Pääkirjoitus KIHO 4-2005 Partiolippukunta Helsingin Metsänkävijät ry http://www.heme.partio.net PÄÄTOIMITTAJA Perttu Aimola TOIMITUSSIHTEERI Emmi Haarlaa KILTA Lauri Pankka Tellervo Lappalainen Riikka Väliahde Toimituksen osoite Helsingin Metsänkävijät Ry/Kiho Ansaritie 2-4 00350 HELSINKI (09) 587 7261 email: kiho@heme.partio.net PS-tili: 103130-778121 ilmestyy neljä kertaa vuodessa Laku PAINOPAIKKA Karhukopio Oy Levikki 525 kpl ISSN 0356-2464 2 Leppoisan kesän jälkeen huomaa omasta kalenteristaan jälleen, että uusi toimintakausi on lähtenyt suorastaan aggressiivisesti liikkeelle. Itselläni on erilaisten toiminnansuunnittelukokousten, retkien ja muiden kokousten lisäksi ollut lippukunnanjohtajan toimenkuvaan liittyviä edustustilaisuuksia, kuten insinööritoimisto Mikko Vahanen Oy:n 50-vuotisjuhlat. Suurmänkijä ja konkari Hiscy, Risto Vahanen, tahtoi antaa oman panoksensa häntä lähellä olevien johtajakoulutuksen ja kansainvälisen toiminnan kehittämiseen. Tähän tarkoitukseen Hiscyn aloitteesta perustettin rahasto, jonka tilille osoitetiin kaikki Hiscyn firman saamat lahjarahat. Kiitos Hiscylle vielä kerran. Kun tehtäväni kohta kaksi vuotta sitten otin vastaan, tiesin että se täyttää kalenterini lippukuntaan, piiriin ja mänkijöihin liittyvillä kokouksilla sekä erilaisilla juhlilla. Ja tietysti myös retkillä, kursseilla ja leireillä. Ja olen kyllä tyytyväinen tähän valintaan, sillä olen sen hyväksynyt, että en ole enää sitä polvea, jolle partiotoiminta on kohdistettu; näitä ovat kolkat, vartioikäiset ja vaeltajat. Minä lukeudun niihin mahdollistajiin, jotka
omalla panoksellaan takaavat nuorille puitteet harrastaa partiota ja oppia uusia asioita yhdessä ja yksin tekemällä. Mitä sitten kolkkaparvien, vartioiden ja vaeltajien tapahtumissa tehdään? Siellä tarkastellaan luontoa, suunnistetaan, tehdään solmuja, pystytetään erilaisia majoitteita, opitaan toimimaan ryhmässä ja yksin. Muun muassa näitä asioita tehdään ihan konkreettisesti jokaisessa pienessä ja suuressa tapahtumassa. Tätä kaikkea kutsutaan yhdellä termillä, joka on partio-ohjelma. Se koostuu TAPnuolimerkeistä, kolkkien harrastusmerkeistä, jotka muodostavat kolkkaohjelmamme sekä luokkamerkeistä eli vartio-ohjelmasta. Tekeillä on myös lippukunnalle oma vaeltajaohjelma, joka käynnistetään vuodenvaihteessa. Monet sanovat, että partiossa tärkeintä on hauskanpito. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä partiossa on partiohauskaa. Hauskaahan voi pitää kotonakin pelaamalla Purkkista, Kirkkistä ja Keinupehvistä. Meidän johtajien haaste onkin miten saada kaikesta toimestamme partiohauskaa. Kun isä ja äiti laittavat lapsensa jalkapallo-, jääkiekko- tai koripalloseuraan, hän odottaa, että siellä potkitaan palloa, lyödään kiekkoa tai heitellään koreja. Näinhän se urheiluseuroissa onkin. Esimerkkinä voin kertoa, että joka kerta kun meillä jalkapalloharjoituksissa juostiin kenttää ympäri, meillä oli aina pallot jalassa, jotta tuntuma palloon säilyisi ja kehittyisi. Sama pätee partioon; kun lapsi tuodaan parvi-iltaan tai wh:seen, odotetaan ohjelman sisältävän mm. luonnossa toimimista ja aatteellista kasvatusta. Vaikka puhumme paljon TAP-nuolimerkeistä ja luokkamerkeistä, onko tapahtumiemme ja koko toimintamme runkona partio-ohjelma? Tämä on se hetki, jolloin jokaisen kolkka-, vartion- ja veljesjoukonjohtajan pitäisi miettiä, suunnittelinko viimeisen toteuttamani ohjelman partio-ohjelman antamilla raameilla. Jos näin oli niin sekä vanhemmat että lippukunta kiittää siitä. Suomen Partiolaisten teema vuosille 2005-2008 on Partiolainen osaa! Scouter kan!, joka pyrkii kannustamaan nimenomaan partio-ohjelman toteutumiseen lippukunnissa. Tavoitteeseen liittyen alkusyksyn julkaisut Partio-lehti 4/2005 ja Heppu 5/2005 käsittelivät loistavasti teemaa ja jos et ole jo lehtiin tutustunut, suosittelen, että pengot lehdet lehtikorista ja syvennyt lukemaan kyseiset painotuotteet. Lisäksi johtajille suosittelen Partio-lehden yhteydessä julkaistua Partiojohtajaa, jossa oli vihdoinkin kauan kaipaamaani arvoihin pohjaavia kirjoituksia. Hyvää syksyn jatkoa ja katsotaan, että meidän lippukunnassamme partio-ohjelma ymmärretään ja sitä totetutetaan ja kehitetään. PERDA Kansi Kuvaaja: LAKU Tämän kertainen kansikuvamme on nappaistu tämän kevään LKM:stä. Kuvassa on vartiolainen Fatma Kärpistä. "Tyyli ennen tarkoitusta", tokaisi lpkj:mme Perda Kärähdäksellä, kun kysyin häneltä sadevaatteista. Tässä tapauksessa pipo on kuitenkin varmasti myös lämmin. 3
Excalibur kolkkaleiri 4 Maanantai 6.6. Lähdimme noin klo 8:30 partio kololta. ajoimme noin 1h 15 min dösä jätti meidät Futarin mäelle. Sitten kävelimme noin kilometrin kämpälle. Sitten me syötiin lihapullia ja makaroonia. Sitten jaettiin Exkalibur leiripivot. Sitten kun Exkalibur leiri pivot oli jaettu niin rupesimme rakentamaan nigereitä. Sitten kun teltat oli pystytetty söimme ruuaksi kalapuikkoja ja peruna muusia! Sittten tuli telttatarkastus. Sitten oli iltanuotia. Sen jälkeen syötiin ilta pala ja lähdettiin nukkumaan. Tiistai 7.6. Meidät herätettiin noin kello 8:00. Kun kaikki olivat pesseet hampaansa, kokoonnuttiin kämpällw pivottain. Punainen eli Millin pivo pääsi syömään ekoina. Sitten keltainen ja valkoinen ja lopulta vihreä sekä sininen. Ruokana, tai no, aamupalana oli puuroa ja kiisseliä. Kun kaikki olivat syöneet, mentiin lipun nostoon ja lipun nostivat Monsteri ja Roska. Millin johdolla, Siellä jaettiin nakit. Millin pivo sai veden, valkoinen, eli me saatiin tietty päivis, Puun pivo sai skrondan. Rinkelin pivo sai tiskin ja Roskan pivo sai vapaata. Sitten kaikki alkoi siivota tupatarkastusta varten. Sitten rupesimme leikkimään purkkista ja sen jälkeen piitä. Olimme leikkineet jonkin aikaa ja kuulimme pillin viheltävän. Oli ruuan aika. Ruokana oli omenakaura mössöä. Kaikille näytti maistuvan. Sitten oli taas nakkien aika. Nakkien jälkeen menimme pivottain ja Sitruuna kertoi että ohjelmassa olisi präisistä. Joukkueilla oli hassut nimet: Mantelinauriit (keltainen) Glidalissa (vihreä). Apina voitti koko präisiksen. Pojat menivät ensin uimaan. Jonka jälkeen tytöt menivät uimaan. Kun tytöt olivat tulleet uimasta pilliin vihellettiin. Taas oli ruoka. Tällä kerralla saimme syödä Hyvää risottoa... Nakkien vuoro!! Keskiviikko 8.6. Heräsimme noin klo 9. Puimme päälle ja otimme hammaskamat ja menimme pesemään saunalle hampaat. Sen jälkeen menimme kämpälle lipunnostoon. Lipun nostivat: Raksu ja Dödö. Kolkkaviiri pysyi edelleen punaisten hallinnassa. Sitten aloimme tehdä nakkeja.
Punaisilla on päivis. Keltaisilla on veden haku. Sinisillä ja vihreillä on tiskaus ja valkoisilla on hönskä ja skronda. Ennen telttakylään lähtöä Suoma, josta tuli päivän päivystäjä kertoi hieman päivän ohjelmasta. Suoma kertoi, että meillä olisi tänään turnajaiset ja markkinat. Ja ennen nakkeja söimme tosin aamupalan. Aamupalana oli muroja maidon ja hillon kera. Kun nakit oli tehty siivosimme telttaa telttatarkastusta varten. Sen tehtyämme teimme notskipaikalla teimme turnauksia varten missinauhat. Kun jotkut oli tehnyt missinauhat ja jotkut eivät päätettiin ketkä tekivät turnauksissa mitäkin tehtäviä. Sitten mentiin syömään. Ruokana oli nakkikeittoa ja jälkiruokana oli pähkinävaahtoa ja niille jotka oli allergisia saivat keksejä. Sitten menimme jatkamaan nakkeja. Torstai 9.6. eli vierailupäivä Heräsimme noin klo 8.00. sitten menimme hammaspesulle. Hampaitten pesun jälkeen oli lipunnosto. Lipunnostajat olivat Mesikämmen ja Skorpioni. Sitten syötiin aamupala ja tehtiin nakit. Kun kaikki tämä oli tehty alkoi suunnistuskisa. Suunnistuskisoissa oli 5 rastia. Kun suunnistuskisa oli ohi oli hetken vapaa aikaa. Sen jälkeen pilli soi ja oli ruoka. Ruokana oli Ritarimuhennosta ja suklaavaahtoa. Sen jälkeen oli nakit.ruoan jälkeen mentiin saunaan ja uimaan. Sillä aikaa kun toiset olivat saunassa, toiset leikkivät. Saunan jälkeen oli taas ruoka. Päivällisenä oli nuudelivokkia. Kun oltiin syöty alkoivat vanhemmat pikkuhiljaa saapua. Illalla oli nuotio, jonka jälkeen mentiin nukkumaan. tulimme ylös meidän piti mennä pivoittain ja lipunnostoon. Sen jälkeen söimme aamupalaksi mannapuuroa ja porkkanaa. Sitten tehtiin nakit. Nakkien jälkeen oli kolkkapojan-koetus. Ensimmäisenä oli punainen lumpeenkukka. Siinä piti ampua paloruiskulla ja osua erääseen purkkiin ja saada sen sisällä ollut käpy kellumaan. Toisella rastilla piti saada haukilta sulkia. Kolmannella rastilla piti kävellä lusikka kädessä etään kepin ympäri. 4 rastilla yritettiin pyydystää silmät sidottuina oravannahka. Ja sitten menimme 5 rastille. Siellä piti kyöttää keppi. Sitten haettiin jermut paloaukealta. Sitten präisättiin ja uitiin ja syötiin. Sunnuntai 12.6. Meidät herätettiin noin kymmentä yli kasi. Ulkona oli kauhean märkää, sillä yöllä oli satanut. Kaikilla kesti aika kauan. Hampaiden pesun jälkeen mentiin pivottain. Irvileuka johdatti kaikki lipunnostoon. Lipun nostivat Cappe ja Irvis. Aamupalana oli muroja. (Juotiin partio mehua.) Sitten oli nakkien aika. Niiden jälkeen mentiin pakkaamaan. Teltat purettiin ja laitettiin pusseihin. Sitten piti mennä pivoittain kämpän eteen. Ruokana oli hernekeittoa ja jälkiruuaksi oli omenaa. Sen jälkeen tehtiin nakit ja lähdettiin kotiin. Koonti ja kuvaus LAKU Perjantai 10.6. Aamulla meidät herätettiin ja kerrottiin että lohikäärme oli napannut johtajat. Pikku johtajat olivat puun ympärillä köytettynä. Söimme pikaisesti aamupalan ja lähdimme etsimään johtajia. Ensin meidän piti suorittaa esterata että saimme miekat. Sieravaksi meidän piti hakea kilpi puusta. Sitten piti ampua ilmakiväärillä lohikäärmeen munat. Viimeiseksi piti malata pivoilleen lippu. Kun lippu oli saatu valmiiksi piti tappaa lohikäärme miekalla. Seuraavaksi söimme ja lähdimme telttakylään. Vähän ajanpäästä oli telttatarkastus. Sitten mentiin uimaan. Sitten oli ruoka. Sen jälkeen oli karkki ympyrä. Karkki ympyrän jälkeen oli iltanotski. Ja sitten mentiin nukkumaan. Lauantai 11.6. Meidät herätetiin noin klo 8:00. Sitten me mentiin saunalle hampaiden pesulle. Kun 5
Puolaprojekti29.6-14.7 6 Viime kesänä 13 nuorta ja rohkeaa partiolaista suuntasi kulkunsa kohti paikkaa, jonka nimeä kukaan ei edes osannut lausua. Kohti Puolan Bialy Brzegiä. Onneksi matkallemme oli siunautunut hyvä johtaja team: Suvi "sitruuna" Kurikka ja Lotta pursu Väliahde. Heidän johdossaan matka sujui alusta loppuun ilman suurempia ongelmia! Tietenkin kiitos reissun onnistumisesta kuuluu myös kaikille eli yhdeksälle muulle hemeläiselle : Lauri MCho Pankalle, Emmi "särki Haarlaalle, Marja parsa Pankalle, Atte apina Jalkaselle, Riku rapu Lehtomäelle, Kati kirkku Pankalle, Topias toffe" Tammiselle, Tellervo tinde Lappalaiselle ja niin myös minulle Riikka nipsu Väliahteelle. Nyt jos laskette yhteen, saatte tuloksen, että matkassa olisi ollut 11 henkilöä, mutta ehei! Mukanamme oli myös vieraileva tähti Jeanne d Arcista Heidi Höök sekä lähes partiolainen ja melkein hemeläinen Lotta Hemmi. Kiitos suuri myös heille. Seurueemme oli siis vahvuuksiltaan ja taidoiltaan monipuolinen sekoitus suomalaista metsähenkisyyttä sekä trendikästä kansainvälistä city-meininkiä! Matkamme kesti reilut kaksi viikkoa, joten paljon ehti tapahtua. Puolalaiset isäntämme olivat järjestäneet meille kaikenlaista ohjelmaa, jota rikastutti ehdottomasti se, että mukana oli partiolaisia neljästä eri maasta. Kyseessähän oli Euroopan Unionin tukema projekti Meeting of four cultures, johon otti osaa suomalaisia, liettualaisia, puolalaisia ja ruotsalaisia partiolaisia! Opimme paljon uutta etenkin läntisistä naapureistamme, jotka näyttivät meille aivan eri kasvot kuin ne joihin olemme tottuneet tuijotellessamme juorulehtien kannessa hymyilevää kruunuprinsessa Victoriaa! Puolalaiset olivat ainakin minulle erittäin suuri positiivinen yllätys. Vaikka kaikilla ei taittunutkaan englanti yhtä sujuvasti kuin monilla suomalaisilla tai ruotsalaisilla, olivat he aina yritteliäitä, ystävällisiä ja avoinna uusille ideoille ja jutuille. Meille kaikille tutuksi tullut Tomek oli varsinkin ystävällisyyden ja kohteliaisuuden huipentuma, joka toteutti jokaisen toiveemme, jota ehdimme edes puolella sanalla esittää. Myös liettualaiset veljemme ja sisaremme osoittautuivat mahdottoman hyviksi tyypeiksi, mitä nyt siitä, vaikka kaikkien poikien nimi olikin Miroslav ja lempinimi Mirek! No, oikeastaan Mirekkejä oli vain kaksi, mutta he olivat sitäkin mahtavampia! Harvoin näkee ihmisiä joilla on hymy (tai humu) aina kasvoilla ja tarinaa tuhottomasti kaikille jakaa! Nyt on ihmisistä kerrottu jo vaikka millä mitalla, joten voisi olla aika jo siirtyä matkan kulkuun, siihen miten kaikki meni ja kuinka
kaikki selvisivät yhtenä kappaleena kotiin asti! Lähtö tapahtui Helsinki-Vantaan lentokentältä aikaisin 29.6.2005. Suurena letkana lähdimme kohti matkaselvitystä ja jostain kaukaa kuului jonkun isän ääni huutaen ensimmäisenä kulkevalle matkanjohtajalle: Matkanjohtaja kulkee aina viimeisenä!. Niin se kaikki alkoi. Alkoi suuri seikkailu karvaisten mummojen ja viiksekkäiden miesten maassa - Puolassa. Tutustuimme molempiin suurin kaupunkeihin eli niin Varsovaan kuin Krakovaankin! Monet pitivät enemmän Krakovasta, mutta itse pidin molemmista yhtä paljon, tosi paljon! Molemmissa kaupungeissa näimme nähtävyyksiä, shoppailimme (joku vähän enemmän kuin muut) ja tutustuimme lämminhenkiseen kulttuuriin. Suurimman osan ajasta vietimme kuitenkin Bia³y Brzegissä, joka oli paikallisten partiolaisten retkeily paikka. Koska vapaaaikaa oli paljon, heittelimme usein frisbeetä, pelasimme korista tai lentistä tai lepäilimme kämpissämme taivaassa ja manalassa! Monesti kuumudesta johtuen suuntasimme kulkumme kauniille joelle, jonka rannalla oli hiekkaranta rantavahteineen! Tietysti teimme muutakin kuin vain oleilimme: ohjelmaa leirialueella ollessamme oli maasta taivaaseen. Mieleen painui erityisesti muutama niistä. Ensinnäkin toisena leiripäivänä ollut karaoke ja discotek olivat aivan mahtavia! Molemmissa tunnelma suorastaan katossa ja kaikki jorasivat kukin omalla tavallaan, mutta rankasti! Yksi parhaista jutuista oli myös maiden esittely ilta, jonne kaikki olivat valmistaneet maansa perinne herkkuja ja esittelivät muutenkin kulttuuria. Kaikki suomalaiset olivat sonnustautuneet Marimekon tasaraitaan. Jollakin taisi olla yllä äidin vanha yömekko ja ihan kuin joku olisi sonnustautunut erittäin liian tiukkaan t- paitaan eli jokainen tyylillään! Suomalaiset herkut saivat suuren suosion, vaikka turkin pippurit eivät olleetkaan nyt aivan kaikkien makuun.. Mieleen jäi myös ilta, jolloin lauloimme eri maalaisia lauluja ja kuinka kauniisti suomalaiset sanoitukset soljuivatkaan ulkomaalaisten ystäviemme huulilta! Retkiä tehtiin myös leirialueen ulkopuolelle ja pitkään olimme odottaneet ohjelmaan kuuluvaa metsäretkeä ja vihdoin sekin päivä koitti! Kävelimme kolmessa ryhmässä noin 15 kilometrin matkan halki puolalaisen maaseudun ja tarunomaisen korkeapuisen metsän kohti tuntematonta määränpäätä, jonka kuitenkin oletimme olevan jonkinlainen telttamajoitus metsän siimeksessä.. Päivän taittuessa jo ehtoon puolelle ja kuumuuden hellittäessään otettaan illan viileydelle olimme perillä! Siinä me seisoimme keskellä puolalaisen koulun pihaa hämillämme, sillä kukapa olisi arvannut, että käveltyämme kauniissa metsässä majoittuisimme koulun Puolaprojektin Suomen ryhmä Helsinki-Vantaalla valmiina lähtöön. Oikealta takarivistä alkaen: Nipsu, Särki, Apina, Toffe, Pursu,Tinde, Kirkku, Rapu, Heidi, Lotta, Sitruuna, Parsa ja Mcho. 7
pihalle.. Mutta mitäpä siitä ainakin oli tasainen alusta nukkua! Yöksi oli järjestetty yllätysherätys ja retki pimeän halki seuraten lyhtyä kohti suurta kukkulaa. Kaikenlaista pelottavaa niin todellista kuin fiktiivistäkin tapahtui yön siimeksessä! Toinen retki suuntautui hevostilalle! Kaikki pääsivät ratsaille, vaikka pelkoa oli selvästi havaittavissa ilmapiirissä. Totisin ilmein keikkui kukin vuorollaan puolalaisen kaakin selässä muiden notkuessa aitauksen reunalla naurua pidätellen. Pääsimme myös hurjalle kärry ajelulle, jolta ei pölyä puuttunut! Noin puolessa välissä leiriä lähdimme tutustumaan puolalaisten isäntiemme kotikaupunkiin Radomskoon! Kävimme paikallisessa partiomuseossa ja tutustuimme muihinkin nähtävyyksiin. Tietysti tapasimme myös kaupungin pormestarin kaupungintalolla ja esitimmekin hänelle kauniisti laulaen Metsänkävijäin marssin, joka sai suurelta kaupungin päämieheltä ansaitsemansa suosion! Illalla oli ohjelmassa pitkälle yöhön kestävä elokuva-maraton, jonka aikana katsoimme kaikista maista yhden elokuvan. Ainakin ruotsalaisen Paulan mielestä tuomamme elokuva Nousukausi oli tosi hyvä! Puolalaisista ei oikein tiedetä, mutta siitä ollaan varmoja, että leffamaratonin mainosjulisteessa luki No usu kausi! Tilaisuus oli avoin kaikille kaupunkilaisille ja pääsymaksuna oli yksi punainen omena! Kaiken kaikkiaan, kun viimeisenä yönä pidimme manalassa tunnepiiriä tuntui, että kaikki olivat nauttineet matkasta kaikesta huolimatta. Huolimatta siitä, että lähes kaikki olivat sairastaneet jossain vaiheessa kuumetta tai vatsatautia, ruoka oli yleensä vähäistä ja kaikki muut taisivat puolaa paitsi me! Porukkamme oli niin yhtenäinen ja vahva etteivät esteet pystyneet horjuttamaan meitä, vaikka niitäkin oli! Muistakaa, että tämä oli vain minun muisteloni ja näkemykseni matkasta. Paremman kuvan saisitte varmasti jos katsoisitte ne kuusi tuntia videoita, jotka kuvasimme matkan aikana! NIPSU Kuvat: LATE 8
Skautfäsjöön osa 2 Tämän syksyn, viime kesän, kevään ja itse asiassa aika pitkän aikavälin kulutetuin puheenaihe partiomuotikeskusteluissa on varmasti ollut partiopaita. Kyseinen polemiikki on varmasti kaikille ainakin jossain määrin tuttu. Mikäli joku kuitenkin on elänyt viimeisen vuoden Kimparin saaressa, eikä ole käsillä olevasta aiheesta kuullut, on HeMen virallisten partiopaitojen väri päätetty jo jonkin aikaa sitten vaihtaa sinisestä ruskeaan. Alunperinhän paitojen väri oli ruskea, mutta 1970-luvun lopulla se vaihtui siniseen. Kyse on siis paluusta juurillemme. Vaihtamisesta syntyi kova keskustelu ja jopa kiista, ennen kuin asia ratkesi. Lippukunnanjohtaja Perttu Aimola, miksi tällaiseen ratkaisuun päädyttiin? No, meidän ohjelmahan on erähenkinen, me ollaan erälippukunta, eli juuri tämä partio-ohjelma on syynä värinvaihtoon. Vartioohjelmanakinhan on vanha eräohjelma ja ruskea on nimenomaan erähenkisyyden väri. Me ollaan myös metsänkävijöitä ja melkein kaikilla muillakin Metsänkävijöillä on ruskeat paidat. Muutos on siis huomattavin virallisessa partioasussa miesmuistiin. Kuitenkin Perttu vakuuttaa kaikkien ottaneen muutoksen vastaan erittäin loistavasti, varsinkin kun uusien paitojen tyylikäs väri on tullut tutuksi. Soraääniä ei ole kuulemma kuulunut, muutamien innokkaimpien kerrotaan jo hankkineenkin uudet paidat vaatekaappiinsa. Lippukuntamme virallisen partiopaidan värinvaihto osui, ehkäpä ihan tarkoituksellakin, mielenkiintoiseen ajankohtaan, sillä SP julkaisi tänä syksynä täysin uuden mallisen ja värisen partiopaidan. Siis nekin, jotka eivät pitäneet vanhan ruskean partiopaidan väristä voivat nyt huokaista helpotuksesta ja marssia ihailemaan uutta ruskeaa paitaa Partioaittaan. Liukuma-aika uuteen partiopaitaan on kaksi vuotta ja koko lippukunta esiintyy ruskeissaan itsenäisyyspäivänä 2007. T INDE 9
Kihokasvo Tällä kertaa kihokasvon piinapenkkiin saatiin kaikkien tuntema iki-ihana Inka "Lohi" Lähteenaro. 10 No niin.. Aloitetaan ihan näillä perusjutuilla ja muista, että ei mitään paineita! Nimi? Ikä? Tehtävä lippukunnassa? Mä oon Lohi ja 15 vee ja Vj Naaleissa tai no Naalien Vj! Ketä tai keitä hemeläisiä ihailet? Kerro myös miksi. Ootas nyt hetki.. No, ainakin Werttiä, koska sillä on ollut niin upee ura ja se on niin vanha.. Ja sit tietty Nipsua! Voi kiitos kovasti.. Miksi olet vartionjohtaja? Se on tosi mukavaa ja tarpeeks haastavaa..(miettii hetken) Miks mä oon? Must nyt vaan tuli.. Tää on aika vaikee! Se on yksinkertasesti vaan kivaa! Tää mua on askarruttanut jo pidemmän aikaa: Millä perusteilla valitsit partionimeksesi Lohen? NIPSU! (todella kova huudahdus) No, Lohi on aika erämäinen nimi tai siis sellanen metsähtävä.. Okei no, se on niin villi ja vapaa.. Otin sen kun se on niin villi ja vapaa.. Muista, olin pieni sillon. Joojoo! Nyt tulee tällaisia pikakysymyksiä.. Milloin viimeksi leikit barbeilla? Barbi-laaviksella! itkit? Pari päivää sitten muistaakseni. katsoit peiliin? Äsken (nauraa). nauroit? Äsken (nauraa lisää). annoit pakit? Siitä on nyt jo pitkä aika.. ajattelit ruokaa? Äsken (nauraa taas).. On ollut ihan hirvee nälkä koko päivän. Inka Lohi Lähteenaro s.1990 Naalien vj luit kirjan loppuun asti? Ööh..heh.. Joku kuukaus sitten. sait rakkauskirjeen? Riparilla. lähetit rakkauskirjeen? MM-kisoissa.. kenelle? Se oli vaan sellanen läppä (toim. huom. vitsi eli "huuli"). Höh.. Minkälaisia tavoitteita sinulla on tällä hetkellä? (Miettii hetken) Saada hyvä elämä ja olla hyvä Vj. Pitää yllä Naalien hyvyyttä! Ja sitten vielä, että pitäis päästä Munkkaan lukioon..
No, entäs missä näet itsesi 30 vuoden päästä? Noo.. Mul on mies.. Kuinka vanha mä oikeen oon? (Laskee sormilla ja mutisee lukuja) Yli nelkyt! Sit on kyl lapsiikin ja koira, joka on joku söpömpi kuin Alli (toim. huom. Alli on Lohen koira). Niin ja hyvä työpaikka, josta saa paljon rahaa.. Älä hei laita tota raha juttuu.. Katson myöhemmin mitä laitan ja mitä en. Keskity vaan vastaamiseen.. Eli minkälainen olisi unelmamatkasi? Mmm.. Rannalle jonnekin lämpöön.. Sit vaan makaisin rannalla viikon eiku viis viikkoo! Tai sit vaik joku kielimatkan tyyppinen! Hyvältä kuulostaa.. Mitä merkittävää elämässäsi on tapahtunut lähiaikoina? Äh! Konfirmaatio ja Vj:ksi tulo. Kyl sekin on merkittävää, kun kaikki vastuu ja sillain.. Taas vaikee.. Vaikkapas, että olen tutustunut moniin uusiin ihaniin ihmisiin! Heräät Eken ja PS:n välistä kämpän katolta.. Mitä on tapahtunut? (Nauraa) Ookoo.. No.. (On pitkään hiljaa.) Elikkä siis ensin Eke kömpi sinne yksin ja vaan nukahti. Sitten mä kiipesin, kun en huomannut, ett siellä oli jo joku ja nukahdin. Sit Pekka astu sinne katolle ja kans vaan nukahti.. Huom sitten, että se astu eikä kiivennyt! Miksi te nukuitte just katolla? Katto on hyvä paikka nukkua! Kiitos vaan ajastasi! Olisiko vielä jotain erityisiä terveisiä tai elämänohjeita Kihon lukijoille? Terveisiä kaikille ihanille Naaleille ja Ninni pomppivalle lampaalle! Ja kiitos Nipsu haastattelusta! Ja sitten Wertille sellaisia, että tule toki meille kämppäisännäksi.. Ja vielä Perdalle, että muista huolehtia kaikista lapsistasi! Entä ne elämänohjeet? No, just in case! Oonks mä kertonu sulle tän jutun? Kerron sit joskus... Kuvat ja titaanin tiukka journaliikka: NIPSU Arvaa Kuka? Vastauksen löydät, kun käännät lehden nurin perin. Vastaus: Nipsu 11
Matkapyykkejä Kärähdä-vaellus 29.7-7.8.2005 Muotkatunturit 12 Seuraamisia Tyyli ennen tarkoitusta, Perttu veistelee ja vetistelee vetimissään, kun sade kastelee kenttäkuteet partiolakista lahkeisiin. Hanin katu-uskottavuus muuttuu maastouskottavuudeksi varpujen raapiessa hänen caprihousuistaan säihkyviä sääriään. Tankero takkuaa kengännauhojen solmimisessa ja inhoaa joen ylitystä, vaan illalla loikkii vapaaehtoisesti joen puolelta toiselle ja intoutuu rakentelemaan puron varteen patoa ja poreallasta. Blastoise jouduttaa tunturilta laskeutumista kierimällä kuperkeikkaa. Lisko liukenee lähettyviltä mukavaan makuuasentoon ja uppoutuu käärmemaagin kirjalliseen maailmaan. Emmi jää ensimmäisen ja viimeisen kerran kahden tajuttoman pojan kanssa erämaahan ja ryhtyy enää liimailemaan tervehtyneiden poikien jalkapohjia. Milloin Pertun vaappuva sopulinkatse jää katveeseen, Emmi möräyttää muihin vauhtia ja jämäkkyyttä. Riepu räväyttää roisilla puheillaan, tupsahtaa turisemaan varpujen välistä ja koivujen katveesta, päräyttää pähkäilyttäviä kysymyksiä ja kaveeraa kaikkien kanssa. Iippu viilettää kestävällä kyydillä mukana ja kurkistelee maailmaa rinkan ja otsan väliin venytetyn sadesuojan muodostaman kilpikonnan kuorensa alta. Tankero ja Lisko oikovat nyrkkejään, Tankero vaikeroi, Lisko tuskastelee, ja molemmat parahtavat nauramaan. Otan auvoisan asennon, Perttu mätkäyttää munille, polkaisen kumoon koltiaisen, hän pinkaisee pakoon, ampaisen perään, ja päädymme painiin papanakasaan. Illalla ja aamulla poikien teltassa tuhistaan aneemisesti, jolloin tytöt loikkaavat sisään ja pistävät ranttaliksi. Kun uniset pyytävät olemaan hiljaa, tytöt laulavat ehkä väsyttää vähän/ mutta nyt ei nukuta, ja kun käsketään, kuuluu joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö. Pannukahvi kiehahtaa kolmesti. Ensimmäinen porina mahdollistaa, toinen merkitsee ja
kolmas juhlistaa hetken, tilaisuuden seisahtua ja makustella matkaa. Muuten matka saattaisi mennä joskus ohi. Etenemisiä Pusikossa pusketaan, paljakalla painetaan. Rämpiminen risoo ja raivostuttaa, takkuaa ja tökkii, kun risut repivät ja pöheikön perään pöllähtää samanlainen sysi. Kun avaruus aukeaa edessä esteettömiin etäisyyksiin, viiletetään vauhdissa, mutta matka sujuu silti surkeasti. Mistään ei erota, että edetään, maisema mataa muuttumattomana mukana, ja milloin ylittää horisontissa häämöttävän harjan, tupsahtaa taas taaempana toinen. Rinkkojen raskaus tukahduttaa turisemisen, tauot helpottavat höpöttämistä. Marssilaulut hukkuvat huohotukseen ja popkappaleet lopahtavat läähätykseen. Jokainen maaston muutos, jokainen kantamuksen kohennus, jokainen taakseen tiiraus tai katse karttaan, ja nokkelimmat kellahtavat kumolleen ja kaivavat rusinat esiin. Perässä pysyminen luonnistuu leppoisasti. Tajunta turtuu tuijottamaan toisen poukkoillen ja kompuroiden käypiä kantapäitä. Tietää taipaleen taittuvan, uskaltaa antautua ajelehtimiselle ilman vaikeaa vastuuta oikeaan osumisesta tai tien tuntemisesta. Edetessä ensimmäisenä esikuvallinen tarmo, seikkailuun syöksymisen, läpäisemisen ja löytämisen into ajaa rintaa röyhistellen pidemmälle. Etummaisuus tarjoaa tilaa hengittää, pönkittää pioneerin henkeä. Milloin suunnannäyttäjänä samoamisen kunnia karisee siihen, että kadottaa itsensä kartalta, silloin uskoutuu yhä uppiniskaisimmin siihen, että kaikki minkä pitää vielä paljastua, on sittenkin seuraavan tunturin takana. Kartaton koheltaa innoissaan kohti kaukana siintävää paljasta huippua. Suunnistaja pyrkii pysymään kintereillä, ja lopulta tajutaan taivalletun toisaalle tavoitteesta. Jos kuitenkin maisemat miellyttävät, kommellus koituu ehkä runsaimmaksi riemuksi. Kun kaikki uppoutuvat urkenemiseen samaan 13
14 suuntaan minne muutkin, ei mennä minnekään ja kuitenkin kulku etenee. Luottamus toisten tietoisista suunnanvalinnoista oikeuttaa omat haparoivat askeleet, ja niin koko ryhmässä rämpiminen sekoittaa suunnan saavuttaen kuitenkin kaiken päämääränään. Ajelehtivana ja ajautuvana ei voi eksyä vaan ainoastaan löytää. Sekamaastossa rykelminä, pusikoissa perätysten ja paljakalla vieretysten. Rykelmästä kantautuvat kovimmat äänet, peräkkäin vaihdetaan vaisummin sanoja, vierekkäin kerrotaan yksityisimmät jutut. Vaikka välimatkat kasvavat, kaikkia sitoo toisiinsa ryhmän turva, ja pisimmälle ehtineet alkavat vähitellen vilkuilla taaksepäin. Etummaisena ei voi vaeltaa, ellei ole kiinni ryhmässä. Havainnot tehdään yhdessä. Joku huomaa, huomauttaa, ja kaikki huomaavat. Kun ympäristön esteet ja katveet tihenevät ja erottavat taivaltajat toisistaan, jokaisen yksilöllinen suhde ympäristöön syntyy. Maisemaa ihastellessa haikeuttaa huoli siitä, että kaikki ympärillä katoaa, ellei niitä katso. Yrittää nauttia ihmetellen, painaa mieleen ja saada heidät todistamaan samaa kokemusta. Tasainen talsiminen tylsyttää, ja havainto herpaantuu. Kuljettu ei kasaudu pysyvästi muistiin, ellei joku kysy, missä mahdetaan oikein olla. Sen jälkeen jalkatyö alkaa rakentua takaperin, aukeama aukeamalta aina siitä asti, kun viimeksi kuljettiin kartalla. Yöpymispaikalle saapumisen raukea rauha kangastelee koko kävelyn ajan mielessä, yltyvänä toiveena, orastavana epäilyksenä. Vino askel vikkelöityy ja suoristuu, voimat varoittavat vähenevänsä, ylimääräiset rahkeilut karsiutuvat pois. Vasta valmiissa, pystytetyssä leirissä varsiin virtaa taas taivaltamisen tahto ja etenemisen eetos, ja lähin huippu, olkoon kaukanakin, käydään kruunaamassa illan tullen vetreydellä ja valppaudella.
Horisontissa hahmottuu yksinäisen vaeltajan ääriviivat. Hahmo seuraa samoja reittejä kulkien kaukaisen kantaman päässä. Tuntematon talsija alkaa askarruttaa. Millainen mies mahtaa olla, mikä hänet on tuonut tänne. Ehkä erämaa ei kuitenkaan ole kaikille yhtä tyhjä. Ehkä toinen tuntee sen tarkemmin. Pysähdyksiä Pilven peittämän tunturin laella ei kannata kääntyä ympäri. Milloinkaan ei erota, mistä kierros alkoi, kun joka suuntaan ulottuu kosteaa utua ja loivasti alaspäin viettävää kalliota. Sijainnit ja etäisyydet ovat kadonneet, vain toisten vaeltajien koko ja häivyttyneisyys verhon syvyyteen vaihtelee. Maaperän kompassia vahvempi tahto juoksuttaa neulaa olinpaikan ympäri. Tunturi tahtoo sanoa: Olet tässä. Olet saavuttanut navan. Olinpaikka käpertyy pisteeksi, jossa suunta osoittaa sinne missä jo on. Vaellus vie, lähtö ja päätös määräytyvät menon mukaan. Ympärillä aukeaa avaruus maanpäällisine kiinto- ja tarkkailupisteineen, jotka liikehtivät alituiseen suhteessa toisiinsa ja tarpojiin. Jokainen kantaa asumustaan kuin kotilo, vapaana seisahtumaan minne hyvänsä ja olemaan siellä kotonaan. Taivaankaari horisontteineen kallistuu kaikkialla alemmas, ja korkeatkin huiput tuntuvat uppoavan kaukaisuuden vajottavaan pohjaan. Pienelläkin nyppylällä voi tuntea olevansa katon harjalla. Ehkä siksi samallakin tunturilla useampi seita mittailee kilvan, mikä niistä kohoaa korkeuksiin ylemmällä sijalla. Rinteitä pitkin edetään kuten joet, kulkien yhteen suuntaan. Reitinvalinta kallistaa maankuoren ja muodostaa mäestä joko ylätai alamäen. Seisahtaneena taas kavala kaltevuus ja kaarevuus, oman katsomispaikan hämärtävä epätasaisuus kääntää pinnat milloin mihinkin suuntaan viettämään. Tasot ja laakiot muuttuvat mäiksi, suorat rinteet vinoiksi ja kaareviksi, rinne tulee kuperaksi, kuru koveraksi, pohjalla rinteet latistuvat loiviksi, huipulta jyrkkenevät jylhästi. Korkealla näkee kerroksia pilvissä ja mittailee jo matkoja matalalta korkealle, pilvien pinoutumista, keskinäistä kiipeilyä ja kehkeytymistä. Sadekuurot heittävät kangasmaisia vihmoja, jotka huljuvat ja lepattavat tuulessa. Yhtäällä ne tummentavat maisemaa, toisaalla ne säteilevät valkoisina auringon valoa. Pilvipeiton rakoillessa paikalliset kuurot leiskuvat pimeyteensä pilkahtelevassa valossa loimujen lailla. Pilvettömältäkin taivaalta voi sataa, pisarat putoavat mielensä mukaan, joskus jääden vartomaan välkehtivää aurinkoa. Huippuja haikaillaan ja notkelmista noustaan. Solaa pidetään vain välttämättömänä pahana, jonka juurelta kukkulat kohoavat. Solahdettuaan suon silmään saavuttaa silti jotakin syvällisempää. Vastakkaisella rinteellä aukeaa mukava maatalousmaisema. Jokea ja siihen laskevia puroja seuraa ohut lehtipuureunus. Virtojen väliin jää luonnon palstoittamat tasaiset vaaleanvihreät pellot, joiden yläreunalla alkaa taas tiheä metsä, joka hiljalleen harvenee tummahkon punaruskeaksi paljakaksi. Jos tunnustelee maaperää omien jalkojensa alla, saattaa tuskastella muhkuraista mättäikköä, joka kamppaa ja karkaa alta ja syöksee silmäkkeisiin. Varpaidenalista ei näe silmänkantaman päästä. Maisema-arkkitehtuurin luonnolliset inspiraation lähteet komeilevat jokien saarilla ja selkeästi rajautuvilla maavyöhykkeillä. Välillä silmänkantamattomiin ulottuu riippuvaoksaista, tasakasvuista koivikkoa. Elinvoima velmuilee rankojen rykelmissä. Yhdestä juuresta kohoaa monia mätäneviä ja rikki rasahtavia runkoja, ja yleensä yksi ainoa terve, ronski runko. Oksistot ulottuvat kiusallisesti kirjailemaan jälkensä makuualustaan, kun puskee puuston poikki. Synkeämmillä seuduilla kummalliset katajikot, joissa aavalle aukeavat, kalpeat karahkat, rungot, varret ja oksat jököttävät kuivina lähes peitteettömällä pinnalla, sinnittelevät harvan vihreää neulaa puskevan oksankärjen voimin. Matalalta paistava aurinko viistää pintaa ja jättää lukuisat notkelmat ja kuopat katveisiin ja vaalenemattomiin varjoihin. Jylhän kallioisessa vajoamassa hohkaa yö, kiven keskellä tyynestä lammikosta kuumottaa kelmeä kuvajainen maanpäällisestä loisteesta. 15
Näkymättömissä, notkelman, nyppylän, mäen, harjanteen ja jyrkänteen takana vartovat vaanien ja kamppaillen hyytävä huuru ja porottava paiste. Epävarmuus, muutos kihelmöi kivien koloissa ja mättäiden alla odottaen olomuodonvaihdostaan. Sadepilvet suojaavat öitä lämmöllä, mutta katon kaikottava kuulaus kylmentää ilman. Joen pinta höyrystyy ja kohoaa kummuiksi pyöristyviksi patsaiksi, ja keskiyön jälkeen kilpistyy kuuran koristeellisen rosoiseksi, siroiseksi ritteeksi. Vesi jäytää järkäleistä suota yhä hienommaksi ja sileämmäksi. Laakealla alueella lojuu pelkkiä paljaita, pinnalle pyrkiviä, henkeä haukkovia murikoita, jotka rahisevat, korahtelevat ja muljahtelevat polkaisun voimasta. Luonnon luonnollisuus, kaiken koskemattomuus alkaa askarruttaa. Mikä kivi on pysähtynyt paikoilleen jään jättämänä tai roudan runnomana, mikä asettunut aloilleen ihmisen toimien takia. Ehkä varhaisempi vaeltaja on tasoittanut tanteretta teltalle, muovannut murikoista tulisijan, kasannut kiviä puron uomaan. Nuhppir, Avzegasoaivi, Geatkobassi, Gaisavarri ja lukuisia muita tuntemattomia, käsittämättömiä ja vaikeasti lausuttavia nimiä pienimmälläkin kohoumalla, painaumalla ja paikalla. Patikoija polkee ymmärtämättömänä hänelle kuulumatonta, vierasta, kenties pyhää maata. Pelkästään Perttusojalla olo tuntuu turvalliselta. ROMU Kuvat: LAKU ja LATE 16 Riistapolut rasteilevat kummitellen ja koikkelehtien käsittämättömästi ympäriinsä, ristikkäin ja rinnakkain, tullen tyhjästä ja kadoten kesken kaiken. Ennemmin kuin polku vie vaeltajaa vaeltaja vie polkua.
Kolkkien syyskausi käynnistyi leikin ja pelailun merkeissä Komion kentällä. Muutaman kuukauden tauon jälkeen oli hauska nähdä taas partiokavereita ja kuulla kolkkien kertomuksia kesän tapahtumista. Juostessa ja riehuessa pintaan noussutta hikeä kuivateltiin mehu ja keksi tauon aikana.monet innokkaat arkajalat olivat saapuneet paikalle jo tuntia aikaisemmin ilmoittautumaanmukaan partioon. Yhdessä vanhempien ja sisarusten kanssa tutustuttiin partion maailmaan. Eri rasteilla kokeiltiin solmujen solmimista, kurkattiin ensiapulaukun sisälle ja koottiin trangioita.kotiin lähdettiin ensimmäistä parvi-iltaa ja tulevaa Syysretkeä odottaen. KRISTA Toiminnan avaukset on yhdys sana Tapaaminen oli Luukkaan ulkoilumajalla kello 17. Ohjelmana oli suunnistusta, jonka Puuma oli järjestänyt. Valittavana oli kolme rataa: vartiolaiset, VJ:t ja johtajat. Jokainen sai siis itse päättää minkä radan suunnistaa. Itse otin lyhyimmän radan, koska olin tullut toiminnanavaukseen enkä suunnistamaan. Suunnistuksen jälkeen sai mennä uimaan jos halusi. Toiminnanaloitus loppui noin kello 20. Minulla ainakin oli todella hauskaa. Sitten on vain odotettava seuraavaa hauskaa partiotapahtumaa. C APPE 17
Syysretki 2.9.-.9.2005 Tavattiin normaalin kaavan mukaan Komiolla kai joskus viiden maissa. Tavaroiden kantamisen ja yleisen säädön jälkeen saatiin kaikki kävelijät kokoon ja Perda antoi meille tehtäväksi miettiä reittiä Kimparille. Kaikki oli ihan että mitä häh, joudutaaks me kävelemään ilman Perdaa sinne? mutta onneksi loppujen lopuksi selvisi, että lippukunnanjohtajamme oli kuitenkin tulossa näyttämään meille reittiä. Jee. Lähdettiin hyvissä mielin kävelemään ja alkumatka meni mukavasti jutellen ja Espoo sightseeingiä pitäen. Käytiin Sellossa täydentämässä eväsvarastoja. Sellosta jatkettiin matkaa reput täysinä Turuntietä pitkin. Jossain vaiheessa pidettiin tauko ja ennen Veikkolaa käytiin Tina s Barissa tanssimassa Antti Tuiskun tahtiin (Perda ja Romu eivät innostuneet). Loppumatka sujuikin suomalaisten sanontojen ja muiden yhtä tasokkaiden juttujen parissa. Joskus viiden maissa viimein saavuimme Kimparille puoliunessa ja jalat tunnottomina. Lauantaipäivän ensimmäinen ohjelma meille oli lounas. Joku Sitruuna-kolkka kävi kuitenkin herättämässä meidät ja sen jälkeen ei oikein saatu enää auringonpaisteen takia unta. Pikaisen järveen pulahtamisen jälkeen päästiin viimein syömään hernekeittoa, nami. Lounaan jälkeen oli kai präisis. Präisättiin Idolsien tahtiin, vuoden 2005 idoliksi selvisi Metro. Jännitys hyydytti Apinan loppupeleissä. Jääkäämme siis innolla seuraamaan Metron tietä tähtiin. Präisiksen jälkeen päästiin uimaan ja siitä suoraan päivälliselle. Päivällisen jälkeen seurasi iltanuotion valmistelu ja pimeän tullen päästiin vihdoin syysretken kohokohdan pariin. Henk. koht. voin sanoa, että oli paras iltanuotio pitkään aikaan. Nautittiin monista hienoista esityksistä ja laulettiin paljon. Iltanuotion jälkeen oli aika vartsujen lähteä laavupaikoilleen ja siirtyvien vartsujen metsään torven perään. Onko mahdollista eksyä matkalla Siirtymäkaltseilta Kämpälle? On. Vaeltajilla ilta venyi vähän myöhään, mutta kyllä se viimeinenkin torvenperässäjuoksija saatiin pois metsästä. Sunnuntaina oli normaalit pakkaus- ja siivoamissessiot. Jossain vaiheessa kerettiin leikkimäänkin vähän. Väsyneinä ja onnellisina palattiin kotiin. Oli taas mahtava syysretki, ensi vuonna uudelleen! LUUMU 18
Perjantain alkuilta alkoi lähentyä loppuiltaa kun kaksi sopuleilla täytettyä autoa starttasi Komion edestä. Matkaa jatkettiin aina Kimparin juurelle, josta jatkettiin raskaat rinkat selässä jalkaisin ylös Futarin rinnettä. Lyhyen happihyppelyn Kimparin kauniissa luonnossa, sekä muutaman lyhyen tauon (piti tarkistaa, oliko yhtään karkkia hukkunut ja jos oli niin luku piti saada parilliseksi) jälkeen saavuttiin Sopuliaukiolle. Laavun ja VJ-kupolin pystyttämisen, sekä karkkien pikatankkauksen jälkeen oli vuorossa sitäkin tärkeämpi ajankohta: illallinen (joka koostui uppokeitetyistä banaaneista ja sokerista). Tämän merkittävän tapahtuman lomassa soluttautui joukkoomme useampaa kasvoa Heistä mainitkoon Laku ja Hukat. Tässä välissä käytiin taas karkintäyttöretkellä rinkalla. Kun kaikkien muiden leiriintymispaikat oli kierretty, oli aika painua pehkuihin ja popsia iltakarkit. Aurinko pomppasi ylös ja kaikki urheat Sopulit olivat hetkessä valmiita päivän koitoksiin. Lyhyen aamiaisen (joka oli mysliä ja jukurttia) jälkeen oli rastirata, johon sisältyi mm. Futarin ylösjuoksua, soutua, ammuntaa (niille jotka ehtivät ennen akun tyhjenemistä), sun muuta ei niin merkittävää. Tämän jälkeen piti kantaa vettä ja muita Kimparin yhteisen viihtyvyyden lisääviä askareita. Sitten olikin vuorossa jo odotettu präisis, jossa teemana oli mitä kekseliäin Idols-tarina. Tilastot ovat HeMen yksityistietoa, joten en voi niitä valitettavasti rakkaat lukijat paljastaa. Tähän johonkin väliin tungettiin makarooni-lihapullapäivällinen. Ja sitten retken pääkohtaa alettiin valmistella hakkaamalla yksi kokonainen honka polttopuiksi, ettei poltettava loppuisi kesken. Mainittakoon vielä, että siirtymäkaltseilla on aivan tahdittomat mustikka meret. Iltanuotiolla nähtiin toinen toistaan ihmeellisempiä esityksiä. Niin musikaallisia laulukilpailuja, kuin Jussi Potter-näytelmiä. Loppupuolella alkoivat nuoret vartsutkin valua paikalle yksitellen. Kun viimeinenkin pikkuvartsu oli saapunut alettiin siirtymään takaisin nukkumasijoille (ja karkkivarastolle). Kuitenkin ensin tulokkaan oli suoritettava kunnianosoitus suurelle Vaaleanpunaiselle Sopulijumalalle. Sunnuntaina oli taas aika herätä uusia koitoksia kohti. Erittäin nopean purkutyön ja puuroaamiaisen jälkeen ilmoittauduttiin lähteviksi kohti mini-tiitusta. Rasteja oli: tikanheitto, kananmunan viskonta, tikkupeli ja suklaansyönti ja joku muu vielä ja näiden kaikkien tehtävien nappisuorittamisten jälkeen ehdimme vielä täydellisellä ajoituksella bussiin. Toisin sanoen eipä olisi voinut paljon paremmin mennä. Bussista tiputeltiin ihmisiä ympäri pääkaupunkiseutua ja viimesenä Kampin uuteen bussiterminaaliin. Siitä oli jokainen valmis jatkamaan omalla suuntavaistollaan kohti kotiaan. KYY Kuvat: LAKU 19
Ruskan pauloissa 16.-23.9.2005 20 Kesällä 2005 keskustelimme Ellun kanssa moneen otteeseen ruskavaelluksesta, joka kohdistuisi aivan pohjoisimpaan Lappiin, Kevon luonnonsuojelualueelle. Lähtö oli vielä kovin epävarmaa, mutta innostus suuri. Niinpä eräänä syyskuisena iltana kokoonnuimme Ellun ja Martsun kanssa ja löimme lukkoon ajankohdan vaelluksellemme. Perjantaina 16.9. klo 7.04 lähdimme Martsun kanssa junalla kohti Rovaniemeä, jossa vaihtaisimme Eskelisen Lapinlinjojen bussiin määränpäänä Kenestupa Utsjoella. Ivalossa Ellu liittyi seuraamme ja n. klo 23 20 astuimme hyiseen Lapin yöhön. n.-10 asteen pakkasessa pystytimme teltan ja kömmimme makuupusseihin ihasteltuamme ensin revontulia. Lauantai 17.9. Aamulla aikaisin lähdimme tarpomaan Kevon retkeilyreittiä, jonka kokonaispituus olisi n. 64km. Matkan kulkisimme polkuja pitkin sillä Kevon oli Suomen suurin luonnonpuisto, jossa marjojenkin poiminen oli kielletty. Noustuamme 150m ja käveltyämme n. 6 km avautui Kevon kanjoni edessämme. Maisemat olivat sanoin kuvaamattomat. Näköalapaikalta laskeuduimme Kevojoen rantaan ja ensimmäiselle kahlaamolle. Aamulla olimme jutelleet englantilaisen Colinin kanssa ja hän kertoi ensimmäisen kahlaamon veden nousevan korkeimmalle n. puoleen reiteen. Muuan vastaantulijoilta saimme lisävihjeitä ylitykseen. Joki oli silti yllättävän leveä ja vesi kammottavan kylmää. Vaihtoehdot olivat kuitenkin vähissä, joten urheasti kahlasimme kukin vuorollaan joen yli vaijeria apuna käyttäen. Tunne ylityksen jälkeen oli kyllä loistava, kuin olisi saunasta tullut, niin kohisten lähti veri kiertämään jaloista! Matkasimme vielä nelisen kilometriä ja saavuimme ensimmäiselle yöpymispaikalle joen rantaan pienelle niemelle. Sunnuntai 18.9. Edessä 450 porrasta ja pilvinen sää, eikun matkaan totesimme. Portaiden päässä sadesuojat niskaan ja matka jatkui tihuttelevassa sateessa, joka välillä muuttui rännäksi. Olimme melko korkealla ja kasvustokin oli enimmäkseen vaivaiskoivua, juolukkaa, variksenmarjaa, sian- ja tavallista puolukkaa sekä mustikkaa. Luonnon värit olivat mahtavia vaihdelleen punaisesta keltaisen kautta vihreään ja ruskeaan. Välillä ohitimme soisia pikkulampia ja pieniä tunturipuroja. Lounastimme kodassa sateen ja tuulen suojassa, jonka jälkeen laskeuduimme joen rantaan ja kahlaamolle. Melko rutiinilla päällishousut pois, vaelluskengät vaihtuivat sandaaleihin ja
pikaisesti joen hyisen veden läpi. Muutamat valokuvat ja matka jatkui joen rantaa pitkin mukulakivistä tietä. Vielä ennen iltaa ylitimme Kevon joen toistamiseen. Tällä kertaa kahlaus oli melko haastava veden virtauksen ollessa kova. Nyt olisi ollut hyvät mahdollisuudet kaatua, mutta selvisimme siitäkin. Vesisateen yltyessä pystytimme teltan ja söimme maukkaan päivällisen ja iltapalan ja kävimme maaten. Maanantai 19.9. Herätessämme aurinko nousi ja sen paiste laskeutui pikku hiljaa laaksoomme. Edessä oli taas melkoinen portaikko, jonka kapusimme ylös. Aurinko paistoi melkein pilvettömältä taivaalta ja tarpominen oli mieluisaa. Vaelsimme tänään tunturimittaritoukkien tuhon keskellä. 1960-luvulla mainitut toukat tuhosivat neliökilometreittäin Lapin tunturikoivikkoa ja jäljelle jäi vain koivurunkojen hautausmaa. Kaukana, luultavasti jo Norjan puolella näimme lumisen vuoren huipun. Valokuvien ottamiselta ehdimme myös taivaltaa eteenpäin yhdeksän kilometriä. Laskeuduimme Kevojoen rannalle lounaspaikallemme, jota kaunista Fiellun hurja putous, jonka korkeus voisi olla n. 30m. Syötyämme päätimme rykäistä vielä viisi kilometriä kodalle yöksi. Matka taittui sadunomaisessa koivikossa ja pidimme pähkinärusina tauon mm. keijujen kotiseudulla tunturipuron rannalla. Juuri ennen pimeää saavuimme kodalle, joka näytti aivan pieneltä saamelaiskylältä. Lämmitimme yösijan ja pidimme lettukestit. Tiistai 20.9. Edessä toiseksi viimeinen vaelluspäivä, matkaa n. 12km, kova vastatuuli ja pilvinen sää. Tuulta päin kulki matkamme karulla tundralla n. 350m korkeudessa. Auringon pilkistäessä pilvien takaa laskeuduimme järven rannalle, oikealle hiekkarannalle syömään lounasta ja rupattelemaan. Tunnin kuluttua havahduimme, matkaa olisi vielä parisen kilometriä jäljellä. Hiekkapohjaista polkua pitkin lämpimässä auringon paisteessa kävelimme vielä hetken kunnes saavuimme Ruktajärven rannalle, autiotuvalle. Seuraavan yön viettäisimme lämpimässä autiotuvassa. Illan kuluessa mieleen nousi kaamosvaellukset ja rauhaisat illat pimeän keskellä lämpimässä autiotuvassa. Yöllä kuu paistoi ja revontulet leikkivät taivaalla, aamulla pakkastakin oli 6 astetta. Keskiviikko 21.9. Auringon paisteessa tarvoimme kahden järven välistä harjua pitkin n. 10km kolmessa tunnissa. Tämä oli todellinen vauhti ennätyksemme, joka saattoi kyllä johtua suht tasaisesta maastosta. Loppupäivän vietimme niityllä makoillen ja syöden. Illan tullessa ja sadepilvien lähestyessä kävelimme vielä kaksi kilometriä Karigasniemen tie reunaan, reittimme päätepisteeseen, Sulaojalle. Torstai 22.9. Viimeinen yö teltassa ja aamulla herättyämme telttamme oli aivan jään peitossa. Viimeiset puurot poskeen ja teltta kasaan. Aikaa jäi vielä luontopolun pätjälle, jossa kävimme ihastelemassa Sulaojan alkulähdettä, joka on muuten Suomen suurin lähde, se pumppaa jopa 400 litraa vettä sekunnissa! Vettä pulloon ja bussiin. Bussilla huristelimme kuutisen tuntia Ivalon ja Sodankylän kautta Rolloon, jonne tilasimme kekseliäinä tyttöinä kotipitsasta pitsat ja hyppäsimme junaan. Makuuvaunussa pitsat syötyämme nukuimme tyytyväisenä junan kulkiessa kohti kotia ja arkea. Todella mahtava reissu, suosittelemme kirjoitti TIU mukana vaeltamassa Ellu ja Martsu 21
22 Partionimet Ensimmäisen suuren päätöksen eteen uusi arkajalka joutuu heti ensimmäisten parviiltojen yhteydessä. On valittava itselleen uusi nimi. Mistä juontaa partiolaisten tapa valita itselleen uusi nimi liittyessään lippukuntaan? Tiettävästi tätä perinnettä on harrastettu jo ammoisista ajoista lähtien. Nykyään nimen saa valita melko vapaasti itse, mutta ennen ei asia ollut näin auvoisasti. Esimerkiksi nyt jo aikuinen äitini kertoo kärsivänsä edelleen partionjohtajan antamasta partionimestä Lörppö. Millä perusteella nimi sitten valitaan? Onko partionimissä samanlaisia muoteja kuin tavallisissakin nimissä? Ja ennenkaikkea, kestääkö partionimi todella läpi elämän? Partionimillä luodaan partiosta täysin oma piirinsä. Koska ihmiset eivät käytä kokouksissa oikeita nimiään, vaan itsekeksittyjä, se luo omintakeista yhteenkuuluvuutta partiolaisten keskuuteen.karkeasti ja äärimmäisen epävirallisesti ottaen partionimet voi jakaa neljään pääkategoriaan. 1. Absurdia. Nimi on pelkkä tavurykelmä, eikä tarkoita yhtään mitään. Ainakaan toivon mukaan. Jossain vaiheessa nimenhaltijalle voi kuitenkin selvitä, että hänen nimensä tarkoittaa urduksi lehmäjätöstä. Muuten käyttökelpoinen ja hyvä nimi. Usein lisäksi niin lyhyt, ettei siitä voida tehdä noloja lyhennelmiä. Perda, miksi partionimesi on Perda? Partionimeni oli OEK:ssa Puuma ja sitten kun vaihdoin HeMeen en halunnut olla enää mikään eläin, siispä vaihdoin nimeni. Minua oli sanottu kaikenlaisiksi pertsoiksi ja penoiksi joten päätin että Perda on hyvä partionimi. (toim.huom. myöhemmin joku taisi plagioida ko. nimeä) Suurena partionimien ystävänä haluasit varmaan olla Perda partiotapahtumissa vastaisuudessakin? Todellakin. 2. Animalia. Eläinten nimet ovat toinen suosittu ryhmä. Ongelmaksi muodostuu, että useat niistä ovat jo käytössä, ja harvinaisemmat ovat vaikeastilausuttavia. Partionimen elinehtohan on, että sen voi karjaista metsässä nopeasti ja kuuluvasti. Kolmisormimangusti tai Intiansarvikuono soveltuvat tähän huonosti. Särki, miksi partionimesi on särki? Hmm... Kolkissa keksin nimen särki koska pidän uimisesta ja vedestä, mutta nyttemmin minulle on keksitty muitakin partionimiä Soft Embosta Emppaliinaan... Mikä tai kuka mieluiten partiossa olisit? Emmi ja särki -nimet tunnistan varmasti, mutta muitakin saa yrittää. 3. Kivi- ja kasvikunta. Elottomat esineet esiintyvät myös usein partiolaisten nimissä. Usein käytettyjä ovat erilaisten ruokailuvälineiden ja vaatekappaleiden nimistö. Laku, Miksi partionimesi on Laku? Ööö...Tota, en kyllä nyt muista... En muista edes kuka nimen keksi... Varmaan siksi että Laku on aika lähellä Laria. Olisitko partiotapahtumissa mielummin Lari kuin Laku? Ihansama, kummatkin käy... 4. Erisnimet. Näitä napsitaan usein varsinkin tv-sarjoista, joskus myös elokuvista tai kirjallisuudesta. Käyttäjä tuntee samaistuvansa hahmoon ja pyrkii sen avulla ehkä jopa luomaan uutta identiteettiä. Nämä nimet eivät kestä yleensä yhtä hyvin vuosien painoa kuin muiden kategorioiden nimistö, mutta poikkeuksiakin tunnetaan. Nipsu, miksi partionimesi on nipsu? Siksi että mä tykkäsin pienempänä Muumipeikon Nipsu -hahmosta tosi paljon. Minusta hahmo oli ihan sikasöpö! Haluaisitko olla Nipsu vai Riikka partiotapahtumissa? Minulle on ihan sama, se on ihan miten itse tykkää. Joskus nimet jäävät käytöstä jo vartioon siirryttäessä, mutta toisinaan ne kestävät koko eliniän. Me kaikki olemme nähneet tilanteen: kaksi keski-ikäistä hemeläistä kohtaa ja tervehtii toisiaan. Mutta käyttävätkö he oikeita nimiään? Ei, he kutsuvat toisiaan omituisilla lempinimillä: partionimillä. TINDE
SYÖKÄÄ KALAA! Tänä vuonna syödään jouluna myös kalaa. Tilaamme Myrskylän savustamolta Safukirjolohia kylmä- ja lämminsavustettuina. Tuote on jo entuudestaan todettu aivan loistavaksi ja nyt myös teillä on mahdollisuus päästä maistamaan, jos ette vielä sitä ole tehneet. Samalla voit tukea lippukuntaa. Myös isovanhemmat, ystävät ja työkaverit voivat tilata kaloja teidän kautta. Myymme kaloja hintaan 16,90/kg, josta lippukunta saa 5 /kg. Kalat toimitetaan vakuumipakattuina 400-700g painoisina. Ne säilyvät n. kuukauden eli jouluun ja uutenvuoteenkin saakka. Viimeiset tilaukset otetaan vastaan Itsenäisyyspäivänjuhlassa 6.12.2005, mutta tilaa jo nyt. Voit tilata sähköpostillaosoitteeseen sihteeri@heme.partio.net. Kirjoita viestiin seuraavat tiedot: - Nimesi - monta kylmäsavu ja/tai lämminsavustettua kirjolohta - puhelinnumero - sähköpostiosoite Sähköpostitilaukseen saat varmistuksen. Kalat toimitetaan keskiviikkona 14.12. ja ne pitäisi samana päivänä hakea Komiolta klo 16-20 välisenä aikana. Lippukunnalla ei ole kylmäsäilytystiloja, minkä vuoksi hakeminen sinä päivänä on tärkeää. Voit lähettää myös lapsesi hakemaan eikä käteistä tarvitse ottaa mukaan, sillä kaloista saa tilinsiirtolomakkeen, jossa on tarkka hinta. Jos jotain jäi vielä epäselväksi niin soita Tua Välkkeelle (0408244664) tai Jaana Piiraiselle (0400277444). 23