Tieteellinen kirjoittaminen Lähteet Tuula Marila Kevät 2011
Lähteet Sisältö Lähteiden äärellä 3 5 Viittaustekniikka 6 11 Lähdeluettelon laatiminen 12 21 2
Tutustu kirjallisuuteen 1. Tutustu teoksen sisällysluetteloon. 2. Katso, milloin teksti on julkaistu ja kuka sen on kirjoittanut. 3. Lue tiivistelmät, esipuheet, alkusanat, sanastot, liitteet ym. 4. Käy läpi otsikot ja alaotsikot. 5. Muodosta itsellesi käsitys tekstin rakenteesta. 6. Kiinnitä huomio tekstiyksiköiden alkuihin ja loppuihin, johdantoihin ja johtopäätöksiin sekä dokumentoinnin luotettavuuteen. 3
Arvioi lähdemateriaalia 1. Kirjoittajan tunnettuus ja arvovalta. 2. Lähteen ikä. 3. Lähteen uskottavuus (myös kustantajan). 4. Pyri aina tiedon alkulähteille! 4
Referointi vai suora sitaatti 1. Referointi on ensisijainen tapa lainata. 2. Suoraa sitaattia käytetään säästeliäästi, silloin jos - ilmaus on erityisen naseva - kirjoittaja haluaa kommentoida, kiistää tai eritellä toisen ajatuksia. - Suora sitaatti merkitään aina lainausmerkkien sisään. - Sen on oltava tarkoin alkuperäistekstin mukainen. - Sanojen poisjätöt korvataan kahdella ajatusviivalla. - Kolmea riviä pitemmät sitaatit kursivoidaan ja sisennetään, lainausmerkkejä ei tällöin tarvita. 5
Lähdeviitteen muoto Ns. Harvardin järjestelmä Tekijän sukunimi + julkaisun painovuosi + mahd. sivut: Uusikylä (1994, 132) on todennut Callahaniin viitaten - -. Jos tekijöitä on kaksi, molemmat mainitaan aina: Kaufman ja Harrison (1986) havaitsivat tekstien kertovan - -. Sulkeiden sisässä: (Kaufman & Harrison 1986) Jos tekijöitä on kolme tai useampia: Paulsonin, Paulsonin ja Meyerin (1991, 61 63) mukaan - -. Myöhempi merkintä: Paulsonin ym. (1991, 61 63) mukaan - -. Viite saman tekijän useaan julkaisuun Lahjakkuutta on meillä tutkinut varsinkin Uusikylä (1987, 1989) - -. Hämäläisen (1983a, 1983b) tutkimuksista on käynyt ilmi - -. 6
Toissijainen lähde Olisi suotavaa viitata vain sellaisiin lähteisiin, jotka on itse nähnyt ja joista tiedon on ottanut. Jos kuitenkin joutuu turvautumaan toissijaiseen lähteeseen, täytyy alkuperäisen lähteenkin tiedot merkitä viitteeseen. Hakasulkeisiin merkitään lähde, johon ei viitata suoraan: Heikkisen [2000] esittämän näkemyksen mukaan (Korhonen 2004: 122). Tekstiviitteeseen: (Korhonen 2004: 122 [Heikkinen 2000]). 7
Viitteissä käytettäviä erityismerkintöjä 1 Kun halutaan osoittaa samansuuntaisten tai erilaisten lähteiden olemassaolo, voidaan käyttää seuraavia merkintöjä (sulkeissa käytetään lyhenteitä): esimerkiksi (sulkeissa: esim.) muun muassa (mm.) erityisesti (erit.) varsinkin (vars.) katso (ks.) vertaa. (vrt.) Katso tarkoittaa, että lähteestä löytyy esitetyn ajatuksen kanssa samankaltaisia ajatuksia. Vertaa tarkoittaa, että lähteestä löytyy jollakin tapaa erilaisia tai eriäviä ajatuksia. 8
Viitteissä käytettäviä erityismerkintöjä 2 Kun referoidaan pitkään samaa lähdettä, voidaan käyttää: mts. (mainittu teos, sivu/sivut) tällöin lisätään vain uusi sivunumero. Kun viitataan teoksessa samalle sivulle, voidaan käyttää: mp. (mainittu paikka) Joillakin aloilla on käytössä myös latinankielinen: ibid (ibidem sama ). 9
Viittaustekniikka pisteen paikalla säädellään lähteen alaa 1) Viite koskee yhtä virkettä Myytti on käsitteenä moniselitteinen ja useiden eri tieteiden tutkimuksen kohde (Lepistö 1990, 127). 2) Viite koskee useampia edeltäviä virkkeitä (edelliseen kappaleeseen tai indeksiin saakka) Kulutus on oikullinen käsite. Kaikki kuluttavat, kaikki puhuvat siitä, mutta sitä on mahdotonta täsmällisesti määritellä. (Sulkunen 1990a, 81.) 10
Viittaaminen Kirjoittaja- vai asiakeskeinen Kirjoittajakeskeinen viittaaminen voi olla 1. vahvaa referoitava tutkija on lauseen subjekti 2. heikkoa kirjoittaja mainitaan sulkeissa, mutta varsinaisessa tekstissä on jokin selostusverbi. Asiakeskeinen viittaaminen Kirjoittaja esittelee asian ja liittää viitteen sulkeisiin. 11
Lähdeluettelon otsikko: Lähteet Lähdeluettelo sisältää tiedot tekstissä mainituista kirjoituksista ja vain niistä! Tarkoitus: - paljastetaan avoimesti, mistä tiedot ovat peräisin. Autetaan asiasta kiinnostuneita löytämään relevanttia - kirjallisuutta. Lähde on henkilö ja hänen kirjoituksensa (ei siis ensisijaisesti kirja tai lehti). Lähteestä kirjataan lähdeluetteloon: - kuka, milloin, mitä, missä. 12
Lähdeluettelon sisältö Lähdeluettelo on lista, johon on kerätty tiedot kaikista kirjoittajista (teoksista, artikkeleista, julkaisuista), joita on käytetty lähteinä tutkielmassa. Kirjoittajien nimet esitetään sukunimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Jos samalla tekijällä on useampia teoksia, merkitään ne aikajärjestyksessä, vanhin ensin. Myös suulliset ja sähköiset lähteet ilmoitetaan. HUOM! Kirjoittaja on ensisijainen viittauksen kohde! 13
Lähdeluetteloon merkitään 1. Tekijän täydellinen nimi (kaikkien, jos on useita), samoin toimittaja(t) (toim.) (ed., eds.). 2. Julkaisun ilmestymisvuosi. 3. Julkaisun (artikkelin tai kirjan) nimi ja tarkentava nimi. 4. Aikakausjulkaisun ja vuosikerran (volyymin) numero, toimitetun teoksen nimi, sarjan nimi ja julkaisun numero, sivut, joilla artikkeli on. 5. Sanomalehden nimi ja ilmestymispäivä (myös osasto ja sivu). 6. Kustantajan (julkaisijan) kotipaikka ja kustantaja. 7. Jos kyseessä on henkilökohtainen tiedonanto, merkitse, keneltä saatu ja minä päivänä. 14
Lähteet (1) Lappalainen, Juha 1994. Alioikeusuudistus 1987 1993. Alioikeuksien yhtenäistäminen ja uusi oikeudenkäyntimenettely riita-asioissa. 3. painos. Lakimiesliiton Kustannus, Helsinki. Teos, useampi tekijä: Lohi, Tapani & Välimäki, Pertti 1999. Pesänselvityksen ongelmakohtia. Kauppakaari Oyj, Helsinki. 15
Lähteet (2) Ei tekijää: Mainonnan säännöt ja ohjeet 2005. Mainostajien liitto, Helsinki. Poliisin tietoon tullut rikollisuus 2005. Murrot vähentyneet selvästi. Tilastokeskuksen tilastot. http://www.stat.fi/til/polrik/index.html, 13.1.2006. 16
Lähteet (3) Toimitettu teos: Niskakangas, Heikki (toim.) 2004. Verouudistus 2005. WSOY, Helsinki. Artikkeli kokoomateoksessa: Tikka, Kari S. 2004. Uusi osinkoverotus. Teoksessa Verouudistus 2005, toim. Heikki Niskakangas. WSOY, Helsinki. 40 62. 17
Lähteet (4) Samana vuonna useampi teos tai artikkeli: Helminen, Marjaana 2004a. Rajat ylittävät osingot uudessa verojärjestelmässä. Teoksessa Verouudistus 2005, toim. Heikki Niskakangas. WSOY, Helsinki. 22 36. Helminen, Marjaana 2004b. Väliyhteisölaki aiheuttaa edelleen päänvaivaa. Verotus 1/2004. 3 6. 18
Lähteet (5) Aikakauslehtiartikkeli: Hermansson, Kari 1998. Lääkemainonta lupaa toivoa ja helpotusta. Markkinointi & Mainonta 2. 30 31. Sanomalehtiartikkeli: Sinerkari, Kaarina 2008. Tuore liha ja leipä ovat kestosuosikkeja. Helsingin Sanomat 1.10.2008, s. 2 D-osa. 19
Lähteet (6) Haastattelu: Biniak, Bryan 2004. Chief Executive Officer, Agmobile. Los Angeles. 18.6.2004. Konferenssiesitelmä: Sotamaa, Yrjö 2005. Tuottajamalli. Esitelmä Virtuaaliyliopistopäivillä 23.3.2005. Dipoli, Espoo. 20
Sähköiset lähteet: Lähteet (7) Tekstin yhteydessä: Tekstiviitteeseen merkitään kirjoittajan nimi ja teoksen julkaisu- tai päivitysvuosi, esim. Kaalinkoski 2002. Jos tekijää ei löydy, merkitään sivun otsikko. Huom! Ei URL-osoitetta tekstiviitteeseen vaan lähdeluetteloon! Lähdeluettelossa: Mitä kokous on. Kielijelpin www-sivusto. < http://www.kielijelppi.fi/ >. 15.5.2007. Lisätietoja Kielijelpistä: http://www.kielijelppi.fi/kirjoitusviestinta/?c=6-lahteiden-kaytto-ja-lahdeluettelo sähköiset lähteet: http://www.kielijelppi.fi/tyokalupakin-termit/viittaustekniikka 21