In memoriam Pastori Sanna Kiviluoto, 3.11.1977 19.3.2011 Pohjois-Saksan suomalaisen työn pappi 2008 2011 Käsittämättömän edessä voimme vain vaieta. Mielemme ei riitä ymmärtämään, eivätkä sanamme selittämään. Sanna, jonka kanssa vielä äsken suunnittelimme tulevaisuutta, jonka positiivisuus ja herkästi hersyvä nauru valoivat meihinkin luottamusta, ei ole enää keskellämme. Sanna oli ja pysyi turkulaisena, myös Paimiossa ja sittemmin Hannoverissa työskennellessään. Turkulaisuus on kieli, elämäntapa ja luonteenpiirre, jota me muualla syntyneet opimme kunnioittamaan. Turun koti ja perhe olivat Sannalle rakas ja välttämätön taustatuki. Kuljimme rinnakkain täällä Saksassa vain kolmen vuoden ajan. Kuitenkin noihin kolmeen vuoteen mahtuu koko ihmiselämän kirjo syntymät, sairaudet ja kuoleman läheisyys, ilot ja surut, pelot, toiveet ja pettymykset. Usko Jumalaan, joka voi siirtää vuoria. Sanna ei pitänyt meteliä itsestään tai uskostaan. Kuitenkin tai ehkä juuri siksi hänestä huokui tyyni ja rauhallinen itseluottamus sekä varmuus siitä, että hänen elämänsä ja jokainen päivänsä on Jumalan käsissä ja varassa. Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta, aika on itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, aika on olla vaiti ja aika puhua. Saarnaaja 3 Tulevina viikkoina, kuukausina ja vuosina on aika muistella: Sannan lauluja ja kitaran helinää, rinkka selässä kulkijaa, syvällistä saarnaajaa, kuuntelijaa ja keskustelijaa, aina mukana kulkevia lankakeriä ja sukkapuikkoja, luovaa tulevaisuuden suunnittelijaa ja päämäärätietoista ryhmän johtajaa, hienotunteista tunnelmien havainnoijaa. Sanna kirjoitti viikkoa ennen kuolemaansa: Jeesus kutsuu meitä paastonaikana seuraamaan itseään ristin tiellä. Hänen sovitustyönsä on ainoa turva elämämme rikkinäisyydessä ja sydämen syytöksissä. Sanna ei tuolloin vielä aavistanut, että hänen osansa olisi tänä paastonaikana kulkea tuo tie loppuun asti. Turvaudumme Jeesuksen lupaukseen yhdessä Sannan kanssa ja rukoilemme: Pyhä, elävä Jumala, rakas taivaallinen Isä. Kiitos siitä, että saamme jättää Sannan sinun haltuusi. Anna ikuisen valon loistaa hänelle. Lahjoita rauhasi myös meidän sydämiimme. Ole meille armollinen rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen tähden. Aamen. Lämmöllä ja kaipauksella luotettavaa ystävää ja työtoveria muistaen, Saksan suomalaisen kirkollisen työn puolesta, Päivi Lukkari
In memoriam Pastorin Sanna Kiviluoto, 3.11.1977 19.3.2011 Pastorin für Norddeutschland in der finnischen kirchlichen Arbeit 2008-2011 Vor dem Unfassbaren können wir nur schweigen. Nicht verstehen und nicht erklären. Soeben haben wir noch mit Sanna die Zukunft geplant, ihre positive Einstellung und ihr herzliches Lachen haben uns neue Hoffnung gegeben. Und jetzt ist sie nicht mehr unter uns. Ihre finnische Heimat, ihre Familie, ihre Wurzeln und ihr Zuhause in Turku waren Sanna wichtig. Wir teilten in Deutschland nur eine Wegstrecke von drei Jahren. Und doch beinhaltete diese Zeit das ganze Spektrum des Menschenlebens Geburt, Krankheit und Todesnähe, Freuden und Sorgen, Ängste, Hoffnungen und Enttäuschungen. Den Glauben an den Gott, der Berge versetzen kann. Sanna sprach nicht laut über sich oder ihren Glauben. Und trotzdem oder vielleicht gerade deshalb strahlte sie ein gelassenes Selbstvertrauen aus, in dem Wissen, das jeder Tag ihres Lebens in Gottes Händen lag. Geboren werden hat seine Zeit, sterben hat seine Zeit; pflanzen hat seine Zeit, ausreißen, was gepflanzt ist, hat seine Zeit; weinen hat seine Zeit, lachen hat seine Zeit; klagen hat seine Zeit, tanzen hat seine Zeit; Steine wegwerfen hat seine Zeit, Steine sammeln hat seine Zeit; schweigen hat seine Zeit, reden hat seine Zeit, Prediger 3 In den kommenden Wochen, Monaten und Jahren haben wir Zeit, uns zu erinnern: an Sannas Lieder und ihr Gitarrenspiel, an die Frau mit dem Rucksack auf dem Rücken, an die tiefgründige Predigerin, Zuhörerin und Gesprächspartnerin, an ihre allgegenwärtigen Stricknadeln und Wollknäuel, an die kreative Planerin und zielstrebige Gruppenleiterin mit einem feinen Gespür für Stimmungen. Sanna schrieb eine Woche vor ihrem Tod: In der Passionszeit ruft Jesus uns in seine Nachfolge auf dem Weg zum Kreuz. Allein seine Versöhnungstat bietet uns Zuflucht, wenn unser Herz uns beschuldigt und unser Leben gebrochen ist. Damals ahnte Sanna noch nicht, dass sie in dieser Passionszeit ihren Lebensweg zu Ende führen würde. Zusammen mit Sanna dürfen wir auf die Verheißung Jesu vertrauen und beten: Heiliger, lebendiger Gott, lieber himmlischer Vater. Wir danken dir, dass wir Sanna in deine Hände lassen dürfen. Lass dein ewiges Licht ihr leuchten. Schenke deinen Frieden auch in unsere Herzen. Sei uns gnädig um deines Sohnes, Jesu Christi willen. Amen. Eine zuverlässige Kollegin und Freundin wird uns in liebevoller Erinnerung bleiben. Für die finnische kirchliche Arbeit Päivi Lukkari 2
Wir danken dir für die gemeinsame Zeit und für all die wunderbaren Erlebnisse und die Erfahrung, die wir mit dir teilen durften. Wir vermissen dich sehr! Deine deutsch-finnischen Jugendlichen Liebe Sanna! Die Trauer, die dein Tod mit sich bringt, erdrückt uns alle und ist nicht leicht für uns Jugendliche, denn du warst unsere Jugendpfarrerin, Freundin und Ansprechpartnerin für unsere Arbeit und unseren Glauben. Wir haben viele schöne Zeiten mit dir erleben dürfen. Und du standest vielen von uns sehr nahe. Deshalb möchten wir dir als GfdJ noch ein paar Abschiedsworte sagen. Wir haben dich alle als eine positive, humorvolle und liebenswerte Person in unser Herz geschlossen. Mit deiner lockeren Art, mit Problemen und schwierigen Situationen umzugehen, hast du uns viel auf unseren Lebensweg mitgegeben. Dafür danken wir dir sehr! Der Satz kyllä se siitä wird uns wahrscheinlich für immer im Gedächtnis bleiben. Deine wahre Heimat ist immer Finnland gewesen und du hast alle freien Tage dort verbracht. In tiefstem Herzen warst du immer eine echte Finnin. Wie viel Spaß deine Arbeit gemacht hat, haben die meisten von uns selbst auf den Konficamps erlebt. Das Lied Ylitse merten (von Pekka Simojoki), das wir oft mit dir gemeinsam gesungen haben, wird uns immer an dich erinnern. Ylitse merten, kohti laajaa maailmaa Jumalan henki meitä täällä kuljettaa. Pitkä matkamme on, tie on tuntematon, mutta Jeesus itse johtaa kulkijaa. Kun suru kohtaa, kipu tarttuu sydämeen, rukous kantaa meitä uuteen huomiseen. Tulkoon taistelu, työ, tulkoon murhe ja yö: Jumalamme nostaa jälleen uupuneen. Rakas Sanna! Emme arvanneet aamuna keväisen, että oli se päiväsi viimeinen. Ei lähtöäs todeksi uskoa vois, sua emme viell antaneet ois. Minä olen ylösnousemus ja elämä, joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. (Joh. 11:25-26) Hyvän ihmisen muisto, miten mieltä se lämmittää. Miten aina sen soinnusta sieluun sävel kirkas soimaan jää. Olemme suunnattoman surullisia Sannan poismenosta. Uutinen lamaannutti meidät, emmekä voi oikein uskoa kuolemaa todeksi. Meille jää kauniit muistot Sannasta ja olemme kiitollisia yhteisestä ajasta hänen kanssaan. Bremenin suomalainen seurakunta Kaarina Lindemann, kirkkoraadin pj.
Hyvän, iloisen ihmisen muisto, miten mieltä se lämmittää, miten aina sen soinnusta sieluun sävel kirkas soimahan jää. Sannan (Senjan) muistoa kunnioittaen Bielefeldin suomalainen seurakunta Wir, die Sängerinnen und Sänger der Camerata Vocale Hannover trauern um unser jüngstes Chormitglied Sanna. Seit 2 1/2 Jahren war sie aktiv in unserem Chor. Ihre freundliche, unverwechselbare Art und ihre volle, warme Altstimme werden uns fehlen! Wir sind erschüttert über Sannas plötzlichen Tod, aber es ist tröstlich zu wissen, dass sie im Kreis ihrer Familie in Turku gestorben ist. Wir sind dankbar, dass Sanna zu uns gehörte! Tuonen lehto, öinen lehto! Siell on hieno hietakehto, sinnepä lapseni saatan. Siell on lapsen lysti olla, Tuonen herran vainiolla kaitsia Tuonelan karjaa. Siell on lapsen lysti olla, illan tullen tuuditella helmassa Tuonelan immen. Onpa kullan lysti olla, kultakehdoss kellahdella, kuullella kehrääjälintuu. Tuonen viita, rauhan viita! kaukana on vaino, riita, kaukana kavala maailma. J. H. Erkko, Aika: Niin kulkevi aika, kuin rientävi kiitävä pyörä: Kun aamua odotan, puoless onpi jo päivä, kun puolehen odotan, ehtivi kohta jo ilta; vaan illoin siintävi silmiin aamuinen taivas. Niin kulkevi aika, kuin rientävi kiitävä pyörä. Sannan muistoksi Hannele On vaikeata tajuta, että minulle niin rakas pappimme Sanna Kiviluoto on poissa. Hänen kaunis, kirkas laulunsa soi kuitenkin minun sydämessäni. Löysin Aleksis Kiven Sydämeni Laulu -runon nuoren pappimme muistoksi: Tieto Sanna-pappimme kuolemasta on järkyttänyt meitä kaikkia. Voiko se olla totta? Miksi niin nuorena? Hänellä oli tärkeä ja vaativa tehtävä meidän suomalaisten ja etenkin nuorten keskuudessa. Kaikkiin kysymyksiimme emme saa vastausta. Hannoverin suomalainen seurakunta suree Sannaa. Arvostimme hänen avointa, vaihtoehtoja harkitsevaa, mutta vakaumuksessaan aina pysyvää tapaansa käsitellä asioita. Hänen kanssaan
oli hyvä toimia yhdessä, laulaa sydämen pohjasta rakkaita virsiä, pohtia elämän kysymyksiä ja viettää yhteisiä jumalanpalveluksia omalla äidinkielellä. Olemme kiitollisia niistä kolmesta vuodesta, joina saimme pitää Sannaa pappinamme. 22.3. St. Thomas-kirkossa viettämässämme muistohetkessä pastori Haunertin tukemana hiljennyimme psalmin 139 sanoin sekä virsin ja rukouksin pyytämään Jumalan apua ja siunausta. Saimme kokea lohdutusta yhteisessä surussamme. Täällä on kuin kukkasella aika lyhyt meillä, siellä ilo loppumaton niin kuin enkeleillä. Sanna on päässyt taivaan kotiin! Wir haben uns am 22.3. zu einer Andacht in der St. Thomas-Kirche getroffen. Die Gebete mit Pastor Haunert und die gemeinsam gesungenen Lieder haben uns Trost gespendet. Wir behalten Sanna als eine starke, offene Frau in Erinnerung, die nach ihren Grundsätzen handelte. Die Finnische Gemeinde Hannover trauert um Sanna Kiviluoto. Wir sind dankbar für die Zeit, die wir Sanna hier als unsere Pastorin haben durften. auditoriossa. Monta keskusteluakin kerkesimme käydä luentojen lomassa. Sanna piti autenttisella ja persoonallisella tyylillään myös sunnuntaiaamun aamuhartauden. Siellä kuulimme Sannan laulavan ja säestävän kitaralla yhteistä lauluamme viimeisen kerran, tietämättä sitä silloin vielä. Hän vaikutti iloiselta ja tyytyväiseltä. Sitäkin järkyttyneempiä olemme hänen poismenostaan näin yhtäkkiä. Osoitamme surunvalituksemme Sannan perheelle Suomessa ja hänen ystävilleen. Kaikkien Saksan Suomi-koulujen, opettajien ja pedagogisen neuvoston puolesta Päivi Nurmi-Steinke Hannoverin suomalainen seurakunta In memoriam Sanna Kiviluoto Saimme suruviestin nuoriso- ja rippikoulutyön pastorimme Sanna Kiviluodon kuolemasta. Se pysäytti, sillä olimmehan tavanneet hänet opettajien koulutuspäivillä Hannoverissa juuri muutamaa viikkoa aikaisemmin. Hän halusi kuunnella siellä professori Auli Hakulisen luentoja ja oli luentojen ajan seuranamme Sanna! Olet enkelimme, joka yhdistät nuorimman ja vanhimman, kokeneimman ja kokemattomimman, uskovan ja itseään epäuskovana pitävän, kaikki seurakuntamme jäsenet Jumalan sanan ääreen olemalla oma itsesi. Vankkumaton uskosi ja lämmin eläytymiskykysi jäävät elämään seurakuntamme ja kielikoulumme toiminnassa. Erityisesti aikuiselämän kynnyksellä olevat nuoremme kaipaavat Sinua, olithan heille luotettu opas oman uskon etsimisessä. Sinua kaikesta kiittäen Kielin suomalainen seurakunta ja Kielin suomalainen kielikoulu 5
Hat jemand Fragen zur Technik? Gruppenleiterschulungen, Vortreffen, Konfilager, Nachtreffen sind übers Jahr verteilt. So habe ich Sanna kennen gelernt. Sie hat unterrichtet, Gottesdienste gehalten, über Ethik diskutiert und noch viel mehr: Mit ihr wurde gesungen, gespielt und gelacht. Während dieser Zeit ist Sanna eine Vertrauensperson geworden, die mich unterstützt hat, wenn ich mit Sorgen zu ihr kam, neue Lösungsvorschläge gegeben hat, und mir zu einem anderen, überraschenden Blickwinkel verholfen hat. Mir und in dieser Gemeinschaft wird sie sehr fehlen! Raisa Fischer Lyypekin suomalainen seurakunta muistaa Sannaa seuraavien Pia Perkiön säkeiden myötä: Maan syvyydestä nousevat aamun kukat, hiljaisuudesta, kasteen kantamina. Kuka ne kylvi, kuka täytti yön valot unelmilla, kevään odotuksella ja kaipauksella? Kenen sylistä lähtivät yön laulut, kenen käsistä kuolemattomat linnut? Sitä minä kysyn, sitä vain varjojen portilla, aamussani. Huomaamatta, hiljaisuudesta löytyvät sanat kuin sillat nuo selittämättömät sielun kosketukset, joiden tähden on mahdollista jatkaa kulkua, luottaa, nousta hämärän yli. Senjalle Pimeyden kirkastuessa keskipäiväksi kaartuu taivaankansi juurikseen. Selittämättömältä rajalta minäkin etsin totuutta kuiskasin kysymykseni ja odotin. Haalistuva aamunkajo oli vaiti, ei vastannut, valkeneva auringonlasku mykisti minutkin. Haroin sekalaisia seittejä sormieni väliin kunnes eksyin keskelle horisonttia jonka päätepistettä en löytänyt. Rakkainta ystävää kaivaten toivottavasti sinä olet saanut vastauksesi. Sofia Sannaa lämmöllä muistavat kaikki Saksan suomalaiset seurakunnat ja kielikoulut. Alle Finnischen Gemeinden und Sprachschulen werden Sanna in lieber Erinnerung behalten. Sanna on siunattu haudan lepoon 8.4.2011 Turussa oman perheen parissa. SKTK:n toimistolle saapuneet lukuisat surunvalittelut ja muistot on toimitettu Sannan omaisille.
kuukauden sana IKIKEVÄT kuva: Irina Tischenko Säkeitä erään ystävän suruun On talvi mennyt. Kuullaan jo toukomettinen. Ja linnut laulupuullaan virittää sävelen sävelen, mi Luojan luokse nousee kuin nauha kultainen. Jo nurmen kalvas nukka taas maasta pilkistää. Ja kevään ensi kukka nyt janoo elämää elämää. Sen terä päivään aukee ja tuoksuu, väräjää. Mä pitkän talven mennen niin usein rukoilin, ah jälleen, kuten ennen, mä että kantaisin kantaisin sun kevätpäivän pälveen oi lapsi rakkahin. Miks vaikertaisin? Herran on onnen antimet. Hän lahjoitti sun kerran, kun puhkes kukkaset kukkaset, ja poimi pois, kun raikui taas kevään sävelet. Sä nukuit. Sinut kannoin mä valoon korkeaan. Sun Jumalalle annoin - en multaan kirkkomaan. Autuaan vei saatto enkeleitten luo Isän laupiaan. On ikikevät siellä, sä missä vaellat nyt yrttitarhan tiellä. Ja rakkaat laulajat laulajat on paratiisin puissa, ja kukat tuoksuvat. Vaan aurinkona loistaa hän, joka rakastaa, hän, joka tuskat poistaa, hän, jonka kaunis maa kaunis maa jo täällä kevään tullen taivasta heijastaa. Tällä isoisäni Jaakko Haavion (1904-1984) runolla tahdon muistaa erityisesti Senja Sanna Marika Kiviluotoa. Maija Priess
VUOSIKOKOUS Vuosikokous - 2011 - Jahreshauptversammlung Suomalaisen kirkollisen työn keskuksen vuosikokous pidettiin 19.3.2011 Hannoverissa. Merkittävän lisän vuosikokousviikonlopun ohjelmaan toi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Kari Mäkisen mukanaolo ja tilaisuus tutustua EKD:n kirkkohallitukseen. Die satzungsmäßige Jahreshauptversammlung des Zentrums der finnischen kirchlichen Arbeit e.v. fand am 19.3.2011 in Hannover statt. Als besonderen Gast konnten wir an diesem Wochenende den Erzbischof der Ev.- luth. Kirche Finnlands Dr. theol. Kari Mäkinen begrüßen und unter Leitung von Oberkirchenrat Thorsten Leißer das Kirchenamt der EKD besichtigen. Puheenjohtajan nuija vaihtoi omistajaa: SKTK:n pitkäaikainen puheenjohtaja Eva Otremba ei voinut enää asettua ehdolle sääntöjen määrittelemän maksimiajan tultua täyteen. Vuosikokous valitsi uudeksi puheenjohtajaksi Karl-Friedrich von Knorren ja kiitti Evaa yhdistyslaivan ansiokkaasta luotsaamisesta. Nuorten yhdistys Gemeinschaft finnisch-deutscher Jugendlicher on SKTK:n jäsen, tosin ilman äänioikeutta. Nuorten toiminnan näkymiä esittelivät Max Friedrich ja Johanna Meinel. Aluekeskukset ja pienten seurakuntien tilanne tulivat esille sekä lauantaiaamun yleiskeskustelussa että vuosikokouksessa. Vuosikokous päätti säilyttää aluekeskusten toimintatuen ja seurakunta-avustajat myös vuodelle 2011.
VUOSIKOKOUS Minna Schotten esitteli tilinpäätöksen vuodelle 2010 ja talousarvion vuodelle 2011. Hän painotti, että lähes kaikki toiminnalliset kokonaisuudet päätyivät tuloslaskelmassa positiiviseen lopputulokseen. Lauantai-iltana Minna Potthast, Harri Sandborg ja Jari-Matti Niemi ottivat meidät Isoisän olkihatun myötä mukaan Tapio Rautavaaran laulujen maailmaan. Teksti: Ritva Prinz, kuvat: Eva Otremba, Ritva Prinz ja Miika Rosendahl. Sunnuntain jumalanpalvelusta väritti Sanna Kiviluodon kuolemasta tullut viesti. Oli hyvä jakaa järkytystä ja surua yhdessä.
VUOSIKOKOUS SKTK:n uusi johtokunta Der neue Vorstand des ZfkA Suomalaisen kirkollisen työn keskus ry:n vuosikokouksessa Hannoverissa 19.3.2011 valittiin johtokunnan puheenjohtajaksi Karl-Friedrich von Knorre ja varapuheenjohtajaksi hänen tilalleen yhdeksi vuodeksi Minna Schotten. Erovuorossa ollut varajäsen Milja von Fragstein valittiin varsinaiseksi jäseneksi kahdeksi vuodeksi. Uutena jäsenenä johtokuntaan valittiin Felix Tölle ja varajäsenenä Leena Nikula, molemmat kahdeksi vuodeksi. Felix Tölle Olen toisen polven Saksassa asuva suomalainen eli perinteinen saksalais-suomalainen (entinen) nuori. Olen syntynyt Bielefeldissä, minut on kastettu Turussa ja olen päässyt ripille Paltamossa. Siinä välissä vietin monta onnellista vuotta Bielefeldin suomikoulussa ja seurakunnassa lukien kielioppia ja keksien hulluja sketsejä. Myöhemmin vuonna 2003 sitten Aulikki Mäkinen tönäisi minut paikalliseen kirkkoraatiin, missä viihdyin neljä vuotta toimittajana, nuorisotyökonsulttina ja myöhemmin varapuheenjohtajana. Samalla yritin kytkeä tulevan työni intressit ja sisällöt nuorisotyöhön ja toteutin opiskelijakavereitteni kanssa saksalais-suomalaisen rippikoulun mainosvideon Kaunis Maa. Vuodesta 2005 lähtien toimin neljä vuotta saksanlaajuisen GfdJ-nuorisoliiton puheenjohtajana. Päätehtävänä nuorisotyön ylläpitämisen ohella on ollut GfdJ-liiton verkostoituminen SKTK:hon ja myös sen kehittämän synergian hyödyntäminen nuorille. Asun Münchenissä ja työskentelen tuotantokoordinaattorina elokuva-alalla. Johtokunnassa jatkavat entisissä tehtävissään Iina Fischer, Sofia Salo ja Anna-Liisa Diestelhorst (varajäsen). Der neue Vorstand des Zentrums der finnischen kirchlichen Arbeit e.v. besteht aus: Karl-Friedrich von Knorre, Finn. Gemeinde Frankfurt (1. Vorsitzender); Minna Schotten, Finn. Gemeinde Düsseldorf (2. Vorsitzende); Iina Fischer, Finn. Gemeinde Köln; Milja von Fragstein, Finn. Gemeinde Lübeck; Sofia Salo, Finn. Gemeinde Münster; Felix Tölle, Finn. Gemeinde München; Anna-Liisa Diestelhorst, Finn. Gemeinde im Ruhrgebiet (Ersatzmitglied) und Leena Nikula, Finn. Gemeinde München (Ersatzmitglied). Viisautta ja iloa uudelle johtokunnalle! Leena Nikula Olen muuttanut Karlsruheen vuonna 1998 mieheni työn perässä, alun perin kahdeksi vuodeksi. Aika on kulunut ja paikkakunta on vaihtunut Müncheniksi, jossa olen asunut viimeiset viisi vuotta. Kotiäitivuosien jälkeen olen palannut työelämään ja työskentelen radiofarmasian alalla. Olen toiminut sekä Karlsruhen että Münchenin kirkkoraadissa tiedottajana ja varapuheenjohtajana. Olen ollut aktiivinen seurakuntalainen jo Suomessa, joten minulle on ollut luontevaa hakeutua suomalaisen seurakunnan toimintaan. Minulle on tärkeää suomenkielisen jumalanpalveluselämän jatkuminen Saksassa tulevaisuudessakin. Sydämellinen kiitos SKTK:n monivuotiselle puheenjohtajalle Eva Otremballe ja johtokunnan jäsen Aino-Marjatta Metzille panoksestanne suomalaisen kirkollisen työn eteenpäin viemiseksi! Herzlichen Dank an die ausscheidende Vorsitzende Eva Otremba und an Aino-Marjatta Metz, die nicht mehr für den Vorstand kandidiert hat! 10
VUOSIKOKOUS Uusi tulevaisuus hyväksikäytetyille kuva: KUA Suomalaisen kirkollisen työn keskus ry:n vuosikokous valitsi uudeksi kansainvälisen diakonian avustuskohteeksemme Bangladeshissa sijaitsevan naisten suojatalon tukemisen Kirkon Ulkomaanavun kautta. Nkurenkurun koulu Namibiassa säilyy toisena tukikohteenamme. Die Jahreshauptversammlung des Zentrums der finnischen kirchlichen Arbeit e.v. hat beschlossen, den Gemeinden als neues Spendenprojekt ein von der Auslandshilfe der finnischen Kirche unterstütztes Frauenhaus in Bangladesch zu empfehlen. Das Schulprojekt Nkurenkuru in Namibia bleibt ein zweites empfehlenswertes Spendenprojekt. SIGNAL (Stimulating Income Generation for Non-violent Assertive Livelihood) -hankkeessa tuetaan erityisesti naisia, jotka ovat joutuneet perheväkivallan tai ihmiskaupan uhreiksi. Toiminnan keskus on Bangladeshin pohjoisosassa, Rangpurissa sijaitseva koulutuskeskus, joka toimii samalla ns. suojatalona naisille. Talon asiakkaina naiset saavat lukutaito-opetusta, tietoa ihmisoikeuksista sekä koulutusta ompelussa ja kutomisessa. Tavoitteena on paitsi naisten voimaantuminen ja tuleminen tietoisiksi omista oikeuksistaan, myös heidän toimeentulomahdollisuuksiensa parantaminen ammatillisten taitojen kautta. Hankkeessa tehdään myös väkivallan vastaista valistustyötä alueen kylissä. Iältään 16-30-vuotiaat naiset oleskelevat talossa kukin noin puoli vuotta, jonka jälkeen he palaavat kotikyliinsä paremmin varustautuneina. Lähtiessään kotiin naiset saavat mm. mukaansa tarvikkeita ja pienen summan rahaa oman yrityksen perustamiseksi. Talossa oloaikanaan heillä on käytettävissään oikeusapua ja talon henkilökunta avustaa heitä oikeusprosesseissa. Koulutuskeskuksen toiminta-alue ulottuu kahdeksan kunnan alueelle. Talon toimittua nyt vajaan kahden vuoden ajan se on vakiinnuttanut paikkansa myös paikallisten viranomaisten mielissä. Talo on ainoa laatuaan alueella ja yhteydenottoja tule myös viranomaisilta, kun heillä on tiedossaan talon palveluja tarvitseva nainen. Kirkon Ulkomaanapu on tukenut hanketta alun perin Yhteisvastuukeräyksen varoin vuodesta 2009. Kuten muissakin Ulkomaanavun hankkeissa, tässäkin varsinaiset työntekijät ovat paikallisia, sikäläisen kulttuurin ja kielen taitavia ihmisiä. Tämä on osaltaan hyvä tae avun perille menosta. Ausgebeutete Frauen stärken Anssi Elenius In dem Projekt SIGNAL (Stimulating Income Generation for Non-violent Assertive Livelihood) werden vor allem Frauen zwischen 16 und 30 Jahren unterstützt, die Opfer von familiärer Gewalt oder Menschenhandel geworden sind. Sie bleiben im Frauenhaus ca. ein halbes Jahr. In dieser Zeit erhalten sie Leseunterricht und lernen Nähen und Stricken. Sie erfahren auch, welche ihre Rechte sind und erhalten bei Bedarf rechtlichen Beistand. Gestärkt kehren sie wieder in ihre Dörfer zurück, ausgestattet mit einem kleinen Startkapital, mit dem sie sich eine Lebensgrundlage schaffen können. 11
VUOSIKOKOUS Mitä kieltä kirkko puhuu? Arkkipiispan ajatuksia dialogista kirkossa ja kirkkojen välillä Kari Mäkinen on ollut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa 1.6.2010 lähtien. Hänen ensimmäinen virallinen vierailunsa Saksaan toi hänet Suomalaisen kirkollisen työn keskuksen vuosikokoukseen 18.-20.3.2011. Arkkipiispan seurueeseen Saksan matkalla kuuluivat myös kirkkohallituksen ulkoasiain osaston uusi johtaja, kirkkoneuvos Kimmo Kääriäinen, kirkon ulkosuomalaistyön sihteeri Ilkka Mäkelä ja ulkosuomalaistyön apulaissihteeri Susanna Merikanto-Timonen. Hannoverissa arkkipiispa Mäkinen vieraili myös Saksan evankelisen kirkon (EKD) tutkimuskeskuksessa (Sozialwissenschaftliches Institut der EKD) tutustuen kirkon ajankohtaiseen tilanteeseen ja haasteisiin sekä tapasi EKD:n ja Saksan luterilaisten maakirkkojen yhteyselimen (VELKD) johtohenkilöitä. Keskustelujen tarkoituksena oli mm. pohjustaa EKD:n ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon välistä konsultaatiota, joka järjestetään ensi kesäkuussa Helsingissä. Mikä sai teidät tulemaan Saksaan? Matkan tarkoituksena oli tutustua ulkosuomalaisseurakuntiin Saksassa ja samalla tavata EKD:n johtohenkilöitä. Matka on antanut minulle kuvaa suomalaisesta kirkollisesta työstä Saksassa. Tämä kuva ei tietenkään ole kokonainen, mutta olen saanut tuntumaa siihen, mitä täällä tehdään, miten työ on organisoitu, mitkä kysymykset ovat ajankohtaisia. Minkälaiselta suomalainen kirkollinen työ sitten vaikuttaa? Työ on pitkälle organisoitua ja rakenteellisesti selkeää. Paikallisyksiköitä yhdistää yhdistyspohjalla toimiva keskusyksikkö. Toiminta tapahtuu ruohonjuuritasolta käsin seurakuntayhdistysten kautta sekä EKD:n ja pappien välityksellä kirkkojenvälisen sopimuksen pohjalta. Seurakunnat luovat kirkollisia yhteisöjä paikallistasolla ja papit puolestaan näkevät kentän tilanteen laajemmin. Olen myös saanut vaikutelman siitä, miten monitasoinen ja monitahoinen suomalainen kirkollinen työ Saksassa on. Se pyrkii tavoittamaan yhtä lailla 40 vuotta täällä asuneen ja pitkälle integroituneen, joka sisimpänsä pohjalla kantaa suomalaisuutta, kuin muutamaksi vuodeksi ulkomaille tulleen, jolla ei ole tarvetta integroitua paikalliseen kulttuuriin. Hengelliset tarpeet kanavoituvat osittain vapaaehtoistyön kautta, mutta eivät kaikki, ja jämäkkä struktuuri tarjoaa työlle kestävät puitteet. Olen pannut merkille, että monessa seurakunnassa kysellään, mistä löytyvät tulevaisuuden vastuunkantajat. Onnistuuko välttämätön sukupolvenvaihdos? Mukana on toiminnan hiipumisen aiheuttama kipu ja haikeus. Tarpeet ovat eri seurakuntayhdistyksissä erilaisia eikä niitä ole helppo sovittaa yhteen. Mikä oli matkan tärkein anti? Sain luoda silmäyksen suomalaisten tilanteeseen täällä. Arvostan suuresti sitä työtä, jota täällä tehdään. Mielenkiintoisia olivat myös vierailut EKD:ssa ja EKD:n tutkimuskeskuksessa ja siellä esiin tulleet kysymykset ikääntymisestä ja Itä-Saksan kirkollisesta tilanteesta. Sanna Kiviluodon kuoleman seurauksena olemme olleet surun ja menetyksen kokemuksen keskellä. Mutta oli hyvä, että viesti tuli niin, että olimme yhdessä ja saimme ottaa sen yhdessä vastaan. Sannaa ja hänen työtään arvostettiin täällä suuresti. Millaiset ensimmäiset ¾ vuotta uudessa tehtävässä ovat olleet? Tähän tehtävään lähtiessäni tiesin, että paljon uutta tulee vastaan. Turun arkkihiippakunnan uusi piispa aloitti vasta vuoden vaihteessa, joten olen oikeastaan vasta tänä keväänä päässyt asettumaan. Piispan työ sinänsä oli minulle tuttua, mutta arkkipiispan tehtävä tuo mukanaan uusia kansainvälisiä ja yhteiskunnallisia yhteyksiä. Viime syksyn homoseksuaalisuuteen liittynyt vilkas 12
VUOSIKOKOUS kuvat: Marko Mikkola, Ritva Prinz keskustelu Suomessa oli poikkeuksellista aikaa ja asetti minut vaikean ja haastavan tehtävän eteen. Mielenkiintoista aikaa tämä on ollut. Mitkä ovat kirkon tärkeimmät haasteet Suomessa? Riippuu näkökannasta. Yhtenä haasteena näkisin kulttuurisen muutoksen. Miten kirkko löytää kosketuspintaa ihmisten hengelliseen etsintään, joka useinkaan ei ole heti havaittavissa vaan tuodaan esiin eri tavoin kuin ennen? Tunnistammeko ihmisten syvät kysymykset, kun ne ilmaistaan eitutulla kielellä? Kirkko ei saa tyytyä puhumaan omista asioistaan omassa maailmassaan omalla kielellään. Toinen haaste on monikulttuurinen uskontodialogi. Tässä on erotettava ekumeeninen, kirkkojen välinen yhteyden rakentaminen, uskontojen johdon dialogi ja arjessa tapahtuva ihmisten välinen dialogi. On mietittävä, miten vahvistamme tavallisten kirkon jäsenten omaa tietoisuutta identiteetistään kristittyinä. Sillä selvyys omasta identiteetistä on edellytys sille, että voi kunnioittaa toisen erilaista identiteettiä. Kolmanneksi nostaisin esiin rakennemuutoksen. Työmme voimavarat eivät tulevina vuosina tule lisääntymään. Meidän on löydettävä olennainen. Se, että kirkoissamme palavat valot on merkittävää myös monille, jotka eivät säännöllisesti käy kirkossa. Suomalainen kristillisyys on hiljainen, arka, mutta syvä pohjavirta, joka tulee näkyviin kirkollisten toimitusten yhteydessä elämän käännekohdissa, vaikkei sitä monesti osatakaan artikuloida. Missä ovat yhtymäkohdat ja erot Suomen ja Saksan kirkon tilanteessa? Molemmat kirkot kuuluvat samaan kulttuuripiiriin, toimivat saman uskonnollisen perinteen pohjalta ja ovat samojen yhteiskunnallisten haasteiden edessä. Saksalainen konteksti ei ole samalla lailla homogeeninen kuin suomalainen. Ei Suomen kirkkokaan tosin homogeeninen ole, mutta moniäänisyys on meillä säilynyt kirkon sisällä. Meille asetettu haaste on, miten oppia elämään kirkossa käytävän sisäisen dialogin kanssa. Saksassa konteksti on ekumeenisesti toinen, koska kaksi vahvaa kirkkoa toimii rinnakkain. Kevätauringossa Marktkirchen edessä (vasemmalta oikealle: Ilkka Mäkelä, Susanna Merikanto-Timonen, SKTK:n puheenjohtaja Karl- Friedrich von Knorre, kirkkoneuvos Kimmo Kääriäinen, arkkipiispa Kari Mäkinen, Saksan suomalaispappien koordinaattori Anssi Elenius) Mikä on ulkosuomalaisten rooli kirkossa? Ulkosuomalaiset ovat kirkkomme ihmisiä, joille on tarjottava tavalla tai toisella tukea uskossa ja elämässä. Ulkosuomalaisten kokemuksista uuteen kulttuuriin asettumisessa voi olla hyötyä myös Suomen kirkossa, kun pohditaan maahanmuuttajien integroitumisen asettamia haasteita. Mikä on kielen merkitys? Mitä taustastani kuljetan mukanani? Miten otamme kirkossa huomioon esimerkiksi monikielistymisen? Näissä pohdinnoissa on avuksi kuulla erilaisten, eri elämäntilanteissa olevien ihmisten integroitumiskokemuksista. Kiitos, herra arkkipiispa, mielenkiintoisista arvioistanne! Haastattelu Ritva Prinz 13
VUOSIKOKOUS Orte der Integration Ein Gespräch mit OKR Thorsten Leißer über Menschenrechte und Migration 14 Wer sind Sie? Thorsten Leißer, geboren und aufgewachsen im Rhein-Main-Gebiet, Vater eines Sohnes, Pfarrer der EKHN und derzeit Theologischer Referent für Menschenrechte und Migration im Kirchenamt der EKD. Was gehört zu Ihren Aufgaben? Neben der Beratung der Leitungsgremien der EKD wie Rat, Synode und Kirchenkonferenz bin ich inhaltlich verantwortlich für die Koordination der Menschenrechtsarbeit im Raum der evangelischen Kirche. Ein besonderer Schwerpunkt im Kirchenamt liegt hier bei dem Menschenrecht auf Religionsfreiheit, insbesondere bei der Situation von bedrängten und verfolgten Christinnen und Christen. Daneben bin ich für Fragen der europaweiten Migrations- und Asylpolitik zuständig. Auch die gesellschaftliche Integration von Menschen mit und ohne Migrationsgeschichte fällt in mein Ressort. Und schließlich bin ich der Ansprechpartner der EKD für Gemeinden anderer Sprache und Herkunft. Das bedeutet, ich halte den Kontakt zu Verbänden und Vereinen wie dem ZfkA/SKTK, der Niederländischen Kirche in Deutschland und zahlreichen anderen so genannten Migrationskirchen. Hat die EKD wirksame Möglichkeiten, für Menschenrechte einzutreten? Die EKD nimmt sich im Auftrag ihrer Gliedkirchen immer wieder das Recht heraus, auf grundlegende Menschenrechtsverletzungen in der Welt hinzuweisen und diese anzuprangern. Zusammen mit dem Diakonischen Werk, Brot für die Welt, der Vereinten Evangelischen Mission und natürlich unseren evangelischen Partnerkirchen vor Ort können wir uns für den Schutz von Menschenrechten und Menschenrechtsverteidigern einsetzen. Aber auch mit Organisationen wie Amnesty International oder Human Rights Watch gibt es immer wieder Kooperationen. Und für verfolgte Christen? Dies geschieht meist jenseits der medialen Öffentlichkeit durch direkte Interventionen bei Botschaftern und Regierungen der betroffenen Länder. Auch setzt sich die EKD in Hintergrundgesprächen mit politischen und kirchlichen Verantwortlichen vor Ort für die Verbesserung der Lebensbedingungen von Angehörigen christlicher Minderheiten ein. Darüber hinaus hat die Synode der EKD 2008 beschlossen, sich der Nöte von bedrängten und verfolgten Geschwistern auf geistliche Weise anzunehmen. Jedes Jahr am 2. Sonntag der Passionszeit wird allen evangelischen Kirchengemeinden in Deutschland empfohlen, eine besondere Fürbitte für bedrängte und verfolgte Christen abzuhalten. Welche sind aus Ihrer Sicht die aktuellen Herausforderungen beim Thema Integration? Welche Rolle spielen hier die Migrantengemeinden? Mit dem Wort Integration verbinden die meisten Menschen hierzulande immer noch die Unterordnung von Menschen oder Gruppen in eine bestehende Leitkultur. Ein solches Verständnis steht auch hinter den Thesen von Thilo Sarrazin. Dagegen sprechen die beiden großen Kirchen in Deutschland schon sehr lange von einem wechselseitigen Integrationsprozess, der sowohl die Einwandernden als auch die aufnehmende Gesellschaft verändert. Es geht in der aktuellen Debatte darum, den positiven Beispielen gelingender Inte-
VUOSIKOKOUS kuvat: EKD, Ritva Prinz gration mehr Öffentlichkeit zu schenken und das friedliche Zusammenleben von Menschen verschiedener Herkunft, Sprache und Kultur als gesellschaftliche Realität anzuerkennen. Gerade dabei können Migrantengemeinden helfen. Sie sind nach unseren Erfahrungen Orte der Integration. Wer sich seine kulturellen und sprachlichen Eigenheiten bewahrt, kann sich gelassen auch den neuen Kontexten stellen. Und auch die einheimischen Christen erfahren dadurch eine Bereicherung ihres Glaubens und ihrer Bräuche. Das Christentum ist eine interkulturelle Religion, die über nationale oder sprachliche Grenzen hinweg reicht. Seine für alle Seiten integrierende Kraft kann noch stärker hervorgehoben werden. In der finnischen kirchlichen Arbeit beschäftigen wir uns mit der Frage, wie wir die junge oft schon sehr in der deutschen Kultur integrierte - Generation einbinden können. Welche Erfahrungen haben hier andere Migrantengemeinden gemacht? Viele Erfahrungen mit der zweiten oder gar dritten Generation von Zugewanderten zeigen, dass gerade bei den jüngeren das Interesse an der Herkunftskultur der Eltern bzw. Großeltern steigt. Spätestens, wenn die zweite Generation Kinder bekommt, spielen die kulturellen Wurzeln wieder eine größere Rolle. Allerdings entwickeln sie einen ganz eigenen Umgang mit der für die erste Generation so wichtigen Bewahrung von Sprache und Tradition. Das gilt für Niederländer wie für Schweden, für Ghanaer als auch für Koreaner. Wahrscheinlich ist es hilfreich, den Jungen die Entwicklung einer eigenen, ganz neuen Identität zuzugestehen und nicht von ihnen zu fordern, dass sie sich genauso finnisch, niederländisch oder ghanaisch verstehen, wie ihre Eltern. Herr Oberkirchenrat Leißer, herzlichen Dank für diese interessanten Einschätzungen! Interview Ritva Prinz Bei seinem Besuch in Hannover besuchte der Erzbischof der Ev.-luth. Kirche Finnlands Dr. theol. Kari Mäkinen mit seiner Delegation auch das Sozialwissenschaftliche Institut der EKD und führte Gespräch mit Vertretern der EKD und VELKD. Im Foto von links: OKR Thorsten Leißer, Referent für Menschenrechte und Migration im Kirchenamt der EKD; OKR Norbert Dennecke, Europareferent der VELKD, Geschäftsführer DNK/LWB; OKR Kimmo Kääriäinen, der neue Leiter des kirchlichen Außenamtes der finnischen Kirche; Erzbischof Kari Mäkinen; Dr. Hans Ulrich Anke, Präsident des Kirchenamtes der EKD; Dr. Friedrich Hauschildt, Leiter des Amtes der VELKD, Vizepräsident des EKD-Kirchenamtes; Mauri Lunnamo, Geschäftsführer ZfkA und OKR Christoph Ernst, Referent für Nord- und Westeuropa im Kirchenamt der EKD. 15
toripaikka / Marktplatz Vuokrataan hyviä, lämpimiä rantamökkejä H. Laurila Lempäälä p. +358-3-3750147, fax +358-3-3753147, www.saunalahti.fi/hein Yöpymismahdollisuus Berliinin Suomikeskuksessa. Schleiermacherstr. 24a, 10961 Berlin, alk. 25 /yö, booking@finnlandzentrum.de, www.suomikeskus.de Huoneistohotelli StadiHome, Helsinki vuokraa kalustettuja, siistejä huoneistoja (1-3h+kk/k) Helsingin kantakaupungista. Hinnat alk. 300 / vko + alv. 9 %. StadiHome, Ilkka Lehtonen +358-50-5266400, www.stadihome.com PEPESOUND Äänentoistopalvelu/Beschallungstechnik 07626-971545 / www.pepesound.org GOOD NIGHT, BETTER DAY. Runkosängyt Jenkkisängyt Petauspatjat Sängynpäädyt Helmalakanat Pussilakanat Loma-asunto 4-7 hengelle kaikilla mukavuuksilla Itämeren rannalla Schönbergissä. Lähempiä tietoja www.siriushusky.de tai puh 04344-5782 Riitta Hick. Myydään rt-huoneisto Mäntyharjusta. Kauniin luonnon ja järven lomassa Mäntymotellin vieressä. Eteläpääty 3h-k-kphparv: 79,5m². Yhtiöllä oma n. 1ha:n tontti sekä vene- ja uimavalkama. Huoleton kunnallistekniikka ja hyvät liikenneyhteydet 5-tietä. Kauppa päätetään Sampopankissa. Vmh 67.500 e / yv 235 e. Yhteys omistajaan: +358-50-3278184. Lomamökkejä vuokrattavana ympäri vuoden, Leppävirta Oravikoski. www.vaajasalmenloma.com Wegen Umzug gegen Anzeigengebühr zu verschenken. 60-luvun klassikko: Askon Bonanza-sohva ja kaksi tuolia, puuosat vaaleaa tammea, tummanruskea nahkapäällys, sohva korjauksen tarpeessa. Puh. 07022-42337. Etsitään kouluavustajaa Müncheniin. Etsimme kouluavustajaa 1-luokkalaiselle 09/2011 alkaen Münchenin Eurooppalaiseen kouluun. Palkka 9-10 /h. Työaika 25,5 h/vko. Tiedustelut 0172-8781657 tai henri.tmp@arcor.de. Hanauer Landstrasse 161-173 60314 Frankfurt Puh. 069-904 398 510 Fax 069-904 398 529 info@fennobed.de www.fennobed.de Frankfurt München Düsseldorf Berlin Stuttgart Hamburg Wien Zürich Ilmoita toripaikalla helposti, edullisesti, tehokkaasti Täytä lomake: http://www.rengas.de graafista suunni elua Ilmoitukset - Anzeigenannahme: Info@zfka.de, puh./tel. 0511-2 79 66 00 www.rengas.de/ilmoitukset-mainokset/ilmoittajille / www.rengas.de/de/anzeigen/mediadaten Ensimmäiset 3 riviä yhteensä 8 lisärivit à 6 + 19% MwSt Die ersten 3 Zeilen insges. 8, zusätzliche Zeilen à 6 +19% MwSt 16
toripaikka / Marktplatz Suomalainen kätilö ja (perhe)terapeutti Hannoverissa ja sen ympäristössä Taina Palokangas-Büsing (Systemische Therapeutin) Tel. 0511-559754 Suomalainen hammaslääkäri Hannoverissa Zahnarztpraxis Marianne Lienard Rosenweg 6, Ortsteil Wettbergen, 30457 Hannover www.praxislienard.com, Telefon: 0511-461353 Suomalainen toimintaterapeutti Ergotherapeutin Sari Heipp München, puh./tel. 0177-2837038, sari@heipp.de Vereidigte Übersetzerin & Dolmetscherin Virallinen kääntäjä & tulkki, KTM (Helsinki) ELINA OLDENBOURG Tel. 069-671109 Fax 069-6708690 Güntherstr. 4, 60528 Frankfurt a.m. ElinaO@aol.com FINNISCH-DEUTSCH-FINNISCH Vereid. Übersetzerin u. Dolmetscherin Dr. Angela Plöger Vogt-Groth-Weg 22, 22609 Hamburg Tel. 040-8004919 Valantehnyt kielenkääntäjä/tulkki, KK Vereidigte Übersetzerin/Dolmetscherin RITVA JAKOILA Treisberger Str. 8, 60439 Frankfurt a.m. Tel. 069-9573520 Fax 069-95735222 jakoila@t-online.de Valant. kielenkääntäjä beeidigte Dolmetscherin Ritva Kaarina Schröder FINNISCH-SCHWEDISCH-DEUTSCH Ebelingstr. 4, 30659 Hannover Tel. 0511-6476292, Fax 0511-6405555 E-Mail: ritvaschroeder@gmx.de Rechtsanwalt, Fachanwalt für Steuerrecht Kai Schröder Beeidigter Dolmetscher, Englisch-Deutsch Tel. 0511-8387731, Fax 0511-8387733 Beratung & therapeutische Begleitung mielellään suomeksi, neuvoa myös puhelimitse Satu Marjatta Massaly HP Psychotherapie, Gesprächs- & Systemische Therapie 50935 Köln-Sülz, Guldenbachstr.1, Tel. 01522 9267514 suomalainen yleislääketieteen erikoislääkäri Sanna Rauhala-Parrey Bahrenfelder Steindamm 37 / Ecke Thomasstraße, 22761 Hamburg Puh. 040-85371188, Fax 040-85371312 avoinna: ma 9-13 ja 16-18, ti 9-14, ke 9-12, to 9-12 ja 15-18 sekä pe 9-14 Suomalainen psykoterapeutti Dr.med. Carita Schneider Friedensallee 62a, 22765 Hamburg Puh./Tel.: 040-89018823 Psychotherapie auf Schwedisch, Deutsch und Finnisch Lento- ja laivaliput, seuramatkat Eija Kassner, TravelNet (Thomas Cook Group) Tel. 09131-994350, Mobil 0172-9472801 E-Mail eija.kassner@t-online.de Tarv. myös iltaisin ja viikonloppuisin! www.tifcon.de Verot/Steuern Veroja suomeksi ja saksaksi Deutsch - Finnisches Steuerrecht Steuerberatung Trosien Steuerberaterin Dipl. Kffr. Sari M. Trosien Tel. 06081-57699-50, Fax: -51, info@tifcon.de Katso myös: www.rengas.de 17
Kulttuuri on ikkuna kuva: Finnland-Institut/Bernhard Moosbauer Suomen Saksaninstituutin johtaja Anna-Maija Mertens pitää suomalaisesta huumorista ja kannattaa vahvan suomalais-saksalaisen dialogin rakentamista. Dr. Anna-Maija Mertens (geb. 1975) leitet seit Januar 2010 das Finnland-Institut in Deutschland. Sie kam 1995 nach Deutschland, um Politikwissenschaft an der Universität Münster zu studieren seitdem lebt sie in Deutschland. Die promovierte Politologin hat vor Berlin u.a. in Münster an der Innovations-Abteilung der Universität und in Bonn als Unternehmensberaterin gearbeitet. Mikä sai sinut alun perin lähtemään Saksaan? Saksa on aina tuntunut läheiseltä paikalta. Isäni opiskeli aikoinaan Erlangenissa ja osaltaan myös siksi lapsuuteni lomamatkat tehtiin usein Saksaan. Lukion jälkeen halusin opiskella politiikkaa, koska olen kiinnostunut ihmisistä, ihmisten välisistä suhteista ja niihin liittyvistä rakenteista. Varsinkin kansainvälinen ja EU-politiikka kiinnostivat. Saksa tuntui hyvältä ratkaisulta maan eurooppalaisesti keskeisen sijainnin takia. Ennen Saksaan lähtöä työskentelin kevään ja kesän Helsinki-Vantaan lentokentän kahviloissa, tein ympäripyöreitä päiviä ansaitakseni mahdollisimman paljon pesämunaa Saksan opintojani varten. Millaista oli aloittaa opiskelu Saksassa? Entä milloin päätit, että jäät Saksaan? Ensimmäinen vuosi oli aika hankala. Minulla oli kova koti-ikävä ja Suomessa käynnin jälkeen oli vaikea palata takaisin. Sitä paitsi isäni kuoli ensimmäisen opintovuoteni aikana. Mutta ensimmäisen vuoden jälkeen asiat alkoivat sujua paremmin, kotiuduin opiskelukaupunkiini ja päätin jäädä ainakin joksikin aikaa. Nykyään olen naimisissa saksalaisen miehen kanssa ja minulla on pieni tytär. Tyttäreni syntymän jälkeen olen silloin tällöin miettinyt palaamista Suomeen, koska haluaisin, että tyttärelleni muodostuisivat vahvat siteet myös Suomeen. Kuinka Suomi ja Saksa mielestäsi eroavat toisistaan? Saksa on suuri ja monitasoinen maa, jolla on vahvat ja perinteiset rakenteet. Suomen näen nuorena ja vielä hiukan itseään etsivänä maana, joka on ketterä ja jolla on itseironiaa. Juuri rakenteidensa takia saksalainen yhteiskunta toimii jaotellusti ja sääntöjenmukaisesti, kommunikaatio on hyvä esimerkki tästä. Suomessa kommunikaatio on suorempaa ja yksinkertaisempaa. Onko sinulla jotakin ns. tyypillistä suomalaista esinettä, jonka haluat pistää esille kotona tai haluat esimerkiksi kantaa mukanasi (Marimekko-laukku tai kuva Suomen luonnosta )? Ei oikeastaan mitään asiaa, pikemminkin suomalainen asenne ja suomalainen itseironia. Sitä on helppo kantaa mukana ja se auttaa ottamaan asiat hiukan vähemmän tärkeästi. En ole kovinkaan materialisti, siksi minulla ei ole esimerkiksi tarvetta pukeutua suomalaisiin merkkituotteisiin. Mutta musiikki ja kirjallisuus ovat minulle tärkeitä. Hankin mielelläni kirjahyllyyni suomalaista tietokirjallisuutta liittyen erityisesti yhteiskuntatieteisiin, mutta kirjahyllystäni löytyy myös klassikoita ja nykykirjallisuutta. Musiikin saralla kuuntelen mielelläni klassista musiikkia sekä jazzia. Pidän myös nykymusiikista usein jo sanoitustenkin vuoksi, esimerkkeinä tästä ovat mm. Maija Vilkkumaa tai Ultra Bra. Suomen Saksan-instituutti vaikuttaa koko saksankielisessä Euroopassa ja toimii suomalaisen kulttuurin, tieteen ja talouden foorumina. Mitä se merkitsee konkreettisesti? Mitä instituutin johtaja tekee työkseen? 18
Minulle on tärkeää tutustua ihmisiin, keskustella eri alojen toimijoiden kanssa ja kuunnella heidän ideoitaan ja tarpeitaan. Työhöni instituutin johtajana kuuluu instituutin ohjelmaprofiilin suunnittelu, kantavien kontaktien luominen sekä vahvan dialogialustan kehittäminen Saksan ja Suomen välille. Käytännössä se merkitsee matkustamista ja keskustelua eri ihmisten kanssa, molempien maiden uutisten ja tapahtumien tiivistä seurantaa sekä ajankohtaisten ja molemmille maille kiinnostavien aiheiden aistimista. Tässä työssä pitää myös pystyä reagoimaan nopeasti. Miten teet päätökset, ryhdytäänkö tiettyihin projekteihin vai ei? Tärkeintä on dialogi ja se, että kaikki hankkeelle relevantit tahot sekä Suomessa että Saksassa ovat kiinnostuneita projektista ja haluavat saavuttaa sen puitteissa jotain uutta. Elinvoimainen dialogi ei ole mahdollista, jos Suomesta tuodaan jo valmis paketti tai konsepti vaan sitä pitää voida muokata yhteistyössä saksalaisten toimijoiden kanssa. Instituutti toimii yhdistäjänä, joka auttaa saksalaisen ja suomalaisen osapuolen löytämään toisensa, sekä foorumina mahdollistaen ja edesauttaen suomalais-saksalaista dialogia. Mikä instituutin osa-alue, kulttuuri, tiede tai talous on sinulle tärkein? En jaottele osa-alueita tärkeysjärjestykseen, vaan olen enemmänkin kiinnostunut erilaisista rajapinnoista, joilla nämä alueet yhdistyvät. Kulttuuri antaa useimmille aiheille, oli kyseessä sitten politiikka, talous tai tiede, jonkinlaisen kyseenalaistavan ja peilaavan lisätason; kulttuuri on minulle ikkuna asioihin. Toisaalta tieteenkin alalla voi yhdistyä sekä kulttuuri että talous. Tästä esimerkkinä on instituutin seuraavan innovaatiodialogin teema design-innovaatiot jossa kohtaavat kaikki yllämainitut osa-alueet. Ideaalitavoite olisi tehdä asioita ja projekteja rajoittamatta niitä tietyille osa-alueille. Millaisena haluaisit nähdä instituutin merkityksen Saksassa asuvien suomalaisten keskuudessa? Haluaisin, että Suomen Saksan-instituutti koettaisiin yhteistyökumppaniksi ja avoimeksi paikaksi, jonne voi tuoda ideoita ja jonne voi tulla ideoimaan. Saksassa asuvat suomalaiset sekä saksalaiset Suomi-yhteyksineen kuten suomalaiset seurakunnat ja DFG ovat instituutille erittäin tärkeitä yhteistyökumppaneita. Heillä on paikallistuntemusta ja kontakteja paikallisiin tahoihin, jotka puolestaan ovat arvokkaita voimavaroja myös instituutin toiminnalle. Suomen Saksan-instituutti toimii siis siltana Suomen ja Saksan välillä. Millaista mielikuvaa tai Suomi-kuvaa haluat instituutin välittävän? Haluaisin, että Suomesta välittyisi rohkea, kyseenalaistava, osaava, oppiva ja dynaaminen kuva. Suomi-kuva ei saa olla staattinen. Suomi on kehittyvä ja innovatiivinen maa, joka muuttuu koko ajan. Suomi ei ole sama kuin eilen, eikä sen pidä olla huomenna samanlainen kuin se on tänään. Suomi ei pysty toimimaan yksin vaan se tarvitsee yhteistyökumppaneita. Sen takia on tärkeää, että Suomesta välittyy ajatus innovatiivisena sekä kiinnostuneena ja kiinnostavana maana, joka oppii menneistä ja suuntautuu tulevaan. Haastattelu Anniina Majanlahti Volontärin Bildende Kunst Finnland-Institut in Deutschland für Kultur, Wissenschaft und Wirtschaft GmbH (gemeinnützig) Georgenstr. 24 (1. OG), D-10117 Berlin Tel. +49-30-520 02 60 10, Fax +49-30-520 02 60 29 info@finstitut.de, www.finnland-institut.de 19
Matkalla muumien kanssa Euroopan suurin lasten, nuorten ja perheiden keskus FEZ-Berlin Wuhlheidessa kutsuu 9.-15. toukokuuta koululaiset ja lapsiperheet matkalle taianomaiseen Pohjolaan. Myös Suomen suurlähetystö ja Suomen Saksan-instituutti järjestävät tapahtumaan liittyviä näyttelyitä, työpajoja ja lukutilaisuuksia. Vuosittain järjestettävän tapahtumasarjan pääteemana on tänä vuonna Suomi yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa. FEZ-keskuksen ohjelma esittelee kävijöille erityisesti suomalaista lasten ja nuorten kirjallisuutta. Rakastetut muumit esittäytyvät Schweben Träumen Leben -kiertonäyttelyssä. Puiset hahmot, muumitalo, käsinukketeatteri, askartelupaikka ja jännittävä muumivene houkuttelevat niin nuoret kuin vanhemmatkin vieraat sukeltamaan Tove Janssonin luomaan satumaailmaan. Wuhlheiden vitriineissä seikkailevat Aino Havukaisen ja Sami Toivosen vauhtikaverukset Tatu ja Patu kera neljäntoista ihmekoneen, joita ilman yksikään lapsiperhe ei pärjää. Timo Parvelan kynästä syntynyt reipas Ella esitellään lukutilaisuudessa Pohjoismaiden suurlähetystöjen yhteistalossa keskiviikkona 11. toukokuuta. Kirjailija on itse paikalla. Tapahtuman juontaa ja lukee saksaksi Elina Kritzokat. Lisäksi Pohjoismaiden suurlähetystöjen yhteistalo Felleshus tarjoaa monenlaista ohjelmaa elokuvien ja kertomusten ystäville. Ääneen pääsevät parhaat pohjoismaiset kertojat sekä näiden lempihahmot: viikingit, karhut, tontut ja peikot. Lastenkirjallisuuden ohella Europa zu Gast im FEZ -tapahtuma esittelee Suomen koulutusta ja elämänmenoa sekä pohjoismaista EU-, energia- ja ympäristöpolitiikkaa. Koululaiset pääsevät itse kokeilemaan, miltä maistuu suomalainen ja pohjoismainen arki. Millainen on koulupäivä suomalaisessa peruskoulussa? Entä miten lapset elävät Ahvenanmaalla? Lukioikäiset perehdytetään suomalaisen diplomaatin työpäivään. Työpajatyylinen opetus tuo raikkaan skandinaavisen tuulahduksen saksalaisiin luokkahuoneisiin. Monet tapahtumasarjan tilaisuudet ovat avoimia myös yleisölle. Lisätietoja: www.fez-berlin.de kuvat: Matti Hagelberg, Tommi Musturi, Suomen suurlähetystö, Berliini 20
Lähtökohtana konfliktin ennaltaehkäiseminen Presidentti Martti Ahtisaaren perustama Crisis Management Initiative (CMI) täyttää 10 vuotta. CMI on itsenäinen, voittoa tavoittelematon järjestö, joka tuottaa sekä tietoa että käytännön ratkaisuja rauhanprosesseihin ja konfliktien ratkaisuun. Merkkivuotta juhlistetaan Ahtisaari-päivillä, joiden ensimmäinen osa järjestetään huhtikuun lopussa. Korkean tason kansainväliseen rauhanvälitystyön vaikuttajaseminaariin osallistuu muun muassa YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan. Ahtisaaripäivien toinen osa toteutetaan syksyllä. CMI toimi keskeisenä välittäjä mm. Acehin rauhanprosessissa, minkä ansiosta Ahtisaarelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 2008. Nykyään järjestöllä on jatkuvasti useita hankkeita ja toimeksiantoja ympäri maailmaa. Lisätietoja www.cmi.fi Ajankohtaista kulttuurikalenterista 2.4.-14.5.2011 Taiteilija Petra Lindholmin näyttely For Anne Marie eine Zeitreise mit den Bildern von Anne Marie Berliinissä 29.4.-19.5.2011 Näyttely Auf nach Finnland - Plakate und Reisen 1851-1965 Greifswaldissa 5.-15.5.2011 20. Nordischer Klang -kulttuurifestivaali Greifswaldissa 8.-10.5.2011 Radion sinfoniaorkesteri konsertoi kapellimestari Sakari Oramon johdolla Dortmundissa ja Frankfurtissa 11.-12.5.2011 Staatskapelle Berlin konsertoi kapellimestari Pietari Inkisen johdolla Berliinissä 11.-17.5.2011 Säveltäjä Kaija Saariahon ooppera Adriana Mater esitetään Osnabrückissa. Merja Mäkelä Adrianan roolissa. 13.5.2011 Jazztrio Klima Kalima konsertoi Eisenachissa 16.5.2011 Sopraano Anu Komsi solistina Deutsches Symphonie Orchesterin konsertissa Berliinissä 30.4., 11.-14.5.2011 Rockyhtye Children of Bodom konsertoi Leipzigissa, Stuttgartissa ja Osnabrückissa 21.5.-26.6.2011 Taiteilija Helena Rytkösen näyttely Finnische Mythenbilder Weißenfelsissa 28.5.2011 Dresdner Philharmonie konsertoi kapellimestari Pietari Inkisen johdolla Dresdenissä Lisää kulttuurivinkkejä löydät kulttuurikalenterista Suomen suurlähetystön ja pääkonsulaatin verkkosivuilta www.finnland.de 21