1/2005 43. VUOSIKERTA HELSINGIN YLIOPISTON SATAKUNTALAINEN OSAKUNTA SAVUPIIPPU- KAUPUNGISSA TEHTAILLAAN NYT AKATEEMISIA

1/2005 43. VUOSIKERTA HELSINGIN YLIOPISTON SATAKUNTALAINEN OSAKUNTA SAVUPIIPPU- KAUPUNGISSA TEHTAILLAAN NYT AKATEEMISIA

PÄÄKIRJOITUS Vuosijuhla- nostalgiaa Mitä ihmettä? Frakkeihin ja iltapukuihin sonnustaunut herrasväki takoo nyrkkejä pöytään niin että nutturat löystyvät ja posliinit pomppivat ilmaan. Akateeminen väki marssii ensin Karjalaan, seuraavaksi lauletaan raitilla räyhäävistä ja pauhaavista maistereista. Sitten ne kumoavat kossusnapseja yhdellä kulauksella, istuvat alas ja jatkavat sivistynyttä small talkia. Aika raisua! Vuoden 2002 vuosijuhlassa olin kuskaamassa lautasia pöytään. Sodexhon pikkukeittiön oven raosta loin oman käsitykseni akateemisesta juhlaperinteestä. Siinä perinteessä näytti olevan ytyä. Fuksivuoden jälkeen olen istunut vuosijuhlassa salin puolella. Enää ei tarvitse ihmetellä menoa huuli pyöreänä. Juhlat etenevät tutulla kaavalla, ja ne hurjan kuuloiset laulutkin osaan jo ulkoa. Tiedän että tässä kohdassa hoilotusta pitää heilua sivulle, seuraavassa säkeistössä eteen ja taakse. Ja sitten kumotaan snapsi yhdellä kulauksella. Ensimmäisessä vuosijuhlassa syntynyt innostus ja glamour hiipuu vuosi vuodelta, mutta silti aion istua juhlapöydässä taas tänä vuonna. Menen vuosijuhlaan ennen kaikkea fiilistelemään. Jos juhlan aikana saa kiinni edes palan fuksivuoden juhlatunnelmasta, illalliskortti on maksanut itsensä takaisin. Samuli Leivonniemi Satakuntalaisen Osakunnan 351. vuosijuhla järjestetään Satakuntatalon juhlasalissa lauantaina 19. maaliskuuta. Illalliskortin hinta on 46 euroa. KARHUNKIERROS. Helsingin yliopiston Satakuntalaisen Osakunnan tiedotuslehti. Perustettu vuonna 1963. ISSN 1239 1913. Julkaisija: Satakuntalainen Osakunta, Lapinrinne 1 A5, 00180 Helsinki, (09) 6958 5256, www.satakuntalainenosakunta.fi. Päätoimittaja: Samuli Leivonniemi, 050 372 8878, paatoimittaja@satakuntalainenosakunta.fi. Toimittajat: Tuomas Aivelo, Johanna Hannula, Mirva Helenius, Henna-Riikka Helkiö, Venla Hovila, Mari Männistö, Pauliina Ranne, Tuuli Seppälä, Tiina Taivainen (tiedotussihteeri), Antti Tähtinen ja Jaakko Viitala. Tätä numeroa avustivat: Matti Hirvola, Heikki Hyyti, Mikko Järvinen, Mikko Mäkipää, Jaakko Räikkälä, Kari Vanhatalo ja Kalle Vähä-Jaakkola. Kannen nimiö: Kalle Järvenpää. Kannen kuva: Tuuli Seppälä. Taitto: Samuli Leivonniemi. Painos: 300 kappaletta. Paino: Yliopistopaino, Helsinki. 2 KARHUNKIERROS 1/2005

TÄSSÄ NUMEROSSA 50 VUOTTA SITTEN Yliopisto-Suomen takapihalla? 9 Professori Häyrynen kertoo porilaisesta akateemisuudesta. Länsirannikon lätkäfanit 13Mitä olisi Pori ilman Ässiä tai Rauma ilman Lukkoa? Hyi SatO! 16 Kutoskongin sekajäteroskikseta löytyi biojätteitä. Valkokankaalla Helsinki on paheiden pesä 18 Komediat kuvataan Kalliossa, vakava draama Eirassa. Lenkki isolla ällällä 20 Himohölkkääjien iltalenkillä on pituutta 15 kilometriä. MUUT JUTUT 8 Osakuntakriitikko päätti protestinsa 12 Yale-shoppailua 12 Kuka käänsi kyltin? 23 Kuka voi? 24 Tosimiesten kesätyökokemuksia VAKIOT 4 Osakuntauutiset 5 Gallup 6 Leipomo 25 Opiskeluvinkki 26 Kuolemattomat ja vitsi 27 Vanha jäärä Toimittajien aivopesu Osakuntalehden nimi oli 50 vuotta sitten omaperäisesti Satakuntalainen. Tuolloin päätoimittajana toimi Erkki Lehtinen (nomen est omen), joka oli hieman näreissään lehtensä tilasta: Kun [osakuntalehden] toimitus vaihtui syksyllä, uusille miehille suoritettiin melkein aivopesua toimittamisen periaatteitten suhteen ja sitten onkin Satakuntalainen kirjoittanut sovinnaisesti, mitäänsanomattomasti ja korrektisti, että nykyistä tilaa voi osuvimmin pitää kuoliona. Lehdistönvapaus kukoistaa nyt siinä muodossa, että ollaan vapaita sanomaan hunajaista ja makeaa, niin että tulee vallan äitelä olo. (Satakuntalainen 1 2 / 1955) Leipomista Hannes suhtautuu kriittisesti leivontaan: En suinkaan aliarvioi osakuntalaisten puheenvuoroja, mutta kun samasta asiasta keskustellaan kahdessa kokouksessa kolmatta tuntia ja sitten huomataankin tarkoitetun koko ajan samaa, niin mielestäni se on suunpieksämistä jo puolin ja toisin. (Satakuntalainen 1-2 / 1955) Jaakko Viitala Karhunkierros 2/2005 ilmestyy huhtikuussa. Lehteen tarkoitettu aineisto tulee toimittaa päätoimittajalle 5.4. mennessä. KARHUNKIERROS 1/2005 3

OSAKUNTAUUTISIA TEKSTIT: TIINA TAIVAINEN, TIEDOTUSSIHTEERI Opintoviikkoja osakuntaelämästä Humanistinenkin tiedekunta tajusi viimein, ettei kaikkea voi oppia tenttikirjoista. Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta päätti viime vuoden lopulla jakaa opiskelijoilleen opintoviikkoja järjsetötoiminnasta. Filosofian maisterin tutkintoon voi tunnetusti sisällyttää lähes mitä vain, miksei siis myös Viisin sohvalla kerättyjä opintoviikkoja. Viiden opintoviikon saldon eteen on kuitenkin tehtävä jo työtä: viisi vuotta aktiivista toimintaa. Viiden vuoden puuhastelulla osakunnassa voi siis korvata tuhat sivua tenttikirjoja. Kolmen vuoden aktiivisesta toiminnasta myönnetään kolme opintoviikkoa ja kahdesta vuodesta nettoaa loogisesti puolitoista. Mahtaisiko liittymällä yhteiskunnalliseen toimikuntaan ropsahtaa merkintä opintorekisteriotteeseen? Entä oikeuttaisiko viiden vuoden pesti Salakerhon puheenjohtajana maksimimäärään opintoviikkoja? Todistuksen aktiivisuudesta antaa osakunnan hallituksen puheenjohtaja ja lopullisesti asiasta päättää tiedekunnan opintoneuvoja. Myös valtiotieteellinen tiedekunta on avokätinen opintoviikkoja jakaessaan. Yliopistoyhteisön luottamustehtävissä toimineille opiskelijoille voidaan myöntää yhdestä viiteen opintoviikkoa. Matemaattisluonnontieteellinen ja teologinen kannustavat opiskelijoitaan järjestöaktiivisuuteen tarjoamalla maksimissaan kaksi opintoviikkoa. Mikä tahansa toiminta ei kuitenkaan kelpaa teologiselle tiedekunnalle, vaan aktiivisuuden odotetaan tukevan koulutusohjelman tavoitteita. Edarivaalit edessä Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston vaalit järjestetään jälleen ensi syksynä. Satakuntalainen Osakunta päätti liittyä muiden osakuntien mukana Osakuntien Suureen Vaalirenkaaseen. Maaliskuun varsinaisessa kokouksessa valitaan SatO:lle kaksi vaalipäällikköä, jotka vastaavat mm. ehdokkaiden rekrytoimisesta. Tänä vuonna äänestäminen yrite- tään järjestää verkossa, minkä toivotaan nostavan äänestysprosenttia. Edustajisto on 60-jäseninen ylioppilaskunnan ylin päättävä elin, joka koostuu ylioppilaskunnan jäsenistä. Osakuntalaiset toimivat edustajistossa omana sitoutumattomana ryhmänään. Kokous päätti kunnianosoituksista Helmikuun varsinainen kokous päätti myöntää ansiomerkit kolmelle osakuntatoiminnassa ansioituneelle civikselle, Ilkka Hannulalle, Hanna-Leena Kevätsalolle ja Hanna Sonnelle. Kulttuurihaarikka myönnetään kulttuuritoimikunnan ehdotuksesta Tuuli Seppälälle kunnianosoituksena visuaalisen kulttuurin tuottamisesta osakunnassa. Osakunta päätti myös myöntää pienoislipun Pori Jazzille sekä yrittäjä Raija Heikkilälle kiitoksena yhteistyöstä. 4 KARHUNKIERROS 1/2005

GALLUP HAASTATTELUT JA VALOKUVAT: HEIKKI HYYTI JA KALLE VÄHÄ-JAAKKOLA Seiskasivistystä ja piirrettyjä Osakunnassa vakiintuneen lukijakunnan saavuttanut Seitsemän päivää -lehti tilataan tänäkin vuonna osakuntahuoneistoon. Tämän lisäksi osakuntalaisia sivistetään mm. Aku Ankalla, Trendillä ja Imagella. Äänestyksessä parhaiten sijoittuivat odotetusti Helsingin Sanomat, Suomen Kuvalehti ja Tieteen Kuvalehti, joka jakoi kolmannen paikkansa Seiskan kanssa. Hallitus päätti kuitenkin korvata Tieteen kuvalehden huokeammalla Tiede-lehdellä. Lisäksi osakuntahuoneiston television tarjontaa on laajennettu tuhdilla kanavapaketilla. Viisin telkkarista voi nyt katsoa esimerkiksi Jetixiä, jota kuvaillaan HTV:n mainoksessa: Monipuolista ohjelmaa 2-15-vuotiaille. Uusia sankareita ja vanhoja suosikkeja. Seikkailua, huumoria ja huvia. Myös havainnollisia opetusohjelmia. Oikea kohdeyleisö on löytynyt. Näiden ohella Rauman huoneen sohvilla voi nyt sivistää itseään Discovery Channelin laatudokumenteilla tai Turner Classic Movies kanavan elokuvaklassikoilla. Abien mielestä Helsinki on kallis ja kaukana Joukko osakuntalaisia kiersi alkuvuodesta Satakunnan lukioissa houkuttelemassa abiturientteja Helsinkiin ja Satakuntalaiseen Osakuntaan. Iskuryhmä vieraili yhteensä 16 maakunnan lukiossa. Infoajat kyselivät koulujen käytävillä kohtaamiensa abiturienttien tulevaisuudensuunnitelmia ja mielikuvia Helsingistä. 1) Minne haluat opiskelemaan? 2) Millainen kuva sinulla on Helsingistä opiskelukaupunkina? 3) Mitä odotat opiskelulta ja opiskelijaelämältä? Silja Löfström, Lavian lukio 1) Turun yliopistoon kai. Englantilaista fi lologiaa tai jotain. 2) Kallis. 3) Paljon parempaa kuin lukiossa. Itsenäistä. Bileitä! Miretta Kujamäki, Nakkilan lukio 1) En tiedä, en todellakaan tiedä. 2) Siellä on vissiin aika kivaa. On vähän kaukana. Ehkä. 3) Odotan paljon. Johanna Vähäkainu, Lavian lukio 1) Ammatt i k o r k e a - kouluun tai y l i o p i s t o o n terveysalaa. 2) Siellä on paljon opiskelijoita ja kalliita asuntoja. 3) Kai se on aika vapaata ja omalla tavallaan kivaa. Eero Rantanen, Punkalaitumen lukio 1) Tampereelle lääkikseen. 2) Ennen äskeistä SatOn esitystä ei ollut juuri minkäänlaista kuvaa. 3) Rankkaa, mutta vapaamuotoista opiskeluelämää. Mari Kurikka, Punkalaitumen lukio 1) En tiedä vielä. 2) Rento paikka, jossa paljon t a r j o t t av a a. Laaja valikoima, mistä valita. 3) Itsenäisyyttä, uusia kavereita ja ammattia. KARHUNKIERROS 1/2005 5

LEIPOMO Tällä palstalla käydään keskustelua osakuntalaisia kiinnostavista aiheista. Opintoajat lyhenevät SYL keskittyy hutkimaan Sivistyspoliittinen ministerivaliokunta esitti tammikuun lopussa yliopistolakiin muutoksia, joiden mukaan lakiin otettaisiin säännökset opiskeluoikeudesta ja sen jatkamisesta. Ylempään korkeakoulututkintoon aikaa voisi käyttää seitsemän vuotta, eikä opiskeluun laskettaisi aikaa, joka on johtunut esimerkiksi äitiysvapaasta. Jos opiskelija ei kykene suorittamaan tutkintoaan edellä esitetyn ajan puitteissa, voisi yliopisto myöntää lisäaikaa opiskelijalle tutkinnon suorittamiseen, jos opiskelija esittää toteuttamiskelpoisen suunnitelman opintojensa saattamiseksi päätökseen. Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) on omassa lausunnossaan tyrmännyt ministerivaliokunnan suunnitelmat. SYL ilmoittaa, että kaikki yliopistot ja yliopisto-opiskelijat vastustavat opintoaikojen rajaamista ja kehottaa ministereitä tutkimaan ennen kuin hutkitaan. Näyttäisi kuitenkin siltä, että juuri SYL on sortunut hutkimaan, sillä esityksen mukaan opiskelijan olisi tavoiteajan ylityttyä esitettävä suunnitelma opintojensa etenemisestä. Ei voi olla opiskelijan edun vastaista, jos seitsemän vuoden opiskelun jälkeen opiskelija joutuu tarkastelemaan opintojensa loppuunsaattamista. Opiskelijoiden valmistumiseen vaikuttavat toki lukuisat muutkin ky- Opiskelijoiden edunvalvontajärjestö on eksyksissä, kirjoittaa kuraattori. symykset kuin sivistyspoliittisen ministerivaliokunnan tammikuussa tekemät esitykset. Polttava kysymys on opintojen aloittamisvuoden aikaistaminen, mihin pyritään suosimalla uusia ylioppilaita yliopistojen pääsykokeissa. Samoin ensiarvoisen tärkeää on jatkaa oppiaineiden ydinainesanalyysia paisuneiden tutkintojen rajaamiseksi. Keskeistä on myös ratkaista opiskeluaikaisen toimeentulon turvaaminen. Tähän ministerivaliokunta esitti tammikuussa uutena elementtinä opintolainan verovähennysoikeutta niille opiskelijoille, jotka suorittavat tutkinnon tavoiteajassa. Samalla opintolainan määrää on tarkoitus kasvattaa. SYL:n mielestä kuitenkin myös tämä esitys on huono, ja lausunnossaan SYL moittii järjestelmää keskeneräiseksi. Opiskelijoiden edunvalvontajärjestö on eksyksissä: uudistus parantaisi selvästi opiskelijan toimeentuloa ja samalla se toimisi kannustimena nopealle valmistumiselle. Ainoa viime aikoina tehty uudistus, jota myös SYL on kannattanut, oli opintotuen asumislisän vuokrakaton korottaminen marraskuusta 2005 alkaen. Valitettavasti tämä uudistus on kuitenkin jo syntyessään epäonnistunut: asumislisää uudistettaessa olisi ollut mahdollisuus ottaa huomioon maan osien erilaiset vuokratasot samalla tavalla kuin yleisessä asumistuessa on otettu. Yleinen asumistuki määräytyy todellisten asumiskustannusten mukaan ja poliittiset paineet sen tarkistamiselle ovat suuret muutaman vuoden väliajoin. Nyt ja myös uudistuksen jälkeen opiskelija saa saman verran asumislisää asuu sitten Helsingin niemellä tai esimerkiksi Porin Pormestarinluodossa. Vuokranantajat eivät ole tyhmiä: On odotettavissa, että useilla paikkakunnilla asumislisän korotus valuu suoraan vuokrankorotuksiin, ja viiden vuoden päästä todetaan, että asumislisä on jälleen pahasti jälkeenjäänyt. SYL on ylioppilaskuntien liitto ja sellaisenaan sen siis pitäisi heijastaa ylioppilaiden mielipiteitä ja toimia näiden edunvalvojana. Kuitenkin SYL:n viimeaikaiset lausunnot ovat olleet omiaan murentamaan liiton uskottavuutta ja asiantuntijaroolia. Hyvällä tahdollakaan ei voi sanoa, että SYL näyttäytyisi tällä hetkellä proaktiivisena yhteiskunnan kehittäjänä, vaan liitto on päinvastoin profi loitunut konservatiivisena Ei-puolueena.. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta 6 KARHUNKIERROS 1/2005

Keskustelua osakunnan tulevaisuudesta tarvitaan (HYY) on SYL:n suurin jäsenjärjestö. HYY:n kannoilla on huomattava merkitys SYL:n marraskuussa pidettävässä liittokokouksessa, jossa liitolle muotoillaan toimintasuunnitelmaa. Syksyllä 2005 järjestetään jälleen kerran HYY:n edustajiston vaalit. Toivon, että osakuntalaiset asettuvat rohkeasti ehdolle näissä vaaleissa, sillä opiskelijaliike tarvitsee uusia vastuunkantajia. Kuraattorina tulen vuoden aikana virittelemään keskustelua opiskelijapoliittisista kysymyksistä joko varsinaisten kokousten yhteydessä tai sitten erikseen järjestetyissä tilaisuuksissa. Lisäksi näitä teemoja voidaan tarkastella osana osakunnan strategiatyön käynnistämistä. Opiskelijoilla on suuri valta ja merkitys suomalaisen yhteiskunnan kehittämisessä. Yrittäkäämme vaikuttaa siihen, että jatkossa tuota valtaa käytetään rakentavammin. Matti Hirvola Satakuntalaisen Osakunnan kuraattori 2005 2006 SYL:n hallituksen jäsen vuonna 2001 Kiitos vanhojen Isäntien ja osakuntalaisten, tämän hetken Viisi on viihtyisä paikka hengailla ja järjestää yhteisiä tapahtumia. On laadukas keittiö, laaja kanavatarjonta, lehtiä sekä kirjoja luettavana, viihtyisä miljöö ja vielä fl ipperikin. Mutta miten on viiden vuoden päästä? Miltä osakuntahuoneisto ja SatO yleensä näyttävät vuonna 2010? Onko osakunnilla enää sijaa tulevaisuuden opiskelijaelämässä? Mikäli on, niin missä muodossa? Osakuntamme säännöissä (2 ) lukee kohdassa tarkoitus seuraavaa: Osakunnan tarkoituksena on toimia jäsentensä yhdyssiteenä, luoda edellytykset jäsentensä viihtyisälle ja kehittävälle yhdessäololle, kehittää heidän sosiaalisia olojaan, herättää ja ylläpitää heidän harrastustaan yhteiskunnallisiin asioihin ja työhön Satakunnan, suomalaisen yhteiskunnan ja ihmiskunnan hyväksi. Korkealentoisesti ilmaistu, mutta mitä käytännössä? Miten varsinkin yhteiskunnallinen harrastuneisuus, työ Satakunnan, suomalaisen yhteiskunnan ja ihmiskunnan hyväksi toteutuvat osakunnan arjessa ja yleisessä toiminnassa? Tarkoituksen toteuttamisesta (3 ) säännöissä mainitaan mm. seuraavaa: Edistämällä ja suorittamalla Satakunnan hyväksi tapahtuvaa tutkimusja muuta toimintaa ja toimimalla tarpeen vaatiessa painostusjärjestönä. Onko maakunnan ja osakunnan väliset suhteet enää pelkkää tekohengitystä? Pitäisikö suhteet unohtaa täysin ja keskittyä vain opiskelijoiden viihdyttämiseen ja juhlintaan? Entä opintoneuvonta, joka säännöissä myös mainitaan? Mielestäni olisi syytä keskustella, minkälaisen osakunnan haluamme vuonna 2010. Mihin pitäisi pyrkiä ja miten taata, ettei pyörää keksitä joka vuosi uudestaan? Olisi syytä käydä laajaa ja avointa keskustelua, mitä haluamme osakunnan toiminnalta tulevaisuudessa ja miten jatkuvuus taataan, jotta yhteiseen tulevaisuudennäkymään päästään. Kalle Vähä-Jaakkola Satakuntalaisen Osakunnan Isäntä KARHUNKIERROS 1/2005 7

Osakuntakriitikko päätti protestinsa Osakuntakriitikko on pieni ja huomaamaton kaveri, joka Helsingin humussa helposti unohtuu. Tammikuun alussa menin tapaamaan erästä syrjäytynyttä osakuntakriitikkoa. Minun kävi häntä sääliksi ja päätin haastatella häntä Karhunkierrokseen, jotta hänenkin näkökulmansa huomioitaisiin. Osakuntakriitikko kuitenkin haluaa pysytellä nimettömänä, kun hänen protestinsakin loppui vuoden vaihtuessa. Mistä kaikki alkoi? Olin saavuttanut osakunnassa aseman, tai pikemminkin ajautunut asemaan. Toimin niin kuin parhaaksi näin, mutta se ei tuntunut kelpaavan. Sinua kritisoitiin? Siinäkö kaikki? No ei. Saavutetun aseman ylläpito alkoi viedä liikaa aikaa. Yritin kuitenkin tosissani opiskella. En oikein ymmärtänyt itsekään, miksi olin lannistunut niin helposti. Toisaalta olen elämässäni tehnyt paljon vapaaehtoistyötä ja mun mielestä vapaaehtoishommista pitää saada tyydytystä. Ei ole mitään järkeä tehdä ilmaiseksi, kun ei kiitoksen sanaa saa. Tuntuu kuin jotakin olisi jäänyt hampaan koloon? Tavallaan mua vähän ärsyttää, ettei kukaan huomannut mitään. No, miten tämä protestisi ilmeni? Ennen vietin Viisissä noin kymmenen tuntia viikossa. Se väheni yhteen. Ennen kävin kaikissa okeissa, sitten kävin vain syömässä. Edellisenä vuonna olin kaikissa kokouksissa, protestivuonna kirjoitin nimeni ehkä kahdesti. Protestivuonna? Eikö kukaan koko vuonna huomannut, että olit paikalla vain 10 % normaalista? No ei! Protesti muuten kesti vain kymmenen kuukautta. Niin, sehän tavallaan ottikin pannuun, ettei huomattu. Toivoin, että joku huomaisi. Ajattelin, ettei kukaan kaipaa. Osakunnalla oli selvästi varaa valita aktiivinsa. Mitä sitten odotit? Mä toivoin, että joku olisi ollut kiinnostunut. Ja sitten? Sitten minä kai katkeroiduin. Kirjoittelin ajatuksiani. Jopa paikallislehti Lalli julkaisi yhden kirjoitukseni. Muttei sitä kukaan huomannut, minä taisin olla ainut, joka luki paikallislehtiä, joita osakunnallemme tuli. luki. Lopetitko senkin? No kyllä. Totalitääristä eikö totta. Mitä sitten teit kaikella sillä ajalla, joka osakunnalta säästyi? Opiskelin. En ole ikinä opiskellut sellaisia määriä. Olet kuulemma päättänyt protestisi? Mitä tästä eteenpäin? Kyllä! Päätin protestini, kun vuosi vaihtui ja sen myötä... Jaa eteenpäin? En todellakaan tiedä. Toisaalta aloin nauttia protestoinnista, kieroutunut kun olen. Voisin olla sellainen osakunnan menetetty yksilö, mutta näyttämisen haluakin on. Toisaalta innostus opiskelua kohtaan on vain tuntunut kasvavan ja ystäviin sijoitettu aika poikii hyvää mieltä. Kokeilen kuitenkin, miltä aktiiviosakuntalaisuus tuntuu. Se riippuu nyt paljon ympäristöstä. Jaakko Viitala 8 KARHUNKIERROS 1/2005

TEKSTI: PAULIINA RANNE Yliopisto- Suomen takapihalla? Maisemantutkimuksen professori Maunu Häyrynen kertoo porilaisesta akateemisuudesta. FAKTA: Akateemisuus Porissa Yliopistotoiminta alkoi Porissa vuonna 1983 teknisellä ja liiketaloudellisella täydennyskoulutuksella. Nykyään Porissa voi opiskella muun muassa elektroniikkatuotantoa, markkinointia, museologiaa, sosiologiaa ja tietojärjestelmätiedettä. Opiskelijoita on 1250 ja asiantuntijoita 180. Yliopistokeskus sijaitsee Porin Puuvillassa ja sen johtajana toimii Martti Sinisalmi. Opiskelijoiden yhdistys Pointer ry järjestää bileitä, tutortoimintaa, liikuntatempauksia ja luo kontakteja yrityselämään ja muihin opiskelijajärjestöihin. Vakinaisesti Poriin muuttaneet opiskelijat saavat normaalin opiskelijakortin lisäksi ns. Pori-Bonus -kortin. Porista löytyy akateemisia opiskelijoita melkein saman verran kuin entisen puuvillatehtaan työläisiä oli aikanaan. Tampereen yliopiston, Tampereen teknillisen yliopiston, Turun yliopiston, Turun kauppakorkeakoulun sekä Taideteollisen korkeakoulun yksiköt ovat luoneet kaupunkiin alueellisen yliopistokeskuksen, jonne opiskelijoita tulee kaikkialta Suomesta ja jossa valitaan sivuaineita suhteellisen vapaasti. Sairaanhoitajien muuntokoulutus lääkäreiksi tapahtuu juuri Porissa. Saman katon alla koulutetaan myös insinöörejä, jotka voivat valita sivuaineikseen vaikkapa hyvinvointitutkimusta, sosiologiaa tai sosiaalipolitiikkaa. Mahdollisuutta on myös käytetty hyväksi, kertoo maisemantutkimuksen ma professori Maunu Häyrynen Turun yliopiston kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitokselta, joka siis sijaitsee entisen puuvillatehtaan suojissa. KARHUNKIERROS 1/2005 9

Professori Maunu Häyrysen työhuone sijaitsee vanhassa puuvillatehtaassa Porissa. Aluksi Häyrynen varoittaa esittelyrimpsunsa monimuotoisuutta. Monen yliopiston yhteinen keskus tekee yksiköiden nimistä entistä hankalampia. Sitten hän rykäisee: Niin, Porista minulla ei ole pahaa sanaa, mutta yliopistokaupunkina se on tuntematon. Helsingin Sanomat välittää kaupungista mielellään kaikki puukotusuutiset, kun taas Porin akateeminen kehitys on ollut kiitettäväsi esillä Satakunnan Kansan lisäksi vain Turun Sanomissa. Satakunta hämmästyttää Häyrynen itse on Helsingistä, taidehistorian laitokselta valmistunut, TKK:n maisema-arkkitehtuurikoulutusohjelman kautta Poriin tiensä löytänyt Itä-Suomessa kasvanut stadilainen. Millaiselta Pori näyttää professorin silmin? Maiseman erilaisuus on hätkähdyttävää: muutokset tapahtuvat vaakasuorassa, eivät pystysuorassa. Meri ja saaristo olivat aluksi Häyryselle uutta. Tänään Satakunnan liikenteen linja-auton ikkunasta ihailin, miten Huittisten jälkeen peltoaukea avartui ja valkoiset muovipaalit oli sijoiteltu huolellisesti monumentaalisen suoriin riveihin kuin barokkipuutarhan istutukset. Ei semmoista Itä-Suomessa näe, professori kirjoittaa vielä haastattelun jälkeen. Satakunnasta löytyy paljon "korkkaamattomia" tutkimusaiheita. Satakunta on ollut Tampereen ja Turun takamaata, mutta nyt näyttää lupaavalta: lyhyessä ajassa on saatu aikaan useita projekteja ja julkaisuja, uusimpana Porin kansallisen kaupunkipuiston kartoitus. Häyrynen kertoo, että yliopistokeskuksessa on mahdollista tehdä myös jatko-opintoja; esimerkiksi monet työssäkäyvät ovat innostuneet mahdollisuudesta täydentää tutkintoaan kotiseudulla. Porissa on kansainvälisiä hankkeita ja opiskelijoille tarjotaan mahdollisuus lähteä vaihto-opiskelijoiksi ulkomaille tai muualle Suomeen JOO-sopimuksen kautta. Suomeen ei ole syntymässä "kahden kerroksen" yliopistoja, hän painottaa. Toista maata Porin yksikön opiskelijat ovat Häyrysen mukaan harvinaisen aktiiveja: keskeyttämisprosentti on pieni ja opiskelutahti keskimääräistä nopeampi. Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitokselle otetaan runsaat 40 opiskelijaa vuosittain; pääaineen valinta tapahtuu vasta myöhemmässä vaiheessa. 10 KARHUNKIERROS 1/2005

Satakunta on ollut Tampereen ja Turun takamaata, mutta nyt näyttää lupaavalta: lyhyessä ajassa on saatu aikaan useita projekteja ja julkaisuja. Miten kaikki neljäkymmentä sitten työllistyvät? Toistaiseksi kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitokselta ei ole vielä valmistunut maistereita, joten kokemusta asiasta ei ole. Häyrynen kuitenkin arvelee, että laitos valmistaa opiskelijat normaalia paremmin työelämän haasteisiin antamalla perusteellista työelämävalmennusta. Opiskelijoille tehdään selväksi, että töiden perässä on lähdettävä myös Satakunnan ulkopuolelle. Porista on samalla tullut kaupunki, josta ei enää vain lähdetä tai jonne ei enää vain paluumuuteta. Ei ole klisee, että Satakunta on muuttunut. Häyrynen lähinnä nauraa, kun pyydän häntä määrittelemään satakuntalaisuutta. Tyynnä kyntää aurallansa. Hän muistuttaa, että satakuntalaisia on moneksi; raumalaiset ja pohjoissatakuntalaiset ovat keskenään aivan toista maata. Ja täytyy muistaa, että entistä useammin porilainen yliopistolainen on kotoisin jostain aivan muualta kuin Satakunnasta. Juhlaesitelmöitsijä osakunnan 351. vuosijuhlaan lauantaina 19.3. tulee Porin yliopistokeskuksesta. Vaihtooppilaaksi Poriin Leikittelen ajatuksella lähteä JOO-sopimuksella Poriin opiskelemaan. Haluan vaihtelua humanistisiin opintoihini, joten valitsen tietojärjestelmätieteen ja yritysjuridiikan kursseja. Onneksi ei tarvitse mennä kielikurssille! Epäilen kuitenkin, että ajaudun vaihtarien tavoin hengailemaan muiden ulkopaikkakuntalaisten kanssa. Paikalliseen väestöön voi ottaa lähikontaktia oikeastaan vain Kinossa, jos tykkää teineistä tai PK:ssa eli Punaisessa Kukossa, jos tykkää viihdemusiikista tai ikivanhoista hittibiiseistä. Ruokakulttuuri tulee tutuksi Porin torilla nahkiaiskojulla. Juuri vaihtarina sitä voi kokeilla sellaisia erikoisuuksia, joita eivät kaikki paikallisetkaan ole koskaan testanneet! Kämpän hankin yksityiseltä: eräskin 40 neliön puulattiainen yksiö alle kilometrin päässä keskustasta maksaa vain 320 euroa kuussa. Ja Porissa pääsee pyörällä duuniin kuten professori Häyrynen tekee. Kunnon vaihtarin tavoin kiertelen katsomassa kaupungin nähtävyydet: Juseliuksen mausoleumi ja Yyteri ovat perinteiset kohteet. Muut vaihtarit järjestäisivät varmaan kierroksen keskustan Karhun tehtaalle. Jos vaihtaisin kirjani Poriin, saisin Pori-Bonus -kortilla alennusta mm. Liikekulman kauneushoitolasta ja Ässien matseista. Ehkä minusta voisi tulla jääkiekkofani, sillä ainejärjestöön en periaatteesta liittyisi. Loppujen lopuksi löytäisin itseni, todelliseen satakuntalaisuuteen kyllästyneenä, syömästä sushia kaupunki sijaitsee professorin sanoin sushi-rajan alapuolella ja kirjastosta lukemasta Karhunkierrosta. Pauliina Ranne KARHUNKIERROS 1/2005 11

Yale-shoppailua Miksei näitä jaksoja tullut silloin, kun itse aloitin opiskelut? Tarkoitan tietysti Gilmoren tyttöjen uusia jaksoja, joissa Rory aloittaa yliopisto-opinnot Yalessa, yhdessä maailman parhaimmassa yliopistossa. Vakavan Roryn kämppäkaverit ovat outoja, tottakai. Yksi ei osaa small talkia, vaan on opetellut valmiiksi ulkoa muutaman kiinnostavan puheenaiheen. Toinen on urheiluhullu, joka on jatkuvasti lenkillä. Kolmas uskoo, että opiskelujen myötä alkaa uusi elämä ja edelliset 18 vuotta voi jättää taakseen. Turha luulo, sillä pian hän jo ajaa kaikki pois tyttöjen olohuoneessa pidettävistä bileistä. Parasta ovat kuitenkin sarjan kurkistukset Yalen yliopistoon. Ensimmäisen viikon aikana fuksit saavat tutustua haluamiinsa kursseihin eli shoppailla niitä sydämensä kyllyydestä. Rory tietysti valvoo läpi yön lukien kurssikuvauksia ja lähtee luennolle ainakin tuntia aikaisemmin mitä pitäisi. Heti ensimmäisellä luennolla on se leffoista tuttu pitkän soikea pöytä, jonka ympärillä opiskelijat istuvat. Valmistuminen ei taida olla ongelma, sillä fuksivuosikurssi nimetään valmistumisvuoden mukaan. On pakko surffata Yalen kotisivuille katsomaan, miten itärannikolla oikein opiskellaan. Yalen yliopiston nettisivut ovat selkeät eurooppalaiset, en voi olla ajattelematta. Sivuilta löytyy hauska sarjakuva opiskelusta Yalessa ajalta, jolloin Simpsonit olivat uusi ja lupaava tv-sarja. Yalessa myös kannustetaan valitsemaan erilaisia ja mielenkiintoisia kursseja, ja opintoja neuvotaan suunnittelemaan muutamien suuntaviivojen mukaan. Kurssi määritellään sellaiseksi, jossa ryhmä opiskelijoita kokoontuu yhteen jonkun sellaisen johdolla, joka on joskus aikaisemmin asiaa opiskellut. Myös vanhemmat saavat Yalessa rahoilleen vastinetta: ensimmäisenä päivänä löytyy kampuskierroksia ja seminaareja opiskelusta Yalessa. Uusista opiskelijoista pitää huolta senioriopiskelija, usein juuri valmistunut kandi, joka asuu fuksien kanssa samassa kerroksessa asuntolassa. Palkkakin taitaa olla parempi kuin Helsingin yliopiston 142 euroa. Etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluville on omat tuutorinsa. Opiskelijoita Yalen yliopistossa on kaikkiaan 11 250. Yliopisto sijaitsee 126 000 asukkaan New Havenissa. http://www.yale.edu/ Johanna Hannula TEKSTI JA KUVA: TIINA TAIVAINEN Kuka käänsi kyltin, osakunnan isäntä Kalle Vähä-Jaakkola? Oikeastaan ryöstöretki epäonnistui. Tiehallinto oli vaihtanut kyltit aikaisemmin samana päivänä. Tämän vuoden alussa Huittisten Tieliikelaitoksen tukikohdasta ystävällisesti lahjoitettiin kyltti SatO:lle. Liftasin Huittisissa bussipysäkillä kyltin kanssa ja olihan kuski hieman ällistynyt. Senteistä oli kiinni, että mahtui tavaratilaan. Lopullinen paikka kyltille pitäisi löytyä Viisistä. Eriäviä mielipiteitä tulee, mutta kiltahuoneen pääty on ehkä paras paikka. Ylätyylisimmissä juhlissa se on kuitenkin pystyttävä peittämään. 12 KARHUNKIERROS 1/2005

Keskustelu osoitti todeksi tutkitun asian: Kiekkofaniksi kasvetaan. Kannattajaksi sitoutuminen tapahtuu tunteen ja henkilökohtaisten kokemusten kautta. Olen syntynyt Porissa. Ässien kannattaminen on jotenkin täysin itsestäänselvä asia, kun siihen on kasvanut, Matti vastaa kysyttäessä, miksi hän kannattaa patapaitoja. Johanna allekirjoittaa saman asian, kun puhe on Lukon kannattamisesta. Isä vei Lukon peleihin ja kotona kannatettiin Lukkoa. En ole koskaan halunnut identifioitua Poriin ja porilaisuuteen. Koen että Ässät on symboli porilaisuudesta. Kun etäisyys kotiseutuun kasvaa, siteet kotipaikkakuntaan ja sen tunnuksiin usein vahvistuvat. Kotiseudun tapahtumia voidaan ruveta seuraamaan tarkemmin mediasta. Kiinnostuksen kohteena voi olla vaikka kotipaikan urheilijoiden ja urheiluseurojen menestyminen. Matin ja Johannan tapauksessa näin ei ole kuitenkaan käynyt. Hallituksen puheenjohtaja tunnustaa, että hänelle on käynyt ihan päinvastoin. Olen joskus nuoruudessani ollut suurempi fani. Nykyään suhtaudun aika kriittisesti jääkiekkoiluun. Tuntuu että nykyään siinä on menty liian pitkälle. Ei se vetoa enää niin kuin ennen. Kannatan nykyään naisurheilua enemmän. Mutta täytyy kyllä myöntää, että oli hieno fiilis katsoa televisiosta, kun Lukko pelasi vanhoilla pelipaidoilla. (Lukko pelasi vanhoilla pelipaidoilla SM-liigan 30-vuotisjuhlavuoden takia. Toim. huom.) Kuraattorinkaan kannattajuus ei ole enää yhtä tiivistä kuin ennen. Nyt kun on muuttanut pois Porista, on vain harvoin mahdollisuuksia käydä katsomassa otteluja. Pelit eivät ole enää vain pelejä, vaan enemmän tapahtumia. Pelin näkeminen Porissa on kyllä jotenkin merkityksellisempää kuin aikai- TEKSTI: HENNA-RIIKKA HELKIÖ JA KARI VANHATALO KUVAT: KARI VANHATALO Länsirannikkon lätkäfanit Karhunkierroksen toimittajat istuivat alas eräänä tiistai-iltana jutustelemaan Lukosta ja Ässistä uuden kuraattorin, Matti Hirvolan, ja hallituksen puheenjohtaja Johanna Hannulan kanssa. Keskustelun aikana kaapista putkahti ulos yksi luurankokin. Oman näkemyksensä länsirannikon lätkäfaneista toimittajille kertoi myös Ässä-kasvatti Markku Tähtinen, joka pelaa tällä hetkellä Rauman Lukossa. KARHUNKIERROS 1/2005 13

Luvian suurin mies Pauli Levokari (198 cm / 110 kg) pakkiparinsa Atte Pentikäisen kanssa valmiina oman pään aloitukseen Ässien vieraspelissä Jyväskylässä 5.2.2005. semmin. Matin ja Johannan kohdalla näkynee paikalliskulttuurin puuttuminen. Vaikka kotiseutuhenki saattaa vieraassa kannatusympäristössä korostua, käyttäytyminen muuttuu monipuolisemmaksi, kun elinympäristöstä puuttuu paikkakunnan perinteitä ja henkeä korostavat mekanismit. Kaikkein uskollisimpia joukkueelleen ovat ne kannatuksen ydinalueella syntyneet, jotka eivät ole muuttaneet sen ulkopuolelle. Lätkämuistoja ja -mustelmia Ensimmäinen pelimuisto jää aina hyvin mieleen. Jollekin se on ollut yksittäinen mitätön runkosarjan peli, jonka vain muistaa jostain syystä. Toiselle se on mestaruusvoitto tai suuri playoff-peli. Matin ensimmäinen pelimuisto on vuodelta 1982 ottelusta Ässät TPS. Ässät hävisi 3 5. Muistan Tapio Levon selän ottelussa. Mitään muuta en nähnyt. Johannan ensimmäiset muistot ovat Lukon hopeakaudelta 1980-luvun lopulta. Jääkiekkojoukkueiden kannatus Satakuntalaisessa Osakunnassa Leijonat 4 Jokerit 3 HIFK 2 Kärpät 2 TPS 2 Ilves 1 Tappara 1 Ei suosikkia 12 Lukko 22 Ässät 22 0 5 10 15 20 25 Kysely tehtiin tammikuussa 2005. Siihen vastasi 64 osakuntalaista, joista 33 oli miehiä ja 31 naisia. Osa vastaajista nimesi kaksi joukkuetta. 14 KARHUNKIERROS 1/2005

Joskus jääkiekkojoukkueen kannattaminen voi olla oman seuran puolustamista verbaalisin tai jopa fyysisin keinoin. Joukkue voidaan kokea niin omaksi ja rakkaaksi, että ollaan valmiita heristelemään nyrkkejäkin. Luvialla oli koulussa hyvinkin verisiä taisteluita, kertoo Johanna, mutta kieltää itse haastaneensa riitaa punapaitoja kannattaneiden koulutovereidensa kanssa. Matti taas kertoo usein tapelleensa Ässien puolesta. En kyllä ala-asteella vaan hieman myöhemmällä iällä. Tappelut ovat itse asiassa syntyneet omien kannattajien kesken. Satakunta tunnetaan joukkueistaan Jos Satakunnan ulkopuolelta kotoisin olevia ihmisiä pyydetään nimeämään Poriin ja Raumaan liittyviä asioita, Ässät ja Lukko ovat ensimmäisten nimettyjen asioiden joukossa. Porin ja Rauman välinen viha-rakkaus -suhde tunnetaan myös muualla. Matti on varma, että lätkällä on suuri merkitys Satakunnalle. Satakuntalaiset hahmottavat itseään varmaan aika paljon joukkueiden kautta. Porissa oli maan suru, kun Ässät tippui divariin. Koko kaupunki oli yhtenä rintamana nostamassa joukkuetta takaisin liigaan. Jääkiekon merkityksestä Porille ja Raumalle kysyimme myös Markku Tähtiseltä. Tähtinen siirtyi kovan kohun saattelemana kasvattajaseurastaan Ässistä Lukkoon kesken kauden tammikuussa 2003. Jotain siirron merkityksestä faneille kertoo ehkä se, että Tähtistä nimiteltiin muun muassa juudakseksi, maanpetturiksi, kätyriksi ja luopioksi. Kirjoittipa joku eräällä jääkiekon keskustelupalstalla jopa näin: Toivottavasti joku yleisöstä heittää Tähtistä täysinäisellä lasipullolla päähän, niin saadaan sekin kaveri ymmärtämään, että ei Ässiä noin vain jätetä. Keskushyökkääjänä pelaava Tähtinen kertoo, että molemmissa kaupungeissa on todella fanaattisia faneja. Raumalla hänen mielestään Poriakin enemmän, koska kyseessä on pienempi kaupunki. Ihmiset tulevat juttelemaan helpommin ja useammin. Joitakin faneja Tähtinen tuntee jopa nimeltä. Naapurin merkitys me-hengen ylläpitämisessä on suuri. Satakunnassa Ässien ja Lukon keskinäistä vastakkainasettelua korostetaan. Me ja muut -kuvaa ylläpitävät tiedotusvälineet. Tähtisen mielestä fanit pitävät tilannetta yllä kuitenkin mediaa enemmän. Osakunnassakin toisten nokittelu lienee jokapäiväistä. Urheiluseura edustaa meitä ja sen menestyminen on paikallinen ja seutukunnallinen kunnia-asia. Edellinen Ässien ja Lukon välinen ottelu pelattiin Raumalla 1.2.2005. Seuraavan päivän Satakunnan Kansassa Lukon ulkomaalaisvahvistus, Shayne Toporowski, sanoi paikallisottelun olevan yksi ottelu muiden joukossa. Onko hegemonia-ottelut siis taakse jäänyttä elämää? Tähtinen kertoo, että nykyään joukkueiden välisiä kohtaamisia on niin paljon (6 kpl), että se vie otteluista vähän latinkia. Jos pelejä olisi esimerkiksi neljä, niin voisi olla enemmän taklauksia ja vääntöjä, pohtii Lukon numero 39. Kyllä paikallispelejä ennen on erilainen jännitys ja fiilis. On siinä edelleen jotain. Tyrmistyttävä takinkääntö Johanna paljasti keskutelun kuluessa salaisuuden. No voin minä sellaisen paljastuksen tehdä, että kun minun kaikki kaverini olivat Ässä-faneja, niin minäkin päätin, että käännän kelkkani ja ryhdyn Ässäfaniksi. Olimme yhden pelin katsomassa Raumalla. Lukko voitti 8 0 ja en ollut yhtään pahoillani. Ympäristön paineen poistuttua olen pysynyt kannassani. Jutussa on käytetty lähteenä Pauliina Raennon ja Kai Husson artikkelia Palkintona Satakunnan herruus jääkiekko, identiteetti ja paikan henki Porissa ja Raumalla, Alue ja ympäristö 27:2 (1998).

TEKSTI JA KUVA: TUOMAS AIVELO JA MIRVA HELENIUS HYI SATO Karhunkierroksen toimittajien roskisratsiassa tarkastettiin Satakuntatalon asukkaiden jätteidenlajittelukyvyt. Kaikilla on syytä hävetä, koska yksikään roskis ei läpäissyt tarkistusta. Kuutoskongi oli ehdoton pohjanoteeraus keittiössä ei ollut edes biojäteroskista. Mitä kaikkea kuutoskongin roskiksesta löytyikään? Kaatopaikalla biojäte mätänee ja muodostaa metaania. Metaani on yksi voimakkaimmista ilmaston lämpenemistä aiheuttavista kaasuista. Ilmastonmuutos tappaa saimaannorpat ja jääkarhut sukupuuttoon. 16 KARHUNKIERROS 1/2005

Alumiinitölkin uudelleenkäyttöön tarvitaan viisi prosenttia alkuperäisen tölkin valmistusenergiasta. Hävikki kierrätyksessä on pientä, joten tölkkejä voidaan käytännössä kierrättää ikuisesti. Kun ruumiisi mätänee, tonnikalapurkkisi jatkaa matkaansa. Jos biojäte kompostoidaan, ympäristöön ei pääse metaania. Kompostoitavasta jätteestä tulee hyvää kukkamultaa. Kiinalaisen sananlaskun mukaan mikään ei ole tärkeää paitsi puutarhanhoito. Suomalaiset käyttävät vuodessa noin 25 miljoonaa kiloa maitotölkkejä. Siihen kuluu aika paljon metsää. Nihei. Metsät ovat uusiutuva luonnonvara, mutta Suomen metsät ovat ylihyödynnettyjä. Lisäksi Suomen metsien eliölajien lukumäärä on laskenut jyrkästi viimeisten sadan vuoden aikana metsät ovat jo nyt puupeltoa. Osakuntalaiset jaksavat juosta 15 kilometrin lenkkejä, mutta matka lähimmälle metallinkeräyspisteelle on ylivoimainen. Mitä tekee hyvällä kunnolla, jos ilmansaasteet vievät mieskunnon? Kuutoskongilta ei löytynyt lasia, mutta seiskakongi hoiti homman kotiin. Sekajätepussissa oli kaksi lasipurkkia. Lasin valmistus tuottaa ilmaan raskasmetallipäästöjä. Raskasmetallit rikastuvat ravintoketjussa ylimmät pedot, kuten merikotka ja ihminen, joutuvat kärsimään eniten. Kierrätys vähentää päästöjä huomattavasti. KARHUNKIERROS 1/2005 17

TEKSTI: TUULI SEPPÄLÄ KUVA: SUOMEN ELOKUVA-ARKISTO / RAFAEL ROOS Valkokankaalla Helsinki on Osakuntalaitoksen perustamisen yhdeksi syyksi voidaan katsoa opiskelemaan lähtevien nuorten suojeleminen suuren kaupungin houkutuksilta. Millaiseen Helsinkiin ovat muuttaneet ensimmäiset Satakuntatalon asukkaat, ja mitä elokuvat ovat kertoneet kaupungista Satakuntaan jääneille kotijoukoille? paheiden pesä 18 KARHUNKIERROS 1/2005

Outi Heiskanen ja Minna Santakari ovat kirjoittaneet kirjan Asuuko neiti Töölössä? Elämää elokuvien Helsingissä, joka kuvaa komeasti Helsinkiä vanhojen suomileffojen silmin. Lukijaa pyöritetään aina ydinkeskustasta Pitkänsillan toiselle puolelle. Kirjassa kuvataan kaikkiaan kahdeksaatoista leffaa suomalaisen elokuvan kulta-ajoilta. Valitsin näistä kolme tarkemman kommentoinnin kohteeksi. Kirjan kuvaamat elokuvat sijoittuvat vuosissa kummallekin puolelle Satakuntatalon rakentamisaikoja ja niiden henki peilannee yleisiä mielikuvia kaupunkilaiselämää kohtaan. Näissä elokuvissa Helsinki on useimmiten paheiden pesä, jossa on saatavilla kevytkenkäisiä naisia ja viinaa. Toisaalta elokuvien myötä Helsingin eri alueet ovat profiloituneet entistä voimakkaammin. Elokuvissa voi nähdä esimerkiksi selkeän Kallio Eira -vastakkainasettelun. Komediat sijoitettiin mielellään työläisten asuttamille alueille, kun vuorostaan vakavampi draama kuvattiin keskustan varakkaammissa kaupunginosissa. Satakuntatalo Turmion Baabelin varjossa Nytkös sitä sitten mennään sinne Turmion Baabeliin niin että rattaat soivat? kysytään myös elokuvassa Pikku-Matti maailmalla (1947), joka ottaa voimakkaasti kantaa kaupunkielämää vastaan. Elokuvan tiimellyksessä pikku-matti kohtaa lurjuksia ja juoppoja koko joukon etsiessään huonomaineista äitiään pääkaupungista. Reipas ja puhtoinen Matti toimii viattomuuden vertauskuvana Alkon rahoittamassa elokuvassa, jossa paatokseen asti ihannoidaan hyvää maalaiselämää. Toisenlaisen kuvan Helsingistä antaa samana vuonna valmistunut Kultamitalivaimo, joka on tehty olympiahengen innostamana. Kepeä komedia kuvaa urheilevia naisia ja tällaisesta epäsovinnaisuudesta kauhistuneita aviomiehiä. Lopussa kuitenkin selviää, että naiset urheilevat oman terveytensä ja ennen kaikkea lastensaannin edesauttamiseksi. Kumpaakin leffaa tarkastellessa voi mielessään pohtia, millaiseen Helsinkiin Satakuntatalo rakennettiin ja mil- KIRJA Asuuko neiti Töölössä? Elämää elokuvien Helsingissä Kirjoittaneet Outi Heiskanen ja Minna Santakari Kustannusosakeyhtiö Teos Helsinki 2004 192 sivua laisin mielialoin ovat vanhemmat lähettäneet lapsensa Satakunnasta suureen maailmaan. Urbaani suomalaisuus syntyy Toisella tavalla, ilman moralisoinnin taakkaa, kuvaavat Helsinkiä nuoret tekijät elokuvassaan Sininen varjo (1933). Sen ohjasi vasta 23-vuotias Valentin Vaala ja käsikirjoituksesta huolehti Mika Waltari, joka sai palkkioksi vain viskigrogin, mikä kuitenkin lienee ollut arvokas palkkio kieltolain aikaan. Huonosta taloudellisesta tilanteessa johtuen, mutta vastoin ajan tapoja, elokuva myytiin sponsoreille jo etukäteen Hollywoodin tyyliin. Leffa kuvaa modernia yöelämää Helsingissä. Yökerhot, uhkapelit ja oikeussalikohtaus aiheuttivat pahennusta läpikotaisin kansallisromanttisessa kulttuuri-ilmastossa. Kuva urbaanista suomalaisuudesta oli saanut alkusysäyksensä. Suomessa on tehty elokuvia jo yli sata vuotta ja aina yhtenä kuvatuimmista kohteista on ollut Helsinki. Kaupunki on muuttunut paljon noiden vuosien aikana. Tärkeitä rakennuksia on purettu ja uusia rakennettu. Myös suhde kaupungin ja maaseudun välillä on toisenlainen. Kaikesta siitä huolimatta asetelma on selvä. Vielä 2000- luvunkin leffat sijoittavat mielellään paheelliset tapahtumat pääkaupungin ytimeen ja kuvaavat eri asuinalueita karikatyyrimäisesti. KARHUNKIERROS 1/2005 19

L L 20 KARHUNKIERROS 1/2005

TEKSTI JA KARTTA: MARI MÄNNISTÖ Lenkki isolla ällällä Mikä sopii erinomaisen hyvin rankan päivän päätteeksi ja pimenevän illan iloksi? Mitä on tarjolla moneen makuun? Mikä vaatii pientä kypsyttelyä ennen kuin se maistuu makeimmalta? Minkä jälkeen olo on väsynyt mutta onnellinen? Mikä sopii nautittavaksi erityisesti hyvässä seurassa mutta toki myös yksikseen? Ehei. Kyseessä ei ole takkatulen loimussa ihanaisesti tirisevä makkara, mutta jotakin kuitenkin tirisee: Hikeä. Seuraavassa muutama sana The Lenkistä ja samalla myös sen satolaistenkin hieman paremmin tuntemasta pikkuserkusta, joka kulkee Hietsun lenkin nimellä. Opasteita The Lenkille tuskin löydät ulkoilureittikartoista, ja nimensäkin lenkki on saanut enemmän tai vähemmän hämärissä olosuhteissa, niin sanotusti tai oikeastaan kirjaimellisesti matkan varrella. Matkaoppaana The Lenkillä toimii useimmiten miesten urheiluohjaaja Timo Leikola, tuttavallisemmin Tipi, sekä muutama muu ahkera yhteislähtölenkkeilijä. Kuuleman mukaan The Lenkin on kiertänyt toistakymmentä satolaista. Lauttasaaren kohdalla suuta kuivaa Perinteisellä yhteislenkillä matka alkaa Satakuntatalon Viisistä, josta startataan Lapinlahdenkadulle. Mechelininkadun ylittämisen jälkeen kirmataan Hietaniemen hautausmaan vierustaa pitkin Birger Käcklundin raitille. Moniko onkaan noteerannut tuon tutun Lapinlahden rantaa myötäilevän hiekkatien nimen! Hiekkarannantien ja Hietaniemenkadun kulmassa on valinnan paikka: Tyytyäkö tuttuun ja turvalliseen Hietsun lenkkiin vai jatkaa- L KARHUNKIERROS 1/2005 21

Edessä kohoava mäki saattaa yhtäkkiä kirvoittaa kanssamatkustajissa halun lähteä hurjaan laukkaan. ko urheasti The Lenkille? Kovin montaa ajatusta asialle ei kannata uhrata, paras antaa mennä vaan. Hietsun laitamilta The Lenkin matka jatkuu rantaa myötäillen Meilahden ohi Pikku Huopalahden tietämille, mistä suunnataan Kuusisaareen ja sitä kautta Lehtisaareen. Saarilinja päättyy Lauttasaareen, jonne päästessä haave juottopisteestä ja lenkkisaunasta luultavasti elää jo vahvana. Vielä on kuitenkin edessä pieni loppupuristus läpi Ruoholahden ja viimeiset tutut metrit Talolle. Kaiken kaikkiaan matkaa kertyy luotettavien lähteiden mukaan hieman vajaa 15 kilometriä. Kilometrimäärä on The Lenkillä kuitenkin sivuseikka, koska hyvässä seurassa matka taittuu kuin huomaamatta. Vaikka kartan avulla selviää pitkälle, se miltä puolelta mikäkin puu on ohitettava ja mitä kautta eteen osuvat parkkipaikat on kierrettävä, selviää vain The Lenkille osallistumalla. Lenkin antimia Lenkin aikana ehtii tapahtua yhtä jos toistakin. Esimerkiksi edessä kohoava mäki saattaa yhtäkkiä kirvoittaa kanssamatkustajissa halun lähteä hurjaan laukkaan. Lyhtypylväät puolestaan toimivat mainiosti matkamittareina ja virstanpylväinä. Tavoitteiden asettaminenhan auttaa aina. Näitä ilmiöitä ei kuitenkaan kannata pelästyä, koska niinhän se on, että kukin tallaa tavallaan, eikä kaveria jätetä, vaikka tämä muutaman metrin jäljessä tulisikin. Kanssajuoksijoiden tsempillä on usein myös ihmeellinen vaikutus. Hyväntuulinen puheensorina saa unohtamaan kropassa kilometrien myötä tuntuvan väsymyksen. Ja niinhän sitä sanotaan, että hölkkävauhti on kohdallaan, kun pystyy samalla jutustelemaan. Itsensä voittamisen lisäksi lenkkeily tarjoaa oivan mahdollisuuden luonnon ihmeiden tiirailuun. Onpa lenkkien varrella bongattu jokunen metsän eläväinenkin. Ylös, ulos ja lenkille Lopuksi muutama sana erityisesti niille, joilla ajatuskin The Lenkistä nostattaa karvat pystyyn. On hyvä muistaa, että The Lenkin kiertäminen on kuitenkin vain yksi tapa nauttia liikunnan tarjoamista elämyksistä ja riemuista. Osakunnankin puitteissa voi harrastella monenlaista mukavaa kuntopiiristä pingikseen. Lenkkiä puolestaan tarjoillaan tiistai-iltaisin seitsemältä kulloistenkin osallistujien makuun sopivina paloina. Josko sellaista muinakin aikoina himottaa, kannattaa nykäistä vaikkapa urheiluohjaajiamme hihasta tai houkutella naapuri pienelle kierrokselle. Lenkkeilyssäkin pätee sanonta lopussa kiitos seisoo, liittipä sen sitten parantuvaan kuntoon taikka itsensä voittamisen fiilikseen. 22 KARHUNKIERROS 1/2005

Kuka voi? Voi, voida, voima, voittaa Vuosi 2004 viikko 47. Toimittajaminä joutui koville. Olin viimeistellyt jutun pohjoissatakuntalaisista kyläpäälliköistä ja lähettänyt sen taittoon, kun seuraavina päivinä alkoi kotipuolessa tapahtua. Nuori mies vei koko perheensä Pohjois-Satakunnan multiin, kaksi pientä lasta. Olisin halunnut kirjoittaa kokonaan uuden jutun, mutten voinut. Neljästi tai viidesti vuodessa ilmestyvä Karhunkierros ei voi mitenkään olla reaaliaikainen media. Surullista. Aina voi, ainakin jossitella Tapaninpäivänä Suomeen alkoi tulla sähköisiä viestejä Thaimaasta. Hyökyaalto oli iskenyt rannalle, mutta sielläkään ei kukaan käsittänyt, että sama aalto oli hyökynyt myös Intiaan, Indonesiaan, Sri Lankaan Pyhien välissä tuli vietettyä paljon aikaa television ja muiden medioiden ääressä. Elämä rytmittyi uutisista uutisiin. Reaaliaikaisetkin mediat olivat koko ajan jäljessä. Olihan syntynyt kriisi kuitenkin 11 tunnin lentomatkan päässä. Kymmenen uutisten loppukevennys hyllytettiin. Kaiken tiedonpuutteen keskellä etsitään mielellään syyllisiä. Mutta me emme voineet mitään, kukaan ei voinut. Luonto otti omansa, sen voima oli suunnaton. Kansa odotti television ääressä pitkää, rauhallista hahmoa, joka kertoisi tilanteen. Johtajatkaan eivät tienneet enempää kuin uutiset, mutta se rauhoitti kuitenkin. Johtajat kertoivat, mitä milloinkin oli tehty. Suomi lähetti paikalle lääkäreitä, jotka pelastivat varmasti monta loukkaantunutta. Jälkiviisaat ovat sanoneet, että paikalle olisi ensin pitänyt lähettää ulkoministeri ja ruumiintunnistusryhmä, koska Ruotsikin lähetti ulkoministerin ja koska ruumiita oli ulkoisesti mahdoton tunnistaa enää parin päivän jälkeen. Omia tuttuja ei ole kadonnut, mutta tutun tuttuja jo on, kuten var- maan kaikilla. Sijoitin osan joululahjarahoistani kriisinhoitoon, muuta en voinut tehdä. Yhdistävä voima Edellisessä Karhunkierroksessa spekuloin Suurinta suomalaista, muuta en silloin vielä voinut. Marskia minä itsekin äänestin jo alkukierroksilla. Ehdokkaat olivat hyviä, paljon aikaansaaneita ihmisiä. Mannerheim johti valkoiset voittoon, kun suomalaiset ottivat rajusti yhteen 1918. Silloin Suomen kansa hajosi kahtia, mutta Marski kokosi suomalaiset yhdeksi kansaksi puolustamaan yhteistä isänmaatamme 1939. Hän korjasi sen, jonka kerran hajotti. Se on minusta suurta. Mannerheim tahtoi maanpuolustuksesta antaa kunnian niille, joille se kuului: Mannerheim-risti oli tunnustus uroteosta, olipa sitten kapteeni tai korpraali. Marskin nimeä kantaa myös lastensuojeluliitto, joka on tehnyt paljon sairaiden lasten hyväksi. Kriisitilanne yhdisti 1939 ja niin se tekee vieläkin tässä pirstaloituneessa maailmassa meillä on loppujen lopuksi vain toisemme. Karhunkierros yhdistää osakuntalaisia maakuntaan ja aikaisempiin osakuntalaisiin. Lehteä tekevät erittäin lahjakkaat nuoret, mutta kriisit tulevat yllättäen. Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen. Jaakko Viitala KARHUNKIERROS 1/2005 23

Tosimiesten kesätyökokemuksia Löytysköhän täältä Helsingistäkin tällasia hurlumhei-hommia vai onko noi kaikki säädyttömät duunit maakunnassa? No ei todellakaan! Yks tuttu muusikko on töissä Kansallisoopperan narikassa ja tekee sivuduunia mieshuorana. Sanoo vaan aina et on niitä paskempiakin duuneja, niin kun vaikka joku puhelinmyyjä. Vanhan miehen saunomisasento Asfalttimiesten juhlathan on kyl vielä noitakin kovempia juhlia. Kaveri oli siellä kesäduunissa Turun motaria rakentamassa. Niillä vanhemmilla äijillä oli välillä niin kova kiire juomaan, ettei siellä jaksettu pahemmin boolia vääntää, ellei kesäharjottelijat sitä tehnyt ja nehän ei tehnyt, kun oli ainoita jotka oli siinä hommassa selvin päin. Siellä juotiin sitten booli niin, että jokainen joi omasta pullosta ja haukkas jokaisen kulauksen päälle palasen päärynästä. Miten ne tyypit pysty tekeen töitä seuraavana päivänä? Sitä humalaa sit tasoteltiin seuraavana päivänä. Kaveri väitti kivenkovaan, et jälkimmäistä tasottavaa jyrää ajaessaan vastaan tuli sixpäkin pahveja tien sivussa parin kilometrin välein. Joko mä oon kertonut sen jutun Porin kaupungin maanmittausäijän saunomisista? Onko tää se keissi, jossa humalainen kesäharjoittelija ajaa pakettiautolla jokeen ja soittaa poliisit kääntämään autostereoiden kasetin? Ei, se on eri juttu. Siis tän yhden äijän vaimo oli lähtenyt Tallinnanlaivalle, joten ukko otti saikkua ja veti viinaa koko päivän. Kaatoi sitten illalla, kun meni poikiensa kanssa saunomaan, päällensä pesuvettä väärästä saavista. Olikin tulikuumaa suoraan padasta. No miten kävi? Nahka ja tukka lähti päästä melkein kokonaan. Oli niin kännissä, ettei tainnut tehdä edes kipeää. Ei saatana! Tais tulla sairaalakeikka? En tiijä. Totes vaan lapsille, että tästä ei sitten puhuta äidille. Akka sai kyl olla aika tuubassa, jos ei kotiin tullessaan mitään huomannut. Totta vie, saunassa kuulee hyviä juttuja. Mutta kuka niitä kertoo ja ketä kuunnellaan? Tutkin asiaa, konsultoin kokenutta uimastadionilla kävijää ja löysin totuuden. Löysin asennon ja vihdoinkin uskallan myös itse avata suuni saunassa. Siltikin ruskettuneita miehiä kuunnellaan enemmän. Näin se menee: pukuhuoneessa alastomuutta ei pidä peitellä pyyhkeellä. Parasta on aloittaa jutustelu rennolla takakenolla kädet vyötäisillä. Jutun kliimaksi kannattaa kuitenkin säästää kerrottavaksi itse saunatilassa. Istu siis lauteen reunalle, heilauta oikea jalka vasemman yli. Pienessä etukumarassa vasen käsi asetetaan oikean reiden päälle, oikea kyynärpää polvelle. Vasemmassa kädessä voi pitää olutta ja oikea käsi keskittyy muutaman minuutin välein viskomaan kasvoille kirpoavaa hikeä ympäristöön. Vaivaantunutta tunnelmaa voi keventää antamalla päällimmäisen jalan keinua pienessä heiluriliikkeessä. Jos vielä luulet, ettei tämä näennäisesti genitaalialuetta pakottava istumaasento ei ole kovin miehinen, erehdyt. Kokeile itse. Ota asento, kerro juttu ja huomaat, että vanhaa miestä kuunnellaan saunassa. Harjoitellessa itsevarmuus kasvaa. Ehkä jo muutaman saunomiskerran jälkeen uskallat yhdistää asentoon raivokkaan raapimisefektin. Samuli Leivonniemi 24 KARHUNKIERROS 1/2005

OPISKELUVINKKI Yhden inttikaverin äiti järkkäsi sille kesätöitä. Kävi haastatteluissa pojan puolesta ja kaikki. Puutarhahommia Raumalla. Pitiks sen tehdä jälkikasvun puolesta kaikki duunikin? No, lähellä oli. Kun duunin pitäis maanantaiaamulla alkaa, niin jätkää ei näy missään. Äiti sitten lähtee Volvolla haeskelemaan ja sieltähän se lopulta löytyy tyhjä Leijonapullo kädessä jonkun kapakan vierestä pyörätelineen päältä. Ei tainnut ehtiä töihin? No ehti se. Niitä uusia oli siellä jotain kymmenen tyyppiä ja niille pidettiin alussa jossain toimistossa pieni orientaatio. Sehän sitten katteli ekan parin minuutin jälkeen että tohonhan vois hyvin mennä lattialle lepäämään siksi aikaa kun toi ukko puhuu. Tais herättää mukavasti huomiota? No vois luulla että muilla oli hauskaa. Ei sitä kukaan uskaltanut mennä tönimään. Vasta puolen päivän maissa tuli pomo herättelemään, että lähetkös Janne välillä töihin. SAUNAN LAUTEILTA KOONNUT ANTTI TÄHTINEN Valmiit viivat viekottelevat lukemaan Kirjastossa ei kannata suin päin valita sitä kirjaa, joka sattuu käteen osumaan, vaan tutustua rauhassa siihen yksilöön, jonka kanssa aikoo unettomia öitä ja epävarmuuden hetkiä viettää. Kun kirjassa on hyvät alleviivaukset, sujuu lukeminen kuin tanssi ja varmat marginaaliin tai tekstin alle vedetyt viivat suorastaan viekoittelevat lukemaan eteenpäin. Parasta tietysti olisi, jos voisi seurata oman kynän juoksua, mutta harvalle opiskelijalle se on mahdollista siksi kalliita tenttikirjat ovat. Tässäkin tapauksessa kannattaa muistaa, että vähempi on parempi, mutta älä silti sorru tyhjänä huutavaan kirjaan. Valitse neonväriset alleviivaukset vain silloin, kun itse sellaisia kaameuksia omistat. Muista myös, että kirjan sivuilla vilisevät älykkäät kommentit eivät yleensä ole älykkäitä. KARHUNKIERROS 1/2005 25

kuolemattomat Tällä palstalla esitellään osakunnassa viime aikoina lentäneitä viisauksia. VITSI Se on vähän eri asia, jos hyttynen pistää sua kuin panee. Timo Leikola Lintusammakko on vähän niinkun liito-orava, ihan väärässä paikassa. Mikko Mäkipää Ei oo koskaan tullut mieleen, kun oon leiponut mun hoitolapsia, että munallakin pitää valella. Mirva Helenius Ihan turha mua kattoa, jos ystävää haette. Juha Vilen Mulla on hyvät sormilihakset. Tarpeen mukaan jaksan ikuisesti. Tuomas Aivelo Meillä sentään ne (hullut) laitetaan suljettuun tilaan, Kokemäellä ne toimitetaan osakuntaan. Mikko Järvinen, harjavaltalainen Kun on oikeen kova krapula, niin menee lattialle sikiöasentoon ja ottaa siin semmosen tärinävibran. Mari Männistö Goom on niinko juhannusfestarit jääkaapilla ja omalla sängyllä. Kalle Vähä-Jaakkola Jos teillä on jotain jutun pulaa, tässä olis. Saatanat. Riku Jaakonsaari ja kynttilänjalat Teollisuushalli Monet tämän lehden lukijat varmasti tietävät, että pidän suunnattomasti huonoista sanaleikeistä ja olen joidenkin mielestä puujalkavitsien kivijalka. Seuraavan jo hieman lahoamaan päässeen puujalan monet ovat jo kuulleet, mutta sitäkin paremmalla syyllä se pitää ikuistaa Karhunkierrokseen. Tässä on tarina erään tuoreen läpän matkasta puujalaksi minun suuhuni. 15.1. olin kesken viisin avajaisten käymässä pankkiautomaatilla Kantiksen kulmalla. Kantiksen edessä oli ympärilleen omituisesti kyyläävä humalainen pitkätukka. Todennäköisesti hän toivoi armoa herraltaan Cthulhulta tai vapaata taksia. Kävin kyyläävä automaatilla kyyläävä ja kyyläävä kävelin kyyläävä takaisin kyyläävä kohti kyyläävä taloa kyyläävä kunnes kyyläävä sitten kyyläävä 55:n kyyläävä pysäkin kyyläävä kohdalla kyyläävä bingo! Mitä yhteistä on huonosti hoidetulla käärmeenpesällä ja ihmisellä joka pakonomaisesti tuijoittaa tuota käärmeenpesää? Molemmat ovat kyylääviä. Mikko Mäkipää 26 KARHUNKIERROS 1/2005