1(6) Yleiset kulttuurierot ja stereotypisointi: Islamilainen perhe- ja tapakulttuuri Kontiolahti 11.5. ja 18.5.2011 FT Sylvia Akar, Helsingin yliopisto, FT Marja Tiilikainen, Helsingin yliopisto Islam, muslimit ja islamilainen maailma tänään FT Sylvia Akar, Helsingin yliopisto Kontiolahti 11.5.2011 Islam on levinneisyydeltään maailman toiseksi suurin uskonto. Sen vaikutusalue ulottuu Pohjois- Afrikasta läpi Lähi-idän ja Keski-Aasian aina Indonesiaan ja Kiinaan saakka. Myös eurooppalaisista n. 40 miljoonaa tunnustaa islaminuskoa. Koska islam vaikuttaa näin laajalla kulttuurialueella, on selvää, että se on myös imenyt itseensä erilaisia kulttuurisia vaikutteita ja siksi islam onkin hyvin monimuotoinen uskonto. Vaikka opilliset erot eri koulukuntien välillä eivät olisikaan kovin suuria, ovat kulttuuriset erot sitäkin suurempia. Eroavaisuudet tekstien tulkinnassa ja uskonnon poliittisuus yksityisyys -akselilla vaihtelevat suuresti eri yhteisöissä. Erot uskon intensiteetissä tai siinä, miten uskonto vaikuttaa yksilön elämässä, ovat yhtä suuria kuin muiden uskontojen kannattajien keskuudessa. Usein islam liitetään arabeihin. Suurimmat muslimipopulaatiot ovat nykyään kuitenkin Indonesiassa, Pakistanissa, Intiassa ja Bangladeshissa. Arabimaissa, eli Pohjois-Afrikassa ja Lähiidässä, asuu vain 20 prosenttia muslimeista. Arabia on silti islamin pyhä kieli. Koraani on ilmoitettu arabiaksi ja jokaisen muslimin tulisi osata lukea ainakin sen ensimmäinen luku, Avauksen suura, ja tärkeimmät rukoukset arabiaksi. Muslimeilla ympäri maailmaa on usein arabiankielinen, tai arabiasta muokattu nimi. Valtaosa muslimeista puhuu kuitenkin muita kieliä kuin arabiaa äidinkielenään, kuten indonesiaa, malaijia, persiaa, paštua, turkkia, somalia, urdua tai kiinaa. Kannattaa myös muistaa että kaikki arabit eivät ole muslimeja, sillä Lähi-idässä on suuria kristillisiä vähemmistöjä, joiden äidinkieli on arabia. Islamin kaksi pääsuuntausta ovat sunnalaisuus ja šiialaisuus. Sunnalaisuus on islamin pääoppisuunta, sillä n. 85 % muslimeista on sunnalaisia. Näillä kahdella oppisuunnalla on paljon yhteistä. Niillä on yhteiset opinkappaleet: usko Jumalan ykseyteen, usko enkeleihin, usko pyhiin kirjoihin, usko profeettoihin, usko tuomiopäivään ja ylösnousemukseen sekä usko kohtaloon. Niillä on myös yhteiset uskon pilarit: uskontunnustus, rukous, paasto, almuvero ja pyhiinvaellus.
2(6) Merkittäviä eroavaisuuksiakin näiden kahden suuntauksen välillä on. Šiialainen uskontunnustus poikkeaa sunnalaisesta siten, että lauseen Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala ja Muhammad on hänen lähettiläänsä jälkeen šiialaiset lisäävät ja Ali on Jumalalle läheinen. Alin asema onkin keskeinen šiialaisuudessa. Šiialaiset ovat kehittäneet sunnalaisuudesta täysin poikkeavan imaamiopin, joka perustuu Alin sukulinjalle. Šiialaiset ja sunnalaiset perustavat oppinsa eri auktoriteeteille ja eri haditheille. Koraani on islamin pyhä kirja; se on muslimien käsityksen mukaan sanasta sanaan pyhää tekstiä. Se on kaikenkattava, erehtymätön ja ainutlaatuinen ja myös esineenä pyhä. Vain arabiankielinen Koraani on Jumalan puhetta, käännökset ovat vain sen tulkintoja. Koraani sisältää hyvin erilaisia tekstejä, se on kirjoitettu riimiproosalla ja sen sopivuus lakitekstiksi on kyseenalainen, sillä sen tekstien tulkitseminen on hyvin haasteellista. Koraanin luomiskertomus korostaa tasa-arvoa (4:1) Ihmiset, pelätkää Herraanne. Hän loi teidät kaikki yhdestä sielusta, jolle Hän loi siitä itsestään parin, ja he lisääntyivät lukuisiksi miehiksi ja naisiksi. Koraanin puhe on osoitettu sekä miehille että naisille! Sunna eli perimätieto, joka koostuu hadith-teksteistä, kertoo profeetta Muhammadin elämästä, hänen arjestaan, perhe-elämästään ja siitä, miten hän ratkaisi esimerkiksi kiistatilanteita. Hadithit eivät ole pyhiä tekstejä, mutta niiden merkitys lain lähteenä on tärkeä. Sunnalaisilla ja šiialaisilla on eri hadith kokoelmat. Islamilainen laki, šaria (šarī c a) on ilmoitettu Koraanissa. Šaria on oikea tie, lähteelle vievä polku, jota seuraamalla uskova pelastuu. Se on Jumalan Koraanissa antama laki, jota muslimin tulee noudattaa. Kukaan muslimi ei silti voi täydellisesti tuntea šariaa, sillä sen tuntee perin pohjin vain Jumala. Fiqh eli lainkäyttö taas on ihmisen luoma järjestelmä, joka pyrkii olemaan mahdollisimman lähellä šariaa. Se perustuu Koraanin ja hadith-tekstien tulkinnalle. Myös oppineiden konsensuksella, analogisella päättelyllä ja uusilla tulkinnoilla on luotu lakia. Fiqh on siis juristi-teologien eli ihmisten luoma järjestelmä, jolle nykyiset islamilaiset lakikoulukunnat perustuvat. Usein myös muslimit itse sekoittavat šarian ja fiqhin käsitteet ja siksi lainkäytön muuttaminen on muslimiyhteisöissä usein vaikeaa. Useimpien islamilaisten maiden perhelaki noudattaa enemmän tai vähemmän islamilaisen lain erilaisia tulkintoja. Islamilainen laki säätelee perhesuhteita, avioliiton solmimista ja avioeroa, perintöasioita, uskonnon harjoittamista ja yleistä siveellisyyttä. Rikoslakina useimmissa muslimimaissa on länsimaalaistyyppinen laki.
3(6) Seksuaalisuus on islamilaisen näkemyksen mukaan tärkeä perustarve, se on positiivinen, Jumalan luoma voima ihmisessä. Kaikenlainen seksuaalinen toiminta on kuitenkin rajoitettu ainoastaan miehen ja naisen väliseen avioliittoon. Siksi seksuaalisuuden kontrolli yhteiskunnassa on tärkeää. Koraanin mukaan mies on perheen pää (4:34) Mies on naisen pää, koska Jumala on toisia suosinut enemmän kuin toisia ja koska mies elättää vaimoaan... Avioliitto on Koraanissa suhteellisen tarkoin määritelty. Sallitut puolisot on määritelty (2:221, 4:19 28) samoin avioero (2:226 232), joka on sallittu, mutta ei suositeltu teko. Koraanin teksti sallii polygamian (4:3), mutta sen ehtoja on monissa maissa tiukennettu merkittävästi. Avioerotyyppejä on monia. Talaq on mahdollinen vain miehelle, mutta nainenkin voi hakea avioeroa. Silloin hänen pitää pystyä esittämään erolle pätevät syyt, kuten puolison väkivaltaisuus, impotenssi, sairaus tai hylkääminen. Nainen voi saada eron myös palauttamalla saamansa morsiusrahan. Aviorikos on islamilaisen ajattelun mukaan rikos paitsi puolisoa, myös koko yhteisöä ja Jumalan lakia kohtaan. Koraanissa (4:15 16) aviorikoksesta määrätään rangaistukseksi sata ruoskaniskua sekä miehille että naisille (24:2 10). Tuomion langettamiseen tarvitaan tosin neljä todistajaa, mikä tekee rangaistuksen käytännössä mahdottomaksi. Yleistä siveyttä ja pukeutumista koskevat kohdat ovat Koraanissa hyvin väljiä. Uskovaisia miehiä ja naisia käsketään pitämään katseensa kurissa ja varjelemaan siveyttään, ja naisia lisäksi olemaan näyttämättä muita sulojaan kuin niitä, jotka tavallisestikin ovat näkyvissä ja peittämään kaulansa hunnulla (24:27 31). Toisaalla (33:59) Profeettaaa kehotetaan sanomaan puolisoillesi, tyttärillesi ja uskovaisten vaimoille, että he panisivat vaatteen päänsä yli. Tämä on parasta, jotta heidät tunnettaisiin siveiksi eikä heitä häirittäisi. Jumala on Anteeksiantava, Armelias. Näiden jakeiden ja hadith-tekstien perusteella oppineet ovat tulleet siihen tulokseen, että naisten tulisi peittää itsestään kaikki muu paitsi kasvot ja kädet. Islamia pidetään usein jyrkkänä lakiuskontona. Monet muslimit löytävät siitä kuitenkin sisäisen rauhan. Heitä miellyttää uskonnon älyllisyys, sisäinen logiikka ja selkeys. Kristinuskoon verrattuna muslimit pitävät oppiaan teologisesti korkeatasoisempana, etenkin sen ehdottoman monoteismin takia. Muslimien näkemyksen mukaan kristityt ovat ymmärtäneet Jeesuksen aseman väärin pitäessään häntä Jumalan poikana. Monet muslimit arvostavat uskonnossaan myös sen rutiineja, sääntöjen selkeyttä, siveyttä, perhekeskeisyyttä ja sukupuoliroolien selkeyttä. Muslimien näkemyksen mukaan islamissa naista kunnioitetaan ja seksuaalisuutta arvostetaan, mutta ihminen tarvitsee rajat, jotka Jumala on hänelle asettanut.
4(6) Islamilainen perhe- ja tapakulttuuri FT Marja Tiilikainen, Helsingin yliopisto Kontiolahti 18.5.2011 Suomessa arvioidaan olevan yli 40 000 muslimia, joista voidaan erottaa kolme erityyppistä ryhmää: tataarimuslimit joiden historia Suomessa ulottuu 1870-luvulle, suomalaiset käännynnäiset sekä valtaosin 1990-luvun alusta tulleet maahanmuuttajat ja heidän lapsensa. Somalialaiset ovat suurin yksittäinen muslimiryhmä Suomessa: vuoden 2010 lopussa Suomessa oli lähes 13 000 somalia äidinkielenään puhuvaa. Somalialainen elämäntapa on yhteisökeskeinen. Somalialainen perhe on suomalaista ydinperhettä selvästi laajempi ja sille kuuluu tehtäviä, joista Suomessa vastaavat usein viranomaiset. Somalialainen suurperhe on vastavuoroisuuteen perustuva turvaverkko, jossa neuvotellaan ja järjestetään mm. lasten, sairaiden ja vanhusten hoitoon liittyvät asiat. Perheet ja klaanit ovat patriarkaalisia eli korostavat isän sukulinjaa. Lapsen kolmiosainen nimi liittää hänet isänsä sukuun ja antaa hänelle vahvan sosiaalisen identiteetin: muiden muslimien tavoin myös somalialaisen lapsen ensimmäinen nimi on hänen omansa, toinen hänen isänsä ja kolmas isoisänsä. Tyttölapsen nimi ei muutu hänen mennessä naimisiin ja hän säilyttää yhteytensä isänsä sukuun myös avioitumisen jälkeen, vaikka avioliiton kautta nainen samalla luo uusia siltoja oman perheensä sekä aviopuolisonsa perheen ja klaanin välillä. Perheessä lapset sosiaalistetaan varhain naisten ja miesten maailmoihin, ja he saavat sukupuolen mukaan eriytyviä vastuita ja velvollisuuksia. Suomeen muuttaneiden somalialaisten perherooleissa on tapahtunut suuria muutoksia. Perinteiset suurperheet ovat usein hajonneet perheenjäsenten haettua turvapaikkaa eri maista ja samalla perheen mahdollisuudet tukea perheenjäseniään ovat vaikeutuneet. Lisäksi uusissa asuinmaissa kuten Suomessa on tarjolla viranomaispalveluita kuten lasten päiväkodit, jotka ovat alkaneet korvata aikaisemmin perheen vastuulla olleita hyvinvointipalveluita. Somalialaiset perhesuhteet ovat ylirajaisia, transnationaalisia: sukulaisiin yli rajojen pidetään yhteyttä ja perheverkostoihin tukeudutaan erilaisissa kriisitilanteissa. Muiden maahanmuuttajien tavoin monet somalialaiset perheet pyrkivät auttamaan sukulaisiaan Somaliassa rahalähetyksin sekä ylipäätään avustamaan entistä kotimaataan mm. tukemalla sen jälleenrakennusta järjestöjen ja projektien kautta. Suomessa myös perheenjäsenten välisissä rooleissa on tapahtunut muutoksia. Somalialaiset miehet varsinkin Suomeen tulon alkuaikoina menettivät totutun perheen elättäjän roolinsa, koska heidän oli vaikea työllistyä. Vastaavasti somalialaiset naiset saivat Suomessa uusia mahdollisuuksia myös kodin ulkopuolella opiskeluun ja työskentelyyn sekä oman rahan saamiseen. Tämä yhdessä sukupuolten tasa-arvoa edistävän suomalaisen lainsäädännön ja tapakulttuurin kanssa on tarjonnut somalialaisille naisille mahdollisuuksia saada uudenlaista
5(6) vaikutusvaltaa ja toimintamahdollisuuksia kodin ulkopuolella. Samalla somalialaisten naisten ja äitien odotukset mm. miesten osallistumisesta perinteisiin naisten tehtäviin kuten ruuan laittoon ja pienten lasten hoitoon ovat kasvaneet. Somalialaiset lapset oppivat koulussa suomen kielen sekä suomalaisen yhteiskunnan tavat nopeasti, ja tämän vuoksi he voivat saada uudenlaista valtaa suhteessa vanhempiinsa. Vanhemmat saattavatkin kokea, että heidän vanhemman auktoriteettinsa kärsii esim. tilanteissa, missä lapset toimivat tulkkeina. Lisäksi he saattavat kokea neuvottomuutta, jopa pelkoa, siitä, kuinka kasvattaa lapsia kunnioittamaan myös islamin uskonnosta ja somalialaisesta kulttuurista kumpuavia perinteisiä tapoja. Suomessa islamista on tullut aikaisempaa tiedostetumpi osa somalialaisten perheiden elämää. Islam ei kuitenkaan sanele sitä, kuinka naiset muslimeina toimivat, vaan naiset tekevät islamia arjessaan jatkuvan neuvottelu- ja valintaprosessin kautta. Käytännössä eri yksilöt ja perheet voivat tulkita islamia hyvin eri tavoin. Islam näkyy arjessa mm. vuoden kierrossa ja pyhissä ajoissa, juhlissa, uskonnollisten tilojen määrittymisessä, lasten kasvattamisessa ja uskonnollisessa opetuksessa, sukupuolen mukaan eriytyvissä tiloissa ja rituaaleissa, pukeutumisessa, ruokailuun ja teurastukseen liittyvissä käytännöissä, terveyteen, sairauteen, parantamiseen ja terveydenhoitoon liittyvissä käsityksissä ja käytännöissä sekä uskonnollis-kulttuurisissa tavoissa ja rituaaleissa (mm. poikien ympärileikkaus). Juhlista tärkeimmät ovat id-juhlat (id al-fitr ramadanin eli paastokuukauden jälkeen ja id al-adha pyhiinvaelluksen jälkeen), avioitumiseen liittyvät juhlat (meher tai nikaah sekä varsinainen hääjuhla eli aroos). Lasten syntymäpäiviä ei Somaliassa ole ollut tapana juhlia, mutta lapsen syntymään liittyy kuitenkin tärkeitä juhla-aikoja: naisten uskonnollinen juhla (tunnetaan nimellä Hawa iyo Faadumo) silloin kun äiti on raskaana 9. kuulla, juhla lapsen syntymän jälkeen, sekä naisten ja lasten juhla 40 vuorokautta kestävän lapsivuodeajan päättyessä (afartan bah). Islamin mukaan kiellettyjä ruoka-aineita ovat sianliha, verituotteet ja alkoholi. Näiden perussääntöjen sisällä on kuitenkin myös tulkintaeroja esim. sen suhteen, voidaanko sikaperäisiä liivatteita tai rokkoaineita käyttää. Ruokavalintoihin vaikuttavat uskonnon lisäksi myös kulttuuriset, taloudelliset ja sosiaaliset tekijät. Esimerkiksi somalialaiset arvostavat ja syövät mieluiten lihaa, vaikka Somaliassa on pitkä rantaviiva. Ramadan-paastoa pyritään noudattamaan tarkasti ja sillä voi olla vaikutusta esim. lääkkeiden ottamiseen. Ruoan tarjoaminen vieraalle on osa perinteistä vieraanvaraisuutta. Puhtaus on muslimille tärkeää. Ruokailussa tämä näkyy mm. siinä, että ruokailuun käytetään oikeaa kättä (kun taas wc-hygieniaan vasenta). Hampaat puhdistetaan tikuttamalla ja puuharjalla, mutta Suomessa hammasharja on tavallinen. Käsitykset terveydestä, sairaudesta ja parantamisesta ovat aina kulttuurisesti rakentuneita. Potilaat kautta maailman myös Suomessa turvautuvat lääketieteellisten hoitojen lisäksi myös itsehoitoon ja kansanlääkintään. Islamilaisen ajattelun mukaan sekä terveys että sairaus ovat
6(6) Allahin kädessä. Sairaus ja kärsimys ovat Jumalan koettelemuksia ja ne voivat myös polttaa ihmisen synnit pois. Jumala on kuitenkin luonut myös hoidon ja sitä ihmisen pitää aktiivisesti etsiä. Profeetan lääketieteellä, jolla tarkoitetaan perimätiedosta kerättyjä hoitoon liittyviä ohjeita ja lausumia, on ollut suuri vaikutus Afrikan sarven parantamistapojen kehittymiseen. Somaliassa kansanparantajilla on merkittävä rooli. Osa parantajista keskittyy käytännöllisiin ongelmiin hoitamalla niitä esim. kuppaamalla, jäsenkorjauksella, polttamisella ja yrttilääkinnällä, kun taas toiset parantajat keskittyvät hoitamaan yliluonnollisten ja sosiaalisten tekijöiden kuten henkien, pahan silmän tai noituuden aiheuttamia ongelmia. Sairaus nähdään usein epätasapainona suhteessa ihmissuhteisiin, henkiin ja/tai Jumalaan, jolloin näiden suhteiden hoitaminen on keskeinen osa paranemisprosessia. Uskonnollisten asiantuntijoiden neuvot ja perheen tuki ovat tärkeä osa hoitoa. Somalialaisen käsityksen mukaan mielenterveyden ongelmat saattavat johtua järkyttävistä tapahtumista, voimakkaista emootioista, ongelmista sosiaalisissa suhteissa tai ongelmista suhteessa erilaisiin henkiin (jinnit tai saar-henget). Hulluus nähdään parantumattomana tilana, minkä kehittyminen yritetään estää sairastuneelle tukea antamalla sekä mm. parantajien antamilla hoidoilla. Mielisairaalahoitoon liittyy voimakas stigma. Henget saattavat possessoida ihmisen ja aiheuttaa hyvin monenlaisia oireita (mm. pelkotilat, väsymys, kivut, halvausoireet, neurologiset oireet). Henkien aiheuttamia ongelmia voidaan yrittää hoitaa joko Koraanin avulla tai erilaisin henkipossessiorituaalein. Nykyisin monet somalialaiset uskonnon oppineet ja myös maallikot katsovat, että saar-possessiorituaalit ovat islamin vastaisia ja sen vuoksi niiden harjoittaminen näyttää vähentyneen. Myös Suomessa on mahdollista löytää islamilaista hoitoa, erityisesti Koraanin resitointia, suomalaisia terveyspalveluita täydentämään. Transnationaaliset kontaktit voivat tarvittaessa antaa mahdollisuuksia hoidon ja lääkkeiden etsinnälle myös yli Suomen rajojen.