Poliittisen ekologian näkökulmia ympäristö- ja kehityskysymyksiin 10.4.2006 Ympäristö ja luonnonvarat luentosarja Heini Vihemäki (IDS) Luennon rakenne 1. Mitä on poliittinen ekologia (PE)? 2. historiallinen tausta (1970-1980) 3. joitakin nykysuuntauksia 4. Esimerkkitutkimuksia PE:stä: globaalit ympäristödiskurssit, ympäristökonflikti Sahelissa, Gender-aspektit luonnonvarojen hallinnassa 5. PE kritiikkiä ja haasteita 6. Yhteenveto Mitä Poliittinen ekologia (PE) on? PE määritelmiä (1) tutkitaan yhteiskuntien ja luonnonympäristön välistä vuorovaikusta ja niihin liittyviä kiistoja, valtasuhteita ja politiikkaa (politics) ei yhtenäinen teoria, vaan tutkimuskenttä (field) tai lähestymistapa (approach) myös kuvattu teor. viitekehykseksi, tieteenalan alakentäksi (sub-field), työkalupakiksi tai liikkeeksi (social movement) muutoksessa oleva tutkimuskenttä PE itse ollut marginaalissa pitkään ympäristö/yhteiskunta tutkimuksessa, nyt nousussa yhtymäkohta ekologiaan pohjautuvan yhteiskuntatieteen ja poliittisen taloustieteen periaatteiden välillä (Peet & Watts 1996) PE määritelmiä (2) PE tutkimuskenttänä/lähestymistapana, jossa tutkitaan ympäristön (ml. luonnonvarat) tilan ja siinä tapahtuvien muutosten ja yhteiskunnallisten ja kulttuuristen tekijöiden välisiä yhteyksiä ja syy-seuraussuhteita, pyrkien kyseenalaistamaan vallitsevat selitysmallit (pohjautuu osin Robbins:n näkemyksen, 2004) PE piirteitä (1) monimuotoisuus (yhteiskuntatieteellisiä ja luonnontieteellisiä tutkijoita) useat PE tutkijat antropologian ja maantieteen sisällä, tai niiden välimaastossa usein kysymykset koskee sekä ympäristö- että ns. kehitysongelmia/kysymyksiä 1
PE piirteitä (2) miten yhteiskunnalliset ilmiöt ja tekijät (laajasti ottaen) vaikuttaa ympäristöön ja tiet. ongelmien syntyyn? miten ympäristömuutokset (ja ongelmat) vaikuttaa yhteiskuntiin ja eri sos. ryhmiin ja niiden välisiin (valta)suhteisiin? vallitsevien ja suppeiden selitysmallien kyseenalaistaminen (mm. ekologinen niukkuus ja (uus)malthusialaisuus) PE yhteisiä tekijöitä (Wilshusen 2004) Eri tasojen yhdistäminen (paikallinen ja ei-paikallinen) Aika perspektiivin huomioiminen (kiistojen ja ongelmien historiat) Valta näkökohdat Historiallinen tausta Kropotkin ensimmäisiä PE edelläkävijöitä (Robbins 2004) 1970-luvulla kehittyi lähinnä ekologisen antropologian (ja erit. kulttuuri ekologian), marxilaisen poliittisen taloustieteen pohjalta ja niiden yhdistämispyrkimyksestä myös peasant studies suuntauksesta vaikutteita Historiallinen tausta (2) miten ympäristömuutokset ja ongelmat liittyy laajempiin taloudellis-poliittisiin suhteisiin, kuten tuotantosuhteisiin (mm. riippuvuusteoriat) kritiikki liiaksi mikro- ja toisaalta liiaksi makrotason tutkimusta kohtaan Historiallinen tausta 1980-luvulla merkittävä teos Blaikie & Brookfield (1987): Land degradation and Society pienviljelijöiden rooli ympäristömuutoksessa (maaperänheikkeneminen) marginalisaatio-ilmiö (marginalization): noidankehä ympäristön huononemisen ja köyhyyden välillä PE historiaa 1980-luvulla kritiikki edel. teosta kohtaan: liian deterministinen näkemys, eikä tunnista maanviljelijöiden toimijuutta (ja mahdollista muutosvoimaa), sekä valtasuhteita paikallistasolla (esim. kotitalous, gender näkökohdat) 1990-luvulla PE monipuolistuminen, mm. uusia kysymyksiä ja metodologisia lähestymistapoja, gender ja sosiaalisten liikkeiden tutkimus (social movements) 2
lähestymistapoja PE:ssä (Bryant & Bailey (ed.) Third World Political ecology, 1997) Viimeaikaisia tutkimussuuntia (1) Sosio-ekomiset piirteet -yhteiskuntaluokat -sukupuoli -etnisyys Toimija-keskeisyys -valtio -yritykset -paimentolaiset -pienviljelijät Ympäristömuutosten poliittinen taloustiede Käsitteet (postkonstruktivismi) -diskurssit -ideat, tieto Ympäristöongelmat -eroosio -maaperän huononeminen -metsäkato Alueellinen PE -Länsi-Afrikka -Kaakkois-Aasia 1. post-strukturalistinen PE symbolisen vallan tutkimusta (eri käsitteitä kuten diskurssit, sekä tiedon ja vallan kytkökset) miten tieto ja/tai diskurssit ympäristöstä rakentuu, muuttuu ja miten niitä käytetään, mitä seurauksia? usein liittyy historialliseen tarkasteluun esim. Itä-Afrikan luonnonsuojeluhistoriassa erämaamyytti (Neumann 1998) Viimeaikaisia tutkimussuuntia (2) 2. Toimijakeskeinen PE vaikutteita toimijakeskeisestä kehityksen sosiologiasta (mm. Long & Long 1992) eri toimijoiden intressien, arvojen ja toimijoiden välisten ristiriitojen, konfliktien tarkastelu liittyen luonnonvaroihin ja ympäristöön D. Moore (1996) Ympäristökiistat Zimbabwessa valtion ja viljelijöiden välillä: toimijoiden ympäristökäsitykset osallistuminen kiistoihin sidoksissa mm. sos. luokkaan, etnisyyteen, sukupuoleen Viimeaikaisia tutkimussuuntia (3) 3. Alueellinen poliittinen ekologia alueellisten ympäristömuutosten historiallisen, ekologisen ja sosiaalisen dynamiikan tutkimus ongelmien kyseenalaistaminen esim. Fairhead & Leach (1998) Reframing Deforestation; kriittinen tutkimus Länsi- Afrikan metsäkadosta (deforestation) biofysikaalisen (luonnontieteellisen) tiedon merkitys ja sen hyödyntäminen ympäristömuutosten tutkimuksessa, esim. kaukokartoitus ja GIS-välineet Esim.1: Globaalit Ympäristödiskurssit Adger, W. et al. 2001. Advancing a political ecology of global environmental discourses. Development and Change 32(4) diskurssit tiedon rakenteina (knowledge regimes) ja jaettuina merkityksinä, jotka välittyy politiikkaan ja käytäntöihin biodiversiteetti, metsienhäviäminen, aavikoituminen ja ilmastomuutos Globaalin ympäristönhallinnan diskurssit, ongelmien syyt ylikansoitus ja kulutus, ratkaisuissa korostaa sääntelyä/hallintaa, toisaalta myös markkina-vetoisia ratkaisuja ympäristöongelmiin Populistiset diskurssit: paikalliset toimijat globaalien (markkinavoimien) uhreja (ja kestävän käytön asiantuntijoita), korostaa ruohonjuuritason toimintaa ratkaisuna globaalit diskurssit perustuu jaettuihin myytteihin ja yksinkertaistuksiin -> poliittiset toimintaohjeet jotka niihin perustuu ei useinkaan sovi paikallisiin todellisuuksiin 3
Esim. 2: Maankäytön konfliktit Sahelissa M.D.Turner (2004): Political ecology and the moral dimensions of resource conflicts : the case of farmer-herder conflicts in the Sahel kyseenalaistaa niukkuuteen perustuvat selitykset maankäytön konflikteista viljelijöiden ja paimentolaisten välillä poliittiset intressit, moraaliseikat, luonnonvarojen käyttöä koskevat instituutiot (yhteenliittyneinä) konfliktien taustalla Esim. 3:Luonnonvarojen käytön ja kontrollin sukupuoli-aspektit, Kenia (1) D. Rocheleau & D. Edmunds (1997): Women, Men & Trees; Gender, Power and Property in Forest and Agrarian Landscapes tapaustutkimuksia luonnonvarojen käytön ja kontrollin sukupuolittuneisuudesta eriarvoiset valtasuhteet sukupuolten välillä lv. käyttöä koskien suhteet eivät stabiileja, vaan neuvoteltavissa olevia sukupuolitettu puiden käyttöoikeus (kaavio puiden eri osien käytöstä erityyppisissä omistusoikeustilanteissa) Esim. 3: Luonnonvarojen käytön ja kontrollin sukupuoli-aspektit, Kenia (2) maanomistus (land ownership) käsitteenä peittää alleen monimutkaiset, usein päällekkäiset instituutiot (säännöt, käytännöt) koskien esim. puiden käyttöä ekologinen ja sos. monimuotoisuus osin taustalla politiikassa erot tunnistettava ja huomioita (sekä epästabiilius) PE Kritiikkiä sisältä ja ulkoa puutteellisesti käsitelty ja käsitteellistetty valtakysymyksiä (erit. symbolisella ja paikallistasolla) (Peet & Watts 1996) ekologisen tutkimuksen unohtuminen ja aktuaaliset ympäristömuutokset ja vallan ylikorostaminen (Vayda & Walters 1999) ekologiset yksinkertaistukset avoin, vahva normatiivisuus ja sen haasteet Yhteenvetoa PE:sta pyrkimys tieteidenvälisyyteen ja monitasoisuuteen, sekä historialliseen perspektiiviin ympäristö- ja kehitysongelmat poliittisia ja usein moniulotteisempia kuin esim. köyhyyttä ja väestökasvua korostavat tutkimukset esittää myös tieto on vallankäyttöä ja sillä seurauksia ympäristölle 4
Viitteitä Johdatus poliittiseen ekologiaan (Anja Nygrenin suomenkieliset netti-luennot & kalvot) http://video.helsinki.fi/yrtti/nygren/index.html Robbins, P. Political ecology: A critical introduction. Blackwell Publishing, Malden (USA)/Oxford. 2004. Peet, R. and M. Watts (toim.) Liberation ecologies: Environment, development, social movements. London: Routledge. 1996 (1. painos) /2005 (2. painos) S. Paulson & S. Gezon. (toim.) Political ecology across Spaces, Scales and Social Groups. 2005. Viitteitä R. P. Neumann: Making Political ecology. Oxford University Press, London. 2005 Zimmerer. K.S & Bassett, T. J. (toim.) POLITICAL ECOLOGY: An Integrative Approach to Geography and Environment Development Studies. Guilford Press. New York, 2003. Bryant, R.L. & Bailey, S. Third World Political Ecology. Routledge, London. 1997. Stott & Sullivan. (toim): Political ecology: Science, Myth and Power. Arnold, London. 2000. 5