Muovi- ja elastomeeritekniikka LUJITEMUOVITEOLLISUUDEN PALOTURVALLISUUS Pauli Reuhkala Jyrki Vuorinen 2007
Alkulause Tämä lujitemuovialan yritysten paloturvallisuutta ja lujitemuovituotannon paloriskejä koskevan selvityksen tarkoituksena on ollut koota yhteen toimialakohtaiset keskeisimmät vaatimukset ja erityistekijät lujitemuovituotannon paloturvallisuuden parantamiseksi. Tämä raportti on tarkoitettu kaikille lujitemuovialalla toimiville henkilöille ja myös työntekijöiden koulutuksen ja perehdyttämisen apuvälineeksi, mutta myös yleisemmin lujitemuovialan yritysten ja paloturvallisuuteen keskittyväksi turvallisuusjohtamisen apuvälineeksi. Ajatus ja tarve perehtyä lujitemuovialan paloriskinhallintaan muodostui yhtäaikaisesti sekä Muoviteollisuus ry:n lujitemuovijaostossa, Seinäjoen yliopistokeskuksessa käynnissä olevan Muovikomposiittitekniikan Epanet professuurin johtoryhmässä sekä FinnBoat ry:ssä. Osapuolet löysivät toisensa alan toimijoiden aktiivisuuden ansiosta ja yhteistyön tuloksena syntyi tämä raportti ja siitä jalostettu koulutusmateriaali. Aiheesta ei ole varsinaista aikaisempia julkaisuja tai muuta koottua tietoa keskittyen juuri tuotannon paloturvallisuuteen ja ennakoivaan palontorjuntaan. Raakaainetoimittajilla ja maahantuojilla on tuotteisiinsa liittyvää materiaalia ja tämän lisäksi haastateltiin käytännön toimijoita ja koottiin esimerkkejä niin tapahtuneista tulipakoista kuin myös paloriskien hallinnasta käytännössä. Haluammekin esittää kiitokset kaikille niille henkilöille, joiden lausuntojen, kommenttien tai muun myötävaikutuksen avulla aineistoon on saatu monia näkökulmia ja kokemukseen perustuvaa tietoa. Nämä näkemykset vaikuttivat vahvasti raportin sisältöön ja lähestymistapaan. Edelleen kiitämme venetehtaita sekä muita lujitemuovialan yrityksiä, jotka ovat antaneet kokemuksiaan käyttöön. Esitämme suuret kiitokset myös Venealan Keskusliitto Finnboat ry:lle sekä Finanssialan keskusliitolle, joiden osarahoituksella selvitys on tehty. Erityiset kiitokset selvitystyötä ohjanneen johtoryhmän jäsenille: Veli-Matti Ojala, Finanssialan keskusliitto, Jouko Huju, FinnBoat, Esko Aho, Muovilami Oy ja Aulis Nikkola, Muoviteollisuus / Lujitemuovijaosto. Aiheen käsittelyssä on rajauduttu olemassa oleviin valmistusteknologioihin, ja siten myös keskitytty yrityksissä tällä hetkellä vallitsevaan tilanteeseen. Ei niinkään paloriskien vähentämiseen uusien tekniikoiden käyttöönoton myötä. Esitetyt tarkistuslistat etenkin viranomaismääräysten osalta on laadittu tekijöiden sen hetkisen tietämyksen perusteella. Kaikki laki- ja asetusperustaa koskevat tiedot vanhenevat ja vaativat päivittämistä ja ovat muutenkin tässä raportissa lähinnä ohjeellisia ja aihepiiriin opastavia. Toivomme, että raportti antaa teille ideoita ja ohjeita turvallisemman toiminnan aikaansaamiseksi lujitemuovituotteita valmistavassa teollisuudessa. Seinäjoella 19.12.2007 Pauli Reuhkala ja Jyrki Vuorinen
Alkulause... 0 1. Johdanto... 2 2. Paloturvallisuus - säädösperusta... 9 2.1 Rakenteellinen ja paloturvallisuus....12 2.2 Yrityksen pelastussuunnitelma...21 2.3 Räjähdyssuojausasiakirja...23 2.4 Sähkölaiteturvallisuus...33 2.5 Työturvallisuuslainsäädäntö...34 2.6 Kemikaalisäädökset...37 2.7 Tulityöt...40 2.8 Tuhopolton torjunta...42 3. Lujitemuovituotannolle ominaiset paloriskit... 43 3.1 Tapausesimerkkien tulokset...46 3.2 Orgaaniset peroksidit...54 3.2 Asetoni...62 3.3 Staattisen sähkövarauksen riskit...65 3.4 Lujitemuovituotannolle ominaisia erityisriskejä...69 3.5 Sähköpaloriskit...76 3.6 Lujitemuovituotannon jätteiden käsittelyyn liittyvät riskit...81 3.7 Ympäristöriskit - sammutusjätevedet...84 4. Vahinkoesimerkkejä lujitemuovialalla toetutuneista paloriskeistä ja läheltäpiti tilanteista... 90 4.1. Venetehtaan tuotantohallin palo...90 4.2. Lasikuitupölyn syttyminen...92 4.3. Muotin päädyn syttyminen...93 4.4. Peltisen jäteasetoniastian syttyminen...94 4.5. Jäteasetonin syttyminen 200 l tynnyrissä...94 4.6. Hartsisangon syttyminen tulityökipinän seurauksena...95 4.7. Veneen valmistusvaiheessa tapahtunut räjähdys...95 4.8. Kittisangon syttyminen tuotantotiloissa...96 4.9. Astian syttyminen Gel-Coat ruiskua käsiteltäessä...97 4.10. Huokoslakan syttyminen...98 4.11. Lasikuitualan yrityksen tehdashallin palo...99 4.12. Asetonin aiheuttamia läheltäpiti tilanteita (useita)...100 4.13. Jäteastian itsesyttymisen läheltäpititapaus...101 4.14. Teak-öljyrättien kuumeneminen. Läheltäpititapaus...102 4.15. Peroksidien ja kiihdyttimien virheellinen säilytys. Läheltäpititapaus...102 4.16. Juuri laminoidun tuoreen laminaattipinnan syttyminen...103 4.17. Venetehtaan uhkaava tulipalon alku...104 4.18. Venetehtaan / Teollisuushallin palo...105 4.19. Venetehtaan palo...107 4.20. Venetehtaan palo...108 5. Palontorjunta ja turvallisuus laminointitöissä... 110 5.1. Varastointi...110 5.2. Reaktiiviset raaka-aineet peroksidit...112 5.3. Turvallisuus ja palontorjunta tuotannossa...115 6 Yhteenveto... 120 1
1. Johdanto Tässä raportissa käydään läpi lujitemuovialan tuotantolaitosten paloturvallisuustekijöitä. Yleensä paloturvallisuuden perustekijöiden varmistamiseksi on olemassa määrätty säädöspohja ja lainsäädännön tuomat velvoitteet yrityksille. Raportin alussa onkin kooste siitä toimintaa säätelevästä säädöspohjasta, joka keskeisesti liittyy paloturvallisuuteen. Tulipalot ja räjähdysvaara ovat läsnä lähes kaikilla työpaikoilla, mutta riskin suuruus vaihtelee voimakkaasti toimialoittain. Lujitemuovialalla käsitellään säännöllisesti palo- ja räjähdysvaarallisia aineita, joten riskit ovat suuremmat kuin työpaikassa, jossa niitä ei käsitellä lainkaan. Näin myös työturvallisuusvaatimukset nousevat lujitemuovialalla astetta korkeammalle ja arvatenkin viranomaisvaatimukset ja -tarkastukset tulevat tältä osin jatkossa olemaan tarkempia, aivan kuten on käynyt räjähdyssuojausasioissakin. Monet lujitemuovialan ja lujitemuovirakenteisia veneitä rakentavat yritykset ovat olleet pieniä, mutta viime vuosien alalla jatkuneen kasvun myötä kasvaneet niin, että mm. moni turvallisuusjohtamiseen tai esimerkiksi työsuojelun ja työturvallisuuteen liittyvät asiat alkavat vaatia järjestäytyneempää ja systemaattisempia toimintatapoja. Esille tulevat asiakokonaisuudet ja vastuut ovat uusia monille alan toimijoille. Edelleen toiminnanharjoittajien kannattaa huomioida rakenteellisen paloturvallisuuden vaatimukset toiminnassaan. Ei ole tavatonta, että lujitemuovialan yritys joutuu tilanteeseen, jossa on selvitettävä rakennuksen soveltuminen olemassa olevaan toimintaan. Rakennusmääräysten mukaan palovaarallisuusluokan 2. toimintaa ei voi esim. suorittaa normaalissa P3-luokan rakennuksessa ilman erityisiä suojaustoimia, kuten mm. sprinklausta, vaikka lujitemuovituotanto ei sitä muuten välttämättä edellyttäisikään. Raportissa tarkastellaan lujitemuovialalla tapahtuneita tulipaloja ja läheltäpiti tilanteita. Raportti antaa tietoa lujitemuovialan keskeisimmistä paloriskeistä sekä toimintamalleja miten paloriskejä voidaan minimoida riskienhallinnan periaatteiden avulla. Riskit ovat todennäköisesti toteutuneet aiemmin joko omassa toiminnassa tai muualla. Siksi on perusteltua hankkia kokemustietoa omien tarkastelujen pohjaksi. Omankin yrityksen puitteissa on tärkeätä kerätä tietoa tapahtuneista vahingoista ja läheltäpiti tilanteista. Tämän tehdyn selvityksen varsinainen sisältö ja tulokset on käsitelty luvusta 3 alkaen. Raportin lukemisen voi haluttaessa hyvin aloittaa tästä. Lujitemuovituotanto ja paloturvallisuus Lujitemuovi tai lujitemuovituote itsessään ei juuri koskaan ole palon syttymisen syynä. Varsinaisina syttymisen aiheuttajina ovat yleensä muut ja usein ulkopuoliset tekijät tai sitten raaka-aineiden ja/tai tuotannon apuaineiden käsittelystä ja siihen liittyvän inhimillisen virheen tai yhteensattumien seurauksena johtuvasta syttymisestä ja sitä seuranneesta tapahtumaketjusta. Yrityksen turvallisuuskulttuurilla on tärkeä merkitys paloturvallisuuden toteutumisessa. Määräävinä tekijöinä ovat turvallisuustietämys ja motivaatio. Vain näiden seurauksena voi toteutua haluttujen menettelytapojen noudattaminen. Lähes kaikki riskit ovat ihmisten aiheuttamia ja niihin voidaan vaikuttaa. 2
Jokaisen lujitemuovituotannossa työskentelevän tulisi osata alkusammutusvälineiden käyttö. Alkusammutusta on harjoiteltava käytännössä. Jokaisen työntekijän on tiedettävä alkusammutusvälineiden sijainnit. Toimintaa vaaratilanteissa tulee opetella ja harjoitella. Jätteenkäsittelyä varten on oltava toimivat järjestelmät Kaikkien on tiedettävä toimintaohjeet ja lajiteltava jätteet sen mukaisesti Harjoittelemalla näitä asioita saadaan ihmiset ymmärtämään, kuinka paljon he itse voivat vaikuttaa turvalliseen ja terveelliseen työympäristöön sekä ympäristösuojelullisiin asioihin. Toimiva paloturvallisuus lähtee ennaltaehkäisystä ja varautumisesta. Toimivaa paloturvallisuutta voi hahmotella kolmeen päätekijään: Minimoidaan tulipalon syttymisriski. Varustaudutaan niin, että palonalku havaitaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja luodaan edellytykset tehokkaalle sammuttamiselle ja huolehditaan rakenteellisen paloturvallisuuden riittävyydestä. Olennaisinta on tietoisesti minimoida tulipalon syttymisriski. Hyvä palontorjunta ei välttämättä vaadi kehittyneintä saatavissa olevaa tekniikkaa, vaan tärkeintä on, että jokainen työntekijä tietää työympäristönsä palovaarat ja omaksuu paloturvalliset toimintatavat päivittäisissä työtehtävissä. Tulipalo on parempi ja helpompi ehkäistä, kuin sammuttaa!. Usein kuitenkin paloturvallisuuteen liittyviä asioita on yrityksissä käsitelty ja tehty käytännön sammutusharjoituksia ja annettu muuta asiaan liittyvää koulutusta, mutta silti kaikesta koulutuksesta huolimatta ja joskus jopa melko piankin koulutuksen jälkeen on tapahtunut palon syttyminen. Yleisen mallin mukaan turvallisuuden muodostumisessa edeltävinä vaikuttavina tekijöinä ovat organisaatioilmapiiri ja työpaikan turvallisuusilmapiiri. Määräävinä tekijöinä ovat turvallisuustietämys ja motivaatio ja vain näiden seurauksena voi toteutua haluttujen menettelytapojen noudattaminen. Paloturvallisuus ja palon syttymisen estäminen käytännön lujitemuovituotannossa liittyy yrityksen yleiseen turvallisuuskulttuuriin, joka ilmenee työnantajan ja työntekijöiden yleisenä ilmapiirinä ja suhtautumisena turvallisuusasioihin. Turvallisia menettelyjä ja työtapoja ei käytännössä noudateta, ellei kyseisiä toimenpiteitä pidetä riittävän merkittävinä. Tietämys käytettävistä raaka-aineista, työmenetelmistä ja niihin liittyvistä mahdollisista riskeistä ovat avainasemassa. Samoin kuin säntillinen pitäytyminen oikeiksi määritellyissä työmenetelmissä ja toimintatavoissa. Yleisesti ihmisen omaksuma tieto suodattuu henkilökohtaisten asenteiden, arvojen ja arkikokemusten ja koulutuksen läpi. Se mikä on arkijärjen mukaan totta toiselle, ei ole sitä välttämättä toiselle. Ääritilanteissa turvallisuussäännöt voivat näyttäytyä naurettavilta ja turhalta vaivannäöltä jos ei ole käytettävissä tietoa, joka on säännön takana ja johon sääntö perustuu ja mikä tieto siis tarvittaisiin ohjesäännön hyväksymiseen. Asiaa voi auttaa esim. selvittämällä miten ihmiset näkevät asian. Sen jälkeen voi olla edellytyksiä ryhtyä muuttamaan riskikäsityksiä ja näin kehittämään turvallisuusasenteita ja parantamaan tuotannon lattiatasolla realisoituvaa turvallisuutta. 3
Vähimmillään turvallisuuskulttuuri sisältää yhteiset arvot ts. mitä pidetään tärkeinä ja sisäiset normit ts. tavat joilla asiat halutaan tehdä ja toteuttaa, ja jotka perustuvat yhteiseen tietoon ja näkemykseen miten asiat ovat ja toimivat. Yleisenä periaatteena ja yleisinä arvoina voidaan helposti pitää mm. että onnettomuudet, tulipalot ja vahingot ovat turhia niitä voidaan pitkälti välttää. Hävikit ja toiminnan keskeytykset ovat turhia ne voidaan välttää. Lähes kaikki riskit ovat ihmisten aiheuttamia ja niihin voidaan vaikuttaa. Riskien toteutuminen johtuu usein siitä, että niihin ei ole osattu, huomattu tai ehditty riittävän ajoissa kiinnittää huomiota. Riskejä otetaan myös tietoisesti. Mahdollisuus ajan ja vaivan säästöön houkuttelee oikotien käyttöön. Usein kaikki onkin mennyt hyvin kaikesta huolimatta, mutta riskin otto johtaa väistämättä aina silloin tällöin vahinkoihin. Yritysten toiminnassa on monenlaisia riskejä, joista tulipalo ja mm. siitä aiheutuvat omaisuusriskit ja toiminnan ja tuotannon keskeytymisriskit ovat vain osa kokonaisuutta. Tässä raportissa keskitytään tulipalon riskeihin lujitemuovituotannossa ja niiden riskien syiden ja torjunnan tarkasteluun. Tällaisen tiedon myötä henkilöstön osaaminen paranee, ja kun ymmärretään syitä ja seurauksia, ymmärretään työtehtävät, ohjesäännöt ja asioiden liittyminen kokonaisuuteen paremmin. Tällainen ei paranna pelkästään turvallisuuskulttuuria vaan koko yrityskulttuuria. Riskienhallinnan päävaiheet ovat: 1) Riskien tunnistaminen ja arviointi. Selvitetään mitä kaikkea voi sattua ja mitä on muualla sattunut. Miksi? Mitä voi seurata ja mitä on seurannut? Miten suuri on aiheutuva riski? Mitkä riskit ovat suurimmat? 2) Riskien torjunnan suunnittelu ja toimenpiteet. Mietitään miten vahingot voidaan välttää tai niiden seurauksia vähentää. Tehdään käytännön toimenpiteitä riskien vähentämiseksi. 3) Suunnittelu miten toimitaan vahingon sattuessa ja miten vahingosta toivutaan. 4) Tilanteen seuranta ja vahingoista oppiminen. Miten asiat todellisuudessa sujuvat. Tarkistuslistat ovat eräs apuväline riskien tunnistamiselle. Niissä on lueteltu tyypillisiä riskejä ja niiden avulla voidaan asia kerrallaan miettiä, liittyykö tämä omaan toimintaan. Tarkistuslista on vain niin hyvä kuinka kattavasti siihen on osattu huomioida mahdollisia riskejä. Hyvä tarkistuslista on sellainen, että se sisältää toteamuksia hyvistä käytännöistä. Tällöin tarkistuslista toimii samalla turvallisuusohjeena ja auttaa määrittämään toiminnan tavoitetason. Yleisesti riskien hallinnan lähtökohtana on riskien tunnistaminen. Tehdyn selvitystyön aikana tunnistamisen ja tiedostamisen taso on alkanut kohentua yrityksissä tehtyjen haastattelujen, keskustelujen ja joskus useidenkin vuosien takaisten läheltäpiti tilanteiden etsimisen ja tarkastelujen myötä. Tämä raportti osaltaan on apuvälineenä tiedon jalkauttamisessa mahdollisimman laajalle aina työntekijöiden työhön opastamiseen asti. Esimerkkitapausten ja tarkistuslistojen myötä tiedostamisesta voidaan edetä aktiiviseen vaikuttamiseen ja käytännön muutoksiin ja kehittämistoimiin, joiden avulla riskejä voidaan pienentää tai niiden toteutumisen todennäköisyyttä vähentää. 4
Riskit ovat todennäköisesti toteutuneet aiemmin joko omassa toiminnassa tai muualla. Siksi on perusteltua hankkia kokemustietoa omien tarkastelujen pohjaksi. Omankin yrityksen puitteissa on tärkeätä kerätä tietoa tapahtuneista vahingoista ja läheltäpiti tilanteista. Tapauksista pitää myös osata keskustella ja työstää eteenpäin. Pelkkä asian saattaminen kaikkien tietoon ei riitä. Palamisen ja syttymisen perusteet ja käsitteet Aina palamista, paloturvallisuutta ja palontorjuntaa käsiteltäessä on hyvä palauttaa mieleen palamiseen ja syttymiseen liittyvät perustekijät ja aiheeseen liittyvä perusterminologia. Erilaisten vaaratilanteiden muodostumisella tai välttämisellä on aina määrätyt edellytykset ja lainalaisuudet. Kyse on reaktioista, reaktioiden lähtemisestä liikkeelle ja niiden häiriöttömästä etenemisestä. Palava tai syttyvä aine voi yleisesti olla olomuodoltaan kaasuna höyrynä, nesteenä, pölynä, kiinteänä. Leimahduspiste on alin lämpötila, jossa nesteestä haihtuu palavaa kaasua tai höyryä niin paljon, että neste syttyy, jos vaikutusalueella on syttymisen aiheuttaja. Räjähdyskelpoisen ilmaseoksen muodostuminen on olennainen perusasia, johon liittyy olennaisina syttymis-/ räjähdysrajat: Alempi syttymisraja on pienin palavan aineen pitoisuus, millä seos voi syttyä. Ylempi syttymisraja on suurin pitoisuus, millä seos voi vielä syttyä. Vastaavasti liian rikas seos ei enää syty. Minimisyttymisenergia on pienin energiamäärä, joka voi toimia sytyttäjänä, jolla tietty aina syttyy. Käytännössä lähes huomaamaton staattisen sähköpurkauksen aiheuttaman kipinä sisältää useinkin riittävän minimisyttymisenergiamäärän esim. räjähdyskelpoisen asetoni-ilma -seoksen sytyttämiseksi. Minimisyttymisenergiaan voivat vaikuttaa mm. lämpötila, paine, happipitoisuus ja kosteus. Pölyillä vaikuttavat lisäksi hiukkaskoko, hiukkaskokojakauma, turbulenssi. Kaasuseoksilla syttyminen arvioidaan helpoimmin syttyvän komponentin mukaan. Mikäli pölyn ja ilman seos sisältää lisäksi palavaa kaasua, voi syttymisenergia laskea alle tunnetun minimisyttymisenergian, vaikka kaasun pitoisuus olisi paljonkin alle alemman räjähdysrajan. Tällaisten (hybridiseosten) syttymisvaara on siis huomattavasti suurempi ja esim. staattisen sähkön purkaus saattaa olla hyvinkin todennäköinen riski. Kosketuskohdassa muodostuvat kipinät, joita ei välttämättä edes näe tai kuule, voivat aiheuttaa syttymisen. Etenkin asetonihöyry on lujitemuoviteollisuudessa usein läsnä oleva syttyvä aine, jonka minimisyttymisenergia on räjähdyskelpoisella ilma-asetoni - seoksella huomattavan alhainen, lähes huomaamaton kipinä voi toimia sytyttäjänä. Edelleen räjähdyskelpoisen asetoni / ilma kaasuseoksen esiintyminen on lujitemuoviteollisuudessa hyvin usein vallitseva tilanne. Palon syttymiseen tarvitaan kolme osatekijää: palava aine, palamiseen tarvittava hapettava aine (yleensä ilman happi), syttymiseen tarvittava energia (syttymislähde / 5
lämpö, kipinä jne.) Yhdenkin puuttuminen poistaa palovaaran. Ketjureaktioita ei synny. Syttymisen kehittyminen paloksi edellyttää häiriintymätöntä ketjureaktiota Palamisen perusedellytykset ovat: palamiskykyinen aine happi energia (syttymisen aiheuttaja) häiriintymätön ketjureaktio Palamiskykyinen aine voi olla kaasua, nestettä tai kiinteää ainetta. Happea tarvitaan palamisilmaksi. Energian tehtävä on käynnistää palaminen, joten sitä on oltava riittävästi. Ketjureaktion yhdenkin osareaktion täydellinen katkaiseminen lopettaa koko palamisreaktion., tai vastaavasti räjähdyskelpoisen kaasuseoksen esiintyessä mahdollisten sytytyslähteiden poistamalla eliminoidaan tai hallitaan sinänsä olemassa oleva paloriski. A Lämpötila B Lämpötila Syttyvä aine Happi Häiriintymätön ketjureaktio Syttyvä aine Happi Kuva 1: Kun yksikin palamisen / syttymisen perusedellytys puuttuu, palaminen estyy kokonaan. /1/ Palaminen tapahtuu yleensä kaasumaisessa muodossa, joitakin poikkeuksia on olemassa. Kaasujen palamisnopeus on riippuvainen niiden pitoisuudesta ilmassa. Syttymis- tai räjähdyskelpoisen kaasuseoksenkin käyttäytyminen syttymisen tapahduttua riippuu palavan aineen ja hapen pitoisuuksilla. Syttyminen kyllä voi tapahtua kaikilla alemman ja ylemmän syttymisrajan välisillä ainespitoisuuksilla, mutta voimakkain lämmöntuotto ja palamisnopeus (räjähdyspaine) saavutetaan vain optimipitoisuuden alueella (stökiömetrinen seos). Samojen reaktiivisten aineiden kohdalla tapahtuneiden syttymisten välillä on siis käytännössä eroja. Joskus havaitaan syttyminen, joka ei kuitenkaan aiheuta suurta vahinkoa. Toisaalla taas vain hieman eri olosuhteissa sama ilmiö / toiminta voikin aikaansaada hyvinkin rajun syttymisen. 6
. Kuva 2: Syttymisrajat ja syttymisväli /1/ Nesteiden ja kiinteiden aineiden palamisnopeus taas on riippuvainen siitä, miten nopeasti niistä muodostuu palamiskykyisiä kaasuja. Kaasujen muodostuminen puolestaan riippuu muodostuvan lämmön määrästä. Muodostuva paloteho vastaavasti riippuu palavan aineen aineominaisuuksista, ts. aineen palamislämpö / polttoarvo (thermal heat, heat of combustion). Itsesyttymisessä (spontaneous ignition) tapahtuu fysikaalisia, kemiallisia ja biologisia reaktioita itsesyttyvässä tai itsesyttymistä aiheuttavassa aineessa, joiden johdosta aine lämpenee (itselämpeneminen, ilman ulkopuolista lämmöntuontia) /2/. Jos systeemin lämmöntuotto on suurempi kuin lämpöhäviöt, niin syttymislämpötila ylittyy ja aine syttyy palamaan. Lämmön kehittyminen johtuu yleensä hitaasta kemiallisesta hapettumisesta, mutta myös biologinen toiminta voi olla syynä. Lämpö häviää aineesta yleensä johtumalla pinnalle, josta se siirtyy ympäristöön kuljettumalla tai säteilemällä. Otolliset olosuhteet ovat olemassa itsesyttymiselle silloin, kun itsestään syttyvät aine on hyvin lämpöeristetty ja se pääsee kosketukseen ilman hapen kanssa. Itsesyttymisessä syttymisenergia on peräisin itse aineesta, eikä syttymiseen tarvita mitään ulkopuolista vaikutusta (energian tuontia). Lujitemuoviteollisuuden perusraaka-aineen, tyydyttymättömän polyesterihartsin kovettumisreaktio on eksoterminen, eli lämpöä tuottava reaktio. Valmiissa tuotteessa ainevahvuus suhteessa pinta-alaan on niin pieni, että lämmön haihtuminen kovettumisen yhteydessä on yleensä ongelmatonta. Sen sijaan tuotannossa syntyvät ylijäämähartsia sisältävät jäte-erät sisältävät selvän paloriskin. Jäte-eriä kerrytettäessä hylkyyn meneviä tuoreita ja kovettumassa olevia lujiterakenteita voidaan puristaa kokoon, niihin voidaan yhdistää työvaiheissa käytettyjä suojamuoveja, näiden lisäksi samaan erään voi epähuomiossa joutua kovettumassa olevaa ylijäämä hartsia ym. Useiden tekijöiden yhteysvaikutuksesta voi helpostikin muodostua ainesvahvuudeltaan kriittisen massan ylittävä jäte-erä, jossa lämpöä tuottavien reaktioiden lämpömäärä ei pääse haihtumaan ympäristöön, vaan jäte-erä alkaa kuumentua. Veneteollisuudessa käytetyllä tiikkiöljyllä on myös määrätty itsesyttymistaipumus. Öljyistä voimakkaimmin tämä ilmiö esiintyy kuitenkin pellavaöljyllä. Ilmiö perustuu siihen, että öljyn kuivuminen on hapettumisreaktio. Kuivuessaan pellavaöljy sitoo happea itseensä ja hapettuminen tuottaa lämpöä. Kun öljyä käytettään puun 7
pintakäsittelyyn, muodostuva lämpö haihtuu varsin nopeasti, mutta trasselituppo tai rätti tai orgaanisessa (palavassa) massassa, esim. sahanpurussa, muodostuvaa lämpö johtuu pois huomattavasti hitaammin. Kohoava lämpö puolestaan kiihdyttää hapettumista, mikä lisää lämpöä entisestään. Jos rätissä on öljyä runsaasti, syntyy noidankehä, joka joissain tapauksissa johtaa öljyn itsesyttymiseen. Pellavaöljyllä kyllästettyjen huokoisten aineiden syttymiseen vaadittava lämpötila on 80 C asteen tietämissä. Kylmäpuristettu pellavaöljy syttyy herkemmin kuin keitetty versio. Yhtenä lisätekijänä herkkään syttymiseen mainitaan se, että usein pellavaöljyä ohennetaan herkemmin leimahtavalla nesteellä, esimerkiksi tärpätillä. Edelleen riskiä kohottaa ulkoinen lämpötila, esim. auringonpaiste, tai sisätiloissa, vedolta suojattu tila (esim. veneen sisätiloissa). Lämpimässä paikassa oleva mytistetty öljyinen trasseli syttyy herkemmin kuin viileässä paikassa oleva. Pellava-/ tiikkiöljyrätit suositellaan säilytettäviksi viileässä paikassa kannellisessa metalliastiassa, tai hävittämään tuoreeltaan polttamalla. Kootun aineiston mukaan lujitemuovituotannon keskeiset paloturvallisuustekijät liittyvät asetoniin ja reaktiivisiin raaka-aineisiin (orgaaniset peroksidit, kovettumisvaiheessa oleva hartsi). Syttymisen aiheuttaja voi esim. olla staattisen sähköpurkauksen aiheuttaman kipinä tai itsesyttymisilmiö. Hartsien kovettajina käytetyt orgaaniset peroksidit toimivat eksotermisten reaktioiden käynnistäjinä ja ovat jo itsessään reaktiivisia, sisältäen mm. happea, jolloin esim. palamiseen tarvittava happi on mukana itse aineessa. Peroksidit ovat siis voimakkaasti hapettavia aineita ja aikaansaavat aineissa nopeastikin käynnistyviä kemiallisia hapettumisreaktioita. Peroksidien riskien tiedostaminen ja oikea käyttö onkin keskeinen lujitemuovialan paloturvallisuuden tekijä. 8
2. Paloturvallisuus - säädösperusta Lujitemuovialan tuotannolle ominaista on määrätty syttymisherkkyys, palon leviämisnopeus ja palokaasujen muodostuminen. Lujitemuoviteollisuuden tuotanto kuuluu yleisesti palovaarallisuusluokkaan 2. Lujitemuoviteollisuuden lisäksi palovaarallisuusluokkaan 2 kuuluvia muita teollisuuden aloja ovat mm. lastulevyteollisuus. Mekaaninen puuteollisuus (kuiva puutavara), myllyt, rehuvarasto, palavien nesteiden teollinen käsittely tai varastointi (leimahduspiste enintään 55 o C), sahateollisuus. Vaahtomuoviteollisuus, vaneriteollisuus. Sinänsä tämä on siis melko tavanomainen luokka valmistavan teollisuuden osalta, mutta edellyttää vaarojen ja syttymisherkkyyksien tiedostamista, oikeiden menettelytapojen omaksumista, jolloin riskejä voidaan järkevällä tasolla hallinta ilman tarvetta tuotantotilojen rakenteellisen paloturvallisuuden tai muiden varojärjestelmien ylimitoittamiseen. Palovaarallisuusluokkaan 2 sisällytetään toiminnat, joihin liittyy huomattava tai suuri palovaara tai joissa voi esiintyä räjähdysvaara, kuten toiminnat, joissa tuotannossa tai varastoinnissa syntyy prosessin laadun tai muun syyn johdosta sellaisia höyryjä tai hienojakoisia pölyjä, jotka yhdessä ilman kanssa voivat muodostaa räjähtävän tai helposti syttyvän seoksen; toiminnat, joissa käsitellään tuotannon tai varastoinnin yhteydessä herkästi syttyviä ja nopeasti lämpöä luovuttavia raaka-aineita, puolivalmisteita tai valmisteita; toiminnat, joissa teollisesti käsitellään tai varastoidaan eriasteisesti palavia nesteitä, joiden leimahduspiste on enintään 55 o C ja joiden höyryt voivat muodostaa ilman kanssa räjähtävän seoksen; toiminnat, joissa käsitellään varsinaisia räjähdysaineita tai aineita, jotka esimerkiksi veden, ilman, kitkalämmön tai tärähdyksen vaikutuksesta voivat syttyä itsestään tai räjähtää. Toiminnanharjoittajan kannattaa huomioida myös rakenteellinen paloturvallisuus toiminnassaan ja yleensä turvallisuusjohtaminen laajemminkin kokonaisuutena, mm siksi, että muodostuisi käsitys oman yrityksen kokonaisriskistä ja turvallisuustasosta ja - kulttuurista. Tämä antaa pohjaa miettiä keinoja, miten toiminnan turvallisuustasoa voidaan nostaa ja riskejä pienentää, mutta osaltaan varmistaa sen, että toimintaa säätelevät laki- ja asetusperusteet täyttyvät. Rakenteellinen paloturvallisuuden muistilistojen lisäksi tähän lukuun on koottu yhteen yrityksille asetettuja keskeisiä paloturvallisuuteen vaikuttavia aihepiirejä ja niihin liittyviä viranomaismääräyksiä, kuten - Yrityksen pelastussuunnitelma - Räjähdyssuojausasiakirja - Sähkölaiteturvallisuus - Kemikaalisäädökset - Kemikaalisäädökset - Tulityöt ja tuhopolton torjunta 9
Keskeisimmistä aihepiireistä on liitteisiin koottu hieman laajemmat tiedot perusteista ja taustatiedoista aiheittain. Tämän raportin kirjallisuus- ja lähdeluettelossa löytyy myös muuta aiheisiin liittyvää kirjallisuutta sekä Internet-linkkejä aiheeseen. Erityisen maininnan tässä yhteydessä kuitenkin vaativat kaksi tämänkin koosteen keskeistä kirjallisuuslähdettä: Yritysturvallisuuden käsikirja, Juha E. Miettinen, Kauppakaari, Talentum Media Oy, Hki 2002 ISBN 952-14-0559-7 sekä Yritysturvallisuus käytännössä Turvallisuusjohtamisen portfolio, Juha Leppänen, Talentum, Helsinki 2006, ISBN 952-14-0887-1. Tässä luvussa on koottu yhteen mm. näistä ja muista kirjallisuuslähteistä ja viranomaistiedotteista saatavilla olevaa paloturvallisuuteen liittyvää asiakokonaisuutta. / 3, 4 / Huomionarvoinen tietolähde on myös vapaasti saatavilla oleva Pk-yritysten riskienhallinnan työvälinesarja (PK-RH). Työvälineet koostuvat selkeistä tietokorteista ja tarkistuslistoista. Tästä kokonaisuudesta löytyy paloriskien hallintaan tietokortit seuraavasti: Paloriskit, pelastussuunnittelu, rakenteellinen ja tekninen palontorjunta sekä päivittäinen palontorjunta. Lisäksi kokonaisuuteen kuuluu erityiset tarkistuslistat aiheista pelastussuunnittelu, rakenteellinen palontorjunta, tekninen palontorjunta, sammutusvalmiudet, palavat aineet ja materiaalit, tulipalon vaaraa aiheuttavat laitteet sekä päivittäinen palontorjunta. Tähän aineistoon kannattaa ehdottomasti tutustua jokaisessa yrityksessä. Nämä on saatavilla internetistä joko hakusanalla Pk-yrityksen riskienhallinta työvälineet (PK-RH) tai www-sivuilta www.pk-rh.com Laki- ja asetusperusteet sekä tekniset rakennemääräykset. Paloturvallisuuteen ja pelastustoimintaan liittyviä asioita säädellään lainsäädännön kautta ja erilaisten teknisten rakennemääräysten avulla. Taustalla on pelastuslaki ja - asetus paloturvallisuuden, pelastustoiminnan ja väestönsuojelun toteuttamisesta. /5, 6/ Voimassa oleva lainsäädäntö korostaa kiinteistön omistajan sekä haltijan vastuuta niin palo- ja kuin muidenkin turvallisuusasioiden ylläpidosta ja kehittämisestä sekä yrityksissä että yleisen paloturvallisuuden edistämiseksi yksityisissä talouksissakin. Yksityisen henkilön osalta tämä näkyy selvimmin lakiin kirjattuna velvoitteena palovaroittimien käytöstä kaikissa asuin-, majoitus- ja hoitotiloissa. Yritysten edellytetään laatimaan mm. pelastussuunnitelma ja räjähdyssuojaus asiakirja, ja niiden avulla määrittämään ja varautumaan ennakoitavissa oleviin riskeihin ja tarvittaessa vähentämään tai poistamaan riskejä tarvittavin käytännön toimenpitein ja/tai muutoksin sekä henkilöstön koulutuksen kautta. Asiaan liittyy myös laki pelastustoimen laitteiden teknisistä vaatimuksista ja tuotteiden paloturvallisuudesta (562/1999). Tässä yhteydessä näitä ei ole tarkoituksenmukaista käydä yksityiskohtaisesti läpi, koska ne ovat löydettävissä esim. internetistä hakusanalla pelastustoimilaki, pelastuslaki tai muita tarkoitukseen sopivia hakusanoja käyttämällä. Alueelliset pelastuslaitokset ylläpitävät myös tietopankkeja, joista löytyy tietoa yrityksiltä vaadittavista toimenpiteistä ja siitä miten velvoittavat viranomaisvaatimukset voidaan käytännössä suorittaa. 10
Paljon koottua tietoa sekä ja malleja tarvittavista asiakirjoista löytyy osoitteesta:. http://www.tampere.fi/aluepelastuslaitos/materiaalipankki/ Myös vakuutusehdot edellyttävät, että viranomaisten määräämät tai säädöksissä vaaditut vahinkojen estämiseen tai rajoittamiseen tarkoitetut laitteet ja rakenteet, kuten alkusammutuskalusto, savunpoistolaitteisto, palo-osastointi, paloilmoitin ja automaattinen sammutuslaitteisto, jne. pidetään toimintakunnossa, huolletaan ja tarkastetaan asianmukaisesti. Vakuutuksenottajan tulee huolehtia, että vakuutuskohdetta koskevat säädöksissä vaaditut suunnitelmat ja ohjelmat on laadittu ja niiden mukaisesti toimitaan. Säädösten vaatimia suunnitelmia ja ohjelmia ovat Pelastussuunnitelma sähkölaitteistojen huolto- ja kunnossapito-ohjelma paloilmoittimen kunnossapito-ohjelma automaattisen sammutuslaitteiston kunnossapito-ohjelma räjähdyssuojausasiakirja vaarallisten kemikaalien teollisen käsittelyn ja varastoinnin turvallisuusselvitys. Edelleen palotarkastusta varten kiinteistössä tulee olla seuraavat asiakirjat (kiinteistöön kuuluvat dokumentit): Palotarkastajan saatavilla olevat asiakirjat Luettelo olemassa olevista suunnitteluasiakirjoista Luettelo olemassa olevista käyttö- ja huolto-ohjeista Lyhyt kuvaus paloturvallisuuden kannalta olennaisista laitteista ja muista rakennusteknisistä ratkaisuista Muut mahdolliset paloturvallisuuteen vaikuttavat tekijät (oletettu käyttötapa, palokuormarajoitukset, henkilörajoitukset) Palo- ja pelastustoimen ohjeistus Luettelo paloturvallisuuteen vaikuttavista laitteista ja tiedot niiden paikoista Tulipalon sammutuksen kannalta merkittävät rakennustekniset ratkaisut: osastorajat ja muut sopivat katkaisulinjat Yleisesti myös vakuutuskohteena olevan rakennuksen tulee täyttää rakennusluvan tai toimenpideluvan myöntämishetkellä voimassa olevat Suomen rakentamismääräyskokoelman määräykset E1 (rakennusten paloturvallisuus), C2 (kosteus) ja D1 (kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteet). Vakuutusyhtiöiltä on saatavissa myös erityinen omaisuussuojeluohje, jossa vaatimukset on esitetty kokonaisuudessaan aihepiireittäin. Tässä raportissa keskitytään lähinnä paloturvallisuuteen liittyviin aiheisiin. 11
2.1 Rakenteellinen ja paloturvallisuus. Tulen ominaisuuksiin kuuluu se, että se voi syttyä ja palaa vain sopivien olosuhteiden vallitessa. Syttyminen ja palaminen edellyttävät, että happi, palava aine ja riittävän korkea palamislämpötila ovat oikeassa suhteessa toisiinsa. Jos yksikin näistä puuttuu, palaminen loppuu ja palo sammuu. Tulen ja tulipalon sammuttaminen, leviämisen ja palon kehittymisen estäminen kuin myös syttymisen ennaltaehkäisy perustuu myös tämän ilmiön hallintaan. Kiinteistöjen rakenteellisten ratkaisujen avulla pyritään vaikuttamaan näihin asioihin ja estämään tulipalojen syttyminen sekä eteneminen mahdollisimman tehokkaasti. Rakenteellinen paloturvallisuus käsittää kiinteistöjen rakennemääräykset sekä teknisen palontorjunnan ja sammutusvalmiudet sekä yleensä kiinteiden rakenteiden ja järjestelmien muodostamaa kokonaisuutta, jonka avulla pyritään estämään tulipaloja ja niiden etenemistä rakenteissa. Keskeisimmät rakenteellisen paloturvallisuuden perusasiat ovat: palonkestävien materiaalien käyttö palonkestävien osastojen rakentaminen kantavat rakenteet merkityt poistumis- ja sammutusreitit turvavalaistus savunpoistojärjestelmät yleinen järjestys ja siisteys. Kiinteistöjen teknisissä rakennemääräyksissä paloturvallisuuden saavuttamiseksi määrätään tiettyjä olennaisia perusvaatimuksia. Tämä tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että rakennuksen kantavien rakenteiden on kestettävä tulipaloa tietty vähimmäisaika ennen sortumista tai hajoamista. Palon sekä savun syntymisen ja leviämisen kohdalla olennainen vaatimus tarkoittaa sitä, että leviämistä rajoitetaan rakenteellisten ratkaisujen avulla (osastointi). Palo ei saa myöskään levitä viereisiin rakennuksiin ja kiinteistön sisällä olevien ihmisten on pystyttävä poistumaan sieltä esteettä, jotta olennainen perusvaatimus täyttyisi. Rakenteellisten ratkaisujen perusteella määräytyy rakennuksen palonkestävyyttä ilmaiseva paloluokka. Rakennuksen paloluokka Rakennemääräysten mukaisesti rakenteet (rakennukset) luokitellaan palonkestävyytensä mukaisesti kolmeen paloluokkaan: P1-luokan rakennus (paloteknisesti vaativin luokka) P2-luokan rakennus P3-luokan rakennus 12
Rakennuksen paloluokka on nähtävissä ja selvitettävissä kunkin rakennuksen osalta rakennuksen dokumenteista. Huomioitavaa on, että jos kohteen toimiala tai tuotanto muuttuu, niin palovaarallisuusluokkakin voi muuttua. Muutoksesta tulee ilmoittaa kohteen palotarkastajalle palotarkastuksen yhteydessä. Teollisen toiminnan palovaarallisuusluokka Edelleen rakennusten lisäksi teollinen toiminta (tuotanto ja varastointi) jaotellaan kahteen palovaarallisuusluokkaan: Palovaarallisuusluokka 1: o Toiminnat, joihin liittyy vähäinen tai kohtuullinen palovaara Palovaarallisuusluokka 2: o Toiminnat, joihin liittyy huomattava tai suuri palovaara taikka joissa voi esiintyä räjähdysvaara. Lujitemuovituotanto kuuluu yleisesti palovaarallisuusluokkaan 2, siksi on huomionarvoista pitää mielessä rakennuksen paloteknisten ratkaisujen riittävyys. Tämä on erityisesti huomioitava, esimerkiksi kun (pieni / aloittava) lujitemuoviyritys toimintansa laajetessa ottaa tai suunnittelee ottavansa käyttöön esim. sopivimmin lähistöllä olemassa olevia vanhoja teollisuustiloja esim. laminointiyksikkönsä lisätiloiksi. Virnaomais- ja rakennusmääräysten mukainen rakennuksen virallinen soveltuvuus ajateltuun toimintaan saattaa tällöin jäädä huomioimatta, mikä voi johtaa huomattaviin hankaluuksiin jatkossa. On siis aina selvitettävä, että rakennus soveltuu tällaiseen toimintaan. Palovaarallisuusluokan 2. toimintaa ei voi esim. suorittaa normaalissa P3-luokan rakennuksessa ilman korotettua suojaustasoa. Koska lasikuitualan toiminnan palovaarallisuusluokka on perustasoa vaativampaa, toiminnanharjoittajien kannattaa huomioida rakenteellisen paloturvallisuuden vaatimukset toiminnassaan kuten myös muut paloturvallisuuden tärkeät osatekijät. Suojaustaso Suojaustaso tarkoittaa tuotanto- ja varastotilojen vaadittavasta varustelutasoa, mm. pelastus- ja sammutustyötä helpottavien laitteiden ja määrää valitun/tarvittavan suojaustason mukaisesti. Suojaustaso vaikuttaa rakennuksen paloluokkaan, suurimpaan sallittuun osastokokoon, savunpoistoon sekä kantavien ja osastoivien rakennusosien paloluokkavaatimuksiin. Rakennuksessa suoritettavan toiminnan palovaarallisuusluokan mukaisesti säädökset saattavat joskus edellyttää korotetun suojaustason mukaisia ratkaisuja: Jos toiminta on palovaarallisuusluokkaa 2, kuten mm. lujitemuovituotanto on, edellytetään P3 luokan rakennukselta suojaustasoa 3. Käytännössä tämä tarkoittaa mm. sprinklausta, joka olemassa olevaan rakennukseen voi olla niin hankalasti järjestettävissä, että järkevämpää on siirtää tuotanto P2 luokan rakennukseen tai jo valmiiksi sprinklattuun tuotantotilaan. / 6 / 13
Palo-osastointi Rakennusmääräysten mukaan kiinteistöt tulee mm. jakaa paloteknisiin osastoihin, eli yleensä kiinteistö jaetaan palonkestävien seinien tai palo-ovien avulla pienemmiksi tiloiksi eli palo-osastoiksi. Yhdessä palo-osastossa mahdollisesti syttyvän tulipalo ei näin pitäisi päästä leviämään palavan osaston ulkopuolelle. Rakennuksen perusratkaisujen osalta osastoinnit ja niitä vastaavat rakenneratkaisut ja tehdään rakennuksen suunnitteluvaiheessa, eikä rakennuksen käyttäjä myöhemmin juurikaan voi niihin vaikuttaa. Käytännön tuotantotoiminnan vuoksi saatetaan jälkikäteen tehdä läpivientejä tai muita muutoksia, jotka vaikuttavat mm. suunnitellun osastoinnin säilymiseen. Myöhemmin suoritettavissa palotarkastuksissa juuri läpivientien (palokatkojen) toteutuksessa on usein havaittu puutteita. Siksi ne kannattaa ajoissa huomioida. Palotekniset osastot erotetaan toisistaan osastoivin rakenneosin, joilta edellytetään määrättyä palonkestoa minuuteissa, esim. EI 60, EI 120. Osastoivien rakenteiden läpi kulkevien asennusten (kanavat, kaapeliläpiviennit ym.) tiivistyksiä kutsutaan palokatkoiksi. Myös palokatkolta tulee edellyttää samaa paloluokkaa kuin ympäröivältä rakennusosalta. Läpiviennit ja niiden puutteellinen tiivistys onkin yksi kiinteistöjen keskeisimmistä paloturvallisuuden riskeistä. Olemassa olevat läpiviennit tulisi kartoittaa ja todeta niiden kunto ja mahdollinen kunnostustarve. Palokatko täyttää sille asetetut vaatimukset kun paloluokka saavutetaan ja katkoon on jätetty riittävästi varauksia uusille kaapeloinneille, jolloin myös helpotetaan kunnossapitoa. Palokatkojärjestelmiä mm. seuraavasti: palokatkomassat, pinnoitetut villalevyt, silikonivaahdot ja vaahdotetut tyynyt, tiiviste-elementit. Näistä erotetaan erilaiset palokitit, joilla voidaan ainoastaan paikata pieniä (halkaisija alle 50 mm) aukkoja. Massoja on kipsi- vermikuliittipohjaisina ja myös sementtipohjaisina, joiden huono puoli on kuitenkin kovettuminen ja kutistuminen. Osa kiinteistöjen läpivienneistä saatetaan jättää tiivistämättä toteamalla rakennuksen olevan yhtä ja samaa palo-osastoa. Edelleen läpivientejä on saatettu tiivistää epäkelvoilla ratkaisuilla. Niin ikään rakennusten käyttötapaosastointi on saattanut unohtua tai sen merkitys on hämärtynyt. Käyttötapaosastointiin ja sen puutteiden korjaamiseen tulisikin kiinteistön omistajan kiinnittää huomioita. Pelastustoimilain mukaan kiinteistön omistaja on viime kädessä vastuussa kiinteistönsä paloturvallisuudesta. Huomioitavaa Palo-ovet tulee pitää suljettuina osastoivan oven tulee yleensä olla itsestään sulkeutuva ja salpautuva. Palo-ovia ei saa kiilata auki, eikä itsestään sulkeutuvien ovien välissä saa pitää mitään tavaraa Automaattisia palo-ovia on koestettava väh. 4 krt vuodessa ja koestuksista on pidettävä kirjaa. 14
Jos ovea pidetään auki normaalikäytössä, se on varustettava laittein, jotka sulkevat oven palon sattuessa (savuilmaisimet oven molemmin puolin ja aukipitolaite) Tällöin ovi kannattaa liittää paloilmoitin/sammutusjärjestelmään, jos kohteessa on sellainen, jotta sulkeutuminen järjestelmän reagoidessa toteutuu. Savunpoiston järjestäminen Savunpoistojärjestelmän avulla poistetaan tulipalotilanteessa savua ja palokaasuja palavasta kohteesta. Yksinkertaisimmillaan savunpoistojärjestelmä muodostuu avattavista luukuista ja aukoista, joiden kautta tulipalossa syntyvä savu voidaan poistaa. Rakennukseen järjestettävästä ja sen eri tiloihin soveltuvasta savunpoistosta voidaan neuvotella paikallisen pelastusviranomaisen kanssa. Rakennuksen palo-osasto jaetaan yleensä savusuluilla enintään 1600 m 2 :n savulohkoihin, joista järjestetään savunpoisto. Savulohkoja muodostettaessa otetaan huomioon muun muassa palokuorman jakautuminen. Suurien palokuormakeskittymien kohdalle järjestetään korkeat savusulut ja riittävät savunpoistoaukot. Savusulkuina voidaan käyttää kohteen rakennusosia kuten palkkeja tai kuumuutta kestäviä seinämiä ja verhoja. Palovaarallisuusluokka 2 - Lujitemuovituotanto yleensä 2,0 5,0 % osaston alasta automaattisella sammutuslaitteistolla varustetut tilat 0,5 1,0 % osaston alasta Aukkopinta-alaan vaikuttavat rakenteiden ja irtaimiston savunmuodostusominaisuudet ja savusulkujen käyttö. Savunpoistoluukkujen pinta-ala mitoitetaan ohjearvojen ylärajan mukaan, jos savunmuodostus on runsasta, kuten lujitemuovituotannossa savunpoisto voidaan järjestää painovoimaisena käyttämällä pääosin erillisiä savunpoistoluukkuja sekä lisäksi huonetilan yläosassa sijaitsevia helposti avattavia tai helposti rikottavia ikkunoita tai käyttämällä automaattista savunpoistolaitteistoa. Automaattinen savunpoistolaitteisto tulee kysymykseen silloin, kun turvallinen poistuminen saattaa vaarantua tai pelastus- ja sammutustehtävät sitä edellyttävät tilan koon, sijainnin, palokuorman määrän tai laadun, henkilömäärän tai muun vastaavan syyn johdosta. Savunpoisto voidaan järjestää myös koneellisesti. Laitteistoon kuuluu silloin moottorikäyttöisiä suuritehoisia imureita ja/tai puhaltimia. Suojaustason 3 yhteydessä on huolehdittava siitä, ettei savunpoisto vaaranna tai viivytä sammutuslaitteiston toimintaa. Poistumisreitit ja turvavalaistus Paloturvallisuusmääräykset edellyttävät poistumisreittien selkeätä merkitsemistä, jotta palavasta tai muuten vaurioituneesta kiinteistöstä voi päästä nopeasti ulos turvallisesti. 15
Vastaavasti merkitty sammutusreitti tarkoittaa reittiä, jota pitkin tapahtumapaikalle saapunut pelastuslaitoksen yksikkö pääsee kohteeseensa. Merkitseminen tehdään käyttämällä erilaisia standardoituja merkkitauluja sekä nuolia osoittamaan suunta, mitä kautta kiinteistöstä on mahdollista päästä ulos hätätilanteessa tai jota kautta pelastusyksiköt pääsevät toimintakohteeseensa. Tulipalotilanteessa kiinteistössä on yleensä savua ja valot eivät ehkä toimi, ovat opasteet usein pintakäsitelty itsevalaisevalla pinnoitteella. Näin ne hohtavat itsekseen jonkin aikaan myös pimeässä ja savun seassa, jolloin ne ovat helpommin löydettävissä ja seurattavissa. Turvavalaistus on rakenteellisen paloturvallisuuden osa-alue, joka liittyy läheisesti merkittyihin poistumisreitteihin. Turvavalaistus on valaistusjärjestelmä, joka toimii myös sähkökatkoksen aikana, jollainen syntyy yleensä tulipalotilanteessa. Useimmiten turvavalaistus on myös kiinteä osa merkittyjä poistumisreittejä, koska turvavalaisimia voidaan käyttää myös poistumisopasteiden valaisemisessa. Turvavalaisimet ovat periaatteessa normaaleja valaisimia, mutta ne toimivat joko kokonaan tai ainakin sähkökatkon aikana paristojen tai akun avulla. Paloilmoitin- ja sammutusjärjestelmät Erilaiset paloilmoitin- ja sammutusjärjestelmät liittyvät kiinteästi rakenteelliseen paloturvallisuuteen ja niitä tarkastellaan tässä omana kokonaisuutenaan niiden merkittävyyden takia. Vastaavasti automaattinen sprinklerilaitteisto tarvittavine vesijärjestelyineen kuvataan erillisessä osassa asian laajuuden ja merkittävyyden vuoksi. Paloilmoitinjärjestelmä on tekninen järjestelmä, jonka tehtävänä on havaita tulipalo heti sen alkuvaiheessa ja ilmoittaa asiasta automaattisesti eteenpäin esimerkiksi vartiointiliikkeen hälytyskeskukseen, yrityksen omaan kiinteistö- tai muuhun valvomoon tai suoraan palolaitokselle. Paloilmoitinjärjestelmä voidaan toteuttaa useilla eri tavoilla. Yleisimmin käytetyt tekniikat ovat savunmuodostuksen tai tulipalosta syntyvän lämmön ilmaiseminen. Savuilmaisin toimii periaatteessa siten, että ilmaisin mittaa valvottavan kohteen ilman koostumusta ja jos se havaitsee siinä riittävän suuren määrän palokaasuja tai niiden hiukkasia se laukeaa ja siirtää tiedon eteenpäin valvomoon. Vastaavasti lämpöilmaisin mittaa valvottavan tilan lämpötilaa ja jos se nousee liian korkeaksi, ilmaisin siirtää hälytyksen eteenpäin sovittuun valvomoon. Paloilmaisin valvoo toiminta-alueellaan tulipalon aiheuttamia fysikaalisia ja/tai kemiallisia ilmiöitä. Se voi olla toiminnassa jatkuvasti tai lyhyin aikavälein. Ilmaisimet jaetaan toimintatapansa mukaan seuraavasti /6 /: Lämpötilailmaisimet (enintään 30 m valvonta-alue, 4 metrin korkeudelle) Savuilmaisimet (enintään 60 m valvonta-alue, enintään 6 m korkeudelle) Yhdistelmäilmaisin (L-ilmaisin) ilmaisimeen on yhdistetty kahden tai useamman ilmaisintyypin toiminnot 16
Liekki-ilmaisin antaa ilmoituksen, kun liekistä lähtevä infrapuna- tai ultraviolettisäteily tai niiden yhdistelmä ylittää ilmaisimeen asetetut raja-arvot. Lisäksi paloilmoitinjärjestelmään voidaan liittää standardisoimattomia (EN-54) ilmaisimia: Kanavailmaisin (K-ilmaisin) reagoi ilmanvaihtokanavassa virtaavan ilman sisältämin palamistuotteisiin Näytteenottoilmaisin (N-ilmaisin) reagoi valvottavasta tilasta putkistolla ilmaisimeen imettyyn ilman palamisesta ja / tai pyrolyysissä muodostuneisiin palamistuotteisiin Kaasuilmaisin reagoi palamisessa tyypillisesti vapautuviin kaasuihin. Siitä, mikä on lujitemuovituotannon käytännön paloriskejä ajatellen käyttökelpoisin ilmaisin, ei ole saatavilla kirjallisuustietoa. Kun huomioidaan, että reaktiiviset raakaaineet tuottavat jo huomattavan aikaisessa vaiheessa kaasuja, saattaisi lujitemuovialalle ominaisten mahdollisten syttymissyiden varalle jokin kanava-, näytteenotto, tai spesifi kaasuilmaisin olla määrättyjen tuotantoalueiden kohdalla juuri käyttökelpoisin ilmaisin, jotta tarvittava hälytys olisi mahdollista saada ilmaisimen kautta riittävän ajoissa. Sopivan ilmaisimen etsiminen vaatisi kuitenkin laajempaa jatkoselvitystä, käytännön testausta ja mahdollisesti yhteistyötä anturivalmistajan kanssa. Erilaisten ilmaisimien lisäksi paloilmoitus voidaan tehdä käsin paloilmoituspainikkeen avulla. Kaikki paloilmaisimet on liitettävä paloilmoitinkeskukseen. Ilmaisimet voivat olla osoitteellisia, ja paloilmoitinkeskuksesta voidaan nähdä hälytyksen aiheuttama yksittäinen ilmaisin tai ilmaisinryhmä. Paloilmaisimet voivat antaa paloilmoituksen lisäksi myös ennakkovaroituksen sekä huoltoilmoituksen. Ennakkovaroitus ja huoltoilmoitukset toimivat ensimmäisenä ilmoituksena valvotuissa tiloissa, eikä niitä vielä siirretä hälytyskeskukseen. Paloilmoittimen osalta on siis tärkeää, että se liitetty hätäkeskukseen. Tämä vaatii sopimuksen hätäkeskuksen kanssa. Lisäksi on erittäin tärkeää, että kohteessa puututaan ja selvitetään syyt erheellisiin ilmoituksiin. Paloilmoittimiin liittyy myös TUKES-opas "Heikoin lenkki", http://www.tukes.fi/tiedostot/pelastustoimen_laitteet/ohjeet/heikoin%20lenkki_fi nal.pdf Vastaavasti mm. poistumisvalaistuksista ja muista pelastustoimen laitteista löytyy helposti ajantasaista tietoa TUKESin sivuilta: http://www.tukes.fi/fi/toimialat/pelastustoimen-laitteet/ 17
Rakennuksen omistajan velvollisuudet Rakennuksen omistajan on huolehdittava siitä, että automaattiset ilmoitus-, sammutusja savunpoistojärjestelmät pidetään toimintakuntoisina, huolletaan ja tarkastetaan säädösten edellyttämällä tavalla. Rakennuksen omistajan tulee huolehtia seuraavista velvoitteista: säilyttää asennusliikkeen antama asennustodistus laitteiston käyttöiän ajan huolehtia, että laitteistolle on tehty käyttöönottotarkastus teettää laitteistolle määräaikaistarkastukset säilyttää tarkastustodistukset pitää laitteisto toimintakunnossa laatia laitteistolle kunnossapito-ohjelma ja huolehtia sen noudattamisesta huolehtia, että laitteistolla on hoitaja ja että laitteistolle pidetään kunnossapitopäivakirjaa ilmanvaihtokanavien tarkistus ja puhdistus lujitemuovituotantotiloissa kerran vuodessa. mahdollisten tulisijojen nuohous Paloilmoittimelle on nimettävä vastaava hoitaja, joka vastaa järjestelmän käyttökunnosta ja huollon järjestämisestä. Tilojen tai niiden käyttötarkoitusten muutosten yhteydessä tulee aina tarkastaa myös paloilmoitinjärjestelmien kattavuus sekä ilmoitintyyppien soveltuminen tilojen uuteen käyttötarkoitukseen. Muutostöiden yhteydessä voidaan tarvittaessa palotarkastajan luvalla tilapäisesti kytkeä osa paloilmoitinjärjestelmästä pois käytöstä. Tällöin tulee erityisjärjestelyin varmistua riittävästä palotorjunnasta mekaanisin välinein tai henkilövalvonnalla esimerkiksi tulitöiden yhteydessä. Palo-osastoivat rakennusosat on pidettävä kunnossa siten, että ne estävät palon ja savukaasujen leviämisen osastosta toiseen ajan, joka on määritelty rakennusluvassa tai pelastusviranomaisen suorittamassa palotarkastuksessa. Palo-osastoivan oven tulee olla itsestään sulkeutuva ja salpautuva. Jos ovea pidetään auki normaalikäytössä, se on varustettava laittein, jotka sulkevat oven palon sattuessa. Palo-osastoivissa rakenteissa olevat putki-, sähkökaapeli- ja vastaavat läpiviennit eivät saa heikentää rakennusosan osastoivuutta. Ilmavaihtokanavien ja laitteiden pudistamisesta määrätään sisäasianministeriön asetuksessa nro 802 / 2001. Kerran vuodessa on tarkistettavat ja puhdistettava ilmanvaihtokanavat, jotka ovat sellaisessa teollisuus- tai muussa tilassa, missä kanaviin kerääntyy paljon palavia aineita. Myös ilmanvaihtokanavat ja laitteistot, jotka ovat sellaisessa huonetilassa, missä teollisesti valmistetaan tai teknisesti käytetään palavia nesteitä. (myös pelastuslaki 22 : 3) ilmanvaihtokanavat ja -laitteistot on huollettu ja puhdistettu määrävälein). 18
Automaattinen sprinklerilaitteisto Automaattisen sprinklerilaitteiston tarkoitus ilmaista tulipalo ja sammuttaa se mahdollisimman alkuvaiheessa tai pitää palo hallinnassa, kunnes varsinaiset muut sammutustoimet päästään aloittamaan / 7 /. Sprinklerit laukeavat tietyssä lämpötilassa, jolloin ne levittävät sammutusvettä palavalle alueelle ja sen välittömästi uhkaavalle alueelle. Veden virtaus hälytysventtiilin läpi aiheuttaa automaattisen paloilmoituksen. Laukeamislämpötila valitaan sopivaksi ympäristön lämpötilaan nähden. Ainoastaan palon välittömässä läheisyydessä olevat riittävän lämpövaikutuksen alaisiksi joutuneet sprinklerit laukeavat. Sprinklerit voidaan edelleen jakaa niiden tuottamien pisaroiden koon mukaan. Suuria pisaroita tuottavien sprinklereiden etuna on niiden hyvä tunkeutumiskyky, mutta huono jäähdytysvaikutus. Pieniä pisaroita tuottavien sprinklereiden kohdalla tilanne on päinvastoin - etuna parempi jäähdytysvaikutus, mutta voivat siksi viivyttää viereisten sprinklereiden toimintaa. Sprinklerilaitteisto on yleensä aina tarkoitettu suojaamaan rakennus kokonaisuudessaan. Sprinklerilaitteiston kiistaton hyöty on siinä, että se pystyy estämään totaalivahingon silloin kun toteutetut palontorjuntatoimet eivät ole kyenneet estämään palon syttymistä. Erittäin merkittävä asia on myös, että keskeytysvahingot jäävät vähäisiksi ja toimintaan ei aiheudu pitkäaikaista häiriötä. Sprinklattu tuotantotila on myös myyntiarvoltaan huomattavasti tavanomaista tuotantotilaa arvokkaampaa, joten kiinteistön tavanomaista parempi jälkimarkkina-arvo on perusteltua myös huomioida sprinklerilaitteiston investointikustannusta arvioitaessa. Sprinklerilaitteistoa varten tarvitaan Riittävä tuoton omaava vesilähde Vesilähteen tulee automaattisesti kyetä syöttämään tarvittava vesimäärä Vedensyötön kriteerit ovat riittävä tilavuusvirta ja paine, määrällinen jatkuvuus ja luotettavuus, ja puhtaus (ei kuituja, lietteitä ym.) Sovellettavan sprinkleriluokan mukaan veden tulee riittää seuraavia toiminta-aikoja varten LH: 30 min (kevyt luokka) OH: 60 min (normaali luokka) HHP: 90 min (raskas luokka, tuotanto) HHS: 90 min (raskas luokka, varastointi) yhdestä tai useammasta sprinkleriasennuksesta. Jokainen sprinkleriasennus koostuu asennusventtiilistä laitteineen Putkisto Kattoon tai varastotelineistöihin kiinnitettävät sprinklerit 19
Sprinklerilaitteiston asennustyön saa suorittaa vain hyväksytty asennusliike (ks. tietoja www.tukes.fi), joka käyttää hyväksyttyjä komponentteja ja hyväksyttyjä putkiston mitoitusmenetelmää CEA-säännösten mukaisesti (Sprinklerilaitteistot, suunnittelu ja asentaminen, Omaisuusvakuutuskomitea, CEA Comité Européen des Assurances, CEA 4001. 2004). Sprinklerijärjestelmä tulee rakentaa säännösten mukaisesti ja suositeltavaa on tehdä se myös yhteistyössä kohteen vakuutus vakuuttajan kanssa. Vakuutusyhtiöillä saattaa olla lujitemuovialaa koskevia omia erityissuosituksia mm. järjestelmän mitoittamisperusteista. Sprinklerijärjestelmän suunnittelu kannattaakin ehdottomasti tehdä yhteistyössä vakuutusyhtiön kanssa ja edeltä selvittää vakuutusyhtiön näkemys kohteessa vaadittavan automaattisten sprinklerijärjestelmien rakenteesta, toiminnasta sekä mitoitusperusteista ja vesilähdejärjestelyistä. Lujitemuovituotanto luokitellaan sprinkleriluokkaan HHP, joka yleisesti sisältää kaupan ja teollisuuden kohteet, joissa käsitellään tai valmistetaan herkästi palavia tuotteita tai materiaaleja, joissa palokuorma on suuri tai joissa voi kehittyä nopeasti leviäviä tai kiihkeitä paloja. Säännöissä ei varsinaisesti määrätä lujitemuovituotannon sprinklerilaitteistojen mitoitusta. Yleisesti vesivuon vähimmäistiheydeksi määrätään 7,5 mm/min. Suurempien paloriskien ollessa kyseessä kuitenkin suositellaan yleensä vähintään 10 mm/min suuruista vesivuon tiehyttä. Koestus, tarkastus ja huolto Sprinklerilaitteisto on kokeiltava kerran kuukaudessa paloilmoitinlaitteiston kokeilun yhteydessä. Kokeilu suoritetaan aina hätäkeskuksen määrääminä päivänä ja siitä ilmoitetaan etukäteen hätäkeskukselle. Laitteiston määräaikaistarkastuksista vastaa järjestelmän hoitaja. Tarkastuksen suorittaa TUKES:n hyväksymä tarkastuslaitos kahden vuoden välein tai siten kun pelastusviranomainen määrää. Määritettävä kuinka huollot toteutetaan, esim. vuoden välein tai heti, kun jokin vika ilmenee. Määrittettävä ja nimettävä kuka vastaa huolloista vastaa tai ne tilaa Huomioitavia asioita: Järjestelmällä tulee olla ajantasainen kunnossapito-ohjelma Järjestelmällä on asiantunteva hoitaja ja varahenkilö Koestukset suoritetaan 1 krt kuukaudessa ohjeiden mukaisesti Huollot suoritetaan kunnossapito-ohjelman mukaisesti Määräaikaistarkastukset suoritetaan kunnossapito-ohjelman mukaisesti Määräaikaistarkastuksessa todetut puutteet korjataan järjestelmällisesti Paikantamiskaaviot on ajan tasalla Sprinklerisuuttimien suojaetäisyydet eri tiloissa ovat riittävät Sprinklerikeskukselle on selkeät opastemerkinnät Sprinklerikeskus on merkitty liitepiirroksiin 20
Sprinklerilaitteistoista mutta myös muista sammutusjärjestelmistä sekä veden lisäksi myös muista sammutteista on myös olemassa laaja selvitys: Tuomo Rinne, Jukka Vaari, Uudet sammutteet ja sammutusteknologiat, Kirjallisuustutkimus, VTT Rakennus ja yhdyskuntatekniikka, VTT Tiedotteita 2005, 166 s. 2.2 Yrityksen pelastussuunnitelma Pelastussuunnitelman laatiminen perustuu lainsäädäntöön Pelastuslaki 468/2003 Seuraavaan on koottu muutamia pykäliä suunnitelman laatimis- ja sisältöperusteista. Omatoiminen varautuminen (8 ) Rakennuksen omistaja ja haltija, teollisuus ja liiketoiminnan harjoittaja on velvollinen ehkäisemään vaaratilanteiden syntymistä, varautumaan henkilöiden, omaisuuden ja ympäristön suojaamiseen vaaratilanteissa ja varautumaan sellaisiin pelastustoimenpiteisiin, joihin ne omatoimisesti kykenevät. Suunnitteluvelvoite (9 ) Valtioneuvoston asetuksessa (9 ) tarkemmin määriteltävään rakennukseen tai muuhun kohteeseen, jossa henkilö- ja paloturvallisuudelle tai ympäristölle aiheutuvan vaaran taikka mahdollisen onnettomuuden aiheuttamien vahinkojen voidaan arvioida olevan vakavat, on laadittava pelastussuunnitelma 8 :ssä tarkoitetuista toimenpiteistä. Rakennusten ja laitteiden käyttöturvallisuus (22 ) Rakennuksen omistajan ja haltijan yleisten tilojen ja koko rakennusta palvelevien järjestelyjen osalta sekä huoneiston haltijan hallinnassaan olevien tilojen osalta on huolehdittava, että: 1) viranomaisten määräämät tai säädöksissä vaaditut sammutus-, pelastus- ja torjuntakalusto, sammutus- ja pelastustyötä helpottavat laitteet, palonilmaisulaitteet ja hälytyslaitteet sekä muut onnettomuuden vaaraa ilmaisevat laitteet, poistumisreittien opasteet ja turvamerkinnät sekä väestönsuojien varusteet ja laitteet ovat toimintakunnossa sekä huollettu ja tarkastettu asianmukaisesti; 2) tulisijat ja savuhormit on nuohottu; sekä 3) ilmanvaihtokanavat ja -laitteistot on huollettu ja puhdistettu määrävälein. Huolellisuusvaatimus (23 ) Tulta ja syttyvää tai räjähtävää taikka muuta vaarallista ainetta on käsiteltävä huolellisesti ja riittävää varovaisuutta noudattaen. Ryhdyttäessä sellaiseen korjaus- tai muuhun työhön, jonka johdosta tulipalon tai muun onnettomuuden vaara tuntuvasti lisääntyy, on huolehdittava riittävistä varotoimista. Jokainen on mahdollisuuksiensa mukaan velvollinen valvomaan, että hänen määräysvaltansa piirissä noudatetaan tulipalon tai muun onnettomuuden ehkäisemiseksi ja henkilöturvallisuuden varmistamiseksi annettuja säännöksiä ja määräyksiä. 21
Pelastusasetus 787/2003 Velvollisuus laatia pelastussuunnitelma (9 3 momentti) mm. suurehkoihin tuotanto-, varasto- ja maataloustuotantotiloihin; kohteisiin, joissa palo- ja räjähdysvaarallisten kemikaalien käsittely tai varastointi voi aiheuttaa vaaraa ihmisten terveydelle, omaisuudelle tai ympäristölle; tiloihin, jotka on varustettu säädöksessä tai viranomaisen päätöksessä vaaditulla automaattisella sammutuslaitteistolla tai paloilmoittimella; yrityksiin, laitoksiin ja vastaaviin kohteisiin, joissa työntekijöiden ja samanaikaisesti paikalla olevien muiden ihmisten määrä on yleensä vähintään 30; liiketoiminnan harjoittajan tai muun yhteisön järjestämään tapahtumaan, jossa henkilö- ja paloturvallisuudelle tai ympäristölle aiheutuvan vaaran taikka mahdollisen onnettomuuden aiheuttamien vahinkojen voidaan arvioida olevan vakavat tapahtumaan osallistuvien ihmisten suuren määrän tai muun erityisen syyn vuoksi. Pelastussuunnitelma on pidettävä ajan tasalla, ja siitä on tiedotettava yrityksen työntekijöille sekä muille, joiden on osallistuttava pelastussuunnitelman toimeenpanoon. Pelastussuunnitelma tai sen yhteenveto on toimitettava alueen pelastusviranomaiselle tämän antamien ohjeiden mukaisesti. /8,9,10/ Pelastussuunnitelman sisältö (10 ) Pelastussuunnitelmassa on selvitettävä: 1) ennakoitavat vaaratilanteet ja niiden vaikutukset; 2) toimenpiteet vaaratilanteiden ehkäisemiseksi; 3) poistumis- ja suojautumismahdollisuudet sekä sammutus- ja pelastustehtävien järjestelyt; 4) turvallisuushenkilöstö, sen varaaminen ja kouluttaminen sekä muun henkilöstön tai asukkaiden perehdyttäminen suunnitelmaan; 5) tarvittava materiaali kuten alkusammutus-, pelastus- ja raivauskalusto, henkilösuojaimet ja ensiaputarvikkeet sen mukaan kuin ennakoitujen vaaratilanteiden perusteella on tarpeen; 6) ohjeet erilaisia 1 kohdan mukaisesti ennakoituja onnettomuus-, vaara- ja vahinkotilanteita varten; 7) miten suunnitelmaan sisältyvät tiedot saatetaan asianomaisten tietoon. Pelastussuunnitelmassa on selvitettävä erikseen, miten rakennuksessa tai tilassa olevien heikentynyt toimintakyky otetaan huomioon vaaratilanteisiin varautumisessa. Pelastussuunnitelmassa tulisi tarpeen mukaan ottaa huomioon myös kohteen tavanomaisesta poikkeava käyttö. Asetus työpaikkojen turvallisuus- ja terveysvaatimuksista 577/2003 Työpaikan paloturvallisuus ja pelastautuminen hätätilanteessa (16 ) 22
Työpaikka ja työ tulee järjestää siten, että tulipalon tai muun onnettomuuden vaara on mahdollisimman vähäinen. Työjätteet ja muut työn kannalta tarpeettomat aineet, jotka voivat syttyä, on poistettava. Työntekijöiden varoittaminen tulipalon johdosta tulee järjestää siten, että hälytys tehokkaasti havaitaan kaikkialla työpaikalla ja että samalla voidaan todeta, keitä hälytys koskee. Alkusammutusvälineiden on oltava helposti käyttöön otettavissa. Tulipalossa tai muussa vastaavassa vaaratilanteessa työntekijöiden on voitava poistua kaikista työpisteistä nopeasti ja mahdollisimman turvallisesti. Rakennusten uloskäytävien ja kulkureittien niille on johdettava ulos tai turvalliselle alueelle mahdollisimman suoraan eikä niillä saa olla liuku- tai pyöröovia. Ovien tulee olla työn keston tai ihmisten muun työpaikalla olon ajan tarvittaessa molemmilta suunnilta avattavissa. Tarvittaessa uloskäytäville ja niille johtaville kulkureiteille on järjestettävä asianmukainen varavalaistus. Työntekijöille annettavat pelastautumis- ja suojeluohjeet (17 ) Työntekijöille on annettava tarpeelliset suojeluohjeet tulenkäsittelystä, tulenvaaraa aiheuttavasta työskentelystä, tulenvaarallisten tai räjähtävien aineiden käsittelemisestä ja säilyttämisestä, tuuletuslaitteiden tarkoituksenmukaisesta käyttämisestä palon sattuessa, hätäilmoituksesta, palokunnan hälyttämisestä, palo-ovien sulkemisesta ja nopeasta poistumisesta tarvittaessa ja muista tulipalon varalta tai sen sattuessa kullakin työpaikalla vallitsevien olosuhteiden mukaan varteen otettavista toimenpiteistä Pelastussuunnitelman laatiminen Alueelliset pelastuslaitokset ylläpitävät tietopankkeja, joista löytyy tietoa yrityksiltä vaadittavista toimenpiteistä ja siitä miten velvoittavat viranomaisvaatimukset voidaan käytännössä suorittaa. / 8,9,10 / Ks esim. http://www.tampere.fi/aluepelastuslaitos/materiaalipankki/ ja sieltä mm. yrityksen pelastussuunitelman pohja yrityksen pelastussuunitelman liitteet turvallisuusohje mallit perus ensiapuohje pelastussuunitelman piirrosmerkinnät ym. 2.3 Räjähdyssuojausasiakirja Suomessa tapahtuu useita räjähdyksistä tai leimahduksista alkunsa saavia onnettomuuksia vuosittain. Yleisimpiä työtapaturmien syitä räjähdykset tai muut vastaavat äkilliset syttymiset eivät kuitenkaan ole. Pienikin räjähdys voi aiheuttaa vakavia seurauksia, suurempien kohdalla onkin usein kyse jo ihmishenkien ja suurten taloudellistenkin kustannusten menetyksistä. 23
ATEX direktiivit koskevat kaikkia niitä työnantajia, joiden työntekijät voivat joutua alttiiksi palavista nesteistä, kaasuista tai pölyistä aiheutuvalle räjähdysvaaralle. Räjähdysvaaraa voi esiintyä missä tahansa yrityksessä, jossa käsitellään palavia aineita. Tällaisia aineita ovat monet päivittäisiin toimintoihin liittyvät raaka-aineet, puolivalmisteet, lopputuotteet, sivutuotteet ja jätteet. Yritykset ovat yleensä ATEX lainsäädännön alaisia laitoksia, mm. seuraavista syistä: Käytetään palonarkoja nesteitä joiden leimahduspiste on alle 30 C (esim. painotalot, maalaamot) Käytetään raaka-aineena tai prosessin sivutuotteena syntyy orgaanisia pölyjä (ei kivipölyt) joiden partikkelikoko on alle 0,5 mm (esim. leipomot, puuteollisuuden yritykset, sahat, huonekalutehtaat yms.) Käytettävän palavan nesteen lämpötila tai sen välittömän ympäristön lämpötila on suurempi kuin T 5 C, missä T on kyseessä olevan nesteen leimahduspiste Palavaa nestettä sumutetaan ilmaan (esim. maalaus) Jokainen yritys, jossa yksikin yllä mainituista seikoista toteutuu, on ATEX lainsäädännön alainen laitos ja näin ollen velvollinen: Arvioimaan räjähdysvaaran / tekemään riskiarvioinnin Luokittelemaan räjähdysvaaralliset tilat eri tilaluokkiin räjähdyskelpoisen ilmaseoksen esiintymistiheyden ja keston perusteella Laatimaan räjähdyssuojausasiakirjan Päivittämään räjähdyssuojausasiakirjan säännöllisesti Kouluttamaan henkilökuntaa Merkitsemään räjähdysvaaralliset tilat Kuva 3. Kuva 4. Räjähdyssuojausasiakirjan laatiminen (direktiivin 1999/92/EU ja valtioneuvoston asetus 576/2003) Räjähdyssuojausasiakirja on liittyy olennaisesti yrityksen pelastussuunnitelmaan ja liitetään sen oheisdokumentiksi. 24
Työnantajan tulee: selvittää räjähdysvaaran olemassaolo selvittää räjähdysten estämiskeinot ja räjähdykseltä suojautumiskeinot räjähdyskelpoisten ilmaseosten muodostumisen estäminen syttymisen estäminen selvittää keinot räjähdyksen vahingollisten vaikutusten vähentämiseksi valita oikeat laitteet oikeaan paikkaan merkitä räjähdysvaaralliset tilat tarvittaessa perehdyttää työntekijät laatia räjähdyssuojausasiakirja Räjähdyssuojausasiakirja: laadittava ennen laitoksen käyttöönottoa ja työn aloittamista tarkistettava, jos työskentelytilaa, työvälineitä, laitteita tai työjärjestelyjä muutetaan, laajennetaan tai järjestetään uudelleen Lainsäädännön siirtymäkausi on päättynyt 30.6.2006 ja asiakirja on oltava laadittuna kaikilla, joita se koskee. Räjähdyssuojausasiakirjan sisältö: räjähdysvaarallisten tilojen toiminnasta vastuussa olevien henkilöiden nimet sekä tiloissa työskentelevien työntekijöiden määrä pohjapiirustus, johon on merkitty poistumistiet toimintojen kuvaus (räjähdysvaaran kannalta tärkeät tiedot) tiedot siivouksesta ja ilmanvaihdosta kuvaus räjähdyskelpoisen ilmaseoksen aiheuttavista aineista ja olosuhteista, joissa räjähdyskelpoisia ilmaseoksia muodostuu luettelo laitteista ja työvälineistä, jotka voivat toimia sytytyslähteinä riskin arviointien tulokset sekä menettelytapa, jota räjähdysvaaran tunnistamisessa on käytetty selvitys siitä, missä vaarallisia räjähdyskelpoisia ilmaseoksia voi esiintyä ja mitä laitteita näissä tiloissa on räjähdysvaarallisten tilojen luokittelu (luokituskuvina tai tekstinä) selvitys toteutetuista räjähdyssuojaustoimenpiteistä - teknisistä ja organisatorista luettelo useissa eri paikoissa käytettävistä työvälineitä, jotka on hyväksytty käytettäviksi räjähdysvaarallisissa tiloissa selvitys siitä, kuka vastaa turvallisuustoimenpiteiden toteuttamisesta ja kuka räjähdyssuojausasiakirjan päivittämisestä Räjähdyssuojausasiakirja antaa kuvan räjähdysvaaran arvioinnin tuloksista sekä toimenpiteitä laitosta koskevista teknisistä ja organisatorisista suojaustoimenpiteistä. Räjähdysasiakirjan perustana ovat tiedot tuotantolaitoksen käsiteltävistä aineista ja niiden ominaisuuksista, tehdyt riskien arvioinnit ja turvallisuustarkastelut sekä kemikaalien turvalliseen käsittelyyn ja paloturvallisuuteen liittyvät ohjeet. 25
Kirjallisuutta: Petrik Eklund, Räjähdyssuojausasiakirjan laatiminen. Opas ja asiakirjamalli, Edita, Helsinki 2006, Työterveyslaitos: Työturvallisuus: Atex-foorumi: Räjähdyssuojausasiakirjalomakkeet ym. www.ttl.fi/atex Normaalitilanteessa toimipaikalla esiintyvät palavat aineet Räjähdysvaaran arvioimisen ensimmäisessä vaiheessa selvitetään toiminnan normaalitilanteessa esiintyvät palavat aineet. Näillä tarkoitetaan palavia nesteitä, kaasuja ja pölyjä, joita esiintyy kun koneita ja laitteita käytetään oikeassa käyttötarkoituksessa ja niiden suorituskyvyn rajoissa sekä ennakoitavissa olevien toimintahäiriöiden tai virhetoimintojen yhteydessä. /11,12,13/ Tiedot aineiden palo- ja räjähdysvaarallisuudesta saadaan niiden käyttöturvatiedotteista. Palvat aineet on merkitty merkinnällä F (helposti syttyvä), F+ (erittäin helposti syttyvä) tai pelkällä riskilausekkeella R10 (syttyvä). Lujitemuoviteollisuudelle tyypilliset palavat kaasut, nesteet, pölyt ja niiden ominaisuudet Keskeisimmät lujitemuoviteollisuudessa esiintyvät palavat aineet ja niiden ominaisuudet on kirjattu alla olevaan taulukkoon. Tiedot saadaan annetuista käyttöturvallisuustiedotteista ja pakkausmerkinnöistä. Yrityksen räjähdyssuojausasiakirjassa voidaan täydentää oheisen kaltaista luetteloa muiden käytössä olevien raaka-aineiden ja niiden syttymisherkkien komponenttien osalta. Taulukko 1a: Määrittävät a) kemikaalit ja b) pölyt voidaan esittää keskeisimpiin liuottimiin keskittyen esim. seuraavasti: Määrittävä aineena nesteet ja kaasu/höyryt Leimahduspiste [ºC] Itsesyttymislämpötila [ºC] Syttymisryhmä Räjähdysryhmät Asetoni -18 535 T1 IIA Butanoni -1 404 T2 IIB Dibutyylieetteri 25 198 T4 IIB Etyyliasetaatti -4 460 T1 IIA Isopropanoli 12 425 T2 IIA Styreeni 32 490 T1 IIA Tolueeni 4 535 T1 IIA Taulukko 1 b: Määrittävä aine pölyt Hiukkaskoko tyypillinen [µm] Alin syttymispitoisuus [g/m³] Alin syttymislämpötila [ C] Sähkön johtavuus Hartsi, polyesteri 162 30 550 huono 26
Palavien aineiden haihtumisen ja pölyn muodostuksen takia em. aineet voivat muodostaa ilman kanssa sekoittuessaan räjähdyskelpoisia seoksia tilaluokitelluilla alueilla varastoinnin, teknisen käsittelyn, tuotannollisen käytön, kuivauksen ja hionnan yhteydessä. Perustietoja kemikaaleista löytyy aineista laadituista käyttöturvallisuustiedotteista ja Onnettomuuden vaara aiheuttavat aineet turvallisuusohjeista (OVA-ohjeet: http://www.ttl.fi/internet/ova/index.html) SFS käsikirjassa 59 on esitetty myös tietoja yleisistä nesteitä, mukaan lukien aineiden syttymis- ja räjähdysryhmät. /14, 15 / On muistettava, että laki myös edellyttää, että työpaikalla löytyy riittävät tiedot käytettävistä kemikaaleista, niiden ominaisuuksista, vaaroista ja niille altistumisesta. Liitteessä 1 esitetään esimerkki kemikaaliluettelosta, johon on koottu erityisesti lujitemuovialalla käytettyjä kemikaaleja. Tämänkaltainen kooste toimii hyvin osana räjähdyssuojausasiakirjaa sekä työntekijöiden tietovarastona eri työkohteissa käytettävistä kemikaaleista ja niihin liittyvistä vaaroista. Räjähdyskelpoisen ilmaseoksen esiintyminen Tilojen, paikkojen ja tilanteiden räjähdysvaarallisuutta arvioidaan selvittämällä onko räjähdyskelpoisen ilmaseoksen muodostuminen tai esiintyminen mahdollista. Selvitetään ja määritetään ne paikat, kohteet ja tilanteet, joissa palavaa aineitta voi sekoittua ilmaan siten, että pitoisuus voi olla ko. seoksen räjähdysrajojen sisäpuolella. Arvio tehdään noudattamalla standardien ja käsikirjojen antamia esimerkkejä (esim. SFS käsikirja 59). Tilaluokitus (standardeihin perustuen SFS 59, SFS EN 60079 10 ja SFS EN 50281 3) Räjähdysvaarallisille tiloille tehdään tilaluokitus, joka dokumentoidaan esim. pohjapiirroskuviin ja muilla tavoin asiaa havainnollistavin kuvin ja esitetään asiakirja liitteessä. Räjähdysvaarallisia tiloja ovat sellaiset tilat tai vyöhykkeet, joissa räjähdyskelpoista ilmaseosta voi esiintyä siinä määrin, että erityiset suojelutoimenpiteet ovat tarpeen. Taulukko 2: Tilaluokkien selitteet kaasuille, höyryille ja sumuille /14,15/: Tilaluokka 0 Tilaluokka 1 Tilaluokka 2 Tila, jossa räjähdyskelpoinen ilmaseos esiintyy jatkuvasti pitkäaikaisesti tai usein Tila, jossa räjähdyskelpoinen ilmaseos esiintyy satunnaisesti normaalitoiminnassa Tila, jossa ei odoteta räjähdyskelpoisen ilmaseoksen esiintymistä normaalikäytön aikana ja mikäli sellainen esiintyy, se esiintyy vain harvoin ja lyhytaikaisesti Taulukko 3: Tilaluokkien selitteet pölyille /14, 15/: 27
Tilaluokka 20 Tilaluokka 21 Tilaluokka 22 Tila, jossa ilman ja palavan pölyn muodostama räjähdyskelpoinen ilmaseos esiintyy jatkuvasti, pitkäaikaisesti tai usein Tila, jossa ilman ja palavan pölyn muodostaman räjähdyskelpoinen ilmaseos esiintyy normaalitoiminnassa satunnaisesti Tila, jossa ilman ja palavan pölyn muodostaman räjähdyskelpoisen ilmaseoksen esiintyminen normaalitoiminnassa on epätodennäköistä ja se kestää esiintyessään vain lyhyen ajan. Lujitemuovituotannossa on yleisesti sovellettu mm. seuraavilla tavalla määritettyjä tilaluokituksia. Laminoinnissa haihtuvat styreenihöyryt ovat mahdollinen räjähdyskelpoisen kaasuseoksen muodostaja. Tilaluokituksen perusteeksi on voitava riittävällä tarkkuudella määrittää laminointitilan ja sen ympäristön styreenipitoisuudet. Tämä voidaan tehdä esim. laskennallisilla menetelmillä, ja tukena voidaan käyttää myös työhygienisiä styreenimittauksia etenkin jos ilmanvaihdon riittävyyttä on syytä epäillä tai toisaalta jos ilmanvaihto voidaan mittausten perusteella todentaa niin tehokkaaksi, että käsikirjan ohjeellisia yleisiä arvoja on perusteltua tarkistaa alaspäin. Edellyttäen, että ilmanvaihto on muiltakin osin varustuskeltaan riittävä. Lujitemuovituotannossa tehtävien tilaluokituksen lähtökohtana voi hyvin pitää mm. käsikirjan 59 esimerkkejä maalauksesta (SFS käsikirja 59 s. 38 ja kuva 26), maalaushuoneista, maalauskopeista (SFS käsikirja 59 s.39 kuva 27) ja kappaleiden kuivausta avoimesti huonetilassa (SFS käsikirja 59 s.41, kohta 5.6.6.). Viimeksi mainittu rinnastuu mm. gel-coat pintojen maalukseen ja niiden kuivumiseen kuten myös kovettuvat laminoidut kappaleet. Ruiskulaminointi vastaavasti rinnastetaan prosessina ruiskumaalaukseen. Palavien nesteiden säiliöiden ja poistohormien, nestekaasujen varastokaappien jne. luokittamiseen käsikirjan esimerkit soveltuvat sellaisinaan. Käsikirjassa on myös maininta, että mm. maalauskopin ja maalaushuoneiden tilaluokitusta voidaan lieventää yhdellä luokalla, mikäli ilmanvaihto on mitoitettu siten, että liuotinpitoisuus ei ylitä 20% alimmasta räjähdysrajasta ja ilmanvaihto on varustettu poistohormin asennetulla virtausvahdilla. Edelleen maalamoja voidaan arvioida pienmaalaamoiksi, jos maalinkulutus on enintään 0,5 l/min. Tällöin luokkien mitoitusta (etäisyyksiä) voidaan supistaa. Tällöin luokittelu voidaan suorittaa esim. seuraavasti: Luokka 1: 1 m maalattavan esineen ympäri Luokka 2: 1,5 m luokan 1 ympäri Lujitemuovituotannossa tavanomainen luokitusperuste pienosien laminoinnissa kun ilmanvaihto on todennettu riittäväksi seuraava: Tilaluokka 1: Laminointialue ja laminointipöydän ympäri 1,0 m kaikkiin suuntiin Tilaluokka 2: Tilaluokan 1 ympäri 1,0 m leveyssuunnassa lattiatasolla ja 1,0 m tilaluokan yläpuolella (kun esim. syrjäyttävä ilmanvaihto ja perustuen tehtyihin pitoisuus mittauksiin.) 28
Ruiskulaminointi (kun ilmanvaihto mittauksin todennettu riitttäväksi) Tilaluokka 1: Laminointialue ja laminointipöydän ympäri 1,0 m kaikkiin suuntiin Tilaluokka 2: Tilaluokan 1 ympäri 1,0 m leveyssuunnassa lattiatasolla ja 1,0 m tilaluokan yläpuolella (kun esim. syrjäyttävä ilmanvaihto ja perustuen tehtyihin pitoisuus mittauksiin.) Näin ollen yhteensä jos muotti oletetaan 1,5 korkuiseksi ulottuu tilaluokka 1 lattiasta korkeudelle 2,5 m ja siitä tilaluokkaa 2 aina korkeudelle 3,5 m asti. 2. Ruiskulaminointiesimerkki (vrt. kuivaus esim. avoimena huonetilassa): Tilaluokka 1: Laminointialue ja laminointipöydän ympäri 1,5 m kaikkiin suuntiin Tilaluokka 2: Tilaluokan 1 ympäri 2,0 m leveyssuunnassa lattiatasolla ja tilaluokan yläpuolella Näin ollen yhteensä jos muotti oletetaan 1,5 korkuiseksi ulottuu tilaluokka 1 lattiasta 3 m korkeudelle siitä eteenpäin tilaluokkaa 2 aina korkeudelle 5 m asti. Raportin liitteessä nro 1 on malliesimerkkejä miten tilaluokat voidaan räjähdyssuojausasiakirjassa esittää. /37/ Laitteistojen vaatimustenmukaisuus Tilaluokituksen perusteella määräytyvät tiloissa olevien, sinne asennettavien tai sinne tilapäisesti tuotavien laitteiden turvallisuusvaatimukset. Tilaluokitusta arvioitavassa kohteessa tehdään noudattamalla standardeja ja käsikirjoissa julkaistuja esimerkkejä ja tarvittaessa laskentaa tai muuta arviointia käyttämällä. Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös räjähdysvaarallisiin ilmaseoksiin soveltuvista laitteista ja suojausjärjestelmistä 27.11.1996/918 esittää seuraavat merkintävaatimukset: - valmistajan nimi ja osoite - CE-merkintä, sarja- tai tyyppimerkintä, mahdollinen sarjanumero, valmistusvuosi - Räjähdyssuojauksen erityismerkintä (Ex) jota seuraa laitteen räjähdyssryhmän (I, II, ) ja laiteluokan tunnut, sekä räjähdysryhmään II kuuluvien laitteiden osalta kirjain G, kun räjähdysvaaran aiheuttaa kaasu, höyry tai sumu. Lisäksi niissä on myös oltava, mikäli tarpeellista, kaikki turvallista käyttöä koskevat välttämättömät tiedot. 29
Tilaluokassa 0 voidaan käyttää sähkölaitteita ja sähköpiirejä, jotka ovat suojausrakennetta ia (luonnostaan vaaraton) edellyttäen, että ne asennetaan niitä koskevien erityisvaatimusten mukaisesti. Yleensä tilaluokassa 0 ei käytetä sähkömoottoreita. Tilaluokassa 1 voidaan käyttää sähkölaitteita, joiden rakenne täyttää tilaluokan 0 vaatimukset tai se vastaa yhtä tai useampaa seuraavista räjähdyssuojarakenteista (Exrakenne): Räjähdyspaineen kestävä rakenne d Suojatuuletteinen rakenne p (suurjännitemoottoreissa) Hiekkatäytteinen rakenne q Öljytäytteinen rakenne o Varmennettu rakenne e (kipinöimätön) Luonnostaan vaaraton rakenne i Massaan valettu rakenne m. Tilaluokkaan 2 voidaan asentaa seuraavia sähkölaitteita: 1. Tilaluokkien 0 ja 1 sähkölaitteita, 2. Tilaluokkaan 2 suunniteltuja laitteita (suojausrakenne n standardin SFS-EN 50021 mukaan) 3. Sähkölaitteita, jotka täyttävät teollisuussähkölaitteita koskevien standardien vaatimukset ja joissa normaalikäytössä ei esiinny sytyttämiseen pystyviä kuumia pintoja ja jotka normaalitoiminnassa eivät aiheuta valokaaria tai kipinöintiä, tai jotka normaalitoiminnassa aiheuttavat valokaaria tai kipinöitä, mutta piirin (kaapelointi mukaan lukien) sähköiset parametrit (U, I, L, C) eivät ylitä standardissa SRS-EN 50020 määriteltyjä arvoja varmuuskertoimella 1. Arvioinnissa on noudatettava standardissa SFS-EN 50021 annettuja vaatimuksia rajoitetun energian laitteille ja piireille. Kaikissa laiteluokissa erotetaan palaville kaasuille ja nesteille tarkoitetut laitteet merkinnällä G ja pölyille tarkoitetut laitteet merkinnällä D. 30
Taulukko 4: Räjähdysvaarallisiin tiloihin tarkoitetuille laitteille asetetut vaatimukset on esitetty yhteenvetona alla /11, 15/: Tilaluokka Laiteluokka 0 1G 1 1G tai 2G 2 1G, 2G tai 3G 20 1D 21 1D tai 2D 22 1D, 2D tai 3D Vaikka räjähdyssuojausrakenne usein takaa jo esim. IP 54 kotelointiluokan, on laitetta tilattaessa syytä spesifioida vaadittu kotelointiluokka. Erityisesti Exd- ja Exi-rakenteilla ei esim. vesisuojaus aina ole riittävä ulkoasennuksia ajatellen. Räjähdyssuojausasiakirjaa laadittaessa liitetään mukaan luettelo eri työpisteissä käytettävistä laitteista ja työvälineistä, jotka on arvioitu voivan toimia sytytyslähteinä. Palavat kaasut tai höyryt jaetaan syttymisryhmiin T1-T6, joissa T1:ssä on korkeimmat sallitut lämpötilat ja T6 alhaisimmat. Sähkölaitteet on jaettu vastaaviin ryhmiin pintalämpötilan perusteella. Ellei sähkölaitteen käyttölämpötilaa ole merkitty, laitetta saa käyttää vain lämpötila-alueella -20 - +40 ºC. Taulukko 5: Syttymisryhmät (lämpötilaluokat) vs. laitteen sallittu pintalämpötila /11...15/ Lämpötilaluokka Sähkölaitteen suurin sallittu pintalämpötila [ºC] T1 450 T2 300 T3 200 T4 135 T5 100 T6 85 31
Vanhojen laitteiden vaatimustenmukaisuuden arviointi Kaikkien luokitelluissa tiloissa käytössä olevien laitteiden tulee olla joko varustettu riittävää laiteluokka osoittavalla merkinnällä tai riskiarvioinnin avulla turvallisiksi todettuja. Ex-tiloissa käytettäville vanhoille työvälineille ja laitteille, jotka eivät ole uusien laitesäädösten mukaisesti merkittyjä, on tehtävä riskien arviointi yhdessä kohteen hyvin tuntevan henkilön kanssa. Sen perusteella todetaan onko niiden käyttö kyseisessä tilaluokassa turvallista. Laitemäärittelyn avuksi tarkistuslistaa: Onko laite pakko sijoittaa Ex-tilaan? Tarkista tarvittava Ex-suojaus Ympäristöolosuhdevaatimukset (käyttölämpötila, korroosio, IP-luokka jne,) Laitemateriaali (ruostumaton teräs, muovi) Ex-suojasurakennetodistus Sertifikaatti laitteen mukana (tyyppihyväksynnät) Selvitä liittyykö laitteen asennukseen erityisehtoja Laitteen korjausehdot Varaosien saatavuus Räjähdysvaaran arviointi ja räjähdyssuojaustoimenpiteet Vaarojen tunnistaminen suoritetaan tarkastelemalla tuotannossa käytettäviä vaarallisia aineita, tilaluokituspiirustuksia ja työskentelyä tehtaassa ja vertaamalla olemassa olevien rakenteiden ja laitteiden vastaavuutta tilaluokitusten vaatimuksiin. /11...15/ Näitä hyväksikäyttäen tunnistettaan tilanteet, joista saattaa olla seurauksena esim. tulipalo, räjähdys tai terveysvaara/loukkaantuminen. Huomiota tulee kiinnittää sekä normaalin käytön aikaisiin käyttö- ja ohjaustoimenpiteisiin että huolto- ja kunnossapitotehtäviin. Menettelyn perusolettamus on, että vaara on olemassa, kun prosessissa on mahdollista esiintyä vaarallisia kemikaaleja, pölyjä ja räjähdyskelpoisia ilmaseoksia. Vaarallisia kemikaaleja ovat ne, jotka ovat myrkyllisiä, räjähtäviä, palavia, syövyttäviä tai jotka reagoivat kiivaasti muiden aineiden kanssa. Vaarojen tunnistamisen yhteydessä tarkastellaan vaaratilanteen mahdollisia seurauksia sekä sitä, miten vaaraan voidaan varautua nykyisessä järjestelmässä, joko estämällä vaaran syntyminen, kehittyminen tai rajoittamalla seurauksia. 32
Räjähdykseltä suojautuminen toteutetaan tuotannon luonnetta vastaavilla teknisillä ja hallinnollisilla toimenpiteillä, jotka toteutetaan seuraavassa järjestyksessä: räjähdyskelpoisten ilmaseosten estäminen o mikäli ilmaseos saadaan riittävän laihaksi tai seoksen muodostuminen voidaan kokonaan estää, voidaan tilaluokituksesta luopua räjähdyskelpoisen ilmaseosten syttymisen estäminen o alueilla jossa räjähdyskelpoinen ilmaseos esiintyy, pyritään poistamaan syttymislähteet (staattisen sähkön purkauskipinä, mekaaninen kipinä, sähkölaitteen suojaus oltava riittävä, jne.) räjähdyksen vahingollisten vaikutusten vähentäminen o mikäli räjähdyskelpoinen ilmaseos sekä syttymislähde esiintyy samassa tilassa, pyritään vähentämään räjähdyksen vaikutusta (räjähdysluukut, kotelointi ) Tässä raportissa mm. kohdassa 3.4 sekä liitteessä 2. esitetään esimerkkejä lujitemuoviteollisuuden tuotannolle tyypillisistä vaaratilanteista sekä niitä vastaavista räjähdyssuojaustoimenpiteistä, joita voidaan käyttää tuotantolaitoksessa vaaratilanteen esiintyessä. Liitteen 2 malliesimerkkiä työtilojen eriteltyä ja taulukoitua esitystapaa voidaan hyvin soveltaa räjähdyssuojausasiakirjan dokumentteja laadittaessa. 2.4 Sähkölaiteturvallisuus Sähkölaitteiden ympärillä tulee olla valmistajan antamien ohjeiden mukaiset turvavälit laitteiston riittävän jäähdytyksen varmistamiseksi ja ympäristön syttymisen estämiseksi. Mikäli valmistaja ei ole antanut turvavälejä, on noudatettava seuraavia mittoja /4, 22/: Kopiokoneiden, atk-laitteiden, pienten sähkölaitteiden ja -moottorien turvavälin on oltava vähintään 0,1 metriä. Isojen sähkölaitteiden ja -moottorien sekä valaisimien turvavälin on oltava vähintään 0,5 metriä. Ilmakiertoisten lämmittimien ja sähkökeskusten turvavälin on oltava vähintään 1,0 metriä. Sähkölaitteista, joita ei tarvita työajan jälkeen, tulee katkaista jännite, ellei laitteiston valmistaja ole antanut muuta ohjetta. Ajovoima-akun tai ajoneuvoakun latausta siirrettävällä latauslaitteella tuotanto- tai varastorakennuksessa on valvottava jatkuvasti henkilön toimesta. Henkilön toimesta tapahtuva jatkuva valvonta voidaan korvata savun havaitsevalla latausvirran katkaisevalla palovaroittimella, paloilmoittimeen kytketyllä savuilmaisimella tai kiinteistön sammutuslaitteistolla. 33
Vialliset sähkölaitteet (esimerkiksi loistevalaisimet, joiden putket välkkyvät tai hehkuvat päistään) on korjattava tai irtikytkettävä sähköverkosta. Sähkölaitteet ja kaapelihyllyt on pidettävä puhtaina syttyvästä materiaalista. Sähköasennusten määräaikaistarkastukset Sähköasennusten määräaikaistarkastukset ovat osa kiinteistön hyvää kunnossapitoa. Vuonna 1996 uudistettujen sähköturvallisuussäädösten mukaan sähköasennusten määräaikaistarkastuksia on tehtävä tavallisille liike- ja teollisuusrakennuksille, joissa pääsulakkeet ovat yli 35 A. Myös asuinrakennusten osana oleville sulakerajan ylittäville liiketiloille on tehtävä tarkastus. Tavanomaisten liike- ja teollisuusrakennusten tarkastusväli on 15 vuotta (laitteistoluokka 1). Kuitenkin Kemikaalilupaa edellyttävissä räjähdysvaarallisissa tiloissa (laitteistoluokka 3) tarkastusväli on 5 vuotta. /4, 10/, Määräaikaistarkastuksessa varmistutaan sähkölaitteistojen kunnosta ja käytön turvallisuudesta. Tarkastuksella ehkäistään sähkövahinkojen, esimerkiksi sähköpalojen riskejä. Samalla pyritään varmistamaan, ettei sähkön käyttöön tule laitteistohäiriöistä johtuvia katkoksia. Määräaikaistarkastuksesta huolehtiminen voi vaikuttaa myös laitteiston haltijan vakuutusturvaan ja vahingonkorvausvastuuseen. Määräaikaistarkastuksessa varmistaudutaan siitä, että: sähkölaitteiston käyttö on turvallista ja laitteistolle on tehty huolto- ja kunnossapitoohjelman mukaiset toimenpiteet sähkölaitteiston käyttöön ja hoitoon tarvittavat välineet, piirustukset ja ohjeet ovat käytettävissä. -sähkölaitteiston laajennus- ja muutostöistä on olemassa asianmukaiset tarkastuspöytäkirjat. Sähkölaitteiston haltijan (yleensä omistajan) lakisääteinen velvollisuus on tilata määräaikaistarkastus. Tarkastuksia tekevät valtuutetut tarkastuslaitokset ja valtuutetut tarkastajat. Tarkastaja tekee suoritetusta määräaikaistarkastuksesta rekisteri-ilmoituksen jakeluverkonhaltijalle tai vaativimpien kohteiden osalta TUKES:lle. Lisätietoja tarkastuksista saa energialaitoksilta ja listat valtuutetuista tarkastuslaitoksista ja tarkastajista mm. Turvatekniikan keskuksesta. (TUKES), puh. (09) 61 671. 2.5 Työturvallisuuslainsäädäntö Monet lujitemuovialan ja lujitemuovirakenteisia veneitä rakentavat yritykset pieniä tai viime vuosien alalla jatkuneen kasvun myötä kasvaneet niin, että moni turvallisuusjohtamiseen ja työsuojelun ja työturvallisuuteen liittyvät asiat alkavat vaatia järjestäytyneempää ja systemaattisempia toimintatapoja. Esille tulevat asiakokonaisuudet ja vastuut voivat olla uusia monissa alan yrityksissä. Mm. työsuojelun toimintaohjelman laatiminen ts. kirjallinen kuvaus siitä, millä tavalla yritys aikoo työsuojelun toteuttaa - on pakollista kaikille yrityksille. 34
Tulipalot ja räjähdysvaara ovat läsnä lähes kaikilla työpaikoilla, mutta riskin suuruus vaihtelee voimakkaasti toimialoittain. Lujitemuovialalla käsitellään säännöllisesti paloja räjähdysvaarallisia aineita, joten riskit ovat suuremmat kuin työpaikassa, jossa niitä ei käsitellä lainkaan. Näin ollen työturvallisuusvaatimukset nousevat lujitemuovialalla astetta korkeammalle ja myös viranomaisvaatimukset ja -tarkastukset tulvat tältä osin jatkossa olemaan tarkempia, aivan kuten räjähdyssuojausasioissakin. Edellä jo käsiteltyihin yrityksiä ja niiden toimintaa velvoittaviin laki- ja asetusperusteisiin liittyy osaltaan myös työturvallisuuslaki. /4,10,17/ Työturvallisuuslaki (738/2002 + muutos) korostaa työpaikan oma-aloitteista turvallisuuden hallintaa. Työnantajan on tulee olla selvillä oman tuotannon työolosuhteista johtuvista vaaratekijöistä ja kaikin tarvittavin asianmukaisin toimin estettävä ja torjuttava tapaturmien, terveyshaittojen sekä vaaratilanteiden muodostuminen. Niistä on tehtävä selvitys ja arvio, jotta tarvittaviin torjuntatoimenpiteisiin voidaan ryhtyä. Arvion tulee olla yleensä kirjallisessa muodossa, jotta työntekijät tietävät sen sisällöstä ja tarkistamistarpeesta tilanteen työpaikalla muuttuessa. Vastavuoroisesti työturvallisuuslaissa määritetään myös työntekijöiden velvollisuudet. Työntekijällä on mm velvollisuus huolehtia omasta ja muiden työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä ja mm. käyttää annettuja suojaimia ja noudattaa turvallisten työolosuhteiden ylläpitämiseksi tarvittavaa järjestystä ja siisteyttä. Valtioneuvoston asetus kemiallisista tekijöistä työssä (715/2001) velvoittaa työnantajaa noudattamaan riittävää huolellisuutta ja varovaisuutta sekä selvittämään käyttämiensä kemiallisten tekijöiden ominaisuudet ja vaarallisuuden. Jokaisessa työpaikassa tulee olla luettelo siellä käytettävistä kemikaaleista ja vaarallisten kemikaalien käyttöturvallisuustiedotteet järjestettyinä ja arkistoituna. Kemikaalien käsittelystä aiheutuvat vaarat selvitetään merkinnöistä ja käyttöturvallisuustiedotteista sekä muista mahdollisista tietolähteistä. Valtioneuvoston päätöksessä henkilönsuojainten valinnasta ja käytöstä (1407/1993) annetaan henkilönsuojaimiin liittyviä tarkempia määräyksiä. Työnantajan on pidettävä ajan tasalla olevaa kauppanimien mukaista luetteloa työpaikalla käytettävistä kemikaaleista. Luettelosta on käytävä ilmi kemikaalien luokitustiedot ja se, mistä kemikaalista on saatavilla käyttöturvallisuustiedote. Käyttöturvallisuustiedotteet ja luettelo työpaikalla käytettävistä kemikaaleista on pidettävä työpaikalla työntekijöiden nähtäväksi saatavina. Käyttöturvallisuustiedotteet la luettelo tai niiden jäljennökset on toimitettava sopivalla tavalla työpaikan työsuojeluvaltuutetulle. VNa 715/2001, 5. Työturvallisuuslaki edellyttää, että työnantaja antaa työntekijälle opetusta ja ohjausta aineiden vaarallisista ominaisuuksista sekä perehdyttää työntekijän turvallisiin työtapoihin tapaturmien ja sairastumisen vaaran välttämiseksi ja siis velvoittaa takaamaan työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden kaikissa työoloissa. Työsuojelun toimintaohjelma Työsuojelun toimintaohjelman laatiminen on pakollista kaikille yrityksille ja on kirjallinen kuvaus siitä, millä tavalla yritys aikoo työsuojelun toteuttaa. Jos yrityksellä on koko ajan keskimäärin yli 30 työntekijää ja jos yrityksen toimintaan sovelletaan 35
muutenkin yhteistoimintamenettelyä, toimintaohjelman läpikäynti ja hyväksyntä kuuluu yhteistoimintamenettelyn piiriin. Toimintaohjelma voi olla joko erillinen asiakirja tai sisältyä osana esimerkiksi yrityksen laatujärjestelmään, henkilöstöasioiden käsikirjaan tai johonkin muuhun vastaavaan yrityksen viralliseen asiakirjaan. Toimintaohjelmassa kuvataan se, mitkä ovat työsuojelun päämäärät ja tavoitteet yrityksessä, miten niihin päästään, miten työsuojeluasiat on vastuutettu ja miten työsuojelu on aikomus toteuttaa käytännössä. Toimintaohjelma sisältää yleensä myös kuvauksen siitä, millä tavalla yritys pyrkii toteuttamaan työkykyä ylläpitävää toimintaa ja mihin periaatteisiin se perustuu. Työsuojelun toimintaohjelman laatimisen alkuvaiheessa yrityksen on otettava kantaa muun muassa siihen, kuinka laajasti ja mitkä yrityksen toiminnot se kattaa, ketkä vastaavat työsuojeluasioista, mistä käytännön toimenpiteistä työsuojelu muodostuu, millaiset resurssit toimintaa varten varataan, ketkä osallistuvat toimintaohjelman laatimiseen ja miten ohjelma dokumentoidaan. Ohjelman hyväksymisen yhteydessä on myös päätettävä, kuinka ohjelman toteutumista valvotaan ja kuinka ohjelma pidetään ajan tasalla yrityksen toiminnan muuttuessa. Työsuojelun toimintaohjelman laatimisesta ei ole olemassa mitään standardimallia ja siksi kukin yritys voi laatia ohjelman haluamaansa muotoon. Normaalisti toimintaohjelma sisältää ainakin seuraavat asiat: perustiedot yrityksestä (nimi, kotipaikka) perustiedot yrityksen toimipaikoista (nimi, osoite) työsuojeluvastuiden määrittelyt (tehtävät, roolit, vastuuhenkilöiden nimet) kuvauksen yrityksen työsuojeluorganisaatiosta kuvauksen työterveyshuollon järjestämisestä yrityksessä käytettävät työsuojeluohjeet ja niitä täydentävät turvallisuusohjeet kuvauksen yrityksen työympäristöstä ja sen mahdollisista kehittämistarpeista seurannan kohteena olevat työsuojeluparametrit (esimerkiksi sairauspoissaolot, työtapaturmat, läheltä piti -tapaukset, työilmapiiri, työkyvyn seuranta sekä työn fyysinen ja psyykkinen kuormittavuus) menettelytavat työsuojelutoiminnan valvomiseksi, seurannaksi ja ylläpitämiseksi. Toimiva toimintaohjelma voidaan tehdä käymällä järjestelmällisesti läpi kaikki työsuojeluun liittyvät perusasiat yksi kerrallaan. Näin saadaan kerättyä kattava kuvaus vallitsevasta tilanteesta ja voidaan lähteä kehittämään työsuojelua saatujen tietojen pohjalta. Tyypillisiä tarkasteltavia asioita ovat fyysinen työympäristö (esimerkiksi työtilat ja niiden siisteys, sisäilma, valaistus, lämpö, melu, koneiden ja laitteiden turvallisuus, kemikaaliturvallisuus, ergonomia), psykososiaalinen työympäristö (esimerkiksi työn psyykkinen kuormittavuus, muutostilanteiden hallinta, työilmapiiri), työsuojelun käytännön toteutus ja työsuojelun seuranta. Tällaisia tarkasteluja varten löytyy valmiita malliasiakirjoja ja asialuetteloita. Kaikella tällä on vaikutus yrityksen päivittäiseen toimintaan ja näin yritys kehittää samalla myös koko toimintansa turvallisuuskulttuuria, koska hyvässä kunnossa oleva työsuojelu tukee suoraan yritysturvallisuutta. Paloturvallisuus on tässä vain osa kokonaisuutta, mutta muut henkilöturvallisuuden osatekijät ovat usein merkittäviä 36
tekijöitä hyvän paloturvallisuuden toteutumisessa. Erityisen tärkeää tämä on uusien työntekijöiden perehdyttämisessä ja työhön opastuksessa sekä silloin, kun henkilön työtehtävät muuttuvat merkittävästi aikaisempaan verrattuna yrityksen sisällä. Työsuojeluvastuut, -henkilöstö ja -valvonta Jokaisella työpaikalla on ainakin työsuojelupäällikkö, jonka nimeää työnantaja. Työsuojeluvaltuutettu on työntekijöiden keskuudestaan valitsema henkilö ja on vain niillä työpaikoilla, joissa työskentelee vähintään kymmenen työntekijää. Työsuojeluasiamies on yrityksen tietyn toimialueen, kuten esimerkiksi liiketoimintayksikön tai jonkin ammattiryhmän, henkilöstön valitsema edustaja. Jos työpaikalla työskentelee säännöllisesti yli 20 työntekijää, on sillä oltava työsuojelutoimikunta tai sitä vastaava työryhmä. Työsuojeluvalvonta voidaan jakaa yrityksen omaan sisäiseen valvontaan ja viranomaisvalvontaan. Sisäistä valvontaa suorittavat edellä mainitut työsuojeluhenkilöt ja -elimet sekä yrityksen johto edellä kuvattujen tehtävien mukaisesti. Näiden lisäksi varsinainen viranomaisvalvontavastuu on työ suojeluviranomaisilla. Heidän tehtävänä on antaa ohjeita ja neuvoja sekä opastaa, kuinka työsuojelu tulee toteuttaa yrityksissä. Tarvittaessa työsuojeluviranomaiset voivat antaa myös työnantajaa velvoittavia päätöksiä esimerkiksi työsuojelun laiminlyönteihin liittyen, jolloin he käyttävät selkeästi viranomaiselle kuuluvaa päätösvaltaa. Laajemmin työturvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä sekä työsuojelun järjestämisestä työpaikoilla, työsuojeluvastuista, yrityksen työsuojeluhenkilöstön nimeämistä ja sille kuuluvista tehtävistä. löytyy mm viitatuista turvallisuusjohtamisen kirjallisuudesta. Lisäksi muusta kirjallisuudesta voidaan mainita mm Työturvallisuuslaki, Soveltamisopas, Työterveyslaitos, Helsinki 2007, 149 s. 2.6 Kemikaalisäädökset Lujitemuoviteollisuudessa eräs keskeinen paloriski liittyy orgaanisen peroksidien käsittelyyn. Tähän aihepiiriin liittyen on julkaistu muistio, jossa on käsitelty hyvin paitsi hapettavien kemikaalien käsittelyä, mutta myös yleisesti kemikaalilainsäädäntöä ja sen antamia velvoitteita yrityksille. Ks. Lähemmin raportti. Teollisesti käsiteltävät hapettavat Kemikaalit, Sosiaali- ja Terveysministeriö, Kemikaalineuvottelukunta, Kemikaalineuvottelukunnan monisteita 2 (2005). /18/ Tässä muistiossa selvitetään Suomen lainsäädäntöä ja määräyksiä, jotka koskevat hapettavia kemikaaleja. Muistiossa käsitellään myös vaaroja, joita hapettavat kemikaalit voivat aiheuttaa teollisuusympäristössä. Lisäksi muistiossa esitellään hapettavien kemikaalien turvallisessa käsittelyssä ja varastoinnissa huomioitavia seikkoja, ja selvitetään lyhyesti Suomessa tapahtuneita onnettomuuksia, jotka ovat liittyneet hapettavien kemikaalien käsittelyyn tai varastointiin. 37
Lujitemuoviteollisuudessa kemikaalit ja niiden käsittely ja/tai niille altistuminen on myös merkittävä työturvallisuustekijä. Alla tiivistetysti viranomaismääräyksistä yleisesti kemikaalien käyttöön liittyen ja myöhemmin erikseen omana kohtanaan erityisesti orgaanisten peroksidien käyttöön keskittyen (kohta 3.2). Kunta vastaa pelastustoimesta alueellaan. Pelastusviranomaisten tulee tehdä palon ehkäisyyn kuuluvia tarkastuksia. Palotarkastuksessa tarkastetaan, että henkilö- ja paloturvallisuutta koskevia säännöksiä ja määräyksiä noudatetaan. Palavat ja hapettavat kemikaalit otetaan huomioon yhtenä palo- ja henkilöturvallisuuteen vaikuttavana vaaratekijänä. Vaarallisten kemikaalien teollista käsittelyä ja varastointia koskevat säädökset uudistuivat 1.7.2005. Ilmoituksenvaraisuuden määräytyminen Lujitemuoviteollisuudessa käytettävät ja varastoitavat helposti syttyvien nesteiden määrät ovat tavanomaisesti niin pieniä, että ilmoitus kuntaan riittää. Mikäli varastoitavat määrät ovat suuria, kuuluu lupamenettely TUKSESin piiriin. Ilmoitusvelvollisuuden määräytymisestä säädetään vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista annetussa asetuksessa (59/1999, muutettu 2005) ja se määräytyy kemikaalien määrien ja ominaisuuksien perusteella laskettavien suhdelukujen avulla, josta enemmän tämän raportin liitteessä 2. Lujitemuoviteollisuudessa helposti syttyviä nesteiden määrät ovat tavanomaisesti niin pieniä, että ilmoitus kuntaan riittää. Mikäli varastoitavat määrät ovat suuria, kuuluu lupamenettely TUKSESin piiriin. Ilmoitusvelvollisuus ja kemikaalien luokitukseen perustuvat vähimmäismäärät on esitetty seuraavassa yksinkertaistetussa taulukossa 6. Taulukko 6: Kemikaalien luokitukseen perustuvista vähimmäismääristä / velvoiterajoista (Q) tonnia./18/ Kemikaali Ilmoitus (Kunta) Lupa (TUKES) 1. Erittäin myrkylliset 0,1 2 2. Myrkylliset 0,5 10 3. Hapettavat 5 10 4. Räjähtävät 0,05 6. Syttyvät 5 100 7a. Helposti syttyvät 1 10 7b. Helposti syttyvät nesteet 1 100 8. Erittäin helposti syttyvät 1 5 9. Ympäristölle vaaralliset a) R50 tai R50/53 b) R51/53 1 5 10 50 10. Kemikaalit, joissa vaaralausekkeet a) R14 tai R15 5 50 38
b)r29 0,5 10 11. Palavat nesteet, joiden leimahduspiste on yli 55 o C 12. Muut kuin kemikaaliluokkaan 2 kuuluvat kemikaalit, joilla varoitusmerkki T 10 1 000 10 1 000 13. Syövyttävät 10 1 000 14. Ärsyttävät sekä haitalliset ja muut kemikaalit, joilla varoitusmerkki Xi tai Xn 10 1 000 REACH - asetus REACH asetus on EU:n uusi kemikaaliasetus: Asetus kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelystä ja rajoittamisesta. Se astui voimaan 01.06.2007 vaikka pääosaa velvoitteista sovelletaan vasta vuoden kuluttua tästä. REACH koskee aineita sellaisinaan, osana valmistetta, seosta tai liuosta, joka koostuu kahdesta tai useammasta aineesta, sekä aineita esineissä eli tuotteissa, joille tuotannossa annetaan määrätty muoto tai rakenne, joka määrittää sen käyttötarkoitusta enemmän kuin sen kemiallinen rakenne. Astutusta sovelletaan aineiden valmistukseen, maahantuontiin, markkinoille saattamiseen ja käyttöön. Yrityksen kannalta on olennaista tunnistaa missä roolissa (rooleissa) se toimii REACHasetuksen soveltamisen kannalta. Keskeiset roolit ovat EU:n alueelle sijoittunut luonnollinen tai oikeushenkilö seuraavasti : o Valmistaja, joka valmistaa ainetta EU-alueella. o Esineen tuottaja, joka valmistaa esineen EU-alueella. o Maahantuoja, joka vastaa maahantuonnista EU-alueella o Jatkokäyttäjä, joka ei ole valmistaja eikä maahantuoja ja joka käyttää ainetta joko sellaisenaan tai valmisteessa omassa teollisessa tai ammatillisessa toiminnassaan. o Jakelija, myös vähittäismyyjä, joka ainoastaan varastoi ja saattaa markkinoille aineen sellaisenaan tai valmisteessa kolmansien osapuolten puolesta. Yrityksen tulee huomioida mahdolliset roolit kunkin aineen osalta, esim. inventoimalla käytettävät aineet ja määrittää roolinsa kunkin kohdalla erikseen. Yksittäisen yrityksen kannattaakin erityisesti tarkastella oma toimintansa kaikkien kemikaalien osalta, jotta olisi selvä että sitä ei voida miltään osin katsoa olevan (tahattomasti) maahantuojan asemassa, jota REACH asetuksen velvoitteet keskeisimmin koskevat. REACH-järjestelmässä kemikaaleja valmistavat ja maahantuovat yritykset velvoitetaan arvioimaan aineiden käytöstä aiheutuvat riskit ja antamaan ohjeet niitten turvallisesta käytöstä. REACHin merkittävä vaikutus maahantuojien asiakasyrityksiin on, että valmistajat velvoitetaan laatimaan kemikaaleille riskianalyysin ja viestittämään olennaiset turvallisuustiedot läpi koko jakeluketjun. Käytännössä tämä tarkoittaa esim. kemiakaalien toimittajan (maahantuoja) ja kemikaaleja käyttävän esim. lujitemuovialan yrityksen yhteistä palaveria tai muuta yhteydenpitoa, jossa käydään läpi tuotteiden 39
turvallinen käyttö. REACH asetuksen käyttöönoton aikana maahantuojien yhteydenpito toimitusketjussa alaspäin kasvaa, kun mm. selvitetään miten maahantuojan tuotteita käytetään yrityksissä, miten niitä kuljetetaan, varastoidaan ja käytetään kussakin elinkaarensa vaiheessa. Valmistajat ja maahantuojat tekevät tarvittavia turvallisuuskartoituksia ja altistumisskenaarioita näin saatujen tietojen avulla, jotta mm. kaikki mahdolliset käyttötavat tulevat tunnistetuiksi riittävän kattavasti. Lisätietoa REACH-asetuksesta ja sen soveltamisesta saa teollisuuden järjestöjen kautta ja suomen viranomaisten REACH-neuvonnasta www.reachneuvonta.fi. 2.7 Tulityöt Tulityöt ovat työmenetelmiä, joissa syntyy kipinöitä tai käytetään liekkiä tai muuta lämpöä ja työmenetelmä aiheuttaa palovaaraa. Tulitöitä ovat työt, joissa esiintyy kipinöitä, liekkiä tai lämpöä. Tällaisia tulitöitä ovat mm. kaasu- ja kaarihitsaus, polttoja kaarileikkaus, laikkaleikkaus ja metallien hionta (esim. kulmahiomakoneen käyttäminen) sekä työt, joissa käytetään kaasupoltinta, muuta avotulta tai kuumailmapuhallinta. Tulitöiden aiheuttaman palovaaran vuoksi on aina harkittava tulitöille vaihtoehtoisia työmenetelmiä. Vaihtoehtoisia työmenetelmiä ovat esimerkiksi työstö-, liitos- ja katkaisumenetelmät, joissa ei synny kipinöitä eikä käytetä avotulta. Lujitemuovituotannossa ja venetehtaissa tavanomaisia tulitöitä on myös tuotteen pakkausvaiheessa käytettävien kutistemuovien kiristäminen nestekaasu- tai sähkökäyttöisillä kuumailmapuhaltimilla. Tulitöissä käytettävien työvälineiden, työvälineiden turvalaitteiden ja niiden käytön on oltava niitä koskevien standardien mukaiset. Nestekaasukäyttöiset kuumailmapuhaltimet rinnastetaan nestekaasukäsipolttimiin. Käsipolttimen on oltava sellainen, että siinä on tuki- ja työliekki, tai pietsosähköinen sytytys. Tukiliekin säätö rajoitetaan rakenteellisesti vain sytytyskäyttöön. Työliekkiä ohjataan painikkeella. Painike ei saa olla lukittavissa aukiasentoon /4, 19, 20/. Tulitöiden valvontasuunnitelma Tulitöiden valvontasuunnitelma on yrityksen pysyvä ohje tulitöiden turvatoimista. Tulitöitä tekevien yritysten tulee laatia tulityön valvontasuunnitelma ja tulitöiden tekeminen edellyttää aina valvontasuunnitelman mukaisia turvallisuustoimenpiteitä. Vakuutusyhtiöt ovat edellyttäneet tulitöiden tekijöiltä tulityökoulutusta ja tulityökorttia 01.01.1995 alkaen. /21/ Valvontasuunnitelmassa esitetään mm. kohteet, joissa tehdään tulityötä tulityöluvan myöntäjä tulityölupakäytäntö tulitöitä edeltävät turvallisuustoimet tulityön aikaiset turvallisuustoimet -tulityön jälkeiset turvallisuustoimet tulityövartiointi 40
Vakituinen tulityöpaikka on tulitöiden tekemiseen varattu alue tai palotekninen osasto, joka on suunniteltu tulitöiden turvallista tekemistä varten. Työtilan on täytettävä vähintään seuraavat vaatimukset: Työtilan rakenteiden on oltava joko palamattomia tai suojaverhottuja, jos rakenteet ovat syttyviä. Työtilassa ei saa olla työhön kuulumatonta syttyvää materiaalia. Työtilassa ei saa käsitellä tai säilyttää syttyviä nesteitä, eikä tila saa olla yhteydessä sellaiseen tilaan, jossa voi olla syttyviä kaasuja. Työtilassa on oltava vähintään yksi 43A 183B C -luokan (12 kg A-BIII-E) käsisammutin lisäksi työtilan välittömässä läheisyydessä noutoetäisyydellä toinen vastaava tai kaksi 27A 144B C -luokan (6 kg A-BIII-E) käsisammutinta. Vakituisella tulityöpaikalla on noudatettava tilapäiselle tulityöpaikalle annettuja vaatimuksia, jos tulityön kohde oleellisesti lisää palovaaraa. Tilapäisellä tulityöpaikalla tarkoitetaan kaikkia niitä tulityöpaikkoja, jotka eivät täytä vakituisen tulityöpaikan vaatimuksia. Tyypillisiä tilapäisiä tulityöpaikkoja ovat kiinteistön tai koneiden ja laitteiden tilapäiset ja satunnaiset korjaus- tai huoltopaikat. Tulityö tilapäisellä tulityöpaikalla edellyttää aina kirjallista tulityölupaa, jonka myöntää vakuutuksenottaja tai hänen nimeämänsä henkilö tulityön tekijälle sekä palovartioinnista vastaaville henkilöille. Luvan antajan tulee olla perehtynyt tulitöiden turvallisuusasioihin. Tilapäisissä tulitöissä on aina toteutettava tulityöluvan mukaisesti vähintään seuraavat asiat: Tulityöpaikka on puhdistettava syttyvistä materiaaleista. Rakenteissa olevat raot ja aukot on tiivistettävä. Syttyvät materiaalit ja syttyvät pinnat on suojapeitettävä. Kipinöiden ja roiskeiden kuljettuminen sekä lämmön johtuminen ympäristöön on estettävä. Alkusammutuskalusto on varattava tulityöpaikalle. Tulityöpaikalla on oltava vähintään kaksi 43A 183B C -luokan käsisammutinta. Toinen em. käsisammuttimista voidaan korvata kahdella 27A 144B C -luokan käsisammuttimella tai yhdellä pikapalopostilla. Työnaikainen palovartiointi on toteutettava koko työn ajan. Työn jälkeen jälkivartiointi on toteutettava keskeytyksettä vähintään yhden tunnin ajan. Tulityön tekijällä tilapäisellä tulityöpaikalla on oltava voimassa oleva tulityökortti, joka on todistus hyväksytysti suoritetusta tulityön turvallisuustutkinnosta. Tulityökortin saaminen edellyttää kahdeksan tunnin kurssin suorittamista. Kahdeksan tunnin kurssin keskeisenä tavoitteena on, että tulityöntekijä tietää ja tuntee tulitöiden vaarat sekä 41
tulitöihin liittyvän ohjeistuksen ja lupakäytännön. Tämän lisäksi tulityöntekijän pitäisi osata tehdä tarvittavat tulitöiden turvatoimenpiteet sekä hallita alkusammutus. Kurssin merkittävimmäksi tavoitteeksi on laitettu, että viimeistään kurssin jälkeen oppilas osaisi asennoitua oikein tulitöiden vaaroihin. Kurssin päätteeksi oppilas joutuu suorittamaan tulitöiden turvallisuustutkinnon, joka oikeuttaa tulityökorttiin. Kurssien sisällön erityinen paino on käytännön harjoittelulla, minkä vuoksi jokainen kurssilainen harjoittelee muun muassa turvatoimenpiteiden tekemistä sekä alkusammutusta. 2.8 Tuhopolton torjunta Ulkona säilytettävät syttyvät materiaalit ja jäteastiat on sijoitettava siten, että niiden mahdollinen syttyminen ei aiheuta palon leviämisvaaraa rakennukseen. Tuhopolton mahdollisuus ja palon leviämisvaara on riittävästi estetty, kun noudatetaan turvaetäisyyksiä tai rakenteellisia toimenpiteitä, jotka vaikeuttavat palon sytyttämistä tai rajoittavat sen leviämistä. /21/ Turvaetäisyydet Turvaetäisyys on rakennuksen uloimpien rakenteiden ja jäteastioiden tai syttyvien materiaalien välinen vaakasuora vapaa välimatka. Jäteastioiden ja -katoksen turvaetäisyydet on oltava seuraavat: Yksittäinen, max 600 l jäteastia; vähintään 4 metriä. Yksittäinen, yli 600 l jäteastia; vähintään 6 metriä. Ryhmässä olevat jäteastiat, tilavuudesta riippumatta; vähintään 6 metriä. Metallinen, kannellinen jätekontti; vähintään 4 metriä. Jätekatos; turvaetäisyyden on oltava vähintään 8 metriä. Syttyvien materiaalien turvaetäisyydet on oltava seuraavat: Rullakoissa tai vastaavissa kehikoissa säilytettävät pakkausmateriaalit; väh. 6 m. Avonainen lava; vähintään 8 metriä. Kuormalavapinot; vähintään 8 metriä. Rakennusmateriaalit ja vastaavat; materiaalipinon leveys + 2,5 metrin lisämatka mikäli materiaalipinon leveys yli 5,5 metriä; turvaetäisyys on vähintään 8 m. Rakenteelliset toimenpiteet Rakenteellinen palontorjunta on vaihtoehto turvaetäisyyksille. Vähintään yksi seuraavista toimenpiteistä on toteutettava: Syttyvät materiaalit ja jätteet säilytetään rakennukseen liittyvissä katoksissa siten, etteivät ulkopuoliset pääse työajan jälkeen niihin käsiksi. Suojarakenteiden on oltava sellaiset, että käsiksi pääsy ei ole mahdollista ilman työkaluilla tapahtuvaa rakenteiden rikkomista. Syttyvät materiaalit ja jätteet säilytetään umpinaisessa ja lukitussa säilytystilassa. Syttyvien materiaalien tai jätteiden säilytyspaikalla rakennuksen ulkoseinä ja räystäs tai ulkoseinä ja katos on rakennettu palamattomista rakennustarvikkeista ja ne estävät palon leviämisen rakennukseen tai vesikaton alapuolisiin tiloihin vähintään 30 minuutin ajan. Rakenteessa olevien ikkunoiden, ovien ja muiden aukkojen palonkestoajan on oltava myös vähintään 30 minuuttia. 42
3. Lujitemuovituotannolle ominaiset paloriskit Useissa lujitemuovituotannon työvaiheissa käytetään palovaarallisia liuottimia. Esiintyy työvaiheita, jotka aiheuttavat lämpenemistä ja itsesyttymisvaaraa. Käytetään työkaluja, jotka voivat aiheuttaa kipinöintiä. Erityisesti staattisten sähkövarausten muodostuminen ja purkautuminen on eräs keskeisimmistä vaaratekijöistä Tuotannolliselle lujitemuovityölle ominaista on määrättyjen palosuoleluhankaluuksien esiintyminen. Edelleen merkittävää on, että mikäli tuli syttyy, savunmuodostus on lähes aina voimakasta tai erittäin voimakasta. Savunmuodostus vaikeuttaa myös alkusammutusta. Tämänkin vuoksi on perustelua keskittyä mahdollisimman tehokkaaseen riskienhallintaan ja ennakoivaan palontorjuntaa. Tällöin olennaisinta on syttymisen estäminen ja mahdollisen palon leviämiseen vaikuttaminen jo ennakolta. Lujitemuovituotannossa tapahtuvat syttymiset ovat poikkeuksetta uhkaavan oloisia. Liekit saattavat lyödä pienessäkin kohteessa (esim. yhteen astiaan rajoittuvassa palossa) korkealle ja savunmuodostus voi olla suurta. Liian suuria henkilökohtaisia riskejä ei luonnollisestikaan suositella, mutta tarvitaan oikeanlaista tilannearviointikykyä, ja määrätietoista alkusammutusvalmiutta ja osaamista. Lujitemuovituotannossa syttyneiden palonalkujen sammutus on usein käytännössä mahdollista. Tilannearviossa on osattava erottaa varsinainen lujitemuovi(tuote)palo lujitemuovituotannossa todennäköisimmin tapahtuvasta syttymistapahtumasta. Kookkaan ja mahdollisesti suuria pystypintoja sisältävän lujitemuovituotteen päästessä syttymään eteneminen saattaa olla rajua ja palon leviäminen muihin lähistöllä oleviin tuotteisiin on varsin todennäköistä. Tällöin alkusammutuskalustolla ei voida asiaa paljokaan auttaa, vaan on keskityttävä muihin pelastustoimiin. Tällaiset varsinaiset (valmiin) tuotteen syttymiset ovat kuitenkin käytännön tuotannossa huomattava harvinaisia. Todennäköisempi ilmiö on paikallinen syttyminen (astia, rakenneosa, valuma, muu yksittäinen pieni tai selkeästi rajoittuva kohde. Tällöinkin roihahdusvaihe saattaa olla raju, josta luonnollisin ensireaktio on pyrkimys pelastautumiseen. Kuitenkin määrätietoisella toiminnalla palonalku on mahdollista saada hallintaan. Lujitemuovituotannossa oikeanlainen tilannetaju ja -arvio on tärkeätä: Milloin käsillä olevat alkusammutusvälineet riittävät palon sammuttamiseen ja missä vaiheessa tärkeämmäksi muodostuu pelastautuminen ja vahinkojen rajoittaminen muilla keinoin. Paloherkät raaka-aineet Lujitemuovituotannossa käytettävistä raaka-aineista vain lasikuitu on palamatonta. Polyesteri on palavaa etenkin sisältämänsä palavana liuottimen styreenin vuoksi. Ehkä olennaisin riski kuitenkin liittyy asetonin käyttöön ja käsittelyyn. Asetoni on lujitemuovituotannossa yleinen ja runsaasti käytetty liuotin - ja puhdistusaine. Asetoni on haihtuva, helposti syttyvä, palava neste. Sen leimahduspiste on 19 C. Ts. siitä höyrystyy syttyviä höyryjä jo tässä lämpötilassa. Asetonin on siis mahdollista syttyä jo ilman lämmitystä. Asetonihöyry on myös ilmaa raskaampaa, eli suotuisissa 43
oloissa se voi valua, kerääntyä ja rikastua ja siirtyä painovoimaisesti alaville kohdille./23/ Tyydyttymättömät polyesterihartsit ovat palavia nesteitä sisältämänsä styreenin vuoksi. Täysin kovettunut polyesterihartsi ei enää ole erityisen palonarka (eikä siten siis valmis lujitemuovituotekaan). Se kuitenkin syttyy ja palaa, jos olosuhteet ovat syttymiselle otolliset. Palaessaan se muodostaa erittäin voimakkaasti savua, joka voi vaikeuttaa sammutustöitä ja aiheuttaa voimakasta likaantumista. Myös kiihdytteet sekä erityisesti reaktiiviset peroksidikovetteet aiheuttavat huolimattomasti käsiteltyinä palovaaran. /32..35/ Palavien nesteiden määräykset antavat velvoitteita ja ohjeita varastoinnista ja käytöstä. Peroksideille on myös erillisiä ohjeita. Ruiskumaalauksesta annetut määräykset koskevat myös hartsiruiskutusta. Orgaaniset peroksidit, jota käytetään polyestereiden ja gelcoatien kovetukseen: ovat itsessyttyviä ovat hyvin hapettavia palavat rajusti ovat hyvin ärsyttäviä iholle ja silmille voivat aiheuttaa vakavia vammoja erityisesti silmille ovat syövyttäviä pidettävä erillään kiihdyttimistä ei saa joutua kosketuksiin pölyn tai kemikaalien kanssa on säilytettävä suljettuna, alkuperäisessä astiassa Perinteisesti eräs keskeisimmistä lujitemuovialan riskeistä liittyy kiihdyttimien käyttöön. Orgaanisten peroksidien, eli kovettajan kanssa väärin sekoitettuna tai väärin varastoituna on seurauksena lähes varma räjähdys tai syttyminen. Nykyään käytetään lähinnä esikiihdytettyjä hartsilaatuja, eikä kiihdytteitä erikseen annostella tai ole käytössä lainkaan. Yleisimmin käytettyjä kiihdytteitä ovat Co-metallit, amiinit kuten dimetyyliamiini ja dietyyliamiini. Mikäli kiihdytteitä kuitenkin käytetään polyesterihartsien kovettumisen säätöön, on muistettava seuraavaa: ovat myrkyllisiä hengitettynä, nieltynä tai iholla voivat aiheuttaa terveysriskin pitkäaikaisvaikutuksessa ovat haitallisia luonnossa ei saa sekoittaa peroksidien (kovettajan) kanssa, seurauksena on räjähdys! on säilytettävä alkuperäispakkauksessa Vaikka lasikuitu sinänsä ei ole syttyvää, se voi vaikuttaa palavien aineiden leviämisen työvaiheiden aikana. Tästä johtuen paikallisen syttymisen jälkeinen tulen leviäminen on useimmiten nopeaa. Osaltaan tämä liittyy kunnossapitoon ja työn yleisiin järjestelyihin ja erityisesti yleiseen siisteyteen. Nopea leviäminen vaikeuttaa myös alkusammutusta. 44
Jokaisen lujitemuovituotannossa työskentelevän tulisi osata alkusammutusvälineiden käyttö. Alkusammutusta on harjoiteltava käytännössä. Jokaisen työntekijän on tiedettävä alkusammutusvälineiden sijainnit. Toiminta vaaratilanteissa tulee opetella ja harjoitella. Jätteenkäsittely on opetettava. Kaikkien on tiedettävä toimintaohjeet ja lajiteltava jätteet sen mukaisesti Harjoittelemalla näitä asioita saadaan ihmiset ymmärtämään, kuinka paljon he itse voivat vaikuttaa turvalliseen ja terveelliseen työympäristöön sekä ympäristösuojelullisiin asioihin. Toimiva paloturvallisuus lähtee ennaltaehkäisystä ja varautumisesta. Toimivaa paloturvallisuutta voi hahmotella kolmeen päätekijään: Minimoidaan tulipalon syttymisriski. Varustaudutaan niin, että palonalku havaitaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja luodaan edellytykset tehokkaalle sammuttamiselle ja huolehditaan rakenteellisen paloturvallisuuden riittävyydestä. Kaikkein olennaisinta on tietoisesti minimoida tulipalon syttymisriski. Hyvä palontorjunta ei välttämättä vaadi kehittyneintä saatavissa olevaa tekniikkaa, vaan tärkeintä on, että jokainen työntekijä tietää työympäristönsä palovaarat ja omaksuu paloturvalliset toimintatavat päivittäisissä työtehtävissä. Mahdollisen alkusammutusta vaativassa tilanteessa on osattava reagoida ja osattava ryhtyä oikeanlaisiin toimiin. Tällaiseen liittyy yleisesti ihmisten yksilö- ja ryhmäkäyttäytymiseen kuuluva ilmiö. Kun paikalla on useita mahdollisia toimijoita (sammutuksen aloittajia), yksilön asiaan puuttumisen aloitteellisuus laskee. ( joku muu kuitenkin ilmiö ). Yksilö voi seurata myös muiden sivustakatsojien reaktioita. Jos kukaan muukaan ei ole aloitteellinen, arvellaan onko omaakaan toimeen tarttuminen järkevää. Aloitteellisuus on riskialtista, voi vahingoittua tai nolata itsensä sivustakatsojien silmissä. Yrityskulttuuri ja turvallisuuskulttuuri asioiden tiedostaminen ja harjoittelu ovat tässäkin mielessä tärkeässä asemassa. /25/ Yleensä onnettomuus- ja läheltäpititapausten tutkinnoissa voidaan havaita, että toimintatavat vähitellen muotoutuvat sellaisiksi, että riskejä otetaan joko tietoisesti tai tiedostamatta. Usein omia toimintatapoja optimoidaan mahdollisimman tehokkaiksi ja mukaviksi. Tällöin ei aina hahmoteta mitä tämä vaikuttaa yleisemmin tai yhteydessä muihin tekijöihin ja toimintoihin. Lujitemuovituotannossa tuotantohuiput, kiire keskeneräisen tuotannon määrä ja tilanahtaus tuotannossa nostavat helposti esille piileviä riskejä, tiedostamatta tai rutiininomaisesti otettuja riskejä. Yleinen totuus on, että valppaana pysyminen voi herpaantua asioiden muodostuessa usein toistuviksi rutiineiksi. 45
3.1 Tapausesimerkkien tulokset Selvitystyön yhteydessä kerättiin pääosin venealan yrityksiin keskittyen tietoa tapahtuneista tulipaloista ja läheltäpititilanteista. Osa kerätyistä läheltäpititilanteista oli jopa useamman vuosikymmenen takaa. Tiedossa olevat tapaukset haluttiin ottaa tarkasteluun mukaan mahdollisimman kattavasti. Monilta osin kerättyyn aineistoon liittyy kuitenkin muistinvaraisuutta, joten täsmällistä tietoa mm. kunkin tapahtuman sattumisajankohdan vuoden-, vuorokauden- ja kelloajasta tai muista tapahtuman detaljeista ei juurikaan ollut enää tietoa. Näin ollen esim. tapahtumahetkien perusteella tapahtuvaa tarkastelua ei ollut tarkoituksen mukaista tehdä. Olennaisimmaksi muodostuikin kokonaiskuvan saaminen siitä mistä syttymiset yleisimmin saavat alkunsa ja mihin ne kohdistuvat. Mitkä ovat kriittisimpiä syttymisen aiheuttajia ja mikä on syttyvä materiaali tai tapahtuma, työvaihe ym., johon syttyminen liittyy jne. Yksityiskohtaisemmat kuvaukset kerätyistä keskeisimmistä tapausesimerkeistä on koottu erikseen omaksi kokonaisuudekseen ja esitetään tämän raportin seuraavassa luvussa (luku 4). Tarkasteltujen tulipalojen ja läheltäpititilanteiden perusteella voidaan väittää että lujitemuovialan ja etenkin lujitemuovivenevalmistuksen keskeisin palovaara ja keskeisimmät syttymissyyt kiertyvät nykyisellä valmistustekniikalla kahden asiapariin ympärille. A) Palon syttymisen aiheuttajana keskeisimmässä roolissa ovat: 1) Reaktiivisten aineiden itsesyttyminen (spontaneous ignition). 2) Staattinen sähkö B) Syttyvän aineen osalta keskeisimmässä roolissa ovat 1) Reaktioherkät raaka-aineet 2) Asetoni Reaktioherkät raaka-aineet ja itsesyttymisilmiö (reaktiolämpö tms. kemiallinen syy) liittyvät kiinteästi yhteen ja nousevat esimerkkitapauksissa esille erityisesti lujitemuovituotteiden valmistuksen yhteydessä muodostuneiden jätteiden käsittelyn yhteydessä. Edelleen orgaaniset peroksidit (kovetin) ovat keskeisessä tekijä, kun ajatellaan raaka-aineiden reaktiivisuutta. Käytännössä kuitenkin kyse on yleisimmin juuri kovettuvan eli reaktiivisessa vaiheessa olevan muovin (hartsi + kovetin) ja yleensä vielä siihen liittyvän asetonin muodostamasta kokonaisuudesta. Valmistusmenetelmien ja käytettyjen teknologioiden mukaan tarkasteltuna reaktiivisista materiaaleista aiheutuvat riskit korostuvat ruiskulaminoinnissa ja tämän menetelmän työvaiheisiin liittyviin aputoimintoihin ja/tai ruiskutuksen rutiineihin. Jos ruiskutuksessa esiintyy häiriöitä tai ruiskuttaja joutuu muuten useasti varmistamaan ruiskun toiminnan tekemällä esim. testiruiskutuksia, voi helposti kertyä syttymisriskiä 46
kasvattavia määriä jätettä lähelle ruiskutusaluetta. Tämä voi kohottaa syttymisriskiä joko suoraan ruiskukopin alueella tai ainakin myöhemmin siivoukseen ja jätteenkäsittelyyn liittyen. Syttymisriski kasvaa jos kovettumassa olevaan polyesterin päälle joutuu orgaanista peroksidia. Peroksidi alkaa hajota mikä myös generoi lämpöä, joka taas osaltaan kiihdyttää hajoamisprosessia ja edesauttaa itsesyttymistä. Yleensä peroksidilla onkin oma jäteastia, mutta käytännössä peroksidin kertyminen kovettumassa olevaan polyesteriin on mahdollista. Riski vähenee jos peroksidi on sekoitettu polyesteriin tai jos astiaan kaadetaan vettä, joka jäähdyttää reaktioita. Jos jäteastia sisältää polyesterin ja kovettajan lisäksi asetonia saattaa polyesterin kovettumiseksotermia (lämmöntuotto) johtaa asetonin/styreenin höyrystymiseen jolloin syttymisriski kasvaa entisestään. Pahimmassa tapauksessa höyryt voi syttyä jo pienestäkin kipinästä tai jopa itsestään. Näin ollen myös staattisen sähkövarauksen muodostuminen ja sen purkaukset sekä asetoni liittyvät keskeisesti yhteen syttymisen aiheuttajan ja syttyvän aineen mukaisessa tarkastelussa. Tarkastelluissa esimerkkitapauksissa nämä tekijät myös nousivat selvästi esille. Vastaavasti kun esimerkkitapauksia tarkastellaan valmistusmenetelmien näkökulmasta, nousee asetoni ja staattisen sähkö keskeisimpänä riskinä juuri ruiskulaminoinnin ollessa kyseessä. Tapausesimerkit: Syttymisen aiheuttaja Staattinen sähkö 50% Työstökipinä 13% Sähkötyökalu 8% Itsesyttyminen 29% Kuva 5: Syttymisen aiheuttajat ja niiden esiintymismäärät tarkasteltujen tapausesimerkkien joukossa (hallipalot + läheltäpititilanteet). 47
Tapausesimerkit: Syttyvä aines Liuotinhöyryt; Asetoni 48% Reaktiiviset raaka-aineet 48% Pöly 4% Kuva 6: Tarkasteltujen tapausesimerkkien jaottelu syttyvän aineen mukaan. (aineisto hallipalot + läheltäpititilanteet). Lujitemuovituotannolle vaikuttaa olevan ominaista käytettäviin raaka-aineisiin, työmenetelmiin ja toimintatapoihin liittyvien tekijöiden / riskien toteutumisten salakavala luonne. Osin syttymisherkiksi sanottujen aineiden kanssa päivittäin työskennellessä voidaan tuudittautua väärään turvallisuuden tunteeseen. Kun olosuhteet sattuvat sopiviksi, pölyn, liuottimen, pitoisuudet siirtyvätkin syttymiskelpoisille pitoisuuksille tai reaktiivisia massoja (jätteet) ja/tai muita tekijöitä kertyy ja osuu yhteen riittävissä määrin. On tavanomaista, että esim. tuotantohuippujen aikana kaikilla tällaisilla (piilevillä / latenteilla, mutta aina taustalla ja läsnä olevilla) tekijöillä on taipumusta kumuloitua ja yhtäkkiä odottamaton saattaakin toteutua. 48
Hallipalot: Syttymisen aiheuttaja Työstökipinä 11% Sähkötyokalu 11% Staattinen sähkö 22% Itsesyttyminen 56% Kuva 7: Tapahtuneet hallipalot jaoteltuna syttymisen aiheuttajan mukaan Hallipalot: Syttyvä aines Pölyräjähdys 11% Muu 11% Asetoni & muut liuotinhöyryt 11% Reaktiiviset raaka-aineet 67% Kuva 8: Tapahtuneet hallipalot jaoteltuna syttyvän aineen mukaan 49
Keskeisimmät ongelmat ja miten niitä voidaan välttää Tapausesimerkkien pohjalta voidaan koota seuraavankaltainen yhteenveto lujitemuovialan paloturvallisuuteen keskeisimmin vaikuttavista tekijöistä: Käsiteltäviin aineisiin liittyvät tiedot ja ammatilliset taidot Oikeat menettelytavat arkipäivän tuotannossa ja osaamista ja harjaantumista myös mahdollisten vahinkojen varalle. Käytettyjen raaka-aineisiin liittyvä reaktiivisuus on tiedostettava perusteellisesti. Työntekijöiden henkilökohtaiset työtavat vaikuttavat oleellisesti myös laminointityön paloturvallisuuteen Alkusammutus Alkusammutusta on harjoiteltava käytännössä. Toimintaa vaaratilanteissa tulee opetella ja harjoitella. Mahdollisen alkusammutusta vaativassa tilanteessa on osattava reagoida, on aktivoiduttava, tarvittaessa on osattava tehdä aloite. Aloitteellisuutta tukee ihmisten ryhmäkäyttäytymiseen kuuluvien ilmiöiden tiedostaminen. Kun paikalla on mahdollisia toimijoita (sammutuksen aloittajia) useita, yksilön asiaan puuttumisen aloitteellisuus laskee. ( joku muu ). Yksilö voi seurata myös muiden sivustakatsojien reaktioita. Jos kukaan muukaan ei toimi, arvioidaan helposti ettei toiminta sittenkään ole järkevää ryhtyä. Aloitteellisuus on riskialtista, voi itse vahingoittua tai nolata itsensä sivustakatsojien silmissä. Esimerkkitapaukset osoittavat, että uhkaavankin kaltaiset palon alut on saatu hallintaan ja sammumaan määrätietoisella toiminnalla. Siisteys ja järjestys on erityisen merkittävä paloturvallisuuden lähtökohta. Hyvin järjestetty lujitemuovituotanto on siistiä. Hyvin ylläpidetty toimintojen järjestely ja toteutus helpottaa siisteyden ylläpitoa. On aina myös muistettava, että oikein ja hyvin järjestettynä ja käsiteltynä kaikki käytettävät raaka-aineet ovat täysin turvallisia käyttää Jätteidenkäsittely Kaikkien on tiedettävä toimintaohjeet ja lajiteltava jätteet sen mukaisesti. Jätteiden käsittelyn merkitys keskeisenä turvallisuustekijänä on ymmärrettävä. Huomioitava kaikissa tilanteissa (reaktiivisessa) kovettumisvaiheessa olevat jäte-erät ja niihin liittyvät riskit: 50
- käsinlaminointien pienet hylkykappaleet (tuoreet) - suojamuovit, maskit, aputarvikkeet, joissa reaktiivisia hartsikertymiä - geelipinnan kertasekoitteiset korjaussatsit (esim. pahvimukeisssa) Yksittäin näistä ei välttämättä muodostu paloturvallisuusriskiä mutta yhteen jäte-erään useita hyvin tiivistettynä ja yhteen kertyneinä näistä voi (salakavalasti) muodostua vaarallinen yhdistelmä. Jätteiden toimittaminen annettujen ohjeiden mukaisiin astioihin: haihtuvaa styreeniä ja liuottimia sisältävät trasselit ym. jätteet säilytetään kannellisissa astioissa haihtumisen estämiseksi. hartsijätteille, liuottimille sekä kovete ja kiihdytejätteille varataan erilliset jäteastiat sekä huolehditaan etteivät ne edes jätteiden hävitysvaiheessa joudu kosketuksiin keskenään. Jätteistä muodostuviin riskeihin liittyy lujitemuovituotannolle ominaisten apumateriaalien, kalvojen, teippien jne. käsittely. Yhdessä reaktiivisessa vaiheessa olevien hartsi tai geelijäämien kanssa ja esim. tiiviiksi jäteeräksi puristettuna kokonaisuudesta saattaa muodostua reaktiiviselta massaltaan riittävä ja reaktioektsotermian kiihtymisen kannalta paloriskin sisältävä jäte-erä. Edelleen erilaisten muovisten suojakalvojen käsittelyn yhteydessä staattisen sähkövarauksen muodostuminen ja purkautuminen on todennäköistä. Yhdessä syttymisherkkien liuotinhöyryjen kanssa voi pelkästään tästä muodostua selvä syttymisriski. Kiihdyttimiä ja peroksideja ei saa koskaan sekoittaa keskenään. Seurauksena on räjähdys! Perinteisesti keskeisin toimialan raaka-aineisiin liittyvä turvallisuusriski Kiihdyttimiä käytetään nykyään harvemmin, koska yleisesti käytetään esikiihdytettyjä hartsilaatuja. Tulipalon vaara on ilmeinen jos peroksidiroiskeet ja kiihdytinroiskeet pyyhitään samalla rätillä Orgaanisten peroksidien käyttöön liittyvät riskit on tiedostettava hyvin Estä orgaanisen peroksidin saastuminen (kontaminoituminen) - vaaratekijä, joka saattaa aiheuttaa räjähdysvaaran. Roiskeita tai vuotoja ei saa koskaan panna takaisin alkuperäisastioihin. 51
Peroksidi pidettävä erillään metalleista kuten rauta (ruoste), kupari, messinki. Myös estettävä kosketus voimakkaisiin happoihin ja emäksiin sekä varottava kaikkia epäpuhtauksia kuten hiontapölyä. Esimerkiksi jo pieni galvanoitu teräsesine (pultti, mutteri jne.) aiheuttaa orgaaninen peroksidiin joutuessaan räjähdysvaaran. Orgaanisten peroksidit tai yleensä reaktiiviset raaka-aineet ja itsesyttymisilmiö (reaktiolämpö tms. kemiallinen syy) liittyvät kiinteästi yhteen ja nousevat esimerkkitapauksissa esille selkeänä yksittäisenä ryhmänä syttymisen aiheuttajana. Erityisesti tämä tulee esille jätteiden käsittelyn yhteydessä. (kovettuvat hartsit, epäonnistuneet käsilaminoinnit ja muut reaktiiviset tai reaktiivisessa vaiheessa olevat ainekset) Peroksidien ja reaktiivisten aineiden oikea käsittely - myös jätteinä. Asetoni - riskit tiedostettava Syttymisherkkyys pitoisuudet ja minimisyttymisenergia Asetonin syttymisherkkyys ja staattisen sähkön purkaus syttymisen aiheuttajana Reagointi peroksidien kanssa Tapausesimerkkien perusteella asetoniin liittyy hyvin keskeinen syttymisriski Staattinen sähkö Staattisen sähkövarauksen muodostuminen ja sen purkaukset ja asetoni liittyvät keskeisesti yhteen ja tulevat esimerkkitapauksissa esille kaikkein keskeisimpinä riskitekijöinä etenkin erilaisten läheltäpiti tilanteiden syttymistapahtumissa. Lujitemuovituotannossa staattisen sähkön muodostumista on vaikea välttää. Varausten syntyminen ja kertyminen on ruiskulaminoinnin yhteydessä vaikeasti hallittava asia, eikä ole mitään yleispätevää keinoa staattisen varautumisen ja siitä aiheutuvien ongelmien poistamiseksi ruiskulaminoinnin työvaiheista. Lasirovinkien ohjaimet ja rovingin katkontalaite ovat erityisen tehokkaita staattisen varautumisen tuottajia. Riskien vähentämiseksi tulisi mm. käyttää keraamisia ohjureita, eikä koskaan muovisia tai metallisia. Kaikkien varsien tulee olla huolellisesti maadoitettuja. Vastaavasti ruiskun ja edelleen leikkurin (chopper) maadoitus ruiskuun tulee olla kunnossa. Perinteiseen laminointiruiskuun verrattuna uudemmat flow chopper tyyppiset ruiskut vaikuttavat aiheuttavan enemmän staattiseen sähköön liittyviä ongelmia. Muodostuneet varaukset eivät pääse relaksoitumaan ja purkautumaan ruiskutuksen aikana yhtä hyvin kuin vanhemmissa menetelmissä. 52
Ruiskulaminoinnin yhteydessä staattisten sähköpurkausten aiheuttama kipinöinti on aina läsnä oleva potentiaalinen syttymisen aiheuttaja. Merkittävin suojaustoimenpide onkin poistaa vaikutusalueelta kaikki syttymiskelpoiset aineet, kuten erityisesti kaikki asetoni astiat ja estää asetonihöyryjen muodostuminen kaikissa vaiheissa. Ruiskulaminointi - toteutus ja siihen liittyvien riskien tiedostaminen Ruiskulaminointimenetelmässä ja sen käyttöön liittyvissä toiminnoissa yhdistyvät kaikki toimialan keskeisimmät paloturvallisuusriskitekijät: reaktiiviset aineet, asetoni ja staattinen sähkö. Ruiskulaminointiruiskut tulee huoltaa säännöllisesti ja mahdolliset peroksidivuodot tulee korjata välittömästi. Ruiskujen korjaus- ja muutostöissä tulee käyttää alkuperäisosia. Osien mm. tiivisteiden tulee olla yhteensopivia peroksidien kanssa. Myös staattisen sähkön riski kasvaa merkittäväksi, jos sähköä johtava tiiviste on vaihdettu vahingossa eristävään Ruiskun maadoitus ja sen kytkentä tulisi tarkistaa säännöllisin välein. Tapausesimerkkejä valmistusmenetelmien näkökulmasta tarkasteltuna paloturvallisuuden kannalta ongelmallisimpana näyttäytyy ruiskulaminointi, ruiskutus ja siihen liittyvänä staattisen sähkön varautumisilmiöt yhdessä asetonin ja orgaanisten peroksidien käyttöön liittyvien riskien kanssa. Hiontapölyt Hienojakoisimmat pölyt voivat syttyä yhtä pienellä energialla kuin kaasut. Räjähdyksen aiheuttaa sytytyslähde, jonka energia voi olla yllättävän pieni. Veneiden valmistuksessa reunoja ym. leikatessa terä saattaa osua niitteihin, mikäli niittejä on käytetty. Pölynpoistojärjestelmiin liittyy siis myös syttymisriski Räjähdyskelpoinen pölypilvi voi syntyä esimerkiksi ilmavirtauksen tai paineilmalla puhdistamisen yhteydessä tai pientä palon alkua jauhesammuttimella sammutettaessa, jos paloa sammutetaan esim. liian läheltä voimakkaalla käsisammuttimen suihkulla, voi pölykerroksesta muodostua pölyilmaseos, joka hulmahtaa voimakkaasti palamaan. (siisteyden merkitys). Keskeisin pölyräjähdysten ehkäisemiskeino on pölyn raekoon suurentaminen (leikkausmenetelmä) sekä kostutus. 53
3.2 Orgaaniset peroksidit Orgaanisia peroksideja käytetään lujitemuoviteollisuudessa tyydyttämättömien polyesterihartsien kovettamiseen. (engl. initiator, joskus myös: hardener, catalyst). Orgaaniset peroksidit ovat termisesti epästabiileja ja happea sisältäviä yhdisteitä ja siksi niiden käsittelyyn ja varastointiin liittyviin riskeihin tulee suhtautua vakavasti. Peroksidit ovat siis voimakkaasti hapettavia aineita. Kuitenkin oikein käsiteltynä kaikki kaupallisesti saatavat orgaaniset peroksidituotteet ovat täysin turvallisia käyttää. /32..35/ Tuotannollisessa toiminnassa käytettävät laadut eivät ole puhtaita peroksideja, vaan useiden eri aineiden liuoksia. Peroksidiyhdisteet itsessään ovat aivan liian reaktiivisia käytettäväksi teollisessa tuotantotoiminnassa sellaisenaan. Seuraavassa keskeisimpiä peroksideja. Metyylietyyliketoniperoksidi (MEKP) Asetyyliasetoniperoksidi (AAP) Sykloheksanoniperoksidi Dibentsyyliperoksidi (BPO) Perestrit (esim. TBPB) Metyyli-isobutyyliketoniperoksidi (MIBKP) Näitten sekoitukset Kaikki orgaaniset peroksidit ovat jossain määrin hajoavia ja reaktiivisia ja aiheuttavat siten palo- ja räjähdysvaaran. Kaupallisissa tuotteissa reaktiivisuutta on pienennetty laimentamalla niitä. Kaupalliset laadut sisältävät myös erikseen lisäaineita, joiden tehtävä on hillitä ja rajoittaa tuotteen kemiallista herkkyyttä (phlegmatization). Yksityiskohtaista tietoa peroksideihin liittyen on saatavissa myös ns. OVA-ohjeista, jotka on saatavisssa mm internetistä http://www.occuphealth.fi/internet/ova/mekp.html Orgaanisiin peroksideihin liittyvät keskeisimmät riskitekijät ja syyt niiden taustalla Kaikki peroksidit ovat kuitenkin herkkiä reagoimaan mm. lämpötilan vaikutuksesta ja lämpötilan kiihdyttämänä. Näin niihin liittyy selvä syttymis- tai räjähdysvaara. Peroksidiyhdisteessä alkaa hajoaminen (decomposition) kun lämpötila kohoaa yli määrätyn rajan. Yhdisteen hajoamisilmiöön liittyy itsekiihtyvä mekanismi joka voi johtaa kiihtyvän ketjureaktion (runaway reaction) käyntiin lähtemiseen, mikä puolestaan aikaansaa lopulta räjähdyksen (explosion). Tämä on orgaanisten peroksidien käyttöön liittyvä keskeisin riski. Toinen keskeinen peroksidien ja niiden lämpöherkkyyden hyvään tuntemiseen liittyvä termi on SADT (Self Accelerating Decomposition Temperature). Tämä on mainittu aina kunkin kaupallisen peroksidivalmisteen käyttötiedoissa. Orgaanisiin peroksideihin liittyvä lämpöherkkyys, terminen epästabiilisuus ilmenee hajoamisena määrättyjen lämpötilojen yläpuolella. Kullakin peroksidityypillä on ominainen hajoamisherkkyys ja SADT [lämpötila]. Määrätyt peroksidityypit edellyttävät jäähdytettyä kuljetusta ja 54
niiden varastointi on sallittu ainoastaan jäähdytetyissä varastoissa. Myös huoneen lämpötilassa säilytettävien peroksidilaatujen osalta on ehdottoman tärkeätä varmistaa, ettei 25 C asteen lämpötilaa ylitetä missään vaiheessa. Tämä vaikuttaa peroksidin laadun ja ominaisuuksien säilymiseen alkuperäisenä. On tärkeätä selvittää kulloinkin käytössä olevan peroksidityypin käyttöturvatiedotteessa mainituista lämpötila- ja muista merkinnöistä ja rajoituksista. /32/ Tavanomaisimmat lujitemuovituotannossa käytettävät kaupalliset orgaaniset peroksidilaadut voidaan säilyttää huoneen lämpötilassa. Suositeltava varastointilämpötila on 20 astetta alle peroksidille mainitun SADT:n [lämpötilan]. Kuitenkin parhaan laadun säilymisen ja varastoitavuuden varmistamiseksi tätäkin alhaisempi varastointilämpötila on suotavaa. Orgaaniset peroksidit ovat myös hyvin herkkiä epäpuhtauksille, jotka heikentävät niiden stabiilisuutta. Toisin sanoen SADT alenee epäpuhtauksien vaikutuksesta ja peroksidin hajoaminen voi alkaa jo huomattavasti alle mainitun SADT rajan. Epäpuhtauksien laadusta riippuen epäpuhtaudet voivat aiheuttaa räjähtävällä nopeudella tapahtuvaa hajoamisreaktiota ja siis merkittävän tulipalon tai räjähdyksen riskin. Epäpuhtaudet lisäävät niin syttymis- kuin räjähdysherkkyyttä. Toisin kuin hapettavat aineet yleensä, orgaaniset peroksidit ovat myös palavia aineita. Kaikista näistä syistä orgaanisten peroksidien käsittelyyn, varastointiin ja tuotannolliseen käyttöön tulee suhtautua äärimmäisen vakavasti. Samalla on kuitenkin korostettava myös sitä, että oikein käsiteltynä kaikki kaupallisesti saatavat orgaaniset peroksidituotteet ovat täysin turvallisia käyttää Orgaaniset peroksidit ovat siis muista hapettavista kemikaaleista poiketen myös palavia aineita. Niiden roiskeet, valumat tai höyryt voivat aiheuttaa palavien nesteiden, orgaanisten materiaalien tai metallipölyjen tai jopa normaalisti palamattoman aineen syttymisen. Tämä johtuu siitä, että hapettavan aineen läsnäolo alentaa syttymiseen tarvittavaa energiaa. Hapettavan kemikaalin kyllästämä materiaali voi syttyä hyvinkin vähäisestä kipinästä. Lisäksi pitoisuusalue, jossa kaasu tai höyry palaa, laajenee hapettavan aineen takia. Materiaalin syttyminen voi tapahtua viiveellä siten, että hidas hapettuminen nostaa vähitellen lämpötilan itsesyttymislämpötilaan. Nämä ilmiöt koskevat kaikkia hapettavia kemikaaleja. Orgaanisten peroksidien ollessa kyseessä, ilmiöt voivat esiintyä vain sitäkin voimakkaammin herkän termisen hajoamistaipumuksensa vuoksi. Hajoamisessa vapautuu happea ja usein lisäksi myrkyllisiä kaasuja. Tulipalotilanteessa vapautuva happi kiihdyttää palamista voimakkaasti niin, että palo voi suljetussa tilassa johtaa räjähdykseen. Palon sammuttaminen on vaikeaa vapautuvasta hapesta johtuen. Tulipalossa tai kemikaalin hajoamisesta kuumentunut säiliö tai astia voi räjähtää vapautuvien kaasujen nostaman paineen takia. Hapettavien aineiden reaktiot monien kemikaalien, erityisesti pelkistimien, kanssa voivat olla räjähdyksenomaisen kiivaita. 55
On ehdottoman tärkeätä, ettei orgaaninen peroksidi joudu kosketuksiin happojen ja emästen kanssa tai metallien, kuten kupari, pronssi, tai myös rautaruoste. Pelkästään tavanomainen hiontapöly ja/tai muut tuotannon jätepartikkelit voivat käynnistää hajoamisreaktion jo huoneen lämmössä. Orgaanisten peroksidien varastointi ja käsittely Hapettavien kemikaalien käsittely- ja varastointitilat tulee varustaa turvallisen käytön ja onnettomuustilanteisiin varautumisen kannalta riittävin merkinnöin. Yleensäkin hapettavat kemikaalit tulee varastoida erillään lämmityslähteistä ja kuumista pinnoista sekä palavista nesteistä ja kaasuista tai muista kemikaaleista, joiden kanssa ne voivat reagoida kiivaasti. Hapettavia kemikaaleja ei saa varastoida eikä käsitellä tiloissa, joissa on puulattia tai muusta palavasta materiaalista oleva lattia. Varastointitilan tulee olla hyvin tuuletettu ja auringonvalolta suojattu. Termisesti herkästi hajoavien hapettavien kemikaalien varastointitilan tai varastosäiliön lämpötilaa on valvottava luotettavasti ja tarvittaessa jäähdytyksen toiminta on varmistettava sähkökatkostilanteissa. Myös huoneen lämpötilassa säilytettävien peroksidilaatujen osalta on ehdottoman tärkeätä varmistaa, ettei 25 C asteen lämpötilaa ylitetä missään vaiheessa. Suositeltava varastointilämpötila on 20 astetta alle peroksidille mainitun SADT:n. Kuitenkin parhaan laadun säilymisen ja varastoitavuuden varmistamiseksi tätäkin alhaisempi varastointilämpötila on suotavaa. Orgaanisille peroksideilla on olemassa myös alin suositeltava varastointilämpötila, jonka alapuolelle mentäessä saattaa tapahtua aineen rakenteellisia muutoksi, faasien erottumista jne. Tämä on huomioitava mahdollisen lämmittämättömän ulkovarastoinnin yhteydessä talvella kunkin peroksidilaadun osalta erikseen. Rakennusmateriaalien, sähkölaitteiden ja ilmanvaihtolaitteistojen tulee kestää kemikaalin vaikutusta. Vuototilanteessa orgaanisia imeytysaineita, kuten sahanpurua tai turvetta, ei missään tapauksessa saa käyttää hapettaville kemikaaleille. Mahdollisia vuotoja tai valunutta kemikaalia varten tulee olla varattuna riittävästi keräilytarvikkeita ja imeytysaineita (suojelutarvikkeet). Vuotanut (nestemäinen) orgaaninen peroksidi imeytetään välittömästi sammutettuun kalkkiin tai inerttiin palamattomaan materiaaliin, kuten vermikuliittiin tai perliittiin. Tulenarkaa materiaa (esim. sahajauhoja tai riepuja) ei saa käyttää. Kerätty massa asetetaan avoimiin astioihin ja hävitetään välittömästi. Kiinteä tai pastamainen peroksidi voidaan poistaa kipinöimättömällä lapiolla (esim. polyeteeni). Käytä runsaasti vettä paikan jälkihuuhteluun. Käytetyt massat siirretään avoimissa astioissa turvalliseen paikkaan ja esim. paikallinen palokunta voi suorittaa massan hävittämisen pienissä erissä sytyttämällä ja polttamalla se turvallisesti. Vuotojen ja roiskeiden siivouksessa on käytettävä suojalaseja ja, - käsineitä ja suojavaatteita sekä tarvittaessa hengityksensuojainta. Koskaan roiskeita tai vuotoja ei saa laittaa takaisin alkuperäisiin astioihin. 56
Terveysvaikutukset Hapettavat kemikaalit yleisesti ovat vahingollisia kohdekudoksen soluille ja tyypillisesti ärsyttävät hengitysteitä, ihoa ja silmiä. Voimakas hapettava vaikutus ilmenee kudosten vaurioitumisena, kuten syövytys iholla tai silmässä. Keuhkoissa hengitysepiteelin vaurio johtaa keuhkopöhöön. Hapettavien kemikaalien voimakkaat reaktiot muiden aineiden kanssa voivat vapauttaa myrkyllisiä kaasuja. Vaatetukselle joutunut hapettava kemikaali voi aiheuttaa niiden syttymisen. Hapettavat kemikaalit voivat aiheuttaa myös ko. kemikaalin muista ominaisuuksista johtuvia terveysvaikutuksia, kuten syöpäsairauden vaaraa. Orgaaniset peroksidit ovat kuitenkin huonosti haihtuvia ja vain erikoistilanteissa voi ilmaan muodostua haitallisia pitoisuuksia. Jos pitoisuudet pääsevät kasvamaan, höyryt saattavat aiheuttaa voimakasta ärsytystä ja jopa hengityselinten syöpymistä. Useimmat orgaaniset peroksidit ärsyttävät ja syövyttävät voimakkaasti ihoa ja silmiä. Eri tyyppisten peroksidien syövytysvaikutuksissa on kuitenkin huomattavia eroja: Metyylietyyliketoniperoksidit (MEKP) ja sykloheksanoniperoksidit sekä hydroperoksidit ovat erittäin syövyttäviä. Silmiin joutuvat roiskeet ovat vaarallisia ja saattavat aiheuttaa jopa sokeuden. Silmien ja ihon suojaaminen näiden peroksidien käsittelyssä on siten ehdottoman välttämätöntä. Ensiapuohjeet hapettaville kemikaaleille ovat kemikaalikohtaisia. Hapettavaa kemikaalia hengittänyt henkilö siirretään raittiiseen ilmaan ja pidetään täydellisessä levossa. Tarvittaessa annetaan tekohengitystä. Silmiin joutuneet roiskeet huuhdellaan runsaalla juoksevalla vedellä vähintään 15 minuuttia. Iholle joutuneet roiskeet huuhdotaan runsaalla juoksevalla vedellä ja iho pestään saippualla. Saastunut vaatetus riisutaan, koska se voi syttyä palamaan. Altistunut henkilö on syytä toimittaa lääkärin tutkimukseen ja hoitoon. 57
Yhteenveto orgaanisten peroksidien käyttöön liittyvistä ohjeista Lujitemuoviteollisuuden käyttämät kiihdyttimet (accelerators and promotors) ovat erityisen vaarallisia orgaanisten peroksidien kanssa. Orgaanista peroksidia ja kiihdytintä ei saa koskaan sekoittaa toisiinsa. Seurauksena on räjähdys. /32..35/ Orgaaniset peroksidit. Räjähdysvaara! Älä koskaan sekoita kiihdyttimiä ja peroksideja keskenään. Seurauksena saattaa olla räjähdys! Epäpuhtaudet lisäävät peroksidiin syttymis- ja räjähdysherkkyyttä Säilytä peroksidi vain seuraavista materiaaleista valmistetuissa astioissa: PE, PP, Teflon, haponkestävä teräs (passivoitu ja puhdistettu) tai lasi. Älä koskaan käytä elintarvikepakkauksia kuten esim. virvokejuomapulloja, muovipulloja, kahvimukeja jne. vaikka ne vaikuttaisivat puhtailta! Käytä ainoastaan peroksidille tarkoitettuja astioita kuten annostelupulloja. Merkitse sisältö selvästi ja pysyvästi, myös pienet annostelupullot. Älä koskaan sekoita asetonia ja peroksidia keskenään. Älä käytä asetonia peroksidipullojen tai pumppujen puhdistamiseen. Älä jätä peroksidia eri puolille työskentelytilaa. Älä koskaan kaada takaisin ylimääräistä peroksidia alkuperäiseen pakkaukseen vaikka se vaikuttaisi puhtaalta. Tupakointi ja avotulen teko kielletty! Älä koskaan ohenna peroksidia. Peroksidi pidettävä erillään metalleista kuten rauta (ruoste), kupari, messinki, galvanoitu teräs. Myös estettävä kosketus voimakkaisiin happoihin ja emäksiin sekä varottava kaikkia epäpuhtauksia kuten hiontapölyä Peroksidit ja Ruiskut Huolehdi siitä, että käytät peroksidin kanssa yhteensopivia materiaaleja ruiskun peroksidiosissa. Tarkista materiaalisuositukset ruiskun toimittajalta tai valmistajalta. Käytä alkuperäisosia ruiskujen korjaus- ja muutostöissä. Kupari-, messinki- tai lyijyosat (esim. tiivisteet) eivät sovellu orgaanisten peroksidien kanssa. Myös useimmat teräs- ja alumiiniseokset, sinkki ja galvanoitu metalli ovat yhteen sopimattomia orgaanisten peroksidien kanssa. Huolla ruiskut säännöllisesti ja korjaa välittömästi mahdolliset peroksidivuodot. Varastointi Tarkista, että saapuvat lavat/pakkaukset ovat ehjät ja merkityt. Palauta mahdolliset vaurioituneet pakkaukset. Tarkista, että tavaralähetys vastaa tilaustasi. Merkitse esim. pakkauksiin saapumispäivä. Säilytä pakkaus pystyasennossa. 58
Tarkista, tuotteen varastointimääräykset ja ominaisuudet käyttöturvallisuustiedotteesta. Varastoi peroksidi vain sille osoitetussa varastotilassa. Kerää peroksidijäte sille tarkoitettuun jäteastiaan. Merkitse jäteastia selvästi ja pysyvästi. Hävitä peroksidijäte turvallisuutta noudattaen Noudata yleistä siisteyttä tuotantotilassa: Pyyhi roiskeet välittömästi ja noudata käyttöturvallisuustiedotteessa annettuja ohjeita. Vältä roiskeita puulle, paperille, kartongille ja muulle palavalle materiaalille. Tulipalon vaara on ilmeinen jos peroksidiroiskeet ja kiihdytinroiskeet pyyhitään samalla rätillä. Älä koskaan käytä sahanpuruja tai muita palavia imeytysaineita. Käytä imeytykseen esim. hiekkaa, vermikuliittia tai perliittiä. Vuotojen varalle tulee olla riittävästi imeytysaineita saatavilla. Poista käytöstä merkitsemättömät astiat ja pakkaukset. Poista palava jäte työskentelytilasta. Estä peroksiditomun kertyminen hyllyille ja muille pinnoille. Tarkista, että peroksidijäte säilytetään hyväksytyssä ja merkityssä jäteastiassa työpisteen välittömässä läheisyydessä. Huomauta peroksidin virheellisestä varastoinnista, käsittelystä ja käytöstä. Roiskeet Käytä suojalaseja ja suojakäsineitä. Imeytä roiskeet vermikuliittiin, perliittiin, hiekkaan tai muuhun inerttiin imeytysaineeseen ja kostuta vedellä. Jäte sijoitetaan tähän tarkoitukseen varattuun jäteastiaan. Kostuta vedellä ennen sulkemista. Astia ei saa sisältää muita kemikaaleja. Räjähdysvaara! Jäteastia tulee olla pysyvästi merkitty. Jäte käsitellään vaaraa aiheuttavana jätteenä. Puhdista lattia saippualla ja vedellä. Riisu saastuneet vaatteet välittömästi ja puhdista ne vedellä. Pese iho saippualla ja vedellä. Kostuta roiskeitten pyyhkimiseen käytetty rätti vedellä ennen hävittämistä. Älä koskaan käytä roiskunutta tai saastunutta peroksidia Jätteiden käsittely Pienet määrät peroksidia voidaan käyttää polyesteri- ja gelcoatjätteen kovettamiseen valvotuissa oloissa. Lisää vain suositeltu peroksidimäärä. Suuremmat määrät tulee toimittaa Ekokem Oy:n käsiteltäviksi. 59
Peroksidijätettä ei saa varastoida suljetuissa/ilmatiiviissä pakkauksissa. Vaaraa aiheuttava jäte tulee säilyttää turvallisesti. Jätteiden jatkokäsittelijää tulee informoida jätteen koostumuksesta sekä turvallisesta käsittelystä. Tyhjät peroksidipakkaukset käsitellään vaaraa aiheuttavana jätteenä. Orgaanisten peroksidien vaaratekijät! Estä peroksidin saastuminen tässä piilee yleisin vaaratekijä, joka saattaa aiheuttaa räjähdysvaaran. Tarkista varastointilämpötila. Noudata valmistajan suosituksia. (esim.25 C). Räjähdysvaara kuumennettaessa suljetussa astiassa. Pyyhi roiskeet välittömästi. Estä ylipaineen syntyminen. Hajoamisen aikana muodostuu painetta, jolloin astioissa ja putkistoissa tulee olla painetta tasaava rakenne. Älä käytä mitään orgaanisia imeytysaineita (sahanpuru, turvetta jne). Tämä koskee kaikkia hapettavia kemikaaleja. Varo mm. rauta- ja galvanoitujen metalliesineiden joutumista kosketuksiin orgaanisten peroksidien kanssa. ÄLÄ KOSKAAN PANE ROISKEITA TAI VUOTOJA TAKAISIN ALKUPERÄISASTIOIHIN Ensiapuohjeet Ihokosketus: Riisu saastuneet vaatteet heti. Huuhtele iho runsaalta vedellä ja pese perusteellisesti lopuksi saippuaa käyttäen. Sivele ihoon lanoliinivoidetta. Roiskeet silmiin Huuhtele heti runsaalla vedellä vähintään 15 mm. 60
Tulipalo Nieleminen Hengittäminen Suu huuhdeltava runsaalla vedellä. Juotava runsaasti vettä tai maitoa. Välittömästi lääkäriin! Siirretään raittiiseen ilmaan. Välittömästi lääkäriin, mikäli pahoinvointia tai huumaantumista esiintyy. Orgaanisten peroksidien palokäyttäytyminen on kiihtyvä. Peroksidipalo ei sammu tukahduttamalla Sopivat sammutusvälineet: yleensä vesi, mutta myös CO2, jauhe sekä vaahto alkoholeille ja estereille. Pieni palo: Alkusammutus jauheella, jonka jälkeen sammutus vedellä Suuri palo: Paikallista palopesäkkeet, sammuta runsaalla vesisuihkulla turvallisen matkan päästä. Kutsu palokunta. Ilmoita peroksidien määrä ja laatu. Käytä tarvittaessa hengityssuojainta tai raitisilmahuppua. Jäähdytä läheisyydessä olevat suljetut pakkaukset vedellä. Vältä tuotteen joutumista viemäriin, ojaan tai vesistöön. Palon jälkeen kerää jäte vasta sen jäähdyttyä 61
3.2 Asetoni Asetoni (propanoni, C3H6O) on haihtuva, helposti syttyvä, palava neste. Sen leimahduspiste on 19 C. Ts. siitä höyrystyy syttyviä höyryjä jo tässä lämpötilassa. Asetonin on siis mahdollista käytännössä syttyä ilman lämmitystä. Asetonihöyry on myös ilmaa raskaampaa, eli suotuisissa oloissa se voi valua, kerääntyä ja rikastua ja siirtyä painovoimaisesti alaville kohdille. Höyry voi kulkeutua maata pitkin ja syttyminen on mahdollista pitkähkön matkan päässä päästökohdasta. Aineen vuotaminen sisätiloihin ja kellareihin aiheuttaa räjähdysvaaran. Asetoni reagoi voimakkaasti peroksidin ja happojen kanssa. /23, / Lujitemuovituotannossa käytettävä orgaaninen peroksidi ja asetoni on vaarallinen yhdistelmä etenkin suurempien määrien ollessa kyseessä. Peroksidiruiskut kuitenkin on yleisesti voitu pestä asetonilla. Asetonin, kuten kaikkien muiden onnettomuuden vaara aiheuttavien aineiden ominaisuuksia on koottu ns, OVA-ohjeisin, joista asetonin tiedot on luottevissa esim. seuraavan linkin kautta http://www.occuphealth.fi/internet/ova/asetoni.html OVA-ohjeiden (http://www.occuphealth.fi/internet/ova/index.html) käytön helpottamiseksi on laadittu myös käyttäjän opas, josta löytyy taustatietoa OVA-ohjeissa käsitellyistä asioista. Eri aineiden ohjeissa on kunkin luvun alussa (luvun numero) linkki vastaavaan kohtaan käyttäjän oppaassa. Lisäksi jokaisen aineen OVA-ohjeesta on tehty tiivistelmä, jossa kerrotaan tärkeimmät asiat lyhyesti ja yksinkertaisesti. Asetonin perustiedot: Leimahduspiste: -19 C Syttymisrajat: 2,2-13 % Itsesyttymislämpötila: 465 C Vielä 4-prosenttisenkin asetoniliuoksen leimahduspiste on 54 C. Leimahduspiste on alain lämpötilan, jossa nesteestä normaalipaineessa haihtuu niin paljon höyryjä, että ne muodostavat nestepinnan päällä olevan ilman kanssa syttymiskelpoisen kaasuseoksen. Höyryjen ja kaasujen kohdalla on syytä aina muistaa, että päästölähteen, nestepinnan välittömässä läheisyydessä esiintyy räjähdysvaarallinen pitoisuus aina, mikäli lämpötila on korkeampi kuin kyseisen aineen leimahduspiste. Asetonin leimahduspisteen ollessa -19 C räjähdysvaarallinen pitoisuus esiintyy lähes aina. Tosin on mahdollista, että aivan nestepinnan päällä asetonihöyryn pitoisuus on suurempi kuin ylempi syttymisraja (13%) joten syttyminen ei tästä syystä välttämättä pääse tapahtumaan. On erityisesti huomattava, että Asetoni syttyy herkästi lämmön, kipinöiden ja liekkien vaikutuksesta. 62
Palavat ja muutkin nesteet syttyvät ilman kipinää, jos lämpötila on kyllin korkea. Itsesyttymislämpötila on alin lämpötila, jossa jokin aine syttyy itsestään lämmön vaikutuksesta ilman ulkopuolista sytytyslähdettä. Asetoni reagoi voimakkaasti peroksidien kanssa. Lisäksi asetoniin liittyy lujitemuovituotannossa selvä ja tapausesimerkkien kautta esille tullut syttymistaipumus. Käytännössä on tullut useita tapauksia, jossa asetoni syttyy herkästi staattisen sähkön purkauksen sytyttämänä. Palavien nesteiden ja kaasujen kohdalla aineen minimisyttymisenergialla ei yleensä ole merkitystä, koska se on joka tapauksessa pieni ( mj noin 3 jouleen) seoksen ollessa räjähdysvaarallisella alueella. Esimerkkinä mainittakoon ihmisestä purkautuvan staattisen sähköpurkauksen suuruus, joka on 5 60 mj, riippuen vuodenajasta (=ilman kosteudesta). Asetonin kuten muidenkin liuottimen annostelun yhteydessä täytyy kiinnittää huomiota vuotojen estämiseksi, jotta liuotinhöyryjä ei pääse muodostumaan. Onnettomuudet tapahtuvat tavallisesti annostelun yhteydessä. Liuottimien annostelu tulee tehdä hyvin ilmastoidussa tilassa. Annostelun yhteydessä tulee käyttää siihen tarkoitukseen hyväksyttyjä pumppuja, kannuja, ja astioita. Liuottimet ovat poolisia aineita, joten ne eivät johda sähköä ja varautuvat staattisesti pumppauksen/sekoituksen yhteydessä, mikä voi johtaa staattisen sähkön purkaukseen. Tämän takia pumppujen ja annosteluastioiden tulee olla maadoitettuja. Annostelun yhteydessä maadoita astiat ja pumput metallikaapelilla (sähköä johtava) estääksesi staattisen sähkön muodostumisen. Vuodot ja lätäköt tulee poistaa välittömästi työskentelyalueilta räjähdysvaarallisten höyryjen leviämisen ja syttymisen estämiseksi. Lätäköt voidaan poistaa räteillä kuivaamalla tai käyttämällä sopivaa ainetta johon liuotin voidaan imeyttää. Rättejä tai ainetta johon liuotin on imeytetty tulee kohdella kuin helposti syttyvää ainetta. 63
Kuva 9. Palavien nesteiden käsittelypaikan suoja-allastus ja sillä saavutettavat edut. Huom. Myös potentiaalin tasaus, maadoitukset / 24 /. 64
3.3 Staattisen sähkövarauksen riskit Kaikilla kappaleilla on kapasitanssia maahan nähden, joten niihin voi kerääntyä sähkövarausta. Staattisen sähkön purkautuminen yllättävissä tilanteissa aiheuttaa uesita Suomessakin vuosittain useita vakavia onnettomuuksia, joista suurin osa liittyy liuottimien käsittelyyn. Lujitemuovituotteiden tuotannossa staattinen sähkövaraus aiheuttaa usein hyvinkin merkittäviä sähköpurkauksia. Jos purkausenergia on riittävän suuri, sen seurauksena voi olla palavan tai räjähtävän aineen syttyminen. Lujitemuovituotannossa tuotteet ja muotit ovat lujitemuovirakenteisia ja siten huonosti sähköä johtavia. Näin ollen kappaleiden staattisten sähkövarausten syntyminen ja kertyminen on väistämätön ilmiö, jota kappaleiden suuri koko vain korostaa. Muodostuneet jännitteet voivat purkautua suurienergisin purkauksin. Etenkin irrotettaessa tuotetta muotista on voitu mitata luokkaa 10 000 V jännitteitä. Staattisen sähkön muodostumis-, kertymis- ja purkaustapahtuma voidaan yleistää seuraavasti /29/: - kahden eri aineen ollessa läheisessä kosketuksessa toistensa kanssa tapahtuu niiden välillä elektronien siirtoa. Toinen aineista luovuttaa elektroneja toiselle. Staattisen sähkön muodostama varaus jää yleensä pysyväksi aineisiin joiden sähkönjohtavuus on huono. - Kosketuksessa ja irrotuksessa muodostuvan varauksen suuruus riippuu koskettavan alueen suuruudesta, sileydestä ja puhtaudesta. - Lisäksi on merkitystä on myös aineominaisuuksilla, jota kuvaa tribosähköinen sarja - Varautumiskäyttäytymiseen vaikuttaa ainoastaan ohut muutaman atomikerroksen vahvuinen pintakerros. Esimerkiksi pinnassa olevan ohuen oksidikerroksen pintavarautumiskäyttäytyminen voi vaikuttaa oleellisesti staattisen varauksen muodostumiseen. Materiaalille ilmoitettujen ominaisuuksien perusteella ei aina voida yksiselitteisesti arvioida materiaalin sähkövarautumiskäyttäytymistä. Materiaalipinta voi reagoida ympäristönsä kanssa, jolloin pinnan kemiallinen luonne voi muuttua. Lisäksi ympäristöstä voi adsorboitua erilaisia ioneja, atomeja tai molekyylejä, jotka voivat muuttaa pinnan luonnetta merkittävästi. Esim. ilman kosteus vaikuttaa radikaalisti sähkövarautumiskäyttäytymiseen. Suhteellisen kosteuden myötä pinnan johtavuus muuttuu huomattavasti ja sen myötä myös staattisen sähkön varautumistaipumus vähenee. - Pintojen kosketuksen ja irtoamisen lisäksi staattisia varauksia voi muodostua myös ulkoisen sähkökentän vaikutuksesta tai johtumalla toisesta varautuneesta kappaleesta. - Varautumismekanismin ohella tärkein varautumiseen vaikuttava tekijä on materiaalin johtokyky. Johtavissa materiaaleissa (elektronien liike on helppoa) varaus pääsee liikkumaan ja staattinen varaus purkautuu välittömästi, jos sille löytyy reitti toiseen kappaleeseen tai maadoitukseen. Eristeissä (elektronien liike rajoittunutta) varaus pysyy paikallaan kohtaan johon se on muodostunut. 65
- Varauksen kertyessä ja noustessa eristeessä syntyy lopulta tilanne, jolloin muodostunut sähkökenttä on niin voimakas, että ympäröivän välinaineen sähkölujuus ylittyy ja varaus purkautuu. - Vaarallisin purkaus on kipinäpurkaus, joka syntyy kahden varautuneen tai johteen ja voimakkaasti varautuneen eristeen välille. Varaus purkaantuu alle miljoonasosasekunnissa. Purkauksessa muodostuu yhtenäinen purkauskanava kappaleiden välille ja kipinän lämpötila voi nousta tässä ajassa hyvinkin suureksi. - Purkauksen todennäköisyys on verrannollinen purkaukseen osallistuvien aineiden potentiaalieroon ali jännitteeseen. Purkauksen voimakkuus riippuu purkautuvan energian määrästä. Aineeseen tai kappaleeseen varastoituneen energian määrä riippuu jännitteestä ja kapasitanssista. - Purkauksessa vapautuva energia voi aiheuttaa syttyvien kaasu-ilma ja pöly-ilma (tai kaasu-pöly-ilma) seosten syttymisen. Näiden syttymisherkkyys riippuu niiden syttymiseen tarvittavasta minimisyttymisenergiasta. Staattisen sähkön muodostumismekanismeista ja staattisen sähkön hallintakeinoja löytyy suomenkielisiä perusteellisia selvityksiä kirjallisuudesta, mm. - SFS-käsikirjassa 150 (Koneturvallisuus, Ohjeita ja suosityksia staattisen sähkön aiheuttaman räjähdysvaaran välttämiseksi, 2001), - Autio, J. Sähköstaattinen purkaus ja siltä suojautuminen. Lisensiaattityö, Oulun yliopisto, Oulu 1996 - Harju, M., Sorsa, P., Mäntylä,T. Materiaalipintojen sähköinen varautuminen ja pintavarausten hallinta, Raportti 21/1997. Tampereen teknillinen korkeakoulu, Tampere -Staattisen sähkön riskit prosessiteollisuudessa, Chemas Oy, Helsinki Suomen olosuhteissa suhteellisen kosteuden vaihtelulla on merkittävä osuus staattisen sähkön muodostumisessa ja siitä johtuvine ongelmien ilmenemisessä. Talven pakkaskausina lämmitettyjen sisätilojen suhteellinen kosteus voi olla alle 10%. Staattisen sähkön esiintymiseen liittyy yleensä aina yllätyksellisyys. Kosteuden vaihtelu osaltaan lisää yllätyksellisyyttä ja ilmiön voimakkuuden vaihtelua olosuhteiden muutosten myötä.. Materiaalit joilla on suuri pintaresistanssi kasvattavat huomattavasti resistanssiaan kosteuden laskiessa. 20-30% kosteuden alueella muutos voi olla kaksi kertaluokkaa, eli satakertainen. Kosteuden laskiessa alle 20%:n muutos voi olla vieläkin suurempi. Eräillä luonnonmateriaaleilla voi tapahtua hyvin suuri resistiivisyyden muutos kapealla suhteellisen kosteuden muutosalueella. Staattisen sähkön aiheuttamia vaaroja hallitaan perinteisesti esimerkiksi maadoittamalla laitteisto, ionisoimalla varautuneen pinnan lähellä oleva ilma tai säätelemällä ilman kosteutta. Menetelmiä on useita. Niiden tarkoituksenmukaisuus ja tehokkuus riippuvat materiaalin sähköisistä ominaisuuksista (ominaisvastus), olomuodosta (kiinteä, pulveri, kaasu, höyry, neste) ja syttymisherkkyydestä sekä prosessointiolosuhteista. Teknisillä hallintakeinoilla estetään tai minimoidaan varauksen generoituminen tai jo generoitunut varaus neutralisoidaan tai puretaan turvallisesti. /26..29/ Lujitemuovituotetuotannossa staattisen sähköön liittyvät riskit koskevat kaikista valmistusmenetelmistä merkittävimmin ruiskulaminointia. Varausten syntyminen ja 66
kertyminen on ruiskulaminoinnin yhteydessä vaikeasti hallittava asia, eikä ole mitään yleispätevää keinoa staattisen varautumisen ja siitä aiheutuvien ongelmien poistamiseksi ruiskulaminoinnin työvaiheista. Ruiskulaminoinnin yhteydessä staattisten sähköpurkausten aiheuttama kipinöinti on aina läsnä oleva syttymisen aiheuttaja. Merkittävin suojaustoimenpide onkin poistaa vaikutusalueelta syttymiskelpoiset aineet. Lasikuitutuotannossa keskeisin riski liittyy liuotinhöyryihin ja etenkin asetoniin. Asetoniastioita ei saa pitää sellaisten työtilojen läheisyydessä, jossa staattisen sähkön purkaukset ovat odotettavissa. Yleensäkin jäteasetoniastiat ja työvälineiden pesuastiat tulee olla kannellisia ja ne on pidettävä suljettuina. Edelleen tulee kiinnittää huomioita satunaisiinkin staattisen sähkön aiheuttamiin riskeihin. Esim. muottien ja muotinosien siirtämisen tai huoltamisen yhteydessä voidaan kuljettaa kappaleita satunnaisesti sellaisten paikkojen ohitse, jossa syttymiskelpoisten seosten esiintyminen on mahdollista. Tämän kaltaiseen tuotteiden ja tarvikkeiden siirtämiseen liittyy muutenkin sekä staattisen varautumisen että sen hallitsemattoman purkauksen riski kappaleen tai sitä kuljettavan työntekijän koskettaessa ohi kulkiessaan esim. kalusteita, niiden runkoa tai muita rakenteita. Tuotteen irrottaminen muotista tiedostetaan hyvin staattisen sähköpurkauksen aiheuttajana. Sitä kautta yllätyksiä harvemmin tulee. Edelleen kiinteät rakenteet ovat yleensä hyvin maadoitettuja ja siten on varauduttu staattisen sähkön varalle. Lujitemuoviteollisuudessa staattisen sähkön riskejä arvioitaessa huomiota kannattaakin erityisesti kiinnittää erilaisten siirrettävien laitteiden työkalujen ja osien tarkasteluun. Ruiskulaminointiin liittyy olennaisesti liikuteltavat rovinkialustat ja -varret. Liikkuva rovinki synnyttää helposti varautumista ja liikuteltavien laitteiden tai liikkuvien osien vuoksi staattisen sähkön aiheuttama kipinä saattaa muodostua yllättäen sellaisissakin paikoissa, jossa sitä ei tavanomaisesti odoteta esiintyvän. Kaikissa asetonin vuodoissa ja valumissa välitön eristysvaatimus yleensäkin on vähintään 25 m kaikkiin suuntiin. Merkittävän staattisen sähkön riskin läsnäollessa tämän vaatimuksen noudattamisen painoarvo on sitäkin suurempi. Edelleen tehokas keino staattisesta sähköstä aiheutuvien vaarojen torjuntaan on kaikkien johtavien osien liittäminen toisiinsa ja maadoittaminen. Tällä vältetään varausten kertyminen ja varastoituneen energian vapautuminen yhtenä kipinänä joko maahan tai johdekappaleeseen. Maadoitusten avulla on tarkoitus estää kaikki sytyttävät purkaukset. Maadoitusresistanssin yläräja-arvo kaikissa tilanteissa on 10 6 Ohmia. Kaikkien potentiaalin tasaus- ja maadoitusketjuissa esiintyvien liitosten tulee olla luotettavia ja pysyviä, eivätkä ne saa olla alttiina vaurioitumisille. Maadoitus ja potentiaalintasaus on tärkein staattisen sähkön torjuntatoimista. Se on tehokas ja yleisesti käytetty menetelmä staattisen sähkön hallintaan. Maadoitus on kuitenkin tehokas menetelmä vain johteiden ollessa kyseessä. Lasikuitutuotannossa käsiteltävien kappaleiden muottien ja tuotteiden maadoittaminen ei ole helposti järjestettävissä, koska kyseessä on pääasiallisesti johtamattomista muovimateriaaleista. 67
Näin ollen keskeisimmäksi riskinhallintakeinoksi jää staattisen sähkön ja syttymiskelpoisten pitoisuuksien yhtäaikaisen esiintymisen estäminen. Lujitemuovituotannolle on tavanomaista, että lattiat on suojattu esim. muovisilla suojaimilla ja suojausten päälle kertyy vielä lisää eristäviä kerroksia. Vaikka työntekijät käyttäisivät johtavia kenkiä ja ei-varautuvia puuvillaisia työasuja, ei ihmiseen kertynyt varaus pääse siirtymään kengistä lattiaan. Johtavien lattioiden suhteen on yleisestikin muistettava, että niiden vuotovastus nousee ajan kuluessa materiaalien ominaisuuksien (esim. kuivuminen) tai likaisuuden (eristävät kerrokset) vuoksi. Lujitemuovituotannossa uusi lattia etenkin suojataan eristäviä materiaaleja käyttäen ja suojausten päälle kertyy normaalitoiminnan myötä runsaastikin eristäviä kerroksia. Aikaisempiin käytäntöihin verrattuna nykyinen tilanne tarjoaa jonkin verran enemmän staattisen sähkön purkautumismahdollisuuksia yleistyneiden metallisten runkorakenteiden vuoksi. Aikaisemmin runkojen ollessa lähinnä vaneria ja puuta, staattisen varauksen muodostuminen oli toki samankaltaista. Riski on kuitenkin saattanut olla vähäisempi pidempien tuotantosyklien vuoksi. Edelleen kappaleet ovat osin olleet kooltaan myös jonkin verran pienempiä, mikä osaltaan vähentää muodostuvien jännitysten suuruutta. Lujitemuovituotetuotannossa on lähes mahdotonta välttää staattisen sähkön varautumista ja kertymistä. Keskeisimmäksi keinoksi jää estää syttymiskelpoisten seosten muodostuminen staattisen sähkön esiintymisalueilla. 68
3.4 Lujitemuovituotannolle ominaisia erityisriskejä Seuraavassa käsitellään esimerkin omaisesti tyypillisiä lujitemuovivalmistukseen liittyviä palo- ja syttymisriskejä erilaisissa tilanteissa. Vaara aiheuttavat tilanteet ovat yhteisiä useille saman toimialan toimijoille, mutta riskin suurus ja todennäköisyys tulee aina arvioida huomioiden mm. työtilojen, ilmanvaihdon ynnä muiden järjestelmien ja käytettävien työkalujen työtapojen vaikutus omassa tuotannossa. Riskien arviointi koostuu todennäköisyyksien sekä seurausten vakavuuden arvioinnista. Usein käytetty jaottelu on seuraava /3,4,29/: Tapahtuman todennäköisyys; jaottelu esim. epätodennäköinen / mahdollinen / todennäköinen Seurausten vakavuus; jaottelu esim: vähäinen / haitallinen /vakava Edelleen riskit voidaan jaotella viiteen tasoon seuraavasti: Riskin merkittävyys esim.: merkityksetön / vähäinen / kohtalainen / merkittävä / sietämätön Luokituksen perusteella riski sijoittuu merkittävyysluokkaan, jonka perusteella tehdään päätöksiä tarvittavista toimenpiteistä ja tavoitetasosta riskin vähentämiseksi esim. seuraavasti: Merkityksetön riski Riskin suuruus on niin olematon, että se ei edellytä toimenpiteitä. Tälle tasolle laskettuja riskejä voidaan seurata esim. vuositasolla Riskienhallintatoimenpiteitä voidaan tarvittaessa toteuttaa ennaltaehkäisevässä merkityksessä (vältetään tason nousu) Vähäinen riski Riskin suuruus on vähäinen eikä erillisiä toimenpiteitä välttämättä tarvita, mutta ne voidaan toteuttaa tarvittaessa. Riskejä hallintaan ja seuranta vuositasolla ja ennaltaehkäisevillä toimenpiteillä ylläpidetään riskitaso Kohtalainen riski Riskin suuruus edellyttää toimenpiteitä riskin vähentämiseksi. Toimenpiteet aikataulutetaan ja toteutetaan saman vuonna. Erittäin haitallisten riskien todennäköisyys on selvitettävä tarkoin. Tämän tason riskejä ja niiden hallintaa seurataan ja tarkkaillaan jatkuvasti (kuukausittain) Merkittävä riski Riskin suuruus edellyttää välittömiä toimenpiteitä (päivä/viikko) Tällä tasolla olevia riskialttiita toimenpiteitä ei tule aloittaa ilman riskiä vähentäviä toimmia. Tämän tason riskejä ja niiden hallintakeinoja tarkkaillaan päivittäin / viikoittain. Sietämätön riski 69
Riskin suuruus on niin merkittävä, että toimintaa ei saa aloittaa tai jatkaa ennen riskitasoa vähentäviä välittömiä toimenpiteitä. Riskin toteutuminen ja vakavuus ovat sillä tasolla että riskejä on seurattava vielä niiden tason laskemisen jälkeenkin. Lujitemuovituotanossa mahdollisia vaaraa aiheuttavia tilanteita: 1. Kaatuva tai rikkoutuva Gelcoat- kontti Kontit saattavat kaatua, rikkoontua varastoitaessa kuljetettaessa, käsiteltäessä. Ylitäytöt täytettäessä konteista pienempiä astioita Todennäköisyys: Mahdollinen Seurausten vakavuus: Haitallinen Riski: Kohtalainen Seuraukset: Roiskeet iholle ja lattialle. Räjähdyskelpoinen kaasuseos. Räjähdys edellyttäen kipinää Tulipalo, palovammat. Altistuminen http:lle Torjuntatoimenpiteet: Käsittelyohjeet / Työohjeet / Koulutus Avotulenkäsittely ja tupakointi kielletty Tulityölupakäytäntö Alkusammutuskalusto Maadoitukset kuntoon Laitteet ao. Ex- tilaluokkaan sopivia Suojavaatetus- käsineet, jalkineet, roiskesuojalasit Vaatteiden riisuminen Huuhtelu vedellä Ihon peittäminen pehmittävällä aineella Tarvittaessa lääkärin hoitoon Imeyttäminen palamattomaan materiaaliin, ei viemäriin 2. Kovetin joutuu kosketuksiin muiden aineiden kanssa (ruoste, alumiini, katalyytti) Esim. astian kaatumisen, rikkoutumisen, käsittelyn yhteydessä. Kovetin varastoidaan yleensä 20 l muoviastioissa Todennäköisyys: Mahdollinen Seurausten vakavuus: Haitallinen Riski: Kohtalainen Seuraukset: Itsesyttyminen, tulipalo, palovammat Altistuminen http:lle 70
Torjuntatoimenpiteet Käsittelyohjeet / Työohjeet / Koulutus Avotulenkäsittely ja tupakointi kielletty Tulityölupakäytäntö Alkusammutuskalusto Työohjeet Maadoitukset Laitteet ao. Ex- tilaluokkaan sopivia Suojavaatetus- käsineet, jalkineet Roiskesuojalasit Vaatteiden riisuminen Huuhtelu vedellä Tarvittaessa lääkärin hoitoon Imeyttäminen palamattomaan materiaaliin Erityisohjeet Kovetinta ei saa koskaan annostella varastossa Kovetin on pidettävä erillään pelkistävistä aineista, kuten esim. amiineista, hapoista, alkaleista, raskasmetalliyhdisteistä(katalyytit, kuivaavat aineet, metallisaippua) Kovetinjätettä ei saa säilyttää ilmatiiviissä säiliössä 3. Asetoni leviää ympäristöön ja/tai roiskuu iholle ( 200 l tynnyri ) Tynnyrit saattavat kaatua, rikkoontua kuljetettaessa, käsiteltäessä, varastoitaessa Laitteiden asetonipesussa, asetonin käsittelyssä ja käytettäessä tislauslaitetta Asetonin käyttö puhdistusaineena tuotteen viimeistelyvaiheessa; määrät pieniä, mutta käyttö suljetuissa (tuulettumattomissa) tiloissa esim. veneen sisällä. Todennäköisyys Mahdollinen Seurausten vakavuus Haitallinen Riski Kohtalainen Seuraukset: Torjuntatoimenpiteet: Roiskeet, herkästi höyrystyvät valumat Räjähdys edellyttäen kipinää Tulipalo, palovammat Altistuminen http:lle Iho ja silmä-ärsytys Käsittelyohjeet / Työohjeet / Koulutus Avotulenkäsittely ja tupakointi kielletty Tulityölupakäytäntö Alkusammutuskalusto Maadoitukset Laitteet ao. Ex-tilaluokkaan sopivia Suojavaatetus- käsineet, jalkineet, roiskesuojalasit 71
Vaatteiden riisuminen. Huuhtelu vedellä Tarvittaessa lääkärin hoitoon. Imeyttäminen palamattomaan materiaaliin Kohdepoistot Vältä höyryn/sumun hengittämistä Pidä poissa epäyhteensopivien aineiden lähettyviltä (hapettavat aineet, hapot, alkalit) Antistaattinen letku tynnyristä Asetonin pudistuskäytössä annostelupullot sellaisiksi, ettei mahdollinen kaatuminen aiheuta valumista. Ex-luokitellut lisävalaisimet tai työkohteen valaisu asetonin vaikutusalueen ulkopuolelta. Staattisen sähkön muodostumisen ja kipinäpurkauksen mahdollisuuden tiedostaminen 4. Syttymiskelpoinen styreenimonomeriseos ruiskutuskohdan ympärillä Ruiskulaminointi, käsin laminointi, gelcoat-maalauksessa ja yleensä polyesterihartseja käytettäessä. Huom. Styreenin alempi syttymisraja on työhygienisesti niin suuri pitoisuus, että käytännössä sellaisia pitoisuuksia ei tuotannossa esiinny. Styreenin hajuärsytys on niin voimakas, että ihminen ei pysty työskentelemään ko. styreenipitoisessa ilmassa. Todennäköisyys Mahdollinen Seurausten vakavuus Haitallinen Riski Kohtalainen Seuraukset Räjähdys edellyttäen kipinää Tulipalo, palovammat Altistuminen styreenihuuruille (http:lle) Höyry vaarallista hengitettynä, Keuhkovaurio nieltäessä Iho ja silmä-ärsytys Torjuntatoimenpiteet Työohjeet Avotulenkäsittely ja tupakointi kielletty Tulityölupakäytäntö Alkusammutuskalusto Styreenin pitoisuusmittaus Jos ilmastointi ruiskutuskäytöllä pysähtyy, ruiskutus keskeytyy, koska paineilman magneettiventtiilit sulkeutuvat Ruiskulaminointitilassa http-pitoisuusvahdit Maadoitukset, ovet laitteet, jne. Laitteet ao. Ex- tilaluokkaan sopivia 72
Asianmukainen suojavaatetus, käsineet, jalkineet, suojalasit Paineilmahengityslaitteen käyttö työtä suoritettaessa. Tarvittaessa raittiiseen ilmaan / lääkärin hoitoon 5. Syttymiskelpoinen kaasu-ilmaseos polyesterihartsiruiskutuksen aloittamisen tai lopettamisen yhteydessä Ruiskulaminointi, geeliruiskutus / maalaus Todennäköisyys Mahdollinen Seurausten vakavuus Haitalliset Riski Kohtalainen Seuraukset Räjähdys edellyttäen kipinää Tulipalo, palovammat Torjuntatoimenpiteet Ruiskutusta ei voida aloittaa, jos ilmastointi ei ole toiminnassa Ruiskujen maadoitukset Sähkösennukset tilaluokituksen mukaisesti Staattisen sähkön purkausmahdollisuuksiin varautuminen 6. Räjähdysvaarallisen ilmaseoksen esiintyminen laitteiden kunnossapidon ja huollon yhteydessä Todennäköisyys Epätodennäköinen Seurausten vakavuus Haitallinen Riski Vähäinen Seuraukset Mahdollinen tulipalo Palovammat mahdollisia Torjuntatoimenpiteet Huolto- ja kunnossapitotöiden aikana tilassa ei tehdä tuotantoa ja on varustettu tehostetulla alkusammutus-valmiudella. Ennen töiden aloittamista laitteet ja tilat siivotaan. Laitevalmistajien huolto- ja kunnossapito-ohjeet. Työlupa-käytäntö. 73
7. Syttymiskelpoisen ilmaseoksen syntyminen laminoinnin kovettumisen yhteydessä ( Ruiskulaminointi, pienosien laminointi, käsinlaminointi ) Todennäköisyys Seurausten vakavuus Riski Seuraukset Torjuntatoimenpiteet Epätodennäköinen Haitallinen Vähäinen Räjähdys edellyttäen kipinää Tulipalo, palovammat Altistuminen http:lle Ilmanvaihto laitteineen täyttää ATEX-vaatimukset. Työohjeet. koulutus Ruiskulaminointitilassa HTP-pitoisuusvahdit (Kohdepoistot tarvittaessa) 8. Staattinen kipinä irrotettaessa laminoitua veneaihiota muotista Todennäköisyys Seurausten vakavuus Riski Seuraukset Torjuntatoimenpiteet Mahdollinen Vakava Merkittävä Mahdollinen tulipalo, jos läsnä on syttyvä tekijä. irrotettaessa venettä muotista voi syntyä silmin havaittava staattinen kipinä Työohjeet, koulutus Lähistöllä ei saa olla asetoniastioita, eikä mitään syttyvää Muuallakin olevat asetoniastiat aina kannella suljettuina Avotulenkäsittely ja tupakointi kielletty Tulityölupakäytäntö Alkusammutuskalusto Venemuotin maadoitus sekä muut maadoitukset, ovet laitteet, jne. Maadoituksen mittaukset 9. Hionta- / leikkuupöly voi muodostaa ilman kanssa räjähdyskelpoisen ilmaseoksen Kokoonpanovaiheet, pienosien valmistus, osavalmistus Todennäköisyys Seurausten vakavuus Riski Epätodennäköinen Haitallinen Vähäinen 74
Seuraukset Torjuntatoimenpiteet Räjähdys - edellyttäen kipinää Tulipalo, palovammat, Altistuminen pölylle Työohjeet Avotulenkäsittely ja tupakointi kielletty Tulityölupakäytäntö Alkusammutuskalusto Maadoitukset, ovet laitteet, jne. Hiontalaitteet pneumaattisia Keskuspölynimurin letkut ja osat ovat antistaattista materiaalia. Kokoonpanovaiheissa käsityökaluja käytettäessä ei yleensä esiinny räjähdysvaarallisia pöly-ilmaseoksia Laitteet ao. Ex- tilaluokkaan sopivia Sähköasennukset tilaluokituksen mukaiset Kuulosuojaimet Suojavaatetus- käsineet, jalkineet,- lasit Paineilmahengityslaitteen käyttö työtä suoritettaessa. Tarvittaessa raittiiseen ilmaan / lääkärin hoitoon Mahdollinen kostutus (Pölyn partikkelikoon suurentaminen edellyttää leikkausmenetlmän vaihtamista) 9. Pölyn syttyminen erillisissä pölynpoistojärjestelmissä sekä keskuspölynimurijärjestelmässä Todennäköisyys Seurausten vakavuus Riski Seuraukset Epätodennäköinen Haitallinen Vähäinen Mahdollinen tulipalo/räjähdys, jos läsnä sytyttävä tekijä. Torjuntatoimenpiteet Laitteet täyttävät ATEX-vaatimukset. Järjestelmä maadoitettu Pölynpoistoyksiköt sijaitsevat ulkona Takaisinkierrätyksen kanavistot varustettu palonsulkupelleillä Imukanavissa sulkupellit 75
3.5 Sähköpaloriskit Sähköpalot ovat kaikilla teollisuuden aloilla potentiaalinen palon aiheuttaja tai syttymissyy. Sähköpaloksi nimitetään yleisesti paloja, jonka aiheuttajaksi voidaan määrittää sähkö. Lujitemuovialan ja venetehtaiden tapausesimerkkien yhteydessä tuli esille yksi sähkökaapin palo, sekä yksi läheltäpititilanne, jossa tuotantohallin kaapelihylyllä sijainnut kaapelijatkoksen ylikuumeneminen aikaansai vaurioitumisen ja kuuman heitteen alas tuotantohalliin, jossa oli meneillään lujitemuovituotannon paloherkkiä työvaiheita. Edelleen on olemassa yksi venevalmistukseen liittyvä esimerkkitapaus (pienehkö alihankkija), jossa hallipalo sai alkunsa sähkölaitteesta. Geelipinnan kuivumisen ajaksi muotin tuuletus oli järjestetty sähkökäyttöisen puhaltimen avulla, joka työvuoron päätyttyä oli jätetty päälle. Tuulettimen pyörijän tasapainohäiriön vuoksi tuuletin oli kaatunut, moottori ylikuumentunut ja sytyttänyt palon. Sähkön käytön tai sen häiriötilanteiden yhteydessä voi esiintyä vuotovirtoja, vikavirtoja ja yliaaltojännitteitä ja virtoja, sähköpurkauksia, sähkökipinöintiä, valokaaria, joiden seurauksena pahimmassa tapauksessa voi olla sähköpalo. /30..31/ Sähkön aiheuttama lämpeneminen Eräs keskeinen syy on virtapiirin tai sähkölaitteen jonkin osan ylilämpeneminen. Se voi johtua suuresta vuotovirrasta sekä ylikuormituksesta tai oikosulun aiheuttamasta virrasta. Esim. palo- ja räjähdysherkiksi luokiteltujen alueiden läheisyydessä sijaitsevien kaapelien ja niiden liitosten ja jatkosten olemassaoloon ja kunnossapitoon on osattava kiinnittää huomiota, kun tavoitellaan kattavaa riskikartoitusta. Kaapelien huonot liitokset ja jatkokset Liian löysä tai muusta syystä huono kosketus, liitoskohdassa, virheellinen asento Liittimien alimitoitus tai niiden virheellinen tekotapa Kosketuspintojen hapettuminen ja likaantuminen Liittimien kosketuspaineen heikkeneminen Edellä mainittuja ongelmia voi esiintyy ikääntyneissä mutta varsinkin liikuteltavissa kaapeleissa. Resistiivinen syttyminen ylikuormitus. Kaikissa sähkövirran kulkuteissä syntyy lämpötehoa. Mikäli virran kulkutie joltakin osin poikkeaa muusta virtatiestä aiheuttaen suuremman vastuksen, kohta lämpenee selvästi muuta virtatietä enemmän. Tällaisia ovat esimerkiksi liitokset ja jatkokset. Kaapeliradoilla onkin kiinnitettävä liitosten ja jatkosten sijaintokohtiin ja riskinarvioinneissa osattava ottaa huomioon, mikäli esim. paloherkkien tuotantoalueiden (esim. ATEX luokitetun tilan) yläpuolella kulkevassa kaapeliradassa on sillä kohden kriittisiä, esim. suurikuormituksisten kaapeleiden liitoksia. Esimerkiksi 100 mώ 76
ylimenovastus (liitos tai jatkos) aiheuttaa 16 A:n virralla hieman yli 25 W lämmittävän tehon ylimenokohdassa. Vastaavasti 25 A virralla ylimenovastuksen lämmittävä teho on n. 62 W ja 100 A virralla 1000 W. Kaapelin tai johdon lämpeneminen tapahtuu aivan samoin johtimen ominaisvastuksen (tasavirtaresistanssi) mukaan. Lämpeneminen tapahtuu sen mukaan, kuinka monta johdinta kuormittuu ja mikä on kuormitusvirta. Sähkölaitteistoihin liittyviltä syttymisriskeiltä suojautuminen Suojausmenetelmien keskeiset tavoitteet ovat vaurioitumiseen johtuvan ylilämpenemisen estäminen sekä lämpövaikutuksen minimointi ympäristön syttyvät kohteet huomioiden. Sähkölaitteista johtuva syttymisriski on erityisen suuri tiloissa joissa esiintyy syttymisherkkää pölyä, kaasuja tai nesteitä. Seuraavassa tiivistelmä sähköteknisistä suojaustumiskeinoista syttymisriskejä vastaan. Raportin kohdassa 2.4. Sähkölaiteturvallisuus on käsitelty tähän liittyvä säädöspohjaa. Kiinteistöjen ja laitteistojen haltijan (yleensä omistajan) lakisääteinen velvollisuus on tilata sähkölaitteiden määräaikaistarkastus. Tarkastuksia tekevät valtuutetut tarkastuslaitokset ja valtuutetut tarkastajat. Sähköteknisiä suojautumiskeinoja Suojaus vuotovirroilta o mitoittamalla eristeen ja kytkinlaitteen sähkölujuus riittäväksi Suojaus ylikuormitukselta o sulakkeella tai, johdonsuojakatkaisijalla tai aseteltavalla ylikuormitussuojalla Suojaus oikosululta o sulakkeella tai, johdonsuojakatkaisijalla tai erityisellä oikosulkusuojalla Suojaus vikavirroilta o virran katkaiseva vikavirtasuojakytkin o vikavirrasta hälyttävä vikavirran hälytyslaitteella Suojaus ylijännitteen vaikutuksilta o ylijännitteen suojausjärjestelmät o maadoitukset ja potentiaalintasaukset Rakenteellisia suojautumismenetelmiä syttymisriskejä vastaan Huolehtimalla riittävästä sijoitusetäisyydestä o Asennus- ja käyttöohjeet sekä standardien vaatimukset turvaetäisyyksistä o Käyttöolosuhteiden vaatimukset materiaalivalinnoille Suojautuminen inhimillisten tekijöiden vaikutuksilta Laitteistojen käyttö ja huolto-ohjeiden jatkuva noudattaminen Riittävä käytön ja hoidon opastus 77
Ottamalla huomioon työpaikan erityispiirteet ja esim. havainnointi- ja arvointikyvyn mahdollinen heikentyminen työolosuhteista johtuen Käyttämällä riittävän ammattitaitoista ja turvallisuuteen oikein motivoitunutta henkilöstöä. Tyypillisiä sähköpaloriskejä. Valaistus ja valaisimet Vaara aiheutuu ensisijaisesti valonlähteen pintalämpötilasta tai liian suuresta tehosta jäähtymisolosuhteisiin tai ympäristöön nähden. Lasikuituteollisuudessa keskeisimpiä suojautumiskeinoja ovat valaisimen sijoittaminen turvalliselle etäisyydelle käyttämällä matalalämpöisiä valonlähteitä suojaaminen mekaaniselta vaurioitumiselta käyttämällä valaisimen rakenteellisia suojautumiskeinoja. Syttyvien kaasujen ja höyryjen läsnä ollessa on huomioitava pintalämpötilat ja rikkoutumistapausten varalle mekaaninen suojautuminen mahdollisilta kuumilta heitteiltä. Valaisimien pintalämpötilat ja valotehokkuudet ovat suunnilleen seuraavat: Hehkulamppu o Pintalämpötila 150 300 C o Tehoalue 5 1000 W o Valontuotto 10 20 lm/w Halogeenilampppu o Pintalämpötila 250 700 C o Tehoalue 5 1000 W o Valontuotto 15 25 lm/w Loisteputki o Pintalämpötila 30 90 C o Tehoalue 4 100 W o Valontuotto 25 100 lm/w Purkauslamput o Pintalämpötila 30 250 C o Tehoalue 50 2000 W o Valontuotto 35 150 lm/w Kuristimet o Pintalämpötila 80 150 C o Tehoalue 4 2000 W Led-lamppu o Pintalämpötila +10 ympäristönön o Tehoalue 0,1 10 W o Valontuotto 150 250 lm/w 78
Sähkölämpölaitteet -puhaltimet Tyypillisesti vaara aiheutuu jostain syystä johtuvasta häiriöstä lämmönluovutuksessa, jonka seurauksena laite tai sen ympäristö kuumenee syttymisrajaan. Tyypillisimmät syyt ovat säätö tai varolaitteen vioittuminen tai puuttuminen. Riskikartoituksessa tulee ottaa huomioon, että ylikuumentumisen säätö- ja varolaitteet puutteet ja riskialttiissa paikoissa on järjestettävä toimivuuden ja käyttöympäristön poikkeuksellista kohoamista ilmaisevia järjestelmiä. Lujitemuovituotannossa kovettumisvaiheessa olvein tuotteiden kaasujen poistoon ei tulisi käyttää sähkökäyttöisiä puhaltimia etenkään valvomattomassa käytössä ja yleensäkin laitteet tulisi kytkeä käyttöön ainoastaan esim. aikaohjattuina. Jakokeskukset Jakokeskukset ovat merkittävimpiä yksittäisiä sähköpaloja aiheuttavia sähkölaitteistojen osia. Jakokeskuksia on käytännössä kaikissa sähköä käyttävissä laitteistoissa. Syttymisvaara ei ole juurikaan ole riippuvainen jakokeskuksen fyysisestä koosta. Tyypillisesti jakokeskuksessa vaaraa saattaa aiheutua komponenttien tai johtimien ylikuormittumisesta, löysistä liitoksista ja siitä johtuvasta paikallisesta ylilämpenemisestä sekä erinäisistä muista syistä syntyvien valokaarien vaikutuksesta. Paloa ylläpitävä materiaali on itse jakokeskuksen komponentissa, siihen liitetyssä kaapelissa sekä palavaa materiaalia esimerkiksi jakokeskuksen läheisyyteen varastoiduissa tarvikkeissa sekä keskukseen kertyneessä pölyssä. Suojautumiskeinoja syttymisriskejä vastaan. Suoja- ja turvajärjestelmien toimivuuden säännönmukainen testaaminen Huolehtimalla keskuksen teknisestä kunnosta, tiiveydestä, puhtaudesta ja oikeasta käytöstä Tarkkailemalla keskuksen ja sen osien lämpenemistä sekä aistinvaraisesti, että lämpötilamittauksin tai kuvauksin Pitämällä keskuksen lähiympäristö vapaana palavasta materiaalista Palo- tai räjähdysvaarallisiksi luokitelluissa tiloissa sähköasennuksiin tulee kiinnittää erityistä huomioita. Pienjännitesähköasennukset standardisarjan SFS 6000 muutos A1 on kiristänyt vaatimuksia (kohta 482). Palovaarallisina tiloina tulee käsitellä myös osastoidut ulosmenotiet eli lähinnä porraskäytävät. Niihin saa asentaa sähkölaitteistoja palokuormaa lisäävästi vain jos ne liittyvät ulosmenoteiden valaistukseen tai pistorasioihin ja virtapiirit ovat suojattu vikavirtasuojilla. Seuraavissa julkaisuissa on myös tietoa rakenteelliseen paloturvallisuuteen kuuluvista sähköläpivientien ja yleensä osastointikriteerit täyttävien läpivientien ja palokatkojen toteutuksesta ja kunnossapidosta. 79
Tietoa sähköpaloista ja niiden ennalta ehkäisystä. Julkaisuja 1) Perustietoa sähköpaloista ja niiden ennalta ehkäisystä 2) Sähköiset paloriski ja niiden hallinta Nämä PDF-julkaisut ovat imuroitavissa netissä www.tukes.fi josta kohta: sähkö ja hissit ja edelleen: sähköpeto Tukesin sivuilla on myös paljon muuta ajankohtaista ja päivitettyä tietoa saatavilla mm. määräaikaistarkastuksista jne.: http://www.tukes.fi/fi/toimialat/sahko-jahissit/sahkopaloinfo/ Julkaisuja saatavilla myös Sähkötarkastusyhdistys SÄTY r.y:n ja Sähköturvallisuuden Edistämisekeskus r.y:n kautta. 80
3.6 Lujitemuovituotannon jätteiden käsittelyyn liittyvät riskit Lujitemuovityöpaikoilla syntyy erilaisia raaka-aine- ja kemikaalijätteitä. Niiden turvallisesta käsittelystä, varastoinnista ja hävittämisestä tulee huolehtia oikein. Tätä varten tulisi laatia työntekijöille selkeät toimintaohjeet. Työntekijöiden tulisi tietää mitä omassa työssä syntyneille jätteille pitää tehdä. Selkeät toimintaohjeet helpottavat jätteiden oikeaa käsittelyä. Jätehuollon hyvä järjestely kannattaa, sillä esim. jätteiden oikea erittely vähentää huomattavasti erikoiskäsittelyä vaativien ongelmajätteiden syntymistä, mutta ennen kaikkea se on tapausesimerkkiaineiston perusteella toimialan lähes keskeisin paloturvallisuustekijä. Jätteiden keräily ja säilytys Polyesterihartsien ja muiden lujitemuovityössä tarvittavien kemikaalien turvallisen käsittelyn perustana on, että niiden ominaisuudet samoin kuin vaaratekijät tunnetaan. Samoin on ensiarvoisen tärkeätä, että annettuja käyttö- ja käsittelyohjeita noudatetaan. Myös aktiivinen turvallisempien työtapojen valinta ja kehittely on tärkeää vaarojen ehkäisyssä. Jätteiden keräily ja säilytys on hoidettava huolellisesti ja oikein. Monet tulipalot saavat alkunsa jäteastioista. Seuraavassa yhteenveto asioista, joilla voidaan varmistaa jätteiden turvallinen säilytys polyesterityöpaikoilla: Varataan erilliset jäteastiat kaatopaikkakelpoisille jätteille, sekä kiihdytteille, kovetteille, hartsijätteille ja käytetyille liuottimille. Huolehditaan, etteivät erityyppiset jäte-erät edes astioiden tyhjennyksen tai jätteiden hävityksen yhteydessä joudu suoraan kosketukseen toistensa kanssa. Esim. kovete ja kiihdyte voivat johtaa tulipaloon joutuessaan samaan jäte-erään. Kovettumatonta hartsia tai kemikaaleja sisältävää jätettä ei saa koskaan panna yleisiin roskakoreihin. Kaikki jätteet, joista voi haihtua liuotinhöyryjä ilmaan, pidetään kannellisissa astioissa. (Erityisesti liuottimet ja hartsit) Peroksidijätteet (kovete) hävitetään heti. Niitä ei saa säilyttää tiiviisti suljetussa astiassa. (Erilliset ohjeet peroksidijätteiden hävittämisestä toisaalla) Pidetään jätteiden keräily- ja säilytyspaikka riittävän erillään muista tiloista palovaaran vuoksi. Kaikki runsaat astioiden pohjille jääneet hartsi / kitti / gelcoat / topcoat / maali jäämät viedään aina välittömästi käytön jälkeen ulos kovettumaan ja odottamaan lopullista hävittämistä. Jätteiden keräilyastioiden tulee olla helposti saavutettavissa, ettei välivarastoja kerry nurkkiin. 81
Kovettumatonta polyesterihartsia, liuottimia, kovetteita ja kiihdytteitä sisältävä jäte on ongelmajätettä. Samoin kovettumatonta hartsia tai muita kemikaalijäänteitä sisältävä puhdistamaton tynnyri on ongelmajätettä, jota ei sellaisenaan saa viedä kaatopaikalle. Erikseen tyhjiksi valutetut peroksidiastiat voidaan hävittää sekajätteen mukana. Seuraavassa lyhyesti polyesterityöpaikoilla syntyvien jätteiden luokittelusta: Ongelmajätteitä - kovettumattomat (nestemäiset ja puolikiinteät) hartsijätteet ja niitä sisältävät tynnyrit - kovete- ja kiihdytepakkaukset (paitsi erityisesti tyhjiksi valutetut astiat) - puhdistamattomat väripigmentti pakkaukset - käytetyt liuottimet - liuottimia, hartseja, kovetteita, kiihdytteitä sis jätteet Hartsijätteiden käsittelyssä on hyvä muistaa myös: Pilalle menneet ja vanhentuneet polyesterihartsit eivät kovetu riittävästi peroksidilla. Ne on aina toimitettava asianmukaisesti hävitettäviksi. Kovettumattomat polyesterijätteet voidaan hävittää polttamalla jätteidenpolttoon tarkoitetussa polttolaitoksessa, jossa saavutetaan riittävän korkea polttolämpötila. Polttolaitos tarvitsee viranomaisen hyväksynnän (jätehuoltosuunnitelma). Toimitettaessa kovettumattomia hartseja ja muita ongelmajätteitä käsiteltäväksi lähettäjän vastuulla on tarkistaa, että vastaanottajalta on ongelmajätteiden käsittelylupa. Jätteiden synnyn ja vaarallisten jätesatsien muodostumisen vähentäminen. Noudata kullekin hartsilaadulle annettuja käyttö- ja annosteluohjeita ja käytä apuaineita aina annosteluohjeiden mukaisesti. Älä sekoita liian suuria hartsiannoksia. Hartsi saattaa kuumeta astiassa ja aiheuttaa yllättävää styreenin haihtumista. Liika kuumeneminen ja lämmön vapautuminen voivat sytyttää hartsin palamaan. Valmista vain sellainen hartsiannos, jonka voit käyttää heti. Sopiva määrä riippuu paitsi kappaleen koosta myös työskentelynopeudesta. Oikean hartsiannoksen määrittämiseksi tarkista aina myös käyttämäsi hartsin hyytymisaika (= työskentelyaika) ennen hartsiannoksen sekoitusta. Arvioi menekki ko. työskentelyjakson ajaksi realistisesti. Käytä aina kemikaalien annosteluun niille varattuja astioita. Annosteluastioiden on oltava helposti puhdistettavia, esim. polyeteeniä, josta kemikaalit ja kovettunut hartsi on helppo irrottaa. Minkään kemikaalien annosteluun tai säilytykseen ei koskaan saa käyttää elintarvikkeille tarkoitettuja pakkauksia, esimerkiksi juomapulloja. 82
Käytä peroksideja (kovetteet) annosteltaessa aina puhtaita muoviastioita ja huolehdi, ettei mitään epäpuhtauksia joudu peroksidien joukkoon. Metallit ovat erityisen vaarallisia. Ruostuvia metalliastioita ei saa käyttää. Peroksidi voi reagoida vaarallisesti epäpuhtauksien kanssa. Ota annosteluastiaan vain heti käytettävä määrä kovetetta tai kiihdytettä. Älä koskaan sekoita kovetetta ja kiihdytintä yhtä aikaa hartsiin tai keskenään: Seurauksena on kiihkeä palo- ja räjähdysvaara! Mahdolliset väri- ja täyteaineet sekoitetaan ennen kovetteen ja kiihdytteen sekoitusta. Säilytä kovetteet ja aina suljettuina alkuperäisastioissaan. Niitä ei saa koskaan kaataa mitta-astiasta takaisin alkuperäisastiaan. Säilytä peroksidit aina erillään kiihdytteistä ja palavista aineista. Pidä polyesteriastiat, liuotinastiat samoin kuin kovete- ja kiihdyteastiat aina suljettuina haihtumisen ja vieraiden aineiden astioihin pääsyn estämiseksi. Syttymisriski kasvaa jos kovettumassa olevaan polyesterin päälle joutuu orgaanista peroksidia. Peroksidi alkaa hajota mikä myös generoi lämpöä, joka taas osaltaan kiihdyttää hajoamisprosessia ja edesauttaa itsesyttymistä. Yleensä peroksidilla onkin oma jäteastia, mutta käytännössä peroksidin kertyminen kovettumassa olevaan polyesteriin on mahdollista. Riski vähenee jos peroksidi on sekoitettu polyesteriin tai jos astiaan kaadetaan vettä, joka jäähdyttää reaktioita. Jos jäteastia sisältää polyesterin ja kovettajan lisäksi asetonia saattaa polyesterin kovettumiseksotermia (lämmöntuotto) johtaa asetonin/styreenin höyrystymiseen jolloin syttymisriski kasvaa entisestään. Pahimmassa tapauksessa höyryt voi syttyä jo pienestäkin kipinästä tai jopa itsestään. Huomioi myös - käsin laminointien pienet hylkykappaleet (tuoreet) - suojamuovit, maskit ym. aputarvikkeet, joissa reaktiivisia hartsikertymiä - geelipinnan kertasekoitteiset korjaussatsit (esim. pahvimukeissa) Yksittäin näistä ei välttämättä muodostu paloturvallisuusriskiä mutta yhteen jäte-erään useita hyvin tiivistettynä ja yhteen kertyneinä näistä voi (salakavalasti) muodostua vaarallinen yhdistelmä. Haihtuvaa styreeniä ja liuottimia sisältävät trasselit ym. jätteet tulee säilyttää kannellisissa astioissa haihtumisen estämiseksi. Hartsijätteille, liuottimille sekä kovete- ja kiihdytejätteille tulee varata erilliset jäteastiat sekä huolehditaan etteivät ne edes jätteiden hävitysvaiheessa joudu kosketuksiin keskenään. Jätteistä muodostuviin riskeihin liittyy lujitemuovituotannolle ominaisten apumateriaalien, kalvojen, teippien jne. käsittely. Yhdessä reaktiivisessa vaiheessa olevien hartsi tai geelijäämien kanssa ja esim. tiiviiksi jäte-eräksi puristettuna 83
kokonaisuudesta saattaa muodostua reaktiiviselta massaltaan riittävä ja reaktioektsotermian kiihtymisen kannalta paloriskin sisältävä jäte-erä. Edelleen erilaisten muovisten suojakalvojen käsittelyn yhteydessä staattisen sähkövarauksen muodostuminen ja purkautuminen on todennäköistä. Yhdessä syttymisherkkien liuotinhöyryn kanssa voi pelkästään tästä muodostua selvä syttymisriski. Suojakalvojen ja muiden reaktiivisia raaka-aineita tai reaktiivisessa kovettumisvaiheessa olevien sivutuotteiden (jätteiden) käsittelyssä tulee huomioida, ettei niitä tuoreina puserreta liian tiiviiksi jäteannokseksi tai yhteen kootuiksi paketeiksi, jotta vältetään mahdollinen liiallinen lämmön kehittyminen ja kovettumisen ja lämmöntuoton kiihtymisen kannalta kriittinen reaktiivisen massan massavaikutus. 3.7 Ympäristöriskit - sammutusjätevedet Toiminnanharjoittajille asetettu selvillä olo velvollisuus ja huolehtimisvelvollisuus tarkoittaa yleisellä tasolla velvollisuutta selvittää toiminnan (virhetilanteiden) mahdollisesti aiheuttamat ympäristöriskit ja tarkastella edeltä käsin myös mahdollisista sammutusjätevesistä aiheutuvaa ympäristövahingon mahdollisuutta. Lujitemuovialan yritysten on kartoitettava sammutusjätevesistä mahdollisesti aiheutuvaa ympäristövahingon mahdollisuutta ja sen suuruus tulee kartoittaa lujitemuovialan tuotantopiirteet ja materiaalit huomioiden. Tarvittaessa yrityksen on tiedotettava pelastuslaitosta ja esim. kunnallista jätevedenkäsittelylaitosta. (esim. talteenottoaltaiden mitoitus, jätevedenpuhdistamojen mahdollisuudet jne.). Suuruusluokkaisia ja haarukoivia arvioita sammutusjätevesien määrästä ja mahdollisten haitallisten aineiden pitoisuuksista sammutusjätevesissä voidaan tehdä yleisten laskentakaavojen ja ominaispäästökertoimien avulla. Arviointi voidaan tehdä melko yksinkertaisten matemaattisten mallien avulla, joita on saatavissa kirjallisuudessa. Yleensä saatujen tulosten perusteella on päädytty siihen, että useimmissa tapauksissa ympäristövaara ei niinkään aiheudu tulipalossa syntyneistä haitallisista yhdisteistä, vaan niistä kemikaaleista, jotka ovat olleet palokohteessa esim. varastoituina tai prosessoitavina jo ennen paloa ja jotka sammutuksen yhteydessä liukenevat tai liettyvät sammutusjäteveteen. Tarvittaessa kuitenkin on siis mahdollista arvioida suuruusluokkaisesti tulipalon yhteydessä sammutusjäteveteen päätyvien yhdisteiden määriä sekä sammutusjätevesien määriä sekä palamisreaktioissa syntyvien yhdisteiden määrien arviointi ja luokittelu. Perustiedoiksi tulee ensin arvioida palossa tuhoutuvan materiaalin määrä, etsiä niiden ominaispäästökertoimet ja muut yleiset laskentakaavat. Kirjallisuudessa esitetyt esimerkkilaskelmat tuovat esiin sen merkittävän seikan, että palamisreaktioissa tuhoutuvat materiaalimäärät ovat usein hämmästyttävän pieniä. 84
Paloteholtaan että kestoajaltaan jo varsin vakavassa tulipalossa palaneen materiaalin määrä voi olla luokkaa 4 000 kg. Tällä asialla on merkitystä, kun arvioidaan palamisreaktioissa syntyvien yhdisteiden määriä. On siis huomattava, että pilalle menevät materiaalimäärät voivat kyllä sinänsä olla hyvinkin suuria, mutta kyse on tällöin usein siitä, että palaminen on tapahtunut ohuessa pintakerroksessa, jonka vaurioituminen riittää pilaamaan koko materiaalierän tai tuotteen. Vaarallisten kemikaalien käyttöön ja varastointiin liittyen tulisi huomioida myös sellaisia tulipaloja, joissa kemikaali ei varsinaisesti pala mutta voi esimerkiksi pakkausten rikkoutumisen (esim. palon tai sulamisen) seurauksena vapautua. Lujitemuovirakenteisten veneiden ollessa kyseessä käytetään yleisesti polyuretaanivaahtoa ydinaineina ja mm. pohja ja sisäosien välisissä rakenteissa. Valmiiden veneiden osallistuessa tulipaloon, on huomioitava että palo voi todennäköisimmin olla näiden osalta kytevää. Kaikista materiaaleista syntyy monia myrkyllisiä palamistuotteita. Materiaalin kemiallinen hajoaminen riippuu vahvasti lämpötilasta ja hapen saannista. Sammutusjärjestelmän toiminta voi vaikuttaa palamistuotteiden syntyyn mm. laskemalla ympäristön lämpötilaa ja happipitoisuutta. Tällöin on huomioitava, että tietyt typpeä sisältävät materiaalit (esim. jäykkä polyuretaanivaahto) synnyttää enemmän syaanivetyä (HCN) kytevässä palossa kuin liekehtivässä palossa. /39/ Lujitemuovirakenteissa tuotteissa saatetaan käyttää polyuretaanisia ydinaineita. Tällöin saattaa olla tarpeen selvittää mahdollisia palotapahtumia hieman yksityiskohtaisemmin. Mikäli tarkempi selvitys on tarpeen tulee selvittää käytössä olevan polyuretaanivaahtolaadun palo- ja materiaaliominaisuudet ja tarkastella millaisissa tilanteissa polyuretaanitäyte ko. veneissä tai puolivalmiissa tuotteissa voi yleensä osallistua paloon. Lujitemuovirakenteet palavat ensin ja vasta sen jälkeen paljastuvat polyuretaanirakenteet. Palon eteneminen erilaisissa palotilanteissa ja siten polyuretaanin mahdolliset tai todennäköiset palamismekanismit (kytevä, liekehtivä) sekä sitä kautta syaanivedyn muodostumisen mahdollisuus sekä sen määrän arviointi ei ole yksiselitteisen selvää. Muodostuvat määrät ovat todennäköisesti ainakin niin pieniä, että pitoisuudet jäävät http rajojen puitteisiin. Syaanivety on vesiliukoista ja siten sitä voi sammutettaessa joutua sammutusjätevesiin. Syaanivety on erittäin myrkyllistä vesieliöille, voi aiheuttaa pitkäaikaisia haittavaikutuksia vesiympäristössä. Ympäristöriskit yleinen tarkastelupohja Seuraavassa esitetään esimerkin omaisena tarkistuslistana kysymysluettelo sekä kommentteja ja toimenpide-ehdotuksia ympäristöriskeihin liittyvistä asioista ja ympäristöriskien tilannekartoituksen ja hallinnan apuvälineeksi. 85
Yrityksen ympäristöriskien kartoitukseen voidaan käyttää systematiikkaa, jossa toimintoja ja toimitiloja ja tonttia tarkastellaan eri näkökohdista käsin, kysymyslistojen tai yksilöityjen ongelmakuvausten avulla. Systematiikan avulla voidaan tuottaa riskienhallinnan dokumentti, jossa kunkin käsiteltävän asiakohdan osalta määritetään ja kirjataan esim. a. asiakohdan tarkempi selite / riskin kuvaus / asian määrittävä kysymys b. liittyvän riskin suuruus ennen toimenpiteitä c. havainnot ja tarvittavat toimenpiteet d. tavoiteltu riskin suuruus [esim. merkityksetön (1), vähäinen (2), kohtalainen (3) ] e. toimenpiteiden vastuuhenkilö f. toteutusaikataulu g. asian käsittelyvaihe [käsittelyssä / tunnistettu / käsitelty] Ympäristöriskien ja mahdollisten päästöjen hallinta - kysymyslista Onko koko henkilöstön työhön opastukseen sisällytetty myös ympäristöasiat? o tarvittaessa lisätään perehdyttämisaineistoon o tehdään erillinen työntekijän ympäristöopas Varastoidaanko kemikaaleja vain niille suunnitelluissa paikoissa? o esim.taulukko varastoon oveen mitä aineita saa säilyttää o varastossa ei ole asiattomia kemikaaleja tai aineita o kemikaalien varastointi ympäri tehdasta lisää käsittelyriskiä ja tehtaan palokuormaa Esiintyykö varastoinnissa poikkeuksia, o kaikki ei aina esim. mahdu varastoon /sekoittamoon esim. kovettaja? o määritellään alueet kemikaalityypeittäin joihin kemikaaleja voi varastoida tilapäisesti. Onko kemiallisesti yhteen sopimattomat aineet eristetty toisistaan? o Esim. sekoituskäsittelyssä peroksidi ja polyesterieriä yleensä on lähekkäin, mutta kovettajien ja hartsien massasäilytys on eri tiloissa. Onko tarvittavia vuodontorjuntavälineitä? o hankitaan tarvittaessa Onko purku ja lastausalue päällystetty ja varustettu siten, että mahdolliset vuodot eivät pääse maaperään tai viemäriin? o millainen on hartsirekan purkupaikka o asfaltointi / hiekkapohja o minne tontti tai tie viettää o onko viemärikaivoissa suojakannet käytössä, o kuinka purku käytännössä yleensä sujuu (häiriöt / hankaluudet) o rekkaa purettaessa letkun rikkoutumis- ja irtaantumismahdollisuus. o astioita ja kontteja purettaessa putoamis- tai puhkeamismahdollisuus. o työntekijoiden ammattiataidon yllapito (trukkikortti) o kemikaalikuljetuksen hallitsevien kuljetusliikkeiden käyttö 86
Onko purkupaikoilla aina riittävä valaistus? Valvooko henkilökunta purkua? o ylitäyttö- ja vuotomahdollisuus letkun rikkoontuessa tai irrotessa. o hartsimies alussa ja tarvittaessa paikalla / autonkuljettaja purkaa ja valvoo samalla. Onko purku/lastausalue varustettu siten, että mahdolliset vuodot eivät joudu maaperään tai viemäriin? o onko säiliöissä ylärajahälytykset? o onko säiliöissä ylitäytönestimet? o vai onko esim. täytön valvoja paikalla koko täytön ajan? Onko purkupaikat, säilöit, putkistot ja muut laitteet merkitty selkeästi purettavien aineiden tunnuksilla? o aineiden sekoittumismahdollisuus, jos merkintöjä ei riittävästi o säiliöissä ja putkistoissa käsiteltävien aineiden sekoittuminen ei aiheuta palo tai muuta vaaraa o putki- ja laitemerkintöjen parannus voi usein olla aiheellista o PI- kaavio ja putkisto/sailiömerkintöjen parannus o onko kaikkien laitteiden käyttöohjeet olemassa ja niitä noudatetaan? Onko suojarakenteissa huomioitu mahdollinen maaperän ja pohjaveden saastumisvaara? o Kemikaalien käsittelyä tapahtuu / ei tapahdu asfaltoimattomalta alueella o Tarvittaessa alueiden pinnoitussuunnitelma, hanke-ehdotus tarvittavista pinnoittamisesta Tehdäänkö kemikaaleille vastaanottotarkastus? o toimitusmäärän, pakkausmerkintojen ja koostumuksen vertailu tilaukseen? o yleensä vain määrä tarkistetaan kuormakirjaa vastaan. Millaisella paikalla astioiden, konttien ja ongelmajätteiden käsittely suoritetaan o sorapohja, asfaltti, viemäri? Sijaitsevatko kaikki kiinteistön kemikaali-, öljy- ja muut säiliöt maan päällä tai rakennuksen sisätiloissa siten, että vuodot ovat välittömästi havaittavissa ja että vuodon leviäminen on estetty? o onko alueella esim. maanalaisia säiliöitä, joiden vuotoa ei voida välittömästi havaita? o onko kemikaalisäiliöillä ja -tynnyreillä ehjät ja riittävän tilavat suojaaltaat? o usein konttien ja tynnyreiden säilytyspaikoilla ei ole suoja-altaita Ovatko säiliö ja betoniallas ovat säännöllisen lakisääteisen tarkastuksen piirissä. o onko tarvetta tehdä muiltakin osin laitteistojen / putkistojen tarkastuksia. o ylläpidetään tarkistuslistaa esim. lainsäädännön edellyttämistä säännöllisistä tarkistuksista. (Tarkastuspöytäkirjat.) o tarkastetaanko säiliöiden ja putkistojen kunto säännöllisesti 87
(vähintään 5-10 vuoden välein)? o onko kaikkien (esim. maanalaistenkin ) putkien paikat tiedossa. o voiko kaikilta osin kuntoa edes tarkistaa (luoksepäästävyys)? Onko pienpakkausten käsittelyssä otettu huomioon mahdolliset räjähdys ja paloriskit? o Peroksidien käsittelyssä syttymis- ja /tai räjähdysmahdollisuus. o Muodostaako käsittely ennen varastoon toimittamista riskin? o Ohjeistus tarkastettava, koulutettava henkilöstöä ja valvottava. Ovatko yritystoiminnasta ilmaan joutuvat päästöt lupaehtojen mukaiset? o Tarvittaessa päästömittaukset, mittausraportti viranomaisille, mahdolliset velvoitteet. Onko riskiä naapuruston valituksille haju- ja/tai meluhaitoista? Onko rakennusten vanhojen rakennemateriaalien laatu selvitetty? asbestiseinät, -eristeet, pcb-pitoiset saumausmassat jne. o kaikkien käytössä olevien rakenteiden laatua ei välttämättä ole tarkoituksen mukaista selvittää. o mikäli tiloissa puretaan tai rakennetaan uutta, niin siinä yhteydessä selvitetään esim. asbestin mahdollinen käyttö Millaisella alueella tontti sijaitsee päästöjen kulkeutumismahdollisuudet pohjaveteen? o onko kohde pohjavesialueella tai onko läheisyydessä esim. arkoja luontokohteita, joiden suojaaminen on ehdottoman tärkeää? Onko tontti ollut luonnontilassa ennen nykyistä toimintaa? Onko maaperässä mahdollisia jäämiä aiemman käytön ajalta? Sammutusjätevedet Onko yrityksessä varauduttu sammutusvesien käsittelyyn? Onko kohde pohjavesialueella tai onko läheisyydessä esim. arkoja luontokohteita, joiden suojaaminen on ehdottoman tärkeää? Voidaanko sammutusjäteveden koostumus (vaarallisuus/vaarattomuus) todeta? Voidaanko kemikaalien varastointi- ja käsittelypaikkojen järjestelyillä vähentää tulipalon vaaraa, tarvittavan sammutusveden määrää tai vaarallisten sammutusjätevesien muodostumisvaaraa? Mihin sammutusjätevedet joutuvat palokohteesta (samankin tehdasalueen eri kohteista mahdollisesti eri paikkaan, esim. viemäriin, vesistöön, maaperään jne.)? 88
Onko piha-alueen sadevesiviemäröinti johdettu maastoon öljynerotuskaivojen kautta? Onko piha-alueelle rakennettu sadevesijärjestelmä joka ohjaa vedet kunnalliseen sadevesiviemäriin. Onko sadevesijärjestelmässä varoaltaat mahdollista päästöä varten? Voidaanko sammutusjätevesien leviäminen estää luotettavasti esim. patoamalla, viemärikaivoja peittämällä tai viemärilinjoja sulkemalla ja onko tähän varattu tarvittavaa kalustoa, materiaalia jne.? Voidaanko viemärit ja sadevesikaivot sulkea tai tukkia? Selvitettävä miten voidaan tarvittaessa suojata. Hankitaan viemäreihin esim. sulkukannet Onko viemäriverkostossa mahdollisesti olevien öljynerottimien kapasiteetti (mitoitusvirtaus ja öljynerotusosan tilavuus) mitoitettu onnettomuustilanteille tai pystytäänkö ne tyhjentämään turvallisesti palon vielä jatkuessa? Onko patoamisratkaisuissa otettu huomioon erityyppisten epäpuhtauksien erottaminen (esim. vettä kevyempien öljyjen ja kiinteiden partikkeleiden kuoriminen öljypuomien ja muiden erotinratkaisujen avulla tai vettä raskaampien aineiden erottaminen ylivuotopatojen avulla)? Onko laitoksella mahdollisuus kerätä arvioitu sammutusjätevesimäärä talteen jatkokäsittelyä varten (mahdollisten altaiden ja säiliöiden koko sekä tiiviys ja käytettävyys, imutankkiautot jne.)? Onko sammutusjätevesien siirtokapasiteetti (pumput, siirtoputkistot, viemärit) altaisiin riittävä verrattuna syntyvän sammutusjäteveden määrään? Kuinka pitkän ajan keräilyaltaiden tulisi voida ottaa sammutusjätevesiä talteen ja kuinka kauan sammutusjätevettä voidaan säilyttää altaissa? Voidaanko laitteiden jäähdyttämiseen käytetty, saastumaton vesi erottaa saastuneesta sammutusjätevedestä ja käyttää mahdollisesti uudelleen jäähdytykseen tai sammutukseen? Onko sekä laitoksen oman henkilökunnan että pelastusyksiköiden toimintaa varten laadittu ohjeet sammutusjätevesien hallitsemiseksi ja onko oikeaa toimintaa harjoiteltu? Onko sulkupaikat, patoamiskohdat ja vastaavat merkitty pelastussuunnitelmien karttoihin ja itse kohteisiin? Tarkemmin tietoa ympäristoriskeistä ja etenkin sammutusjätevesien käsittelyyn liittyen löytyy mm. seuraavasta VTT:n raportista Sammutusjätevedet ja ympäristö (Tuomas Paloposki & Kati Tillander). 89
4. Vahinkoesimerkkejä lujitemuovialalla toetutuneista paloriskeistä ja läheltäpiti tilanteista Seuraavissa kappaleissa esitetään yksityiskohtaisemmin keskeisimmät tapausesimerkit, joista on olemassa riittävä määrä tapahtumatietoja ja muita faktoja esitettäväksi. Näiden esimerkkitapausten lisäksi yleiseen tarkasteluun on otettu mukaan myös muita tapausesimerkkejä. Ensimmäinen tapausesimerkki liittyy hallipaloon, jossa kiteytyy useita olennaisia tässäkin raportissa esitettyjä asioita, mutta varsinaista palonsyytä ei voida ehdottomasti eritellä. Tätä esimerkkiä seuraa erilaisten läheltäpititilanteiden esittely, jotka havainnollistavat mahdollisia syttymissyitä ja mekanismeja, muta havainnollistavat myös laajemmin mm. käytettyjen raaka-aineiden reaktiivisuutta ja syttymisherkkyyttä. Esimerkkien päätteeksi vielä muut hallipalot, joiden mahdolliset syttymissyyt vain toistavat aikaisemmin esitettyjä mahdollisia tapahtumakulkuja. 4.1. Venetehtaan tuotantohallin palo Tapahtumatiedot Yksikön työnjohtajan mukaan työpäivä oli sujunut normaalisti. Hänen lähdettyään paikalle oli jäänyt ainoastaan maalari, joka oli maalannut 5 kpl muotteja Gelcoatmaalilla, johon maalauskone sekoittaa 1,8 % suhteella peroksidia kovetinaineeksi. Työn päätteeksi hän oli pessyt käyttämänsä ruiskun asetonilla, jolla tyhjennetään ja huuhdellaan letku sekä ruiskutuspistooli metalliseen astiaan ja astia tyhjennetään eri huoneessa olevaan asetonin tislauslaitteeseen. Pesun jälkeen ruiskupistooli asetetaan asetoniastiaan ja astian kansi kiinni. Maalarin lopetettua työt hän oli poistunut työtilasta rappukäytävään ja sieltä alakertaan sosiaalitiloihin, josta on käynti samaisen rappukäytävän kautta ulos. Ennen poistumista maalari kytki hälytinlaitteen päälle, klo 16.49. Kello 16.55 hälytinjärjestelmän liiketunnistin antoi ensimmäisen vikailmoituksen tunnistimelta, joka oli maalausvälineiden puhdistuspöydän yläpuolella. Minuutti tämän ilmoituksen jälkeen tulleet useat ilmaisimien vikailmoitukset osoittivat jo lämmön vaurioittaneen järjestelmää ja klo 17.00 hälytinlaitteen keskus oli lakannut toimimasta. Palon seuraukset Halli vaurioitui palossa käyttökelvottomaksi ja palossa tuhoutui kahden venemuottisarjan kaikki muotit sekä keskeneräistä tuotantoa. Syttymiskohdan lähistöllä sijainnut kipsilevyrakenteisilla seinillä eristetty peroksidivarasto säilyi palossa melko hyvin. Myöskään lähellä mutta erillisessä osastossa sijainnut hartsisäiliö ei syttynyt. Todennäköinen palonsyy Poliisin suorittamassa palonsyyn tutkinnassa ei selvinnyt palon tarkkaa syttymissyytä. Todettiin kuitenkin että on mahdollista että veneiden maalaamiseen ja laitteiden puhdistamiseen käytetyt aineet ovat syttyneet ja aiheuttaneet palon. 90
Maalauksessa on tavanomaista, että ruiskuttaja ruiskuttaa sivuun tai erityiseen astiaan aina ennen aloitusta varmistaakseen mm. että peroksidiannostelu toimii ja varmistaa että kovetetta varmasti tulee mukaan. Vastaavasti kaikissa mahdollisissa häiriötilanteissa ja etenkin värinvaihdoissa ruiskutetaan samaan (sivu)astiaan ruiskua pestäessä ja jälleen aloitettaessa uudella värillä. Lopetettaessa vastaavasti jälleen ruiskua pestessä ruiskutetaan putkissa olevat jäämät ja huuhteluasetoni samaan. Ohjeena on että huuhteluasetoni ruiskutetaan erilliseen astiaan, mutta käytännössä käy niinkin, että asetonia ruiskutetaan samaan astiaan. Myöhemmin yleisellä tasolla tuotantoa tarkastellessa voitiin havaita, että gelcoatmaalareilla on usein tapana käyttää jäteastioina maaliastioita, joissa on pohjalla muovipussissa jäännökset käyttämättömästä maalista ja jonka päälle aloitus ym. ruiskutukset tehdään (varmistetaan peroksidin mukaan tulo) ja usein myös lopetuksen yhteydessä pesuasetonin ruiskutus tehdään samaan astiaan. Muita havaintoja Kyseinen tuotantohalli oli syttymisen hetkellä siisti. Se oli perusteellisesti siivottu ennen kesälomia ja hallissa oli vasta parin ensimmäisen työpäivän aiheuttamat ohiruiskutuksista ym. aiheutuneita epäpuhtaudet. Paikalle saapuneiden työntekijöiden mukaan palo olisikin saatu hallintaan, jos palokunnan vedensaanti ja sen järjestäminen olisi ollut sujuvampaa. On huomattavaa että alkuvaiheessa palo säilyi rajunakin melko pitkään rajatulla (syttymis)alueella, eikä lähtenyt heti leviämään dramaattisesti vaikka keskeneräistä tuotantoa ja muotteja oli runsaastikin lähistöllä. Palon säilyminen niinkin pitkään melko rajoitetulla alueella voidaan katsoa johtuneen syttymishetkellä vallinneesta siisteydestä. Palo oli jo saatu käytännössä hallintaan, mutta roihahti uudelleen veden loppuessa ja sen saatavuudessa ilmenneiden hankaluuksien vuoksi. Tulen voitiin katsoa päässeen lopulliseen voimaansa vasta sammutuksessa esiintyneiden hankaluuksien jälkeen. Kuitenkin tapahtuma osoittaa, että valmiit lujitemuovituotteet ja muotit itsessään eivät ole erityisen herkkiä syttymään. Syttymään päässyt tulipalo ei välttämättä lasikuitutuotannossakaan leviä nopeasti, ellei ole huomattavan helpommin syttyvää epäpuhtautta mm. ohiruiskutettua kuituhartsiharsoa lattioilla ja muissa rakenteissa, mikä osaltaan voi nopeastikin levittää syttynyttä paloa. Johtopäätöksiä vastaavien tapausten välttämiseksi. Raaka-aineiden ja kemikaalien käyttöön liittyvä oikeita työtapoja ja jätteiden käsittelyn oikeita ja paloturvallisen ohjeistuksen säntillistä noudattamista ei voi koskaan liikaa korostaa. Tilanteessa jossa ruiskuttaja tekee testiruiskutuksen sivuastiaan tai ruiskutuskaapin lattialle on monta syttymisriskiä kasvattavaa tekijää. Syttymisriski kasvaa jos kovettumassa olevaan polyesterin päälle joutuu orgaanista peroksidia. Peroksidi alkaa hajota, mikä myös generoi lämpöä, joka taas osaltaan kiihdyttää hajoamisprosessia ja itsesyttymistä. Riski vähenee jos peroksidi on sekoitettu polyesteriin tai jos astiaan kaadetaan vettä, joka jäähdyttää reaktiota. Jos sivuastia sisältää polyesterin ja kovettajan lisäksi asetonia saattaa polyesterin kovettumiseksotermia johtaa asetonin/styreenin höyrystymiseen jolloin syttymisriski kasvaa. Pahimmassa tapauksessa höyryt voi syttyä pienestä kipinästä tai jopa itsestään. Palon leviämisen estämisessä tuotantotilan hyvä siisteys ja järjesty ovat ensiarvoisia merkityksiltään. 91
4.2. Lasikuitupölyn syttyminen Tapahtumatiedot Ruiskulaminoinnin laminointiruiskulle syötetään lasikuitukimppuja rullilta. Rullat ovat yleensä pyörien päällä olevilla liikuteltavilla telineillä ja kuitukimput (roving) kulkevat nivellettyjen teräsvarsien (puomien) kannakoimina rengasmaisten langanohjureiden läpi pujotettuna ruiskulle. Ruiskutuksen yhteydessä nivelletty varsi käännähti ja osui teräksiseen hallin rakenneteisiin liittyvään palkkiin. Rovingista irronnut varren ympärille kertynyt lasikuitu pöly ( naava ) syttyi iskemäkohdassa palamaan. Palon seuraukset Syttyminen ei aiheuttanut suurempia seurauksia, koska se saatiin sammumaan ja se rajoittui varren alueella. Läheiset rakenteet mustuivat. Todennäköinen palonsyy Syttymisen aiheutti todennäköisimmin staattinen sähkö. Yleensä nopeastikin liikkuva kuiturovinki on erityisen herkkä generoimaan staattista varausta. Staattinen varaus pääsi purkautumaan rakennuksen teräksisiin runkorakenteisiin. Rovinkikelat sijaitsivat kumipyörillä olevalla erillisellä lavalla eikä järjestelmää ollut maadoitettu muihin rakenteisiin. Nyt syttyvä materiaali oli pääsääntöisesti lasikuitua, johon ei vielä ollut seostettu mitään syttyvää komponenttia. Todennäköisesti hienojakoinen kuitu oli kerännyt (ts. siihen oli kondensoitunut) ympäröivästä ilmasta ruiskutuksen yhteydessä vapautuvaa styreeniä ja muita palavia komponentteja. Vaikkakin palavat komponentit olivat määrältään pieniä oli syttyminen mahdollista etenkin kuitujäämien ( naava ) hienojakoisuuden ja siten muodostuvan syttymisherkkyyden vuoksi. Johtopäätöksiä vastaavien tapausten välttämiseksi. - Rovinkiohjureiden / varsien maadoitukset / potentiaalin tasaus kuntoon - Mahdollisesti keraamiset langanohjurit tuottavat vähemmän staattista varusta 92
4.3. Muotin päädyn syttyminen Tapahtumatiedot Veneen runkoa ruiskulaminoitaessa syttyi muotin pääty palamaan. Syttyminen tapahtui muotin päädyssä mm. muotin runkoranteisiin tarttuneen ohiruiskutetun aineksen syttyessä palamaan. Lähistöllä oli jauhesammutin, joilla alkanut palo saatiin nopeasti sammumaan. Palon seuraukset Vaikka palo syttyi muotin päädyssä, jossa on myös pystysuoria rakenteita ja siten periaatteessa paloa nopeuttavia muotoja, saatiin palo sammumaan nopeasti, koska sammutinta osattiin käyttää oikein. Palo tapahtui muotin päädyssä, eikä valmistettava tuote vaurioitunut tapahtuman seurauksena. Todennäköinen palonsyy Staattisen sähkön purkaus. Erityisesti lasikuidun ruiskulaminoinnissa esiintyy staattisen sähkön vaara, missä lasikuitu aiheuttaa paitsi ruiskun, myös valmiin tuotteen voimakkaan latautumisen. Juuri ruiskutettu ja styreeni-, kovete- ja hartsipitoinen katkokuitu ja on löyhinä kertyminä ohiruiskutuskohdissa ja ympäristöön ja mm. muotin runkopalkkeihin keräytyneenä helposti syttyvää. Runsaat kertymät myös levittävät tulta tehokkaasti. Muita havaintoja Ruisku voi generoida huomattavan staattisen varauksen, joka purkautuessaan voi paikallisesti siirtää energiamäärän, joka voi monikertaisesti ylittää tarvittavan minimisyttymisenergian. Syttyviä ainesosia sisältävät löyhässä kertymässä tapahtuu kiinteää laminaattia huomattavasti helpommin paikallista lämmön nousua ulkoisen lämpölähteen vaikutuksesta ja ilmavan ja löyhän rakenteen vuoksi syttymiseen ja palamiseen vaadittava hapen saanti on varmaa. Ruiskun maadoitus testataan yleisesti vain käyttöönoton yhteydessä. Johtopäätöksiä vastaavien tapausten välttämiseksi. Muottien maadoitukset Ruiskun maadoituksen säännöllinen testaus ja kunnossapito. 93
4.4. Peltisen jäteasetoniastian syttyminen. Tapahtumatiedot Venetuotannossa oli valmistusmenetelmänä käytössä ruiskulaminointi. Tuotetta irrotettaessa tuotteen staattinen varautuminen purkautui. Mittausten yhteydessä ko. tuotannossa on todettu luokkaa 50 000 volttia suuruisia staattisen sähkön purkauksia. Tällä kertaa ainakin osa staattinen purkauksesta tapahtui n. 30 cm päässä peltiseen ja avoimena sijainneen jäteasetoniastian kautta. Kipinäpurkauksen vaikutuksesta astiassa ollut asetoni syttyi palamaan Palon seuraukset Ripeän ja hallitun toiminnan ansiosta alkanut palo saatiin sammumaan. Todennäköinen palonsyy Staattisen sähkövarauksen purkauksen aiheuttama kipinöinti. Johtopäätöksiä vastaavien tapausten välttämiseksi. - Irrotusvaiheessa muotin ympäristö on pidettävä riittävän laajalti vapaana ja puhtaana - Ohjeistus, koulutus - Työnjohdon valvonta - muottien maadoitukset, ruiskun ja langanohjaimien maadoitukset 4.5. Jäteasetonin syttyminen 200 l tynnyrissä Tapahtumatiedot Jäteasetoniastiana käytetyssä 200 l tynnyrissä oli jäteasetonia n. 1/3 tilavuudesta. Lähialueella tehtiin teräsrakennetöitä, jonka yhteydessä terästä rälläköitiin. Syntyneestä kipinäsuihkusta osui kipinä avonaiseen tynnyriin sytyttäen asetonin tuleen. Palon seuraukset Paloa yritettiin aluksi sammuttaa tukahduttamalla (pahvi) levyllä ilman toivottua tulosta. Tynnyri onnistuttiin reunoistaan kiinni pitäen ja pohjan reunojen avulla kierittelemällä kuljettamaan tuotantotilasta ulos ja tynnyri saatiin sammumaan pihassa. Työntekijän käsiin tuli palovammoja, mutta varsinaisen tulipalon syttymiseltä vältyttiin. Todennäköinen palonsyy Metallien työstön aikaansaama kipinä(suihku) Johtopäätöksiä vastaavien tapausten välttämiseksi. Tulityökoulutus Erillinen tulityötila Muualla tehtävien tulitöiden valvontasuunnitelma 94
4.6. Hartsisangon syttyminen tulityökipinän seurauksena Tapahtumatiedot Venetuotannossa oli meneillään muotin raudoitustyö. Tämän työtilan vieressä oli toinen tila, jossa tehtiin käsinlaminointia ja jossa tapahtumahetkellä oli avoin hartsisanko. Raudoitustyössä lähtenyt kipinä osui hartsisankoon, joka syttyi tuleen. Palon seuraukset Paloa onnistuttiin sammuttamaan tukahduttamalla vanerilevykannen avulla. Muovinen astia ehti kuitenkin sulaa palon seurauksena. Ei vammoja eikä muita vahinkoja. Todennäköinen palonsyy Metallien työstön aikaansaama kipinä(suihku) Muita havaintoja Nykyisin kaikissa venetehtaissa on erilliset tulityötilat, eikä muotin raudoituksia tehdä laminointitilojen lähellä. Edelleen tulityölupamenettely ja suunnitelmat ovat pakollisia. Johtopäätöksiä vastaavien tapausten välttämiseksi. Tulityökoulutus Erillinen tulityötila Muualla tehtävien tulitöiden lupamenettely ja valvontasuunnitelma Täydellisen valvontasuunnitelman laatiminen vaati perehtymistä ja riskikartoitusta. 4.7. Veneen valmistusvaiheessa tapahtunut räjähdys Tapahtumatiedot Venettä rakennettaessa levitettiin verhoilumattojen kiinnittämiseen käytettävää liimaa. Liimaa levityksen ollessa edennyt jo melko pitkälle, työntekijä huomasi viimeistelyä vaatineen kohdan pintarakenteessa. Työtekijä otti käyttöönsä sähköhiomakoneen, jolloin koveralle alueelle kertyneet liuotinhöyryt syttyivät räjähdysmäisesti palamaan. Palon seuraukset Räjähdyksen seurauksena työntekijän kaikki suojaamattomina olleet alueet saivat palovammoja. Palo / Räjähdys oli rajoittunut selvästi koveralle alueelle ja palotaphtuma oli hetkessä ohi, koska kaikki palamiskelpoinen kaasuseos oli loppuun palanut yhdessä humauksessa. Todennäköinen palonsyy Sähkötyökalun (hiomakone) aiheuttama kipinä. Liimana käytetyn kontaktiliiman liuottimet olivat muodostaneet räjähdyskelpoisen ilmaseoksen. Muita havaintoja Vastaavassa tilanteessa myös staattisen sähkön purkauksen aiheuttama kipinä voi toimia mahdollisena sytyttäjänä. Työtilan ja liimattavien kappaleiden lämpötila vaikuttaa 95
voimakkaasti liuottimen haihtumisen voimakkuuteen ja siten räjähdyskelpoisen kaasuseoksen muodostumisen. Kaikilla aineilla on oma optimaalinen pitoisuusalueensa, jolla syttyvä pitoisuus saavutetaan. Kemikaalien syttymiseen tarvittava energia, minimisyttymisenergiat, ovat herkästi syttyvien aineiden ilmaseosten kohdalla erittäin alhaisia. Johtopäätöksiä vastaavien tapausten välttämiseksi. Riittävän tehokkaat kohdepoistot liimauksen aikana (siirrettävät imukärsät ja riittävä puhtaan korvausilman saanti) Syttymiskelpoisen kaasuseoksen muodostumisen estäminen Liuotinvapaat liima-aineet Sähkötyökalujen käyttö käyttökielto tai ainoastaan EX-suojausrakenteisia työkaluja Staattisen kipinän syntymisen estäminen jatkossa 4.8. Kittisangon syttyminen tuotantotiloissa Tapahtumatiedot Tuotantohallissa oli työskennelty normaalisti ja tilassa oli paitsi muotteja ja valmiit kansi ja runko-osat. Hallin päätyosassa oli myös 200 l hartsitynnyri sekä useita erilaisia sankoja. Eräässä geeli / kittisangossa oli jäännös käytettyä ainesta. n. 5 cm kerros pohjalla. Astian sisältönä oli siis polyesterihartsia kovetteineen ja muine lisäaineineen. Astiassa oli myös sekoitustikku pystyssä vinosti sangon pohjaan ja reunaan tukeutuen. Astiassa on saattanut olla myös asetonia ja tai muita jätteitä. On tavanomaista, että työn päätyttyä jätesankoihin saatetaan laittaa myös muita jätteeksi menevää. Sangossa olleet jäännökset roihahtivat palamaan ja muodostuneet lieskat löivät voimalla ylös hallin kattoa hipoen. Palon seuraukset Palo saatiin sammumaan sammutinta käyttämällä, eikä palo levinnyt laajemmalle. Todennäköinen palonsyy Keskenään reagoivien raaka-aineiden itsesyttyminen. Muita havaintoja Tuolloin (tapahtuma aika n. vuonna 1974, käsin laminointia) työntekijät eivät osanneet reagoida syttymisen tapahduttua, eivätkä ottaneet sammuttimia vaikka niitä olisi ollut lähistöllä saatavana. Omistaja kuitenkin ehti huomata tapahtuneen ja tulla kauempaa tuotantotiloista palopaikalle, ottaa lähestyessään sammuttimen ja myös onnistui sammuttamaan uhkaavana alkaneen palon. Johtopäätöksiä vastaavien tapausten välttämiseksi. Työntekijöiden koulutus raaka-aineiden oikean käsittelyn ja työtapojen osalta. Seoksia tehdessä ei tule tehdä ns. ylikovia seoksia. 96
Pääsääntöisesti kaikki jäämät joissa astian pohjalle jää n. 5 tai yli, on vietävä ulos riittävän kauaksi rakenteista (ei saa jättää seinän viereen tai lähelle ulos varastoituja tuotteita tai muuta palokuormaa). Työntekijöiden sammutusharjoitukset. Koulutus. Työnjohdon valvonta. 4.9. Astian syttyminen Gel-Coat ruiskua käsiteltäessä Tapahtumatiedot Maalarin kertoman mukaan hänen työhistoriansa aikana on useammankin kerran tapahtunut ruiskutusastian syttyminen esim. ruiskun pesun yhteydessä tai jopa ruiskutusta aloitettaessa astiaan ruiskutettaessa. Palon seuraukset Maalari on aina tukahduttamalla onnistunut sammuttamaan alkaneen pienen palonalun. Raaka-aineiden paloherkkyys ja etenkin pesussa käytetyn höyrystyneen asetonin syttymisherkkyys on näin van todettu, eikä asiaa ole sen kummemmin analysoitu. Todennäköinen palonsyy Staattinen sähköpurkaus joko ruiskusta tai työntekijään oman sähköisen varautumisen purkauksen seurauksena. Tapahtuma-aikoja (esim. vuodenaikaa) ei jälkikäteen enää voitu kuin arvailla. Esim. staattisen sähkön ongelmat korostuvat talviolosuhteissa. Sisätilojen suhteellisen kosteuden laskiessa alle 25 % staattisen sähkön ongelmat kasvavat merkittävästi. Esimerkiksi asetonin syttymiseen tarvittava riittävä purkausenergia saavutetaan yksinkertaisesti kun henkilö kävelee suojamuoveilla ja lasikuiduilla vuorattua lattiaa pitkin ja koskettaa esim. teräksistä asetoniastiaa. Ruiskutettaessa astiaan asetonia pääsee ruiskun puhallusvoiman avustaa tehokkaasti asetonin höyrystymistä ja kulkeutumista ympäröivään ilmaan. Tällöin syttymiskelpoinen asetonipitoisuus on varsin todennäköinen melko laajallakin alueella astian suuaukon läheisyydessä. Astiaan ruiskutettaessa maalari on usein kumartuneena astiaan päin ja henkilö voi purkaa oman varauksen kipinänä joko astiaan tai ruiskun maadoitettuihin osiin. Johtopäätöksiä vastaavien tapausten välttämiseksi. - Maadoitukset kuntoon - Ruiskun maadoituksen toimivuuden säännöllinen tarkistaminen - Henkilömaadoituksen parantaminen mm. ruiskun pesujen yhteydessä ja kaikissa tapauksissa, joissa syttyvien pitoisuuksia ei voida välttää. - Työtapojen kehittäminen niin, että hallitsemattomia staattisen sähkön purkauksia pystytään minimoimaan. 97
4.10. Huokoslakan syttyminen Tapahtumatiedot Venemuottia kunnostettaessa ja puhdistettaessa muottia mm. pestään ja kiillotetaan. Kunnostuksen loppuvaiheissa muotin pinnalle levitetään huokoslakka. Tässä tapauksessa huokoslakka levitettiin puuvillarätillä. Huokoslakka sisältää herkästi syttyvää liuotinta. Levityksen edetessä työntekijä osui rätillä muotissa olevaan metalliseen paineilmaventtiiliin ja samalla rätti (ja työntekijän hanskat) syttyivät tuleen. Työtekijä heitti refleksin omaisesti hanskat lattiaan, jolloin tuli levisi lattialla oleviin roskiin. Lattialla paloi roskia n. 1-2 m 2 alueelta. Palon alku onnistuttiin sammuttamamaan jauhesammuttimilla. Palon seuraukset Ei suurempia seurauksia. Tuli ei levinnyt käsittelyssä olleeseen muottiin. Töitä voitiin jatkaa hallin tuuletuksen ja palonalun jälkien siivouksen jälkeen. Todennäköinen palonsyy Staattisen sähkön aiheuttama purkaus. Muottia huollettaessa sitä mm. kiillotetaan räteillä jolloin paitsi muotti mutta myös työntekijä voi varautua merkittävästi. Todennäköisesti staattinen sähkö purkautui muotissa olleeseen metalliseen irrotusventtiiliin. Johtopäätöksiä vastaavien tapausten välttämiseksi. - Maadoitukset kuntoon - syttyvät pitoisuudet hallintaan ilmanvaihdon, kohdepoistojen tai ilmavirtojen suuntauksen avulla. - Henkilömaadoituksen parantaminen aina kun syttyvien pitoisuuksia ei voida välttää. - Työtapojen kehittäminen niin, että hallitsemattomia staattisen sähkön purkauksia pystytään minimoimaan. 98
4.11. Lasikuitualan yrityksen tehdashallin palo Tapahtumatiedot Työntekijä oli pesemässä laminointityövälineitä tavanomaiseen tapaan asetonilla. Tällöin pesuasetonia ja hartsijätettä sisältänyt ämpäri oli syttynyt tuleen. Työntekijä oli ensin yrittänyt sammuttaa asetonijätettä käsin, jonka seurauksen asetonipalo levisi lattialle ja asetonisankokin oli jossain vaiheessa kaatunut. Työntekijä yritti seuraavaksi sammuttaa paloa jaloin tamppaamalla, jonka seurauksena palo levisi työntekijän vaatteisiin ja hallin seinälle, josta se pääsi edelleen etenemään nopeasti pystysuoraa pintaa pitkin. Työntekijän vaatteiden ja seinän sytyttyä hän lähti pyrkimään ulos levittäen samalla tulta laajemmalle rynnätessään hallin läpi. Muut työntekijät olivat syttymishetkellä laminoimassa venettä ja myös heidän oli paettava hallista. Pelastuslaitoksen yksiköt hälytettiin paikalle, mutta voimakkaasti etenevää paloa ei saatu hallintaan vaan koko tuotantohalli tuhoutui. Palon seuraukset Palon seurauksena tehdashalli paloi kokonaan lukuun ottamatta pihalla säilytettyjä valmiita tuotteita. Todennäköinen palonsyy Staattisen sähkövarauksen aiheuttama asetonihöyryn ilmaseoksen syttyminen. Muita havaintoja Työperäisten maahanmuuttajien perehdyttäminen tuleviin tehtävin voi olla joskus vaikea toteuttaa käytännössä jo pelkästään yhteisen puhekielen puuttumisen vuoksi ja esille saattaa usein tulla odottamattomiakin ongelmia kun monille itsestään selvien perus asioidenkin kohdalla tulisi osata ennakoida osaamisen taso ja sopeuttaa perehdyttäminen yksilöllisiä tarpeita vastaavaksi. Johtopäätöksiä vastaavien tapausten välttämiseksi. Koulutus ja valvonta Tulen sammuttamisen perusteiden opettaminen ja harjoittelu Raaka-aineiden syttymisherkkyyden tiedostamisen tason parantaminen Mahdollisten syttymislähteiden tiedostamisen tason parantaminen 99
4.12. Asetonin aiheuttamia läheltäpiti tilanteita (useita) Tapahtumatiedot Useita pieniä palonalkuja / syttymisiä, jotka saaneet alkunsa työntekijän läheisyydessä ja jotka työntekijä on välittömästi tukahduttanut: Hyttimuottia laminoitaessa (ruisku)telan alumiinivarsi nojasi muottiin ja kosketti asetoniämpäriä, jolloin asetoni syttyi palamaan. Puhdistettaessa tapahtunut syttyminen joko staattisen sähkönvarauksen tai sähkötoimisen pölynimurin aiheuttamasta kipinästä. Kokoonpanovaiheessa uretaanivaahtojäämiä asetonilla puhdistettaessa tapahtui syttyminen. Samassa yhteydessä oli tehty putkitusten läpivientiä, jossa muoviputken läpi ole viety n. 2,5 mm kupariputkea. Veneen viimeistelyvaiheessa moottoritilaa asetonilla puhdistettaessa tapahtunut syttyminen, jonka aiheuttajaksi katsottiin käynnistysakuista työn kuluessa aikaansaatu kipinä. Asetonin pumppauksen ja astiasta toiseen tapahtuneen siirron yhteydessä tapahtunut syttyminen. Siirrettävä neste kykenee generoimaan staattista varausta, mutta tässä tapauksessa myös tupakkaa pidettiin varsin mahdollisena syttymisen aiheuttajana. Palon seuraukset Syttymiset saatu ripeällä ja oikealla toiminnalla sammutettua / tukahdutettua pian syttymisen jälkeen. Todennäköinen palonsyy Syttymiskelpoinen asetonihöyry/ilmaseos ja syttymislähteenä joko staattisen sähkövarauksen purkautumisen tai sähkötyökalun aiheuttama kipinä tai muu tavanomainen sytytyslähde. Muita havaintoja On huomion arvoista, että vaikka tuotantotiloissa olisi tehty ATEX tarkastelu ja luokiteltu tavanomaisimpien vaarallisten toimintojen tiloja EX-tiloiksi, tehdään usein luokittelemattomissa tiloissa satunnaisemmin yhtä räjähdysherkkiä töitä ja saatetaan siis käyttää tavanomaisia sähkötyökaluja (mm. valaisimia). Etenkin kokoonpano ja viimeistely ja puhdistusvaiheissa käytetään joskus runsaastikin asetonia myös veneen sisätilojen puhdistamiseen. Veneen sisällä ja keulahyteissä on myös alhaalla olevia lokeroja joihin asetonihöyry ilmaa raskaampana saattaa kerääntyä (valuminen) ja rikastua. Edelleen saatetaan käyttää asetoniastioita, jotka kaatuessaan voivat valuttaa kaiken sisältönsä ulos. Melko huonosti tuuletetussa tilassa (esim. keulakabiini) tämän seurauksena voi räjähdyskelpoisenkaasuseoksen muodostuminen olla todennäköistä. 100
Johtopäätöksiä vastaavien tapausten välttämiseksi. - Asetonin syttymisherkkyyteen liittyvä koulutus - Läheisyydessä olevien asetoniastioiden määrän vähentäminen - Syttyvien pitoisuuksien hallinta ilmanvaihdon avulla - maadoitusten ja henkilömaadoitusten tehostaminen. - pillillä varustetut asetonin käyttö- ja annosteluastiat, jotka kaatuessaan eivät valuta sisältöä ympäristöön. 4.13. Jäteastian itsesyttymisen läheltäpititapaus Tapahtumatiedot Tapahtuma ajoittuu n. 30 vuoden päähän. Jätteiden käsittelyssä tapahtuneiden virheiden vuoksi jäteastiaan oli laitettu tavanomaisten jätteiden (palokuorma) lisäksi reaktiivisia aineita. Kovetinainejäämiä oli laitettu jäteastiaan muiden jätteiden sekaan. Kaikeksi onneksi jäteastian savuamien oli huomattu ja päästy ajoissa puuttumaan tapahtumien kulkuun. Palon seuraukset Ei vakavia seurauksia Todennäköinen palonsyy Peroksidin reagoiminen muiden aineiden kanssa. Muita havaintoja Tämä tapausesimerkki ajoittuu n. 30 vuoden päähän ja tästä eteenpäin on osin tapahtunut asioiden tiedostamisessa ja jätteiden käsittelyssä yleisellä tasolla huomattavaa parannusta. Takavuosina jätehuollon keskeinen yleinen vaatimus oli, että jätteiden keruuastioista ei saa valua mitään nesteitä. Johtopäätöksiä vastaavien tapausten välttämiseksi. Koulutus ja valvonta -perustiedot käytettävien raaka-aineiden ja apuaineiden reaktio- ja syttymisherkkyyksistä 101
4.14. Teak-öljyrättien kuumeneminen. Läheltäpititapaus. Tapahtumatiedot Aamupäivän aikana oli käytetty Teak-öljyä veneen puurakenteiden käsittelyyn. Lounaan ajaksi Teak-öljyiset rätit oli jätetty veneen sisätiloihin. Lounaan jälkeen rätit olivat huomattavan kuumat ja epäilemättä lähellä itsesyttymistä. Rättien ollessa veneen sisällä tuhoisan palon syttyminen oli ollut todella lähellä. Palon seuraukset Ei vakavampia seurauksia. Johtopäätöksiä vastaavien tapausten välttämiseksi. Koulutus ja valvonta -perustiedot käytettävien raaka-aineiden ja apuaineiden reaktio- ja syttymisherkkyyksistä - perustiedot oikeista työtavoista ja jätteiden käsittelystä ja säntillisyys pitäytyä oikeissa menetelmissä. - kaikki itsesyttymiselle alttiit käytetyt öljyiset rätit vesiämpäriin. - Työnjohdon jatkuva valvonta oikeiden menetelmien noudattamisessa. 4.15. Peroksidien ja kiihdyttimien virheellinen säilytys. Läheltäpititapaus. Tapahtumatiedot Onnekkaan sattuman seurauksena työnjohto oli lähellä huomiomassa ajoissa virheellisen huomasi toimintatavan. Trukki oli kolhaissut lattialla olleen kiihdyttäjä astian kumoon. Se oli epähuomiossa vain siirretty läheiseen varastohyllyyn muiden astioiden päälle. Tässä kohtaa varastohyllyä säilytettiin peroksidiastioita. Kiihdyttäjä astia oli trukin tönäisyn seurauksena saanut vuodon, joka ei heti ilmeisesti ollut alkanut vuotaa, vaan vasta hetken kuluttua, kun se oli siirretty peroksidi astioiden päälle. Onneksi peroksidiastiat olivat tiiviitä ja käyttämättömiä ja pian paikalle saapunut henkilö oli huomioinut väärän astian peroksidihyllyssä. Näin ollen katastrofaalista reagoimista ei päässyt tapahtumaan. Johtopäätöksiä vastaavien tapausten välttämiseksi. Koulutus ja valvonta -perustiedot käytettävien raaka-aineiden ja apuaineiden reaktio- ja syttymisherkkyyksistä - systemaattisuus vaarallisten aineiden säilytyksessä ja kaikessa käsittelyssä - kaikkea käsittelyä koskevat ohjeistukset - kriittisille raaka-aineille (orgaaniset peroksidit) omat erilliset säilytyspaikkansa - säilytyspaikkojen selkeät merkinnät ja tarvittaessa näkyvät varoitukset Yleinen järjestys ja siisteys. Trukin kulkureiteille merkinnät ja kulkutiet pidettävä vapaina Etenkään kriittisiä raaka-aineita ei saa jättää epäjärjestykseen. Vastaavasti niiden käsittelypaikat ja käsittelymenetelmät vakioitava ja systematisoitava. 102
Muita havaintoja Kiihdytteitä käytetään joskus polyesterihartsien kovettumisen säätöön. Yleisimmin käytettyjä ovat Co-metallit, amiinit kuten dimetyyliamiini ja dietyylyamiini: ovat myrkyllisiä hengitettynä, nieltynä tai iholla voivat aiheuttaa terveysriskin pitkäaikaisvaikutuksessa ovat haitallisia luonnossa ei saa sekoittaa peroksidien (kovettajan) kanssa on säilytettävä alkuperäispakkauksessa kiihdyttimiä voi varastoida hartsien ja asetonin kanssa. Kiihdyttimien käyttö on nykyään vähäisempää kuin ennen. Näiden kemikaalien käsittelyä pyritään yleisesti välttämään ja yleensä pyritään käyttämään esikiihdytettyjä polyesterihartseja koko tuotantoprosessissa mikäli vain mahdollista. 4.16. Juuri laminoidun tuoreen laminaattipinnan syttyminen Tapahtumatiedot Tankkien ja säiliöiden vaipat sekä halkaisijaltaan suuret putket valmistetaan kelaamalla hartsilla kostutettua kuiturovinkia lieriömäisen muotin pinnan päälle. Kovettumisreaktioiden polymeraation / ristisilloittumisen varmistamiseksi valmistetta lämmitetään IR-säteilijöiden avulla. Tuoretta laminaattilieriötä pyöritetään kelauksena aikana pituusakselinsa ympäri ja pyöritystä jatketaan kuivatuksen ajan. Lieriön muotoja noudatelle ympärillä on riveittäin lukuisia sähkökäyttöisiä IR-sätelijöitä tai muita keraamin valettuja lämmityselementtejä. Eräs tällainen elementti rikkoitui / räjähti tuotteen kuivatusvaiheessa ja aikaansai kuuman heitteen joka osui suoraan tuoreeseen laminaattipintaan, joka sai aikaan pinnan laminaattipinnan syttymisen. Lämmennyt ja reagointivaiheessa ollut hartsi sekä kuuman heitteen lämpötila ja riittävä lämpökapasiteetti yhdessä haihtuvan styreenin kanssa aikaansaivat syttymiselle otolliset olosuhteet. Kappaleen geometria osaltaan edesauttoi syttymistä yhdessä riittävän pystysuoran ja pinnan kanssa, joka yleisesti tehostaa tulen liikkeellelähtöä. Palo havaittiin ajoissa ja pystyttiin sammuttamaan alkusammutuskaluston avulla. Palon seuraukset Palaneen kappaleen vaurioitumisen lisäksi ei muita merkittäviä vaurioita. Savun muodostus oli kuitenkin hyvin merkittävää. Todennäköinen palonsyy Syttymissyyn osalta ei ollut epäselvyyttä. Kuuma heite rikkoutuvasta lämmitinelementistä. Johtopäätöksiä vastaavien tapausten välttämiseksi. Tuotantoprosessi varustettiin kautta linjan kiinteästi kuivausyksiköihin asennetuilla ja käsin laukaistavilla paikallisilla sammutusjärjestelmillä. Prosessia ei koskaan jätetä valvomattomaan tilaan. 103
4.17. Venetehtaan uhkaava tulipalon alku Tapahtumatiedot Tapahtuma aika keväällä 2000-luvun alkuvuosina vähän vapun alla. Sesongin kannalta tuotantohuipun aikaa ja vuorokauden osalta ilta-aikaa. Iltapäivällä oli tehty ruiskulaminointeja, sekoitettu raaka-aineista käsityöannoksia, käsitelty gel- ja topcoat maaleja sekä puhdistettu työvälineitä. Tuli oli saanut alkunsa mm. ruiskun pesu- ja raaka-aineiden käsittelypaikan läheisyydessä. Työnjohtaja ko. iltana kuitenkin jäänyt illaksi tekemään erilaisia tehtäviä ja havainnut alkaneen palon melko ajoissa. Toinen palon etenemiseen vaikuttanut onnekas sattuma oli tuotantotilan vesikeskuslämmitysjärjestelmän suuren paisuntasäiliön sijaitseminen suoraan palopesäkkeen päällä. Kooltaan huomattavan paisuntasäiliön rakenteet pettivät lämmön vaikutuksesta ja säiliön vesi valui palopesäkkeeseen, mikä huomattavasti hillitsi palon etenemistä kokonaisuuden kannalta kriittisessä vaiheessa. Paikalle hälytetylle palokunnalle jäi silti tehtävää mm. savutuuletuksen ja kattorakenteiden jäähdytyksen ja jälkisammuttamisen suorittamiseksi. Lämmönkehitys oli ollut voimakasta, jonka seurauksena mm. katon alumiinitikkaat olivat sulaneet. Palon seuraukset Palosta aiheutui n. 4 kk seisokki tehtaan tuotannossa. Hallissa olleet lujitemuovirakenteiset muotit eivät syttyneet, mutta kärsivät lämpö- ja nokivahinkoja ja ne jouduttiin uusimaan. Varsinaisesti palamaan syttymällä ei tuhoutunut yhtäkään muottia tai venettä. Todennäköinen palonsyy Tunnetusti yleisohjeena nykyään kaikissa venetehtaissa on että jäännösmällit on ehdottomasti vietävä aina ulos kovettumaan. Edelleen ruiskun pesuissa ensin ruiskutetaan yhteen astiaan letkut tyhjiksi ja lopulta huuhteluasetoni toiseen astiaan, joka myös viedään tislattavaksi uudelleen käyttöä varten. Aina kuitenkaan välttämättä jätteiden käsittely ei toteudu sovittujen käytäntöjen mukaan Muita havaintoja Tavanomainenkaan täysin kovettunut lujitemuovirakenne ei loppujen lopuksi syty kovin herkästi, verrattuna tuotannon muihin varsinaisiin syttymisherkkiin raaka-aineisiin tai tuotantovaiheisiin. Huomattava osa riskeistä liittyy ruiskutukseen ja käsinlaminointiin ja etenkin ns. avoimiin menetelmiin sekä niihin liittyviin reaktiivisten raaka-aineiden käsittelytarpeisiin. Tuotantomenetelmä- ja valmistustekniikan tasolla riskejä voidaan huomattavasti vähentää siirtymällä suljettujen muottien erilaisten RTM ja/tai infuusiotekniikoiden ja automaattisten annostelijoiden käyttöön Vaikka muotit ja valmiit tuotteet muodostavat määrättyä palokuormaa, tapahtuneissa pitkällekin edenneissä tulipaloissa niiden syttyminen ei ole ollut palon leviämisen syy. Palon leviämisen osalta merkittävää on tuotantotilojen yleinen siisteys (ohiruiskutetun ruiskutusjäännösten määrä ja kertymät). Palon syttymisen osalta kiinteän ja kovettunut laminaatin syttyminen ei koskaan ole ollut tulipalon tai läheltäpiti-tilanteen syttymissyynä. Syttymissyinä on aina ollut prosessiin läpivientiin liittyvät tuotannolliset 104
aputoimenpiteet (raaka-aineiden käsittelyt, tuotantovälineiden pesut, tuotannon välivaiheisiin liittyneet syttymisherkät toimet) Johtopäätöksiä vastaavien tapausten välttämiseksi. Kuten aikaisemmissa vastaavissa tapauksissa: Raaka-aineiden ja kemikaalien käyttöön liittyvä oikeita työtapoja ja jätteiden käsittelyn oikeita ja paloturvallisen ohjeistuksen säntillistä noudattamista ei voi koskaan liikaa korostaa. Tilanteessa jossa ruiskuttaja tekee testiruiskutuksen sivuastiaan tai ruiskutuskaapin lattialle on monta syttymisriskiä kasvattavaa tekijää. Syttymisriski kasvaa jos kovettumassa olevaan polyesterin päälle joutuu orgaanista peroksidia. Peroksidi alkaa hajota, mikä myös generoi lämpöä, joka taas osaltaan kiihdyttää hajoamisprosessia ja itsesyttymistä. Riski vähenee jos peroksidi on sekoitettu polyesteriin tai jos astiaan kaadetaan vettä, joka jäähdyttää reaktiota. Jos sivuastia sisältää polyesterin ja kovettajan lisäksi asetonia saattaa polyesterin kovettumiseksotermia johtaa asetonin/styreenin höyrystymiseen jolloin syttymisriski kasvaa. Pahimmassa tapauksessa höyryt voi syttyä pienestä kipinästä tai jopa itsestään. Palon leviämisen estämisessä tuotantotilan hyvä siisteys ja järjesty ovat ensiarvoisia merkityksiltään. Tuotantomenetelmien muuttaminen. Tuotantomenetelmä- ja valmistustekniikan tasolla riskejä sekä työhygieniaan liittyviä vaikeuksia voidaan huomattavasti vähentää siirtymällä suljettujen muottien erilaisten RTM ja/tai infuusiotekniikoiden ja niihin liittyvien automaattisten annostelijoiden käyttöön. 4.18. Venetehtaan / Teollisuushallin palo Tapahtumatiedot Vartija oli käynyt teollisuushallin osoitteessa tekemässä tavanomaisen tarkastus- ja sulkemiskierroksen 18.1.2006 klo 19.17 19.23 välisenä aikana, jolloin hän oli laittanut hälytysjärjestelmän toimintaan. Järjestelmä oli antanut murtohälytyksen klo 20.07. Saavuttuaan paikalle n. klo 20.40 vartija totesi teollissuuhallin olevan kauttaaltaan tulessa. Palohälytystä kohteesta ei ollut tullut. Viimeiset työntekijät olivat olleet tiloissa illalla n. 18 maissa ja viimeisinä töinään n. klo 16-18 he olivat maalanneet yhdessä kolmen veneen osat. Tämän jälkeen he olivat pesseet ruiskut. Tuotantohallissa on ollut useita muovisia 240 l kannellisia roskaastioita, joihin on mm. kerätty laminointiruiskutuksen aikana lattialle lennelleitä säikeitä ym. jätettä. Annettujen työohjeiden mukaan kaikki jäteastiat olisi kuulunut tyhjentää aina työpäivän päättyessä, mutta kyseisenä tyhjennys oli jäänyt tekemättä. Työntekijöiden käsityksen mukaan ohjetta ei ole muulloinkaan aina noudatettu. Palonsyyn tutkinnassa on voitu todeta, että kaikki tuotantotilaan johtaneet ovet olivat olleet lukittuja, eikä mitään merkkejä mahdollisesta murrosta ollut löydettävissä. Krp:n 105
laboratorion mukaan sähkölaitteiden jäämistä ei voitu löytää mitään viitettä sellaisesta paloa edeltäneistä viasta, joka olisi voinut olla palon aiheuttaja. Edelleen tutkinnassa ei löytynyt jäänteitä mistään muista palaviksi nesteiksi luokiteltavista aineista kuin yrityksessä käytetyistä valmistusaineista. Tutkinnassa tuotantotilan lattialta löytyi useita muovisten roska-astioiden pohjia, joiden päälle oli jäänyt palamattomia aineita, kuten metallisia maaliastioiden kansia ja hiomanauhan jäänteitä. Käytettyihin valmistusaineisiin liittyy teoreettisesti ja käytännön kokemusten mukaan sopivissa olosuhteissa ns. itsesyttymisilmiö (spontaneous ignition). Itsesyttymisessä syttymisenergia on peräisin itse aineesta, eikä syttymiseen tarvita mitään ulkopuolista vaikutusta (ulkopuolinen energian tuontia). Palon seuraukset Laminointihallin lattialla tuhoutui useiden veneiden kansia ja runkoja ja muita lasikuituvalmisteita. Hallin takaosassa oli kolmen, neljän veneen muotit. Laminointihallin ja kokoonpanohallin välinen väliseinä oli palanut kokonaan pois, samoin hallin ja kylmien varastojen välinen päätyseinä oli palanut pois. Ilmastointiputket olivat sortuneet lattialle katon mukana ja ilmastointikoneisto oli sortuneena pukukaappien päällä. Lattialla sijainneet maali- ja uretaanitynnyrit olivat kuumuudessa revenneet auki. Mitään sähkölaitteiden jäänteitä ei voitu löytää venerakenteiden palojäännösten joukosta. Todennäköinen palonsyy Todennäköisin syttymissyy on valmistuksessa käytettyjen raaka-aineiden reagoiminen keskenään ja itsesyttyminen jäteastiassa. Kovettuva hartsi ja etenkin gelcoat / topcoat tai myös ns. kittisatsit kuumenevat yleensä voimakkaasti mikäli niiden jäämien ainespaksuus ylittää n. 5 cm. Pakattuna yhteen muiden roskien sisään ja roska-astian kannessa ollessa kiinni mahdollisesti kuumenevat jäänteet eivät myöskään pääse jäähtymään, mikä vain lisää ja kiihdyttää mahdollista reaktiota. Edelleen syttymisriski kasvaa jos polyesteri + kovettaja jätteen (ns. jämä / mälli ) mikäli joukossa on ollut asetonia. Tällöin polyesterin kovettumiseksotermia johtaa asetonin/styreenin höyrystymiseen. Pahimmassa tapauksessa höyryt voi syttyä pienestä kipinästä tai jopa itsestään. Edelleen syttymisriski kasvaa jos kovettumassa olevaan polyesterin päälle joutuu orgaanista peroksidia. Peroksidi alkaa hajota mikä myös generoi lämpöä joka taas osaltaan kiihdyttää hajoamisprosessia ja itsesyttymistä. Peroksidi tuleekin aina laittaa omaan jäteastiaan. Riski vähenee jos peroksidi on sekoitettu polyesteriin tai jos astiaan kaadetaan vettä, joka jäähdyttää reaktiota. Toisaalta jos jäteperoksidi lopuksi samassa yhteydessä hävitetään lisäämällä siihen polyesterihartsia, muodostuu helposti ainakin yhdessä jo ennalta muodostuneen vastaavan laatuisen jäteannoksen kanssa - massaltaan kriittisen koon ylittävä annos, joka varmuudella johtaa huomattavaan kuumenemiseen. Johtopäätöksiä vastaavien tapausten välttämiseksi. Koulutus ja valvonta -perustiedot käytettävien raaka-aineiden ja apuaineiden reaktio- ja syttymisherkkyyksistä 106
- systemaattisuus vaarallisten aineiden säilytyksessä ja kaikessa käsittelyssä - kaikkea käsittelyä koskevat ohjeistukset Reaktiota jäähdyttävän veden lisääminen jäännössatsien astioihin. 4.19. Venetehtaan palo Tapahtumatiedot Perjantaina tammikuun lopulla iltavuorossa oli työskennellyt 5-6 miestä. Työt oli lopetettu noin kahdeksan maissa illalla. Mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei kerrottu tuolloin havaitun. Miesten oli tarkoitus tulla myös lauantaina muutamaksi tunniksi töihin jatkamaan perjantai-iltana aloitettujen töiden osalta näitä seuraavien työvaiheiden tekemistä. Hälytys tulipalosta tehtiin lauantaita vastaisena yönä klo. 3.57. Ilmoitushetkellä tehdas oli jo olut ilmiliekeissä ja klo 4.11 paikalle saapunut partio ilmoitti rakennuksen palavan täydessä mitassaan ja rakennuksesta kuuluneen räjähdyksiä. Rakennus käsitti pohjoispäädyssä sijaitsevan 200m2 ( 8 x 25 m) suuruisen yksikerroksisen tiiliverhoillun asunto/toimisto-osan. Varsinainen teollisuushalli oli 1000 m2 (25 x 40 m) ja puurunkoinen. Se oli jaettu kahteen osaan, jossa keskellä oli varastotilaa n. 400 m2. Etelänpuoleisessa osassa sijaitsi veneiden laminointi ja maalausosasto. Palon seuraukset Palo tuhosi 1500 m2 tehdashallin kokonaan. Hallissa oli valmiita isohkoja lasikuituisia veneitä 4-5 kpl ja puolivalmiita sama määrä. Todennäköinen palonsyy Oli esitetty arveluja, että tuli olisi saanut alkunsa öljylämpökeskuksesta ja perusteltu sillä, että sen toiminnassa oli esiintynyt toimintahäiriöitä. Poliisin tutkimusten mukaan ei voitu selvittää syttymissyytä mm. kovin täydellisen palon vuoksi. Teknisessä tutkinnassa ja sekä esitietojen ja paikalla olleiden sammutushenkilöiden mukaan palo näyttäisi saaneen alkunsa rakennuksen eteläpäädystä. Lämpökeskuksen sijainti oli rakennuksen kaakkoiskulmassa. Juuri eteläpäädyssä sijaitsi laminointi ja maalausosasto, joten on todennäköistä että palo sai alkunsa laminointityöhön liittyvistä tekijöistä. Koska perjantai iltana oli suoritettu laminointia ja geelimaalausta on todennäköistä, että syttyminen olisi tapahtunut esim. reaktiivisten aineiden itsesyttymisen kautta Johtopäätöksiä vastaavien tapausten välttämiseksi. Tietoisuuden lisääminen käytettävien raaka-aineiden ja apuaineiden reaktio- ja syttymisherkkyyksistä. Systemaattisuus vaarallisten aineiden säilytyksessä ja kaikessa käsittelyssä sekä oikeaa käsittelyä koskevat ohjeistukset kaikissa tuotantovaiheissa ja annettujen ohjeiden säntillinen noudattaminen. 107
4.20. Venetehtaan palo Tapahtumatiedot Laminoitsijoina ja ruiskumaalarina toimineet työtekijät olivat maanantaina yhdessä työskentelemässä ns. kuuden veneen tahdissa, ts. kun kuusi venettä tuli valmiiksi, niin päivä oli saatu päätökseen. Kuudes vene saatiin valmiiksi noin klo 15. Ruiskukopin (n. 10 x 6 m) lattialla on muovinen matto, joka on paikallaan aina kaksi päivää. Tämän jälkeen matto kääritään pois ja sen tilalle laitetaan uusi puhdas matto. Kuudennen veneen valmistuttua oli määrä vielä vaihtaa matto. Maalari oli pesemässä ruiskuja kun toiset menivät maton vaihtoon. Työvälineitä pestessään maalari havaitsi, että ruiskukopista näkyi polvenkorkuiset liekit koko kopin leveydeltä. Liekit olivat miesten käärimässä matossa. Mattoa oli ehditty kääriä vasta muutama taitos. Käärimistä suorittaneet ottivat ruiskukopin läheisyydestä kaksi jauhesammutinta ja maalari tuli hetkeä myöhemmin kolmannen sammuttimen kanssa. Kaksi sammutinta tyhjennettiin paloon. Sammuttimista ei ollut mitään apua. Maalarin saapuessa liekit olivat miehen rinnankorkuiset. Liekkien saavuttaessa ruiskukopin katon, työntekijät katsoivat, että mitään ei ollut enää tehtävissä ja he lähtivät pyrkimään ulos hallista. Tällöin liekit löivät voimalla kopista ulos varsinaisen hallin puolelle. Hallissa oli syttymisen hetkellä parikymmentä henkilöä. Kaikki pääsivät hallista ulos. Matto kääritään siten, että yhdeltä sivulta lähdetään käärimään, ja vasta kun on päästy lähes vastakkaiseen reunaan, niin toinen reuna käännetään vastaan ja makkara teipataan kiinni. Mattoa ei ehditty kääntää kuin pari, kolme kertaa kun mattorullan sisällä ollut massa syttyi suurella voimalla palamaan. Palo levisi saman tien molempiin suuntiin taitosta koko maton leveydelle. Palon seuraukset Palossa tuhoutui n. 30 x 50 m tehdasrakennus kokonaan. Rakennuksessa oli muutamia keskeneräisiä veneitä, kahden viikon tuotannon raaka-aineet sekä kolme korjauksessa ollutta venettä. Todennäköinen palonsyy Mahdollinen palon syttymissyy on staattisen sähkön muodostuminen mattoa käärittäessä, ja joka on pian purkautunut voimakkaana kipinänä ja sytyttänyt tuoreen ohiruiskutetun ilmavan massan. Massan ilmava olomuoto itsessään jo edesauttaa hapen saantia, jotta palo voi edetä vaikka mattoa ollaan käärimässä umpeen ja määrätyllä tavalla jo valmiiksi tukahduttamassa. Toisaalta mattoa ei juurikaan ehditty vielä paljoakaan kääriä kasaan. Palon syttymisestä ja etenemisestä niinkin suurella ja räjähtävällä voimalla voidaan arvella, että syttymiskohdassa joukossa olisi voinut olla myös peroksidia, joka itsessään sisältää aktiivista happea, joka synnyttää ja ylläpitää paloa aikansa ilman varsinaisen lisähapen saantiakaan. Mikäli ruiskutuksessa on toimittu niin, että erillisen astian sijaan aloituksissa ja lopetuksissa ruiskuttaja olisikin tehnyt testiruiskutukset ruiskutuskopin lattialle ja tällä tavoin varmistanut peroksidin mukaan lähdön, on tällaisessa tilanteessa monta syttymisriskiä kasvattavaa tekijää. 108
Syttymisriski kasvaa jos kovettumassa olevan vanhan polyesterin päälle joutuu orgaanista peroksidia. Peroksidi alkaa hajota mikä myös generoi lämpöä joka taas osaltaan kiihdyttää hajoamisprosessia ja itsesyttymistä. Jos vielä lopetuksessa ja loppupuhdistusta aloitettaessa ruiskutetaan kopin lattialle (ymmärrettävää sikäli jos esim. on tiedossa että lattia joka tapauksessa heti perään siivotaan) saattaa lattialle kertyä myös asetonia. Kun polyesterin ja kovettajan lisäksi joukkoon pääsee asetonia, saattaa polyesterin kovettumiseksotermia johtaa asetonin/styreenin höyrystymiseen, jolloin syttymisriski kasvaa. Pahimmassa tapauksessa höyryt voi syttyä pienestä kipinästä tai jopa itsestään. Muita havaintoja Yleisesti voitaneen pitää alalla melko tavanomaisena, että joskus testiruiskutukset tehdään suoraan kopin lattiallekin. Takavuosina se on voinut olla lähes käytäntönäkin, eikä sen seurauksena kohonnut riski välttämättä ikinä päässyt realisoitumaankaan silloisella työtahdilla. Viime vuosina tuottavuus ja tuotantokehitys on selvästi kohonnut lujitemuovialalla osin juuri venealan harvinaisen pitkään jatkuneen suotuisan suhdannekehityksenkin myötä. Rajallisista tekijöistä huolimatta on pitänyt löytää keinot tehdä halutut tuotantomäärät ja tällöin turvallisuusasiat saattavat jäädä taka-alalle. Tähän auttaa vain työntekijöiden koulutus ja valistus. Johtopäätöksiä vastaavien tapausten välttämiseksi. Koulutus ja valvonta -perustiedot käytettävien raaka-aineiden ja apuaineiden reaktio- ja syttymisherkkyyksistä - systemaattisuus vaarallisten aineiden säilytyksessä ja kaikessa käsittelyssä - kaikkia paloherkkiä materiaaleja ja niiden oikeata käsittelyä koskevat ohjeistukset kaikissa eri vaiheissa. Riskitietoisuuden lisääminen ja mahdollisten riskien kartoitus mm. toimintovirheanalyysien avulla. Erilaisista syttymistapahtumista tiedottaminen ja tarvittaessa niiden havainnollistaminen demonstroimalla. 109
5. Palontorjunta ja turvallisuus laminointitöissä Seuraavaan on koottu tarkistuslistoiksi aihepiireittäin keskeisimpien teemojen alle kuhunkin asiakohtaan liittyviä turvalliseen käyttöön ja palontorjuntaan liittyviä hyviä käytäntöjä ja muita ohjeita. 5.1. Varastointi Lujitemuovityöpaikoilla varastoidaan polyesterihartsien lisäksi ainakin asetonia, peroksidia ja joskus vielä muitakin palavia nesteitä ja reaktiivisia aineita, joiden asianmukainen varastointi on tärkeää palovaaran ehkäisemiseksi. Palavien nesteiden valmistajien antamia ohjeita ja määräyksiä varastoinnin osalta on noudatettava. Seuraavat seikat ovat tärkeitä polyesterihartsien ja apuaineiden asian mukaisessa varastoinnissa. Raaka-ainevarasto erillisenä työskentelytilasta, palonkestävä varastotila. Palavien nesteiden varaston tulisi olla hyvin ilmastoitu ja viileä. Keskenään reagoivia aineita ei saa varastoida samaan tilaan niin, että ne voivat päästä kosketuksiin keskenään. Erityisesti mikäli käytetään koboltti- ja amiinikiihdyttimiä, on niitä säilytettävä erillään kovetteina käytettävistä peroksideista. Myrkyt, kuten amiinikiihdytteet on säilytettävä lukitussa tilassa muista tuotteista erillään. Palavien nesteiden varastoon - Polyesterihartsit - Gelcoatit - Väripastat - Asetoni kaikki varastoituna aina alkuperäisissä astioissa, kannet ja korkit tiukasti kiinni. Orgaaniset peroksidit (kovetteet) varastoitava aina erillisessä varastossa. Peroksidien varastoinnissa on noudatettava erityisohjeita. Niitä ei saa säilyttää palavien nesteiden, kuten polyesterihartsien ja asetonin kanssa samassa varastossa, koska ne voivat itsesyttymisen tai tulipalon sattuessa aiheuttaa vaaran. Peroksidit varastoidaan aina suljettuina alkuperäispakkauksissa. Älä kaada peroksidia mitta-astiasta takaisin alkuperäisastiaan. Tärkeää: Älä varastoi kiihdyttimiä samassa varastossa peroksidien kanssa. Kiihdyttimiä voi varastoida hartsien ja asetonin kanssa. Varastossa ei palavien nesteiden lisäksi säilytetä syttyvää materiaalia. 110
Pidä varaston kierto oikeana. First in - First out. Tärkeää, koska polyesterihartseilla ja gelcoateilla on rajoitettu varastointiaika.. Kemikaaliastiat ja hartsitynnyrit pidetään suljettuina. Hartsien ja apuaineiden sekoituspaikkaa ei pidetä varastossa. Vaarallisten aineiden määristä ja sijainnista on oltava selvät piirustukset hätätilanteiden varalta ja ne toimitetaan viranomaisille (Yrityksen pelastussuunnitelma ja räjähdyssuojausasiakirja.) Varaston siisteyteen ja järjestykseen on kiinnitettävä huomiota, samoin varaston mitoitukseen. Liikkuma- ja käsittelytilaa on oltava riittävästi. Varastossa on oltava oikein sijoitettu ja mitoitettu palontorjuntakalusto sekä toimivat palohälyttimet. Pääsy sammutuskaluston luokse ja varapoistumisoville on oltava aina esteetön. Hartsitynnyrit tulisi turvallisuussyistä säilyttää aina trukkilavojen päällä makaavassa asennossa hyvin tuettuina. Tynnyreitä ei saa koskaan latoa suoraan toistensa päälle sortumisvaaran vuoksi. IBC välityskontteja, joissa on polyesterihartsia, voidaan säilyttää päällekkäin pinottuna palavien nesteiden varastossa. Tarkista, että pohjaventtiili on tiukasti suljettu. On hyvä nimetä varastovastuullinen joka ottaa vastaan toimitukset valvoo toimitusten purkamista lukitsee ovet järjestää varaston kunnossapidon säännöllisin välein tarkistaa mahdolliset vuodot ja torjuu niitä Polyesteri varastosäiliön vaatimukset: Viranomaisten lupa Palavien nesteiden huone Palavien nesteiden säiliö Ylivuotoallas Pinnoitettu kuormanpurkupaikka tankkiautolle, jossa vuoto allas. Lukittava palo-ovi Palohälyttimet ja automaattinen sammutusjärjestelmä. Palon sammuttimia on oltava saatavilla ulko- ja sisäpuolella varastoa. 111
5.2. Reaktiiviset raaka-aineet peroksidit Orgaanisten peroksidien vaaratekijät Estä peroksidin saastuminen tässä piilee yleisin vaaratekijä, joka aiheuttaa räjähdysvaaran. Tarkista varastointilämpötila. Noudata valmistajan suosituksia. (esim. 25 C). Räjähdysvaara kuumennettaessa suljetussa astiassa. Pyyhi roiskeet välittömästi. Estä ylipaineen syntyminen. Hajoamisen aikana muodostuu painetta, jolloin astioissa ja putkistoissa tulee olla painetta tasaava rakenne. Älä käytä mitään orgaanisia imeytysaineita (sahanpuru, turvetta jne). Tämä koskee kaikkia hapettavia kemikaaleja. ÄLÄ KOSKAAN PANE ROISKEITA TAI VUOTOJA TAKAISIN ALKUPERÄISASTIOIHIN Orgaaniset peroksidit. Räjähdysvaara! Älä koskaan sekoita kiihdyttimiä ja peroksideja keskenään. Seurauksena on räjähdys! Epäpuhtaudet lisäävät peroksidiin syttymis- ja räjähdysherkkyyttä Säilytä peroksidi vain seuraavista materiaaleista valmistetuissa astioissa: PE, PP, Teflon, haponkestävä teräs (passivoitu ja puhdistettu) tai lasi. Älä koskaan käytä elintarvikepakkauksia kuten esim. virvokejuomapulloja, muovipulloja, kahvimukeja jne. vaikka ne vaikuttaisivat puhtailta! Käytä ainoastaan peroksidille tarkoitettuja astioita kuten annostelupulloja. Merkitse sisältö selvästi ja pysyvästi, myös pienet annostelupullot. Älä koskaan sekoita asetonia ja peroksidia keskenään. Älä käytä asetonia peroksidipullojen tai pumppujen puhdistamiseen. Älä jätä peroksidia eri puolille työskentelytilaa. Älä koskaan kaada takaisin ylimääräistä peroksidia alkuperäiseen pakkaukseen vaikka se vaikuttaisi puhtaalta. Tupakointi ja avotulen teko kielletty! Älä koskaan ohenna peroksidia. Peroksidi pidettävä erillään metalleista kuten rauta (ruoste), kupari, messinki ja galvanoitu teräs. Myös estettävä kosketus voimakkaisiin happoihin ja emäksiin sekä varottava kaikkia epäpuhtauksia kuten hiontapölyä 112
Peroksidit ja Ruiskut Huolehdi siitä, että käytät peroksidin kanssa yhteensopivia materiaaleja ruiskun peroksidiosissa. Tarkista materiaalisuositukset ruiskun toimittajalta tai valmistajalta. Käytä alkuperäisosia ruiskujen korjaus- ja muutostöissä. Kupari-, messinki- tai lyijyosat (esim. tiivisteet) eivät sovellu orgaanisten peroksidien kanssa. Myös useimmat teräs- ja alumiiniseokset, sinkki ja galvanoitu metalli ovat yhteen sopimattomia orgaanisten peroksidien kanssa. Huolla ruiskut säännöllisesti ja korjaa välittömästi mahdolliset peroksidivuodot. Peroksidien varastointi Tarkista, että saapuvat lavat/pakkaukset ovat ehjät ja merkityt. Palauta mahdolliset vaurioituneet pakkaukset. Tarkista, että tavaralähetys vastaa tilaustasi. Merkitse esim. pakkauksiin saapumispäivä. Säilytä pakkaus pystyasennossa. Tarkista, tuotteen varastointimääräykset ja ominaisuudet käyttöturvallisuustiedotteesta. Varastoi peroksidi vain sille osoitetussa varastotilassa. Kerää peroksidijäte sille tarkoitettuun jäteastiaan. Merkitse jäteastia selvästi ja pysyvästi. Hävitä peroksidijäte turvallisuutta noudattaen Noudata yleistä siisteyttä tuotantotilassa: Pyyhi roiskeet välittömästi ja noudata käyttöturvallisuustiedotteessa annettuja ohjeita. Vältä roiskeita puulle, paperille, kartongille ja muulle palavalle materiaalille. Tulipalon vaara on ilmeinen jos peroksidiroiskeet ja kiihdytinroiskeet pyyhitään samalla rätillä. Älä koskaan käytä sahanpuruja tai muita palavia imeytysaineita. Käytä imeytykseen esim. hiekkaa, vermikuliittia tai perliittiä. Vuotojen varalle tulee olla riittävästi imeytysaineita saatavilla. Poista käytöstä merkitsemättömät astiat ja pakkaukset. Poista palava jäte työskentelytilasta. Estä peroksiditomun kertyminen hyllyille ja muille pinnoille. Tarkista, että peroksidijäte säilytetään hyväksytyssä ja merkityssä jäteastiassa työpisteen välittömässä läheisyydessä. Huomauta peroksidin virheellisestä varastoinnista, käsittelystä ja käytöstä. Roiskeet Käytä suojalaseja ja suojakäsineitä. Imeytä roiskeet vermikuliittiin, perliittiin, hiekkaan tai muuhun inerttiin imeytysaineeseen ja kostuta vedellä. 113
Jäte sijoitetaan tähän tarkoitukseen varattuun jäteastiaan. Kostuta vedellä ennen sulkemista. Astia ei saa sisältää muita kemikaaleja. Räjähdysvaara! Jäteastia tulee olla pysyvästi merkitty. Jäte käsitellään vaaraa aiheuttavana jätteenä. Puhdista lattia saippualla ja vedellä. Riisu saastuneet vaatteet välittömästi ja puhdista ne vedellä. Pese iho saippualla ja vedellä. Kostuta roiskeitten pyyhkimiseen käytetty rätti vedellä ennen hävittämistä. Älä koskaan käytä roiskunutta tai saastunutta peroksidia Jätteiden käsittely Pienet määrät peroksidia voidaan käyttää polyesteri- ja gelcoatjätteen kovettamiseen valvotuissa oloissa. Lisää vain suositeltu peroksidimäärä. Suuremmat määrät voidaan hävittää valvotusti polttamalla. Tällöin tulee paikallisia viranomaismääräyksiä noudattaa. Peroksidijätettä ei saa varastoida suljetuissa/ilmatiiviissä pakkauksissa. Vaaraa aiheuttava jäte tulee säilyttää turvallisesti. Jätteiden jatkokäsittelijää tulee informoida jätteen koostumuksesta sekä turvallisesta käsittelystä. Tyhjät peroksidipakkaukset käsitellään vaaraa aiheuttavana jätteenä. Ensiapuohjeet Ihokosketus: Riisu saastuneet vaatteet heti. Huuhtele iho runsaalta vedellä ja pese perusteellisesti lopuksi saippuaa käyttäen. Sivele ihoon lanoliinivoidetta. Roiskeet silmiin Nieleminen Hengittäminen Huuhtele heti runsaalla vedellä vähintään 15 mm. Suu huuhdeltava runsaalla vedellä. Juotava runsaasti vettä tai maitoa. Välittömästi lääkäriin! Siirretään raittiiseen ilmaan. Välittömästi lääkäriin, mikäli pahoinvointia tai huumaantumista esiintyy. 114
Tulipalo Orgaanisten peroksidien palokäyttäytyminen on kiihtyvä. Peroksidipalo ei sammu tukahduttamalla Sopivat sammutusvälineet: yleensä vesi, mutta myös CO2, jauhe sekä vaahto alkoholeille ja estereille. Pieni palo: Alkusammutus jauheella, jonka jälkeen sammutus vedellä Suuri palo: Paikallista palopesäkkeet, sammuta runsaalla vesisuihkulla turvallisen matkan päästä. Kutsu palokunta. Ilmoita peroksidien määrä ja laatu. Käytä tarvittaessa hengityssuojainta tai raitisilmahuppua. Jäähdytä läheisyydessä olevat suljetut pakkaukset vedellä. Vältä tuotteen joutumista viemäriin, ojaan tai vesistöön. Palon jälkeen kerää jäte vasta sen jäähdyttyä 5.3. Turvallisuus ja palontorjunta tuotannossa Erilaiset aineet räjähdys- ja paloriskien aiheuttajina Palavien nesteet, hartsit ja styreeni, pinnoitteet (maalit / topcoat / gelcoat) Liuottimet mm. asetoni ja sen tislaus Orgaaniset peroksidit sisältävät sekä hapettavia että palavia yhdisteitä, mistä johtuen niitä on vaikeata sammuttaa Kiihdyttimet ja kovettimet reagoivat keskenään Pinnoite ja leikkauspölyt - pölyräjähdysriski Lujitemuovituotannossa yleisesti Suuret pinta-alat lisäävät palotehoa Suuret pinta-alat lisäävät palotehoa Pystypinnat nopeuttavat palon leviämistä Muoviastioiden käyttö Liuottimien ja hartsien annostelupaikat Siisteys ja järjestys Jätteiden poisto Ahtaat tilat voivat vaikeuttaa paloherkkien aineiden kuljettamista ja vaikutta sammutustyötä ja tarvittaessa poistumista 115
Palavat nesteet Jo pieni liuotinmäärä voi aiheuttaa vakavan räjähdysriskin (ks. tapausesimerkki) Palavan nesteen vuotaminen lattialle levittää nopeasti tulen laajalla alueelle (tapausesimerkki) Annostelupaikkojen vahingot aiheuttavat paloja ja henkilövahinkoja Liottimien käyttöön työkalujen puhdistuksessa liittyy syttymis- ja palon leviämisvaara Muoviastioiden käyttö lisää osaltaan paloriskiä, sillä muovi sulaa ja voi ottaa osaa paloon (tosin tapausesimerkkien yhteydessä on tullut esille miten muoviastioissa on asetonia ja peroksideja myös säilynyt muoviastioissa palamatta voimakkaankin palon jäänteissä) Mahdollinen vuoto asetonin tislauslaitteistossa lisää palovaaraa korkean lämpötilan vuoksi Pölyjen aiheuttama palovaara Hionta- ja leikkauspölyyn liittyy pölyräjähdysvaara pölynpoistojärjestelmässä Pölyjen siirto- ja käsittelyjärjestelmissä räjähdyskelpoisia pölyilmaseoksia esiintyy usein jatkuvasti. palo- ja räjähdysvaara voi muodostua myös jo viattomalta näyttävästä ohuesta pölykerroksestakin. Useat vahingot ovat alkaneet pienistä, paikallisesti muodostuneista pölyilmaseoksen syttymisistä ja hulmahduksista, jotka ovat aiheuttaneet uusia voimakkaampia pölyräjähdyksiä ja palojen nopean leviämisen. Räjähdysvaara syntyy syttyvän aineen pölystä, jossa partikkelikoko on tyypillisesti alle 0,5 mm. Pölyilmaseosten räjähdysrajat ovat ainekohtaisia, usein jo muutama kymmenen grammaa pölyä kuutiometrissä ilmaa aiheuttaa räjähdyskelpoisen seoksen. Räjähdyksen aiheuttaa sytytyslähde, jonka energia voi olla yllättävän pieni. Hienojakoisimmat pölyt voivat syttyä yhtä pienellä energialla kuin kaasut. Räjähdyskelpoinen pölypilvi voi syntyä esimerkiksi ilmavirtauksen tai paineilmalla puhdistamisen yhteydessä. jos paloa sammutetaan esim. liian läheltä voimakkaalla käsisammuttimen suihkulla, voi pölykerroksesta muodostua pölyilmaseos, joka hulmahtaa voimakkaasti palamaan. Palontorjunnan perusteita Tuotannon Lay Out Räjähdysvaaralliset tilat tulee keventää Eri toiminnot osastoitava erilleen. Periaate: Raaka-ainevarasto tuotantotilat tuotevarasto - muottivarasto Liuottimien tislaus turvalliseen paikkaan 116
Vain tarvittava määrä varallisia aineita kerrallaan tuotantotiloihin Siisteys ja järjestys on erityisen merkittävä paloturvallisuuden lähtökohta Muoviastioita vältettävä staattisen sähkön ja palokuorman vuoksi Annostelupaikat allastettava - keskenään reagoivat aineet erillisin altain Annostelupaikat valittava turvallisiksi Tulenkäsittelytöissä oltava kirjallinen työlupamenettely Palon syttymisen ja leviämisen ehkäisemisessä tärkeitä seikkoja ovat: Siisteys ja järjestys Työntekijöiden henkilökohtaiset työtavat vaikuttavat oleellisesti myös laminointityön paloturvallisuuteen. Lisäksi työntekijän työtaito ja huolellisuus vaikuttavat käsin laminoinnissa myös lopullisen tuotteen ominaisuuksiin. Oikein suunniteltu lujitemuovityö on siistiä. Työnopastuksen yhteydessä tulee aina opettaa turvalliset työrutiinit, joilla myös styreenialtistumista ja työalueiden likaantumista voidaan vähentää. Siisteyttä ja työtapoja tulee myös valvoa sekä korostaa niiden merkitystä paloturvallisuustekijänä. Lujitemuovityön hyvään siisteyteen kuuluu: Hartsi- ja kemikaaliroiskeiden sekä vuotojen ehkäisy mm. korjaamalla mahdollisimman nopeasti vuotavat hartsi- ja peroksidi annostelupumput. käyttämällä vaihdettavia suojuksia laminointikohteiden ympärillä. Työkohteiden ja laminointitilojen siisteydestä huolehtiminen: puhdistamalta hartsiroiskeet, vuodot ja kemikaalijätteet mahdollisimman nopeasti. siivoamalla työkohde aina työpäivän päättyessä poistamalla ylimääräiset hartsi- ja kemikaaliastiat työkohteesta heti käytön jälkeen tuomalla laminointikohteeseen vain työvuoroon aikana tarvittavat määrät hartseja ja apuaineita. Henkilökohtaisessa käytössä olevien työvälineiden ja suojaimien päivittäinen puhdistus ja kunnosta huolehtiminen. Jätteiden toimittaminen annettujen ohjeiden mukaisiin astioihin: haihtuvaa styreeniä ja liuottimia sisältävät trasselit ym. jätteet säilytetään kannellisissa astioissa haihtumisen estämiseksi. 117
hartsijätteille, liuottimille sekä kovete ja kiihdytejätteille varataan erilliset jäteastiat sekä huolehditaan etteivät ne edes jätteiden hävitysvaiheessa joudu kosketuksiin keskenään. Kipinöinti ja avotuli Työalueilta ja varastoissa ei käsitellä avotulta eikä sallita tupakointia. Kaikkeen avotulen ja kipinöivien työkalujen käyttöön työlupamenettely. Estetään staattisen sähkön muodostuminen hartsin sekoituksessa ja pumppauksessa sekä liuottimien käsittelyssä esim. maadoituksin. Staattisen varauksen muodostuminen on mahdollista, jos palavan nesteen vapaa pudotusmatka ylittää 5-6 cm. Kipinöiviä työkaluja ei käytetä palavien nesteiden läheisyydessä (esim. hartsi tynnyrien avaamiseen). Kipinöintiä aiheuttava jälkityöstä kuten hionta ja leikkaus, tulee tehdä erillisissä tiloissa, joissa ei säilytetä tai käytetä palavia nesteitä ja joissa ei ole kovettuvia kappaleita tai tehdä laminointityötä. Huolehditaan, ettei viallisia, kipinöintiä aiheuttavia sähkölaitteita ole lujitemuovityöpaikoilla. Erityisesti pantava merkille asetonin (ja muiden liuottimien) höyrystyneen ilmaseoksen syttymisherkkyys Kemikaalien käsittely Työskentelyalueilla hartsia ja haihtuvia liuottimia käsitellä hyvin tuulettuvissa tiloissa, mieluiten vetokaapissa. Styreeni- ja liuotin höyryjen kertyminen suljettuihin kohteisiin estetään. Huolehditaan, ettei ruiskutussumua ja ja syntyvää lujitemuovipölyä jää kertymään työtiloihin. Käsitellään peroksideja annettujen ohjeiden mukaisesti. EI KOSKAAN sekoiteta kovetteena käytettyjä peroksideja a kiihdytteitä keskenään tai yhtä aikaa hartsiin: seurauksena voi olla räjähdys Hartsin sekoituksessa käytetään sellaisia ainemääriä ettei kontrolloimattoman kovettumisreaktion aiheuttama yli kuumeneminen aiheuta hartsin itse syttymistä. Kohotetussa lämpötilassa tehtävä hartsinkovettaminen edellyttää erityistä huolellisuutta ja mieluiten erillistä paloteknistä tilaa palovaaran takia, (Esim. kuva Exel / Mäntyharju jätteiden kiinteytys) Työtilassa säilytetään vain päivittäin tarvittava annos hartseja ja apuaineita. Pidetään laminointipaikat järjestyksessä ja siistinä. Hartsi ja liuotinastiat sekä kaikki apuaineastiat säilytetään aina suljettuina annostelujen välillä 118
Korjataan kaikki peroksidivuodot heti (esim. ruiskun tiivistevuodot) sekä estetään peroksidin joutuminen palovaarallisen nesteen päälle. Jätteiden käsittely Alkusammutus paloissa Pidetään aina erillisiä jäteastioita hartsi- ja kovetejätteille (ja kiihdytejätteille). Ei koskaan panna trasseleita tai muita palavia aineita orgaanisia peroksideja sisältäviin jäteastioihin. Hävitetään orgaaniset peroksidi jätteet heti. Suuremmat määrät tulee toimittaa Ekokem Oy:n käsiteltäviksi. Huolehditaan, etteivät eri tyyppiset jäte-erät joudu suoraan kosketukseen toistensa kanssa jätteitä hävitettäessä. Polyesteripalossa nopea alkusammutus on erityisen tärkeää Sillä estetään palon leviäminen taajemmaksi ja rajoitetaan vahinkoja erittäin tehokkaasti. Henkilökunta tulee kouluttaa toimimaan palotilanteissa Tuotanto- ja varastointitiloissa tulee olla joko kiinteät tai siirrettävät sammutuslaitteet. Selkeät hälytys- ja toimintaohjeet on oltava jokaisen alueella työskentelevän nähtävillä. Raaka-ainepalon alkusammutus tehdään jauheella, vaahdolla tai hiilidioksidilla. Valmiiden tuotteiden sammutukseen voi käyttää myös vettä. Palon rajoittamiseksi kaikki ikkunat ja ovet suljetaan. Alkusammutusta ei saa tehdä omaa turvallisuutta vaarantaen: polyesteripaloissa savunmuodostus on voimakasta. Se aiheuttaa myös runsaasti häkää sisältäviä palokaasuja. Varottava palokaasujen hengittämistä. Palokunnan opastamisesta huolehditaan mm. siten, että paikalla on aina joku, jolla on tiedot kemikaalien sijoituksesta laitoksessa. Peroksidipalo ei sammu tukahduttamalla (peroksidi sisältää happea). Alkusammutus jauheella, jonka jälkeen sammutus vedellä. Suuremmissa paloissa: Paikallista palopesäkkeet, sammuta runsaalla vesisuihkulla. Kutsu palokunta. Ilmoita peroksidin määrä ja laatu. Liuotin ja polyesterivuototilanteissa on aina palo- ja räjähdysvaara! 119
6 Yhteenveto Raportti on kooste eri lähteistä saatavilla olevasta lujitemuovialan ja sen tuotantolaitosten paloturvallisuuteen, paloriskeihin ja riskienhallintaan liittyvästä tiedosta. Hyvät käytännöt ja riskien hallinnan ja turvallisen työskentelyn ohjeet on pyritty kokoamaan tarkistuslistoiksi ja luetteloiksi huomioitavista asioista aihepiireittäin. Kirjallisuudesta saatavaa tietoa on täydennetty yrityskäyntien ja haastattelujen avulla sekä raaka-aineiden maahantuojilta saadulla aineistolla. Tapausesimerkkien, tapahtuneiden tulipalojen ja läheltäpiti tilanteiden kerääminen oli merkittävä osa aiheen käsittelytapaa ja toimialan käytännössä keskeisimpiä paloriskejä ja paloturvallisuustekijöitä arvioitiin tätä tietoa vasten. Lujitemuovituotanto kuuluu palovaarallisuusluokkaan 2, koska lujitemuovialan tuotannossa käsitellään säännöllisesti palo- ja räjähdysvaarallisia aineita, joten riskit ovat suuremmat kuin työpaikassa, jossa niitä ei käsitellä lainkaan. Näin myös turvallisuusvaatimukset nousevat lujitemuovialalla astetta korkeammalle. Viranomaisnäkökulmasta tällöin usein korostuu rakenteellinen paloturvallisuus ja yleinen säädöspohja ja lainsäädännön tuomat velvoitteet yrityksille. Raporttiin on koottu myös keskeiset rakenteellisen paloturvallisuuden tekijät, kuten esim. onko kohteessa automaattinen sammutusjärjestelmä, henkilöstö koulutettu hätä- ja poikkeustilanteita varten, poistumistiet/palo-osastoinnit kunnossa, pelastus- ja turvallisuussuunnittelu mukana kaikilla organisaation tasoilla jne. Nämä tekijät ovat osa kohteen koko turvallisuustason arviointia siinä missä havaitut erityisriskit ja toteutetut turvallisuustoimenpiteet. Arvioitavan kohteen kokonaisriski ja turvallisuustaso /- kulttuuri ja sen muodostuminen on aina kokonaisuus. Tarkasteltujen tulipalojen ja läheltäpiti-tilanteiden perusteella lujitemuovialan ja etenkin lujitemuovivenevalmistuksen liittyy kaksi keskeistä palovaaran aiheuttajaa ja potentiaalista syttymisen aiheuttajaa. Palon syttymisen aiheuttajana useimmin tulivat esille reaktiivisten aineiden itsesyttyminen (spontaneous ignition) ja staattisen sähkön ongelmat. Syttyvän aineen osalta keskeisimmässä roolissa ovat reaktioherkät raaka-aineet sekä asetoni. Etenkin läheltäpiti tilanteissa asetoni ja sen syttyminen staattisen sähköpurkauksen aiheuttaman kipinän seurauksena on usein esille nouseva aihe. Käytännön tilanteissa asetoni liittyy lähes aina myös muihin reaktiivisten raaka-aineiden muodostamaan kokonaisuuteen, eikä yksiselitteistä tekijää voida selvittää etenkään hallipalojen syitä selvitettäessä. Kyse on aina kokonaisuudesta, jossa reaktioherkät raaka-aineet ja itsesyttymisilmiö (reaktiolämpö tms. kemiallinen syy) ovat todennäköisimmin yhteisvaikutuksellaan aiheuttaneet syttymisen. Edelleen orgaaniset peroksidit (kovetin) ovat keskeisessä roolissa raaka-aineiden reaktiivisuutta ja tapausesimerkkejä tarkastellessa. Usein kyse on kovettuvan eli reaktiivisessa vaiheessa olevan muovin (hartsi + kovetin) ja yleensä vielä siihen liittyvän (pesu) asetonin muodostamasta kokonaisuudesta. Valmistusmenetelmin ja käytettyjen tuotantoteknologioiden mukaan tarkasteltuna reaktiivisista materiaaleista aiheutuvat riskit korostuvat ruiskulaminoinnissa ja tämän menetelmän työvaiheisiin liittyviin aputoimintoihin ja/tai erilaisiin ja joskus eritavoin käytännössä toteutuviin ruiskutuksen rutiineihin. 120
Syttymisriski kasvaa jos kovettumassa olevaan polyesterin päälle joutuu orgaanista peroksidia. Peroksidi alkaa hajota mikä myös generoi lämpöä, joka taas osaltaan kiihdyttää hajoamisprosessia ja edesauttaa itsesyttymistä. Yleensä peroksidilla onkin oma jäteastia, mutta käytännössä peroksidin kertyminen kovettumassa olevaan polyesteriin on mahdollista. Riski vähenee jos peroksidi on sekoitettu polyesteriin tai jos astiaan kaadetaan vettä, joka jäähdyttää reaktioita. Jos jäteastia sisältää polyesterin ja kovettajan lisäksi asetonia saattaa polyesterin kovettumiseksotermia (lämmöntuotto) johtaa asetonin/styreenin höyrystymiseen jolloin syttymisriski kasvaa entisestään. Pahimmassa tapauksessa höyryt voi syttyä jo pienestäkin kipinästä tai jopa itsestään. Näin ollen myös staattisen sähkövarauksen muodostuminen ja sen purkaukset sekä asetoni (ja reaktiivisten raaka-aineiden muodostava kokonaisuus) liittyvät keskeisesti yhteen paitsi syttymisen aiheuttajan ja syttyvän aineen mukaisessa tarkastelussa, mutta myös kun esimerkkitapauksia tarkastellaan valmistusmenetelmien näkökulmasta. Kootun aineiston mukaan lujitemuovituotannon keskeiset paloturvallisuustekijät liittyvät asetoniin ja reaktiivisiin raaka-aineisiin (orgaaniset peroksidit, kovettumisvaiheessa oleva hartsi). Syttymisen aiheuttaja voi esim. olla staattisen sähköpurkauksen aiheuttaman kipinä tai itsesyttymisilmiö. Hartsien kovettajina käytetyt orgaaniset peroksidit toimivat eksotermisten reaktioiden käynnistäjinä ja ovat jo itsessään reaktiivisia, sisältäen mm. happea, jolloin esim. palamiseen tarvittava happi on mukana itse aineessa. Peroksidit ovat siis voimakkaasti hapettavia aineita ja aikaansaavat aineissa nopeastikin käynnistyviä kemiallisia hapettumisreaktioita. Keskeisimmät ongelmat ja miten niitä voidaan välttää Tapausesimerkkien pohjalta voidaan koota seuraavankaltainen yhteenveto keskeisimmistä lujitemuovialan paloturvallisuuteen keskeisimmin vaikuttavista tekijöistä ja mahdollisista ongelmakohdista sekä siitä miten ongelmia voidaan välttää: Raaka-aineisiin liittyvät tiedot ja ammatilliset taidot: Käytettäviin raaka-aineisiin liittyvä reaktiivisuus on tiedostettava. Oikeat menettelytavat ja niissä pitäytyminen on olennainen osa paloturvallisuutta. Työntekijöillä tulee olla myös osaamista ja harjaantumista myös mahdollisten vahinkojen varalle. On aina myös muistettava, että oikein ja hyvin järjestettynä ja käsiteltynä kaikki käytettävät raaka-aineet ovat täysin turvallisia käyttää Alkusammutus on oikein tehtynä esimerkkitapausten perusteella hyvinkin olennainen osa lujitemuovialan paloturvallisuutta. Toimintaa vaaratilanteissa tulee opetella ja harjoitella käytännössä. Mahdollisen alkusammutusta vaativassa tilanteessa on osattava reagoida nopeasti. Lujitemuovituotannossa tapahtuville syttymistilanteille on ominaista rajuus ja uhkaavuus. Esimerkkitapaukset osoittavat, että uhkaavankin kaltaiset palon alut on saatu hallintaan ja sammumaan määrätietoisella alkusammutuksella. 121
Siisteys ja järjestys on erityisen merkittävä paloturvallisuuden lähtökohta. Rajuna, mutta paikallisena palona tapahtunut syttyminen pysyy tiettyyn palopesäkkeeseen rajoittuneena, kun lähistöllä ei ole muita helposti syttyvää aineita. Siisteys ja järjestys osaltaan auttaa juuri alkusammutuksen onnistumista. Jätteidenkäsittelyn merkitys on ymmärrettävä. Jokaisen on tiedettävä toimintaohjeet ja käsiteltävä jätteitä ohjeiden mukaisesti. Hartsijätteille, liuottimille sekä kovete ja kiihdytejätteille varataan erilliset jäteastiat sekä huolehditaan etteivät ne edes jätteiden hävitysvaiheessa joudu kosketuksiin keskenään. Reaktiivisessa kovettumisvaiheessa olevat jäte-erät ja niihin liittyvät riskit on osattava huomioida. Yksittäin näistä ei välttämättä muodostu paloturvallisuusriskiä mutta yhteen jäte-erään useita hyvin tiivistettynä ja yhteen kertyneinä näistä voi (salakavalasti) muodostua vaarallinen yhdistelmä. Jätteistä muodostuviin riskeihin liittyy lujitemuovituotannolle ominaisten apumateriaalien, kalvojen, teippien jne. käsittely. Yhdessä reaktiivisessa vaiheessa olevien hartsi tai geelijäämien kanssa esim. tiiviiksi jäte-eräksi puristettuna kokonaisuudesta saattaa muodostua reaktiiviselta massaltaan riittävä jäte-erä reaktioektsotermian kiihtymisen ja siten paloriskin muodostumiseksi. Tällaisten jätteiden keräämisen ja käsittelyyn liittyy myös staattisen sähkövarauksen muodostuminen ja purkautuminen on todennäköistä. Yhdessä syttymisherkkien liuotinhöyryn kanssa voi pelkästään tästä muodostua selvä syttymisriski. Kiihdyttimiä ja peroksideja ei saa koskaan sekoittaa keskenään. Seurauksena on räjähdys! Tämä on perinteisesti keskeisin toimialan raaka-aineisiin liittyvä turvallisuusriski. Tulipalon vaara on ilmeinen myös jos peroksidiroiskeet ja kiihdytinroiskeet pyyhitään samalla rätillä. Nykyään kiihdyttimiä käytetään harvemmin, koska yleisemmin käytetään esikiihdytettyjä hartsilaatuja. Orgaanisten peroksidien käyttöön liittyvät riskit on tiedostettava hyvin. Orgaanisen peroksidin saastuminen (kontaminoituminen) on keskeinen vaaratekijä, joka aiheuttaa pahimmillaan räjähdysvaaran. Peroksidi pidettävä erillään metalleista kuten rauta (ruoste), kupari, messinki. Myös estettävä kosketus voimakkaisiin happoihin ja emäksiin sekä varottava kaikkia epäpuhtauksia kuten hiontapölyä. Esimerkiksi jo pieni galvanoitu teräsesine (pultti, mutteri jne.) aiheuttaa orgaaninen peroksidiin joutuessaan räjähdysvaaran. Peroksidien ja reaktiivisten aineiden oikeat käsittelytavat on tiedostettava myös jätteiden ollessa kyseessä. Orgaanisten peroksidit ja yleensä reaktiiviset raaka-aineet ja itsesyttymisilmiö (reaktiolämpö tms. kemiallinen syy) liittyvät kiinteästi yhteen ja nousevat esimerkkitapauksissa esille selkeänä yksittäisenä ryhmänä syttymisen aiheuttajana. Erityisesti tämä tulee esille jätteiden käsittelyn yhteydessä. (kovettuvat hartsit, epäonnistuneet käsilaminoinnit ja muut reaktiiviset tai reaktiivisessa vaiheessa olevat ainekset) Asetoni on pienten tuotannossa tapahtuneiden syttymisten keskeisimmin esille tuleva syttyvä aine. Asetoniin liittyvät riskit ja niiden fysikaaliset perusteet on tiedostettava: Syttymisherkkyys ja syttyminen ilmiönä, syttymiskelpoisen höyry-ilma -seoksen kriittiset pitoisuudet ja minimisyttymisenergia. 122
Asetonin syttymisherkkyys ja staattisen sähkön purkaus syttymisen aiheuttajana on toimialan keskeisimpiä syttymissyitä. Asetonin kohdalla on aina myös muistettava sen reagointi peroksidien kanssa. Staattinen sähkö, staattisen sähkövarauksen muodostuminen ja sen purkaukset ja asetoni liittyvät keskeisesti yhteen ja tulevat esimerkkitapauksissa esille kaikkein keskeisimpinä riskitekijöinä etenkin erilaisten läheltäpiti tilanteiden syttymistapahtumissa. Lujitemuovituotannossa staattisen sähkön muodostumista on vaikea välttää. Varausten syntyminen ja kertyminen on etenkin ruiskulaminointitekniikassa ja sen käytännöissä vaikeasti hallittava asia, eikä ole mitään yleispätevää keinoa staattisen varautumisen ja siitä aiheutuvien ongelmien poistamiseksi ruiskulaminoinnin työvaiheista. Lasirovinkien ohjaimet ja rovingin katkontalaite ovat erityisen tehokkaita staattisen varautumisen tuottajia. Riskien vähentämiseksi tulisi mm. käyttää keraamisia ohjureita, eikä koskaan muovisia tai metallisia. Kaikkien varsien tulee olla huolellisesti maadoitettuja. Ruiskulaminoinnin yhteydessä staattisten sähköpurkausten aiheuttama kipinöinti on aina läsnä oleva potentiaalinen syttymisen aiheuttaja. Merkittävin suojaustoimenpide onkin poistaa vaikutusalueelta kaikki syttymiskelpoiset aineet, kuten erityisesti kaikki asetoni astiat ja estää asetonihöyryjen muodostuminen kaikissa vaiheissa. Yleisesti lasikuitutuotetuotannossa tulee kiinnittää huomiota maadoituksiin ja maadoitusten ja potentiaalin tasausten kunnon seurantaan. Ruiskun maadoituksen toimivuus tulisi säännöllisesti tarkistaa. Henkilömaadoituksen parantamista on ehkä mahdollista parantaa mm. ruiskun pesujen yhteydessä ja kaikissa tapauksissa, joissa syttyvien pitoisuuksia ei voida välttää. Työtapojen kehittäminen niin, että hallitsemattomia staattisen sähkön purkauksia pystytään minimoimaan. Ruiskulaminointi menetelmänä edellyttää yleisesti siihen liittyvien riskien tiedostamista. Ruiskulaminointimenetelmässä ja sen käyttöön liittyvissä toiminnoissa yhdistyvät kaikki toimialan keskeisimmät paloturvallisuusriskitekijät: reaktiiviset aineet, asetoni ja staattinen sähkö. Tapausesimerkkejä valmistusmenetelmien näkökulmasta tarkasteltuna paloturvallisuuden kannalta ongelmallisimpana näyttäytyy ruiskulaminointi, ruiskutus ja siihen liittyvänä staattisen sähkön varautumisilmiöt yhdessä asetonin ja orgaanisten peroksidien käyttöön liittyvien riskien kanssa. Ruiskulaminointiruiskuilla tulee olla selvä kunnossapitosuunnitelma ja mahdolliset peroksidivuodot tulee korjata välittömästi. Ruiskujen korjaus- ja muutostöissä tulee käyttää alkuperäisosia. Osien mm. tiivisteiden tulee olla yhteensopivia peroksidien kanssa. Myös staattisen sähkön riski kasvaa merkittäväksi, jos sähköä johtava tiiviste on vaihdettu vahingossa eristävään. Ruiskun maadoitus ja sen kytkentä tulisi tarkistaa säännöllisin välein. 123
Hiontapölyt kuten monet hienojakoisimmat pölyt yleensä voivat syttyä yhtä pienellä energialla kuin kaasut. Räjähdyksen voi aiheuttaa sytytyslähde, jonka energia voi olla yllättävän pieni. Veneiden valmistuksessa reunoja ym. leikatessa terä saattaa osua niitteihin, mikäli niittejä on käytetty. Pölynpoistojärjestelmiin liittyy siis myös syttymisriski Kun kootun aineiston mukaan ja tapausesimerkkien pohjalta arvioidaan johtopäätöksiä ja tarvittavia toimenpiteitä vastaavien tapausten välttämiseksi, nousee keskeisimpinä tekijöinä työntekijöiden koulutus ja työnjohdon suorittama valvonta. Työntekijöiden tietotasoa käytettävien raaka-aineiden ja apuaineiden reaktio- ja syttymisherkkyyksistä ja yleensä syttymisestä ilmiönä kannattaa ylläpitää. Toiminnoissa tulee tähdätä systemaattisuuteen kaikkien vaarallisten aineiden säilytyksessä ja kaikessa käsittelyssä. Käsittelyä, työvaiheita ja siisteyden ylläpitoa ajatellen tulee olla mahdollisimman hyvä ohjeistus. Toimintaa kannattaa jatkuvasti seurata ja tarkastella esim. luvussa 5 esitettyjen yhteenvetojen avulla. Riskitietoisuuden lisääminen ja mahdollisten riskien syvällisempi kartoitus on mahdollista esim. yksityiskohtaisempien toimintovirheanalyysien avulla. Tavanomainenkaan täysin kovettunut lujitemuovirakenne ei loppujen lopuksi syty kovin herkästi, verrattuna tuotannon muihin varsinaisiin syttymisherkkiin raaka-aineisiin tai tuotantovaiheisiin. Huomattava osa riskeistä liittyy ruiskutukseen ja käsinlaminointiin ja yleisesti etenkin ns. avoimiin menetelmiin sekä niihin liittyviin reaktiivisten raakaaineiden käsittelytarpeisiin. Tuotantomenetelmien muuttaminen on eräs keino paloturvallisuuden parantamiseksi. Tuotantomenetelmä- ja valmistustekniikan tasolla riskejä sekä työhygieniaan liittyviä vaikeuksia voidaan huomattavasti vähentää siirtymällä suljettujen muottien erilaisten RTM ja/tai infuusiotekniikoiden ja niihin liittyvien raaka-aineiden automaattisten annostelijoiden käyttöön. 124
LÄHTEET 1. V. Hyttinen, Palofysiikka, Tammer-Paino Oy 2000, 289 s. 2. Y.Tsychiya, K.Sumi, Spontaneous Ignition, CBD-189, Canadian Building Digest, National Research Council Canada, originally bublished 1977. http://irc.nrc-cnrc.gc.ca/pubs/cbd/cbd189_e.html 3. Juha E. Miettinen, Yritysturvallisuuden käsikirja, Kauppakaari, Talentum Media Oy, Hki 2002 ISBN 952-14-0559-7 4. Juha Leppänen, Yritysturvallisuus käytännössä Turvallisuusjohtamisen portfolio, Talentum, Helsinki 2006, ISBN 952-14-0887-1. 5. Rakennusten paloturvallisuus, määräykset ja ohjeet 2002. Suomen rakentamismääräyskokoelma, osa E1. Ympäristöministeriö, Asunto- ja rakennusosasto. 40 s. ISBN 951-37-3762-4. 6. Tuotanto- ja varastorakennusten paloturvallisuus, ohjeet 2007. Suomen rakentamismääräyskokoelma, osa E2. Ympäristöministeriö, Asunto- ja rakennusosasto. 9 s. ISBN 951-37-2268-6. 7. Tuomo Rinne, Jukka Vaari, Uudet sammutteet ja sammutusteknologiat, Kirjallisuustutkimus, VTT Rakennus ja yhdyskuntatekniikka, VTT Tiedotteita 2005, 166 s. 8. Ohjeita pelastussuunnitelman laatimiseksi yrityksiin / laitoksiin, anon. Varsinais- Suomen pelastuslaitos, Turku 2006. 9. Tampereen Aluepelastuslaitos, Materiaalipankki Useita yrityksen pelastussuunnittelun dokumentteja ja turvallisuusohjeita http://www.tampere.fi/aluepelastuslaitos/materiaalipankki/ 10. ATEX-tietopaketti, sekä muuta sen mukana yrityksille jaettavaa aineistoa, anon.,vaasan työsuojelupiiri, Vaasa 2006. 11. TUKES-opas Atex räjähdysvaarallisten tilojen turvallisuus, (http://www.tukes.fi/vaaralliset_aineet/esitteet_ja_oppaat/atex_rajahdeopas.pdf) 12. Petrik Eklund, Räjähdyssuojausasiakirjan laatiminen. Opas ja asiakirjamalli, Edita, Helsinki 2006, 13. Työterveyslaitos, ATEX starttipaketti pk-yrityksille, 28 s., ATEX foorumi, 2006. www.ttl.fi/atex 14. SFS käsikirja 59 Räjähdysvaarallisten tilojen luokittelu. Palavat nesteet ja kaasut 1998 SFS, Helsinki, 110s. 125
15. SFS-EN 1127-1, Standardi, Räjähdysvaaralliset tilat. Räjähdyksen esto ja suojaus, Osa 1: Peruskäsitteet ja menetelmät, Suomen standardisoimisliitto, SFS ry, Helsinki, 1+79 s. 15. Pirjo I Korhonen, Räjähdysvaarallisten tilojen riskienhallinta ja tähän liittyvät velvoitteet: ATEX asiaa, Yritysturvallisuuden ajankohtaisseminaari, Pelastusalan neuvottelupäivät 13-14.12.2006. Power-Ppoint -esitys 17. Työturvallisuuslaki, Soveltamisopas, Työterveyslaitos, Helsinki 2007, 149 s. 18. Teollisesti käsiteltävät hapettavat Kemikaalit, Sosiaali- ja Terveysministeriö, Kemikaalineuvottelukunta, Kemikaalineuvottelukunnan monisteita 2 (2005). 19. Tulitöiden paloturvallisuus asennus-, huolto- ja korjaustöissä, Standardi SFS 5900, Suomen standardisoimisliitto, SFS ry, Helsinki 2001, 8 s. 20. SFS 5900 Standardi tulitöiden paloturvallisuus asennus, huolto- ja korjaustöissä 21. SVK. 2002. Tulityöt. Suomen vakuutusyhtiöiden keskusliiton suojeluohje 01/2002. 6 s. http://www.vakes.fi/svk/suomi/vahingontorjunta/ohjeet/tulityot.pdf 22. SVK. 2003. Sähköpalojen torjunta. Suomen vakuutusyhtiöiden keskusliiton suojeluohje. 01/2003. 4 s. Saatavilla osoitteesta: http://www.vakes.fi/svk/suomi/vahingontorjunta/ohjeet/sahkopalot.pdf 23. Työterveyslaitos, Onnettomuuden vaaraa aiheuttavat aineet - turvallisuusohjeet (OVA-ohjeet) http://www.occuphealth.fi/internet/ova/index.html 24. Alpo Hyppönen, If Oy,Luentokalvot, Muoviteollisuuden liitto, seminaari, 2003. 25. Anna-Liisa Flink, Teemu Reiman, Mika Hiltunen, Heikoin lenkki Riskienhallinnan inhimilliset tekijät, EDITA, Helsinki 2007, 306 s. 26. SFS-käsikirja 150, Koneturvallisuus, Ohjeita ja suosituksia staattisen sähkön aiheuttaman räjähdysvaaran välttämiseksi, 2001. 27. Autio, J. Sähköstaattinen purkaus ja siltä suojautuminen. Lisensiaattityö, Oulun yliopisto, Oulu 1996. 28. Harju, M., Sorsa, P., Mäntylä,T. Materiaalipintojen sähköinen varautuminen ja pintavarausten hallinta, Raportti 21/1997. Tampereen teknillinen korkeakoulu, Tampere 29. Staattisen sähkön riskit prosessiteollisuudessa, Chemas Oy, Helsinki 30. Sähköiset paloriskit ja niiden hallinta, SÄTY -julkaisu 3, 1. painos. 2002. Sähkötarkastusyhdistys SÄTY ry ja Sähköturvallisuuden Edistämisekeskus ry 126
31. Perustietoa sähköpaloista ja niiden ennalta ehkäisystä, SÄTY julkaisu, 2002. Sähkötarkastusyhdistys SÄTY ry ja Sähköturvallisuuden Edistämisekeskus ry 32. AKZO Nobel, Directives for Safe Handling and storage of curing agents for unsaturated polyester resins, TC 00.267.01/1100, 20 p. 33 Norpol & Polylite Products, Technical Information, Storage, Handlling, Safety, Waste, Reicholld, Draft 7, 4 rd Edition 2006. 21 p. 34. Neste Resins Oy, Tuotetietokansio, irrallisia lehtiä aiheista: Hartsien ja apuaineiden varastointi, palovaaran torjunta laminointityössä, jätteiden käsittely, xx s. 19??. 35. Ashland, anon., tuotetietoa, Turvallinen työskentely, Power-Point esitys 36. Styrene Monomer Envoronmental, Health and Safety Guidelines, CEFIC publications, CEFIC web site (http://www.cefic.be), 30 pp. 37. Jouni Ilvesoksa, Räjähdyssuojausasiakirjojen laadintaa koskevan yrityskonsultoinnin dokumentteja, Projekti S01338, Muovialan-yritysten kehittäminen Etelä-Pohjanmaalla, JAKK, Jalasjärvi, 2006. 38. Paloposki, Tuomas; Tillander, Kati; Virolainen, Kimmo; Nissilä, Minna; Survo, Kyösti, Sammutusjätevedet ja ympäristö, VTT Working Papers 40, 2005. Internet-linkkejä aiheeseen www.pelastustoimi.net www.tukes.fi www.tukes.fi/fi/toimialat/pelastustoimen-laitteet/ Pk-yrityksen riskien hallinta http://www.pk-rh.fi/tyovalineet EU-viraston verkostoon kuuluvassa Suomen työsuojelun tietopankissa on tarjolla suomenkielistä tietoa vaarallisista aineista ja pölyistä sekä riskien arvioinnista: http://fi.osha.eu.int/good_practice/aineet/index.stm http://fi.osha.eu.int/good_practice/riskienarviointi/ Kemiallisten ja fysikaalisten riskien arviointi työpaikalla toimintamalli: http://www.ttl.fi/internet/suomi/aihesivut/tyohygienia/riskinarviointi.htm Kemikaalivaarojen arviointi ja hallinta pienyrityksissä: www.tyoturva.fi/keskus/tiedotteet/hyvat_kaytannot.html 127
LIITE 1 ATEX / Räjähdyssuojausasiakirja Normaalitilanteessa toimipaikalla esiintyvät palavat aineet Räjähdysvaaran arvioimisen ensimmäisessä vaiheessa selvitetään toiminnan normaalitilanteessa esiintyvät palavat aineet. Näillä tarkoitetaan palavia nesteitä, kaasuja ja pölyjä, joita esiintyy kun koneita ja laitteita käytetään oikeassa käyttötarkoituksessa ja niiden suorituskyvyn rajoissa sekä ennakoitavissa olevien toimintahäiriöiden tai virhetoimintojen yhteydessä. Tiedot aineiden palo- ja räjähdysvaarallisuudesta saadaan niiden käyttöturvatiedotteista. Palvat aineet on merkitty merkinnällä F (helposti syttyvä), F+ (erittäin helposti syttyvä) tai pelkällä riskilausekkeella R10 (syttyvä). Perustietoja kemikaaleista löytyy aineista laadituista käyttöturvallisuustiedotteista ja Onnettomuuden vaara aiheuttavat aineet turvallisuusohjeista (OVA-ohjeet: http://www.ttl.fi/internet/ova/index.html) SFS käsikirjassa 59 on esitetty myös tietoja yleisistä nesteitä, mukaan lukien aineiden syttymis- ja räjähdysryhmät. On muistettava, että laki myös edellyttää, että työpaikalla löytyy riittävät tiedot käytettävistä kemikaaleista, niiden ominaisuuksista, vaaroista ja niille altistumisesta. Työnantajan on pidettävä ajan tasalla olevaa kauppanimien mukaista luetteloa työpaikalla käytettävistä kemikaaleista. Luettelosta on käytävä ilmi kemikaalien luokitustiedot ja se, mistä kemikaalista on saatavilla käyttöturvallisuustiedote. Käyttöturvallisuustiedotteet ja luettelo työpaikalla käytettävistä kemikaaleista on pidettävä työpaikalla työntekijöiden nähtäväksi saatavina. Käyttöturvallisuustiedotteet la luettelo tai niiden jäljennökset on toimitettava sopivalla tavalla työpaikan työsuojeluvaltuutetulle. VNa 715/2001, 5. Tässä liitteessä esitetään esimerkki kemikaalien luetteloimisesta räjähdyssuojausasiakirjan tarkoittamalla tavalla. Esimerkkiluettelossa on useita lujitemuovialalla käytettyjä tuotteita. Keskeisimmät lujitemuoviteollisuudessa esiintyvät palavat aineet ja niiden ominaisuudet on Esitety raportin taulukossa 1 (kohta 2.3) Kaikkia palavia nesteitä ei ole kirjattu, vaan saman käyttötarkoituksen aineista helpoiten syttyvän aineen ominaisuudet. Tiedot on kerätty annetuista käyttöturvallisuustiedotteista ja pakkausmerkinnöistä. Yrityksen räjähdyssuojausasiakirjassa voidaan täydentää oheisen kaltaista luetteloa muiden käytössä olevien raaka-aineiden ja niiden syttymisherkkien komponenttien osalta. 128
Lujitemuoviteollisuuden toimipaikoilla tyypillisesti käytettyjä kemikaaleja sekä niiden ominaisuuksia Seuraavassa taulukossa on koottu muutamia lujitemuovialan yleisimmin käytettyjä kemikaaleja. Tämänkaltainen kooste toimii hyvin osana räjähdyssuojausasiakirjaa sekä työntekijöiden tietovarastona eri työkohteissa käytettävistä kemikaaleista ja niihin liittyvistä vaaroista. Lisätaulukoissa vielä esimerkkejä kemikaalien käytöstä aiheutuvista riskeistä laitteiden ja toiminnan osalta, sekä miten riskeihin voidaan varautua. /37/ Yritys : Toimiala/ Osasto: LAMINOINTIHALLI Kauppanimi Yrityksen nimi Vaaraa aiheuttava aineosa ASETONI Asetoni 100 %, Herkästi syttyvä neste Käyttötarkoitu s Puhdistusliuoti n Toimi piste/ toimin to PVM: Kiinteistojen nimi/tunnus R- Lausekk eet Varo itusmer kki F,Xi R11-36- 66-67 Käyttö määrä Varasto itu määrä 200 l tynnyris sä X kpl Käyttö-/ varastointi paikka Nestekaasut; - Argon, Propaani Argon, Propaani Hitsaus, trukin käyttövoima 50 kg, x kpl Thinner Tolueeni 100 % 200 L tynnyri Polyesterihartsit: Styreeni 12,5-60%, Syttyvä neste Xn R10-30- 13 000 ulkovara SYNOLITE 36/38 kg/kk sto 8388-P-1 Norpol Polyester standard, 200-299,300-399,400-599,700-799,850,851polye sterihartsi 1000 l Konteis sa X kpl sisällä hallissa 1000 l konteiss a x kpl Geelit: ARCTIC- GELCOAT-ISO-H valkoinen 776-9740W, ARCTIC- GELCOAT-ISO-S valkoinen 775-9740, Norpol Gelcoat GM,GT, Norpol Gelcoat GS,GF,GP,GPE ja Topcoat MT, PEhartsi Kovettajat: Butanox M-50, Norpol Katalysator NR 1,2,4,5,10,11, Superox 46-750 Styreeni 25-60%,2- hydroksietyylimetakryl aatti <10 %; Syttyvä hartsiliuos Metyylietyyliperoksidi 30-60%Metyylietyyliketoni 1%Superox: Kumeenivetyperoksidi ja asetyyliasetoniperoksi di n. 50%; Palovaara, eksoterminen reaktio Hartsi Xn R10-20- 43-36/38 Kovettajat O,C R7-22- 34 1500 kg/ kk 250 kg/ kk xxxx kg ulkovara sto xxx kg sisällä xxx kg ulkovara sto, sisällä hallissa xx kg 129
Promoter 46559-00 ENGUARD/MAXG UARD Gelcoat/ Topcoat G1000, Ksyleenit 10-25%Kobolttioktoaatti Raskasbensiini 10-25%25-50%N,N- Dimetyylianiliini 10-25%Syttyvä neste Styreeni 25-40 %; Syttyvä neste Polyesterin kiihdytinliuos T R10-23/24/25-33-38-40-43 Geelipinnoite Xn R-10-20- 36/38 1 L 1 l Nestemäinen metalli (komponentti A),epoksihartsi Nestemäinen metalli (komponentti B),Kovetin Bisfenoli-Aepikloorihydriini, epoksihartsi 20-30%; Terveydelle haitallista 2,4,6-tris(Dimetyyliaminometyyli)fenoli; Terveydelle haitallista Epoksihartsi Xi,N R-36/38-43-51-53 Epoksihartsin kovettaja R22-36/38 1 kg << 1 kg Thikso-soft, kitti Styreeni n. 20%; Syttyvää Acmosan 82-7008 Nafta (liuotinbensiini) 95-100%; Syttyvä neste Norpol Rubbing R- Liuotusnafta 10-10,R-40, 25%Tisleet, kevyet Hiomatahna 2,5-10%; Palava pasta Kittaus Xn R10-20- 36/38 < 10 kg Irrote Xn R10-65- 10 kg polyesterille ja 66-67 epoksihartsille Hiontatyöt Xn R20 10 kg Norpol Wax W-70 Solid, Norslipp 9860, muotti-irrotusaine Liuotusnafta 25-50%Tisleet, kevyet 10-25%Palavaa 2-Propanoli 25-50%,Helposti syttyvä neste Muottivaha R20 10 kg Xn R11-36- 67 10 kg Polylite Profile 33540-01, muottipolyesteri Acmos MC, irrote polyuretaanille Lagopur 443 Natur Lagopur 402 Natur Styreeni 25-50% Xn R10-20- 36/38 Nafta 15-20%Amiineja 1-5% sykloheksyylidimetyyli amiini <5% tris(2-kloori-1- metyylietyyli)fosfaatti n.25%heksadekyylidi metyyliamiini n.1 % Haitallinen R52/53-67 Syttyvä neste C R10-34- 20/21/22 - - 200 kg 5 kg/kk Lagopur 448 Natur (402 korvaa) Dietyylifosfonaatti 5-10%1,1,1,2- tetrafluoroetaani 1-4% Terveydelle haitallinen Xi R-36-52/53 xxx kg/kk Lagopur 803 di-isononyyliftalaatti Palavaa - 1 dl/kk Lupranat M 20 S difenyylimetaanidiisosyanaatti 100% Terveydelle haitallinen Xn R20-36/37/38-42/43 xxx kg/kk HSP 1400, voiteluaine Isobutaani 20-50%, Propaani 1-20%;Erittäin helposti syttyvä nestekaasu voiteluaine F+ R12-52/53-67 Painepa kkaus < 1 L 130
HTS kuumankestävä voiteluaine Pentaani 5-25%, Propaani 5-30%, Butaani 5-30%, Isobutaani 5-20%;Erittäin helposti syttyvä ponnekaasu voiteluaine F+ R12-52/53-66-67 Painepa kkaus < 1 L AT-Siliconspray Propaani-Butaani seos n.80%; Erittäin helposti syttyvä ponnekaasu Voitelu F+ R12 Painepa kkaus < 1L HEMPEL S TEAK SEALER 67651, Liuotinbensiini 50-100%;Ympäristölle vaarallinen N R-10-51/53 < 5 l Lasinpesuspray Butaani 5-25%, Propaani 1-10%; Erittäin helposti syttyvä ponnekaasu Pesuaine F+ R12-34- 36-50-67 Painepa kkaus < 1 L AT- Lasipesuvaahto Propaani-Butaani seos 20-30%; Erittäin helposti syttyvä ponnekaasu Pesuaine F+ R12-36- 67 Painepa kkaus < 1L PIneline Car Pineline hapanpesu NaOH n.5%; Terveydelle haitallista Hapot 5-10%, Tensidit 5-10%; Terveydelle haitallista Pesuaine Xi R41 10 L Pesuaine Xi R36/37/ 38 10 L Pineline metallipesu Surface Cleaner, Puhdistusaine Liima+Tiivistemas sa Muovikitti Silikonispray Tensidit n.30%silikaatit n.25% Metyylietyyliketoni 30-50% Tolueeni 50-70 %,Syttyvä neste Ksyleeni 1-2,5%; Syttyvää Styreeni n.10%; Syttyvää Isobutaani, propaani ym.1-metyyli-4-(1- metyylivinyyli)syklohek seeni; Erittäin helposti syttyvä ponnekaasu Metallipesuain e Puhdistus C R34 10 L Xn Hait allin en R10-22- 65 Liimaus Xn R10-20/21-36/37/38-42- 51/53-65 Kittaus Xn R10-20- 36/38 F+,X i,n R12-38- 51/53-67 15 kg 20 kg 0,5 kg < 10 kg 131
132
133
134
Seuraavissa kuvissa esimerkkejä tuotantotilojen tilaluokitusta sekä niiden esittämisestä räjähdyssuojausasiakirjassa 135
136
Luokitelluissa tiloissa käytettävien laitteiden vaatimustenmukaisuus Tilaluokituksen perusteella määräytyvät tiloissa olevien, sinne asennettavien tai sinne tilapäisesti tuotavien laitteiden turvallisuusvaatimukset. Tilaluokitusta arvioitavassa kohteessa tehdään noudattamalla standardeja ja käsikirjoissa julkaistuja esimerkkejä ja tarvittaessa laskentaa tai muuta arviointia käyttämällä. Räjähdysvaarallisiin tiloihin tarkoitetuille laitteille asetetut vaatimukset on esitetty yhteenvetona alla: Kaikissa laiteluokissa erotetaan palaville kaasuille ja nesteille tarkoitetut laitteet merkinnällä G ja pölyille tarkoitetut laitteet merkinnällä D. Sähkölaitteiden sallitut räjähdyssuojausrakenteet Tilaluokka 0 II 1 G EExia II_ T_ Tilaluokka 1 II 2 G EExd II_ T_, II 2 G EExe, II 2 G EExg II T_, II 2 G EExo II_ T_, II 2 G EExp, II 2 G EExm II T_, II 2 G EExib II_ T_, sekä edellisten yhdistelmät + 0- tilaluokassa sallitut rakenteet Tilaluokka 2 II 3 G EExn_ II(_) T_ + 0- ja 1- tilaluokassa sallitut rakenteet Esimerkki laitteen merkinnästä tilaluokkaan 1, jossa käsitellään asetonia: CE xxxx Ex II 1G, jossa CE on valmistajan vakuutus vaatimusten mukaisuudesta, xxxx kuvaa tuotannon laadunvarmistukseen osallistuvan laitoksen tunnusnumeroa, Exmerkki, II kuvaa räjähdysryhmää, 1 on laiteluokka ja G tarkoittaa kaasua tai nestettä. Lisäksi laitteesta tulee löytyä seuraavan tyyppinen merkintä EEx d IIA T1, jossa E tarkoittaa, että laite on EN standardin mukainen, Ex räjähdyssuojaustunnus, d tarkoittaa Ex-rakennetta (tässä räjähdyksen kestävä), IIA on räjähdysryhmä ja T1 lämpötilaluokka (syttymisryhmä). Esimerkki laitteen merkinnästä tilaluokkaan 1, jossa käsitellään asetonia: CE xxxx Ex II 1G, jossa CE on valmistajan vakuutus vaatimusten mukaisuudesta, xxxx kuvaa tuotannon laadunvarmistukseen osallistuvan laitoksen tunnusnumeroa, Exmerkki, II kuvaa räjähdysryhmää, 1 on laiteluokka ja G tarkoittaa kaasua tai nestettä. Lisäksi laitteesta tulee löytyä seuraavan tyyppinen merkintä EEx d IIA T1, jossa E tarkoittaa, että laite on EN standardin mukainen, Ex räjähdyssuojaustunnus, d tarkoittaa Ex-rakennetta (tässä räjähdyksen kestävä), IIA on räjähdysryhmä ja T1 lämpötilaluokka (syttymisryhmä). 137
LIITE 2 Kemikaalisäädökset Ilmoituksenvaraisuuden määräytyminen Lujitemuoviteollisuudessa käytettävät ja varastoitavat helposti syttyvien nesteiden määrät ovat tavanomaisesti niin pieniä, että ilmoitus kuntaan riittää. Mikäli varastoitavat määrät ovat suuria, kuuluu lupamenettely TUKSESin piiriin. Ilmoitusvelvollisuuden määräytymisestä säädetään vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista annetussa asetuksessa (59/1999, muutettu 2005) ja se määräytyy kemikaalien määrien ja ominaisuuksien perusteella laskettavien suhdelukujen avulla. Asetuksen liitteen I osassa 1 on joukko nimettyjä kemikaaleja, joille on annettu kemikaalikohtaiset vähimmäismäärät Tällaisia ovat mm. asetyleeni, kloori, metanoli, eräät syöpää aiheuttavat aineet, neste- ja maakaasu sekä eräät öljytuotteet. Muiden kemikaalien osalta käytetään kemikaaliluokkiin perustuvia vähimmäismääriä, jotka ovat liitteen I osassa 2. Teollisesta käsittelystä ja varastoinnista pitää tehdä ilmoitus aluepelastuslaitokselle jos 1) laitoksessa on samaan luokkaan kuuluvia kemikaaleja vähintään asetuksen liitteessä mainittu määrä, 2) laitoksen terveydelle vaarallisten kemikaalien suhdelukujen summa on 1, 3) laitoksen ympäristölle vaarallisten kemikaalien suhdelukujen summa on 1, tai 4) laitoksen palo- ja räjähdysvaarallisten suhdelukujen summa on 1. Jos kemikaalilla on useita vaaraominaisuuksia, se lasketaan mukaan jokaiseen ryhmään, mihin se vaaraominaisuuksiensa perusteella kuuluu. Rajoja sovellettaessa otetaan huomioon suurimmat mahdolliset laitoksella esiintyvät kemikaalimäärät, mukaan lukien ongelmajätteet. Kemikaali-ilmoitus tehdään lomakkeella, jonka saa esimerkiksi TUKESin sivuilta www.tukes.fi > toimialat > vaaralliset aineet >lomakkeet. Lomakkeessa on mainittu myös ilmoitukseen tarvittavat liitteet. Lujitemuoviteollisuudessa helposti syttyviä nesteiden määrät ovat tavanomaisesti niin pieniä, että ilmoitus kuntaan riittää. Mikäli varastoitavat määrät ovat suuria, kuuluu lupamenettely TUKSESin piiriin. Ilmoitusvelvollisuus ja kemikaalien luokitukseen perustuvat vähimmäismäärät on esitetty seuraavassa taulukossa. Taulukko: Yksinkertaistettu taulukko kemikaalien luokitukseen perustuvista vähimmäismääristä / velvoiterajoista (Q) tonnia; mm. räjähtäviä ja syttyviä kemikaaleja koskevat täsmälliset määritelmät löytyvät TeollA liitteen I osasta 2. Nimettyjen kemikaalien osalta käytetään aina asetuksen liitteen I osan 1 lukuja. 138
LIITE 2 Kemikaali Ilmoitus (Kunta) Lupa (TUKES) 1. Erittäin myrkylliset 0,1 2 2. Myrkylliset 0,5 10 3. Hapettavat 5 10 4. Räjähtävät 0,05 6. Syttyvät 5 100 7a. Helposti syttyvät 1 10 7b. Helposti syttyvät nesteet 1 100 8. Erittäin helposti syttyvät 1 5 9. Ympäristölle vaaralliset a) R50 tai R50/53 b) R51/53 10. Kemikaalit, joissa vaaralausekkeet a) R14 tai R15 b)r29 11. Palavat nesteet, joiden leimahduspiste on yli 55 o C 12. Muut kuin kemikaaliluokkaan 2 kuuluvat kemikaalit, joilla varoitusmerkki T 1 5 5 0,5 10 50 50 10 10 1 000 10 1 000 13. Syövyttävät 10 1 000 14. Ärsyttävät sekä haitalliset ja muut kemikaalit, joilla varoitusmerkki Xi tai Xn 10 1 000 Öljytuotteet Liitteen 1 osaan 1 velvoiterajoihin on sisällytetty bensiinien lisäksi petrolit ja kaasuöljyt. Velvoitteet toimintaperiaateasiakirjan tai turvallisuusselvityksen laatimiseen määräytyvät, kuten aiemminkin aineominaisuuksien mukaan. Tavallisesti raskas polttoöljy luokitellaan kuitenkin siten (esim. palava, R45, R52), ettei näitä lisävelvoitteita tule. 139
LIITE 2 Kemikaali ilmoitusraja vähäisestä toiminnasta laajamittainen toiminta toimintaperiaateasia kirja Seuraavat öljytuotteet a) moottori- ja teollisuusbensiinit 1 100 2 500 25 000 b) petrolit (mukaan lukien lentopetrolit) 10 1 000 2 500 25 000 c) kaasuöljyt (mukaan lukien 10 1 000 2 500 25 000 dieselöljyt, kevyet polttoöljyt ja kaasuöljyjakeet) d) raskas polttoöljy 10 1000 - - turvallisuusselvity s Ympäristölle vaaralliset kemikaalit Ympäristölle vaarallisten kemikaalien rajat laskevat ja ovat muutosten jälkeen seuraavat: Kemikaali Ympäristölle vaarallinen aine, vaaralauseke R 50 tai R50/53 Ympäristölle vaarallinen, vaaralauseke R51/53 ilmoitusraja vähäisestä toiminnasta laajamittainen toiminta toimintaperiaatea siakirja 1 10 100 200 5 50 200 500 turvallisuusselvity s Suhdelukujen laskeminen: Vaarallisia kemikaaleja teollisesti käsittelevien ja varastoivien laitosten toiminta on joko vähäistä tai laajamittaista. Toiminnan laajuus, samoin kuin velvoite laatia toimintaperiaateasiakirja tai turvallisuusselvitys, määritetään kemikaalimäärien ja laatujen perusteella laskettavien suhdelukujen avulla. Suhdelukujen laskentakaava on entisellään, mutta nyt suhdelukujen summat (s) lasketaan erikseen kullekin vaararyhmälle. Suhdeluvut lasketaan kaavalla: s = q 1 /Q 1 + q 2 /Q 2...q n /Q n, missä q tarkoittaa laitoksessa olevan vaarallisen kemikaalin määrää ja Q vastaavaa asetuksen (59 /1999) liitteessä I olevaa vähimmäismäärää. Vähimmäismääriä on 4 erilaista: ensimmäistä niistä käytetään vähäisen toiminnan ilmoitusrajan selvittämisessä, toista laajamittaisen toiminnan rajan selvittämisessä ja kolmatta toimintaperiaateasiakirjan laatimisvelvoitteen ja neljättä turvallisuusselvityksen laatimisvelvoitteen selvittämiseen. Suhdelukujen summat lasketaan nyt erikseen kullekin 3 vaararyhmälle: - terveydelle vaaralliset kemikaalit (erittäin myrkylliset, myrkylliset, syövyttävät, haitalliset, ärsyttävät sekä muut kemikaalit, jotka voivat saada varoitusmerkinnän T, Xi tai Xn) - ympäristölle vaaralliset kemikaalit (R50, R50/53, R51/53) 140
- palo- ja räjähdysvaaralliset kemikaalit (palavat nesteet ja kaasut, hapettavat aineet, räjähtävät kemikaalit, kemikaalit, jotka reagoivat voimakkaasti veden kanssa) Suhdelukujen summia laskettaessa otetaan kemikaali mukaan jokaiseen edellä mainituista ryhmistä, johon se vaaraominaisuuksiensa perusteella kuuluu. Laskennassa käytetään sitä vähimmäismäärää, joka vastaa kyseistä vaaraominaisuutta. Esimerkiksi ammoniakki (myrkyllinen, syttyvä, ympäristölle vaarallinen, R50) lasketaan siten mukaan kaikkiin 3 ryhmään. Esimerkki: Laitoksessa on 1. 5 t kevyttä polttoöljyä (Xn, R40-65-66, N, R51/53, syttyvä) (nimetty kemikaali, raja: 10 t) 2. 3 t ammoniakkivettä (C, R34, N, R50) 3. 2 t lipeää (C, R35) 4. 0,4 t metanolia (F, R11, T, R39/23/24/25)(nimetty kemikaali, raja 1 t) Terveydelle vaaralliset kemikaalit (1,2,3 ja 4): 5/10 + 3/10 + 2/10 + 0,4/1 >1 Ympäristölle vaaralliset kemikaalit (1 ja 2): 5/10 + 3/1 > 1 Palo- ja räjähdysvaaralliset kemikaalit: 5/10 +0,4/1 <1 (Ammoniakkiveden vähimmäismäärä on 10 t terveysvaarallisuuden osalta ja 1 t ympäristövaarallisuuden osalta, ks. edellisen sivun taulukko.) Laitoksen tulee tehdä kemikaali-ilmoitus, koska terveydelle ja ympäristölle vaarallisten kemikaalien suhdeluvut ovat >1. Vastaavalla tavalla lasketaan Turvatekniikan keskukselta haettavan luvan tarve käyttäen suhdelukuna taulukon sarakkeessa 2 ilmoitettuja vähimmäismääriä. 141
Muovi- ja elastomeeritekniikka PL 589 33101 Tampere Puh. (03) 3115 2557 Fax (03) 3115 2765 www.tut.fi/plastics/