KIRJALLINEN KYSYMYS 358/2008 vp Jalkojenhoidon ammattitutkinnon kehittäminen Eduskunnan puhemiehelle Suomessa jalkojenhoitaja-nimikkeellä kulkeva koulutus on lopetettu. Jalkojenhoitajakoulutus on nyt yhdistetty lähihoitajakoulutukseen. Jalkojenhoidon ammattitutkinto on puolestaan lisätty sosiaali- ja terveysalan tutkintorakenteeseen vuonna 2000. Jalkojenhoidon ammattitutkinto ei sisällöltään, laajuudeltaan tai tutkintonimikkeeltään vastaa aiempaa jalkojenhoitajan tutkintoa. Jalkojenhoidon ammattitutkinnon suorittaneet kohtaavat ammattiaan harjoittaessaan lukuisia ongelmia: esimerkiksi Terveydenhuollon oikeusturvakeskus ei voi antaa jalkojenhoitajille nimikesuojausta, eivätkä jalkojenhoitajat voi rekisteröityä jalkojenhoitajiksi nykyisen ammattitutkinnon perusteella. Tämä on aiheuttanut sen, että verottaja vaatii jalkojenhoidon ammattitutkinnon suorittaneiden myymistä palveluista arvonlisäveroa 22 %. Jalkojenhoidon ammattitutkinnon suorittaneet ovat epätasa-arvoisessa asemassa verrattuna saman sektorin palveluntarjoajiin, jotka ovat vapaat ALV:sta. Jalkojenhoidon tarve ei kuitenkaan Suomessa ole 2000-luvulla vähentynyt, vaan asiantuntevia hoitajia tarvitaan edelleen. Ikääntymisen myötä hoidon tarve kasvaa ja ennalta ehkäisevän hoidon merkitys nousee keskiöön. Muun muassa jalkojenhoidon ammattitutkinnon suorittaneiden palveluiden verottaminen voi olla este oman yritystoiminnan harjoittamiselle. On kohtuutonta kouluttaa ihmisiä, jos valmistumisen jälkeen itse työn tekemistä vaikeutetaan. On huomattavaa, että terveyspalveluiden kysynnän kasvaessa jokainen toimija ja palveluntarjoaja niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla on tärkeä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen jalkojenhoidon ammattitutkinnon suorittaneiden ammatinharjoittamiseen liittyvistä ongelmista ja onko hallituksen mielestä tarkoituksenmukaista esimerkiksi täydentää jalkojenhoidon ammattitutkintoa siten, että se vastaa niitä kriteereitä, jotka aiempi jalkojenhoitajakoulutus täytti? Helsingissä 6 päivänä toukokuuta 2008 Antti Rantakangas /kesk Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Antti Rantakankaan /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 358/2008 vp: Onko hallitus tietoinen jalkojenhoidon ammattitutkinnon suorittaneiden ammatinharjoittamiseen liittyvistä ongelmista ja onko hallituksen mielestä tarkoituksenmukaista esimerkiksi täydentää jalkojenhoidon ammattitutkintoa siten, että se vastaa niitä kriteereitä, jotka aiempi jalkojenhoitajakoulutus täytti? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Sosiaali- ja terveysalan ammatillista peruskoulutusta uudistettiin 1990-luvun puolivälissä siten, että kymmenkunta aikaisempaa kouluasteista sosiaali- ja terveysalan perustutkintoa lakkautettiin ja tilalle muodostettiin sosiaali- ja terveysalan perustutkinto, lähihoitaja. Joidenkin lakkautettujen tutkintojen osaamisalueita kytkettiin sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon koulutusohjelmaopinnoiksi. Jalkojenhoitajan tutkinto oli yksi lakkautetuista peruskoulutuksen tutkinnoista. Tutkinnon osaamisaluetta ei otettu lähihoitajakoulutuksen koulutusohjelmaksi. Nykyinen sosiaali- ja terveysalan perustutkintoon johtava opetussuunnitelmaperusteinen koulutus on perusopetuksen päättäneille kolmivuotinen ja sen laajuus on 120 opintoviikkoa. Tutkinto on mahdollista suorittaa myös näyttötutkintona. Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain (631/1998) 13 :n 1 momentin mukaan opetusministeriön asetuksella säädetään tutkinnoista, jotka voidaan suorittaa näyttötutkintoina. Jalkojenhoidon ammattitutkinto on ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetusta tutkintorakenteesta annetussa opetusministeriön asetuksessa (3/2008) tarkoitettu näyttötutkintona suoritettava tutkinto. Tutkintorakenteessa jalkojenhoidon ammattitutkinto on ollut vuodesta 2000. Tutkinto on sijoitettu sosiaali-, terveysja liikunta-alalle terveysalan tutkinnoksi. Jalkojenhoidon ammattitutkinnon suorittaneita on tällä hetkellä yhteensä noin neljä sataa. Näyttötutkintoina voidaan suorittaa ammatillisia perustutkintoja, ammattitutkintoja ja erikoisammattitutkintoja. Ammatillisessa perustutkinnossa osoitetaan ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 12 :n 2 momentin mukaan ammattitaidon saavuttamisen edellyttämät tiedot ja taidot. Ammattitutkinnossa puolestaan osoitetaan alan ammattityöntekijältä edellytetty ammattitaito. Jalkojenhoidon ammattitutkinnon perusteissa tutkinnon ammattitaitovaatimukset on määritelty siten, että ne edellyttävät terveydenhuollon ammattihenkilöiltä vaadittavan peruskoulutuksen tai kauneudenhoitoalan peruskoulutuksen tasoisia tietoja ja taitoja. Tutkinnon suorittaminen edellyttää lisäksi täydentäviä ja syventäviä opintoja sekä riittävää työkokemusta alalta. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 2 :n mukaan terveydenhuollon ammattihenkilöllä tarkoitetaan muun muassa henkilöä, jolla on lain nojalla oikeus käyttää valtioneuvoston asetuksella säädettyä terveydenhuollon ammattihenkilön ammattinimikettä (nimikesuojattu ammattihenkilö). Nimikesuojattu ammattihenkilö on oikeutettu toimimaan asianomaisessa ammatissa ja käyttämään asianomaista ammattinimikettä. Terveydenhuollon ammat- 2
Ministerin vastaus KK 358/2008 vp Antti Rantakangas /kesk tihenkilöistä annetun lain 24 a :n mukaan terveydenhuollon oikeusturvakeskus pitää terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriä. Ennen jalkojenhoitajan tutkinnon lakkauttamista jalkojenhoitajan ammattinimikkeen käyttäminen oli mahdollista, ja se oikeutti rekisteröitymään terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen ylläpitämään rekisteriin. Jalkojenhoitajan tutkinnon lakkauttamisen jälkeen jalkojenhoitajan nimikesuojattua ammattinimikettä ei ole myönnetty, eikä sillä nimikkeellä ole ollut mahdollista rekisteröityä terveydenhuollon ammattirekisteriin. Nimikesuojausta ei myöskään ole jalkojenhoidon ammattitutkinnon suorittaneilla, eikä ammattitutkinnon suorittanut voi rekisteröityä terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen pitämään rekisteriin. Nimikesuojauksen ja rekisteröinnin puuttuminen eivät kuitenkaan estä jalkojenhoidon ammattitutkinnon suorittaneita työskentelemästä alalla. Nimikesuojatun ammattihenkilön ammattinimikkeistä säädetään terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun asetuksen (564/1994) 1 :ssä. Vuoden 2008 alussa voimaan tulleella asetuksen muutoksella (1338/2007) on pykälästä poistettu ne nimikesuojatut ammattinimikkeet, joihin ei enää Suomessa järjestetä koulutusta. Tässä yhteydessä jalkojenhoitajan ammattinimike poistettiin luettelosta. Asetuksen siirtymäsäännöksen mukaan asetuksen voimaan tullessa voimassa olevien säännösten nojalla nimikesuojattu jalkojenhoitaja katsotaan kuitenkin edelleen terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain tarkoittamaksi terveydenhuollon ammattihenkilöksi, ja heillä on oikeus käyttää ammattinimikettään. Jalkojenhoidon palvelujen arvonlisäverollisuuteen liittyen opetusministeriö on saanut tiedon muutamasta tapauksesta, joissa sekä sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon että jalkojenhoidon ammattitutkinnon suorittaneita henkilöitä on saatettu kohdella arvonlisäverokysymyksen osalta eri tavoin. Arvonlisäverolain (1501/1993) 34 :n mukaan arvonlisäveroa ei suoriteta terveyden- ja sairaanhoitopalvelun myynnistä. Verottomuuden edellytyksenä on esimerkiksi se, että kysymyksessä on sellaisen terveydenhuollon ammattihenkilön antama hoito, joka on lain nojalla rekisteröity. Opetusministeriö korostaa, että se, mitä ammattiryhmiä on pidettävä terveydenhuollon ammattihenkilöinä kuuluu terveydenhuoltoa koskevassa lainsäädännössä säänneltäviin seikkoihin. Jalkojenhoidon ammattitutkinnon suorittaneiden arvonlisäveron tasapuolisuuteen on kiinnitetty huomiota muun muassa kansanedustaja Paula Risikon kirjallisessa kysymyksessä (KK 1113/2006 vp). Kysymykseen antamassa vastauksessaan toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos on todennut, että verotuksessa ei ole syytä luoda omia erillisiä terveydenhuollon ammattiryhmiä koskevia määrittelyjä eikä tehdä omia yhteiskuntapoliittisia linjauksia siitä, minkälaiset hoidot kulloinkin hyväksytään yhteiskunnan valvoman terveydenhuollon piiriin. Terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen verottomuuden tulee perustua terveydenhuoltoa koskevassa lainsäädännössä tehtyihin ja tulevaisuudessa tehtäviin linjauksiin. Edellä esitetyn perusteella opetusministeriö ei pidä tarkoituksenmukaisena, että jalkojenhoidon ammattitutkinnon perusteita muutetaan osana nykyistä tutkintorakennetta. Helsingissä 28 päivänä toukokuuta 2008 Opetusministeri Sari Sarkomaa 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 358/2008 rd undertecknat av riksdagsledamot Antti Rantakangas /cent: Är regeringen medveten om de problem som är förknippade med yrkesutövningen för personer som har avlagt yrkesexamen i fotvård och ser regeringen det som ändamålsenligt att till exempel komplettera yrkesexamen i fotvård så att den motsvarar de kriterier som den tidigare fotvårdarutbildningen uppfyllde? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Den grundläggande yrkesutbildningen inom social- och hälsovårdsbranschen reformerades i mitten av 1990-talet så att ett tiotal tidigare grundexamina på skolnivå inom social- och hälsovård avskaffades och i stället skapades en grundexamen inom social- och hälsovård, dvs. närvårdarexamen. Kompetensområden som ingått i vissa av de avskaffade examina kopplades till studierna inom utbildningsprogrammen för grundexamen inom social- och hälsovård. Fotvårdarexamen var en av de examina inom den grundläggande utbildningen som avskaffades. Det kompetensområde som ingick i examen upptogs inte som ett utbildningsprogram i närvårdarutbildningen. Den nuvarande läroplansbaserade utbildning som leder till grundexamen inom social- och hälsovård är treårig för dem som har avslutat den grundläggande utbildningen och dess omfattning är 120 studieveckor. Det är också möjligt att avlägga examen som fristående examen. Enligt 13 1 mom. i lagen om yrkesinriktad vuxenutbildning (631/1998) utfärdas bestämmelser om vilka examina som kan avläggas genom fristående examina genom förordning av undervisningsministeriet. Yrkesexamen i fotvård är en sådan examen som nämns i undervisningsministeriets förordning om den examensstruktur som avses i lagen om yrkesinriktad vuxenutbildning (3/2008) och som kan avläggas genom en fristående examen. Yrkesexamen i fotvård har ingått i examensstrukturen sedan år 2000. Examen har placerats inom social- hälso- och idrottsområdet som examen inom hälsovård. För närvarande har sammanlagt cirka 400 personer avlagt yrkesexamen i fotvård. Såväl yrkesinriktade grundexamina, yrkesexamina som specialyrkesexamina kan avläggas som fristående examina. Enligt 12 2 mom. i lagen om yrkesinriktad vuxenutbildning ska examinanden i en yrkesinriktad grundexamen visa att han eller hon uppnått de kunskaper och färdigheter som yrkesskickligheten förutsätter. I en yrkesexamen ska examinanden åter visa att han eller hon besitter sådan yrkesskicklighet som förutsätts av en yrkesman på området. I grunderna för yrkesexamen i fotvård har yrkeskunskapskraven för examen definierats så att de förutsätter en sådan grundutbildning som krävs av yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården eller kunskaper och färdigheter på grundutbildningsnivå inom skönhetsbranschen. För att avlägga examen krävs dessutom kompletterande och fördjupade studier samt tillräcklig arbetserfarenhet inom branschen. Enligt 2 i lagen om yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården (559/1994) avses 4
Ministerns svar KK 358/2008 vp Antti Rantakangas /kesk med yrkesutbildad person inom hälso- och sjukvården bl.a. en person som med stöd av lagen har rätt att använda en sådan yrkesbeteckning för en yrkesutbildad person inom hälso- och sjukvården som avses i förordning av statsrådet (yrkesutbildad person med skyddad yrkesbeteckning). En yrkesutbildad person med skyddad yrkesbeteckning har rätt att utöva yrket och använda yrkesbeteckningen i fråga. Enligt 24 a i lagen om yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården för rättsskyddscentralen för hälsovården centralregistret över yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården. Innan fotvårdarexamen avskaffades var det möjligt att använda yrkesbeteckningen fotvårdare, och den gav rätt att bli registrerad i det register som förs av rättsskyddscentralen för hälsovården. Efter att fotvårdarexamen avskaffades har den skyddade yrkesbeteckningen fotvårdare inte beviljats och det har inte varit möjligt att registrera sig i yrkesregistret för hälso- och sjukvården under denna yrkesbeteckning. Personer som har avlagt yrkesexamen i fotvård har inte heller skydd för yrkesbeteckningen och de kan inte heller bli registrerade i det register som förs av rättsskyddscentralen för hälsovården. Att skydd för yrkesbeteckningen och registrering saknas hindrar ändå inte dem som har avlagt yrkesexamen i fotvård att arbeta i branschen. Bestämmelser om yrkesbeteckningen för en yrkesutbildad person med skyddad yrkesbeteckning finns i 1 i förordningen om yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården (564/1994). Genom den förordningsändring (1338/2007) som trädde i kraft vid ingången av år 2008, har de skyddade yrkesbeteckningar för vilka det inte längre ordnas utbildning i Finland strukits ur paragrafen. I samband med detta avlägsnades yrkesbeteckningen fotvårdare från förteckningen. Enligt en övergångsbestämmelse i förordningen anses personer med den skyddade yrkesbeteckningen fotvårdare enligt de bestämmelser som gällde vid ikraftträdandet av förordningen fortsättningsvis vara sådana yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården som avses i lagen om yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården och de har rätt att använda sin yrkesbeteckning. I fråga om mervärdesskatteskyldigheten för fotvårdstjänster har undervisningsministeriet fått kännedom om några fall där såväl personer med grundexamen inom social- och hälsovård som personer med yrkesexamen i fotvård har kunnat få olika bemötande i mervärdesskattefrågan. Enligt 34 i mervärdesskattelagen (1501/1993) betalas inte skatt på försäljning av hälso- och sjukvårdstjänster. En förutsättning för skattefriheten är t.ex. att det rör sig om vård som ges av en sådan yrkesutbildad person inom hälso- och sjukvården som är registrerad med stöd av lagen. Undervisningsministeriet understryker att frågan om vilka yrkesgrupper som ska betraktas som yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården hör till de saker som ska regleras i lagstiftningen om hälso- och sjukvården. Frågan om rättvis mervärdesbeskattning av personer som avlagt yrkesexamen i fotvård har uppmärksammats bl.a. i ett spörsmål av riksdagsledamot Paula Risikko (SS 1113/2006 rd). I sitt svar på spörsmålet har andra finansminister Ulla- Maj Wideroos konstaterat att det i beskattningen inte finns skäl att skapa egna separata bestämmelser som gäller yrkesgrupper inom hälso- och sjukvården eller att dra upp egna samhällspolitiska riktlinjer om vilken vård som i varje enskilt fall godkänns som sådan hälso- och sjukvård som står under samhällets tillsyn. Skattefriheten för hälso- och sjukvårdstjänster ska basera sig på de riktlinjer som dragits upp och som i framtiden kommer att dras upp i lagstiftningen om hälsooch sjukvård. Med stöd av det ovan anförda anser undervisningsministeriet att det inte är ändamålsenligt att ändra grunderna för yrkesexamen i fotvård som en del av den nuvarande examensstrukturen. Helsingfors den 28 maj 2008 Undervisningsminister Sari Sarkomaa 5