1 kirjaamo@lvm.fi 20.1.2016 Dnro 2396/03/2015 pauli.pullinen@lvm.fi SÄHKÖYHTIÖIDEN VALOKUITUINVESTOINNIT Tiivistelmä Finnet-liitto ry kiittää mahdollisuudesta lausua otsikossa mainitussa asiassa. Lausunto edustaa Finnet-liiton sekä sen kaikkien jäsenyritysten kantaa: Anvia Oyj, Blue Lake Communications Oy, Eurajoen Puhelin Osuuskunta, FNE Finland Oy, Härkätien Puhelin Oy, Ikaalisten-Parkanon Puhelin Osakeyhtiö, JAPO, Kainuun Puhelinosuuskunta, Kaisanet Oy, Karjaan Puhelin Oy, Kemiön Puhelin Oy, Laitilan Puhelin Osuuskunta, Lounea Oy, LPOnet Oy, Länsilinkki Oy, Mariehamns Telefon Ab, Mikkelin Puhelin Oyj, Paraisten Puhelin Oy, Pietarsaaren Seudun Puhelin Oy, Pohjois-Hämeen Puhelin Oy, Tampereen Puhelin Oy, Vakka-Suomen Puhelin Oy sekä Ålands Telefonandelslag. Tele- ja sähköyhtiöiden yhteistyön lisääminen on tärkeää kuidun edistämiseksi Pelisäännöt tulisi harkita huolella win-win periaatteella epäloogisten tilanteiden välttämiseksi Uusi yhteisrakentamislaki tukee yhteistyötä varsin hyvin jo sellaisenaan Teleyhtiöiden tulisi huolehtia kuituverkoista ja sähköyhtiöiden sähköverkoista omilla ydinosaamisalueillaan mutta yhteistyön puitteissa Osa viranomaisista tukee samalla kun osa edelleen vaikeuttaa kuiturakentamista. Finnet-liitto arvostaa ministeriön jatkuvia pyrkimyksiä tukea kuidun rakentamista. Juuri säädetty yhteisrakentamis- ja yhteiskäyttölaki tukee hanketta omalta osaltaan, kunhan prosessit ja yhteinen tietopiste saadaan toimimaan käytännön tasolla. Jos sähköyhtiöille halutaan myöntää oikeus kuidun laskuttamiseen asiakkailta osana sähkön siirtohintaa, syntyy joukko ratkaisuja edellyttäviä kysymyksiä. Hinnoittelun läpinäkyvyys ja subventioriski Jos kuidun hinta sisältyisi sähkön siirtohintaan, jäisi hinta helposti piiloon loppukäyttäjän kannalta. Teleyhtiön laajakaista näyttäisi yllättäen kalliilta vaihtoehdolta, koska siitä veloitetaan avoimesti. Kuidun osuus voidaan lisäksi laskuttaa asiakkailta sähkön siirtohinnassa vaikka kuitu ei olisi käytössä, tai asiakkaalla jo on teleyhtiön kuituliittymä. Erityisesti keskijännitealueiden sinne tänne asennetut pelkät kuidut jäävät helposti ilman käyttöä. Pienjännitealueiden kuitujen asiakaspää saattaa myös jäädä pitkäksikin ajaksi kiepille tontin reunalle, jos asiakkaalla on toimiva kuparilaajakaista. Hanke saattaa aiheuttaa ongelmia, eikä sen toteutuskelpoisuus ole mitenkään itsestään selvää. Ruotsissa markkinoiden rakenteet ovat aivan erilaiset, eikä mallia ole mahdollista kopioida Suomeen. Vääristymien syntyminen tulisi ehdottomasti estää, jotta kyseessä ei olisi piilotuki yhdeltä toimialalta toiselle. Ristisubventio sähköasiakkailta sähköyhtiön telepuolelle on sinänsä sähkötoimialan regulaatioperiaatteiden vastaista jo nyt, joten tältä osin ongelmia ei pitäisi syntyä.
2 Sähkö- ja teleyhtiöiden yhteistyön yleiset edellytykset Orbion Oy:n raportissa esitetään selvitettäväksi, miten kuituinvestointi saadaan sähkön regulaatiomalliin, ja miten osa kuidusta voidaan käyttää myöhemmin teletarkoituksiin. Lähtökohta ei ole oikea jos ensin päätetään vetää kuidut asiakkaiden maksettaviksi, ja pohditaan vasta sitten mitä niillä voitaisiin tehdä vai tehdäänkö mitään. Taitamaton toteutus johtaa sähkön siirtohintojen nousuun ilman toimivia kuituverkkoja. Sähkö- ja teleyhtiöiden yhteistyön edistäminen tulisi ottaa mukaan heti hankkeen alusta alkaen. Orbion Oy:n raportissa on esitetty Järvi-Suomen Energian ja Mikkelin Puhelimen (nykyisin MPY Palvelut Oyj) yhteinen verkkosuunnitteluyhtiö tavoiteltavana esimerkkinä. Ilman yhteistyötä hyötyjä ei saavuteta, vaan molemmat osapuolet rakentavat jatkossakin omia saarekkeitaan. Tele- ja sähköyhtiön tulisi tarkastella yhdessä suurempia aluekokonaisuuksia ja sopia kuidun vetämisestä yhteistyössä, jotta voidaan välttää sinne tänne vedetyt ja osin käyttämättä jäävät kuidun pätkät. Keskijänniteverkon pelkkä kuitu muuntamolle tai muuhun sähköverkon pisteeseen ei vielä riitä. Toimiva laajakaistaverkko on rakennettava verkkolaitteineen, kuidun toinen pää on kytkettävä internetiin ja sen toinen pää on vietävä asiakkaille. Verkko on myös ylläpidettävä teknisesti sekä tietoturvan ja asiakaspalvelun näkökulmasta. Lisäksi on huomattava, että hanke ei koske tiheimmän asutuksen alueita joilla sekä kuidut että sähkökaapelit ovat jo maassa. Näillä alueilla sähköyhtiöt voivat vuokrata teleyhtiön kuitukapasiteettia älysähköverkon tarpeisiin telealan tavanomaisen vuokrakäytännön mukaisesti. Työnjaon käytännön tilanteet Sähkö- ja teleyhtiöillä on lähinnä neljä pääasiallista tilannetta, joiden yhteistyömallit tulisi ratkaista. 1) Sähkö- sekä kuituliittymät ovat jo olemassa: Sähköyhtiöllä on keskijänniteverkko muuntamolle sekä pienjänniteverkko asiakkaille saakka, ja teleyhtiöllä on oma tilaajakuituverkko asiakkaille saakka: Kun sähköyhtiö siirtää johtimet pylväistä maahan, ei ole perusteltua rakentaa toista kuituverkkoa asiakkaiden maksettavaksi koko kansantalouden kustannuksella. Sähköyhtiö voi tässä tapauksessa vuokrata teleyhtiön kuidusta kapasiteettia älysähköverkkoa varten. Teleyhtiön kuitu on reguloitu markkina, johon kenellä tahansa teletoimijalla on pääsy kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin. Vastaavan syrjimättömyysperiaatteen tulee toteutua myös tele- ja sähköyhtiöiden välillä jos hanke realisoituu. Nykyinen yhteisrakentamis- ja käyttölaki takaa syrjimättömyyden sähkö- ja teleyhtiöiden välillä vain passiiviselle infralle, mutta ei itse kuidulle. Jos sähkö on jo valmiiksi maakaapeloitu, sähköyhtiö vuokraa kuidun kapasiteettia tavanomaisen käytännön mukaisesti älysähköverkon tarpeisiin.
3 2) Sähköliittymä on mutta ei vielä teleyhtiön kuitua: Sähköyhtiön sähkö on asiakkaalla kuten kohdassa 1), mutta teleyhtiöllä on kuparilaajakaista asiakkaan käytössä: Kun sähkökaapelit siirretään maahan, tulisi kuitu vetää samalla kaivantoon joka tapauksessa poistuvan kupariverkon korvaamiseksi. Tässä vaihtoehdossa kuitu on yhteisrakentamislain puitteissa teleyhtiön asentama ja omistama, josta sähköyhtiö vuokraa kapasiteettia älysähköverkon käyttöön. Teleyhtiö huolehtii myös asiakkaan laajakaistasta, ja paketoi älysähkö- ja televerkon tarpeet toimivaksi kokonaisuudeksi. Asiakas saa kuitulaajakaistan edullisemmalla liittymämaksulla yhteisrakentamisen vuoksi, mikä edistää nopeiden liittymien penetraatiota. Joillakin syrjäseuduilla ja mm. vapaa-ajanasunnoissa ei ole aina käytettävissä tilaajakupariverkkoa, jolloin tilanne on sama kuidun vetämisen kannalta. Vaihtoehto 2) on looginen ja selkeä, jossa teleyhtiö huolehtii omasta ydinosaamisalueestaan ja sähköyhtiö omastaan. Sähköyhtiön intressiin vaikuttaa myös teleyhtiön välittömästi maksama osuus kaivukuluista. Muussa tapauksessa sähköyhtiö joutuu kuolettamaan kuidun pitkällä aikavälillä siirtohinnassaan säännellyn pääoman tuoton puitteissa tilanteessa, jossa alan investoinnit ovat muutoinkin huomattavat. Kuoletettavaksi tulisi toimiva kuituverkko, ei vain kaivantoon pudotettu kuitukaapeli. Jos sähkö on jo maakaapeloitu, voi sähköyhtiö vuokrata toimivan kupariverkon kapasiteettia sellaisenaan älysähköverkon tarpeisiin siihen saakka, kunnes kuitu on käytettävissä tulevaisuudessa. 3) Sähköliittymä on mutta ei vielä sähköyhtiön kuitua: Tilanne on kuten em. vaihtoehdossa 2), mutta sähköyhtiö asentaa oman kuidun kaivantoon, vaikka teleyhtiön asiakkaalla on jo kuparilaajakaista käytössään: Tässä tapauksessa sähköyhtiö tarjoaisi kuidun kapasiteettia teleyhtiölle laajakaistan tarpeisiin syrjimättömin ehdoin edellyttäen, että asiakas haluaa kuituliittymän. Sähköyhtiön tuotot säilyvät ennallaan, koska teleyhtiöltä saatavat vuokratuotot pienentävät vastaavasti sähkön siirtohintoja. Tilanne on epälooginen ja keinotekoinen, koska muuntamoilla ei yleensä ole teleyritysten eikä usein sähköyhtiönkään kuitua. Kuitu tulisi kytkeä heti lähtötilanteessa jo valmiiseen televerkkoon, joka on käytettävissä asiakkaalta lähtien. Sähköyhtiön kuitu voisi tulla kyseeseen lähinnä tilanteissa, joissa asiakas ei enää halua kiinteää laajakaistaa. Tällainen poikkeuksellinen tilanne saattaisi syntyä esimerkiksi jos asiakas olettaa virheellisesti mobiililaajakaistan riittävän tuleviin tarpeisiin, eikä osaa huomioida televerkkojen liikennemäärien jatkuvaa voimakasta kasvua. Lisäksi on huomioitava myös maksavan asiakkaan oikeudet, koska sähköyhtiön kuitu tulee aina automaattisesti kokonaisuudessaan siirtohintoihin. Teleyhtiön kuidusta älysähköverkon käyttöön otettu kapasiteetti on siirtohinnassa vain sähköyhtiön vuokrakustannuksen osalta. Teleyhtiön perusoletus on, että kuitu tulee laajakaistakäyttöön ennemmin tai myöhemmin, joten teleyhtiö on lähtökohtaisesti halukas vetämään kuidun myös tässä tapauksessa tulevaa käyttöä varten.
4 4) Uudiskohde: Tilanne palautuu käytännössä em. kohdiksi 2) ja 3). Muut näkökohdat Vaihtoehdoissa 2), 3) ja 4) on huomioitava, että teleyhtiölle saattaa olla edullisempaa aurata oma kuitu kuin osallistua sähköyhtiön kaivantoon. Tällaista edullisimman vaihtoehdon valintaa ei tule estää silloin kun auraus on mahdollista. ELY-keskus tulee ohjeistaa asiassa joka tapauksessa hankkeesta riippumatta, jotta kustannuksiltaan moninkertaista pakko-ohjausta sähkökaivantoon ei enää jatkossa esiinny. ELY-keskuksen olisi tullut ymmärtää ilman ohjeistustakin, ettei sen tehtävä ole lisätä kuituverkkojen kustannuksia teleyhtiön ja lopulta koko kansantalouden maksettavaksi. Yhteisrakentamislaki ei menettelyä suoraan kieltäne, mutta ei liene kohtuuton vaatimus, että ELY-keskuskin viranomaisena noudattaisi lain henkeä laajakaistan edistämiseksi. Jos menettelytavat eivät korjaannu, on edessä korvausvaatimusten käsittely hallinto-oikeudessa. Perusedellytyksenä yhteistyölle on myös yhteisrakentamislain käytännön toteutus. Jos teleyhtiön osuus yhteiskaivukuluista olisi jatkossakin suuruusluokkaa 50 % vaikka sähköyhtiön kaivu on aina selkeästi kalliimpaa, ei yhteistyölle synny edellytyksiä. Teleyhtiön kaivukulujen osuuden tulisi olla luokkaa 20 %, jotta se vastaisi todellisia kustannuksia. Jos auraus on mahdollista, sen hinta on yhteisrakentamislain mukaan teleyhtiön maksimihinta. Lain mukaan kustannusjaon ratkaisee viime kädessä Viestintävirasto, jolla on päätöstä tehdessään suuri vastuu kuitujen tulevaisuudesta. Sähköyhtiöiden ensisijainen intressi lienee miljardiluokan älysähköverkon investoinnit, eikä kuitu kuulune alan prioriteetteihin. Näköpiirissä ei siten ole, että sähköyhtiöt olisivat lähdössä laajakaistaoperaattoreiksi ainakaan merkittävässä mittakaavassa, joskin poikkeuksiakin on. Älysähköverkkojen kannalta on olennaista, että reguloidut ja kaikille avoimet televerkot olisivat kokeneissa ja varmoissa käsissä. Älykkäiden sähköverkkojen vaatimukset EU edellyttää satojen miljardien panostuksia verkkoihin seuraavien vuosikymmenten aikana Euroopassa. Sähköverkot tuottavat, kuluttavat, varastoivat ja vaihtavat energiaa joustavasti maiden rajojen yli, koska tuotanto ei ole uusiutuvien energialähteiden vuoksi yhtä tasaista kuin ennen. Lisäksi verkko skaalautuu, ennakoi ja korjaa itseään älykkäällä teknologialla, ja hyödyntää reaaliaikaisen mittausdatan keräämisen sekä ajallisen kysyntäjouston mahdollisuudet. Mobiiiliverkot ovat tähän saakka aina täyttyneet vähitellen, vaikka teknologia on kehittynyt ja uusia taajuusalueita on voitu osoittaa. Epävarmuus kasvaa erityisesti verkon reuna-alueilla sekä suurten käyttäjämäärien tilanteissa. 2G-verkkoihin perustuva mittareiden mobiililukeminen on uusittava joka tapauksessa 2G:n poistuessa. Kuituverkot tarjoavat käytännössä varman ratkaisun rajattomalla kapasiteetilla, ja varmistavat tulevaisuuden mittavat investoinnit ja monimutkaisten älykkäiden sähköverkkojen toimivuuden kaikissa tilanteissa.
5 Lopuksi Suomessa käyttäjille on uskoteltu jo pitkään, että kuidun voi korvata mobiililaajakaistalla, ja olemmekin jääneet jälkeen yleiseurooppalaisesta tasosta. Kuitua tulee edistää kaikin tavoin, eikä sähkö- ja teleyhtiöiden yhteistyötä ole saavutettu markkinaehtoisesti ainakaan tähän mennessä ilman viranomaisohjausta. Syynä ovat osin myös hankkeiden ajalliset ja alueelliset kohtaamisongelmat. Perusedellytyksenä kuitujen edistämiselle kuitenkin on, että Viestintäviraston tilaajakuituun kohdistama ylisääntely ei jatkossa enää rajoittaisi verkkojen rakentamista. Jos vuodesta toiseen toistuvat käsittelyt korkeimmassa hallintooikeudessa jatkuvat ja teleyhtiöiden investointipelotteet säilyvät nykyisellä tasolla, ei kuituverkkojen leviämistä voida edistää riittävästi millään keinoin. Merkitystä ei ole sillä kuka on oikeassa ja kuka väärässä, vaan sillä, uskaltavatko teleyhtiöt investoida. Myös ELY-keskuksen raskas kuiturakentamista hidastava lupabyrokratia tulisi purkaa. ELY-keskuksen tulisi toimia rationaalisesti samoin kuin kunnat ja kaupungit menettelevät lupa-asioissaan. Teletoimialan paradoksina on ollut jo pitkään, että osa viranomaisista pyrkii edistämään kuitua mm. laajakaistatuilla ja yhteisrakentamisella samalla, kun toiset viranomaiset lisäävät kustannuksia ja jarruttavat toimintaa monin eri tavoin. Kunnioittavasti FINNET-LIITTO ry Jarmo Matilainen toimitusjohtaja