MMM/LVO Kalatalousneuvos Risto Lampinen Neuvotteleva virkamies Orian Bondestam

MMM/LVO 27.10.2016 Kalatalousneuvos Risto Lampinen Neuvotteleva virkamies Orian Bondestam Maa- ja metsätalousministeriön vastine Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnalle hallituksen esityksestä Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan kansallisesta täytäntöönpanosta sekä yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta annetun lain muuttamisesta (HE 103/2016 vp.) Maa- ja metsätalousvaliokunta on toimittanut maa- ja metsätalousministeriölle asiantuntijakuulemisissa saadut lausunnot ja pyytänyt ministeriöltä vastinetta niiden johdosta. Ministeriö toteaa lausuntojen johdosta seuraavaa: Yleistä Käsittelyssä oleva hallituksen esitys on syntynyt avoimen ja osallistavan valmistelutyön tuloksena. Esityksestä annettujen lausuntojen perusteella voidaan yhteenvetona todeta, että esitystä pidetään kokonaisuutena tarpeellisena ja sen tavoitteita kannatettavina. Eräät lainkohdat ovat kuitenkin jakaneet mielipiteitä ja niissä on jouduttu sovittamaan yhteen erilaisia näkemyksiä. Vastineessa annetaan vastaukset ja ehdotukset niihin kysymyksiin, joihin lausunnoissa on kiinnitetty huomiota tai joihin on tehty muutosesityksiä. Kalastuksen säätely kansallisilla kiintiöillä (5 ) Suomen luonnonsuojeluliitto, WWF ja Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) esittävät, että pykälän 1 momentin tarkoitusta kuvaavaan virkkeeseen tulisi täysimääräisen hyödyntämisen sijasta lisätä maininta kestävästä enimmäistuotosta. Vastaava muutos tulisi tehdä lain muissakin kohdissa, joissa on viittaus täysimääräiseen hyödyntämiseen. Ministeriö toteaa, että Itämeren kalakannoille asetettavat kalastuskiintiöt perustuvat jatkossa oikeudellisesti sitovaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen 2016/1139, jonka mukaan kalastuskiintiöt tulee vahvistaa enintään tieteelliseen neuvoon perustuvalle MSY tasolle. Pykälässä oleva maininta Suomen kalastuskiintiöiden täysimääräisestä hyödyntämisestä ei siten voisi johtaa ylikalastukseen, vaan muodostaisi yhden perusteen kansalliselle kiintiösäätelylle. On tärkeää, että kaupallisen kalastuksen järjestämisessä otetaan myös huomioon kalastuskiintiöiden hyödyntäminen siten, että säätelyjärjestelyt eivät johtaisi kestäväksi mitoitetun kalastuskiintiön vajaakäyttöön. Kyseinen tarkoitusta kuvaava virke sisältyy jo voimassa olevaan 40 :ään laissa (1188/2014) yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta. Ministeriö katsoo kuitenkin, että virkkeessä oleva maininta täysimääräisestä hyödyntämisestä voidaan muuttaa jättämällä pois täysimääräisyyttä koskevan määreen. Näin ollen säännös määräisi, että kaupallisen kalastuksen järjestelyssä ei muiden tekijöiden lisäksi saisi vaarantaa kalastuskiintiöiden hyödyntämistä. Ministeriö esittää siten 5 :n muuttamista seuraavasti: 1

5 Kalastuksen säätely kansallisilla kiintiöillä Kaupallinen kalastus on järjestettävä tavalla, joka ei vaaranna Suomen kalastuskiintiöiden riittävyyttä, kalastuskiintiöiden täysimääräistä hyödyntämistä, kalakantojen säilyttämistä ja hoitamista, alueellisen kalastuspaineen sääntelyä tai kaupallisten kalastajien tasapuolisia kalastusmahdollisuuksia. Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää alueellisista, alusryhmäkohtaisista ja ajallisista kansallisista kiintiöistä sellaisille Euroopan unionissa kiintiöidyille kalakannoille, joita Suomen lipun alla olevilla kalastusaluksilla on oikeus kalastaa. Asetus voi olla voimassa enintään viisi vuotta kerrallaan. Edellä 1 momentissa tarkoitetussa asetuksessa säädetään suurimmasta mahdollisesta saalismäärästä painona, kappalemäärittäin tai osuutena Euroopan unionin Suomelle vahvistaman kyseisen kalakannan kiintiöstä, joka maantieteellisesti koordinaatein määritellyllä merialueella saadaan kalastaa tai jonka tietty alusryhmä saa kalastaa. Yli vuoden voimassa olevassa asetuksessa suurimmasta mahdollisesta saalismäärästä säädetään osuutena Suomen käytössä olevasta kiintiöstä. Asetuksessa voidaan säätää myös määräajasta, jonka aikana enimmäissaalismäärää ei saa ylittää. Kalastusalukset jaetaan alusryhmäkohtaiseen kiintiöön kalastusaluksen pituuden, vetoisuuden, konetehon tai aluksen käyttämän pyydyksen perusteella. Alusryhmäkohtainen kansallinen kiintiö voi koskea Suomelle vahvistettua kiintiöaluetta kokonaisuudessaan tai osaa siitä. Suomen kalastuskiintiöiden vaihdot muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden kanssa (7 ) WWF katsoo, että lohikiintiöitä ei tule vaihtaa niin, että vaihdoksen myötä riski heikoille lohikannoille kasvaisi. WWF myös katsoo, että lohikiintiöiden vaihdoista tulee kuulla myös muita sidosryhmiä kuin kaupallisten kalastajien edustajia ml. tutkimussektoria. Tornio-Muoniojokiseura ja Lapin liitto katsovat, että lohta ei saisi vaihtaa. Ministeriö katsoo, että kiintiövaihdot ovat tärkeitä kalastuksen säätelyvälineitä, joilla voidaan huolehtia kestävästä ja tarkoituksenmukaisesti kalastuksesta. Myös lohikiintiöiden vaihdot on tarpeen mahdollistaa, koska vaihtaminen on keino huolehtia kalastuksen kestävyydestä ja sillä on merkityksensä esim. päätettäessä TAC:ien tasoista. Esimerkiksi Viron kanssa on voitu sopia Suomenlahden lohen TAC:n pienentämisestä vuodelle 2017 mm. sen ansiosta, että Suomi voisi vaihtaa käyttämätöntä lohikiintiötä Virolle, jos Viron lohikiintiö sivusaaliina saatavien lohien johdosta täyttyisi ja johtaisi muun rannikkokalastuksen rajoitustarpeeseen. Lohikiintiöiden vaihdoilla esimerkiksi Latvian kanssa on myös voitu huolehtia Perämeren kaupallisten kalastajien kalastusmahdollisuuksista loppukaudesta, jolloin saaliina saadaan lisääntymisen kannalta vähemmän tärkeitä ja pieniä koiraslohia ja Suomen lohikiintiö on ollut lähellä täyttymistä. 2

Ministeriö toteaa, että lohikiintiöiden vaihdoista on tarpeen kuulla sidosryhmiä laajasti. Näin on aiemminkin tehty ja tullaan jatkossa tekemään ottaen huomioon sekakantakalastukseen liittyvät näkökohdat. Jatkossa yksittäinen kaupallinen kalastaja voi ehdottaa kiintiövaihtoa esim. Viron kanssa, joka vaihto toteutettaisiin ministeriön toimesta. Mikäli vaihto koskee pientä kalamäärää sidosryhmien laaja kuuleminen voi kuitenkin olla perusteetonta. Lisäksi ministeriö katsoo, että pykälässä oleva maininta täysimääräisestä hyödyntämisestä voidaan muuttaa edellä 5 :ssä esitettyjen perusteiden mukaisesti. Ministeriö esittää siten 7 :n muuttamista seuraavasti: 7 Suomen kalastuskiintiöiden vaihto muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden kanssa Maa- ja metsätalousministeriö voi vaihtaa omasta, siirrettävien käyttöoikeuksien haltijoiden tai kaupallisten kalastajien edustajien aloitteesta Suomen käytettävissä olevia ja Suomelle tulevaisuudessa myönnettäviä kalastuskiintiöitä tai niiden osia muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden kanssa, jos vaihdolla turvataan Suomessa kalastuskiintiöiden riittävyys tai mahdollisuudet 20 :n mukaisten toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden täysimääräiseen hyödyntämiseen tai sillä tasataan alueellista kalastuspainetta tai tuetaan kalastusmahdollisuuksien tasapuolista jakaantumista kaupallisten kalastajien kesken. Maa- ja metsätalousministeriö päättää luovutuksessa noudatettavasta vaihtosuhteesta kuultuaan kaupallisten kalastajien edustajia. Kalastusluvan siirtäminen (11 ) Ministeriö on havainnut, että 11 :ssä on lyöntivirhe, joka on tarpeen korjata seuraavasti: 11 Kalastusluvan siirtäminen Jos kalastusluvan haltija luovuttaa luvassa mainitun aluksen eikä kalastusluvasta muuta ole luovutuksen osapuolten kanssa kirjallisesti sovittu, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus siirtää kalastusluvan jäljellä olevaksi ajaksi aluksen uudelle kalastuslisenssinhaltijalle, jos aluksen kansallisuus ei luovutuksen johdosta muutu. Kalastusluvan haltija voi sopia luovutuksensaajan kanssa, että kalastuslupa ei seuraa luovutettavaa alusta. Tällöin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus siirtää luvan luovuttajan toiseen kalastusalukseen, jos se Euroopan unionin säädösten mukaan on mahdollista eikä sitä ole kielletty muualla laissa. Kysymys Ahvenanmaan osuuksista Suomen kalastuskiintiöistä (12 2 momentti) Ministeriö harkitsee Ahvenanmaan ja valtakunnan väliseen kiintiöjakoon liittyen jatkotoimenpiteitä ja mahdollisia muutostarpeita hallituksen esitykseen ottaen huomioon perustuslakivaliokunnan lausunto ja sille annetut lausunnot. Ministeriö täydentää näiltä osin vastinetta ensi tilassa. 3

Ahvenanmaan maakunnan hallitus on 22.9.2016 antanut lausunnon eduskunnalle liittyen hallituksen esitykseen. Maakunnan hallitus tuo esille viisi pääkohtaa seuraavasti (ministeriön vastaus kohta kohdalta alla): 1) Maakunnan hallitus katsoo, että esitetyn uuden kiintiöjärjestelmän käyttöönotto Manner- Suomessa (valtakunnassa) edellyttää, että ensin sovitaan kalastuskiintiöiden jaosta maakunnan ja valtakunnan kesken. Suomen hallitus ja eduskunta eivät yksipuolisesti valtakunnan lailla voi vahvistaa kalastuskiintiöiden jakoa, se olisi maakunnan hallituksen mukaan itsehallintolain 1144/1991 59 b :n 2 momentin vastaista. Maakunnan hallitus toteaa edelleen, että kyse kalastuskiintiöistä on aiemmin ollut ajankohtainen. Tässä yhteydessä korkein oikeus (1998:8) katsoi, ettei maa- ja metsätalousministeriöllä ollut toimivaltaa jakaa Suomelle Euroopan unionin jäsenenä kuuluvaa lohikiintiötä valtakunnan ja maakunnan välillä ilman maakunnan myötävaikutusta. Tämän seurauksena itsehallintolakia täydennettiin määräyksellä (59 b 2 mom.), jonka mukaan Maakunnan ja valtakunnan viranomaisten tulee neuvotella keskenään, jos niiden toimenpiteet ovat toisistaan riippuvaisia. Jos jäsenvaltiossa voidaan päättää vain yhdestä toimenpiteestä sellaisessa hallintoasiassa, jossa sekä maakunnalla että valtakunnalla olisi tämän lain mukaan toimivaltaa, toimenpiteestä päättää valtakunnan viranomainen. Ennen päätöksentekoa asiasta on neuvoteltava maakunnan viranomaisen kanssa yhteisymmärrykseen pyrkien ja päätöksenteossa maakunnan viranomaisen näkökannat on otettava mahdollisuuksien mukaan huomioon. Jos maakunnan ja valtakunnan viranomaiset eivät ole yhtä mieltä tässä momentissa tarkoitetuissa tilanteissa tarvittavista toimenpiteistä, Ahvenanmaan valtuuskunnalta voidaan pyytää suositus asian ratkaisemiseksi.. Maakunnan hallitus katsoo siten, ettei valtakunnalla tai maakunnalla ole oikeudellista mahdollisuutta yksipuolisesti vahvistaa miten Suomen kalastuskiintiö tulee jakaa maakunnan ja valtakunnan kesken. Maakunnan hallituksen mukaan tässä asiassa ainut vaihtoehto on päästä yhteisymmärrykseen maakunnan ja valtakunnan kesken kiintiöjaosta tai pyytää Ahvenanmaan valtuuskunnalta suositus asian ratkaisemiseksi. Ahvenanmaan maakunnan hallitus katsoo, että määräys siitä, että jos jäsenvaltiossa voidaan päättää vain yhdestä toimenpiteestä siitä päättää valtakunnan viranomainen, ei sovellu kiintiöjakokysymykseen. Tämä siitä syystä, ettei ole pakottavaa EU-oikeudellista säännöstä, jonka mukaan samaa jakojärjestelmää on sovellettava koko jäsenvaltiossa. Tästä syystä ei ole oikeusperustetta sille, että valtakunta omassa lainsäädännössään yksipuolisesti vahvistaa miten kalastuskiintiöt tulee jakaa valtakunnan ja maakunnan kesken. Ministeriö toteaa edellä Ahvenanmaan maakunnan esittämään, että korkeimman oikeuden ennakkoratkaisun jälkeen asetettiin työryhmä, joka valmisteli muutosta itsehallintolakiin. Työryhmän tekemän työn perusteella annettiin eduskunnalle työryhmän ehdotuksista hieman poikkeava esitys itsehallintolain muuttamiseksi (HE 18/2002), joka vahvistettiin lainmuutoksena 68/2004. Lainmuutos koski mm. lakiin lisättyä 59 b :ää, jonka 2 momentti soveltuu kysymykseen kalastuskiintiöiden jaosta valtakunnan ja maakunnan kesken. 4

Itsehallintolain 59 b 2 momentin ensimmäinen ja toinen virke ovat olennaisia kiintiöjakoa koskevassa kysymyksessä (Maakunnan ja valtakunnan viranomaisten tulee neuvotella keskenään, jos niiden toimenpiteet ovat toisistaan riippuvaisia. Jos jäsenvaltiossa voidaan päättää vain yhdestä toimenpiteestä sellaisessa hallintoasiassa, jossa sekä maakunnalla että valtakunnalla olisi tämän lain mukaan toimivaltaa, toimenpiteestä päättää valtakunnan viranomainen.). Ministeriön näkemyksen mukaan kyseisen momentin toinen virke soveltuu juuri kysymykseen kalastuskiintiöiden jakoon ja se on looginen askel ensimmäisen virkkeen jälkeen. Tähän päätyvät myös perustuslakivaliokunnan kuulemat asiantuntijat oikeusministeriöstä (neuvotteleva virkamies Seija Jalkanen), Helsingin yliopistosta (hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää) ja oikeustieteen lisensiaatti Sten Palmgren, joka toimiessaan oikeusministeriössä valmisteli ja esitteli kyseisen muutoksen itsehallintolakiin. On selvää, että jäsenvaltiossa voidaan päättää vain yhdestä toimenpiteestä hallintoasiassa, joka koskee Suomelle EU:n neuvoston asetuksella vahvistetun kalastuskiintiön jakamista. Jos valtakunnan viranomainen esimerkiksi päättäisi, että sen osa Suomen kilohailikiintiöstä olisi 93 prosenttia, ei Ahvenanmaan maakunnan hallitus voisi samanaikaisesti päättää, että sen osa samasta kiintiöstä olisi esimerkiksi 10 prosenttia, jolloin Suomen kiintiö ylittyisi. Itsehallintolain 59 b :n 2 momentin toinen virke soveltuu siten juuri kalastuskiintiöiden jakamiseen. Kyseiseen pykälään tai sen perusteluihin tai itsehallintolain muihin pykäliin ei sisälly sellaista ehtoa tai rajoitusta, joka estäisi ko. lainkohdan (59 b :n 2 momentin toinen virke) soveltamisen kalastuskiintiöiden jakoon valtakunnan ja maakunnan kesken. Ahvenanmaan maakunnan hallitus katsoo, ettei asiaan liity pakottavaa EU-oikeudellista määräystä, jonka mukaan samaa jakojärjestelmää tulee soveltaa koko jäsenvaltiossa. Ministeriö toteaa tältä osin, että itsehallintolain 59 b :n 2 momentin toiseen virkkeeseen ei sisälly ehtoa siitä, että sen soveltaminen edellyttäisi pakottavaa EU-oikeudessa erikseen yksilöityä määräystä siitä, millaista kalastuskiintiöjärjestelmää tulee soveltaa. Kyseisessä lainkohdassa todetaan vain, että Jos jäsenvaltiossa voidaan päättää vain yhdestä toimenpiteestä sellaisessa hallintoasiassa. Asiaan liittyy juuri EU:n lainsäädännöstä Suomelle kohdistuva velvoite, joka viime kädessä edellyttää yhdestä toimenpiteestä päättämistä. EU:n neuvosto vahvistaa vuosittain asetuksella Suomelle kalastuskiintiöt, jotka ovat oikeudellisesti velvoittavia. Jäsenvaltioiden tulee pysyä kiintiöissään, eikä niitä jäsenvaltion sisällä voi eri toimin jakaa siten, että niiden osien summa olisi suurempi kuin neuvoston asetuksella Suomelle vahvistettu kalastuskiintiö. Kun valtakunnassa päätetään jakaa Suomen kalastuskiintiöt kaupallisille kalastajille, se edellyttää samalla, että Suomen kalastuskiintiö jaetaan valtakunnan ja maakunnan kesken, jotta Suomen kalastuskiintiön ylärajaa voidaan noudattaa. EU:n lainsäädännöstä johtuen tämä voidaan viime kädessä tehdä vain yhdellä hallintotoimenpiteellä. EU:n lainsäädännön merkitys käy myös ilmi hallituksen esityksen 18/2002 59 b pykälää koskevista 2 momentin yksityiskohtaisista perusteluista. Niissä todetaan mm., että Momentin toisen, kolmannen ja neljännen virkkeen säännökset liittyvät sellaisiin tilanteisiin, joissa jäsenvaltio yhteisön oikeuden mukaan voi päättää vain yhdestä hallintotoimenpiteestä sellaisen päätöksen täytäntöön panemiseksi, jonka täytäntöönpano maakunnassa itsehallintolain mukaan kuuluisi maakunnalle ja muualla maassa valtakunnan viranomaiselle. Momentin toisen virkkeen mukaan päätösvalta 5

tällaisessa hallintoasiassa kuuluisi valtakunnan viranomaisille. Tällaisissa tapauksissa tulisi siis poiketa 1 momentin pääsäännöstä, jonka mukaan itsehallintolain mukaista toimivallan jakoa tulisi noudattaa, koska tätä toimivallan jakoa ei olisi mahdollista noudattaa yhteisön oikeuden johdosta. Tämän vuoksi maa- ja metsätalousministeriö käy neuvotteluja maakunnan hallituksen kanssa kalastuskiintiöiden jakamisesta pyrkien yhteisymmärrykseen. Jos jaosta ei yrityksistä (59 b :n 2 momentin kolmas virke kuuluu Ennen päätöksentekoa asiasta on neuvoteltava maakunnan viranomaisen kanssa yhteisymmärrykseen pyrkien ja päätöksenteossa maakunnan viranomaisen näkökannat on otettava mahdollisuuksien mukaan huomioon.) huolimatta voida päästä yhteisymmärrykseen toimivaltainen valtakunnan viranomainen voi tehdä jakamista koskevan päätöksen. Ministeriö antaa asian taustatiedoksi alla olevan taulukon Suomen kalastuskiintiöitä koskevista osuuksista, joita on tutkittu osana jakamista koskevia neuvotteluja. Taulukosta käy ilmi, että ministeriön alustavat laskelmat, jotka perustuvat hallituksen esityksen 13 :n mukaiseen laskentaan (kaupallisten kalastajien kolmen parhaan vuoden saaliit viitekaudella 2011 2015) tai summasaaliiden laskentaan (valtakunnan ja maakunnan kolmen parhaan vuoden saaliit viitekaudella 2011 2015) antaisivat Ahvenanmaalle selkeästi suurimmat osuudet lähes kaikkien kiintiöiden osalta. Suurempia lukuja ei juurikaan saada vertaamalla kymmenen, seitsemän, viiden tai kolmen vuoden saalishistoriaa. Suurempia osuuksia Ahvenanmaa saisi vain, jos verrattaisiin ainoastaan kahden viimeisimmän vuoden, eli 2014 ja 2015 saaliita. Tänä aikana on toisaalta oltu tilanteessa, jossa Ahvenanmaa on itsehallinnon turvin antanut kalastusalustensa toimia Ahvenanmerellä, vaikka valtakunta on Suomen kalastuskiintiöiden riittämättömyyden johdosta joutunut sulkemaan erityisesti Pääaltaan/Suomenlahden silakkaan, mutta myös Selkämeren silakkaan ja kilohailiin kohdistuvan kalastuksen omilta aluksiltaan. Vuodet 2014 ja 2015 eivät siten ole edustavia, eivätkä varmistaisi kaupallisten kalastajien yhdenvertaista kohtelua valtakunnassa ja maakunnassa. Toisaalta kahden vuoden viitekausi antaisi Ahvenanmaalle pienimmän osuuden pääaltaan/pohjanlahden lohikiintiöstä. 6

A hvenanm aan m aakunnan hallituksen vaatim us sekä alustavat laskelm at A hvenanm aan kiintiöosuuksista perustue n saalisiin Suom en kalastuskiintiö A hvenanm aan m aakun n an h allit u ks e n vaatim us Lain 1 3 :n m u kain e n jako (kaup. kalastajien kolm e parasta vuotta 2011-20 15), jossa otettu huom ioon aloittaneet 2 0 1 4-2 0 1 6 V iid e n vuode n (201 1-2 015) viite kausi, jos ta ko lm e p aras t a Kah d e n v u od e n (20 14-2015 ) v iit e kau s i K olm e n vuode n (201 3-2 0 1 5 ) viite kausi V iid e n vuode n (20 11-2 015) v iit e kau s i Seitsem än v u od e n (20 09-2015 ) v iit e kau s i Ky m m e n e n v u o d e n (2006-2 0 1 5 ) v iit e kau si P o h jan lah d e n s ilakka 7,0 0 % 4,1 9 % 5,2 3 % 6,2 1 % 5,3 0 % 3,9 6 % 3,3 2 % 2,5 5 % Pääaltaan /Suom enlahde n 1 5,0 0 % 1 3,1 4 % 1 2,1 8 % 1 5,0 5 % 1 1,6 0 % 8,4 5 % 6,4 6 % 5,2 9 % s Kilohaili ilakka 1 0,0 0 % 7,5 6 % 7,0 9 % 8,1 1 % 5,7 3 % 4,8 5 % 4,5 5 % 6,1 2 % Pääaltaan /Pohjanlahden lohi 10,00 % 7,6 2 % 8,19 % 4,5 0 % 4,08 % 6,53 % 6,19 % 8,06 % 7

Ahvenanmaan maakunnan hallitus on lausunnossaan hallituksen esitysluonnoksesta 2.6.2016 katsonut, että Ahvenanmaalle kuuluisi selkeästi suuremmat osuudet (taulukon ensimmäinen sarake) kuin mitä saalistilastojen perusteella voidaan laskea. Ahvenanmaa perustelee 3.10.2016 antamassaan selvityksessä suuremmat osuutensa seuraavasti: Ahvenanmaalla aloitti vasta vuonna 2014 toinen troolikalastusyritys, joten Ahvenanmaalla ei ole vertailukelpoista kalastushistoriaa kuin vuodelta 2015 ja kahdeksalta kuukaudelta vuodelta 2014; Ahvenanmaan toinen troolikalastusyritys on vuosina 2011 2015 pitkinä aikoina kalastanut turskaa (silakan/kilohailin sijasta) tietämättä, että tämä olisi Ahvenanmaalle haitaksi; Ennen kalastuksen vähenemistä vuosina 1966 2000 Ahvenanmaan osuus kaikista silakkasaaliista olivat 14 prosenttia; Ahvenanmaan osuuksien silakan kalastuksessa tulee siten perustua vuosien 2014 2015 saaliisiin, jolloin ne olivat Pohjanlahdella 6,23 % ja muulla alueella 14,90 % sekä niitä tulee pyöristää ylöspäin 7 ja 15 prosenttiin viitaten maakunnan aiempaan osuuteen maan kalastuskiintiöistä; Ahvenanmaan osuus kilohailin kalastuksessa vuosina 2014 2015 oli 8,36 %, ja kun huomioidaan maakunnan 12,74 %:n saalisosuus syyskuun 19. päivään saakka vuonna 2016, maakunnan hallitus katsoo, että 10 prosentin osuus on perusteltu. Tätä tukee se, että maa- ja metsätalousministeriö on vaihtanut kilohailia loheksi, joka pääosin on hyödyttänyt lohenkalastusta Suomen pohjoisosissa. Ahvenanmaalla on aiemmin sopimuksella ollut 29 %:ia ja myöhemmin 20 %:ia pääaltaan/pohjanlahden lohikiintiöstä. Vuosina 2011 2015 kolme parasta saalisvuotta antaisi Ahvenanmaalle 9,90 %:ia Suomelle vahvistetuista alkuperäisistä lohikiintiöistä (ilman vaihtoja), joten Ahvenanmaa katsoo maakunnalle kuuluvan 10 prosenttia. Määrä olisi korkeampi, ellei valtakunta olisi kieltänyt lohenkalastuksen Itämeren pääaltaalla, joka vaikutti erityisesti maakunnassa, ja että; Turskankalastuksen osalta maakunta katsoo, että Ahvenanmaalle tulisi vuosien 2011 2015 kolmen parhaan saalisvuoden perusteella 90,89 % läntisestä turskakiintiöstä ja 96,25 % itäisestä turskakiintiöstä. Ministeriö toteaa yllä oleviin Ahvenanmaan maakunnan hallituksen perusteluista seuraavaa: Ahvenanmaan maakunnan hallitus käyttää samaa kalastusviranomaisten saalisrekisteriä tietolähteenä laskennoissaan, mutta luvuissa on kuitenkin havaittu pieniä poikkeamia; Ahvenanmaan maakunnan hallitus laskee osuuksiaan vuosien 2011 2015 kolmen parhaan saalisvuoden perusteella siten, että Ahvenanmaan osuus lasketaan jakamalla Ahvenanmaalle parhaan tuloksen antavien vuosien osuudet kolmella (ei ota huomioon valtakunnan parhaita vuosia, vaan maakunnan kannalta parhaat vuodet); Ahvenanmaan toisen troolikalastusyrityksen ensimmäinen alus otettiin käyttöön heti vuoden 2014 alussa ja sen pari toukokuussa 2014, joka on esitetty otettavan 8

huomioon lain 13 :ään tehtävällä muutoksella. Sama kohtelu koskee myös valtakunnan puolella olevia yrityksiä; Ahvenanmaan toisen troolikalastusyrityksen turskan kalastus on ollut kyseisen aluksen valinta, huolimatta siitä, että mahdollisuudesta siirtyä toimijakohtaisiin kalastuskiintiöihin on keskusteltu jo pitkään. Yrityksen silakkasaaliit ovat joka tapauksessa kohtuullisia vuosina 2013 2015. Myös valtakunnan eräät kalastusyritykset ovat viitekaudella ajoittain kalastaneet turskaa; Ahvenanmaan osuutta vuosien 1966 2000 silakkasaaliista ei ole verifioitu, mutta viittaus näin vanhaan tilanteeseen ei voida ottaa huomioon jaettaessa kalastuskiintiöitä vuonna 2016 (EU soveltaa periaatetta suhteellisesta vakaudesta niin, että otetaan huomioon saaliit viimeaikaisella ja edustavalla viitekaudella); Ahvenanmaan maakunnan osuudet vuosien 2014 2015 saaliista poikkeavat em. laskentatavasta johtuen esitetyistä luvuista (Pohjanlahden silakka 6,21 %, pääaltaan/suomenlahden silakka 15,05 %, kilohaili 8,11 % ja pääaltaan/pohjanlahden lohi 4,50 %), eikä niitä esitetyillä perusteilla voida pyöristää ylöspäin; Kilohailisaaliiden osuutta kuluvana vuonna ei voida ottaa huomioon, koska siitä ei tule kokonaista vuotta, eikä se ole edustava, kun ministeriö ja pääosa kalastusyrityksistä ovat lähteneet siitä, että viitekausi hallituksen esityksen mukaisesti on 2011 2015. Lisäksi Ahvenanmaa on itsehallintonsa nojalla sallinut silakan ja kilohailin kalastuksen Ahvenanmerellä pitkiä aikoja sinä aikana kun sitä vuosina 2014, 2015 ja 2016 on rajoitettu valtakunnan aluksilta kiintiöiden riittämättömyydestä johtuen pääaltaalla, Suomenlahdella sekä erityisesti vuonna 2016 Selkämeren etelä- ja itäosissa. Näin ollen vain vuosien 2014 2016 käyttäminen jakoperusteena suosisi Ahvenanmaata; Kiintiövaihdoissa Suomi on useasti hankkinut lisää myös kilohaili- ja silakkakiintiöitä, joista myös ahvenanmaalaiset kalastusalukset ovat hyötyneet; Ahvenanmaan osuus vuosien 2011 2015 molempien osapuolten kolmen parhaan pääaltaan/pohjanlahden lohen saalisvuoden perusteella olisi 8,19 %, eikä 9,90 %. Ero johtuu maakunnan esittämästä Ahvenanmaata suosivasta laskentatavasta. Esitetylle pyöristykselle 10 %:iin ei siten ole perusteita. Myös valtakunnan kalastusalusten lohenkalastus pääaltaalla päättyi samana vuonna (2013) kuin maakunnan kalastusalusten; Ahvenanmaan turskakiintiöiden osuudet olisivat laskentatavasta huomattavasti esitettyjä alhaisempia, mutta kuitenkin korkeita (läntinen kanta 64,05 % ja itäinen 72,63 %); ja että Ahvenanmaan maakunnan hallituksen esittämä laskentatapa ja perusteet ylöspäin pyöristetyille kokonaisosuuksille Suomen kalastuskiintiöistä eivät perustu objektiivisiin kriteereihin. Suomen Ammattikalastajaliitto (SAKL) on lausunnossaan katsonut, että koska Ahvenanmaan maakunta haluaa jäädä yhteisen kiintiöjärjestelmän ulkopuolelle, maakunnalle ei saa jakaa yhtään enempää osuutta Suomen kalastuskiintiöistä kuin mihin maakunnan saalishistoria oikeuttaa (kolme parasta vuotta 2011 2015). SAKL mainitsee, että 9

maakunta on viitekaudella voinut luoda muuta Suomea paremman osuuden lievemmän kalastussäätelyn takia. 2) Maakunnan hallitus katsoo, että hallituksen esityksessä olevat maininnat siitä, että kaikkia kalastajia Suomessa kohdeltaisiin yhdenvertaisesti, ei ole oikein. Maakunnalla on lainsäädäntövalta ja se voi sen perusteella säätää asiasta tarkoituksenmukaisimmalla tavalla maakunnassa. Tästä johtuen valtakunta ei voi tasa-arvoisuuden perusteella säätää asiassa itsehallintolain vastaisesti ja siten sivuuttaa maakunnan lainsäädäntövallan. Ministeriö toteaa, että hallitus on 12 :n 2 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa tuonut esille, että Manner-Suomen ja Ahvenanmaan kalastajien yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi on tärkeää, että Ahvenanmaalle kuuluvat osuudet määritetään samoilla perusteilla kuin Manner-Suomen kaupallisille kalastajille. Maa- ja metsätalousministeriö vahvistaisi Ahvenanmaalle kuuluvat osuudet Suomen kalastuskiintiöistä lähtökohtaisesti 13 :n jakoperusteiden mukaisesti. Tämä varmistaisi yhdenvertaisen kohtelun. Päätös jakamisesta tehtäisiin itsehallintolain 59 b :n 2 momentin mukaisesti.. Perusteluiden mukaisesti on haluttu tuoda esille, että Ahvenanmaalle määriteltävien kiintiöosuuksien osalta pyrkimyksenä on varmistaa sekä valtakunnan että maakunnan kalastajien yhdenvertainen kohtelu. Tämä tehtäisiin siten, että Ahvenanmaan maakunnan osuus määritettäisiin lähtökohtaisesti samoilla periaatteilla kuin ne 13 :n mukaan jaettaisiin valtakunnan kaupallisille kalastajille. Tällöin kummankaan osapuolen kaupallisten kalastajien taloudellisia etuja ei loukattaisi. Ahvenanmaan maakunnan osuus määräytyisi joka tapauksessa itsehallintolain 59 b :n 2 momentin mukaisesti, jolloin neuvoteltaisiin maakunnan viranomaisen kanssa yhteisymmärrykseen pyrkien ja päätöksenteossa maakunnan viranomaisen näkökannat otettaisiin mahdollisuuksien mukaan huomioon. Keskeistä on oikeudenmukainen ja objektiivisiin kriteereihin perustuva jako valtakunnan ja maakunnan kesken. Ahvenanmaan maakunta saisi maakunnan sisällä hallinnoida ja mahdollisesti jakaa kiintiömääriään eri perusteilla kuin valtakunnassa. 3) Ahvenanmaan maakunnan hallitus katsoo, että varsinaisia yrityksiä saavuttaa yhteisymmärrys Suomen kalastuskiintiöiden jakamisesta ei ole tehty maa- ja metsätalousministeriön puolelta ennen hallituksen esityksen antamista. Ministeriö katsoo, että se on itsehallintolain 59 b :n 2 momentin mukaisesti tehnyt lukuisia yrityksiä. Asiasta on käyty ministeritason neuvotteluja kahteen otteeseen (2.5.2016 ja 20.9.2016) sekä virkamiesten kesken käyty keskusteluja (27.8.2015 ja 22.1.2016). Neuvotteluissa on käynyt ilmi, että Ahvenanmaan maakunnan hallitus ei halua osallistua uuteen kiintiöjärjestelmään vaan saada itselleen osuuden Suomen kalastuskiintiöistä. Ongelmana ratkaisuun pääsemisessä on erityisesti ollut se, että Ahvenanmaan maakunnan hallitus on vaatinut suuria kiintiöosuuksia ilman, että niitä voidaan perustella viimeaikaiseen saalishistorian perusteella, joka on EU:n yhteiseen kalastuspolitiikkaan kuuluva normaali menettely kiintiöiden jakamisessa. Ylisuuret osuudet johtaisivat maakunnan kalastajien suosimiseen valtakunnan kalastajien kustannuksella. 10

Erityisesti silakan ja kilohailin troolikalastusta harjoittavat yritykset ottavat suurimman osan kiintiöistä. Tämä koskee sekä valtakuntaa että maakuntaa. Maakunnassa on vain kaksi suurempaa troolikalastusta harjoittavaa yritystä. Nämä yritykset saisivat suuren osan Ahvenanmaan vaatimista kiintiöosuuksista, koska muita yrityksiä ei ole olemassa. Eli nämä yritykset jakaisivat esim. Ahvenanmaan vaatiman Pohjanlahden silakkakiintiön suuremman osuuden (4,19 %:sta 7 %:iin), joka merkitsisi vuodelle 2017 Suomelle päätetyn kiintiön (115 599 tonnia) perusteella 3 248 tonnia lisää (4,19 % antaa 4 844 tonnia Ahvenanmaalle ja 7 % antaisi 8 092 tonnia). Kaikkien troolikalastuksen kohteena olevien silakka- ja kilohailikiintiöiden yhteinen Ahvenanmaan vaatima lisämäärä tekisi 4 357 tonnia (11 370 tonnista 15 727 tonniin), jonka lisäarvo keskimäärin 0,20 senttiä/kilo tuottajahinnalla olisi n. 870 000 euroa vuodessa. Valtakunnan puolella tämä määrä tulisi vähennyksenä n. 35 troolikalastusta harjoittavalle yritykselle. Ahvenanmaan kahdelle yritykselle tulisi siten merkittävä ja perusteeton kilpailuetu valtakunnan troolikalastusyrityksiin verrattuna. 4) Ahvenanmaan maakunnan hallitus katsoo, että esityksen 12 :n 2 momentin muotoilu ei ole itsehallintolain mukainen. Momentti tulee maakunnan mukaan muuttaa siten, että siitä ilmenisi, että maan kalastuskiintiöiden jako valtakunnan ja maakunnan kesken tulee valtakunnan ja maakunnan viranomaisten kesken erikseen sopia. Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan (PeVL 44/2016 vp), että hallituksen esityksen perusteluissa viitataan siihen, että päätös kiintiön jakamisesta Manner-Suomen ja Ahvenanmaan maakunnan kesken tehtäisiin itsehallintolain 59 b :n 2 momentin mukaisesti. Perustuslakivaliokunnan mielestä säännösehdotuksen mukainen päätöksenteko on näin ymmärrettynä sopusoinnussa itsehallintolain kanssa. Valiokunnan mielestä sääntelyn selkeys kuitenkin edellyttää, että säännöksen sanamuotoa täsmennetään siten, että siitä käy ilmi päätöksenteon suhde itsehallintolakiin. Oikeusministeriö on toimittanut valiokunnalle 22.9.2016 säännösehdotuksen, jonka mukaan 1. lakiehdotuksen 12 :n 2 momentissa säädettäisiin nimenomaisesti itsehallintolakiin viitaten siitä, että Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 59 b :n 2 momentissa säädettyä menettelyä noudattaen määritetään Suomen silakan, kilohailin ja lohen kalastuskiintiöistä Ahvenanmaan maakunnan osuudet, jotka siirretään Ahvenanmaan maakunnan hallituksen hallinnoitaviksi. Valiokunnan mielestä säännöksen täsmennys voidaan tehdä esimerkiksi oikeusministeriön toimittaman säännösehdotuksen mukaisesti. Ministeriö katsoo tältä osin, että 12 :n 2 momentti voidaan muuttaa passiivimuotoon oikeusministeriön esittämällä ja perustuslakivaliokunnan puoltamalla tavalla siten, että se vain viittaa itsehallintolain 59 b :n 2 momentin menettelyyn alla esitetyn mukaisesti (ks. 12 :ää koskeva muutosehdotus). 5) Ahvenanmaan maakunnan hallitus katsoo, että myös Suomen turskan kalastuskiintiöt tulee jakaa. Ministeriö toteaa, että jos turskan kalastuskiintiöt jaettaisiin siirrettäviksi käyttöoikeuksiksi nykyisen kalastushistorian mukaisesti, ne keskittyisivät voimakkaasti yhdelle 11

ahvenanmaalaiselle yritykselle, sillä viime vuosina turskaa ei ole esiintynyt juuri lainkaan Suomen vesillä ja Suomen turskakiintiöitä on hyödyntänyt lähinnä yksi eteläisellä Itämerellä toimiva ahvenanmaalainen yritys. Mikäli turskakannat voimistuisivat Suomen vesillä (kuten tapahtui 1980-luvulla) erityisesti rannikon rysä- ja verkkokalastuksessa olisi mahdotonta välttää turskan saamista sivusaaliina. Koska sivusaalista koskee EU-asetusten mukainen poisheittokielto, tulee kalastajan ottaa kala saaliiksi, mutta siitä seuraisi sanktio ilman toimijakohtaista kalastuskiintiötä kalastamisesta. Myöskään Suomen turskan kalastuskiintiöiden mahdollinen merkittävä kasvu ei hyödyttäisi suurta enemmistöä kalastajista, jos valtaosa turskakiintiöistä olisi Ahvenanmaalla ja siirrettävät käyttöoikeudet valtakunnassa olisivat keskittyneet vain muutamalle kaupalliselle kalastajalle. Nykyisen saalishistorian mukainen jako johtaisi turskakantojen elpyessä siten valtakunnan kannalta kestämättömään tilanteeseen, sillä erityisesti rannikkokalastusta jouduttaisiin rajoittamaan hyvin voimakkaasti tai jopa kieltämään se. Vaikka turskan kalastuskiintiötä ei jaettaisi, ahvenanmaalaiset kalastajat voisivat jatkaa kalastustaan nykyisellä tavalla ilman lisärajoituksia. Näistä seikoista johtuen maa- ja metsätalousministeriö ei kannata Suomen turskan kalastuskiintiöiden jakamista siirrettäviksi käyttöoikeuksiksi tai niiden jakamista valtakunnan ja Ahvenanmaan maakunnan välillä, koska sen vaikutus elinkeinovapauden toteutumiseen kaupallisessa kalastuksessa olisi edellä selostetulla tavalla kohtuuton. Turskakiintiöiden jakamiselle ei myöskään ole pakkoa. Suomen kalastuskiintiöiden jakaminen siirrettäviksi käyttöoikeuksiksi (12 ) SAKL huomauttaa, että siirrettäviä käyttöoikeuksia jaetaan vain kaupalliselle kalastajalle, joka omistaa merialueen kaupalliseen kalastukseen rekisteröidyn aluksen. Esityksessä ei ole huomioitu kalastusaluksen hallinta perustuen rahoitusyhtiöön. SAKL on tuonut esille, että tällainen tapaus on joitakin vuosia sitten ollut. Ministeriön tiedossa ei ole tapauksia, joissa rahoitusyhtiö omistaisi kalastusaluksen. Ministeriö katsoo kuitenkin, että siirrettäviä käyttöoikeuksia voi esityksen mukaisesti antaa ainoastaan yritykselle/elinkeinoharjoittajalle, joka on rekisteröity kaupalliseksi kalastajaksi ja joka omistaa merialueelle rekisteröidyn kalastusaluksen. Muussa tapauksessa siirrettäviä käyttöoikeuksia voisi kerääntyä luottolaitoksille, jotka eivät itse harjoita kalastusta. Tällöin katkeaisi perinteinen yhteys kalastuselinkeinoon, joka olisi esityksen tavoitteiden vastaista. Mikäli kuitenkin esiintyy tapauksia, jossa kaupallisella kalastajalla on vain hallinta rahoitusyhtiön omistamaan kalastusalukseen, tulisi hänen pyrkiä muuttamaan omistusjärjestelyä tai rekisteröimään ennen siirrettävien käyttöoikeuksien haun päättymistä jonkun toisen kalastusaluksen. SAKL tuo lisäksi esille, että on selvennettävä tarkasti ajankohta, joka määrittelee, ketkä kaupalliset kalastajat ovat oikeutettuja hakemaan käyttöoikeuksia. Ministeriö ymmärtää tämän koskevan ajankohtaa, jolloin on täytettävä 12 :n 3 momentin edellytykset siitä, että hakija on rekisteröity kaupallinen kalastaja ja omistaa merialueelle rekisteröidyn kalastusaluksen. Ministeriö katsoo, että asia käy epäsuorasti ilmi momentin sanamuodosta jakaa hakemusten perusteella, eli edellytysten on täytyttävä hakemusten jättämisen määräpäivään mennessä. Kyseistä momenttia on selkeyden vuoksi kuitenkin syytä tarkentaa niin, että nämä vaatimukset ilmenevät siitä selkeästi. 12

Ministeriö on lisäksi havainnut, että pykälän 4 momenttia on tarpeen muuttaa siten, että siirrettävät käyttöoikeudet ilmaistaan promillen kolmen desimaalin tarkkuudella. Tällä tavalla suuresta Pohjanlahden silakkakiintiöstä laskettavat toimijakohtaiset kalastuskiintiöt voitaisiin pyöristää noin 100 kilon tarkkuudelle, eikä noin 1 000 kilon tarkkuudelle, joka rysäkalastuksessa olisi epätoivottavaa. Lisäksi 5 momenttia on tarpeen täydentää siten, että siitä käy ilmi, että kilohailin siirrettävä käyttöoikeus annetaan vain troolikalastukselle. Muu osa kilohailin saaliista katetaan 18 :n perusteella vahvistettavalla erillisellä kalastuskiintiöllä. Lisäksi ministeriö on havainnut, että pykälän 6 momentissa oleva asetuksenantovaltuus on tarpeen täydentää siten, että asetuksella voidaan antaa säännöksiä siirrettäviä käyttöoikeuksia koskevien päätösten sisällöstä. Ministeriö esittää siten 12 :n muuttamista seuraavasti: 12 Suomen kalastuskiintiöiden jakaminen siirrettäviksi käyttöoikeuksiksi Suomen silakan, kilohailin ja lohen kalastuskiintiöt jaetaan siirrettäviksi käyttöoikeuksiksi merialueen kaupallisen kalastuksen toimintaedellytysten parantamiseksi ja kalastuksen järjestämiseksi tehokkaalla ja kestävällä tavalla. Maa- ja metsätalousministeriö määrittää Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 59 b :n 2 momentissa säädettyä menettelyä noudattaen määritetään Suomen silakan, kilohailin ja lohen kalastuskiintiöistä Ahvenanmaan maakunnan osuudet, jotka siirretään Ahvenanmaan maakunnan hallituksen hallinnoitaviksi. Ahvenanmaalle siirrettävien osuuksien vähentämisen jälkeen maa- ja metsätalousministeriö jakaa hakemusten perusteella Suomen silakan, kilohailin ja lohen kalastuskiintiöt siirrettäviksi käyttöoikeuksiksi merialueen kaupalliseen kalastukseen rekisteröidyn aluksen omistaville kaupallisille kalastajille. Hakijan tulee täyttää vaatimukset merialueen kaupalliseen kalastukseen rekisteröidyn aluksen omistamisesta ja kaupallisten kalastajien rekisteriin kuulumisesta hakemuksen jättämisen määräaikaan mennessä. Siirrettävät käyttöoikeudet ilmaistaan promilleosuuksina Suomen tiettyä kalakantaa koskevasta kalastuskiintiöstä kahden kolmen desimaalin tarkkuudella. Suomen silakan kalastuskiintiöitä koskevat siirrettävät käyttöoikeudet jaetaan erikseen troolikalastuksen ja rysäkalastuksen siirrettäviksi käyttöoikeuksiksi. Suomen kilohailin kalastuskiintiötä koskevat siirrettävät käyttöoikeudet jaetaan troolikalastuksen siirrettäviksi käyttöoikeuksiksi. Valtioneuvoston asetuksella säädetään siirrettävien käyttöoikeuksien hakumenettelystä ja hakemukseen liitettävistä asiakirjoista sekä siirrettäviä käyttöoikeuksia koskevien päätösten sisällöstä. Siirrettävien käyttöoikeuksien jakoperusteet (13 ) 13

Kilpailu- ja kuluttajaviraston näkemyksen mukaan saalishistoriaan perustuva käyttöoikeuksien jakaminen voi tarpeettomasti vaikeuttaa alalle tuloa ja toiminnan laajentamista ammattikalastuksessa. Kalastuskiintiöiden tulisi viraston mukaan päätyä tehokkaimmille toimijoille riippumatta siitä, miten kauan ne ovat toimineet markkinoilla. Ministeriö toteaa, että uuden kiintiöjärjestelmän ajatuksena on juuri mahdollistaa kiintiömarkkinoiden syntymisen siten, että tehokkaammat toimivat voivat tietyin rajauksin menestyä. Siirrettävien käyttöoikeuksien jakaminen saalishistorian perusteella on katsottu oikeudenmukaiseksi ja sitä on käytetty muissakin maissa. Saalishistoria edustaa kaupallisen kalastajan panostusta elinkeinoon tuoreen viitekauden aikana. SAKL katsoo, että riittävää huomiota tulee kiinnittää siihen, että kaupallisten kalastajien saalishistoria on perusteellisesti selvitetty ja kaupallisten kalastajien itsensä tarkastama. SAKL myös katsoo, että paritroolausta harjoittavien osalta on selvitettävä aluskohtaiset saalisosuudet esimerkiksi yritysten välisten sopimusten perusteella. Tähän liittyen voidaan todeta, että Varsinais-Suomen ELY-keskus on lähettänyt kaupallisille kalastajille tiedot heidän saalisrekisteriin vuosille 2011 2015 merkityistä relevanteista silakan, kilohailin ja lohen saalistiedoista. Vastaanottajia on pyydetty tarkastamaan tiedot ja ilmoittamaan, jos niissä on havaittu puutteita sekä lähettämään sitä koskevat pyynnöt ja perusteet ELYkeskukselle. Ministeriö katsoo, että saalistietojen perusteellinen läpikäynti SAKL:n ehdottaman mukaisesti on tärkeä osa uuden kiintiöjärjestelmän käyttöönottoa. Paritroolausta harjoittaneiden toimijoiden saaliita tullaan selvittämään erikseen. SAKL katsoo myös, että uuden kiintiöjärjestelmän keskeinen elementti on sen perustuminen vuosien 2011 2015 saalishistoriaan. Kiintiöiden jakaminen ilman saalishistoriaa loisi SAKL:n mielestä epätervettä kilpailua alalle ja loukkaisi muiden yrittäjien taloudellisia etuja. Ministeriö yhtyy SAKL:n käsitykseen siitä, että saaliit viitekaudella 2011 2015 ovat uuden kiintiöjärjestelmän keskeinen elementti, joka varmistaa kaupallisten kalastajien yhdenvertaisen kohtelun. Hallituksen esityksen antamisen jälkeen on kuitenkin käynyt ilmi, että eräät kaupalliset kalastajat ovat aloittaneet kalastuksen vasta vuonna 2014, 2015 tai 2016. Näillä kaupallisilla kalastajilla ei siten ole saalishistoriaa kolmelta vuodelta, jota voitaisiin verrata muiden saalishistoriaan. Tällaisia viime vuosina aloittaneita kaupallisia kalastajia ei ole syytä asettaa epäedulliseen asemaan sen takia, että he ovat aloittaneet toimintansa tänä ajankohtana. Tämän muutoksen tekeminen varmistaisi kaupallisten kalastajien yhdenvertaisen kohtelun ja siirrettävien käyttöoikeuksien oikeudenmukaisen jaon. Lausuntopyyntöajan ja hallituksen esityksen eduskuntaan lähettämisen jälkeen maa- ja metsätalousministeriöön on tullut yhteydenottoja, joissa tältä osin jakoperusteisiin liittyvät ongelmat ja tarve jakoperusteita koskevan pykälän muuttamiseksi on tuotu konkreettisesti esiin. Lapin ELY-keskus katsoo, että pykälän 4 momentissa oleva 10 lohen vaatimus siirrettävän käyttöoikeuden saamiseksi voisi nostaa 20 lohen määräksi, jotta ne kohdistuisivat lohen kaupallisille kalastajille. Lapin liitto katsoo, että 10 lohen vaatimus siirtää lohenkalastuksen painopistettä etelään. 14

Perämeren Kalatalousyhteisöjen Liitto ja kaupallinen kalastaja Timo Matinlassi ovat ehdottaneet, että 13 :n 3 momentissa oleva lohen terminaalikalastuksesta tehtävä 20 prosentin vähennys tulee käyttöoikeuksina jakaa Perämeren alueen kaupallisille kalastajille. Ministeriö katsoo, että 4 momentissa oleva 10 lohen raja on alhaisena raja-arvona kuitenkin tarkoituksenmukainen, jotta uusi kiintiöjärjestelmä kattaisi mahdollisimman monta lohta saaliiksi saaduista kaupallisista kalastajista. Lisäksi on hyvä pitää mielessä, että 10 lohen arvo on 5 kilon keskipainon ja 5 euron keskihinnan perusteella noin 250 euroa. Lohen arvo on suoramyynnissä kuitenkin huomattavasti korkeampi. Lisäksi ministeriö katsoo, että terminaalikalastuksesta tehtävä vähennys tulee jakaa siirrettävinä käyttöoikeuksina suhteessa kaikille hakijoille, koska terminaalialueilla on voitu kalastaa aikaisemmin kuin kaikilla muilla Pohjanlahden alueilla. Ministeriö on havainnut saalisrekisterin tietojen perusteella, että on lukuisia kaupallisia kalastajia, jotka kalastavat vähäisiä määriä silakkaa rysillä. Siirrettävien käyttöoikeuksien ja toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden jakaminen heille aiheuttaisi noin 130 kappaletta siirrettäviä käyttöoikeuksia perustuen kolmen kalenterivuoden alle kahden tuhannen kilon vuotuisiin keskisaaliisiin, pienimpien olleessa vain joitakin kiloja. Yhteensä noin 100 kaupallisella kalastajalla on tätä suurempia rysäsaaliita. Uuden kiintiöjärjestelmän tulisi toimia siten, että pienimuotoinen kalastus aina voitaisiin turvata ja ettei siihen kohdistuisi tarpeettomia hallinnollisia määräyksiä. On myös tärkeä mahdollistaa se, että kaupallinen kalastaja voisi aloittaa silakan pienimuotoisen rysäkalastuksen ilman siihen liittyviä rajoitteita tai hallinnollista taakkaa. Tämän vuoksi on perusteltua muuttaa silakan rysäkalastusta koskevaa järjestelmää siten, että siirrettäviä käyttöoikeuksia ja niiden perusteella annettavia toimijakohtaisia kalastuskiintiöitä annettaisiin vain, jos kolmen parhaan vuoden keskimääräinen saalis yltää kahteen tuhanteen kiloon. Näin alhainen raja ei vaikuttaisi merkittävästi toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden haltijoiden kalastukseen, sillä kyseisten kalastajien silakkasaalis on ollut kokonaisuudessa keskimäärin noin 200 kiloa. Muutos vähentäisi olennaisesti hallinnollista taakkaa, niin kalastuselinkeinossa kuin hallinnossa. Pienimuotoisen silakan rysäkalastuksen saaliit laskettaisiin silakan rysäkalastukselle vahvistettavaan erilliseen kalastuskiintiöön siten, että kaupallisen kalastajan saaliin enimmäismäärä olisi kaksi tuhatta kiloa silakkaa vuodessa. Mikäli silakan rysäkalastusta aiotaan harjoittaa laajempana, tulisi siihen hankkia siirrettävää käyttöoikeutta, ei-siirrettävää käyttöoikeutta ja/tai toimijakohtaista kalastuskiintiötä. Silakan rysäkalastuksen toimijakohtaisen kalastuskiintiön haltija ei saisi kirjata saaliitaan silakan rysäkalastuksen erilliseen kalastuskiintiöön. Silakan rysäkalastusta koskeva muutos vastaisi osaltaan myös Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ja Pohjanmaan liiton ehdotuksiin silakan rysäkalastuksesta ja hallinnollisen taakan keventämisestä. Ministeriö esittää siten, että 13 muutetaan seuraavasti: 13 Siirrettävien käyttöoikeuksien jakoperusteet Siirrettävät käyttöoikeudet jaetaan promilleosuuksina kaupallisille kalastajille sen mukaan, kuinka suuri kunkin kaupallisen kalastajan omistuksessa olevan tai olleen kalastusaluksen tai kalastusalusten kyseiseen Suomen kalastuskiintiöön kuuluva saalis 15

on ollut vuosina 2011 2015 verrattuna kaikkien hakijoiden samalla tavalla laskettuun kokonaissaaliiseen. Saaliin suuruutta laskettaessa kultakin hakijalta otetaan viiteajanjaksolta 2011 2015 mukaan ne kolme kalenterivuotta, joiden aikana hakijan omistuksessa oleville tai olleille aluksille on kirjattu yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta annetun lain (1188/2014) 30 :ssä tarkoitettuun saalisrekisteriin eniten kyseisen kalastuskiintiön saaliita. Lohen kalastuksessa leveyspiirin 65 30 N pohjoispuolella ennen 25 päivää kesäkuuta ja leveyspiirien 64 00 N 65 30 N välillä ennen 20 päivää kesäkuuta pyydetystä saaliista lasketaan mukaan 80 prosenttia. Edellä olevasta 2 momentin mukaisesta pääsäännöstä poiketen, jos hakija on aloittanut kaupallisen kalastuksen vuonna 2014, lisätään saaliiseen vuosien 2014 ja 2015 saaliiden keskiarvoa vastaava määrä. Jos hakija on aloittanut kaupallisen kalastuksen vuonna 2015, lisätään saaliiseen kyseisen vuoden saalista vastaava määrä kerrottuna kahdella. Jos hakija on aloittanut kaupallisen kalastuksen vuonna 2016, saaliiksi lasketaan vuonna 2016 lokakuun loppuun mennessä kertynyt saalis, johon lisätään vuonna 2016 lokakuun loppuun mennessä kertynyttä saalista vastaava määrä kerrottuna kahdella. Hakijalle ei jaeta lohen kalastuksen siirrettäviä käyttöoikeuksia, jos hakijan kyseiseen Suomen kalastuskiintiöön kirjattujen 2 momentin mukaisesti laskettujen lohisaaliiden ja 4 momentin mukaisesti laskettujen määrien mukaisesti lasketun kolmen kalenterivuoden saaliin keskiarvo on alle kymmenen lohta. Hakijalle ei jaeta silakan rysäkalastuksen siirrettäviä käyttöoikeuksia, jos hakijan kyseiseen Suomen kalastuskiintiöön kirjattujen 2 momentin mukaisesti laskettujen rysillä kalastettujen silakkasaaliiden ja 4 momentin mukaisesti laskettujen määrien mukaisesti lasketun kolmen kalenterivuoden saaliin keskiarvo on alle kaksi tuhatta kiloa. Jos Euroopan unionin lainsäädännössä muutetaan silakkaa, kilohailia tai lohta koskevia kiintiöalueita, maa- ja metsätalousministeriö jakaa kyseisen Suomen kalastuskiintiön siirrettävät käyttöoikeudet uudelleen siirrettävien käyttöoikeuksien haltijoille voimassa olevien siirrettävien käyttöoikeuksien perusteella jaettujen 20 :ssä tarkoitettujen toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden osoittamassa suhteessa. Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää 2, 3, ja 4 ja 5 momentissa tarkoitettujen tietojen selvittämistä koskevista menettelyistä ja tarkemmasta laskentamenettelystä. Siirrettävien käyttöoikeuksien keskittymisen rajoittaminen (14 ) WWF katsoo, että käyttöoikeuksien keskittymisen rajoittaminen enintään 150 promilleen (SLL ja SVK 100 promillea) vastaisi paremmin pykälän tavoitetta. Perämeren Kalatalousyhteisöjen Liitto, Lapin liitto ja kaupallinen kalastaja Timo Matinlassi ehdottavat keskittymisrajaksi 50 promillea. Toisaalta kilpailu- ja kuluttajaviraston näkemyksen mukaan käyttöoikeuden keskittymisen 16

rajoittaminen lailla on varsin voimakas toimenpide, joka voi tarpeettomasti jäykistää markkinoita ja lisätä toimijoiden kannusteita lain kiertämiseen. Ministeriö toteaa, että siirrettävien käyttöoikeuksien keskittämisen rajoittaminen on muiden maiden kokemusten perusteella välttämätöntä. Muussa tapauksessa vaarana on, että keskittyminen johtaisi pienimuotoisen kalastuksen häviämiseen ja kalan tarjonnan yksipuolistumiseen sekä viime kädessä määräävän markkina-aseman syntymiseen. Ministeriö katsoo, että 200 promillen osuus Suomen kalastuskiintiöitä koskevista siirrettävistä ja ei-siirrettävistä käyttöoikeuksista on pidettävä sopivana keskittymisen raja-arvona ottaen huomioon, että vasta 40 60 prosentin markkina-osuus pidetään kilpailulainsäädännön soveltamisessa määräävänä markkina-osuutena. Keskittämisraja ei suurella todennäköisesti kuitenkaan johtaisi siihen, että esimerkiksi Pohjanlahden silakkakiintiön käyttöoikeudet keskittyisivät vain viidelle toimijalle. Silakan rysäkalastuksen käyttöoikeuksia ei voisi myöskään siirtää troolikalastuksen käyttöoikeuksiksi, jolloin suuret troolikalastusyritykset eivät voisi niitä hankkia. Tarkoituksena on, että kalastajien määrä ja siirrettävien käyttöoikeuksien keskittymistaso määrittyisivät markkinoiden perusteella. Ministeriö näkee kuitenkin, että on tarpeen rajoittaa keskittymistä esitetyllä tavalla enintään 200 promilleen. Ministeriö katsoo, että lohenkalastuksessa keskittämisrajoitus voidaan alentaa 150 promilleen siten, että otetaan huomioon sen luonne pienimuotoisena rannikkokalastuksena ja mahdollisuus varmistaa usean kaupallisen kalastajan lohenkalastus. Lohen kaupallisten kalastajien joukossa on toimijoita, joiden saalisosuus ja siten todennäköinen siirrettävä käyttöoikeus ylittää 50 promillea. Mikäli kaikki lohenkalastajat eivät hakisi käyttöoikeuksia, nousisivat tämän seurauksena hakijoiden saamat käyttöoikeuksien promilleosuudet. Tällöin alhaiseksi asetettu keskittymisraja saattaisi leikata hakijan käyttöoikeuksia. Vaikutukset voisivat olla suuria Suomenlahden alueella, koska siellä toimii pienempi määrä lohenkalastajia. Ministeriö esittää siten, että 14 muutetaan seuraavasti: 14 Siirrettävien käyttöoikeuksien keskittymisen rajoittaminen Yhdellä kaupallisella kalastajalla voi olla hallussaan enintään 200,000 promillea kutakin Suomen silakan tai kilohailin kalastuskiintiötä ja enintään 150,000 promillea kutakin Suomen lohen kalastuskiintiötä koskevista siirrettävistä ja ei-siirrettävistä käyttöoikeuksista. Osakeyhtiölain (624/2006) 8 luvun 12 :ssä tarkoitettu konserni, joka harjoittaa kaupallista kalastusta, katsotaan yhdeksi kaupalliseksi kalastajaksi. Siirrettävien käyttöoikeuksien voimassaolo ja voimassaolon jatkaminen (15 ) Kalatalouden Keskusliitto ja SVK katsovat, että toimijakohtaisen kiintiöjärjestelmän toimivuutta tulisi seurata ja arvioida viiden vuoden kuluttua järjestelmän käyttöönotosta ennen uuden viisivuotiskauden myöntämistä. Myös WWF kannattaa lyhyempää siirrettävien käyttöoikeuksien voimassaoloa järjestelmän alkuvaiheessa. Suomen luonnonsuojeluliitto ei näe tarvetta uudelle kiintiöjärjestelmälle ja katsoo, että jos sitä kokeillaan se tulisi tehdä esim. viiden vuoden ajan. SAKL katsoo, että uuden järjestelmän vaikutuksia elinkeinon rakenteisiin ja kannattavuuteen on seurattava. 17