1
VÄRI Kunnan mainos Rauhallista Joulunaikaa, Onnea vuodelle 2011! Joutsan Joutopäivät 40 v. 8.-10.7.2011 Tavataan Talomuseolla! JOUTSAN KUNTA 2
Joutsan Joulu 2010 Sisällysluettelo Puheenjohtajan tervehdys...4 Antero Kuitunen Tervehdyssanat Joutsan kunnan 150-vuotisjuhlassa...5 Terttu Hentinen Piispan tervehdyspuhe Joutsan 150-vuotisjuhlassa...8 Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen Kirkkoherra Tuula Leppämäki tuli järviseurakuntalaisten pitäjään...9 Mervi Ruokola-Parkkonen Joutsan kirkkoherran virkaanasettajaispuhe... 10 Piispa Seppo Häkkinen Joutsan seurakunnan kirkkoherrat... 11 Simo Avikainen Talomuseo kotiseutumuseo... 12 Antero Kuitunen Joutsan yhteiskoulusta lukioon... 13 Seppo Degerman Tempauksilla rahaa uuteen kouluun... 15 Heimo Latva Puhe Leivonmäen itsenäisen seurakunnan päätösjuhlassa... 16 Niilo Kukkanen Röllin kaksi vuosikymmentä... 18 Ritva Lahtinen Tulpaha sanottuva... 19 Simo Avikainen Joutopäivät onko niitä enää... 20 Veli Töyrylä Joutsan pikkupelimannit mestarien jalanjäljillä... 23 Risto Saarikettu Wanhaa Jousaa... 24 Joutsan naiskuoro 35 vuotta... 27 Terttu Hentinen Viherin silta... 29 Terttu Hentinen Anna-Maria Holmstedt Leivonmäen kansallispuiston muinaisjäännökset... 32 Lea-Elina Nikkilä Hellettä, hyttysiä ja mimmejä intissä... 34 Mervi Ruokola-Parkkonen Kylätoiminnan historiaa Joutsassa... 35 Riitta Savitie Pärekatto vanhaan vilja-aittaan... 36 Niilo Nieminen Joutsan Joulu 2010 Julkaisija: Joutsan Kotiseutuyhdistys Vastaava toimittaja: Terttu Hentinen Ilmoitusmyynti: Antero Kuitunen, Veikko Laastola, Terttu Hentinen, Leena Riitaoja ja Niilo Nieminen Ilmoitusvalmistus ja taitto: Joutsan Seutu Oy Oikoluku: Mervi Ruokola-Parkkonen Paino: Jyvässeudun paino, Vaajakoski 2010 Kansi: Jarmo Laakso 3
Puheenjohtajan tervehdys Kotiseutuyhdistys on joutsalaista perinnettä ja elämänmenoa vaaliva yhdistys, jonka ilmentymä on paikallinen talomuseo. Olemme monien jo vietettyjen ja pian edessä olevien, meille joutsalaisille tärkeiden, juhlapäivien innoittamana tuottaneet tämän jouluisen lukupaketin, joka toivottavasti säilyy perheiden käytössä kauan ja ainakin seuraavaan lehteen saakka. Elokuun lopussa Joutsan kunta ja seurakunta juhlivat 150-vuotisuuttaan. Juhlajumalanpalveluksen väki täytti kirkon. Piispan vierailu ja uuden kirkkoherran virkaan asettaminen tekivät tilaisuudesta erityisen juhlavan. Kunnan osalta päivä jatkui liikuntahallilla 500 osallistujan voimin. Juhla oli joutsalaisen yhteisöllisyyden voimannäyttö. Haluamme sanoin ja kuvin tuoda juhlat myös niiden ulottuville, joille osallistuminen ei syystä tai toisesta onnistunut. Tulevana vuonna Joutsan yhteiskoulun alkamisesta tulee 65 vuotta ja lukio täyttää 50 vuotta. Joutsan Joutopäivät saavuttaa 40 vuoden iän ensi kesänä. Näitä Joutsalle tärkeitä kehitysaskeleita kannattaa muistella ja juhlia. Kotiseutuyhdistys on pystyttänyt, omistaa ja ylläpitää Joutsan talomuseota Koiravuoren tilalla. Alue on joutsalaisille rakas, mutta yhdistykselle taloudellisesti raskas. Lehden tuotto tullaan kokonaisuudessaan käyttämään museon vaatimiin korjaustoimiin. Yhdistyksen puolesta kiitän lehden tuottamiseen ja ilmoitushankintaan eri tavoin osal listuneita hyvästä yhteistyöstä. Lehden lukijoille, kaikille nykyisille ja entisille joutsalaisille ja heidän jouluvierailleen, haluan toivottaa Hyvää Joulua ja Onnea Uudelle Vuodelle 2011. Joutsan kotiseutuyhdistys Antero Kuitunen 4
Joutsan kunnan 150-vuotisjuhlan tervehdyssanat liikuntahallilla 29.8. 2010 Lämpimästi tervetuloa viettämään kuntamme 150-vuotisjuhlaa tänne liikuntahallille, juhlaa, josta olemme halunneet tehdä omaleimaisen ja kotikutoisen. Syntymäpäivämme 23.1.1860 perustuu senaatin päätökseen, jolla Joutsan seurakunta perustettiin ja kappelisuhde Hartolaan päättyi. Senaatti näki hyväksi määrätä Joutsasta ja Leivonmäestä muodostettavaksi konsistoraalinen kirkkoherrakunta, jossa Joutsa on emäseurakunta ja Leivonmäki sen alainen kappeli. Päätös lähetettiin Mikkelin ja Hämeenlinnan läänien maaherroille ja Porvoon tuomiokapitulille. Vaikka täytäntöönpano vei aikaa, senaatin päätöspäivää on pidettävä itsehallinnollisen kauden alkuna. Kunnallinen itsehallinto sen sijaan käynnistyi vasta v. 1865 voimaan tulleen asetuksen myötä. Kun ensimmäinen kuntakokous pidettiin 1866, valittiin valtuusmiehet ja kunnallislautakunta aloitti työnsä. Joutsa, silloin Jousa, oli vielä 1800-luvun alkupuolella pitkästi tiettömien taipaleiden takaista erämaata, jonne viranomaiset vain henkensä kaupalla uskaltautuivat ja vielä vuosisadan puolivälissä Joutsan silloiset tiet olivat vain metsien ja soiden läpi kulkevia polkuja. Itsenäistymisen jälkeisinä aikoina kunnassa rakennettiin uusia teitä parantamaan sen sisäisiä liikenneyhteyksiä. Vesistöjen halkoma kuntamme on kärsinyt pitkään heikoista tieoloista; saatiinhan Oravakiveen lossin kor vaava silta vasta v. 1953 ja Suonteen taakse Ollinsalmen silta vasta v. 2003. Pitkä ja monivaiheinen taival on kuljettu tähän päivään ja valtakunnan selkärankatien äärelle. Vene ja reki kulkuvälineinä ovat vaihtuneet pyörällisiin ajoneuvoihin. Tänään tänne on helppoa ja turvallista tulla ja jatkossa matkaaika etelään ja pohjoiseen vain lyhenee. Joulukuussa 1869 tehtiin päätös tien rakentamisesta Hirvensalmen rajaan. Työt alkoivat seuraavana syksynä. Joulukuussa 1880 oli esillä maantien laittaminen Joutsan kirkolta Ruorasmäen kautta Ahvenniemeen. Vastustuksesta huolimatta tie päätettiin tehdä. Päätöksen takana oli yhteyden saaminen Mäntyharjun rautatieasemalle ja siitä edelleen muuhun maahan. Vuonna 1887 rakennettu ja tämän juhlan tunnuksena käytetty Viherin silta paransi olennaisesti tien käyttökelpoisuutta. Kunnallinen päätäntä tarvitsi myös omat tilansa. Vuonna 1893 valmistui kunnantupa, talo, joka nykyisin tunnetaan Kuntalana. Se toimi kuntakokousten ja kunnallishallitusten pitopaikkana. Talossa oli myös 5 Kunnallisneuvos Terttu Hentinen pitämässä juhlan tervehdyssanoja. Alla pääjuhlan ohjelma.
Suurkuoro ja juhlaorkesteri esiintymässä. Juhlapuheen piti sosiaalija terveysministeri Juha Rehula. alkuaikoina posti. Nykyisin siinä toimii ryhmäpäivähoitoyksiköt. Kirkonkylän kansakoulun rakentamisesta päätettiin v. 1869 samaan aikaan Leivonmäen koulun kanssa ja 1878 päätettiin kansakoululle perustetun kirjaston ylläpitämiseksi periä avioliittoon meneviltä miehiltä säätynsä mukainen maksu: vallassäätyiset 5mk, talonpojat 1mk, torpan- ja lampuotin pojat ja kaikkien käsityöläisten pojat 50 penniä, muonapojat ja muut mäkitupalaiset, rengit ja irtonaisen kansan pojat 25 penniä. Maksun peri kirkkoherra kuulutuksiin pannessa ja ulkoseurakunnassa kuulutettavilta kuulutuslupakirjaa annettaessa. Rahat heltisivät varmasti tällä elämän tärkeällä hetkellä. Kirjastolaitos on siis palvellut joutsalaisia vuodesta 1878 alkaen. Vuonna 1879 mainitaan ensi kerran Joutsan kunnallisen ja taloudellisen elämän nostajan Kaarlo Kartion nimi. Tirehtööri Kartio laittoi yhdessä opettaja Kustaa Rekolaisen kanssa vauhtia kunnanasioiden hoidon ohella myös yritysten perustamiseen onnistuen tehtävässä hyvin. Huomattavimmat laitokset, joiden johtohenkilö Kartio oli, olivat Jousan Säästöpankki ja Jousan Osuusmeijeri. Meijeri mm. kehittyi kymmenessä vuodessa Mikkelin läänin suurimmaksi. Kirkonkylän kansakoulu sai lähes 30 vuoden ajan olla joutsalaisten ainona opinahjona, seurakunnan ylläpitämiä kiertokouluja lukuun ottamatta. Vuonna 1891 Ruorasmäen ja Pärnämäen halukkuus koulujen perustamiseen kaatui ankaraan vastustukseen. Neljässä vuodessa ajatukset kypsyivät niin perinpohjaisesti, että helmikuussa 1895 pidetty kuntakokous päätti yksimielisesti perustaa kuntaan kolme 6 Kunnanhallituksen puheenjohtaja Pekka Huikko, kunnanjohtaja Harri Nissinen ja kunnanvaltuuston puheenjohtaja Sari Järvinen laskivat seppeleen sankarihaudoilla. uutta koulua, nimittäin Pärnämäkeen, Hankaaseen ja Pappisiin. Pärnämäki valmistui v. 1897, Hankaa 1898 ja Pappinen 1899. Sitten seurasivat järjestyksessä Mieskonmäki 1902, Ruorasmäki 1912, Marjotaipale 1914, Ruhalahti 1922, Angesselkä 1927 ja Pynnölä 1930. Näiden lisäksi tuli vielä joukko naapurikuntien kanssa yhteisiä kouluja. Elinkeinojen ja asumisen painopisteen muuttumisen ja lasten vähenemisen myötä Joutsan alueella on tällä hetkellä kirkonkylän lisäksi toiminnassa yksi kyläkoulu Mieskonmäessä ja koulut Leivonmäellä ja Rutalahdessa. Ennen kunnallista itsehallintoa kappeliseurakunnassa oli ollut ainoastaan köyhäinhoitoasioita koskeva toimikunta, jonka puheenjohtajana toimi pappi. Vaivaiskoti päätettiin perustaa kunnankokouksessa marraskuussa 1887. Pian tämän jälkeen ostettiin Koiravuoren talo kunnalliskodiksi. Siellä toimi parhaimmillaan sairasosasto, mielisairasosasto ja asuntola, joiden tukena oli kokonainen maatila karjoineen, peltoineen ja metsineen. Tilan työt olivat parasta terapiaa asukkaille. Joutsa on aina ollut vilkas kauppapaikka. Tästä todistaa Suomalaiseen Viralliseen lehteen vuonna 1871 kirjoittanut kateellinen hartolalainen seuraavasti: Niin kutsuttu Joutsan kylä viime kymmenen vuoden kuluessa muuttunut kuin pikku kaupungiksi. Siellä on näet neljä vakinaista kauppa puotia, siihen vapriikin kangas- ja lankakauppa, apoteekki, wärjäri, karvari, wieläpä leipurikin, joka tarjoaa naisille jos jonkinmoisia makeita. Ja jos lukijani joudut siellä käymään, niin et suinkaan mahda päästä, ettei penni tipahda: siellä panee lasit kilin kalin ystäwitten wälillä. Tämä pitää paikkansa tänäkin päivänä. Olemme merkittävästi omaa kuntaamme laajemman alueen vireä palvelukeskus. Vuonna 1912 valittiin ensimmäinen valtuusto, joka aloitti toimintansa seuraavana vuonna. Kunnanvaltuuston työ tulee lähivuosina 100-vuotiaaksi ja ansaitsee varmasti silloin erillisen tarkastelun histori-
Juhlaan osallistuivat muiden muassa kansanedustajat Anne Kalmari (eturivissä oik.), Lauri Oinonen sekä opetusministeri Henna Virkkunen. Kunnanjohtaja Harri Nissinen otti opettaja Susanne Roosilta vastaan lasten terveiset juhlivalle kunnalle. Juhlan historialliseen näytelmään osallistui suuri joukko eri-ikäisiä joutsalaisia teatteriharrastajia. ankirjoituksineen. Valtuuston tehtäväkenttä oli laaja vaihdellen hyvistä tavoista ja raittiudesta ilmaisiin koulukirjoihin ja viljan varmuusvarastoinnista työnvälitykseen sekä siitosoriin sijoituspaikan kautta hevosjalostukseen vaikuttamiseen, äärilaitoja mainitakseni. Jokaisen kuun ensimmäisenä päivänä järjestetyt Joutsan markkinat puhuttivat paljon. Eläinmarkkinat valtuusto lopetti v. 1922 ja muut markkinat kuukauden ensimmäisinä päivinä pyrittiin laittomina ehkäisemään. Kaikesta tästä huolimatta markkinat jatkuivat lähes entiseen malliin aina 1960-luvulle saakka. Metsä ja maito ovat kautta aikain olleet joutsalaisten toimeentulon kivijalkoja. Tästä johtuen kuukauden 25. päivä, jolloin maitotilit meijeriltä maksettiin, muodostui lähes markkinapäivän veroiseksi kaupanteossa. Puunkorjuu, -ajo ja uitot tarjosivat merkittävän lisän toimeentuloon. Keskushallinnon ensimmäiseksi virkamieheksi valittiin kunnankamreeri Esteri Koponen v. 1938. Ensimmäiseksi kunnanjohtajaksi v. 1968 valittiin Kauko Säynätjoki, jonka aikana Joutsan teollistaminen alkoi. Sairaanhoidon osalta valtuusto päätti elokuussa 1936 perustaa kuntaan kulkutautisairaalan, joka samana syksynä aloitti toimintansa Haarala-kiinteistössä, jossa sairaala myöhemmin lasaretti-sairaalaksi muuttuneena toimi aina vuoteen 1958 saakka. Uuden sairaalan rakennushanketta käsiteltiin joutsalaiseen tapaan toistakymmentä vuotta. Joutsa sai ensimmäisen kunnanlääkärin v. 1935. Virka hoidettiin aluksi Joutsan, Luhangan ja Leivonmäen käsittävänä kunnanlääkäripiirinä. Sodat koettelivat myös Joutsaa kovalla kädellä. Menetimme rintamalla yhteensä 202 miestä. Sodan jälkeen kuntaan tuli vajaa 500 siirtokarjalaista, jotka monella tavalla toivat mukanaan uutta kehitystä ja elinvoimaa. Elämä kylissä oli tuolloin vilkkaimmillaan. Joutsaan saatiin keskikoulu v. 1946 Joutsan yhteiskoulun kannatusyhdistyksen toimesta. Hankkeelle myönnetyistä pienistä avustuksista huolimatta kunta päätti olla anomatta koulua. Rehtori Antti Hossolalle, eversti Iivari Kauraselle ja pankinjohtaja Armas Pekkoselle olemme edelleen suuresti kiitollisia koulutusväylän avaamisesta seudun nuorille. Uusi koulutalo valmistui v.1961 ja samalla alkoi lukiokoulutus Joutsassa. Peruskouluun siirryttiin samaan tahtiin muun maan kanssa. Ammatillisen koulutuksen saralla täällä toimi 30 vuotta Joutsan mieskotiteollisuuskoulu johtajanaan Paavo Ottela. Koulu sulautettiin v. 1971 osaksi Petäjäveden kotiteollisuuskoulua. Terttu Hentisen johdolla toiminut maatalousoppilaitoksen sivutoimipiste vastasi laajasti maaseutuelinkeinojen koulutustarpeisiin seudulla vv. 1982-2002. Erittäin suuri merkityksellinen asia seudulle on ollut 4-tien siirtyminen Päijänteen itäpuolelle. Sen myötä logistinen asemamme on parantunut ja valmistuvan remontin kautta edelleen paranee. Joutsa on vireä kunta, joka tarjoaa toimintaa ja tapahtumia ympäri vuoden. Ansio tästä kuuluu hyvin toimiville seuroille ja järjestöille. Leivonmäkiset ovat tuoneet tähän merkittävän lisän tarttumalla yhteistyön 7
käteen. Sijaitsemme sopivalla etäisyydellä kaupunkien välissä luonnonkauniilla alueella. Olemme 2008 tapahtuneen Leivonmäen kanssa yhdistymisen jälkeen ihmisen kokoinen kunta, jolla on tasokas palveluva- Juhlassa palkittiin mittava joukko kunnan työntekijöitä sekä luottamushenkilöitä kuntaliiton kultaisilla ansiomerkeillä. rustus ja paikka ja oikeutus itsenäisenä säilymiseen vaikka tuossa kuuluisassa sadan kunnan kartassa. Kaunis kuntamme on muovautunut nykyiseen asuun sa yksityisten kuntalaisten, yritysten ja kunnan toimesta. Pontimena on ollut parempi huomen työn ja toimeentulon muodossa. Valtaosan aikajaksosta luottamushenkilövetoisena tapahtunut kehitystyö on ollut epäitsekästä puurtamista asukkaiden elämisenedellytysten ja hyvinvoinnin turvaamiseksi. Se on kaukana nykyisin päätään nostavasta populismista. Virkakunnan, luottamushenkilöiden ja yrittäjien yhteistyö niin taajamassa kuin maaseudulla on tuottanut hyvää jälkeä, jota voimme tänään ilolla juhlia. Tervetuloa juhlimaan 150-vuotiasta, meille niin rakasta koti-joutsaa Terttu Hentinen Kunnallisneuvos 150-vuotisjuhlatoimikunnan puheenjohtaja Piispan tervehdys Joutsan kunnan 150-vuotisjuhlassa Seurakunnalla ja kunnalla on Suomessa yhteiset juuret. Näin on täällä Joutsassakin. Senaatin päätöksellä 23.1.1860 perustettiin Joutsan seurakunta. Siitä voidaan laskea myös kunnan synty, sillä seurakunta hoiti sekä kirkolliset että maalliset asiat. Kunnallisten asioiden hoitaminen erotettiin kirkollisista asioista tässä pitäjässä vuonna 1866, ensimmäisten joukossa silloisessa Mikkelin läänissä. Kunta ja seurakunta ovat yhdessä rakentaneet tämän paikkakunnan tulevaisuutta 150 vuoden ajan. Tänään juhlapäivänä on syytä katsoa taaksepäin historiaan ja osoittaa kiitollisuutta menneitä sukupolvia kohtaan. Ilman heidän työtään ja vaivannäköään ei Joutsa olisi tällainen kuin se nyt on. Täällä on juurrutettu ihmisten mieliin elämän perusarvot. Tämän pyhäpäivän Vanhan testamentin raamatunkohdassa ne ilmais taan tiivistetysti näin: Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen. (Miika 6:8) Siinä ovat kestävät elämänohjeet myös nykyhetkeen. Tänään on syytä katsoa myös tulevaisuuteen. Jaksaakseen suunnitella ja asennoitua tulevaisuuteen, ihmisellä on oltava tieto elämän jatkuvuudesta, elämän merkityksestä ja tulevaisuuden toivosta. Aikamme uhkakuvat kohdistuvat juuri näihin asioihin. Elämän ja toimeentulon jatkuvuus on monin paikoin uhattuna erityisesti maaseudulla. Moni kokee itsensä tarpeettomaksi tai riittämättömäksi yhteiskunnan jatkuvan muutoksen ja kasvavien vaatimusten edessä. Silloin on vaarana, että tulevaisuuden toivo katoaa. Itsenäisen kunnan ja seurakunnan taival alkoi Joutsassa yhteisenä 150 vuotta sitten. Tulevaisuuden edessä tarvitaan jälleen yhteistyötä, kaikkien Joutsassa toimien yhteisiä ponnisteluja paikkakunnan hyvinvoinnin eteen. Yhteistyössä puhutaan paljon kumppaneista ja kumppanuudesta. Sana kumppani tulee latinan kielen sanoista con, joka merkitsee kanssa, yhdessä, ja panis, joka merkitsee leipää. Kumppani siis merkitsee henkilöä, jonka kanssa leipä jaetaan. Yhteistyössä on aina kyse kumppanuudesta, siitä että rajalliset voimavarat käytetään kaikkien joutsalaisten ja koko yhteisön yhteiseksi hyväksi parhaalla mahdollisella tavalla. Silloin leivästä riittää kaikille. Silloin on tieto elämän jatkuvuudesta ja merkityksestä. Silloin on toivo tulevaisuudesta. Hyvä Jumala teitä joutsalaisia, Joutsan kuntaa ja seurakuntaa siunatkoon. Seppo Häkkinen Mikkelin hiippakunnan piispa 8
Kirkkoherra Tuula Leppämäki tuli järviseurakuntalaisten pitäjään Joutsan Joulu kysyi Joutsan uudelta kirkkoherralta tunnelmia uuteen kotipaikkaansa ja jouluun liittyen: Millaiselta paikkakunnalta Joutsa mielestäsi vaikuttaa? Hakeuduin lähemmäksi kotiseutuani Ähtäriä, että olisi vettä niin kuin Ähtärissä. Tuula Leppämäki Kesän aikana huomasin saapuneeni tosi vetiselle seudulle. Täällä on upeita puhtaita järviä vaikka millä mitalla! Ihan lumoavaa on katsoa järven rantoja, kun vesi on läpinäkyvää. Joka tien päässä näyttää olevan järven ranta ja jos ei järvenranta niin ainakin lampi. Ja kuinka paljon kesäaseurakuntalaisia meillä onkaan. Suuri rikkaus esim. jumalanpalveluksissa. Joutsassa ei taida olla henkilöseurakuntalaisia mutta kylläkin järviseurakuntalaisia. Riparilla kyselin joiltakin nuorilta: asutko lähellä järveä? Ensimmäinen vastasi: On aika pitkä matka. Luulin, että tarkentavassa vastauksessa puhuttaisiin sentään kilometreistä, mutta kysymys oli kuitenkin vain sadoista metreistä. Ajattelin, että hän ehkä on vielä nuori eikä osaa arvioida matkojen suuruusluokkia. Kun kaksi seuraavaakin nuorta luonnehtivat satojen metrien uintimatkaa pitkäksi, huomasin, että ongelma onkin omassa ajattelussani. Ja sittenpä eräs aikuinenkin puhui pitkästä uintimatkasta, kun kysymys oli vain sadoista metreistä. Olen monta kertaa nauranut ja ajatellut, että tulen todella erilaisesta järvikulttuurista Suurkiitos järville: jaksoin pitkän hellejakson olla töissä! Olen miettinyt: ymmärtävätköhän joutsalaiset arvostaa, mitä rikkauksia heillä on noissa järvissä En ole vielä asunut Joutsassa kauan aikaa, mutta kuitenkin monet Joutsan alueella asuvat tarkoitan myös Luhangan ja Leivonmäen kappeliseurakuntien ihmisiä ovat tehneet minuun syvän vaikutuksen rehellisyydellään ja nöyryydellään. Myös ihmisten yritteliäisyys täälläpäin herättää suurta kunnioitusta. Ja selvästi on paljon ihmisiä myös miehiä ja nuoria, jotka kunnioittavat kristinuskoa ja Jumalaa. Kodeissa pidetään seurakunnan tilaisuuksia. Se on minulle uutta ja arvokasta aktiivisuutta. Nyt ennen joulua mietin: laulavatkohan kaikki joutsalaiset kauneimpia joululauluja, kun niitä laulutilaisuuksia on niin paljon. Olisi ihan mahdollista, että kauneimpiin joululauluihin osallistuisi 100 % seurakuntalaisista. Mielenkiintoista nähdä. Mikä on paras joulumuistosi Parasta joulumuistoani on vaikea sanoa. Minulla on ollut hyvin erilaisia jouluja eri elämänvaiheissa. Joulunvieton huippukokemuksia lienee kuitenkin eräs joulu niiltä ajoilta, kun kaksi vanhinta lastamme olivat pieniä koululaisia ja nuorin varmaan viisi vuotta. Meille oli perheenä syntynyt omat joulutraditiomme, joita noudatimme niin kauan kuin olin päätoiminen kotiäiti. Jouluaattona menimme perheenä mukaan Siuntion seurakunnan kaksikielisen aattohartauden joulukuvaelmaan. Eläkkeellä olevat naapurimme tulivat aina katsomaan lastemme esitystä. Sen jälkeen kotipihalla annoimme toisillemme pienet joululahjat. Sitten menimme sisälle kattamaan jouluruokapöytää, koristamaan joulukuusta ja tekemään kaikkea perinteistä. Jouluevankeliumi luettiin ja laulettiinkin. Hengellinen puoli oli sellainen, joka oli puuttunut lapsuuteni joulusta ja siksi se oli minulle ratkaisevan tärkeä. Paras joulumuisto on noilta ajoilta siksi, että vanhimmat lapset kilpailivat, kumpi saisi tehdä oikein kirjallisen ohjelman joulun vietostamme. Mitä haluan sanoa joutsalaisille ennen joulua? Kun Joutsan kirkkoneuvosto oli toivottanut minut tervetulleeksi ja Mikkelin tuomiokapituli antanut valtakirjan ja olin pakannut kiireellä tavarani muuttolaatikoihin, aloin jännittää: mitenkähän ne joutsalaiset ottavat minut vastaan, kuinkahan se yhteys syntyy, puhummekohan edes samaa kieltä jne. Muutaman työpäivän jälkeen jännitys kuitenkin alkoi helpottaa. Sitä mukaan kun tapasin uusia ihmisiä, yhä uudelleen sain kuulla lämpimän sanan tervetuloa. Kiitos kai kista tervetulotoivotuksista, ne tuntuivat oikein hyviltä uudessa elämänvaiheessani! Auttoivat alkuun. Tuota sanaa kuunnellessani nousi mieleeni myös jouluinen muisto edellisestä seurakunnastani, Kirkkonummelta. Koululaisten joulukirkon jälkeen minun oli tapana seistä oven suussa toivottamassa koululaisille ja mahdollisesti heidän perheilleen Hyvää joulua! Koululaiset olivat aitoja ja spontaaneja ehtiessään usein ensin sanomaan papille Hyvää joulua! Tuo oli 9
varmaan joulutöitteni parhaita hetkiä. Tuli oikeasti joulumieli, kun sai kuulla kymmeniä kertoja lämpimän joulutoivotuksen, vaikka alkuperäinen tarkoitukseni oli vain toivottaa muille jouluiloa. Joutsan seurakunnassa on toivotettu 150 vuoden ajan Hyvää joulua varmaan eri yhteyksissä ja eri tavoin. Tosiasiassa 2010 vuotta vanha sanoma on kantanut yhä uusia sukupolvia ja eri kansoja ja mitä erilaisimmissa elämäntilanteissa. Ensimmäinen hyvän joulun toivotus oli enkelten laulama: Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa. Laulamme tuota samaa enkelten laulua joka jumalanpalveluksessa paitsi paastonaikana. Sanallisesti erilaisissa joulutoivotuksissamme liitymme tuohon enkelikuoroon. Onhan joulunviettomme syy edelleenkin iloinen sanoma Jeesuksen syntymästä maan päälle ja näin ilmenevästä Jumalan rakkaudesta. Hyvää joulua jokaiselle tämän lehden lukijalle! Sinullekin, joka tunnet itsesi yksinäiseksi. Jouluevankeliumi (Luuk.2: 10-12) lupaa sinulle: Jeesus on kanssasi jouluna ja aina. Kysymykset: Mervi Ruokola-Parkkonen Kirkkoherra Tuula Leppämäen virkaanasettajaispuhe Joutsassa on tänään moninkertainen juhlapäivä. Tänään vietetään kunnan 150-vuotisjuhlaa. Itsenäinen Joutsan seurakunta ja siten myös kunta perustettiin vuonna 1860. Siitä lähtien kahdeksan kirkkoherraa on palvellut seurakuntaa. Yhdeksäs kirkkoherra, Tuula Leppämäki asetetaan tänään virkaan. Kirkkoherra johtaa seurakunnan hengellistä elämää ja toimintaa. Hän vastaa seurakunnassaan myös siitä, että Jumalan sanaa julistetaan ja opetetaan puhtaasti ja että sakramentit hoidetaan oikein. Vastuun ja johtajuuden kokonaisuuteen kuuluvat seurakunnan diakonia, lähetystehtävä, sielunhoitotyö ja kristillinen kasvatus. Kirkkoherran on pidettävä seurakunnan muiden työntekijöiden sekä luottamushenkilöiden kanssa huolta siitä, että kaikki tapahtuu hyvässä järjestyksessä ja Jumalan tahdon mukaan. Hyvä Tuula. Joutsan seurakunnan kirkkoherrojen ketjuun tulee uusi lenkki, kun sinut asetetaan virkaan. Se merkitsee sitä, että sinä jatkat toisten työtä. Se ei tarkoita kaiken aikaisemman toistamista sellaisenaan, vaan perinnön myönteisten elementtien tunnistamista. Saat rakentaa täällä aiemmin tehdyn työn pohjalle. Jokaisen ketjun lenkin, jokaisen kirkkoherran tehtävä on ollut ja on, tunnistaa paitsi perintö, myös se, mitä tapahtuu nyt ja mitkä ovat niitä muuttuvan elämän seikkoja, joihin nyt on reagoitava. Kirkkoherrojen ketju merkitsee myös sitä, että siihen mahtuu monia erilaisia persoonia. Jokainen on ollut omanlaisensa. Sinunkaan ei tarvitse muuta kuin olla omalla paikallasi oman näköisenäsi. Monenlaiset odotukset kohtaavat sinut. Kun kirkkoherra asettuu ihmisten mielissä suhteessa edeltäjiin, odotukset saattavat sisältää toiveita, että olisit joko samanlainen tai 10 erilainen kuin edeltäjäsi. Tällaisten odotusten keskellä etsi oma tiesi. Anna siihen aikaa. Tietoisuus historiasta merkitsee myös tietoisuutta siitä, että seurakunta ei ole vain kirkkoherransa kaltainen. Vaikka kirkkoherra monessa suhteessa antaa seurakunnalle näkyvät kasvot, seurakunnan elämässä kirkkoherran vaihdos on vain värähdys pinnalla. Seurakunta elää jäsenissään, näissä ihmisissä täällä Joutsassa, Leivonmäellä ja Luhangassa. Heidän papikseen sinut asetetaan. Seurakunnan elämää on se, mitä heille tapahtuu, miten he voivat, millaiset asiat heille ovat tärkeitä. Sitä kuuntele, sille ole herkkä, erityisesti niiden ihmisten tunnoille, jotka eivät seurakunnan jäsenyyttään tuo mitenkään esille. Sinulta kysytään tänään neljästi tahdotko. Vastaavaa sinulta kysyttiin, kun annoit pappislupauksesi. Nyt kysymykset liittyvät kirkkoherran johtamistehtävään. Vastaukset ovat sinulle ja seurakunnalle tärkeitä. Vielä tärkeämpiä ovat silti ensimmäiseen kysymykseen sisältyvät sanat Jumalan avulla ja lupausten antamista seuraava rohkaiseva kehotus Jumala auttakoon sinua. Elämässäsi, pappisvirassasi ja kirkkoherran tehtävässäsi olet lopulta Jumalan avun varassa. Se kantakoon sinua nyt ja kaikkina elämäsi päivinä. Hyvä seurakunta. Tänään Tuula Leppämäki asetetaan Joutsan seurakunnan kirkkoherran virkaan. Se tapahtuu kättenpäällepanemisella ja rukouksella. Seurakunta on kutsunut hänet, ja tuomiokapituli on antanut hänelle valtakirjan tätä virkaa varten. Seppo Häkkinen Mikkelin hiippakunnan piispa
Joutsan seurakunnan kirkkoherrat 11 Joutsan itsenäinen seurakunta perustettiin senaatin päätöksellä 150 vuotta sitten 23.1.1860. Ensimmäiseksi kirkkoherraksi valittiin v. 1864 Robert Wilhelm Brummer. Hän aloitti kirkkoherran virassa 1.5.1865. Hänen kerrotaan olleen voimakkaan saarnamiehen, joka sai vuosisadan alkukymmenillä täällä eläneen herännäisyyden uudelleen viriämään. Hän toimi myös kuntakokousten puheenjohtajana ja samalla sihteerinä. Pöytäkirjat on kirjoitettu selvällä ja täsmällisellä käsialalla. Jotkut pöytäkirjat ovat ruotsinkielisiä. Hän kuoli 2.3.1880 62 vuoden ja 11 kuukauden ikäisenä. Lesken etuuksiin kuuluneen kahden armovuoden jälkeen valittiin kirkkoherraksi edellisen poika Fredrik Alexander Brummer. Hän toimi kirkkoherrana 1882-1904 noin 22 vuotta. Hänkään ei ehtinyt eläkeikään vaan kuoli 56-vuotiaana. Seurakuntalaiset oppivat tuntemaan hänet täsmällisenä ja oikeudenmukaisena miehenä. Kuitenkin hän oli herkästi kiivastuva ja arvonsa tunteva herra. Kirkkoherrat asuivat Rauhalan pappilassa ja kirkkomatkat kuljettiin hevosella. Kyytipojalla oli joskus ongelmia kun kirkkoherra vaati että hänen on ohitettava kapealla tiella hevosjono ja ajettava ensimmäiseksi. Voimallisen sananjulistuksen ohella saarnatuolista kuultiin myös hyvin maallisia ohjeita. Joskus hän oli arvostellut papinveroina tuotuja makkaroita laihoiksi ja surkeiksi. Seuraavana vuotena sama isäntä toi makkarat hevosen paksusuoleen tehtyinä. Tästä seurasi, että saarnatuolista ojennettiin: Kohtuus, kohtuus hyvä seurakunta makkarallakin. Kuitenkin hän oli hyvin pidetty seurakunnan paimen. Keväisenä sunnuntaina, jolloin hänet haudattiin, oli kirkko aivan täynnä, joten suuri osa saattoväestä jäi ulkopuolelle. Pastori Toivo Brummer toimitti isänsä siunauksen. Puheessaan hän totesi: Kiitän teitä rakkaat seurakuntalaiset, kun olette saapuneet suorittamaan viimeistä palvelusta vainajallemme. Hän on nyt tekemässä tiliä siitä, miten on teitä opettanut, mutta muistakaa, te olette kerran astuva tilille siitä, miten olette tuon opetksen vastaanottaneet. Vuonna 1907 aloitti kirkkoherran virassa Joel Siikanen. Hän ehti toimia kirkkoherrana vain n. 9 vuotta, sillä hän kuoli v. 1916, 53-vuotiaana. Hänen aikanaan heinäkuun 21. päivänä vuonna 1912 paloi Rauhalan pappila. Ketään kirkkoherran perheeseen kuuluvaa ei ollut kotona. Koko heidän omaisuutensa tuhoutui. Samalla paloi suuri osa seurakunnan arkistoa. Kirkonkokouksessa 14.5.1911 hän oli esittänyt, että Rauhalan pappilaan rakennettaisiin tulenkestävä arkistohuone, jota varten hän oli omalla kustannuksellaan hankkinut piirustukset. Kuitenkin luottamushenkilöt olivat lykänneet asian tuonnemmaksi. Suuri osa seurakuntalaisten henkilötietoja ja seurakunnan historiaa tuhoutui. Uuteen pappilaan rakennettiin tulenkestävä arkistohuone. Vapunpäivänä vuonna 1918 aloitti kirkkoherrana Yrjö Hovikoski. Hän oli viimeinen kirkkoherra, joka perheineen asui Rauhalassa ja hyödynsi virkaetuihin kuuluvan maatilan viljelemisen. Rakennuksesta puuttuivat sähköstä alkaen kaikki mukavuudet. Eläkkeele lääninrovasti Yrjö Hovikoski jäi vuonna Yrjö Hovikoski 1950 palveltuaan joutsalaisia n. 32 vuotta. Hän kuoli Helsingissä jo seuraavana vuonna. Sodan jälkeen sijoitettiin suuri osa luovutetun Vuoksenrannan seurakuntalaisista Joutsaan. Samoin seurakunnan arkisto ja kirkkoherra Arvi Pulli sijoitettiin tänne. Seurakunta yhdistettiin Joutsaan vuonna 1949. Arvi Pulli siirrettiin Hovikosken jälkeen Joutsan kirkkoherraksi. Arvi Pulli Ennen sitä hän toimi toisena pappina sekä Joutsan Yhteiskoulun uskonnon ja kemian opettajana. Viimeksi mainittuun tehtävään hän oli pätevöitynyt käytyään Viipurin maanviljelyslyseon. Kirkkoherrana hän toimi täällä n. 20 vuotta. Tästä ajasta hän hoiti lääninrovastin tehtäviä n. kymmenen vuoden ajan. Eläkkeelle hän jäi v. 1970 ja muutti Helsinkiin. Samana vuonna toimitettiin Joutsassa kirkkoherran vaali. Edellisestä Yrjö Hovikosken vaalista oli ehtinyt kulua 52 vuotta. Vaalin tuloksena virkaan tuli Juho Kiiski 1.9.1970. Lääninrovasti Kiiski jäi eläkkeelle 31.10.1989. Hänen virkakautensa kesti reilut 19 vuotta. Eläkepäiviään hän jäi viettämään Joutsaan. Marraskuun 1. päivänä vuonna 1989 aloitti kirkkoherrana joutsalaisille hyvin tuttu mies Heikki Salminen. Hän on syntynyt Hartolassa ja toimi täällä toisena pappina. Eläkkeelle hän jäi 31.10 1997 ja viettää eläkepäiviään täällä. Seuraavana päivänä 1.11. 1997 aloitti kirkkoherrana Timo Pietilä, joka myös oli toiminut täällä toisena pappina. Hän siirtyi Jämsän seurakuntaan 30.9.2009. Yhdeksänneksi kirkkoherraksi kirkkovaltuusto valitsi yksimielisesti Tuula Leppämäen Kirkkonummelta. Joutsan ensimmäinen naiskirkkoherra aloitti tehtävässä 1.6.2010. Toivotetaan hänelle onnea ja Jumalan siunausta vastuullisessa tehtävässä! Simo Avikainen Osa tiedoista on koottu Joutsan kirjasta ja Antti Vuorisen toimittamasta Itä-Hämeen kirjasta.
Talomuseo kotiseutumuseo Joutsan museo on yhdistysrekisteriin ilmoitettu kotiseutumuseoksi. Sitä kuulee paljon nimitettävän myös luonteensa mukaisesti talomuseoksi ja joskus erämaatalomuseoksi. Nämä nimitykset ovat kaikki kukin tavallaan oikeita. Talomuseo määritellään alkuperäisellä paikallaan sijaitsevaksi rakennukseksi tai rakennusryhmäksi. Kotiseutumuseo puolestaan on kotiseudulta tai muualta siirretty rakennus tai rakennusten kokoelma. Joutsassa voidaan perustellusti käyttää kum paakin nimitystä, sillä nykyisellä paikalla on aikoinaan sijainnut, välillä jo hävinnyt Ylä-Koiravuoren tila. Nykyinen museon rakennuskanta on sensijaan paikkakunnalta koottujen rakennusten kokoelma, rakennettu vuoden 1965 jälkeen. Rakennukset on kuljetettu ja koottu eri puolilta Joutsan pitäjää. Edellämainitun kansanomaisen tyypillisen talonpoikaistalon päärakennuksen lisäksi museolle on siirretty Säterin tilan tuulimylly, vanhan kunnalliskodin riihi ja kaksi latoa. Museon aitoista 3-osainen on tuotu Ruhalahden Harjulasta ja 2-osainen Pärnämäen Ala-Mällösestä. Pajumäen Keron tilalta kuljetettiin museolle paja ja Joutsan kirkonkylältä Suonlaidan tilalta saatiin pieni riihi, josta tehtiin savusauna. Alkuperäinen riihi tuhoutui tulipalossa vuonna 1992. Sen tilalle rakennettiin seuraavana vuonna uusi, joka saatiin silloisen joutsalaisen jääkärieverstin Iivari Kaurasen syntymäkodin Satulakiven riihestä. Pynnölän alueelta Ala-Taipaleen talosta saatiin museolle aikansa kone, hevoskierto. Joutopäivä-tapahtuman ja Joutsan kunnan yhteistyönä alueelle rakennettiin arkkitehti Risto Vuolle-Apialan suunnittelema ohjelmalava. Erämaatalomuseo puolustaa paikkaansa Mesiäisen talon alkuperäisen sijaintinsa mukaan Marjotaipaleen muinaisella erämaa-alueella. Ns. ulkomuseoiden perustamisajatus tuli meille Suomeen naapurimaastamme Ruotsista jonne v. 1891 perustettiin Skansenin toiminnallinen ulkomuseo. Esikuvansa mukainen ensimmäinen suomalainen museo avattiin Seurasaareen silloisen Helsingin edustalle v. 1909. Joutsaan museoajatuksen toi silloinen Kotiseutu- ja matkailulautakunnan (perustettu 1963) puheenjohtaja puutarhuri Lauri Mäkelä. Kun sopiva nykyinen paikka oli löydetty alkoi alueen rakentaminen tuulimyllyn parissa v. 1964. Päärakennuksen, kahden ladon ja riihen valmis tumisen jälkeen saattettiin museo vihkiä käyttöönsä v. 1968. Rakentamista on vuosien mittaan jatkettu niin, että vuosituhannen vaihteessa valmistuneen veteraanipirtin valmistuttua alueella on kaikkiaan 17 rakennusta tai rakennelmaa. 1700 1800-luvun maalaistaloa kuvaavan rakennuskokoelman valikoimasta vielä puuttuu siihen tuolloin olennaisesti kuuluva navettarakennus. Taloudellisista syistä johtuen sen rakentaminen on kuitenkin antanut odottaa vuoroaan. Museon kehittelyn alkuvaiheessa todettiin, että sitä edelleen kehittämään ja hoitamaan tarvitaan oma yhdistys jonka kautta vapaaehtoistyötä ja muuta toimintaa olisi helpompi hoitaa. Niin Joutsaan perustettiin Joutsan Kotiseutuyhdistys ry. rekisteripäivämäärällä 15.8.1966. Hankkeen puuhamiehestä Lauri Mäkelästä tuli yhdistykselle puheenjohtaja ja muiksi hallituksen jäseniksi tulivat Lauri Anttila, Helga Hännikäinen, Martta Ikonen, Raimo Ikonen, Erkki Laitinen, Tapio Ruohtula, Yrjö Salonen ja Helmi Sankari. Varajäseniksi tulivat Sulo Haapala, Pentti Kokko ja Hilkka Peltola. Yhdistystä edeltäneeseen Kotiseutu- ja matkailulautakuntaan kuuluivat tuolloin pj. Lauri Mäkelä ja jäseninä Martta Ikonen, Pentti Rahkila, Sulo Haapala, Pentti Mäkinen, Huugo Nurminen ja Sylvia Häyrinen. Museon hoito jätettiin tuolloin perustetun yhdistyksen vastuulle ja kunta osoitti toimintaan oman erillisen määrärahan. Museon rakennus-ja esinekokoelman lisääntymisen myötä myös niihin kohdistuvat huolto- ja korjauskustannukset ovat nousseet. Vuosittaisia menoja ovat mm. alueen hoito- ja opastoiminta, sähkö- ja vesimaksut ja vakuutukset. Tällä hetkellä koemme kiireellisenä hankkeena useamman rakennuksen kattojen korjauksen. Yhdistyksemme toivoo, että onnistuisimme säilyttämään tähänastisen jo vuosikymmenten työn ja sen tulokset tulevillekin sukupolville kertomaan sen menneisyydestä. Joku viisas on joskus todennut että meidän on tunnettava menneisyytemme jotta ymmärtäisimme nykyisyyttä ja osaisimme oikein rakentaa tulevaisuutta. Antero Kuitunen 12
Joutsan lukio on tasokas yliopisto- ja korkeakouluopintoihin johtava oppilaitos. Joutsan yhteiskoulusta lukioon Oppikouluopetuksen vaiheita Joutsassa 1900-luvun alusta vuoteen 2010 asti Kansanopetus oli maassamme vielä 1800-luvun puolivälissä ennen kunnallisen itsehallinnon syntymistä seurakunnan järjestämän kiertokoulun ja joidenkin valveutuneiden vanhempien varassa. Joutsassa sa moin kuin muualla, varsinainen kansakouluopetus alkoi syksyllä 1869 monien vaikeuksien jälkeen. Vuosisadan vaihteeseen tultaessa Joutsassakin oli koko kunnan alueella kattava kouluverkko. Vuonna 1910 Joutsassa oli kouluiässä olevia lapsia 979. 1900-luvun alussa alettiin Joutsassakin viritellä ajatusta oppikoulun saamisesta paikkakunnalle. 1900-luvun alkuvuosina perustettiinkin Joutsassa yhteiskoulurahasto, jota erityisesti kartutettiin viikoittaisten ompeluseurojen toimesta. Oppikouluasian herättäjinä ja alulle panijoina olivat silloinen seurakunnan kanttori Kaarlo Kartio, maanviljelijä Aksel Lehtinen sekä kunnallislautakunnan esimies Antti Pura, vain muutamia mainitakseni. Oppikoulua ei tuolloin vielä saatu perustettua, mutta hanke jäi itämään. Aitohämäläiseen tapaan tarvittiin vielä yli kolme vuosikymmentä, ennen kuin oppikouluasia virisi uudelleen Joutsassa. Sysmässä ja Kangasniemellä 1920-luvulla perustetut oppikoulut helpottivat onneksi joutsalaisten mahdollisuuksia saada lapsensa oppikouluun. Oppikouluasia nousi uudelleen esille sodan jälkeen syksyllä 1944. Kunnallislautakunnan puheenjohtaja Frans Temisevä ja lehtori Antti Hossola ryhtyivät ajamaan tätä asiaa. 1945 perustettiin Jukolassa Joutsan yhteiskoulun kannatusyhdistys. Tähän yhdistykseen liittyi välittömästi 37 jäsentä ja kannattajajäseniä saatiin saman verran. Puheenjohtajaksi valittiin Frans Temisevä ja rahastonhoitajaksi kamreeri pankinjohtaja 13 Armas Pekkonen. Antti Hossola kirjoitti 25-vuotishistoriikissaan seuraavasti: Armas Pekkosen panosta koulun hyväksi on vaikea kyllin korkealle arvostaa. Hänen ansiostaan koulun talous on pysynyt aina vakaana. Kun miljoonan markan peruspääoma vihdoin saatiin kasaan, mahdollisti se perustamisluvan saannin 25.4.1946 ja koulu aloittikin sitten toimintansa 1.9.1946 rukoushuoneen salissa ja Riuttalan talon tyhjäksi jääneen päärakennuksen kahdessa huoneessa. Voimistelusalina oli kunnan omistukseen tullut Jukolan sali. Kannatusyhdistys esitti, että kunta anoisi oppikoulun perustamisluvan. Kunta ei kuitenkaan ollut halukas hoitamaan asiaa. Näin ollen kannatusyhdistys vastasi yhteiskoulun toiminnasta aina 1970-luvun peruskoulujärjestelmään siirtymiseen asti. Opettajakunta muodostui siten, että rehtorina toimi fil.maisteri Antti Hossola ja muita opettajia olivat mm. kamreeri Armas Pekkonen, kirkkoherra Arvi Pulli, opettaja Helvi Romppanen sekä veistonopettaja Paavo Ottela. Oppilaita oli ensimmäisenä lukuvuonna 89. Alkuaika oli tosin aineellisilta edellytyksiltään todella puutteellista. Oppilaskirjastossa oli vain 42 nidettä, karttoja oli vain 4 ja voimisteluvälineitäkin vain muutamia. Esim. vuosikertomuksessa vuodelta 1948-1949 todetaan seuraavaa: Koulun hyväksi on toiminut ompeluseura, jossa naiset ovat valmistaneet erilaisia käsitöitä arpajaisvoitoiksi ja miehet ovat tehneet opettajien huoneeseen pöydän, kirjakaapin ja karttatelineen sekä kokoelmahuoneeseen kuvatauluorren. Lukuvuoden 1949-1950 aikana miesopettajat valmistivat vielä juhlasalin penkit. Joutsan yhteiskoulun ensimmäiset keskikoulun op-
pimäärän suorittaneet oppilaat saivat päättötodistuksensa keväällä 1949. Heti alusta lähtien lähdettiin siitä, että tuleva oppikoulu tarvitsee oman koulutalon. Ensimmäisen oman koulun rakennustyöt aloitettiin toukokuussa 1947 seurakunnan vuokraamalle tontille Myllytien varteen. Koulun piirustukset laati eversti Iivari Kauranen. Työt tehtiin suurelta osin talkoilla ja hirsikeräysten avulla. Vihkiäisjuhla pidettiin 28.11.1948. Vähitellen koulun toiminta vakiintui, mutta oppilasmäärä kasvoi vuosi vuodelta ja koulutalo alkoi käydä ahtaaksi. Kannatusyhdistyksen vuosikokouksessa 1958 otettiin ensimmäisen kerran esille koulutalon laajentaminen, jopa uuden koulutalon rakentaminen. Tarkan pohdinnan jälkeen päätettiin rakentaa kokonaan uusi nykyaikainen koulurakennus. Sijainniltaan parhaaksi tontiksi johtokunta valitsi nykyisen koulumäen alueen. Modernin yhä edelleen hienosti toimivan koulun piirustukset laati arkkitehti Aarne Ehojoki. Rakennustyöt aloitettiin heinäkuussa 1960 ja koulu valmistui vuoden 1961 heinäkuussa. Koulun kustannukset saatiin keräysten ja yleisötilaisuuksien tuottoina. Vuosikertomuksesta 1959-1960 on luettavissa mm. Talven kuluessa suoritettiin jälleen puutavaran keräys, joka edellisen talven keräyksen lisäksi tuotti huomattavan määrän puutavaraa ja on ennen kaikkea osoituksena siitä, että koko seutukunta tuntee asian omakseen. Opettajat ja oppilaat yhdessä panivat pystyyn tempauskiertueen, joka saavutti erinomaisen menestyksen ja tuotti runsaasti rahaa. Samanaikaisesti uuden koulutalon rakentamisen kanssa anottiin koululle lukiota syksystä 1960 alkaen. Lukiolupa saatiin kuitenkin vasta 1961 ja koulu, joka oli toiminut puolitoista vuosikymmentä keskikouluna, laajeni kahdeksanluokkaiseksi yhteiskouluksi. Uuden koulutalon vihkiäiset pidettiin 18.2.1962. Tilanahtaus oli toistaiseksi poissa, mutta koulurakennus kävi kuitenkin pian liian pieneksi suurten ikäluokkien rynnistäessä oppikouluun. Koulun oppilasmäärä yli kaksinkertaistui 1960-1974 välisenä aikana. Koulun perustaja ja pitkäaikainen rehtori Antti Hossola jäi keväällä 1967 eläkkeelle ja uudeksi rehtoriksi valittiin Rauno Kivistö. Tuolloin koulun tilanahtaus haittasi jo opiskelua. Rehtori Kivistö kirjoitti vuosikertomuksessa 1972-1973 koulun ahtaudesta seuraavaa: Masentava, vuodesta toiseen jatkunut opetuksen hajakeskitys lisääntyi edelleen. Koulua on jouduttu pitämään kaikkiaan seitsemässä eri pisteessä, mikä ei mielestäni suinkaan johdu koulun nykyisen ylläpitäjän saamattomuudesta, vaan on kirjattava koulualalla huimasti lisääntyneen byrokratisoitumisen tiliin. Tilanahtaus helpottui lukuvuoden 1974-1975 aikana, kun saatiin käyttöön peruskoulun yläasteen uudet opetustilat. Kannatusyhdistyksen ylläpitämä yhteiskoulu liitet tiin osaksi kunnan koululaitosta ja siitä ja kansakoulusta muodostettiin peruskoulu. Lukioluokista perustettiin Joutsan lukio, joka tässä talossa jatkaa yhteiskoulun kunniakkaita perinteitä edelleen. Käsittelen tässä historiallisessa katsauksessani tästä syystä lähinnä vuoden 1974 jälkeisiä tapahtumia Joutsan lukion näkökulmasta. Ensimmäiset 8 ylioppilasta valmistuivat keväällä 1964. Joutsan lukio on tuottanut ylioppilaita vuoteen 2008 mennessä pitkälti yli 2000. Heistä melkein 40 on väitellyt tähän mennessä tohtoriksi. Ylioppilaskirjoitukset ovat huomattavasti muuttuneet aikojen kuluessa, mutta ylioppilaslakin arvostus näyttää yhä edelleen säilyvän. Joutsan yhteiskoulussa ja myöhemmin Joutsan lukiossa oli vilkasta harrastustoimintaa alusta alkaen. Erityisesti urheilu- ja liikuntaharrastus oli oppilaiden keskuudessa vilkasta. Koulun liikuntakerho toimi aina 2000-luvun alkupuolelle aktiivisten vetäjien ansiosta (Paavo Valkonen ja Esko Immonen). Urheilun lisäksi Joutsan yhteiskoulussa oli virinnyt vilkas kuoro- ja orkesteriharrastus jo 1960-luvun alussa. 1960-luvulla koulussa toimi aktiivinen teinikunta, jonka kuraattorina toimi historian lehtori Paavo Valkonen. Vuoden 1973 alusta Joutsan lukiossa aloitti toimintansa kouluneuvosto, jonka toiminta aluksi oli erittäin vilkasta, mutta jonka innostus näytti pikku hiljaa laantuvan. Kouluneuvoston tilalle tulikin uudistuneen koululainsäädännön myötä lukuvuonna 1985-1986 oppilaskunta. Vuoden 1998 aikana oppilaskunta alkoi julkaista omaa lehteä Pro Patriaa. Lehti ilmestyikin usean vuoden aikana innokkaiden lukiolaisten iloksi. Koulun toimintaa on ohjannut lukusuunnitelma ja myöhemmin opetussuunnitelma. 1985 ja 1995 opetussuunnitelma painotti paikallisuutta ja omaleimaisuutta, kun taas 2005 opetussuunnitelma painotti enemmän valtakunnallisia tavoitteita. Joutsan lukiossakin otettiin opetussuunnitelmaan uusia kursseja kuten liikennekasvatuskurssi, sanomalehtikurssi, maastokurssi jne. Tietotekniset valmiudet mahdollistivat myös erilaiset verkkokurssit osana opiskelijan opetusohjelmaa. Ehkä suurin muutos lukiolaisten kannalta oli kurssimuotoisen lukion jaksotuksen toteutuminen 1980-luvun alussa. 1990-luvun alussa alkoi julkisuudessa esiintyä yhä hälyttävämpiä tietoja valtion ja kuntien taloustilanteesta. Rehtori Rauno Kivistö kirjoitti vuosikertomuksessa 1990-1991 seuraavaa: Valitettavasti näyttää siltä, että säästötoimet tulevat lukiossa iskemään arimpaan mahdolliseen paikkaan, tuntikehykseen. Koulutyön suunnittelun kannalta tämä on varsin kiusallista. Näin tulikin sitten käymään seuraavien lukuvuosien aikana. 1990-luvun puolivälin jälkeen valtion ja kuntien tilanne alkoi helpottaa ja uuden opetussuunnitelman 14
käyttöönoton myötä alettiin pohtia luokattomaan lukioon siirtymistä koko valtakunnassa, samoin myös Joutsassa. Vuosikertomuksessa 1995-1996 todetaan, että luokaton lukio ei ole valmis vuodessa tai kahdessa, jos koskaan. Tärkeintä on, että sitä kehitellään ja hiotaan. Rehtori Rauno Kivistö jäi eläkkeelle 1999. Hän oli kunniakkaasti johtanut Joutsan yhtenäiskoulua vuodesta 1967 lähtien. Hänen aikanaan yksityisestä kannatusyhdistyksen ylläpitämästä koulusta oli tullut osa Joutsan kunnan koululaitosta. Lukion rehtorin tehtäviä hoiti 1998 lähtien Paavo Valkonen vuoteen 2003. Joutsan lukiossa arviointia korostettiin koulun jokapäiväisessä toiminnassa ja lisättiin yhteydenpitoa ympäröivään yhteiskuntaan. Koulu on osallistunut erilaisiin tapahtumiin ja ollut järjestämässä niitä. Nykyään Joutsan lukio on mukana erilaisissa hankkeissa ja projekteissa, esim. lukion ja Keski-Suomen ympäristökeskuksen yhteistyönä toteutettiin 2000-luvun alussa Pekkasen soramontun maisemointihanke, joka tavallaan jatkuu yhä. Lisäksi kansainvälisyys on ollut olennainen osa koulun toimintaa jo pitkään mm. Comenius- ja Sokrates projektien myötä. Tällä hetkellä lukuvuoden 2010 2011 aikana lukio on italialaisen yhteistyökumppanin kanssa toteuttamassa musiikin alalla yhteistä projektia ja lisäksi Joutsan lukio on aktiivisesti toimimassa Keski Suomen lukiohankkeessa. Joutsan lukiossa on opiskeltu automaattista tietojen käsittelyä vuodesta 1973 lähtien lehtori Veli Töyrylän toimesta. Ensimmäinen tietokone hankittiin vuonna 1980. Sen jälkeen tietokonekantaa on pidetty jatkuvasti ajan tasalla. Joutsan kunta on tukenut voimakkaasti tietotekniikan hyödyntämistä Joutsan koululaitoksessa. Esim. kunta on antanut opiskelijoiden käyttöön kannettavat tietokoneet vuodesta 2006 lähtien. Lehtori Keijo Kurki on erityisesti paneutunut Joutsan lukion monipuolisten ja palkittujen kotisivujen ylläpitoon ja kehittämiseen. Vuonna 2007 lukiorakennus peruskorjattiin nykyajan lukio-opiskelun vaatimuksia vastaavaksi. Lukion kannalta tilanne näytti tulevaisuutta ajatellen hyvältä. Vuoden 2008 aikana yhtenäiskoulun 7 9 luokkien oppilaat siirrettiin lukiorakennukseen kunnanhallituksen linjauksen mukaan. Syntyneestä tilanahtaudesta johtuen lukio on joutunut luopumaan toimintansa kannalta tarpeellisista tiloista kuten esim. kirjastotilasta/ oppilaskunnan tilasta ja kielistudiosta. Toivottavasti lukion vetovoimaisuus ei ole saanut peruuttamattomia kolhuja ja perusopetuksen tilojen peruskorjauksen jälkeen tilanne normalisoituu. Valveutuneet kuntalaiset, Joutsan kunta, opettajat ja koulun henkilökunta on mahdollistanut Joutsan yhteiskoulun, myöhemmin Joutsan lukion, menestyksellisen toiminnan kautta vuosikymmenien. Lukiotoimintojen keskittäminen suuriin yksiköihin näyttää tällä hetkellä olevan vallitseva suunta, joten todennäköisesti Joutsan kuntakin joutuu lähiaikoina miettimään lukion tulevaisuutta, joko itsenäisenä tai osana suurempaa kokonaisuutta. Seppo Degerman Joutsan lukion rehtori Yhteiskoulun ensimmäinen oma rakennus Myllytien varressa vihittiin käyttöönsä 28.11.1948. Nykyään rakennus on purettu, mutta muistona talosta tontilla kasvaa koulun kanssa samanikäinen vanha tammi. Tempauksilla rahaa uuteen kouluun Joutsan yhteiskoulussa elettiin lukuvuotta 1960-61. Viimeinen lukuvuosi vanhassa koulurakennuksessa, johon kaikki oppilaat eivät enää mahtuneet. Sopimuksen mukaan silloinen 3A kävi syyslukukauden Annan kamarissa ja 3B kevätlukukauden. Syksyllä 1960 silloisten nuorten opettajien joukos sa heräsi ajatus kartuttaa kannatusyhdistyksen rahavaroja, jotta uusi rakenteilla oleva koulurakennus saataisiin asianmukaisesti kalustettua. Nuorten opettajien joukkoon kuuluivat Jaakko Ahonen, Kirsikka Meinander, Vappu Mäenpää, Touko Perko, Anna Salokoski, Eija Syvänen ja tämän kirjoituksen tekijä Heimo Latva. Uuden koulurakennuksen oli määrä valmistua syksyksi 15 1961, jolloin kannatusyhdistys sai luvan aloittaa lukiokoulutuksen. Pidimme palavereja ja kutsuimme mukaan myös aktiivisia oppilaita suunnittelemaan ohjelmallista kiertuetta pitäjän huvipaikoissa sekä myös naapurikunnissa. Oppilaista aktiivisesti mukana olivat Pekka Anttila, Irja Heinonen (Porras), Leena Hietanen (Halonen), Vuokko Himanen (Häkämies), Pekka Hietanen, Markku Onttonen, Antti Paasto, Seppo Pänkäläinen, Heikki Poikolainen, Terttu Salonen (Hentinen), Kaija Talja, jatkuu seuraavalla sivulla...
Anneli Tuovinen (Sihvonen), Yrjö Vanhanen ja Tuula Virtanen (Becker). Jaakko Ahonen toimi eräänlaisena käsikirjoittajana ja ohjaajana, Anna Salokoski puolestaan harjoitutti lauluesitykset, Vappu Mäenpään vastuulla oli koreografia ja Heimo Latva kokosi orkesterin, joka vastasi musiikista. Orkesterissa alkuun soittivat Leena Hietanen piano, Seppo Pänkäläinen nokkahuilu, Antti Paasto B-kornetti, Yrjö Vanhanen, Jouko Utriainen ja Pekka Hietanen kitara, Kari Tossavainen virvelirumpu, Pekka Anttila tuuba ja Juha Maunula kontrabasso. Varsinaiseksi hitiksi muodostui opettajien esittämä Charleston-tanssi. Parit olivat Ahonen/Syvänen, Perko/ Meinander ja Latva/Mäenpää. Vaatetus oli 1930-luvun mallin mukaan sekä naisilla että miehillä mukaan lukien naisten pitkät kaulahelmet ja miesten olkihatut. Esitys keräsi valtavat suosionosoitukset ja esitys vaadittiin uusiksi useamman kerran. Näissä ohjelmallisissa tilaisuuksissa, joita tempauksiksi kutsuttu, oli myös tarjolla listat, joihin yleisö saattoi ilmaista halukkuutensa lahjoittaa koululle rahaa pulpetteihin tai pianorahastoon. Lahjoitukset tuottivat todella hyvin. Pulpetteja koulu sai pitkälti yli 100 kappaletta ja koulu sai myös pianon, joka virallisesti oli käytössä koulun vihkiäisissä. Tempaukset päättyivät vanhempien lahjoittamien tuotteiden huutokauppaan. Iltamien pitopäivä oli yleisesti sunnuntai, sillä lauantai-illat olivat silloin pyhitetty saunomiselle. Joskus iltamien jälkeen oli vielä opettajilla jatkot, joissa tarkasteltiin illan tulosta ja keskusteltiin miten hommasta suoriuduttiin. Väsymys saattoi maanantaina aamupäivällä vielä näkyä. Muistissa on eräs maanantaiaamu, jolloin Vapulla oli ensimmäinen tunti Annan kamarilla ja minulla oli seuraava tunti. Mennessäni sisään luokkatilaan eräs kolmannen luokan oppilaista totesi minulle Ota sinäkin pellin naruista kiinni, niistä Vappukin piti koko tunnin. Lukio-opetuksen aloitusta oli anottu jo syksyyn 1960 mutta anomusta ei hyväksytty. Asiasta liikkui Joutsassa huhu, jonka mukaan kangasniemeläinen ministeri Viljami Sarjala olisi käynyt opetusministeriössä toteamassa Joutsan anomuksen olleen pinossa päällimmäisenä ja Kangasniemen anomuksen syvällä muiden joukossa. Huhu kertoi Sarjalan nostaneen Joutsan pinon alimmaiseksi ja Kangasniemen anomuksen päällimmäiseksi. Kirjoittajalla oli tilaisuus ottaa asia esille 1980-luvulla Matemaattisten aineiden koulutuspäivillä, kun avajaisissa istuin Sarjalan pojan Jukka Sarjalan, myöhemmin Opetushallituksen pääjohtajan vieressä. Kysyin huhun paikkansapitävyyttä ja sain siihen myöntävän vastauksen. Totesin Sarjalalle, ettemme Joutsassa pahoillamme ole olleet lukio-oikeuden siirtymisestä vuodella eteenpäin. Heimo Latva Opettajana 1960-96 Puhe itsenäisen Leivonmäen seurakunnan päätösjuhlassa 9.12.2007 Kerron mistä olemme lähteneet ja nyt palaamme juurillemme Joutsan kappeliseurakunnaksi. Vaikka Leivonmäen alueella oli kiinteää asutusta jo 1500-luvulta, kirkollinen toiminta alkoi vasta 1600-luvun puolivälin paikkeilla, jolloin Hartolasta tuli Sysmän kappeliseurakunta: tähän seurakunnalliseen alueeseen tulivat kuulumaan myös Joutsa ja Leivonmäki. Sysmän ja Hartolan pappien piti käydä myös seurakunnan pohjoislaidalla kastamassa ja vihkimässä, mutta hankaliin kulkuyhteyksiin vedoten he usein laiminlöivät nämä velvoitteet. Lähin hautausmaa oli Hartolassa, jonne vainajat vietiin talvisaikana. Kesällä Leivonmäellä käytettiin saaria väliaikaisina hautapaikkoina. 1740-luvulla Hartolan kappalainen kävi Leivonmäellä pitämässä kirkollisia toimituksia ja ylöspanemaan ja seurakuntaansa sitomaan nämä metsien asukkaat. Näissä metsien ihmisissä, jotka asuivat 7 talossa, heräsi halu saada oma kirkko. Mönkölän lahjoittamalle maalle valmistui saarnahuone v. 1774. Se rakennettiin hirsistä talkootyöllä rukousten saattelemana. 1800-luvun lopulla väkiluku kasvoi voimakkaasti ollen 1890 2231 henkeä. Kasvu perustui siihen, että vuonna 1861 metsäasetus kumosi sahausrajoituksen. Tarvittiin suurempi kirkko. 1873 valmistui arkkitehti Deckerin suunnittelema ja Kuorikosken veljesten rakentama uusgoottilainen pitkänomainen tornillinen ristikirkko. Me muistamme vielä tämän kirkon, joka paloi remontoinnin aikana 1958. Sen tulipalossa heleän soinnin saaneet kellot kutsuivat meidät kokoon tänäkin aamuna. Tämä arkkitehti Erkko Virkkusen suunnittelema ja 1960 valmistunut kirkko on Herran huone, jossa Jumala palvelee meitä. Tämä on nimetty Pyhän Kolminaisuuden kirkoksi. Kolmion keskellä risti muistuttaa pelastuksemme perustuksesta ja Jumalan pohjattomasta rakkaudesta, josta olemme osalliset tänäänkin. 16
Leivonmäen nykyinen kirkko valmistui vuonna 1960 ja sen viisikymmentävuotisuutta juhlittiin viime kesänä. Itsenäisen seurakuntamme palatessa juurilleen Joutsan kappeliseurakunnaksi, meillä on erityinen syy kiittää Jumalan johdatuksesta seurakuntamme vaiheissa ja uskossa katsoa tulevaisuuteen. Kerran vuosisadassa olemme rakentaneet uuden kirkon. Meitä on johdettu Porvoon, Savonlinnan, Tampereen, ja Mikkelin tuomiokapitulista. Piispojen käynti on aina ollut suuri juhla. Minun aikanani piispoina ovat olleet Alaja, Toiviainen ja Huotari. Piispat voisivat käydä useimmin, silloin saisimme itsekin kuulla tasokkaampaa kuorolaulua, kuten tänään olemme kuulleet. Luther-opistossa 1955-56 tapasin piispat Simojoen ja Elis Gulinin. Gulin tunsi arvovaltansa. Oppilaskunnan edustajana toivotin hänet tervetulleeksi. Nuoren pojan polvet meinasivat pettää hänen edessään. Tarkastusmatkallaan Kalevi Toiviainen silloisen asessori Niskasen kanssa yöpyivät kodissani. Keskustelimme puoleen yöhön. Koin, miten viisaita ja lämminhenkisiä piispat voivat olla. Kiitollisena muistan seurakuntamme paimenia ja muita työntekijöitä, joita Pyhä Henki on ohjannut. Kirkkoherroina ovat toimineet minun aikanani: Erkki Kaikkonen, joka oli tiedemies, ja kulki omissa ajatuksissaan ihmisten läpi huomaamatta heitä. Arvi Pärssinen kalasti ja ahkerasti kävi kuntolenkeillä. Hän ei halunnut luopua nuoruudestaan. Nuori pastori Jarkko Kyhäräinen väliaikaisena pappina valmisti kaikki puheensa tunnontarkasti, jopa seuroissa hän luki puheensa pienistä paperilappusista. Reino Honkanen oli meidän Martti Luther puhdasoppisten saarnojensa vuoksi. Hän oli innokas uimari. Nykyinen lääninrovasti Matti Kallioinen on toiminut täällä 32 vuotta. Hän on saanut jo Leivonmäen kansalaisuuden. Matti on ollut hyvä paimen ja samalla kansanmies, jota on ollut helppo lähestyä Kokonaisen historian voisi kirjoittaa Vuorimaan ajasta. Hän oli Leivonmäen ensimmäinen kirkkoherra vv.1882-1904.edesmennyt vaimoni on kirjoittanut hänestä koko lehtiaukeaman pituisen artikkelin. Sen voi lukea Simolassa. Hyvät kanttorit puolisoineen kirkkokuoron johdossa jäävät pysyvästi mieleemme, Heitä ovat Ilmari ja Irja Rautio ja Paavo ja Tarja Tiainen. Samoin Niemisten suku neljässä polvessa seurakuntamestareina. Aili Laitinen on toiminut kauan lähetystyön sihteerinä ja edelleen. Minulla on taustaa kiittääkseni seurakuntamme työntekijöitä ja yksituumaisuutta. Olen osallistunut 33 vuoden ajan Leivonmäen seurakunnan hallintoon, josta ajasta hoitanut 16 vuotta valtuuston puheenjohtajuutta ja toiminut 12 vuotta kirkkoneuvoston sihteerinä. Vuodesta 1962 olen laulanut kirkkokuorossa ja ollut 25 vuotta kuoron puheenjohtajana. Kokemuksesta voin vakuuttaa: meillä on aina ollut hyvä yhteishenki seurakunnassa. Erilaiset näkemykset on soviteltu yhteen keskustellen, ilman riitoja ja valituksia. Muistini aikana on rakennettu kirkko, seurakuntakeskus, pappila ja leiriranta. On korjattu kirkon ympäristö ja tänä vuonna ehostettu seurakuntakeskus. Myyty on perinteestä rikas vanha pappila ja Sointula. Rutajärven kivikkoiset saaret on vaihdettu kasvaviin metsiin Metsähallituksen kanssa. Seurakunnan taloutta on hoidettu Pirjo Korhosen toimesta taitavasti pian 30 vuotta. Hän on asiantuntevasti laatinut talousarviot ja tehnyt tilinpäätökset ja kirjoittanut pöytäkirjat ja muut tallenteet. Yli 500 ha metsämaata ja kunnossa oleva rakennuskanta vahvistaa yhdistyvän seurakunnan taloutta. Toivon, että myös leivonmäkeläisten sovinnollinen yhteishenki jatkuu uudessa yhteisössä. Hyväksykää siis toinen toisenne, niin kuin Kristuskin on hyväksynyt omikseen teidät, Jumalan kunniaksi. Niilo Kukkanen 17
Röllin kaksi vuosikymmentä 1970-luvulla Keski- Suomen lääninhallitus hyväksyi Joutsaan suunnitellun ensimmäisen päiväkodin piirustukset. Kuntalaan oli tarkoitus saneerata tilat 20 lapselle, toisin kuitenkin kävi. Käsityökeskus sai toimintaansa varten Kuntalasta sopivat tilat ja arkistossa olevat piirustukset kertovat omaa tarinaansa Joutsan päivähoidon historiasta. Myöhemminkin päiväkodin toiminnan aloittamisella oli vahvat kannattajansa ja vastustajansa. Kaikesta huolimatta vuonna 1991 päiväkoti Rölli avasi ovensa. Tilat rakennettiin yhtä 21 lapsen kokopäiväryhmää ja yhtä 15 lapsen osapäiväryhmää varten. Jyväskylään oli suunniteltu ja rakennettu päivähoidon toimintakeskuksia, missä oli monenlaista toimintaa. Joutsa otti mallia uusimmista virtauksista, vaikka toiminnan monimuotoisuutta ei oltu otettu suunnittelussa huomioon. Muutama lähialueen vanhus kävi syömässä Röllissä. Lapset tottuivat vanhuksiin, esittivät heille ohjelmaa ja saivat kuulla siitä, miten ennen elettiin. Molemmat olivat saavia osapuolia. 1990-luvulla kunnalla ei ollut velvollisuutta järjestää esiopetusta. Osa 6-vuotiaiden vanhemmista haki kuitenkin lapsilleen osapäiväistä hoitopaikkaa. Näille lapsille järjestettiin esiopetusta tiistaista perjantaihin aamupäivisin. Iltapäivisin tilan täyttivät pienet koululaiset. Nykymuotoista iltapäivätoimintaa ei vielä tunnettu. Päiväkodin johtajan ohjauksessa työskennelleet perhepäivähoitajat osallistuivat vuoroviikoin maanantaisin lapsiryhmineen Röllin toimintaan ja syötyään lähtivät päiväunille omaan hoitopaikkaansa. Perhepäivähoidon varahoito oli järjestetty Röllissä edellä mainitun ryhmän osalta. Sekä vanhemmat että lapset kokivat sen turvallisena, koska talo ja siellä työskennelleet aikuiset tulivat tutuiksi maanan- 18 taisilla vierailuilla. Tämä aika oli erittäin merkityksellinen päivähoidon kannalta, koska eri hoitomuotojen työntekijät tutustuivat toisiinsa ja toistensa työhön. Molemminpuolinen arvostus lisääntyi. Vastuu päivähoidon kokonaisuudesta koettiin yhteiseksi asiaksi. Vuosien myötä vanhusten ateriapalvelu Röllissä on loppunut, ainakin toistaiseksi. Päiväkodin molemmat ryhmät on muutettu kokopäiväryhmiksi hoitopaikkojen kysynnän kasvettua. Pohvinrinteen ja nyttemmin yhtenäiskoulun alueen kaikki esioppilaat osallistuvat Röllissä annettavaan perusopetuslain mukaiseen esiopetukseen. Suurin osa heistä tarvitsee myös päivähoitoa, mikä järjestyy luontevasti samoissa tiloissa. Perhepäivähoitajien osallistumisesta lapsiryhmineen Röllin toimintaan on jouduttu luopumaan tilan ahtauden vuoksi edellä mainituista syistä, kuten myös sijaishoitojärjestelyistä. Usein koulun loma-aikoina yhden ryhmäperhepäivähoitoryhmän toiminta on siirretty Rölliin taloudellisista ja toiminnallisista syistä, joten tilat ovat tehokkaassa käytössä ja henkilökunnan työpanos voidaan käyttää järkevästi. Tuttu sanonta vierivät kivet eivät sammaloidu pitänee Röllinkin osalta paikkansa. Muutokset ovat haasteita, mutta myös mahdollisuuksia ja tekevät työn mielenkiintoiseksi. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, jää myös Röllin osalta nähtäväksi. Ritva Lahtinen päivähoidon johtaja
Tulpaha sanottuva Jousan tytöllä ja Suontien muikkulla kummalla ikii o siniset silemät ja tiukka maha. Voe tätä muata mualimata, vae om pitää vielä Kangasniemen takana ikii, ihmettel tyttö Suontie takana. Siinä virressä on neljä Villeä: katuville, anoville, kaipaaville ja sureville, sanoi Tieran Ville kun lempivirttään veisattavaksi esitti. Kolomen konnan kuja: Rantatie siihen aikaan kun sen varrella asuivat lääninrovasti, nimismies ja ylikonstaapeli. Aati Tullan kellari: Pakkanen käv kellarissa mutta erehty ku sool tyhjä. Hämeltyy ku Selma Salomaan kamppeet. Jauhua silemääsä ku Puasose Akselin mylly. Jänniä ku sonna ajo ileman perälautua. Onks näkynä akkua ja perälautua? Pitiä kestiä ei sua valittua. Antua satua paremmi itiä. Toenen kylök sano Venatahonen ku koerua nylök. Ei kae myö tuota elo-omaks oteta, kysy Eerolan Lyyli äijeltää ku parkuvaa Väinö-vauvaan kyllästy. Kuvuutakuapas ihtenne ikii. Älä kurillaskua kyöriä koerua. Sanokuapas kumpane on konump köpsä vai kopsa. Iänestä piätelle sitä pitiä pölätä. Eijo rahua markkuakua eikä o ies akkua joka tienaeskua mutta eijo kyllä näläkäkiä. Uottakuapas siinä tiehuarassa. No, eikös kukua änähäkiä? Niäppäs,rupejua käymää tappaestem piälle. ( Sisäelimet maksa, munuaiset yms. sairastuvat.) Ku taetamato panee haluttoman tekemää tarpeetonta ni tuntuu iha siltä, että tyhjä työ mänis hukkaa. Ei milliä on nin hyvä maksua velekuasa ku rahalla. Koonnut Simo Avikainen 19
Joutopäivät ja onko niitä enää? Maassamme alettiin järjestää kesäjuhlia 1870-luvulla. Myös Joutsassa Nuorisoseura alkoi järjestää niitä vähän myöhemmin, joskus viime vuosisadan alussa. Vuonna 1955 ja muutamana vuotena sen jälkeen järjestettiin Joutsassa suuret Kotiseutujuhlat, joiden pääohjelmana oli näyttävä ja monipuolinen historiallinen kulkue. Television tulon myötä ihmiset alkoivat halveksia omaa tuohivirsukulttuuria ja ama töörimäisiä ohjelmia. Seuraavina vuosina järjestettiin silti joitakin kesäjuhlia. Ennen talomuseon valmis tumista juhlapai kkoina olivat mm. Yhteiskoulun kenttä, Marjotaipaleen Maapirtti ja Tervaniemi. Vuonna 1968 järjestettin talomuseolla Joutsan talomuseon vih kiäisjuhla ja kolmena seuraavana kesänä 1969-1971 juhannuksen tienoilla Pitäjänjuhlat. Miten kaikki alkoi Ajat muuttuivat, kulkuyhteydet paranivat ja maailma avartui. Television hienot valmisohjelmat oli nähty. Omaehtoinen kulttuuri alkoi kiinnostaa uudelleen ja entistä enemmän. Aaltoliikkeessä tuli nyt vuoroon tavallista isompi aallonharja. Haluttiin suurempi juhla laajemmille joukoille. Ensin Joutsan kotiseututyön mainio merkkihenkilö Lauri Mäkelä ja kirkkoherra Juho Kiiski neuvottelivat suuren juhlan järjestämi sestä keskenään ja pian sen jälkeen muiden paikallisten aktiivien kanssa. Hanke tuntui saavan laajaa kannatusta. Niin sitten seuraavana kesänä v. 1972 järjettettiin ensimmäiset Joutopäivät. Juhlan teema Millainen juhla järjestettäisiin. Markkinatko niin kuin Suonenjoella vaiko kansanmusiikkitapahtuma niin kuin Kaustisilla. Ei kumpaakaan. Ei oikein tiedetty mitä tehtäisiin. Eri henkilöillä oli erilaisia näkemyksiä. Joku ehdotti, että on turhaa nähdä suurta vaivaa juhlan järjestelyissä: Kutsutaan vain Leo Lastumäki tänne, annetaan sille mikrofoni, ja kaikilla on hauskaa. Ei sekään sytyttänyt. Joku ehdotti sahtijuhlaa, mutta epäilimme sen mahdollisesti aiheuttamaa juopotteluimagoa. Monet puhuivat kotiseutujuhlasta. Katsoin sen olevan sävyltään liian sisäänpäin lämpiävä. Halusimme juhlasta avoimen, jossa kukaan ei tuntisi itseään ulkopuoliseksi. Lauri Mäkelällä aktiivisena kotiseutuihmisenä ja minulla myöskin maaseudun perinteiden ja juhlien tuntijana oli keskeisin vaikutus siihen milainen juhlasta tuli. Käynnistämässäni juhlan nimikyselyssä pankinjohtaja Olavi Sihvo esitti juhlan nimeksi Joutoviikkoa. Muutin sen muotoon Joutopäivät. Nimellä osoittautui olevan myös paikallista perinnetaustaa. 20 Miten jouduin mukaan Kevättalvella 1972 sain kutsun ensimmäiseen Joutsa-päivä -kokoukseen. En mennyt. Jo Pitäjänjuhliin oli ollut vaikeuksia koota mieskuorolaisia esiintymään. Kesä on lyhyt ja lomaohjelmat menevät ris tiin. On vaikeaa ryhtyä mihinkään suureen operaatioon kesällä. Poissaolostani huolimatta minut valittiin kokouksessa juhlan ohjelmatoimikuntaan. Se kokoontui hotellinjohtaja Mauno Ahosen johdolla Joutsenlammen takkahuoneessa. Menin kokoukseen vastahakoisesti ja vähän myöhässä. Sain tultuani kuulla, että minut oli valittu toimikunnan sihteeriksi. Pian Mauno Ahosen, Lauri Mäkelän, Matti Tossavaisen ja muiden juhla-aktiivien innostus tarttui minuunkin. Entäpä jos tehtäisiin niin hyvä juhla, että se kannattaisi huomioida kesäsuunnitelmissa. Tehtäväkseni annettiin tehdä jonkinlainen ohjelmaluonnos. En osannut tehdä sitä ylimalkaisesti. Niin sitten kävi, että heti ensimmäisen vuoden jälkeen minut valittiin Joutopäivien toiminnanjohtajaksi. En arvannut seurauksia: Tulin menettämään valtaosan vapaa-ajastani, viikonlopuista ja lomistani 25 vuodeksi eteenpäin. Tosin kaksi kertaa jäin jo pois toiminnanjohtajan tehtävästäni, mutta se onnistui vain pariksi vuodeksi kerrallaan. Ensimmäisellä kerralla Kauko Säynätjoki ja toisella Hannu Loipponen saivat houkuteltua minut takaisin festivaalin vetäjäksi. Kuvaavaa oli myöhemmin Huttulan Raimo Ikosen esittämä määritelmä: Kesä jakautuu Joutsassa kahteen osaan, aikaan ennen Joutopäiviä ja aikaan Joutopäivien jälkeen. Lomat ovat jommassa kummassa osassa, mutta ei yli Joutopäivien. Oma taustani Omat varhaisimmat kokemukseni kesäjuhlista ovat 1940-50 -luvuilta Sippolan eri kylien kesäjuhlista sekä Valkealan Tirvan tukkilaiskisoista. Niiden ohjelmarunko oli perinteiseksi vakiintunut. Niihin mentiin aina joukolla ja niissä viihdyttiin. Perinteiset työtavat tulivat minulle tutuiksi sodan aikana, kun jo hylätyt menetelmät otettiin uudelleen käyttöön. Silloin lapsetkin joutuivat pitkiksi päiviksi raskaisiin töihin. Jou duin esimerkiksi laittamaan pellavia likoon, kutomaan ryijyä, tekemään perunajauhoja ja valmistamaan maltaita. Osallistuin turpeen nostoon suolla, paimensin lehmiä metsässä sekä keritsin lampaita. Kävin helluntai- ja juhannuskokoilla, joihin kaikki kylän nuoret kokoontuivat. Yhdessäolon lisäksi aattoiltojen kokoilla oli pääohjelmana perinteiset piirileikit. Sain kokea myös paljon muuta rikasta menneisyyttä. Näin opin suomalaisen perinnetietouden luonnollisesti ja aidosti. Ajan mittaan jouduin mukaan myös