SISÄLTÖ... 5 KUVIOT, TAULUKOT JA LIITTEET... 6 LYHENTEET... 7 1 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET... 8

5 SISÄLTÖ SISÄLTÖ... 5 KUVIOT, TAULUKOT JA LIITTEET... 6 LYHENTEET... 7 1 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET... 8 2 JOHDANTO... 12 2.1 Tutkimuksen tavoite ja rajaukset... 12 2.2 Tutkimusmetodi... 14 3 INTERNET-LIITYNTÄPALVELUT... 16 3.1 Internet-liittymien saatavuus Suomessa... 16 3.2 Internet-liittymien alueellinen saatavuus... 19 3.2.1 ISDN... 19 3.2.2 xdsl... 20 3.2.3 Kuituyhteys... 21 3.2.4 Kaapelimodeemi... 22 3.2.5 WLAN/WLL... 22 3.3 Kuntakohtaisten tekijöiden vaikutus liityntämuotojen saatavuuteen... 24 3.4 Internet-liittymien tarjonta... 27 3.5 Yhteenveto Internet-liityntäpalvelujen saatavuudesta... 31 4 KIINTEÄN VERKON TELEPALVELUT... 33 4.1 Tilaajaliittymät... 33 4.2 Puhepalvelut... 33 4.2.1 Paikallispuhelupalvelut... 34 4.2.2 Kaukopuhelupalvelut... 34 4.2.3 Ulkomaanpuhelupalvelut... 35 5 MATKAVIESTINPALVELUT... 36 5.1 GSM 900... 36 5.2 GSM 1800... 37 5.3 GPRS... 39 5.4 NMT 450... 39 LÄHTEET...40

6 KUVIOT, TAULUKOT JA LIITTEET Kuvio 1. Internet-liityntämuotojen keskimääräinen saatavuus Suomen kunnissa... 16 Kuvio 2. Internet-liityntämuotojen saatavuustaso Suomen kunnissa... 17 Kuvio 3. Vaihtoehtoisten laajakaistaisten Internet-liityntäteknologioiden saatavuus Suomen kunnissa... 19 Kuvio 4. xdsl-liittymien saatavuus maakunnittain... 20 Kuvio 5. Kuituyhteyksien saatavuus maakunnittain... 21 Kuvio 6. Kaapelimodeemin saatavuus maakunnittain... 22 Kuvio 7. WLAN- ja WLL-liittymien saatavuus maakunnittain... 23 Kuvio 8. ISDN- ja xdsl-operaattoreiden keskimääräinen kuntakohtainen lukumäärä lääneittäin... 28 Kuvio 9. ISDN- ja xdsl-operaattoreiden keskimääräinen kuntakohtainen lukumäärä maakunnittain... 29 Taulukko 1. Kunnan taajama-asteen vaikutus Internet-liityntämuotojen saatavuuteen... 25 Taulukko 2. Kunnan väkiluvun vaikutus Internet-liityntämuotojen saatavuuteen... 26 Taulukko 3. Kunnan väestöntiheyden vaikutus Internet-liityntämuotojen saatavuuteen... 26 Taulukko 4. Taajama-asteen, väkiluvun ja väestöntiheyden vaikutus tarjontaan... 30 Taulukko 5. Operaattoreiden suunnitelmat Internet-liityntäpalvelujen tarjonnan laajentamiseksi seuraavan vuoden aikana (n=42)... 31 Liite 1. Internet-liityntämuotojen saatavuus kunnittain marraskuussa 2001... 41 Liite 2. Internet-liityntäpalvelun tarjoajien lukumäärä kunnittain marraskuussa 2001... 52 Liite 3. Kyselylomake... 63 Liite 4. Kyselytutkimukseen osallistuneet teleyritykset... 66 Liite 5. Suomen läänit ja maakunnat... 68

7 LYHENTEET ADSL Asymmetric Digital Subscriber Line. Asymmetrinen digitaalinen tilaajajohto. ARP Autoradiopuhelinverkko (analoginen). DCS 1800 Digital Cellular System. Digitaalinen matkaviestinverkko. Eroaa GSM:stä taajuusalueensa puolesta (1800 MHz). DSL Digital Subscriber Line. Digitaalinen tilaajajohto. DNA DNA Finland Oy. Elisa Elisa Communications Oyj. GPRS General Packet Radio Service. Pakettikytkentäinen tiedonsiirtojärjestelmä matkaviestinverkoissa. GSM Global System for Mobile Communications. Digitaalinen matkaviestinjärjestelmä. ISDN Integrated Services Digital Network. Digitaalinen monipalveluverkko; kapeakaistainen digitaalinen tilaajajohto. ISP Internet Service Provider. Internet-palveluntarjoaja. Jippii Jippii Group Oyj. kbit/s Tiedonsiirtonopeus kilobittiä sekunnissa. LAN Local Area Network. Lähiverkko. LVM Liikenne- ja viestintäministeriö. NMT Nordic Mobile Telephone. Aiemmin Pohjoismaissa yleinen analoginen matkaviestinverkko. Radiolinja Oy Radiolinja Ab. RSL COM RSL COM Finland Oy. Sonera Sonera Oyj. Suomen 2G Suomen 2G Oy. UMTS Universal Mobile Telecommunication System. Laajakaistaiseen teknologiaan perustuva kolmannen sukupolven matkaviestinjärjestelmä. WLAN Wireless Local Area Network. Langaton lähiverkko. WLL Wireless Local Loop. Kiinteiden liityntäverkkojen radiojärjestelmä. xdsl Yleisnimitys eri DSL-tekniikoille, joita edustaa mm. ADSL.

8 1 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tutkimuksen päätavoitteena oli selvittää kotitalouksille tärkeiden telepalvelujen saatavuutta kunnittain. Erityisesti tutkimuksessa pyrittiin tarkastelemaan laajakaistaisten Internetliityntämuotojen alueellista saatavuutta. Keskeinen tehtävä oli selvittää mahdollisten alueellisten tai kuntakohtaisten erojen olemassa olo kotitalouksille tärkeiden telepalvelujen saatavuudessa. Tutkimus palvelee liikenne- ja viestintäministeriötä Suomen telemarkkinoiden seurannassa, ja tutkimustuloksia on tarkoitus käyttää teletoiminnan päätöksenteossa ja säädösvalmistelussa. Tutkimuksessa tarkasteltiin Internet-liityntämuotojen saatavuutta, kiinteän verkon telepalvelujen saatavuutta ja matkaviestinpalvelujen saatavuutta. Tutkimus toteutettiin kirjoituspöytä- ja kyselytutkimuksena vuoden 2001 lopulla. Kyselytutkimuksessa kerättiin tietoja Internet-liityntämuotojen saatavuudesta 52 teleyritykseltä. Aineistoa täydennettiin erityisesti kiinteän verkon telepalvelujen ja matkaviestinpalvelujen osalta Internetin kautta saatavilla olevalla materiaalilla ja olemassa olevalla kirjallisella materiaalilla. Internet-liityntäpalvelut Tutkituista kotitalouksien Internet-liityntämuodoista selvästi paras saatavuus on ISDNliittymillä. Kyseinen palvelu on saatavissa kaikille tai lähes kaikille kotitalouksille kaikissa Suomen 448 kunnassa. Siten merkittäviä kuntakohtaisia eroja palvelun saatavuudessa ei ole olemassa. Kuntien lukumäärässä mitattuna xdsl-liittymien saatavuus on lähes yhtä hyvä, sillä ainoastaan kahdeksassa kunnassa kyseistä palvelua ei ole lainkaan saatavilla. Sen sijaan jos tarkastellaan xdsl-liittymien saatavuustasoa, ero ISDN-liittymiin on selvä. Vain joka neljännessä kunnassa palvelu on kaikkien tai lähes kaikkien kotitalouksien saatavilla. Toisaalta vain yhdessätoista kunnassa xdsl-liittymä on saatavissa ainoastaan alle puolelle kunnan kotitalouksista. Muiden Internet-liityntämuotojen, kuten kaapelimodeemin ja WLANliittymien saatavuus on koko maata ajatellen huomattavasti ISDN- ja xdsl-liittymiä alhaisempi. Laajakaistaisten Internet-liityntäpalvelujen saatavuuden suhteen kaikki Suomen kunnat ja kotitaloudet eivät ole tällä hetkellä täysin samassa asemassa. Operaattoreilta kerätyn aineiston perusteella kovin merkittäviä eroja ei näyttäisi kuitenkaan olevan eri maakuntien tai läänien välillä. Erot laajakaistaisten Internet-liityntäpalvelujen saatavuudessa selittyvät pikemminkin kuntakohtaisilla tekijöillä. Niin xdsl-liittymien kuin kuituyhteyksien ja kaapelimodeemien saatavuudessa erot suurten ja tiheään asutettujen kuntien ja väkiluvultaan pienten ja harvaan

9 asutettujen kuntien välillä ovat melko selvät. Tämä tulos on hyvin odotettu, sillä laajakaistaisia Internet-liittymiä on ollut tarjolla kotitalouksille vasta muutamia vuosia, ja operaattorit ovat kohdistaneet liiketoimintansa alkuvaiheessa tarjontaansa nimenomaan sinne, missä asuu paljon potentiaalisia asiakkaita hyvin pienellä alueella. Käytännössä erot Internet-yhteyspalveluissa kuntien välillä eivät ole kovinkaan merkittäviä. Erinomainen ISDN-liittymien saatavuus takaa tällä hetkellä riittävän nopean Internetyhteyden kaikille tai lähes kaikille Suomen kotitalouksille. Vasta muutaman vuoden kuluttua todellisen laajakaistaisen tiedonsiirtotarpeen kasvun myötä nykyisenkaltaisilla eroilla saattaisi olla käytännön merkitystä. Toisaalta operaattoreiden suunnitelmat Internet-liityntäpalvelujen tarjonnan laajentamiseksi sekä uusiin Internet-liityntäteknologioihin että alueellisesti uusiin kuntiin ja uusille alueille nykyisen toimialueen sisällä tulevat parantamaan laajakaistaliittymien saatavuutta ja tarjontaa alueellisesti. Internet-liittymiä tarjoavien operaattoreiden keskimääräinen lukumäärä kuntaa kohti on hyvin alhainen kaikkien liityntämuotojen osalta. Kuituyhteyksiä, kaapelimodeemia ja WLANyhteyksiä kunnissa tarjoaa kotitalouksille käytännössä aina vain yksi operaattori. ISDN- ja xdsl-liittymien kohdalla tarjoajien keskimääräinen lukumäärä on hieman korkeampi mutta silti selvästi alle kahden. Tarjoajien määrä ei vaihdellut kerätyn aineiston perusteella eri läänien tai maakuntien välillä eikä myöskään merkittävästi kunnan taajama-asteen tai väestöntiheyden mukaan. Ainoastaan kunnan väkiluvulla oli hienoinen vaikutus ja lähinnä xdsl-liittymäpalvelujen tarjontaan; väkiluvultaan isoissa kunnissa palvelun tarjoajia on pieniin kuntiin verran hieman keskimääräistä enemmän. Kiinteän verkon telepalvelut Kiinteän verkon analogisten tilaajaliittymien saatavuudessa ja tarjonnassa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia viime vuosina. Liittymäpalvelut ovat kaikkien kotitalouksien saatavilla, joskin pääsääntöisesti vain yhdeltä palvelun tarjoajalta. Digitaalisten tilaajaliittymien osuus kaikista tilaajaliittymistä on kasvanut. Puhepalvelujen tarjonta on lisääntynyt kotimaan kaukopuhelupalvelujen ja ulkomaanpuhelupalvelujen osalta merkittävästi. Sen sijaan kilpaileva tarjonta paikallispuhelupalvelujen osalta on vielä hyvin vähäistä. Kokonaisuudessaan kiinteän verkon telepalvelujen saatavuus ja tarjonta ovat edellä mainittuja poikkeuksia lukuunottamatta hyviä eikä merkittäviä alueellisia tai kuntakohtaisia eroja esiinny.

10 Matkaviestinpalvelut Matkaviestinpalvelujen saatavuus ja tarjonta Suomessa ovat erittäin korkeatasoisia. Merkittäviä alueellisia ja kuntakohtaisia eroja ei esiinny. Matkaviestinliittymäpalvelujen osalta merkittävimpien valtakunnallisten verkko-operaattoreiden Soneran, Radiolinjan ja Suomen 2G:n GSM 900/1800 -matkaviestiverkkojen peittoalueella asuu noin 95 98 prosenttia suomalaisista. Alueellisten GSM 1800 -citypuhelinliittymien osalta palvelun saatavuus on sen sijaan huomattavasti rajoitetumpaa. Telia Mobilen aktiivinen laajentumisstrategia on kuitenkin lisännyt palvelun tarjontaa suurten taajamien ohella myös moniin keskisuuriin taajamiin. Tutkimustulosten ja käytetyn menetelmän arviointia Tutkimustuloksia arvioitaessa on syytä huomioida muutamia erityisesti kyselytutkimukseen liittyviä rajoitteita. Ensiksikin, vaikka tutkimusaineisto olisi mahdollistanut yksinkertaisten järjestyslukuasteikkotasoisten tilastollisten menetelmien käytön, analyysi on tehty lähinnä keskiarvolukuja käyttäen. Keskiarvoja laskettaessa kunnat ovat olleet tutkimusyksiköitä ja riippumatta kuntien koosta tai muista ominaisuuksista niitä on käsitelty tasaveroisina. Toisin sanoen esimerkiksi 555 000 asukkaan Helsingin painoarvo on ollut yhtä suuri kuin 129 asukkaan Sottungan. Toiseksi, kyselylomakkeessa käytetty asteikko ei ole täysin yksiselitteinen. Tutkimuksessa haluttiin välttää täsmällisten prosenttiosuuksien käyttöä, koska operaattoreiden ei uskottu pystyvän arvioimaan koko ajan muuttuvaa tilannetta kovin tarkasti ja toisaalta tähän liittyen operaattoreiden halu vastata esitettyihin kysymyksiin pyrittiin varmistamaan riittävän helpoilla vastausvaihtoehdoilla. Täten laskettuja keskiarvoja ei pidä tarkastella täysin absoluuttisina. Lisäksi valitun asteikon käyttö rajoittaa kuntakohtaisten erojen tarkastelun jossakin määrin yleiselle tasolle. Esimerkiksi kyselylomakkeen vastausvaihtoehto 1 (= palvelu saatavissa kaikille tai lähes kaikille kotitalouksille) tarkoittaa vähintään noin 75 prosentin osuutta kotitalouksista. Aineiston tulkinnan kannalta vaihtoehdot voidaan käytännöllisesti yhdistää kolmeen kiinnostavaan saatavuustasoon: 1) palvelu on tarjolla kaikille tai lähes kaikille kotitalouksille (vaihtoehto 1), 2) palvelu on tarjolla vähintään puolelle kotitalouksista (vaihtoehdot 1 ja 2 yhdessä) ja 3) palvelua ei ole lainkaan saatavissa (vaihtoehto 5). Kolmanneksi, kyselylomakkeessa pyydettiin vastaajia arvioimaan pelkästään eri liityntämuotojen saatavuutta annettua asteikkoa käyttäen. Kirjoittamattomana olettamuksena oli, että yhteys pystytään tarjoamaan asiakkaalle ilman merkittäviä lisäkustannuksia.

11 Lopuksi, tutkimusaineisto perustuu suurelta osin operaattoreiden antamiin vastauksiin. Aineiston suuresta koosta (6 liityntämuotoa, 52 operaattoria ja 448 kuntaa) johtuen kaikkien vastausten todenmukaisuutta ei ole pystytty arvioimaan. Lisäksi koska kuntakohtainen saatavuus muodostuu usein kahden tai useamman operaattorin tarjonnasta yhteensä, on aineiston yhdistämisvaiheessa jouduttu käyttämään tiettyjä päättelysääntöjä aggregoidun saatavuusarvon määrittämiseksi. Kun yksittäisten kuntien arvoihin on hyvä suhtautua aina pienellä kriittisyydellä, koko aineistosta tehdyssä analyysissä mahdollisten mutta hyvin epätodennäköisten virheiden uskotaan kumoavan toisensa. Saatavuus ja tarjonta perustuvat vuoden 2001 marraskuussa vallinneeseen tilanteeseen.

12 2 JOHDANTO 2.1 Tutkimuksen tavoite ja rajaukset Vuonna 1997 voimaan tulleen telemarkkinalain (1997/396) tarkoitukseksi on asetettu maan telemarkkinoiden tehokkuuden edistäminen siten, että saatavilla olevat mahdollisuudet televiestintään ovat käyttäjien televiestinnän kohtuullisten tarpeiden mukaisia, keskenään kilpailevia, teknisesti kehittyneitä, laadultaan hyviä, toimintavarmoja ja turvallisia sekä hinnaltaan edullisia. Lain tavoitteena on edistää televerkkojen ja telepalvelujen välistä kilpailua ja luoda tarjontaperiaatteet, jotka turvaavat televerkkojen ja telepalvelujen yleisen saatavuuden. Valtioneuvostolle laissa on säädetty velvollisuus huolehtia omalla toiminnallaan siitä, että televerkkoja ja telepalveluita on kohtuullisin ehdoin kaikkien käyttäjien saatavilla koko maassa. Tutkimuksen päätavoitteena on kuvata kotitalouksille tärkeiden telepalvelujen saatavuutta kunnittain. Erityisesti tutkimuksessa pyritään selvittämään laajakaistaisten Internetliityntäpalvelujen alueellista saatavuutta Suomessa. Saatavuutta tässä tutkimuksessa tarkastellaan palvelujen tarjonnan näkökulmasta. Keskeinen tavoite on mahdollisten alueellisten erojen identifiointi telepalvelujen saatavuudessa. Tutkimuksen tuloksia tullaan käyttämään teletoiminnan päätöksenteossa ja säädösvalmistelussa. Edellinen telepalvelujen alueellista saatavuutta käsittelevä tutkimus julkaistiin lähes kolme vuotta sitten maaliskuussa 1999 (Liikenneministeriö 1999). Tutkimuksessa esitetyt tulokset perustuivat vuoden 1999 alun tilanteeseen. Käsillä olevassa tutkimuksessa on pyritty rakenteelliseen yhdenmukaisuuteen kyseisen tutkimuksen kanssa niiltä osin kuin se on ollut mahdollista. Pääpaino on kuitenkin ollut laajakaistaisten Internet-liityntäpalvelujen saatavuuden analysoinnissa. Tässä tutkimuksessa on lisäksi pyritty entistä selvemmin keskittymään kotitalouksiin, mikä näkyy muun muassa tutkimukseen sisällytetyistä telepalveluista 1 ja tehdyn kyselytutkimuksen kohdeyritysten valinnasta. Internet-liityntämuodoista tutkimuksessa tarkastellaan ISDN-liittymiä, xdsl-liittymiä, kuituyhteyttä ja kaapelimodeemia sekä kiinteistä langattomista radioteknologioista WLAN- ja WLL-liittymiä 2. Tarkastelun ulkopuolelle on jätetty analogiset puhelinmodeemit ja satelliittiyhteydet. Kotitalouksien Internet-yhteyksistä puhelinmodeemi on yhä edelleen 1 Esimerkiksi ISDN 30B+D-liittymäpalvelut on jätetty tarkastelun ulkopuolelle, koska ne ovat yritysliittymiä. Samoin www-palveluiden ylläpito on jätetty tarkastelun ulkopuolelle. 2 Internet-liityntämuodoista enemmän, ks. esim. LVM (2000) ja LVM (2001b).

13 selvästi yleisin liityntämuoto. Liikenne- ja viestintäministeriön (LVM 2001a) teettämän telepalvelututkimuksen mukaan puhelinmodeemiyhteyksien osuus keväällä 2001 oli 69 prosenttia 1. Kuitenkin koska puhelinmodeemin saatavuus määräytyy kiinteän puhelinverkon tilaajaliittymän saatavuudesta, ei kyseisen Internet-liityntämuodon erillinen tarkastelu ole tarpeellinen. Satelliittiyhteydet on jätetty tarkastelun ulkopuolelle, koska ne eivät ole tällä hetkellä todellisia kotitalouksien Internet-liityntävaihtoehtoja heikon saatavuuden ja korkean hinnan vuoksi. Tulevaisuudessa siitä saattaa kuitenkin tulla realistinen liityntävaihtoehto erityisesti haja-asutusalueelle. Vaikka kuituyhteys ei ole pitkälti samoista syistä johtuen vielä tällä hetkellä todellinen Internet-liityntävaihtoehto kotitalouksille, on se kuitenkin haluttu sisällyttää tutkimukseen muun muassa kyseisen liityntämuodon saaman yleisen kiinnostuksen vuoksi. Kuituyhteydellä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa valokaapeliyhteyden rakentamista joko talojakamoon saakka tai valokuidun tuomista huoneistoon asti. Kuituyhteyksien arvioidaan yleistyvän tulevaisuudessa erityisesti taloyhtiöiden Internet-liityntämuotona. Digi-tv-palvelujen saatavuuden kartoitus on sisällytetty kyselylomakkeeseen, mutta varsinaisesta analyysistä se on jätetty pois. Digi-tv ei ole nykyisessä muodossaan varsinainen Internet-liityntämuoto, vaan se on yksisuuntainen jakelukanava. Mielenkiintoiseksi Internetyhteyksien kysynnän ja tarjonnan kannalta digi-tv:n tekee vuorovaikutteisuuden mahdollistava paluukanava, jona voidaan käyttää olemassa olevia Internet-liityntämuotoja. Tällä hetkellä voimassa oleva telemarkkinalaki ei koske televisioverkkoja, vaan ne ovat televisio- ja radiolain piirissä 2. Internet-palvelun tarjoajia (ISP) ei tässä tutkimuksessa ole tarkasteltu, koska palvelu on nykyisin saatavissa lukuisilta valtakunnallisilta toimijoilta. Kiinteän verkon telepalveluista tutkimuksessa tarkastellaan liittymien ja puhepalvelujen saatavuutta. Vastaavasti matkaviestinpalveluista tarkastellaan eri matkaviestinteknologioihin perustuvien matkapuhelinliittymien saatavuutta. Matkaviestinoperaattoreiden tarjoamia lisäpalveluja ei tutkittu, koska lisäpalvelujen saatavuus on pääsääntöisesti yhtä hyvä kuin puhepalvelujen. Lisäksi monet operaattoreiden tarjoamat lisäpalvelut eivät ole suoraan verrannollisia toisten operaattoreiden tarjoamien lisäpalvelujen kanssa. Ainoana lisäpalveluna tarkasteltiin GPRS-tekniikkaan perustuvan pakettikytkentäisen nopean tiedonsiirtopalvelun saatavuutta. Kaiken kaikkiaan matkaviestinoperaattoreiden tarjoamien lisäpalvelujen määrä on ollut viime vuosina hyvin voimakkaassa kasvussa. Tutkimuksessa analysoidut tiedot perustuvat syksyn 2001 tilanteeseen. 1 Suomen Gallupin syksyllä 2001 julkaisema tutkimusraportti antaa hyvin samansuuntaisen tuloksen (ks. Laajakaista leviää vauhdilla myös kotitalouksissa). 2 Tulevassa viestintämarkkinalaissa pyritään purkamaan lainsäädännöllinen jako tele- ja televisioverkkoihin. Laissa tullaan käyttämään käsitettä viestintäverkko, joka kuvaa lain laajempaa soveltamisalaa eri tyyppisiin viestintäverkkoihin.

14 2.2 Tutkimusmetodi Tutkimusmetodina käytettiin kirjoituspöytätutkimusta ja kyselytutkimusta. Internet-liittymien saatavuutta käsittelevä kyselytutkimus toteutettiin loka-marraskuussa 2001. Kyselyn toteuttivat yhteistyössä EPStar Oy, Finnet Focus Oy ja Telecom Consulting Kangas. EPStarin vastuulla oli Elisa-ryhmän tietojen kerääminen, Finnet Focus vastasi Finnet-yhtiöistä ja Telecom Consulting Kangas muun muassa Soneran tietojen keräämisestä (ks. Liite 4). Kyselylomakkeessa palvelun tarjoajia pyydettiin täyttämään tiedot Internet-liittymien saatavuudesta kunnittain, ilmoittamaan mahdollisista suunnitelmista toiminnan laajentamiseksi uusilla alueilla tai uusiin telepalveluihin lähimmän vuoden sisällä ja antamaan kommentteja ja palautetta LVM:lle. Saatavuuden arvioinnissa käytetty asteikko oli viisiportainen: 1 = palvelu on tarjolla kaikille tai lähes kaikille kotitalouksille 2 = palvelua tarjotaan vähintään puolelle kotitalouksista 3 = palvelua tarjotaan alle puolelle kotitalouksista 4 = palvelua tarjotaan vain pienelle osalle kotitalouksista 5 = palvelua ei ole saatavissa kotitalouksille (lomakkeessa tyhjä) Mitä lähempänä saatavuustaso on arvoa yksi, sitä parempi on kyseisen palvelun saatavuus. Vastaavasti suurempi numeroarvo merkitsee alhaisempaa saatavuustasoa. Liitteessä 1 on esitetty tarkasteltujen Internet-liityntämuotojen saatavuus kunnittain edellä kuvattua asteikkoa käyttäen. Liitteessä 2 on esitetty kutakin Internet-liityntämuotoa tarjoavien operaattoreiden lukumäärä kunnittain. Esimerkki kyselylomakkeesta löytyy liitteestä 3. Esitäytetty kyselylomake lähetettiin 52 teletoimintailmoituksen tehneelle teleoperaattorille, jotka yhdessä vastaavat lähes kokonaan tutkimukseen sisällytettyjen kotitalouksille suunnattujen telepalvelujen tarjonnasta Suomessa. Kysely lähetettiin kyseisiin yrityksiin sähköpostilla lokakuussa 2001. Kaikilta operaattoreilta saatiin vastaus kyselyyn. Kirjoituspöytätutkimuksen avulla pyrittiin täydentämään kerättyjä tietoja Internetliityntäpalveluista. Muun muassa Internetin välityksellä hankittiin tietoja paikallista Internetliityntäpalvelujen tarjoajista. Useimmat näistä yrityksistä eivät ole tehneet teletoimintailmoitusta, sillä telelainsäädäntö ei sitä heiltä edellytä. Paikallisia Internetliityntäpalvelujen tarjoajia ovat muun muassa monet WLAN-operaattorit. Koska kyselytutkimus keskittyi pelkästään Internet-liityntämuotoja koskevan tiedon keräämiseen, kiinteän verkon telepalvelujen ja matkaviestinpalvelujen osalta keskeisimmät tiedonlähteet

15 olivat operaattoreiden Internet-kotisivut ja olemassa oleva kirjallinen materiaali. Sekä Internet-liityntäpalvelujen että muiden telepalvelujen osalta tietoa hankittiin myös suoraan yritysten edustajilta puhelimitse. Kyselytutkimuksessa kerätyn aineiston yhdistämisestä vastasi kukin yhteistyökumppani omien vastuuyritysten kohdalta. Tämän jälkeen koko aineisto yhdistettiin ja analysoitiin. Kyselylomakkeella kerättyjen tietojen luottamuksellisuudesta johtuen luvussa 3 ei esitetä operaattorikohtaisia tietoja Internet-liityntäpalvelujen saatavuudesta. Internet-liityntämuotojen alueellista saatavuutta ja tarjontaa analysoitaessa apuna käytettiin Tilastokeskuksen (2001) Suomen tilastollisen vuosikirjan väestötilastoja.

16 3 INTERNET-LIITYNTÄPALVELUT Kotitalouksien Internet-liityntäpalveluista tutkimuksessa tarkastellaan ISDN-liittymiä (2B+D), xdsl-liittymiä, kuituyhteyksiä, kaapelimodeemia sekä kiinteistä langattomista alueverkkoratkaisuista WLAN- ja WLL-liittymiä. Tarkastelun ulkopuolelle jäävät muun muassa analogiset puhelinmodeemiyhteydet ja satelliittiyhteydet luvussa 2.1 esitettyjen perusteluiden pohjalta. 3.1 Internet-liittymien saatavuus Suomessa Internet-liittymien saatavuus Suomessa keskittyy selvästi kahteen liityntäteknologiaan, jotka molemmat käyttävät perinteisiä kupariparikaapeleita siirtotienä. Tutkimuksen mukaan Internet-liityntäteknologioista ISDN-liittymien saatavuus on selvästi paras. Palvelu on tarjolla kaikille tai lähes kaikille kotitalouksille kaikissa Suomen 448 kunnassa (kuvio 1). Peitto on siten kuntien lukumäärästä laskettuna 100 prosenttia. 5,0 4,5 4,8 4,8 4,9 4,0 3,5 SAATAVUUS 3,0 2,5 2,0 1,5 1,9 1,0 1,0 0,5 0,0 ISDN xdsl Kuituyhteys Kaapelimodeemi WLAN/WLL 1 = Palvelu on tarjolla kaikille tai lähes kaikille kotitalouksille. 2 = Palvelua tarjotaan vähintään puolelle kotitalouksista. 3 = Palvelua tarjotaan alle puolelle kotitalouksista. 4 = Palvelua tarjotaan vain pienelle osalla kotitalouksista. 5 = Palvelua ei ole saatavissa kotitalouksille. EPStar Oy & Finnet Focus Oy & LVM 2002 Kuvio 1. Internet-liityntämuotojen keskimääräinen saatavuus Suomen kunnissa

17 xdsl-liityntämuotojen saatavuus kuntien lukumäärässä mitattuna on lähes yhtä hyvä kuin ISDN-liittymien. Teleoperaattoreilta kerätyn aineiston mukaan ainoastaan kahdeksassa Suomen kunnassa palvelua ei ole lainkaan tarjolla. Peitto on siten kuntien lukumäärästä laskettuna 98 prosenttia. Sen sijaan jos tarkastellaan palvelun saatavuustasoa, on tilanne hyvin toisenlainen. Kun ISDN:n kohdalla saatavuus ylsi kaikkien kuntien kohdalla saatavuustasoon yksi, xdsl-palvelua tarjotaan kaikille tai lähes kaikille kotitalouksille 24 prosentissa Suomen kunnista. Vastaavasti 74 prosentissa Suomen kunnista xdsl-palvelun saatavuus on tasoa kaksi, mikä merkitsee sitä, että palvelua voidaan tarjota vähintään puolelle kunnan kotitalouksista mutta ei kaikille tai lähes kaikille kotitalouksille. Kuviossa 2 on esitetty Internet-liittymien keskimääräinen saatavuus Suomen kunnissa mitattuna saatavuusasteikolla 1 5. 450 400 350 KUNTIEN LUKUMÄÄRÄ (n = 448) 300 250 200 150 100 50 448 325 104 369 57 419 411 5 = palvelua ei saatavissa 4=pieniosa kotitalouksista 3 = alle puolet kotitalouksista 2 = vähintään puolet kotitalouksista 1=läheskaikki kotitaloudet 0 ISDN xdsl Kuituyhteys Kaapelimodeemi WLAN/WLL 35 1 = Palvelu on tarjolla kaikille tai lähes kaikille kotitalouksille. 2 = Palvelua tarjotaan vähintään puolelle kotitalouksista. 3 = Palvelua tarjotaan alle puolelle kotitalouksista. 4 = Palvelua tarjotaan vain pienelle osalla kotitalouksista. 5 = Palvelua ei ole saatavissa kotitalouksille. Kuvio 2. Internet-liityntämuotojen saatavuustaso Suomen kunnissa EPStar Oy & Finnet Focus Oy & LVM 2002 Muiden Internet-liityntämuotojen saatavuus ja peitto kuntien lukumäärässä mitattuna ovat selvästi ISDN- ja xdsl-liittymiä alhaisempia. Kuituyhteyksiä on tarjolla kotitalouksille 79 kunnassa (peitto 18 %), mutta pääsääntöisesti palvelu on saatavissa vain pienelle osalla kotitalouksista. Kaapelimodeemin saatavuus kuntien lukumäärässä mitattuna on vieläkin alhaisempi. Palvelu on tarjolla ainoastaan 29 kunnassa (peitto 6 %), mutta saatavuustaso on kuituyhteyttä parempi. Toisin sanoen noin puolessa niistä kunnista, joissa kaapelimodeemi on

18 saatavilla, palvelu kattaa vähintäänkin puolet kotitalouksista. Kiinteiden langattomien alueverkkoteknologioiden (WLAN/WLL) saatavuus rajoittuu 37 kuntaan kuntamääräisen peiton ollessa siten 8 prosenttia. Kahta kuntaa lukuunottamatta palvelu on saatavilla vain pienelle osalle kotitalouksista 1. Laajakaistaliittymien saatavuus Laajakaistaliittymäpalvelu 2 on kyselyn perusteella saatavissa 440 kunnassa. Joka neljännessä kunnassa palvelu on tarjolla kaikille tai lähes kaikille kotitalouksille. Suurimassa osassa Suomen kunnista (72 %) laajakaistainen Internet-liityntä on saatavissa vähintään puolelle mutta ei kaikille tai lähes kaikille kotitalouksille. Ainoastaan vajaa kolme prosenttia kunnista (19 kuntaa) on sellaisia, joissa laajakaistapalvelu on saatavissa alle puolelle kotitalouksista tai sitä ei ole saatavilla lainkaan. Laajakaistayhteyksien saatavuus määräytyy lähes yksinomaan xdsl-liittymien saatavuuden perusteella. Vaihtoehtoiset liityntämuodot Kuten kuviosta 3 käy esille, suurimassa osassa niistä Suomen kunnista, joissa kotitalouksien laajakaistaliittymä on saatavilla, vaihtoehtoisten laajakaistateknologioiden määrä rajoittuu yhteen. Poikkeuksetta tämä on xdsl-liityntäteknologia 3. Yhteensä 26 kunnassa vaihtoehtoisista laajakaistateknologioista on saatavilla kolmea ja vain 7 kunnassa neljää eri liityntämuotoa. 1 Mäntsälä ja Pori. 2 Laajakaistaisiksi liityntämuodoiksi lasketaan tässä tutkimuksessa xdsl, kuituyhteys, kaapelimodeemi ja WLAN/WLL-yhteydet. Laajakaistaisuudelle ei ole olemassa yksiselitteistä ja yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Yleensä sillä tarkoitetaan yhteysnopeuksia, jotka ovat verkosta käyttäjälle vähintään 256 kbit/s ja käyttäjältä verkkoon vähintään 128 kbit/s. (ks. esim. OECD 2001, 6) 3 DSL-teknologioista kyseessä on ADSL.

19 6% 2% 16 % 1 laajakaistaliityntävaihtoehto (n=335) 2 laajakaistaliityntävaihtoehtoa (n=72) 76 % 3 laajakaistaliityntävaihtoehtoa (n=26) 4 laajakaistaliityntävaihtoehtoa (n=7) EPStar Oy & Finnet Focus Oy & LVM 2002 Kuvio 3. Vaihtoehtoisten laajakaistaisten Internet-liityntäteknologioiden saatavuus Suomen kunnissa 3.2 Internet-liittymien alueellinen saatavuus Tutkimuksessa tarkasteltiin Internet-liityntämuotojen saatavuutta kuntatasolla sekä arvioitiin alueellisia eroja sekä läänitasolla että maakuntatasolla. Suomen läänit ja maakunnat on lueteltu liitteessä 5. 3.2.1 ISDN ISDN-liittymäpalvelu on saatavilla kaikille tai lähes kaikille kotitalouksille kaikissa Suomen kunnissa. Saatavuudessa ei ole siten merkittäviä kunta-, maakunta- tai läänikohtaisia eroja 1. Tämän vuoksi ISDN-liittymäpalvelun saatavuutta ei tarkastella tämän enempää tässä luvussa. 1 Tutkimuksessa käytetty viisiportainen asteikko saatavuustason arvioimiseksi ei tuonut esille alueellisia eroja ISDN-palvelun saatavuudessa. Tämä ei kuitenkaan sulje täysin pois sitä mahdollisuutta, etteikö vähäisempiä eroja eri alueiden välillä voisi olla olemassa.

20 3.2.2 xdsl Läänien välillä ei ole merkittäviä eroja xdsl-liittymien saatavuudessa. Kun koko maan saatavuuskeskiarvo on 1,9 (ks. luku 3.1), hieman keskiarvon alapuolelle jääviä läänejä ovat Ahvenanmaan lääni (2,1) ja Lapin lääni (2,0). Vastaavasti hieman keskimääräistä parempi xdsl-liittymien saatavuus on Etelä-Suomen läänissä (1,8) ja Länsi-Suomen läänissä (1,8) Toisaalta hieman yllättäen niistä kahdeksasta kunnasta, joissa xdsl-palvelua ei ole lainkaan saatavilla, kuusi sijaitsee Etelä-Suomen ja Länsi-Suomen lääneissä 1. Loput kaksi valkoista kuntaa löytyvät Ahvenanmaalta 2. Maakuntatasolla alueelliset erot eivät ole merkittävästi suurempia (ks. kuvio 4). Paras saatavuustaso löytyy Uudeltamaalta (1,6) ja Satakunnasta (1,6). Vastaavasti heikoin saatavuus on Ahvenanmaan maakunnassa (2,1), Keski-Pohjanmaalla (2,1) ja Päijät-Hämeessä (2,1). 3,0 2,8 2,6 2,4 2,2 2,0 1,8 1,6 1,4 1,2 1,0 Ahvenanmaa Etelä-Karjala Itä-Uusimaa Kanta-Häme Kymenlaakso Päijät-Häme Uusimaa Etelä-Savo Pohjois-Karjala xdsl SAATAVUUS Pohjois-Savo Lappi Etelä-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Keski-Suomi Pirkanmaa Pohjanmaa Satakunta Varsinais-Suomi Kainuu Pohjois-Pohjanmaa 1 = Palvelu on tarjolla kaikille tai lähes kaikille kotitalouksille. 2 = Palvelua tarjotaan vähintään puolelle kotitalouksista. 3 = Palvelua tarjotaan alle puolelle kotitalouksista. 4 = Palvelua tarjotaan vain pienelle osalla kotitalouksista. 5 = Palvelua ei ole saatavissa kotitalouksille. Kuvio 4. xdsl-liittymien saatavuus maakunnittain EPStar Oy & Finnet Focus Oy & LVM 2002 1 Artjärvi, Humppila, Jokioinen, Maksamaa, Tammela ja Ullava. 2 Föglö ja Lumparland.

21 3.2.3 Kuituyhteys Kuituyhteydellä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa valokaapeliin perustuvaa Internetliityntäverkkoa. Valokaapeli rakennetaan talojakamoon asti, josta eteenpäin ulottuva kiinteistön sisäverkko ja asunnon lähiverkko (LAN) voidaan toteuttaa useilla eri tavoilla, kuten yleiskaapeloinnilla, puhelinjohdoilla, antennikaapeloinnilla, sähköjohdoilla tai radioaalloilla. Vaihtoehtoisesti kuitupari voidaan vetää talojakamosta jokaiseen huoneistoon saakka. Kuituyhteyksien saatavuus kotitalouksille on odotetusti suhteellisen alhainen koko maassa. Läänitason tarkastelu ei tuo esille juuri mitään eroja läänien välillä, joskin Itä-Suomen läänin (4,9) ja Lapin läänin (5,0) kohdalla saatavuus näyttäisi olevan hieman koko maan keskiarvoa heikompi (4,8). Sen sijaan kuviossa 5 esitetyt maakuntakohtaiset erot ovat jonkin verran läänikohtaisia eroja suurempia. Saatavuuden kannalta keskimääräistä heikommassa asemassa näyttäisivät olevan Etelä-Karjala, Itä-Uusimaa, Etelä-Savo, Lappi, Keski-Pohjanmaa ja Keski- Suomi. Vastaavasti Kanta-Häme on selvästi koko maan keskiarvon yläpuolella. 5,0 4,5 4,0 3,5 3,0 Ahvenanmaa Etelä-Karjala Itä-Uusimaa KUITUYHTEYKSIEN SAATAVUUS Kanta-Häme Kymenlaakso Päijät-Häme Uusimaa Etelä-Savo Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Lappi Etelä-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Keski-Suomi Pirkanmaa Pohjanmaa Satakunta Varsinais-Suomi Kainuu Pohjois-Pohjanmaa 1 = Palvelu on tarjolla kaikille tai lähes kaikille kotitalouksille. 2 = Palvelua tarjotaan vähintään puolelle kotitalouksista. 3 = Palvelua tarjotaan alle puolelle kotitalouksista. 4 = Palvelua tarjotaan vain pienelle osalla kotitalouksista. 5 = Palvelua ei ole saatavissa kotitalouksille. Kuvio 5. Kuituyhteyksien saatavuus maakunnittain EPStar Oy & Finnet Focus Oy & LVM 2002

22 3.2.4 Kaapelimodeemi Kaapelimodeemien kohdalla parhaat saatavuusalueet näyttävät keskittyvän Etelä-Suomen lääniin, jossa keskimääräinen saatavuus 4,6 (maan keskiarvo 4,8). Täysin valkoinen alue palvelun saatavuuden suhteen on Ahvenanmaa. Kuviossa 6 esitetty maakuntakohtainen tarkastelu antaa lisävalaistusta tilanteeseen siten, että Etelä-Suomen läänin osalta paras saatavuus löytyy Kanta-Hämeestä, Uudeltamaalta, Kymenlaaksosta ja Etelä-Karjalasta. Vastaavasti saatavuus on heikoin Ahvenmaan maakunnan ohella Itä-Uudellamaalla, Etelä- Savossa, Etelä-Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla, Pohjanmaalla, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. 5,0 4,5 4,0 3,5 3,0 Ahvenanmaa Etelä-Karjala Itä-Uusimaa Kanta-Häme KAAPELIMODEEMIEN SAATAVUUS Kymenlaakso Päijät-Häme Uusimaa Etelä-Savo Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Lappi Etelä-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Keski-Suomi Pirkanmaa Pohjanmaa Satakunta Varsinais-Suomi Kainuu Pohjois-Pohjanmaa 1 = Palvelu on tarjolla kaikille tai lähes kaikille kotitalouksille. 2 = Palvelua tarjotaan vähintään puolelle kotitalouksista. 3 = Palvelua tarjotaan alle puolelle kotitalouksista. 4 = Palvelua tarjotaan vain pienelle osalla kotitalouksista. 5 = Palvelua ei ole saatavissa kotitalouksille. Kuvio 6. Kaapelimodeemin saatavuus maakunnittain EPStar Oy & Finnet Focus Oy & LVM 2002 3.2.5 WLAN/WLL Kiinteitä langattomia radioteknologioita, erityisesti WLAN-teknologiaa käytetään Internetliityntämuotona tarkasti rajattujen sisätila-alueiden peittämiseen niin sanotuissa hot spot - ratkaisuissa (esim. lentokentät ja hotellit) ja toisaalta myös laajempien alueiden peittämiseen

23 alueverkkosovelluksissa 1. Ensiksi mainitun liiketoimintamallin ovat omaksuneet vakiintuneet teleoperaattorit palvellakseen lähinnä yritysasiakkaita. Jälkimmäisen liiketoimintamallin ovat omaksuneet monet paikalliset teleoperaattoriliiketoimintaan tulleet uudet tulokkaat. Kotitalouksien Internet-liityntäpalvelujen tarkastelun kannalta ainoastaan jälkimmäinen liiketoimintamalli on kiinnostava. Läänikohtainen tarkastelu ei tuo esille merkittäviä eroja WLAN/WLL-liityntäteknologioiden saatavuudessa Suomessa 2. Kuviossa 7 esitetty maakuntakohtainen tarkastelu kuitenkin osoittaa, että kotitalouksien Internet-liityntämuotona käytettyjen WLAN-alueverkkojen saatavuus näyttäisi painottuvan jossakin määrin Uudellemaalle ja Satakuntaan sekä Etelä- Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaa ja Pohjanmaan maakuntiin. 5,0 4,5 4,0 3,5 3,0 Ahvenanmaa Etelä-Karjala Itä-Uusimaa WLAN/WLL SAATAVUUS Kanta-Häme Kymenlaakso Päijät-Häme Uusimaa Etelä-Savo Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Lappi Etelä-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Keski-Suomi Pirkanmaa Pohjanmaa Satakunta Varsinais-Suomi Kainuu Pohjois-Pohjanmaa 1 = Palvelu on tarjolla kaikille tai lähes kaikille kotitalouksille. 2 = Palvelua tarjotaan vähintään puolelle kotitalouksista. 3 = Palvelua tarjotaan alle puolelle kotitalouksista. 4 = Palvelua tarjotaan vain pienelle osalla kotitalouksista. 5 = Palvelua ei ole saatavissa kotitalouksille. Kuvio 7. WLAN- ja WLL-liittymien saatavuus maakunnittain EPStar Oy & Finnet Focus Oy & LVM 2002 1 Alueverkkosovelluksella tarkoitetaan tässä yhteydessä hot spot -sovellusta laajemman alueen, esimerkiksi kaupunginosan tai koko taajaman peittämistä usealla ulos sijoitetulla WLAN-tukiasemalla. 2 WLL-teknologia on tällä hetkellä etupäässä yrityskäyttöön soveltuva radioteknologia. Toisin kuin WLANin kohdalla, WLL-taajuudet ovat säädeltyjä. Ainoastaan kahdella paikkakunnalla, Vaasassa ja Mustasaaressa, sitä tarjotaan myös kotitalouksille Internet-liityntämuotona.

24 3.3 Kuntakohtaisten tekijöiden vaikutus liityntämuotojen saatavuuteen Luvussa 3.2. esitetyn tarkastelun perusteella vaikuttaa siltä, että Internet-liityntäpalvelujen saatavuus ei ole kovinkaan merkittävästi riippuvainen kunnan maantieteellisestä sijainnista läänin tai maakunnan suhteen. Seuraavaksi tarkastellaan, missä määrin Internetliityntäpalvelujen saatavuus riippuu kuntakohtaisista ominaisuuksista, kuten kunnan taajamaasteesta, väkiluvusta ja väestöntiheydestä 1. Nämä selittävät tekijät tuovat esille mahdolliset erot saatavuudessa kaupunkien ja taajamien sekä haja-asutusalueiden välillä. Koska ISDNliittymien saatavuudessa ei todettu olevan merkittäviä eroja kuntien välillä, luvussa 3.3 ei tarkastella lainkaan ISDN-liittymäpalvelua. Taajama-aste Taulukon 1 perusteella useimpien Internet-liityntämuotojen saatavuus näyttää riippuvan kunnan taajama-asteesta 2. Erityisesti xdsl-liittymien kohdalla ero korkean taajama-asteen (yli 75 %) ja alhaisen taajama-asteen (alle 25 %) omaavien kuntien välillä on melko suuri. Ensiksi mainitussa ryhmässä kuntakohtainen saatavuuskeskiarvo on 1,5, kun vastaavasti jälkimmäisessä kuntaryhmässä keskimääräinen saatavuus on 2,5. Myös kaapelimodeemien kohdalla ero taajama-asteeltaan eri tyyppisten kuntien välillä on selvä. Toisaalta on hyvä huomioida, että niitä kuntia, joiden taajama-aste on alle 25 prosenttia, on ainoastaan 26 kappaletta (6 % Suomen kunnista). 1 Valittujen muuttujien keskinäistä korrelointia ei ole nähty ongelmana, sillä pyrkimyksenä on ollut ainoastaan etsiä mahdollisia alueellisia eroja Internet-liityntämuotojen saatavuudessa ja siihen liittyen niitä tekijöitä, joiden suhteen mahdolliset kuntakohtaiset erot olisivat suurimmat 2 Tilastokeskuksen (http://www.tilastokeskus.fi) määritelmän mukaan taajama-aste tarkoittaa taajamissa asuvien osuutta kunnan väestöstä. Taajamaksi määritellään kaikki vähintään 200 asukkaan rakennusryhmät, joissa rakennusten välinen etäisyys ei yleensä ole 200 metriä suurempi.

25 Taulukko 1. Kunnan taajama-asteen vaikutus Internet-liityntämuotojen saatavuuteen Liityntämuoto WLAN/WLL Taajama-aste xdsl Kuituyhteys Kaapelimodeemi 0,0 24,9 % (n=26) 2,5 5,0 5,0 5,0 25,0 49,9 % (n=149) 2,0 4,9 5,0 4,9 50,0 74,9 % (n=162) 1,9 4,8 4,9 4,9 75,0 100,0 % (n=111) 1,5 4,6 4,5 4,8 Maan keskiarvo (n=448) 1,9 4,8 4,8 4,9 1 = Palvelu on tarjolla kaikille tai lähes kaikille kotitalouksille. 2 = Palvelua tarjotaan vähintään puolelle kotitalouksista. 3 = Palvelua tarjotaan alle puolelle kotitalouksista. 4 = Palvelua tarjotaan vain pienelle osalla kotitalouksista. 5 = Palvelua ei ole saatavissa kotitalouksille. EPStar Oy & Finnet Focus Oy & LVM 2002 Väkiluku Taulukossa 2 on esitetty Internet-liityntämuotojen saatavuus kunnan väkiluvun mukaan jaoteltuna. Väkiluku näyttäisi selittävän taajama-astetta vieläkin paremmin palvelujen saatavuudessa olevia eroja kuntien välillä. Erityisesti erot vähintään 50 000 asukkaan ja alle 20 000 asukkaan kuntien välillä ovat merkittäviä. Vähintään 50 000 asukkaan kunnissa xdsl-liittymä on saatavissa lähes poikkeuksetta kaikille tai lähes kaikille kotitalouksille. Vastaavasti alle 20 000 asukkaan kunnissa liittymien saatavuus on keskimäärin yhtä saatavuusluokkaa alhaisempi. Erot ovat vieläkin selvemmät kuituyhteyksien ja kaapelimodeemien saatavuudessa. Kaapelimodeemien alueellinen saatavuus tulee paranemaan jatkossa kaapelitelevisioverkon kaksisuuntaistamisen edistymisen myötä. Palvelu tulee kuitenkin jatkossakin rajoittumaan suurelta osin keskisuuriin ja suuriin taajamiin 1. 1 Kaapelitelevisioverkon peittoalueella on tällä hetkellä hieman yli 40 prosenttia Suomen kotitalouksista. Suomen Kaapelitelevisioliiton jäsenyritysten verkko on toiminnassa jo yli 210 kunnan alueella (LVM 2000b, 4).

26 Taulukko 2. Kunnan väkiluvun vaikutus Internet-liityntämuotojen saatavuuteen Väkiluku Liityntämuoto xdsl Kuituyhteys Kaapelimodeemi WLAN/WLL Alle 5 000 (n=230) 2,0 4,9 5,0 5,0 5 000 19 999 (n=168) 1,9 4,7 4,8 4,9 20 000 49 999 (n=36) 1,4 4,6 4,4 4,9 50 000 149 999 (n=9) 1,0 3,8 3,1 4,1 Vähintään 150 000 (n=5) 1,2 3,4 3,0 4,2 Maan keskiarvo 1,9 4,8 4,8 4,9 1 = Palvelu on tarjolla kaikille tai lähes kaikille kotitalouksille. 2 = Palvelua tarjotaan vähintään puolelle kotitalouksista. 3 = Palvelua tarjotaan alle puolelle kotitalouksista. 4 = Palvelua tarjotaan vain pienelle osalla kotitalouksista. 5 = Palvelua ei ole saatavissa kotitalouksille. EPStar Oy & Finnet Focus Oy & LVM 2002 Väestöntiheys Internet-liityntämuotojen saatavuuden riippuvuus väestöntiheydestä käy esille taulukosta 3. Tällä kertaa ne 46 kuntaa, joiden väestöntiheys on vähintään 100 asukasta neliökilometrillä, näyttävät muodostavan oman ryhmänsä. Ero hyvin tiheään asutettujen ja hyvin harvaan asutettujen kuntien välillä on melko selvä niin xdsl- kuin kaapelimodeemi- ja kuituyhteyksienkin osalla. Taulukko 3. Kunnan väestöntiheyden vaikutus Internet-liityntämuotojen saatavuuteen Väestöntiheys Liityntämuoto xdsl Kuituyhteys Kaapelimodeemi WLAN/WLL Alle 10,0 as. / km 2 (n=199) 2,0 4,9 5,0 5,0 10,0 19,9 as. / km 2 (n=119) 1,9 4,7 5,0 4,9 20,0 99,9 as. / km 2 (n=84) 1,6 4,7 4,9 4,9 Vähintään 100,0 as. / km 2 (n=46) 1,3 4,2 4,1 4,6 Maan keskiarvo (n=448) 1,9 4,8 4,8 4,9 1 = Palvelu on tarjolla kaikille tai lähes kaikille kotitalouksille. 2 = Palvelua tarjotaan vähintään puolelle kotitalouksista. 3 = Palvelua tarjotaan alle puolelle kotitalouksista. 4 = Palvelua tarjotaan vain pienelle osalla kotitalouksista. 5 = Palvelua ei ole saatavissa kotitalouksille. EPStar Oy & Finnet Focus Oy & LVM 2002

27 Vaihtoehtoisten liityntäteknologioiden saatavuus Ne 105 kuntaa, joissa on saatavilla kaksi tai useampia laajakaistateknologiavaihtoehtoja, sijaitsevat pääasiassa Länsi-Suomen läänissä (60) ja Etelä-Suomen läänissä (26) jakaantuen melko tasaisesti eri maakuntien kesken. Kyseisten kuntien taajama-aste on lähes poikkeuksetta yli 50 prosenttia. Sen sijaan väestöntiheydellä ja väkiluvulla ei näyttäisi olevan vaihtoehtoisten laajakaistaisten liityntäteknologioiden saatavuuden suhteen merkittävää selityskykyä 1. 3.4 Internet-liittymien tarjonta Toinen puoli Internet-liityntäpalvelujen saatavuuden arviointia on liityntämuotojen tarjonta mitattuna palvelua tarjoavien operaattorien lukumäärällä. Vaikka saman kunnan alueella toimivien operaattoreiden lukumäärä antaa viitteitä myös kunkin liityntäteknologian kohdalla alueellisesta ja kuntakohtaisesta kilpailutilanteesta, ei kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä kilpailutilanteesta voida tehdä. Tämän johtuu ennen kaikkea siitä, että jo vuosia sitten poistunut teleoperaattoreiden toimialuejako näkyy yhä useiden kuntien kohdalla siten, että saman kunnan alueella toimivien operaattoreiden palvelualueet pikemminkin täydentävät toisiaan kuin kilpailevat keskenään. Internet-liityntäpalveluntarjoajien lukumäärää on analysoitu luvussa 3.3. esitetyn viitekehyksen mukaisesti. Tarjonta koko Suomessa ISDN- ja xdsl-liittymiä tarjoavia samassa kunnassa toimivia operaattoreita on molempia keskimäärin noin 1,5 kuntaa kohti. ISDN-liittymien kohdalla 189 kunnassa on kaksi tai useampia ISDN-palvelua tarjoavia operaattoreita. xdsl-liittymien kohdalla vastaava lukumäärä on 176. Kuten hyvin voidaan olettaa, kotitalouksille tarjottavien Internetliityntämuotojen kohdalla vähiten tarjontaa on kuituyhteyksissä, kaapelimodeemeissa ja WLAN/WLL-liittymissä. Näiden kohdalla lähes aina paikkakunnalla on vain yksi palvelun tarjoaja. Näiden ja edellä esitettyjen tietojen perusteella näyttäisi siltä, että kokonaisuudessaan kilpailu eri liityntämuotojen kohdalla on tällä hetkellä vielä melko vähäistä. 1 Esimerkiksi vajaan kolmen tuhannen asukkaan Mouhijärvellä on saatavissa kolmea eri laajakaistateknologiaa. Kunnan taajama-aste on 46 % ja väestöntiheys 11 asukasta neliökilometrillä. Samantyyppisiä alle 10 000 asukkaan suhteellisen harvaan asuttuja kuntia, joissa on melko laaja laajakaistateknologiatarjonta, ovat mm. Lammi, Nilsiä, Ähtäri, Kokemäki, Jalasjärvi ja Hattula.

28 Tarjonta lääneittäin Koska palvelutarjoajien lukumäärä muiden kuin ISDN- ja xdsl-liittymien kohdalla on pääsääntöisesti yksi, on kuvioissa 12 ja 13 kuvattu ainoastaan ISDN- ja xdsl-palvelujen tarjoajien keskimääräinen kuntakohtainen lukumäärä eri lääneissä ja maakunnissa. Länsi-Suomen ja Lapin lääneissä vaihtoehtoisten ISDN-operaattoreiden lukumäärä on suurempi kuin xdsl-liittymiä tarjoavien operaattoreiden lukumäärä. Vastaavasti muissa lääneissä xdsl-tarjonta ylittää ISDN-tarjonnan operaattoreiden lukumäärässä mitattuna. Itä- Suomessa on operaattoreiden keskimääräinen lukumäärä suurempi kuin muissa lääneissä. Vähiten palvelun tarjoajia on keskimäärin Ahvenmaan ja Lapin lääneissä. 2,0 1,9 1,8 OPERAATTOREIDEN LUKUMÄÄRÄ 1,7 1,6 1,5 1,4 1,3 1,2 ISDN xdsl 1,1 1,0 Ahvenanmaa Etelä-Suomi Länsi-Suomi Itä-Suomi Oulun lääni Lapin lääni EPStar Oy & Finnet Focus Oy & LVM 2002 Kuvio 8. ISDN- ja xdsl-operaattoreiden keskimääräinen kuntakohtainen lukumäärä lääneittäin Maakuntakohtainen tarkastelu osoittaa, että Itä-Suomen läänissä erityisesti Pohjois-Karjalassa on keskimäärin selvästi eniten niin ISDN- kuin xdsl-liittymien tarjoajia kuntaa kohti (2,2 ISDN-tarjoajaa ja 2,3 xdsl-tarjoajaa). ISDN:n osalta seuraavaksi eniten tarjontaa on Kanta- Hämeessä ja Kainuussa. Vähiten ISDN-tarjoajia on Varsinais-Suomessa (1,1) ja Ahvenanmaalla (1,2). Vastaavasti xdsl-liittymien osalta Pohjois-Karjalan jälkeen seuraavaksi eniten tarjontaa on Itä-Uudellamaalla ja Kanta-Hämeessä. Tarjonta on vähäisintä

29 Lapissa (1,1), Varsinais-Suomessa (1,1), Keski-Suomessa (1,2), Keski-Pohjanmaalla (1,2) ja Ahvenanmaalla (1,2). 2,4 OPERAATTOREIDEN LUKUMÄÄRÄ 2,2 2,0 1,8 1,6 1,4 1,2 ISDN xdsl 1,0 Ahvenanmaa Etelä-Karjala Itä-Uusimaa Kanta-Häme Kymenlaakso Päijät-Häme Uusimaa Etelä-Savo Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Lappi Etelä-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Keski-Suomi Pirkanmaa Pohjanmaa Satakunta Varsinais-Suomi Kainuu Pohjois-Pohjanmaa EPStar Oy & Finnet Focus Oy & LVM 2002 Kuvio 9. ISDN- ja xdsl-operaattoreiden keskimääräinen kuntakohtainen lukumäärä maakunnittain Taajama-asteen, väkiluvun ja väestöntiheyden vaikutus tarjontaan Tutkimuksessa tehtiin hieman yksinkertaistettu analyysi taajama-asteen, väkiluvun ja väestöntiheyden vaikutuksista ISDN- ja xdsl-liittymien tarjoajien määrään. Kaikkien edellä mainittujen selittävien tekijöiden osalta tutkimusaineisto jaettiin kahteen osaan taulukon 4 mukaisesti. Väestöntiheydellä ja taajama-asteella ei ollut merkittävää vaikutusta kunnassa toimivien ISDN- ja xdsl-operaattoreiden keskimääräiseen lukumäärään. Sen sijaan kunnan väkiluvulla on havaittavissa vaikutus erityisesti xdsl-liittymien tarjoajien lukumäärään. Kun alle 20 000 asukkaan kunnissa xdsl-operaattoreiden keskimääräinen lukumäärä oli 1,4, niin yli 20 000 asukkaan kunnissa operaattoreita oli keskimäärin 1,8.

30 Taulukko 4. Taajama-asteen, väkiluvun ja väestöntiheyden vaikutus tarjontaan ISDNoperaattorit xdsloperaattorit Kunnan taajama-aste - alle 50 % 1,3 1,3 - vähintään 50 % 1,5 1,5 Kunnan väestöntiheys - alle 20 asukasta / km 2 1,4 1,4 - vähintään 20 asukasta / km 2 1,5 1,6 Kunnan väkiluku - alle 20 000 1,4 1,4 - vähintään 20 000 1,6 1,8 Koko maa 1,5 1,5 EPStar Oy & Finnet Focus Oy & LVM 2002 Tarjonnan laajentamissuunnitelmat Kyselylomakkeessa kysyttiin operaattoreiden suunnitelmia laajentaa kotitalouksille suunnattujen Internet-liityntäpalvelujen tarjontaa lähimmän vuoden aikana. Kysymykseen vastasi 42 operaattoria. ISDN-liittymien tarjonnassa ei ole kyselyn perusteella odotettavissa suuria muutoksia. Ainoastaan kolme operaattoria ilmoitti suunnittelevansa toiminnan laajentamista uusiin kuntiin (taulukko 5). Myöskään kuituyhteyksien, kaapelimodeemin ja WLAN/WLL-liittymien kohdalla toiminnan laajentamista uusiin kuntiin harkitsee vain muutama operaattori. Sen sijaan xdsl-liittymien kohdalla kaksi kolmesta kysymykseen vastanneesta operaattorista suunnittelee toiminnan laajentamista uusiin kuntiin seuraavan vuoden aikana. Uusina Internet-liityntäpalveluina operaattorit harkitsevat useimmiten xdsltekniikkaa ja WLAN-tekniikkaa. Kyselylomakkeessa ei kysytty erikseen operaattoreiden aikomuksia peittoalueen parantamiseksi nykyisellä toiminta-alueella, mutta erityisesti xdslliittymien ja kaapelimodeemiliittymien kohdalla tämä lienee varsin todennäköistä.

31 Taulukko 5. Operaattoreiden suunnitelmat Internet-liityntäpalvelujen tarjonnan laajentamiseksi seuraavan vuoden aikana (n=42) Ei muutoksia Uusi palvelu Laajentuminen uusiin kuntiin ISDN 38 1 3 xdsl 9 4 29 Kuituyhteys 33 3 6 Kaapelimodeemi 34 1 7 WLAN 32 7 3 WLL 40 2 0 EPStar Oy & Finnet Focus Oy & LVM 2002 3.5 Yhteenveto Internet-liityntäpalvelujen saatavuudesta Tutkimuksen ulkopuolelle rajatut analogiset puhelinmodeemit poislukien, kotitalouksien Internet-liittymien saatavuus Suomen kunnissa perustuu tällä hetkellä lähes yksinomaan ISDN- ja xdsl/adsl-liittymien saatavuuteen. Operaattoreilta kerätyn aineiston perusteella ISDN-liittymä on saatavissa kaikissa Suomen kunnissa kaikkiin tai lähes kaikkiin kotitalouksiin. xdsl-liittymä on saatavissa kahdeksaa kuntaa lukuunottamatta kaikissa Suomen kunnissa. Sen saatavuustaso on kuitenkin selvästi ISDN-liittymää alhaisempi. Ainoastaan joka neljännessä kunnassa xdsl-liittymä on kaikkien tai lähes kaikkien kotitalouksien saatavilla. Toisaalta niissä kunnissa, joissa xdsl-liittymä on saatavissa, ainoastaan yhdessätoista kunnassa palvelu pystytään tarjoamaan alle puolelle tai vain pienelle osalle kotitalouksista. ISDN-liittymien saatavuudessa Suomen kaikki kunnat ovat täysin tasavertaisessa asemassa. Sen sijaan xdsl-liittymien saatavuuden kohdalla on eroja kuntien välillä. Erot eivät riipu niinkään kunnan alueellisesta sijainnista (lääni tai maakunta) vaan kuntakohtaisista tekijöistä. Hyvin odotetusti väkirikkaissa ja taajaan ja tiheään asutetuissa kunnissa xdsl-yhteyksien saatavuus on parempi kuin pienissä ja harvaan asutuissa kunnissa. Kun kyselylomakkeessa käytetty asteikko huomioidaan, niin erot kuntien välillä kokonaisuudessaan eivät kuitenkaan ole kovin merkittäviä. Noin 57 prosenttia suomalaisista asuu kunnissa, joissa xdsl-liittymä on tarjolla kaikille tai lähes kaikille kotitalouksille ja 99 prosenttia suomalaisista asuu kunnissa, joissa xdsl-liittymä voidaan taata ainakin puolelle kotitalouksista.

32 Myöskään muiden Internet-liityntämuotojen osalta kunnan sijainti tietyssä läänissä tai maakunnassa ei ole palvelun saatavuutta selittävä tekijä. Kuituyhteyden ja kaapelimodeemin kohdalla saatavuus näyttäisi riippuvan xdsl-liittymiä selvemmin kunnan väkiluvusta ja väestöntiheydestä. Koska erityisesti WLAN- ja WLL-liittymien kohdalla palvelu on lähes poikkeuksetta tarjolla vain pienelle osalle kotitalouksista, ei kuntakohtaisten tekijöiden vaikutusten arviointi kyseisten liittymämuotojen kohdalla ole järkevää. Laajakaistaisten Internet-liityntämuotojen saatavuuden osalta kaikki kunnat ja kuntien kotitaloudet eivät ole tällä hetkellä täysin tasavertaisessa asemassa. Erot eivät ole kuitenkaan kovin merkittäviä. Lisäksi kun huomioidaan ISDN-liittymien erinomainen saatavuus kaikkialla Suomessa, kotitalouksien laajakaistaisen tiedonsiirron tämänhetkinen tarve sekä laajakaistaisten Internet-liittymien todellinen tiedonsiirtonopeus sisältöpalvelujen tarjoajilta käyttäjälle 1, niin Suomen eri kuntien kotitaloudet ovat melko yhdenvertaisessa asemassa Internet-yhteyksien suhteen. Lähivuosina tilanne saattaisi muuttua huonommaksi, mikäli laajakaistaisten Internet-liityntäpalvelujen saatavuus ei paranisi niissä kunnissa, joissa saatavuus tällä hetkellä on keskimääräistä alhaisempi. Operaattoreiden palvelun tarjonnan laajentamissuunnitelmat onneksi lupaavat positiivista kehitystä erityisesti xdsl-yhteyksien osalta. Liikenne- ja viestintäministeriön keväällä 2001 teettämän telepalvelututkimuksen (LVM 2001a) mukaan alueellinen tasavertaisuus Internetin käyttömahdollisuuksissa Suomessa näyttäisi toteutuvan maaseudun haja-asutusalueita lukuunottamatta. Tutkimuksessa haastateltiin 2 158 kotitaloutta. Tutkimukseen osallistuneista kotitalouksista keskimäärin ainoastaan 5 prosenttia piti Internetin käyttömahdollisuuksia asuinalueellaan heikompina muihin alueisiin verrattuna. Maaseudun haja-asutusalueella joka kymmenes Internetin käyttäjä piti asemaansa heikompana Internet-yhteyksien osalta. Vastaavasti pääkaupunkiseudulla 10 prosenttia koki olevansa muita paremmassa asemassa. Vaikka käsillä olevassa tutkimuksessa ei ole tarkasteltu yksittäisiä kotitalouksia eikä esitetty tarkkoja prosenttiosuuksia Internet-yhteyksien saatavuudesta, ovat tutkimuksen tulokset yhdenmukaisia telepalvelututkimuksen kanssa. 1 Vaikka operaattori pystyisikin takaamaan jakamatonta kaistaa käyttävien laajakaistayhteyksien kohdalla tietyn tiedonsiirtonopeuden vähintäänkin käyttäjän ja keskitintilan välillä, ei nopeutta voida yleensä taata sisältöpalvelujen tarjoajien palvelimille asti. Erityisesti tämä näkyy ulkomaanyhteyksissä, joissa esimerkiksi ISDN-liittymän ja ADSL-liittymän väliset erot tiedonsiirtonopeuksissa voivat olla hyvinkin pieniä.