1 (6) Työmarkkinakatsaus Yleistilanne Valtaosa suomalaisista palkansaajista sitoutui syksyllä 2013 pitkäaikaiseen ja hyvin maltilliseen tulopoliittiseen ratkaisuun. Syksyn tilanne poikkesi olennaisesti tämän vuoden keväästä. Tuolloin palkansaajajärjestöt hylkäsivät yhden vuoden palkankorotuksen, joka oli tasoltaan 0,5 prosenttia. Neuvottelujen jälkeen kotimainen vientiteollisuus sukelsi lisää, yt-ilmoitukset kiihtyivät uudelleen ja yleinen kriisitietoisuus lisääntyi. Palkankorotusten taso oli historiallisen matala (20 euroa ensimmäisenä vuotena ja seuraavana vuonna 0,4 %). Näillä luvuilla palkansaajien reaalisten ansioiden arvioidaan pienenevän. Ammattiliittojen tuskaa helpottivat eräät hallituksen lupaukset esimerkiksi työttömyysturvan parantamisesta, mutta toisaalta taas näyttää siltä, että vanhuuseläkkeen alaraja tulee nousemaan jollakin aikataululla. Eläkeneuvottelut työmarkkinajärjestöjen kesken alkavat tässä kuussa. Valmista pitäisi olla vuoden päästä, jolloin varsinaiset poliittiset päätökset jäävät seuraavalle hallitukselle, joka aloittaa toimintansa 2015 eduskuntavaalien jälkeen. Se, että tuloratkaisu lopulta syntyi, johtui myös vahvasta poliittisesta paineesta. Pääministeri Jyrki Kataisen monipuoluehallituksen niskaan oli ladattu runsaasti kritiikkiä, koska tärkeitä päätöksiä siirtyi koko ajan eteenpäin. Hallitus teki tuposta eräänlaisen hyveen. Ensin tehtiin kipeitä budjettipäätöksiä, joiden jälkeen välittömästi syntyi palkkaratkaisu. Ulospäin haluttiin antaa kuva määrätietoisesta hallituksesta, jolla asiat olisivat tiukasti näpeissään. Varsinaisia neuvotteluja pohjustettiin kuitenkin normaalilla tavalla useiden kuukausien ajan. Neuvottelut aloitettiin kulissien takana julkisuudelta piilossa jo elokuun alussa. Kaikesta kohinasta huolimatta vielä ei näy merkkejä siitä, että tuporatkaisun varsinainen tavoite eli työllisyyden parantaminen olisi näkynyt uusina työpaikkoina. Journalistien ja ohjelmatyöntekijöiden osalta vaikutukset ovat olleet oikeastaan päinvastaisia kuin oli toivottu. Jos ajatellaan tämän ratkaisun vaikutuksia yleiseen työmarkkinapolitiikkaan laajasti, voidaan todeta, että tupossa oli myös eräitä linjaavia poikkeuksia viime aikojen työmarkkinakehityksestä. Työnantajat joutuivat antamaan periksi ainakin kolmessa isossa periaatekysymyksessä. Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n pitkäaikainen tavoite haudata tulopolitiikka epäonnistui. Nyt syntynyt sopimus on luonteeltaan perinteistäkin perinteisempi palkansaajajärjestöjen, työnantajajärjestöjen ja maan hallituksen yhteinen näkemys ratkaisuista. Muodollisesti tämä näkyi niinkin naurettavassa yksityiskohdassa kuin syntyneelle lapselle annettavassa nimessä. EK kieltäytyi käyttämästä sopimuksesta nimeä tulopoliittinen ratkaisu tai tupo, vaikka se olikin sitä. Sopimus on Työllisyys- ja kasvusopimus. Tätä on kommentoitu myös ilkikurisesti niin, että sopimus ei toteuta kumpaakaan. Se ei
2 (6) SJL:n sopimusratkaisut paranna työllisyyttä eikä synnytä uutta taloudellista kasvua. Tosin on myönnettävä, että arviot ovat kuitenkin täysin ennenaikaisia. Ja voihan olla, että taloustilanne alkaa hellittää jo vuoden 2014 aikana, vaikka talouden kasvu olisikin hidasta. Toiseksi sopimus ei sisällä lainkaan ns. yrityskohtaista sopimista. Palkankorotusmallit ovat yleiskorotuksia. Tästäkin haluttiin tehdä elämää suurempi näytelmä, koska keskeisessä teknologiateollisuuden (ml. metalliteollisuus) sopimuksessa on sovittu mallista, jossa käydään ensin yrityksissä neuvottelut onko korotuksiin ylipäätään varaa, jonka jälkeen sovitaan kuinka korotukset yrityksissä jaetaan ja kolmannessa vaiheessa sitten mennään yleiskorotusmalliin, jos sopua ei paikallisissa neuvotteluissa synny. Koska korotukset ovat poikkeuksellisen pieniä, vaikuttaa tämä malli enemmän kiusanteolta kuin aidolta ja tasapuoliselta neuvottelulta. Kolmanneksi työnantaja joutui luopumaan toisestakin isosta palkkapoliittisesta periaatteestaan. Nyt korotusmalli (jonka taso on poikkeuksellisen matala) sisältää myös puhtaita eurokorotuksia. Tämä tarkoittaa sitä, että suhteessa pienipalkkaiset saavat enemmän kuin isompipalkkaiset. Viimeksi tällaisia puhtaita euro- tai markkakorotuksia toteutettiin kymmeniä vuosia sitten. On myös huomioitava, että nyt tehdyllä ratkaisulla lähes kaikki työehtosopimukset palautuvat päättymään suurin piirtein samaan aikaan, mikä tarjoaa ammattiyhdistysliikkeelle paremmat mahdollisuudet pohtia yhteisiä tavoitteita, joiden taakse kaikki liitot voisivat jatkossa asettua. Tässä vaiheessa on vielä liian aikaista arvioida tulopolitiikan tulevaisuutta. Käytännössä työnantajat ostivat itselleen erittäin halvan ratkaisun luopumalla vastaavasti muutamasta omista pyhistä prinsiipeistään. Tulevaisuus näyttää palkansaajien kannalta kannattiko kauppa tehdä. Ja tämä todentuu vain uusien työpaikkojen kautta. Tulevaisuus myös näyttää hellittääkö työnantajien erityisesti työaikoja kohtaan kohdistama painostus, joka Journalistiliitolle näyttäytyy yrityksinä puuttua loma-asioihin ja yleisesti yhteiskunnassa ensi vaiheessa ns. arkipyhien kautta. Työnantajat haluavat palauttaa loppiaisen ja helatorstain takaisin viikonloppuun häiritsemästä tuotantoa eri teollisuuden aloilla. Työaikaan puuttumista on tietenkin myös eläkeiän nosto. Koska syksyn tupo lopulta syntyi, oli etukäteen täysin selvää, että kutsu kävisi kaikkiin SJL:n sopimuspöytiin, vaikka kustannustoimittajia lukuun ottamatta mikään sopimuksistamme ei ollutkaan päättymässä syksyllä. Journalistiliitossa jo muutama työmarkkinakierros sitten omaksutun linjauksen mukaan kukin sopimusalue käy omat itsenäiset neuvottelunsa, ja päätökset tehtiin kunkin osalta tämän mukaisesti. Tästä syystä osa sopimuksista saatiin mukaan, osa jäi ulkopuolelle. Keskeiseksi asiaksi kaikissa sopimuksissa tuli kirjaus siitä, että tupoon kuuluva mahdollinen optiovuosi sovitaan sopimusosapuolten eli liittojen välillä. Tupossa asian ratkaisevat keskusjärjestöt vuoden 2015 kesällä. SJL:lle keskusjärjestöjen ulkopuolisena ammattiliittona tämä olisi ollut mahdoton malli.
3 (6) Lehdistön tilannetta selkeytetään seuraavassa luvussa. Kustannustoimittajien olisi pitänyt sopia uudesta sopimuksesta joka tapauksessa tänä syksynä, koska sopimus umpeutui. Pienenä sopimusalana tupon tasosta irtaantuminen oli realistisesti katsoen mahdotonta, koska syntyneistä tasoista emme olisi kuitenkaan päässeet eroon. Pitkäaikaiseen tavoitteeseemme kiriä kustannustoimittajien ansiotasoa lähemmäksi lehdistöä, emme saaneet tällä kierroksella korjausta. Näillä korotustasoilla se olisi ollutkin mahdotonta, koska lisärahaa ei olisi saatu tekstimuutoksillakaan, koska ne olisivat pienentäneet muutenkin pieniä palkankorotuksia. Sopimus syntyi lopulta suhteellisen vaivatta. Eniten käytiin keskustelua siitä, voidaanko ns. yliopistoharjoittelijoille maksaa työehtosopimuksen harjoittelijapalkkoja alempaa palkkaa. Tästä on tullut alan jonkinasteinen käytäntö, joka oli neuvottelijoille täysin uusi, joten asian selvittäminen vietiin työryhmään. Selvittelyjen ajan tehtiin väliaikainen ratkaisu. Yleisradion sopimus päättyy vuoden 2013 lopussa. Koska Ylen rahoitusmalli on muuttunut veropohjaiseksi, oli alun perin selvää, että Ylen mahdollisuudet etsiä omia ratkaisuja olivat hyvin rajoitetut. Tämä tosiasia pakottaa pohtimaan SJL:n palkkapolitiikkaa Ylessä aika lailla uudestaan. Työmarkkinoilla on aina syntynyt niin sanottu yleinen linja, joka tarkoittaa sitä, että omien ratkaisujen tekeminen Ylessä on jatkossakin hyvin vaikeaa, tai vaatii toisenlaisia toimenpiteitä. Ylen sopimuksen yhteydessä on ehdottomasti painotettava sen tärkeyttä, että Ylen freetyötä säätelevästä Yhtyneet-sopimuksesta päästiin myös sopuun. Tämä on Ylen kääntäjien kannalta äärimmäisen tärkeää, sillä sopimuksen avulla pystyttiin turvaamaan yleläisille kääntäjille tietty määrä käännöstöistä, jotka ovat muualla siirtyneet käännöstoimistoille eli osin työehtosopimustoimintamme ulkopuolelle. Ylen neuvotteluissa keskusteltiin erittäin paljon vuokratyöstä, joka oli katkaista neuvottelut kokonaan. Ylen tuotannoissa oltiin avaamassa tietä vuokratyölle, ja neuvotteluissa onnistuttiin torjumaan tämä ainakin toistaiseksi. Sen sijaan saimme varsinaiseen työehtosopimukseen enemmän kirjauksia vuokratyöstä kuin missään sopimuksistamme, eli kyse oli merkittävästä periaatevoitosta. MTV:n neuvottelut käytiin samaan aikaan kuin yhtiön raskaita ytneuvotteluja, mikä vaikutti ratkaisevasti neuvotteluasetelmiin. Käytännössä ei ollut muuta tietä kuin olla mukana tupossa. Valitettavasti myös yt-neuvottelut heijastuivat työehtoneuvotteluihin, mitä ei saisi tapahtua. Muista sopimuksista Elokuva- ja tv-tuotantoyhtiöitä koskevassa sopimuksessa tehtiin tupon tasoinen yhden vuoden mittainen väliratkaisu, koska sopijaosapuolet etsivät nyt uutta tes-mallia, jonka avulla suurempi osa tuotantoyhtiöistä saataisiin sitoutumaan työehtosopimukseen. Sanoma Entertainmentin ja Nelosen sopimukset kytkeytyvät lehdistön sopimukseen, joten tämäkin jäi ensi vuoden syksyyn.
4 (6) Lehdistön kova vuosi 2014 Käännöstoimistoja koskevaa sopimusta ei haluttukaan sotkea tähän tupoon, ja menossa olleet neuvottelut siirrettiin jatkumaan vasta tupon jälkeiseen aikaan. Lehdistön osalta tupon soveltaminen ei syksyllä onnistunut. Neuvottelut juuttuivat sopimukseen yhteen yksityiskohtaan. Sopimuksen mukaan ensimmäinen sopimuskausi ja jakso alkavat voimassaolevan työ- tai virkaehtosopimuksen päättymisestä tai jos kyse on voimassaolevasta työ- tai virkaehtosopimuksesta, jonka loppukauden palkkaratkaisut ovat auki, palkkakauden päättymisestä. Lehdistön voimassaolevan ja ensi vuoden syksyllä päättyvän sopimuksen toinen palkankorotus (1.2.2014) on auki. Siitä neuvotellaan tammikuun puoleen väliin mennessä, ja jos osapuolet eivät siitä pääse sopuun, valtakunnansovittelija ratkaisee asian. Käytännössä on ratkaistava kuinka yleiseksi linjaksi muodostunut 20 euron korotus sopeutetaan lehdistön sopimukseen, jossa on pohjalla puhdas prosenttikorotus 0,7 %. Mistä tasosta 20 euron vaikutus lasketaan? Käytetäänkö lehdistön keskiansioita, palkansaajien keskiansioita vai mitä? Koska yleisen linjan mukaan korotus tulee voimaan vasta neljän kuukauden päästä sopimuksen taitekohdasta, pitää myös kysyä milloin mahdollinen korotus tulisi voimaan? SJL:n ja SAK:n tulkinnan mukaan kesäkuussa 2014, VKL:n ja EK:n tulkinnan mukaan vasta helmikuussa 2015. Epäselvää myös on kuinka nämä erilaiset sopimuskaudet huomioitaisiin helmikuun korotuksessa, mikäli sellainen toteutuisi? Mikään laskelma ei osoita, että korotuksista tulisi isoja. Kyse on prosentin muutamasta kymmenyksestä. Kun tämä pitäisi vielä neuvotella yrityseränä, on kysyttävä mitä järkeä tässä on? On vaikeaa nähdä, että työpaikoilla voitaisiin järkevästi jakaa muutaman euron korotuksia korjaamaan palkkauksen epäkohtia. Kun huomioidaan vielä voimassaoleva sopimuskausi 1.5.2013-30.9.2014 matalilla korotuksilla (17 kuukautta) yhdistettyjä siihen vielä 22 kuukautta minimissään ja maksimissaan vielä enemmän 26 kuukautta, olisimme sitoutuneet poikkeukselliseen pitkään poikkeuksellisen matalaan korotustasoon. Tällöin meille tärkeät soveltamisala-asiat, palkkausjärjestelmäasiat ja luottamusmiesten asema olisivat siirtyneet aivan liian pitkälle. Tuponeuvottelut päättyivät suhteellisen kireissä tunnelmissa. Neuvottelijoiden niskaan tuli uhkaukset siitä, että viime kevään työaikoihin liittyvät asiat ovat edessä uudelleen ensi syksynä. Käytännössä kyse on vuosilomien leikkaamisesta, jonka torjuimme keväällä lakon uhalla. Ensi vuonna edessä on lehdistön osalta jälleen kerran tes-vuosi. Koska tupo meni niin kuin meni, ja koska neuvottelusuhteet ovat kiristyneet ihan turhaan, ja koska jatkuvat yt-neuvottelut rasittavat kaikkia, voi ennakoida, että vuodesta tulee yhtä raskas kuin tästäkin vuodesta tuli.
5 (6) Yt-neuvottelut 2013 Liiton lobbaustoiminta Tammikuussa neuvotellaan siis sopimuksen toisesta korotuksesta. Neuvotteluista ei tule läpihuutojuttua. VKL:n mukaan mitään perustetta korotuksille ei ole, koska kesäkuun 0,7 % on enemmän kuin 20, mitä on pidettävä pienempänä kuin 0,7 prosentin korotusta. Tästä voi ennakoida tulevan todellista arvoaan suurempi periaateriita. Alkuvuoden tapahtumat vaikuttavat myös syksyn neuvotteluihin. Meidän on pakko varautua siihen, että saamme samat työnantajan vaatimukset eteemme kuin tämän vuoden keväällä. Jäseniltä saadun selkeän viestin pohjalta ei voida lähteä siitä, että lomaviikon leikkaaminen kelpaisi meille nytkään. Tämä edellyttää valmistautumista siihen, että tätä vapaa-aikaa joudutaan puolustamaan jälleen kerran kaikin keinoin. Ja vaikka kaikkia keinoja ei tarvitsisikaan käyttää, niihin on osattava varautua. Valmistautuminen aloitetaan tammikuussa. Vaikka vuosi 2013 oli poikkeuksellisen raskas tes-vuosi, oli se myös poikkeuksellisen raskas yt-vuosi. Tämän vuoden aikana monet ytneuvottelut ovat koskeneet jo yli tuhatta jäsentä. Lopputuloksena on ollut runsaat 200 irtisanottua. Suurimpia irtisanojia ovat olleet STT ja MTV. Lisäksi on toteutettu useita erilaisia muita järjestelyitä, jotka ovat leikanneet työvoimaa. Sanomien erittäin isot yt-neuvottelut ovat vielä kesken ja loppuvat ensi vuoden alussa. Freelancereiden työtilaisuuksia on vähemmän ja palkkiot ovat pienentyneet. Freelancereiden vajaatyöllisyyttä ei tilastoida minnekään, joten koko alan työttömyystilanne ei koskaan paljastu sellaisena kuin se on. Näyttää selvältä, että työnantajat tulevat jatkamaan uusien työntekotapojen kokeiluja ja yhteistyömallien etsimistä. Liiton tekemän arvion mukaan ainakin vuokratyön määrä tulee lisääntymään. Sitä indikoivat sekä MTV:n että Yleisradion toimet tänä syksynä. Lehdissä emme ole vielä nähneet kaikkia yhteistyömalleja, mutta varmaa on se, että ne tulevat osaltaan yhdenmukaistamaan suomalaisen lehdistön sisältöjä. Liitto asetti tänä vuonna lehdistön tulevaisuusvaliokunnan, joka on toiminut liiton omana lehtiasian neuvottelukunnan työn taustaryhmänä, ja pohtii nyt muuttuvan mediateollisuuden vaikutuksia lehdistön edunvalvontaan. Raportin pitäisi olla valmis ensi vuoden alkupuolella. Liiton lobbaustoiminta syyskaudella ovat keskittyneet liikenne- ja viestintäministeriön alaiseen lehdistöasian neuvottelukuntaan ja freelancereiden sosiaaliturvan parantamiseen tähtäävään työhön. Asiaa on selvittänyt erillinen asiantuntijaryhmä ja työ- ja elinkeinoministeriön alainen trendityöryhmä on hiljalleen palaamassa takaisin työhön puheenjohtajavaihdoksen jälkeen. Lisäksi liiton ja muiden tekijäjärjestöjen aktiivisuus opetus- ja kulttuuriministeriön suuntaan on vaikuttanut siihen, että ministeriö on vihdoin nostanut hallitusohjelmaan kirjatun kohtuullisen tekijänoikeuskorvaus-asian ensi kevään asialistalleen. Tehonyrkkinä tässä on toiminut liiton
6 (6) aloitteesta perustettu Tekijäfoorumi, joka on koonnut yhteen tekijöitä edustavat järjestöt epämuodolliseen yhteistyöhön. Lehdistöasian neuvottelukunta julkistaa joulukuun aikana ehdotuksensa lehtien sisältöjen turvaamisesta. Sen huomattavimmat esitykset koskevat pikaselvitystä laajennetusta lehdistötuesta ja arvonlisäveroesityksiä. Alv pitää saada nykyistä alemmalle tasolle ja digitaalisten lehtien alv pitää alentaa samalle tasolle. Luovien alojen ja itsensätyöllistäjien sosiaaliturvaan tehtiin muutamia yksittäisiä parannusesityksiä, jotka olivat lisäksi isosti erimielisiä, mutta itse pääasiaan ei saatu muuta ratkaisua kuin lisäselvityksiä. SJL:n mielestä sosiaaliturvan pitää olla universaali eli sosiaaliturvan osalta ei pidä tehdä eroa vakituisessa työsuhteessa työskentelevän ja itsensätyöllistäjän välille. Toisin sanoen varsinaiseen ongelmaan ei uskallettu nytkään puuttua, vaan jatkettiin jo vuosikausia jatkuneelle linjalla, jossa paikataan pahimpia sosiaaliturvan vuotokohtia, mutta ei sitten muuta. Sosiaaliturvasta muodostuu tällä tavalla mahdoton möykky kenenkään hallita ja ymmärtää. SJL oli mukana laatimassa luovien alojen ja urheilijoiden kanssa kannanottoa näiden erityisryhmien sosiaaliturvan parantamisesta syksyn aikana. Sateenvarjona tälle toimi SAK:n sisällä toimiva Kulttuurialojen ammattiliittojen neuvottelukunta KALN, jossa SJL on mukana. TEM:issä toimivan trendityöryhmän, jossa SJL:llä on edustaja (Petri Savolainen), työ oli syksyllä takkuista, koska puheenjohtaja vaihtui. Tässä ryhmässä keskeistä olisi selkeyttää tavalla tai toisella yrittäjyyden ja työsuhteen välistä erittäin harmaata rajapintaa, mutta EK vastustaa kaikkia yrityksiä tämän osalta. On selvää, että Journalistiliitonkin on valmistauduttava vaikuttamaan seuraavan hallituksen hallitusohjelmaan tässä asiassa.