VEROTIEDOTE 1/1999 ENNAKKOPERINTÄ Vuoden 1999 ennakkoperintä 3 Tuloverolain muutoksia 3 Luontoisedut 3 Verovapaat matkakustannusten korvaukset 4 Erityinen työntekemispaikka toissijainen työpaikka 4 YRITYSVEROTUS 6 EUROON SIIRTYMINEN 6 Peruuttamaton muuntokerroin 6 Valuuttakurssivoitot ja -tappiot henkilöverotuksessa 6 Euro ennakonpidätyksessä 7 Verohallituksen päätökset 7 Euro yritysten ilmoituksissa 8 ARVONLISÄVEROTUS 9 Kaksikäyttöautojen vähennysoikeuden rajoitus 9 Toissijaiseen työpaikkaan tehdyn matkan matkakulut 9 Arvonlisäveroa koskevia tiedotteita 9 1 VEROHALLITUKSEN JULKAISU 870 http://www.vero.fi/julkaisut
SISÄLLYSLUETTELO VUODEN 1999 ENNAKKOPERINTÄ 3 Työntekijän eläkemaksu 3 Tuloverolain muutoksia 3 Korkoetu työsuhdelainasta 3 Luontoisedut 3 Asuntoedun ikäryhmitys tarkistettiin 3 Ravintoetu nousee 3 Autoedun ja puhelinedun arvot ennallaan 3 Ei uusia luontoisetuja päätökseen 4 Verovapaat matkakustannusten korvaukset 4 Korvausten määrät 4 Toissijaiselle työpaikalle tehty matka 4 Erityinen työntekemispaikka toissijainen työpaikka 4 Työmatkan käsite ennallaan 4 Toissijainen työpaikka 5 Kaksi varsinaista työpaikkaa 5 Vuoden 1998 vuosi-ilmoitus 5 YRITYSVEROTUKSEN MUUTOKSIA 6 EUROON SIIRTYMINEN 6 Peruuttamaton muuntokerroin 6 Valuuttakurssivoitot ja -tappiot henkilöverotuksessa 6 Kurssierot euroon siirryttäessä 6 Euro ennakonpidätyksessä 7 Verokortit 7 Verohallituksen päätökset 7 Esimerkkejä luontoisetujen laskemisesta 7 Kilometrikorvauksen maksaminen 7 Euro yritysten ilmoituksissa 8 Rahaliikenne siirtymäaikana 8 Aiemmin julkaistua eurotietoa 8 ARVONLISÄVEROTUS 9 Kaksikäyttöautoon sovellettava vähennysoikeuden rajoitus 9 Matkakulut toissijaiseen työpaikkaan tehdystä matkasta 9 Verohallituksen arvonlisäveroa koskevia tiedotteita 9 Muutos sähköisiin ilmoittamispalveluihin 10 Liitteet 1. Verohallituksen päätös vuodelta 1999 toimitettavassa verotuksessa noudatettavista luontoisetujen laskentaperusteista (877/1998) 11 2. Verohallituksen päätös verovapaista matkakustannusten korvauksista vuonna 1999 (1113/1998) 16 3. Verohallituksen päätös verovapaista matkakustannusten korvauksista vuonna 1999 annetun Verohallituksen päätöksen muuttamisesta (45/1999) 22 4. Verohallituksen päätös yleisestä tiedonantovelvollisuudesta (21/1999) 23 5. Verohallituksen päätös yhteisöjen ja yhteisetuuksien verotuksen päättymisajankohdiksi (1150/1998) 29 6. Verohallituksen päätös liikkeen- ja ammatinharjoittajan työmatkasta aiheutuneen elantokustannusten lisäyksen vähentämisestä vuodelta 1999 toimitettavassa verotuksessa (1156/1998) 30 2
VUODEN 1999 ENNAKKOPERINTÄ Työntekijän eläkemaksu Työntekijän eläkemaksu vuodelle 1999 ei edellistä tiedotetta laadittaessa ollut vielä tiedossa. Maksu on 4,7 %. TULOVEROLAIN MUUTOKSIA Verotiedotteessa 3/1998 sivuilla 3 ja 4 selvitetyt tuloverolain muutokset on vahvistettu (L1170/98). Korkoetu työsuhdelainasta Työsuhdelainasta syntyvää korkoetua koskeva tuloverolain 67 on muutettu 1.1.1999 voimaan tulleella lailla (1020/98). Veronalainen korkoetu määritellään sen mukaan valtiovarainministeriön kahdesti vuodessa vahvistaman peruskoron perusteella. Korkoetu on veronalaista tuloa siltä osin, kuin lainasta peritty vuotuinen korko on vahvistettua peruskorkoa alempi. Peruskorkoon ei korkoetua laskettaessa enää lisätä yhtä prosenttiyksikköä. Valtiovarainministeriö vahvistaa peruskoron ensimmäisen kerran kesäkuussa 1999. Korkoetu lasketaan kesäkuun loppuun saakka Suomen Pankin vahvistaman peruskoron mukaan. Suomen Pankin peruskorko, joka on ollut 16.9.1996 alkaen 4,00 prosenttia, on alennettu 3,5 prosenttiin 15.12.1998 alkaen. Koska peruskorkoon ei vuoden 1999 alusta alkaen enää lisätä yhtä prosenttiyksikköä, korkoetu on veronalaista tuloa siltä osin, kuin lainasta peritty vuotuinen korko on vahvistettua peruskorkoa alempi. LUONTOISEDUT Asuntoedun ikäryhmitys tarkistettiin Asuntojen ikäryhmitys muuttuu pääkaupunkiseudulla. Ennen vuotta 1961 valmistuneet asunnot on erotettu omaksi ryhmäkseen. Toisaalta vuonna 1984 ja sen jälkeen valmistuneet asunnot on yhdistetty samaan ikäryhmään. Uudet asuntoedun ikäryhmät ja arvot ovat: Pääkaupunkiseutu Asunto valmistunut edun arvo mk/kk ennen vuotta 1961 380 mk + 36,00 mk neliömetriltä vuosina 1961 1983 370 mk + 35,00 mk neliömetriltä vuonna 1984 tai myöhemmin 380 mk + 37,80 mk neliömetriltä Muu Suomi (ikäryhmitys ennallaan) ennen vuotta 1984 290 mk + 26,00 mk neliömetriltä vuosina 1984 1991 290 mk + 31,10 mk neliömetriltä vuonna 1992 tai myöhemmin 300 mk + 33,00 mk neliömetriltä Eniten nousee pääkaupunkiseudulla ennen vuotta 1961 valmistuneiden asuntojen luontoisetuarvo. Ravintoetu nousee Tavanomaisen ravintoedun arvo nousee 50 penniä. Uusi arvo on 24 mk aterialta. Välittömien kustannusten yläraja nousee 40 markkaan. Enintään 40 mk:n arvoinen lounasseteli voidaan arvostaa 75 prosenttiin nimellisarvosta. Autoedun ja puhelinedun arvot ennallaan Autoedun arvoihin ei tule muutoksia vuodelle 1999. Autoon hankitut lisävarusteet vaikuttavat luontoisetuarvoon ikäryhmissä A ja B, siltä osin kuin lisävarusteiden ja niiden asennuskustannusten yhteenlaskettu arvo ylittää tietyn markkamäärän. Tämä markkamäärä nousee vuoden 1999 alusta 4 000 markasta 5 000 markkaan. Uutta arvoa sovelletaan myös jo käytössä oleviin autoihin. Uutena kohtana päätökseen sisältyy ohje siitä, miten lasketaan autoedun perusarvo siinä tapauksessa, että työntekijä joutuu työnsä vuoksi usein vaihtamaan luontoisetuautoa. Perusarvo lasketaan tällöin sen auton uushankintahinnan mukaan, joka työntekijällä on ollut käytössään suurimman osan kuukaudesta. Laskentatapaa sovelletaan esim. automyyjiin, jotka joutuvat luovuttamaan luontoisetuautonsa asiakkaalle esittelykäyttöön. Käyttökustannukset ovat mainitussa tapauksessa vuonna 1999 vapaassa autoedussa 830 mk kuukaudessa ja auton käyttöedussa 330 mk kuukaudessa. Jos luontoisetuauto vaihdetaan uuteen, las- 3
ketaan autoedun arvo todellisten käyttöpäivien mukaan. Myöskään puhelinetujen arvoihin ei tule muutoksia vuodelle 1999. Ei uusia luontoisetuja päätökseen Verohallitus vahvistaa arvot yleisesti käytössä oleville luontoisedulle. Muiden luontoisetujen arvo on niiden käypä arvo. Esimerkiksi kodinhoitoedun luontoisetuarvo lasketaan työnantajalle edun järjestämisestä aiheutuneiden kustannusten mukaan. Jos työnantaja ostaa kodinhoitopalvelut toiselta yritykseltä, työntekijän saaman edun arvo tunnilta on työnantajan palvelun tuottajalle maksama hinta. Jos taas kodinhoitaja on työnantajan palveluksessa, lasketaan kaikki hänen palkkauksestaan aiheutuneet kustannukset yhteen, ja tämä summa jaetaan työntekijöille niiden tuntimäärien suhteessa, jonka he ovat kotiapua saaneet. VEROVAPAAT MATKAKUSTANNUSTEN KORVAUKSET Korvausten määrät Verohallitus on 2.12.1998 antanut päätöksen verovapaista matkakustannusten korvauksista vuonna 1999 (liite 2). Kotimaan päivärahan ja ateriakorvauksen enimmäismäärät ovat: kokopäiväraha 154,00 mk osapäiväraha 69,00 ateriakorvaus 38,50 Kilometrikorvaus on oman auton käytöstä työmatkoihin 1,99 mk/km ja käyttöetuauton käytöstä 0,50 mk/km. Kilometrikorvauksen lisäksi maksettavat korvaukset ovat myös nousseet jonkin verran, esim. korvaus perävaunun kuljettamisesta 14 pennistä 17 penniin sekä korvaukset henkilöiden ja koneiden tai laitteiden kuljettamisesta 4 pennistä 5 penniin kilometriltä. Yömatkarahan enimmäismäärä on noussut 25 markasta 30 markkaan. Ulkomaanpäivärahojen määrät ilmenevät liitteenä olevasta päätöksestä. Päätöksessä on vahvistettu erikseen päivärahat eräille kaupungeille. Näitä ovat Moskova, Pietari, Istanbul ja Sao Paulo. Vahvistettuja kaupunkien päivärahoja sovelletaan samalla tavalla kuin maita ja alueita varten vahvistettuja päivärahoja. Jos esimerkiksi matkavuorokausi Venäjällä päättyy Pietarissa, päivärahan enimmäismäärä on Pietarin päivärahan määrä, vaikka erityinen työntekemispaikka, joka on matkan varsinainen kohde, sijaitsisi muualla Venäjällä. Toissijaiselle työpaikalle tehty matka Tuloverolakiin on lisätty toissijaiselle työpaikalle tehtyä matkaa koskevat säännökset (1170/98). Säännösten sisältöä on selvitetty Verotiedotteessa 3/1998 sivuilla 3 ja 4. Verohallituksen päätökseen verovapaista matkakustannusten korvauksista vuonna 1999 on 25.1.1999 tehty edellä mainituista säännöksistä johtuvat muutokset (liite 3). Päätökseen lisätyssä uudessa 3 a :ssä määritellään korvaukset, joihin toissijaiseen työpaikkaan tehty matka oikeuttaa. Näitä ovat matkustamisesta ja majoittumisesta suoritettavat korvaukset. Päivärahaa tai ateriakorvausta ei tällaisista matkoista voida verovapaasti maksaa. Toissijaiselle työpaikalle tehdystä matkasta voidaan verovapaasti korvata kohtuulliset majoittumiskustannukset, mikä poikkeaa erityiselle työntekemispaikalle tehdystä työmatkasta suoritettavia majoittumiskustannuksia koskevista säännöksistä. Verohallituksen päätökseen on tämän vuoksi lisätty uusi 14 a, jonka mukaan toissijaiselle työpaikalle tehdystä matkasta suoritettavan majoittumiskorvauksen enimmäismäärä on majoitusliikkeen antaman tositteen mukainen määrä tai muuhun luotettavaan selvitykseen perustuva kohtuullinen määrä. Majoittumiskorvauksena voitaisiin hallituksen esityksen (HE 129/1998) perustelujen mukaan maksaa esim. hotellihuoneen hinta tai työtehtävistä riippuen tarpeelliseksi katsottavan asunnon vuokra. Erityinen työntekemispaikka toissijainen työpaikka Työmatkan käsite ennallaan Erityiselle työntekemispaikalle tehtyä työmatkaa koskevat säännökset eivät ole muuttuneet. Työnantaja voi kuten aikaisemminkin korvata matkakustannukset näistä työmatkoista. Myös päiväraha on verovapaa, jos Verohallituksen päätöksessä mainitut edellytykset täyttyvät. 4
Esimerkki Insinööri, jonka varsinainen työpaikka on Espoossa, määrätään esim. puoleksi vuodeksi projektiin, jonka tehtävänä on käynnistää työnantajayhtiön uusi tuotantolaitos Jyväskylässä. Hän työskentelee viikoittain 2 päivää Espoossa ja 3 päivää Jyväskylässä. Komennuksen jälkeen hän jatkaa työskentelyä varsinaisessa työpaikassaan Espoossa. Koska Jyväskylän komennus on tilapäinen, kysymyksessä on erityiselle työntekemispaikalle tehty työmatka. Hänelle voidaan verovapaasti korvata matkustamis- ja majoittumiskustannukset sekä maksaa päivärahaa. Toissijainen työpaikka Esimerkki 1 Toimitusjohtaja työskentelee 3 päivää viikossa yhtiön toimipaikassa Rovaniemellä, missä hänellä on vakituinen asunto. Hänen tehtäviinsä kuuluu myös saman yhtiön Kemijärven ja Sodankylän toimipisteiden johtaminen. Hän työskentelee säännöllisesti päivän viikossa kummallakin paikkakunnalla ja yöpyy tällöin hotellissa. Toimitusjohtajalla on varsinainen työpaikka Rovaniemellä ja toissijaiset työpaikat Kemijärvellä ja Sodankylässä. Hänelle voidaan verovapaasti maksaa matkustamiskustannukset sekä majoittumiskustannukset Kemijärvelle ja Sodankylään tehdyistä matkoista. Päivärahaa ei näistä matkoista voida verovapaasti maksaa. Toissijaisen työpaikan sijainnin vuoksi tarpeellisen erillisen majoittumispaikan ja toissijaisen työpaikan välinen matka ei oikeuta kustannuspäätöksen mukaiseen matkustamiskustannusten korvaukseen. Näihin matkoihin sovelletaan asunnon ja varsinaisen työpaikan välisiä matkoja koskevia säännöksiä. Pelkästään sillä perusteella, että toimitusjohtajan tehtäviin kuuluu myös yhtiön mainittujen toimipisteiden johtaminen, toimipisteet eivät muodostu hänen toissijaisiksi työpaikoikseen. Edellytetään lisäksi, että hän säännöllisesti työskentelee toimipisteissä. Esimerkki 2 Aikaisempien säännösten soveltamista koskevassa tapauksessa KHO 1995/1408 oli kysymys yhtiön toimitusjohtajasta, joka työskenteli suurimman osan ajasta myyntikonttorissa pääkaupunkiseudulla. Yhtiön Keski-Suomessa olevassa tuotantolaitoksessa hän työskenteli jatkuvasti lähes viikoittain yhden tai useamman päivän ajan. Hänellä katsottiin olevan varsinainen työpaikka sekä myyntikonttorissa että tuotantolaitoksella. Tuotantolaitokselle Keski-Suomeen tehdyistä matkoista maksetut kilometrikorvaukset olivat veronalaista tuloa. Uusien säännösten mukaan Keski-Suomessa olevaa tuotantolaitosta voidaan pitää toimitusjohtajan toissijaisena työpaikkana. Matkustamis- ja majoittumiskustannusten korvaukset tuotantolaitokselle tehdyistä matkoista ovat verovapaita kuten esimerkissä 1. Kaksi varsinaista työpaikkaa Esimerkki Palkansaajalla voi joissakin tapauksissa edelleen olla samanaikaisesti kaksi tai useampia varsinaisia työpaikkoja. Näin on esimerkiksi silloin, kun hän säännöllisesti työskentelee työnantajan kahdessa tai useammassa toimipaikassa samalla paikkakunnalla. Samoin myös silloin, kun hän työskentelee osapäivätyössä eri työnantajien palveluksessa ja työnantajat eivät kuulu samaan intressipiiriin. Varsinaiselle työpaikalle tehdyistä matkoista aiheutuneet kustannukset ovat vähennyskelpoisia asunnon ja työpaikan välisiä matkakuluja koskevien säännösten mukaan. Matkakulut, jotka aiheutuvat eri toimipaikkojen välisistä matkoista tai matkoista asunnolta sivutoimeen, ovat vähennyskelpoisia luonnollisina vähennyksinä. Vähentämistä eivät siten rajoita asunnon ja työpaikan välisiä matkoja koskevat säännökset (mm. KHO 1982 II 547). Nämä matkat eivät ole Verohallituksen kustannuspäätöksessä tarkoitettuja työmatkoja, eivätkä siten oikeuta päätöksen mukaisiin verovapaisiin korvauksiin. Oikeuskäytännössä (mm. KHO 1986 II 591) on kuitenkin katsottu, että korvaus, jonka työnantaja maksoi matkustamisesta aiheutuneista kustannuksista, ei ole palkkaa. Vuoden 1998 vuosi-ilmoitus Toissijaiselle työpaikalle tehtyä matkaa koskevia säännöksiä sovelletaan jo vuodelta 1998 toimitettavassa verotuksessa. Koska säännökset annettiin vasta vuoden lopussa, työnantajat eivät ole voineet toimia niiden mukaisesti. 5
Työntekijän ennakkoperinnässä on vielä vuonna 1998 mahdollisesti otettu aikaisempien säännösten mukaan huomioon asuntoetu toissijaisella työskentelypaikkakunnalla olevasta asunnosta. Jos kysymyksessä on ollut uusien säännösten tarkoittama kohtuulliseksi katsottava asunto, menettely voidaan korjata vuosi-ilmoitukseen. Toissijaiselle työpaikalle tehdyistä matkoista maksetut verovapaat matkustamiskustannusten korvaukset ilmoitetaan vuosi-ilmoituksessa samalla tavalla, kuin erityiselle työntekemispaikalle tehdyistä työmatkoista maksetut korvaukset. Kilometrikorvaukset ilmoitetaan siten kohdissa 55 ja 56 ja ne voidaan laskea yhteen työmatkoista suoritettujen korvausten kanssa. Jos työnantaja on korvannut myös toissijaisen työpaikan sijainnin vuoksi tarpeellisen erillisen majoittumispaikan ja toissijaisen työpaikan välisiä matkakuluja, nämä korvaukset eivät ole verovapaita. Veronalaista tuloa ovat myös toissijaiselle työpaikalle tehdystä matkasta maksetut päivärahat. Veronalaiset korvaukset ilmoitetaan palkkana kohdassa 14. YRITYSVEROTUKSEN MUUTOKSIA Verotiedotteessa 3/1998 sivulla 5 on selvitetty kehitysalueiden veronhuojennusten jatkamista (HE 125/1998). Laki kehitysalueelle tehtävien investointien korotetuista poistoista annetun lain muuttamisesta on vahvistettu esitetyssä muodossa (L1215/1998). Saman verotiedotteen sivulla 6 mainittu merenkulun veronhuojennuslain muuttamisesta annettu hallituksen esitys n:o 126/1998 on peruutettu. Tiedotteessa selvitetyt merenkulun veronhuojennuksia koskevat muutokset eivät näin ollen ole toteutuneet. EUROON SIIRTYMINEN Peruuttamaton muuntokerroin Eurosta tuli euroalueeseen kuuluvien maiden yhteinen valuutta 1.1.1999 alkaen. Suomen ja muiden euroalueen valtioiden kansallisten valuuttojen kurssit kiinnitettiin tuolloin euroon peruuttamattomasti. Suomen markan peruuttamaton muuntokerroin on 5,94573, eli 1 euro = 5,94573 mk. Käteisenä rahana euro otetaan käyttöön vuoden 2002 alusta. Markat muunnetaan euroiksi siten, että markkamäärä jaetaan peruuttamattomalla muuntokertoimella ja tulos pyöristetään lähimpään senttiin (MK : 5,94573 = EUR). Käänteisen muuntokertoimen käyttäminen laskelmissa on kiellettyä. Eurot muunnetaan markoiksi siten, että euromäärä kerrotaan peruuttamattomalla muuntokertoimella ja tulos pyöristetään lähimpään penniin. Euroalueen kansallisten rahayksiköiden välillä ei kiinnittämisen tapahduttua ole enää kurssiriskiä. Kiinnittämishetkellä olleet kurssierot jäivät pysyviksi. Valuuttakurssivoitot ja -tappiot henkilöverotuksessa Tuloverolain (TVL) 29 :n laajan tulokäsitteen mukaan kaikki verovelvollisen rahana ja rahanarvoisena etuutena saamat tulot ovat veronalaisia, jos niitä ei ole säädetty verovapaiksi. Valuuttakurssivoittoja ei ole erikseen säädetty verovapaiksi. Veronalaista tuloa on myös verovapaalla tilillä olevasta talletuksesta saatu kurssivoitto. Kurssivoitto on luonteeltaan omaisuuden tuottoa ja siten pääomatuloa. Pienet valuuttakurssivoitot ovat vuodesta 1999 alkaen verovapaata tuloa 3000 markkaan asti vuodessa (TVL 53 8 k.). Verovapaita ovat vain sellaiset luonnollisen henkilön ja kuolinpesän kurssivoitot, jotka eivät liity tulonhankkimistoimintaan. Kurssitappiot eivät yleensä ole vähennyskelpoisia henkilöverotuksessa. Vain ulkomaan rahan määräisestä tulonhankkimisvelasta johtunut kurssitappio on vähennyskelpoinen pääomatulosta (TVL 54 b ). Vaikka kurssivoitto on veronalaista tuloa, siitä ei tarvitse toimittaa ennakonpidätystä. Kurssivoitot on vapautettu ennakonpidätysvelvollisuudesta Verohallituksen päätöksellä (542/98). 6
Kurssierot euroon siirryttäessä Henkilöverotuksessa sovelletaan kurssivoittojen jaksottamisessa TVL 110 :n yleistä tulon jaksottamista koskevaa säännöstä, jonka mukaan tulo on sen vuoden tuloa, jona se on nostettu, merkitty verovelvollisen tilille tai muutoin saatu vallintaan. Kurssivoitto luetaan tuloksi realisoitumisvuonna. Ratkaisevana on pidetty ajankohtaa, jolloin valuutta muutetaan Suomen markoiksi. Kurssimuutoksen tai ulkomaan valuutan vaihtamisen muuksi ulkomaan valuutaksi ei ole katsottu realisoivan tuloa (KHO 1993 B 515 ja 23.4.1998 T 689). Euroon siirtymisestä johtuva kurssivoitto on sen vuoden tuloa, jonka aikana henkilö vaihtaa käteisen valuuttansa tai valuuttatilillä olevat varansa Suomen rahaksi, eli markoiksi tai euroiksi. Jos euroalueen valuutan määräisellä tilillä olevia varoja ei vaihdeta euroiksi tai markoiksi, vaihtamisen katsotaan tapahtuvan siirtymäkauden päätyttyä. Kurssivoitto on tässä tapauksessa vuoden 2002 tuloa. Kurssierojen käsittelyä yritysten verotuksessa on selvitetty Verotiedotteessa 3/1998. Euro ennakonpidätyksessä Jos ennakonpidätyksen alainen suoritus, esim. palkka ja luontoisedut, on laskettu markoissa, myös pidätyksen määrä lasketaan markoissa. Ennakonpidätys toimitetaan täysin markoin siten, että markkojen yli menevät pennit jätetään huomioon ottamatta. Pidätetty määrä voidaan tämän jälkeen muuntaa euroiksi muuntokertoimella. Jos maksettava suoritus on laskettu euroissa, myös ennakonpidätys toimitetaan euroissa. Ennakonpidätyksen määrä lasketaan tällöin sentin (x,xx e) tarkkuudella. Verokortit Verokorttien tulorajat ovat markkamääräisiä koko siirtymäkauden ajan. Euromääräinen verokortti tulee käyttöön vasta vuonna 2002. Myös verokorttitietojen suorasiirroissa käytetään markkoja koko siirtymäkauden ajan. Jos maksettava suoritus on laskettu euroissa, myös ennakonpidätys toimitetaan euroissa. Verokortin markkamääräinen tuloraja muunnetaan euroiksi. Ennakonpidätys toimitetaan sentin tarkkuudella. Esim: Verokortin tiedoissa on perusprosentti 30, lisäprosentti 45 ja tuloraja 9 000 mk/kk. Rahapalkka 1 625 eur käytettävä tuloraja 1 513,69 eur pidätys 30 % 1 513,69 eurosta 454,11 eur pidätys 45 % 111,31 eurosta 50,09 eur pidätettävä määrä 504,20 eur Verohallituksen päätökset Verohallitus ei ainakaan toistaiseksi anna euromääräisiä päätöksiä. Esim. luontoisetu- ja kustannuspäätös annetaan markoissa. Jos päätöksessä käytetään täysien markkojen tarkkuutta, lasketaan eurot kahden desimaalin tarkkuudella. Jos päätöksessä on vahvistettu arvo pennin tarkkuudella, euroissa edun arvo tai korvattava määrä lasketaan sentin kymmenesosien tarkkuudella. Esim: Kilometrikorvaus vuonna 1999 on 1,99 mk/km. Euroissa vastaava määrä saadaan jakolaskulla 1,99 mk : 5,94573 = 0,33469 e, joka on kolmen desimaalin tarkkuudella 0,335 euroa. Esimerkkejä luontoisetujen laskemisesta Asuntoetu Asunto sijaitsee Espoossa. Se on valmistunut vuonna 1984 ja sen pinta-ala on 121 m 2. Luontoisetuarvo on 380 mk + 37,80 mk neliömetriltä. Perusarvo 380,00 mk 121*37,80 mk 4 573,80 mk yhteensä 4 954,80 mk luontoisetu 4 954 mk rahapalkkaan lisätään 833,03 eur Autoetu Ikäryhmä A, vapaa autoetu auton hinta 25 000 eur muunnettuna 148 643,25 mk./. 20 000 mk 128 643,25 mk 1,5 % 1 929,65 mk pyöristys al. 50 mk:aan 1 900 mk käyttökustannukset 1 250 mk yhteensä 3 150 mk rahapalkkaan lisätään 529,79 eur 7
Kilometrikorvauksen maksaminen Palkansaaja on ajanut omistamallaan autolla työajoja 15 km. Kilometrikorvauksen määrä on 199 p/km. Kilometrikorvaus 199 p muunnettuna 0,335 eur *15 km 5,025 eur maksetaan 5,03 eur Euro yritysten ilmoituksissa Tuloverotuksessa Yrityksen verolomakkeet on euron käyttöönoton johdosta uudistettu. Niihin merkitään aina rastittamalla tieto ilmoituksessa käytettävästä rahayksiköstä. Ellei rastia ole merkitty, verovelvollisen oletetaan vuosina 1999 2001 antaneen tiedot markoissa. Euroissa tiedot ilmoitetaan siirtymäaikana sentin tarkkuudella, vaikka markkamääräisiä tietoja annettaessa käytetään täysiä markkoja. Yritys voi tehdä tilinpäätöksen vuonna 1999 päättyvältä tilikaudelta euroissa. Tällöin myös veroilmoituksen voi antaa euroissa. Veroilmoituksen liitteiden tulee olla samassa rahayksikössä kuin pääveroilmoitus. Elinkeinonharjoittajan yritystoimintaa koskeva lomake 5A tai 5 voi kuitenkin olla euroissa, vaikka päälomake 1 annetaan markoissa. Yhteisö voi muuttaa yhtiöjärjestyksessä olevat määräykset osakepääomasta ja osakkeen nimellisarvosta euromääräisiksi. Samalla osakepääoma voidaan korottaa tai alentaa lähimpään ylempänä tai alempana olevaan tasalukuun tai 1/10 tai 1 / 4 euroon. Tällaiset yhtiöjärjestyksen muutokset saadaan tehdä yhtiökokouksessa yksinkertaisella ääntenenemmistöllä (L 824/1998). Yhteisön on myös mahdollista luopua kokonaan osakkeen nimellisarvosta. Tilinpäätös saa olla euroissa, olipa yhtiöjärjestystä muutettu tai ei. Muissa ilmoituksissa Yhteisöjen perusennakot vuodelle 1999 määrätään markoissa. Uusi yhteisö ja yhteisö, joka tekee ennakon muuttamista koskevan hakemuksen, voi pyytää ennakon määräämistä euroina (ks. Verotiedote 2/1998). Euron käyttö yhteisöjen ennakkoja määrättäessä on mahdollista kesäkuusta 1999 alkaen. Jos euroja käytetään, ennakkoveroliput ovat kaksiarvoisia, mutta tilisiirtokortit ovat edelleen markoissa. Yritys voi antaa arvonlisäveroa ja työnantajasuorituksia koskevat valvontailmoitukset euroissa, jos valvontatiedot koskevat vuotta 1999. Valvontatiedot voi siten antaa euroissa ensimmäisen kerran tammikuulta 1999 (1/99). Samoin arvonlisäveron ennakkopalautushakemus voi olla euroissa aikaisintaan tammikuulta 1999 ja arvonlisäveron yhteenvetoilmoitus ensimmäiseltä vuosineljännekseltä 1999. Vuosi-ilmoitus vuonna 1999 maksetuista osingoista voi olla euroissa syksyllä 1999. Muut vuosi-ilmoitukset on mahdollista antaa euroissa tammikuussa 2000. Verotuspäätökset ja tulosteet Euro-asiakkaalle pyritään antamaan verotuspäätökset euroissa tai kaksiarvoisina. Tavoitteena on myös muuttaa lähetettävät tulosteet kaksiarvoisiksi vuodesta 2000 alkaen. Rahaliikenne siirtymäaikana 1.1.1999 31.12.2001 Siirtymäaikana kaikki verot ja veronluonteiset maksut voi maksaa euroissa. Vastaanottajan tilistä riippuu missä rahassa maksu kirjautuu. Asiakas voi siten saada veronpalautukset euroina eurotililleen, vaikka veronkanto toimii markoissa siirtymäkauden ajan. Maksujen käsittely veronkannossa sopeutuu euroihin, vaikka itse laskenta toimii markoissa. Verohallinnon tilisiirtokortit säilynevät siirtymäkauden ajan markoissa. Tilisiirtokorttien osittaista korvaamista maksutietotulosteilla kokeillaan. Uudet eurotilisiirtokortit otettiin pankeissa käyttöön 1.1.1999. Myös markkatilisiirtokortit muuttuivat samanaikaisesti. Tilisiirtokortit erottaa toisistaan oikeassa yläkulmassa olevan merkin perusteella. Maksun viitenumero on sama sekä euro- että markkatilisiirroissa. Viivakoodi on sidottu tilisiirron rahayksikköön. Maksun erittelyn (viestitiedon) tulee olla samassa rahayksikössä kuin itse maksu. 8
Aiemmin julkaistua eurotietoa Verohallinnon yritysasiakkaille on lähetetty Verotiedote 2/1998 ja Verotiedote 3/1998. Ensin mainittu sisältää artikkelin Euron käyt- töönotto verohallinnossa ja jälkimmäinen tekstin Kurssierot euroon siirryttäessä. Euroa koskevaa tietoa on myös verohallinnon Internet -sivuilla (www.vero.fi) kohdassa Ajankohtaista. ARVONLISÄVEROTUS Kaksikäyttöautoon sovellettava vähennysoikeuden rajoitus Arvonlisäverolakia on muutettu 1.1.1999 lukien siten, että lain 114 :ään on lisätty uusi 3 momentti (962/98), jonka mukaan kaksikäyttöautoon sekä siihen että sen käyttöön liittyvien tavaroiden ja palveluiden vähennysoikeuteen sovelletaan samoja rajoituksia kuin henkilöautoon. Säännös kaksikäyttöautoista sisältyy ajoneuvojen rakenteesta ja varusteista annetun asetuksen 30.9.1998 voimaan tulleisiin muutoksiin. Kaksikäyttöauto on pakettiautojen alaryhmä, jossa on kuljettajan lisäksi istumapaikat enintään kuudelle henkilölle. Kaksikäyttöauton suurimmasta sallitusta kokonaismassasta auton tavarakuorman massan tulee olla suurempi kuin 68 kg:n massaisiksi katsottujen istumapaikkojen (ilman kuljettajaa) yhteen laskettu massa. Kaksikäyttöauton tavaratilaan asennettavat istuimet saavat kiinnitykseltään, turvavyövarustukseltaan ja turvavöiden kiinnityspisteiden ja pääntukien osalta vastata henkilöauton istuimia. Vähennysrajoitus ei koske kaksikäyttöautoa, joka on hankittu myytäväksi, vuokrattavaksi taikka käytettäväksi ammattimaiseen henkilökuljetukseen tai ajo-opetukseen eikä kaksikäyttöautoa, joka on hankittu yksinomaan vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen. Vähennysrajoitus ei koske myöskään kaksikäyttöautoja, jotka on varustettu vain kuljettajan vieressä sijaitsevilla istumapaikoilla. Niitä pidetään aikaisempaan tapaan pakettiautoina. Jos elinkeinonharjoittaja on hankkinut ennen lain voimaantuloa kaksikäyttöauton, jota käytetään 114 :n mukaan vähennyskelvottomassa käytössä, ei kaksikäyttöautoon ja sen käyttöön liittyvistä tavaroista ja palveluista voi tehdä vähennystä enää 1.1.1999 jälkeen. Lainmuutoksella ei ole vaikutusta ennen lain voimaantuloa tehtyihin vähennyksiin. Ennen ajoneuvojen rakenteesta ja varusteista annetun asetuksen muutosta kaksikäyttöauton kaltainen ajoneuvo olisi luokiteltu henkilöautoksi, jos siinä on enemmän istumapaikkoja kuin voidaan sijoittaa kuljettajan vierelle. Lainmuutoksen tarkoituksena on ollut säilyttää vähennysoikeusrajoitukset entisellään. Matkakulut toissijaiseen työpaikkaan tehdystä matkasta Tuloverolain mukaan työnantaja voi korvata verovapaasti matkustamiskustannukset ja kohtuulliset majoittumiskustannukset matkasta, jonka työntekijä työtehtäviensä hoitamiseksi tekee toissijaiseen työpaikkaansa. Työnantaja voi vähentää edellä mainittuihin kustannuksiin sisältyvän arvonlisäveron. Verohallituksen arvonlisäveroa koskevia tiedotteita Arvonlisäverovelvollinen ja säännöllinen työnantaja 1999, valvontailmoituksen täyttöohje, Verohallituksen julkaisu 859 Arvonlisäverottoman vähäisen toiminnan markkaraja 50 000, Verohallituksen julkaisu 749 Arvonlisäverotus liiketoiminnan lopettamis- ja konkurssitilanteessa, Verohallituksen julkaisu 709 Arvonlisäverotus EU-tavarakaupassa, Verohallituksen julkaisu 798 Arvonlisäverotus kansainvälisessä palvelukaupassa, Verohallituksen julkaisu 857 EU-maiden arvonlisäverohallintojen yhteystiedot, Verohallituksen julkaisu 743 Veroton matkailijamyynti, Verohallituksen julkaisu 729 9
Myynti diplomaateille ja kansainvälisille järjestöille, Verohallituksen julkaisu 728 Ohje arvonlisäverovelvollisille, uusien kuljetusvälineiden arvonlisävero, Verohallituksen julkaisu 696 Ohje yksityishenkilöille EU-maista hankittujen uusien kuljetusvälineiden arvonlisävero, Verohallituksen julkaisu 687 Arvonlisävero-ohje suomalaiselle yksityishenkilölle uuden auton hankinnasta Suomesta ja viennistä toiseen EU:n jäsenmaahan tilapäisen oleskelun ajaksi, Verohallituksen julkaisu 844a Kaukomyyntiä koskevat arvonlisäverosäännökset Suomessa, Verohallituksen julkaisu 669 Verovarasto arvonlisäverotuksessa, Verohallituksen julkaisu 720 Arvonlisäveron palauttaminen suomalaiselle elinkeinonharjoittajalle EU:n jäsenmaissa, Verohallituksen julkaisu 762 Kiinteistönhaltijan oman henkilöstön töiden arvonlisäverotus, Verohallituksen julkaisu 736 Arvonlisäverovelvollisuus kiinteistön käyttöoikeuden luovutuksessa, Verohallituksen julkaisu 641 Arvonlisäverotuksessa sovellettava käytettyjen tavaroiden, taide-, keräily- ja antiikkiesineiden marginaaliverotus, Verohallituksen julkaisu 760 Käytettyjen tavaroiden arvonlisävero, yksinkertaisia käytännön esimerkkejä, verohallituksen julkaisu 739 Alkutuottajan arvonlisäverotus 1998, Verohallituksen julkaisu 846 Maa- ja metsätalouden tuotteiden oman käytön arvostaminen arvonlisäverotuksessa, Alkutuottajan verotuksen asiakastiedote 1/96, Verohallituksen julkaisu 726 Ahvenanmaan veroraja 1.3.1997 alkaen, Verohallituksen julkaisu 807 Arvonlisäverotus Ahvenanmaan maakunnassa 1.3.1997 alkaen, Verohallituksen julkaisu 783 Ulkomaalaisen rekisteröinti arvonlisäverovelvolliseksi Suomessa, Verohallituksen julkaisu 735,(S, R, E) Arvonlisäveron palauttaminen ulkomaalaiselle elinkeinonharjoittajalle, Verohallituksen julkaisu 698, (S, R, E) Urheiluseurojen arvonlisävero ja tulovero, Verohallituksen julkaisu 791 Vat regulations concerning distance selling to Finland, Verohallituksen julkaisu 669e Value added taxation in Finland, Verohallituksen julkaisu 841e MUUTOS SÄHKÖISIIN ILMOITTAMISPALVELUIHIN Soneran TYVI-palvelun nimi on muuttunut. Uusi nimi on HTTP://TYVI.SONERA.FI 10
Liite 1 N:o 877 11
12
13
14
15
Liite 2 N:o 1113 16
17
18
19
20
21
Liite 3 22
Liite 4 23
24
25
26
27
28
Liite 5 29
Liite 6 30
31
VEROHALLITUS Osoitteet Valtiovarainministeriö, Snellmaninkatu 1 A, 00170 Helsinki, puh. (09) 1601 Verohallitus, Haapaniemenkatu 7-9 B, PL 325, 00531 Helsinki, puh. (09) 731 136 Korkein hallinto-oikeus, Unioninkatu 16, PL 180, 00131 Helsinki, puh. (09) 18 531 Uudenmaan lääninoikeus, Ratapihantie 9, PL 120, 00521 Helsinki, puh. (09) 173 531 Verovirasto Uudenmaan verovirasto, Ratapihantie 11, PL 6, 00052 Verotus, puh. (09) 731 142 Lounais-Suomen verovirasto, Aninkaistenkatu 8, PL 927, 20101 Turku, puh. (02) 264 1111 (Toimialueena myös Ahvenanmaan maakunta) Sisä-Suomen verovirasto, Lukiokatu 26, PL 158, 13101 Hämeenlinna, puh. (03) 62 241 Heikinkatu 3, PL 57, 40101 Jyväskylä, puh. (014) 330 0211 Kaakkois-Suomen verovirasto, Valimontie 5, PL 76, 45101 Kouvola, puh. (05) 7771 Savo-Karjalan verovirasto, Asemakatu 7, PL 1094, 70111 Kuopio, puh. (017) 153 7211 Kirkkokatu 20 B, PL 212, 80101 Joensuu, puh. (013) 253 8111 Länsi-Suomen verovirasto, Poikkikuja 7, PL 225, 65101 Vaasa, puh. (06) 212 5200 Oulun ja Kainuun verovirasto, Torikatu 34 B, PL 452, 90101 Oulu, puh. (08) 310 0311 Lapin verovirasto, Rovakatu 10, PL 8026, 96101 Rovaniemi, puh. (016) 329 5111 Konserniverokeskus, Haapaniemenkatu 3-5, PL 10, 00052 Verotus, puh. (09) 731 1611 Tiedotetta saa lisää verovirastosta Osoitteenmuutokset Verovelvollisen nimen- ja osoitteenmuutokset ilmoitetaan aina sille verovirastolle, jonka toimialueella verovelvollisen kotikunta sijaitsee, samoin verotiedotteen postitusosoitteet. Julkaisija: Verohallitus, Haapaniemenkatu 7 9 B, 00530 Helsinki, puh. (09) 731 136 Päätoimittaja: Mirjami Laitinen Toimitussihteeri: Anneli Nuoritalo Toimituksen osoite: PL 325, 00531 Helsinki, puh. (09) 731 136 ISSN 0356-2581 Helsinki 1999. Oy Edita Ab 32