Antiikin Kreikasta helmiponttiin listaprofiilien historiaa
Antiikin Kreikan ja Rooman arkkitehtuurista Jokainen puutavaraa käyttänyt tai ostanut tietää mitä tarkoittaa helmipontti. Se on usein seinä- ja kattopaneeleissa käytettyä lautaa, jonka ponttireunassa on halkaisijaltaan puoliympyrän- tai 3/4 ympyränmuotoinen pullea nauha. Mutta mistä muoto ja sen nimi ovat peräisin? Sen selvittääkseen on mentävä ajassa taaksepäin yli 2000 vuotta antiikin Kreikkaan asti. Kreikan klassisen arkkitehtuurin kukoistusaikaa olivat vuosisadat 800 300 e.kr., jonka jälkeen Rooman vallan vaikutus alkoi kasvaa. Roomalaiset käyttivät kuitenkin Välimeren alueella yhä kreikkalaista muotokieltä lisäten siihen uuden tärkeän elementin, holvaustekniikan. Rooman vallan kausi kesti vuodesta 300 e.kr. vuoteen 300 j.kr. Sima eli räystäslista Tympanon eli päätykolmio Palkisto Kapiteeli eli pylvään pääty Pylvään varsi Pylvään jalusta Joonialainen temppelipääty ja sen osien nimet. 2 Julkaisija: Lauta Oy Tampereentie 166, PL 10, 37551 Lempäälä www.lauta.fi Teksti, valokuvat, piirrokset: Arkkitehti Tuula Rauma Kiitän yhteistyöstä: Professori Ove Hidemark, Tukholma Museovirasto, Helsinki Taitto ja paino: Minna Jousmäki Domus-Offset Oy, Tampere ISBN 952-91-9313-0 (nid.) ISBN 952-91-9314-9 (PDF) Kansikuva: Erekteion Akropolis, Ateena, joonialainen pylväsjärjestelmä, v. 410 e.kr.
Klassisen kreikkalaisen tyyliopin määrittäjiä olivat eri jumalille pystytetyt temppelit, joista tunnetuin on Ateenan Akropoliin laaja temppelialue. Temppelipäädyn eri osien muodon, mittasuhteiden ja koristeiden mukaan rakennukset jaettiin viiteen eri tyyliin aikajärjestyksessä: toskanalainen, doorilainen, joonialainen, korinttolainen ja komposita (Rooman vallan aikainen). Näistä kolme keskimmäistä ovat tunnetuimmat. Myöhemmät listaprofiilityylit ottivat eniten vaikutteita joonialaisesta ja korinttolaisesta tyylistä. SUURI JÄRJESTELMÄ Rakennusosien nimet PIENI JÄRJESTELMÄ Muotojen nimet P A L K I S T O N O S A T Karniisi Friisi Arkkitraavi Kapiteeli Karniisi Corona Dentil l. hammaslista l. munasauva Friisi l. laatta l. helminauha Karniisi l. lehväsauva Kapiteelin voluutti Pylvään varsi Pylvään uurteet l. kanneluurit Jalusta Joonialainen pylväs ja palkisto. Kaksi astragiaalia Scotia Scotia SUURI JÄRJESTELMÄ Rakennusosien nimet PIENI JÄRJESTELMÄ Muotojen nimet Pylvään varsi Kanneluurit Scotia Kaksi astragaalia Scotia Ekinus Piirrokset eivät ole mittakaavassa. Abacus Joonialaisen pylväsjärjestelmän jalustaosa. 3
Renessanssi, antiikin uusi tuleminen Gotiikan kauden jälkeen Italiasta alkanut renessanssi (1420 1620) otti jälleen vaikutteita antiikin Kreikan ja Rooman arkkitehtuurista. Tunnetut renessanssiarkkitehdit kuten esim. Serlio, Vignola ja Andrea Palladio laativat laajoja tutkielmia antiikin temppeliarkkitehtuurista ja niiden mittasuhteista luoden perustan sille muotokieliopille, jota klassinen arkkitehtuuri eri variaatioina noudatti aina 1800-luvun loppuun asti, jolloin jugend, kansallisromantiikka ja funktionalismi astuivat kuvaan. Tosin 1900-luvun alussa oli vielä jugendin jälkeen lyhyt noin 20 vuoden tyyliperiodi, jota kutsutaan 1900-luvun klassismiksi. Temppelipääty jakaantuu kahteen järjestykseen, suureen ja pieneen. Suuren järjestelmän osat ovat temppelin keskeisiä rakennusosia, joilla kullakin on oma nimensä. Pienen järjestelmän osat ovat koristemuotoja, jotka täydentävät suurta järjestelmää ja muodostavat siirtymän suuren järjestelmän osasta toiseen. Juuri pienen järjestelmän osat ovat profiilihistorian perusmuotoja, jotka siirtyivät myöhemmin varhaisista kivirakennuksista myös puurakentamiseen. Profiilikielioppia Kreikkalaista ornamentiikkaa on tutkittu eri maissa eri aikoina, ja muodoille on eri kielissä annettu erilaisia nimiä. Alkujaan käsitteet perustuvat kuitenkin antiikin kreikan ja italian kieleen. Uudempien tulkintojen mukaan (mm. George Hersey) eräät muodot ovat saaneet alkunsa muinaisista uskonnollisista riiteistä. Niissä jumalille uhrattiin erityisesti härkiä, joiden sarvet oli koristeltu helminauhoin ja kukkaiskäädyin. Muinaiskreikan härän sarvea merkitsevästä sanasta ja kaarevasta muodosta kehittyi karniisimuoto, helminauhoista astragaalimuoto ja kukkaiskäädyistä torus. Doorilaisen palkiston friisiosassa kuvataankin vielä nauhoin koristeltuja härän pääkalloja reliefeinä. Klassiset ornamentit ovat ikään kuin aakkosia, joista tietyin säännöin yhdistelemällä on muodostunut kulloisellekin arkkitehtuurityylille ominainen muotokieli. Tässä käytetään lähinnä Ruotsissa käytössä olevaa sanastoa, joka puolestaan perustuu kreikan- ja italiankielen terminologiaan. Lukijalle ja tutkijallekin voi aiheuttaa sekaannusta se, että kreikkalaisen temppelin rakenteellisilla osilla on kullakin oma nimensä ja lisäksi ko. rakennusosan muodolla omansa. Tässä perehdytäänkin vain perusmuotoihin ja niihin nimiin, jotka ovat olennaisia suomalaisia listaprofiileja tutkittaessa. 4
Upotus, kynte, falssi (ruots.) Viiste, faasi (ruots.), laatta Nouseva karniisi Cyma recta Laskeva karniisi Cyma reversa Cavetto, kouru 1/4 sauva (ympyrän 1/4 osa), munasauva, helmisauva Scotia, lehväkimppu Dentil, hammaslista Listaprofiilien perusmuodot. Vasemmalla muodon leikkauspinta, oikealla muodon kuva kolmiuloitteisena. 5
Eri aikakausien profiilihistoriaa Eurooppalaiset arkkitehtuurityylit voidaan ajoittaa pääpiirteissään seuraavasti: Gotiikka 1130 1500, renessanssi 1420 1620, barokki 1600 1720, rokokoo 1720 1750, uusklassismi 1750 1840. Uusklassismiin luetaan tällöin kuuluvaksi myös Suomessa tärkeät kustavilaisuus 1770 1800 ja empire 1800 1840, jota Suomessa edusti erityisesti Carl Ludvig Engel. 1840- luvun jälkeen alkoi ns. kertaustyylien kausi, joka sovelsi gotiikan, renessanssin ja barokin muotoja uudella tavalla. Rapattuja empiretyylisiä räystäsprofiileja Eckerön posti- ja tullitalon julkisivusta, mm. hammaslista. Arkkitehti Carl Ludvig Engel 1828. Profiilimuotojen ajoitusta määritettäessä on huomattava, että eri tyylikausien rajat ovat liukuvat ja mitä kauempana tyylin alkulähteestä ajallisesti, maantieteellisesti ja kulttuurisesti ollaan, sitä myöhäisemmin tietyn kauden tyylimuotoja vielä esiintyy. Suomen historian kannalta ovat merkittäviä kustavilainen tyyli Ruotsin vallan ajalta sekä Saksasta ja Venäjältä vaikutteensa saanut empire. 1800-luvun loppupuolella Saksasta vaikutteita saanut uusrenessanssi saavutti Suomessa suuren suosion. Tyylimuodot esiintyivät tietysti puhtaimmillaan ja edustavimmillaan kuninkaallisissa linnoissa ja palatseissa, joista niitä kopioitiin aatelisten linnoihin ja kartanoihin. Edustavimmista rakennuksista tyylit taas siirtyivät maaseudun varakkaimpiin talonpoikaistaloihin, joissa puusepät jo voivat soveltaa omaa näkemystään vapaammin. Profiilihistoriassa kiehtovinta onkin seurata alkuperäisen muodon siirtymistä ajassa ja paikassa sekä sen muuntumista provinsiaaliseksi rakennustraditioksi, josta Suomen maaseudulla on monia hienoja esimerkkejä. Harmoniassaan ja kauneudessaan ne eivät häviä yhtään alkuperäisille esikuvilleen, vaan todistavat puusepäntaidon vankasta, esteettisestä perinteestä ja käsityötaidosta. Vasta 1800-luvun lopun teollistumisen myötä listaprofiilit standardoituivat ja valikoimat pienenivät edelleen tultaessa 1900- luvulle. Tässä lyhyessä historiikissa keskitytään lähinnä vuorilautojen (ovien ja ikkunoiden ympärillä) muotoihin, joissa klassiset osamuodot esiintyvät runsaimmillaan. Samoja perusmuotoja esiintyy myös lattia-, katto- ja rintapaneelilistoissa. Erilaisia suomalaisia listamuotoja on runsaasti esitetty teoksessa Talo Kautta aikojen, osa: Kiinteän sisustuksen historiaa. Hämeshavuisen komea talonpoikaistalo Kauhajoelta vuodelta 1827. Valkoiseksi maalatut pystypilasterit ovat saaneet aiheensa antiikin temppelin pylväistä, jonka päätynä on räystäskarniisi. Puoliympyrän muotoinen lunetti-ikkuna ullakolla on myös tyypillinen empirekauden rakennuksissa. Käsin veistettyjä seinäpaneelien vuorilistoja Sturehovin linnasta, Ruotsi, 1770-luku. 6
Listamuotoja tutkiessa voi huomata, että eri päämuodot liittyvät toisiinsa täsmällisesti teräväkärkisillä upotuksilla, yleensä terävällä tai suoralla kulmalla. Upotukset erottavat eri muodot toisistaan ja antavat listalle selkeän, ryhdikkään kokonaisvaikutelman. Usein moneen kertaan maalatuissa listoissa terävät upotukset täyttyvät maalista ja listan muoto pehmenee, "löystyy". Kun vanhasta listasta otetaan mallia korjauksen yhteydessä, tuleekin kaikki maalikerrokset poistaa mallipalasta, jotta oikea muoto saadaan esiin. Toisaalta monet maalikerrokset kertovat myös listan iästä, joten korjaustyössä ei ole tarpeen ryhtyä liian perusteelliseen maalinpoistoon, vaan poistaa vain irtoava maali varovaisesti siten, että listan pieniä profiilimuotoja ei hävitetä. Karniisi Karniisi Symmetrinen barokkilista 1600-luku Rokokoo 1740-luku Uusklassismi 1810-luku Cavetto Barokki 1670-luku Myöhäisrokokoo 1760-luku Empire 1840-luku Karniisi Karniisi Myöhäisbarokki 1720-luku Kustavilainen klassismi 1700-luvun loppu Uusrenessanssi 1800-luvun loppu Myös Suomessa käytettyjä ovien listaprofiileja eri historiallisilta tyylikausilta. Uusrenessanssi 1800-luvun loppu 7
Listaprofiilien merkitys arkkitehtuurissa Sekä rapatuilla että puulistoilla on kolme tärkeätä funktiota: peittää rakennusosien välisiä saumoja (tekninen funktio), erottaa eri rakennusosia toisistaan ja korostaa rakennuksen arkkitehtonista muotoa. Erityisen runsaasti koristelluilla ikkunoilla julkisivussa saatettiin korostaa rakennuksen päätiloja (esim. keskellä sijaitsevaa salia) ja pääsisäänkäyntiä. Kivirakennuksissa ei ikkunoita yleensä vuorattu sisäpuolelta listoituksella, sen sijaan kattolistojen (varjovaikutelma), ovien vuorilistojen, paneelien ja lattialistojen avulla korostettiin huoneen muotoa ja sen harmonisia mittasuhteita. Lattialistojen ja rintapaneelien tarkoituksena oli myös suojata seinän maalausta tai tapetointia. PIENI JÄRJESTELMÄ Muotojen nimet SUURI JÄRJESTELMÄ Rakennusosien nimet Karniisi Corona Karniisi Friisi Arkkitraavi P A L K I S T O N O S A T Oviaukko Sivukonsoli Klassismia edustavan oviaukon päällyslistoitus, jossa palkiston arkkitraaviosa kääntyy sivulle vuorilaudaksi. Piirrokset eivät ole mittakaavassa. 8 Voluuttimuotoinen sivukonsoli
Ikkunoiden ja ovien vuorilistat ovat uusklassismissa (kustavilaisuus ja empire) muodostuneet siten, että kreikkalaisen palkiston arkkitraaviosa on käännetty aukon sivulle. Juhlavammissa ovissa arkkitraavilistan yläpuolella on koristeena muut palkiston osat: friisi ja karniisi, joita sivuilla voivat vielä tukea voluuttimuotoiset konsolit. Sen sijaan barokin ja rokokoon runsaat torus- ja astragaalimuodot ovat saneet lähtökohtansa pylvään jalustan ekinusosasta. Helsingin säätytalo, juhlasalin ovi, jota koristaa täyden palkiston lisäksi temppelin päätykolmio eli tympanon. Tässäkin arkkitraavi kääntyy sivuille vuorilistoiksi. Arkkitehti Gustaf Nyström 1890. Kuva: Simo Rista. PIENI JÄRJESTELMÄ Muotojen nimet SUURI JÄRJESTELMÄ Rakennusosien nimet Cavetto Corona Piirrokset eivät ole mittakaavassa. Nouseva karniisi Laskeva karniisi Karniisi Dentil Friisi P A L K I S T O N O S A T Oven vuorilista, jossa kanneluurit Arkkitraavi Täyspalkiston käsittävä oven ylälistoitus ja empirelle tyypillinen uritettu sivulista. Tervalammen kartano, Vihti, arkkitehti Anders Fredrik Granstedt, 1830. 9
1800-luvulla vielä vallitsevan keskeissalipohjakaavan (karoliininen pohjakaava) mukaisesti sisätilassa ovet rakennettiin lähelle ulkoseinää samaan linjaan. Voimakkaasti profiloiduilla listoilla koristetut ovet muodostivat ikään kuin portin, jonka kautta avautui polykromaattinen tilasarja, kun kaikki huoneet oli maalattu tai tapetoitu eri väreillä. Palatkaamme takaisin helmiponttiin. Linnoissa ja kartanoissa oli varaa palkata taitavia koristepuuseppiä, jotka kaiversivat helmilistan helmi kerrallaan. Kun listoja ryhdyttiin tekemään höyläämällä, yhdistettiin astragaalin helmet yhdeksi nauhaksi, joka leikkausmuodostaan ja koostaan suhteessa listan muihin muotoihin on kuitenkin edelleen tunnistettavissa. 1800-luvun lopulla on kuitenkin valmistettu myös ovia, joissa peilin ja kehän liitoksessa on neljännesympyrän muotoinen helmilista. Se tehtiin pyöreästä listasta sorvaamalla helminauhaksi, joka sitten sahattiin neljään osaan. Samat antiikista peräisin olevat klassiset muodot esiintyivät myös käsityönä tehdyissä vaatimattomammissa rakennuksissa, kuten kuvan leikkimökissä. Eckerön postitalo, Carl Ludvig Engel, 1828, sisänäkymä. Uusrenessanssityyppistä nikkarityyliä edustava leikkimökki 1900-luvun alusta. Cavetto Scotia 10 Helmipontti. Cavetto Leikkimökin räystäskonsolissa on erotettavissa keskeiset historialliset profiilimuodot pienessä mittakaavassa.
Uutta luoden, perinteitä kunnioittaen Puu kuuluu edelleen vahvasti suomalaiseen rakentamiseen. Eri lajeineen, käsittelyineen ja profiileineen se antaa mahdollisuudet moninaisiin ratkaisuihin. Perinteisen puutavaraliikkeen valikoimien lisäksi yli 50 vuotta toimineen Lauta Oy:n valmistusohjelmaan kuuluu mm. laaja valikoima perinnelistoja, paneeleita ja ulkoverhouslautoja. Mallistomme on muodostunut vuosien saatossa kymmenien erilaisten tehtyjen tilaustöiden pohjalta. Näyttelytilastamme löytyy runsaasti malleja lista- ja paneeliprofiileista, tervetuloa tutustumaan! Varastomallit löytyvät myös internetistä www.lauta.fi Lauta Oy:n omassa höyläämössä valmistetaan tilaustyönä myös asiakkaan mallin mukaisia listoja ja paneeleita. Ammattitaitoinen henkilökuntamme antaa arvokasta tietoa ja käytännön vinkkejä niin pieniin kuin suuriinkin rakennusprojekteihin. Lauta Oy on toimittanut listoja ja paneeleita mm. seuraaviin kohteisiin: Hakkarin kartano Niuvaniemen sairaala Lempäälän nuorisoseurantalo Suomen pankki Vesilahden kirkko Kesärannan huvila (Villa Bjälbo) Lempäälän työväentalo Peitelista HAKKARI, 1880-luku Kulmalista HAKKARI, 1880-luku Peitelista PETSAMO, 1900-luku Kattolista PETSAMO, 1900-luku Peitelista NURMI, 1920-luku Jalkalista NURMI, 1920-luku Peitelista RYYNIKKÄ, 1940-luku Jalkalista RYYNIKKÄ, 1940-luku Tampereentie 166, PL 10, 37551 LEMPÄÄLÄ Puh (03) 3123 6000, Fax (03) 3123 6060, Sähköposti: lauta@lauta.fi LEMPÄÄLÄ www.lauta.fi AVOINNA: ma-pe 7-18, la 8-14 11
www.lauta.fi Lähteet: Ars Suomen taide osa 2, 1988 Castrén, Pietilä-Castrén: Antiikin käsikirja, 2000 Glazier, Richard: A manual of historic ornament, 1914 Gympel, Jan: Arkkitehtuurin historia, antiikista nykyaikaan, 2000 Günther, Stefan: Listverkens grammatik, den klassiska interiördetaljens form och innebörd, väitöskirja, Ruotsi 2004 Hauser, Alois: Stillehre der Architektonischen formen des Altertums, 1913 Heikkinen-Heinämies-Jaatinen-Kaila-Pietarila: Talo kautta aikojen, kiinteän sisustuksen historia, 1989 Hersey, George: The Lost Meaning of Classical Architecture, 1988 Hidemark, Ove, professori: Något om foder, Kulturmiljövård-lehti 1/94 Issel, Hans: Die Baustillehre, 1904 Niiranen, Timo: Miten ennen asuttiin, vanhat rakennukset ja sisustukset, 1981 Palladio, Andrea: The four books of architecture, 1965 (I Quattro Libri dell Architettura, Venezia 1570) Sales Meyer, Franz: Ornamentik, 1918 Schneider, J. und Metze, O: Hauptmerkmale der Baustile, 1928 Svartsjö slott. Dokumentation, analys och restaureringsförslag, Konsthögskolans arkitekturskola, restaureringskonst 1988-89, restaurointikurssin lopputyö Uhde, Constantin: Die Konstruktionen und die Kunstformen der Architektur, Band I, und Band III, Der Steinbau, 1902