1(5) Hallituksen esitys eduskunnalle nuorisolaiksi / HE 111/ 2016 vp Nuorten Keski-Suomi ry:n lausunto eduskunnan sivistysvaliokunnan kuulemista varten Lämmin kiitos kutsusta tulla kuultavaksi eduskunnan sivistysvaliokuntaan. Toiminta-ajatuksemme mukaisesti Nuorten Keski-Suomi ry luo ja haastaa luomaan nuoria innostavia tekemisen, vaikuttamisen sekä oppimisen paikkoja ja kokemuksia (www.nuortenkeskisuomi.fi). Yhtenä Nuorten Keski-Suomi ry:n toimintamuotona on maakunnallisen Nuorten Ääni Keski-Suomessa -vaikuttajaryhmän toiminnan koordinointi, jonka kanssa lausuntoa on valmisteltu yhteistyössä. Nuorten Keski- Suomi ry ja Nuorten Ääni Keski-Suomessa -ryhmä haluavat tuoda esiin seuraavat näkökulmat: Nuorten rooli - Nuorilla on paljon sanottavaa ja näkökulmia toimintojen kehittämiseen. Nuorten kuulemisen laadukas toteuttaminen on erityisen tärkeää, kun kyse on tulevaisuuden kansalaisten kasvattamisesta. Nuorten kokemusasiantuntijuus ja kyvyt kannattaa ja pitää ottaa käyttöön myös palveluiden kehittämisessä. Nuorisovaltuusto on yksi hyvä tapa, mutta sen rinnalla tarvitaan muita laajasti osallistavia, moderneja tapoja. Tärkeää on myös, että aikuiset ymmärtävät työn merkityksen laajasti ja ovat mahdollistamassa ja tukemassa nuorten hyvinvointia ja kasvua osaksi yhteiskuntaa. - Suomalaisnuorilla on hyvät tiedolliset edellytykset osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan, mutta he ovat vähemmän kiinnostuneita politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista kuin useimpien muiden maiden nuoret. Suomalainen poliittinen järjestelmä ei ole kaikilta osin onnistunut vakuuttamaan nuoria toimintansa laadusta. Nuorilla on kiinnostusta politiikkaa kohtaan, mutta se ei näytä kanavoituvan ainakaan nykyiseen - poliittiseen järjestelmään. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että kasvava joukko nuoria jättää vaaleissa äänestämisen väliin kokien, että äänestämisestä ei ole hyötyä heille itselleen. (Nuorisobarometri 2013) Monen nuoren usko vaikuttamiseen hiipuu heidän kokiessaan, että heitä kuullaan, mutta ei aidosti kuunnella. Asiat päätetään kuitenkin yleensä aikuisten kesken ja tavalla ja pahimmassa tapauksessa päätös on tehty jo ennen nuorten kuulemista. Yleisesti ottaen edes oppilaskuntatoimintaa ei arvosteta eikä resursoida riittävästi. Tämä näkyy mm. siinä, että Suomessa kukaan ei systemaattisesti vastaa oppilaskuntien ohjaajien kouluttamisesta eikä tukemisesta. - Ilolla huomioimme, että nuorisolakiluonnoksen perusteluissa nuorten aktiivinen oma rooli on tuotu hyvin esiin. Siinä on mukana nuorten osallisuus, kuuleminen sekä nuorilähtöisyys ja nuorten omaehtoinen toiminta. Nuorten oman toiminnan ja aktiivisuuden merkitys tunnistetaan ja siihen kannustetaan. - Lakipykälät eivät kuitenkaan kunnolla vastaa tähän huutoon.
2(5) Vaikuttamisen paikat ja mahdollisuudet 24 - Lakiluonnoksen mukaan kunnan ja valtion viranomaisten tulee tarjota ja järjestää nuorille mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa paikallista, alueellista ja valtakunnallista nuorisotyötä ja - politiikkaa koskevien asioiden käsittelyyn tai heitä tulee muutoin kuulla mainituissa asioissa. Lisäksi nuoria on kuultava heitä koskevissa asioissa. Nuorten valtakunnantason vaikuttaminen on tärkeä lisäys. Yhdeksi tasoksi on syytä kirjata myös nuorisolakiin maakunta/maakunnallinen vaikuttaminen, erityisesti nyt, kun maakuntahallinto-uudistus on hyvin lähellä. - Herää myös kysymys, miksi 24 tuo tasoittain mainittu mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa liittyy vain nuorisotyötä ja -politiikkaa koskeviin asioihin. Toki Lisäksi nuoria on kuultava heitä koskevissa asioissa -lause laajentaa. On kuitenkin syytä laajentaa ja avata täsmällisemmin, että asiat, joihin nuoret voivat osallistua ja vaikuttaa, on laajat. - Taustatekstissä mainitaan: Lakiehdotuksen perustelujen mukaan nuorisovaltuustot eivät itsessään riittäisi ainoaksi nuorten vaikuttamiskeinoksi, vaan nuorten osallisuutta ja vaikuttamismahdollisuuksia tulee edelleen myös muutoin kehittää. Tämä kirjaus on erittäin tärkeä ja sitä tulee nuorisolaissa korostaa. Nuorisovaltuustot eivät edusta kattavasti koko nuorten joukkoa. On varmistettava, että eri-ikäisten ja erilaisten nuorten ääni tulee kuuluviin eri tasojen päätöksenteossa ja palveluiden kehittämisessä. Lasten osallistumismahdollisuudet tulee mainita. Erilaisten nuorten, mm. työttömien, maahanmuuttajien, eri kielisten, sotepalveluja käyttävien kuten vammaisten, jne. lasten ja nuorten äänen kuuluminen on syytä varmistaa. - Viranomaisten on käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä (hallintolaki 9 ). Nuorille asioista tiedottaminen vaatii vielä vähän erilaista viestiä ja erilaisia tapoja kuin aikuisille. Ymmärrettävyys on aktiivisena kansalaisena toimisen edellytys. Onkin varmistettava, että nuorille tiedotetaan asioista tavalla, jota heidän on helppo ymmärtää (mm. Lasten oikeudet artikla 13). Ehdotammekin, että 24 kirjattaisiin: Kunnan, jatkossa maakunnan ja valtion viranomaisen tulee tarjota ja järjestää nuorille mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa paikallisesti, alueellisesti ja valtakunnallisesti nuoria koskevien asioiden käsittelyyn sekä nuorten käyttämien palveluiden suunnitteluun ja arviointiin. Nuorten kuulemisessa tulee käyttää monimuotoisia ja erilaiset nuoret tavoittavia muotoja. Osallistumisen tueksi viranomaisten tulee tiedottaa nuoria koskevista asioista ymmärrettävästi. Sitten pykälän toiseksi momentiksi viittaus kuntalakiin esitetyllä tavalla sekä viittaus tulevaan maakuntauudistukseen. Nuorten mahdollisuudesta osallistua ja vaikuttaa nuorisovaltuustossa tai vastaavassa vaikuttajaryhmässä säädetään kuntalain (410/2015) 26 :ssä. Jatkossa huomioidaan myös tulevan maakuntauudistukseen liittyvät nuorten vaikuttamiseen liittyvät säädökset. Luvun viimeiseksi momentiksi toiminnan mahdollistava näkökulma:
3(5) Nuorten osallistumiseen on varattava riittävät ohjaus-, toiminta- ja työntekijäresurssit kunnan, maakunnan ja valtion talousarvioissa. Tulevan ennakointi - Laki on ihan toimiva tähän tilanteeseen, mutta se ei vastaa tulevaisuuden tarpeisiin. SOTE- ja maakuntauudistus on muuttamassa rakenteita merkittävästi, mutta tähän ei ole varauduttu mitenkään eikä siihen viitata lainkaan. Uudistus vaikuttaa myös merkittävästi nuorten palvelujen rakentumiseen ja nuorten vaikuttamiskanaviin. Kysymys on hyvin ajankohtainen. Nyt määritellään mm. kunta- ja maakuntatason tehtäviä ja niiden välistä yhteistyötä. Epäselväksi jää myös, onko maakunnilla mitään roolia jatkossa alueen nuorisotyön kehittämisessä ja kokoamisessa, vai oletetaanko, että aluehallintovirastot hoitavat sen kokonaan. Jos, niin miten yhteistyö maakuntien kanssa toteutetaan? - Maakuntalakiluonnoksen 26 perusteluissa todetaan, että maakunnan vaikuttamistoimielimiä koskevan pykälän (26) tavoitteena on turvata nuorten, ikääntyneiden ja vammaisten henkilöiden vaikuttamismahdollisuudet tilanteessa, jossa aiemmin kunnilla olleita tehtäviä siirtyy maakuntatasolle. Maakunnan tulisi siksi asettaa maakunnan nuorisovaltuusto tai vastaava nuorten vaikuttamisryhmä, maakunnan vanhusneuvosto sekä maakunnan vammaisneuvosto. Nämä itsessään eivät ole riittävä vaikuttamiskeino, vaan eri väestöryhmien osallisuus- ja vaikuttamismahdollisuuksien toteutumisesta tulee maakunnan tasolla huolehtia myös muilla tavoin. Esitämmekin toivomuksen eduskunnalle, että OKM:n johdolla ennakoitaisiin tulevaa maakuntahallinnon uudistusta nuorten, erityisesti nuorten osallisuuden ja vaikuttamisen kannalta. Myös yhteistyö lapsi- ja perhepalveluiden kehittämistyön kanssa tulee varmistaa. Ennakointiin liittyen olemme tehneet OKM:ään avustushakemuksen, jonka avulla nuorten maakunnalliseen vaikuttamiseen liittyviä asioita on tarkoitus selvittää ja pohjustaa laajasti yhteistyössä eri tahojen ja maakuntien kanssa. Myös siihen kannattaa kytkeä LAPE-yhteistyö, jonka kehittämistyöhön Nuorten Keski-Suomi ry:n työ on jo linkittynyt (http://stm.fi/lapsi-ja-perhepalvelut/materiaalit -> nuorten terveiset päättäjille / nuorten hyvinvointi koulussa). Epätasa-arvoisuus kuntien kesken Ajatuksena on hyvä, että kunnilla on mahdollisuus toteuttaa nuorisotyötä ja -politiikkaa päättämällään ja paikallisiin olosuhteisiin sopivalla tavalla. Paikallistasolla pystytään parhaimmillaan toteuttamaan toimintaa näin hyvin laadukkaasti ko. paikkakunnan tarpeita vastaavasti. Pahimmillaan tämä saattaa nuoret ja nuorisojärjestöt hyvin epätasa-arvoiseen asemaan. Toiminta voi muotoutua hyvin eri tasoisiksi, vaikka kunnan resurssit ovat samat. Jopa lakiluonnoksessa laajasti esilläolevat etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta ovat vapaaehtoisia.
4(5) Järjestöjen rooli ja tukeminen Lakiluonnoksessa heikennetään selvästi paikallistason järjestötoiminnan asemaa. Jos kuntien perustehtävistä poistetaan velvollisuus tukea nuorisoyhdistyksiä ja nuorisotyötä tekeviä järjestöjä, se todennäköisesti johtaa siihen, että nuorisotyön kannalta heikoimmin johdetuissa kunnissa avustukset pahimmassa tapauksessa lopetetaan kokonaan. Tämä heikentää merkittävästi yhdistysten toimintamahdollisuuksia. Järjestöjen toiminnan merkitys on usein paljon suurempi kuin ymmärretäänkään. Pienellä rahalla saadaan aikaan todella paljon, mikä toteuttaa lain päämäärää hyvin vahvasti. Näin ollen kuntien perustehtävistä ei saa poistaa kuntien velvollisuutta tukea nuorisoalan järjestöjä, vaan se pitää sinne selkeästi edelleen kirjata. Tämä on erityisen perusteltua nyt, kun jatkossa kuntien rooliksi tulee vielä aiempaa enemmän paikallisen yhteisöllisyyden, hyvinvoinnin ja elinvoiman edistäminen. Aiempaan lakiluonnokseen oli kirjattu, että valtionavustusta voisivat saada myös muut kuin valtakunnalliset järjestöt, minkä kiitoksella totesimme. Nyt perusteluissa kerrotaan, että tästä on nuorisoalan järjestöjen lausuntojen perusteella luovuttu. Herää kysymys, onko lausunnon antajina olleet laajasti valtakunnalliset järjestöt, jotka luonnollisesti mieluummin rajaavat ryhmän pienemmäksi. Näiden valtakunnallisten järjestöjen avustusten kautta rahoitusta kanavoituu parhaimmillaan myös alue- ja paikallistason toimijoille. Toiveemme on, että lakia muutettaisiin siten, että myös muut täysin lain hengessä, eivaltakunnalliset nuorisoalan järjestöt voisivat päästä valtionavustusten piiriin. Kriteerit voivat olla aika kovatkin (esim. toimintaa kymmenien kuntien alueella), jolloin hakemusten määrä ei nouse kohtuuttoman suureksi. Yksilön oikeusturva vs. nuorten hyvinvointi ja vanhempien vastuu Lainsäädäntö johtaa usein siihen, että nuorta ei pystytä tukemaan hänelle parhaalla mahdollisella tavalla. Yksilön oikeusturvan perusteella ohjataan ( ylisuojellaan ) nuoria pois yhteiskunnasta - koulutuksesta, työelämästä, palveluista ja/tai muusta tasapainoisesta elämästä. Sen perusteella estetään mm. varhainen puuttuminen, yksilöllinen ohjaus ym., kun tieto ei saa kulkea eteen-päin ja jokaiseen asiaan tarvitsee erikseen pyytää lupa. Säädökset estävät myös sen, että 18 vuotta täyttänyt voi kieltää vanhemmilta ja muilta tukijoukoiltaan kaikki tiedot ym., vaikka nuori ei mitenkään vielä pärjää itsenäisesti. Tämä johtaa usein syrjäytymiseen. Voitaisiinko tälle asialle nyt tai myöhemmin tehdä jotain yhteiskunnassa?
5(5) Lain ja ohjelman nimi Aiemmin ehdotimme, että lain tulisi olla nimeltään lapsi- ja nuorisolaki. Nimike kuvastaa myös paremmin sitä laajaa lasten ja nuorten ikäryhmää, jota laki koskee. Samalla laadittavan ohjelman olisi voinut olla nimeltään valtakunnallinen lapsi- ja nuorisotyön ja -politiikan ohjelma. Tähän ei kuitenkaan ole nyt päädytty. Kaiken kaikkiaan pohdinta on edelleen varsin ristiriitaista. Osa säädöksistä koskee selkeästi kaikenikäisiä nuoria alle kouluikäisiä myöden (esimerkiksi valtionavustukset järjestöille) ja on tältä osin ymmärrettävää, mutta politiikan sisällössä se jää ontuvaksi. Tässä ei ole oikein osattu valita, mitä lailla halutaan ajaa. Esimerkiksi 9 :n perusteluissa monialaisuutta tarkastellaan lähinnä nuorten näkökulmalta (pienempien lasten verkosto taas täysin toinen), arvioinnissa (mm. 6 valtion nuorisoneuvosto) tarkastellaan asioita lähinnä nuorten näkökulmasta (vrt. lapsiasiavaltuutetun lapsiasiainneuvottelukunta) ja osallisuutta lähinnä nuorisovaltuustojen eikä lainkaan lasten näkökulmasta. Muita huomioita - Kaiken kaikkiaan myös lainsäädännöllisesti olisi tärkeä tukea vanhempien ja perheiden roolia ja vastuunkantoa. Myös tässä laissa ja/tai sen perusteissa sen tulisi tulla esiin. - On hyvä, että 9:SSÄ Monialainen yhteistyö todetaan, että ohjaus- ja palveluverkoston tulee toimia vuorovaikutuksessa nuorisoalan järjestöjen ja muiden nuorten palveluja tuottavien yhteisöjen kanssa. Tässä voisi erikseen mainita myös seurakunnat, jotka ovat kautta maan todella merkittäviä ammatillisia toimijoita nuorisotyössä. Nuorten Keski-Suomi ry:n hallituksen puolesta Maria Kaisa Aula, puheenjohtaja Eeva-Liisa Tilkanen, toiminnanjohtaja Nuorten Ääni Keski-Suomessa -ryhmän puolesta Niko Hakkarainen, puheenjohtaja