1907. V. M. Esit N:o 23. Valtiovarainvaliokunnan mietintö N:o 9 Keisarillisen Majesteetin armollisen esityksen johdosta, joka koskee paloviinan valmistamisesta suoritettavaa veroa sekä sanotun veron käyttämistä. Tämän armollisen esityksen on Eduskunta valmistelevaa käsittelyä varten lähettänyt Valtiovarainvaliokuntaan, kehottaen samalla Valiokuntaa tarpeellisista asian kohdista hankkimaan Talousvaliokunnan lausunnon. Sen ohessa on Valiokunta saanut Keisarillisessa Senaatissa asian valmistelussa syntyneet asiakirjat. Sittenkun Valtiovarainvaliokunta Eduskunnan vastamainitun päätöksen noudattamiseksi oli kirjelmässä viime syyskuun 19 päivältä pyytänyt Talousvaliokunnan lausuntoa niin hyvin mitä tulee paloviinaveron määrään litralta kuin siihen valvontaan, jonka alaiseksi väkiviinajuomain valmistus ja kauppa olisi asetettava, ynnä erityisesti siitä, miten kuntain osuus tästä verotulosta olisi jaettava, on Talousvaliokunta tähän mietintöön liitetyssä vastauskirjelmässä antanut pyydetyn lausunnon. Valtiovarainvaliokunnan mietintö N:o 9.
2 1907. V. M. Esit. N:o 23. Mainitussa lausunnossa on Talousvaliokunta ehdottanut, että paloviinavero armollisen esityksen mukaisesti pysytettäisiin nykyisessä määrässään, mihin ehdotukseen Valtiovarainvaliokunta puolestaan on päättänyt yhtyä. Tulot tästä verosta vuonna 1908 on Valiokunta arvioinut seuraavasti: Viisivuotiskautena 1902 06 on 50 volyymiprosentin voimaista paloviinaa valmistettu: v. 1902, jolloin 25 polttimoa oli toimessa, 6,518,554 litraa 1903, 24 6,062,997 1904, 23 6,465,099 1905, 25 8,246,906 1906, 23 6,844,499 Sanottuna viisivuotiskautena on keskimääräinen valmistus niinmuodoin ollut 6,827,611 litraa, johon nähden kuitenkin on huomattava, että valmistus vuonna 1905 poikkeusolojen johdosta nousi tuntuvasti yli säännöllisen määrän, mikä seikka vaikuttaa häiritsevästi keskimäärään. Valiokunnan hankkimien tietojen mukaan on valmistusmäärä 1907 vuoden yhdeksänä ensimäisenä kuukautena ollut 4,525,899 litraa. Koko 1907 vuoden valmistus voitanee laskea noin 7,000,000 litraksi. Samaan aikaan nousi paloviinan kulutus alempana mainittuihin määriin: vuonna 1902 6,579,541 litraan 1903 6,782,934 1904 6,695,809 1905 6,922,925 1906 6,652,730 Valtiovarainvaliokunnan mietintö N:o 9.
1907. V. M. Esit. N:o 23. 3 Vuosina 1902 06 oh' keskimääräinen kulutus 6,726,788 litraa. 1907 vuoden yhdeksänä ensimäisenä kuukautena nousi kulutus Valiokunnan hankkimien tietojen mukaan 4,134,786 litraan, ja tuntuu siis alennus tämän vuoden kokonais-kulutuksessa olevan odotettavissa. Valiokunnan harkinnan mukaan ei 1907 vuoden kulutusta voida arvioida enemmäksi kuin 6,500,000 litraksi. Armollisessa esityksessä perustetaan palovirnaverosta vuonna 1908 odotettavissa olevien tulojen laskelma siihen oletukseen, että valmistusmäärä on sanottuna vuonna oleva 5,100,000 litraa, josta nykyään voimassa olevan veromäärän mukaan olisi verotuloja 6,120,000 markkaa. Paloviinaveron tuloja koskevan laskelman pohjaksi ei kuitenkaan ole pantava valmistusmäärää. Melkoiset määrät paloviinaa voidaan nimittäin voimassa olevan lain mukaan pitää varastossa jopa kaksikin vuotta; ja valmistaja maksaa veroa mikäli tavaraa otetaan varastosta, mutta sen veromäärän mukaan, joka oh" voimassa siihen aikaan kuin puheena oleva määrä pantiin varastoon. Tähänkin nähden on kunkin vuoden kulutusmäärä se pohja, jonka mukaan verotulot on arvioitava. Niinkuin edellä olevat luvut osottavat, on kulutus vuosina 1902 06 pysynyt jotenkin tasaisena nousten keskimäärin noin 6,700,000 litraan. Tätä keskimäärää ei kuitenkaan Valiokunnan mielestä käy vähentämättä paneminen laskelman pohjaksi. Kuten äsken mainittiin, tuntuu kulutus nykyään olevan alenemaan päin, vaikkei huomattavammassa määrässä. Sen johdosta, että viranomaiset ovat ryhtyneet ehkäisemään sitä pitemmän aikaa noudatettua menettelyä, että kotimaista väkiviinaa on melkoiset määrät käytetty ulkomaisen konjakin nimellä käyvän väkijuoman valmistamiseen, täytyy myös- Valtiovarainvaliokunnan mietintö N:o 9.
4 1907. V. M. Esit. N:o 23. kin otettaa kulutuksen ensitulevana vuonna vähenevän. Tästä syystä näkyy yllämainittu keskiluku olevan jossakin määrin vähennettävä 1908 vuoden arviolaskelmaa tehdessä. Näihin asianhaaroihin nähden on Valiokunta katsonut voivansa arvioida kulutusmäärän 6,000,000 litraksi vuonna 1908. Armollisen esityksen mukaan oli 1906 vuoden päättyessä varastoissa tasaluvuin.... 3,100,000 litraa Vuonna 1907 on valmistusmäärä arviolta 7,000,000 Yhteensä 10,100,000 litraa Kun tästä vähennetään 1907 vuoden kulutusmäärä 6,500,000 on 1907 vuoden päättyessä varastossa jälellä 3,600,000 joka määrä on oletettava otettavaksi varastoista 1908 vuoden kuluessa. Valiokunnan säämäin tietojen mukaan voidaan olettaa, että viimemainitusta varastossa olevasta määrästä noin 400,000 litraa on jälellä 1906 vuoden alkupuoliskolta. Tämä osa on voimassa olevain säännösten mukaan otettava varastosta ennen 1908 vuoden heinäkuun l päivää, mutta suoritetaan siitä veroa ainoastaan 85 pennin mukaan litralta. Kun 1908 vuoden koko kulutusmäärä on laskettu 6,000,000 litraksi, olisi siis jälellä olevasta osasta eli 5,600,000 litrasta suoritettava veroa l markka 20 penniä litralta. Paloviinaverosta olisi siis tuloja arviolta: 400,000 litraa å 85 penniä 340,000 mk. 5,600,000 a l mk. 20 6,720,000 Yhteensä 7,060,000 mk. Valtiovarainvaliokunnan mietintö N:o 9.
1907. V. M. Esit. N:o 23. 5 Tästä 7,060,000 markan määrästä on vähennettävä denaturoidusta paloviinasta palautuva vero. Vuosina 1902 06 on denaturoitu määrä vaihdellut 385,000 ja 444,000 litran välillä ja voitanee vuonna 1908 arvioida enintään 450,000 litraksi. ' Palautuva veromäärä olisi siis 540,000 markkaa. Edellä arvioituihin veromääriin on lisättävä anniskeluvero sekä tislauksesta j a denaturoimisesta suoritettava tarkastusmaksu, jotka erät armollisessa esityksessä on arvioitu toinen 25,000 ja toinen 90,000 markaksi. Tätä arviota vastaan ei Valiokunnalla ole ollut muistuttamisen syytä, Paloviinaverosta olisi niinmuodoin vuonna 1908 tuloja seuraavat määrät: paloviinan valmistusvero... Smk. 7,060,000: Vähennetään takaisinmaksettu vero 540,000: Jälelle jää Smk. 6,520,000: Anniskeluvero Smk. 25,000: Tarkastusmaksut 90,000: Yhteensä tuloja Smk. 6,635,000: Kulkulaitosrahastolle 10 :n nojalla 9 päivänä kesäkuuta 1892 annetussa asetuksessa paloviinan ]"a muiden poltettujen tahi tislattujen väkiviinajuomain myymisestä, kuljetuksesta ja varastossa pitämisestä tuleva osuus vähittäismyynti- ja anniskeluyhtiöitten voittovaroista oli: vuonna 1902 1,131,603 markkaa 1903 874,019 1904 927,305 1905 986,583 1906 982,052 Valtiovarainvaliokunnan mietintö N:o 0.
6 1907. V. M. Esit. N:o 23. Esityksessä on edellä mainitut voittovarat kumpaiseltakin vuodelta 1907 ja 1908 arvioitu 900,000 markaksi. Tässä on kuitenkin huomattava, että tuntuvaa voittovarain lisääntymistä on odotettavissa sitä mukaa kuin yhtiöitten yksinoikeuttaminen edistyy. Valiokunnan saamien tietojen mukaan oli vuonna 1906 Helsingissä toimeenpantu väkiviinajuomain myynnin ja anniskelun antaminen yhden ainoan yhtiön yksinoikeudeksi lisännyt valtiovaraston voittovarain-osuutta yksistään tästä kunnasta 100,000 markalla edelliseen vuoteen verraten. Tähän nähden on Valiokunta arvellut voivansa arvioida tämän tuloerän vähintäin 1,000,000 markaksi. Jos tämä summa h'sataan edellä arvioituun kilomäärään, niin saadaan loppusummaksi 7,635,000 markkaa. Sen nojalla mitä edellä on esitetty, saa Valiokunta kunnioittaen esittää hyväksyttäväksi: että tulo paloviinaverosta vuonna 1908 arvioidaan 7,060,000 markoiksi, anniskeluvero 25,000 markaksi ynnä tislauksesta ja denaturoimisesta karttuva tarkastusmaksu 90,000 markaksi, sekä että kulkulaitosrahastolle samana vuonna tuleva osuus vähittäismyynti- ja anniskeluyhtiöitten voittovaroista arvioidaan 1,000,000 markaksi. Valtiovarainvaliokunnan on niinikään annettava lausunto esitykseen otetun lakiehdotuksen 2 :ssä olevista paloviinaveron käyttämistä koskevista määräyksistä. Mainitun pykälän mukaan olisi paloviinavaroista samoinkuin ennen suoritettava kustannukset paloviinan valmistuksen silmälläpidosta ja paloviina-asetusten rik- Valtiovarainvaliokunnan mietintö N:o 9.
1907. V. M. Esit. N:o 23. 7 komisten syytteeseen saattamisesta, jotka kustannukset on arvioitu 235,000 markaksi, sekä kuntain paloviinaveron osuus, joka menoerä on ehdotettu samaksi määräksi kuin tähän asti eli 400,000 markaksi. Nämä määrärahat lienee Eduskunnan sinänsä hyväksyttävä. Siihen perustukseen nähden, jonka mukaan kuntain paloviinaveron osuus olisi jaettava, on Talousvaliokunta tähän liitetyssä lausunnosaan puoltanut manttaalin poistamista jakoperusteena sekä suorastaan siirtymistä kuntain henkikirjoitetun henkilöluvun mukaiseen perusteeseen. Valtiovarainvaliokunta, jolla ei ole ollut aikaa tämän ehdotuksen harkitsemiseen, on rajoittunut tekemään lakiehdotuksen 2 :ään sanotun lausunnon mukaisen muutoksen. Valiokunta saa sentähden ehdottaa hyväksyttäväksi että kustannukset paloviinan valmistuksen silmälläpidosta vuonna 1908 lasketaan 235,000 markaksi; sekä että kuntain paloviinaveron osuus sanottuna vuonna määrätään 400,000 markaksi. Edellä mainittuihin tarkastuskustannuksiin nähden on Talousvaliokunta ehdottanut, että tähän tarkoitukseen myönnetystä 235,000 markan summasta tarpeellinen määrä annettaisiin kuvernöörien käytettäväksi asianomaisten syyttäjäin pyynnöstä niiden kustannusten suorittamiseen, joita näillä on ollut paloviina-asetusten rikkomisia syytteeseen saattaessaan. Tässäkin asiassa saa Valiokunta viitata Talousvaliokunnan mainittuun lausuntoon. Armollisessa esityksessä ehdotetaan, että käytettäviksi jäävät paloviinavarat siirrettäisiin kulkulaitosrahastoon. Tämän johdosta saa Valiokunta huomauttaa, Valtiovarainvaliokunnan mietintö N:o 9.
8 1907. V. M. Esit. N:o 23. että siitä lähtien kun kulkulaitosrahasto Valtiosäätyjen alotteesta 1872 vuoden valtiopäivillä perustettiin, on paloviinaveron tulot, niistä vähennettyä tarkastuskustannukset sekä kuntain kesken jaettavaksi määrätty summa, siirretty mainittuun rahastoon. Vuoteen 1905 saakka siirrettiin paloviinarahoista sen lisäksi ensin valtio- ja sittemmin suostuntarahastoon vuosittain 660,000 markkaa korvauksena viinanpolttovuokrasta, mikä siirto lakkasi kun sitä 1905 06 vuosien valtiopäiville ei ehdotettu. Valiokunnan mielestä on nyt sitä enemmin syytä siirtää paloviinaveron koko käytettävissä oleva tulo kulkulaitosrahastoon, kun sanotussa rahastossa Eduskunnan tiedoksi saatettujen laskelmain mukaan kuluvan vuoden päättyessä tulee olemaan tuntuva vajaus. Rahaston osuus paloviinarahoista voitaisiin Valiokunnan edellä esittämien laskelmain nojalla arvioida kaikkiaan 6,000,000 markaksi, sekä rahastoon suorastaan tuloutettu osa vähittäismyynti-ja anniskemyhtiöitten voittorahoista 1,000,000 markaksi, mitkä määrät yhteensä tekisivät 7,000,000 markkaa. Sen nojalla mitä edellä on esitetty saa Valtiovarainvaliokunta kunnioittaen ehdottaa, että Eduskunta puolestaan hyväksyisi näin kuuluvan lain: Laki siitä verosta, joka paloviinan valmistamisesta Suomessa on suoritettava, sekä tämän veron käyttämisestä vuonna 1908. l Q. Veroa Suomessa valmistetusta paloviinasta on vuonna 1908 maksettava yksi markka kaksikymmentä Valtiovarainvaliokunnan mietintö N:o 9.
1907. V. M. Esit. N:o 23. 9 penniä kultakin litralta säännöllisväkevyyttä, jolla tarkoitetaan sellaista paloviinaa, mikä sisältää viisikymmentä volyymiprosenttia alkoholia ollessaan -(- 15 asteista Celsiuksen lämpömittarin mukaan. Tämä vero suoritetaan koko valmistettavaksi otetulta määrältä ja maksetaan lääninrahastoon, kuitenkin joka kerta vähintään tuhannelta kolmeltasadalta litralta, jos vero niin suuresta valmistusmäärästä on vielä maksamatta. 2 Q» o Paloviinaverosta on vuonna 1908 suoritettava: Paloviinan valmistuksen silmälläpitoa varten sekä syyttäjäin palkitsemiseksi osottamastaan erityisestä ahkeroimisesta paloviina-asetusten rikkomisia syytteeseen saattaessa, arviolta... 235,000: Hyödyllisiin kunnallisiin tarpeisiin kaikille kunnille jaettavaksi niiden hengille kirjoitetun väkiluvun mukaan (poist.) kaikkiaan.. 400,000: Yhteensä Smk. 635,000: Mitä tämän lisäksi saadaan puheenalaisesta verosta, menee kulkulaitosrahastoon. Tämän asian käsittelyyn ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Paimen, jäsenet Ahmavaara (osittain), v. Alfthan, Antila, Hakulinen, Heimonen, Kallio, Koskelta, Koskinen, Lagerlöf (osittain), Partanen, Rapola, Rissanen, Tainio (osittain), Tanner, Tokoi (osittain), Wiitanen, W. Wuolijoki (osittain) ja Y. K. Yrjö-Koskinen sekä varajäsenet Arajärvi (osittain), Riihelä (osittain), Schultz (osittain) ja A. Suomalainen. Helsingissä, Lokakuun 12 päivänä 1907. ValtiovarainvalioJcunnan mietintö N:o 9.
Liite. SUOMEN EDUSKUNNAN TALOUSVALIOKUNTA. Helsingissä, syyskuun 23 p:nå 19O7. N:o 13. Valtiovarainvaliokunnalle. Kuluvan syyskuun 18 p:nä talousvaliokunnalle lähetetyssä kirjeessään on valtiovarainvaliokunta, viitaten Suomen eduskunnan sen edellisenä päivänä tekemään päätökseen, että viimemainitun valiokunnan oli käsiteltävä näille valtiopäiville annettu armollinen esitys siitä verosta, joka palo viinan valmistamisesta on suoritettava, sekä sanotun veron käyttämisestä vuonna 1908 ja hankittava siitä tarpeellisissa kohdin talousvaliokunnan lausunto, pyytänyt talousvaliokuntaa antamaan asiassa lausuntonsa niin hyvin, mitä tulee veron määrään litralta kuin siihen valvontaan, jonka alaisiksi väkiviinajuomain valmistus ja kauppa ovat asetettavat, ynnä erityisesti siitä, miten kuntain osuus tästä verotulosta olisi jaettava. Tämän johdosta saa valiokunta, joka on saanut tiedon eduskunnassa asiata valiokuntaan lähetettäessä tapahtuneesta keskustelusta sekä nähtävikseen tätä armollista esitystä Keisarillisessa senaatissa valmisteltaessa kertyneet asiakirjat, kunnioittaen esittää seuraavaa. Paloviinaveroa, joka kotipolton lakkautettua ensin määrättiin l markaksi 60 penniksi kannulta, mikä vastaa noin 61 penniä litralta, mutta joka vuonna 1867 alennettiin l markkaan kannulta, vastaten noin 38 pen-
11 niä litralta, on sen jälkeen asteettain korotettu, kunnes se 1905 1906 vuosien valtiopäivillä korotettiin l markkaan 20 penniin litralta säännöllisväkevyyttä. Kun hallitus nyt esittää tuon veron pysyttämistä entisellään, on valiokunnassa huomautettu, ettei kokemus vielä ole osottanut, mitä viimeinen tuntuvampi paloviinaveron korotus on vaikuttanut tämän aineen salapolttoon ja -kuljetukseen. Nimikään on epäilty paloviinaveron huomattavamman korotuksen tällä kertaa voivan vaikuttaa, että ulkomaisia huokeahintaisia, väärennettyjä väkijuomia ruvettaisiin entistä enemmän tuomaan maahan. Näin ollen ja varsinkin sentähden, ettei vuonna 1906 tapahtunut väkijuomatullin korotus, joka osaltaan on omansa ehkäisevästi vaikuttamaan sanotunlaisten väkijuomain maahantuontiin, koskenut Venäjältä tuotavia poltettuja väkijuomia, katsoo valiokunta vaikkapa sen enemmistö onkin ollut sitä mieltä, että paloviinaveron korotus, jos se vaan on kyllin tuntuva, vaikuttaa tehokkaasti paloviinan käytön supistamista etenkin vähävaraisten keskuudessa, ja senvuoksi pitänyt tarpeellisena tuon veron korottamista niin paljon kuin suinkin on mahdollista saattamatta paloviinan kotimaista tuotantoa sen vaaran alaiseksi, että saman väkevyisiä ulkomaisia juomatavaroita voitaisiin täällä myydä huokeammalla kuin kotimaassa valmistettuja, ettei paloviinaveroa voida tällä kertaa entisestään korottaa, jonka vuoksi valiokunta on päättänyt mielipiteenään lausua että vero olisi pysytettävä hallituksen ehdottamassa määrässä.
12 Mitä siihen 235,000 markan suuruiseen arviomää» rään tulee, joka on ehdotettu käytettäväksi paloviinan valmistuksen silmälläpitoa varten sekä syyttäjäin palkitsemiseksi osottamastaan erityisestä ahkeroimisesta paloviina-asetusten rikkomisia syytteeseen saattaessa, ei valiokunta ole tahtonut tehdä muistutusta ehdotetun määrärahan kokonaissummaa vastaan. Luonnollista valiokunnan mielestä onkin, että näistä varoista korvataan kustannukset paloviinan valmistuksen silmälläpidosta. Ja koska voimassaolevan paloviinan myyntiä y. m. koskevan asetuksen 62 myöntää senaatin talousosastolle oikeuden harkinnan mukaan antaa kohtuullisia palkintoja syyttäjille tahi muille henkilöille, jotka ovat osottaneet erinomaista uutteruutta törkeämpiä rikkomuksia mainittua asetusta vastaan ilmisaataessa ja syytteeseen pantaessa, ei valiokunta katso laillisesti voitavan kieltää senaattia käyttämästä kertyvää paloviinaveroa tähänkin tarkotukseen. Mutta vaikkei vielä mitään alotetta mainitun lainpaikan muuttamiseksi tahi kumoamiseksi siitäkin syystä, että perinpohjaisia muutoksia alkoholijuomalainsäädännön alalla on ollut aikeissa ole tehty, toivoo valiokunta, koska tuollainen virkamiesten innostaminen rahapalkintojen vuoksi osottamaan erityistä uutteruutta virkavelvollisuuksiensa täyttämisessä, jota heiltä voidaan vaatia ilman sellaisia palkintojakin, on omansa alentamaan poliisiviranomaisten arvoa kansalaisten silmissä, ettei hallitus näitä palkintoja täsfedes enää jakaisi. Kun kuitenkin oikeuden ja kohtuuden mukaista on, että poliisiviranomaisille annetaan korvausta niistä useinkin tuntuvista kuluista, kuten matkarahoista, apulaisten palkkaamiseen käytetyistä menoista y. m. s., joita heillä
13 tällaisten rikkomusten ilmisaamisesta epäilemättä on, katsoo valiokunta suotavaksi että puheenaolevasta menoerästä osotetaan tarpeellinen määrä kuvernöörien käytettäväksi sellaisten laskujen suorittamiseen, joista asianomaiset syyttäjät mainitussa suhteessa anovat korvausta. Siirtyessään käsittelemään maan kunnille paloviinaverosta ehdotetun määrärahan jakamista näiden kesken, on valiokunta merkinnyt, että tämä osuus on paloviinan kotipolton lakkauttamisesta saakka, lyhyttä väliaikaa lukuunottamatta, jaettu asianomaisten kuntien kesken manttaaliperusteen mukaan, jolloin jokainen sataluku kaupunkien asukkaita on katsottu vastaavan yhtä manttaalia. Ehdotuksia tämän perusteen muuttamisesta henkilöperusteeksi on tosin useampia kertoja valtiopäivilläkin tehty, mutta ovat nämä ehdotukset aina rauenneet. Mielihyvällä on talousvaliokunnan suuri enemmistö nähnyt, että hallitus nyt puheena olevassa armollisessa esityksessä on ehdottanut tällaista henkilöperusteeseen siirtymistä. Tämän enemmistön mielestä näyttää nimittäin kunnille tulevan paloviinavero-osuuden jako voivan oikeudenmukaisimmin tapahtua ainoastaan niiden henkilöluvun, lähinnä henkikirjoitetun henkilöluvun mukaan, koskapa paloviinan nautintokin jakautuu samalla tapaa eri kuntien kesken. Ja näyttää ehdotettuun mnutokseen valiokunnan enemmistön mielestä erittäin olevan aihetta siitäkin syystä, että manttaali joko on jo lakannut tahi ainakin on ehdotettu lakkautettavaksi olemasta verotuksen perusteena useassa kohdin, missä se ennen on sellaisena perusteena ollut.
Valiokunnan vähemmistö on tosin ollut sitä mieltä, että entinen manttaaliperuste olisi pysytettävä, etupäässä siitä syystä, että manttaaliinpantua maata rasittavat monenlaiset verotukset, joita ei suoriteta henkilöltä, ja koska ehdotettu siirtyminen saattaisi suuria vaikeuksia kuntain taloudenhoitoon nähden. Tätä paitsi on vähemmistön puolelta esitetty, että manttaaliinpammn maan verotus etenkin Ahvenanmaalla ja meren saaristossr yleensä on suhteettoman raskas. Mutta kun puheenaoleva viinaveron osuus ei suinkaan tule yksinomaan manttaaliinpannun maan hyväksi, vaan käytetään kunnallisiin tarpeisiin yleensä, ei tässä suhteessa tehty väite ole voinut muuttaa valiokunnan enemmistön käsitystä asiasta. Kuntain taloudenhoitoon tosin kysymykseen tullut siirtyminen jonkun verran vaikuttaa. Tässä suhteessa on kuitenkin huomioonotettava, että useimmat kunnat ehdotetun muutoksen johdosta tulisivat saamaan entistä ainoastaan varsin vähän pienemmän viinavero-osuuden, nousten tuo eroitus vain aniharvoissa tapauksissa yli tuhannen markan. Ja erittäinkin on muistettava, ettei kuntain taloudenhoito saa olla esteenä oikeudenmukaisen jakoperusteen käytäntöön ottamiselle tässäkään suhteessa. Näin ollen ei valiokunnan melkoinen enemmistö ole vähintäkään epäillyt puolustaa armollisen esityksen hyväksymistä tässä kohdin. Päinvastoin on enemmistö ollut sitä mieltä, ettei mitään syytä olisi olemassa rajoittua sellaiseenkaan asteettaiseen siirtymiseen, kuin armollisessa esityksessä ehdotetaan, vaan että manttaalista jakoperusteena asianomaisten kuntain henkikirjoitetun henkilöluvun mukaiseen perusteeseen olisi ilman väliasteita suorastaan siirryttävä.
15 Tällainen jo liian kauan vallinneiden epäkohtain perinpohjainen korjaus on valiokunnan enemmistön mielestä täysin ajan vaatima eikä se kuntain taloudenhoitoonkaan nähden panne voittamattomia esteitä. Valiokunnan pieni vähemmistö, 2 jäsentä, on tässäkin kohden ollut sitä mieltä, että muutoksen, jos se toimeenpannaan, pitäisi tapahtua asteettain, kuten armollisessa esityksessä on ehdotettu. Paitsi mitä edellä on esitetty, saa talousvaliokunta toivomuksenaan lausua, että kuntain tulisi käyttää heille lankeava osuus paloviinaverosta sellaisten, kaikkien kuntalaisten sekä erittäinkin vähempiosaisten yleissivistyksen kohottamista tarkoittavain ja nimenomaan aatteellisten harrastusten hyväksi, joihin kunnan jäseniä lain mukaan ei voida verottaa. Valiokunnan puolesta: Emil Perttilä.