Hevostallikartoitus ja valvontaisku Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen alueella Mari Saartoala, Varpu Kuvaja ja Heli Jutila Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen monisteita 17 2008 Hämeenlinnan kaupunki
Saartoala Mari, Kuvaja Varpu ja Jutila Heli 2008: Hevostallikartoitus ja valvontaisku Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen alueella. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen monisteita 17. Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi. 10 s. + 3 liitettä. ISBN 978-952-9509-65-2 ISSN 1795-9004 1
Sisällysluettelo TIIVISTELMÄ 3 1. JOHDANTO 4 3. TALLITIETOJEN KERÄÄMINEN 4 4. TARKASTUKSET TALLEILLA 5 5. HEVOSTALLIOHJE 8 6. JOHTOPÄÄTÖKSET 8 7. JATKOTOIMENPITEET 9 8. KIRJALLISUUS 10 Liitteet 1. Tallien sijainti 2. Tarkastusmuistio 3. Hevostalliohje 2
TIIVISTELMÄ Hevostalliprojektin tavoitteena oli selvittää, miten ympäristöasiat on hoidettu seudun hevostalleilla. Talleille myös tehtiin ohje, jossa opastetaan tallin rakentamiseen ja ylläpitoon liittyviä ympäristöasioita. Tallirekisteriin koottiin tietoja 57 seudun tallista (Hattula 14, Hauho 11, Hämeenlinna 12, Kalvola 3 ja Renko 15 tallia). Kaikille rekisteriin kirjatuille talleille lähetettiin kirje, jossa kerrottiin kartoituksesta. Tarkastuskohteita oli Rengossa 2, Hattulassa 5, Hämeenlinnassa 2 ja Hauholla 1 kappale, yhteensä 11 kappaletta. Suurin osa tarkastuskohteista oli ammattitalleja (9 kpl), joissa hevosmäärät vaihtelivat 6 75 välillä, tallipaikkojen vaihdellessa 10 34. Ammattitalleilla laitumien koko vaihteli 0,5 27 hehtaariin keskiarvon ollessa 5,2 ha. Neljä tarkastettua tallia sijoittui pohjavesialueelle (2 kpl I luokan ja 2 kpl II luokan pohjavesialueelle), kuusi pintaveden tuntumaan (kolme järvien rantaan ja kolme puron varteen) ja neljä valtakunnallisesti arvokkaalle maisema-alueelle. Viideltä tallilta, joista kaksi oli pohjavesialueella ja yksi pohjavesialueen rajalla, puuttui lantala, tai se oli muuten määräysten vastainen. Suurimmalla osalla talleja, joissa ei ollut lantalaa, oli käytössä siirtolava ja lannanluovutussopimus, mutta nitraattiasetuksen edellyttämää valvontailmoitusta ei ollut tehnyt mikään talli. Kahdella tarkastetulla tallilla ei ollut sen paremmin lantalaa kuin siirtolavaakaan käytössä. Talleille, joissa ei ollut lantalaa, lähetettiin kirje asian saattamiseksi määräysten mukaiseksi. Tarhoista lantaa kerättiin yleensä viikoittain. Hevostallien valvontaisku toi esille tallien suurehkon määrän seudulla. Koska ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 11a kohdan mukaista 60 hevosen tallikokoa ei alueella ylitä mikään talli, talleja ei ole yleensä ympäristöluvitettu. Ympäristölupaa voidaan edellyttää vähäisempäänkin toimintaan, jos toiminta sijoittuu vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle (YmpsAs 1 :n 2 mom). Kartoituksen suurimpien pohjavesialueelle tai pintaveden tuntumaan sijoittuvien tallien osalta tulisi miettiä tarvetta ympäristöluvittaa kohteet. Luotua tallirekisteriä tulee ylläpitää osana tarkastajaohjelmaa ja Excel-taulukkona. Tallien ympäristövalvontaa kannattaa toteuttaa projektinomaisesti aina muutaman vuoden välein normaalin valituspohjaisen valvonnan lisäksi. Luontevia yhteistyötahoja tallien ympäristöasioiden valvonnassa ovat rakennusvalvonta, eläinlääkärit ja kuluttajapalveluista vastaava terveystarkastaja. Ympäristönsuojelumääräyksissä on mahdollista antaa talleja koskevia määräyksiä. 3
1. JOHDANTO Viime vuosina Hämeenlinnan seudulla on rakennettu useita uusia hevostalleja ja peruskorjattu vanhoja. Sekä suurten, yritystoimintaa harjoittavien tallien että pienten parin, kolmen hevosen harrastustallien määrä lisääntyy. Tallin rakentamista ja ylläpitämistä koskevia säädöksiä ja valtakunnallisia ohjeita on annettu mm. eläinsuojelusta, lannan varastoinnista ja käsittelystä, jätevesien puhdistamisesta ja eläinten hautaamisesta. 2. TAVOITE Projektin tavoitteena oli selvittää, miten ympäristöasiat on hoidettu seudun hevostalleilla sekä minkälainen on neuvonnan ja valvonnan tarve. Tallikäynneillä oli tarkoitus selvittää erityisesti lantalan tilannetta. Samalla kuitenkin huomioitiin muitakin ympäristöasioita. Ongelmatilanteissa oli tarkoitus neuvoa tallin omistajaa ja antaa ohjeita korjaamiseen. Toisena tavoitteena oli tehdä talleille ohje, jossa opastetaan tallin rakentamiseen ja ylläpitoon liittyviä ympäristöasioita. 3. TALLITIETOJEN KERÄÄMINEN Aluksi kerättiin tallien yhteystietoja. Tallien tietoja saatiin mm. ympäristötoimen tietokannoista, läänineläinlääkäriltä, maaseutusihteeriltä, internetistä sekä kirjoittamalla tallien osoitteita ylös ajellessa ympäri maaseutua. Tallinpitäjät olivat yhteistyöhaluisia ja heiltä saatiin paljon naapuritallien osoitteita. Jo projektiin ryhdyttäessä tiedettiin, että näin lyhyessä ajassa on vaikea saada tietoon kaikkia ympäristötoimen toimialueella olevia hevostalleja. Suurin osa rekisterin talleista on ammattitalleja, joiden osalta uskotaan, että rekisteri on melkein täydellinen. Pienien tallien osalta tietojen kerääminen on vaikeampaa, koska niiden tilanne muuttuu jatkuvasti eikä alle kuuden hevosen pitoon liity ilmoitusvelvollisuutta asemakaava-alueen ulkopuolella. 4
Rekisteriin saatiin yhteensä 57 tallia. Hattulassa on 14, Hauholla 11, Hämeenlinnassa 12, Kalvolassa 3 ja Rengossa 15 tallia. Rengon talleista suurin osa on pieniä, yhden tai kahden hevosen talleja, joista saatiin tieto paikallisten hevosihmisten kautta. Tiedossa olevat Hattulan ja Hämeenlinnan tallit ovat suurimmaksi osaksi isompia talleja, joko vuokratalleja tai ratsastuskouluja. Rekisterin tallit sijoittuvat liitteen 1 mukaisesti kartalle. Toiminta-alueella on runsaasti ratsastustalleja ja vuokratalleja, mutta vain muutama pelkästään kasvatukseen keskittyvää talli. Talleja voi harvoin laittaa vain yhteen kategoriaan, koska monilla talleilla on sekä omia hevosia, vuokrahevosia että tuntitoimintaa. Hevoset voivat olla ravureita tai ratsuja tai niillä teetetään varsoja. Osa hevosista toimii useammassa roolissa. Vain yhdellä rekisterin tilalla oli ympäristölupa ja silläkin ensisijaisesti johtuen lypsylehmien suuresta määrästä. 4. TARKASTUKSET TALLEILLA Kaikille ympäristötoimen rekisterissä oleville talleille lähetettiin kirje, jossa kerrottiin kartoituksesta ja tarkastuksista. Parin viikon päästä tiedusteltiin sopivaa aikaa tarkastuskäynnille. Tarkastettavat tallit valittiin pohjavesialueilta tai vesistön läheisyydestä. Selvityksessä kierrettiin erikokoisia talleja koko toiminta-alueelta. Muutama talli myös soitti itse ja varasi tarkistusajan aiheesta lehteen tehdyn jutun pohjalta. Mikään talleista ei kieltäytynyt vierailusta. Vierailukohteita oli Rengossa 2, Hattulassa 5, Hämeenlinnassa 2 ja Hauholla 1 kappale, yhteensä 11 kappaletta. Tarkastusta varten suunniteltiin sopiva lomake (Liite 2) erilaisten olemassa olevien lomakkeiden pohjalta. Tarkastuskäynneillä selvitettiin lantalan koko ja kunto. Huomiota kiinnitettiin tarhojen, laitumien ja kenttien salaojitukseen sekä kuinka usein niiltä poistetaan lanta. Tallien jätevesien ja jätteiden käsittelyä myös tarkkailtiin. Suurin osa vierailukohteista oli ammattitalleja (9 kpl), joissa hevosmäärät vaihtelivat 6 75 välillä, tallipaikkojen vaihdellessa 10 34 (Taulukko 1). Hevosten tallipaikkoja suurempi määrä selittyy sillä, että kesällä hevosia voidaan pitää laitumella ilman 5
tallipaikkaa. Ammattitalleilla laitumien koko vaihteli 0,5 27 hehtaariin keskiarvon ollessa 5,2 ha. Taulukko 1. Tallien ominaisuuksia. 1 = pientä huomautettavaa toimintaperiaate hevosmäärä pohjavesialue/ lantala Kunta /tallipaikat vesistö ammattimainen 6/10 1-luokan puuttuu Hattula alueen rajalla ammattimainen 20/11 ei / järvi ok Hattula ammattimainen 75/34 2-luokka ok 1 Hauho /järviä ammattimainen 20 1-luokka ok Hattula ammattimainen 12/11 ei/vanajavesi ok Hattula ammattimainen 13/12 (+ pihatto ei ok Renko 2 hevoselle) harrastus 3/3 1-luokka / puuttuu Hattula ojan varrella lemmikki 2/3 poneja ei ei tarvita Hämeenlinna ammattimainen 22/18 ei puuttuu Hämeenlinna ammattimainen 17/12 2-luokka / puuttuu, Hämeenlinna (+pihatto 5 vesistö muuttaa ponille) ammattimainen 12/14, rakenteilla 24/24 ei liian pieni Renko Neljä tarkastettua tallia sijoittui pohjavesialueelle (2 kpl I luokan ja 2 kpl II luokan pohjavesialueelle), kuusi pintaveden tuntumaan (kolme järvien rantaan ja kolme puron tai joen varteen) ja neljä valtakunnallisesti arvokkaalle maisema-alueelle. Muutamien tallien laitumista osa oli luonnonlaidunta. Suurimpien pohjavesialueelle sijoittuvien tallien osalta tulisi miettiä tarvetta ympäristöluvittaa kohteet. Kolme 6
kohdetta sijoittuu sekä pohjavesialueelle että pintaveden tuntumaan. Näistä yksi on varsin suuri ja myös pintavesivaikutuksien minimoiminen puoltaa luvitusta. Osa talleista ilmoitti lantalan puuttumisesta jo ennen vierailua tallilla. Viideltä tallilta, joista kaksi oli pohjavesialueella ja yksi pohjavesialueen rajalla, puuttui lantala, tai se oli muuten määräysten vastainen. Neljällä tallilla oli riittävän kokoinen lantala ja yhdessä tilanne oli hieman epäselvä. Yhdellä tallilla lantala oli liian pieni, mutta tällä tallilla oli käytössä myös siirtolava. Pienimmältä kahden ponin lemmikkikohteelta laki ei vaadi lantalaa, mutta tälläkin kohteella lanta käsitellään asianmukaisesti pussittaen se edelleen hyötykäyttöön. Suurimmalla osalla talleja, joissa ei ollut lantalaa, oli käytössä siirtolava. Siirtolavat tyhjennettiin 2 4 viikon välein ja useimmilla niitä käyttävillä oli lannanluovutussopimus, mutta nitraattiasetuksen edellyttämää valvontailmoitusta ei ollut tehnyt mikään talli. Kahdella tarkastetulla hattulalaisella tallilla ei ollut sen paremmin lantalaa kuin siirtolavaakaan käytössä. Näillä kohteilla lanta levitettiin omalle pellolle, mutta välivarastointi oli puutteellisesti järjestetty. Yhden 12 hevosen tallin lanta joutuu toistaiseksi kaatopaikalle, vaikka omistajalla olisi kiinnostusta kompostointiin. Tarhoista lantaa kerättiin yleensä viikoittain, mutta joillakin talleilla jopa päivittäin. Yhden tallin tarhoissa keruu tapahtui vain kerran vuodessa keväällä. Valumavesien käsittelyrakenteita ei selvityksessä huomattu tiloilla kysellä, mutta on todennäköistä, että niitä on toistaiseksi varsin vähän. Talleille, joissa ei ollut lantalaa, lähetettiin kirje, jonka mukaan liitettiin lantalanrakentamisohje (MMM-RMO C4) ja lannan luovutusilmoitus. Kaikille tarkastetuille talleille lähetettiin myös tarkastuslomake. 7
5. HEVOSTALLIOHJE Teimme talleille ohjeen ympäristöasioista (Liite 2). Apuna käytettiin tallikäynneillä ilmitulleita asioita, ongelmia ja kysymyksiä. Ohje lähetettiin elokuussa 2008 ympäristötoimen rekisterissä oleville talleille. Ohjeen sisältää: - mitä asioita tulee huomioida uuden tallin perustamisessa - tarvittavat luvat ja ilmoitukset - eläinsuojelumääräykset - vesien- ja pohjaveden suojelun vaikutus tarhojen, laitumien ja kenttien rakentamiseen - tallin lantahuolto - jätehuolto - jätevesien käsittely - kuolleen eläimen hautaaminen tai hävittäminen - maiseman- ja luonnonsuojelunäkökohtia 6. JOHTOPÄÄTÖKSET Hevostallien valvontaisku toi esille tallien suurehkon määrän seudulla. Koska ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 11a kohdan mukaista 60 hevosen tallikokoa ei alueella ylitä mikään talli, niiden valvonta on ollut satunnaista ja perustunut lähinnä asiakasvalituksiin. Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 2 momentin mukaan, jos toiminta sijoittuu vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle, ympäristölupaa voidaan edellyttää vähäisempäänkin toimintaan. Lisäksi ympäristölupamenettely voi käynnistyä myös Naapuruussuhdelain nojalla. Suurimpien pohjavesialueelle sijoittuvien tallien osalta tulisikin miettiä tarvetta ympäristöluvittaa kohteet. Muilla kohteilla valvontaa voidaan toteuttaa projektinomaisesti ja vaatimuksista tiedottaen sekä yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa. Tärkeää olisi saada lantalat ja lannan käsittely asianmukaiseen kuntoon. Tähän liittyen talleille tiedotetaan tarpeesta tehdä 8
valvontailmoitus, jos siirtolavalla varastoidaan lantaa ja luovutetaan se edelleen hyödynnettäväksi. Ympäristöasioiden perusteella vieraillut tallit voidaan jakaa karkeasti kolmeen ryhmään: Ympäristöstään välittävät Näillä talleilla oli ympäristöasiat otettu huomioon, ja ne myös hoidettiin hyvin ja perusteellisesti. Näillä talleilla lakien vaatimukset tunnettiin ja oli tehty enemmän kuin lain minimivaatimukset edellyttivät. Siistit, mutta vanhanaikaiset Näillä talleilla ympäristön yleiskuva oli siisti ja hyvin hoidettu, mutta puutteita oli mm. lannan varastoinnissa. Lainsäädännön vaatimuksia ei siis kaikilta osin täytetty. Välinpitämättömät Näillä talleilla ympäristöön suhtauduttiin piittaamattomasti eikä lainsäädäntöä välitetty noudattaa. Esimerkkeinä mainittakoon pohjavesialueella ilman lantalaa sijaitsevat tallit, missä kehotuksista huolimatta lannan varastointia ei ollut hoidettu asianmukaisesti. 7. JATKOTOIMENPITEET Tässä projektissa luotua tallirekisteriä tulisi ylläpitää osana tarkastajaohjelmaa, jossa tallit voisivat olla omana kohdenumerona. Myös yhteenvetomaista excel-taulukkoa kannattaa ylläpitää, sillä siitä näkyy yhdellä silmäyksellä monia valvonnan kannalta keskeisiä seikkoja. Nyt ne on tallennettu kohderyhmään nitraattiasetuksen valvonta. Osa kohteista löytyy myös terveydensuojelun puolelta kuluttajapalveluista, sillä ratsastuspalvelujen osalta valvontaa suorittaa terveystarkastaja. Selvityksen perusteella neuvonnan tarve tallien ympäristöasioissa on suurinta tallin rakentamisen tai laajentamisen yhteydessä. Neuvonta voidaan toteuttaa luontevasti 9
yhteistyössä rakennusvalvontaviranomaisen kanssa. Myös tässä projektissa valmistuneen hevostalliohjeen jakelusta neuvotellaan rakennusvalvonnan kanssa. Ympäristötarkastajat voivat panostaa entistä enemmän neuvontaan rakennuslupavaiheessa. Lisäksi tallien ympäristövalvontaa kannattaa toteuttaa projektinomaisesti aina muutaman vuoden välein normaalin valituspohjaisen valvonnan lisäksi. Luontevia yhteistyötahoja viemässä tietoa tiloille ovat eläinlääkärit ja kuluttajapalveluista vastaava terveystarkastaja. Varsinkin harrastetalleilla, joissa on vain muutama hevonen, näyttää usein olevan puutteellisesti hoidettu lannan varastointi ja käsittely. Projektiluonteisesti olisi hyvä järjestää tulevina vuosina neuvontakäyntejä myös näille talleille. Ympäristönsuojelumääräyksissä on mahdollista antaa talleja koskevia määräyksiä. Määräyksiä voitaneen antaa esimerkiksi haju- ym. haittojen syntymisen estämiseksi tarvittavasta pinta-alasta, kun talli sijoitetaan asemakaava-alueelle tai muualle asutuksen läheisyyteen. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen sivuilla olevaa lomaketta karjan kuivalannan varastoimisesta lantapatterissa korjataan ja täydennetään, niin että se koskee myös hevosen lantaa ja sitä käyttäen voidaan jättää myös lannan luovuttamista koskeva valvontailmoitus, joka olikin huomioitu monien muiden kuntien vastaavissa lomakkeissa. 8. KIRJALLISUUS Nitraattiasetus (931/2000). (http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=6313) Ympäristöministeriö 2003: Hevostallien ympäristönsuojeluohje. Ympäristöministeriön moniste 121. (http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=6313) kts. lisää talliohjeesta 10
LIITE 1. Hevostallien sijainti Pohjakartta Affecto Finland Oy, Karttakeskus, Lupa L7723/08 Heli Jutila 30.10.2008
TARKASTUSMUISTIO LIITE 2 Kiinteistötiedot: Kiinteistönumero Pinta-ala Pohjavesialue Toiminnan laatu: Ravihevosia/ratsuja? Ammattimaista / harrastustoimintaa? Vuokratalli? Omia hevosia? Hevostiedot: Tallipaikkoja: Tallin ja lantalan rakennusvuodet Hevosia: Poneja: Hevosten ulkoilualueet Tarhat Tarhojen kunto Onko tarhat salaojitettu, toimiiko salaojitus? Mihin valumavedet johdetaan? Etäisyys vesistöstä / valtaojista, suojavyöhykkeet? Poistetaanko lanta tarhoista säännöllisesti? Kentät, maneesi Kunto Onko kentät salaojitettu, toimiiko salaojitus? Mihin valumavedet johdetaan? Poistetaanko lanta kentiltä ja maneesista säännöllisesti? 12
Laitumet Kunto Etäisyys vesistöstä / valtaojista, suojavyöhykkeet? Muut ulkoilualueet ja reitit? Lantala Millainen lantala? koko pohjan tiiviys reunat kate sijainti toimivuus (ylitäyttyminen?)? kpl m3/kpl laidunnus kk Lantalan tarve Hevosia 0 12 0 Poneja 0 8 0 Yhteensä 0 Minne lanta toimitetaan? Omille pelloille/ luovutetaan? Paljonko pelto pinta-alaa on käytettävissä levitystä varten? Onko kirjallinen sopimus säännöllisestä toimituksesta? Jätehuolto Hyödynnettävät jätteet: määrä toimituspaikka lajittelu, on/ei 13
Ongelmajätteet Loisteputket Paristot, akut Lääke- ja kemikaalijätteet Muut? Käytöstä poistetut Tarvikkeet Koneet, laitteet Lämmitys: Mikä lämmitysmuoto on käytössä? Onko sisälämpötilat säädetty sopiviksi? (vrt. ilmastointi) Muut ympäristönäkökohdat 14
HEVOSTALLI- OHJE 28.10.2008
1. Uutta tallia suunniteltaessa Hevostalli kenttineen ja tarhoineen, vaatii tilaa ympärilleen. Esimerkiksi tallin etäisyydeksi muusta asutuksesta suositellaan vähintään 50 metriä. Uutta tallialuetta suunniteltaessa kannattaa huomioida mahdolliset laajennukset tulevaisuudessa. Suunnittelussa tulisi myös pyrkiä sijoittamaan järkevästi lantala, varastotilat mm. kuivikkeille, heinälle ja muille rehuille sekä ulkotarhat ja laidunalueet. Toiminnan laajuudesta ja tyypistä riippuen kokonaisuuteen voivat kuulua ratsastuskenttä, maneesi, ratsastusreitit, harjoitusravirata sekä pysäköintialueet hevosajoneuvoille ja henkilöautoille. Tallihanketta suunnittelevan on tärkeä olla yhteydessä kunnan rakennusvalvonta- ja ympäristöviranomaisiin jo hankkeen suunnitteluvaiheessa, ennen rakennusluvan hakemista. Näin rakentamista ohjaava lainsäädäntö, kuntakohtaiset määräykset ym. seikat voidaan ottaa huomioon riittävän ajoissa. 1.1 Luvat ja ilmoitukset Hevostallin ja siihen liittyvien rakennelmien rakentaminen edellyttää rakennuslupaa. Rakennuslupa tarvitaan myös silloin, kun rakennukseen tehdään olennaisia muutoksia tai rakennuksen alkuperäistä käyttötarkoitusta olennaisesti muutetaan. Pienempiin muutoksiin tarvitaan toimenpidelupa. Eläinsuoja tarvitsee ympäristönsuojelulain mukaisen ympäristöluvan, jos se on tarkoitettu vähintään 60 hevoselle tai ponille. Hakemus ympäristöluvasta tehdään kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Ympäristölupa voidaan edellyttää myös luparajan alittavalta eläinmäärältä, jos talli sijaitsee tärkeällä tai muulla vedenhankintaan soveltuvalla pohjavesialueella ja toiminnasta voi aiheutua pohjaveden pilaantumisen vaaraa tai jos toiminnasta saattaa aiheutua kohtuutonta haittaa naapureille. Eläinten pitoon tarkoitetun rakennuksen tai aitauksen sijoittamisesta tai käyttöönotosta asemakaava-alueella on tehtävä hyvissä ajoin ennen toiminnan aloittamista kirjallinen ilmoitus kunnan terveydensuojeluviranomaiselle. Ilmoitus voidaan vaatia tehtäväksi myös alueella, missä se jo olevan asutuksen takia katsotaan tarpeelliseksi. Lisätietoja ilmoituksen teosta saa kunnan terveystarkastajalta. Ammattimaisesta tai muutoin laajamittaisesta hevosten pidosta on tehtävä kirjallinen ilmoitus lääninhallitukselle, jos täysikasvuisia hevosia on vähintään kuusi. Ilmoitukseen velvoittavaa toimintaa ovat mm. hevosten kasvattaminen tai vuokraaminen, opetuksen antaminen hevosten käytössä ja käsittelyssä tai muu hevosten pito. Ratsastuspalveluja koskee laki kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta sekä asetus kulutustavaroista ja kuluttajapalveluksista annettavista tiedoista. Lain mukaan toiminnanharjoittaja on vastuussa palveluiden turvallisuudesta. Toiminnanharjoittajan tulee laatia kirjallinen turvallisuusasiakirja, joka sisältää tiedot ratsastuspalvelun turvallisuuden varmistamisesta. Turvallisuusasiakirja säilytetään tallilla ja esitetään pyydettäessä terveydensuojeluviranomaiselle, malli löytyy Kuluttajaviraston ohjeesta 1
ratsastuspalveluiden turvallisuuden edistämiseksi. Ohjetta sovelletaan myös karsinapaikkojen vuokraukseen rakennusten ja rakenteiden sekä vuokraajien ohjeistuksen osalta. 2 Eläinsuojelumääräykset Tallien eläinsuojelumääräykset löytyvät muun muassa maa- ja metsätalousministeriön internetsivuilta. Kaikkien eläinsuojien on täytettävä vaatimukset viimeistään 1.1.2014. 2.1 Talli Tallin käytävien on oltava niin leveitä, että eläin pääsee esteettä liikkumaan. Eläimen liukastumisen tai muun vahingoittumisen vaara pitää estää oikeanlaisilla materiaaleilla. Jos karsinoiden ovet ovat kiinteät eikä hevosen pää ylety käytävälle, karsinoiden välisen käytävän tulee olla ratsutallissa vähintään 2,5 metriä ja ravitallissa 3,5 metriä. Tallin oviaukon leveyden tulisi olla vähintään 1,5 metriä ja karsinan oviaukon leveyden vähintään 1,2 metriä. Tallin sisäkorkeuden on oltava vähintään hevosen säkäkorkeus kerrottuna luvulla 1,5 kuitenkin aina vähintään 2,2 metriä. Käytännössä suositellaan tallin korkeudeksi 3 metriä. Yksittäiskarsinan minimitilavuus Hevosen säkäkorkeus (m) Karsinan pinta-ala (m 2 ) Enintään 1,08 4,0 Yli 1,08 mutta enintään 1,30 5,0 Yli 1,30 mutta enintään 1,40 6,0 Yli 1,40 mutta enintään 1,48 7,0 Yli 1,48 mutta enintään 1,60 8,0 Yli 1,60 9,0 Eläinsuojassa on oltava ikkuna ja se on sijoitettava niin, ettei hevonen voi sitä rikkoa. Suositeltavaa olisi, että ikkunoiden pinta-ala on vähintään 1/20 tallin pinta-alasta. Tallin suositeltava suhteellinen kosteus on 60-70 %. Erityisen huono yhdistelmä on kostea ja lämmin talli-ilma. Tallissa on paloturvallisuuden vuoksi oltava vähintään kaksi erillistä uloskäyntiä. 2
2.2 Pihatto Makuuhallin koko lasketaan yksittäiskarsinan koosta kutakin hevosta kohden. Hevosen ikä Yksittäiskarsinan pinta-alasta Täysikasvuinen 80 % 12-24 kk nuori 60 % < 12 kk varsa 40 % Jos hevoset ruokitaan pihaton makuuhallissa tai ryhmäkarsinassa, suositellaan täysikasvuisille hevosille varattavaksi tilaa 15 30 m 2 hevosta kohti. Jokaista alkavaa kymmenen hevosen ryhmää kohti täytyy olla lämmitetty karsina sairaustapauksia varten. Yleensä suositellaan, että sulana pysyviä juomalaitteita tulee olla yksi kymmenelle hevoselle. Pihaton makuuhallissa tulee olla kaksi uloskäyntiä (ovien leveys 3,5 metriä) ja uloskäynnit rakennettu siten, että sisälle ei tuule. Makuuhallissa on oltava ilmanvaihto, ja kosteutta sekä vetoa on vältettävä. Hyvä rakennusmateriaali on puu, peltihalli ei ole suositeltava. Makuuhallin pohja, joka toimii myös lantavarastona, on tehtävä tiivispohjaiseksi (betoni, asfaltti). Rakentamisessa on noudatettava lantalalle asetettuja määräyksiä. Makuuhallin sisätilan korkeuden tulee olla vähintään 3,2 metriä, koska kuivikepatja nousee talven aikana jopa metrin. Mitoituksessa tulee myös huomioida, että lannan voi poistaa esimerkiksi tavallisella maataloustraktorilla ja etukauhalla kerran vuodessa. Pihatossa on oltava ainakin yhdellä sivulla noin metrin korkuinen betoninen puskuseinä lannan tyhjennystä varten. Hyvin kuivitettu ja hoidettu makuualusta pysyy lämpimänä ja kuivana koko talven. 2.3 Tarhat ja laitumet Tarhan ja laitumen maaston, kasvillisuuden sekä maapohjan on oltava hevoselle sopivia ja ympäristön on oltava riittävän rauhallinen ja meluton. Tarvittaessa ulkotarhassa ja laitumella on oltava hevoselle suojaa epäsuotuisia sääolosuhteita vastaan. Aidan tulee olla turvallista ja sopivaa materiaalia. Piikkilankaa ei saa käyttää aitana. Laitumella tai tarhassa ei saa olla liian ahtaita tai teräviä kulmia ja aitojen on oltava helposti hevosen havaittavissa. 3
3 Ympäristönsuojeluohjeet Uuden tallin perustamista tai vanhan laajentamista tulee välttää tärkeillä tai muilla vedenhankintaan soveltuvilla pohjavesialueilla. Erityisen huonosti eläinsuojan ja ulkotarhojen sijoituspaikaksi soveltuvat pohjavesialueiden sisimmät osat ns. pohjaveden muodostumisalueet, koska niillä pohjavesivaraston yläpuolella ei ole pohjavettä suojaavia tiiviitä maakerroksia, sekä vedenottamoiden esimerkiksi kaivojen lähistöt, koska niillä pohjaveden mahdollinen pilaantuminen aiheuttaa terveyshaittaa. Tietoa pohjavesialueista saa ympäristöviranomaisilta. 3.1 Tarhat ja laitumet ja kentät Pintavaluntana ja salaojavesien mukana hevostarhoista voi valua huomattava määrä ravinteita, joiden päätyminen vesitöihin tulee estää. MTT:n tekemien tutkimusten mukaan keväisissä hevostarhojen valuntavesissä on 5-6 mg/l fosforia ja pahimmillaan jopa 20 mg/l. Vuotuinen keskiarvo on 3,5 mg/l. Vesistön läheisyydessä sijaitsevilla talleilla tarha-alueen hulevedet olisi hyvä johtaa lasketusallas-kosteikkoon käsiteltäväksi. Allas on mitoitettava riittävän suureksi eli 5 % tarha-alasta. On varauduttava siihen, että tarhan salaojat eivät toimi varhain keväällä ja valunta tapahtuu pintavaluntana. Laskeutusaltaaseen olisi hyvä saada kemiallinen käsittely. Alumiini- tai rautasulfaatilla voidaan saostaa liukoista fosforia, jota on runsaasti tarhaalueiden vesissä. Lasketusallas-kosteikon kasvillisuus edistää ravinteiden sitoutumista. Allasta pitää hoitaa säännöllisesti. Tarhan pohjarakenne on valittava maaperän, maaston muotojen ja ulkoilualueen koon mukaan. Sade- ja sulamisvedet eivät saa jäädä tarhaan, ja pohjan tulee kestää kaikilla säätyypeillä. Tarhat ja kentät tulisi puhdistaa säännöllisesti ja riittävän usein. Salaojittaminen on suositeltavaa, jos alueen hevospaine on suuri ja maasto on upottavaa tai melko pehmeää. Kantavalla maapohjalla riittää kevyempi pohjustus. Ulkotarhojen pintamaa tulee uusia ajoittain. Tarhan vähimmäiskoon tulisi olla 20 25 m x 50 75 m eli 1 000 2 000 m 2. Tarhat tulee pintavesien suojelun suhteen perustaa vähintään 20 metrin etäisyydelle valtaojasta ja 100 metrin etäisyydellä purosta ym. vesistöstä. Suojaetäisyyden tulee kuitenkin olla olosuhteista riippuen vähintään 10-50 metriä. Vesistöön viettävät rinteet tulee jättää tarhan ulkopuolelle, ellei rantaan ole mahdollistaa jättää riittävää suojavyöhykettä. 4
3.2. Tallin lantahuolto Lantalan tulee olla niin suuri, että siihen mahtuu 12 kuukauden aikana kertyvä lantamäärä. Jos hevoset laiduntavat koko kesäkauden, lantalan mitoituksesta voidaan vähentää 4 kuukauden aikana syntyvä lantamäärä. Laskennallinen vuotuinen lantamäärä on hevosella 12 m 3, ja ponilla 8 m 3. Tallin yhteyteen ei tarvitse rakentaa lantalaa tai sen koko voi olla normien mukaista pienempi, mikäli 1. lantaa kertyy vähemmän kuin 20 m 3 vuodessa 2. lantaa luovutetaan hyödyntäjälle, jolla on ympäristölupa toiminnalleen 3. lantaa luovutetaan tiivispohjaiseen lantavarastoon 4. lantaa myydään tallilta pakattuna. Näissä poikkeustapauksissa tallinpitäjän on tehtävä nitraattiasetukseen pohjautuen valvontailmoitus kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Valvontailmoitukseen on liitettävä pitkäaikainen, mielellään toistaiseksi voimassa oleva lannanluovutussopimus, jossa on vähintään 6 kuukauden irtisanomisaika, sekä selvitys lannan vastaanottajan varastotilojen riittävyydestä. Luovutusta odottava lanta tulee varastoida tiivispohjaisella siirtolavalla tai muulla vastaavalla alustalla katoksessa tai peitteellä katettuna. Lantalan rakenne Lanta on varastoitava tiivispohjaiseen rakennelmaan, joka on tehty betonista, asfalttibetonista tai valuasfaltista. Rakenteiden tulee estää valumavesien ja lannan pääsy pinta- ja pohjavesiin. Edessä on oltava ajoluiska (kynnys) ja kuormauslaatta, jotka estävät lannan leviämisen. Lantalan seinämäkorkeuden tulee olla vähintään 0,5 metriä. Ohjeellinen varastointitilavuus saadaan kertomalla lantalan pohjapinta-ala seinämäkorkeudella, johon on lisätty 1 metri. Avolantalan osalta on otettava huomioon suoraan lantalaan satava vesi ja lumi. Vuoden aikana kertyväksi nestemääräksi voidaan arvioida 0,1 m 3 /m 2. Avolantala on sijoitettava niin, ettei rakennuksen katolta valu vettä lantalaan, vähintään 1,2 metrin päähän seinästä. Lantalan kattaminen on suositeltavaa, koska se saattaa tulla myöhempien EU- määräysten mukaan pakolliseksi. Ohjeita lantalan rakentamiseen löytyy maa- ja metsätalousministeriön rakentamismääräyksistä ja ohjeista (MMM-RMO C4). Lannan levitys Nitraattiasetus kieltää lannan levityksen 15.10. 15.4. välisenä aikana. Jos maa on sula ja kuiva, lantaa voidaan levittää 15.11. asti ja lannan levitys voidaan aloittaa aikaisintaan keväällä 1.4. Levityksen jälkeen pelto on välittömästi, viimeistään vuorokauden kuluttua, mullattava tai kynnettävä. 5
Lannan patterointi Lantapatterissa varastointia suositellaan vain poikkeustapauksissa. Patteroinnista on vuosittain tehtävä ilmoitus kunnon ympäristöviranomaiselle. Lantapatteria ei saa sijoittaa 100 metriä lähemmäksi vesistöä tai valtaojaa, viittä metriä lähemmäksi ojia eikä 100 metriä lähemmäksi talousvesikaivoa. Lantapatteri tulee peittää aina peitteellä tai vähintään 10 cm:n turve- tai muulla vastaavalla suojakerroksella, jotta ylimääräinen valunta ja haihdunta estetään. Patteroinnista löytyy lisäohjeita nitraattiasetuksesta. Lannan polttaminen Pienimuotoinenkin lannan hävittäminen polttamalla on pääsääntöisesti kiellettyä. Jos hevosenlantaa halutaan polttaa polttolaitoksessa, tarvitaan ympäristölupa. Suomessa jätteenpolttoasetusta sovelletaan myös lantaan. Asetuksen tiukat vaatimukset jätteenpolton päästöille ja päästöjen tarkkailulle ovat saavutettavissa vain kalliiden investointien kautta, mikä tekee käytännössä pienten polttolaitosten toiminnan kannattamattomaksi. 6
3.2 Tallin jätehuolto Tallilla syntyvät jätteet ovat pääsääntöisesti erilaisia paperi- ja muovipakkauksia, kuten rehupaalien muovit ja paperiset rehusäkit. Ongelmajätteitä ovat esimerkiksi erilaiset kemikaalit, jäteöljyt, lääkkeet sekä loisteputket, ne on varastoitava niin, ettei niistä aiheudu vaaraa ja ne on toimitettava kunnan osoittamaan ongelmajätteiden vastaanottopisteeseen. Sekajäte kerätään jäteastiaan, jonka tyhjentämisestä sovitaan jätteenkuljetusyrityksen kanssa. Biojäte on suositeltavaa kerätä erikseen ja kompostoida. Keräyspaperi, -pahvi, metalli ja lasi on hyvä toimittaa hyötyjätteiden aluekeräyspisteisiin. Kunnalla on jätehuoltomääräyksissä, jotka koskevat myös hevostalleja. Jos biojätettä syntyy yli 20 kiloa viikossa tai hyötyjätteitä syntyy säännöllisesti, esimerkiksi pakkauksista, niille on hankittava erilliset keräysastiat ja sovittava tyhjentämisestä jätteenkuljetusyrityksen kanssa. Jätteiden keräyksestä ja kuljetuksesta on määrätty kunnan nettisivuilla. Linkki: http://www.ymparistotoimi.fi/jatehuom.htm Tulipesässä saa polttaa lämmityksen yhteydessä puun tai turpeen seassa puhdasta puuta, pieniä määriä kuivaa paperia, pahvia ja kartonkia. Haja-asutusalueella saa polttaa avotulella olkia, hakkuutähteitä tms., jos siitä ei ole haittaa naapureille tai ympäristölle. 3.3 Jätevedet Jätevesiä syntyy tallitilojen pesusta ja hevosten pesupaikasta, sekä henkilökunnan pesu- ja käymälävesistä. Jos talli sijaitsee vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella, liittyminen sen verkostoon on pakollista. Jos se taas sijaitsee toiminta-alueen läheisyydessä, liittyminen on suositeltavaa. Kaikilla kiinteistöillä, joita ei ole liitetty viemäriverkostoon, on oltava selvitys jätevesien käsittelyjärjestelmästä käyttö- ja huolto-ohjeineen talousjätevesiasetuksen mukaisesti. Ympäristötoimella on erillinen lomake selvitystä varten. Linkki: www.ymparistotoimi.fi/selvityslomake_230108.pdf Vähäiset jätevedet, ns. kantovedet, saa johtaa puhdistamatta maahan esimerkiksi saostustai imeytyskaivon kautta. Suuremmat jätevesimäärät on käsiteltävä pienpuhdistamossa, maaperäkäsittelyssä tai johdettava umpikaivoon. Umpikaivon kunnosta on pidettävä huolta ja liete on toimitettava ympäristöluvan saaneeseen paikkaan, esimerkiksi jätevedenpuhdistamolle. Vuosikymmeniä vanhat järjestelmät harvoin täyttävät talousjätevesiasetuksen vaatimuksia, joten ne on korjattava viimeistään vuoden 2013 loppuun mennessä. Sopivan käsittelyn valinta riippuu mm. tontin sijainnista ja maaperästä. Valinta on syytä antaa tehtäväksi asiantuntijalle, joka laatii suunnitelman jätevesijärjestelmästä. Suunnitelma esitetään rakennusvalvontaviranomaiselle, jolle tehdään ennen rakentamista rakennus- tai toimenpidelupahakemus. 7
Jos asiakaskäymälä on kompostikäymälä, käymälän jätteitä ei tule sekoittaa hevosten lannan joukkoon, vaan ne tulee pitää erillään bakteerien ja virusten leviämisen hallitsemiseksi. Käymäläjäte tulee käsitellä Hämeenlinnan kaupungin jätehuoltomääräysten mukaan ja kompostoiden sitä 1-2 vuotta ennen omaan peltoon levittämistä. 3.4 Kuolleen hevosen hävittäminen Maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa annetaan eläinten hautaamiselle seuraavia vaatimuksia. Eläintä ei saa haudata pohjavesialueelle, vedenottamon suoja-alueelle, alle 250 metrin etäisyydelle kaivosta tai vesistöön viettävään rinteeseen eikä alueelle, jota kynnetään tai kaivetaan pian hautaamisen jälkeen. Kuollut eläin on haudattava vähintään metrin syvyyteen ja peitettävä heti niin etteivät ketut, rotat tai muut eläimet pääse siihen käsiksi. Taudin aiheuttajien tuhoamiseksi kuollut eläin on tarvittaessa hautaamisen yhteydessä kalkittava. Eläintä ei saa haudata muovisäkissä tai muussa maatumattomassa pakkauksessa. Hevosen voi myös toimittaa Honkajoelle polttolaitokseen. Kiertokapula ottaa kuolleen hevosen vastaan ainoastaan Karanojalla Hämeenlinnassa. Hevosen tuhkaaminen on mahdollista ainoastaan Mäntsälässä Lemmikkilehdossa. Muiden eläinten kohdalla ota yhteyttä kunnan eläinlääkäriin. Linkit: www.honkajokioy.fi www.kiertokapula.fi www.lemmikkilehto.fi 8
3.5 Luonnon- ja maisemansuojelunäkökohtia Hevosten laiduntaminen luonnonlaitumilla on luonnon monimuotoisuutta edistävä tekijä, kun se toteutetaan niin, että laitumet eivät rehevöidy. Hevoset, ja varsinkin joutilaat hevoset, sopivat hyvin perinnebiotooppien hoitajiksi. Hevoset laiduntavat mieluiten kuivahkoilla, kovapohjaisilla niityillä, mutta toisaalta ne menevät myös veteen syömään järviruokoa. Heinien ja ruohojen lisäksi hevosille kelpaavat jossain määrin myös puiden lehdet ja kuoret. Hevoset, naudat ja lampaat pärjäävät myös yhteislaidunnuksessa. Perinnebiotooppien hoitoon on saatavissa ei-tuotannollisten investointien tukea ja perinnebiotooppien hoidon erityistukea. Hevostila yleensä kaunistaa ympäristöään. Varsinkin arvokkailla maisema-alueilla kannattaa tallin pitäjän pohtia myös maisemanäkymiä ja esteettisyyttä tallin ja laitumien hoidossa. Se on osa kulttuuriympäristön hoitoa. 9
Tietolähteitä Hevosyrittäjä: Hevostilan ympäristön hallinta (http://www.hevosyrittaja.fi/ep/tiedostot/yh.pdf) Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi www.ymparistotoimi.fi Jätevedet http://www.vesiensuojelu.fi/jatevesi/ Jätevesijärjestelmä: http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=162595&lan=fi Kuluttajaviraston ohjeet ratsastuspalveluiden turvallisuuden edistämiseksi (Kuluttajaviraston julkaisusarja 4/2004) http://www.kuluttajavirasto.fi/page/4e60ca8c-7bf8-40b0-819b-1dbf5fdd202a.aspx Suomen ympäristökeskus ja Maa- ja metsätalousministeriö 2003: Perinnebiotooppien hoitokortti. Laidunnus. http://www.mavi.fi/attachments/5o8wap0df/5jqzratfe/files/currentfile/1_laidunnus.pdf Laurea-ammattikorkeakoulu 2004: Hevoskehä-materiaali. Hevosten Maaseutu 2-hanke. Lääninhallitus: Ilmoitus eläintenpidosta http://www.laaninhallitus.fi lomakkeet Maa- ja metsätalousministeriö: Eläinsuojelusäädökset http://wwwb.mmm.fi/el/laki/f/f24.html Maa- ja metsätalousministeriö: Kuolleen eläimen hävittäminen (1374/2004) http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2004/20041374 Maa ja metsätalousministeriön rakentamismääräykset ja -ohjeet http://www.mmm.fi/attachments/5g5vkwmop/5g7gbliuf/files/currentfile/l12-rmoc4-01.pdf Maa- ja metsätalousministeriö: Tavoitteena terve ja hyvinvoiva hevonen (http://wwwb.mmm.fi/el/julk/tavhevonen.html) Nitraattiasetus (931/2000) (http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=6313) Rakennusvalvonta Hämeenlinnan kaupungin internetsivuilla http://www.hameenlinna.fi/tekniikkajaymparisto/index.php?id=42 Valvonta- ja kuormitustietolomakkeet VAHTI: http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=56645&lan=fi Säädösten mukainen lantala varastoinnin vaihtoehdot? www.hevostietokeskus.fi 10
Ympäristöministeriö 1998: Ohje kotieläintalouden ympäristönsuojelusta. Ympäristöministeriö 2003: Hevostallien ympäristönsuojeluohje. Ympäristöministeriön moniste 121. (http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=6313) Ympäristöministeriö 2008: Hevostallityöryhmän raportti. Ympäristölupa: http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=84848&lan=fi Yhteystiedot: Heli Jutila (vesiensuojelu, nitraattiasetus) Ympäristötarkastaja puh. 03-621 3761 Pirjo Suominen (tuoteturvallisuus) Terveystarkastaja puh. 03-621 3776 Niina Räsänen (ilmoitus eläimistä asemakaava-alueella) Elintarvikehygieenikko puh. 03-621 3774 Reijo Hemilä (nitraattiasetus, jätevedet) Ympäristötarkastaja puh. 03-621 3760 Sirpa Viholainen (jätehuolto) Ympäristötarkastaja puh. 03-621 3764 Raisa Rihkavuori (ympäristöluvat) Vs. ympäristötarkastaja puh. 03-621 3762 Kuvat Mari Saartoala ja Varpu Kuvaja 28.8.2008 Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi ympäristönsuojeluharjoittelijat Mari Saartoala ja Varpu Kuvaja sekä Heli Jutila Käyntiosoite Linnankatu 6 C-porras PL 63, 13101 Hämeenlinna Teletiedot Puh. vaihde (03) 6211 Fax. (03) 621 3779 Sähköiset tiedot www.ymparistotoimi.fi etunimi.sukunimi@hameenlinna.fi 11