Valtteri Niiranen 27.4.2004 Eduskunnan sivistysvaliokunnalle Hallituksen esitys (HE 28/2004) eduskunnalle laeiksi tekijänoikeuslain ja rikoslain 49 luvun muuttamisesta TIIVISTELMÄ ehdotuksista 13 a : Sisäinen tiedotuskäyttö! Joukkoviestintä toimialana vastustaa edelleen 13 a :n säätämistä.! Ensisijainen ehdotus: 13 a pitää jättää säätämättä.! Toissijainen ehdotus: Jos 13 a säädetään, tulee säännöksen voimaantulo jättää myöhempään ajankohtaan. 13 a :ää ei tule saattaa voimaan ennen kuin säännöksen todellinen käyttötarve on selvitetty. Hallituksen esityksessä ei ole riittäviä perusteluja sisäistä tiedotuskäyttöä koskevan säännöksen laajentamiselle. 14 : Kappaleiden valmistaminen opetustoiminnassa ja tieteellisessä tutkimuksessa! Joukkoviestintä toimialana vastustaa edelleen 14 :n laajentamista.! Ensisijainen ehdotus: voimassa oleva 14 säilytetään ennallaan.! Toissijainen ehdotus: 14 :stä poistetaan viittaus muihin teoksiin kuin radiossa ja televisiossa lähetettyihin teoksiin. Säännöstä kavennetaan siten, että sen käyttöalan piirissä on muiden kuin televisiossa ja radioissa lähetettyjen teosten osalta vain tieteellinen tutkimus. 47 3 momentti: Kuvallisen musiikkitallenteen käyttökorvaus! Joukkoviestintä toimialana vastustaa edelleen 47 3 momentin säätämistä. Kuvallisen musiikkitallenteen käyttökorvaus tulee jättää pois lopullisesta lain muutoksesta.! Ensisijainen ehdotus: 47 :n 3 momentti jätetään säätämättä. Tämä vaikuttaa myös 47 a :n sisältöön.! Toissijainen ehdotus: säännöksen selkeyden vuoksi hallituksen esityksen yksityiskohtaisiin perusteluihin sisältyvä tarkennus pääasiallinen sisältö on sävellysteoksen esitys tulee nostaa lain tasolle. Tekijänoikeus työsuhteessa (työsuhdetekijänoikeus); ei hallituksen esitykseen sisältyvää ehdotusta lain muuttamiseksi! Ehdotus: sivistysvaliokunta lisää mietintöönsä tietoyhteiskuntaneuvoston esityksen mukaisen lausuman tai ponnen työsuhdetekijänoikeuden merkityksestä suomalaisen tietoyhteiskunnan ja sisällöntuotannon edistämiselle. 1(8)
Valtteri Niiranen 27.4.2004 Eduskunnan sivistysvaliokunnalle Hallituksen esitys (HE 28/2004) eduskunnalle laeiksi tekijänoikeuslain ja rikoslain 49 luvun muuttamisesta Sivistysvaliokunnan pyytämänä asiantuntijana esitän näkemykseni ainoastaan muutamasta hallituksen esitykseen liittyvästä yksityiskohdasta. Keskityn lausunnossani kolmeen keskeisimpään asiakohtaan: (1) laajennetut ja soveltamisalaltaan osittain uudet sektorikohtaiset sopimuslisenssisäännökset, (2) kuvallisen musiikkitallenteen käyttökorvaus sekä (3) tekijänoikeus työsuhteessa. Hallituksen esitys on vaikeaselkoinen, sillä esitykseen on yhdistetty sekä ns. tekijänoikeusdirektiivin vaatimat muutokset, useita kotimaisista muutospaineista tai tarpeista johtuvia muutoksia sekä teknisiä muutoksia tai mukautuksia. Erityisesti kotimaiset uudistukset olisi pitänyt jättää perusteellisemman valmistelun jälkeen harkittavaksi ja mahdollisesti myöhemmin säädettäväksi. (1) Laajennetut sektorikohtaiset sopimuslisenssisäännökset (1.1) 13 a : Sisäinen tiedotuskäyttö! Joukkoviestintä toimialana vastustaa edelleen 13 a :n säätämistä.! Ensisijainen ehdotus: 13 a pitää jättää säätämättä.! Toissijainen ehdotus: Jos 13 a säädetään, tulee säännöksen voimaantulo jättää myöhempään ajankohtaan. 13 a :ää ei tule saattaa voimaan ennen kuin säännöksen todellinen käyttötarve on selvitetty. Hallituksen esityksessä ei ole riittäviä perusteluja sisäistä tiedotuskäyttöä koskevan säännöksen laajentamiselle. *** Sisäistä tiedotuskäyttöä koskeva säännös eli voimassa olevan tekijänoikeuslain 25 g :n 3 momentin sektorikohtainen sopimuslisenssisäännös tulee säilyttää muuttumattomana. Perustelut 13 a :n säätämättä jättämiselle ovat samat kuin ne ovat olleet koko tekijänoikeuslain uudistamisprosessin ajan, joka alkoi jo vuonna 2002. Keskeisimmät perustelut ovat seuraavat: 2(8)
- 13 a :n säätäminen ja nykyisen 25 g :n 3 momentin laajentaminen ei perustu ns. tietoyhteiskunnan tekijänoikeusdirektiivin vaatimuksiin. - Sisäistä tiedotuskäyttöä koskevan sopimuslisenssisäännöksen taustana on ilmiselvästi se, että säännös on räätälöity valtionhallinnon ja julkishallinnon tarpeisiin digitaalisten lehtileikkeiden tekemistä varten. - Tavoitteena lienee se, että opetusministeriö tekijänoikeusjärjestöjen keskitettynä neuvottelukumppanina saisi neuvotteluteitse oikeuden digitaalisten lehtileikkeiden tekemiseen samalla kun se hankkii luvan mm. valokopiointiin ja opetusnauhoituskäyttöön. - Tämä ei ole riittävä peruste lainsäädännön muuttamiselle esitetyllä tavalla. Hallituksen esityksessä ei perustella millään tavoin, miksi säännöstä tarvitaan. Hallituksen esityksessä ainoastaan todetaan säännöksen mahdollinen käyttöala. - Mikäli valtionhallinto tai muu julkishallinnon sektori haluaa saada sisäiseen käyttöönsä julkaistuista lehdistä juttuja tai artikkeleita, on asia hoidettavissa suoraan kustannus- ja julkaisutoimintaa harjoittavien sisällöntuottajien kanssa. - Kaupallisilla markkinoilla on olemassa vastaavia kaupallisia digitaalisia sisältöpalveluja (muun muassa SanomaWSOY konserniin kuuluva Esmerk Oy, AlmaMedia Oyj:n tarjoama, äskettäin avattu sähköinen arkistopalvelu www.media-arkisto.com jne.), joiden kautta valtionhallinto voi hankkia käyttöönsä mahdollisuuden digitaalisten leikearkistojen tekemiseen. - Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että jos aineiston käytöstä on sovittu yksilöllisesti käyttäjän ja oikeudenhaltijan välillä, on tehtyä sopimusta noudatettava. Aineiston käyttö ei voi tapahtua yksilöllisen sopimuksen vastaisesti (yksityiskohtaiset perustelut, sivu 86). - Tekijänoikeusjärjestö, joka voisi myöntää 13 a :n nojalla käyttölupia digitaalisten lehtileikearkistojen tekemiseen, ei voi tietää, onko aineiston käytöstä tehty yksilöllinen sopimus. - Aineiston käyttäjä voisi joutua maksamaan saman aineiston käytöstä kaksi kertaa: yksilöllisen sopimuksen tehneelle oikeudenhaltijalle kuten kustantajalle sekä tekijänoikeusjärjestölle. Kaksinkertaisen aineiston käyttömaksun maksaminen ei ole käyttäjän kannalta kohtuullista. Kustantajan liiketoiminnan harjoittaminen häiriintyisi kun aineiston käyttäjä ei välttämättä voisi luottaa siihen, että kustantajan myymän aineiston käyttölisenssi olisi riittävä. - Tekijänoikeusjärjestön perimästä lisenssimaksusta osa menisi muuhun käyttöön kuin sille oikeudenhaltijalle, jolle korvaus kuuluu. Niissä tapauksissa, joissa esimerkiksi kustantaja on hankkinut itselleen kaikki tekijänoikeuden taloudelliset oikeudet ja käyttöluvan myöntäjänä olisi tekijänoikeusjärjestö, ei lisensioinnista saadut korvaukset kohdistuisi oikealle oikeudenhaltijataholle. - Ehdotetun 13 a :n 3 momenttiin sisältyy kielto-oikeus, jonka soveltaminen on kuitenkin vain teoreettinen mahdollisuus. Kun tekijänoikeusjärjestö on luvan myöntäjänä liittänyt lupaehtoihin tietyn aineiston osalta kiellon kopioida ja välittää aineistoa yleisölle, ei kiellon valvominen ole käytännössä mahdollista. - 13 a :n 3 momentin kielto-oikeus ei toimi lehtien (sanoma- ja aikakauslehtien) osalta. Ero on merkittävä verrattuna sopimuslisenssiin ja kieltooikeusmahdollisuuteen radio- ja televisio-ohjelmien yhteydessä. Ohjel- 3(8)
mista lähetetään yksityiskohtaiset raportit tekijänoikeusjärjestöille, jotka pystyvät valvomaan kielto-oikeuden noudattamista. - Oikeus vaatia henkilökohtaista korvausta 26 :n perusteella on vain teoreettinen mahdollisuus. Lukuisten aineiston digitointitapahtumien tms. teosten käyttötilanteiden joukosta ei ole käytännössä mahdollista pystyä havaitsemaan, onko tietyn tekijän tai muun oikeudenhaltijan teoksia käytetty. - Sopimuslisenssi ei ole kollektiivisen hallinnoinnin muoto vaan edelleen tekijän yksinoikeuteen kohdistuva rajoitus. Uusien yksinoikeuksien rajoitusten säätäminen on direktiivin mukaan kiellettyä. Lain muutoksen taustalla olevan ns. tietoyhteiskunnan tekijänoikeusdirektiivin mukaisesti olemassa olleet sopimuslisenssisäännökset saatiin säilyttää. Direktiivi ei oikeuta uusien sektorikohtaisten sopimuslisenssisäännösten säätämiseen. - Sopimuslisenssisäännökset eivät muutu tekijän yksinoikeuden rajoituksista yhteishallinnointijärjestelmiksi, vaikka hallituksen esityksessä niitä kutsutaan tekijänoikeuksien kollektiivisen hallinnoinnin muodoksi. Ensisijainen ehdotus: 13 a jätetään säätämättä. Vaatimukselle on olemassa selkeät perusteet. 13 a : n säätäminen ei ole millään tavoin omiaan yksinkertaistamaan tekijänoikeuslainsäädäntöä. Kielto-oikeus ja oikeus vaatia henkilökohtaista korvausta 26 :n perusteella ovat vain teoreettisia mahdollisuuksia. Toissijainen ehdotus: Jos eduskunta hyväksyy 13 a :n säätämisen, tulee 13 a :n voimaantuloa lykätä niin kauan kuin säännöksen todellisesta tarpeesta on olemassa tutkittua tietoa. Näin ei tällä hetkellä ole. Lain voimaantulosäännöksen yhteydessä tulee nimenomaisesti mainita 13 a säännöksenä, jonka voimaantulon ajankohta jätetään myöhempään ajankohtaan.! 64 b (voimaantulosäännös): Lain 13 a tulee kuitenkin voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettynä ajankohtana. (1.2) 14 : Kappaleiden valmistaminen opetustoiminnassa ja tieteellisessä tutkimuksessa! Joukkoviestintä toimialana vastustaa edelleen 14 :n laajentamista.! Ensisijainen ehdotus: voimassa oleva 14 säilytetään ennallaan.! Toissijainen ehdotus: 14 :stä poistetaan viittaus muihin teoksiin kuin radiossa ja televisiossa lähetettyihin teoksiin. Säännöstä kavennetaan siten, että sen käyttöalan piirissä on muiden kuin televisiossa ja radioissa lähetettyjen teosten osalta vain tieteellinen tutkimus. *** Voimassa oleva 14 :n sektorikohtainen sopimuslisenssisäännös tulee säilyttää nykyisellään. Tarvetta 14 :n laajentamiselle ei ole olemassa. 4(8)
Perustelut säännöksen laajentamisen vastustamiselle ja ehdotuksille ovat muun muassa seuraavat: - Yksityiskohtaiset perustelut säännöksen tavoitteesta, tarpeesta, käyttöalasta ja järjestelmän toimimattomuudesta koskevat yhtä hyvin 14 :ää kuin edellä kritisoitua 13 a :ää. - 14 :n 1 momentin laajentaminen ei perustu ns. tietoyhteiskunnan tekijänoikeusdirektiivin vaatimuksiin. - 14 :n laajennus vaikuttaisi haitallisesti muun muassa aikakaus- ja sanomalehtien markkinoihin sekä myös oppimateriaalin markkinoihin. - Opetukseen käytettävän aineiston tulisi aina olla alkuperäistä. - Alkuperäisen aineiston korvaaminen tekijänoikeusjärjestön myöntämällä aineiston kopiointi- tms. luvalla voi olla ainoastaan käytettävissä silloin, kun alkuperäistä aineistoa ei ole saatavilla. Tällaista tilannetta ei ole. - Oppilaitosten opetukseen käytettävien aineistojen hankinta tulee järjestää riittävällä resursoinnilla, ei tekijänoikeuslain rajoitussäännöstä laajentamalla. - Hallituksen esitykseen tehty rajaus, jolla opetuskäyttöön valmistetut teokset on suljettu pois säännöksen soveltamisalan piiristä, on sinänsä tervetullut lisäys. Rajaus on oikeansuuntainen vastaus niihin huoliin, joita kustantajilla ja julkaisijoilla on ollut 14 :n laajentamisehdotukseen. - Nykytilaan kohdistuvalle laajennukselle ei ole hallituksen esityksen perusteluissa esitetty mitään todellista tarvetta. Lainsäädäntöä ei pidä luoda ilman että asiaa voidaan perustella todellisella tarpeella. - Perusteluissa on vain kuvattu säännöksen mahdollinen soveltamisala. Lainsäädännön valmistelu on tältä osin ollut puutteellista. - Kielto-oikeus on 14 :n osalta vain teoreettinen mahdollisuus. Aineiston käyttöluvan myöntänyt tekijänoikeusjärjestö ei voi millään valvoa noudattaako luvan saaja lupaan liitettyä tietyn aineiston tai tietyn oikeudenhaltijan aineiston käyttökieltoa. - Mahdollisuus henkilökohtaisen korvauksen vaatimiseen on vain teoreettinen mahdollisuus. Tekijä tai muu oikeudenhaltija ei pysty osoittamaan aineistonsa käyttötilanteita siten ainakaan lehtien tai kirjojen osalta siten, että hänelle suoritettaisiin korvauksia tekijänoikeusjärjestön toimesta. - 14 eroaa eri teoslajien osalta huomattavasti: radio- ja televisioohjelmien raportointi tapahtuu yksityiskohtaisesti ja oikeudenhaltijoita edustavat järjestöt pystyvät valvomaan teosten käyttöä. Muiden kuin televisio- ja radio-ohjelmiin sisältyvien teosten osalta valvonta on käytännössä mahdotonta. - 14 sopimuslisenssisäännös ei muutu tekijän yksinoikeuden rajoituksesta sallituksiksi keinoksi rajoittaa tekijän yksinoikeuksia, vaikka hallituksen esityksessä sopimuslisenssisäännöksiä kutsutaan tekijänoikeuksien kollektiivisen hallinnoinnin muodoksi. - Säännöstä tulisi harkita kavennettavaksi siten, että se koskisi vain televisiossa ja radiossa lähetettyjä teoksia. Tämä tosin johtaisi käytännössä samaan lopputulokseen kuin se, että säännöstä ei muutettaisi lainkaan verrattuna nykytilaan. 5(8)
- Säännöstä voidaan harkita kavennettavaksi myös siten, että 14 :n käyttöala koskisi muiden kuin radio- ja televisiossa lähetettyjen teosten eli muidenkin julkistettujen teosten osalta ainoastaan tieteellistä tutkimusta. Tämä poistaisi suurimmat kustantajien ja julkaisijoiden huolet säännöksen vaikutuksista kaupallisiin markkinoihin. Ensisijainen ehdotus: 14 säilytetään voimassa olevan oikeustilan mukaisena. Perusteita sektorikohtaisen sopimuslisenssisäännöksen laajentamiselle ei ole olemassa. Opetustoimintaan käytettävä aineisto tulee hankkia alkuperäisessä muodossa. Toissijainen ehdotus: 14 :ää kavennetaan siten, että se koskee ainoastaan radiossa ja televisiossa lähetettyjä teoksia. Maininta muut julkistetut teokset, joita ei ole valmistettu opetuksessa käytettäväksi, tulee poistaa säännöksestä. 14 1 momentin alkuosa kuuluisi siten seuraavasti (poistoehdotus yliviivattu):! Radiossa ja televisiossa lähetetystä teoksesta ja muustakin teoksesta, jota ei ole valmistettu opetuksessa käytettäväksi, saa valmistaa 14 :ää voidaan harkita kavennettavaksi myös siten, että muiden kuin radiossa ja televisiossa lähetettyjen teoksen osalta säännös koskisi vain käyttöä tieteelliseen tutkimukseen. 14 1 momentti kuuluisi siten seuraavasti (poistoehdotus yliviivattu, lisäysehdotus alleviivattu):! Radiossa ja televisiossa lähetetystä teoksesta ja muustakin julkistetusta teoksesta, jota ei ole valmistettu opetuksessa käytettäväksi, saa sopimuslisenssin nojalla, siten kuin 26 :ssä säädetään, valmistaa kappaleita opetustoiminnassa tai tieteellisessä tutkimuksessa käytettäväksi Muustakin julkistetusta teoksesta, jota ei ole valmistettu opetuksessa käytettäväksi, saa sopimuslisenssin nojalla, siten kuin 26 :ssä säädetään, valmistaa kappaleita tieteellisessä tutkimuksessa käytettäväksi! 14 :n voimaantulo (lakiehdotuksen 64 b ) tulee säätää samalla tavoin avoimeksi kuin 13 a :nkin voimaantulo. (2) 47 3 momentti: Kuvallisen musiikkitallenteen käyttökorvaus! Joukkoviestinnän toimiala vastustaa edelleen 47 3 momentin säätämistä. Kuvallisen musiikkitallenteen käyttökorvaus tulee jättää pois lopullisesta lain muutoksesta.! Uusi korvaus ei perustu tietoyhteiskunnan tekijänoikeusdirektiiviin. Hallituksen esityksessä ei ole riittäviä perusteluja sille, miksi 47 3 momenttia esitetään lisättäväksi lakiin.! Ensisijainen ehdotus: 47 :n 3 momentti jätetään säätämättä. Tämä vaikuttaa myös 47 a :n sisältöön. 6(8)
! Toissijainen ehdotus: säännöksen selkeyden vuoksi hallituksen esityksen yksityiskohtaisiin perusteluihin sisältyvä tarkennus pääasiallinen sisältö on sävellysteoksen esitys tulee nostaa lain tasolle. *** Perustelut ehdotuksille ovat muun muassa seuraavat: - Korvausoikeus ei perustu tietoyhteiskunnan tekijänoikeusdirektiiviin. - Korvausoikeus on kytketty vain sellaisiin tallenteisiin (lain terminologian mukaisesti laitteisiin), joihin liikkuva kuva ja ääni on tallennettu Suomessa. - Oikeuspoliittisesti ei ole erityisen järkevää säätää korvausta vain sellaisille tallenteille, joille tallentaminen on tapahtunut Suomessa. - Säännöksen käytännön vaikutuksena voi olla se, että kuvallisten musiikkitallenteiden tuotanto siirtyy Suomen ulkopuolelle. Muualla kuin Suomessa tehtyihin tuotantoihin ei liity velvollisuutta musiikkitallenteen käyttökorvauksen suorittamiseen. - Säännös lisää lähettäjäyritysten (televisioyhtiöiden) maksamia korvauksia. - Uusi korvaus vaikuttaa todennäköisesti siten, että Suomessa valmistettuja kuvatallenteita (esimerkiksi musiikkivideoita) ei esitetä. - Lähettäjäyritykset valitsevat mm. esitettävät musiikkivideot ulkomaisesta tarjonnasta. - Toissijaisesti ehdotusta lakitekstiksi tulee selventää siten, että hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa (sivu 118) olevan lauseen keskeinen sisältö nostetaan lain tasolle: Säännöksen soveltamisen kannalta on olennaista, että tallennetun esityksen pääasiallinen sisältö on sävellysteoksen esitys. - Hallituksen esityksessä on selkeästi noudatettu perusteluiden kautta säätämisen -tekniikkaa. Lain säännöksen olennainen sisältö tulisi olla kirjattu lakitekstiin mm. lain selkeyden ja käytettävyyden takia.! Toissijaisen ehdotuksen mukaan 47 3 momentti kuuluisi seuraavasti (lisäys alleviivattu): Jos kaupallisilla markkinoilla yleisön keskuuteen levitettyä tai välitettyä kuvallista musiikkitallennetta, jonka pääasiallinen sisältö on sävellysteoksen esitys, käytetään 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla (3) Tekijänoikeus työsuhteessa (työsuhdetekijänoikeus); ei hallituksen esitykseen sisältyvää ehdotusta lain muuttamiseksi Työsuhteen aikana luodun aineiston oikeuksien siirtymistä koskeva säädösehdotus on ollut joukkotiedotusvälineiden, erityisesti kustantajien toiveena jo 1980-luvulta lähtien. Työsuhteen nimenomaan vain työsuhteen tunnusmerkistön täyttävän oikeussuhteen aikana luotujen aineistojen taloudellisten oikeuksien tulisi siirtyä työnantajalle, ellei toisin ole sovittu. 7(8)
Valitettavasti tämäkään hallituksen esitys ei sisällä ehdotusta tekijänoikeuslain muuttamisesta tältä osin. Pääministeri Matti Vanhasen johtama tietoyhteiskuntaneuvosto on maaliskuussa 2004 hyväksynyt tietoyhteiskuntaneuvoston sähköiset sisällöt, sähköinen liiketoiminta ja palvelut jaoston esityksen lain muuttamiseksi edellä esitetyin tavoin. Opetusministeriölle on annettu tehtäväksi asian selvittäminen ja mahdollisiin toimenpiteisiin ryhtyminen. Opetusministeriön tulee raportoida toimenpiteistä tietoyhteiskuntaneuvostolle syyskuun 2004 loppuun mennessä. Eduskunnan sivistysvaliokunnan mietintöön olisi syytä lisätä lausuma tai ponsi, jonka mukaan valiokunta näkee Suomen tietoyhteiskuntakehityksen turvaamiseksi ja sisällöntuotannon edistämiseksi tärkeäksi säätää tekijänoikeuslakiin olettamasäännös taloudellisten oikeuksien siirtymisestä työnantajalle. Edellä mainittuun asiaan viitaten on tähän lausuntoon liitetty tietoyhteiskuntaneuvoston puheenjohtajan, pääministeri Matti Vanhasen kirje liitteineen opetusministeriölle.! Ehdotus: sivistysvaliokunta lisää mietintöönsä tietoyhteiskuntaneuvoston esityksen mukaisen lausuman tai ponnen työsuhdetekijänoikeuden merkityksestä suomalaisen tietoyhteiskunnan ja sisällöntuotannon edistämiselle. Valtteri Niiranen Johtaja, varatuomari Viestinnän Keskusliitto ry 8(8)