Pohjois-Suomen aluehallintovirasto PL 293, 90101 Oulu kirjaamo.pohjois@avi.fi Aluehallintoviraston merkintä (20.2.2015): Tämä on editoitu versio aluehallintovirastoon toimitetusta vastineesta. Tästä versiosta on poistettu muistutuksia ja mielipiteitä kirjelmissä esittäneiden henkilöiden nimet ja muut tunnistetiedot sekä vastineen liitteenä ollut yhteenveto tehdyistä korvausvaatimuksista. Editoimaton kopio vastineesta on toimitettu lausunnon antaneille viranomaisille sekä asianosaisten muistutuksissa ja muiden mielipiteissä ilmoitetulle yhteyshenkilölle tai kirjelmän ensimmäiselle allekirjoittajalle (hallintolaki 56 ). POHJOIS-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTOLLE Asia Dnro Hakijan vastine purkuputken rakentamista ja puhdistettujen jätevesien johtamista Talvivaaran kaivosalueelta Nuasjärveen sekä nykyisten purkupisteiden kautta Kalliojokeen johdettavan puhdistetun veden määrän tilapäistä lisäämistä vuoden 2015 aikana koskevassa asiassa annettujen lausuntojen, muistutusten ja mielipiteiden johdosta PSAVI/2960/2014 Hakija Talvivaara Sotkamo Oy:n konkurssipesä Asianajotoimisto JB Eversheds Oy Julkisselvittäjä, asianajaja, varatuomari Jari Salminen Fabianinkatu 29 B, 00100 Helsinki talvivaara.konkurssi@jbeversheds.com Helsinki Fabianinkatu 29 B FI-00100 Helsinki Finland Tel: +358 10 684 1300 Fax: +358 10 684 1700 Hämeenlinna Raatihuoneenkatu 7 B FI-13100 Hämeenlinna Finland Tel: +358 10 684 1900 Fax: +358 10 684 1901 Jyväskylä Puistokatu 21 FI-40200 Jyväskylä Finland Tel: +358 10 684 1950 Fax: +358 10 684 1951 Tampere Pyhäjärvenkatu 5 B FI-33200 Tampere Finland Tel: +358 10 684 1500 Fax: +358 10 684 1501 Turku World Trade Center Turku Veistämönaukio 1 3 (P.O. Box 313) FI-20101 Turku Finland Tel: +358 10 684 1550 Fax: +358 10 684 1551 Asianajotoimisto JB Eversheds Oy Attorneys JB Eversheds Ltd www.jbeversheds.com mail@jbeversheds.com firstname.lastname@jbeversheds.com Business ID: 2556202-6 VAT number FI25562026 Place of domicile: Helsinki
I. JOHDANTO... 3 II. VASTINE MUISTUTUSTEN JA MIELIPITEIDEN JOHDOSTA... 4 1 Taustaa menettelystä... 4 1.1 Konkurssipesä hakijana... 4 1.2 Asianosaisten kuulemisesta... 7 1.3 Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä... 8 1.4 Väite lupahakemuksen lainsäädännönvastaisuudesta... 9 1.5 Alueen kaavoituksesta... 10 1.6 Lupahakemuksen tiedoista... 10 1.7 Lupahakemuksessa käytetyt mallinnukset... 11 2 Kaivoksen vesienhallinnasta... 13 3 Toiminta, jolle lupaa haetaan... 14 3.1 Johdettavien vesien laatu... 14 3.2 Kiintiön käyttäminen nykyiselle purkureitille... 14 3.3 Sekoittumisvyöhyke... 17 3.4 Muut mahdolliset purkupaikat... 18 3.5 Luvanmukaisen toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta... 18 4 Hankkeen vaikutukset ympäristöön ja sen käyttöön... 19 4.1 Yleistä... 19 4.2 Vesistövaikutukset... 20 4.3 Rakentamisvaiheen vaikutukset... 21 4.4 Veden laadun muutokset... 21 4.5 Juomavesi... 26 4.6 Kalastus... 26 4.7 Vesialueen tuoton menetys... 27 4.8 Muut vaikutukset... 27 III. VASTINEET LAUSUNTOIHIN... 28 5 Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus... 28 6 Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus... 34 7 Kainuun SOTE-kuntayhtymä... 37 8 Terveyden ja hyvinvoinninlaitos... 39 9 Säteilyturvakeskus... 42 10 Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Oulun seudun ympäristötoimi ja Oulun vesi 43 11 Sotkamon kunta, kunnanhallitus... 44 12 Sotkamon kunnan ympäristönsuojeluviranomainen... 46 13 Sotkamon kunta, kaavoitus- ja mittaustoimisto... 47 14 Kajaanin kaupunki, kaupunginhallitus... 48 15 Kajaanin kaupunki, ympäristönsuojeluviranomainen... 49 16 Vaalan, Utajärven ja Muhoksen kunnat... 51 17 Turvallisuus- ja kemikaalivirasto... 52 IV. KORVAUKSET... 52 18 Esitetyt korvausvaatimukset... 52 2 (54)
3 (54) I. JOHDANTO Talvivaara Sotkamo Oy on 23.10.2014 jättänyt Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle (jäljempänä aluehallintovirasto ) ympäristölupahakemuksen kaivoksen uutta purkureittiä koskien. Talvivaara Sotkamo Oy:n konkurssin jälkeen Talvivaara Sotkamo Oy:n konkurssipesä on jatkanut lupahakemusta. Talvivaara Sotkamo Oy:n konkurssipesä (jäljempänä konkurssipesä tai hakija ) on täydentänyt lupahakemusta aluehallintoviraston täydennyspyynnön johdosta aluehallintovirastolle 8.12.2014 toimittamallaan lupahakemuksen täydennyksellä. Aluehallintovirastolle on toimitettu aluehallintoviraston asettamassa määräajassa yhteensä lähes 500 muistutusta, mielipidettä ja lausumaa ympäristölupahakemusta koskien. Aluehallintovirasto on varannut konkurssipesälle tilaisuuden vastineen antamiseen 13.2.2015 mennessä muistutusten, mielipiteiden ja lausumien johdosta. Tämä vastine on toimitettu aluehallintovirastolle määräajassa. Konkurssipesä esittää alla vastineensa lausuntojen, muistutusten ja mielipiteiden johdosta. Lausuntojen osalta esitetään erilliset vastineet. Muistutuksissa ja mielipiteissä esiintyneiden asioiden osalta vastine esitetään asiakohtaisesti siten, että kunkin asiakokonaisuuden lopussa luetellaan tahot, joiden muistutuksissa asiaa on käsitelty. Useimmat jäljempänä käsitellyt asiat on kuitenkin tuotu esille lähes kaikissa muistutuksissa ja mielipiteissä, mistä johtuen kyseisiä asioita muistutuksissaan käsitelleitä tahoja ei luetella erikseen. Siltä osin kuin muistutuksissa ja mielipiteissä on yleisesti vastustettu hanketta, ei muistutuksiin ja mielipiteisiin anneta erillistä vastinetta. Korvausasiat käsitellään vastineen lopussa omana jaksonaan. Talvivaara Sotkamo Oy ja sittemmin konkurssipesä on käyttänyt Pöyry Finland Oy:tä ympäristölupahakemuksen laatimisessa. Konkurssipesä on käyttänyt Pöyry Finland Oy:tä apunaan myös tämän vastineen laatimisessa.
4 (54) II. VASTINE MUISTUTUSTEN JA MIELIPITEIDEN JOHDOSTA 1 Taustaa menettelystä 1.1 Konkurssipesä hakijana Lukuisissa lupahakemusta koskevissa muistutuksissa on vedottu kaivoksen aiempaan toimintaan ja siinä mahdollisesti havaittuihin tai väitettyihin puutteisiin sekä näiden vaikutukseen toiminnan jatkuessa. Tältä osin konkurssipesä toteaa, että kaivoksen toiminnan ylläpitäminen ja jatkaminen on konkurssin alkaessa ja sittemmin julkisselvityksenä jatkuessa siirtynyt konkurssipesälle. Talvivaara Sotkamo Oy on asetettu konkurssiin Espoon käräjäoikeuden 6.11.2014 antamalla päätöksellä. Espoon käräjäoikeus on 1.12.2014 tekemällä päätöksellään määrännyt konkurssin jatkumaan julkisselvityksenä konkurssiasiamiehen hakemuksen johdosta. Pesänhoitajana ja sittemmin julkisselvittäjänä toimii asianajaja Jari Salminen. Konkurssi ei ole lakkauttanut velallisyhtiötä oikeushenkilönä, vaan velallisyhtiö eli Talvivaara Sotkamo Oy on edelleen olemassa. Määräysvalta velallisen liiketoiminnasta sekä konkurssipesään kuuluvasta omaisuudesta on kuitenkin siirtynyt konkurssipesälle. Koska velallisyhtiö on konkurssin alkaessa menettänyt määräysvaltansa, ei velallisyhtiö ole voinut jatkaa vireillä olevia lupahakemuksia. Sen sijaan konkurssipesällä on konkurssin yleisseuraantoluonteen johdosta mahdollisuus vireillä olevien lupaasioiden jatkamiseen. Konkurssipesä on päättänyt jatkaa purkuputkihanketta koskevaa ympäristölupahakemusta, mistä johtuen lupahakemuksessa hakijana toimii nyt konkurssipesä velallisyhtiön sijaan. Julkisselvityksen kohteena olevassa konkurssipesässä määräysvaltaa käyttää julkisselvittäjä. Konkurssipesä toimii konkurssiasiamiehen valvonnan alaisena tiiviissä yhteistyössä eri viranomaisten kanssa. Kaivoksen toiminnassa aiemmin mahdollisesti esiintyneet epäselvyydet eivät vaikuta konkurssipesän toimintaan, sillä konkurssipesä on velallisyhtiöstä erillinen epävarsinainen oikeushenkilö, joka noudattaa kaikessa toiminnassaan lainsäädäntöä ja viranomaisten määräyksiä. Velallisyhtiön taloudelli-
sella tilanteella tai muulla menettelyllä ennen konkurssin alkamista ei näin ollen ole merkitystä arvioitaessa konkurssipesän toimintaa ja sen asianmukaisuutta. 5 (54) Konkurssiasiamiehen laatiman julkisselvityksen toimintasuunnitelman mukaan konkurssipesän on tarvittaessa jatkettava velallisen harjoittamaa toimintaa ympäristövastuiden hoitamisen ja omaisuuden myymisen kannalta tarkoituksenmukaisessa laajuudessa. Toimintasuunnitelmassa myös todetaan, että tavoitteena on ensisijaisesti myydä velallisyhtiön liiketoiminta toiminnallisena kokonaisuutena. Toimintasuunnitelman mukaisesti konkurssipesän on huolehdittava konkurssipesään kuuluvien ympäristölle haitallisten vesien, nesteiden ja muiden aineiden asianmukaisesta säilyttämisestä ja käsittelystä. Konkurssipesän toimintoja on rahoitettu käytännössä lähes kokonaan valtion varoista julkisselvitykseen siirtymisestä lähtien. Valtion varojen käytön eli julkisselvitykseen siirtymisen perusteena olevan erityisen syyn on käräjäoikeuden julkisselvitykseen siirtymisestä antaman päätöksen mukaisesti muodostanut vesien, jätevesien ja kierrätysliuoksen asianmukaisen käsittelyn turvaaminen ja ympäristövahingon estäminen. Julkisselvittäjän mandaatti määräysvallan käyttämiseen velallisen liiketoiminnasta ja sen ylläpidosta perustuu ensisijaisesti ympäristövahingon estämiseen tarvittaessa valtion varoin. Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on konkurssiasiamiehen pyynnöstä antanut lausunnon konkurssimenettelyssä käsillä olevista ympäristöuhkista ja niiden torjuntakeinoista. Lausunnon mukaan konkurssipesän tulee ylläpitää vesien käsittelyä keskeytyksettä, rakentaa välittömästi lisää allaskapasiteettia, lisätä välittömästi vesienpuhdistuskapasiteettia, ylläpitää liuoskiertoa ja metallin talteenottolaitoksen toimintaa, varmistaa kipsisakan varastokapasiteetin riittävyys, ylläpitää jatkuvaa käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailua sekä selvittää vaihtoehtoisia purkupaikkoja käsitellyille vesille. Konkurssipesä on yhteistyössä viranomaisten ja muiden asiantuntijoiden kanssa pyrkinyt toimimaan lausunnossa esitetyllä tavalla ympäristöuhkien torjumiseksi ja riskien vähentämiseksi. Osana pyrkimystä konkurssipesä on myös harkinnut purkuputkihankkeen toteuttamisen tarvetta ja päätynyt siihen, että hankkeen toteuttaminen on välttämätöntä ympäristöuhkien torjumiseksi. Purkuputken tarve on riippumaton sii-
tä, saadaanko kaivoksen liiketoiminta myytyä vai joudutaanko kaivos ajamaan alas. Purkuputken tarve on myös riippumaton vesien lisäpuhdistuskapasiteetin käyttöönotosta, sillä konkurssipesän kartoittamilla vaihtoehtoilla ei ole mahdollista hallita vesien akuuttia purkutarvetta. 6 (54) Harkitessaan purkuputkihankkeen toteuttamisen tarvetta konkurssipesä on ottanut huomioon myös kaivoksella tapahtuneet vesitaseen hallintaan merkittävästi vaikuttaneet muutokset. Kaivoksen vesitaseen hallinnassa tärkeällä sijalla on se, että malmintuotanto ja metallitehdas ovat käynnissä. Malmintuotanto on kuitenkin ollut velallisyhtiön toiminta-aikana keskeytyksissä kahteen otteeseen. Ensimmäinen keskeytys on ajoittunut 29.8.2012 13.5.2013 väliselle ajalle ja toinen - edelleen jatkuva - keskeytys on alkanut 5.11.2013. Malmia on tähän mennessä louhittu yhteensä noin 50 miljoonaa tonnia, kun alkuperäisen suunnitelman mukaan malmia olisi tullut louhia vuoden 2014 loppuun mennessä noin 100 miljoonaa tonnia. Malmintuotannolla on erityisen keskeinen merkitys toiminnan vesitaseen kannalta. Liuotuksessa olevaan malmiin sitoutuu kosteutta arviolta noin 10 %. Kuukausitasolla uuden malmin kosteuttaminen kuluttaa vettä kaivoksen liuotuskierrosta noin 150 000 m³. Lisäksi malmintuotanto lisää suoraan kasojen haihdutuskapasiteettia. Liuotettava malmi tuottaa erityisesti alkuvaiheessa erittäin paljon lämpöä, minkä vuoksi uuden malmin osuus kasojen haihdutustehosta on suuri. Malmintuotannon keskeyttäminen on vaikeuttanut liuoskiertojen vesienhallintaa. Mikäli malmintuotanto olisi toiminut alkuperäisten tavoitteiden mukaisesti, olisi malmiin sitoutuneena arviolta ainakin 5 000 000 m³ enemmän vettä kuin nykytilanteessa. Metallitehtaan tuotannollinen ajo on tällä hetkellä tärkein keino ylimääräisen veden poistamiseksi, koska malmintuotanto ei ole käynnissä. Metallitehtaan toiminnassa on kuitenkin esiintynyt merkittäviä ongelmia. Konkurssin alkamisen jälkeen on havaittu metallitehtaan tuotantolaitteistojen vaativan mittavia investointeja metallituotannon täysimääräiseksi käynnistämiseksi. Muun muassa näiden seikkojen vaikutuksesta olosuhteet kaivoksella ovat olennaisesti muuttuneet lupahakemusta laadittaessa vallinneista. Muuttuneiden olosuhteiden johdosta hankkeen toteuttaminen on ympäristöturvallisuuden kannalta entisestään korostunut.
Konkurssipesä pyrkii hankkimaan kaivostoiminnalle jatkajan, mikä on edellä esitetyn mukaisesti yksi julkisselvityksen tavoitteista. Lainsäädäntö, luvat ja viranomaisten määräykset tulisivat koskemaan toiminnanjatkajaa vastaavasti kuin ne koskevat konkurssipesää tai muuta luvanhaltijaa. Velallisyhtiön taloudellisella tilanteella tai aiemmalla toiminnalla ei ole vaikutusta arvioitaessa mahdollisen toiminnanjatkajan toimintaa ja sen asianmukaisuutta. 1.2 Asianosaisten kuulemisesta Hakija on muistuttajien kanssa yhtä mieltä siitä, että ympäristölupaprosessin tärkeitä menettelyvaatimuksia on asianosaisten mielipiteiden kuuleminen. Kuulemisvelvollisuus ilmenee myös suoraan laista: Lupaviranomaisen on ennen asian ratkaisemista varattava niille, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea (asianosainen), tilaisuus tehdä muistutuksia lupa-asian johdosta. Muille kuin asianosaisille on varattava tilaisuus ilmaista mielipiteensä. (YSL 43 ) 7 (54) Aluehallintovirasto on kuuluttanut lupa-asian vireille tulosta ja varannut mahdollisuuden muistutusten ja mielipiteiden ilmaisemiseen. Näiden lisäksi aluehallintovirasto on pyytänyt lausuntoja eri viranomaisilta. Normaalin kuulutuskäytännön lisäksi aluehallintovirasto on laittanut asiakirjat esille myös internetiin. Viranomaiskuulemisen lisäksi hakija on käynyt kertomassa hankkeesta Kajaanin kaupunginhallitukselle sekä Sotkamon ympäristötekniselle lautakunnalle. Hankkeesta on kerrottu myös Kainuun ja Pohjois-Savon ELY-keskusten järjestämässä vesistökatsauksessa, hakijan järjestämässä lähivesistökatsauksessa sekä hakijan erikseen maanomistajille järjestämissä maanomistajatapaamisissa. Hakija on loppuvuodesta 2014 ja alkuvuodesta 2015 ollut nimenomaisesti yhteydessä kaikkiin maanomistajiin, joiden maalle purkuputkilinja on suunniteltu. Neuvottelut maiden hankinnasta jatkuvat maanomistajien kanssa edelleen ja näille maanomistajille tullaan vielä järjestämään tapaaminen putkihankkeen teknisen toteuttamisen osalta. Huomioiden sen, että lupahakemuksesta on esitetty lähes 500 muistutusta, mielipidettä ja lausuntoa, voitaneen tehdä se johtopäätös, että kuuleminen on ollut riittävän kattava.
8 (54) 1.3 Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan ns. YVA -lain (Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä 10.6.1994/468) mukaan hankkeisiin ja niiden muutoksiin, joista Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen täytäntöön paneminen edellyttää arviointia taikka joista saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia Suomen luonnon ja muun ympäristön erityispiirteiden vuoksi. Menettelyssä arvioitavista hankkeista ja niiden muutoksista säädetään tarkemmin asetuksella (YVA -asetus 17.8.2006/713). YVA:n tarpeesta päättää lain mukaan alueellinen ELY-keskus. Lain mukaan arviointimenettelyä ei sovelleta hankkeeseen tai toteutetun hankkeen muutokseen, jos vaikutukset on selvitetty muun lain mukaisessa menettelyssä YVAlaissa edellytetyllä tavalla ja selvityksistä on kuultu kaikkia niitä, joiden oloihin tai etuihin hanke saattaa vaikuttaa, sekä yhteisöjä ja säätiöitä, joiden toimialaa hankkeen vaikutukset saattavat koskea. Yhteysviranomainen arvioi tarvittaessa muun lain mukaisesti tehtyjen selvitysten ja kuulemisten riittävyyden ennen hankkeen toteuttamista koskevan lupa- tai muun siihen rinnastettavan päätöksen tekemistä. Harkitessaan arviointimenettelyn soveltamista hankkeeseen Kainuun ELY-keskus otti huomioon sekä laissa että asetuksessa tarkoitetut kriteerit. Asetuksessa on nimenomaisesti lueteltu hankkeet, jotka vaativat automaattisesti YVA:n. Purkuputkihanke ei täytä näitä kriteereitä. Harkittaessa sitä, pitääkö YVA tehdä huolimatta siitä, että asetuksessa luetellut kriteerit eivät täyty, on huomioitava hankkeen ominaisuudet (mm. yhteisvaikutus muiden hankkeiden kanssa, onnettomuusriskit), hankkeen sijainti (mm. luonnonvarojen uudistumiskyky, asutus) ja vaikutusten luonne (mm. kesto, väestön määrä). ELY-keskus arvioi näiden perusteella, että purkuputkihanke ei ole Talvivaaran kaivoshankkeen olennainen muutos, jonka vaikutukset tulisi YVA -lain perusteella erikseen arvioida. ELY-keskus huomioi YVA -tarvetta harkitessaan erityisesti purkuputkihankkeen arvioidut haitat, onnettomuusriskit, hankkeen vaikutusten luonteen sekä hankkeen yhteisvaikutukset muiden hankkeiden kanssa. Kun hankkeen ympäristövaikutukset on joka tapauksessa jouduttu selvittämään ympäristölupaprosessissa, ELY-keskus ei katsonut YVA:n tuovan purkuputkihankeen ympäristövaikutusten arviointiin uutta tietoa. Mikäli aluehallintovirasto myöntää purkuputkelle luvan, se määrää päätöksessään, kuinka paljon, milloin ja minkä laatuisena vettä voi-
daan Nuasjärveen johtaa ilman, että toiminnasta aiheutuu terveyshaittaa, merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. 9 (54) 1.4 Väite lupahakemuksen lainsäädännönvastaisuudesta Lukuisissa muistutuksissa ja mielipiteissä on esitetty näkemys siitä, että lupahakemus olisi lainsäädännön vastainen. Tältä osin hakija toteaa, että viranomaisten suorittama lupaharkinta perustuu olemassa olevaan lainsäädäntöön EU-lainsäädäntö mukaan lukien. Lupaharkinnassa viranomainen tutkii sen, täyttääkö haettu lupa lainsäädännön ja muiden määräysten asettamat edellytykset. Muistutuksissa on vesienhoitosuunnitelmaan vedoten katsottu, että hanke tulisi kieltää vesien tilaa ja vesien hyvää tilaa huonontavana. Uuden purkuputken rakentamisen tarkoituksena on kuitenkin pienentää Sotkamon reitin vesimuodostumaan kohdistuvia haitallisia vaikutuksia eli nykytilanteeseen verrattuna tilanne tulee selvästi paranemaan, eikä purkuputkihanke näin ollen ole vesienhoitosuunnitelman vastainen. Laissa vesien ja merenhoidon järjestämisestä säädetään vesienhoitosuunnitelman laatimisesta ja yleisesti myös niiden huomioon ottamisesta viranomaisten toiminnassa. Lain 11 :n mukaan vesienhoitosuunnitelmassa esitetään yhteenvetona mm. tiedot vesienhoitoalueesta, tiedot vesimuodostumien ominaispiirteiden tarkastelusta, luokittelusta, ympäristötavoitteista sekä muista vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista, toteutetut toimenpiteet, arvio ympäristötavoitteiden saavuttamisesta ja selvitys vaihtoehtojen valinnasta sekä selvitys valmistelun aikana esitetyistä kannanotoista. Lain 28 :n mukaan valtion ja kuntien viranomaisten on otettava soveltuvin osin toiminnassaan huomioon valtioneuvoston hyväksymät vesienhoitosuunnitelmat. Vesienhoitosuunnitelmien huomioon ottamisesta ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaisissa lupamenettelyissä on säädetty erikseen em. laeissa. Ympäristönsuojelulain 51 :n mukaan luvassa on pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon, mitä vesienhoitolain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista. Lisäksi 83 :n mukaan lupapäätöksessä tulee esittää, miten vesienhoitosuunnitelma on otettu huomioon. Vastaavasti vesilain 3 luvun 6 :ssä säädetään, että rakentamisesta aiheutuvaa hyötyä, vahinkoa ja haittaa arvioitaessa on otettava huomioon, mitä vesienhoi-
10 (54) tolain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty hankkeen vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista. Vesienhoitolakia koskeneen hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa vesienhoitosuunnitelmista ja niiden huomioon ottamisesta on todettu muun muassa, että vesienhoitosuunnitelma on yhteenveto- ja raportointiasiakirjana vesienhoitoalueen keskeinen tietoperusta. Viranomaistoiminnassa muu aineellinen lainsäädäntö on siten etusijalla, mutta suunnitelmalla on merkitystä päätöksentekoa tukevana aineistona. Ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaisissa lupamenettelyissä on varmistettava erityisesti, että suunnitelman tavoitteet otetaan huomioon lupa myönnettäessä. Suunnitelma ei kuitenkaan sellaisenaan ja suoraan vaikuttaisi luvan myöntämisen edellytyksiin tai yksittäisen lupamääräysten asettamiseen. 1.5 Alueen kaavoituksesta Nuasjärven purkuputkilinja sijaitsee suurimmaksi osaksi alueella, jolla ei ole voimassa olevaa yksityiskohtaisempaa kaavoitusta kuin maakuntakaava. Kainuun maakuntakaava 2020:ssä purkuputki-alueelle ei ole merkitty erityisiä toimintoja. Putken reitillä on vain risteäviä reittejä: sähkölinja, moottorikelkkareitti (ei rakennettu), ulkoilureitti (ei rakennettu), tie, rata. Näiden reittien osalta on asianmukaisesti haettu tai haetaan tarvittavat ylitys- ja alitusluvat. Ranta-alueella purkuputkilinja kulkee Nuasjärven rantayleiskaava-alueen osalla, joka on merkitty M-merkinnällä eli alue on tarkoitettu maa- ja metsätalouden harjoittamiseen eikä sille ole osoitettu rakennuspaikkoja. Purkuputken sijoittaminen suunnitelmien mukaiselle linjalle ei ole kaavoituksen vastaista eikä haittaa voimassa olevien kaavojen toteuttamista. 1.6 Lupahakemuksen tiedoista Useissa muistutuksissa on kyseenalaistettu ympäristölupahakemuksen tietojen uskottavuus lupahakemukseen sisältyvän lupahakemuksen laatineen Pöyry Finland Oy:n vastuuvapauslausekkeen johdosta. Konkurssipesä kiistää vastuuvapauslausekkeen vaikuttavan lupahakemuksen sisältöön tai uskottavuuteen. Hakemuksessa esitetyn mukaisesti Pöyryn raportissa hyödynnetyt tiedot vesimääristä, vesitaselaskelmat sekä juoksutusvesien laatutiedot pe-
11 (54) rustuvat olennaisilta osin Talvivaara Sotkamo Oy:ltä saatujen tietojen lisäksi kolmansilta osapuolilta ja ulkopuolisilta tahoilta saatuihin tietoihin. Raportin laatiminen ei ole edellyttänyt Pöyryn selvittävän kyseisiä tietoja itse, eikä Pöyryllä olisi toisaalta edes ollut mahdollisuutta kaikkien tietojen hankkimiseen. Tietojen alkuperä ei kuitenkaan ole vaikuttanut raportissa esitettyyn selvitykseen. Vastuuvapauslauseke ei toisaalta myöskään tarkoita, ettei lähtötietoja olisi tarkastettu. Lauseke tarkoittaa sanamuotonsa mukaisesti ainoastaan sitä, ettei Pöyryllä ole ollut mahdollisuutta tarkastaa kaikkien toimintaa koskevien lähtötietojen oikeellisuutta, mikä ei ole kuulunut myöskään Pöyryn toimeksiantoon. Vastuuvapauslauseke on luonteeltaan konsulttitoiminnalle tyypillinen, eikä se miltään osin rajoita kolmansien oikeutta korvauksiin hakijalta hakemuksen mukaisen toiminnan mahdollisesti aiheuttamasta vahingosta. Toimeksiannon osalta on laadittu yleisesti noudatettavan tavan mukaisesti sopimus tilaajan ja konsultin kesken. Konsultti vastaa toimeksiannosta sopijapuoltaan kohtaan sopimuksessa mainituin ehdoin. Vastuuvapauslausekkeen tarkoitus on rajoittaa sitä, ettei tehtyä selvitystä voida käyttää muissa yhteyksissä kuin tässä lupaprosessissa. Eli ei siis esimerkiksi vesistöalueen kiinteistökaupoissa tai lainoituksessa. Tällaiset käyttöön liittyvät rajoitukset ovat liiketoiminnassa yleisesti noudatettuja. Lupahakemuksen osalta todettakoon lisäksi yleisesti, että lupahakemusten suunnitelmaselostusten teettäminen ulkopuolisella konsulttitoimistolla on lupaprosesseissa tavanomainen menettely. Pöyryllä on kokemusta lukuisista Suomessa tehdyistä lupahakemusasiakirjoista sekä niihin liittyvistä vaikutusarvioinneista, joten Pöyryn käyttäminen lupahakemuksen laatimisessa on ollut perusteltua. 1.7 Lupahakemuksessa käytetyt mallinnukset Useissa muistutuksissa on kyseenalaistettu lupahakemuksessa käytettyjen mallinnusten luotettavuus hankkeen vaikutusten arvioinnissa, mistä johtuen hakija selostaa käytettyjä mallinnuksia alla tarkemmin.
12 (54) Vesistömallinnuksia varten on tarkasteltu hydrologisten olojen vaihteluja pitkällä aikavälillä. Tarkasteluun on valittu sekä ns. kuivavuosijakso että märkävuosijakso. Mallissa on käytetty virtaamien syöttötietoina kerran vuorokaudessa mitattuja virtaamia kyseisinä vuosina. Lupahakemuksessa on arvioitu myös jätevesien määrän vaihtelua erilaisissa vesioloissa. Laskelmat on tehty hakemuksen mukaisilla 30 000 t ja 10 000 t kuormituksilla. Vesistömallin avulla on arvioitu virtausnopeuksia purkupaikalla epäedullisimmissa oloissa eli kuivana vuotena, mitä on sitten käytetty alkulaimennusten arvioinneissa huomioiden virtausnopeuksien ääripäät. Laimentumisen perusteella on arvioitu kerrostumista ja todettu, että kerrostumista tulee tapahtumaan, mutta kerrostuminen ei ole pysyvää. Kerrostumisarvioinnin pohjana ovat mallilaskelmat sekä kaivoksen nykyisistä purkuvesistä kertynyt mittaustieto. Haetun mukainen ylin mahdollinen pitoisuusraja tarkoittaa sitä, että tämän raja-arvon alle on jatkuvasti ja kaikissa tilanteissa päästävä, joten se on korkeampi kuin käytännön toiminnassa esiintyvät tasot. Mallinnuksissa käytettyä virtausnopeutta 1 cm/s ei ole muistutuksissa esitetyn mukaisesti keksitty keskivirtaamatilanteessa, vaan virtausnopeudet on laskettu kuivana vesivuotena ja vesistömallissa on käytetty Nuasjärven mitattua topografiaa. Kerrostumisen arvioinnissa on käytetty apuna vesijakeiden tiheyseroja ja sekoittumista, minkä perusteella on päädytty arvioon siitä, ettei Nuasjärvessä tapahdu pysyvää kerrostumista. Mallitarkastelussa havaitut sulfaattipitoisuuden nousut Nuasjärven syvänteiden päällys- ja alusvedessä ovat samaa suuruusluokkaa Jormasjärven eteläisissä syvänteissä havaittujen sulfaattipitoisuuksien kanssa. Myöskään Jormasjärvessä ei ole tarkkailutulosten perusteella ollut havaittavissa syvänteiden pysyvää suorakerrostumista. Mallinnuksissa käytetty Cormix ei ole varsinainen vesistömalli, johon syötettäisiin esim. vesistön tarkat syvyystiedot tai muuttuvat virtaamat. Tästä johtuen alueen virtauskentät laskettiin ensin virtausmallilla (lupahakemuksen kuva 5-6), josta saatuja nopeuksia käytettiin lähialueen sekoittumisarviossa. Tarkennuslaskelmassa 3D vesistömallilla tarkennettiin säännöstelystä johtuvaa ns. kevätkuopan vaikutusta. Cormix-laskelmaa on käytetty vain lähialueen sekoittumisen arvioinnissa. Kaikki aluejakaumat ja aikasarjat on laskettu 3D mallilla ja ne esitetty raportissa kulkeutumiskappaleen alla. Jakaumakuvat, keskiarvot, maksimit ja pysy-
13 (54) vyydet on laadittu siten, että mallilla on laskettu pitoisuus viimeisen vuoden ajalta kahden tunnin välein, poimittu ne joka toisesta hilasta ja piirretty kuvat niiden perusteella. Jokaisesta pisteestä oli siten noin 5 100 laskettua pitoisuutta. Todettakoon lopuksi, että arvioinnissa käytetyt menetelmät ovat yleisesti käytettyjä ja hyväksyttyjä arvioinnin apuvälineitä. Myös selvitysten tekijöillä on pitkäaikainen kokemus vesistövaikutusten arvioinneista. Lupahakemukseen sisältyvissä vaikutusarvioinneissa on huomioitu muistutuksissa mainitut säännöstely, veden korkeuden muutokset sekä pohjanmuoto ja virtauskentät. 2 Kaivoksen vesienhallinnasta Nykyinen tilanne on seurausta vuoden 2012 kipsisakka-altaan vuodosta, jolloin suuri pinta-ala kontaminoitui vuotovedestä ja valuma-alue, jolta vedet tulee kerätä käsitelväksi, kasvoi. Valuma-alueen kasvamisesta johtuen myös tarvittava päästökapasiteetti kasvoi. LIITE 1 (karttakuvat) Kaivosalueen varastoaltaisiin kertyy lupahakemuksessa todetun mukaisesti sadannan ja valunnan kautta vuosittain noin 5-6 M m³ vettä, joka on johdettava pois kaivosalueelta päästökiintiön mukaisesti. Jotta kaivoksen vesiongelma saadaan ratkaistua, varastoaltaiden ylimääräinen vesi olisi johdettava puhdistettuna pois kaivosalueelta, minkä jälkeen altaat tulisi puhdistaa ja rajata pois sadanta-alueesta. Puhdistettuja vesiä muodostuu siis nykytilanteessa niin paljon, että niitä kaikkia ei pystytä varastoimaan kaivosalueen altaissa. Ylimääräisen veden poistaminen on tehtävä suuremmalla kapasiteetilla kuin uutta vettä tulee altaisiin. Useat käytettävissä olevat vedenpuhdistustekniikat eivät kuitenkaan sovellu näin suurille kapasiteeteille. Talvivaara Sotkamo Oy ja sittemmin konkurssipesä on selvittänyt mahdollisuuksia eri vedenpuhdistustekniikoiden käyttämiseen vesien puhdistamiseksi. Tarvittava vedenpuhdistuskapasiteetti on suuri (noin 1 000 m³/h), mikä edellyttää erittäin suurikokoisten laitosten hankkimista ylimääräisen veden poistamiseksi. Suuren laitoshankinnan projektiaika on minimissään kaksi vuotta, jona aikana uutta vettä kertyisi varastoitavaksi noin 10 M m³. Uuden veden varastointi edellyttäisi lisää varastoaltaita, jotka puolestaan lisäisivät sadanta- ja valuntapinta-alaa ja aiheuttaisivat puhdistettavan veden määrän kasvun entisestään. Saatavilla on lisäksi modulaarisia
14 (54) vedenpuhdistuslaitoksia, mutta näiden kapasiteetti on tyypillisesti noin 10 100 m³/h eli ne olisivat riittämättömiä akuutin ongelman ratkaisemiseen. Markkinoilla ei ole suoraan saatavissa vaihtoehtoisia puhdistustekniikoita kalkkineutraloinnille täydennettynä käänteisosmoositekniikalla, kun otetaan tarvittava kapasiteetti sekä paikalliset olosuhteet huomioon. Kaivoksen akuutti vesiongelma ei siten ole ratkaistavissa vaihtoehtoisten vedenpuhdistusvaihtoehtojen kautta, vaan purkuputken tarve lupahakemuksessa esitetyn mukaisena on riippumaton saatavilla olevista vedenpuhdistustekniikoista. Eri vedenpuhdistustekniikoiden hyödyntäminen on toki merkityksellistä sen jälkeen, kun ylimääräiset puhdistetut vedet on saatu pois kaivosalueelta ja valuma-alueita on saatu pienennettyä. Kehitteillä olevat tekniikat voivat lisäksi tulevaisuudessa täydentää olemassa olevia tekniikoita. 3 Toiminta, jolle lupaa haetaan 3.1 Johdettavien vesien laatu Kaivoksen vedet ovat luonteeltaan happamia, mutta ne neutraloidaan ennen vesistöön johtamista. Neutraloinnin kautta vedestä saadaan kalkkimaidon avulla saostettua metallit. Neutraloinnin jälkeen ympäristöön johdettavien vesien ph on emäksisellä tasolla (ph>7). Vedenpuhdistusta ja sen tuloksia käsitellään tarkemmin jäljempänä kohdassa 6 hakijan Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausuntoon antaman vastineen yhteydessä. 3.2 Kiintiön käyttäminen nykyiselle purkureitille Konkurssipesä on hakenut purkuputken rakentamisen lisäksi lupaa sille, että osa purkuputkelle vuodelle 2015 haetusta käsiteltyjen jätevesien kiintiöstä voitaisiin johtaa Kuusijoen kautta Kalliojokeen. Kalliojokeen johdettava vesimäärä on noin 1,5 Mm 3 ja jokeen kohdistuva sulfaattikuormitus noin 6 000 tonnia. Kuormitus on selvästi pienempi kuin mitä kaivokselta Oulujoen suuntaan on sen toimintahistorian aikana kohdistunut. Vuosina 2010 2011 kaivoksen kokonaissulfaattikuormitus oli 17 000 20 000 tonnia. Haettu 6 000 tonnin kuormitus vastaa vuoden 2013 ja 2014 lupapäätöksen mukaista tilannetta, jossa molempiin purkusuuntiin laskettu kokonaiskuormi-
15 (54) tus oli yhteensä 12 000 tonnia sulfaattia vuodessa. Vuoden 2014 arvioitu kuormitus Oulujoen vesistöreitille on 7 135 t ja johdettu vesimäärä noin 2,74 M m 3. Nykyisen purkureitin käyttämisen mahdollistavan luvan myöntäminen haetun mukaisena on välttämätöntä kaivoksen vesitaseen hallitsemiseksi tulevan kevään sulamisvesien aikana. Hakijan arvion mukaan kaivosalueen vesivarastojen varastointikapasiteetti tulee loppumaan viimeistään kesällä 2015, hyvin mahdollisesti jo ennen purkuputkilinjan suunniteltua tuotantokäyttöön ottamista. Luvan myöntäminen varmistaisi vesien hallitun käsittelemisen varastointikapasiteetin täytyttyä. Kaivosalueella sijaitsevista vesivarastoalueista Kortelammen ja Latosuon patoaltaiden vedenpinnan korkeus ylittää tällä hetkellä altaille säädetyn ylivedentason eli ns. HWtason. Kortelammen osalta HW -tason ylitys johtuu siitä, ettei Kortelammelta ole voitu juoksuttaa vuoden 2014 aikana vettä samaa määrää kuin sinne on sadantana kertynyt. Vaikka veden keskimääräiset ainepitoisuudet ovat olleet selvästi alle ympäristöluvan luparajojen, vuosittainen sulfaattikiintiö sekä Vaasan hallinto-oikeuden määräämä juoksutuskäytäntö (kuormituksesta enintään 40 % Vuoksen vesistöön) ovat rajoittaneet juoksutettavan veden määrää. Myös Latosuon osalta keskeisin syy HWtason ylittämiselle on ollut se, etteivät vuoden 2014 kuormituskiintiöt ole sallineet riittävää veden juoksutusta purkuveden pitoisuusrajojen alittumisesta huolimatta. Konkurssipesä on Kainuun ELY -keskuksen patoturvallisuusviranomaiselle 23.1.2015 antamassaan selvityksessä arvioinut, että juoksutusten myötä Kortelammen osalta vedenpinta on mahdollista saada alle HW-tason helmikuun puolivälissä ja Latosuon osalta maalis-huhtikuun vaihteessa. Vedenpintojen saavuttaessa HW-tason, ovat vuoden 2015 juoksutuskiintiöt tulleet käytetyiksi. Vesimäärät tulevat molemmilla altailla kasvamaan kevään 2015 aikana sulamisvesien vuoksi. Kortelammen osalta tämän hetkisten ennusteiden mukaisesti vedenpinta tulee olemaan sulamisvesien vaikutuksesta kutakuinkin HW-tasolla keväästä 2015 syksyyn saakka. Latosuolle kertyy kevättulvien vaikutuksesta valumavesiä keskimääräisellä lumen vesiarvolla laskettuna 297 000 m³, mikä johtaa HW-tason ylittämiseen. Latosuon tilavuus ei tule riittämään, vaikka purkuputki olisi käytössä alkuperäisen suunnitelman mukaisesti 1.7.2015 alkaen. Latosuolta ei ole olemassa putkilinjaa Tammalammen vesienkäsittely-yksikölle.
16 (54) Patoviranomaisen 19.1.2015 antama kehotus toimenpiteisiin ryhtymisestä patojen vedenpintojen palauttamiseksi alle HW-tason käytännössä edellyttää, ettei patojen HW-tason ylittävää tilavuutta voida laskea mukaan vesivarastotilavuuteen siten kuin purkuputkea koskevan ympäristölupahakemuksen vesitaselaskelmassa on esitetty. Tämä tarkoittaa käytännössä maksimikapasiteetin pienenemistä noin 1,5 M m³, mikä puolestaan johtaa Kuusilammen ja Kuljun varastoaltaiden täyttymiseen oletettua nopeammin eikä vesien varastotilavuus riitä purkuputken valmistumiseen saakka. Patoviranomaiselle 23.1.2015 toimitetun selvityksen ajankohtana louhoksessa on ollut vapaata tilavuutta louhospadon takana 1 393 263 m³. Pääramppi on käytännössä täynnä vettä. Pohjoisessa avauksessa vettä on ollut 958 280 m³. Louhinnan aloittaminen edellyttää pohjoisessa avauksessa olevan veden siirtämistä louhospadon taakse. Kun otetaan huomioon louhokseen virtaavan pohjaveden ja sulamisvesien vaikutus, ei padon taakse mahdu pohjoisen avauksen vesien lisäksi muita vesiä. Kortelammen ja Latosuon vesien varastoiminen louhoksen pohjoiseen avaukseen ei ole kaivoksen tulevaisuuden kannalta missään nimessä järkevää. Konkurssipesä pyrkii myymään kaivoksen toiminnan ja kaikki ostajaehdokkaat edellyttävät, että louhinta päästään aloittamaan kohtuullisessa ajassa. Louhinnan käynnistäminen on myös ympäristöturvallisuuden kannalta äärimmäisen tärkeää louhinnan vaikuttaessa keskeisesti vesitaseen hallintaan. Mikäli louhinnan aloittaminen viivästyy syksyyn 2015, on olemassa erittäin suuri riski siitä, että talvella 2015 2016 merkittävä osa bioliuotuskasoista jäätyy, mikä lisää riskejä bioliuotuskierron hallinnassa. Tässä tilanteessa on myös hyvin todennäköistä, että metallien talteenottolaitokselle johdettavan liuoksen lämpötila on niin alhaisella tasolla, ettei talteenottolaitoksen normaali operointi ole mahdollista. Tehtaalla on edellä esitetyn mukaisesti erittäin suuri rooli liuoskierron hallinnassa, joten tehtaan pitkä käyntikatko olisi ympäristöturvallisuuden kannalta erittäin kriittistä. Mikäli kaivosta oltaisiin sulkemassa, olisi louhoksen pohjoista avausta mahdollista käyttää tilapäisesti vesivarastona. Louhoksen sulkeminen edellyttäisi myös erityistoimenpiteitä bioliuotuksen liuoskierron hallinnassa sekä prosessimuutoksia metallien talteenottolaitoksella. Sulkemiseen liittyvät toimenpiteet ovat laajuudeltaan niin mit-
17 (54) tavia, ettei niiden käynnistäminen ole järkevää tilanteessa, jossa neuvottelut potentiaalisten ostajakandidaattien kanssa ovat kesken. Konkurssipesällä ei käytännössä ole mahdollisuutta vesivarastopatojen vedenpinnan tasojen laskemiseen alle HW-tason. Nykyinen ympäristölupa ei kyseistä menettelyä mahdollista, vaan pakottaa varastoimaan vesiä kaivosalueella. Kaivosalueella on tällä hetkellä noin 2,4 M m³ puhdistettuja vesiä, jotka laadultaan täyttävät selvästi ympäristöluvan vaatimukset ja olisivat sellaisenaan luontoon laskukelpoisia. Konkurssipesän näkemyksen mukaan tilanne tulisi ratkaista ylimääräisillä veden juoksutuksilla. Patoviranomaisen antamaa kehotusta vedenpinnan laskemiseen alle HW-tason ei ole mahdollista noudattaa nykyisillä kuormituskiintiöillä, vaikka purkuputki olisi käytössä 1.7.2015. Vaikka lupa käyttää osa kiintiöstä nykyiselle purkureitille myönnettäisiin hakemuksen mukaisena, ei tämäkään riittäisi pitämään vesivarastojen pinnankorkeuksia patoviranomaisten edellyttämällä HW-tasolla. 3.3 Sekoittumisvyöhyke Sekoittumisvyöhykkeellä tarkoitetaan sellaista päästölähteen läheisyydessä sijaitsevaa ympäristöluvassa rajattua aluetta, jolla päästö tai huuhtoutuma asteittain sekoittuu pintaveteen (valtioneuvoston asetus 868/2010). Asetuksen 868/2010 6 b :ssä todetaan, että ympäristöluvassa voidaan toiminnanharjoittajan hakemuksesta määrätä sekoittumisvyöhykkeestä, jolla ympäristönlaatunormi voi ja saa ylittyä. Ehtona on, että muu osa pintavesimuodostumasta on ympäristönlaatunormien mukainen, mikä tässä hankkeessa toteutuu. Hakemuksessa kuvatun sekoittumisvyöhykkeen laajuus on rajattu asetuksen edellyttämällä tavalla päästölähteen läheisyyteen ja vyöhyke on oikeassa suhteessa pilaavien aineiden pitoisuuteen. Sekoittumisvyöhykkeen määrittelyssä on lisäksi noudatettu ympäristönsuojelulain (86/2000) 4 :n sisältyviä yleisiä periaatteita kuten varovaisuus- ja huolellisuusperiaatetta, parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaatetta (käänteisosmoosi likaisempien jakeiden käsittelyssä) ja ympäristön kannalta parhaan käytännön periaatetta muun muassa valitsemalla vähiten haitallinen purkupaikka. Sekoittumisvyöhyke on siten määritelty em. asetuksen edellyttämällä tavalla.
18 (54) Sekoittumisvyöhykkeen ulkopuolella ympäristölaatunormit ylittäviä pitoisuuksia ei saa esiintyä, mihin myös sekoittumisvyöhykkeen määrittely perustuu. Muistutuksissa mainittujen sekoittumisvyöhykettä koskevien kommenttien osalta lisäksi todettakoon, ettei sekoittumisvyöhyke estä alueen käyttöä veneilyyn tai vesistön muuta käyttöä. Lupahakemuksen suunnitelmaselostuksen kohdassa 5.4 on arvioitu purkuputken vaikutuksia purkualueen jääoloihin ja todettu purkualueella ilmenevän jään muodostumisen hidastumista. Vaikutusta jääoloihin ei laajemmalla alueella kuitenkaan ilmene. Sekoittumisvyöhykettä käsitellään myös jäljempänä lausuntoihin annettujen vastineiden yhteydessä erityisesti Kainuun ELY-keskukselle annetussa vastineessa. 3.4 Muut mahdolliset purkupaikat Muistutuksissa on tuotu esille näkemys siitä, ettei vaihtoehtoisia purkupaikkoja olisi kartoitettu hakijan toimesta riittävän kattavasti ennen lupahakemuksen mukaisen purkupaikan valintaa. Hakija kiistää väitteet selvityksen riittämättömyydestä. Lupahakemuksessa esitetyn mukaisesti Pöyry Finland Oy on toukokuussa 2014 laatimassaan selvityksessä kartoittanut kaikki noin 50 kilometrin säteellä Talvivaaran kaivoksesta sijaitsevat potentiaaliset jätevesien purkupaikat. Selvityksessään Pöyry on päätynyt siihen, että potentiaalisia purkualueita on löydettävissä ainoastaan Oulujoen vesistöalueelta. Oulujoen vesistöalueella on puolestaan tarkasteltu ja vertailtu keskenään viittä eri purkupaikkavaihtoehtoa, joista Nuasjärven Tikkalahti on sopinut parhaiten tarkoitukseen. Jätevesiä ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista purkaa edellä mainittua kartoitusaluetta etäämmällä sijaitsevalle purkupaikalle. Muistutuksissa on viitattu Tenetinvirtaan mahdollisena purkupaikkana. Tenetinvirtaa on käsitelty keväällä 2014 laaditussa selvityksessä mahdollisena purkupaikkana, mutta sen käyttö purkupaikkana on hylätty muun muassa sen johdosta, että purkupaikka olisi siirtynyt lähemmäs taajamaa ja matkailutoimintoja. Virtaamat eivät merkittävästi eroa paikkojen välillä. 3.5 Luvanmukaisen toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta Konkurssipesä on hakenut oikeutta aloittaa jätevesien johtaminen Nuasjärveen suunnitellun mukaisesti mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta, mitä on vastustettu lukuisissa muistutuksissa.
19 (54) Ympäristönsuojelulain 199 :n mukaan lupaviranomainen voi perustellusta syystä ja edellyttäen, ettei täytäntöönpano tee muutoksenhakua hyödyttömäksi, luvan hakijan pyynnöstä lupapäätöksessä määrätä, että toiminta voidaan muutoksenhausta huolimatta aloittaa lupapäätöstä noudattaen, jos hakija asettaa hyväksyttävän vakuuden ympäristön saattamiseksi ennalleen lupapäätöksen kumoamisen tai lupamääräyksen muuttamisen varalle. Konkurssipesä on hakenut lupaa toiminnan aloittamiseen ennen päätöksen lainvoimaisuutta ja perustellut pyyntöä hakemuksessaan. Ympäristölupien myöntämisessä pääroolissa on ympäristön suojeleminen. Hakija on tuonut hakemuksessaan esiin perusteluna toiminnan aloittamisen kiireellisyyden, koska kaivosalueen vesivarastot eivät tule riittämään. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa vedet purkautuvat nykyisten purkupaikkojen vesistöihin, joiden laimennusolosuhteet ovat huomattavasti Nuasjärveä huonommat. Muistutuksissa on esitetty vesienhallinta hoidettavaksi lopettamalla kaivoksen toiminta. Bioliuotukseen perustuvan kaivostoiminnan lopettaminen ei kuitenkaan ratkaise vesiongelmaa, vaan kaivosalueella syntyy sadantaa ja sen myötä likaantuneita vesiä useiden vuosien ajan kaivostoiminnan lopettamisesta huolimatta, joten vesiä on joka tapauksessa puhdistettava ja juoksutettava riippumatta siitä, loppuuko kaivoksen toiminta vai ei. Purkuputken rakentaminen ja vesien johtaminen parantaa ympäristön tilaa verrattaessa vaihtoehtoon, jossa kaivosalueella olevat vedet puretaan nykyisille purkupaikoille. Purkuputken rakentaminen ja purku eivät aiheuta peruuntumattomia ympäristövaikutuksia; juoksutettava vesi on puhdistettua jätevettä, ei viemärivettä. Hakemuksessa on esitetty tarkemmin mahdollisten haittojen korvaaminen sekä ennallistamisvakuuden määrä. 4 Hankkeen vaikutukset ympäristöön ja sen käyttöön 4.1 Yleistä Lupahakemuksessa on arvioitu purkuputken ympäristövaikutuksia mallinnuksin, tehtyjen havaintojen ja mittausten kautta sekä yleisen tietämyksen perusteella. Arvioinnissa on käytetty apuna mallilaskelmia, joissa on laskettu virtauskentät, viipymät ja ainepitoisuudet sekä aineiden kulkeutuminen, minkä perusteella aluekartat on piirretty. Arvioinnin lopputuloksena on päädytty siihen, ettei hanke estä Nuasjärven virkistyskäyttöä eikä hanke vaaranna ihmisten terveyttä.
20 (54) Puhdistettujenkaan jätevesien johtaminen ympäristöön ei kuitenkaan koskaan ole täysin haitatonta, mistä syystä tätä toimintaa varten tarvitaan ympäristölupa. Ympäristölupakäsittelyn yhteydessä lupaviranomainen arvioi toiminnan vaikutuksen ympäristölle. Alla käsitellään hankkeen vaikutuksia muistutuksissa ja mielipiteissä esille tuotuihin asioihin lupahakemuksessa esitettyä täsmentäen. 4.2 Vesistövaikutukset Purkuputken merkittävimmät vesistövaikutukset ovat peräisin päästövesien korkeista sulfaatti- ja natriumpitoisuuksista. Korkea natrium- ja sulfaattikuormitus yhdessä kaivospiirin sijainnin (vedenjakajalla) kanssa ovat johtaneet nykyisten purkureittien pienten järvien ja latvapurojen suolaantumiseen, mikä on ollut havaittavissa kaivosalueen alapuolisissa vesissä korkeina sulfaatti- ja natriumpitoisuuksina. Päästövesien suolapitoisuudesta johtuen päästövedet ovat olleet myös vastaanottavia vesiä raskaampia, mikä on johtanut kaivospiirin lähijärvien kerrostumiseen ja suolapitoisten vesien kertymiseen järvien alusveteen. Kerrostuneisuudesta johtuen järvien normaali vedenvaihto (kevät- ja syystäyskierrot) ja aineiden kierto on myös estynyt. Suolapitoisuuksia voidaan tehokkaasti alentaa johtamalla vedet alueille, missä on paremmat sekoittumisolot. Laimentuminen vähentää tehokkaasti myös muita haitallisia ainepitoisuuksia. Arvion mukaan ympäristön laatunormit eivät tule ylittymään purkuputken lähialueen sekoittumisvyöhykettä lukuun ottamatta. Vesien purku tapahtuu pumppaamalla putkea pitkin, jolloin Nuasjärveen ei suoraan voi kohdistua putken tai pumppujen kapasiteetin ylittävää kuormitusta. Purkuputkeen johdetaan vettä Latosuon puhdistetun veden varastoaltaan kautta, missä on yli miljoonan kuution tasauskapasiteetti. Mahdollisissa poikkeustilanteissa päästöjen vaikutusalueena on Oulujoen vesistöalueen nykyinen purkureitti, joten tässä suhteessa uusi purkupaikka ei tuo muutoksia nykytilanteeseen verrattuna. Kaivosalueelle varastoitujen suurten vesimäärien hallittu purkaminen putken kautta vähentää olennaisesti vaaraa myös nykyisiin purkuvesiin kohdistuvista ympäristöriskeistä. Muistutuksissa on tuotu esille hankkeen mahdolliset vaikutukset eräille Oulujoen vesistöalueella sijaitseville kiinteistöille. Selvyyden vuoksi todetaan, että hankkeesta ei
21 (54) toteutuessaan aiheutuisi kiinteistöjen käyttöön tai arvoon haitallisesti vaikuttavia päästöjä esimerkiksi Pieni-Jormasen rannalla sijaitseville kiinteistöille. Muistutuksissa on tuotu esille myös Nuasjärvellä esiintyvä rehevöitymisilmiö. Tältä osin hakija toteaa, että rehevöitymisilmiö ei johdu Talvivaaran kaivoksesta, sillä kaivoksen ravinnekuormitus on pientä. Rehevöityminen aiheutuu muusta kuormituksesta kuin kaivoksen juoksutuksista. 4.3 Rakentamisvaiheen vaikutukset Purkuputken rakentamisvaiheen aikaisten vaikutusten vedenlaatuun on arvioitu hakemuksessa esitetyn mukaisesti olevan vähäisiä. Rakennusvaiheen on tarkoitus ajoittua kevättalvelle, jolloin veden virtausnopeudet ovat alhaisia jääkannen estäessä tuulen vaikutuksen virtauksiin. Rakennusvaiheen aiheuttama samennuspilvi etenee tällöin hitaasti ja kiintoaineet laskeutuvat järven syvänteisiin. Purkuputki upotetaan maahan normaalien vesijohto- ja viemäriputkien tapaan, joten purkuputki ei rakentamisen jälkeen estä sijaintialueiden käyttöä. Purkuputken linjauksessa huomioidaan luontokohteet. 4.4 Veden laadun muutokset Nuasjärven veden laadun ei arvioida heikkenevän purkuputken rakentamisen myötä siten, että tällä olisi vaikutusta Nuasjärven rannalla sijaitsevien kiinteistöjen virkistyskäyttöön. Ennen johtamista Nuasjärveen jätevedet käsitellään kaivosalueella useissa eri vaiheissa ja kohteissa. Osa käsittelyjärjestelmistä on varsinaisia prosesseja, kuten metallien talteenottolaitoksen neutralointireaktorit sekä niitä seuraavat sakeutusaltaat eri metallien sekä sulfaatin poistamiseksi ja kierrätysveden valmistamiseksi. Lisäksi metallitehtaalla on käänteisosmoosilaitteet prosessiveden kierrätyksen parantamiseksi. Näiden ohella alueelta poistuvia vesiä käsitellään kalkkineutraloinnilla joko reaktoreissa ja niitä seuraavissa selkeytysaltaissa tai luonnonaltaissa. Suurista pinta-aloista johtuen kaikkia kuivatus- ja valumavesiä ei ole mahdollista käsitellä suolanpoistolaitoksella esimerkiksi käänteisosmoositekniikalla.
22 (54) Suuret erot haetuissa ainemäärissä nykyisiin verrattuina johtuvat pääasiassa suurista vesimääräeroista. Nämä tekijät ovat aiheuttaneet tarpeen hakea laimennusoloiltaan parempia purkupaikkoja aiemmassa ympäristölupapäätöksessä edellytetyn mukaisesti. Tavoitteena on vähentää luonnonvesissä ilmeneviä korkeita suolapitoisuuksia ja niistä johtuvia haitallisia kerrostumisilmiöitä. Nykyisillä purkualueilla, joihin sulfaattikuormituksen yläraja 1 300 t/v on annettu, keskivirtaamat ovat alle 1 m 3 /s, kun Tenetinvirran keskivirtaama uuden purkupaikan yläpuolella on 76 m 3 /s eli lähes satakertainen nykyisin purkupaikkoihin verrattuna. Lupahakemuksen (sivu 31, taulukko 4-1) mukaan purkuputki sisältää sulfaatin lisäksi seuraavia kuormitteita: Talvivaaran juoksutusten havaitut pitoisuuskeskiarvot vuoden 2014 tammi-elokuussa. Muuttuja Pitoisuus [µg/l] Cu 4,1 Ni 36,6 Zn 64,1 Mn 2927 Fe 1341 SO 4 [mg/l] 2518 U 0,9 Hg 0,1 Cd 0,2 Na [mg/l] 449 Vaikutusarvion osana tehdyn sulfaatin kulkeutumismallinnuksen kuormitustietoina on käytetty arvoja 30 000 t/v (4 000 mg/l) ja 10 000 t/v (2 000 mg/l). Tehtyjen vesistömallinnusten perusteella on päädytty arvioon siitä, että Oulujärvestä lähtevään veteen purkuputken aiheuttama sulfaattipitoisuuslisä olisi korkeimmillaan noin 3,2 mg/l. Tämä tarkoittaa, että sulfaattipitoisuus olisi Jylhämään mennessä laimentunut noin 1 000 osaan purkuputken pitoisuudesta eli kaikki purkuputken ainepitoisuudet olisivat noin 1 000 osa yllä mainitun taulukon pitoisuuksista. Valuma-alue Oulujärven luusuassa Jylhämässä on 19 839 km 2, keskivirtaama noin 222 m 3 /s, keskialivirtaama 28 m 3 /s ja alinvirtaama 0 m 3 /s. Oulujokisuulla Merikoskessa valuma-alue on 22 841 km 2, keskivirtaama 259 m 3 /s, keskialivirtaama 59 m 3 /s ja alinvirtaama 35 m 3 /s (Hydrologinen vuosikirja 1994). Lisävesiä Oulujokeen tulee siten
23 (54) Jylhämän jälkeen vielä noin 30 37 m 3 /s. Laimennussuhteilla laskettuna poistumaa huomioimatta 3 mg/l pitoisuus laimenee edelleen vielä noin 0,5 mg/l eli sulfaattipitoisuuden nousu Oulujokisuulla olisi maksimikuormituksella noin 2,5 mg/l. Rannikkoseutuja lukuun ottamatta luonnonvesien sulfaattipitoisuudet ovat yleensä melko alhaisia. Vedenlaatuhavaintojen mukaan sulfaattia on Oulujoessa noin 4 mg/l. Sen sijaan mm. pintavesikäsittelyssä käytetty alumiinisulfaatti voi lisätä veden sulfaattipitoisuutta kymmeniä mg/l. Talousveden sulfaattipitoisuuden raja on 250 mg/l. Säteilyturvakeskuksen (STUK) mukaan toimenpideraja juomaveden uraanipitoisuudelle on 100 mikrogrammaa litrassa. Suomessa pintavesien uraanipitoisuus on tyypillisesti alle yksi mikrogrammaa litrassa eli purkuputken uraanipitoisuus on luonnonvesien tasoa. WHO:n vuonna 2003 antama talousveden ohjearvo on 15 mikrogrammaa litrassa. Oulujoessa talousveden laatunormit eivät tule ylittymään. Purkuputken vaikutus on Oulujoessa hyvin vähäinen johtuen suuresta laimentumisesta ja pitkästä kulkeutumismatkasta. Laatunormit on asetettu siten, että niiden alittuessa ei vedellä ole vaikutuksia perimään ja terveyteen. Purkuputken ravinnekuormitus on vähäinen ja huomattavasti pienempi kuin Oulujoen vesistöalueen asumajätevesien aiheuttama kuormitus. Edellä todetun mukaisesti Oulujärven luusuassa purkuputken haitta-ainepitoisuudet ovat alentuneet noin tuhanteen osaan, jonka jälkeen Oulujoessa pitoisuuden muutokset alentuvat vielä noin 15 20 %. Mitatut ainepitoisuudet ovat käytännön toiminnassa olleet selvästi pienempiä kuin lupahakemuksen mukaiset maksimipitoisuudet, koska näiden maksimitasojen tasojen alle täytyy aina myös hetkellisesti päästä. Hakemuksen mukaisten ainepitoisuuksien laskennalliset pitoisuudet (tuhannesosat) ovat mikrogrammoina seuraavat: