Kemikaali- ja pelastusturvallisuus teollisuuslaitoksen seisokkitilanteessa

Kemikaali- ja pelastusturvallisuus teollisuuslaitoksen seisokkitilanteessa Pasi Repola 12.5.2009 SAVONIA AMMATTIKORKEAKOULU -TEKNIIKKA, KUOPIO Julkaistu Työsuojelurahaston tuella

2 SAVONIA AMMATTIKORKEAKOULU - TEKNIIKKA, KUOPIO Koulutusohjelma Palopäällystön koulutusohjelma Tekijä Pasi Repola Työn nimi Kemikaali- ja pelastusturvallisuus teollisuuslaitoksen seisokkitilanteessa Työn laji Päiväys Sivumäärä Opinnäytetyö 12.5.2009 79+31 Työn valvoja Yliopettaja Kyösti Survo Yritys Pelastusopisto, Valtion teknillinen tutkimuskeskus Tiivistelmä Yrityksen yhdyshenkilö Erikoistutkija Yngve Malmén, VTT Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia kemikaali- ja pelastusturvallisuutta turvallisuusselvitysvelvoitteisissa, laajamittaista kemikaalien käsittelyä ja varastointia harjoittavissa tuotantolaitoksissa. Tämä opinnäytetyö on osa VTT:n johtamaa hanketta Prosessikemikaaleista aiheutuvien vaarojen torjunta seisokkitilanteissa. Hanke toteutettiin tammikuun 2008 ja toukokuun 2009 välisenä aikana. Tämä opinnäytetyö on empiirinen, ei-kokeellinen tutkimus. Hankkeessa oli mukana kuusi teollisuusyritystä viiden pelastuslaitoksen alueelta. Tutkittavina olleilta teollisuuslaitoksilta kerättiin tarkasteltavaksi keskeiset turvallisuutta ohjaavat asiakirjat, joista selvitettiin, millä tavalla seisokin aikainen kemikaaliturvallisuus on huomioitu teollisuuslaitoksen perustoiminnoissa. Turvallisuusasiakirjojen lisäksi teollisuuslaitoksiin tehtiin useita vierailukäyntejä, joiden aikana tarkasteltiin henkilöstön toimintamalleja seisokin suunnittelu-, toteutus- ja päätösvaiheessa. Tavoitteena tässä opinnäytetyössä on ollut tuoda esille hyviä toimintamalleja tutkituista teollisuuslaitoksista sekä kehittää toimintamallien ja asiakirjojen ohjeita. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisäksi selvittää, millä tavalla teollisuuslaitokset ja pelastuslaitokset tekevät yhteistyötä seisokkien suunnittelussa ja toteutuksessa. Teollisuuslaitokset valmistautuvat seisokkitilanteen aikaiseen kemikaaliturvallisuuteen monin eri tavoin. Seisokkitilannetta ei sellaisenaan ole yleensä huomioitu turvallisuusselvityksissä tai sisäisissä pelastussuunnitelmissa. Seisokkitilanteen turvallisuutta ohjattiin yleensä erillisellä seisokkitilannetta varten laaditulla turvallisuusasiakirjalla. Seisokkitilanne tuo teollisuuslaitoksen alueelle monia sellaisia piirteitä, joita normaalissa käytössä ja kunnossapitotoiminnassa ei ole. Seisokin aikana laitoksen alueella saattaa olla satoja ulkopuolisia urakoitsijoiden työntekijöitä. Seisokki voi vaikuttaa laajasti myös teollisuuslaitoksen turvallisuusjärjestelmiin esimerkiksi sähkö- tai palovesikatkojen myötä. Teollisuuslaitosten ja pelastuslaitosten välinen yhteistyö seisokkitilanteen osalta oli tehtyjen havaintojen mukaan vähäistä. Viidestä pelastuslaitoksesta kaksi oli täysin tietämättömiä teollisuuslaitoksen poikkeavista tilanteista. Parhaimmillaan yhteistyötä tehtiin tiiviisti ja pelastusviranomaiset osallistuivat seisokin aikaiseen suunnitteluun sekä toteuttamisvaiheen turvallisuustarkasteluihin. Avainsanat turvallisuusselvitys, kemikaaliturvallisuus, teollisuuslaitos, SEVESO, seisokki, pelastussuunnitelma Luottamuksellisuus julkinen

SAVONIA UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES SCHOOL OF ENGINEERING, KUOPIO Degree Programme Fire Officer (Engineer) Author Pasi Repola Title of Project Chemical and Rescue Safety at SEVESO Plants During Major Shutdowns Type of Project Date Pages Final project May 12, 2009 79+31 Academic Supervisor Mr. Kyösti Survo, Head Instructor Company Company Supervisor Emergency Services College, Technical Research Centre of Finland Abstract Mr. Yngve Malmén, Research Scientist The aim of this thesis was to study the chemical and rescue safety at high risk SEVESO plants in Finland. This thesis is part of a larger study which was managed by the Technical Research Centre of Finland between January 2008 and May 2009. Chemical safety during major shutdowns in safety report obligated process plants have not been studied extensively and thus limited information about this subject was available. The approach used within this thesis involved the study of chemical and rescue safety documentation used by the plants and the rescue service. At the same time, the safety methods used by the personnel during a shutdown, including the planning of major shutdowns, were investigated. The aim of this study was to uncover the good practices used in process plants and to improve the chemical safety methods overall. In addition, solutions to increase the collaboration between chemical plants and the regional rescue services, when dealing with major shutdowns, were sought. This thesis is an empirical study and the nature of the study was not experimental. The results indicate that chemical safety during major shutdowns is handled in many different ways by the process plants. The main safety management documents, which are used to ensure the safety of these plants, were not typically designed to also cover shutdowns. Although a shutdown may be seen within a process plant to basically be a normal process situation, major shutdown situations typically entail a number of unique features. For instance, during a major shutdown, there might be several hundred external workers at the plant. Major shutdowns may also have an effect on the safety systems within the plant. The role of the protection personnel in the planning of major shutdowns, and their subsequent participation, was also investigated. According to the results of this thesis, the security and fire personnel were involved in different ways. In some cases the fire personnel were intimately involved in the planning, while others obtained information about a major shutdown only a week before the shutdown. At times, the regional rescue department was not even informed about major shutdowns in the plant area. The thesis concludes that chemical safety must be closely observed prior to and during major shutdowns, and at all levels of the process plant organisation and the authorities. 3 Keywords chemical safety, SEVESO, process plant, rescue safety, safety analysis report, major shutdown Confidentiality Public

4 ALKUSANAT Ilman vaimoni ja lasteni ehdotonta tukea ja ymmärrystä opiskeluni saati yksikään sana tästä opinnäytetyöstä ei olisi ollut mahdollista. Työn laadun ja tavoitteiden ohjaamisessa, riman korkealla pitämisestä ja eteenpäin kannustamisesta haluan kiittää yliopettaja Kyösti Survoa sekä yliopettaja Paavo Tiittaa Pelastusopistolta. Yhteinen kiitos kuuluu myös kaikille niille Pelastusopiston opettajille, joiden kanssa hankkeesta on keskusteltu. VTT:n Erikoistutkijat Yngve Malmén, Minna Nissilä sekä Kimmo Virolainen ovat asettaneet haasteita, joihin tämän työn aikana on täytynyt ponnistella jatkuvasti. Tämä on opettanut ja kasvattanut minua ammatillisesti huomattavan paljon. On ollut ilo työskennellä kanssanne projektin kuluessa. Haluan myös kiittää projektissa mukana olleita kymmeniä teollisuusyritysten ihmisiä. Tehdasvierailut, niiden aikana käydyt keskustelut sekä esitetyt mielipiteet ovat olleet keskeisessä asemassa tämän opinnäytetyön suunnan osoittamisessa, näkökulmien tarkastelussa sekä eteenpäin viemisessä. Mukana olleiden pelastusviranomaisten näkemykset ovat olleet myös tärkeässä asemassa. Lopuksi haluan kiittää kurssitovereitani Kari Ursinia, Jaakko Heinosta, Pasi Hintikkaa sekä Harri Pyyhtiää, jotka ovat toistuvasti nostaneet minut kirjapinojen ja paperikasojen keskeltä takaisin arkeen kiinni. Oulussa 12.5.2009 Pasi Repola

5 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO 7 1.1 Tavoitteet ja rajaus 8 1.2 Kysymyksenasettelu ja tiedonhankinnan menetelmät 9 1.3 Teoreettinen viitekehys 9 1.4 Työn aikataulu ja rahoitus 10 1.5 Opinnäytetyön rakenne 10 2 TURVALLISUUSASIAKIRJAT TURVALLISUUSSELVITYSKOHTEISSA 12 2.1 Turvallisuusselvitys 13 2.2 Sisäinen pelastussuunnitelma 14 2.3 Tulitöiden turvallisuus 22 2.4 Jälkivahinkojen torjuntasuunnitelma 27 2.5 Ulkoinen pelastussuunnitelma 30 3 RAKENTEELLISEN PALO- JA PELASTUSTURVALLISUUDEN TARKASTELU SEISOKISSA 35 3.1 Automaattiset paloilmoittimet 37 3.2 Automaattiset sammutuslaitokset 37 3.3 Poistumisturvallisuus 40 3.4 Palo-osastointi 41 3.5 Savunpoisto 42 3.6 Alkusammutuskalusto 43 3.7 Kemikaaliputkistot ja -säiliöt 44 3.8 Pelastustiet 46 3.9 Muut havainnot 47 4 VARAUTUMINEN KEMIKAALIONNETTOMUUKSIIN TEOLLISUUDESSA SEISOKIN AIKANA 48 4.1 Henkilöstön koulutus onnettomuustilanteen varalle 49 4.2 Henkilöstön tehtävät kemikaalionnettomuustilanteessa 50 4.3 Onnettomuuden jälkeen 53

6 4.4 Tehdaspalokunnan tehtävät seisokissa 54 4.5 Esimerkkejä tutkittujen teollisuuslaitosten ulkopuolelta 56 4.6 Vartioinnin ja suojeluhenkilöstön varautuminen seisokkitilanteeseen 61 5 PELASTUSVIRANOMAISEN JA YRITYKSEN YHTEISTYÖ SEISOKISSA 63 5.1 Kysely pelastuslaitoksille 64 5.2 Keskeiset ongelmat yrityksen ja pelastuslaitoksen yhteistyössä 66 6 POHDINTA 67 6.1 Yhteenveto keskeisimmistä havainnoista 67 6.2 Haasteet opinnäytetyöprosessissa 68 6.3 Lisätutkimuksen tarve ja toimintamallien kehittäminen 69 LÄHTEET 75 LIITTEET 79

7 1 JOHDANTO VTT:n johdolla tutkittiin teollisuuden turvallisuusselvitysvelvollisten laitosten seisokin aikaista prosessikemikaaliturvallisuutta 2008 2009. Tämä opinnäytetyö on osa tutkimusta Prosessikemikaaleista aiheutuvien vaarojen torjunta seisokkitilanteissa. Opinnäytetyössäni olen keskittynyt vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista annetun asetuksen (59/1999) 15 mukaisten turvallisuusselvitysvelvollisten laitosten tuotantoseisokin aikaiseen kemikaaliturvallisuuteen palo- ja pelastusturvallisuuden näkökulmasta. Seisokkitilanne määriteltiin hankkeeseen osallistuvien yritysten ja VTT:n kanssa yhteistyössä. Kaikkia huolto- ja kunnossapitotöitä ei voida tehdä laitoksen tuotannon käynnin aikana. Näissä tilanteissa laitos joudutaan pysäyttämään joko osittain tai kokonaan. Hankkeessa seisokkitilanne määriteltiin vuosi-, kuukausi- ja odottamattomaan seisokkiin. Vuosi- ja kuukausiseisokit sisältävät suunniteltuja, useamman päivän kestäviä rakennus-, muutos-, kunnossapito-, testaus-, tarkistus- ja huoltotöitä teollisuuslaitoksen alueella. Odottamattomalla seisokilla tarkoitetaan tuotantokatkosta, jonka aikana tehdään ennalta suunniteltuja kunnossapito- tai huoltotöitä teollisuuslaitoksen alueella. Tässä hankkeessa ei käsitelty lyhyitä tuotantokatkoksia, joiden aikana tehdään normaalia kunnossapito- ja huoltotoimintaa. (Malmén ym. 2009, 9.) Seisokkitilanteessa sattuvia mahdollisia kemikaalionnettomuuksia on kuvattu oppaassa Prosessikemikaaleista aiheutuvien vaarojen torjunta seisokkitilanteessa. Kasvanutta riskiä mahdolliselle kemikaalionnettomuudelle voivat aiheuttaa muun muassa seisokin valmistelutyöt, työkohteen erottamisen epäonnistuminen, seisokkityön aikana sattuvat laiterikot ja vuodot, käyvän laitoksen tai linjan aiheuttamat onnettomuudet sekä käynnistysvaiheessa esiintyvät ongelmat. (Malmén ym. 2009, 16 18.) Tutkimuskohteina projektissa oli kuusi eri teollisuuden alojen turvallisuusselvitysvelvollista teollisuuslaitosta. Yrityksiltä kerättiin sisäiset pelastussuunnitelmat, turvallisuusselvitykset, tulitöiden valvontasuunnitelmat sekä muita kemikaaliturvallisuuteen mahdollisesti liittyviä ohjeita ja asiakirjoja. Asiakirjoista tutkittiin, millä tavalla yrityk-

8 set ovat omissa lakisääteisissä ja vapaaehtoisissa turvallisuusasiakirjoissaan ohjeistaneet seisokkiin liittyvät turvallisuusosiot. Opinnäytetyössä on käsitelty palo- ja pelastusturvallisuuden asioita kokonaisvaltaisemmin kuin tutkimusprojektissa. Tämä on ollut tarpeellista, jotta kemikaaliturvallisuuteen vaikuttavien tekijöiden kokonaisuus on paremmin ymmärrettävissä. Kemikaaliturvallisuutta on käsitelty laajemmin projektin aikana valmistuneessa VTT:n, Pelastusopiston ja hankkeeseen osallistuvien yritysten yhteistyössä laatimassa oppaassa. Tavoitteena on ollut, että Internetissä julkaistu opas ja tämä opinnäytetyö muodostavat toisiaan tukevan kokonaisuuden. Tehdasvierailuilla tehtyjen haastattelujen perusteella kerättiin lisää materiaalia. Yksittäisten ihmisten haastatteluilla pyrittiin kartoittamaan, miten mahdolliset ohjeistukset on saatu jalkautettua yrityksen henkilöstön päivittäiseen turvallisuusajatteluun. 1.1 Tavoitteet ja rajaus Tämä opinnäytetyö on empiirinen, ei-kokeellinen tutkimus. Työn tavoitteena on tarkastella vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista annetun asetuksen (59/1999) 15 mukaisten turvallisuusselvitysvelvollisten teollisuuslaitosten seisokin aikaista kemikaaliturvallisuutta palo- ja pelastusturvallisuuden näkökulmasta ja tuoda esille kemikaaliturvallisuutta parantavia seikkoja sekä toisaalta hyväksi havaittuja toimintamalleja. Opinnäytteen keskeinen tavoite on täydentää VTT:n johtaman hankeen Prosessikemikaaleista aiheutuvien vaarojen torjunta seisokkitilanteissa -opasta palo- ja pelastusturvallisuuden näkökulmasta katsottuna. Tämän opinnäytteen tavoitteena on lisäksi koota yhteen turvallisuusselvityskohteissa vaaditut turvallisuusasiakirjat ja yleisimmät palo- ja pelastusturvallisuuteen käytetyt omaehtoiset ohjeistukset. Yhtenä osatavoitteena on selvittää, millä tavalla yritykset ja pelastuslaitokset tekevät seisokkitilanteen suunnittelu-, toteutus- ja päätösvaiheessa yhteistyötä. Tätä asiaa selvi-

9 tettiin yritysten turvallisuudesta vastaavien henkilöiden haastatteluilla, pelastuslaitoksiin lähetetyllä kyselylomakkeella ja pelastusviranomaisten haastatteluilla. Opinnäytettä voidaan hyödyntää esimerkiksi Pelastusopiston palopäällystön koulutusohjelman opetuksessa. 1.2 Kysymyksenasettelu ja tiedonhankinnan menetelmät Opinnäytetyön kysymyksenasetteluna on pidetty lähtökohtaa yritysten velvollisuudesta varautua onnettomuuksiin ja niiden ennaltaehkäisyyn. Lähtökohtaiseksi väittämäksi on asetettu olettamus, ettei seisokin aikaista kemikaaliturvallisuutta ole erikseen otettu huomioon turvallisuuteen liittyvissä asiakirjoissa. Tiedonhankinnan menetelminä on käytetty tutkituista yrityksistä saatujen turvallisuusasiakirjojen analysointia, tehdasvierailuja, joilla osallistuttiin yrityksen sisäisiin kokouksiin, sekä yksittäisiä henkilöhaastatteluja. Ulkoisten pelastussuunnitelmien tarkastelulla ja pelastusviranomaisten haastatteluilla selvitetään pelastuslaitoksen tietoisuutta ja toimintamalleja seisokkitilanteessa. 1.3 Teoreettinen viitekehys Laajamittaista kemikaalien käsittelyä ja varastointia harjoittavien turvallisuusselvitysvelvollisten laitosten (59/1999, 15 ) seisokkitilanteen aikaista prosessikemikaalien aiheuttamaa vaarojen torjuntaa ei ole aiemmin tutkittu Suomessa yhtä laajasti kuin tämän opinnäytetyön aikana toteutetussa VTT:n johtamassa hankkeessa. Tämä opinnäytetyö kirjoitetaan jaksottamalla teoria, tutkimus ja pohdinta saman käsitteen alle. Tällä tarkoitetaan sitä, että jokaisen käsitellyn osa-alueen teoreettinen perusta kirjoitetaan kappaleen alkuun. Teoreettisen osan jälkeen käsitellään tutkituissa laitoksissa havaittuja toimintamalleja sekä laadittuja ohjeistuksia. Tämän jälkeen kirjoitetaan niistä tehdyt havainnot ja pohdinta hankkeen kuluessa esille tulevista asioista.

10 1.4 Työn aikataulu ja rahoitus Tämä opinnäytetyö on osa VTT:n johtamaa hanketta Prosessikemikaaleista aiheutuvien vaarojen torjunta seisokkitilanteissa ja aikataulu on muodostunut päähankkeen mukaisesti. Opinnäytetyön suunnittelu aloitettiin joulukuussa 2007 alustavilla suunnittelukokouksilla ja varsinainen hanke aloitettiin tammikuussa 2008, jolloin myös opinnäytetyö alkoi. Päähankkeen ja siten myös opinnäytetyön kesto oli 14 kuukautta, tammikuusta 2008 helmikuuhun 2009. Hanketta jatkettiin vielä alkuperäisen aikataulun lisäksi kolmella kuukaudella toukokuun 2009 loppuun. Hankkeen rahoitus on kuvattu oppaassa Prosessikemikaaleista aiheutuvien vaarojen torjunta seisokkitilanteissa, ja se löytyy Internetistä osoitteessa seisokki.vtt.fi. Suurimpana rahoittajana hankkeessa oli Työsuojelurahasto. Lisäksi hanketta rahoittivat sosiaali- ja terveysministeriö, Turvatekniikan keskus, Valtion teknillinen tutkimuskeskus sekä hankkeeseen osallistuneet teollisuuslaitokset, joita olivat Boliden Harjavalta Oy, Norilsk Nickel Harjavalta Oy, OMG Kokkola Chemicals Oy, OY Metsä-Botnia Ab, Saint- Gopain Rakennustuotteet Oy sekä Vopak Chemical Logistics Finland Oy. (Malmén ym. 2009, 4.) 1.5 Opinnäytetyön rakenne Toisessa luvussa käsittelen turvallisuusselvityskohteissa (59/1999, 15 ) laadittavia turvallisuusasiakirjoja sekä niiden lakisääteisiä perusteita. Toisen luvun alakohdissa käsittelen tutkittujen laitosten laatimia turvallisuusasiakirjoja, mitä havaintoja niistä on tehty sekä miten kyseisiä asiakirjoja voisi tämän tutkimuksen perusteella parantaa tai täydentää tuotantoseisokin osalta. Empiirisen tutkimuksen yksi lähtökohta on tutkimuksen yleisyys. Tällä tarkoitetaan sitä, että yksittäisiä henkilöitä tai laitoksia ei tuoda esille tutkimuksessa, vaan käsitellyt asiat esitellään yleisellä tasolla. (Tuomi ja Sarajärvi 2004, 21.) Kolmannessa luvussa käsittelen rakenteellisen palo- ja pelastusturvallisuuden kannalta seikkoja, jotka tulisi myös tuotantoseisokissa muistaa huomioida. Edelleen kolmannen

11 luvun alakohdissa käsittelen hankkeessa mukana olleissa yrityksissä tehtyjä havaintoja. Rakenteellisen palo- ja pelastusturvallisuuden kokonaisvaltainen käsittely ei ole tämän opinnäytetyön tavoitteena, vaan käsiteltävät asiat ovat valikoituneet tehtyjen havaintojen ja yritysvierailuilla käytyjen keskustelujen pohjalta. Tuotantoseisokin aikana kemikaaliturvallisuuteen vaikuttavat monet eri toimintatavat ja työskentelymallit. Rakenteellisessa osiossa pyrin tarkastelemaan keskitetysti niitä rakenteellisen paloturvallisuuden osioita, jotka voivat olla vaikuttamassa kemikaalionnettomuustilanteen syntyyn, havaittavuuteen ja torjuntaan. Neljännessä luvussa käsittelen kemikaalionnettomuutta ja sen tuomia haasteita ja erityispiirteitä juuri tuotantoseisokin osalta. Tässä luvussa käsittelen yritysten eri malleja valmentaa tuotantoseisokin aikana mahdollisesti tapahtuvaan kemikaalionnettomuuteen sekä kemikaalionnettomuuksien ennaltaehkäisyyn. Luvussa käsitellään henkilöstön koulutusta sekä yrityksen varautumista onnettomuuteen. Neljännen luvun alakohdissa tuodaan esille tutkittujen kohteiden toimintatapoja mahdollisen kemikaalionnettomuuden sattuessa. Yritysvierailuilla esille nousi myös tehtaalla tapahtuva defusing- ja debriefing-toiminta onnettomuuden jälkitilanteessa. Yleisesti ottaen tähän osa-alueeseen valmistautuminen oli yrityksissä seisokkitilanteen osalta heikkoa. Tässä luvussa käsittelen myös tätä aihealuetta suppeasti. Tämä kappale sisältää myös henkilöstön koulutukseen liittyvää pohdintaa. Viidennessä luvussa käsittelen pelastusviranomaisten ja yritysten välistä yhteistoimintaa seisokkitilanteen osalta. Alakohdissa käsittelen pelastuslaitoksille tehtyä kyselyä sekä yritysvierailuilla havaittuja toimintamalleja yritysten ja viranomaisten yhteistyössä. Tässä luvussa käsittelen myös muita, tutkimuskohteiden ulkopuolella käytössä olevia keinoja yhteistyön osalta. Kuudes luku sisältää pohdintaa koko opinnäytetyöprojektista. Luku sisältää keskeisimmät havainnot, joita hankkeen aikana nousi esille. Tässä luvussa pyrin pohdinnan kautta käsittelemään käytännön turvallisuustyön haasteita turvallisuusselvitysvelvollisessa teollisuuslaitoksessa. Lisäksi käsittelen opinnäytetyön tuomia haasteita ja ongelmia opiskelijan näkökulmasta katsottuna.

12 2 TURVALLISUUSASIAKIRJAT TURVALLISUUSSELVITYSKOHTEISSA Turvallisuusselvitysvelvollisella teollisuuslaitoksella tarkoitetaan kohdetta, joka käsiteltävien ja varastoitavien kemikaalien laadun ja määrän vuoksi luokitellaan mahdollista suuronnettomuusvaaraa aiheuttavaksi kohteeksi. Turvallisuusselvitysvelvollisissa teollisuuskohteissa turvallisuutta säädellään ja ohjataan monilla eri tavoilla. Keskeisimpiä kokonaisvaltaista kemikaaliturvallisuutta ohjaavia asiakirjoja laajamittaisessa kemikaalien käsittelyä ja varastointia harjoittavissa laitoksissa ovat vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista annetussa asetuksessa (59/1999) ja vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetussa laissa (390/2005) vaadittu turvallisuusselvitys (59/1999, 15 ; 390/2005, 30 ) sekä sisäinen pelastussuunnitelma (59/1999, 27 ; 390/2005, 28 ). Näiden asiakirjojen perusteella pelastuslaitos laatii myös vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuuksien torjunnasta annetun asetuksen (541/2008) mukaisen ulkoisen pelastussuunnitelman. Lisäksi yrityksen toimintoihin on voitu laatia muita tarpeellisia turvallisuusohjeistuksia. Esimerkiksi tulitöiden turvallisuutta ohjataan yleisesti standardin SFS 5900 Tulitöiden paloturvallisuus asennus-, huolto- ja korjaustöissä mukaisella tulitöiden valvontasuunnitelmalla tai tulitöihin tehdyllä pysyvällä ohjeistuksella. Tämän opinnäytetyön yhteydessä tutkittavilta yrityksiltä kerättiin tarkasteltavaksi sisäinen pelastussuunnitelma, turvallisuusselvitys, tulitöiden suorittamiseen laaditut ohjeistukset sekä muut turvallisuutta varten laaditut asiakirjat, joita yritykset halusivat tutkijoiden käyttöön antaa. Lisäksi yritysten kanssa yhteistyötä tekeviltä pelastuslaitoksilta pyydettiin ulkoinen pelastussuunnitelma. Ulkoisista pelastussuunnitelmista selvitettiin pelastuslaitoksen varautumista seisokkitilanteen osalta. Tätä opinnäytetyötä varten asiakirjoista tarkasteltiin seisokin aikaiseen toimintaan laadittuja ohjeistuksia. Seuraavissa alakohdissa olen käsitellyt tarkemmin keskeisten turvallisuusasiakirjojen määräytymisperusteita sekä yritysten ja pelastuslaitosten toimittamien turvallisuusasiakirjojen rakennetta kokonaisuutena ja sitä, millä tavalla turvallisuusasiakirjoissa seisokkitilanne on huomioitu.

13 2.1 Turvallisuusselvitys Turvallisuusselvitys juontaa juurensa Euroopan Unionin Neuvoston antamasta direktiivistä 96/82/EY, Seveso II direktiivi (Euroopan unionin toiminta, www-lähde; TUKESohje K1-2006). Kansalliselle tasolle direktiivi on saatettu kemikaalilainsäädännön kautta. Velvollisuus laatia turvallisuusselvitys määräytyy vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain (390/2005) mukaan. Laki (390/2005) velvoittaa yritystä osoittamaan toimintaperiaatteensa suuronnettomuuksien ehkäisemiseksi ja rajoittamiseksi sekä antamaan tarvittavat tiedot niiden toteuttamiseen tarvittavasta organisaatiosta ja turvallisuusjohtamisjärjestelmästä (390/2005, 30 ). Turvatekniikan keskus arvioi toimenpiteiden riittävyyttä sille toimitetun turvallisuusselvityksen perusteella (390/2005, 30 ). Velvollisuus laatia turvallisuusselvitys määräytyy yrityksessä käytettävien kemikaalien ominaisuuksien ja määrän mukaisesti (59/1999, 15 ). Asetus vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista (59/1999) määrittelee edelleen tarkemmin velvoitteista laatia turvallisuusselvitys ja määrittelee samalla siihen sisällytettäviä osioita asetuksen 22 :ssä ja liitteessä IV. Turvallisuusselvityksen laatimiseen Turvatekniikan keskus (TUKES) on laatinut ohjeen K1-2006. Ohjeen kautta TUKES on kirjoittanut auki turvallisuusselvitystä koskevat määräykset ja täydentänyt niitä lisäohjeilla. Ohjeiden lisäksi Tukes voi hyväksyä myös eri toimintamalleja (Tukes-ohje K1-2006, 2). Turvallisuusselvitykset tutkituissa yrityksissä Tutkimuksessa mukana olleiden yritysten turvallisuusselvityksiä tarkasteltiin nimenomaan seisokkitilanteen osalta. Turvallisuusselvitykset ovat laajoja asiakirjoja, ja niissä on esitetty kattavasti mahdolliset suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavat tilanteet. Kuudesta tutkitusta selvityksestä kahdessa oli tunnistettu seisokki ja sen aikana sattuvat toimintavirheet mahdolliseksi suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavaksi tekijäksi. Korjausja kunnossapitotyö yleensä oli kuitenkin tunnistettu lähes kaikissa selvityksissä vaaraa aiheuttavaksi tilanteeksi.

14 Yhdessäkään turvallisuusselvityksessä ei oltu tunnistettu esimerkiksi tulitöiden mahdollisesti aiheuttamaa suuronnettomuusriskiä. Tulitöiden aiheuttama vaara oli kuitenkin tunnistettu useimmissa selvityksissä. Tämä on todennäköisesti selitettävissä lähinnä sillä seikalla, että kaikissa tutkituissa yrityksissä työlupajärjestelmät on viety pitkälle ja tulitöiden turvallisuutta valvottiin monilla eri toimenpiteillä. Tulityöt voivat huonosti valvottuna ja toteutettuna olla hyvin mahdollinen suuronnettomuuden aiheuttaja, varsinkin alueella, jolla on suuria määriä palavia kemikaaleja kohteen välittömässä läheisyydessä, esimerkiksi varastosäiliöissä. 2.2 Sisäinen pelastussuunnitelma Laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta (390/2005) velvoittaa laatimaan sisäisen pelastussuunnitelman, mikäli teollinen käsittely ja varastointi ovat laajamittaista (390/2005, 28 ). Sisäisen pelastussuunnitelman laatimisesta säädetään tarkemmin vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista annetussa asetuksessa (59/1999). Asetuksen 27 velvoittaa toiminnanharjoittajaa laatimaan sisäisen pelastussuunnitelman ottaen huomioon seuraavat tavoitteet: 1. Onnettomuudet rajataan ja hallitaan niiden seurauksien minimoimiseksi sekä ihmisille, ympäristölle ja omaisuudelle aiheutuvien vahinkojen rajoittamiseksi. 2. Toteutetaan tarvittavat toimenpiteet ihmisten ja ympäristön suojaamiseksi suuronnettomuuksien seurauksilta 3. Varaudutaan onnettomuuksien jälkien korjaamiseen ja ympäristön puhdistamiseen. Velvoitteesta laatia pelastussuunnitelma säädetään pelastuslain (468/2003) 9 :ssä ja pelastusasetuksen (787/2003) 9 :ssä. Pelastusasetuksen 10 määrittelee pelastussuunnitelmassa selvitettävät tiedot. Pelastuslain mukaista pelastussuunnitelmaa ei tarvitse laatia, mikäli samaa kohdetta varten tulee muun lain kuin pelastuslain nojalla laatia pelastus-, valmius- tai muu vastaava suunnitelma (787/2003, 9 ).

15 Turvatekniikan keskus on antanut ohjeen sisäisen pelastussuunnitelman laatimisesta (TUKES-ohje K2-2004). Ohje sisältää asetuksen (59/1999) mukaiset velvoitteet sekä listan muista huomioitavista seikoista (TUKES-ohje K2/2004, 1). Ohjeessa mainitut muut havainnot ovat monilta osin samoja, joista on säädetty pelastusasetuksen 10 :ssä. Sisäiset pelastussuunnitelmat tutkituissa yrityksissä Tutkittujen laitosten sisäiset pelastussuunnitelmat noudattivat pääasiallisesti mallia, jossa yrityksessä on laadittu sisäisen pelastussuunnitelman yhteinen osa sekä erikseen osastokohtaiset pelastussuunnitelmat yksittäisille tehdasosastoille. Yksi laitos oli henkilöstömäärältään ja toiminta-alueeltaan niin pieni, ettei osastokohtaisia suunnitelmia ollut perusteltua erikseen tehdäkään. Kuvassa 1 on havainnollistettu sisäisen pelastussuunnitelman rakennetta tutkituissa yrityksissä. Sisäisen pelastussuunnitelman pääosaan on luontevaa liittää myös muut turvallisuuteen laaditut ohjeet, joita yrityksessä on luotu. Tällä menetelmällä turvallisuutta ohjaavat asiakirjat muodostavat helposti käytettävän kokonaisuuden. Tämä on perusteltua myös sellaisissa tapauksissa, joissa yrityksen koko on suuri ja eri tehdasosastoja on paljon laajalla alueella. Tällöin on yksittäisten toimintojen varmentamisen kannalta järkevää laatia osastokohtainen pelastussuunnitelma, jossa esitetään kyseisen tehdasosaston toimenpiteet onnettomuuden sattuessa.

16 TEHDASOSASTO PELASTUSSUUNNITELMA TEHDASOSASTO PELASTUSSUUNNITELMA SISÄISEN PELASTUSSUUNNITELMAN PÄÄOSA TEHDASOSASTO PELASTUSSUUNNITELMA TEHDASOSASTO PELASTUSSUUNNITELMA Kuva 1. Esimerkki sisäisen pelastussuunnitelman rakenteesta teollisuuslaitoksissa. Pääosan lisäksi tehdään tarvittaessa osastokohtaisia pelastussuunnitelmia. Seisokkitilannetta ei sellaisenaan ole käsitelty yhdessäkään sisäisessä pelastussuunnitelmassa. Seisokin ajalle oli kuitenkin laadittu turvallisuussuunnitelma erillisenä ohjeistuksena melkein kaikissa laitoksissa. Peruste tämän turvallisuussuunnitelman laatimiseen voi tulla rakennustyön turvallisuudesta annetun valtioneuvoston asetuksen (702/2006) (Malmén ym. 2009, 60) tai turvallisuussuunnitelma on laadittu yrityksen oman toimintamallin mukaisesti. Sisäisen pelastussuunnitelman ja osastokohtaisten pelastussuunnitelmien muokkaaminen seisokkitilanteeseen sopivaksi on tarpeellista, jos toiminnoissa tapahtuu seisokin aikana oleellisia muutoksia. Tällaisia muutoksia voivat olla pelastusorganisaatioon varattujen henkilöiden tehtävämuutokset tai muutokset automaattisissa ilmaisin- ja sammutusjärjestelmissä. Pelastussuunnitelmissa määritellään korvaavat toimenpiteet edellä mainittujen toimintojen varmistamiseksi. Osastokohtaiseen pelastussuunnitelmaan on hyvä kirjata myös toimintaohjeet onnettomuustilanteisiin seisokin ajaksi. Huomioitavaa on esimerkiksi se, miten alueella olevat urakoitsijat siirretään pois vaaran uhkaamalta alueelta ja kenen vastuulle urakoitsijoiden siirtäminen esimerkiksi suojatilaan kuuluu.

17 Suunnitteluvaiheen jälkeen tiedetään, mitä töitä milläkin tehdasosastolla tehdään. Erityisvaarallisiin töihin, joita ovat esimerkiksi tulityöt ja säiliötyöt, voidaan tehdä erillinen osio osaston pelastussuunnitelmaan. Esimerkiksi Kilpilahden teollisuusalueella säiliötöitä varten laaditaan tehdaspalokunnan tekemänä erillinen pelastussuunnitelma (apulaispalopäällikkö Jaakko Valtonen 14.1.2009, henkilökohtainen tiedoksianto). Kriisiviestintäohjeet sisäisessä pelastussuunnitelmassa Merkille pantavaa sisäisissä pelastussuunnitelmissa oli kriisiviestintään liittyvien ohjeiden suppea käsittely. Tosin on mahdollista, että kriisiviestintäsuunnitelma on rakennettu yrityksissä osana yrityksen kokonaisvaltaista viestintäsuunnitelmaa. Tässä työssä tutkittujen laitosten yleiset viestisuunnitelmat rajattiin tutkittavien asiakirjojen ulkopuolelle ja tarkasteltavana olivat pelkästään sisäisessä pelastussuunnitelmassa olevat kriisiviestintäohjeet, joita TUKES on ohjeistanut kuuluvaksi sisäiseen pelastussuunnitelmaan (TU- KES-ohje K2-2004, kohta 5). Kriisiviestintää on tutkittu laajasti, ja siitä on hyvin kirjallisuutta saatavilla. Kirjallisuuslähteisiin ja tekemiini asiantuntijahaastatteluihin pohjautuen ainakin seuraavat seikat tulisi olla avattuna kaikille laitoksen työntekijöille TUKES-ohjeen lisäksi: 1. Kenelle yrityksen viestintävastuu kuuluu ja miten yrityksen kriisiviestintä on toteutettu. Henkilöstöllä tulisi olla yhteyshenkilöiden ajan tasalla olevat yhteystiedot helposti saatavilla (Karhu ja Henriksson 2008, 43, 61). 2. Millä tavalla yrityksen sisäinen ja ulkoinen viestintä toimii ja mistä työntekijät saavat ajantasaista tietoa onnettomuustilanteessa (Karhu ja Henriksson 2008, 63). 3. Ajan tasalla olevan viestinnän merkitys henkilöstölle ja sidosryhmille onnettomuustilanteessa (HR-viestintäpäällikkö Anne-Mari Repola 5.1.2009, henkilökohtainen tiedoksianto). Kriisitilanteessa käytännön ohjeiden tiedottamisen merkitys ja tieto siitä mitä on tapahtunut vältetään lisävahingot. Tiedotusvastuu viestinnän ihmisten lisäksi Jos olet esimies, mikä on tiedotusvastuusi ja kenelle?

18 Katkaistaan huhupuheet ja vältetään yleistä hämmennystä Jälkiviestintä Vältetään jatkossa vastaavat vahingot syyt ja seuraukset Selkeällä kriisiviestintäsuunnitelmalla vältetään kohdassa kolme mainitut lisävahingot sekä heti liikkeelle lähtevät huhupuheet. Onnettomuustilanteet tulevat aina yllättäen. Hyvin etukäteen suunniteltu ja harjoiteltu tiedotus tapahtuneesta niin henkilöstölle kuin medialle ja sidosryhmille pienentää asiasta aiheutuvaa kohua, huhua ja lisävahinkoja. Henkilöstön lisäksi kriisitilanteessa tulee aina huomioida myös alueella työskentelevien yhteistyökumppaneiden työntekijöiden tiedottaminen. (HR-viestintäpäällikkö Anne- Mari Repola 5.1.2009, henkilökohtainen tiedoksianto.) Viestinnän tulee yrityksen sisällä toimia kriisitilanteessa siten, että välittömästi onnettomuuden sattuessa viestinnän vastuuhenkilöt saavat tiedon tapahtuneesta. Vastuuhenkilöt välittävät tiedon ennalta sovittuja kanavia pitkin organisaation ja verkoston sisällä. Viestin tulee edetä organisaation joka taso huomioiden. Jokaisen kriisitilanteen jälkeen on syytä arvioida, kuinka niin sisäisessä kuin ulkoisessa tiedotusprosessissa onnistuttiin. (HR-viestintäpäällikkö Anne-Mari Repola 5.1.2009, henkilökohtainen tiedoksianto.) Suoraan pelastustoiminnassa mukana olevat yrityksen henkilöt ja varsinaiset kriisin aikaiset tiedotuksesta vastaavat henkilöt tulisi ohjeistaa muita kattavammin ja heidän tulisi olla aina tavoitettavissa. Tämä tarkoittaa sitä, että kriisiviestintä on suunniteltu ja toteutettu tavalla, jolla tiedottamisesta vastaavilla ihmisillä on myös varahenkilöjärjestelmä takanaan. Suunnittelun ja ohjeistuksen lisäksi keskeisten kriisitiedotuksesta vastaavien henkilöiden tulisi harjoitella myös seisokkitilanteen aikana sattuvan onnettomuustilanteen aikaista tiedottamista. Harjoittelu on keskeinen osa kriisiviestinnän suunnittelua (Karhu ja Henriksson 2008, 32, 44.) Onnettomuustilanteen alkuvaiheessa turvallisuudesta vastaavien henkilöiden ja pelastustyötä suorittavien henkilöiden tavoittelu on luultavasti medialle tärkeämpää, koska he pystyvät tarjoamaan tarkkaa tietoa itse onnettomuudesta (Rantala 2007, 7). Tämä korostuu varsinkin tilanteissa, joissa media ei ole yrityksen johtoa vielä tavoittanut. Seisokin aikana erityisen haasteen kriisiviestintään voivat tuoda jopa sadat laitoksen alueella työskentelevät ulkopuoliset urakoitsijat. Onnettomuustilanteessa nämä urakoit-

19 sijoiden työntekijät ovat todennäköisesti ensimmäisten haastateltavien joukossa tehtaan rajapinnalla heidän poistuessaan tehdasalueelta. Median edustajan näkökulma yrityksen kriisiviestintään Ymmärtääkseni median roolia paremmin, haastattelin tätä opinnäytetyötä varten Sanomalehti Karjalaisen verkkotuottaja Antti Hirvosta. Hirvonen totesi median olevan erittäin tarkka uutisoinnin totuudenmukaisuudesta ja siitä, esitetäänkö uutinen totena vai esimerkiksi silminnäkijän havaintoina. Hirvonen korosti, että media haluaa ohjata itse itseään omassa uutisoinnissa. Mikäli media huomaa, että esimerkiksi yritys pyrkii ohjaamaan uutisointia, iskee media entistä tiukemmin uutisointiin kiinni. Median tiedon tarpeen Hirvonen jakaa kahteen osaan: 1. Raaka fakta. Itseään arvostava media kertoo loukkaantuneiden ja kuolonuhrien määrän, onnettomuuden syyn, vaikutukset lähiympäristöön. virallisena tietona vasta sitten, kun tiedot on saatu virallisista lähteistä. Kaikessa onnettomuusuutisoinnissa media haluaa varmentaa faktat pelastus-, poliisi- tai muilta viranomaisilta, ennen kuin tiedot uutisoidaan totena. 2. Kokijat. Itseään kunnioittava media ei haastattele onnettomuusalueen läheisyydessä liikkuvia ihmisiä missään muussa kuin kokijan ominaisuudessa: miltä tuntui, oliko oma henki vaarassa, miltä alueella näytti. Tällaisen kriisin kokemuksen jakaminen median kautta on oleellinen osa uutisointia. Hirvonen korostaa lisäksi tiedottamisen nopeutta ja täsmällisyyttä. Mikäli kriisiviestintä on median mielestä hidasta tai puutteellista, media alkaa selvittää asioita itse. Mikäli pelastuslaitoksen tiedottaminen ei ole median mielestä riittävää, haastatellaan alueella olevia ihmisiä nimenomaan kokija-tarkoituksessa. Tällöin uutisointi täsmennetään yleensä vahvistamattomana tietona. Median ja yrityksen välistä suhdetta Hirvonen kuvaa monesti ongelmalliseksi. Median rooli ja tehtävä on ottaa asioista selvää ja uutisoida niistä mahdollisimman luotettavasti. Tämä tarkoittaa sitä, että media haluaa uutisoida myös niistä seikoista, jotka eivät yri-

20 tykselle ole aina mieluisia. Tällaisia voivat olla esimerkiksi laiminlyönnit yrityksen toiminnassa. Näiden uutisoinnissa media on kuitenkin tarkkana ja uutisointi vaatii yleensä toimittajan tarkempaa tietoa kohteena olevasta toiminnasta. Onnettomuustilanteessa Hirvonen kuvaa median kiinnostuksen ja järjestyksen seuraavanlaiseksi: 1. Mitä on tapahtunut? 2. Missä ja milloin? 3. Onko vaaraa ympäristölle? Edellä mainittujen kohtien selvittyä media alkaa selvittää 4. Miksi? Vasta tämän jälkeen media kiinnostuu asioista, kuten 5. Onnettomuuden tarkempi syy- jolloin uutisointiin astuu mukaan ammattitermistö 6. Taloudelliset menetykset 7. Tehtaan toiminnan jatko 8. Muut asiat Hirvonen toteaa, että onnettomuuden alkutilanteessa median kiinnostus kohdistuu pelastusviranomaisten jakamaan tietoon. Vasta tämän jälkeen uutisointi kohdistetaan yrityksen toimintoihin. Mikäli kriisitiedottamista ei ole suunniteltu ja toteutettu nopeasti, avoimesti, aloitteellisesti, rehellisesti, vastuullisesti ja inhimillisesti, voi onnettomuudesta levitä epämääräistä ja väärää tietoa, joka on usein vahingollista yrityksen imagoa ajatellen (Karhu, Henriksson 2008, 27, 29). Väärä tieto voi levitä esimerkiksi ihmisten levittäminä huhuina, olettamuksina sekä omina mielipiteinä. Pelastustoiminnan aikana pelastusviranomaisella on pelastuslain (468/2003) 43 ja 44 nojalla yleisvastuu tiedottamisesta. Tästä syystä on keskeistä, että yritys laatii omat kriisiviestintäsuunnitelmansa yhteistyössä alueen pelastusviranomaisen kanssa. Keskisuurissa ja suurissa onnettomuuksissa hätäkeskus lähettää automaattisesti ensitiedotteen medialle (Rantala 2007, 47). Yrityksellä tulisi olla valmiudet vastata tähän välittömään

21 median ja kansalaisten tiedon tarpeeseen yhteistyössä pelastusviranomaisten kanssa nopeasti onnettomuuden jälkeen. Kriisitiedottamista ja seisokkiin liittyvää yleistä tiedottamista on käsitelty laajemmin oppaassa Prosessikemikaaleista aiheutuvien vaarojen torjunta seisokkitilanteissa. Suojautuminen ja evakuointi kemikaalionnettomuustilanteessa Tutkimuksen aikana esille nousi myös henkilöstön suojautuminen ja evakuointi mahdollisessa kemikaalionnettomuustilanteessa. Näihin tilanteisiin laaditut ohjeistukset poikkesivat toisistaan monilta osin. Osassa yrityksiä henkilöstön suojautuminen ja evakuointi oli järjestetty erillisen suojatilajärjestelmän avulla. Joissakin laitoksissa erillisiä suojatiloja ei ole määritelty, vaan ohjeistus ohjasi ihmiset etukäteen määritellyille kokoontumispaikoille tai ylempiin kerroksiin. Kattava suojatilajärjestelmä antaa huomattavasti paremman suojan henkilöstölle välittömästi onnettomuuden läheisyydessä kuin siirtyminen alueella mahdollisesti pitkänkin matkan päässä olevalle kokoontumispaikalle. Lisäksi suunniteltu kokoontumispaikka voi olla leviävän kemikaalipilven tai mahdollisen räjähdyksen vaara-alueella. Suojatilojen käyttö helpottaa myös evakuointitilanteessa alueella työskentelevien ihmisten kokoamista ja suojatilojen evakuointijärjestyksen suunnittelua pois vaaran uhkaamalta alueelta. Ihmisten ollessa turvallisessa tilassa jää pelastustoiminnan organisoinnille enemmän aikaa. Tästä esimerkkinä on yhden tutkitun kohteen pitkälle viety malli, jossa kaikkiin suojatiloihin oli suunniteltu ja toteutettu VHF-radiopuhelinyhteys. Onnettomuuden aikana tämä mahdollistaa jatkuvan suojatilan ohjeistuksen, auttaa määrittelemään suojatilakohtaisesti avun tarpeen jokaisessa suojatilassa erikseen ja helpottaa kartoittamaan, ketkä henkilöstöstä ovat vielä vaara-alueella ja tarvitsevat välitöntä pelastustoimen apua. Vastaavasti suojatiloista saadaan tieto siellä jo turvassa olevista henkilöistä. Kulunvalvonnan osalta yleisenä havaintona oli evakuointilanteen haasteellisuus. Seisokkitilanteessa alueella työskentelee mahdollisesti useita satoja ulkopuolisia henkilöitä. Onnettomuustilanteessa osa henkilöstöstä saattaa poistua tehdasalueelta omatoimisesti

22 ilman ilmoitusta alueen yhdyshenkilöille. Mikäli alueen rajapinnalta ei saada nopeaa ja luotettavaa tietoa henkilöstön määrästä tehdasalueella, voi tämä johtaa tarpeettomiin yksittäisten henkilöiden etsintöihin tehdasalueen sisällä. Urakoitsijoiden ohjeistuksessa tulisikin painottaa, miten ilmoittautumiset suoritetaan ja kenelle tai mihin pisteeseen tehtaalla ilmoitetaan henkilöstön suojautumisesta. Ohjeistuksen tulisi olla kattavaa, jotta kaikkien poistuminen vaara-alueelta saadaan varmistettua nopeasti ja itse pelastustoiminnan resurssit voidaan kohdentaa oikeisiin painopisteisiin kemikaalionnettomuuden vakiinnuttamiseksi ja vaarattomaksi saattamiseksi. (Lautkaski ja Teräsmaa 2006, 173 177.) Suojatilojen riittävyys seisokkitilanteen aikana sattuvissa kemikaalionnettomuuksissa tulisi huomioida jo teollisuuslaitosten turvallisuus- ja pelastussuunnitelmia laadittaessa. Seisokkitilanteessa ihmisten suojautumismahdollisuuksia ja suojatilojen riittävyyden tarkastelua tulisi tehdä ainakin suurimpien seisokkien yhteydessä. Seisokkitilanneonnettomuuksissa suojatilat saattavat kuormittua huomattavasti normaalikäynnin aikaisia onnettomuuksia enemmän. Tällöin on mahdollista, etteivät varatut suojatilat riitä kaikille suojautuville henkilöille. 2.3 Tulitöiden turvallisuus Tulitöiden turvallisuutta säätelevät pelastuslaki (468/2003), työturvallisuuslaki (738/2002), vakuutussopimuslaki (543/1994), rikoslaki (39/1889, 392/2005) ja valtioneuvoston asetus työpaikkojen turvallisuus- ja terveysvaatimuksista (577/2003) (SPEK 2007,16). Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö (SPEK) on laatinut oppaan tulitöiden turvalliseen suorittamiseen Tulityöt, tulityöt hanskassa 2007. Suomen pelastusalan keskusjärjestön laatimaa opasta tulitöiden suorittamiseen sovelletaan yleisesti myös teollisuuden toiminnoissa. Tulitöiden turvallisuus pohjautuu pitkälle standardiin SFS 5900 Tulitöiden paloturvallisuus asennus-, huolto- ja korjaustöissä. Tulitöiden turvalliseen tekemiseen ohjaavat myös Finanssialan keskusliiton julkaisemat suojeluohjeet tulitöiden ja kattotulitöiden suorittamiseen. Velvoittavuus suojeluohjeiden noudattamiseen keskisuurissa ja suurissa yrityksissä määritellään vakuutussopimuksissa (OTM Juha-Pekka Heikkilä 6.1.2009, henkilökohtainen tiedoksianto).

23 Standardi SFS 5900 käsittelee tulitöiden turvallisuutta kattavasti ja lähes kaikki tulitöiden turvalliseen suorittamiseen liittyvä ohjeistus pohjautuu kyseiseen standardiin. Standardien käytöstä suuronnettomuusvaarallisissa kohteissa on säädetty vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain (390/2005) 135 :ssä. Kyseisen lainkohdan mukaan Turvatekniikan keskus julkaisee listan niistä standardeista, joita noudattaen katsotaan lain velvoitteiden täyttyvän. TUKESin standardilistassa ei kuitenkaan ole kyseistä standardia SFS 5900. TUKESin julkaisemat standardit eivät ole enää lainsäädäntöön sidottuja, joten niiden käyttö ei ole yrityksiä velvoittavaa. Standardeja noudattamalla yritys voi kuitenkin helpoiten osoittaa Turvatekniikan keskukselle noudattavansa parhaimpia toimintamalleja (Turvallisuusinsinööri Hannu Kononen 22.1.2009, henkilökohtainen tiedoksianto). TUKES päivittää listan kerran vuodessa (Yli-insinööri Anne-Mari Lähde 16.2.2009, henkilökohtainen tiedoksianto). Tulitöiden suorittamiseen laaditut ohjeet tutkituissa yrityksissä Seisokkitilanteen aikana tulitöiden turvallisuutta ohjeistetaan samoilla perusteilla, joita edellä on mainittu. Tutkimuksessa mukana olleilta yrityksiltä pyydettiin tulitöistä laaditut ohjeistukset. Asiakirjoista tarkasteltiin ohjeiden yleistä rakennetta ja kattavuutta seisokkitilanteen osalta. Seisokkitilanne tuo haasteita tulitöiden turvallisuuteen useiden mahdollisesti yhtäaikaisten tulitöiksi luokiteltujen korjaustöiden vuoksi. Erityisen haasteen muodostavat ohjeistuksien noudattaminen ja niiden kattava valvonta tilanteessa, jossa laaja osa laitosta tai koko laitos on seisokissa ja valvottavia kohteita on runsaasti. Kaikissa tutkituissa laitoksissa oli ohjeistus tulitöiden turvalliseen tekemiseen. Yhdessäkään tulitöiden tekemiseen laaditussa ohjeessa seisokkitilannetta ei oltu ohjeistettu erikseen. Seisokkitilanne olisi hyvä huomioida tulityöohjeistuksissa erikseen, mikäli normaalisti tulityöluvista vastaavat henkilöt ovat seisokin aikana muissa tehtävissä, eivätkä toimi tulityölupavastaavina seisokkitilanteessa. Tulitöihin liittyvä ohjeistus tulisikin laatia siten, että se antaa riittävän selkeät ohjeet laitoksen normaali- ja poikkeustilanteissa. Standardi SFS 5900 ohjeistaa laatimaan tulitöiden valvontasuunnitelman siten, että myös yrityksen erityispiirteet ja ennalta arvaamattomien korjaustöiden vaatimat toimenpiteet vahinkojen torjumiseksi on otettu huomioon (SFS 5900, kohta 4.2). Sei-

24 sokkitilanne voidaan mielestäni katsoa tällaiseksi erityispiirteeksi, jolloin ohjeistuksen tulisi myös kattaa seisokin aikana tehtävät työt. Pääsääntöisesti tulitöiden suorittamisesta oli erillinen tulitöiden valvontasuunnitelma, jossa oli käsitelty standardin SFS 5900 kohdan 4.2 mukaiset seikat. Standardin kohdan 4.2 mukaan tulitöiden valvontasuunnitelmassa tulee huomioida seuraavat seikat: kohteet, joissa tehdään tulitöitä tulityöluvan myöntäjä tulityölupakäytäntö tulityötä edeltävät turvallisuustoimet tulityön aikaiset turvallisuustoimet tulityön jälkeiset turvallisuustoimet tulityövartiointi. Tulityökohteet oli tarkastelluissa suunnitelmissa eritelty vakituisiin tulityöpaikkoihin sekä tilapäisiin tulityöpaikkoihin standardin mukaisesti (SFS 5900, 2). Vakituiset tulityöpaikat oli nimetty ja joissain suunnitelmissa niiden sijainti oli esitetty valvontasuunnitelmaan liitetyllä kartalla. Yhdessä laitoksessa vakituiset tulityöpaikat oli lisäksi merkitty itse tehdasalueella erillisellä kilvellä. Tilapäinen tulityöpaikka ja sitä koskevat vaatimukset oli pääsääntöisesti kuvattu standardin SFS 5900 mukaisesti. Tulityölupakäytäntö ja tulityölupien myöntäjät oli kaikissa tutkituissa asiakirjoissa kuvattu joko henkilön tai vakanssin nimellä. Näiltä osin yhtenä parannuskohteena havaittiin yhteystietojen puuttuminen itse valvontasuunnitelmasta. Vain yhdessä suunnitelmassa oli kattava luettelo niistä henkilöistä, jotka vastasivat tulityölupien myöntämisestä osastoittain ja erikseen määritellyissä erityistilanteissa. Yhteystiedot toki löytyvät tehtaalla muutakin kautta, mutta urakoitsijan näkökulmasta olisi luontevinta, että lupamenettelyistä vastaavien henkilöiden yhteystiedot ovat suoraan heille toimitetussa valvontasuunnitelmassa. Tulitöitä edeltävät turvallisuustoimet oli esitetty suoraan valvontasuunnitelmassa kokonaan tai suunnitelmassa viitattiin osittain standardiin SFS 5900. Selkeimmin suojaustoimenpiteet tulivat esille niissä suunnitelmissa, joissa toimenpiteet oli kuvattu suoraan

25 valvontasuunnitelmassa. Tämä on mielestäni hyvä käytäntö siitä syystä, että valvontasuunnitelma toimitetaan yleensä sopimuksen liitteenä työn suorittajalle. Lisäksi suunnitelma on todennäköisesti työkohteessa mukana sekä urakoitsijan vastuuhenkilöllä että työn suorittajilla. Tässä opinnäytetyössä ei tutkittu, onko urakoitsijoilla SFS 5900 standardi työkohteessa mukana, josta tulityötä suorittavat ja valvovat henkilöt voivat tarkistaa tarvittavat toimet. Tulityön aikaisten ja jälkeisten turvallisuustoimien sekä tulityövartioinnin osalta valvontasuunnitelmat oli pääasiassa laadittu standardin SFS 5900 mukaisesti. Joissain suunnitelmissa viitattiin kyseisen standardin mukaiseen menettelyyn, mutta ohjeistuksia ei erikseen ollut kirjoitettu valvontasuunnitelmaan. Yleisiä havaintoja tutkituista tulityöohjeistuksista Ainoastaan yhdessä tulitöiden valvontasuunnitelmassa oli otettu huomioon tulityöntekijän suojavaatetus. Standardi SFS 5900 tai Finanssialan keskusliiton suojeluohjeet eivät edellytä näitä tietoja valvontasuunnitelmaan kuuluviksi, mutta pidän suojavaatetukseen liittyvää ohjeistusta hyvänä lisänä tulitöiden turvallisuutta ajatellen. Tulityövartijan suojavarustuksesta ei ollut mainintaa yhdessäkään valvontasuunnitelmassa. Edellytyksiä tälle ei edellä mainittujen ohjeistuksien tai standardien kautta ole määritelty. Tulityön tekijän (hitsari) suojavaatetuksesta on käytössä standardi EN ISO 11611:2007 (Työterveyslaitos). Tulityövartija on vastuussa osaltaan tulityön turvallisuudesta ja hän voi joutua alttiiksi kuumuudelle esimerkiksi alkusammutustilanteessa. Suositeltava käytäntö on, että myös tulityövartijalla on vähintään uuden standardin mukainen suojavaatetus tai muu kuumudelta ja tulelta suojaava vaatetus. Joissain laitoksissa osastoilla oli varattuna paloasuja, joiden käyttö on luontevaa myös tulityövartioinnissa. Paloasut, kypärä ja käsineet olivat käytössä yleensä sellaisissa kohteissa, joissa ei ollut varsinaista tehdaspalokuntaa. Tehdaspalokunnan vartioidessa tulityötä suojavaatetus on yleensä paloasu. Pelastussukelluksessa käytettävien paloasujen, tulee olla niitä ohjaavien standardien mukaisia.

26 Kahdessa teollisuuslaitoksessa tulityövartijoilla oli lisäksi käytössä erilliset huomioliivit, joiden selkään oli selvästi merkitty tulityövartija. Huomioliivin käyttö selkeyttää tulityövartijan roolia ja poistaa epäselvyyksiä siitä, kuka tulityövartiointia kohteessa suorittaa. Tämä on yksi keino kohdentaa tulityövartioinnin vastuu yhdelle tai useammalle henkilölle niin, että kaikki kohteessa toimivat tietävät, kuka tulityövartiointia suorittaa. Tämä helpottaa myös työkohteissa tilaajan suorittamia valvontakierroksia, koska valvontasuunnitelman mukaisten vartiointiehtojen toteutuminen on helppo todentaa työkohteessa helposti havaittavan huomioliivin johdosta. Tulityönvartijan rooliin, koulutukseen ja toimintamahdollisuuksiin vartioitavassa kohteessa tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Standardin SFS 5900 mukaan tulityövartijan tulee olla tietoinen sekä työmaakohtaisista vaaroista että tulitöiden vaaroista. Tulityövartijalla tulee olla koulutukseen ja osaamiseen perustuen kyky pysäyttää tulityöt, mikäli vahingon vaara on ilmeinen. Tulityövartijan tulee lisäksi olla koko ajan tietoinen alkusammutuskaluston sijainnista ja pitää alkusammutuskalusto (ks. SFS 5900 kohta 4.2.4) valmiina ja osata käyttää sitä. Lisäksi tulityövartijan tulee tuntea yritys ja osata tehdä hätäilmoitus palon syttyessä (SFS 5900, 5). Näiden standardin SFS 5900 määrittelemien seikkojen lisäksi on aina huomioitava, että tulityövartijalla on riittävä viestivälineistö hätäilmoituksen tekemistä varten. Kemikaalionnettomuustilanteessa on mielestäni luontevaa myös toimintamalli, jossa tulityövartija vastaa tulityötä tekevien henkilöiden turvallisesta siirtymisestä turvaan ja ilmoittaa suojautumisesta annettujen ohjeiden mukaisesti. Tulitöiden suorittamista räjähdysvaarallisissa Ex-tiloissa oli tutkituissa tulitöiden valvontasuunnitelmissa käsitelty suppeasti. Valtioneuvoston asetuksessa (576/2003) räjähdyskelpoisten ilmaseosten työntekijöille aiheuttaman vaaran torjunnasta on säädetty yhteisellä työpaikalla pääasiallista määräysvaltaa käyttävän työnantajan velvollisuudesta huolehtia eri työnantajien toimintojen yhteensovittamisesta. Nämä toimenpiteet tulee olla kirjattuna myös räjähdyssuojausasiakirjaan (576/2003, 9 ). Velvollisuudesta räjähdysvaaran selvittämiseen, estämiseen ja suojautumiseen on säädetty lisäksi vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetussa laissa (390/2005, 4 luku).