FITS-julkaisuja 14/2003. Digitaalisen radio- ja televisioverkon hyödyntäminen henkilöliikenteen telematiikassa Esiselvitys

FITS-julkaisuja 14/2003 Digitaalisen radio- ja televisioverkon hyödyntäminen henkilöliikenteen telematiikassa Esiselvitys

FITS-julkaisuja 14/2003 Digitaalisen radio- ja televisioverkon hyödyntäminen henkilöliikenteen telematiikassa Esiselvitys

ISBN 951-723-775-8 FITS-julkaisuja Helsinki 2003

Julkaisija KUVAILULEHTI Julkaisun päivämäärä Tekijät (toimielimestä: toimielimen nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Juuso Kummala/ VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka Sanna Otava, Tarja Rautio/ Digita Oy Julkaisun laji Toimeksiantaja Liikenne- ja viestintäministeriö Toimielimen asettamispäivämäärä Julkaisun nimi Digitaalisen radio- ja televisioverkon hyödyntäminen henkilöliikenteen telematiikassa. Esiselvitys Tiivistelmä Esiselvityksen tavoitteena oli kartoittaa digitaalisen radio- ja televisioverkon hyödynnettävyyttä henkilöliikenteen telematiikan sovelluksissa ja palveluissa. Tavoitteena oli tunnistaa lähivuosina toteutettavissa olevat palvelut tai palvelukokeilut sekä arvioida digitaalisten broadcast-tekniikoiden etuja ja rajoitteita. Esiselvityksessä käytiin karkeasti läpi digitaalisen radion (DAB, Digital Audio Broadcasting) ja digitaalisen television (DVB, Digital Video Broadcasting) nykytila ja hyödynnettävyys tulevaisuudessa. Tekniikan edut ovat selkeästi alueilla, joissa siirrettävän tiedon määrä ja/tai vastaanottimien määrä on suuri. Mahdolliset sovellusalueet painottuvat erilaisiin tiedotuspalveluihin. Esimerkkejä suuresta vastaanottimien määrästä kotipäätteiden lisäksi ovat joukkoliikennevälineet ja -pysäkit, terminaalit, erilaiset infopisteet sekä suurten kuljetusyritysten ajoneuvot. Suuria tiedostokokoja voi esiintyä esimerkiksi erilaisten lähetettävien kuvien, karttojen ja videoleikkeiden yhteydessä. Tulevaisuudessa vastaanottimien määrää lisäävät ajoneuvopäätteet (mm. navigointilaitteet) ja henkilökohtaiset kannettavat hybridipäätelaitteet. Mahdollisia kuluttajien massakokeiluja rajoittaa kuitenkin vielä päätelaitteiden puute. Digitaalisen tekniikan tulevaisuus ja palvelut ovat vahvasti sidoksissa markkinoiden kehitykseen ja päätelaitteiden yleistymiseen. Digitaalinen radio ja televisio valtaavat ennemmin tai myöhemmin markkinoita analogisilta edeltäjiltään. Digitaalinen televisio voi jopa kokonaan korvata analogisen tv-toiminnan. Aikataulua on kuitenkin vaikea arvioida täsmällisesti. Mahdollisia digitaalisen broadcast-tekniikan lähitulevaisuuden kokeilukohteita todettiin olevan: 1. liikenteen tiedotuspalvelu digitaalitelevisiossa, 2. ajantasainen joukkoliikenneinformaatio joukkoliikennepysäkeillä, terminaaleissa ja joukkoliikennevälineissä, 3. mobiilit DVB-T-kokeilut yhteistyössä jo käynnissä olevien kotimaisten hankkeiden kanssa. Seurattavia kohteita ovat esimerkiksi aihepiiriä käsittelevät EU:n kuudennen puiteohjelman hankkeet sekä alueen standardointi- ja yhteistyöelinten työ. Mielenkiintoisia hankkeita liittyen muun muassa digitaalisten karttojen ajantasaiseen päivitykseen on käynnissä. Hankkeessa toteutettiin lisäksi pienimuotoinen digi-tv-demonstraatio, jossa kokeiltiin miten kuluttaja voisi hyödyntää tulevaisuudessa digi-tv-liikennepalvelua. Samalla demonstraatio havainnollistaa digitaalista televisiota käyttöliittymänä sekä sen mahdollisuuksia uutena liikennetiedon jakelukanavana. Avainsanat (asiasanat) Digitaalinen radio, digitaalinen televisio, liikennetelematiikka, henkilöliikenne Muut tiedot Sarjan nimi ja numero FITS-julkaisuja 14/2003 Kokonaissivumäärä 45 Kieli suomi Jakaja VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka ISSN Hinta Kustantaja Liikenne- ja viestintäministeriö ISBN ISBN 951-723-775-8 Luottamuksellisuus julkinen

The publisher DESCRIPTION Date of publication Authors (from body, name, chairman and secretary of the body) Juuso Kummala/ VTT Building and Transport Sanna Otava, Tarja Rautio /Digita Oy Type of publication Assigned by Ministry of Transport and Communications Date when body appointed Name of the publication Feasibility study of the digital radio and the digital television in passenger transport telematics. Abstract The objective of this preliminary study was to investigate the feasibility of Digital Audio Broadcasting (DAB) and Digital Video Broadcasting (DVB) in transport telematics applications and services, with emphasis on public transport. The study identified the possible services or pilot services that can be provided during the next few years. The study recognised the advantages and disadvantages of digital broadcast techniques in transport telematic purposes. The study illustrated the state of the art of digital broadcasting techniques and their feasibility in the future. The advantages of digital broadcasting in ITS applications are obvious in areas where the amount of information to be transferred or the number of receivers is large. Possible pilot applications will mainly focus on various information services. In addition to home terminals, public transport vehicles, bus stops and commercial vehicles of large hauling companies are examples of volume of terminals at the moment. Large files to be transferred relate to e.g. pictures, video animations or maps. In the future, the number of receivers might increase as a consequence of various integrated in-vehicle systems (e.g. navigation systems) and also personal hybrid receivers might become more common. The lack of applicable receivers limits mass market consumer pilots at this stage. The future of digital broadcast techniques depends on the markets and the market penetration of new receivers. Digital television and radio will sooner or later take over market share from its analogue predecessors. The digital television might even replace the analogue TV. The time scale, however, is difficult to estimate. The following projects were identified as possible pilot applications in the near future: 1. traffic information service in digital television, 2. real-time public transport information in bus stops, terminals and public transport vehicles, 3. mobile DVB-T experiments in co-operation with projects already going on in Finland. The interesting projects and issues to be followed are e.g. those in the EU Sixth Framework Programme and the work of various standardisation and co-operation bodies. Interesting projects related to dynamic updating of digital maps are also ongoing. A small-scale digital television demonstration was also implemented in the project. The demonstration illustrates how the consumer could utilise the possible traffic information service in digital television. At the same time the demonstration concretises the digital television and its possibilities as a new traffic information channel. Keywords Digital audio broadcasting, digital video broadcasting, intelligent transport systems, passenger transport Miscellaneous Serial name and number FITS publications 14/ 2003 Pages, total 45 Distributed by VTT Building and Transport Lanquage Finnish ISSN Price ISBN ISBN 951-723-775-8 Confidence status Public Published by Ministry of Transport and Communications

ESIPUHE Henkilöliikenteen info-ohjelma HEILI edistää yhteistyötä henkilöliikenteen tiedotuspalveluiden ja joukkoliikenteen häiriötilanteiden hallinnan toteuttamiseksi. Ohjelman tavoitteena on varmistaa, että matkustajainformaation palveluketjussa tarvittavat osat toteutuvat. Ohjelman toivotaan edistävän uusien innovatiivisten palveluiden syntymistä. Tämä esiselvitys kartoittaa digitaalisten broadcast-tiedonsiirtoverkkojen hyödynnettävyyttä henkilöliikenteen telematiikan sovelluksissa ja palveluissa. Selvityksen ovat kirjoittaneet Juuso Kummala VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikasta sekä Sanna Otava ja Tarja Rautio Digita Oy:stä. Työtä on ohjannut ohjausryhmä, johon kuuluivat: Seppo Öörni Matti Roine Sabina Lindström Osmo Moisio Juhani Vehviläinen Risto Kulmala Jukka Andersson Liikenne- ja viestintäministeriö Liikenne- ja viestintäministeriö Liikenne- ja viestintäministeriö Liikenne- ja viestintäministeriö Jussa Consulting VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka Digita Oy Helsinki, joulukuu 2002 Seppo Öörni yli-insinööri

SISÄLTÖ ESIPUHE... 5 LYHENTEET... 8 1 JOHDANTO... 11 2 TAVOITTEET JA TOTEUTUS... 13 3 DIGITAALISET BROADCAST-TEKNIIKAT... 14 3.1 Tekniikoiden kuvaukset ja kehityksen sekä yleistymisen aikajänne... 14 3.1.1 Digitaalinen radio, DAB... 14 3.1.2 Digitaalinen televisio, DVB... 14 3.2 Broadcast-tekniikoiden SWOT... 17 3.3 Kustannusvertailua broadcasting-verkoissa... 19 3.4 Uusi viestintämarkkinalaki... 21 3.4.1 Lakiuudistuksen tausta... 21 3.4.2 Lakiuudistuksen vaikutukset... 21 4 LIIKENNETELEMATIIKKA JA BROADCAST-TEKNIIKAT EUROOPASSA.. 24 4.1 Yleistä... 24 4.2 Eurooppalaisia tutkimuksia ja kokeiluja... 25 5 SOVELLETTAVUUS LIIKENNETELEMATIIKASSA... 28 5.1 Yleistä... 28 5.2 DAB- ja DVB-T-verkon mahdolliset liikennetelematiikan sovelluskohteet... 30 6 EHDOTUKSET JATKOHANKKEIKSI... 33 6.1 Liikennetiedotus digitaalitelevisiossa... 35 6.1.1 Palvelun taustaa... 35 6.1.2 Palvelun sisältö ja rakenne... 35 6.1.3 Toteutuksen haasteet... 36 6.2 Ajantasainen joukkoliikenneinformaatio joukkoliikennepysäkeille, terminaaleihin ja joukkoliikennevälineisiin... 38 6.3 Mobiilit DVB-T-kokeilut... 39 6.4 Seurattavia kohteita... 40 7 LÄHDELUETTELO... 42 7

LYHENTEET ADAS ADSL ATSC DAB DARC DGPS Digiboksi, Set-Top-Box DVB DVB-C DVB-S DVB-T EPG ESG FIC GPRS GPS IPDC ISA Kanavanippu Advanced Driver Assistance Systems Asymmetric Digital Subscriber Loop Advanced Television System Commitee Digital Audio Broadcasting. Mahdollistaa analogista radiota monipuolisemman radiotoiminnan ja siihen liittyvät lisäpalvelut. Data Radio Channel Differential Global Positioning System, differentiaalikorjattu satelliittipaikannus. Analogiseen televisioon liitettävä lisälaite, joka mahdollistaa digitaalisten lähetysten vastaanottamisen. Digital Video Broadcasting, digitaalinen tv-lähetysjärjestelmä. Digital Video Broadcasting Cabel Digital Video Broadcasting Satellite Digital Video Broadcasting Terrestial Electronic Programme Guide, ks. ohjelmaopas Navigaattori Event Service Guide. Vastaanottimen sisäänrakennettu sovellus, jolla on mahdollista muuttaa vastaanottimen asetuksia sekä selata rajoittuneesti ohjelmatietoja. Fast Information Channel General Packet Radio Service Global Positioning System Internet Protocol Data Casting, IP-protokollaa käyttävän tiedon välitystä DVB verkossa, IP over DVB. Intelligent Speed Adaption Digitaalisen lähetysjärjestelmän signaali, jolla ohjelmakanavat lähetetään katsojalle yhtenä nippuna (yhdellä kanavataajuudella). Tällainen nippu sisältää useita ohjelmia, palveluja ja kaiken niihin liittyvän kuva- ja äänimateriaalin sekä oheispalvelujen datan. 8

MHP Multipleksi Objektikaruselli Ohjelmaopas PCI-väylä RDS-TMC Superteksti-tv TPEG TV-kortti UMTS USB-väylä WAP WLAN Multimedia Home Platform, avoin java-pohjainen ohjelmistorajapinta digi-tv:n palveluiden toteuttamiseen. Ks. kanavanippu Yleinen tapa välittää tiedostoja digitaalisen TV-lähetteen mukana. Otettu käyttöön MHP-standardissa. EPG, sovellus, jonka avulla selataan tietoja lähetettävistä ja tulevista ohjelmista. Peripheral Component Interconnect Radio Data System Traffic Message Channel Lähetysvirrassa lähetettävän sivumuotoisen sisällön selaamisen mahdollistava sovellus. Transport Expert Protcol Group Kortti, joka mahdollistaa käyttäjän tunnistuksen ja helpon ostamisen TV:n kautta. Universal Mobile Telecommunication System Universal Serial Bus Wireless Application Protocoll Wireless Local Area Network 9

1 JOHDANTO Liikenne- ja viestintäministeriö (LVM) käynnisti maaliskuussa 2001 Liikennetelematiikan rakenteiden ja palveluiden T&K-ohjelman (FITS). Henkilöliikenteen info-ohjelma (HEILI) laajentaa FITS:n hankealueen 5 Matkustajainformaatio omaksi ohjelmakseen. HEILI-ohjelma edistää yhteistyötä henkilöliikenteen tiedotuspalveluiden ja joukkoliikenteen häiriötilanteiden hallinnan toteuttamiseksi vuosina 2001 2004. Ohjelman tavoitteena on varmistaa, että matkustajainformaation palveluketjussa tarvittavat osat toteutuvat. Lisäksi ohjelman toivotaan edistävän uusien innovatiivisten palveluiden syntymistä (Liikenne- ja viestintäministeriö 2001b). HEILI-ohjelman visio toteaa: Vuonna 2006 kuka tahansa saa henkilökohtaisesti valitsemastaan lähteestä tarvitsemansa liikennetiedon: ennen matkaa valitakseen itselleen sopivat kulkutavat, reitin ja matkustusajankohdan ja matkan eri vaiheissa pystyäkseen tekemään matkan mukavasti ja varmasti sekä tarvittaessa muuttamaan suunnitelmiaan olosuhteiden mukaan. Visio toteutuu, kun osapuolet muodostavat yhdessä tiedotuspalveluja tuottavia palveluketjuja, joissa toimintamallit ja osapuolien roolit ovat selvät (Liikenne- ja viestintäministeriö 2001b). Vision toteutumisen runkona on myös teknologiakehitys ja erityisesti eri viestintäteknologioiden konvergenssi, jolla tarkoitetaan viestintäteknologioiden lähentymistä ja yhdentymistä. Tämä kehitys johtaa televiestinnän, internetin ja joukkoviestinnän rajojen hämärtymiseen. Konvergoitumisen myötä yhdellä päätelaitteella (esim. matkaviestin) voidaan käyttää hyvinkin erilaisia palveluita. Tulevaisuuden kannettavassa päätelaitteessa yhtyvät puhelimen, radion, television ja internet-päätteen ominaisuudet. Tämän myötä mahdollistuvat myös moninaiset joukkoliikenteen ennen matkaa ja matkan aikana käytettävät tiedotuspalvelut. Joukkoliikenteen kehittämisstrategian (Liikenne- ja viestintäministeriö 2001a) mukaan LVM:n tavoitteena on luoda edellytykset valtakunnalliselle useista yhteensopivista informaatiojärjestelmistä koostuvalle kokonaisuudelle, jossa matkustajalla on mahdollisuus saada yhdestä palvelusta ovelta ovelle -matkan informaatio ja tieto matkaan sisältyvistä esteettömistä palveluista. Aikataulu- ja hintatietojen lisäksi laadukkaaseen informaatioon kuuluvat tiedot kalustosta, liityntäyhteyksistä, pysäkeistä ja asemista. Tavoitteiksi todetaan muun muassa luoda informaatiojärjestelmiä varten yhteinen arkkitehtuuri sekä määritellä informaatiojärjestelmiä koskevat standardit, edistää matkustajatiedotuksen ja uusien jakelukanavien kehittämistä sekä erityisesti suurissa ja keskisuurissa kaupungeissa ajantasaisen pysäkki-informaation kehittämistä. Lisäksi kehitetään kutsujoukkoliikennettä ja muita uusia liikenteen hoitomalleja sekä edistetään yhteensopivien lippujärjestelmien kehittämistä. Hallitusohjelma toteaa Suomen vuonna 1998 hyväksytyn tietoyhteiskuntastrategian mukaisesti, että Suomi haluaa olla edelläkävijä ihmisystävällisen ja kestävän tietoyhteis- 11

kunnan toteuttamisessa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sähköisten palveluiden sekä kulttuuri- ja tietosisältöjen kehittämistä helppokäyttöisiksi ja turvallisiksi kaikkien ihmisten käyttöön yhtälailla mikrotietokoneen, digitaalisen television ja matkaviestimen avulla. Kansalaisten ja alueiden syrjäytymistä ehkäistään tuomalla tietoyhteiskunnan palvelut tasapuolisesti kaikkien ulottuville. Tietoyhteiskuntastrategian mukaisesti julkinen sektori kehittää tietoyhteiskunnan toimintapuitteita ja edistää palvelukykyisen teknologian ja infrastruktuurin rakentamista. Tieto- ja viestintäteknologiaa on kehitettävä ja sovellettava innovatiivisesti ja arvioitava sen vaikutuksia yhteiskunnassa. (Valtioneuvosto 1999, SITRA 1998.) Liikenne- ja viestintäministeriön teettämän selvityksen mukaan toimijoiden välinen yhteistyö edistäisi digitelevisioiden käyttöönottoa. Yhteistyön tulisi kohdistua erityisesti kolmeen osa-alueeseen: markkinointiviestintään, teknologian koordinointiin sekä kotimaisten ja kansainvälisten toimijoiden jatkuvaan seurantaan ja tiedon jakamiseen. Toimijoiden välisen yhteistyön lisäksi digi-tv:n yleistymistä voitaisiin selvityksen mukaan edistää kiihdyttämällä laitekauppaa, tukemalla kotimaista sisällöntuotantoa sekä hyödyntämällä henkilön sähköistä tunnistamista (Liikenne- ja viestintäministeriö 2002a, 2002b). Liikenne- ja viestintäministeriö on linjannut valtion roolista Digitaalisen television strategiassa 2002 2003 muun muassa seuraavasti (Liikenne- ja viestintäministeriö 2002a): 1) Valtio luo hyvän toimintaympäristön lainsäädännöllä (Suomi ja EU) toimilupapolitiikalla hallintotoiminnalla sisältötuotantoa edistävillä hankkeilla 2) Valtio ei ota taloudellista vastuuta ei laitesubventioita eikä verohelpotuksia ei verkkovuokria valtion varoista. 3) eikä osallistu voitonjakoon. 12

2 TAVOITTEET JA TOTEUTUS Esiselvityksen tavoitteena oli selvittää digitaalisen radio- ja televisioverkon hyödyntämismahdollisuudet liikenteen telematiikassa painottuen henkilöliikenteen palvelusovelluksiin. Tavoitteena oli tunnistaa lähivuosina toteutettavissa olevat mahdolliset palvelut tai palvelukokeilut. Hankkeen avulla saatettiin digitaalisen broadcast-tekniikan asiantuntijat tietoisiksi liikenteen telematiikasta ja sen tarpeista sekä toisaalta liikennetelematiikan palvelusovellusten kehittäjät broadcast-tekniikan eduista ja rajoitteista. Esiselvityksessä käytiin läpi digitaalisen radion (DAB, Digital Audio Broadcasting) ja digitaalisen television (DVB, Digital Video Broadcasting) nykytila ja tulevaisuus. Hankkeen yhteydessä järjestetyn työpajan avulla kartoitettiin mahdollisia sovelluskohteita ja keskusteltiin niiden toteutettavuudesta. Työapajan jatkoksi ohjausryhmä valitsi olennaisimmat sovelluskohteet jatkotarkasteluun. Näistä sovelluksista on laadittu yksityiskohtaisemmat esitykset keskittyen palvelun toteutukseen ja sisältöön. Hankkeessa toteutettiin myös pienimuotoinen digi-tv-demonstraatio, jonka avulla kuvataan, miten kuluttaja voisi digi-tv-liikennepalvelua tulevaisuudessa hyödyntää. Samalla demonstraatio havainnollistaa digitaalista televisiota käyttöliittymänä sekä sen mahdollisuuksia uutena liikennetiedon jakelukanavana. Demonstraatiota voidaan hyödyntää tulevaisuudessa myös kartoitettaessa käyttäjien tarpeita tai suunniteltaessa mahdollisen palvelun käytettävyyttä. 13

3 DIGITAALISET BROADCAST-TEKNIIKAT 3.1 Tekniikoiden kuvaukset ja kehityksen sekä yleistymisen aikajänne 3.1.1 Digitaalinen radio, DAB Digitaalinen radio (Digital Audio Broadcasting, DAB) on digitaaliseen tiedonsiirtoon perustuva järjestelmä radiopalveluille. Digitaalisena verkkona DAB mahdollistaa kaiken tyyppisen tiedon jakelun. Tiedonsiirtonopeus tiedolle yhdessä kanavanipussa on suuruusluokaltaan noin 1 Mbit/s. DAB-radiolähetysjärjestelmä on kehitetty Euroopan yleisradioliiton, Euroopan unionin (EU) ja eurooppalaisen teollisuuden yhteistyönä EU:n Eureka 147 -projektissa. Digitaaliradio mahdollistaa entistä paremman äänenlaadun, enemmän radiokanavia sekä ohjelmiin liittyviä lisäpalveluja. Digitaaliradiolähetyksen mukana voidaan lähettää äänen lisäksi myös tekstiä, grafiikkaa ja kuvia, ohjelmiin liittyvää tietoa ja muuta palvelutietoa kuten nettisivuja tai uutisotsikoita. DAB-verkko tukee liikkuvaa vastaanottoa jopa 300 km/h nopeuteen asti, ja DABpalvelujen ensisijaisena kohderyhmänä ovat autoilijat ja tielläliikkujat. DAB-radiota voi kuunnella erityisellä DAB-vastaanottimella. Saatavilla olevat vastaanottimet voidaan jakaa tällä hetkellä kolmeen luokkaan: autoradiovastaanottimiin, hifi-luokan kotivastaanottimiin sekä PC-vastaanotinkortteihin. Digitaalisessa radioverkossa hyödynnetään nykyistä analogisen radion asemaverkostoa, mastoja ja antenneja. DAB-verkko peittää nykyisellään 40 % väestöstä kahdella kanavanipulla. Uuden viestintämarkkinalain mukaisesti digitaaliseen televisio- ja radioverkkoon myönnetään verkkotoimiluvat, jotka velvoittavat tarjoamaan lähetysverkon kapasiteettia ohjelmistoluvan haltijoille televisio- ja radio-ohjelmien lähettämistä varten sekä muille käyttäjille esimerkiksi datasovelluksia varten. Valtioneuvosto myönsi marraskuussa 2002 digiradion verkkotoimiluvat Digita Oy:lle ja Telemast Nordic Oy:lle. Verkkotoimiluvat ovat voimassa 31.8.2010 saakka. Uusia verkkolupia tulee hakuun, kun analogisessa käytössä olevia taajuuksia vapautuu. Digitaalinen radio kasvattaa varmasti markkinoitaan Suomessa. Aikataulua on kuitenkin vaikea arvioida täsmällisesti. Siirtymistä kokonaan DAB:iin tuskin tapahtuu lähivuosina. DAB yleistynee kuitenkin juuri liikenteeseen liittyvissä palveluissa ja sovelluksissa. 3.1.2 Digitaalinen televisio, DVB Suomessa digitaalinen televisio eli digitaaliseen tiedonsiirtoon perustuva tv-järjestelmä on rakennettu yhteiseurooppalaisen DVB-standardin (Digital Video Broadcasting) mukaisesti. Digitaalisessa tv-järjestelmässä on kolme eri lähetemuotoa: maanpäällinen lähetys (DVB-T), kaapeliverkkojen lähetys (DVB-C) ja satelliittilähetykset (DVB-S). Eri 14

lähetemuodot perustuvat erilaiseen modulointitekniikkaan, joten kullekin lähetemuodolle on oltava sitä tukeva vastaanotin. Digitaalinen televisioverkko hyödyntää perinteisen, analogisen televisioverkon rakenteita ja kattaa nykyisellään 72 % suomalaisista kolmella kanavanipulla. Tiedonsiirtonopeus nykyisessä DVB-T-verkossa on noin 22 Mbit/s yhdellä taajuudella menevää kanavanippua kohden. Yksi perinteinen tv-kanava eli tv-palvelu vie kanavanipusta noin 2 4 Mbit/s. Uuden viestintämarkkinalain mukaisesti digitaaliseen televisio- ja radioverkkoon myönnetään verkkotoimiluvat, jotka velvoittavat tarjoamaan lähetysverkon kapasiteettia ohjelmistoluvan haltijoille televisio- ja radio-ohjelmien lähettämistä varten sekä muille käyttäjille esimerkiksi datasovelluksia varten. Valtioneuvosto myönsi marraskuussa 2002 digitaalisen televisioverkon verkkotoimiluvan Digita Oy:lle, mikä oikeuttaa kolmen kanavanipun käyttöön ja hallintaan. Verkkotoimiluvat ovat voimassa 31.8.2010 saakka. Uusia verkkolupia tulee hakuun, kun analogisessa käytössä olevia taajuuksia vapautuu. Lisäksi työn alla on selvitys neljännen kanavanipun käyttötarpeesta ja käyttökohteista esimerkiksi mobiileja sovelluksia ajatellen. Liikenne- ja viestintäministeriö on asettanut työryhmän selvittämään, miten ja milloin neljäs digitaalinen lähetysverkko voitaisiin ottaa käyttöön ja mihin tarkoitukseen sitä tulisi käyttää. Työryhmän tarkoituksena on selvittää, millaisia uusia sisältöpalveluja digitaalisen lähetysverkon kautta voitaisiin välittää, millaisia teknologioita siinä voitaisiin soveltaa ja miten verkkoa käytettäisiin. Työryhmän tulee tehdä esitys mahdollisesti tarvittavista lainsäädännöllisistä muutoksista, verkkoluvan sisällöstä sekä koko hankkeen toteuttamisesta ja aikataulusta (Liikenne- ja viestintäministeriö 2002a). Digitaalinen televisioverkko mahdollistaa nykyisellään vain kiinteän vastaanoton, mutta tulevaisuudessa verkko on mahdollista muuttaa liikkuvaa vastaanottoa tukevaksi ns. mobiiliksi DVB-T-verkoksi. Päätelaitteiden kehittyessä on todennäköistä, että kannettavalla päätelaiteella otetaan tulevaisuudessa vastaan palveluita niin UMTS-verkoista kuin laajakaistaisista DVB-T-verkoistakin. Digitaalisen verkon kautta voidaan välittää perinteisen kuvan ja äänen lisäksi myös dataa. Uusia, digitaalisen verkon dataominaisuutta hyödyntäviä palveluita (pelejä, portaaleja, pankkipalveluita jne.) kutsutaan tässä datapalveluiksi. Datapalvelut voivat erota täysin perinteisistä tv-ohjelmista tai ne voivat muodostua osaksi tv-ohjelmia (vuorovaikutteinen tv-ohjelma). Vuorovaikutteisiin tv-ohjelmiin liittyvät datapalvelut ja tvtoiminnasta irralliset datapalvelut erotetaan toisistaan myös lainsäädännöllisesti (kts. kohta viestintämarkkinalaki ). Datapalveluita voidaan tuottaa digi-tv-verkkoon pääsääntöisesti kahdella eri tekniikalla riippuen kohderyhmästä: 15

Tv-katsojille tarkoitettujen palvelujen perustaksi on luotu uusi, java-kieleen pohjautuva standardi MHP (Multimedia Home Platform). PC-käyttäjille ja yrityskäyttöön soveltuvaan tiedonsiirtoon on yleistymässä internetmaailmasta muokattu IP datacasting-tekniikka. MHP-standardi on kehitetty silmälläpitäen tv-kuluttajan tarpeita. Standardi kertoo, miten lisäarvopalveluja mahdollistavia sovelluksia tehdään, miten ne lähetetään ja millainen vastaanottimen on oltava, jotta palvelut pystytään suorittamaan kotivastaanottimessa eli digiboxissa. Digitaalinen televisioverkko on yksisuuntainen tiedonsiirtoverkko, mutta yhdistämällä vastaanottimeen toisen verkon esimerkiksi puhelinlinjan, voidaan toteuttaa vuorovaikutteisia palveluita, kuten pankkipalveluita. Tällöin pääosa sisällöstä tulee laajakaistaista televisioverkkoa pitkin ja pieni määrä palvelupyyntöjä yms. tietoa kulkee internetissä puhelinverkkoa pitkin. Ohjelmaoppaat ovat digi-tv:n perussovelluksia, jotka käyttävät hyväksi tv-virrassa lähetettävää ohjelmainformaatiota. Ohjelmaopas on määritelty DVB-standardissa, joten myös perusvastaanottimissa (ei MHP) voi toimia laitevalmistajan oma ohjelmaopas eli navigaattori. Ohjelmaoppaat kertovat katsojille, mitä ohjelmia eri kanavilla lähetetään parhaillaan ja seuraavaksi. Lisäksi ohjelmaoppaista voi käynnistää haluamansa tvkanavan tai lisäpalvelun, jos kyseessä on MHP-vastaanotin. Vastaanottimien oman ohjelmaoppaan lisäksi Suomeen on kehitetty niin sanottu kansallinen ohjelmaopas, joka on kaikilla digi-tv-kanavilla samanlainen. Teknisesti opas on MHP-sovellus ja toimii siten vain MHP-vastaanottimissa. Ominaisuuksina siihen kuuluu kahdeksan päivän ohjelmatiedot, radiokanavien listaus, ohjelmatiedot ohjelmatyypeittäin ja eri kanavien superteksti-tv-palveluiden käynnistäminen. IP datacasting eli internet-protokollan käyttö DVB-verkon tiedonsiirrossa on tullut tunnetuksi satelliittimaailmasta. IP datacasting-palveluita ovat esimerkiksi laajakaistaiset video streaming-lähetteet tai suurien tiedostojen siirrot. Vastaanottimena IP datacastingissa käytetään tällä hetkellä PCI- ja USB-väyläisiä tietokonekortteja. Vastaanotinkanta ei ole yhtä hyvin standardoitu kuin esimerkiksi vuorovaikutteisen tv:n MHP:ssa, joten aluksi IP-pohjaiset palvelut tulevat tähtäämään yrityskäyttöön tai vain tietylle kohderyhmälle. Kuitenkin viimeaikoina myös DVB-organisaatio on nähnyt IP datacastingin tarpeet, ja alueen standardisointi on käynnissä. IP datacastingin yleistymisen voimakkain myötävaikuttaja tulee olemaan mobiili DVB-verkko ja sen tarjoamat datapalvelut. Digitaalisen televisioverkon käyttö uusissa kuluttajien datapalveluissa, kuten joukkoliikenteen tiedotuksessa internetsivujen kaltaisena portaalina, edellyttää MHP-vastaanotinta palvelun käyttäjältä. Vain perinteinen tv-ohjelma eli kuva, ääni ja tekstitys toimivat ilman MHP-rajapintaa toteutetuissa vastaanottimissa eli ns. perusboxeissa. MHPvastaanottimissa toimivat palvelut (tai palvelun osat) voidaan edelleen jakaa paluukanavaa käyttäviin tai käyttämättömiin palveluihin. Paluukanavaa eli fyysistä tietoliikenneverkkoa ja internetliittymää tarvitaan aina, kun halutaan, että kuluttaja voi välittää tietoa 16

palveluntarjoajaan päin (esim. hakea tietoa palvelimelta). Tulee kuitenkin huomioida, että laajakaistaisena verkkona ja varsinkin vastaanottimien muistikapasiteetin kehittyessä DVB-verkkoa pitkin voidaan välittää jo niin paljon dataa, että aina ei ole tarvetta hakea paluukanavalla lisää tietoa erillisiltä palvelimilta. Ilman paluukanavaa toimivia palveluita kutsutaan toiminnaltaan paikalliseksi vuorovaikutteisuudeksi (palvelimena toimii oman vastaanottimen muisti). Digitaalinen televisio korvaa jossain vaiheessa todennäköisesti kokonaan analogisen tvtoiminnan. Aikataulua ei voida kuitenkaan varmuudella sanoa. MHP-vastaanottimien yleistyminen on keskeinen tekijä mietittäessä datapalvelujen tavoittavuutta. Tällä hetkellä markkinoilla on lukuisien eri valmistajien perusboxeja, joita kuluttajilla on arvioitu olevan marraskuussa tukkukauppiaiden mukaan noin 31 000 tai Finnpanelin mukaan noin 40 000. MHP-vastaanottimien markkinoille tulo alkoi Sonyn integroidun television myötä syksyllä 2002. Marraskuussa saatavilla oli ensimmäinen halvemman hintaluokan MHP-vastaanotin ja joulumarkkinoille odotetaan lisää uusia tuotemerkkejä. Alle 400 euron hintaisella digiboksilla voi kotimaisten digitaalisten televisiolähetysten lisäksi myös käyttää kanavilla lähetettäviä MHP-palveluja ja kuunnella tarjolla olevia digitaalisia radiokanavia. 3.2 Broadcast-tekniikoiden SWOT Taulukoissa 1, 2 ja 3 on esitetty karkeat analyysit digitaalisesta radio- ja televisioverkosta tiedonsiirtoverkkona erityisesti uusien palvelujen suhteen. Tarkastelu on jaettu kuluttaja- ja yrityspalveluihin. SWOT-analyysit antavat kuvan broadcasting-verkkojen luonteesta tiedon jakelussa. Tyypillisintä on, että broadcasting-verkot ovat taloudellisesti erittäin kilpailukykyisiä, kun vastaanottajien määrä on suuri tai lähetettävää tietoa on paljon. Palvelujen näkökulmasta DVB-T-verkon etuna on television hyvä tavoittavuus. Samalla kun DVB-Tverkon uudet päätelaitteet mahdollistavat uusia palveluja ja lisäävät tiedonsiirtokapasiteettia, ne aiheuttavat myös suurimman uhkakuvan tällä hetkellä; vastaanottimien yleistyminen on hidasta. Standardoinnin, lainsäädännön uudistumisen ja mobiilin DVBverkon kehityksen myötä odotukset päätelaitteiden yleistymiselle ja sen myötä uusille palveluille kuitenkin kasvavat. Myös DAB-verkossa vastaanotinten hidas yleistyminen on keskeisin rajoite palvelujen syntymiselle ja käyttöönotolle. Yleisesti broadcasting-verkkojen heikkoutena on verkkojen yksisuuntaisuus. Kaksisuuntaisuuden tarve korostuu palveluissa, joissa on runsaasti hakutoimintoja ja palvelupyyntöjä. 17

Taulukko 1. SWOT-analyysi DAB kuluttaja- ja yrityspalveluille. VAHVUUDET Broadcasting: sama data kaikille yhdellä lähetyskerralla kustannustehokkuus massajakelussa (point-to-multipoint). Langaton Liikkuva vastaanotto (300 km/h) Globaali standardi HEIKKOUDET Yksisuuntaisuus Kallis ratkaisu yhdeltä-yhdelle (point-topoint) tiedonsiirtoon Vastaanotinten yleisyys tällä hetkellä pieni Verkon väestöpeitto tällä hetkellä pieni (40 %) MAHDOLLISUUDET Verkon laajentuminen ja aluejako tulossa Yhdistyminen mobiiliverkkoihin laajakaistaisena down link -palveluna tulossa? Potentiaalia erityisesti liikenteen palveluissa (ajoneuvotelematiikka) UHAT Vastaanotinten hidas yleistyminen Analogisen radioverkon vahva asema hidaste DAB-verkon laajenemiselle Taulukko 2. SWOT-analyysi DVB-T kuluttajapalveluille (lähinnä MHP-pohjaiset palvelut). VAHVUUDET Broadcasting: sama data kaikille yhdellä lähetyskerralla kustannustehokkuus massajakelussa (point-to-multipoint) Laajakaistainen (22 Mbit/s teoriassa) Langaton Laaja väestöpeitto (72%) TV:n ylivoimainen ja helppo tavoittavuus kuluttajiin (internet-käyttäjämäärät pienemmät, PC:n käyttäjän oltava aktiivisempi palvelujen käytössä.) Globaali ja avoin standardi (DVB ja MHP), isot markkinat, joten palvelujen ja tuotteiden hinnat pysyvät alhaisina kilpailutilanteessa HEIKKOUDET Yksisuuntaisuus, jolloin tiedon välittäminen kuluttajalta palveluntarjoajalle edellyttää toisen siirtotien (esim. puhelinlinjan internetliittymällä) Kallis ja kestämätön (=kapasiteetti rajallinen) ratkaisu puhtaasti yhdeltä-yhdelle (point-to-point) -tiedonsiirtoon MHP-vastaanotinpenetraatio tällä hetkellä pieni, johtuen standardin uutuudesta Pelikenttä on vasta muotoutumassa MAHDOLLISUUDET Aluejako tulossa, jolloin palveluja voidaan kohdistaa maantieteellisesti ( kustannustehokkuus kasvaa) Siirtyminen liikkuvaan vastaanottoon (mobiili) tietyillä alueilla. Tulossa 2004-5? Yhdistyminen mobiiliverkkoihin laajakaistaisena down link -palveluna tulossa? Lainsäädännön nykyaikaistamisen tuomat mahdollisuudet uusille palveluille UHAT MHP-vastaanottimien hidas yleistyminen Edellä mainittu hidastaa palvelujen kehitystä Ansaintalogiikat vielä muotoutumatta 18

Taulukko 3. SWOT-analyysi DVB-T yrityspalveluille (lähinnä IP-pohjaiset palvelut). VAHVUUDET Broadcasting: sama data kaikille yhdellä lähetyskerralla kustannustehokkuus massajakelussa (point-to-multipoint) Laajakaistainen (22 Mbit/s teoriassa) Langaton Laaja väestöpeitto (72%) Yhteensopivuus nykyisille IP-pohjaisille palveluille TV-verkko tarjoaa muita verkkoja paremman käytettävyyden Tiedon luotettavuus, sillä TV-verkon lähetyspää on suljettu ja lähetetyn tiedon muuttaminen ja edelleen lähetys edellyttää korkeaa teknologiaa HEIKKOUDET IP datacasting ei tavoita tv-kuluttajia Yksisuuntaisuus, jolloin tiedon välittäminen kuluttajalta palveluntarjoajalle edellyttää toisen siirtotien (esim. puhelinlinja) Kallis ja kestämätön (=kapasiteetti rajallinen) ratkaisu puhtaasti yhdeltä-yhdelle tiedonsiirtoon IP datacasting ei ole vielä täysin standardoitu vaan perustuu suljettuihin järjestelmäratkaisuihin MAHDOLLISUUDET Aluejako tulossa, jolloin palveluja voidaan kohdistaa maantieteellisesti ( kustannustehokkuus kasvaa) Siirtyminen liikkuvaan vastaanottoon (mobiili) tietyillä alueilla. Tulossa 2004-5? Yhdistyminen mobiiliverkkoihin laajakaistaisena down link -palveluna tulossa? Lainsäädännön nykyaikaistamisen tuomat mahdollisuudet uusille palveluille Standardointityön tulokset edesauttavat palvelujen ja tuotteiden markkinoille tuloa ja teknologian yhdistymistä TV-palveluihin UHAT Standardointi ei etene Lainsäädännön muutoksesta johtuva yleinen epävarmuus 3.3 Kustannusvertailua broadcasting-verkoissa Broadcasting-verkot eroavat muista tietoliikenneverkoista pääasiassa niiden yksisuuntaisuutensa vuoksi. Niiden hinnoittelumalli pohjautuu lähettäjän maksamaan kapasiteettiperusteiseen verkkomaksuun, ei niinkään loppukäyttäjän liittymä- tai transaktiomaksuun. Lisäksi käyttöä säätelee voimakkaasti mm. television käyttötapa, jolloin ns. parhaan katseluajan (prime-time) ja muun ajan (off-prime) hinnoitteluissa on eroja verkon käyttöasteen tasaamiseksi. Täten kustannusvertailut muiden tiedonsiirtoverkkojen kanssa eivät ole yksiselitteisiä. Ohessa on suuntaa antavia kuvaajia digitaalisen televisioverkon tiedonsiirtokustannuksista. Kustannusten muotoutumisesta eri tiedonsiirtomenetelmin on seuraavassa kaksi esimerkkiä. Esimerkissä 1 (Kuva 1) jaetaan videokuvaa internetistä tutulla IP-streamingtekniikalla 1 Mbit/s:n nopeudella päiväaikaan 7 tunnin ajan. Käytettäessä jakelutienä ADSL:ää on jokaiselle vastaanottajalle otettava oma liittymä, kun taas DVB-T-verkon 19

käyttö ei reagoi käyttäjämäärään. Laskennassa ei huomioida verkkojen muuta hyötykäyttöä. Tiedonsiirtokustannus päiväsaikaan 1 Mbit/s jakelussa 140 siirtokustannus /vuosi 120 100 80 60 40 20 ADSL DVB-T tiedonsiirto 0 10 50 100 150 200 250 vastaanottajien määrä Kuva 1. Vuotuiset videokuvan IP-streaming jakelun tiedonsiirron kustannukset karkealla tarkkuudella ADSL-liittymän ja DVB-T-verkon välityksellä. Esimerkissä 2 (Kuva 2) jaetaan 100 Megatavun datapakettia yöaikaan (päivitys tms.), jolloin DVB-T:n etu tulee esiin taas suurilla käyttäjämäärillä. Laskennassa ei huomioida liittymien muuta hyötykäyttöä. Datapaketin (100Mtavua) jakelu yöaikaan siirtokustannus /vuosi 140 120 100 80 60 40 20 0 1 50 100 150 200 250 vastaanottopisteitä DVB-T tiedostonsiirto GPRS liittymät ADSL Kuva 2. Vuotuiset karkeat tiedonsiirtokustannukset eri menetelmillä yöaikaan tapahtuvassa yhden 100 Megatavuisen tiedoston jakelussa. 20

Kuvaajista nähdään karkeasti eri tiedonsiirtoverkkojen hinnoittelun riippuvuus vastaanottajien määrästä. Broadcasting-verkoille on tyypillistä saman tiedon lähettäminen laajalle alueelle, jolloin lähettämisen hintaan ei vaikuta yksittäisten vastaanottajien määrä. Broadcasting-verkko on hinnoittelunsa perusteella tehokas vaihtoehto palveluissa, joissa tavoitellaan laajaa vastaanottajamäärää, kuten tietyn alueen kotitalouksia, alueen tielläliikkujia tai tietyllä alueella olevia päätelaitteita. Lisäksi broadcasting-verkkojen hinnoittelumalli, jossa tiedon vastaanottaja ei maksa suoraan varsinaisesta tiedonsiirrosta, tukee palveluita, joiden katsotaan jo sinänsä tuottavan yhteiskunnallista hyötyä ja lisäarvoa sekä edistävän asetettujen tavoitteiden saavuttamista. 3.4 Uusi viestintämarkkinalaki 3.4.1 Lakiuudistuksen tausta Liikenne- ja viestintäministeriössä on valmisteilla viestintämarkkinalainsäädännön kokonaisuudistus. Uudistus toteutetaan kahdessa vaiheessa. Viestintämarkkinalailla pyritään turvaamaan Suomen asema eturivin tietoyhteiskuntavaltiona sekä takaamaan suomalaisille yrityksille paras mahdollinen kilpailuasema globaaleilla viestintämarkkinoilla. Viestintämarkkinalain ensimmäisen vaiheen lait astuivat voimaan 1.7.2002. (Liikenne- ja viestintäministeriö 2002a.) Viestintäverkkoja koskeva lainsäädäntö yhtenäistettiin siten, että televisio- ja radioverkkoja koskeva sääntely siirrettiin telemarkkinalakiin. Samalla telemarkkinalaki nimettiin viestintämarkkinalaiksi. Perinteisesti viestintäverkkoja on säännelty sen mukaan, käytetäänkö verkkoa kohdeviestintään vai joukkoviestintään. Uuden viestintämarkkinalain tavoitteena on, että tietoyhteiskuntapalvelujen tarjoajilla on samat oikeudet ja velvollisuudet riippumatta siitä, minkä verkon välityksellä palveluita tarjotaan. Tietoyhteiskunnan ja verkkoliiketoiminnan kehityksen edistämisen lisäksi yritetään luoda entistä parempia edellytyksiä uudenlaisen viestintäteknologian ja sisällöntuotannon kehitykselle ja parantaa televisiotoimialan toimintaedellytyksiä. (Liikenne- ja viestintäministeriö 2002a.) 3.4.2 Lakiuudistuksen vaikutukset Lain ensimmäinen vaihe sisälsi muun muassa seuraavia muutoksia, joilla on vaikutuksia myös digitaalisten broadcast-verkkojen hyödyntämiselle liikennetelematiikassa (Liikenne- ja viestintäministeriö 2002a.): Kaupallisten kanavien toimintaedellytykset paranivat, kun niiden Yleisradio Oy:lle maksamat toimilupamaksut alenivat. Analogisen televisiotoiminnan toimilupamaksu puolittui. Digitaalisen televisiotoiminnan harjoittajilta ei vaadita maksua ollenkaan ensimmäisenä toimilupakautena. 21

Entiset televisiotoimiluvat jaettiin ohjelmisto- ja verkkoluviksi. Uudet verkkotoimiluvat velvoittavat tarjoamaan lähetysverkon kapasiteettia ohjelmistoluvan haltijoille televisio- ja radio-ohjelmien lähettämistä varten sekä muille käyttäjille esimerkiksi datasovelluksia varten. Täten verkkoluvan haltijat pystyvät entistä selvemmin ja yhdenmukaisemmin ehdoin tarjoamaan verkkoa myös muuhun kuin televisio- tai radiotoimintaan, ja broadcasting-verkkojen asema televerkkona vahvistuu. Kansalaisten maksamaan televisiomaksuun ei tullut muutoksia, mutta maksun korotus tulee seuraavan hallituksen harkittavaksi. Televisiomaksua korotettaneen vuonna 2004, ja tämän jälkeen sitä tarkistettaneen vuosittain. Televisiomaksua uudistettaessa otetaan huomioon edellisen televisiomaksun korotuksen jälkeen tapahtunut inflaatiokehitys ja uusien sisältöpalvelujen kehittämisen kustannukset. Pidemmällä aikavälillä kansalaiset joutuvat ostamaan uusia vastaanottolaitteita, kun analogiset lähetykset loppuvat aikaisintaan vuonna 2006. Koska viestintäverkkoja voidaan jatkossa käyttää aiempaa laajemmin ja monipuolisemmin, kuluttajapalvelujen saatavuus ja hintakilpailu monipuolistuvat. Viestintämarkkinalain toisessa vaiheessa pannaan täytäntöön Euroopan yhteisön uudet sähköisen viestinnän direktiivit, tehostetaan viestintähallintoa ja nopeutetaan riitaasioiden käsittelyä. Uudistuksessa otetaan huomioon myös uuden perustuslain vaatimukset. Lakiesityksellä edistetään verkkoliiketoimintaa, televisio- ja radiotoimintaa sekä sisältötuotantoa. Lakiesitys luo entistä paremmat edellytykset viestintäpalvelujen kehitykselle. Ehdotettujen muutosten on tarkoitus tulla voimaan 25. heinäkuuta 2003 (Liikenne- ja viestintäministeriö 2002a). Lain toisessa vaiheessa on esitetty esimerkiksi seuraavia muutoksia, joilla on vaikutuksia myös digitaalisten broadcast-verkkojen hyödyntämiselle liikennetelematiikassa: Velvoitteita voitaisiin tulevaisuudessa kohdistaa pääasiassa vain huomattavan markkinavoiman yritykseksi nimettyihin teleyrityksiin. Huomattavan markkinavoiman yritykseen kohdistuvat velvoitteet asettaisi Viestintävirasto yksittäistapauksessa laissa mainituilla edellytyksillä ja ehdoilla. Huomattavan markkinavoiman teleyrityksillä olisi esimerkiksi tietyissä tilanteissa velvollisuus luovuttaa muille yrityksille käyttöoikeus matkapuhelinliittymän tai muun vastaavan viestintäverkon liityntäpisteen hallinnoinnissa käytettävän älykortin (esimerkiksi SIM-kortti) kapasiteettiin. Älykortin vapaana olevalla kapasiteetilla voitaisiin tarjota erilaisia sisältöpalveluita kuten sähköisiä allekirjoituksia. Kaapelitelevisioverkossa toimivien teleyritysten tulisi jatkossa siirtää korvauksetta vain Yleisradio Oy:n ohjelmistot. Siirtovelvoite eli niin sanottu must carry -velvoite koskisi myös kaupallisten toimijoiden valtakunnallisia kanavia, mutta niiden siirrosta teleyritys voisi periä enintään kustannussuuntautuneen hinnan. 22

Viestintävirasto voisi myöntää ohjelmistoluvan sellaiseen digitaaliseen televisiotai radiotoimintaan, joka on lyhytaikaista tai pienimuotoista. Myös lyhytaikaisten analogisten radiotoimilupien käsittely siirrettäisiin liikenne- ja viestintäministeriöltä Viestintäviraston tehtäväksi. Yleisesti uuden viestintämarkkinalain uskotaan tuovan yhdenmukaiset pelisäännöt palvelujen tarjoamiseen eri verkoissa. Ennen lakia digi-television aloitusvaiheessa ongelmia aiheutti esimerkiksi perinteisen tv-toiminnan suhde uusiin palveluihin, joita tekniikka mahdollisti, mutta jotka eivät kuuluneet perinteiseen tv-toimintaan. Näille, esimerkiksi pankkipalveluille, voidaan uuden lain myötä osoittaa oikea paikka suhteessa normaaliin televisiotoimintaan. Verkko-operaattorin roolin eriyttäminen ohjelmatoiminnasta mahdollistaa verkon kapasiteetin tarjoamisen uusille palveluille yhdenmukaisin hinnoin. Myös liikenne- ja viestintäministeriössä valmisteilla oleva sähköisen viestinnän tietosuojalaki liittyy eri viestintätekniikoiden soveltamiseen liikennetelematiikassa. Laki lisää yksityisyyden ja viestinnän luottamuksellisuuden suojaa sähköisessä viestinnässä ja selkeyttää teleyritysten sekä sähköisen viestinnän palveluntarjoajien vastuita tietoturvasta. Uusi sähköisen viestinnän tietosuojalaki koskisi teleyritysten lisäksi myös sähköisen viestinnän lisäarvopalvelujen tarjoajia sekä sellaisia toimijoita, jotka hyödyntävät käyttäjien teletunnistetietoja oman toimintansa mahdollistamiseen. Lakiesitys tarkentaisi myös paikantamispalveluissa käytettävien tietojen käyttöä. Lakiesitys on tarkoitus antaa eduskunnalle loppukeväällä 2003. (Liikenne- ja viestintäministeriö 2002a). 23

4 LIIKENNETELEMATIIKKA JA BROADCAST- TEKNIIKAT EUROOPASSA 4.1 Yleistä Palveluja on Euroopassa tarjolla, ja vastaanottimia on myyty muutama vuosi, mutta massamarkkinoita ei vielä ole syntynyt. Markkinoilla on tarjolla yli 30 erilaista DABvastaanotintyyppiä, myös hybridipäätelaitteita (DAB+GSM/GPRS). DAB:in osalta odotukset kohdistuvat juuri liikenteeseen ja autoradioihin sekä ajoneuvopäätteisiin. DAB:in yleistyminen liikennetiedon välittämisessä on läheisesti kytköksissä RDS- TMC:n (Radio Data System Traffic Message Channel) kehitykseen. Muutamissa DABautoradioissa on jo navigointipalvelut, mutta nämä hyödyntävät liikenneinformaation välittämisessä vielä RDS-TMC:tä. Myös kaupalliset navigointilaitteet hyödyntävät liikenneinformaation välittämiseen RDS:ää. DAB:in dataominaisuudet tekevät sen kiinnostavaksi liikenteen sovelluksissa. Yleisesti ottaen DAB:ssa voidaan siirtää kaikkea tietoa, joka on digitaalisessa muodossa kunhan siirrettävän tiedon määrä ei ylitä kapasiteettirajoja. Siirrettävä tieto voi siis olla pysäytyskuvia, kuvasarjoja, liikennetiedotteita, ohjelmistopäivityksiä ja videoanimaatioita yms. Maailmassa on käytössä kolme digi-tv-standardia. Eurooppalaista Digital Video Broadcasting-standardia ollaan käyttöönottamassa myös Euroopan ulkopuolisissa maissa, joista merkittävimpiä ovat Australia ja Uusi-Seelanti sekä Intia. Yhdysvaltojen standardi ATSC (Advanced Television System Commitee) on levinnyt myös muutamiin Aasian ja Etelä-Amerikan maihin. Kolmas järjestelmä, ISDB, on käytössä Japanissa. Digitaalisen television kehitykseen ja tulevaisuuden sovelluksiin liittyy läheisesti mobiili DVB-T-verkko. Samanaikaisesti usealle tilaajalle lähetettävät mobiilit datapalvelut ovat osa kehitystä, jonka digi-tv-teknologia ja siihen liittyvä taajuuksien tehokas käyttö tuovat mukanaan. Singaporelainen yritys MediaCorp TV on julkaisut ensimmäisenä maailmassa mobiilin DVB-T-pohjaisen palvelun TVmobile (TVMobile 2002). Palvelu toimii 1 500 bussissa. Myös Suomessa kehitetään mobiilia digi-tv-verkkoa. Suomen merkittävimpien mediatalojen, teleoperaattoreiden ja verkkoteknologiayhtiöiden muodostama Radio- ja Televisiotekniikan Tutkimus RTT Oy on avannut pääkaupunkiseudulla toimivan koeverkon. Verkko on niin sanottu IP datacast-lähetysverkko (IPDC). Verkon avulla voidaan lähettää kannettaviin päätelaitteisiin internet- eli IP-pohjaista dataa. 24

4.2 Eurooppalaisia tutkimuksia ja kokeiluja Seuraavassa on esitetty joitakin viidennen puiteohjelman Käyttäjäystävällinen Tietoyhteiskunta -ohjelman yhteydessä toteutettuja DAB- ja DVB-tekniikoita hyödyntäviä liikenteeseen liittyviä tutkimuksia sekä muita aluetta käsitteleviä eurooppalaisia selvityksiä. Hankkeilla on yhtymäkohtia Suomessakin tulevaisuudessa mahdollisesti toteutettaviin liikennetelematiikan palveluihin. DIAMOND DIAMOND (Multimedia ITS services via DAB) -hankkeessa olennaista oli sen keskittyminen olemassa olevaan tekniikkaan. Projektin tavoitteena oli selvittää DAB:ia hyödyntävien ITS-palveluiden tekninen ja taloudellinen toteutettavuus. Toteutettavuutta testattiin testialueilla eri kaupungeissa. ITS-palvelut toteutettiin hyödyntäen DAB:in lisäksi matkapuhelin- (GSM/GPRS) ja paikannustekniikkaa (GPS) (DIAMOND 2001a.) Hankkeessa tunnistetut tärkeimmät sovellukset ryhmiteltiin yksi- ja kaksisuuntaisiin palveluihin sekä navigointipalveluihin. Pilotoidut sovellukset olivat internet-broadcast, matkailu- ja turisti-info, joukkoliikenneinformaatio, paikannukseen liittyvät sovellukset, liikenne- ja pysäköintitiedotus sekä erilaiset infotainment-palvelut (DIAMOND 2001b). Hankeen lopputuloksena todettiin, että tekniset valmiudet DIAMOND-tyyppisille ITSpalveluille on olemassa. Taloudelliset tarkastelut osoittivat, että DAB:in avulla on mahdollista toteuttaa kannattavaa ITS-liiketoimintaa. Laskelmien soveltaminen suomalaisiin olosuhteisiin on kuitenkin kyseenalaista. Toiminnan kannalta pidettiin tärkeänä roolituksen määrittelyä (eri toimijoiden tehtävät ja vastuut). Hankkeessa esille nousseet standardointiehdotukset tai täydennykset välitettiin asiaa käsitteleville työryhmille (TMC Forum, Telematic Forum, World DAB jne.).(diamond 2001a.) Kokeiluissa välitettiin TMC-viestejä DAB:in avulla. TMC Forum on esittänyt kiinnostuksensa laajentaa TMC myös muille kuin RDS-kanavalle ja suunnitellut työryhmän perustamista pohtimaan DAB-TMC:n jatkoa. DAB mahdollistaa myös HTMLkoodattujen sivujen välittämisen. Hankkeessa todettiin, että XML soveltuu HTML:ää paremmin ITS-palveluiden jakeluun. Telematic Forum on todennut DIAMOND hankkeen tavoin, että tarvetta Telematic XML-standardille on olemassa ja alustavat työt tällaisen määrittelyn laatimiseksi on aloitettu (DIAMOND 2001b.) Multimedia Car Platform Multimedia Car Platform-hankkeen (MCP) tavoitteena oli kehittää horisontaali alusta ajoneuvon sisäisille multimedia- ja infotainment-palveluille. Tavoitteena oli luoda perusta multimediapalveluille, jotka hyödyntävät ja yhdistävät olemassa olevia ja tulevia tekniikoita kuten GSM/GPRS, DAB, DVB-T sekä UMTS. Tärkeänä seikkana huomioitiin myös ajoneuvoympäristö ja sen asettamat erityistarpeet. (MCP 2002.) 25

MCP on joukko määrityksiä ajoneuvopäätteelle ja integroidulle matkaviestinverkolle, joka tukee broadcasting-, matkapuhelin- ja paikannustekniikkaan pohjautuvia palveluja. Projekti herätti laajaa mielenkiintoa ajoneuvo- ja laitevalmistusteollisuudessa. MCPhankkeen yhteydessä laadituista määrityksistä on jätetty standardointiehdotukset niitä käsitteleville organisaatiolle. Vaikka MCP keskittyy ajoneuvomaailmaan, ovat määritykset sovellettavissa myös muihin liikkuviin päätelaitteisiin. (MCP 2002.) CICMUNDUS CICMUNDUS (Convergence of IP-based Services for Mobile Users and Networks in DVB-T and UMTS Systems) -hankkeen tavoitteena oli edistää eri jakeluverkkoja hyödyntävän viestintäympäristön syntyä. Tavoitteena oli kehittää tiedonsiirtomekanismia, joka tarpeen mukaan tapahtuu joko broadcasting- tai matkapuhelinverkossa. Tavoitteena on edullinen viestintäkanava käyttäen broadcast-tekniikkaa yleiseen tiedonjakeluun ja matkapuhelintekniikkaa personoituihin palveluihin sekä transaktioihin. (CICMUNDUS 2002.) TPEG Kuten DIAMOND:lla myös TPEG-hankkeella (Transport Protocol Expert Group) on läheinen liityntä esiselvitykseen. TPEG-hanke kehitti liikennetiedotusta eri jakelukanaviin. TPEG-palvelut on suunniteltu toteutettavaksi erilaisiin vastaanottimiin (TPEG 2002): digitaalinen radio, navigointisovelluksella tai ilman kannettavat päätelaitteet kartalla tai ilman multimediapäätelaitteet kannettavat tietokoneet ja kämmenmikrot yms. PEPTRAN PEPTRAN-hanke (Pedestrian and Public Transport Navigator) kehittää ohjelmistoa multimodaalille liikennetiedotukselle. Ohjelmiston avulla voidaan tarjota reittitiedotusta jalankulkijalle tai liityntäpysäköintiä hyödyntävälle autoilijalle. Reititys on jaettu keskuspalvelimella tapahtuvaan joukkoliikenteen reititykseen sekä tieverkon reititykseen, joka tapahtuu päätelaitteella. Ohjelmistoa kehitetään sekä kannettavaan päätelaitteeseen että olemassa oleviin autonavigointijärjestelmiin opastaen ajoneuvonkuljettajaa käyttämään liityntäpysäköintiä. DAB:in avulla voitaisiin ladata mm. paikallisia karttoja kannettavaan päätelaitteeseen. (PEPTRAN 2002.) DRIVE DRIVE (Dynamic Radio for IP-Services in Vehicular Environments) -hankkeessa kehitettiin myös matkapuhelinverkon ja broadcast-verkon yhteiskäyttöisyyttä. Tavoitteena oli edistää ajoneuvoihin erilaisia IP-pohjaisia multimediapalveluja. DRIVE-hanke poh- 26

jautuu eri viestintätekniikoiden yhteiskäyttöisyyteen hyödyntäen käytössä olevia taajuusalueita mahdollisimman tehokkaasti. Hanke jatkuu Overdrive-nimellä. (DRIVE 2002.) RELY Hankkeessa selvitettiin navigointijärjestelmien sekä kaluston hallinnan sovelluksien toteutettavuutta hyödyntäen DAB-satelliitteja, maanpäällistä matkapuhelinverkkoa (GSM, GPRS) sekä EGNOS-järjestelmää (European Global Navigation Overlay Service). Päätelaiteprototyypillä voidaan antaa turn-by-turn-navigointiohjeita sekä liikennetietoa. (RELY 2002.) ISCOM ISCOM-hanke (Information Systems for Combined Mobility Management in Urban and Regional Areas) keskittyy multimodaalin joukkoliikenneinformaation kehittämiseen ja toteuttamiseen. Hankkeen tavoitteena on toteuttaa sähköinen alueellinen joukkoliikenteen multimodaaliaikataulu edistäen rajat ylittävää multimodaalia tiedotusta (ISCOM 2002). ActMAP Olemassa olevat digitaaliset kartta-aineistot vaativat päivityksiä jatkuvasti. Navigointipalveluiden lisäksi uudet liikennetelematiikan sovellukset, kuten ADAS (Advanced Driver Assistance Systems), hyödyntävät digitaalisia kartta-aineistoja. Haasteena on kehittää menetelmä, jolla kartta-aineistot päivitettäisiin tehokkaasti. ActMAP (Actual and dynamic MAP for transport telematic applications) -hankkeen tavoitteena on kehittää ja tutkia standardoituja menettelyjä ajantasaisten karttakomponenttien välittämiseen ajoneuvoon ja ajoneuvossa käytettäviin sovelluksiin. Päivitykset koskevat sekä olemassa olevan kartta-aineiston päivityksiä että ajantasaisen tiedon välittämistä (nopeusrajoitukset). Hanke on ajankohtainen myös Suomessa Digiroadin valmistuessa. (ActMAP 2002). 27