1 TIETOISKU 8/22 Espoo 1.1.22 Kestävä kehitys Espoossa 22 Kestävän kehityksen kulmakivinä pidetään ekologista, taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä. Kestävän kehityksen edellytyksenä on luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemien toimivuuden säilyttäminen ja ihmisen toiminnan sopeuttaminen luonnon kestokykyyn. Johannesburgissa pidetyssä YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa 26.8. 4.9.22 hyväksyttiin kestävän kehityksen toimintaohjelma. Suomen aloitteesta toimintaohjelmaan saatiin mukaan maininta tuotanto- ja kulutustapojen muutoksesta kestävämpään suuntaan. Espoolla on omalta osaltaan vastuu yhteisesti sovitun toimintaohjelman noudattamisesta. Valitettavasti monet tässä tietoiskussa esitettävistä indikaattoreista näyttävät kuitenkin merkkejä kestämättömästä kehityksestä: jätteiden määrä on kaikista jätteen vähentämisponnisteluista huolimatta lisääntynyt, sähkön kulutus kasvaa voimakkaasti ja liikenne lisääntyy nopeammin kuin väestö. Espoon on nyt ratkaistava, miten ympäristöhaasteeseen voitaisiin tässä tilanteessa parhaiten vastata. Ritva Veijonen, ympäristönsuojelupäällikkö EKOLOGINEN KESTÄVYYS Liikenne ja energiankulutus vaikuttavat ilmastoon ja ilman laatuun. Hiilidioksidi (CO 2 ) on merkittävin kasvihuonekaasu. Hiilidioksidipäästöjä syntyy eniten liikenteestä ja fossiilisiin polttoaineisiin perustuvasta energiantuotannosta. Hiilidioksidipäästöt olivat suurimmillaan Espoossa vuonna 1997, jolloin päästöt olivat 1 3 tuhatta tonnia (kuvio 1). Viime vuosikymmenen loppua kohti päästöt vähentyivät, mutta vuonna 21 päästöjen määrä kääntyi jälleen kasvuun. Vuonna 21 päästöt olivat 1 267 tuhatta tonnia. Rikkidioksidi ja typen oksidit muuntuvat ilmakehässä happamiksi yhdisteiksi, jotka laskeutuvat maahan happamana laskeumana. Sekä rikki- että typpiyhdisteet kulkeutuvat pitkiä matkoja tuulten mukana. Maaperällä on luonnollinen kyky tehdä haitallisista aineista vaarattomia, mutta Etelä-Suomessa on laajoja alueita, kuten Espoo, joilla luonnon kestokyky ylittyy vielä 25 5 prosenttia. Typen oksidit (NO x ) syntyvät pääasiassa ilman typestä voimalaitosten ja liikenteen palamisprosesseissa. Polttoprosessien kehittyminen ja katalysaattoreiden käyttö autoissa ovat kuitenkin vähentäneet päästöjä. Espoon typenoksidin kokonaispäästöt ovat vähentyneet noin 35 % vuodesta 199 vuoteen 21 (kuvio 2). Suurin vähennys on tapahtunut energiantuotannossa. 1 Tonnia 1 4 1 2 1 26 1 3 1 2 1 24 1 23 1 183 1 267 1 8 6 4 2 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 Kuvio 1. Hiilidioksidipäästöt vuosina 1995 21. Tonnia 7 Energiantuotanto Liikenne 6 5 3 596 4 3 3 7 2 749 2 67 2 2 848 1 1 343 1 44 1 494 199 1995 2 21 Kuvio 2. Typenoksidipäästöt vuosina 199 21.
2 Rikkidioksidia (SO 2 ) syntyy poltettaessa rikkiä sisältäviä polttoaineita, kuten kivihiiltä ja öljyä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtunut rikinpoistolaitosten rakentaminen ja vähärikkisen polttoaineen käyttö on vähentänyt päästöjä. Espoon energiantuotantolaitosten rikkidioksidipäästöt ovat laskeneet 9-luvun aikana noin kolmannekseen (kuvio 3). Jätevesipäästöt asukasta kohden vähentyneet. Rehevöitymisellä tarkoitetaan perustuotannon kasvua. Merkittävimpiä vesistöjä rehevöittäviä aineita ovat fosfori ja typpi. Suomenojan puhdistamon kokonaisfosforipäästöt ovat olleet 9-luvulla noin 11 tonnia vuodessa. Päästöt olivat 8-luvulla hieman korkeammat, mutta laskivat fosfaatittomien pesuaineiden käytön ansiosta. Fosforin poistoaste jätevedestä on 9-luvulla ollut 93 96 prosenttia eikä sitä juuri enää pystytä parantamaan (kuvio 4). Suomenojan puhdistamon kokonaistyppipäästöt kasvoivat tasaisesti aina vuoteen 1997 asti. Suomenojalla tehostettiin typenpoistoa vuonna 1998, minkä ansiosta vähintään 65 prosenttia typestä saadaan poistettua jätevedestä (kuvio 4). Jätemäärät lisääntyneet. Syntyvää jätemäärää voidaan pitää luonnonvarojen kulutuksen mittarina (kuvio 5). Kaatopaikalle päätyvän yhdyskuntajätteen määrä henkilöä kohti väheni voimakkaasti 9-luvun alussa ja on edelleen pienempi kuin vuonna 199, sillä jätteen hyötykäyttöä on voimakkaasti tehostettu. Alhaisimmillaan jätteiden määrä asukasta kohti oli 9-luvun puolivälissä, jolloin tuotettiin jätettä noin kolmannes vähemmän kuin nykyään. Viime vuosina kaatopaikkajätteen määrä on kuitenkin taas kääntynyt nousuun ja vuonna 21 jätteiden määrä oli jo 684 kiloa asukasta kohti. Luonnonsuojelualueet lisääntyneet. Espoossa on 34 luonnonsuojelualuetta, joiden pinta-ala on 1 444 hehtaaria. Vuonna 1987 suojelualueita oli 13 kappaletta eli 16 hehtaaria. Vuodesta 1987 vuoteen 21 suojelualueiden pinta-ala on siis lähes kymmenkertaistunut ja alueiden määräkin on selvästi lisääntynyt. Luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja luonnonmuistomerkkejä on 51 kappaletta ja suojeltavien luontotyyppien rajauksia on tehty 7 kappaletta. TALOUDELLINEN KESTÄVYYS Huoltosuhde pienenee. Taloudellinen huoltosuhde ilmaisee kuinka monta työvoiman ulkopuolella olevaa ja työtöntä on yhtä työllistä kohti. Huoltosuhteen kehitys on saman suuntainen työttömyysasteen kehityksen kanssa. Taloudellinen huoltosuhde kasvoi Espoossa aina vuoteen 1993 asti, jolloin se oli 1,23 eli tällöin oli 123 ei-työllistä 1 työllistä kohti. (kuvio 6). Laman jälkeen huoltosuhde on pienentynyt ja vuonna 1998 ei-työllisten määrä oli jo pienempi kuin työllisten. Tonnia 4 3 5 3 2 5 2 1 5 1 5 114 3 6 Energiantuotanto 38 6 971 1 56 Liikenne 6 1 35 199 1995 2 21 Kuvio 3. Rikkidioksidipäästöt vuosina 199 21. Fosfori kg,25,2,15,1,5 Fosfori Typpi, 1975-78 -81-84 -87-9 -93-96 -99 Typpi kg Kuvio 4. Suomenojan typpi- ja fosforipäästöt asukasta kohti vuosina 1975 21. kg 8 7 6 5 4 3 2 1 199-91 -92-93 -94-95 -96-97 -98-99 - 21 Kuvio 5. Kaatopaikalle päätyvän yhdyskuntajätteen määrä asukasta kohti vuosina 199 21. 1,4 1,2 1,,8,6,4,2, 199-92 -94-96 -98 2* Kuvio 6. Taloudellinen huoltosuhde vuosina 199 2. 5, 4,5 4, 3,5 3, 2,5 2, 1,5 1,,5,
3 Tulotaso kasvaa edelleen. Tulojen kasvu on ollut voimakasta koko tarkastelujakson aikana (kuvio 7). Vuonna 2 keskimääräiset valtionveronalaiset tulot tulonsaajaa kohti olivat Espoossa 179 291 markkaa. Tulot kasvoivat edellisestä vuodesta 1,5 prosenttia eli yli 17 markkaa. Vuodesta 1998 vuoteen 1999 tulonsaajan tulojen kasvu oli suurinta eli tulot kasvoivat keskimäärin 21 markkaa. 2 1999 1998 1997 1996 1995 179 291 162 247 141 478 132 356 124 66 119 129 Sähkönkulutus jatkuvassa kasvussa. Sähkönkulutus on Espoossa jatkuvasti kasvanut (kuvio 8). Sähkön ominaiskulutus asukasta kohti on noussut 7 prosenttia viimeisen 2 vuoden aikana. Eniten sähköä kuluu kotitalouksissa. Silti espoolaisen sähkönkulutus on vain puolet keskimääräiseen suomalaiseen sähkönkulutukseen verrattuna. Ero johtuu pitkälti runsaasti energiaa käyttävästä teollisuudesta, jota Espoossa ei juurikaan ole. Kaukolämmön käyttö lisääntyy. Kaukolämmön kulutus Espoossa on kasvanut voimakkaasti, sillä kaukolämpöön liitetään jatkuvasti uusia kiinteistöjä. Kaukolämmön käyttö on ympäristön kannalta järkevää, sillä sen tuotanto perustuu sähkön ja lämmön yhteistuotantoon. Siinä polttoaineen energiasta voidaan hyödyntää lähes 9 prosenttia, kun pelkästään sähköä tuottavien voimalaitosten hyötysuhde on noin 4 prosenttia. Veden käyttö kääntynyt nousuun. Vedenkulutus asukasta kohti on Espoossa vähentynyt vuodesta 199 (kuvio 9). Syynä vedenkulutuksen vähenemiseen voidaan pitää vettä säästäviä teollisuusprosesseja sekä kotitalouksien vettä säästäviä kalusteita ja kodinkoneita. Vuonna 199 vettä kulutettiin 276 litraa päivässä vesijohtoverkostoon liittynyttä asukasta kohti. Vuonna 1998 kulutus oli pienintä, 231 litraa. Tämän jälkeen kulutus on taas kääntynyt nousuun ja vuonna 21 se oli 248 litraa päivässä asukasta kohti. Rakennustuotanto ennätyksellistä. Rakennustuotanto on Espoossa ollut viime vuosina varsin voimakasta (kuvio 1). Asuntotuotanto on pysynyt 9- luvun aikana suhteellisen vakaana, sen sijaan toimitilarakentamisen määrä on vaihdellut melko paljon. Vuonna 21 Espoon rakennustuotanto oli ennätyksellistä. Tällöin valmistui kaikkiin rakennuksiin kerrosalaa yhteensä 556 m 2 eli 38 prosenttia enemmän kuin vuonna 2. Espoo on asuntotuotannon osalta pystynyt melko hyvin vastaamaan väestönkasvuun. Selkeää asuntotuotannon vajausta on kuitenkin syntynyt 9-luvun nopean väestönkasvun aikana. Liikenteen määrä kasvaa. Moottoriajoneuvoliikenne Espoossa kasvaa voimakkaasti. 9-luvun alun tilapäisen vähenemisen jälkeen liikenteen kasvu on ollut nopeampaa kuin asukasluvun kasvu (kuvio 11). Espoossa vain noin neljännes matkoista tehdään joukkoliikenteellä, mutta sen osuus on kuitenkin kasvussa. 9-luvun alkupuoliskolla kehitys oli epäta- mk 3 6 9 12 15 18 Kuvio 7. Valtionveronalaiset tulot tulonsaajaa kohti vuosina 1995 2. MWh 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2, 1,, 198-82 -84-86 -88-9 -92-94 -96-98 - Kuvio 8. Sähkönkulutus asukasta kohti vuosina 198 21. Litraa/vrk 35 3 25 2 15 1 5 199-91 -92-93 -94-95 -96-97 -98-99 - 21 Kuvio 9. Vedenkulutus vesijohtoverkostoon liittynyttä asukasta kohti vuosina 199 21. 1 k-m2 6 5 4 3 2 1 Asuinrakennukset Muut rakennukset 199-91 -92-93 -94-95 -96-97 -98-99 - 21 Kuvio 1. Rakentamisen kokonaismäärä vuosina 199 21.
4 saisempaa ja seutulinjojen matkustajat vähenivät. Vuodesta 1995 lähtien moottoriajoneuvojen liikenne suoritteen määrä on kasvanut noin 27 prosenttia, kun vastaavasti väestön määrä on kasvanut 14 prosenttia. Viimeisen 2 vuoden aikana liikennesuoritteen määrä on kasvanut kaikkiaan 11 prosenttia ja väestön määrä lähes 5 prosenttia. SOSIAALINEN KESTÄVYYS Väestönkasvu tasaantuu. Espoossa on tällä hetkellä noin 22 asukasta. Viime vuoden aikana asukasmäärä kasvoi lähes 3 6 uudella asukkaalla. Espoon väestömäärä on kasvanut koko 9-luvun varsin voimakkaasti, mutta pitkällä aikavälillä väestönkasvu on kuitenkin tasaantunut. Vuoden 22 alusta Espoon väestönkasvu on ollut huomattavan voimakasta. Työttömyys taas nousussa. Vuonna 21 Espoon työttömyysaste oli 6, prosenttia (kuvio 12). Työttömien osuus työvoimasta kasvoi voimakkaasti 9- luvun alussa ja se oli vuonna 1994 korkeimmillaan, 14,4 prosenttia. Vuosikymmenen loppua kohti työttömien osuus työvoimasta on tasaisesti pienentynyt. Tämänhetkinen työttömyysaste Espoossa on 6,4 prosenttia. Pitkäaikaistyöttömien osuus kaikista työttömistä kasvoi voimakkaasti 9-luvun alussa (kuvio 13). Pitkäaikaistyöttömien osuus oli korkein vuonna 1998 (37,4 prosenttia) ja se on pysynyt edelleenkin korkeana. Vuonna 21 yli vuoden työttömänä olleiden osuus nousi hieman vuodesta 2, ollen 32,9 prosenttia. Melualueilla asuvien määrä lisääntyy. Melulla tarkoitetaan häiritseväksi, epämiellyttäväksi tai haitalliseksi koettua ääntä. Espoossa tärkein ympäristömelun lähde on tie- ja katuliikenne. Espoossa asuu yli 25 ihmistä yli 55 db melualueella ja melualueella asuvien ihmisten määrä on edelleen lisääntymässä. Lisääntyvä liikenne tuo meluongelman myös asuinkaduille. Melu vähentää merkittävästi asuinalueiden viihtyisyyttä. 1ajon.km 1 4 1 2 1 8 6 4 2 Liikennesuorite Asukasluku 1983-85 -87-89 -91-93 -95-97 -99 Henkilöä 25 2 15 1 5 Kuvio 11. Väestömäärä ja moottoriajoneuvojen liikennesuorite vuosina 1983 21. % 16 14 12 1 8 6 4 2 1991-92 -93-94 -95-96 -97-98 -99-21 Kuvio 12. Työttömyysaste vuosina 1991 21. % 4 35 3 25 2 15 1 5 1991-92 -93-94 -95-96 -97-98 -99-21 Kuvio 13. Pitkäaikaistyöttömien osuus kaikista työttömistä vuosina 1991 21. Lähteet: Lisätietoja: Espoon kaupunki, Espoon Sähkö, Espoon Vesi, Tilastokeskus, YTV Projektisihteeri Katariina Hilke-Aaramo, puh. 8162 2313 Sähköposti: katariina.hilke-aaramo@espoo.fi Ympäristösuunnittelija Kati Berninger, puh. 8162 4833 Sähköposti: kati.berninger@espoo.fi
5 Espoon kaupunki Katariina Hilke-Aaramo Keskushallinnon palvelukeskus puh. (9) 8162 2313 Tieto- ja tutkimuspalvelut Jakelu: puh. (9) 8162 239 Espoonkatu 3, 277 Espoo ISSN 1239 9752 www.espoo.fi/tieto tieto@espoo.fi