kykeni hälyttämään paikalle apua. Ensimmäinen pelastuspartio saapui paikalle 11 minuuttia

6414880039960 134. vuosikerta 79.numero 12. viikko 36 sivua LAUANTAINA 20.3.2004 Irtonumero 2 euroa (sis. alv) Yksi neljästä tytöstä jäi kotiin Saarijärven lukion toisen luokan oppilas Emilia Nuutinen oli lähdössä kolmen koulutoverinsa kanssa yhteiselle laskettelureissulle Rukalle. Nuutinen perui kuitenkin matkansa vähän ennen lähtöä, koska sairastui. Onnettomuus- tapausta Emilia kertoo purkaneensa ystäviensä kanssa. En voisi puhua tästä vieraille, vaan olen puhunut sellaisten kavereiden kanssa, jotka tietävät tytöt, Emilia kommentoi onnettomuutta lyhyesti liikuttuneena. Valtavat paperirullat ruhjoivat linja-auton kasaan Konginkankaalla perjantaina aamuyöllä. KUVA: PETTERI KIVIMÄKI Koko maa hiljeni surusta : Rukalle matkalla olleet nuoret jäivät paperirullavyöryn alle. 23 kuoli ja 15 loukkaantui liikennehistorian vakavimmassa onnettomuudessa. Keskisuomalainen Suomen kaikkien aikojen pahin tieliikenneonnettomuus tapahtui perjantaina aamukahdelta nelostiellä Konginkankaalla. Täydessä paperirullalastissa ollut rekan perävaunu törmäsi tuhoisin seurauksin linja-autoon, jossa matkusti Rukalle hiihtämään matkalla olleita nuoria. Perjantai-illan tiedon mukaan onnettomuudessa kuoli 23 ja 15 loukkaantui. Onnettomuus tapahtui suoralla tieosuudella. Rekan perävaunu alkoi heittelehtiä liukkaalla tiellä ja törmäsi sivuluisussa linja-autoon. Perävaunusta irtosi törmäyksen voimasta useita paperirullia, jotka vyöryivät sisälle linja-autoon. Onnettomuudessa kuolleet menehtyivät todennäköisesti heti. Loukkaantuneista yksi kuljetettiin hoitoon aluksi Äänekoskelle ja loput 14 Keski-Suomen keskussairaalaan. Osa heistä oli vielä myöhään perjantai-iltana kriittisessä tilassa. Linja-auto lähti Helsingistä torstai-iltana yhdeksän aikaan, ajoi Tampereen kautta Jyväskylään ja siitä edelleen Konginkangasta kohti. Linja-autoon nousi matkustajia matkan varrelta. Turmabussissa matkusti ainakin kolme keskisuomalaista nuorta. Onnettomuudessa menehtyivät Laura Liimatainen Saarijärveltä ja Emilia Lauttamäki Pylkönmäeltä. Kaikkia onnettomuudessa kuolleita ei pystytty tunnistamaan vielä perjantain aikana.linja-autonkuljettaja menehtyi onnettomuudessa. Rekan kuljettaja ei loukkaantunut vakavasti, ja hän Nyt on vakava juttu ÄÄNEKOSKI Esa Kilponen Ensimmäisinä pelastajista onnettomuuspaikalle ehätti Konginkankaan VPK:n viisihenkinen pelastusryhmä johtajanaan Äänekosken pelastuslaitoksen konginkankaalainen palomestari Markku Kinnunen. Sen näki heti, että tilanne on vakava, kertoi pelastusryhmässä mukana ollut Konginkankaan VPK:n päällikkö Eero Pöyhönen. Hän sai muiden ryhmäläisten tavoin hälytyksen kännykkäänsä tekstiviestinä yöllä noin kello 2.10. Ryhmä oli onnettomuuspaikalla alle kymmenessä minuutissa, sillä tapahtumapaikka on vain 2,5 kilometrin päässä paloasemalta. Lisäapua tuli pian runsaan 20 kilometrin päästä Äänekoskelta ja vähän myöhemmin Viitasaarelta ja Pihtiputaalta. Kyllä siihen hälytyspiipitykseen herää, on jo oppinut heräämään. Päälle puin, mitä kerkesin ottaa ja menoksi vaan paloasemalle. Auton lasit olivat huurussa ja ajoin Tepin auton perävalojen perusteella asemalle puolen kilometrin päässä kotoa. Tienpinta tapahtumapaikalla oli tosi liukas, Pöyhönen kertoi. Kauhea näky se oli. Loukkaantuneita oli paljon, kommentoivat VPK:n palomiesveljekset Timo ja Teijo Hytönen perjantaina. Erityisesti minua koskettaa se, kun nuoret olivat joutuneet tällaiseen kauheaan onnettomuuteen, palopäällikkö Pöyhönen kykeni hälyttämään paikalle apua. Ensimmäinen pelastuspartio saapui paikalle 11 minuuttia Onnettomuuden kulku Rekan perävaunu joutui luisuun ja törmäsi bussiin. Viisi lastina olleista paperirullista vyöryi bussin tuulilasista sisään. 50 km Rekka otti paperilastin Kemin Veitsiluodon tehtaalta torstaina n. klo 19. Rekka oli matkalla Helsingin Sompasaaren satamaan. RUOTSI Rekka Oulu Hämeenlinna Kemi Bussi ja rekka törmäsivät. Tieto onnettomuudesta tuli hälytyskeskukselle kello 2.08. Konginkangas Hirvaskangas Bussi otti lisää matkustajia. Bussi lähti torstaina klo 21 kohti Rukan laskettelukeskusta. 9 Tampere 3 Kuusamo Viitasaari Helsinki Jyväskylä Ruka 4 Kajaani Rekka vaihtoi kuljettajaa. Bussi otti lisää matkustajia. Bussi E75 Liimattala 4 hälytyksen jälkeen. Pelastushelikopterit Ilmari ja Sepe eivät tulleet paikalle. Jyväskylään saapui perjantaina onnettomuudessa kuolleiden ja loukkaantuneiden omaisia. Klo 2.08 Jyväskylässä sijaitseva Keski-Suomen hätäkeskus saa ilmoituksen onnettomuudesta. Klo 2.10 Konginkankaan pelastuslaitos saa ilmoituksen. Klo 2.22 Ensimmäiset pelastusyksiköt Konginkankaan palo-asemalta ehtivät paikalle. Klo 2.30 Keski-Suomen keskussairaala saa tiedon onnettomuudesta. Suuronnettomuushälytys annetaan. Klo 3.20 Ensimmäisenä lääkärinä onnettomuuspaikalle saapuu Äänekosken terveyskeskuksen ylilääkäri. Pian paikalle saapuu myös Jyväskylän keskussairaalan lääkintäryhmän anestesialääkäri. Klo 4.07 Ensimmäiset potilaat tuodaan keskussairaalaan. Klo 4.50 Viimeiset potilaat tuodaan sairaalaan. Klo 8.10 Viimeinen loukkaantunut sairaalaan. Myllypohja Klo 15.00 Räihä Viimeinen loukkaantunut tunnistettiin. ONNETTOMUUSPAIKKA Koivulehto Paloaho KIERTOTIE 2,5 km Konginkangas Äänekoski Äänekoski Suolahti Jyväskylä KESKISUOMALAINEN, STT Kynttilöitä turmapaikalle Onnettomuuspaikalle ilmestyi illan mittaan kynttilöitä uhrien muistoksi. Äänekoskelainen Kaija Kautto kävi miehensä ja tyttärensä kanssa sytyttämässä kynttilän. Kyllä tämä on järkyttävää. Minulla on itselläni kaksi 23-vuotiasta lasta ja ehkä siksi tapahtuma kosketti itseäni niin voimakkaasti. Matkan piti olla mukava loma Emilia Lauttamäki nousi kahden ystävänsä kanssa Rukalle menevään bussiin Hirvaskankaan Essolta. Matkan piti olla lukiolaiskolmikolle rentouttava laskettelu- ja lautailureissu. Tytöt ehtivät matkustaa linja-autossa vain muutamia kymmeniä kilometrejä ennen kuin rysähti. KONGINKANKAAN BUSSITURMA SIVUT 10-14

10 LAUANTAINA 20.3.2004 UUTISET Paperirullat tuhoisasti linja-autoon SUURONNETTOMUUS: Kaikkia vainajia ei ole vielä tunnistettu. Bussissa oli 36 matkustajaa, opas ja kuljettaja. KONGINKANGAS Pekka Tiihonen Tuula Puranen Rekan perävaunu törmäsi sivuluisussa linja-autoon Konginkankaalla perjantaina aamuyöllä. Linja-autossa matkustaneista 23 kuoli ja 15 loukkaantui. Kaikkia onnettomuudessa menehtyneitä ei pystytty tunnistamaan perjantain aikana. Nelostietä pohjoisesta tullut rekka alkoi heittelehtiä liukkaalla tiellä. Perävaunu liukui väärälle puolelle ja törmäsi bussiin. Perävaunun lastina olleista lähes 800 kilon painoisista paperirullista useita syöksyi sisälle bussiin. Ne murskasivat alleen kaiken. Osa vainajista oli pitkään iltapäivälle paperirullien ja romun alla. Kello 15:n aikoihin rikoskomisario Jouko Pokela varmisti onnettomuudessa menehtyneiden määrän. Linja-autossa oli 38 ihmistä: opas, kuljettaja ja 36 matkustajaa, pääsääntöisesti alle 20-vuotiaita nuoria. Henkilöllisyyden selvittämistä hidasti se, että matkustajista ei ollut kunnon luetteloa. Kaikilla ei ollut mukanaan myöskään henkilöllisyyspapereita. Linja-autossa matkustaneiden nuorten vanhempia saapui perjantaina Jyväskylään tunnistamaan uhreja. Joissakin tunnistuksissa joudutaan turvautumaan ehkä hammaskarttatietoihin. Äänekosken poliisin mukaan kuolleiden ja loukkaantuneiden ihmisten kotipaikkatiedot varmistuvat aikaisintaan lauantaina. Törmäyksen rajuudesta kertoo se, että bussi lensi jonkin matkaa takaisin tulosuuntaansa. Kuski selvinpäin, tie liukas Rekan kuljettaja ei loukkaantunut. Hän kertoi poliisille, että perävaunu alkoi jostain syystä liikehtiä sivusuunnassa, ja heijausliike vain kasvoi kuljettajan ponnisteluista huolimatta. Hän yritti lopulta ohjata yhdistelmää oikealle nähdessään bussin tulevan vastaan, mutta epäonnistui. Perävaunu kääntyi vastaantulevien kaistalle. Kuljettaja kertoi yrittäneensä varoittaa vastaantulevaa bussia räpsyttämällä valoja, kertoi Pokela. Kuljettaja soitti itse hätäkeskukseen. Pusulasta kotoisin oleva kuljettaja oli ajanut yöllä Helsingistä Viitasaarelle, ja ottanut siellä lastin vastaan toiselta kuljettajalta. Hän puhalsi nollat poliisin alkometriin. Tie oli paikalla jäinen. Poliisi selvittää, oliko kuorma oikealla tavalla sidottu. Perjantain kuluessa siihen ei saatu varmuutta. Perävaunuyhdistelmän renkaat olivat päällisin puolin tarkasteltuna kunnossa. Paperirullat aiheuttivat tuhon Onnettomuuspaikalla työskennellyt ylilääkäri Tapio Tammela kertoi, että linja-autoon työntyneet paperirullat aiheuttivat hirvittävän tuhon. Mikäli lastina olisi ollut jotain kevyttä, seuraukset olisivat voineet olla pienemmät. Raskas paperimassa on pahimmoilleen rinnan korkeudella vyörynyt autoon sisään. Useimmat olivatkin joko vaikeasti päähän loukkaantuneita tai jo menehtyneitä, Tammela kuvasi varhain perjantaiaamuna, kun raivaustyöt olivat vielä käynnissä. Äänekosken terveyskeskuksessa puhelinpäivystäjänä ollut ylilääkäri Tammela lähti onnettomuuspaikalle heti tiedon saatuaan kahden sairaanhoitajan kanssa. Suurhälytyksen vuoksi terveyskeskukseen tuli kuusi lääkäriä ja 20 hoitohenkilöstöön kuuluvaa. Hoidettavaksi tuli lopulta yksi loukkaantunut, koska useimmat vietiin keskussairaalaan. Äänekosken palopäällikkö Hannu Kouhia sanoi, että apuun hälytettiin lähiseutujen pelastuslaitokset. Ambulansseja saatiin 11, mikä riitti. Joku siviiliautoilija ehti kuljettaa yhden loukkaantuneista Äänekosken terveyskeskukseen. Kun Tammela ehti paikalle, uhrien luku hämmästytti. Vaikeammin loukkaantuneita oli muutama vielä lähdössä ja kuolleita suurin osa, Tammela kuvasi. Kun ambulanssit ajoivat Äänekoskelta Jyväskylään, heitä vastaan tuli keskussairaalasta lähetetty lääkäri Sari Halosen johtama ensihoitoyksikkö. Yksikkö pysähteli ja antoi matkalla muutamalle potilaalle ensihoitoa. Tammela kehui pelastajia. Hyvin ammatillista, rautaista pelastustyöskentelyä. Minkäänlaista tilanteen menettämisen tunnetta en aistinut. Palopäällikkö Hannu Kouhian mukaan ensimmäiset pelastusyksiköt ehtivät paikalle Konginkankaan paloasemalta 11 minuutissa. Hälytys hätäkeskukseen tuli kello 2.08. Tilanteen selvittäminen, raivaus, kunnon selvittäminen ja kuljettamisjärjestys olivat ensimmäisiä tehtäviä. Nelostie poikki 16 tuntia Nelostie oli poikki onnettomuuspaikalla perjantai-iltaan lähes kello 19:ään saakka. Auttajien kriisiapu alkoi sitä mukaan kun miehiä palasi pelastuslaitokselle. Kouhian mukaan ketään ei päästetty kotiin, vaan palaajat ryhtyivät käymään työtovereiden kanssa läpi aamuyön tapahtumia. Suurempi kriisipalaveri järjestetään pelastustöihin osallistuneille maanantaina. Raskas paperimassa on pahimmoilleen rinnan korkeudella vyörynyt autoon. Useimmat olivatkin vaikeasti päähän loukkaantuneita tai menehtyneitä. Ylilääkäri Tapio Tammela Pohjoiseen matkalla ollut bussi törmäsi rekan perävaunuun suoralla tieosuudella nelostiellä Konginkankaalla tuhoisin seurauksin. KUVA: RISTO AALTO Onnettomuuden kulku 75 cm 1 Etelän suuntaan kulkevan ajoneuvoyhdistelmän perävaunu lähtee heittelehtimään noin 150 metriä ennen onnettomuuspaikkaa. 32 paperirullaa Paperirulla 1,25 m 788 kg 25,5 m 2 150 m 3 17 paperirullaa Onnettomuusrekka Kokonaispituus: 25,5 m Paino: 38 t Perävaunu repeää ja lastina olevia paperirullia törmää bussin keulaan ja työntyy bussin sisälle. Noin 800 kiloa painavat rullat rikkovat sen etuosan. Bussin kohdalla perävaunu on taittuneena vastaantulevalle kaistalle. Bussi ja perävaunu törmäävät rajusti. 4 1 Autot suistuvat törmäyksen voimasta tien sivuun. Rukaa kohti kulkeva bussi kyydissään 38 henkilöä ajaa 4-tietä kohti Oulua. STT, KESKISUOMALAINEN Edessä on uneton yö Onnettomuuspaikalla vielä aamupäivällä soineet kännykät eivät tavoittaneet läheisistään huolestuneita. KONGINKANGAS Heli Paananen Poliisista paikalle saapui ensimmäisenä Äänekosken kihlakunnan poliisilaitoksen Viitasaaren partio. Vanhempi konstaapeli Jari Tikanoja toimi tilanteessa kenttäjohtajana. Vaikka mies on työskennellyt poliisissa lähes parikymmentä vuotta ja ehtinyt nähdä paljon, myönsi hän yöllisen näyn turmapaikalla järkyttäväksi. Me lähdettiin liikkeelle Viitasaarelta ja lyhyemmästä matkasta saapunut pelastushenkilökunta oli tullessamme jo paikalla. Vasta tapahtumapaikalla selvisi, että kyseessä on suuronnettomuus tilanne oli kaoottinen. Aloin hälyttää heti lisää apua, hän kertoi varhain perjantaiaamuna. Tilannetta organisoinut Tikanoja oli paikalla paitsi poliisin, myös median yhteyshenkilö. Puhelimet soivat yhtenään, kun tiedotusvälineet ympäri maata tavoittelivat tietoja välitettäväksi epätietoisuudessa oleville huolestuneille läheisille. Poliisimiehelle itselleen suru ei ennättänyt tulla vielä aamun kiireessä. Kun tilanne on ohi ja lähden täältä, tiedän kokemuksesta, että se tulee. Edessä on uneton yö, hän ennusti. Tuho oli täydellinen Aamun valjetessa, kun loukkaantuneet oli saatu kuljetettua sairaalahoitoon ja paikan tutkinta oli käynnistymässä, paljastui Konginkankaan turmapaikalla lohduton näky. Auringonvalo toi esiin rauhallisen maalaismaiseman keskellä olevan, vielä aamuyön pimeyden ja usvan alleen peittämän tuhon. Jäästä peilikirkas tie oli täynnä onnettomuusautojen palasia, lasinsiruja ja erilaisia pelastustöissä käytettyjä tarvikkeita, muun muassa kumihanskoja. Linja-autossa matkustaneiden nuorten henkilökohtaisia tavaroita: cd-soittimia, matkaeväitä ja vaatteita oli lentänyt ulos rikkoutuneista ikkunoista. Ilmassa leijui nenään pistävä haju. Tämän tästä paikalla soivat kännykät eivät kaikki olleet pelastusviranomaisten, vaan matkustajina olleiden nuorten, joiden läheiset yrittivät epätoivoisesti varmistaa heidän olevan turvassa ja kaiken kunnossa. Vastaukset jäivät kuitenkin saamatta. Elämä muuttui Ylikonstaapeli Markku Rossi saapui turmapaikalle aamulla vapauttamaan yön kenttäjohtajana toimineen Tikanojan. Onneksi eivät tavoittaneet minua yöllä, hän sanoi avoimesti ja kertoi itsellään olevan bussissa matkustaneiden nuorten ikäisiä lapsia. Rossi vastasi tutkinnasta vuoden 1991 helmikuussa Viitasaarella sattuneessa auto-onnettomuudessa, jossa kuoli 6 ja loukkaantui toiset 6 henkilöä. Tapaus jätti häneen jälkensä. Sen jälkeen elämä muuttui. Iski stressi ja työuupumus, Rossi kertoi ja huomautti, ettei tuolloin ollut nykyisin käytäntöön kuuluvia tilanteiden jälkipuinteja kriisipalavereissa. Kyllä sen jälkeen on käynyt herkemmäksi, eikä näitä varmasti kukaan voi ohittaa, kun kaikki ollaan vain ihmisiä. Työ on kuitenkin tehtävä ja onneksi nykyään on asiansa osaavat omat auttajat vastaamassa omaisten kysymyksiin, joihin ei kenelläkään ole antaa vastauksia. Miksi näiden autojen piti kohdata tyhjällä tiellä juuri tässä kohdassa? hän kysyy itse, tietäen, ettei vastausta ole olemassa. Pahin pelko osoittautui todeksi Tuula Laitinen Aurinkobussien paikallisjohtajan Vuokko Kuuselan mukaan autoon nousi nuoria pitkin matkaa. Matkan vastuullinen järjestäjä oli Goingto Oy, joka tilasi kuljetuksen Aurinkobussit Oy:ltä. Kuusela matkusti itse aamuvarhaisella onnettomuuspaikalle. Hän oli aamulla ehtinyt keskustella myös menehtyneen linja-autonkuljettajan omaisten kanssa. Kuusela sai tietää onnettomuudesta aamu-uutisten kautta. Hän tiesi, että Aurinkobussien linja-auto oli matkalla nuorisojoukon kanssa Rukalle. Hänen pahin pelkonsa osoittautui oikeaksi. Soitin Äänekosken poliisille ja kuulin, että se oli meidän auto. Se tuntui todella pahalta, Kuusela sanoo. Aurinkobussit Oy kuuluu Pohjolan Turistiautot Oy:n konserniin. Goingto Oy on nuorisoja sporttimatkoihin erikoistunut matkanjärjestäjä.

UUTISET LAUANTAINA 20.3.2004 11 Kuolema tuli silmänräpäyksessä PELASTUSTOIMET: Ripeä toiminta kolaripaikalla ja sairaalassa pelasti useita ihmishenkiä. Satu Kakkori Päivi Kujala Rai Suihkonen Kolarissa menehtyneet kuolivat mitä ilmeisimmin silmänräpäyksessä. Henkiin jääneet selviytyivät turmasta ripeästi sujuneiden pelastustöiden ansiosta. Keski-Suomen hätäkeskus sai tiedon kolarista kello 2.08. Ensimmäiset pelastusyksiköt saapuivat onnettomuuspaikalle Konginkankaan paloasemalta 14 minuutin kuluttua hälytyksestä. Ensimmäiset lääkärit Äänekoskelta ja Jyväskylästä ehtivät turmapaikalle noin kello 3.20. Aamuyöstä paikalla ollut lääkintähenkilökunta onnistui mm. varmistamaan uhrien hengityksen, mikä auttoi selviytymistä. Luunmurtumia saaneista potilaista suurin osa todennäköisesti kuntoutuu. Päävammoja saaneiden potilaiden toipumista on vaikea ennakoida, ortopedian ja traumatologian ylilääkäri Ilkka Kiviranta Keski-Suomen keskussairaalasta kertoi. Kymmenen leikkausyksikköä Kolarissa kuoli 23 ja loukkaantui yhteensä 15 ihmistä. Neljätoista ensimmäistä loukkaantunutta saapui muista potilaista tyhjennettyyn keskussairaalan ensiapuun kello 4.07 4.50. Muutama tunti myöhemmin vielä yksi loukkaantunut tuotiin Äänekoskelta. Potilaita varten oli valmiudessa useita hoitoryhmiä ja kymmenen leikkausyksikköä. Kivirannan mukaan kaikki potilaat oli tutkittu ja heidän hoitonsa suunniteltu puoli seitsemään mennessä aamulla. Sairaala purki hätävalmiutensa tuntia myöhemmin. Potilaista neljä loukkaantui erittäin vaikeasti, yhdeksän vaikeasti ja kaksi lievästi. Kuusi leikattiin keskussairaalassa, yksi Töölön sairaalassa Helsingissä ja kaksi Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa. Ensi viikolla kotipaikkakunnille siirretään luultavasti lisää loukkaantuneita. Johtajaylilääkäri Jukka Puolakka tapasi loukkaantuneita nuoria heti aamuyöllä. Puolakka luonnehti heidän tilaansa järkyttyneen rauhalliseksi. Nuoret olivat luonnollisesti shokissa, mutta kukaan ei käyntini aikana itkenyt tai huutanut. Muutama heistä kykeni soittamaan omaisilleen omalla matkapuhelimellaan. Matkustajien joukossa useita saunalahtelaisia Tuula Laitinen Perjantainen Konginkankaan bussionnettomuus oli synkkä päivä myös muun muassa matkapuhelinpalveluita tarjoavalle Saunalahdelle. Linja-autossa oli useita Saunalahden työntekijöitä matkalle Rukan hiihtokeskukseen Lappiin. Myyntijohtaja Pasi Vanninen vahvisti, että bussissa matkusti useita saunalahtelaisia. Hän ei halua vielä tässä vaiheessa kommentoida, menehtyikö onnettomuudessa yhtään yrityksen työntekijää. Me olemme käsitelleet tätä asiaa yhdessä tämän päivän aikana henkilökunnan kanssa ja käyttäneet myös ammattiapua, Vanninen kertoi. Onnettomuudessa kuolleiden ruumiit kuljetettiin päivällä keskussairaalaan. Omien oikeuslääkäreiden tueksi sairaala sai virka-apua Helsingistä. KUVA: MATTI SALMI Viisi teho-osastolla, useilla vakavia vammoja Timo Männikkö antoi kriisiapua heti aamulla. KUVA: MATTI SALMI Rankka paikkahan tämä on Rai Suihkonen Keski-Suomen keskussairaala sai tiedon suuronnettomuudesta puoli kolmelta. Ylihoitaja Merja Miettinen heräsi työkutsuun hieman sen jälkeen. Sairaalaan hän pääsi 25 minuutissa. Ensimmäinen ajatus oli, että onhan sairaalassa kaikki kunnossa. Toki onnettomuustilannekin tuli mieleen, mutta tässä työssä tunteet on hallittava, kollegansa Erja Humalamäen kanssa hoitohenkilökunnan työtä ohjannut Miettinen kertoi aamulla. Keskussairaalaan saapui yöllä nopeasti 70 80 ylimääräistä hoitajaa ja 20 30 lääkäriä. He varautuivat ensi tiedon mukaan jopa 40 potilaaseen. Henkilökunta suhtautui onnettomuuteen ammattimaisen tyynesti. Muutamat aamuvuorolaiset halasivat yöllä töihin tulleita kollegoitaan. Rankka paikkahan tämä on, kun kuolleiden ja loukkaantuneiden joukossa on paljon nuoria. Ei tällaista soisi kenellekään, psykiatrian ylilääkäri Timo Männikkö kertoi aamukuudelta, jolloin vasta muutama omainen oli puhelimitse tiedustellut loukkaantuneista. Bussissa oli mukana myös perheitä, joista toinen vanhemmista menehtyi. Tanja Aitamurto Anita Kärki Keski-Suomen keskussairaalaan tuoduista viidestätoista potilaasta viisi oli perjantai-iltana tehoosastolla. Neljä heistä oli koomassa ja kriittisessä tilassa. Viides siirtyi teho-osastolle leikkaussalista kahdeksan aikaan illalla. Hänen vammansa ovat selkärangassa. Onnettomuudessa loukkaantuneista yhdeksän on Helsingin seudulta, neljä Tampereen seudulta, yksi Porista ja yksi Saarijärveltä. Kaksi potilaista on kotiutettu, mutta he ovat edelleen hoidon piirissä. Loukkaantuneilla on erilaisia raaja-, selkä- ja aivovammoja. Yhdellä potilaalla on vaikea aivovamma, eikä tiedetä, voiko häntä auttaa leikkauksella, johtajaylilääkäri Jukka Puolakka Keski-Suomen keskussairaalaan tuoduista viidestätoista potilaasta kaikki tunnistettiin perjantaihin kello viiteentoista mennessä. Potilaista kaksi on 12-vuotiasta, kolme 14-vuotiasta, kaksi 15-vuotiasta, yksi 17-, 18-, 19-, 20-, 23- ja 39-vuotiasta sekä kaksi 24-vuotiasta. Ruumiita tunnistetaan viikonloppuna Keskisuomalaisen saamien tietojen mukaan matkalle osallistui perheitä, joista lapset loukkaantuivat, mutta toinen vanhempi kuoli. Vanhempiaan menettäneet lapset istuivat bussin takaosassa. Kukaan ei menettänyt molempia vanhempiaan, kriisiryhmää johtava psykiatrian ylilääkäri Timo Männikkö kertoi. YHTEYSTIEDOT: KRIISIAPUA TARJOLLA Keski-Suomen keskussairaala on perustanut infonumeron omaisille 014-269 1000 Keski-Suomen keskussairaalan internetsivuilla on myös tietoa osoitteessa www.ksshp.fi Äänekosken poliisilaitoksella vastataan tiedusteluihin numerossa 014-519 1251 SPR:n psykologit päivystävät numerossa 0203 66266 SPR:n verkkosivuilla tietoa esimerkiksi kouluille www.redcross.fi Uhrien tunnistaminen jatkuu viikonlopun yli. Sairaalan pääpaino nyt viikonloppuna on omaisten kriisihoidossa. Poliisi ja oikeuslääkärit selvittävät kuolinsyytä ja tunnistavat ruumiita, Puolakka kertoi. Sairaala järjesti omaisille kriisiapua ja majoituksen. Suurin osa kriisiapua tarvitsevista tulee Etelä-Suomesta. Puolakka uskoi, että kriisiapu on riittävää. Saimme muutama vuosi sitten kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta junaturman takia, hän Keskusteluja potilaiden kanssa Kriisiryhmä aloitti työnsä järjestämällä yhteydenottomahdollisuuden omaisten ja potilaiden välille. Perjantai-iltapäivään mennessä kriisiryhmä oli keskustellut 6 7 potilaan kanssa. Keskusteluissa potilaan kanssa on puhuttu lähinnä siitä, missä hän on ja mitä on tapahtunut. Tukena oleminen on ollut tärkeintä. Potilaiden joukossa on lapsia, jotka ovat kyselleet vanhempiaan. Siinä on aika voimaton ja yrittää vain selittää, mitä on tapahtunut. Shokkitila yhtäältä suojaa lapsia, Männikkö kertoi. Ilmarista olisi ollut apua Pekka Ilonen Lääkäriapu olisi ehtinyt Konginkankaan onnettomuuspaikalle huomattavasti nopeammin kuin tapahtui, jos käytettävissä olisi ollut pelastushelikopteri Ilmari ja sen tehohoitoon erikoistunut ensiapuryhmä. Lentoaika Varkaudesta Konginkankaalle on puolisen tuntia. Jyväskylästä meni noin tunti ennen kuin ensihoitolääkäri keskussairaalasta Jyväskylästä ehätti kolaripaikalle, kertoi ensihoidon vastuulääkäri Olavi Keinänen Keski-Suomen keskussairaalasta. Pelastushelikopteri Ilmari olisi ollut Varkaudesta saatavissa, mutta pätevä ensiapuryhmä pelastuskopterista puuttui. Ilmarin tukiyhdistys joutui noin kuukausi sitten keskeyttämään lääkärilennot RAY:n rahoitussotkun vuoksi ja toiminnan rahoitus on edelleen auki. Seuraavaksi lähin pelastuskopteri Sepe on Oulussa, mutta se ei päässyt yöllä liikkeelle huonon lentosään vuoksi. Keinäsen arvion mukaan moni potilas olisi hyötynyt sitä, että Ilmarin ensihoitolääkäri varusteineen olisi ollut paikalla mahdollisimman pian. Lääkärikopterin ensiapuryhmään kuuluivat ennen lentojen keskeytystä sairaanhoitaja ja lentäjä. Potilaiden lajittelu onnettomuuspaikalla on tärkeää, jolloin ensihoitolääkärin asiantuntemus on tarpeen. Keskisuomalaisen tietojen mukaan matkalle osallistui perheitä, joista lapset loukkaantuivat, mutta toinen vanhempi kuoli. KUVA: PETTERI KIVIMÄKI

12 LAUANTAINA 20.3.2004 UUTISET Emppu oli kuin ruusunnuppu SURU: Pylkönmäkeläiset vanhemmat surevat onnettomuudessa kuollutta 17-vuotiasta tytärtään. Tanja Aitamurto Uutinen Konginkankaalla sattuneesta suuronnettomuudesta pysäytti pylkönmäkeläiset Lauri ja Mirva Lauttamäen. Heidän 17- vuotias tyttärensä Emilia oli edellisyönä noussut Hirvaskankaalta Rukalle menevään linjaautoon kahden saarijärveläisen ystävänsä kanssa. Yhdistelin asioita mielessäni ja tajusin, että Emilian bussi on joutunut onnettomuuteen. Yritin soittaa hänen kännykkäänsä monta kertaa, mutta ei se vastannut, Mirva Lauttamäki kertoo. Lauttamäet soittivat keskussairaalaan, mutta Emilian eikä toisen ystävän nimeä löytynyt potilasluettelosta. Lauttamäet lähtivät keskussairaalaan Jyväskylään odottamaan tietoa, onko tytär kuolleiden joukossa. Selvää on, että hän on kuollut, koska nimeä ei ole potilaslistassa. Tunnistajat soittelevat koko ajan ja kyselevät tuntomerkkejä, että minkä värinen paita oli ja oliko lävistyksiä, äiti sanoo. Toinen Emilian ystävistä on teho-osastolla, toisen ruumis tunnistettiin kuolleiden joukosta. Reippaat tytöt lähtevät reissuun Äiti kertoo lukiolaistyttöjen lähteneen laskettelu- ja lautailureissulle iloisina. Matkan piti olla rentouttava loma lukiolaisille. Ennen lähtöä käytiin kaupassa ja tehtiin eväät. Emppu sanoi vielä lähtiessään, että nyt äiti reippaat ja pelottomat tytöt lähtevät reissuun ja valloittavat suksillaan ja laudoillaan rinteet. Lauri Lauttamäki vei Emilian iltayhdeksän aikaan Saarijärvelle, josta tytöt jatkoivat matkaa ystävän äidin kyydissä Hirvaskankaan Essolle. Bussi tuli Hirvaskankaalle hieman myöhässä. Tytöt ehtivät matkustaa linja-autossa muutamia kymmeniä kilometrejä ennen onnettomuutta. Suru pysäyttää perheen Emilia harrasti liikuntaa ja haaveili matkailualasta sekä lentoemännän työstä. Emilia oli kuin ruusunnuppu, nätti tyttö. Koko elämä oli vielä edessä. Hän ehti tanssia vanhojen tanssit ja odotti ajokorttia, äiti kertoo. Omaiset ovat jakaneet suruaan keskussairaalan kriisiavussa. Keskusteluissa on mietitty, ovatko lapset joutuneet kärsimään ennen kuolemaansa. Toivottavasti kaikki tapahtui nopeasti, äiti sanoo. Lauttamäen perheeseen jää Emiliaa vanhempi poika. Vanhemmat kertovat, ettei menetystä vielä oikein ymmärrä. Tämä muistuttaa elämän hetkellisyydestä. Lapset ovat vain lainaa. Mielessä pyörii, että kuinka tästä eteenpäin, kuinka elämä jatkuu, äiti sanoo. Pylkönmäkeläisen Lauri Lauttamäen Emilia-tytär menehtyi onnettomuudessa. KUVA: RISTO AALTO Kaupunginkirkko kutsui perjantai-iltana yhteiseen suruhetkeen. Ylivahtimestari Kalervo Tuomaala sytytti 23 kynttilää menehtyneiden nuorten muistoksi. KUVA: JORMA PÄRSSINEN Olemme eilispäivän lapsia Itkekäämme ja purkakaamme katkerat ajatuksemme Jumalan edessä, kehotti piispa Jorma Laulaja kaupunginkirkossa. Janne Könönen Uruilla soitettu Maan korvessa kulkevi lapsosen tie aloitti pikaisesti järjestetyn rukoushetken perjantai-iltana Jyväskylän kaupunginkirkossa. Paikalla oli viitisenkymmentä järkyttynyttä kaupunkilaista. Ihmisen elinpäivät ovat niin kuin ruoho. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, siteerasi Lapuan hiippakunnan piispa Jorma Laulaja psalmin 103 sanoja. Laulajan sanoissa heijastui neuvottomuus suuren surun edessä. Hän muisti uhrien omaisia, ystäviä ja auttajia. Samalla hän kehotti jokaista muistamaan oman elämänsä rajallisuuden. Olemme eilispäivän lapsia, emme tiedä mitä on edessä. Menetys tuntuu liian raskaalta, liian lopulliselta. Meillä ei ole vastausta, mutta meillä on lunastajana Kristus, jonka huomaan voimme neuvottominakin jäädä. Piispa Laulaja oli saapunut varta vasten Jyväskylään kaupunginkirkon rukoushetkeen. Ja vaikka yöllä kuolema, pois minut kutsuisi, on eläissä ja kuollessa, sinussa turvani, veisattiin lopuksi virren 556 sanoin. Myös muut Keski-Suomen seurakunnat ottivat aktiivisesti osaa surutyöhön. Rukous- ja muistohetkiä järjestettiin ainakin Konginkankaalla, Äänekoskella, Laukaassa ja Jyväskylän maaseurakunnassa. Kirkonkelloja soitettiin Äänekoskella, Konginkankaalla ja Laukaassa 24 minuuttia, minuutti onnettomuuden jokaiselle uhrille. Laukaassa seurakunta vei päähautausmaan muistelupaikalle 24 valkoista ruusua. Myöhemmin uhriluvuksi tarkentui 23. Valtakunnallisesti rukoushetkiä järjestettiin muun muassa Helsingin ja Turun tuomiokirkoissa sekä Tampereen Aleksanterin kirkossa. Uutinen hiljensi Saarijärven lukion Koko koulu odotti tietoa kolmen opiskelukaverin kohtalosta. SAARIJÄRVI Maarit Vaaherkumpu Perjantai oli Saarijärven lukiossa huolen ja murheen päivä. Tiedettiin, että koulun toisen vuosikurssin opiskelijat, saarijärveläiset Laura Liimatainen ja Jenni Piispanen sekä pylkönmäkeläinen Emilia Lauttamäki olivat matkustajina linja-autossa, joka törmäsi nelostiellä Konginkankaalla rekkaan tuhoisin seurauksin. Päivä eteni tuskaisen epätietoisuuden vallassa, kun koko koulu odotti tietoa tyttöjen kohtalosta. Lopulta saatiin kuulla, että Piispanen oli hoidettavana Päivi Kujala Keskussairaalan ovista kulki perjantaina surun vallassa olevia ihmisiä. Pihalla näkyi itkeviä ja hiljaisia omaisia, osa odottamassa tietoa läheisen tilanteesta. 18-vuotias tyttäremme oli matkalla Rukalle hiihtämään. Hänellä on selkärangan murtuma ja häntä leikataan, kertoi helsinkiläinen pariskunta hiljaa. Pihalla näkyi kriisiapupistettä kohti kävelevä isä, jonka tyttäret olivat olleet autossa, nuoria ihmisiä odottamassa tietoa läheisistään ja perheitä, joiden kasvoilta tuska näkyi avoimesti. Helsinkiläinen Terttu oli miehensä kanssa matkalla Helsingistä Ouluun saadessaan tiedon, että tyttären läheiset, helsinkiläiset isä ja poika, olivat olleet onnettomuusautossa. Pariskunta pysähtyi Jyväskylään, missä Terttu kuuli pojan olevan osastolla hoidossa. Isän tilanteesta ei hänellä vielä ollut tietoa. Se oli kauhea, hirveä uutinen. Koskaan ei osaa sanoa, miltä läheisistä omaisista sellainen tuntuu, Terttu suri. Omaisten yksityisyyttä suojattiin sairaalan ovilla vartijoiden voimin. Kriisiapupisteessä heitä tukivat vapaaehtoistyöntekijät, papit ja muu sairaalan väki. Pihalla heitä ohjasivat kriisityöntekijöiden puheille vapaaehtoisen pelastuspalvelun työntekijät. Aamuyöstä lähtien työssä ollut keskussairaalassa. Koulupäivän loppuun mennessä ei vielä tiedetty, miten kahdelle muulle opiskelijalle oli onnettomuudessa käynyt. Normaali koulutyö keskeytettiin Saarijärven lukiossa aamulla ensimmäisen oppitunnin jälkeen yhdeksältä, ja koulun väki kokoontui Saarijärvi-saliin kriisipalaveriin. Onnettomuuspaikalla ollut poliisi kertoi tilaisuudessa sen, mitä tapahtuneesta siinä vaiheessa tiedettiin. Kriisiapua oli antamassa koko päivän psykologeja sekä terveyskeskuksen ja seurakunnan väkeä. Lukion rehtori Hannu Lemmetyinen kuvaili tunnelmia järkyttyneiksi ja kertoi, että osa kouluväestä oli aamulla jopa hysteerisessä tilassa. Päivän mittaan oppilailla oli halutessaan mahdollisuus puhua tapahtuneesta pienryhmissä. Lisäksi aamun jälkeen järjestettiin vielä kaksi yhteistä tiedotustilaisuutta. Opiskelijat tukivat toisiaan Lukion liepeillä näkyi päivällä vakavailmeisiä nuoria, jotka eivät juuri halunneet kertoa tunnelmistaan. Liippasi niin läheltä, yksi sanoi totisena. Olihan se hirmuinen sokki ihan kaikille, niillekin jotka eivät tyttöjä tunteneet. Kaikki olivat tosi surullisia ja monet itkivät, kuvaili aamun tunnelmia lukiossa ensimmäistä vuotta opiskeleva tyttö. Rehtori Lemmetyinen kiitteli koulun saamaa kriisiapua sekä opiskelijoita, jotka vaikeassa tilanteessa tukivat upeasti toinen toisiaan. Saarijärven lukiossa on SPR:n valmiuspäivystäjä Heikki Maukonen oli taannoin mukana myös junaturman uhreja auttamassa. Jokainen onnettomuus on omanlaisensa. Tämä päivä on pysäyttänyt ja pannut miettimään kohtalon oikkuja. Auto voi ajaa pitkään tyhjää tietä, ja sitten äkkiä tulee toinen vastaan kohtalokkain seurauksin. Mitä voi henkisen tuen antaja siinä tilanteessa tehdä? Olla se, joka kuuntelee ja juttelee, Maukonen Sairaalan pihalla lippu oli puolitangossa ja tieto onnettomuudesta näkyi sairaalassa asioivien kasvoilla ja puheissa. Tämä on kollektiivinen suru, sanoi moni. 240 opiskelijaa. Erilainen koulupäivä päättyi kello 13 yhteiseen palaveriin. Tämän jälkeen nuorilla oli mahdollisuus jutella kokemastaan vielä nuorisotalolla. Koulussa asiaan palataan ensi maanantaina aamunavauksen yhteydessä. Tämä päivä on pysäyttänyt ÄÄNEKOSKI Esa Kilponen Maaliskuun 19. päivän traaginen onnettomuus jää ikuisesti konginkankaalaisten mieliin. Huoltoasemamyyjät Veikko ja Auli Lahtinen menivät kirkonkylältä aamulla viideltä työpaikalleen Lintulahden Essolle, mutta eivät huomanneet tienpäällä mitään muuta kuin poliisiauton vilkkuvalot. Tapahtuma oli kulkureitiltä hieman sivussa etelään päin. Saimme tietää asiasta vasta asemalla, jonka pihalla oli poliiseja. Hirveä tapaus, tämäntapainen juttu pysäyttää, kertoi Veikko Lahtinen. Myös Auli Lahtinen oli järkyttynyt. Ei tahdo työnteosta tulla mitään, hän sanoi kahvion lattiaa pyyhkiessään. Aamun tunteina asemalla käyneiden asiakkaiden puheenaihe oli onnettomuus. Asiakkaat olivat syvästi järkyttyneitä ja murtuneita, osa oli melkein kyynelissä, Veikko Lahtinen luonnehti. Onnettomuus vei läheisellä Kalaniemen kylällä asuvat Petri Heikkisen ja Osmo Kivisen melkein sanattomiksi. Paha juttu, kuulin uutisista. Onnettomuuksia sattuu, minkäs niille tekee. Se paikka on kyllä paha kohta, se on usein syksyllä ja keväällä tosi liukas. Siinä jotenkin lämmin ja kylmä kohtaavat, nelostietä pakettiautollaan päivittäin kulkeva Heikkinen Tieto ehti kirjoituksiin Tieto siitä, että oman koulun oppilaita oli mukana onnettomuusbussissa, alkoi levitä koululla juuri ennen matematiikan ylioppilaskirjoitusten alkua. Abiturientit ehtivät kuulla asiasta juuri ennen kuin menivät saliin kokeeseen, joten monilla kokelailla ajatukset varmasti karkasivat matematiikan kaavoista onnettomuuteen. Kuulin siitä just ennen kirjoituksia ja kyllä se pahalta tuntui, vaikken tyttöjä tuntenutkaan. Koe taisi mennä aika huonosti, eräs matematiikan kirjoittaja Onnettomuuteen joutuneet tytöt olivat vielä torstaina normaaliin tapaan koulussa. He olivat kysyneet ja saaneet luvan olla poissa koulusta laskettelumatkansa vuoksi. Heidän oli määrä palata Rukalta maanantaina. Pääsääntöisesti tällaisissa tapauksissa lupa koulusta myönnetään, kun keskustellaan siitä, ettei opiskelu kärsi, Lemmetyinen Lemmetyinen kuvaili kaikkia kolmea laskettelumatkalle lähtenyttä tunnollisiksi opiskelijoiksi sekä hyvin aktiivisiksi ja liikunnallisiksi nuoriksi. Esimerkiksi Laura Liimatainen on kunnostautunut saarijärveläisessä salibandyjoukkueessa. Myös Keski-Suomen Keskussairaalan henkilökunnan päivä oli mietteliäs. KUVA: MATTI SALMI Huoltoaseman asiakkailla silmät kyynelissä Matti Manninen ja Yrjö Askolin Jyväskylästä sekä Matti Nygren Vaajakoskelta olivat aamutuimaan menossa pilkille Viitasaaren Ilmolahdelle. Todella ilkeätä kun nuoria menee, pahoitteli Manninen. Minä kuulin onnettomuudesta radiosta, ja ajattelin, että voiko se olla tottakaan. Mietin, onko kyseessä joku poliisin harjoitus. Tienpäällä sen huomasi, että kaikki olivat kuulleet onnettomuudesta: ei ollut ohittelijoita, ajoivat kiltisti perässä, vaikka ajoin vain reipasta seitsemääkymppiä, Yrjö Askolin Nykyisin on tienpäällä niin turvatonta, ajavat ja kaahaavat ihan hulluja ohituksia. Matti Nygrenin kohdalle osui ihmeellinen sattuma, sillä hän sattui tapahtumapaikalle myös edellisen suurbussiturman aikana 1970-luvulla Laukaassa, jolloin kuoli 12 hollantilaista. Silloin oltiin menossa Vaajakosken Kuohun poikajoukkueen kanssa jalkapallo-otteluun, hän kertoi perjantaina. Lippu nostetaan harvoin näin ripeästi puolitankoon Janne Könönen Sisäasiainministeriö määräsi koko maahan suruliputuksen heti perjantaiaamuna Konginkankaan onnettomuuden vuoksi. Näin nopeasti annettu suruliputusmääräys on erittäin harvinainen: viimeksi tällä tavalla toimittiin Estonian upottua vuonna 1994. Neuvotteleva virkamies Ismo Atosuo sisäasiainministeriöstä kertoo, että suositus suruliputukseen tuli valtioneuvostolta jo aamulla kahdeksan aikaan. Yleensä päätöstä ei tarvita näin pikaisesti, mutta nyt keskusteltuamme alue- ja kuntaministeri Hannes Mannisen kanssa päätös syntyi nopeasti. Nopeaa suruliputusta ei järjestetty edes syyskuun 2001 terroriiskujen jälkeen, vaan silloin seurattiin EU:n yhteisiä käytäntöjä. Suruliputus tuli tuolloin viiveellä. Sisäasiainministeriön määräysvalta yleisestä suruliputuksesta yltää valtion virastoihin ja laitoksiin. Yksityiset henkilöt, taloyhtiöt ja yritykset suruliputtavat, jos niin tahtovat. Sen jälkeen kun päätös suruliputuksesta tuli sisäasiainministeriön vastuulle vuonna 1994, on ohjeet suruliputuksesta annettu vain Estonian, syyskuun 2001 terrori-iskujen, Myyrmannin pommi-iskun ja nyt Konginkankaan onnettomuuden jälkeen. Vuonna 1998 tapahtuneen Jyväskylän junaturman uhreille ei järjestetty yleistä suruliputusta. Konginkankaan tapauksen tekee vielä harvinaisemmaksi suruliputuspäätöksen pikaisuus. Lippu laskettiin puolitankoon Saarijärven lukion pihassa valtakunnallisen suosituksen mukaisesti. KUVA: MAARIT VAAHERKUMPU

UUTISET LAUANTAINA 20.3.2004 13 Turmalle ei löytynyt yhtä selkeää syytä ONNETTOMUUSTUTKINTA: Ensimmäisen päivän kuluessa tehtiin vasta paikkatutkimusta. ÄÄNEKOSKI Tuula Puranen Onnettomuuden syytä tutkinut ryhmä aloitti työnsä onnettomuuspaikalla parin tunnin päästä tapahtuneesta. Tutkintaryhmän vetäjä, onnettomuuskeskuksen johtaja Tuomo Karppinen saapui paikalle aamupäivän aikana. Koko perjantai kului havaintojen tekoon onnettomuuspaikalla sekä niiden tallentamiseen kuvaamalla ja piirtämällä. Tietojen analysointi ja onnettomuuden syyn selviäminen on siis vielä kaukana edessäpäin. Mitään sellaista, mikä yksinään selittäisi peräkärryn heittelehtimään lähtemisen, ei onnettomuuspaikalla Karppisen mukaan havaittu. Sitäkään, olivatko paperirullat asianmukaisesti kiinnitetty, ei vielä tiedetä. Raha ei riitä kunnolliseen kunnossapitoon Teiden hoito on riittämätöntä kasvavan liikenteen tarpeisiin. Kuorman sitomisen määräykset eivät ulotu törmäystilanteisiin. Esko Parkkila Autoilijoilta tien päältä tullut palaute on karua. Kun tulee yhtäkkiä kova lumituisku tai tienpinnat jäätyvät illalla tai yöllä, liukkauden torjuminen sujuu huonommin kuin takavuosina. Suola- tai hiekka-auton tulo liukkaaseen mäkeen voi kestää tunnin, tai sitä ei tule lainkaan. Tämä johtuu Suomen kuorma-autoliiton näkemyksen mukaan siitä, että tiehallinnon määrärahat ovat vähentyneet kaiken aikaa. Vaikka tänä vuonna rahoitus nousi, suuntaus on ollut aleneva, ja samaan aikaan liikenteen määrä on kasvanut. Tavaraliikenteestä ainakin osa liikennöi kaikkina vuorokaudenaikoina, yötä päivää. Nyt maantiellä on yöaikaan myös muuta liikennettä, kuten tilausbusseja ja henkilöautoja, aiempaa enemmän. Tämän vuoksi teiden kunnossapito ja liukkauden torjunta on välttämätöntä kaikkina vuorokauden aikoina, sanoo kuorma-autoliiton viestintäpäällikkö Juha Norppa- Rahkola. Kuljettaja ei aina uskalla ajaa Apua pitäisi saada maantielle suhteellisen nopeasti. On tilanteita, jolloin kuljettaja soittaa tienkäyttäjän linjaan ja kertoo, ettei hän uskalla lähteä jatkamaan matkaa, koska on niin liukasta. Hän voi silloin pyytää suolaus- tai hiekoitusautoa paikalle. Parhaassa tapauksessa apu voi tulla tunnissa, mutta huonommassa ei koskaan. Avunpyyntösoittoja on tullut eri puolilta Suomea, joskaan ei voida sanoa, että tilanne on kaikkalla maassa yhtä huono. Nelostien kehno kunto ja erityisesti tien uraisuus on kuitenkin tiedossa myös kuorma-autoliitossa.vilkas liikenne aiheuttaa aina omat vaaransa. Teiden kunnossapito on Norppa-Rahkolan mukaan heikentynyt ainakin suhteessa liikenteen kasvuun. Perussyynä hän pitää sitä, että teiden rakentamisesta ja kunnosta vastaava tiehallinto ei saa valtiovallalta riittävästi rahaa käyttöönsä. Toissijaisilla teillä pahin vaara Tiehallinto on jakanut tiet hoitoluokkiin, joissa toimet pitää aloittaa tietyssä ajassa. Tässä on havaittu, että hoitoluokat eivät ole ainakaan raskaan liikenteen kannalta oikeita, eli toimenpideajat ovat liian pitkiä. Vaikka tiehallinto on muokannut hoitoaikoja toivomusten mukaisesti, asia ei ole täysin korjaantunut. Kun tiehallinnon tavoitteena on pitää tärkeimmät tiet turvallisesti liikennöitävässä kunnossa.valtaosa on alempiasteisia teitä, joita käyttävät niin koululaisbussit kuin tavaraliikennekin. Siellä on kokonaisuutta ajatellen kaikkein suurin ongelma. Päätieverkossa ongelmia on lyhyemmillä matkoilla, Norppa- Rahkola kertoo. Erityisen hankalia ovat kevättalvet ja syksyt, jolloin sateesta tai lumien sulamisesta syntyvä kosteus jäätyy teiden pintaan ja tekee sen liukkaaksi. Kitka auton renkaassa on silloin lähes olematon. Tiepiirit voivat varautua näihin keleihin ennakkosuolauksella. Kuorman varmistamisesta eli sitomisesta on määräys tieliikennelaissa. Varmistusmääräykset on tarkoitettu normaaliin liikennetilanteeseen eli estämään kuorman liikkuminen jarrutustai kiihdytystilanteissa. Lastitilassa oli nailonisia kiinnitysliinoja, mutta miten niitä oli käytetty, selviää myöhemmin. Nelostie oli onnettomuuden tapahtumisaikaan jäinen. KUVA: PETTERI KIVIMÄKI Nopeuksista ei tietoa Autojen romut siirrettiin perjantai-iltana sisätiloihin Jyväskylään jatkotutkimuksia varten. Autojen ajopiirturitkin ovat vielä tutkimatta, eikä autojen nopeuksista törmäyshetkellä ole vielä tietoa. Voimakkaita jarrutusjälkiä ei paikalla näkynyt. Se on varmaa, että tien pinta oli tapahtumapaikalla jäinen. Onnettomuuden syy voikin löytyä monen seikan yhteensattumasta, kuten monesti käy. Työryhmä muuttunee lähipäivinä suuronnettomuuksien tutkintalautakunnaksi, jonka nimittää valtioneuvosto tapauskohtaisesti. Onnettomuustutkintakeskus tutkii Suomessa kaikki ilmailu-, vesi- ja raideliikenneonnettomuudet sekä suurimmat tieliikenneonnettomuudet, jollainen Konginkankaan turma luonnollisesti on. Väliraporttikin vie viikkoja Työryhmään kuuluu myös pelastustyötä arvioiva jäsen, joka Konginkankaan tapauksessa on Liukkaus jäi Tieliikelaitokselta huomaamatta STT Nelostie oli Jyväskylän ja Viitasaaren välillä perjantaiyönä liukastunut ilmeisesti vähäisen sadealueen vuoksi, joka oli yöllä liikkunut alueella. Yöllä kahden maissa alueella oli ollut myös pakkasta. Tiehallinnon kelikeskuksen esimiehen Hannu Niittumäen mukaan myös Pohjanmaalla oli yöllä ollut vähäisiä sateita. Näitä pieniä sateita tai sadekuuroja ei ollut Niittumäen mukaan havaittu missään tutkassa. Nelostiellä havaittu sadealue oli niin vähäinen, että sen vuoksi ei hälytetty tienhoidosta vastaavia henkilöitä työhön. Jokaista sadetta ei voida lähteä metsästämään, sanoo Niittumäki. Onnettomuuspaikalla havaittuja märkiä kohtia oli suolattu illalla puoli kymmenen maissa. Yöllä tulleiden sadekuurojen jälkeen tietä ei enää suolattu uudelleen. Oikeastaan vasta paikan päällä havaittiin, että paikalla oli hiukan lunta tai märkiä kohtia, jotka olivat jäätyneet, kertoo Niittumäki. aluepalopäällikkö Ari Vakkilainen. Hän arvioi ensimmäisen tutkintapäivän jälkeen pelastustoimia lyhyesti. Ne olivat riittävät. Tutkijoiden mukaan tämänkaltaisissa onnettomuuksissa tavallisesti kuolee muutama, loukkaantuu useampi, ja suurin osa selviää vammoitta. Konginkankaalla kävi päinvastoin. Perävaunun lastina olleet paperirullat tekivät bussissa lisätuhoa. Tutkijat pyrkivät selvittämään onnettomuuden syyn, mutta eivät mahdollista syyllistä. Se kuuluu poliisille. Syyn löytäminen on tärkeää, jotta onnettomuuksia voitaisiin estää. Lopullisen raportin valmistuminen kestää kauan, mutta turmasta annetaan alustava väliraportti. Senkin valmistuminen kestänee viikkoja. Nopeudet alas kelien mukaan HELSINKI: Yhteiskunta voisi upottaa kaikki rahansa teitten pitämiseen kesäkunnossa. Sen sijaan turvallisuuden lisääminen mm. kelikohtaisilla nopeusrajoituksilla saattaisi olla ratkaisu, joka vaatisi vain asennemuutosta, arvioi ajoneuvoyksikön päällikkö Kari Saari liikenne- ja viestintäministeriöstä. Pitää pohtia mitkä ovat yhteiskunnan arvot, taloudelliset vai hyvinvointia edistävät. On myös selvää, että mitä suurempia massoja tiellä liikkuu, sitä enemmän syntyy riskiä. Siitä ei kuitenkaan voida lähteä, että liike sinänsä aiheuttaa riskin. Luhtanen pitää tärkeänä nelostien parantamista Ministeri haluaisi hillitä rekkaliikennettä siirtämällä kuljetuksia rautateille ja laivoihin. KONGINKANGAS Antero Jämsä Pekka Tiihonen Konginkankaan onnettomuus pani liikenneministeri Leena Luhtasen tähdentämään nelostien parantamista. Hän kävi onnettomuuspaikalla iltapäivällä juuri, kun turmabussia oltiin tyhjentämässä. Konginkankaalta hän siirtyi Äänekosken pelastuslaitokselle tiedotustilaisuuteen. Luhtaselle syntyi onnettomuuspaikalla mielikuva, että tienhoidon taso kohtalokkaana yönä nelostiellä oli tavanomainen. Tie oli illalla todettu kuivaksi, mutta yöllä sää yllätti. Onnettomuuden takia Luhtanen pohti pääteiden turvallisuuden tasoa. Hän totesi nelostiellä varsinkin raskaan liikenteen viime vuosina lisääntyneen siinä määrin, että tien parantamiseen on täysi syy. Raskaalla liikenteellä yöllä eri säännöt : Poliisin tekemissä yöratsioissa on selvinnyt, että raskaalla liikenteellä näyttää olevan yöllä eri säännöt kuin päiväsaikaan. Yöllä rekoista tavataan enemmän ylikuormia ja sitomattomia kuormia kuin päiväsaikaan. Sitomatta kuljetetaan betonipylväitä, ratapölkkyjä ja muuta kappaletavaraa, joka on hankalaa, työlästä ja kallista sitoa. Epäkohtia paljastui runsaasti esimerkiksi kesäkuussa 2001 nelostiellä pidetyssä neljän yön ratsiassa. Tilanne ei ole muuttunut sittemmin ainakaan paremmaksi. Liikkuvan poliisin Jyväskylän yksikkö tekee vuosittain 1 000 2 000 raskaan kaluston tarkastusta, joista 20 prosentissa löytyy huomautettavaa. Nelostie on aiheellisesti mukana valtakunnallisessa liikenneverkon investointiohjelmassa, Luhtanen Hän luetteli keinoina tien turvallisuuden parantamiseen lähinnä ohituskaistat ja mahdolliset kaiteet. Luhtanen kiinnitti huomiota myös rekkaliikenteen määrään. Sen lisääntymistä voidaan hillitä siten, että raskaita kuljetuksia siirretään laivoihin ja rautateille. Luhtanen aikookin ajaa rahaa kiskojen ja satamien rakentamiseen. Hinta on liian kova Äänekosken kaupunginjohtaja Hannu Javanainen sanoi tiedotustilaisuudessa bussiturmaa liian kovaksi hinnaksi sille, että rahaa nelostien parantamiseen saadaan. Yksistään Äänekosken osuus nelostien rekkaliikenteestä hänen mukaansa on parisataa autoa vuorokaudessa. Äänekosken ja Jyväskylän välillä ei ole yhtäkään ohituskaistaa, Javanainen muistutti. Häntä itseään onnettomuus satutti sikäli erityisesti, että nuoruuden kaverin tytär Helsingistä kuoli. Väistö ojaan olisi voinut säästää uhreja : Jyväskyläläinen liikenneopettaja Pekka Ilmoniemi arvioi, että Konginkankaan kolarissa olisi voitu säästyä vähemmillä henkilövahingoilla, jos onnettomuusbussin kuljettaja olisi väistänyt perävaunua ajamalla ulos. Ainoa mahdollisuus tuossa tilanteessa on ajaa tieltä pois. Kynnys ulos ajamiseen on kuitenkin iso, kun 40 ihmistä on kyydissä, Ilmoniemi toteaa. Videokuvaa netissä Keskisuomalaisen verkkolehdessä www.keskisuomalainen.net on kuvagalleria ja videokuvaa Konginkankaan onnettomuudesta. Olisivatko nastarenkaat voineet estää turman? Vain viidessä prosentissa raskaasta kalustosta on nastat. Onnettomuusrekastakin ne puuttuivat. TIKKAKOSKI Keijo Lehto Olisivatko nastarenkaat voineet estää Konginkankaan onnettomuusrekan joutumisen luisuun? Kysymys on jossittelua, mutta onnettomuusrekassa ei nastoja ollut kuten ei ole valtaosassa muissakaan raskaan liikenteen ajoneuvoista. Raskaalla kalustolla ei ole nastarengaspakkoa muuta kuin räjähdysainekuljetuksissa. Jälkiviisaasti voi sanoa, että nastat olisivat auttaneet. Mutta jos nastoja käytettäisiin yleisesti raskaassa kalustossa, ongelmaksi tulisi teiden uriintuminen. Urat puolestaan aiheuttavat sivuttaisheilahtelua. Jos nastat olisivat pakollisia, Konginkankaan kaltaisia onnettomuuksia sattuisi paljon useammin, sanoo yli-insinööri Esko Kärki liikenne- ja viestintäministeriöstä. Vielä 1970-luvulla nastoja käytettiin Nastoja käytettiin suomalaisrekoissa yleisesti vielä 1970-luvulla. Tuolloin enimmillään 43 prosentissa raskaasta kalustosta oli nastat. Nyt tuosta luvusta on tultu rajusti alas. Raskaasta kalustosta alle viidellä prosentilla on nastat, kertoo markkinointijohtaja Kari Kosonen autonnastoja valmistavasta Tikka Groupista. Yhtiö toimii Jyväskylän maalaiskunnan Tikkakoskella. Nastat lisäävät kitkaa ja parantavat renkaan pitoa. Liikenneministeriön Kärki myöntää, että niin sanotulla pääkallokelillä vain nastat auttavat. Pääteillä nastoja ei rekka- tai linja-autoissa edes välttämättä kovin usein tarvita, sillä tiet on perinteisesti onnistuttu Suomessa pitämään ajokunnossa muun muassa suolauksen avulla. Maaseudun pikkuteillä nastat ovat kuitenkin tarpeen, ja monet maakuntien yhtiöistä käyttävät nastoja. Kai sitä pärjäisi ilman, mutta turvallisuuden vuoksi olemme käyttäneet nastoja, sanoo Kimmo Kivelä linja-autoyhtiö Uuraisten Liikenne Oy:stä. Nastojen paikka olisi perävaunussa Uuraisten Liikenteen busseissa nastoja käytetään yleiseen tapaan vain eturenkaissa. Näin varmistetaan ohjattavuus. Myös harvoissa nastallisissa rekka-autoissa nastat ovat edessä, vetoautossa. Jos vain yhdistelmän heittelehtimistä ja näin turvallisuutta ajateltaisiin, nastarengasparin paikka olisi muualla: Totuus on, että pitävimpien renkaiden pitäisi olla perävaunussa, perimmäisellä akselilla heittelehtimisen estämiseksi, liikenneministeriön Kärki sanoo. Olisivatko nastarenkaat voineet estää onnettomuuden? Näin tutkittiin jo 1970-luvulla sitä, miten nastarenkaat vaikuttavat perävaunullisen rekka-auton käyttäytymiseen jarrutustilanteessa. Testi tehtiin jäällä. Rengastus Pysähtymismatkaindeksi Tyypillinen pysähtymisasento Nastat Ei nastoja 0 20 40 60 80 100 60 70 80 89 100 Pysähtymisasentoa ei pystytty määrittelemään. KESKISUOMALAINEN, lähde: Simo Grönforsin DI-lopputyö 1980-luvulta Turvavyöt eivät olisi auttaneet HELSINKI STT Linja-autoliiton tietojen mukaan Konginkankaan turmabussi oli vasta puolitoista vuotta vanha, huippukuntoinen auto. EU-säännösten mukaisesti siinä kuten kaikissa uusissa tilaus- ja pikavuoroliikenteen busseissa oli myös turvavyöt, joiden käyttö tosin on vapaaehtoista. Tällä kertaa niistäkään tuskin olisi ollut apua. Normaalisti linja-auton rakenteet kestävät sen, että auto voi pyöriä ympäri. Auton pitäisi kuitenkin olla rakennettu kuin panssarivaunu, että se voisi kestää näin rajun törmäyksen, Linja-autoliiton toimitusjohtaja Heikki Kääriäinen pohtii. Linja-autoille sattuneet onnettomuudet korvataan liikennevakuutuksesta samoin periaattein kuin henkilöautotkin. Onnettomuuden aiheuttajan lakisääteinen liikennevakuutus korvaa kaikki henkilövahingot ja myös vastapuolen omaisuusvahingot. Kääriäinen huomauttaa, että linja-auto on perinteisesti ollut erittäin turvallinen tapa liikkua. Vuoden aikana onnettomuuksissa ei kuollut yhtään linja-autoyritysten asiakasta eikä kuljettajaa. 10 15 viime vuoden aikana samaan nollavisioon on ylletty ainakin 5 6 kertaa, ja muutenkin kuolemaan johtaneet turmat ovat olleet hyvin harvinaisia, Kääriäinen muistelee. Kääriäinen huomautti, että ammattiliikenteen harjoittajat ovat jo useita vuosia yrittäneet kiinnittää päättäjien huomiota teiden kunnon heikkenemiseen. Erityisesti talvihoito ja liukkauden torjunta alkaa autoilijoiden mielestä olla kestämättömällä tasolla. Koululaiskuljetusten kanssa seikkaillaan päivittäin liukkailla teillä. Kääriäisen saamien tietojen mukaan Konginkankaan onnettomuuspaikalla on sattunut nimenomaan rekkaonnettomuuksia ennenkin, mutta tilanteeseen ei ole saatu parannusta.

14 LAUANTAINA 20.3.2004 UUTISET Jarrujen pettäminen sinetöi kohtalon HISTORIA: 15 ihmistä kuoli, kun bussi ajoi lossirannassa veteen. Linja-auto on ollut osallisena monissa suuronnettomuuksissa. Seppo Pänkäläinen Konginkankaan liikenneturma on vakavin, mitä Keski-Suomessa on koskaan sattunut. Useita ihmishenkiä vaatineita onnettomuuksia täällä on kuitenkin ollut aiemminkin. Vuoden 1956 heinäkuun 28. päivänä linja-auto ajoi lossilta järveen Kivisalmen ylimenopaikalla Konnevedellä. Täynnä ollut bussi syöksyi järveen jarrujen petettyä. 36:sta bussissa olleesta ihmisestä 15 kuoli. Aluksi pelättiin, että kuolleita olisi jopa 26, mutta osa matkustajista ilmoittautui poliisille vasta seuraavana päivänä. Bussi oli matkalla normaalilla lauantaivuorollaan Jyväskylästä Kuopioon. Onnettomuus tapahtui puoli yhdentoista aikaan aamupäivällä. Keskisuomalainen kirjoitti sunnuntaina 29.7, että ainakin kuljettajan mukaan jarrut olivat toimineet normaalisti vielä edellisellä pysäkillä. Bussin laskeutuessa lossille viettävää mäkeä jarrut toimivat edelleen, mutta jo seuraavalla jarrutuskerralla poljin painui pohjaan ja auton kohtalo oli sinetöity. Keskisuomalaisen toimittaja kuvaili pelastustöitä ja tunnelmia paikalla muun muassa seuraavasti: Toimittajaa kohtasi hirvittävä näkymä pelastusmiehistön suorittaessa epätoivoista taisteluaan linja-autoon jääneiden pelastamiseksi. Paikalla tuolloin ollut lehden entinen uutispäällikkö Martti J. Sihvonen muisteli perjantaina, että tilanne oli todella epämiellyttävä, ja että tapahtunut kummitteli pitkään hänen mielessään, koska oli niin järkyttävä. Tapaus opetti sen vanhan totuuden, että pitää tapahtua jotain vastaavaa, ennen kuin ryhdytään toimiin. Tämänkin onnettomuuden seurauksena rakennettiin sitten aikanaan silta, joka yhdisti Savon ja Keski-Suomen, Sihvonen kertoi. Hollantilaisten synkkä matka Eilistä Konginkankaan turmaa muistuttava traaginen turma sattui Laukaassa heinäkuun 5. päivänä vuonna 1974. Hollantilaisbussin ja suomalaisrekan yhteentörmäyksessä kuoli 12 ihmistä. Bussissa oli 30 ihmistä ja yhteentörmäys oli niin raju, että he kaikki saivat eriasteisia vammoja. Sen sijaan rekan kuljettaja ja apumies eivät loukkaantuneet. Onnettomuus sattui hieman ennen sulkuviivaa noin 20 kilometriä Jyväskylästä pohjoiseen. Sää oli perjantai-iltapäivänä hyvä. Hollantilaisbussin kuljettaja ryhtyi ohittamaan edessään ajanutta henkilöautoa. Ohitus kuitenkin myöhästyi sen verran, että bussin kylki osui vastaan tulleeseen rekkaan kohtalokkain seurauksin. Ohitetussa henkilöautossa matkustajana ollut Kaarina Pekkarinen kertoi tuolloin lehdelle, että onnettomuuden jälkeinen näky oli kamalaa katsottavaa. Onnettomuudesta tehtiin myöhemmin opetuselokuva liikenneturvaa kehittämään. Muistopaikat ihan toiset... KEURUU Päivi Liimatainen Haapamäkeläinen Veijo Niinilampi tuli ensimmäisten joukossa heinäkuussa 1974 Laukaan Vehniällä sattuneen bussiturman tapahtumapaikalle. Hän sanoo aikoneensa käydä tuolla onnettomuuskohdalla 30-vuotismuistopäivänä, mutta nyt ei tarvitse mennä, paikat on ihan toiset... Turma on tuolloin Luonetjärven sotilassairaalassa lääkintäalikersanttina toimineen Niinilammen muistissa kuin eilinen päivä. Konginkankaan onnettomuudesta kuultuaan hän on miettinyt, miksi historia toistaa itseään näin karmeasti. Sellaisessa tilanteessa tuntee itsensä voimattomaksi. Silloin ei ollut kriisiryhmiä, mutta ne olisivat olleet tarpeen. Erityisen vakavaksi Konginkankaan turmassa vetää se, että uhrit olivat nuoria. Tällaiset tapahtumat muistuttavat ensiapukurssien ja veripalvelun tärkeydestä. Järkyttävää, ettei paikalle saatu helikopteria kyse on sentään vain rahasta. Konneveden bussionnettomuuden uhrien lukumääräksi ilmoitettiin aluksi 26. Lopulta kuolleiden määräksi varmistui 15, kun osa matkustajista ilmoittautui poliisille vasta turmaa seuranneena päivänä. Maaliskuussa 1998 Jyväskylän ratapihalla sattuneessa junaonnettomuudessa kuoli 10. KUVA: RISTO AALTO Junaturma pysäytti Parhaiten lukijoiden mielessä on varmasti Jyväskylän rata-aseman junaturma, joka sattui perjantaina 6.3.1998. Kymmenen ihmistä kuoli turmassa, jossa juna ajoi liian kovalla vauhdilla asemalle sillä seurauksella, että kaksi vaunuista kaatui ennen ratapihaa, toinen Rantaväylälle osuen henkilöautoon. Onnettomuudessa hengissä selvinnyt jyväskyläläismies kuvaili junan vauhtia kiskoilta putoamisen jälkeen todella kovaksi. Hän kertoi, miten luisun aikana ihmiset heittelehtivät vaunuissa puolelta toiselle. Onnettomuuden jälkeen Suomessa aloitettiin keskustelu rataosuuksien automaattisesta kulunvalvonnasta, jossa onkin saavutettu tuloksia. Viitasaarelta ikäviä uutisia Vuoden 1991 helmikuussa Viitasaarella kuoli auto-onnettomuudessa kuusi ihmistä. Turmassa oli osallisena neljä autoa, ja se aiheutui ohitustilanteesta. Tuolloin henkilöauton kuljettaja lähti ohittamaan tukkirekkaa. Auto alkoi kuitenkin heittelehtiä ja törmäsi vastaan tulleeseen henkilöautoon, jonka perässä ajaneet autot joutuivat niin ikään turmaan. Tätä edellinen paha onnettomuus Viitasaarella sattui vuoden 1977 pyhäinpäivän aattona, jolloin viisi ihmistä kuoli yhteenajossa sohjoisella tiellä. Toinen autoista ajautui kovassa räntäsateessa väärälle kaistalle kohtalokkain seurauksin. Viisi ihmistä kuoli niin ikään Pihtiputaalla vuoden 1993 syyskuussa, kun vastaantulijan kaistalle joutunut linja-auto törmäsi rekkaan nelostiellä. Myöhemmin paljastui, että onnettomuuden aiheutti väsynyt bussikuski, joka oli nukkunut viikonlopun aikana vain kolme tuntia. Näistä onnettomuuksista lähes kaikki sattuivat viikonloppuna. Sodanjälkeiset suuronnettomuudet Aika Paikka Onnettomuus Kuolleita Linja-auto syöksyi lossin Kivisalmi puomien läpi veteen 15 1956 heinäkuu 1957 maaliskuu 1961 maaliskuu 1963 tammikuu 1964 joulukuu 1966 huhtikuu 1972 syyskuu 1974 heinäkuu 1976 huhtikuu 1978 syyskuu 1978 lokakuu 1979 tammikuu 1991 kesäkuu 1994 syyskuu 1998 maaliskuu 2004 maliskuu Kuurila Koivulahti Oulu Rauma Lapinlahti Pietarsaari Laukaa Lapua Suomenlahti Rissala Virrat Taipalsaari Itämeri Jyväskylä Konginkangas EUROOPPA: USEITA BUSSITURMIA VIIME VUONNA 13. huhtikuuta: Pohjois-Kreikassa kuorma-auton kyydissä olleita puulevyjä osui linja-autoon. 21 koululaista kuoli. 8. toukokuuta: Saksalaisia matkailijoita kuljettanut linja-auto jäi junan alle vartioimattomassa tasoristeyksessä Unkarissa. 33 ihmistä menehtyi. 3. elokuuta: Yksitoista ihmistä kuoli Gelnicassa Slovakiassa, kun Junaonnettomuus Lento-onnettomuus Räjähdys Typpi Oy:n tehtaalla Satamahinaajan ja moottoriveneen törmäys Vanhainkodin mielisairaalaosaston palo Ruoppaaja Nostaja upposi Bussionnettomuus Patruunatehdas räjähti Veneonnettomuus Lento-onnettomuus Vanhainkodin palo BTR-onnettomuus Estonia upposi Juna suistui kiskoilta Bussi ja rekka törmäsivät 26 25 10 28 31 16 12 40 10 15 27 itsekseen liikkeelle lähtenyt bussi syöksyi alas rinnettä. 17. elokuuta: Saksalainen kaksikerrosbussi heittelehti lähellä Lyonia Ranskassa ja syöksyi alas rinnettä. 28 ihmistä kuoli ja 46 loukkaantui. 20. joulukuuta: Saksalainen linjaauto syttyi kolarin jälkeen tuleen Belgiassa. Kaikki 11 autossa ollutta menehtyivät. 7 918 10 23 KESKISUOMALAINEN Tämä tieto pysäytti meidät kaikki Presidentti esitti osanottonsa. Hallitus ja eduskunta pitivät hiljaisen hetken uhrien muistoksi. HELSINKI STT Tasavallan presidentti Tarja Halonen esitti perjantaina syvän osanottonsa Konginkankaan liikenneonnettomuudessa kuolleiden omaisille ja läheisille. Presidentti ilmaisi myötätuntonsa myös kaikille onnettomuudessa loukkaantuneille. Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) ja koko hallitus ottivat järkytyksellä vastaan tiedon öisestä liikenneturmasta Äänekosken Konginkankaalla. Vanhasen mukaan tieto pysäytti kaikki. Presidentti ja pääministeri keskustelivat tapahtuneesta perjantaina aamupäivällä. Halonen lupasi, että kaikki se tehdään, mikä tehtävissä on. Meillä on suuri yhteinen suru, hän muistutti. Halosen mielestä suru näissä tapauksissa on aina yhtä aikaa yksilöllinen ja yhteisöllinen suru. Jokainen, joka on menettänyt omaisensa tällaisessa tilanteessa joutuu käymään oman surutyönsä lävitse. Me kaikki suomalaiset yhteisönä sekä myöskin näiden ihmisten läheiset voivat toimia tämän surun läpielämisessä, auttamisessa. Suru pitää elää lävitse, ja sitten voi taas katsoa tulevaisuuteen. Kyllä siinä tietysti itse kukin aika sanaton on. Ihmisen elämä on Halosen mielestä aina omalla tavallaan Kuljettajat hiljentyivät maanteillä HELSINKI: SAK:laiseen Auto- ja kuljetusalojen työntekijäliittoon AKT:hen kuuluvat kuljettajat kunnioittivat Konginkankaalla tapahtuneen onnettomuuden uhreja perjantaina minuutin hiljaisella hetkellä kello 15. AKT:n esittämään vetoomukseen yhtyi myös Suomen Kuorma-autoliitto, joka kehotti jäsenistöään keskeyttämään työtehtävänsä minuutiksi. Rukan hissit pysähtyivät minuutiksi KUUSAMO: Rukakeskuksessa Kuusamossa hiihtohissit pysähtyivät perjantaina illansuussa Konginkankaan onnettomuudessa kuolleiden laskettelijoiden muistoksi. Hiljainen hetki alkoi kello 17 ja kesti minuutin ajan. Onnettomuuteen varhain perjantaina joutuneet matkustajat olivat matkalla laskettelemaan Rukalle. Rukalla tieto traagisesta tapahtumasta veti mielet apeiksi. Liput laskettiin puolitankoon heti aamusta. Rukalla on viikonloppuna noin 10 000 ihmistä. Alueelle tulee tyypillisesti viikonloppuisin useita bussilastillisia laskettelijoita. Valtaosa on lähialueelta, mutta väkeä tulee paljon aina Helsinkiä myöten. mysteeri; emme tiedä huomisesta. Tärkeintä hänen mielestään on elää tässä ja nyt sillä tavalla, että voimme lohduttaa surevia ja elää heidän kanssaan. Onnettomuudessa mukana olleiden kanssa pitää jaksaa vielä pidempään. Elämme kaikki tämän surun kanssa Haluan hallituksen puolesta lausua syvimmän osanoton nuorten uhrien omaisille ja läheisille. Tiedän, että monissa perheissä on eletty yön ja aamun aikana epätoivon ja tuskallisen odotuksen aikaa ja suru on ollut pohjatonta, lohdutti Vanhanen omaisia perjantaina puolilta päivin pidetyssä tiedotustilaisuudessa. Hallitus sai ensimmäiset tarkat tiedot turmasta perjantaina aamukahdeksalta pidetyssä neuvottelussa. Tiedot täsmentyivät päivän mittaan. Aamun neuvottelun aluksi hallitus piti hiljaisen hetken turman uhrien muistoksi. Eduskunta hiljentyi Eduskunta hiljentyi Konginkankaan liikenneturman vuoksi istuntonsa aluksi perjantaina iltapäivällä. Varapuhemies Markku Koski (kesk.) totesi muistosanoissaan, että onnettomuus koskettaa menehtyneiden ja loukkaantuneiden omaisia ja läheisiä, joiden järkytystä ja surua ei voi mitata. Koski muistutti myös, että vaikka liikenneturvallisuutta on vuosien kuluessa monin eri tavoin kohennettu, ei kaikkia riskejä voida koskaan eliminoida. TURMASIVUJEN TYÖRYHMÄ Risto Aalto Kirsi Ahvenainen Tanja Aitamurto Tapio Blomqvist Pieta Forssell-Nieminen Arja Hankilanoja Ilkka Hartio Janne Heinänen Pekka Ilonen Antero Jämsä Riikka Kaakkurivaara Satu Kakkori Esa Kilponen Petteri Kivimäki Päivi Kujala Anita Kärki Janne Könönen Anne Laitinen Tuula Laitinen Keijo Lehto Tauno Leikkonen Kirsti Leppänen Jorma Loikkanen Kari Manninen Rami Marjamäki Heli Paananen Esko Parkkila Kari Pekkanen Simo-Pekka Penttinen Riitta Piltonen Juha Poutanen Tuula Puranen Risto Pynnönen Martti Ratia Olli Ristimäki Minna Rosti Juhani Saksio Matti Salmi Rai Suihkonen Seppo Pänkäläinen Pekka Tiihonen Irmeli Toivanen Tomi Tuomaala Maarit Vaaherkumpu Mari Vehkalahti Suuren yhteisen surun hetkellä läsnäolo on sanoja tärkeämpää Konginkankaan bussiturma varhain perjantaiaamuna on järkyttänyt koko Suomea: suuronnettomuudet ovat mahdollisia myös täällä. Vain muutama päivä ehti kulua siitä, kun maassamme oli suruliputus Madridin pommi-iskun uhreille. Eilinen suruliputus hiljensi meidät Keski-Suomessa tapahtuneen onnettomuuden ja yhteisen surun äärelle. Onnettomuus koskettaa läheltä erityisesti onnettomuuden uhrien perheitä, heidän omaisiaan, sukulaisiaan, ystäviään, tuttaviaan ja naapureitaan. Se koskettaa läheltä myös nuoria sekä kouluja opettajineen ja NÄKÖKULMA Esa Hakkarainen oppilaineen. Itse asiassa voimme kysyä, onko ketään, jota onnettomuus ei tavalla tai toisella koskettaisi. Perjantaista pitkäperjantai Kun eilen aamulla avasimme radiomme ja televisiomme, kyyneleet olivat herkässä ja mieleen nousi monenlaisia kysymyksiä. Miksi? Missä oli se tutun hengellisen laulun suojelusenkeli, joka varjelee lapsiaan maan korvessa? Moni kyseleekin ja huutaa ääneen epätoivoisesti ristin miehen sanoin: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Myös kysymys elämän epäoikeudenmukaisuudesta nousee huulille ja purkautuu huudoksi. Tapahtuneen hyväksymisen tekee erityisen vaikeaksi se, että suurin osa onnettomuudessa menehtyneistä ja loukkaantuneista oli nuoria. Elämän pitkäperjantaihin kuuluvat kysymykset ja huudot, eikä niitä ole tarvetta piilotella eikä hävetä. On lupa myös jossitella, vaikka tiedämme, että tapahtunutta ei voi enää muuttaa ja on hyvä tehdä itselleen selväksi, että myös kapina ja viha ovat sallittuja tunteita. Suru on henkilökohtainen Suru on aina viime kädessä henkilökohtainen asia. Mutta suru on myös yhteinen asiamme. Huomaamme, kuinka haavoittuvaista elämämme on. Yhteisestä surusta onkin hyvä keskustella ja puhua yhdessä. Miltä minusta tuntuu, ja mitä kaikkea se minussa ja meissä herättää? Ei ole myöskään mitään syytä peitellä pahaa oloaan, kyyneleitään ja tunteitaan. Surun ilmaiseminen kertoo inhimillisyydestämme ja on tärkeää myös onnettomuuden uhrien omaisille heidän epätoivossaan ja surussaan. Se on viestimme heille siitä, että he eivät ole surussaan yksin. Eräs Raamatun lyhimmistä jakeista kertoo Jeesuksenkin osoittaneen inhimillisyyttään itkemällä Lasaruksen haudalla. Surevien lähestyminen ei ole aina helppoa. Uskallanko ja voinko ottaa yhteyttä? Mistä löydän oikeat sanat? Tärkeintä eivät kuitenkaan ole sanat, vaan läsnäolo. Kun surun vaippa verhoaa läheisemme, on tärkeää, että hänellä on rinnallaan turvallisia, kuuntelevia ja läsnäolevia lähimmäisiä. Olemalla lähimmäisiä toisillemme annamme parhaan tukemme niille, joita suru on kohdannut. Me rukoilemme Te onnettomuudessa menehtyneiden läheiset, olette ajatuksissamme ja mielessämme. Esitämme teille osanottomme surun hetkellä ristien samalla kätemme rukoukseen: Laupias Jumala, rakas taivaallinen Isä. Tässä hetkessä me voimme vain kääntyä puoleesi ja tuoda eteesi kysymyksemme, ahdistuksemme ja odottamattoman surumme. Sinä olet suurempi kuin meidän sydämemme ja sinä tiedät kaiken. Lohduta surevia, lohduta meitä kaikkia. Me rukoilemme niiden puolesta, joita onnettomuus ja kärsimys on koskettanut. Anna voimaa tähän hetkeen ja edessä oleviin päiviin. Auta meitä toimimaan oikein ja kaikkien yhteiseksi parhaaksi. Auta meitä pitämään huolta toisistamme. Osoita meille tiesi ja auta kulkemaan sitä. Sinun käsiisi me jätämme toisemme ja itsemme. Kuule armossasi rukouksemme. esa.hakkarainen@ evl.fi Kirjoittaja on Saarijärven seurakunnan kappalainen.