Taajama-alueiden liikennekuolemat vuosina 2000-2005 LINTU-muistio 17.3.2008 Riikka Rajamäki
2 LINTU-muistio 17.3.2008, Riikka Rajamäki, VTT Sisällysluettelo 1 Tausta ja tavoite... 3 2 Tutkijalautakuntien ja Tilastokeskuksen kuolonkolariaineistojen peittävyysvertailu... 4 3 Maankäyttötarkastelu... 7 3.1 Aineisto...7 3.2 Kadut ja maankäyttö tutkijalautakunta-aineiston perusteella...7 3.3 Onnettomuudet taajamien maanteillä, Tiehallinnon rekisteritietoja...24 3.4 Paikkatietojen yhdistäminen onnettomuuksiin...26 3.5 Onnettomuuspaikkojen ominaisuuksia paikkatietotarkastelujen avulla...29 3.6 Maankäyttö kahden kunnan henkilövahinkoonnettomuuspaikoilla taajamissa...34 4 Päätelmät... 38 LÄHDELUETTELO... 40 LIITTEET... 41
LINTU-muistio 17.3.2008, Riikka Rajamäki, VTT 3 1 Tausta ja tavoite Liikennekuolemista noin neljäsosa tapahtuu taajamamerkein merkityllä alueella, pääosin katuverkolla. Katuverkon onnettomuuspaikkojen liikennejärjestelyistä ja maankäytöstä on tehty niukasti valtakunnallisia tarkasteluja, toisin kuin maanteiden onnettomuuksista. Yhtenä syynä tähän lienee se, että katuverkko on yli neljänsadan kunnan vastuulla, kun taas Tiehallinto vastaa maanteistä yksinään. VTT:n tekemissä tutkimuksissa (Tiehallinnon selvityksiä 7/2004 ja Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 49/2005) on todettu tienvarren asutuksen tiheydellä olevan yhteys liikennekuolemien riskiin ja onnettomuustyyppeihin. Mainitut tarkastelut koskivat maanteitä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää taajamien kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien tapahtumapaikkojen liikennejärjestelyjä ja maankäyttöä. Jatkossa tässä raportissa taajamalla tarkoitetaan taajamamerkein osoitettua aluetta. Tämä muistio muodostaa kokonaisuuden yhdessä toisen Lintuohjelmassa tehtävän taajamien kuolonkolareita tarkastelevan tutkimuksen (KOLKUTA) kanssa.
4 LINTU-muistio 17.3.2008, Riikka Rajamäki, VTT 2 Tutkijalautakuntien ja Tilastokeskuksen kuolonkolariaineistojen peittävyysvertailu Tärkeimpänä aineistona tässä tutkimuksessa olivat tutkijalautakuntien tutkimat kuolonkolarit vuosilta 2000 2005. Koodimuotoisesta aineistosta poimittiin onnettomuudet, joissa onnettomuuden jonkun osapuolen tietoihin oli merkitty tieto taajamamerkin alueesta. Jos osa osallisista oli merkitty taajamassa olleiksi, osa taas ei, taajamaonnettomuuksiksi katsottiin ne, joissa väylän nopeusrajoitus oli enintään 60 km/h tai tuntematon. Muutamia epävarmoja taajamatapauksia lisättiin ja poistettiin Tiehallinnon onnettomuustietojen avulla. Aineistoksi kertyi 495 kuolonkolaria taajamamerkin alueella. Tutkimuksessa tarkasteltavat tutkijalautakuntien tutkimat kuolonkolarit etsittiin Tilastokeskuksen onnettomuusaineistosta, jotta saataisiin selville, kuinka suuren osan tämän virallisen tilaston liikennekuolemista tutkimusaineisto kattaa, kuinka runsaasti siihen sisältyy tapauksia, jotka eivät virallisesti ole liikennekuolemia, ja vaihteleeko tutkimusaineiston peittävyys erilaisilla onnettomuuksilla. Tilastokeskuksen onnettomuusaineiston tieto taajamasta perustuu poliisilta saatuihin koodimuotoisiin onnettomuustietoihin. Tutkijalautakunta-aineiston taajamaonnettomuuksista 85 % löytyi myös Tilastokeskukselta taajamien kuolonkolareina ja 4 % taajamien ulkopuolisina kuolonkolareina (taulukko 1). Lopuista tutkijalautakuntien tutkimista tapauksista pääosa oli sellaisia, joissa kuolinsyy oli sairaus ja jotka puuttuivat siksi Tilastokeskuksen liikenneonnettomuusaineistosta. Seitsemän onnettomuutta oli ilmeisesti tulkittu Tilastokeskuksessa muiksi kuin tieliikenneonnettomuuksiksi. Näiden tapahtumapaikkoja olivat muun muassa satama-alue ja piha. Tilastokeskuksen aineistossa oli vuosittain kymmenkunta taajamakuolonkolaria, jotka tutkijalautakunnan mukaan olivat tapahtuneet taajaman ulkopuolella (taulukko 1). Vuosittain 10 20 tilastokeskuksen tilastoimaa taajamien kuolonkolaria puuttui tutkijalautakuntien aineistosta (taulukko 2): vuosina 2000 2002 onnettomuuksia puuttui noin kaksikymmentä per vuosi ja vuosina 2003 2005 noin kymmenen per vuosi. Polkupyörien yksittäisonnettomuuksia jäi enemmän tutkijalautakuntien tutkimatta kuin tuli tutkituiksi. Vuosina 2004 2005 tämäntyyppiset kuolonkolarit vähentyivät myös tilastokeskuksen aineistossa ja tutkijalautakuntien tutkimien tapausten osuus niistä kasvoi. Muutenkin tutkijalautakuntien tutkinnan ulkopuolelle jäi pääasiassa kevyen liikenteen onnettomuuksia. Näistä tutkijalautakuntadatasta puuttuvista on-
LINTU-muistio 17.3.2008, Riikka Rajamäki, VTT 5 nettomuuksista puolet oli sellaisia, joissa kuolema tapahtui yli kahden vuorokauden kuluttua itse onnettomuudesta. Taulukko 1. Taajamien kuolonkolarit tutkijalautakuntien ja Tilastokeskuksen aineistoissa. Tutkijalautakunta-aineiston onnettomuudet taajamissa Taajamakuolonkolari myös Tilastokeskuksen aineistossa Tilastokeskuksen aineistossa, mutta ei taajamassa Tilastokeskuksen aineistossa loukkaantumiseen johtaneena onnettomuutena. Ei tilastokeskuksen aineistossa, kuolinsyy sairaus Ei tilastokeskuksen aineistossa, syy ehkä se, että Tilastokeskuksen mukaan ei tieliikenneonnettomuus Tutkijalautakunta-aineiston taajamaonnettomuudet yhteensä Tilastokeskuksen taajamakuolonkolarit, jotka ovat tutkijalautakunta-aineistossa mutta ei taajamassa Tilastokeskuksen taajamakuolonkolarit, jotka eivät ole tutkijalautakunta-aineistossa Vuosi 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Yhteensä 66 77 67 75 62 76 423 1 4 3 3 3 7 21 1 1 4 5 8 7 10 10 44 0 1 0 2 3 0 6 71 87 78 87 79 93 495 13 7 12 10 7 14 63 19 21 19 13 10 10 92
6 LINTU-muistio 17.3.2008, Riikka Rajamäki, VTT Taulukko 2. Tilastokeskuksen taajamakuolonkolarit, jotka eivät olleet tutkijalautakuntien aineistossa, osallislajeittain. osalliset 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Yhteensä osallisena jalankulkija, polkupyörä tai mopo auto/moottoripyörä + jalankulkija (myös useampi auto tai jk) 4 4 1 0 2 4 15 auto/moottoripyörä + polkupyörä (myös useampi auto tai pp) 2 5 4 4 2 1 18 polkupyörän yksittäisonnettomuus 10 10 8 6 2 3 39 jalankulkija + raitiovaunu, traktori, juna tai muu moottoriajoneuvo 1 2 1 1 5 auto/moottoripyörä + mopo (myös useampi auto tai mopo) 0 0 0 0 1 0 1 polkupyörä + jalankulkija 0 0 0 1 0 0 1 jalankulkija + mopo 1 1 0 0 0 0 2 kevyen liikenteen onnettomuudet yhteensä 18 20 15 12 8 8 81 ei kevyttä liikennettä osallisena auton tai moottoripyörän yksittäisonnettomuus 0 0 2 1 1 1 5 2 tai useampi autoa ja/tai moottoripyörää 1 0 2 0 1 1 5 auto/moottoripyörä + juna, raitiovaunu tai muu moottoriajoneuvo 0 1 0 0 0 0 1 muut kuin kevyen liikenteen onnettomuudet yhteensä 1 1 4 1 2 2 11 Yhteensä 19 21 19 13 10 10 92 Näiden tutkijalautakunta-aineistosta puuttuvien taajamakuolonkolareiden yleisimmät tapahtumapaikat olivat ajorata kadun linjaosuudella (34 % onnettomuuksista), kevyen liikenteen väylä (28 % onnettomuuksista) ja suojatie kadun linjaosuudella (16 % onnettomuuksista) (liite 1 taulukko 21). Kussakin näistä 92 onnettomuudesta kuoli yksi ihminen. Kolmasosa kuolleista oli vähintään 75-vuotiaita, runsas kolmannes 55 74-vuotiaita ja vajaa kolmannes alle 55-vuotiaita (liite 1 taulukko 23).
LINTU-muistio 17.3.2008, Riikka Rajamäki, VTT 7 3 Maankäyttötarkastelu 3.1 Aineisto Kuten edellä kerrottiin, aineistona tässä tutkimuksessa olivat tutkijalautakuntien tutkimat kuolonkolarit vuosilta 2000 2005. Koodimuotoisesta aineistosta poimittiin onnettomuudet, joissa onnettomuuden jonkun osapuolen tietoihin oli merkitty tieto taajamamerkin alueesta. Jos osa osallisista oli merkitty taajamassa olleiksi, osa taas ei, taajamaonnettomuuksiksi katsottiin ne, joissa väylän nopeusrajoitus oli enintään 60 km/h tai tuntematon. Muutamia epävarmoja taajamatapauksia lisättiin ja poistettiin Tiehallinnon onnettomuustietojen avulla. Aineistoksi kertyi 495 kuolonkolaria taajamamerkin alueella. Mopo-onnettomuudet laskettiin tässä työssä kevyen liikenteen onnettomuuksiksi. Tutkijalautakuntien kuolonkolaritietoihin, joita edellisissä luvuissa on jo tarkasteltu, yhdistettiin tietoja Tilastokeskuksen ja Tiehallinnon onnettomuusaineistoista. Yhdistely tehtiin poliisin ilmoitusnumeron perusteella sikäli kun ilmoitusnumerot sisältyivät aineistoihin ja muissa tapauksissa kunnan, päivämäärän, kellonajan ja osallistietojen perusteella. 3.2 Kadut ja maankäyttö tutkijalautakuntaaineiston perusteella Tarkasteltavista taajamaonnettomuuksista noin puolet oli kevyen liikenteen onnettomuuksia ja puolet moottoriajoneuvojen (muiden kuin mopot) yksittäisonnettomuuksia tai keskinäisiä onnettomuuksia (taulukko 3). Kevyen liikenteen onnettomuuksista yleisimpiä olivat auton ja jalankulkijan tai auton ja polkupyörän väliset törmäykset. Moottoriajoneuvojen onnettomuuksista yleisimpiä olivat yksittäisonnettomuudet.
8 LINTU-muistio 17.3.2008, Riikka Rajamäki, VTT Taulukko 3. Taajamien kuolonkolarit osallislajeittain vuosina 2000 2005. Osalliset Yhteensä osallisena jalankulkija, polkupyörä tai mopo auto/moottoripyörä + jalankulkija (myös useampi auto tai jk) 147 auto/moottoripyörä + polkupyörä (myös useampi auto tai pp) 79 auto/moottoripyörä + mopo 8 polkupyörän yksittäisonnettomuus 14 jalankulkija + raitiovaunu, traktori, juna tai muu moottoriajoneuvo 12 polkupyörä + raitiovaunu, traktori, juna tai muu moottoriajoneuvo 6 polkupyörä + jalankulkija 4 polkupyörä + mopo 2 2 polkupyörää 4 mopon yksittäisonnettomuus 3 2 jalankulkijaa? 1 kevyen liikenteen onnettomuudet yhteensä 280 ei kevyttä liikennettä osallisena auton tai moottoripyörän yksittäisonnettomuus 131 2 tai useampi autoa ja/tai moottoripyörää 74 auto/moottoripyörä + juna, raitiovaunu tai muu moottoriajoneuvo 10 muut kuin kevyen liikenteen onnettomuudet yhteensä 215 Yhteensä 295 Onnettomuuksille muodostettiin Tiehallinnon luokituksen mukaiset onnettomuusluokat (taulukko 4) (luokittelusäännöt katso esim. Peltola ym. 2005, liite 1). Taajamien kuolonkolarit olivat onnettomuusluokaltaan yleisimmin jalankulkijaonnettomuuksia (31 % onnettomuuksista), yksittäisonnettomuuksia (26 % onnettomuuksista) tai polkupyöräonnettomuuksia (20 % onnettomuuksista). Nämä kolme onnettomuusluokkaa kattavat noin kolme neljäsosaa aineiston kuolonkolareista. Kääntymis- ja risteämisonnettomuuksien yhteenlaskettu osuus oli 10 %. Tarkasteltavissa 495 kuolonkolarissa kuoli 521 ihmistä. Useampi kuin yksi ihminen kuoli 21 kolarissa. Jos tarkastellaan onnettomuustapausten määrän sijaan kuolleiden määrää onnettomuusluokittain (taulukko 4), yksittäis- ja kohtaamisonnettomuuksien osuus on hieman suurempi ja kevyen liikenteen onnettomuuksien osuus pienempi. Erot ovat kuitenkin hyvin pieniä, minkä vuoksi tässä työssä tarkastellaan pääasiassa onnettomuusmääriä, ei kuolleiden määriä.
LINTU-muistio 17.3.2008, Riikka Rajamäki, VTT 9 Taulukko 4. Taajamien kuolonkolarit onnettomuusluokittain. Onnettomuusluokka onnettomuudet 00 05 osuus onnettomuuksista, % liikennekuolemat 00 05 osuus kuolemista, % yksittäisonnettomuus 131 26 144 28 kääntymisonnettomuus 11 2 13 2 ohitusonnettomuus 4 1 4 1 risteämisonnettomuus 38 8 40 8 kohtaamisonnettomuus 11 2 14 3 peräänajo-onnettomuus 2 0 2 0 mopo-onnettomuus 11 2 11 2 polkupyöräonnettomuus 99 20 100 19 jalankulkijaonnettomuus 152 31 154 30 muu onnettomuus 36 7 39 7 Yhteensä 495 100 521 100 Onnettomuuspaikat luokiteltiin linjaosuuksiksi, liittymiksi, suojateiksi, pihoiksi ja kevyen liikenteen väyliksi tutkijalautakunnan koodaamien tien kohtaa, onnettomuustyyppiä ja avaintapahtuman paikkaa kuvaavien muuttujien avulla (taulukko 5). Tutkijalautakuntadatan koodimuotoisten tietojen avulla oli mahdotonta määritellä, mitkä onnettomuudet tapahtuivat tonttiliittymissä ja päätyivätkö tonttiliittymäonnettomuudet tässä luokituksessa linjaosuuden vai liittymän onnettomuuksiksi. Taajamakuolonkolareista 47 % tapahtui liittymissä tai niiden yhteydessä olevilla suojateillä (taulukko 5). Tien tai kadun linjaosuudella tapahtui 31 % onnettomuuksista. Taulukko 5. Taajamien kuolonkolareiden onnettomuuspaikat linjalla ja liittymässä. Onnettomuuspaikka onnettomuudet 00 05 osuus onnettomuuksista % kadun tai tien linjaosuus 155 31 liittymä 131 26 suojatie kadun linjaosuudella 18 4 suojatie liittymässä 103 21 kevyen liikenteen väylä 27 5 pysäköintialue, piha tai yksityisalue 24 5 pysäkki 11 2 rautatien tai raitiotien risteys 17 3 muu tai ei tietoa 9 2 Yhteensä 495 100
10 LINTU-muistio 17.3.2008, Riikka Rajamäki, VTT Yksittäisonnettomuuksista kolme neljäsosaa tapahtui tien tai kadun linjaosuudella (liite 2 taulukko 1). Jalankulkuonnettomuuksissa tavallisin tapahtumapaikka oli liittymän yhteydessä oleva suojatie, 39 % onnettomuuksista. Loput jalankulkijaonnettomuudet hajaantuivat melko tasaisesti katujen linjaosuuksille suojatien kohdalle tai suojatien ulkopuolelle, suojatiettömiin liittymiin, pihoille ja pysäkeille. Polkupyöräonnettomuuksissakin liittymän suojatie oli yleisin tapahtumapaikka, 40 % onnettomuuksista. Seuraavaksi yleisimmät onnettomuuspaikat olivat liittymät tai liittymän kohdat, joissa ei ollut suojatietä, 27 % onnettomuuksista, ja kevyen liikenteen väylien linjaosuudet, 13 % onnettomuuksista. Kun tarkastellaan onnettomuuspaikkoja tieluokittain, taajamaonnettomuuksien yleisin tapahtumapaikka oli pääkatu, 32 % onnettomuuksista (liite 2 taulukko 2). Seutu- tai yhdystiet, kokoojakadut ja alempi katuverkko olivat kaikki likimain yhtä yleisiä onnettomuuspaikkoja, 16 19 % onnettomuuksista. Jalankulkijaonnettomuudet keskittyivät keskimääräistä enemmän pääkaduille ja vähemmän seutu- ja yhdysteille, sillä 39 % jalankulkijaonnettomuuksista tapahtui pääkaduilla, kun taas seututeiden osuus oli vain 11 % (liite 2 taulukko 3). Polkupyöräonnettomuudet jakautuivat eri tieluokille jotakuinkin samoin kuin taajamaonnettomuudet keskimäärin. Yksittäisonnettomuudet keskittyivät keskivertoa enemmän seutu- ja yhdysteille, joilla tapahtui 25 % näistä onnettomuuksista. Taajamien yhdestätoista mopokuolonkolarista kahdeksan tapahtui seutu- tai yhdysteillä. Kuvassa 1 esitetään puumaisena rakenteena joitakin taajamien kuolonkolarien ominaisuuksia. Tarkasteluvuosina 114 auton yksittäisonnettomuutta johti kuolemaan taajamassa. Näistä kuolonkolareista 40 johtui kuljettajan sairaskohtauksesta ja 40 onnettomuudessa nopeusrajoitus ylitettiin yli 20 km/h. Puolet tapauksista, joissa polkupyöräilijä tai jalankulkija jäi auton alle, tapahtui liittymän yhteydessä olevalla suojatiellä. Kuvassa 2 on sama tarkastelu kuin kuvassa 1, mutta ilman onnettomuuksia, joihin liittyy selvää riskinottoa eli liikennejärjestelmän vastaista toimintaa. Liikennejärjestelmän vastaiseksi toiminnaksi määriteltiin alkoholi tai huumeet moottoriajoneuvon kuljettajalla, ajo-oikeudeton kuljettaja, ylinopeus yli 10 km/h, itsemurha, kuolleella ei pakollista turvalaitetta kuten turvavyötä tai kuolinsyynä sairaskohtaus. Nämä onnettomuudet ilman järjestelmän vastaista toimintaa olivat pääasiassa kevyen liikenteen onnettomuuksia.
LINTU-muistio 17.3.2008, Riikka Rajamäki, VTT 11 jalankulkija + auto (myös useampi jk tai auto) 144 suojatie 71 liittymä 58 linjaosuus 24 ei suojatietä 73 liittymä 18 liittymä 37 piha, yksityisalue, pysäköintialue 8 suojatie 41 polkupyörä + auto (myös useampi pp tai auto) 77 pysäkki 9 ei suojatietä 36 linjaosuus 5 liittymä 21 piha, yksityisalue, pysäköintialue 6 Taajamien kuolonkolarit 495 auton yksittäisonnettomuus 114 välitön riski sairaskohtaus 40 kevyen liikenteen väylä linjaosuus 4 ei sairaskohtausta välittömänä riskinä 74 linjaosuus 53 liittymä 14 muu 7 linjaosuus 19 kaksi tai useampi auto 58 risteävät ajosuunnat suoraan 17 liittymä 37 kääntyminen vasemmalle risteävän eteen tai kylkeen 6 polkupyörän tai mopon yksittäisonnettomuus 17 auto + moottoripyörä 16 muut onnettomuustyypit 14 moottoripyörän yksittäisonnettomuus 17 osalllisena juna 19 muut 25 ei ylinopeutta 8 ylinopeus 1-20 km/h 4 ylinopeus 20-40 km/h 10 ylinopeus yli 40 km/h 30 Kuva 1. Puuhahmotelma taajamien kuolonkolareiden osallisista ja onnettomuuspaikoista.
12 LINTU-muistio 17.3.2008, Riikka Rajamäki, VTT jalankulkija + auto (myös useampi jk tai auto) 114 suojatie 59 liittymä 47 linjaosuus 19 ei suojatietä 55 liittymä 14 piha, yksityisalue, pysäköintialue 7 polkupyörä + auto (myös useampi pp tai auto) 72 suojatie 39 pysäkki 7 ei suojatietä 33 liittymä 35 linjaosuus 4 liittymä 20 piha, yksityisalue, pysäköintialue 5 Taajamien kuolonkolarit 266 auton yksittäisonnettomuus 11 välitön riski sairaskohtaus 6 kevyen liikenteen väylä linjaosuus 4 ei sairaskohtausta riskitekijänä 5 linjaosuus 2 liittym ä muu 2 linjaosuus 2 kaksi tai useampi auto 18 risteävät ajosuunnat suoraan 6 liittymä 16 kääntyminen vasemmalle risteävän eteen tai kylkeen 4 polkupyörän tai mopon yksittäisonnettomuus 10 auto + moottori -pyörä 4 muut onnettomuustyypit 6 auto + mopo osalllisena juna 14 muut 21 Kuva 2. Puuhahmotelma taajamien kuolonkolareiden osallisista ja onnettomuuspaikoista, onnettomuudet joissa ei järjestelmän vastaista toimintaa.
LINTU-muistio 17.3.2008, Riikka Rajamäki, VTT 13 Tieto onnettomuuspaikan maankäytön tyypistä on kirjattu tutkijalautakuntien koodimuotoiseen dataan vuodesta 2002 lähtien. Taajamien kuolonkolareista 30 % tapahtui pientalovaltaisella asuntoalueella ja 30 % kerrostalovaltaisella asuntoalueella (taulukko 6). Kaupan ja palvelutoimintojen alueella tapahtui 27 % onnettomuuksista ja teollisuusalueella 8 %. Yksittäisonnettomuudet ja polkupyöräonnettomuudet keskittyivät keskimääräistä enemmän pientaloalueille ja keskimääräistä vähemmän kaupan ja palvelujen alueelle (liite 2 taulukko 4). Jalankulkijaonnettomuuksista 40 % tapahtui kerrostaloalueella ja 34 % kaupan ja palvelujen alueella. Pientalovaltaisten asuntoalueiden onnettomuudet keskittyvät seutu- tai yhdysteille (32 % onnettomuuksista) ja kokoojakaduille (24 % onnettomuuksista) (liite 2 taulukko 5). Kerrostaloalueilla onnettomuuspaikkana on yleisimmin pääkatu (37 % onnettomuuksista) tai kokoojakatu (27 % onnettomuuksista). Kaupan ja palvelutoimintojen alueella 42 % onnettomuuksista tapahtui pääkadulla. Taulukko 6. Maankäytön tyyppi tapahtumapaikan lähellä, vuosien 2002 2005 kuolonkolarit taajamissa. Maankäytön tyyppi onnettomuudet 02 05 osuus onnettomuuksista % pientalovaltainen asuntoalue 102 30 kerrostalovaltainen asuntoalue 99 30 teollisuusalue 26 8 kauppa- ja palvelutoimintojen alue 91 27 maa- ja metsätalousalue 7 2 muu 7 2 ei tiedossa 3 1 Yhteensä 335 100 Taajamien kuolonkolareista 45 % tapahtuu yli 50 000 asukkaan kaupungeissa, 25 % 20 000 50 000 asukkaan kunnissa ja 30 % alle 20 000 asukkaan kunnissa (taulukko 7). Asukasmäärään suhteutettuna onnettomuuksia tapahtuu eniten 20 000 50 000 asukkaan kaupungeissa, 2,1 kuolonkolaria vuotta ja 100 000 asukasta kohti. Vähiten taajamaonnettomuuksia tapahtuu alle 5 000 asukkaan kunnissa, yksi kuolonkolari vuotta ja 100 000 asukasta kohti.
14 LINTU-muistio 17.3.2008, Riikka Rajamäki, VTT Taulukko 7. Taajamien kuolonkolarit kunnan asukasluvun mukaan, asukasluvut Tilastokeskukselta 31.12.2006 tilanteesta. kunnan asukasluku onnettomuudet 00 05 osuus onnettomuuksista % kuntia kpl onnettomuuksia vuodessa / 100 000 asukasta alle 5 000 32 6 209 1,0 5 000 10 000 58 12 106 1,3 10 000 20 000 60 12 47 1,5 20 000 50 000 122 25 39 1,7 50 000 100 000 79 16 9 2,1 100 000 250 000 89 18 5 1,6 Helsinki (noin 560 000) 55 11 1 1,6 Yhteensä 495 100 416 1,6 Suurimmissa kaupungeissa vain 8 % taajamien kuolonkolareista oli polkupyöräonnettomuuksia, kun valtakunnallinen keskiarvo on 20 % (taulukko 8). Toisaalta jalankulkijaonnettomuudet olivat näissä kaupungeissa keskimääräistä yleisempiä; Helsingissä niiden osuus liikennekuolemista oli 49 % ja muissa yli 100 000 asukkaan kaupungeissa 37 %. Yksittäisonnettomuuksien osuus taajamien kuolonkolareista vaihteli kunnan väkiluvun mukaan 22 % ja 33 % välillä. Alle 5 000 asukkaan kunnissa mopo-onnettomuuksien osuus liikennekuolemista oli 13 %, kun taas suurissa kaupungeissa ei tapahtunut kuolemaan johtavia mopo-onnettomuuksia. Taulukko 8. Taajamien kuolonkolareiden jakautuminen onnettomuusluokkiin kunnan asukasluvun mukaan. Kunnan asukasluku Onnettomuusluokka alle 5 000 5 000 10 000 10 000 20 000 20 000 50 000 50 000 100 000 100 000 250 000 Helsinki Yhteensä yksittäisonnettomuus 28 % 28 % 22 % 26 % 25 % 33 % 22 % 26 % kääntymisonnettomuus 0 % 0 % 7 % 2 % 1 % 2 % 2 % 2 % ohitusonnettomuus 0 % 0 % 3 % 1 % 1 % 0 % 0 % 1 % risteämisonnettomuus 3 % 9 % 8 % 9 % 5 % 11 % 4 % 8 % kohtaamisonnettomuus 6 % 0 % 2 % 4 % 1 % 2 % 0 % 2 % peräänajo-onnettomuus 0 % 0 % 0 % 1 % 0 % 1 % 0 % 0 % mopo-onnettomuus 13 % 5 % 3 % 1 % 1 % 0 % 0 % 2 % polkupyöräonnettomuus 16 % 33 % 17 % 25 % 29 % 8 % 9 % 20 % jalankulkijaonnettomuus 28 % 22 % 30 % 23 % 30 % 37 % 49 % 31 % muu onnettomuus 6 % 3 % 8 % 8 % 5 % 6 % 15 % 7 % Yhteensä 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 %
LINTU-muistio 17.3.2008, Riikka Rajamäki, VTT 15 Asukasluvultaan pienissä kunnissa kuolonkolarit keskittyvät maanteille, suurissa kaupungeissa taas pääkaduille ja kokoojakaduille (liite 2 taulukko 6). Alle 5 000 asukkaan kuntien taajamakuolonkolareista 75 % tapahtui maanteillä, 5 000 10 000 asukkaan kunnissa 59 %. Yli 100 000 asukkaan kaupungeissa onnettomuuksista 44 % tapahtui pääkaduilla, 25 % kokoojakaduilla ja 19 % pienemmillä kaduilla. Joissakin onnettomuuksissa eri osallisilla oli eri tieto tiekohtaisesta nopeusrajoituksesta. Seuraavissa tarkasteluissa saman onnettomuuden nopeusrajoitustiedot priorisoitiin suurimmasta pienimpään. Tapaukset, joissa jonkun osallisen nopeusrajoitukseksi oli merkitty yli 60 km/h, tapahtuivat pääasiassa taajamamerkkialueen reunalla, esimerkiksi moottoritierampin ja kadun risteyksessä. Taajamien kuolonkolareista 51 % tapahtui 50 km/h nopeusrajoituksen alueella ja 32 % 40 km/h nopeusrajoituksen alueella (taulukko 9). Vuosina 2000 2005 nopeusrajoituksen 50 km/h osuus onnettomuuksista laski 66 prosentista 45 prosenttiin ja 40 km/h rajoituksen osuus kasvoi vastaavasti (kuva 3). Tämä johtunee taajamien nopeusrajoitusten porrastamisesta, joka on jatkunut koko 2000-luvun, vaikka suurin 40 km/h nopeusrajoitusten yleistyminen lienee tapahtunut jo 90-luvun puolella. Taulukko 9. Taajamien kuolonkolarit tiekohtaisen nopeusrajoituksen mukaan. Rajausperusteista johtuen aineistossa on joitakin onnettomuuksia, joissa nopeusrajoitus on yli 60 km/h. Nopeusrajoitus km/h onnettomuudet 00 05 osuus onnettomuuksista % 10 20 2 0 30 14 3 40 157 32 50 250 51 60 43 9 > 60 9 2 muu tai ei tietoa 20 4 Yhteensä 495 100
16 LINTU-muistio 17.3.2008, Riikka Rajamäki, VTT 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 muu tai ei tietoa 1 1 3 6 4 5 >60 2 3 1 2 1 0 60 5 10 6 9 3 10 50 47 51 42 31 37 42 40 15 20 23 37 30 32 30 1 2 2 1 4 4 10-20 0 0 1 1 0 0 Kuva 3. Taajamien kuolonkolarit vuosina 2000 2005 vuosittain tiekohtaisen nopeusrajoituksen mukaan. Rajausperusteista johtuen aineistossa on joitakin onnettomuuksia, joissa nopeusrajoitus on yli 60 km/h. Kaikki onnettomuuden osapuolet noudattivat tiekohtaisia nopeusrajoituksia 60 % taajamien kuolonkolareista (taulukko 10). Joku osapuoli ylitti tiekohtaisen nopeusrajoituksen yli 20 km/h 12 %:ssa onnettomuuksista. Kevyen liikenteen onnettomuuksissa osapuolet olivat noudattaneet nopeusrajoitusta melko hyvin; suurin sallittu nopeus ylitettiin noin 20 %:ssa jalankulkija- ja polkupyöräonnettomuuksista (taulukko 11). Sitä vastoin yksittäisonnettomuuksissa ylinopeudet olivat yleisiä ja suuria. Nopeusrajoitus ylitettiin kahdessa kolmasosassa näistä onnettomuuksista, ylitys oli yli 20 km/h 53 %:ssa onnettomuuksista, ja yli 50 km/h ylinopeuksiakin esiintyi 37 %:ssa onnettomuuksista. Nopeusrajoituksittain tarkasteltuna ylinopeudet olivat yleisimpiä 60 km/h rajoituksella ajetuissa onnettomuuksissa, 47 % onnettomuuksista, ja harvinaisimpia 50 km/h nopeusrajoituksen onnettomuuksissa, 37 % onnettomuuksista (liite 2 taulukko 7).
LINTU-muistio 17.3.2008, Riikka Rajamäki, VTT 17 Taulukko 10. Taajamien kuolonkolarit osallisten suurimman ylinopeuden mukaan. Ylinopeus tarkoittaa tässä ylinopeutta tiekohtaiseen nopeusrajoitukseen nähden. Ylinopeus km/h onnettomuudet 00 05 osuus onnettomuuksista % ei ylinopeutta 299 60 1 5 26 5 6 10 25 5 11 20 25 5 21 30 30 6 31 40 10 2 41 50 21 4 > 50 48 10 muu tai ei tietoa 11 2 Yhteensä 495 100 Taulukko 11. Ylinopeuksien osuus eri onnettomuusluokkien kuolonkolareissa taajamissa, onnettomuuteen osallisten käyttämää tietä koskevan nopeusrajoituksen suurimman ylityksen mukaan. Tapaukset, joissa ylinopeus oli muu tai ei tietoa jätettiin pois tästä laskennasta. Onnettomuusluokka ylinopeus km/h, osuus onnettomuuksista % ei ylinopeutta 1 20 20 50 > 50 yksittäisonnettomuus 36 11 16 37 kääntymisonnettomuus 30 30 10 30 ohitusonnettomuus 25 0 25 50 risteämisonnettomuus 41 24 19 16 kohtaamisonnettomuus 27 27 18 27 peräänajo-onnettomuus 100 0 0 0 mopo-onnettomuus 30 50 20 0 polkupyöräonnettomuus 84 13 3 0 jalankulkijaonnettomuus 76 17 2 5 muu onnettomuus 88 9 0 3 Yhteensä 62 16 8 14 Yksittäisonnettomuuksissa yleisimmät törmäyskohteet olivat puut, 34 % onnettomuuksista, ja pylväät, 18 % onnettomuuksista (liite 2 taulukko 8). Taajamien kaduilta on vain poikkeustapauksissa saatavilla liikennelaskentaan perustuvaa liikennemäärätietoa. Tutkijalautakunnan tietekninen jäsen arvioi onnettomuustutkinnan yhteydessä kadun liikennemäärää. Toisin sanoen liikennemäärätieto on lähinnä suuntaa-antava. Liikennemäärätieto
18 LINTU-muistio 17.3.2008, Riikka Rajamäki, VTT puuttui 28 % kuolonkolareista. Niistä kuolonkolareista, joissa oli liikennemäärätieto, 26 % tapahtui kaduilla ja teillä, joiden molempien ajosuuntien yhteenlaskettu vuorokausiliikenne ylitti 6 000 ajoneuvoa vuorokaudessa (liite 2 taulukko 9). Kaduilla ja teillä, joiden liikennemäärä oli 1 000 3 000 ajoneuvoa vuorokaudessa tapahtui 50 % kuolonkolareista, ja kaduilla ja teillä, joilla liikennettä oli alle 1 000 ajoneuvoa vuorokaudessa, 24 % kuolonkolareista. Taajamakuolonkolareista 43 47 % tapahtui jonkinlaisissa liittymissä. Pienempi osuus saadaan, kun tarkastellaan tutkijalautakunnan onnettomuudelle merkitsemiä liittymätyyppejä, suurempi taas, kun liittymäonnettomuuksia haettaessa otetaan huomioon onnettomuudelle merkitty onnettomuustyyppi ja avaintapahtuma. Ero selittyy todennäköisesti pääasiassa tonttiliittymien onnettomuuksilla. Liittymäonnettomuuksista 53 % tapahtui avoimissa eli kanavoimattomissa liittymissä, 37 % pääsuunnassa tai molemmissa suunnissa kanavoiduissa liittymissä ja 7 % vain sivusuunnassa kanavoiduissa liittymissä. Onnettomuusliittymistä 22 % oli valo-ohjattuja (liite 2 taulukko 10). Liittymähaarojen määrää on tarkasteltu luvussa 4 taulukossa 22. Taulukko 12. Liittymän tyyppi taajamien kuolonkolareissa 2000 2005. Liittymän tyyppi onnettomuudet 00 05 osuus onnettomuuksista % kiertoliittymä 4 1 pääsuunnassa kanavoitu tasoliittymä 44 9 sivusuunnassa kanavoitu tasoliittymä 14 3 molemmissa suunnissa kanavoitu tasoliittymä 29 6 avoin liittymä 103 21 väistötilaliittymä 1 0 eritasoliittymä 3 1 ei liittymää 284 57 muu tai ei tiedossa 13 3 Yhteensä 495 100 Liittymän eri haarojen tieluokat selviävät tutkijalautakunta-aineistosta vain niiden liittymähaarojen osalta, joita pitkin joku onnettomuuden osapuolista on saapunut liittymään. Jos esimerkiksi liittymässä risteävät seututie ja pääkatu, ja onnettomuuden kaikki osapuolet tulevat liittymään pääkatua, ei tästä aineistosta selviä, että toinen haara oli seututie. Liittymäonnettomuuksista 6 prosentissa joku osallisista oli kulkenut Tiehallinnon päätietä pitkin. Onnettomuuksista 18 prosentissa joku osallisista oli kulkenut Tiehallinnon seutu- tai yhdystietä pitkin (pois lukien tapaukset, joissa joku osallisista oli päätiellä). Liittymäonnettomuuksista 30 %:ssa
LINTU-muistio 17.3.2008, Riikka Rajamäki, VTT 19 kaikki osapuolet olivat kulkeneet kunnan hallinnassa olevaa pääkatua pitkin, lisäksi 10 % tapahtui pääkadun ja tätä pienemmän kadun (kokoojakatu tai muu katu) liittymässä. Sellaisia tapauksia, joissa molemmat osapuolet kulkivat kunnan kokooja- tai yhdyskatua pitkin, oli 23 %. Tutkijalautakuntien sähköisen aineiston perusteella vain 8 % osallisista kulki kevyen liikenteen väylää pitkin. Tien tai kadun rinnalla kulkevalla jalkakäytävällä tai pyörätiellä kulkenee osalliset lienee luokiteltu tien tai kadun luokan mukaan. Viiteen prosenttiin tapauksista liittyi raideliikennettä (taulukko 13). Taulukko 13. Osallisten käyttämien väylien tieluokat taajamien kuolonkolareissa, joiden paikaksi on merkitty jonkin tyyppinen tasoliittymä. onnettomuudet 00 05 osuudet, % päätie 6 3 seutu- tai yhdystie 20 10 pääkatu 62 30 kokoojakatu 12 6 muu katu tai kaavatie 29 14 kevyen liikenteen väylä 3 1 rautatie/raitiotie 2 1 päätie+seutu- tai yhdystie tai katu 6 3 kevyen liikenteen väylä +rata tai raitiotie 2 1 seutu- tai yhdystie+rata tai raitiotie 3 1 seutu- tai yhdystie + katu 11 5 seutu- tai yhdystie + yksityistie tai -alue 2 1 seutu- tai yhdystie + kevyen liikenteen väylä 1 0 pääkatu + kokoojakatu 11 5 pääkatu + muu katu tai kaavatie 10 5 katu + yksityistie tai alue 4 2 pääkatu +muu 1 0 katu + kevyen liikenteen väylä 10 5 katu + rata tai raitiotie 3 1 kokoojakatu + muu katu 6 3 yksityistie tai -alue + rata tai raitiotie 1 0 Yhteensä 205 100 Kuvassa 4 esitetään puumaisena rakenteena taajamaonnettomuuksia väkiluvultaan erikokoisissa kunnissa maankäytön ja tieluokan mukaan ryhmiteltynä. Taajamien liikennekuolemista 10 % tapahtui isojen kaupunkien kerrostaloalueiden pääkaduilla ja kokoojakaduilla. Noin 7 % onnettomuuksista tapahtui isoissa kaupungeissa kaupan ja palvelujen alueella pää- ja kokoojakaduilla. Myös keskisuurissa kaupungeissa (50 000 100 000 asukasta) kuolonkolarit keskittyivät kerrostaloalueille ja kaupan ja palvelujen alueille pää- ja kokoojakaduille. 10 000 50 000 asukkaan kunnissa kuolonkolareita tapahtui pientaloalueilla enemmän kuin kerrostaloalueilla. Alle 10 000
20 LINTU-muistio 17.3.2008, Riikka Rajamäki, VTT asukkaan kunnissa lähes puolet kuolonkolareista tapahtui maanteillä pientaloalueella tai kaupan ja palvelujen alueella. Kuva 5 vastaa kuvaa 4, mutta tarkastelusta on jätetty pois onnettomuudet, joissa joku osapuolista on toiminut liikennejärjestelmän vastaisesti: alkoholi tai huumeet moottoriajoneuvon kuljettajalla, ylinopeus yli 10 km/h, itsemurha, kuolleella ei pakollista turvalaitetta kuten turvavyötä tai kuolinsyynä sairaskohtaus. Kuten kuvista 1 ja 2 voitiin havaita, nämä taajamakuolonkolarit ilman järjestelmän vastaista toimintaa olivat pääasiassa jalankulkija- ja polkupyöräonnettomuuksia. Nämä onnettomuudet jakautuivat eri kokoisiin kuntiin ja erilaisille maankäytöille jotakuinkin samoin kuin kaikki taajamien kuolonkolarit, ainoastaan taajamien maanteiden osuus onnettomuuksista oli selvästi pienempi. Kaiken kokoisissa kunnissa taajamien maanteiden kuolonkolarit johtuvat useammin järjestelmän vastaisesta toiminnasta kuin katujen kuolonkolarit.
LINTU-muistio 17.3.2008, Riikka Rajamäki, VTT 21 taajamien kuolonkolarit 495 kunnan asukasluku alle 10 000 90 kunnan asukasluku 10 000 50 000 182 kunnan asukasluku 50 000 100 000 79 kunnan asukasluku yli 100 000 144 pientaloalue - 44 kerrostaloalue 8 kaupan ja palveluiden alue 32 muut alueet 6 pientaloalue - 76 kerrostaloalue 40 kaupan ja palveluiden alue 41 muut alueet 25 pientaloalue 13 kerrostaloalue 32 kaupan ja palveluiden alue 22 muut alueet 12 pientaloalue 19 kerrostaloalue 68 kaupan ja palveluiden alue 39 muut alueet 18 seutu- tai yhdystie 24 seutu- tai yhdystie 15 seutu- tai yhdystie 21 pää-tai kokoojakatu 27 pää-tai kokoojakatu 26 pääkatu 26 pää-tai kokoojakatu 19 pää- tai kokoojakatu 16 pää- tai kokoojakatu 49 pää- tai kokoojakatu 35 Kuva 4. Puuhahmotelma taajamien kuolonkolareista erikokoisissa kunnissa alueittain ja tieluokittain.
22 LINTU-muistio 17.3.2008, Riikka Rajamäki, VTT taajamien kuolonkolarit 266 kunnan asukasluku alle 10 000 48 kunnan asukasluku 10 000 50 000 94 kunnan asukasluku 50 000 100 000 42 kunnan asukasluku yli 100 000 82 pientaloalue 23 kerrostaloalue 8 kaupan ja palveluiden alue 17 muut alueet 2 pientaloalue 36 kerrostaloalue 22 kaupan ja palveluiden alue 22 muut alueet 14 pientalo- - alue 8 kerrostaloalue 19 kaupan ja palveluiden alue 11 muut alueet 5 pientaloalue 11 kerrostaloalue 43 kaupan ja palveluiden alue 23 muut alueet 6 seutu - tai yhdystie 12 seutu - tai yhdystie 5 seutu- tai yhdystie 9 pää-tai kokoojakatu 12 pää-tai kokoojakatu 16 pääkatu 16 pää-tai Kokoojakat 10 pää- tai kokoojakatu 9 pää- tai kokooja katu 29 pää - tai kokoojakatu 23 Kuva 5. Puuhahmotelma taajamien kuolonkolareista erikokoisissa kunnissa alueittain ja tieluokittain, vain onnettomuudet joihin ei liity järjestelmän vastaista toimintaa.
LINTU-muistio 17.3.2008, Riikka Rajamäki, VTT 23 Tutkijalautakuntien tutkimiin 495 taajamakuolonkolariin oli osallisina 859 liikenneyksikköä eli autoa tai jalankulkijaa. Onnettomuuden tapahtuessa ajoneuvon kuljettajista tai jalankulkijoista 29 % oli vapaa-ajan matkalla, 25 % asiointimatkalla, 16 % ammattiajossa ja 10 % työ-, koulu- tai opiskelumatkalla (kuva 6). Henkilöauton kuljettajista peräti 41 % oli vapaa-ajan matkalla, jalankulkijoista ja polkupyöräiljöistä 26 %. kuorma- ja linja-autot olivat lähes aina ammattiajossa onnettomuushetkellä, samoin luonnollisesti junat, raitiovaunut ja traktorit. Henkilöautoista 3 % ja pakettiautoista 5 % oli onnettomuushetkellä ammattiajossa. 100 % 90 % muu tai ei tiedossa 80 % kuntoilu 70 % 60 % 50 % 40 % vapaa-ajan matka, ei suunniteltua kohdetta vapaa-ajan matka suunniteltuun kohteeseen asiointimatka 30 % koulu- tai opiskelumatka 20 % 10 % 0 % työmatka ammattiin liittyvä henkilöauto pakettiauto kuorma-auto linja-auto moottoripyörä mopo polkupyörä jalankulkija muu yhteensä ammattiajo Kuva 6. Taajamien kuolonkolareihin osallisten kuljettajien ja jalankulkijoiden matkan tarkoitus osallislajeittain.
24 LINTU-muistio 17.3.2008, Riikka Rajamäki, VTT 3.3 Onnettomuudet taajamien maanteillä, Tiehallinnon rekisteritietoja Tutkijalautakuntien koodimuotoisessa onnettomuusaineistossa tiedot liikennemääristä ovat pääosin arvioita ja tiedot liittymässä risteävien teiden tieluokista löytyvät vain osallisten tulosuunnilta. Tiehallinnon onnettomuus- ja tierekisteritietoihin sisältyvät varsin tarkat liikennemäärät sekä maantieliittymien kaikkien haarojen tieluokat. Tutkimusaineiston taajamakuolonkolareista 111 eli 22 % tapahtui maanteillä tai maanteiden liittymissä ja löytyi Tiehallinnon onnettomuusrekisteristä. Erityisesti pienissä taajamissa kuolonkolarit tapahtuvat pääasiassa maanteillä (liite 2 taulukko 6). Seuraavassa esitellään lyhyesti joitakin maanteiden taajamakuolonkolareiden ominaisuuksia Tiehallinnon rekisteritietojen perusteella. Maanteiden taajamakuolonkolareista 53 % tapahtui linjaosuuksilla ja 47 % liittymissä (taulukko 14). Linjaonnettomuudet tapahtuivat pääasiassa seutu- ja yhdysteillä. Liittymäonnettomuuksista 60 % tapahtyi katuliittymissä. Taulukko 14. Tarkasteltavat maanteiden kuolonkolarit taajamissa toiminnallisen tieluokan ja liittymätiedon mukaan. tieluokka ja liittymätieto onnettomuudet 00-05 osuus onnettomuuksista, % linjaosuus valtatie 4 4 kantatie 3 3 seututie 15 14 yhdystie 36 32 liittymä 0 pääteiden liittymä 2 2 seutu- tai yhdysteiden liittymä 4 4 päätie + katu 5 5 seutu- tai yhdystie + katu 27 24 maantie + ramppi 4 4 maantie + yksityistie tai -alue 9 8 maantie + kevyen liikenteen väylä 2 2 Yhteensä 111 100 Tiehallinto inventoi taajamateiden luonteen 1990-luvun alkupuolella. Inventoituja tietoja ei ole sittemmin pidetty yllä. Tällainen tieto löytyi 71 onnettomuudelle 111:stä (taulukko 15). Taajamakuolonkolarit, jotka tapahtuivat Tiehallinnon teillä, painottuivat kaava-alueen läpikulku- ja sisääntuloteille.
LINTU-muistio 17.3.2008, Riikka Rajamäki, VTT 25 Taulukko 15. Maanteiden kuolonkolarit erilaisilla taajamateillä, 1990-luvun alkupuolella inventoitu tieto tien asemasta taajaman tieverkossa. Tien asema taajaman tieverkossa onnettomuudet 00 05 läpikulku- / sisääntulotie kaava-alueella 50 keskustan ohikulku kaava-alueella 13 sisääntulotie nauhamaisen asutuksen alueella 7 pienen taajaman tie 1 tieto puuttuu 40 Yhteensä 111 Taajamien maanteiden kuolonkolareista puolet tapahtui teillä, joiden liikennemäärä ylitti 3 000 autoa vuorokaudessa (taulukko 16). Alle 500 auton vuorokausiliikenne oli vain 6 % onnettomuuspaikoista. Taulukko 16. Maanteiden kuolonkolarit taajamissa liikennemäärän mukaan. Liikennemäärä tarkoittaa liittymäonnettomuuksissa pääsuunnan liikennemäärää. Liikennemäärä ajoneuvoa vuorokaudessa onnettomuudet 00 05 osuus onnettomuuksista % 100-500 7 6 500 1500 25 23 1500-3000 25 23 3000-5000 25 23 5000 15000 20 18 > 15000 9 8 Yhteensä 111 100
26 LINTU-muistio 17.3.2008, Riikka Rajamäki, VTT 3.4 Paikkatietojen yhdistäminen onnettomuuksiin Tutkijalautakunta-aineiston onnettomuudet sijoitettiin kartalle, jotta niihin voitaisiin yhdistää onnettomuuspaikkaa kuvaavia tietoja paikkatietoaineistoista. Onnettomuuksista ne, jotka olivat tapahtuneet maantiellä ja jotka löytyivät Tiehallinnon onnettomuusrekisteristä, paikannettiin tieosoitteen perusteella. Muut onnettomuudet paikannettiin yksitellen poliisin tai tutkijalautakunnan sanallisen onnettomuuspaikkakuvauksen perusteella. Kaikkiaan 495 onnettomuudesta pystyttiin paikantamaan 483. Loput kaksitoista jäivät paikantamatta siksi, että kyseisen tapauksen tutkijalautakuntakansio oli lainattu jonkin toisen tutkimuksen käyttöön. Paikannettujen onnettomuuksien paikannustarkkuus vaihteli, mutta oli huonoimmillaankin noin sadan metrin luokkaa. Tarkkuus oli tätä tasoa tyypillisesti linjaonnettomuuksissa, joissa onnettomuuspaikan sanallinen kuvaus oli tyyliä Mäkitiellä Kuoppatien ja Ylätien risteysten välissä. Risteysonnettomuudet paikantuivat noin kymmenen metrin tarkkuudella. Tutkijalautakunta-aineiston paikannettuihin onnettomuuksiin yhdistettiin Digiroadaineiston tieto tien toiminnallisesta luokasta. Niihin yhdistettiin myös Väestörekisterikeskuksen Rakennus- ja huoneistorekisteriaineistosta (jatkossa RHR-aineisto) tiedot asukasmäärästä ja -tiheydestä sekä myymälä-, toimisto-, opetus-, tuotanto- ja varastorakennusten määrästä. Rakennusten pinta-alatiedoista käyttökelpoista oli ainoastaan tieto toimitilojen pinta-alasta, sillä tieto kokonaispinta-alasta puuttui noin 90 % rakennuksista, kun taas toimitilojen pinta-alatieto puuttui noin 40 % myymälä- ja toimistorakennuksista. Kahteen Ahvenanmaalla tapahtuneeseen onnettomuuteen näitä tietoja ei voitu yhdistää, koska käytetyssä RHR-aineistossa ei ollut Ahvenanmaan tietoja. Asutus- ja rakennustietojen yhdistämisessä kokeiltiin kolmea tapaa: tapa 1: tiedot laskettiin 399 metrin säteellä onnettomuuspaikasta eli puolen neliökilometrin laajuisen ympyrän alueelta (kuva 7), tapa 2: haettiin digiroad-aineistosta ne korttelin pituiset katu- ja maantiejaksot, jotka ainakin jostain kohdastaan olivat 20 metrin etäisyydellä tarkasteltavasta onnettomuudesta, ja laskettiin asutus- ja rakennustiedot 100 metrin säteellä näistä katujaksoista (kuva 8). Enimmillään RHR-tietoja yhdistettiin 500 metrin etäisyydeltä onnettomuuspaikasta. tapa 3: Laskettiin ensin, mitä tie- ja katujaksot ovat keskustassa tai asuinalueella, ja liitettiin tie- tai katujakson tieto onnettomuuteen. Keskusta-alueet muodostettiin siten, että myymälärakennusten ympärille piirrettiin 100 metrin säteinen ympyrä, ja vähintään 400 m2 toimitilaa sisältävien rakennusten ympärille 50 metrin säteinen ympyrä. Näin muodostuneista alueista poimittiin keskusta-alueiksi ne, joissa myymälärakennuksia oli vähintään neljä. Keskusta-alueen väyliksi määriteltiin ne tie- tai katujaksot, jotka olivat kokonaan keskusta-alueella (kuva 9). Asuinalueen tie- ja katujaksoja olivat ne keskustan ulkopuoliset tiet ja kadut, joista sadan metrin säteellä asui vähintään 60 asukasta neliökilometrillä.
LINTU-muistio 17.3.2008, Riikka Rajamäki, VTT 27 Kuva 7. Rakennus- ja huoneistorekisteritietojen yhdistäminen onnettomuustietoihin puolen neliökilometrin ympyrän avulla. Kuva 8. Rakennus- ja huoneistorekisteritietojen yhdistäminen onnettomuustietoihin 100 metrin säteellä korttelin pituisista katu- ja maantiejaksoista, jotka ovat 20 m säteellä onnettomuuspaikasta.
28 LINTU-muistio 17.3.2008, Riikka Rajamäki, VTT Kuva 9. Rakennus- ja huoneistorekisteritiedoista määriteltyjen keskusta- ja asuinalueiden yhdistäminen onnettomuuksiin. Molemmissa rakennustietojen yhdistelysäteissä on etunsa. Puolen neliökilometrin ympyrä huomioi etäämmällä olevat liikennetarvetta lisäävät rakennukset, esimerkiksi tiiviit kerrostaloalueet tai kauppakeskukset. Toisaalta esimerkiksi vesistön rannalla tai puiston laidassa olevan kerrostaloalueen laskennallinen rakennus- ja asukastiheys jäävät tällä käsittelytavalla hyvin alhaisiksi. Puolelle neliökilometrille saattaa myös mahtua hyvin monenlaista maankäyttöä, eikä alueen keskimääräinen maankäyttö välttämättä kuvaa kovinkaan hyvin juuri onnettomuuspaikkaa. Alueella voi olla paljonkin katu- ja maantieverkkoa, jota onnettomuuspaikkaan yhdistetyt asukkaat ja muut liikkujat todellisuudessa käyttävät. Sadan metrin yhdistelysäde onnettomuuspaikan kadunpätkien ympärillä kuvaa useimmiten hyvin juuri onnettomuuspaikan katujen maankäyttöä. Joissakin tapauksissa sata metriä on kuitenkin liian lyhyt yhdistelysäde. RHR-aineistossa rakennuksen sijaintia kuvaa sen keskipisteessä oleva piste. Kadun varressa olevan kookkaan hallin keskipiste voi olla yli sadan metrin päässä kadusta, samoin omakotitalo taajaman reunalla isolla tontilla. Toisaalta taas tiiviisti rakennetuilla alueilla sadan metrin säde tietojen yhdistelyssä poimii mukaan onnettomuuskadun rakennusten lisäksi seuraavan samansuuntaisen kadun varrella olevat rakennukset. Yhdistely onnettomuuspaikan läheisten kadunpätkien ympäriltä jättää vaille tietoja ne onnettomuudet, jotka ovat tapahtuneet katujen ja kevyen liikenteen väylien ulkopuolella, esimerkiksi suurilla parkkipaikoilla tai sataman laiturialueella. Tässä aineistossa 399 metrin ympyrän avulla voitiin yhdistää tiedot 481 onnettomuuteen, mutta 20 metrin säteellä onnettomuuspaikasta sijaitsevien katujen varrelta voitiin yhdistää maankäyttötiedot vain 448 onnettomuuteen. Kuvassa 9 esitetty luokittelutapa, jossa taajamaväylät määritellään keskusta-alueen väyliksi, asuinalueen väyliksi ja muiksi väyliksi rakennustietojen perusteella, kuvaa tien
LINTU-muistio 17.3.2008, Riikka Rajamäki, VTT 29 tai kadun maankäyttöä melko hyvin, koska keskusta-alueiden määrittelyssä ja asukastietojen yhdistämisessä on käytetty lyhyttä 100 metrin yhdistämissädettä. Toisaalta kolmiportainen luokitus luokittelee erilaisia ympäristöjä samaan ryhmään, esimerkiksi Helsingin keskusta, taajaman laidan auto- ja huonekalukauppa-alue ja kirkonkylän pääkatu luokitellaan kaikki keskusta-alueeksi. Niinpä tämä luokitus on parhaimmillaan yhdistettynä muihin taajaman ja väylän luonnetta kuvaaviin tietoihin. Liitteessä 3 verrataan kahta ensimmäistä onnettomuuksien ja paikkatietojen yhdistämistapaa toisiinsa sekä paikkatietojen avulla koottuja maankäyttötietoja tutkijalautakunta-aineiston tietoihin. Yksi mahdollinen rakennus- ja onnettomuustietojen yhdistelytapa olisi ollut rakennusten katuosoitteisiin perustuva yhdistely. Kaupunkien keskusta-alueilla tai suurissa, useamman kadun varteen ulottuvissa taloyhtiöissä osoite ei kuitenkaan yksin kerro, mihin katuun talo liittyy. Esimerkiksi Helsingissä Sokoksen tavaratalon osoite on Mannerheimintiellä, mutta ovia on myös kahden muun kadun varrella. Yhtä osoitetta käyttämällä saataisiin siten liian iso kuormitus tälle kadulle ja liian pieni kahdelle muulle kadulle. Toisaalta edellä kuvatut yhdistelyt 100 399 metrin säteeltä liittävät onnettomuuspaikkoihin sellaista maankäyttöä, joka tukeutuu kokonaan muihin katuihin. Tätä osoitteisiin perustuvaa yhdistelytapaa lienee syytä kokeilla lähitulevaisuudessa, kun paikkatieto-ohjelmat kykenevät laskemaan nykyistä suurempia tietojen yhdistelyjä. 3.5 Onnettomuuspaikkojen ominaisuuksia paikkatietotarkastelujen avulla Tässä luvussa tarkastellaan tietoja, jotka yhdistettiin paikannettuihin onnettomuuksiin Digiroad-aineistosta ja Rakennus- ja huoneistorekisteristä kuvissa 2 4 esitetyillä tavoilla. Yhteensä-rivin tiedot taulukoissa poikkeavat toisistaan, koska toinen ja kolmas tietojen yhdistelytapa perustuivat onnettomuuspaikan katuihin ja maanteihin, ja osa taajamaonnettomuuksista tapahtui näiden väylien ulkopuolella. Taajamien kuolonkolareista noin 60 % tapahtui paikoissa, joissa lähiympäristön asukastiheys ylitti 1 000 asukasta neliökilometrillä (taulukot 17 ja 18). Tienkohdissa, joiden ympäristössä asui alle 60 asukasta neliökilometriä kohti, tapahtui 5 12 % taajamien kuolonkolareista riippuen siitä, kuinka laajalta alueelta asutusta tarkasteltiin. Asukastiheys korreloi varsin hyvin sen kanssa, miten suuri osa onnettomuuksista oli kevyen liikenteen onnettomuuksia. Harvimman asutuksen alueella 32 % kuolonkolareista oli kevyen liikenteen onnettomuuksia, hyvin tiiviillä kerrostaloalueilla 63 75 %.
30 LINTU-muistio 17.3.2008, Riikka Rajamäki, VTT Taulukko 17. Taajamien kuolonkolarit asukastiheyden mukaan. Asukastiheys 400 m säteellä onnettomuuspaikasta. Kevyen liikenteen onnettomuuksilla tarkoitetaan jalankulku-, polkupyörä- ja mopo-onnettomuuksia Tiehallinnon luokituksen mukaan. asukastiheys, asukkaat /km 2 onnettomuudet 00 05 osuus onnettomuuksista % onnettomuuksista kevyen liikenteen onnettomuuksia, % alle 60 22 5 32 60 250 39 8 31 250 500 50 10 52 500 1000 77 16 53 1000 2000 118 25 49 2000 4000 96 20 59 4000 6000 28 6 71 yli 6000 51 11 63 Yhteensä 481 100 53 Taulukko 18. Taajamien kuolonkolarit asukastiheyden mukaan. Asukastiheys 100 m säteellä onnettomuuspaikan katu- ja maantiejaksoista. asukastiheys, asukkaat /km² onnettomuudet 00 05 osuus onnettomuuksista % onnettomuuksista kevyen liikenteen onnettomuuksia, % alle 60 53 12 32 60 250 35 8 29 250 500 34 8 50 500 1000 82 18 49 1000 2000 94 21 60 2000 4000 58 13 60 4000 6000 35 8 54 yli 6000 57 13 75 Yhteensä 448 100 53 Digiroad-tieverkkoaineiston avulla arvioitiin, mikä on tiepituus ja onnettomuustiheys taajamissa eri asukastiheyksien alueella (taulukko 19). Laskentaan otettiin taajamamerkin alueen maantiet ja kadut. Tieto taajamamerkin alueen tiepituudesta ja vaikutusalueesta jäi epätarkaksi, sillä taajamien sisältä löytyy yksittäisiä katujaksoja, joita ei ole merkitty taajamakaduiksi, ja toisaalta noin 3 % katujaksoista jäi pois laskennasta paikkatieto-ohjelman ilmoittamien geometriaongelmien takia. Tonttien taajamien yksityisteitä ei tähän pituuteen laskettu. Taajamissa yksityisteitä on pääasiassa tonttien sisällä. Kokonaispituus 22 000 km on hieman pienempi kuin yleisesti käytetty arvio taajamateiden pituudesta, noin 24 000 km. Yksityistiet mukaan lukien pituus olisi ollut noin 30 900 km. Tieto asutuksesta yhdistettiin 100 metrin säteeltä kustakin korttelin pituisesta katu- tai tiejaksosta, eli se on vertailukelpoinen taulukon 18 onnettomuusmäärien kanssa. Tutkijalautakuntien tutkimia kuolonkolareita tapahtui taajamien kaduilla ja teillä keskimäärin 0,34 vuotta ja sataa kilometriä kohti. Kaduilla, joiden ympäristössä asuk-
LINTU-muistio 17.3.2008, Riikka Rajamäki, VTT 31 kaita on yli 6000 neliökilometrillä, onnettomuustiheys on 0,93 onnettomuutta vuotta ja sataa kilometriä kohti, eli keskimääräiseen verrattuna lähes kolminkertainen. Taulukko 19. Taajamateiden ja katujen pituus ja onnettomuustiheys asukastiheyden mukaan. asukastiheys, asukkaat /km² tiepituus, km onnettomuustiheys, kuolonkolarit vuotta ja sataa kilometriä kohti alle 60 3516 0,25 60 250 2083 0,28 250 500 1994 0,28 500 1000 3454 0,40 1000 2000 5498 0,28 2000 4000 3500 0,28 4000 6000 964 0,61 yli 6000 1018 0,93 Yhteensä 22027 0,34 Onnettomuuspaikan ympäristössä olevien erilaisten rakennusten määrien perusteella muodostettiin maankäytölle yksinkertainen luokitus (taulukko 20). Luokituksen muodostamista kuvataan liitteessä 3. Taajamien kuolonkolareista 37 % tapahtui pientaloalueilla, 32 % kaupan ja palvelujen alueilla ja 19 % kerrostaloalueilla. Tässä maankäyttöluokituksessa kerrostaloalueiden merkitys onnettomuuspaikkana pieneni ja kaupan alueiden merkitys kasvoi, kun verrataan tutkijalautakuntien kirjaamien maankäyttötietojen perusteella tehtyyn taulukkoon 6. Kun käytetään paikkatietoihin perustuvaa maankäyttöluokitusta, jalankulkijaonnettomuuksista 24 % tapahtui pientaloalueella, 26 % kerrostaloalueella ja 45 % paikassa, jossa lähistöllä oli useampia kauppoja (liite 3 taulukko 9). Polkupyöräonnettomuuksista 40 % tapahtui pientaloalueella ja 36 % kaupan ja palvelujen alueella, yksittäisonnettomuuksien vastaavat osuudet ovat 46 % ja 18 %. Taulukko 20. Taajamien kuolonkolarit onnettomuuspaikan maankäytön mukaan, rakennus- ja huoneistorekisteriin perustuva maankäyttöluokitus. paikkatiedoista muodostettu maankäyttö onnettomuudet 00 05 osuus onnettomuuksista, % onnettomuuksista kevyen liikenteen onnettomuuksia, % pientaloalue 166 37 45 kerrostalovaltainen asuntoalue 84 19 60 teollisuus- tai varastoalue 16 4 6 kaupan ja palvelujen alue 143 32 68 toimistoalue 8 2 25 taajaman reuna-alue 31 7 39 Yhteensä 448 100 53 Digiroad-tieverkon tieluokkatieto yhdistettiin niihin onnettomuuksiin, jotka paikannettiin 20 metrin säteelle jostakin digiroadin maantiestä, kadusta tai yksityistiestä. Myös
32 LINTU-muistio 17.3.2008, Riikka Rajamäki, VTT tiedot yhdistettiin 20 metrin säteeltä, jotta liittymäonnettomuuksissa kaikki liittymähaarat tulisi otettua huomioon. Samalla mukaan tuli lähellä olevien katujen tietoja myös niissä onnettomuuksissa, jotka eivät tapahtuneet liittymässä. Yhdistelyn onnistumista on tarkasteltu liitteessä 3. Digiroadin toiminnallinen tieluokittelu ei taajamissa erottele maanteitä ja katuja toisistaan. Taajamien maantiet luokitellaan yleensä pääkaduiksi, yhdystiet toisinaan myös kokoojakaduiksi. Yli 40 % taajamakuolonkolareista tapahtui pääkadulla tai niiden liittymissä eli liittymissä, joissa pääkatu oli joku liittymän haaroista (taulukko 21). Kokoojakatujen ja niiden alempiluokkaisten katujen liittymien osuus oli 38 %. Liityntäkaduilla ja yksityisteillä sekä niiden keskinäisissä liittymissä tapahtui 20 % onnettomuuksista. Onnettomuudet siis painottuivat pää- ja kokoojakaduille ja niillä oleville liittymille. Taulukko 21. Paikannetut taajamien kuolonkolarit Digiroadin toiminnallisilla tieluokilla. Huomaa, että taajamissa Digiroadin toiminnallinen tieluokittelu ei erottele maanteitä kaduista. toiminnallinen tieluokka digiroadin mukaan onnettomuudet 00 05 osuus onnettomuuksista, % pääkatu 88 20 kokoojakatu 98 22 liityntäkatu tai yksityistie 87 20 pääkatu+kokoojakatu 15 3 pääkatu + kokoojakatu + liityntäkatu tai yksityistie 9 2 pääkatu + liityntäkatu tai yksityistie 75 17 kokoojakatu + liityntäkatu 68 15 Yhteensä 440 100 Taajamien kaduille ja maanteille muodostettiin vielä yksi luokitus tilastollisen kuntaryhmän, tieluokan ja maankäytön perusteella. Tilastollinen kuntaryhmä on Tilastokeskuksen ylläpitämä luokitus, joka perustuu taajamaväestön osuuteen ja kunnan suurimman taajaman väkilukuun. Tilastolliset kuntaryhmät ovat kaupunkimaiset kunnat, taajaan asutut kunnat ja maaseutumaiset kunnat. Maankäytön mukaan kadut ja maantiet luokiteltiin kuvassa 4 ja luvussa 3.4 esitetyllä tavalla keskusta-alueella oleviin, asuinalueella oleviin ja muualla taajamassa oleviin väyliin. Toiminnallinen tieluokka määriteltiin sekä Tiehallinnon että Digiroadin tieverkkoaineistoista. Väylät, joilla oli numero Tiehallinnon rekisterissä, määriteltiin keskeisiksi läpi- ja ohikulkuväyliksi, muut Digiroadin pää- ja kokoojakadut paikallisiksi pää- ja kokoojakaduiksi ja Digiroadin liityntäkadut liityntäkaduiksi. Liitteessä 3 kuvissa 4 ja 5 on esimerkki tästä maankäyttöön ja tien toiminnalliseen asemaan perustuvasta luokituksesta. Tiehallinnon ja Digiroadin tieverkkotietojen yhdistämisessä oli epätarkkuutta, minkä vuoksi joitakin kymmeniä kilometrejä maanteiden lähellä olevia katuja luokiteltiin virheellisesti keskeisiksi läpi- ja ohikulkuväyliksi. Liittymäonnettomuudet luokiteltiin tapahtuneiksi liittymän väylistä korkealuokkaisemmalla.