KAUHAJOEN OSAYLEISKAAVA-ALUEEN RAKENNETUN YMPÄRISTÖN KARTOITUS 1 KAUHAJOEN OSAYLEISKAAVA-ALUEEN RAKENNETUN YMPÄRISTÖN KARTOITUS 2003 1. JOHDANTO Vuonna 2003 toteutettu Kauhajoen osayleiskaava-alueen rakennetun ympäristön kartoitus on ollut osa Etelä- Pohjanmaan kotiseutu- ja museoyhdistys ry:n hallinnoimaa Kuortaneen ja Kauhajoen kulttuuriympäristöjen inventointiprojektia. Työn tilaaja on Museovirasto. Projektia ovat rahoittaneet Museovirasto ja kummatkin kunnat. Hankkeen toteuttamista on valvonut Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo, jossa se on kuulunut osaksi vs. maakunta-amanuenssi Outi Orhasen työtä. Kauhajoella kartoitustyö keskittyi osayleiskaava-alueelle, joka ympäröi säteeltään noin viiden kilometrin laajuisena alueena Kauhajoen keskustaajamaa. Alueella on kunnan tihein asutus. Kartoitustyö aloitettiin toukokuussa 2003. Työ jatkui useana lyhyenä työsuhteena 10.1.2004 saakka heinäkuuta lukuun ottamatta. Kartoitustyön teki Sari Tallgren, rakennuskonservaattori AMK. Kauhajoella on aiemmin tehty rakennusinventointia vuosina 1995-1998, jolloin inventointialueena on ollut Hyypänjokilaakson valtakunnallisesti merkittävä maisema-alue. Rakennusinventointi on tuolloin toteutettu perinteisenä kohdeinventointina ja inventointi rajana oli ennen vuotta 1950 valmistuneet rakennukset. Inventointiin sisältyi asuinrakennusten lisäksi myös talousrakennuksia. Hyypänjokilaakson rakennuskannan lisäksi Kauhajoelta on aiemmin inventoitu vain muutamia erityisen arvokkaaksi koettuja kohteita. 1.1. KARTOITUKSEN TAVOITTEET Kartoitustyön tavoitteena oli hankkia mahdollisimman paljon Kauhajokea koskevia vanhoja karttoja maankäytön kehittymisen tutkimista varten. Tavoitteena oli myös asemoida digitoidut kartat uusimmalle pohjakartalle, jotta niiden avulla voidaan selkeästi havainnollistaa ja tutkia asutuksen ja maankäytön kehityksestä Kauhajoella. Erityishuomion kohteena tarkastelussa oli osayleiskaava-alueeksi määritelty alue. Tavoitteena oli myös luokitella olemassa olevia rakennuksia tarkempaa kohdeinventointia varten. Kartoituksessa pyrittiin huomioimaan koko rakennuskanta ja kulttuuriympäristön erityispiirteet. Yksittäisiä kohdeinventointeja ei tähän kartoitusjaksoon sisältynyt. 1.2. TIEDOJEN TALLENNUS JA JAKELU Kartoituksessa kuvatut kartat ja valokuvat ovat Kauhajoen kaupungin ympäristöosaston hallussa talletettuina jpg -kuvatiedostoina cd-rom-levykkeille. Karttoja sisältävistä levykkeistä toimitetaan kopiot myös Etelä- Pohjanmaan maakuntamuseoon Seinäjoelle ja Museovirastoon.
KAUHAJOEN OSAYLEISKAAVA-ALUEEN RAKENNETUN YMPÄRISTÖN KARTOITUS 2 Kartoista otettuja valokuvia ei tallenteissa ole kuvankäsittelyllä muokattu. Esim. Erikoisluettelosta kuvatut kartat on levykkeille pyritty nimeämään niiden arkistonimeä vastaavasti mutta niin, että niiden sisältö on myös ilman luetteloa jokseenkin helposti paikannettavissa. Karttavertailut on talletettu Kauhajoen kaupungin ympäristöosaston käytössä olevaan karttaohjelmaan (ArcView GIS version 3.1) joka päivittäin tallentuu kaupungin muun tietojärjestelmän tapaan varmuuskopioihin. Karttaohjelma on vapaasti käytettävissä kaikilla henkilöillä, joiden koneeseen kyseinen ohjelma on asennettu. Karttatyöskentelyyn liittyvät tiedostot toimitetaan myös Museovirastolle. Tämä kulttuuriympäristön inventointiraportti jaetaan kaikille projektissa mukana olleille osapuolille ja se on heidän vapaassa käytössä. 1.3. KARTOITUSTAPA JA KÄYTETYT LÄHTEET Kauhajoen nykyisen keskustaajaman ja sen läheisyydessä olevien kylien rakennetun ympäristön kehityksen hahmottamiseksi, inventointityö aloitettiin hankkimalla käyttöömme mahdollisimman paljon karttoja. Kohdealuetta esittelevien karttojen lisäksi talletettiin myös kaikki muut Kauhajokea koskevat kartat. Tallennusmuotona on käytetty joko digitaalivalokuvausta tai karttojen skannausta jpg-kuvatiedostoiksi. Kartta-aineisto haettiin Internetistä, Vaasan maakunta-arkistosta, Vaasan maanmittauslaitoksesta ja ko. maanmittauslaitoksen Seinäjoen toimipisteestä sekä Kauhajoen kaupungin omasta hallusta. Ajallisesti kartat ovat 1700-luvulta nykypäivään. Mittakaavaltaan ja informaatiotasoltaan kartat ovat hyvin eritasoisia. Tarkimmat niistä nykyisten karttojen ohella ovat 1700-luvun puolivälin tienoilta peräisin olevat tiluskartat ja suuripiirteisimpiä noin sata vuotta myöhemmin sotilaallisiin tarkoituksiin laaditut kartat. Osa kartoista on asemoitu digitaalisesti vuoden 1998 peruskartalle. Kartoitustyön aikana kuvattiin yli tuhat rakennusta, joiden pieneen tiedostokokoon muutetut nk. tunnistekuvat sijoitettiin pisteinä ja kuvalinkkeinä pohjakartalle. Valokuvausta suoritettiin koko kartoitusjakson ajan. Jokaisen kuvatun rakennuksen ikä on määritetty silmämääräisesti huomioiden sen rakennustapaan ja -tyyliin liittyvät erityispiirteet. Karttaohjelmaa apuna käyttäen on mahdollista lajitella kohteita esim. rakennuksen käyttötarkoituksen ja/tai arvioidun rakennusvuoden mukaan. Lisäksi kartalle on syötetty aineisto, joka on kerätty kartoitustyön päätteeksi kirjasta Kotiseutumme 1998 Kauhajoki-Kurikka. Tästä kirjasta on Excel-taulukkoon poimittu osayleiskaava-alueella olevat noin 1800 kohdetta siten, että myös niitä pystytään lajittelemaan taulukkoon syötettyjen tietojen perusteella. Tietuekenttiä ovat kohteen sijaintikylä, osoite, tilan nimi, rakennusvuosi, peruskorjausvuosi, kerrosluku, kattomuoto ja runkorakenne sekä ulkoverhousmateriaalit. Tärkeimpänä kirjallisena lähteenä on käytetty Kauhajoen historia teosta, jonka on kirjoittanut lehtori Liisa Ruismäki. Tämän lisäksi taustatietoja on poimittu mm. Toivo Vuorelan kansatieteellisistä teoksista, Kauhajo-
KAUHAJOEN OSAYLEISKAAVA-ALUEEN RAKENNETUN YMPÄRISTÖN KARTOITUS 3 kea esittelevistä kuvateoksista ja lukuisista Kauhajoen Joulu lehdissä julkaistuista artikkeleista. Vertailuna muuhun etelä-pohjalaiseen rakennuskantaan, käytössä on ollut lähipitäjien rakennusinventointiraportteja ja kulttuuriympäristöselvityksiä. Lisämausteensa selvitykseen ovat antaneet myös vanhat valokuvat ja mm. Suomen maatilat kirja vuodelta 1933. 1.4. RAKENNUSINVENTOINTITIETOKANNAN KÄYTTÖ Hämeen ympäristökeskuksesta saatuun rakennusinventointitietokantaan ei tässä kartoitustyössä kertynyt materiaalia vaan kaikki tallennettu tieto on käytetyissä ArcView- ja Excel-ohjelmissa. 2. KARTOITUKSEN SISÄLTÖ 2.1. KOHDEALUE Kauhajoki sijaitsee eteläisellä Pohjanmaalla ollen Suupohjaksi kutsutun alueen kaupallinen keskus. Myös pinta-alaltaan se on Suupohjan viidestä kunnasta suurin (1316 km 2 ). Vuonna 2003 Kauhajoen asukasluku oli noin 15.000 henkeä. Asukasmäärä on toistaiseksi vähenevä. Tämän projektin tarkastelukohteena on edellä mainitusti ollut Kauhajoen kaupungin osayleiskaava-alueeksi määrittelemä alue, joka ympäröi keskustaajamaa säteiltään noin viiden kilometrin laajuisena alueena.
KAUHAJOEN OSAYLEISKAAVA-ALUEEN RAKENNETUN YMPÄRISTÖN KARTOITUS 4 Kohdealueella on Kauhajoen tihein asutus. Rakennus- ja huoneistorekisterin mukaan koko Kauhajoella on tällä hetkellä runsaat 6000 asuttua rakennusta. Ensivaikutelma Kauhajoen maastosta on tasainen, vaikka korkeuseroa koko Kauhajoen alueella onkin 151 m. Joet eivät erotu selvänä maastoelementtinä nykyisessä maisemassa. Vähävetiset Kyrönjoen latvavedet, Ikkelänjoki, Kainastonjoki ja Kauhajoki virtaavat nykyään syviksi uurtuneissa uomissaan ja niiden olemassa olon huomaa lähinnä jokivarren rehevästä puustosta ja pensaikosta. Keskustaajaman ulkopuolella jokirannat ovat loivasti kumpuilevia. Etäämmällä jokilaaksoista maisema on tasaista peltoaukeaa, jonka sulkee vain talojen pihapiirit ja kaukana peltoja halkovista teistä sijaitsevat metsänrannat. Kauhajoen keskustan tuntumassa olevat muutamat mäet ovat metsäisiä. Maisemasta voi vieläkin havaita, että kaikki kohtuudella viljelykseen muokattavissa ollut maaperä on viime vuosikymmeniin asti ollut avoimena viljelysmaana. Perinteisesti rakennukset on sijoitettu jokivarteen, viljelysten keskelle tai suojaisten metsäsaarekkeiden reunoille. Tästä tavasta poiketen uusia asuntoalueita on 1980-luvulta lähtien sijoitettu myös metsiin. Tarkasteltavalla alueella on kolmen maarekisterikylän maita: Aron, Hyypän ja Kauhajoen kylien. Paikanniminä alueella on useita eri kyliä riippuen siitä, miten tarkasti alueita haluaa määritellä. Nämä kylänimet kuvaavat joko kantataloa, jonka maille kylä on sijoittunut tai maaston ominaisuuksia. Kantataloista peräisin ovat esim. Filppula, Laurunen, Panula ja Pukkila, maastosta mm. Savikylä ja Lellava. Kauhajoen maarekisterikylät ja osayleiskaava-alueen raja
KAUHAJOEN OSAYLEISKAAVA-ALUEEN RAKENNETUN YMPÄRISTÖN KARTOITUS 5 2.2. MUINAISMUISTOT Kauhajoen alueella suoritettiin vuonna 1991 Vaasan seutukaavaliiton varoin esihistoriallisten muinaisjäännösten inventointityö. Inventoinnin suoritti Kaarlo Katiskoski. Hänen laatimassa raportissaan todetaan, että vuosina 1986 ja 1990 Vaasan läänin Seutukaavaliiton julkaisemissa luetteloissa mainitaan koko Kauhajoen alueelta olevan tiedossa kaikkiaan 8 kiinteää muinaisjäännöstä, jotka yhtä lukuun ottamatta ovat kivikautisia asuinpaikkoja. Inventointityön aikana laaditussa luettelossa on kaikkiaan 81 kohdetta joista 30 voidaan luokitella kiinteiksi ja loput irtolöydöiksi. Kaikkien löytöjen alkuperäinen löytöpaikka ei enää ole ollut tiedossa. Pääasiassa löydöt on kuitenkin tehty jokiuomien läheisyydestä tai loivasti viettäviltä peltorinteitä. Kauhajoen kirkonkylän alueelta on useita irtolöytöjä, muttei toistaiseksi tiedossa ei ole ainoatakaan esihistoriallista asuinpaikkaa. Luetteloiduista kohteista vain kaksi on tarkasteltavalla osayleiskaava-alueella. Kauhajoen naapurikunnasta, Karijoelta, löydetty Susiluola esihistoriallisine löytöineen sijaitsee 125 metrin korkeudessa merenpinnasta. Oheiselle kartalle on paikannetut esihistoriallisten muinaisjäännösten löytöpaikat Kauhajoen pohjoisosissa. Kuvassa esitetyt korkeuskäyrät ovat 100 ja 120 metrissä ja purppuran värinen viiva on tarkasteltavan oasyleiskaava-alueen raja. Lähde: Kauhajoen esihistoriallisten muinaisjäännösten inventointi: Kaarlo Katiskoski 1991
KAUHAJOEN OSAYLEISKAAVA-ALUEEN RAKENNETUN YMPÄRISTÖN KARTOITUS 6 2.3. KAUHAJOEN ASUTTAMISESTA Parhaimman kuvan Kauhajoen asuttamisen vaiheista saa tutustumalla edellä mainittuun Kauhajoen historia teokseen. Ennen 1500-lukua ei Kauhajoella, esihistoriallista asutusta lukuun ottamatta, ole tiettävästi ollut pysyvää asutusta, vaan pitäjän metsät ovat olleet mm. hämäläisten eränkävijöiden riistamaita. Suurin osa Kauhajoen kantatiloista on raivattu ja asutettu 1560- ja 1570-lukujen taiteessa, vaikka useiden tilojen kohdalla on mainintoja jo varhaisemmastakin uudisraivaustyöstä. Kauhajoen historia teoksessa todetaan, että asuttaminen on tapahtunut varsin myöhään mutta se on ollut vapaaehtoista. Uudistilasta tuli varsinainen talo vasta kun vouti kirjasi isännän nimen maakirjaan ja tämä alkoi maksaa kruunulle vuosittaista veroa. Verollisia taloja oli vuonna 1580 7 kpl, vuosina 1590 ja 1600 11 kpl ja vuosina 1610 ja 1620 24 kpl. Vastaavat uudistilojen määrät olivat vuosina 1580 23 kpl, 1590 25 kpl ja 1600 12 kpl. Vuosilta 1610 ja 1620 ei ole mainintaa uudistiloista. Uudistilat raivattiin yleensä jokivarsiin ja niinpä esim. 1500-luvun lopun Kauhajoen kylän kaikki talot sijaitsivat nauhamaisesti kulkureittinäkin toimivan Kauhajoen uoman molemmin puolin. 1600-luvun alussa uudistilojen raivaus loppui lähes tyystin. Tilaluku pysyi samana usean vuosikymmenen ajan. Vasta 1660 luvulla tilanne alkoi jälleen kehittyä ja vuoteen 1680 mennessä Kauhajoen tilaluku oli noussut jo 31:een ja vuonna 1700 niitä oli jo 42. Tällöin asutus laajeni koko Kauhajoen alueelle ja eränkäynnin lisäksi maanviljelys ja tervanpoltto olivat asukkaiden elinkeinoina. 1700-luvulla itsenäisten tilojen määrä pysyi edelleen varsin pienenä. Suomen sodan aikaan paikkakunnallamme oli noin 63 tilaa, vaikka asukasmäärän kasvussa olikin tapahtunut huomattava lisäys. Kasvu tapahtui lähinnä tilattoman väestön osuudessa. Ilmeisesti kantataloja ei haluttu perinnönjaoissa halkoa vaan osa sukulaisista jäi tiloille torppareiksi. /1/ Tarkasteltavien kylien ensimmäiset talot olivat: 401 Aronkylä: 001 Turja, 002 Kaura, 003 Kuutti, 005 Eno, 006 Aro, 007 Mattila 403 Hyyppä: 001 Havunen 405 Kauhajoen kylä: 001 Filppula, 002 Knuutila, 003 Panula, 005 Kokko, 006 Laurunen, 007 Pukkila, 008 Yrjänäinen, 009 Koski, 010 Heikkilä Kaikkien talojen perustamisajaksi on rekisteriin merkitty 21.3.1772 Seuraavalla kartalla kyseisten talojen maat on esitetty eri värein. /1/Kauhajoen historia, Liisa Ruismäki, Antti Ranta-Knuuttila; Gummerus Oy, Jyväskylä 1987/
KAUHAJOEN OSAYLEISKAAVA-ALUEEN RAKENNETUN YMPÄRISTÖN KARTOITUS 7
KAUHAJOEN OSAYLEISKAAVA-ALUEEN RAKENNETUN YMPÄRISTÖN KARTOITUS 8 Hallinnollisesti Kauhajoki on vuoteen 1866 asti kuulunut Ilmajoen Suurpitäjään ja vuodesta 2001 lähtien se on ollut kaupunki. Kauhajokisten pääelinkeinona on aina ollut maanviljelys. 1900-luvun puolivälistä lähtien sitä ovat täydentäneet pienteollisuus (lähinnä puusepän- ja metalliteollisuus) ja kauppa. Lisäksi Kauhajoella annetaan monipuolista keskiasteen koulutusta. 2.4. KARTOITUKSEN KOHTEET Kartoituksessa on huomioitu osayleiskaava-alueen koko rakennuskanta. Asuinrakennusten lisäksi kartoitukseen sisältyy talousrakennuksia ja teollisuuskohteita. Kuvattuja kohteita ei ole valittu niiden edustavuuden mukaan vaan siten, että kulloisenkin kohdealueen kaikki rakennetut elementit tulee huomioiduksi. Aluekokonaisuuksien lisäksi kartoitukseen kuuluu yksittäisiä kohteita koko osayleiskaava-alueelta. Kohteet on pyritty valokuvaamaan kotirauhaa rikkomatta. Karttatutkiskelussa esille nousseista kohteista tärkeimpinä on huomioitu kantatalojen paikoilla nykyään sijaitsevat rakennukset. Rakennettuja kohteita ei tässä kartoituksessa ole arvotettu. Karttaohjelmaan pisteinä merkittyjä kuvattuja kohteita on 985 kpl. Niiden lisäksi paikannettuja mutta kuvaamattomia kohteita on 34. Kaikkien kohteiden rakennusaika on pyritty ajoittamaan niiden rakennustapaan ja tyyliin liittyvien havaintojen perusteella, jos käytössä ei ole ollut tarkempaa tietolähdettä. Yksittäisiä kuvia kohteista on runsaasti linkitettyjä kuvia enemmän. Kotiseutumme 1998 Kauhajoki-Kurikka teoksen tietojen perusteella on kartalle merkitty 1817:n rakennuksen kohdepisteet sisältäen edellä mainittua tietoa kohteiden rakennushistoriasta ja fyysisistä ominaisuuksista. 2.4.1. HANKITTU KARTAT Maakirjakartat (25 kpl), nk. Kalmbergin kartat vuodelta 1856 (4 karttalehteä, sisältäen Isojoen, Karijoen, Kauhajoen ja Teuvan), nk. Taloudelliset kartat vuodelta 1938 (2 karttalehteä: sisältäen Karijoen, Kauhajoen ja Teuvan), Kauhajoen pitäjänkartta vuodelta 1933, osia Kauhajoen pitäjänkartasta vuodelta 1965 ja yksittäisiä valokuvia nk. erikoisluettelon kartoista (noin 250 kpl).
KAUHAJOEN OSAYLEISKAAVA-ALUEEN RAKENNETUN YMPÄRISTÖN KARTOITUS 9 3. KARTTATYÖSKENTELY 3.1. MAAKIRJAKARTAT Jyväskylän yliopiston ylläpitämiltä Internet-sivuilta: http://www.virtuaaliyliopisto.fi/vanhatkartat/maakirjakartat poimittiin talteen kaikki Kauhajokea koskevat nk. maakirjakartat. Ne on laadittu 1600-luvun lopulla ja 1700- luvun alussa verotusta varten. Osayleiskaava-alueelle sijoittuvat kartat ovat 1710-luvun tienoilta. 3.2.VAASAN MAAKUNTA-ARKISTON MATERIAALI Vaasan maakunta-arkistosta tallennettiin valokuvin kaikki nk. erikoisluettelon kartat jotka kuvauspäivään mennessä olivat sinne Vaasan maanmittauslaitoksen arkistoista siirretty. Ensimmäisellä kerralla kuvattiin kaikki Aron, Harjan ja Kauhajoen kyliä koskevat kartat ja seuraavalla kerralla loput. Karttojen lisäksi kuvattiin joitakin taloarkistoon talletettuja asiakirjoja kuten esimerkiksi Kauran sotilasvirkamiestalon tarkistuspöytäkirjoja useilta vuosilta 1860-luvulta 1940-luvulle saakka. Asiakirjoihin sisältyi myös muutamien rakennusten piirustuksia. Erikoisluettelon kartoista tässä tarkastelussa tärkeimpiä olivat 1700-luvun puolivälin tiluskartat, joista saa eniten informaatiota silloisista pihapiireistä ja maisemasta. Nuorimmat erikoisluettelon kartoista on 1900-luvun puolelta. 3.3. SEINÄJOEN MAANMITTAUSTOIMISTON MATERIAALI Seinäjoen maanmittaustoimistosta saimme käyttöömme mm. nk. Kalmbergin kartat vuodelta 1856. Näistä kartoista tallennettiin digitaaliseen muotoon koko Suupohjan käsittävät neljä karttalehtä. Kalmbergin kartat on aikoinaan laadittu lähinnä sotilaallisiin tarkoituksiin ja siten ne ovat melko suurpiirteisiä. Mittakaavaltaan ne ovat 1: 400 000. Teiden lisäksi näistä kartoista on saatavissa selville mm. silloisten talojen ja torppien sekä vesi- että tuulimyllyjen suhteellinen sijainti. Kalmbergin karttojen tarkkuus ei riittänyt niiden asemointiin nykyiselle pohjakartalle. Samasta toimistosta hankimme vielä Suupohjan käsittävät nk. taloudelliset kartat vuodelta 1938. Kalmbergin ja taloudelliset kartat ovat mittakaavaltaan ja informaatiotasoltaan on samaa luokkaa. 3.4. MUUT KARTAT Edellisten lisäksi käytössämme oli vuonna 1933 kartoitettu ja vuonna 1938 julkaistu Kauhajoen pitäjänkartta. Kauhajoen museon kokoelmista löytyi tästä kartasta hyväkuntoinen, 40 osaan leikattu ja taustakankaalle liimattu kappale joka oli säilyttänyt hyvin alkuperäiset värinsä. Selkeisiin paloihin leikattu kartta oli myös helppo skannata digitaaliseen muotoon. Kartta on nyt talletettu jpg kuvatiedostoina. Myös Maanmittauslaitoksen vuoden 1965 pitäjäkartta on osittain ollut käytössämme.
KAUHAJOEN OSAYLEISKAAVA-ALUEEN RAKENNETUN YMPÄRISTÖN KARTOITUS 10 3.5. KARTTOJEN ASEMOINTI JA TARKASTELUT Karttojen asemointi on tehty vuonna 1998 kartoitetun pohjakartan mukaan. Vanhojen karttojen asemointi nykykartalle oli Kauhajoen kaupungin ympäristöosastolla entuudestaan tuttua, sillä osasto oli jo aiemmin saanut tutustua vastaavanlaiseen karttatutkisteluun osana Hyypänjokilaaksoa koskevaa selvitystyötä. Karttatyö teki tuolloin Museoviraston tutkija Johanna Forsius. Kaupungin hallussa on karttojen asemoinnissa tarvittava karttaohjelma. Ympäristöosastolta löytyy myös henkilö, joka osaa asemointityön. Siksi karttojen asemoinnissa ei Kauhajoella ollut teknisiä vaikeuksia. Harmin tuottivat vain vanhoihin karttoihin joko mittaus- tai piirustusvaiheessa syntyneet vääristymät. Toisaalta karttojen kohdistuksessa pääasiassa käytetyn jokiuoman luonnolliset muutokset vuosikymmenten aikana vaikeuttivat joidenkin karttojen asettumista kauniisti paikoilleen. Esimerkki vanhan 1700-luvun alun maakirjakartan ja nykyisen pohjakartan asemoitumisesta päällekkäin. Tummansinisellä näkyvä joki on piirretty vanhasta kartasta. Karttojen asemointityö aloitettiin maakirjakartoista. Kauhajoella nämä kartat kattavat jokirannat lähestulkoon koko tarkasteltavana olevalta osayleiskaava-alueelta. Lisäksi karttakokoelmaan kuulu joitakin yksittäisiä karttoja Kauhajärveltä, Hyypästä ja Päntäneeltä (joita ei ole vielä asemoitu). Asemoituja karttoja on 12 kpl. Paikoilleen asemoiduista maakirjakartoista piirrettiin omaksi elementikseen kaikki erilliset osat: metsät, niityt, pellot, tiet, kantatalojen pihapiirit jne. Myöhemmin näitä karttoja vielä tarkennettiin lisäämällä karttapohjaan niin kutsutuista Wänmannin kartoista rakennuksia. (Vaasan maakunta-arkiston Wänmannin kartat ovat 1750-
KAUHAJOEN OSAYLEISKAAVA-ALUEEN RAKENNETUN YMPÄRISTÖN KARTOITUS 11 luvun vaiheen tiluskattoja). Rakennusten käyttötarkoitus on pyritty määrittämään niiden sijainnin perusteella. Liitteissä 1-3 ovat tulosteet näiden karttojen perusteella piirretyistä elementeistä sijoitettuna nykykartalle. Esimerkki maakirjakartoista piirretyistä elementeistä. Kartalla näkyvät kantatalot ovat Filppula ja Knuutila Piirretystä kartasta saadaan havainnollinen kuva 1700-luvun puolivälin maankäytöstä Kauhajoen nykyisen keskustaajaman kohdalla aina Kuutinkylästä Havuskylään asti. Yhdistettynä nykyiseen pohjakarttaan näkymästä voidaan tarkastella mm. teiden sijaintien muuttumista ja nykyistä maankäyttöä vanhoilla rakennuspaikoilla.
KAUHAJOEN OSAYLEISKAAVA-ALUEEN RAKENNETUN YMPÄRISTÖN KARTOITUS 12 Edellisen kuvan kartta yhdistettynä nykyiselle pohjakartalle Kolmiulotteisiin havainnekuviin perehtynyt Lauri Hyttinen teki laadittujen karttaelementtien pohjalta havainnemallin Aron kantatalosta. Rakennusten hahmot on koottu vanhasta valokuvasta ja toistettu jokaisessa rakennuksessa samankaltaisena minkä vuoksi näkymä ei täysin vastaa käsitystä tuon ajan rakentamisesta. Toimittamastamme kartasta puuttuivat myös korkeuskäyrät, jonka vuoksi maasto vaikuttaa mallissa liian tasaiselta. Tietokoneen näytöllä voi vapaasti vaeltaa rakennusten lomassa ja tarkastella pihapiiriä esim. lintuperspektiivistä. Satunnainen näkymä ko. havainnemallista
KAUHAJOEN OSAYLEISKAAVA-ALUEEN RAKENNETUN YMPÄRISTÖN KARTOITUS 13 Maakirjakarttojen ja Wännmanin karttojen lisäksi asemointi on tehty yhdelle osa-alueelle nk. Kalmbergin karttoja ja neljälle kohdealuetta esittäville vuoden 1933 pitäjäkarttalehdelle. Kalmbergin karttoihin (sotilaallisiin tarkoituksiin laaditut kartat vuodelta 1856) ja taloudellisiin karttoihin vuodelta 1938 ei uhrattu enempää työaikaa, koska niiden asemointi ei onnistunut kunnolla karttavääristymien vuoksi. Vuosien 1933 ja 1965 pitäjänkartat puolestaan vastasi hyvin nykykarttaa. Kalmbergin kartta vuodelta 1856 ja nykyinen pohjakartta Vuoden 1933 pitäjänkartta ja nykyinen pohjakartta
KAUHAJOEN OSAYLEISKAAVA-ALUEEN RAKENNETUN YMPÄRISTÖN KARTOITUS 14 Vuoden 1965 pitäjänkartta ja nykyinen pohjakartta Kartat toimitetaan sekä Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseoon että Museovirastoon sähköisinä rasterikuvina. Asemoidut kartat ja niistä poimitut elementit ovat jatkossa Kauhajoen kaupungin ympäristöosaston kaavasuunnittelun ja rakennusvalvonnan käytettävissä heidän kulloistenkin tarpeiden mukaan. 3.6. AJATUKSIA KARTTATYÖSKENTEYSTÄ Karttatyöskentely oli hyvin mielenkiintoista sekä teknisenä prosessina että sen esille nostamien havaintojen vuoksi. Kartoista voidaan havaita miten muuttumattomia tietyt rakenteet ovat. Esimerkiksi päätiet ovat kautta vuosisatojen pysyneet lähes tulkoon paikoillaan ja useimmat vanhimmista asuinpaikoista ovat asuttuja vielä nykyäänkin. Yksittäisistä kartoista mielenkiintoisimmat ovat Wännmannin kartat 1750-luvun puolivälistä joiden pikkutarkkaa piirustusjälkeä on ilo tutkia. Jatkossa näiden karttatiedostojen hyödyntäminen jää Kauhajoen kaupungin virkamiesten aktiivisuuden varaan. Arvioitaessa alueiden maankäyttöä tai yksittäisten rakennusten arvoa, on näiden karttojen avulla mahdollista kurkistaa sukupolvien taa ja pohtia arvoja, jotka liittyvät vanhaan perinteeseen ja uusien, kauaskantoistenkin päätösten tekemiseen. Karttojen tehokas hyödyntäminen vaatii ympäristöosaston henkilökunnalta perehtymistä karttaohjelman käyttämiseen.
KAUHAJOEN OSAYLEISKAAVA-ALUEEN RAKENNETUN YMPÄRISTÖN KARTOITUS 15 4. RAKENNUSKANNAN MUU KARTOITUS 4.1. KOHTEIDEN VALOKUVAAMINEN Edellä mainitusti, kartoitukseen sisältyi myös nykyisen rakennuskannan tallentamista valokuvin. Vuodenaikojen ja kuvausolosuhteiden vaihtelun vuoksi digi -kameralla kuvatut kuvat ovat laadullisesti eritasoisia. Kuvattavia kohteita ei valittu niiden rakennushistoriallisen tms. arvon perusteella vaan siten, että kuvista muodostuisi selkeä yleiskuva kartoitettavan alueen nykyisestä rakennuskannasta. Kuvattuja kohteita on noin tuhat ja yksittäisiä kuvia runsaasti enemmän. Jokainen kuvattu kohde on sijoitettu pisteenä nykyiselle pohjakartalle ja niihin liittyy tieto kohteen käyttötarkoituksesta ja arvio iästä. Kummankin tiedon perusteelle kohteita voidaan lajitella ja havainnollistaa karttapohjalla. Kuvaamisen tavoitteena oli luoda kaavasuunnittelijoille ja rakennustarkastajille uusi työkalu, jolla he voivat nopeasti tarkastella nykyistä rakennuskantaa. Samalla kuva-arkisto toimii kohdeinventointityön perustana siten, että kohteita voidaan tämän luettelon perusteella jo ennen maastokäyntejä luokitella esim. iän tai rakennustapansa perusteella. Liitteessä numero 4. on kaikki kuvatut kohteet karttapohjalla. Esimerkki näkymästä jossa on lajittelemattomia kuvatut - pisteitä karttapohjalla ja yksi ponnahduskuva.
KAUHAJOEN OSAYLEISKAAVA-ALUEEN RAKENNETUN YMPÄRISTÖN KARTOITUS 16 Kohdekuvausta vaikeutti se, että tämän kaltaisessa kartoitustyössä ei voitu rikkoa ihmisten kotirauhaa tunkeutumalla pihapiireihin. Kuvaamista olisi myös helpottanut, jos siihen olisi voinut osallistua avustava henkilö. 4.2. KOTISEUTUMME 1998 KAUHAJOKI-KURIKKA TEOKSEN AINEISTO Vuonna 1998 julkaistuun kirjaan Kotiseutumme 1998 Kauhajoki-Kurikka ovat kiinteistöjen omistajat voineet itse ilmoittaa tietoja rakennuksistaan. Kirja käsittelee lähinnä asuinrakennuksia mutta sinne on kirjattu tietoja myös liike- ja teollisuusrakennuksista. Rakennuksen tilan nimen, osoitteen, rakentamisvuoden, peruskorjaustai laajentamisvuosien sekä rakennuksen runko- ja pinnoitetietojen lisäksi kirjassa on kohteen kuva sekä omistajien antama lyhyt selostus rakennukseen tai sen omistajaan liittyvistä merkittävistä tapahtumista. Kirjasta poimittiin Excel-tiedostoon kaikki kohteet joiden osoite viittasi osayleiskaava-alueelle. Tallennetut tiedot voitiin yhdistää rakennus- ja kiinteistörekisterin tietoihin jonka jälkeen karttaohjelma ArcWiev puolestaan pystyi sijoittamaan suurimman osan kohteista koordinaattitiedon perusteella paikoilleen. Parin sadan kohteen koordinaatit jouduttiin syöttämään käsin syntyneeseen tiedostoon. Tiedostossa olevia rakennuksia voidaan kuvattujen kohteiden tapaan luokitella minkä tahansa tietuekentän ominaisuuden perusteella. Esimerkkinäkymä Kotiseutumme-kirjan kohdekartasta jossa kohteet on luokiteltu rakentamisajan mukaan Kotiseutumme -kirjan antamaa informaatiota kohteista sen rakentamis- ja käyttöhistorian osalta voidaan pitää samantasoisena kuin haastattelemalla tehtyä inventointia. (Varsinainen kohdeinventointi tosin täydentyy inventoijan omilla, paikan päällä tehdyillä havainnoilla ja on siten täydellisempi).
KAUHAJOEN OSAYLEISKAAVA-ALUEEN RAKENNETUN YMPÄRISTÖN KARTOITUS 17 Tietokantaan viety kotiseutuaineisto helpottaa yksittäisestä kohteesta kerätyn tiedon löytämistä, sillä kohteen voi paikallistaa suoraa kartalta ja pisteen taustatiedoista löytyy myös viittaus sivuun, jolla kohde varsinaisessa kirjassa on. Kohteet ovat nimittäin sijoitettu kirjaan omistajan sukunimen mukaan aakkosjärjestykseen, mikä vaikeuttaa yksittäisen kohteen hakemista jos sen omistaja on vaihtunut. Kotiseutumme kirjan aineistoa voi myös havainnollistaa esim. taulukoiden avulla. Alla olevissa taulukoissa on esitetty 1800-luvulla rakennettujen talot määrät kylittäin. 5. KAUHAJOEN NYKYINEN RAKENNUSKANTA JA SEN KEHITTYMINEN 5.1. RAKENNUSKANTAAN VAIKUTTAVIA SEIKKOJA 5.1.1. ELINKEINOT Niin Kauhajoen kuin muidenkin pitäjien rakentamista on aina ohjannut asukkaiden elinkeinot, varallisuus, tarpeet ja kullekin ajalle tyypilliset tavat. Kauhajoella ei ole ollut vallitsevaa ansiokotiteollisuudenlajia joka olisi synnyttänyt joillekin paikkakunnalle tyypillistä rakentamista kuten esim. kutomoita tai verstaita. Kauhajokiset ovat pääasiassa saaneet elantonsa maa- ja metsätaloudesta tai kaupasta. Tarkasteltavalla osayleiskaavaalueella se näkyy laajoina peltoalueina, joilla rakennukset ovat sijoittuneet teiden varsille lähelle kunkin omaa viljelystä. Vaikeasti raivattavissa olleet mäennyppylät ovat jääneet metsäisiksi saarekkeiksi joihin ei juurikaan ole asumuksia viimevuosikymmeniä lukuun ottamatta rakennettu. Nykyään paikkakunnan maatalousvaltaisuus ei enää näy ydinkeskustassa säilyneessä rakennuskannassa.
KAUHAJOEN OSAYLEISKAAVA-ALUEEN RAKENNETUN YMPÄRISTÖN KARTOITUS 18 5.1.2. SUOMEN SOTA JA KAUHAJOELLA KÄYDYT TAISTELUT Yli 200 vuotta vanhojen rakennusten puuttuminen Kauhajoelta johtunee suurelta osin täällä vuosina 1808-1809 käydyistä Suomen sotaan liittyvistä taisteluista. Tällöin venäläiset joukot tuhosivat suuren osan kauhajokisisten isoimpien maatilojen rakennuksista. Yleensä hävitys on ollut totaalinen eikä tuholta ole säästynyt vähäisinkään rakennus. Tällä tietoa tarkastelualueen vanhin jäljellä oleva asuinrakennus on Kauhajoen museon päärakennus, Ala-Yrjänäinen, jonka rakentaminen aloitettiin 1804. Joitain 1800-luvun asuinrakennuksia on vielä jäljellä keskustaajaman ulkopuolella. Monet niistä ovat asumattomia ja huonokuntoisia. (Muista maatalouteen liittyvistä rakennuksista tuonnempana). Kauhajoen museon päärakennus alkuperäisellä paikallaan Yrjänäiskylässä 1953 5.1.3. TORPPARILAITOKSEN LAKKAUTTAMINEN 1900-LUVUN ALUSSA 1900-luvun alussa torpparilaitoksen lakkauttamisen seurauksena syntyneet pienet viljelystilat asuinrakennuksineen sijaitsevat hajallaan koko tarkastelualueella. Niistä monet ovat edelleen ympärivuotisesti asuttuja tai vapaa-ajan asuntoina. Usean kohtalona on myös olla varasto. 1900-luvun alun pieni asuinrakennus Luomankylässä Torppa Lustilankylästä 5.1.4. ARONKYLÄN KEHITYS 1900-LUVUN ALKUPUOLELLA Kauhajoen keskustasta noin 4 km pohjoiseen sijaitsee Aronkylä. Kirkonkylän ja Aronkylän välillä on 1900- luvun alkupuolella vallinnut kilpailuasetelma, sillä Aronkylä on silloinkin sijainnut liikenteellisesti keskeisemmin kuin nykyinen keskusta. 1920-luvulla Aronkylä sai rautatieaseman, mikä vahvisti sen kaupallista asemaa suhteessa kirkonkylään. Aronkylässä on vieläkin havaittavissa kaupunkimaista, tiivistä rakentamista. Monesta sen rakennuksesta voi myös nähdä, että niiden alkuperäinen käyttötarkoitus on liittynyt kaupankäyntiin. Uudempi, lähinnä rivitalo rakentaminen, sijoittuu hieman erilleen vanhoista rakennuksista. Aronkylän keskusta on nyt jäänyt liikenteellisesti sivuun, koska Kauhajoelle saapuva liikenne ohjautuu Rahikkatien ja
KAUHAJOEN OSAYLEISKAAVA-ALUEEN RAKENNETUN YMPÄRISTÖN KARTOITUS 19 Topeekan kautta kaupungin keskustaan. Nykyään Aronkylän keskusta on varsin hiljainen, vaikka sen liepeille sijoittuu runsaasti teollisuutta. Pitämällä paremmin huolta vanhoista, 1910-1950-lukujen rakennuksista ja kadunvarsien ympäristöstä Aronkylä voisi olla persoonallinen ja viihtyisä asuinalue. Kauhajoen kirkonkylän ja Aronkylän välillä, vanhan Kurikantien varrella, on merkittävää vanhaa asutusta, joka on jäämässä uudisrakentamisen puristamaksi. Esimerkkejä Aronkylän Kauppatien varren rakennuskannasta 5.1.5. TIEVERKOSTON JA ASUNTOALUEIDEN KEHITTYMINEN Nykyiset päätiet noudattavat vanhoja reittejä, vaikka niiden rinnalle on varsinkin sotien jälkeen rakennettu laaja tieverkosto. Teiden varsilla olevista rakennuksista voi nähdä minne kulloinkin kunta on rakentamista ohjannut, vaikka yhtenäiset, esim. 1950-luvulla rakentuneet alueet meiltä puuttuvatkin. Mitä vanhemmista asuntoalueista on kyse, sen kirjavammalta niiden rakennuskanta vaikutta, sillä monet näistä rakennuksista on peruskorjattu ja laajennettu nykypäivän ihmisten mieltymysten mukaan ja alueiden yhtenäisyys on kadonnut. Nykyään vilkkaasti liikennöity Rahikkatie on varsin uusi eikä sen varteen ole vieläkään sijoittunut kovin montaa asuinrakennusta. Tie toimii lähinnä Kauhajoen ohitustienä ja kokoojatienä pitkämäisestä keskustaajamasta poistuvalle tai saapuvalle liikenteelle. 5.1.6. TEOLLISUUS Kuten jo aiemmin todettiin, Kauhajoelta puuttuu vanha teollisuusrakentaminen. Vanhimpia niistä meillä lienee Kauhajoen Sahan tiilinen tuotantorakennus (perustettu 1917) ja Lahtiharjun, vuodelta 1956 peräisin oleva, kutomona toiminut kaarihalli. Meijereitä on Kauhajoella ollut useita. Niistä muutama on vielä jäljellä mutta ne on muutettu asuinkäyttöön. Viimeisin, Aronkylään vuonna 1950 rakennettu meijeri, on vieläkin huomattava maamerkki. Samoin Osuuskaupan viljavarasto vuodelta 1953. Nykyiset teollisuusrakennukset ovat lähes kaikki kevyehkösti rakennettuja halleja, jotka on koottu omille alueilleen asutuksen laitamille. Teollisuuslaitoksiksi voidaan luokitella myös alueella olevat myllyt. Jäljellä olevista myllyistä vain yksi on tuulimylly (siirretty Ikkeläjärveltä, rakennettu 1838) ja se sijaitsee museo alueella. Vesimyllyjä on jäljellä muutamia, esim. Pakkolakosken, Turjankylän ja Knuuttilan myllyt. Näistä Turjankylässä olevalle on juuri haettu purkulupaa.
KAUHAJOEN OSAYLEISKAAVA-ALUEEN RAKENNETUN YMPÄRISTÖN KARTOITUS Kauhajoen meijeri(vanha kuva) Osuuskaupan viljavarasto 20 Lahtiharjun kutomo 5.1.7. LIIKERAKENNUKSET Nykyään lähes kaikki rakennukset joissa harjoitetaan kauppaa, sijaitsevat Kauhajoen keskustaajamassa joko Puistotien tai Topeekan varrella. Myös aiemmin kauppaliikkeet ovat sijainneet pääkulkureittien Topeekan, vanhan Hyypäntien ja vanhan Kurikantien varsilla. Kauhajoen keskustaajaman liikerakennukset edustavat lähes kaikkia vuosikymmeniä 1880-luvulta lähtien. Oman ryhmänsä muodostavat 1920-1940-lukujen liikekiinteistöt, joita on sekä Aronkylässä että kaupungin keskustassa (esimerkkinä vanha Säästöpankki nyk. Ojalan Pakari, 1933). Seuraava selkeä rakennusryhmä ovat 1950-luvun pankki- ja muut liikerakennukset, jotka myös pääsiassa sijaitsevat Topeekan varrella. Molempiin rakennusryhmiin kuuluvat talot ovat jyhkeitä, kivirakenteisia ja kaksi- tai kolmikerroksisia. Useimmissa niistä on myös asuntoja. Merkittävimpiä näistä taloista ovat Yhdyspankintalo (1957 Jaakko Tähtinen) ja Osuuspankki (1954). Ollonqvistin kauppakartano 1880-l Rainoman kukkakauppa 1941 Ojalanpakari Vanhojen liikerakennusten välille on viime vuosikymmeninä rakennettu lisää pankkeja ja kauppoja. Vallitsevana suuntauksena on ollut tehdä niistä hallimaisia tiloja joiden ulkoasu ilmentää omaa aikaansa tai suunnittelijoidensa mieltymyksiä. Vaikuttaa siltä, että uudisrakennusten suhdetta vanhaan rakennuskantaan ei ole tarkemmin mietitty. Lisäksi Topeekan varren liikkeet sijaitsevat usein parkkipaikkojen takana etäällä tien reunasta, minkä vuoksi kaupunkikuvasta on tullut hajanainen.
KAUHAJOEN OSAYLEISKAAVA-ALUEEN RAKENNETUN YMPÄRISTÖN KARTOITUS 21 5.1.8. HALLINNOLLISET JA MUUT JULKISET RAKENNUKSET Kaupungin ja valtion hallinnolliset rakennukset ovat keskittyneet keskustaajaman eteläpäähän omaksi ryhmäkseen. Lähes kaikki hallintorakennukset ovat kivirakenteisia ja useampikerroksia. Hallintoaukion reunoilla ovat vanha Kunnantalo (1952), valtion Virastotalo (1963, Mauri Karkulahti), Oikeustalo (1975) ja uusi Kaupungintalo (Arto Sipinen, 1982). Muista Hallintoaukion rakennuksista mainittakoon Wiljo Rewellin 1949 suunnittelema kunnanlääkärin asuintalo ja Touko Saaren kirjastotalo (1989). Hallintoaukion liepeillä ovat myös Aravataloksi kutsuttu kivirakenteinen kerrostalo ja alun perin kunnansairaalaksi rakennettu Hammashoitola. Molemmat 1950-luvulta. Puistotien varrella on Aravatalon kanssa samanhenkinen mielenterveystoimisto (1959, Larkas & Paatela). Myös Neuvola ja Paloasema ovat huomioitavia ja edustavat edellisten rakennusten tapaan 1950-luvun rakennustyyliä. Ullantiellä sijaitseva aiempi neuvola on hyvä esimerkki 1960-luvun rakentamisesta. Kunnantaloista vanhin, Räimiskä 1898, sijaitsee keskustaajaman pohjoisosassa ja toimiin nykyään nuorisotalona. Räimiskä rakennettu 1898. Vanha Kunnantalo eli Opintola Entinen kunnantalo 1952 Rewellintalo eli Kunnanlääkä- Hammashoitola Uusi Kunnantalo 1982 Neuvola rin asuintalo 1949 Paloasema Entinen neuvolatalo Kirjasto 1989
KAUHAJOEN OSAYLEISKAAVA-ALUEEN RAKENNETUN YMPÄRISTÖN KARTOITUS 22 5.1.9. OPPILAITOKSET Kauhajoen vanhin varsinainen koulurakennus, Aninkoulu, (rakennettu 1882) on edelleen hyväkuntoinen ja alkuperäisessä käytössä. Samoin 1920-1930-lukujen taitteissa rakennettu Aron kansakoulu. Kirkonkylään kansakouluksi Raivolasta vuonna 1930 siirretty vanha hirsirakennus on saanut myöhemmin kylkeensä uudisrakennuksia useassa eri laajennusvaiheessa. Osayleiskaava-alueella sijaitsee myös mm. Aron, Filppulan, Luomankylän, Yrjänäisen, Lustilan ja Pukkilan peruskoulun ala-asteet. Aninkoulu 1882 Nykyisen Sanssinkoulun Lustilan koulu 1954 ensimmäinen osa Kauhajoella annetaan runsaasti keskiasteen koulutusta. 1920-luku on ollut tärkeä vuosikymmen näiden oppilaitosten historiassa. Maamieskoulu on perustettu vuonna 1917 Kokon kantatalon vanhalle paikalle. Vanhoista koulurakennuksista on siellä vielä jäljellä kaksi. Ne edustavat jyhkeää, 1920-luvulle tyypillistä kartanomaista rakentamista korkeine mansardikattoineen. Maamieskoulun muut rakennukset ovat lähinnä 1970-luvulta. Kauhajoen Koti- ja laitostalouskoulun massiivin, klassinen päärakennus on vuodelta 1927. Sen ympäristö on täydentynyt sekä 1970-luvun että nuoremmilla rakennuksilla. Viimeisin lisäys Kotitalousoppilaitoksen pihapiiriin on rakennettu vuonna 2003. Uudisrakennusten tieltä on jouduttu purkamaan useita vanhoja rakennuksia. Kotitalousoppilaitoksen kohdalla on sääli, että siihen aikoinaan hyvin olennaisesti kuulunut kaunis puutarha on päässyt rapistumaan. Turjankylässä sijaitseva Kauhajoen Evankelinen opiston (1929) päärakennus kuuluu edellisten oppilaitosten kanssa samaan ryhmään. Sekin edustaa 1920-luvun klassismia ja on jo kokonsa puolesta merkittävä ilmestys kauhajokisessa maisemassa. nk. Puhemiehentalo Kotitalousoppilaitoksen Evankelisen oppilaitoksen Maatalousoppilaitoksella päärakennus päärakennus
KAUHAJOEN OSAYLEISKAAVA-ALUEEN RAKENNETUN YMPÄRISTÖN KARTOITUS 23 Muista oppilaitoksista mainittakoon Lukio (1952, Wiljo Rewell), Kauppaoppilaitos (1965, Touko Saari) ja Yhteiskoulu, jonka rakentamin aloitettiin 1960-luvun lopulla. Lisäksi Kauhajoella on Ammattioppilaitos eli ammattikoulu. Kauhajoen Lukio 5.1.10. KIRKOT JA PAPPILAT Kauhajoella on useita hengellisiä rakennuksia. Evankelisen seurakunnan kirkon ja sen muiden toimitilojen lisäksi tarkastelualueella on Helluntaiseurakunnan kirkko, Jehovan todistajien valtakunnansali ja Adventtiseurakunnan kirkko. Kauhajoen seurakunnan saarnahuone ja/tai kirkko on aina sijainnut samalla paikalla. Salomon Köykän suunnittelema Kauhajoen vanhin varsinainen kirkko valmistui vuonna 1783. Se tuhoutui Suomen sodassa 1808. Tuhoutuneen kirkon tilalle rakennettiin uusi vasta vuonna 1820. Senkin rakennettiin Salomon Köykän suunnitelmien mukaan mutta tämäkin kirkko tuhoutui tulipalossa vuonna 1956. Nykyinen kirkkomme on vuodelta 1958 ja sen on suunnitellut V. Larkas. Kauhajoen seurakuntakeskus ja siunauskappeli ovat 1960-luvun puolivälin tuotantoa. Kauhajoen ev.lut. kirkko 1980-luvulla rakennettu Helluntaiseurakunnan kirkko muistuttaa etäisesti Kauhajoen evankelista kirkkoa. Kaksi muuta pyhättöä, Jehovan todistajien valtakunnansali ja Adventtiseurakunnan kirkko puolestaan ovat kooltaan ja ulkonäöltään lähempänä tavallisia asuinrakennuksia.
KAUHAJOEN OSAYLEISKAAVA-ALUEEN RAKENNETUN YMPÄRISTÖN KARTOITUS 24 Helluntaiseurakunnan kirkko Jehovantodistajien valtakunnansali Koska pappiloista on ollut saatavilla tarkkaa tietoa jo varhaisilta ajoilta, voidaan niiden vaiheita seurata muita rakennuksia tarkemmin. Maakirjakartalla havaittava asuinrakennusten ryhmä kirkosta (silloinen saarnahuone) kaakkoon on ollut Kauhajoen ensimmäisen kappalaisen Albilacoviuksen asuinsija. Siellä on lähdetietojen ja 1700-luvun karttojen mukaan ollut sekä asuin- että talousrakennuksia. Rakennukset ovat alun perin olleet kappalaisen yksityisomaisuutta vaikka sijaitsivatkin nk. kylän yhteismaalla. Vasta myöhemmin ne saatettiin seurakunnan omaisuudeksi. Pappilan vaiheista ei juurikaan ole tietoa ennen vuotta 1808 jolloin se tuli joutui kirkon ja monen muun kauhajokisen talon tapaan venäläisten kostoretkien uhriksi eli tuhopoltetuksi. Tuhoutuneiden rakennusten sijaan vuonna 1824 rakennettiin samoille kohdin uudet rakennukset kaksikerroksisine päärakennuksineen ja monine talous- ja ulkorakennuksineen. Ulkomuodoltaan tuolloinen pappila on muistuttanut paikallista talonpoikaista rakentamistapaa. Vasta 1800-luvun lopulla rakennettiin Kristiinankaupunkiin vievän tien varteen vielä jäljellä oleva Äijälän pappila ja saman aikaisesti rakennettiin Aronkylään Enon rakennuksia kappalaisen virkataloksi. Enon tilalla oli jo aiemmin asunut Kauhajoen kappeliseurakunnan viranhaltijoita, sillä jo vuodelta 1691 on peräisin tieto jonka mukaan silloinen kappalainen Jaakko Haustramnius vaati haltuunsa Vilppu Heikinpojan asuttamaa Enon kruununtaloa. Varsinaisena kappalaisen virkatalona sen ensimmäinen asukas lienee ollut Henrik Hideén (toimessa 1709-1766) joka verovapautuspyyntökirjeessään vuodelta 1712 valittaa ettei Enossa ollut papille saatikka pappilassa vieraileville tarkastajille soveliaita huoneita. Alkuperäisten Enon tilan maat ja rakennukset olivat 1760-luvulta 120 vuoden ajan lampuotien hallinnassa. Myöhemmin Enon pappilana tunnetun talon rakentamisesta alettiin käydä keskustelua 1860-luvun lopulla. Tuolloin rakennuspaikaksi määrättiin Wähäkemäelle jota myös Betleheminmäeksi kutsutaan. Rakentamista varten koottiin komitea joka myös laati rakennussuunnitelmat. Valmiiksi Enon pappila tuli vasta vuonna 1888. Rakennus noudatti muodoltaan perinteistä talonpoikaista rakennustapaa ollen rungoltaan pitkä ja kapea. 1½-kerroksisen talon ulkoverhouksena oli pystyrimalaudoitus joka oli räystäiden alla olevien haukkaikkunoiden alta katkaistu koristelistalla. Ikkunat olivat T- karmiset ja niiden vuorilistoissa oli uusrenessanssisia koristeaiheita samoin kuin avokuistin tukipilareissa. Rakennus myytiin yksityisomistukseen vuonna 1965 ja se tuhoutui tulipalossa vuonna 2002 oltuaan sitä ennen vuosia asumattomana. Enon pappilan pihapiirissä on 50 lehmän kivinavetta, joka on rakennettu vuonna 1906 muistitietojen mukaan Yli-Knuuttilan tilan entisistä lohkokivistä. Navetta on myöhemmin muutettu teollisuusja varastotiloiksi. Tulipalolta säästyi myös pihapiirissä ollut isokokoinen aittarakennus. Vanhasta pihasta paikalla muistuttaa enää vain pappilan rauniot ja ylisuureksi kasvanut kaksirivinen kuusiaita.
KAUHAJOEN OSAYLEISKAAVA-ALUEEN RAKENNETUN YMPÄRISTÖN KARTOITUS 25 Enon pappilan rauniot Enon pappilalla on vuonna 1886 ollut 24 torppaa. Äijälän pappila on vuodelta 1890 ja se on lähes samankaltainen kuin Enon pappila. Äijälä oli tarkoitettu nimenomaan Kauhajoen kirkkoherran asuttavaksi ja viljeltäväksi. Pappila olikin paikkakunnan suurimpia tiloja. nykyään Äijälän pappila on edelleen seurakunnan hallussa ja asuinrakennuksen lisäksi se toimii kerho- ja kokoontumispaikkana. Äijälän pihapiiriin on 1900-luvun alussa kuulunut runsaasti erilaisia talousrakennuksia jotka maataloudesta luovuttaessa ovat jääneet ilman käyttöä ja sen vuoksi hävitetty. /2-3/ Äijälän pappila Seurakunnan virkataloista mainittakoon vielä Setälä, joka on ollut aikoinaan lukkarin puustelli. Se rakennettiin suurten nälkävuosien aikana 1867-1868. Alun perin se kuulu Äijälän pappilan tilaan mutta 1924 se erotettiin omaksi tilaksi. Setälä /2/ Artikkeli Enon kappalisen virkatalon vaiheista Kauhajoen joulu 1976 Asser Vainiola /3/ Artikkeli Kauhajoen ensimmäiset papit ja pappilat Kauhajoen joulu 1960 Lauri Palletvuori
KAUHAJOEN OSAYLEISKAAVA-ALUEEN RAKENNETUN YMPÄRISTÖN KARTOITUS 26 5.1.11. MUUT RAKENNUKSET Kauhajoen osayleiskaava-alueella on edellä mainittujen rakennustyyppien lisäksi paljon esim. varastorakennuksia ja muita toissijaisessa käytössä olevia tai hylättyjä rakennuksia. Niistä mainittakoon esim. Aronkylässä Pakkolantien varteen unohdettu 1950-luvun kioski. 5.2. ERI VUOSIKYMMENTEN RAKENNUSTEN ERITYISPIIRTEITÄ 5.2.1. 1800-LUVULTA SÄILYNEE RAKENNUKSET 5.2.1.1. ASUINRAKENNUKSET 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa rakennetut talonpoikastalot noudattavat tyypillisesti sekä rakennustavaltaan että pohjakaavaltaan vuosisataisia perinteitä. Talot on yleensä perustettu luonnon muovaamille tai lohkotuille nurkkakiville. Kantavien kivien välit on täytetty yhtenäisesti joko luonnonkivilatomuksella tai lohko/porakivillä. Matala, 1 ja ½ kerroksinen hirsirunko on salvottu pitkille nurkille ja talo on vuorattu peiterimoitetulla lautavuorauksella. Ikkunat ovat joko kuusiruutuisia tai nk. T-karmi-ikkunoita. Talot on lähes poikkeuksetta maalattu punamullatta. Nurkkien suojalaudoitusta sekä ikkunoiden ja ovien puitteita ja pieliä on korostettu valkoisella öljymaalauksella. Kuistit ovat pääasiassa umpeen laudoitettuja ja usein myös kaksikerroksisia. Kauhajokisissa taloissa käytetyt koristeaiheet ovat melko vähäisiä. Näyttävyyttä päärakennusten ulkonäköön on pyritty saamaan korostamalla ikkunoiden ympärillä olevia listoituksia, räystäiden alalistoja ja ruuduttamalla esim. kuistien ikkunoita vinoristein. Paikoin on ollut tapana viistota kuistien ulkonurkat. Talojen katteena on nykyään yleensä huopa-, tiili- tai peltikate. Filppulankylä Koskenkylä Valkamankylä
KAUHAJOEN OSAYLEISKAAVA-ALUEEN RAKENNETUN YMPÄRISTÖN KARTOITUS 27 Suurin osa taloista on asumattomia ja varsin huonokuntoisia. Todennäköisesti niillä on huonot mahdollisuudet säilyä enää kovin pitkään, sillä ne koetaan ympäristölleen vaarallisiksi ja maisemaan rumentaviksi elementeiksi eikä niillä enää ole taloudellista arvoa. Asumattomissa rakennuksissa ei ole tehty suuria pohjakaavallisia muutoksia. Nämä talot noudattavatkin perinteistä paritupapohjakaavaa jolloin sisäänkäynnin ja porstuahuoneen molemmin puolin on kaksi lähes yhtä suurta kamaria. Kamareita on kolme siten, että kaksi niistä sijaitsee päätuvan päädyssä ja kolmas suoraan porstuan jatkeena. Asutuissa rakennuksissa on yleensä tehty muutoksia sekä huonejärjestykseen että huoneiden käyttötarkoitukseen. Varsinaista kartanorakentamista meillä ei juurikaan ole. Kauhajoen keskustassa on paikkakuntamme ainut aateliskartano Sanssi, joka on muutamia vuosia sitten pelastettu tuholta peruskorjaamalla se kaupungin edustustiloiksi. 1880-luvulla keskustaan rakennettiin myös muita isoja kiinteistöjä joiden ulkoasussa on Sanssin kanssa samoja piirteitä. Näitä rakennuksia ovat Ollonqvistin kauppakiinteistö, Aninkoulu ja Äijön pappila. Sanssinkartanon sisäänkäynti 5.2.1.2. LUTIT JA AITAT Luttiaitta on kaksikerroksinen talousrakennus, jonka ensimmäisen kerroksen aittoja on käytetty aitan tapaan varastotiloina ja toisen kerroksen huoneet ovat olleet kesäaikaisena asuinhuoneina talon palkollisten ja nuoren väen käytössä. Lutit on rakennettu hirsistä, jotka on salvottu pitkälle nurkalle. Yleensä kaikki lutit ovat olleet vuoraamattomia ja vailla minkäänlaista lämmönlähdettä. Lutin toisen kerroksen edessä on yleensä kapea sola, josta on käynti lutteihin. Makuutiloiksi tarkoitettuja luttihuoneita on yleensä kolme. Joskus lutin alaosassa on kuitenkin vain kaksi aittaa jolloin keskimmäisen lutin alle jää porttina toimiva tila. Luttiaittoja on kohde alueella jäljellä vain kovin vähän. Luttiaitta Luomankylästä
KAUHAJOEN OSAYLEISKAAVA-ALUEEN RAKENNETUN YMPÄRISTÖN KARTOITUS 28 Vilja-aittoja on sen sijaan säilynyt luttiaittoja enemmän. Ne ovat yleensä yksiosaisia pisteaitoja. Usein viljaaitoista on poistettu jyvälaarit jotta aittoja voitaisiin paremmin hyödyntää esimerkiksi varastoina. Osa aitoista on muutettu vierasmajoitustiloiksi Vilja-aitta Kuutinkylästä Museon aitat Vierasmaja 5.2.1.3. RIIHET Kauhajokiset riihet ovat yleensä isoja, vähintään kolmiosaisia hirsirakennuksia. Niissä on varsinaisen kiuashuoneen lisäksi luuva ja ruumenhuone sekä usein lautarakenteinen olkilato. Riihen edustalla on yleensä katossa normaalia pitempi lape jotta riihen eteen muodostuu suojakatos eli röytä. Tarkastelualueella on jäljellä vielä muutamia riihiä joista osa on varsin huonokuntoisia. Riihi Lustilankylästä 5.2.1.4. SAUNAT Vanhat ulkosaunat ovat hävinneet lähes kokonaan savusaunoista puhumattakaan. (Karttaohjelmaan on myös paikannettu Kokonkylässä ja Kainastolla aikoinaan olleiden luhtamajojen paikat, vaikka ne eivät sisälly varsinaiseen tutkimusalueeseen ). Yli 100-vuotias savusauna Aronkylästä
KAUHAJOEN OSAYLEISKAAVA-ALUEEN RAKENNETUN YMPÄRISTÖN KARTOITUS 29 5.2.1.5. LADOT Kartoitetulla alueella on latoja jäljellä vielä melko paljon. Latojen ikää on ilman lähempää tarkastelua vaikea määritellä. Osa niistä on hirsikehäisiä ja osa laudasta. Vaikka suurin osa ladoista on käyttämättömiä ja huonokuntoisia, on osaa niistä vielä viime aikoina kunnostettukin. Yleisesti voidaan olettaa, että nykyiset ladot häviävät muutaman seuraavan vuosikymmenen kuluessa ellei niiden ylläpitoon herää uutta kiinnostusta esimerkiksi maisemanhoidollisista syistä. Ladot ovat kooltaan pieniä ja varsin matalia. Latojen suuaukko sijaitsee lähestulkoon poikkeuksetta ladon päädyssä ja satulakaton katteena ovat päreet, huopa tai pelti. Lautarakenteinen lato Panulan alueella Kunnostettu lato Lustilassa 5.2.1.6. KELLARIT Rakennusten alle sijoitetuista kellareista tai kellarikuopista ei tässä tarkastelussa saatu tietoa, joitain vanhoja maakellareista havaittiin. Pihapiirissä oleva kellari on yleensä maapinnan alapuolelle kaivettu, kivillä reunustettu kuoppa jonka katteena on lautarakenteinen, satulakattoinen katos jonka katteena on joko huopa tai päreet. Ränsistynyt maakellari Lellavalla 5.2.2.1900-LUVUN ALUN RAKENNUKSET Aivan 1900-luvun alussa rakentamisessa noudatettiin 1800-luvulta perittyjä rakennustapoja. Hirsirakennusten koko alkoi kuitenkin pienentyä ja talojen runkomuoto lyheni. Pohjakaava alkoi lähestyä neliötä. Lyhyille nurkille salvotut asuinrakennukset olivat melko matalia joten ullakkotilat jäivät usein hyödyntämättä. Ikkunoina edelleen käytettiin kuusiruutuisia puitteita ja sisäänkäynnin eteen rakennettiin umpinainen kuisti. Suomen maatilat -kirjasta käy hyvin ilmi miten Kauhajoella 1920-luvulla ollut tapana rakentaa navetat sementtitiilistä. Tallit ja muut karjasuojat tehtiin silloinkin edelleen hirsistä.
KAUHAJOEN OSAYLEISKAAVA-ALUEEN RAKENNETUN YMPÄRISTÖN KARTOITUS 30 Pihoissa rakennukset sijoitettiin usein niin, että asuinrakennuksen sisäänkäyntiä vasten laajahkon pihan toiselle puolelle tuli peseytymistilat ja navetta köökkeineen eli karjakeittiöineen ja pihan toista sivua suojasi muut tarvittavat lato ja varastorakennukset. Ulkorakennuksista tehtiin yhtenäisiä, pitkiä rakennuksia. Tielle päin piha oli yleensä avoin. Kansallisromanttisvaikutteisia asuinrakennuksia meillä on vain vähän. 1910 rakennettu asuinrakennus Koskiaron talo 1910-luvulta Kauhajoen Yhteistalo, Aronkylä Sotkanlappeesta 5.2.3.1930-1940-LUKUJEN RAKENTAMINEN 1930- ja 1940-luvuilla kauhajoelle rakennettiin asuinrakennusten lisäksi jykeviä liikerakennuksia. Asuinrakennusten muodossa ei tapahtunut suuria muutoksia vaikka niiden koko hieman kasvoikin, samoin ikkunoiden koko ja rakennusten korkeus. Kauhajoen keskustaan rakennettiin tuohon aikaan useita kaksikerroksisia asuintaloja joiden runko tehdä vinolaudoituksella ja pintaverhouksena käytettiin rappausta. Näitä jykeviä rakennuksia on vieläkin jäljellä sekä Aronkylässä että kaupungin keskustassa. 1930 rakennettu asuinrakennus Hyypäntiellä 5.2.4. 1950-LUVUN RAKENTAMINEN Kartoitetulla alueella ei ole selkeää nk. rintamamiestaloaluetta vaan tätä rakennustapaa edustavat rakennukset sijaitsevat hajallaan tai muutaman talon ryhminä. 1950-luvun rakennuksille on tyypillistä betoninen sokkeli (mahdollinen kellarikerros), puuverhoiltu 1½-kerroksinen, neliömäinen runko, johon on myöhempinä vuosina saatettu lisätä matalampi laajennusosa. Katto on yleensä jyrkkälappeinen ja katettu konesaumatulla peltikat-