen itse laatima ja jossa maanottoaluetta ei ole varattu vedenhankintaan. Alueelle tehtyjä pohjaveden virtausmalleja tai niiden tuloksia ei ELY-keskuksen lausunnossa mainita lainkaan. ELY-keskuksen mukaan alueella on tällä hetkellä riittävät maakerrokset suojaamaan pohjavettä. Alueella on maa-aineksia otettu aikaisemman luvan mukaisesti 1 2 metrin päähän pohjaveden pinnasta. Näin ollen ELY-

keskuksen lausunnossa on ristiriita, kun se vaatii 4 metrin suojakerroksia pohjaveden yläpuolelle. ELY-keskus ei mainitse lainkaan ELY-keskuksen alueelle kuntien kanssa yhteistyössä tekemäänsä vedehankinnan yleissuunnitelmaa, joka ulottuu vuoteen 2030 saakka. Suunnitelmasta on lupahakemuksessa yksityiskohtainen selvitys. Yleissuunnitelman mukaan aluetta ei ole varattu kuntien vedenhankintaa varten eikä alueella ole nähtävissä edes pitkälle tulevaisuudessa kasvavaa vedentarvetta. Mellilän alueella vesijohtoon liittymisprosentti on jo nyt 99 %. Pohjavesialueet on kartoitettu vain ja ainoastaan yhdyskuntien vedenhankintaa varten. ELY-keskuksen lausunnossa ei kuitenkaan tuoda mitenkään esille, että ko. aluetta tarvittaisiin vedenhankintaan. ELY-keskuksen vuoteen 2030 saakka ulottuva vedenhankinnan yleissuunnitelma ei osoita, että ko. aluetta tarvittaisiin yhdyskuntien vedenhankintaan. Tämän takia ELYkeskuksen lausunnossa ei pohjaveden pinnan alaiselle maanotolle kielteistä kantaa perustellakaan vedenhankinnalla, vaan ainoastaan sillä, että alue on luokiteltu pohjavesialueeksi. Ko. alue on merkitty I-luokan pohjavesialueeksi, vaikka vesihuollon yleissuunnitelman mukaisesti sitä ei tulla tarvitsemaan vedenhankintaan. SY- KE:n Pohjavesialueiden kartoitus ja luokitus -oppaassa (Ympäristöopas 2009) pohjavesialueiden luokituksesta kerrotaan seuraavaa: Pohjavesialueiden luokituksen avulla on pyritty ja pyritään edistämään yhdyskuntien ja haja-asutuksen vedenhankintaa. Vesihuollon varmistamiseksi kunnat ja vesihuoltolaitokset tarkistavat määräajoin vedenhankintasuunnitelmiensa ohella myös vesihuollon erityistilanteiden vedenhankintasuunnitelmat sekä kehittävät haja-asutuksen vesihuoltoa. Saman oppaan mukaan luokalle tärkeä pohjavesialue annetaan seuraava määritelmä: Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue, luokka I Määritelmä: Alue, jonka pohjavettä käytetään tai tullaan käyttämään 20 30 vuoden kuluessa tai muutoin tarvitaan esimerkiksi vesihuollon erityistilanteissa varavedenottoon vedenhankintaa varten liittyjämäärältään vähintään 50 ihmisen tarpeisiin tai enemmän kuin keskimäärin 10 m 3 /d. Erityisperustein pienempiäkin vedenottamoita palvelevia alueita voidaan merkitä tähän luokkaan kuuluviksi. Luokkaan I kuuluva alue voi käsittää koko pohjavesialueen tai vedenhankinnan kannalta tarpeellisen osa-alueen. Selitys. Vedenhankintaa varten tärkeäksi pohjavesialueeksi luokitellaan pohjavesialue, jonka pohjavettä tullaan suunnitelmien mukaan 20 30 vuoden kuluessa tai muutoin tarvitaan vedenhankintaan. Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue voi käsittää koko pohjavesialueen tai sen osia, jotka ovat vedenhankinnan kannalta tarpeellisia. Ve- 13

denhankintaa varten tärkeän pohjavesialueen ulkopuolelle voidaan jättää esiintymän sellaiset osat, joita ei käytetä tai tulla käyttämään vedenhankintaan. Hakijan mukaan edellä esitetyn perusteella kyseessä ei ole tärkeä pohjavesialue, vaan osa siitä, koska alue on varsin perusteellisesti tutkittu, se on ollut tärkeänä pohjavesialueena jo yli 30 vuotta ja sitä ei ole vedenhankinnan yleissuunnitelmassa osoitettu yhdyskuntien vedenhankintakohteeksi Edellä mainittu SYKE:n opas määrittelee luokan II ja III pohjavesialueet seuraavasti: Vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue, luokka II Määritelmä. Alue, joka soveltuu yhteisvedenhankintaan, mutta jolle ei toistaiseksi ole osoitettavissa käyttöä yhdyskuntien, haja-asutuksen tai muussa vedenhankinnassa. Luokkaan II kuuluva alue käsittää yleensä yhtenäisen pohjavesialueen tai suojelun kannalta tarpeelliset osa-alueet. Muu pohjavesialue, luokka III Määritelmä. Alue, jonka hyödyntämiskelpoisuuden arviointi vaatii lisätutkimuksia vedensaantiedellytysten, veden laadun tai likaantumis- tai muuttumisuhan selvittämiseksi. Selitys. Kartoitukseen on sisällytetty kaikki alueet, joilla voi olla hyödyntämiskelpoista pohjavettä. Hyödyntämiskelpoiseksi luokitellaan sellaiset pohjavedet, jotka ovat puhdistamiskelpoisia. Alue, jolta saatavissa oleva vesi ei ole puhdistamiskelpoista tai joka on vedenottoon muuten soveltumaton, voidaan jättää luokittelematta. Hakijan mukaan pohjavedenpinnan alaista ottokieltoa ei voida myöskään perustella sillä, että alue tulisi varata pitkän aikavälin käyttötarpeita tai ennalta arvaamattomia tilanteita varten, koska ELY-keskuksen vedenhankinnan yleissuunnitelmassa ei ole tällaista varausta tehty ja kuntien vesijohtoverkot ovat toisiinsa liittyneitä siten, että kaikissa tapauksissa on vettä aina saatavilla. Tällainen epämääräiseen tulevaisuuteen varaaminen johtaisi siihen, että millään sorahiekka-alueella ei voitaisi sallia pohjavedenpinnan alaista maanottoa. Näin on kuitenkin monella alueella tehty, mm. viereisillä Rudus Oy:n ja hakijan alueilla. Alueen hydrogeologiasta hakija on lausunut, että samaan harjujaksoon kuuluvan Mellilän Palon ottamon ja maanottoalueen välinen etäisyys on noin 1,9 km. Välissä on Lohja Ruduksen koko harjujakson poikki kaivama pohjavesijärvi. Hakemuksen tarkoittamalta alueelta pohjavesi virtaa vain osittain tähän Lohja Ruduksen pohjavesijärveen. Näin ollen vedenalainen kaivu ei voi muuttaa Mellilän Palon vedenottamoon päin virtaavan pohjaveden vedenlaatua tai määrää ainakaan haitallisessa määrin. 14

Pohjavesiyhteyden etelään kohti Rahkion ottamoa (etäisyys hankealueelta yli 5 km) katkaisee ELY-keskuksen laatimaan pohjavesialuekarttaan merkitty pohjavesialueet jakava kalliokynnys. Hakija on liittänyt hankkimansa asiantuntijalausunnon ko. kalliokynnyksestä. Siinä esitetty tulkinta ja sitä varten tehdyt maatutkaluotaukset ja kairaukset osoittavat, että pohjavesivirtaus ottamisalueelta tapahtuu pääosin harjualueen reunalla olevalle Kettusuolle. Lisäksi ko. lausunnossa on todettu etelään päin mentäessä harjuytimessä olevan hienoja pohjavesivirtauksia hidastavia ja ohjaavia kerroksia. Hakijan liittämään karttaan on merkitty nykyiset pohjavesialuerajat, joiden mukaan hankealue sijaitsee nyt Mellilänharju -nimisellä pohjavesialueella ja Linturahkan pohjavesialue alkaa karttaan merkitystä katkoviivasta etelään. Lisäksi on selvää, että hyvin kapeassa harjussa pohjavesi purkautuu monin paikoin tihkupintoina alueen reunoille sekä reuna-alueille kaivettuihin ojiin. On siis käytännössä mahdotonta, että hankealueen vesipartikkelit koskaan joutuisivat Palon ottamolle 1,9 km:n päähän tai Rahkion ottamolle 5,3 km:n päähän. Mainittakoon, että Marttilan kunta on jättänyt aluehallintovirastolle hakemuksen uuden Linturahkan vedenottamon käyttöönottamiseksi, johon ottamoon on tarkoitus tulevaisuudessa keskittää kunnan pääasiallinen vedenotto. Ottamo sijaitsee 1,5 km:n päässä Rahkion ottamosta etelään eli 6,8 km:n päässä maanottoalueesta. ELY-keskuksen lausunnossa on virheellisesti etäisyydeksi Rahkion ottamolle ilmoitettu 3,6 km. Kyse on ilmeisesti ollut Ruduksen vuonna 2010 tekemän hakemuksen eteläisen reunan etäisyydestä. Kaivun vaikutuksesta veden laatuun hakija on todennut, että ELYkeskuksen lausunnosta saa sen vaikutelman, että pohjaveden laatu on muuttunut koko pohjavesialueella. Todellisuudessa Ruduksen tekemän pohjavesitarkkailutulosten perusteella (Ruduksen ja hakijan yhteishakemus 2010) vain pohjavesilammikon välittömässä läheisyydessä olevassa yhdessä havaintoputkessa on todettu pohjavedessä lämpötilan ja happipitoisuuden nousua. Mitään muita normaalista poikkeavia muutoksia ei ole havaittu vuosia kestäneessä tarkkailussa. ELY-keskus on painottanut riittävän 3 6 m:n suojakerroksen paksuutta ja perustellut tätä 1980-luvulla alkaneella Maanoton vaikutus pohjaveteen - tutkimuksilla. ELY-keskus ei kuitenkaan mainitse lainkaan vuosina 1998 2002 tehtyä valtakunnallista TEMU-tutkimusta, jossa myös ELY-keskus on ollut itse mukana. Päätulos oli se, että veden imeytyessä maaperään, puhdistumista ei tapahdu vajovesikerroksessa, vaan vedellä kyllästyneessä varsinaisessa pohjavesikerroksessa. Tämä on selvää jo siksi, että veden vertikaali virtausnopeus maaperässä on yleissäännön mukaan noin kymmenen kertaa suurempi kuin veden horisontaalinen nopeus, joka ko. alueella on vain muutamia senttimetrejä päivässä. Palon vedenottamon ja hankealueen välinen gradientti on vain noin 10 cm kilometrin matkalla. ELY-keskus ei lausunnossaan ole kertonut, mihin vesilain kohtaan hankkeelle kielteinen kanta perustuu. Vesilain 3 luvun 2 :n mukaan vesitaloushankkeella on oltava lupaviranomaisen lupa, jos se voi muuttaa vesistön 15

asemaa, syvyyttä, vedenkorkeutta tai virtaamaa, rantaa tai vesiympäristöä taikka pohjaveden laatua tai määrää, ja tämä muutos kohdan 2) mukaan aiheuttaa luonnon ja sen toiminnan vahingollista muuttumista taikka vesistön tai pohjavesiesiintymän tilan huononemista tai kohdan 5) mukaan hanke olennaisesti vähentää tärkeä tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuutta tai muuton huonontaa sen käyttökelpoisuutta taikka muulla tavalla aiheuttaa vahinkoa tai haittaa vedenotolle tai veden käytölle talousvetenä. Hakijan mukaan lupa toisin sanoen voidaan myöntää, vaikka laissa mainittuja haittoja aiheutettaisiin. On kuitenkin vaikea nähdä, miten varsin suppea-alaisen 2 hehtaarin lammikon kaivaminen voisi aiheuttaa edellä vesilaissa mainittuja haittoja, kun alueella on jo otettu yhteensä yli miljoona kuutiota soraa ja hiekkaa pohjaveden pinnan alapuolelta. ELY-keskuksen lausunnossa viitataan harjuseutukaavassa olevaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen tiehen eli Huovintiehen. Hakemuksen liitteenä olevista valokuvista selviää, että kyseessä ei todellakaan ko. alueella ole mistään historiallisesti säilytettävästä tiestä, vaan levennetystä ja ojitetusta soratiestä. Tätä käyttävät mm. Vapon turvetuotantoalueen ja paikallisten soranottajien rekka-autot, jotka eivät pysyisi millään museotiellä ajamaan ja ohittamaan toisiaan. Loimaan kaupungin ympäristölautakunnan lausunnosta hakija on todennut, että lautakunnan mukaan maa-ainesten otto voidaan toteuttaa, mikäli on varmasti tiedossa, ettei kyseisen alueen pohjavettä tulla jatkossa tarvitsemaan. Lausunnossa ei mainita Auranmaan vesihuollon yleissuunnitelmaa, jossa aluetta ei ole osoitettu tarvittavan vedenhankintaan. Ympäristölautakunta ei ole esittänyt mitään tarvetta alueen vedenhankintatarpeesta. Ympäristölautakunta on esittänyt, että alueen käyttö ennen maanottoluvan myöntämistä tulisi tutkia tarkemmin sellaisilla selvityksillä, jotka olisivat osa kaavaprosessia ja että Linturahkan alueelle tulee laatia soranoton yleissuunnitelma ja kunnostussuunnitelma. Loimaan kaupunki on kuitenkin itse keskeyttänyt alueella käynnistetyn osayleiskaavatyön 2010. Tällaisia kaavoitusta tai vastaavia laajoja alueita koskevia vaatimuksia ei voida asettaa maa-ainesten ottoluvan ehdoksi, vaan niiden tekeminen lain mukaan kuuluu kaupungille, toisin sanoen kaavoitus tai soranoton yleissuunnitelman laatiminen. Yksityisten yrittäjän tai maanomistajan on toisaalta mahdotonta lähteä kaavoittamaan tai tekemään yleissuunnitelmia muiden omistamille alueille. Kaavoituksen keskeyttäminen alueella sen sijaan kertoo siitä, että kaupungilla ei ole mitään suunnitelmia eikä tarvetta alueen käyttöön. Kaavoitushan antaa mahdollisuuden suojata mm. vedenhankintaa varten varatut alueet. Mainittakoon, että Ruduksen pohjavesilammikon kaivuun perusteena oli alueen saaminen virkistyskäyttöön, jossa se nykyisin onkin ollut jo useamman vuoden. Uuden lammikon kaivaminen ja alueen siistiminen eivät ainakaan huononna alueen virkistyskäyttöarvoa tai merkittävästi vaikeuta mahdollista kaavan laatimista tulevaisuudessa. 16

ALUEHALLINTOVIRASTON RATKAISU Ympäristölautakunta on vaatinut tehtäväksi lisäselvityksiä alueelle kertomatta kuitenkaan, millaisia selvityksiä. Onhan alueella tehty mm. perusteellinen harjun rakenneselvitys täydennyksineen ja kaksi pohjaveden virtausmallia ja lisäksi virtausmalli Palon vedenottamon lähellä olevalle VA- PO:n turpeenottoalueelle sekä vedenhankinnan yleissuunnitelma ja harjuseutukaava ja lisäksi EU-harjukunnostusprojektin yhteydessä on tehty maisemointi- ja virkistyskäyttösuunnitelma. Yhteenvetona edellä esitetystä hakija on todennut seuraavaa: 1) Hanke sijaitsee alueella, jonka tarvetta vedenhankintaan ei ole osoitettu. 2) Hankkeelle voidaan myöntää lupa vesilain 3 luvun 4 :n perusteella, koska 1) hanke ei sanottavasti loukkaa yleistä tai yksityistä etua ja 2) hankkeesta yleisille tai yksityisille eduille saatava hyöty on huomattava verrattuna siitä yleisille tai yksityisille eduille koituviin menetyksiin. 3) Hakemuksessa kohdissa Suunniteltu maa-aineksen ottaminen ja Tarkkailutoimenpiteet esitetyillä toimenpiteillä voidaan turvata pohjaveden puhtaana pysyminen. 17 Luparatkaisu Aluehallintovirasto hylkää hakemuksen Perustelut Ottamisalue sijaitsee Melliänharjun tärkeällä pohjavesialueella (luokka I) pohjaveden varsinaisella muodostumisalueella. Hankealue on aiemmin luokiteltu kuuluvan Linturahkan pohjavesialueeseen, mutta pohjavesialueiden rajan paikkaa on muutettu 8.2.2010 ottamisalueen eteläpuolella tehdyissä rakenneselvityksissä havaitun, mahdollisena vedenjakajana toimivan kalliokohouman perusteella. Mellilänharjun tai Lintuharjun pohjavesialueilla tai niiden välisellä alueella ei kuitenkaan ole havaittu kokonaan harjun hydraulisen yhteyden katkaisevia kalliokynnyksiä. Etelä-Suomen aluehallintovirasto myönsi päätöksellään nro 167/2011/4 hakijalle luvan pohjavedenpinnan yläpuoliseen maa-aineksen ottamiseen kiinteistöltä Hiekkala RN:o 4:74 siten, että pohjavedenpinnan päälle jää vähintään neljän metrin suojakerros. Soranottoalueen pohjavedenpinnan päällä on tällä hetkellä noin 2,5 5 metrin suojakerros. Suunniteltu kaivutaso ulottuisi noin viisi metriä pohjavedenpinnan alapuolelle. Alue on vanha sorakuoppa, joka on osittain metsittynyt. Kuopan reuna-alueet on loivennettu ja ne liittyvät osittain viereisen Rudus Oy:n vireillä olevaan maanottosuunnitelmaan, jossa pohjavedenpinnan päälle jätetään neljän metrin suojakerros. Mellilänharjulla Loimaan kaupungissa Palon vedenottamo on noin 1,8 kilometrin päässä ottamisalueesta luoteeseen. Linturahkalla Marttilan kunnan Rahkion vedenottamot ovat noin 3,6 kilometrin ja 4,4 kilometrin päässä ottamisalueesta kaakkoon ja alueelle on valmisteltu myös uutta vedenottoa. Pohjaveden päävirtaussuunta Mellilänharjun pohjavesialueella on yleensä kaakosta luoteeseen kohti Palon ottamoa ja Lintuharjun pohja-

vesialueella luoteesta kaakkoon kohti Rahkion ottamoita. Paikallinen virtaus voi tapahtua myös esimerkiksi läheisille suoalueille. Valtakunnallisessa pohjavesien ja kiviaineshuollon yhteensovittamisprojektissa (POSKI) vuodelta 2002 Linturahkan ja Mellilänharjun pohjavesialueet on luokiteltu soranottoon soveltumattomaksi pohjavesi- ja maisemaarvojensa takia. POSKI-projektissa soranottoon soveltumattomiksi luokiteltiin muun muassa pohjavesialueet, joilla vesilain ja maa-aineslain kriteerien perusteella arvioitiin maa-ainesten oton olevan suuri riski pohjaveden puhtaudelle ja vaikeuttavan vedenhankintaa. Ennen pohjavesialueiden välisen rajan siirtoa SOKKA-hankeessa lasketut sorakuoppien pinta-alat olivat Mellilänharjun pohjavesialueella 39 % pohjaveden muodostumisalueen ja 24 % koko pohjavesialueen pinta-alasta sekä Linturahkan pohjavesialueella 29 % muodostumisalueen ja 16 % koko pohjavesialueen pinta-alasta. Olemassa olevien sorakuoppien määrä molempien pohjavesialueiden pinta-alasta on merkittävä. Ympäristöministeriön vuonna 2009 päivitetyn oppaan Maa-ainesten kestävä käyttö" mukaan soranoton haitalliset vaikutukset pohjaveteen ovat yleensä sitä suuremmat, mitä enemmän pohjavesialueesta on ottamisaluetta. Soranottoalueen sijoittaminen pohjavesialueelle edellyttää pääsääntöisesti, että pohjavedenpinnan yläpuolelle voidaan kaivun yhteydessä jättää riittävät, olosuhteista riippuen 3 6 metrin vahvuiset maakerrokset pohjaveden suojaksi. Vanhojen ottamisalueiden kunnostustarve kohdistuu pääsääntöisesti maisemakuvan siistimiseen, turvallisuuden parantamiseen sekä pohjaveden suojelutoimiin. Pohjavesialueille syntyneet lammikot pyritään erityisen pohjavesiriskinsä takia ensisijaisesti täyttämään. Valtakunnallisissa, pitkän aikavälin tutkimuksissa soranoton on todettu lisäävän pohjaveden likaantumisriskiä. Pohjaveden laadun turvaamisessa maan pintakerroksella on keskeinen merkitys, koska sade- tai sulamisveden koostumus muuttuu merkittävästi luonnontilaisessa maaperässä. Maan ylin osa eli maannoskerros sitoo haitallisia aineita ja maannoskerroksen alapuolella vajoveden koostumuksen vaihtelut vähenevät. Luonnontilaisen pintakerroksen ja kasvillisuuden poistaminen lisää pohjaveden likaantumisriskiä, ainepitoisuuksia ja pohjaveden pinnan korkeuden vaihteluita sekä aiheuttaa maaperän eroosiota. Soran ottamisalueilla pohjaveden muodostuminen lisääntyy, koska veden pintavalunta alueelta pois vähenee. Pohjaveden pinnan kohoamisen seurauksena pohjavettä suojaavan yläpuolisen maakerroksen paksuus vähenee, mikä lisää pohjaveden likaantumisriskiä. Soran ottamisen haitalliset vaikutukset pohjaveteen ovat yleensä sitä suuremmat, mitä enemmän pohjavesialueesta on ottamisaluetta. Jos ottamisalueiden pinta-ala on yli 30 % pohjavesialueesta, voidaan tehtyjen tutkimusten perusteella arvioida niiden aiheuttavan potentiaalisen riskin pohjaveden laadulle. Pohjavettä suojaavan maakerroksen poistaminen kokonaan ja kaivun ulottaminen pohjaveden pinnan alapuolelle lisää pohjaveden likaantumisriskiä. Pohjavesilammikoiden on valtakunnallisissa tutkimuksissa todettu pitkällä aikavälillä vaikuttavan esimerkiksi lammikon ympäristön pohjaveden läm- 18

pötilaan, veteen liuenneen hapen määrään, happamuuteen sekä hiilidioksidi-, bikarbonaatti-, kalsium-, sulfaatti- ja piihappopitoisuuksiin. Lammen vaikutus pohjaveteen riippuu paikallisista olosuhteista, muun muassa lammen osuudesta muodostuman pohjavettä johtavasta osasta. Pohjaveden likaantumisherkkyys, bakteerien ja virusten kulkeutumisriski pohjaveteen, ilmaperäisen laskeuman vaikutukset, kaivutoimintaan liittyvien koneiden ja laitteiden pito pohjavesialueella sekä jälkikäyttöön liittyvät likaantumisriskit lisääntyvät merkittävästi, kun kaivu ulotetaan lähelle pohjaveden pintaa tai sen alapuolelle. Lisäksi lammikon kohdalla pohjavesialueen hyväksikäyttömahdollisuudet vedenhankinnassa häviävät. Pohjavesialueiden luokitus perustuu sekä hydrogeologisiin seikkoihin että muodostuman mahdolliseen yhdyskuntien vedenhankintakäyttöön. Pohjavesialueen raja osoittaa sitä aluetta, jolla on vaikutusta akviferin veden laatuun tai muodostumiseen nykyisestä tai suunnitellusta vedenhankintakäytöstä riippumatta. Pohjavesialueeksi rajataan koko pohjaveden kyllästämä ja vettä hyvin johtava, hydraulisesti yhtenäinen hiekka- ja soramuodostuma, joka voi antaa käyttökelpoisia määriä vettä. Pohjavesialueen pohjaveden suojelun kannalta sekä vedenhankintaa varten tärkeiden (I luokka) että vedenhankintaan soveltuvien (II luokka) pohjavesialueiden laadullinen tai määrällinen heikentäminen on kiellettyä. Hankkeesta saatava hyöty ei ole huomattava verrattuna siitä yleisille tai yksityisille eduille koituviin menetyksiin. Edellisen perusteella aluehallintovirasto katsoo, että pohjavedensuojelun kannalta edellytyksiä luvan myöntämiseen pohjavedenpinnan alapuolelle ulottuvalle maa-ainesten ottamiselle ei ole olemassa ja hylkää hakemuksen. 19 Sovelletut säännökset Vesilain 3 luvun 2 :n 1 momentin kohta 5) ja 3 luvun 4 :n 1 momentin kohta 2) Lausunto muistutuksista, vaatimuksista ja mielipiteistä Lausunnot on otettu huomioon luparatkaisusta ilmenevällä tavalla. KÄSITTELYMAKSU 3 840 euroa, jonka Valtion talous- ja henkilöstöhallinto laskuttaa erikseen. Maksu määräytyy valtion maksuperustelain (150/1992) nojalla annetun aluehallintoviraston maksuja koskevan valtioneuvoston asetuksen (1572/2011) mukaisesti. Asetuksen liitteenä olevan maksutaulukon mukaan maa-aineksen ottamista koskevan asian käsittelystä peritään 3 840 euron suuruinen käsittelymaksu ottomäärän ollessa yli 50 000 m 3. Asetuksen 4 :n 1 momentin mukaan myönteisestä ja kielteisestä päätöksestä peritään samansuuruinen maksu.