ELEMENT Kappale 2 - Shawn Sinä aamuna 21-vuotias poika, tai pikemminkin, nuori mies, käveli aurinkoisen Similaen katuja pitkin. Häntä tuijotettiin, mutta se ei poikaa haitannut. Similaessa asuvat tytöt ja nuoret naiset olivat aatelisia. Ja useimmilla oli aviomies tai vähintään poikaystävä. Nuorimies oli tosin usein kuullut kaikennäköisistä salasuhteista joidenkin perheiden kesken ja muusta sellaisesta. Häntä sellaiset eivät tietenkään jaksaneet kiinnostaa, sillä hänellä oli muutakin puuhaa ja jopa elämäntehtävä valmiina suunniteltuna; hän oli nimittäin pappi. Hän oli kotoisin Pamfyliasta ja palveli Kuun Jumalattaren temppelissä Aucklandissa ylipapitarta ja jumalatar Lunaa. Miehen nimi oli Shawn. Hänellä oli pörröiset valkoiset hiukset ja säkenöivät sinivihreät silmät. Hän oli myös erityisen pitkä, 172 senttimetriä. Hänellä oli päällään Pamfylian papin vaatteet, joihin kuului valkoinen kaapu, jossa oli pitkä viitta. Viitan takaosassa oli puolikuun muotoinen kuvio, joka oli Lunan merkki. Monet frygialaiset katsoivat Shawnia nenänvarttaan pitkin. Kirottu uskonto, Shawn mutisi. Ei sen pitäisi olla edes tärkeä juttu, mutta näille hulluille se ilmiselvästi on. Hän ei kuitenkaan voinut jäädä pohtimaan syvällisiä ja tuhoamaan frygialaisia hulluja, jotka eivät pitäneet Shawnia lainkaan ihmisenä hänen uskontonsa vuoksi. No, todellisuudessa Shawn ei ollut kovin uskonnollinen henkilö. Itse asiassa tämä oli vain kulissia. Shawnilla kun oli sellainen salaisuus, josta hän ei missään nimessä halunnut kertoa kenellekään. Eri asia oli kuitenkin se, jos joku sattui tajuamaan sen. Mutta se oli sivuseikka tekeillä olevassa asiassa. Shawnilla oli nimittäin syy olla Similaessa. Hänen oli löydettävä Sofia West. Shawn muisti tytön hämärästi, koska oli nähnyt hänet kerran Aucklandissa 12 vuotta sitten Pamfylian Teurastuksena tunnetun sodan jälkeen. Frygialaiset kutsuivat sitä Pamfylian Vapautussodaksi, mutta pamfylialaisille se oli teurastusta. Shawn näki vieläkin painajaisia siitä illasta, jolloin hänen oli paettava kotoa niin lujaa kuin jaloista lähti. Pari päivää myöhemmin Luna oli löytänyt hänet Pamfylian ja Villarubian rajalla olevasta metsästä. Jumalatar oli vienyt pojan Aucklandiin, jossa sodasta selvinneet kansalaiset olivat. Seuraava asia, jonka Shawn muisti, oli Sofian pienet viattomat kasvot. Tyttö oli näyttänyt siltä, ettei hänellä ollut mitään hajua mistään tapahtuneesta. Tai ehkäpä hänellä olikin ollut? Ainakin hän oli Shawnin muistikuvien mukaan pitänyt äitiään tiukasti kädestä kiinni. Missähän Sofia on? Shawn tuumi ääneen pysähtyessään Neljän Elementin puistoon Similaen keskustassa. Sen toisella puolella sijaitsi Tanarien, Taivaiden Jumalattaren, temppeli. Tanarie oli ollut todella ilkeä jumalatar. Luna oli tuhonnut hänet tyynesti ja erottanut tämän voimat toisistaan sodan jälkeen. Shawn katsoi ympärilleen ja pörrötti hiuksiaan turhautuneena. Oletko sinä turhautunut tai jotain? kuului utelias pikkupojan ääni. Miksi sinä olet turhautunut, pappi? Shawn kääntyi katsomaan ja näki ruskeahiuksisisen pojan, jolla oli kädessään mansikkajäätelö ja kirkkaan vihreät silmät. Hänellä oli Similaen Taikuuden Akatemian univormu päällään. Se oli tummansininen. Pojalla oli myös valkoinen solmio kaulassaan. Kuka kumma sinä olet? Shawn kysyi. Ja minä en ole oikeasti pappi. Tämä on valepuku. Ai, poika sanoi virnuillen. Minä arvelinkin, että et ole. Käyttäydyt ihan erillä tavalla. Muut Pamfylian papit yrittävät saarnata ikuista kuolemaa Frygialle tai jotain vastaavaa. Kuka sinä olet? Onko nimesi Ai? Shawn sanoi virnuillen. Kuules, ukko, minä olen tämän kaupungin kingi, poika hekumoi. Olen Raquel Ronaldo West! West? Shawn toisti. Hän virnisti. Sinä varmaankin tunnet Sofia Westin, eikö vain? No totta kai. Soffy on minun isosiskoni! Raquel sanoi innoissaan. Hän virnisti. Oletko ihastunut? Sinulla on pirusti kilpailijoita, jos olet. Sofia on hyvin suosittu tyttö. Mitä hittoa? Shawn sanoi. Hän on erittäin suosittu miesten keskuudessa, Raquel sanoi.
Shawn ei sanonut mitään. Oliko Sofia West lutka tai jotain? Älä yhtään ajattele pahaa hänestä, Raquel sanoi. Sofialla on syynsä, joita minä en sinulle kerro. Missä Sofia asuu? Shawn kysyi. Minulla on asiaa hänelle. Minun on määrä viedä hänet ylipapittaren luo. Raquel risti kätensä rintansa päälle ja mulkoili Shawnia. Oletko sinä taas niitä huijareita, jotka yrittävät lopuksi raiskata siskon? Minä en kerro sinulle, missä hän on. Minä tue sellaista toimintaa, Raquel, Shawn sanoi. Minulla on sentään järkeä päässä enemmän kuin niillä. Mutta en minä silti kerro sinulle, missä Sofia on... Raquel sanoi yhtäkkiä surullisena. Mikä häntä vaivaa? Shawn kysyi. Mitä jos tyttö on jo kuollut? Entä jos hänen voimansa... Ei, eivät ne ole voineet purkautua vielä! Sofia ei varmasti ole ollut äärimmäisessä vaaratilanteessa vielä! Hän on sairas. Ollut jo kaksi viikkoa yhtä soittoa. Emme tiedä, mitä tehdä, Raquel sanoi. Minä en olisi saanut kertoa sitä sinulle tosin... En minä tiedä, missä Sofia asuu, Raquel, koska sinä et kerro minulle. Mitä sinä höpötät? Minä hallitsen valkoista magiaa. Saattaisin kyetä parantamaan hänet. Raquelin ilme kirkastui saman tien. Minä kerron Ryolle! hän hekumoi ja lähti juoksemaan eteenpäin kohti jotain valkohiuksisista miestä, joka istui apteekin edessä punaiseen mekkoon pukeutunut vaaleaverikkö vierellään. Raquel viittoi innoissaan Shawnin suuntaan. Vaaleaverikkö sanoi jotain ja käveli sitten Shawnin luokse hymyillen helpottuneen näköisenä. Jo olikin aika, hän sanoi. Äitini on kykenemätön parantamaan Sofiaa. Kuka sinä olet? Shawn uteli. Marianne Goldhart, tyttö sanoi. Sinä? Shawn, Shawn sanoi ja kätteli vaaleaverikköä. Tyttö oli selvästi frygialainen, mutta harvinaisen ystävällinen sellainen. Mary, tuo se kloppi tänne! huudahti Raquelin kanssa jutteleva mies. Kyllä, Ryo, Marianne sanoi. Tulepas sitten, Shawn. Shawn seurasi vaieten tyttöä Raquelin ja, Ryoko se oli, luo. Ryolla oli täysin valkoiset hiukset ja kultaiset silmät. Raquel kertoi, että olet valkoinen maagi, Ryo sanoi. Pamfyliainen valkoinen maagi, Shawn sanoi. Te kaksi olette Pamfyliasta, vai mitä? Kyllä, Ryo sanoi. Raquel myös kertoi, että olet etsimässä Sofiaa jostain oudosta syystä. Saisinko selvennystä? Um, kuka sinä olet? Shawn kysyi epävarmana. Ryo West, Sofian isoveli, Ryo sanoi. Hän jäi odottamaan selitystä kulmakarvat koholla. Aucklandin ylipapitar tarvitsee Sofiaa, Shawn keksi nopeasti. Minulle ei kerrottu yksityiskohtia, joten en tiedä. Ryo ei näyttänyt uskovan Shawnia lainkaan. No, sama se. Pystyisitkö sinä parantamaan Sofian? Ryo kysyi lopulta. Mikä häntä vaivaa? Shawn kysyi. En tiedä, miten pystyn auttamaan, jos en tiedä, mikä hänellä on. Hän on kalpea, Raquel sanoi. Hän saa välillä kouristuksia, Marianne kuiskasi. Ihan kuin häneen sattuisi kovastikin... Joskus hän aukaisee silmänsä ihan tuosta vain ja huutaa jollain kielellä, jota emme ymmärrä, Ryo sanoi. Ahaa... Shawn sanoi. [i]jumaliste, nuohan ovat selvät oireet voimien heräämisestä[/i], Shawn ajatteli. Hän ei viitsinyt sanoa mitään ääneen, ettei saisi outoja katseita osakseen. No? Ryo kysyi. Pystytkö siihen? Luulen niin, Shawn sanoi. Menemmekö? Nyt hetikö? Raquel parkaisi.
Mitä pikemmin sen parempi. En tiedä, kuinka vakava Sofian tila on, mutta ei ole syytä vitkutella tämän kanssa. Ryo ja Raquel nyökkäsivät ja lähtivät kulkemaan etelään kahvilan luota. Shawn seurasi heitä vaiteliaana, tai lähinnä hän katsoi tarkasti sutta Mariannen vierellä. Se näytti tarkkailevan Shawnia hyvinkin tarkasti keltaisilla silmillään. Ihan kuin se aikoisi käydä miehen kimppuun. Marianne alkoi nauraa hyvittuneesti yhtäkkiä ja katsoi Shawniin silmät tuikkien. Pelkäätkö sinä Shianoa? Shianoa? Shawn toisti. Onko tuon suden nimi Shiano? No totta helvetissä, susi sanoi! Shawn kirosi. Susi osasi puhua! Shawn oli aina kuvitellut sen olleen totta vain joskus sata vuotta sitten, eikä tiennyt, miten suhtautua. Shiano näytti virnistävän erittäin susimaisesti Mariannen nauraessa Shawnin vierellä. Voi elämänkevät, Shawn sanoi sitten. Minä kuvittelin puhuvien susien kuolleen sukupuuttoon jo aikoja sitten. Niitä elää vielä monissa paikoissa kuules. Ne vain piilottelevat, koska tietävät ihmisten ottavan heidät kiinni saman tien, Marianne sanoi. Mutta Shianoa ei ole otettu kiinni. Miten hän sitten päätyi lemmikiksi sinulle? Shawn kysyi uteliaana. Löysin Shianon kaupungin ulkopuolelta pahoin loukkaantuneena pari vuotta sitten ja otin hänet luokseni, koska olen kiltti ihminen. Shiano on pysynyt luonani siitä saakka, Marianne sanoi ja hymyili sudelle. Shawn hymyili ja pysähtyi. Tuo tosin tuijottaa minua tietyllä tavalla epäluuloisesti, hän sanoi katsoen sutta. Marianne katsoi Shianoa ja virnisti. Luulenpa, että Shiano vain odottaa, että osoitat olevasi luotettava. Hän vahtii minua aina, koska lupasi vanhemmilleni. Shiano ei sanonut mitään aluksi, mutta istahti sitten tielle ja katsoi tiiviisti Shawniin. Ryo ja Raquel pysähtyivät ja katsoivat sutta ja Shawnia. Jonkin aikaa katsottuaan Shiano tuli Shawnin luo ja puri tätä kädestä. Shawn melkein pelkäsi kuolevansa siihen paikkaan, mutta huomasikin, että käsi oli aivan kunnossa. Hän kurtisti kulmiaan. Mitä hittoa tuo oli? hän halusi tietää. Shiano vain totesi, että olet luotettava henkilö ja puri sinua kädestä uhotakseen, Ryo sanoi. Vai mitä, Shiano? hän jatkoi sudelle. Sinua pitikin purra kovempaa, kun olet sellainen ääliö, susi vastasi. Shawn tuntuu paljolti luotettavammalta kuin sinä ikinä. Miten susi osaa puhua noin hyvin meidän kieltämme? Shawn mutisi. Shiano nimittäin ei ollut millään tavalla samanlainen kuin muut puhuvat sudet. Shiano osasi kieltä paljon paremmin kuin muut lajinsa edustajat olivat kuulemma osanneet. Ainakin sen kirjan mukaan, jonka Shawn oli lukenut Aucklandin kirjastossa joskus kuukausia sitten ennen kuin tuli Similaeen. Liikutaanpas Soffyn luokse, Ryo sanoi yhtäkkiä kärsimättömänä. Shawn nyökkäsi ja joukko lähti kulkemaan kohti mukulakivikatua kohti erittäin kauniin näköistä ja pamfylialaistyylistä taloa vähän matkan päässä. Shawn tiesi siinä vaiheessa, että tämä oli Sofian koti ja katsoikin ympärilleen uteliaana. Piha oli hyvin siisti, lukuunottamatta erästä nuortamiestä, joka oli ehkä suunnilleen Shawnin ikäinen, joka teki kokeita. Shawn mietti, kuka tämä mies mahtoi olla, kunnes huomasi tämän näyttävän aivan Ryon kaksoisolennolta. Mies myös muistutti ulkonäöltään kuvausta Brandon James Westistä. Älä tuijota tuolla tavalla, kuka oletkaan. En voi keskittyä, mies sanoi. Brandon, olepas hiljempaa, Ryo sanoi. Tämä heppu tässä on täällä pelastaakseen sisaremme hengen. Ahaa, Brandon sanoi. Sepä mukavaa. Mikä mahtaa olla hepun nimi, Ryo? Pelkkä heppu ei kuulosta lainkaan kunnon nimeltä. Minä olen Shawn, Shawn sanoi. Shawn kuulostaa paremmalta, Brandon sanoi ja vilkaisi Shawnia sitten hetken ennen kuin
kääntyi taas kokeensa pariin. Kukas kumma sinulla on mukanasi? toinen ääni kysyi. Tuotko sinä pappia paikalle jo nyt vaikka Sofia ei selvästikään ole kuollut vielä? Shawn katsoi tulijaa. Tällä oli selvästi loukkaantunut ilme kasvoillaan. Hänellä oli kapteenin vaatteet päällään. Shawn arveli tämän miehen olevan Nathal Norman West, Sofian vanhin veli ja perheen vanhin lapsi. Shawnilla oli nimittäin hyvin tarkat tiedot Sofian perheestä. Tai no, itse asiassa ne taisivat olla aika vanhoja tietoja, kun Sofian kummallinen ajanvietto tyyli ei ollut Shawnilla tiedossa. Tämä mies on Shawn, sisaremme pelastaja, Ryo esitteli Shawnin dramaattisesti. Shawn...? Nathal sanoi yhtäkkiä kasvoillaan kummallinen ilme. Shawn tiesi siinä vaiheessa, että Nathal tiesi Shawnin salaisuuden. Sitä hän ei tiennyt, miten tai kuinka, mutta oli selvää, että Nathal tiesi. Hän katsoi Shawnia hämmentyneenä, mutta ymmärsi pitää suunsa kiinni. Mitä? Ryo sanoi. Tunnetteko te jo toisenne jostakin? Emme tietenkään, Nathal sanoi. Luulin Shawn-herraa vain joksikin toiseksi. Sinä olet ihan outo, veliseni, Ryo sanoi. Mutta menemme nyt pelastamaan Sofian hengen, joten heippa, hän jatkoi ja johdatti Shawnin sisälle taloon, joka pisti merkille, kuinka kodikasta siellä olikaan. Äiti, onko Sofia elossa vielä? Ryo kysyi joltakin keittiössä samalla kun Shawn katseli ympärilleen erittäin pamfylialaisessa asunnossa. Marianne ja muut istuivat tyynesti sohvalle tai nojatuoleihin. Kenelle Ryo puhuu? Shawn kysyi, kun Ryo jutteli jollekin lohduttavalla äänellä. Lydia Westille, näiden hullujen äidille, Marianne sanoi. Ahaa, Shawn sanoi. Missä Sofia sitten on? mies kysyi katsellen ympärilleen näkemättä Sofia Westiä missään. Huoneessaan tietenkin, ääliö, Marianne sanoi. Kuvittelitko oikeasti, että annamme Sofian pysyä täällä ihmisten nähtävänä, kun hän saa kouristuksia ja muuta? Öh, anteeksi. Pääni ei toimi, Shawn sanoi. Tuntuu kuin olisin kotona vanhassa kunnon Pamfyliassa, kun tämä on hyvin pamfylialainen talo. Kuka siellä on? Lydian ääni sanoi melkein raivoissaan. Joku Sofian mies?! Pamfylialainen pappi, Ryo sanoi. Hän tuli auttamaan Sofiaa eikä todellakaan tunne häntä etukäteen. Niin, Shawn sanoi. vaikka me saammekin vapaasti tehdä mitä haluamme. Et sitten ala vokottelemaan tytärtäni, nuorimies, Lydia sanoi tullessaan olohuoneeseen keittiöstä Ryo mukanaan. En tietenkään. Minä olen herrasmies. En tee mitään sellaista koskaan, Shawn sanoi. Mainiota, Lydia sanoi. Itse asiassa vaikutatkin ihan kunnon mieheltä. Shawn on hyvin luotettava, Lydia, Shiano sanoi Mariannen viereltä sohvalta. Sen näkee hänen silmistään. Sitä paitsi hän on täällä ilmeisesti hakemassa Sofiaa Pamfyliaan turvaan. Tiedät hyvin miksi... Lydia ei sanonut sanaakaan. Shawn kurtisti kulmiaan. Tiesikö Lydia West, mitä Sofialle oli tehty 12 vuotta sitten? Varmaankin tiesi, koska Luna oli varmasti kertonut Lydialle, että tämän tytär oli sopiva hallitsemaan jään elementtiä. Lydia ei sanonut mitään Shawnille tai kenellekään muulle. Hän vain käveli takaisin keittiöön mutisten mennessään jotakin ruoan laittamisesta. Shawn kääntyi Ryon puoleen. Saisinko mennä vilkaisemaan Sofiaa? Voisin sitten yrittää arvioida kuinka kauan menee, että parannan hänet, hän sanoi. Ryo nyökkäsi. Tule mukaani, hän sanoi ja lähti kulkemaan olohuoneesta kohti portaikkoa vähän matkan päässä. Hän nousi ne toiseen kerrokseen ja käveli käytävää pitkin sen perälle. Siellä oli ovi, jonka pinnalla oli... jääkiteitä? Milloin nuo kiteet ovat ilmestyneet? Shawn sanoi huolestuneena. Tänä aamuna. Miksi? Ryo kysyi uteliaana. Ovatko ne vaarallisia?
Minun ei pitäisi kertoa sitä sinulle. Minulla ei ole Kuun jumalattaren lupaa, Shawn sanoi. Ole hyvä ja avaa ovi. Minä menen sisälle. Hyvä on sitten, Ryo sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen, joka aikana mies oli katsonut Shawnia laskelmoiva ilme kasvoillaan. Ryo aukaisi oven Sofian huoneeseen, jossa nuori nainen makasi sängyssä peitteiden ympäröimänä. Shawn käveli varovasti hänen luokseen ja kohotti tytön luomia katsoakseen tämän silmiä. Hän säikähti huomatessaan niiden hehkuvan heikosti vaaleansinisinä. Mies laski kätensä tytön otsalle ja pystyi tuntemaan kuinka kylmä tytön iho olikaan. Voithan sinä parantaa hänet? Marianne kysyi oven luota ja asti sisälle. Lydia-parka on ollut allapäin siitä saakka, kun Sofia sai kohtauksensa. Hän kuvittelee kaiken olevan hänen syytään. Miksi ihmeessä? Shawn kysyi. Ja kyllä, luulen voivani parantaa hänet. Mainiota, Ryo sanoi. Minä en halua enää herätä yöllä siihen, kun hän huutaa täyttä kurkkua jotain Tanariesta tai Lunasta tai Pamfylian sodasta. Tulee ihan mieleen se kun hän näki painajaisia viikkokausia sodan jälkeen ja joudun olemaan hänen kanssaan jatkuvasti, kun äiti oli reuhaamassa isälle. Avioero? Shawn sanoi kulmat kurtussa. Kyllä, Ryo murahti. Miksi Lydia syyttää tästä itseään? Shawn kysyi sitten uteliaana. Hän ja Sofia eivät ole kovin hyvissä väleissä itse asiassa. Sofia ei pidä siitä ja Lydia näkee Sofian käytöksen vuoksi siskossa yhden idiootin, joka vei isän pois, Raquel sanoi loukkaantuneena. Se typerä Kelly Rosenberg oli meillä aina antamassa Sofialle tukiopetusta muka, mutta se tarkkaili isää milloin tämä oli kotona. Kelly Rosenberg? Shawn kysyi. Se typerä akka on käynyt täälläkin tuhoamassa perheitä?! Tunnetko sinä hänet? Ryo kysyi. Ai että tunnenko? Shawn sanoi. Hän asuu teidän isänne kanssa Pamfyliassa nykyään. Hyvin ilkeä nainen, inhoan häntä. Miten isä voi? Ryo kysyi heti. Hyvin kyllä, mutta on surullinen, Shawn sanoi. Ja hän sanoi, että Sofia on vaarassa. Rosenberg liittyy siihen jollakin tavalla. Mitä? Marianne sanoi. Miksi Sofia on vaarassa? Villarubia on hänen perässään, Shawn sanoi. Ja pahinta on se, että he tietävät, missä Sofia asuu, koska Rosenberg kertoi niille. Miksi Villarubia haluaisi Sofian? Nathal kysyi ovelta. Tuossa ei ole mitään järkeä. Kerron teille enemmän myöhemmin. Sofia on saatava ensin hereille, Shawn sanoi katsoessaan Sofiaa, joka pyöri sängyllään sen näköisenä kuin olisi nähnyt painajaista. Hänen kasvoillaan oli tosin tuskainen ilme mikä kertoi siitä, että häneen sattui. Shawn istui sängyllä tytön vierelle ja kumartui lähemmäs hänen korvaansa. Älä tee tätä vielä, nuorinainen, hän kuiskasi. Et ole turvassa, Sofia West. Sofia lopetti pyörimisen ihan kuin kuunnellakseen Shawnia saman tien. Shawn tajusi, että Sofia oli itse asiassa hereillä jo, mutta jokin piti häntä niin kutsutussa unettomassa unessa. Sofia, älä anna tuskalle periksi. Minäkään en antanut, joten älä sinäkään tee niin, poika sanoi hellästi ja yritti lähteä pois tytön läheltä, mutta tämä tarttui Shawnin käsivarteen. Hei, mitä tämä on? Ryo sanoi säikkynä. On niin kylmä, ääni sanoi huoneessa. Sofia? Marianne sanoi. Niin niin kovin kylmä... Okei, mitä sinä teit hänelle? Raquel kysyi Shawnilta kalpeana. Kuka sinä olet...? Shawn katsoi Sofiaan. Minä tulin auttamaan sinua, nuorinainen, mies sanoi. Älä vain anna periksi tuskalle. Mitä tämä on? Miksi on niin kylmä...? Älä murehdi siitä. Pääset siitä eroon, jos taistelet sitä vastaan.
Kuka sinä olet...? Ääni hävisi yhtä äkkiä kuin oli tullutkin. Shawn tunsi myös, kuinka tytön käsi irtosi pojan käsivarresta ja vilkaisi tätä. Sofia näytti olevan rauhallinen ja oikeasti nukkuvan. Huoneessa ollut kylmyyskin oli alkanut hälventyä. Shawn ei millään osannut sanoa, oliko se hyvä vai huono asia, mutta ainakaan tyttö ei ollut enää kylmä, kun hän kosketti tämän kasvoja.