12 Kristallin Akatemia 2016 Rakkaudentähti Ry
Unien kulkijan Blogi Tällä kertaa tahdon jakaa Sinulle vanhoja tekstejäni, jotka löysin yhdestä arkistosta. Olin ajatellut kirjoittaa syvällle menemisestä, mutta sitten lukiessani näitä huomasin, miten tärkeää asiaa ne sisältävät ja jotenkin näissä on tätä Joulun sanomaa omalla laillaan. Maailman kaksinaisuuden loppumista ja hyvin tärkeitä ajatuksia sillä tiellä, kun etsimme itseämme. Itselleni oli todella tärkeää muistutusta lukea näitä aikaisempia tekstejä uudelleen. Muutama lause sinne tänne kyllä syntyi täydentämään jo olemassa olevaa pohdintaa, ole hyvä! Itse löysin kerran voimakkaan suojauksen ja tahdon sen nyt jakaa teidänkin kanssanne. Se on AJATUKSEN ja SYDÄMEN VIRITTÄMISEN SUOJA. Eli muistamalla oman korkeamman päämääränsä ja sen Jumalallisen totuuden, miksi tänne on tullut, voi saada jo aika paljon aikaan ja helpottaa omaa oloaan. Olen huomannut, että matalat värähtelyt tulevat helposti minuun likelle ja sitten väsyn. Ne ovat suorastaan hyökkääviä energioita jotka vyöryvät mustan pilven lailla ylitse. Mietin pitkään, mitä tälle voi tehdä, kunnes oivalsin tai pikemminkin muistin. Noiden mustien aaltojen alla ovat myös ne yksilöt, jotka sydämessään kysyvät: onko Jumalaa olemassa. He ovat yksilöitä, jotka eivät ole vielä kuuleetkaan suojauksista, eivät energioista eivät mitään. Me, uuden ajan kynnyksellä tietoiset ihmiset teemme todella tärkeää tehtävää ollen valon antenneja niille ihmisille jotka etsivät elämäänsä uutta valoa. Siksi me olemme päättäneet laskeutua tänne mustien energiavyöryjen syleilyyn ja kun vain muistamme, että olemme valon antenneja, emme niinkään osa tätä pimeyttä, se helpottaa. Pimeys väistyy ja oma valosi ja totuutesi pääsee suojaamaan sinua. Kristus sinussa syttyy, kun muistat, että olet laskeutunut tänne alas saakka ottaen kaikki tämän elämän raskaat taakat kantaaksesi myös siksi, että olet lupautunut Jumalalle antenniksi. Sinä olet antenni niille, jotka eivät osaisi itse nousta pimeydestä ylös, eivät tämän kaiken hurjan energiamyllerryksen ja kovien egojen tallausvoiman alta saisi hiljaista ääntään kuuluville. Jos olisimme aaltojen ulkopuolella kuulisimme vain egon huudon, kuulisimme vain mustien aaltojen pauhun, kuten meri, joka raivoaa. Mutta koska olemme laskeutuneet meren pinnan alapuolelle, voimme NÄHDÄ ne, jotka tarvitsevat apua. Olemme yhteisessä tehtävässä täällä. Kun tämän muistat, se helpottaa. Et ole enää niin kovin osa tätä kaikkea, vaan enemmänkin työssä. Se on meidän jokaisen yksi yhteinen tehtävä, maailmanlaajuisesti. Olla valo. Se tarkoittaa, että pidämme jotain merkkiä energioista näkyvillä itsessämme. Emme piilota ihan kaikkea vain kuppikuntiin taikka ovien taa, vaan kannamme symboleja energiasta, enkeleistä ja tietoisuudesta mukanamme jotta se, joka apua tarvitsee voi kysyä. Se tarkoittaa sitä, että uskallamme pikkuisen kertoa ympärillemme mitä
teemme. Uskallamme sanoa vaikka sanan meditaatio, enkeli, energia taikka reiki ääneen niin, että etsivät voivat siihen tarttua ja kysyä meiltä enemmän. Ei tarvitse ristiinnaulita itseään ihan kauhean syvästi, ei jokaisen. Riittää, että omassa elinpiirissään esimerkiksi toimii tällaisena hienovaraisena valona, joka loista niille, jotka sitä etsivät. Maailman Sydän on heräämässä eloon ja tämä planeetta kulkee matkallaan kohti seuraavaa aikakautta! Astraalimatkaajan tähtikartta Ihmisen sydänkeskus voidaan nähdä 12 lehtisenä kukkana. monesti sitä kuvataan myös lotukseksi. Jokaisella terälehdellä on oma värinsä ja oma erityinen tarkoituksensa.sydämen terälehdet kypsyvät ihmisellä sitä mukaa, kun hän käy kipuja läpi ja oppii elämässään uutta. Syvimmät terälehdet ovat täysin avoimia ja "kypsiä" vain henkilöllä, joka on saavuttanut vihkimyspolullaan jo hyvin pitkälle kehittyneen aseman. Tällaista vihittyä sanotaan 4 tai 5 asteen vihityksi. Enemmän vihkimyksistä löydät tietoa mm. Alice Bailleyn kirjallisuudesta tai Ager Lorentsenin koulutuksista. Jokainen sydämen terälehdelle asennettu kipu ja kokemus syventää sitä osaa sydänkeskusta. Eri sydämen terälehdet vastaavat myös ihmiskunnan kollektiivista sydäntä, jolloin tavallaan jokaiselta sydämen terälehdeltä oleme yhteydessä myös ihmiskunnan kollektiviiseen sydämeen. Sydän on täydellisimmillään portti Jumalan äärettömään maailmaan ja kun sen sisimmät terälehdet alkavat avautua, sydän muuttuu itsessään parantavaa valoa säteilteväksi. Voit antautua ottamaan vastaan nk. kollektiivisia kipuja omien kokemustesi kautta. Samalla, kun autat koko ihmiskuntaa paranemaan, saat omille kokemuksillesi syvempää merkitystä. Kärsimys omassa sydämessä lievittyy hiljalleen ja muuttuu ikäänkuin sävyiksi, kun saat auttaa muita omien kokemustesi ja kipujen kautta. Yleensä henkisen tien kulkijoilla onkin sydämessään jo osa kivuista kn. kollektiivista taakka. Mitä syvempi ihmisen kristustietoisuus on, sen enemmän kollektiivistakin kipua löytyy. Ihminen kykenee kestämään kollektiivisen kivun taakkaa vain siitä syystä, että siinä on AINA samalla myös suuri ihmiskuntaa eheyttävä ja parantava aspekti mukana. Ja tämä palvelustyö on itsessään kuin kipulääkettä kärsimyksiin. Ihmiskunnan sydänkeskus jakautuu niin ikään kahteentoista terälehteen, joissa kussakin on oma polkunsa. Ihmisinä ja ihmiskunnan osina voimme olla mukana syventämässä ihmiskunnan sydänkeskusta. Meillä jokaisella on oma paikkamme siellä riippuen siitä, miten syvän polun olemme valinneet. Voimme tietoisesti liittyä ryhmiin jotka palvelevat tätä tehtävää. Ennen tänne tulemista olemme valinneet, mille syvyydelle ihmiskunnan sydämessä tulemme laskeutumaan. Ollessamme vihkimyspolkumme huipulla 3-5 vihkimyksissä palvelemme maata ja ihmiskuntaa tämän syvyyden mukaisesti. Tuomme niitä Jumalallisia ominaisuuksia ihmiskuntaan, joita oma terälehtemme edellyttää. Vastaamme myös tämän
terälehden moraalin ja rakkauden kehittymisestä ja luomme yhdessä kollektiivisen tietoisuuden muiden tätä terälehteä palvelevien ihmisten kanssa. Jokaisesta terälehdestä vastaa oma mestari, jonka tulemme tietämään ja tuntemaan edetessämme polullamme. Voimme myös yksin kotona tehdä liiton Jumalan kanssa ja aina katastrofien sattuessa hyväksyä sen kivun, joka siitä seuraa ja antaa sen kypsyttää omaa kollektiivista osaamme ihmiskunnan sydänkeskuksessa. Voimme esimerkiksi antautua kokemaan kipua pyörremyrskyistä ja rukoilla muiden samoin kokevien puolesta. Kun työstämme itseämme, työstämme koko kollektiivista sydäntä. Kun kohtaamme kollektiivisia katastrofeja ja koemme kipua ihmiskunnassa tapahtuvista asioista, meidän tulisi suhtautua kipuun sitä kunnioittavasti. Kipu kypsyttää sitä osaa ihmiskunnan sydänkeskusta erityisesti ja silloin voimme syleillä kipua kuin omaamme ja tiedostaa rakkaudella, että se vie ihmiskuntaa hiljalleen kohti omaa valaistumistaan. Tämä kipu on sekä tuskallista, että ekstaattisen tuntuista. Kaikki kipu on myös ehdottoman kaunista. Et voi hoitaa sydäntäsi niin, että siitä tulisi täysin kivuton, mutta voit muuntaa kivun tuntemista syventämällä sydämesi värähtelyä ja harjoittamalla sen parantavia ominaisuuksia. Mitä syleilevämpi sydämesi on, sen vähemmän kipu tuntuu tuskana. Lopulta siitä tuleekin onnen huuman kaltaista kyynelehtimistä, yhdistymistä hyvin syvällä tasolla kaikkeen. Vastapainona kipujen syleilemiselle on hyvä muistaa, että meillä jokaisella on omat erityisalueemme, jotka saavat meidät tuntemaan, että olemme elossa. Liiallinen itsensä rajaaminen voi estää tätä tuntemusta ja ahtaat tilanteet työssä tai ihimissuhteissa jopa viedä kauaksi siitä todellisesta itsestä, joka olemme. Meidät on tehty elämään ilolla. Ilo on merkki siitä, että korkein viisaus on läsnä. Ilo on merkki siitä, että kuljemme sielun polkua. Vastaavasti ahtaus, ahdistus, merkityksettömyys kielivät, että astumme pahasti oman sielunsuunnitelmamme päälle. Kun syleilemme ihmiskunnan kipua, meidän ei ole tarkoitus tuntea ahtautta ja ahdistusta.. Jokaisessa ahtaassa tilanteessa on muutoksen paikka. Tilanteesta ei välttämättä tarvitse mennä pois, vaan ennemminkin juuri tilannetta muuttamalla voimme synnyttää oman sielumme värähtelyn sinne. Olemme sopineet, että synnymme ahtaaseen maailmaan ja valaisemme omalla sielullamme tilanteita Jokainen ahdas tai iloton tilanne on mahdollisuus! Se on mahdollisuus oivaltaa jotain uutta. Se on mahdollisuus löytää avain, jolla saa ilon juuri sinne, missä olet juuri nyt! olipa iloton tilanne pieni arjen askare taikka sitten suurempi kokonaisuus, se oikein pyytää sinua huomaamaan, miten voit tehdä siitä jumalallisen. Se on todellista valon tuomista aina arjen tasolle saakka.
Kristallivalon Kantajat Myös ihmiskunta kokee vihkimyksiä kehityksessään. Tämä kehittyminen näkyy mm. uskonnoissa ja vallalla olevissa uskomuksissa mutta myös ns. heränneiden ihmisten määrässä. Ihmiskunnan saavuttaessa kolmannen vihkimyksen tulee kehityksemme nopeutumaan huomattavasti. Ihmiskunnan sydänkeskus tulee tällöin itse itseään parantavaksi ja myötätuntoa vastaanottavaksi. Tällöin iso osa ihmisistä on tullut jo tietoiseksi omasta sielustaan ei vain kirkollisella tavalla, vaan hyvin henkilökohtaisella tavalla. Kristus voi syntyä tällöin ihmiskunnassa ja planeetastamme tulee ns. pyhä planeetta. Tässä vihkimyksessä tullaan paljastaaman ihmiskunnan syvä tarkoitus kaikille sen jäsenille, jokaiselle oman tasonsa mukaisesti. Tätä tarkoitusta ihmiskunta kantaa omassa sydänkeskuksessaan ja tästä salaisuudesta puhuu mm. A.A.Bailey omissa kirjoituksissaan. Ihmiskunnassa on 7 eri tason koulua. Ne käydään järjestyksessä ja 6 alinta kuuluu ihmiskunnan palvelemiseen. Ensimmäinen polku on hyvin pinnallista ihmisyyttä ja sen tarkoituksena on vain antaa olennolle jonkinlainen käsitys ihmisenä olosta. Varsinaiset kivut eivät vielä ulotu näihin inkarnaatoihin, vaan olento voi viettää ensimmäisen polkunsa hyvinkin naivina ja viattomana. Viimeisessä palvellaan korkeampia ulottuvuuksia ja olentoa, joka käsittää kaikki olevaiset olennot. Ihmiskunta on yksi pieni solu tässä olevaisessa ja tahto palvella tätä olevaista on suurin ja korkein motivaatio mitä voi olla. Hänelle ei ole muuta nimeä, kuin fyysinen olevainen. Hän synnyttää itsensä jokaisen pienen solun ja atomin keskelle. Itseasiassa hänestä kaikki elämä on lähtöisin ja näin ollen hän on nukkuvana olotilana kaikkialla meissä kaiken aikaa. Mutta vain syvimmässä polussa hän voi hiljalleen paljastaa ykseytensä meille, sitä ennen ihmisen ego on aivan liian hauras ymmärtämään tätä Jumalallista suuruutta. Itseasiassa Ego estää tämän jumalallisen totuuden paljastumista liian aikaisin nostamalla ylpeyttä pintaan ihmisessä heti, kun tietoa ykseydestä on saavutettu ihmisen kehitystasolle maksimaalinen määrä. Tällöin polkuna on aina käydä läpi ylpeyttä ja muuntaa sitä oppiläksyjen kautta kunnes jälleen ykseyttä voidaan paljastaa isompi määrä.
Kultainen liekki Pyhitetty Sydän Hyvä ja paha ovat vain tämän kaksinaisuuden maailman harhaa. Jumalallisilla tasoilla hyvä ja paha ovat yksi. Jumaluus itsessään on neutraalia ja kaikki pahakin johtaa lopulta hyvään, oppimisen kautta. Miten sitten voi vastustaa pahaa? Miten voi erottaa, mitkä ovet kannattaa avata ja mistä ei kannata kulkea? Miten energiasta voi erottaa palveleeko se hyvää vaiko pahaa? Itse miellän hyvän elämää säilyttävänä ja luovana energiana. Sinällään en niinkään positiivisena tai etuliitteeltään parempana asiana. Pahan miellän luopumisen energiana. Elämää hajottavana energiana. On ymmärrettävä, että myös elämän hajottavaa energiaa tarvitaan. Lähes kaikki kasvaminen tapahtuu luopumisen ja kipujen kautta. Paha voidaan nähdä myös vapauttavana energiana ja näinollen eräänlaisena uutta elämää ja uusia muotoja luovana energiana. Miten siis voin arvottaa hyvän ja pahan miksikään? Jumala ei arvota niitä. Enkelit ja henkimaailma eivät arvota niitä, mutta silti kaikella on paikkansa ja järjestyksensä. Teillä on sisimmässänne avain. Keskittykää kuuntelemaan sitä ja sen sanomaa. Näette ehkä vanhan kullan värisen avaimen, joka tuntuu ehkä voimakkaimmin hieman vasemmalla sydänkeskuksen ja solar pleksuksen välissä. Kyllä, osa sydämen ja solar pleksuksen terälehdistä koskettaa toisiaan ja tässä kohtaa on ensimmäisen avaimemme paikka. Avain on portti Jumalan maailmaan, kuulemaan sydämen ääntä. Sydämessä asuu elämää tuottava energia ja sen kautta
kulkiessamme voimme olla aina varmoja, että palvelemme tämän planeetan etua, elämään johtavaa puolta. Pahan ja kivun on oltava vastapainona, mutta koska se on niin paljon helpompaa ja vaivattomampaa valita, on sille värähtelylle jo sankoin joukoin edustajia. Sen sijaan ne, jotka ovat tunteneet rakkauden, myötätunnon, lempeyden ja inhimillisyyden arvon eivät voi enää nostaa kättään pahan tekoihin. He tahtovat valita vaatimattomamman tien, jossa ehkä kuljetaan pienemmillä askelilla eteenpäin, puhutaan aina häviäjän puolesta ja puolustetaan heikompia. Mutta lopulta tuo tie voittaa ja sulattaa kivisen sydämen. Sillä kivisestä sydämestä ei kärsi kukaan muu niin paljon, kuin kivisydän itse eikä kivistä sydäntä voi vihata kukaan niin paljon, kuin kivisydän itse. Jopa kivisydän toivoo, että muut valitsisivat valon ja rakkauden, jotta sekin itse voisi jonain päivänä tulla eläväksi. Sinähän tiedät, miten asfaltti peittää maan ja miten kuollutta on betoniviidakko. Rakkaus, valo ja hyvä on se voima, joka saa pienen kukan puskemaan väkisin betonin välistä ja voittamaan tiensä elämään. Sitä energiaa tahdomme palvella ja etsiä. Se energia tulee sydämestä. Ensimmäinen vastaus on oma valinta. Tunnistat hyvän ja pahan siitä, mitä se luo ympärilleen. Voit aina kysyä valinnoiltasi, energioilta, teoilta, tunteilta ja ajatuksilta, luovatko ne elämää ympärilleen vai estävätkö ne elämää ilmentymästä? Kun valitsemme aina ne ajatukset, teot, energiat ja tunteet, jotka luovat elämää ympärillemme, palvelemme valoa. Emme siksi, että pimeys olisi arvottomampaa vaan siksi, että sydämessämme olemme tunteneet, miten hyvältä tuntuu, kun joku on inhimillinen. Olemme nähneet pieniä ihmeitä maailmassa ja meissä asuu rakkaus. Tunnistamme pimeyden arvokkuuden ja tarpeellisuuden. Tiedämme miksi sen on ollut paikka ja aika tällä planeetalla, mutta tiedämme myös, että jos emme ylläpidä rakkautta, syöksyy maailmamme hurjaan toivottomuuteen ja juuri rakkaus meissä sanoo, että emme voi lakata usomasta elämään. Siksi valitsemme elämän. Pimeys sinällään on puhdas evoluution voima, Jumalallinen voima siis. Ei ole olemassa mitään, mikä ei olisi lähtöisin Jumalasta. Ei ole olemassa Jumalan ulkopuolella vaikuttavia voimia tai voimia, jotka toimisivat Universaalia Tahtoa vastaan. Mutta on olemassa voimia, jotka ovat rakkaudettomia, myötätunnottomia voimia, jotka kulkevat polkuaan sokeasti Universaalin Tahdon mukaisesti. Kutsumme näitä voimia pimeydeksi. Niillä on kyllä oma Pyhä paikkansa tässä kaikkeudessa, mutta ne toimivat hajottavina voimina, eivät elämää säilyttäen. On olemassa voimia, jotka ilmentävät niin puhdasta universaalia tahtoa, että se satuttaa toisia ympärillä eläviä. Ja nekin voimat kuuluvat suunnitelmaan. Se, joka on näiden voimien vaikutuksen alaisena saa itselleen aikanaan lahjan. Hän saa paljon Kristusviisautta aikanaan, kun voimista syntyneet vauriot on korjattu. Silti en nyt rohkaise ketään lähtemään näiden voimien käyttämisen polulle. Pimeys asettaa meille kysymyksen. Jos pimeys luo Kristusviisautta, miksi emme suostu ilmentämään sitä? Jos kerran tiedämme, että se on Jumalallinen voima,
miten voimme kieltäytyä siitä? Sehän on joka tapauksessa myös meissä? Tiedämmehän myös, että kieltäytyminen luo pimeyttä ja erillisyyttä ja mitä vastaan taistelemme, sitä vedämme yhä enemmän puoleemme? Missä on vastaus? Vastaus on evoluutio. Pimeys muuttuu viisaudeksi, kun sitä ilmentää ja kun näkee, mitä seurauksia teoilla oli, tapahtuu evoluutio. Ja kun evoluutio on tapahtunut, ei Pimeys ole enää Pimeys vaan rakkaus viisaus sekä Kristusvärähtely, syvä myötätunto. Kun evoluutio tapahtuu, emme valitse enää pelkästään hyvän taikka pahan väliltä, elämme myötätunnon voimia käyttäen. Meitä voi satuttaa vain se, mikä löytyy meissä itsessämme. Meissä on pimeyttä emmekä pääse siitä pakoon taistelemalla. Mutta evoluution kautta pimeys meissä muuttuu rakkaus-viisaudeksi. Ja kun evoluution on tapahtunut, ei sisällämme enää olekaan puhdasta myötätunnotonta pimeyttä, vaan Kristus tietoisuus ja silloin pimeys ei saa meissä enää mitää tarttumisen sijaa! Voimme vastata pimeydelle, että meissä on tapahtunut muutos. Olemme ottaneet todesta opiskemme, emmekä enää kulje polkua, johon kuuluu kauhujen läpi elämistä. Myönnämme pimeydelle, että sillä toki on oma Jumalallinen paikkansa, mutta meidän paikkamme tässä maailmassa on nyt eri. Emme taistele sitä vastaan, vaan myönnämme pimeyden löytyvän myös itsestämme. Mutta evoluution alaisena se on muuttunut Kristustietoisuudeksi. Nyt emme enää luo erillisyyttä vaan harmoniaa ja rauhaa. Pyrimme yhdistämään vastakohtia erottelun sijaan. Kun ihminen inkarnoituu tänne ensimmäisiä kertoja, on hänen kehojärjestelmänsä ja alimmat energiakehot hyvin kehittymättömiä. Sielu ohjaa häntä tekemään asioita omien ominaisuuksiensa mukaan. Kehittymättömässä kehossa, nuorena sieluna ja vielä sydän suhteellisen kiinni ihminen tekee luonnollisesti inhimillisen kaltaista työtä sielunsa ohjauksessa. Tästä seuraa kipua ihmiselle, ego kehittyy. Mitä suuremmasti kohtaamme kipua, sitä suurempi ja vahvempi ego meille kehittyy. Sitä kovempia meistä tulee ja sitä vähemmän tunnustamme enää Jumalan olemassaoloa. Johdatuksessa olemisen korvaa kaikkivoipaisuus ja syvä erillisyys. Mitä enemmän joudumme syvälle kipuun erehtyessämme, sitä voimallisemmin tuomitsemme omat sielun värähtelyt. Tuomisemme ne, koska koemme, että ne johdattivat meidät kipuun. Annamme niille joskus jopa nimen, paholainen. Me luomme sanoillamme ja uskomuksillamme vaikka emme olisikaan sielutietoisia. Niinpä aikojen kuluessa olemme luoneet todellisen paholaisen omasta sieluvärähtelystämme! (kollektiivisesta tietoisuudesta) Langennut enkeli tarkoittikin meitä itseämme, tuhansia vuosia sitten. Nyt meille paljastetaan, että sielun tasolla ei ole olemassa sellaista olentoa, kuin paholainen. On olemassa puhdas valo, mutta osa siitä valosta on lukkiutunut maan evoluution palvelukseen. Tietämättömänä nuori sielu valossaan tekee typeriä valintoja. Se on innokas ja arvaamaton ja siksi se satuttaa toisia, ymmärtämättömyyttään. Sen tarkoitusperät kariutuvat ja se saa aikaan syvää draamaa, joka koskettaa toisiakin sieluja. Nuori sielu saa osakseen rankkoja syytöksiä, erityisesti itseltään. Sielu alkaa nähdä itsensä pahana ja se saa paljon syyllisyyttä harteilleen. Nuosi sielu kantaa syylisyydessään kaikkien saamiensa syytösten voimaa, sillä äärettömän monet sielut ovat maailmassa pettyneet oman
sielunsa valoon oman kehittymättömyytensä tähden. Ja äärettömät sielut ovat hyljänneet valonsa ja lukinneet sen paholaisen ja pahuuden taajuudelle luoden uskomuksillaan tälle olennolle erittäin vahvan pimeän kehon. Sielun luomisen voima on ääretön. Koska sielu uskoo olevansa musta, se näyttää ulospäin mustalta! Älä pelästy! Se vain näyttää suurelta, todellisuudessa se on valoa joka tahtoo muistaa oman Jumalallisuutensa. Näin unen, jossa olin polvillani miespuoleisen henkilön edessä. Tämä mies symboloi minulle pahuuden voimaa ja kadoksiin joutumista. Olin polvillani hänen edessään ja rukoilin sydämestäni, että saisin häneltä anteeksi. Hän ei suostunut katsomaan minuun vaan tuijotti kaukas kaukaisuuteen vain. Sanoin hänelle, että olin heti ymmärtänyt sanojeni väärän todistuksen, kun olin hänet tuominnut, että olin todella pahoillani. Hän oli se osa omaa sielua ja olemustani, jonka olin peloissani lukinnut oman tietoisuuteni ulkopuolelle. Hän oli muuttunut niin paljon, etten edes tunnistanut sitä itsekseni enää. Mies ei sanonut mitään, vaan katsoi kauas pois. Sanoin hänelle lähteväni ja kun olin ovella menossa huoneistosta ulos, hän seisoi äkkiä takanani. Hän sanoi hyvin yksikantaan, saat anteeksi. Silloin en ymmättänyt, mitä kohtasin. Oma valoni oli pimeyden olennon hahmossa. Olin kironnut valoni pimeydeksi, koska tehtävässä epäonnistuminen oli minua haavoittanut. Myöhemmin aloin aavistella, että mies kuvastaa sieluni valoa. Päätin hyväksyä sen, vaikka se tuntui pahalta. Muutamaa päivää myöhemmin sain tämän oivalluksen. Syvin itsemme seisoo kaiken aikaa edessämme. Ei meidän välillämme ole mitään verhoa, mitä Jumala tai henkimaailma pitäisi yllä. Ainoa verho, mikä välillämme on, on se verho, jonka olemme itse itsellemme luoneet. Todellinen syvin itsemme seisoo kaiken aikaa täysin näkyvillä edessämme. Se, mitä pelkäämme eniten, mitä inhoamme eniten, mitä emme tahtoisi tunnistaa itseksemme... Se on syvin itsemme kuitenkin ja kauneus ja valo paljastuu, kun suostumme hyväksymään oman pimeyden osaksi itseämme. Se on vaikeaa sillä pelkäämme, että omat varjot ottavat meissä vallan. Mutta henkimaailmasta sanotaan, että meidän ei sallita kohdata omaa varjominää ennenkuin olemme tarpeeksi vahvoja käsittelemään sen voimaa. Meidän ei sallita nostaa ensimmäistäkään mustaa piirrettä itsestämme ulos ennenkuin olemme valmiis käsittelemään ja avaamaan sinne kätkeytyvän viisauden, Meidän ei ole tarkoitus joutua enää omien demoniemme valtaan, vaan olemme polulla matkalla sielujen kotiin. Tarvitsemme paljon valoa nähdäksemme näiden kipeiden tapahtumien taakse. Kun voimme jälleen nähdä sielun kodin ja Pyhän alkuperämme kipujemme takana. Kun voimme nähdä aikaan, jolloin emme vielä olleet olemassa, voimme nähdä oman suuruutemme ja silloin Rakkaus ja Valo ennen inkarnaatioitamme ja Rakkaus ja Valo meissä sulattaa tuon kipukohdan ja jonain päivänä voimme tehdä oman valomme kanssa rauhan ja pyytää itseltä sydämestämme anteeksi! Tänä päivänä meille on luvattu paljon valoa, että voimme katsoa tapahtumien taakse ja saada käsityksen siitä, mitä olimme ennen inkarnaatioitamme. On tärkeää löytää syvä itse ja ymmärtää, mitä olimme ennenkuin tulimme tänne ensimmäisen kerran. Sen jälkeen kasvumme ja kehityksemme nopeutuu. Tulemme kyvykkäiksi muuntamaan entisten elämien kivut. Kaksinaisuuden harha loppuu.
Elämän valon kanava Silloin, kun olin enemmän alussa mietiskelyissäni henkisistä asioista ajattelin, että kun kasvan henkisemmäksi ja etenen kohti valaistumista, niin sitten on vain valoa ja hyvää. Minulle henkinen kasvu oli hyväksi tulemista, näin valona olemisen käsitin. Nyt vain matkatessani eteenpäin ja löytäessäni enemmän ja enemmän ymmärrystä, että Jumala on todella viisas luodessaan elämän sellaiseksi kaikkine tasoineen, en voikaan enää tuomita pimeyttä pimeydeksi. Ennen minut piti valossa ja hyvässä juurikin pimeyden pelko ja pimeyden tuomitseminen. Nyt en enää tuomiste ja mietiskelen, että tämä hyvä ja paha aspekti jotenkin pitäisi luovuttaa kokonaisuudessan pois ja sulautua ykseyteen. Alussa ajattelin, että valo on hyviä tekoja ja hyvyyttä, mutta nyt ajattelen, että se tarkoittaa tietoisuutta. Sinällään tietoisuutta ja tietoiseksi viisaaksi tulemista missä tahansa asiassa. Valo on neutraali asia. Pimeys taas on tiedostamattomuutta, uinuvaa valoa. Sekin on neurtaalia. Tietoisuus elää Universaalissa totuudessa ja Rakkaudessä, tiedostamaton harhamaailmassa ja pelossa. Hyvä on tietoisen toiminnan tuote ja paha tiedostamatoman toiminnan tuote. Hyvä ja paha ovat kaksinaisuuden maailman etumerkit ja ne on nimetty kokijansa näkökulmasta. Ne ovat siis hyvin subjektiivista. Pimeys sinällään ei ole hyvää tai pahaa. Valo sinällään ei olekaan hyvää tai pahaa. Koska pimeydessä teemme tekoja, jotka johtavat tietoisuuden kehittymiseen, ei se ole itsessään paha asia. Vain itse elämässä ilmentyvä kipu voidaan määritellä pahaksi. Koska todella valo rakastaa kaikkea pyyteettömästi, hyväksyy valo viisaudessaan elämän sellaisenaan. Olemme aikakaudella, missä viisautemme on kasvava huomaamaan, ettei valo ole hyvän synönyymi, vaan rakkauden ja tietoisuuden. Ei liioin pimeys ole pahan synonyymi vaan tiedostamattomuuden ja pelon. Annamme tämän tietoisuuden tulla itseemme ja oivallamme, että meidän on tehtävä valintamme uusin kriteetein. Vanhat kriteerit hyvässä ja pahassa eivät päde enää. Miten tiedämme valita oikein? Ollessamme aineessa voimme ottaa käyttöömme intuiviisen tasomme, joka oli aina läsnä, mutta emme sitä oivaltaneet pitkään aikaan. Tämä taso on Kristuksen viisaus, rakkaus ja myötätunto. Kristus itsessämme, Kristus Itse avautukoon meissä. Kristus on valon ja pimeyden Pyhän alkemian oppikoulun tärkein tuotos. Tuomitsemattomuus oman inhimillisyyden kautta. Se heittäköön ensimmäisen kiven, joka on itse syytön. Kristus sydämessä emme tee hyviä tai pahoja tekoja,
teemme sydämen totuuden tekoja. Kristus Itse sydämessä teemme myötätuntoisen pyyteettömän rakkauden tekoja. Kun sydän avautuu, tunnemme Kristus Itsen asuvan siellä. Sitä ei tarvitse pyytää olemaan läsnä. Sitä ei tarvitse vaalia, vain käyttää, niin se vahvistuu. Kristusenergia on Jeesuksen sanoin Tie, Totuus ja Elämä. Kultaiset portaat ylösnousemukseen. Tämä voi kuulostaa kovin uskonnolliselta, mutta en tarkoita tässä oivalluksessa vain Raamatun Kristusta vaan energiaa ja värähtelyä, joka toimii liimana, eheyttäjänä ja rauhan tuojana maailmojen välillä. Meissä oleva kaksinaisuus saa sulaa ja tästä symbioosista syntyy tuotoksena Kristus Itse joka ohjaa meidät ylösnousemuksen ja valaistumisen lähteelle. Kehostamme muodostuu Kristuksen temppeli, Rakkauden Graali joka tahtoo alati vuotavana palvella koko maailmaa.
Tämänkin postin teki omalta osaltaan mahdolliseksi: