Pääkirjoitus muutamissa kohteissa jäikin, vuotta 2003 voitaneen kuitenkin toiminnan kannalta pitää pääosin varsin onnistuneena. Leirit saatiin vietyä kunnialla läpi, Kimparin saunan katto saatiin vaihdettua, suuri määrä uusia kolkkia toivotettiin tervetulleiksi lippukuntaan, uusia vastuunkantajiakin löytyi. Pieleen menneitä asioita ei kannata ruveta listaamaan; virheiden tekeminen on sallittua, kunhan ne uskalletaan tunnustaa ja niistä opitaan. On kuitenkin eräitä asioita, joissa meillä kaikilla olisi hiukan petraamisen varaa. Eräs näistä on yhteisen omaisuuden kohtelu. Jälleen on jouduttu huomauttelemaan kämpän, kaluston tai kolojen kunnosta. Vaikka lippukunnalla on kolovouti, kalustovastaava ja pääkämppäisäntä, ei heidän tehtäviinsä kuulu ns. päivittäiskunnossapito vaan he keskittyvät suurempien linjojen vetämiseen ja kunnostusprojekteihin. Siivoaminen ja tavaroiden käytönjälkeinen huoltaminen kuuluvat joka ikiselle lippukuntalaiselle kolkasta konkariin. Tätä kirjoittaessani joulu lähestyy; joululauluja kaikuu joka tuutista. Joulunhan pitäisi olla rauhoittumisen ja hiljentymisen aikaa, mutta meno ympärillä tuntuu vain kiihtyvän. Niin lippukunnassa kuin yhteiskunnassa muutenkin. Lippukunnassa ensi vuoden toiminnan suunnittelu käy kuumimmillaan. Tulevia hallituksen jäseniä etsitään, toimintasuunnitelmia kirjoitetaan ja budjetteja yritetään saada täsmäämään. Paperitöiden lisäksi toiminnallisempaakin toimintaa pyöritetään; joulujuhlia, talviretken suunnittelua, kaamosvaelluskokouksia. Tässä vaiheessa vuotta on aina hyvä katsoa taaksepäin. Vaikka parantamisen varaa Siivottomuus on itseään ruokkivaa. Kun kolo on kerran jäänyt sotkuiseen kuntoon, ei seuraavakaan käyttäjä viitsi siivota jälkiänsä. Seurauksena on kiihtyvä kaaoksen lisääntyminen joka jossakin vaiheessa johtaa katastrofiin ja vaatii mittavat siivoustalkoot. Tältä vältytään yksinkertaisesti sillä, että jokainen siivoaa omat törkynsä. Aikaa tähän ei mene juuri yhtään, mutta sen tekemättä jättämisestä seuraavan kaaoksen ylitettyä tietyn pisteen alkaa siivoamiseen kuluva aikamäärä kasvaa eksponentiaalisesti. Ja kaikki tämä aika voitaisiin käyttää myös hyödyllisemmin. Toivon, että jokainen joulun aikana rauhoittuessaan miettii itsekseen, miten on hommansa vuonna 2003 hoitanut. Ja miten hoitaa ne vuonna 2004. Sillä jos virheistä otetaan opiksi, 2 Kansi Kuva: HOSSE Tilanteita retkillä osa1: Keke on herännyt ja kehoittaa kuvaustaiteilijaa viemään kameransa pois. Tämä lehti on täynnä tilanteita ->
niitä ei tehdä kahta kertaa, ja jos näin käy, onnistuu vuosi 2004 vielä tätäkin vuotta paremmin. Ja jos jokainen ottaa hiukan enemmän vastuuta yhteisestä omaisuudesta, kaikilla on mahdollisuus laadukkaampaan kalustoon ja viihtyisämpään toimintaympäristöön. Rauhallista ja virkistävää joulua kaikille! -J PS. Lippukuntamme joutui marraskuun lopulla omaisuusrikoksen kohteeksi murtovarkaan vieraillessa Komionkololla. Vahingot jäivät onneksi vähäisiksi; varasta tosin voi kismittää, että vohkimaansa ARP-puhelinta ei enää pariin vuoteen ole missään voinut käyttää ARP-verkon lakkauttamisen vuoksi. Vaikka varas tällä kerralla tulikin sisään työkaluilla oven murtaen, toivon jokaisen koloilta ja kämpältä poistuessaan vielä erikseen varmistavan ovien luotettavan lukkiintumisen. Näin toimien ainakin estämme avoimia ovia etsivien harrastelijavarkaiden toiminnan. KIHO Partiolippukunta Helsingin Metsänkävijät ry http://www.lpk.partio.fi/papa/heme PÄÄTOIMITTAJA Jouko Holma TOIMITUSSIHTEERI Olli Aimola KILTA Lauri Pankka Emmi Haarlaa Toimituksen osoite Helsingin Metsänkävijät Ry/Kiho Ansaritie 2-4 00350 HELSINKI (09) 587 7261 email: heme-kiho@lpk.partio.fi PS-tili: 800021-4180434 ilmestyy neljä kertaa vuodessa PAINOPAIKKA Karhukopio Oy Levikki 575 kpl ISSN 0356-2464 3
H e r n e k e i tt o H i llui Myyjäisissä 12.11.2003 Kuva: HOSSE 4 Yhtä varmasti, kuin joulu ja teknopukki, tulivat tänäkin vuonna vanhempainneuvoston järjestämät syysmyyjäiset, joissa kerätään rahaa. Sitä nimittäin tarvitaan korkealaatuisen partiotoiminnan ylläpitämisen lisäksi kämpän kunnostukseen, kolojen vuokrista puhumattakaan. Vaikkei tällaisten hyväntekeväisyystempauksien järkkäily aina niin herkkua ole, niin lopussa seisoo kiitos. Nimittäin lippukunnan saldossa. Kun tarkemmin ajattelee, ei kai se niin kauheata oikeastaan ollutkaan. Näki kaikki tutut naamat ja sai kerrankin tehtyä jotain hyödyllistä, mikä on kovin erikoista varhain suununtai-aamuna. Vaikka piti herätä aikaisin, olin sentään saanut nukkua toisin kuin hernekeittoa kokkailleet vaeltajat puhumattakaan yömyöhään MK:ssa hilluneista lippukuntamme kantavista voimista. Kaikki kunnia siitä heille. Perda voitti arpajaisissa, naapurin mummo sai kahvia, joku onnellinen oopperaliput, Nipsu sai arvat myytyä, Ananas hernekeittoa ja minä lettuja sekä hillon että kerman kanssa. Mikä voisikaan olla paremmin.taisi olla sittenkin aika menestynyt pläjäys nuo tämän vuoden myyjäiset. Kaikkien muiden tekijöiden lisäksi haluan erityisesti kiittää siitä VaNea. skriivaillut: PIPARI
Suuri kiitos tukijoille! ABB kotimaan tuotemyynti Agfa-Gevaert Aikatalon Parturi Ajasto Aktia Kolme Seppää Aro-Yhtymä/Konalan autokeskus Berner Cloetta-Fazer Daymoon Duroy Fakta Fazer Munkkivuori Fiskars Gustav-Paulig Helsingin Tennisstadion Hiuspaakarit Hotelli Haaga Ilmapallokeskus Kampaamo Sirpa Kalliovaara Kampaamo Tukkatalo Kansallisooppera Helsingin Kaupunginteatteri Kemira Kirjava Satama K-Market/Munkki Korkeasaari Marja Kurki Nissan Opel Orion Otava Kustannus Paulig Pärekori Saab-auto Shell Sinooperi S-Market/Pitäjänmäki SRV-viitoset Suomalainen Kirjakauppa/ Munkkivuori Suomen Höyhen Suunto Suuri Suomalainen Kirjakerho Tammi Tapiola Top-Cousins Töölön Tapetti ja Väri UPM-Kymmene Vakuutusyhtiö if Valopaino ViaPipe WSOY Lukuisat yksityishenkilöt 5
LKM I & II Ylläri, ylläri: tapasimme mbaarin edessä ja matkasimme kimparille bussilla. Bussin saavuttua Karprintille jakauduimme kahteen ryhmään ja talsimme räntäsateessa kämpälle. Illalla herkuttelimme makkaroilla ja omilla eväillä. Myöhään yöllä ykkösen suorittajat suunnistivat ainakin Suomun(!) ja Peksun hupaisa keskustelurasti. Radan jälkeen väännettiin kruunuja ja pujoksia kämpällä. Sitten lounastettiin. Seuraavana olikin vuorossa notski ja jokin toinen rasti. Tästä hetkistä myöhemmin kerrottiin kätevyydet ja aloitimme niiden väsäilyn, mutta eipä Kimparilla 24.-26.10.2003 2 yötä... 6 karmivan pelottavassa metsässä. Toiset suoriutuivat hyvinkin kunnialla, toiset taas eivät... Aamulla heräsimme erittäin tuskaisesti hyvin liian aikaisin. Ensimmäisenä vuorosssa oli mitä luultavimmin jokin rastirata... Muistaakseni siinä oli aikaakaan kun oli jo päivällisaika! Ruoaksi oli erittäin kiehtovaa jättimakkarakastiketta ja ylikypsiä raidallisia&suuria&ruskeita makaroneja a la Emppa ja TTT. Jossain välissä myös tehtiin profiileja (ja kirjeet johtajille). Yhtäkkiä Sitruunan kännykkään yllättäen soitti meille nykyään
hyvinkin tuttu Heppu-täti ja Sitruuna oli niin innoissaan,että kaikki luulivat sen tytön menättäneen viimeisenkin järjen hiukkasensa! Tietenkään niin ei ollut tapahtunut vaan Suvi nyt oli vaan innoissaan siitä Naalien piakkoin tulevasta super julkisuudesta!!! Vihdoinkin päästiin saunaan (kätevyyksien väsäilyn jälkeen). Illan vaihduttua jo reippaasti yön puolelle hengailtiin kämpällä ja jostain lattialta löytyi mitä parahin nenäliina!? Heräsimme tuskaisemmin kuin ikinä. Aamiaisen päässyt... Tällä kertaa läpi pääsi vain Pankkojen Makho sukuun kuuluva kaunotar: Kirkku!! Lipunlaskun jälkeen olikin jo kiire Futarille, jossa Sitruunan (Ah niin ihana!) isoveli Sampsa odottelikin jo Sitruunaa ja tuli erittäin vihaiseksi kuullessaan, että kyytiin oli tulossa muitakin kuin Sitruuna! Matkasta kuitenkin selvittiin Sampsan pahoista katseista ja piikittelevistä kommenteista huolimatta! Tehnyt: NIPSU...ja kolme päivää jälkeen ykköset tekivät ja kaakoset suunnistivat huippu hienon suunnistusradan, jossa oli eri kiva reiitiviiva osuus. sitten herkuteltiin Piparin tekemillä ihanilla letuilla. Vaikka toisilla oli erittäin kiire kotiin ei voitu lipunlaskussa yhtään kiirehtiä, mutta olihan se tärkeää, että ketkä tai siis kuka oli läpi Ps. ja ne kaikki uimavalvojat ois vapaita! Kuvat: HOSSE (arkisto) 7
Vilkkaat kolkat kämpällä 7.-9.11.2003 8
Tavattiin tavalliseen tapaan Komiolla ja tavalliseen tapaan tungettiin rinkat autoon ja ajettiin Futariille, joka kivuttiin ylös ja pienen taustanarinan kanssa käveltiin kämpälle. Haettiin vettä ja asettauduttiin taloksi, ja minä, retken ainoana kauniimman sukupuolen edustajana, itseoikeutettuna kokkina, valtasin keittiön. "HIhIHhii, hohoh, hehe!!" Syötiin kartsupirtsui (karjalan piirakoita) ja juotiin mehua ja vesikaakaota. Ovela Järvinen, kämppäisäntämme, tuli moikkaamaan meitä Ainon kanssa ja kun he olivat lähteneet aloitimme Lakun kanssa operaation kolkat nukkumaan. "Purkkipersikka!" Lauantai-aamuna herätyksen piti olla yhdeksältä, mutta lapsoset olivat hereillä jo seitsemältä. Nostettiin lippu, syötiin aamupala ja mentiin ulos. Siellä pilkottiin puita, veisteltiin ja leikittiin sekä tehtiin hyvätyö. Ruuan jälkeen lähdettiin samoilemaan Kimparin suureen korpeen. Siellä oli kivaa, nähtiin tervaskantoja, suuria jyrkänteitä, metsäpaloalue ja paljon muuta. Seikkailusuunnistuksen jälkeen alkoi masut kurnia siihen tahtiin, että piti syödä taas. Lämmitettiin saunaa ja leikittiin ulkona ja kun pojat olivat saunassa, tein iltapalaa. Iltapalan jälkeen tiirailtiin vielä tähtiä ja mentiin nukkumaan. Aamulla herättiin, syötiin, siivottiin, pakattiin rinkat, siivottiin ja siivottiin. Lopuksi Ovela tuli tarkistamaan puhtausasteen ja lähdettiin kotiin. SÄRKI Kuva: LAKU 9
Tapasimme linja-autoaseman s-marketissa ja lastasimme kärryyn viikonlopun ruokaostokset. Lopulta suuntasimme bussilla kohti Karprintiä. Pysäkiltä kävelimme Kimparille P.S.:n avustaessa autolla. Kämpän lämmettyä söimme makoisan iltapalan ja menimme nukkumaan. Aamulla tai oikeastaan päivällä, heräsimme pirteinä ja söimme aamupuuroa. Päivän ohjelmaan kuului lipun nosto, metrihalkojen sahaus, puiden pilkkominen ja pinoaminen, gourmet ruoan laitto, ruokailu ja pakolliset tarpeet. Illalla saunoimme ja saatoimme Sintin Futarille. Sunnuntaina koitti suuri siivous urakka, jonka parissa päivä vierähti. Lopulta lähdimme kohti Karprintiä taivaalta putoillessa kissoja ja koiria. Bussia tunnin odoteltuamme pääsimme lämpimään. Munkkiniemen Hesburgerissa kertasimme vielä viikonlopun hurjat tapahtumat hyvän ruuan parissa. Mukana: Lissu, Sintti, P.S., Krilli, INKKU JA TIU Kuva: HOSSE (arkisto) 10
HeMe Open 04 Viimekin keväänä saadun positiivisen palautteen perusteella ensi vuonna pelataan SULKAPALLOA samaan tyyliin: kahtena sunnuntaina aidon turnaushengen mukaisesti. - 1. kierros sunnuntaina 1.2.2004 klo 10-13 - 2. kierros sunnuntaina 29.2.2004 klo 10-13 Pelipaikkakin on tuttu: Forever Liikuntakeskus (ent. Victoria) Matinkylässä. Kaikille on luvassa pelejä molempina päivinä. Ensimmäisellä kierroksella pelataan alkusarjan ottelut, toisella kerralla ratkotaan turnauksen loppusijoitukset ja päivän huipentumana taistellaan mitaleista. Ilmoittautumiset vanhaan malliin Jassulle: janne.varjo@helsinki.fi tai puh. 050 569 5887 tai palauttamalla allaoleva lomake perjantaihin 16.1.2004 mennessä. Kerro ilmoittautuessasi nimesi, puhelinnumerosi, osoitteesi ja sähköpostiosoitteesi. Lisätietoja ilmoittautuneille (sähkö)postitse vielä tammikuussa tai turnauksen kotisivulta: http:// www.kolumbus.fi/tupsu.mbembela/hemeopen/ (huomioi muuttunut osoite!) Kaikki vanhat ja erityisesti uudet pelaajat ovat tervetulleita!!! PS. Kerro toki tästä kavereillesikin! Ilmoittaudun Heme Open 04 sulkapalloturnaukseen! Nimi: Puhnrot: Osoite: e-m@il: Terveiset: Palauta tämä tai ilmoita nämä tiedot Jasulle perjantaihin 16.1.2004 mennessä!!! E-m@il: janne.varjo@helsinki.fi Puhelin: 050 569 5887 Osoite: Janne Varjo, Munkkiniemen puistotie 1 B 17, 00330 Helsinki 11
Kiho Hiski Hiskuri Vihermaa s. 1995 Sudenpentu Kasvo 12 Kysymykset: 1. Ikä, Pivo ja parvi? 2. Kuinka kauan olet ollut HeMessä? 3. Miten päädyit HeMeen? 4. Oletko saanut paljon uusia kavereita partion kautta? 5. Kuinka olet viihtynyt? 6. Mitä koulua käyt? 7. Seuraatko Muumilaakson Tarinoita aktiivisesti, jos et niin miksi? 8. Lempiretkiruokasi ja mielestäsi tärkein retkeilyvaruste? 9. Paras partiomuistosi? 10. Haaveammattisi? 11. Mottosi? 1. 8 vuotta, sininen pivo ja tietysti sudarit 2. (Mikä on HeMe?) Ai, joo. oon ollu syksystä lähtien 3. Emmä tiedä kai sieltä joku lappu/mainos tuli 4. Joo, Rocky, Skorppari Ja Jaskuri 5. En hyvin vaan loistavasti 6. Pikku-Huopalahden ala-aste 7. No joo, välillä tulee vilkastua se pikkusiskon kanssa 8. Pähkinävaahto on ykkönen ja rinkka tärkein 9. Itsenäisyysjuhla (2003) ku annettiin lupaus ni se oli siistii 10. Noo.. Palomies halusin ainakin pienempänä olla 11. Oota vähä!
Kiho Kasvo Mikko Mikis Pohjanvirta s. 1993 Sudenpentu Teksti: LATE Kuvat: SUOMA 1.10-vuotta, Harmaan pivon johtaja, sudarit 2. Tää on kolmas vuos 3. Kummitäti oli hemessä ni sitä kautta 4.Oon saannu. Rocky ja kaikki muut 5. Tosi kivaa on 6. Käyn Elias-koulua 7. Katon melkeen joka jakson 8. parasta on jauheliha ja spagetti ja tärkein makuupussi 9. omaha-2003 kesäleiri on ollu kivoin 10. Laivan pilotti 11. Mottoni on Otto! 13
Tänäkin vuonna itsenäisyyspäivänä ihmiset saattoivat tallustella aamuhorroksessa unihiekat silmissään, taikka vielä unessakin Pohjois-Haagan Yhteiskoululle kello yhdeksäksi. Onhan tuo aika ja paikka tullut jo perinteeksi hemeläisille; niin entisille kuin nykyisillekin aktiiveille. Ohjelman rungostakaan ei tänä vuonna poikettu, mutta aina aamuisin terävä pääni huomasi lippukunnanjohtajan ja puheiden pituuden vaihtuneen. Ja olipahan jälleen joku ahkera johtaja jaksanut leipoa hyvät pullat ja keittänyt juuri sopivanvahvuiset kahvit, joita oli mukava nautiskella samalla, kun turisutteli huuliaan vanhojen konkarien kanssa; olihan heitäkin jälleen läjäpäin paikalla kunnioittamassa rakkaan Suomemme itsenäisyyttä. 14 PERDA
He eivät ole ainoastaan hyviä, he ovat ansioituneita! Sudenpäähuivisolki Sudenpää 194: Varjo, Hannes Kokkonen Varjo joutui syksyn alussa uusien haasteiden eteen siirtyessään pivonjohtajaksi. Varjo on taitava partiolainen, joka rauhallisella ja huolehtivalla käytöksellään näyttää esimerkkiä muille parvensa jäsenille. Sudenpää 195: Kyy, Otso Lappalainen Kyy on erittäin reipas, aktiivinen ja iloinen ja saa muutkin innostumaan positiivisella asenteellaan. Hän myös osaa valtavan määrän asioita niin teoriassa kuin myös käytännössä. Sudenpää 196: Iippu, Iiiris Rekola Iippu on paitsi erittäin aktiivinen, myös erittäin luotettava ja muut huomioon ottava partiolainen. Iippu oppii nopeasti uusia asioita ja on aina kiinnostunut oppimaan uutta. Sudenpää 197: Aiju, Annamaiju Toukola Aiju on toiminut esimerkillisenä ja aktiivisena pivonjohtajana. Aiju tulee toimeen kaikkien kanssa eikä hän koskaan unohda hymyillä. Rautainen Karhunkäpälä Rautainen Karhunkäpälä 106: Laku, Lari Lehtomäki Laku on jo pitkään toiminut aktiivisesti eri veljesjoukoissa toimien tällä hetkellä kolkkajohtajana. Laku ei pelkää ottaa vastuuta ja pitää tismalleen sen minkä lupaa. Jos tietotekniikka pettää tai tilaisuuteen tarvitaan jokin härvelilaite, Laku tietää mitä tehdä. Rautainen Karhunkäpälä 107: Kirkku, Kati Pankka Kirkku on ottanut vastuuta Kärppävartiossa ensin vartionjohtajan apulaisena ja sittemmin esimerkillisenä vartionjohtajana. Kirkun johdolla Kärppävartio on selviytynyt vaikeistakin ajoista ja tilanteista kunnialla. Hyvä Kati!! 15
Pronssinen Karhunkäpälä Pronssinen Karhunkäpälä 80: Upi, Jani Hyvärinen Upi tuli muutaman välivuoden jälkeen uudelleen aktiivitoimintaan mukaan pari vuotta sitten ja on sen jälkeen osoittanut esimerkillistä vastuunottokykyä ja luotettavuutta. Hän on toiminut lippukunnan hyväksi kaikkien veljesjoukkojen parissa, toimien tällä hetkellä pääkämppäisäntänä. Upi on esimerkillinen vastuunkantaja, joka hoitaa ottamansa hommat loppuun asti. Pronssinen Karhunkäpälä 81: Pipari, Jaana Piirainen Pipari on toiminut aktiivisena johtajana jo vuosien ajan. Nykyään hän vaikuttaa KIKA:ssa, jossa hän toimii hukkavartion kummina. Pipari on pirteällä ja iloisella mielellään tuonut paljon hyviä ideoita vartioikäisten veljesjoukon toimintaan. Ja mikä tärkeintä, ideat eivät ole jääneet vain ideatasolle. Hopeinen kiitollisuusmitali Hopeinen kiitollisuusmitali 86: Satu Pasanen Vanhempainneuvoston puheenjohtajana kolmannen kauden aloittava Satu on pelottomasti ottanut uudet haasteet vastaan ja uurastanut v ä s y m ä t t ä lippukuntalaisten puolesta varoja hankkimassa. Hopeinen kiitollisuusmitali 87: Ulla Salonen Ulla on pitkän linjan Vanhempainneuvostolaisia ja on jo usean vuoden ajan toiminut sen sihteerinä. Hän on osoittanut tehokkuutensa myyjäisten arpajaisvoittojen hankinnassa ja hakemisessa. 16
Hopeinen kiitollisuusmitali 88: HeMe Open HeMe Open -sulkapalloturnaus on kerännyt hemeläisiä kaikista ikäryhmistä jo kymmenen vuoden ajan pitämään hauskaa ja mittelemään keskinäisestä paremmuudesta. Turnauksessa on aina kilpailtu hyvässä partiohengessä, vaikka kyseessä ei perinteinen partiokilpailu olekaan. Kimpari karttatiimi (Andrei Krüger, Kukka Savolainen ja Maarit Melvasalo) Kimparilla on vuosikausia tuskailtu auttamattomasti vanhentuneiden (vm 1978) suunnistuskarttojen äärellä. Kimparin Kartta 2000 (K2K) -tiimi tarttui epäkohtaan ja möyri metsissä saaden aikaan tuoreen ja tarkan suunnistuskartan kämpän lähialueista. Kartta on tänä vuonna saatu käyttöön. Muuten ansioituneet Suoma, Laura Suomalainen Muutamia vuosia sitten suoma tarttui härkää sarvista ja ryhtyi reippaasti kasaamaan ulkomaan vaelluksesta kiinostuneita yhteen. Sopiva matkakohde löytyi Sloveniasta. Suoma organisoi ammattimaisin ottein projektin suunnittelua ja toteutusta sekä vastasi yhteydenpidosta paikalliseen lippukuntaan. Vaelluksen jälkeen Suoma on aloittanut slovenialaisten vastavierailun järjestelyiden koordinoinnin. Kuvat: HOSSE, SUOMA ja STEPI 17
18 Peijaiset 12.- 14.12.2003 Tapahtuipa eräänä päivänä, että kourallinen sinivalkohuivisia hieman varttuneempia yksilöitä tapasi toisensa tuolla kaikille ah, niin tutulla ja turvallisella komion kololla. Joukkioon kuului kaikenikästä ja sorttista tallaajaa. Tuon joukkion ehkäpä me paremmin tunnemme valtajina ja johtajina. No tämän tutun alkuhässäkän ja partiopuolituntisten jälkeen pääsi joukko lopulta suuntaamaan kohti legendaarista Virtasten Mökkilomaparatiisia. Matkan suoritimme hyvin epäpartiomaisesti usealla henkilöautolla. Perille saavuttuamme näimme tutun virtasten möksän, johon oli kesän aikana kasvanut käytännöllinen lisäsiipi ja terassi. Kamat autosta ja makuupaikkoja varaamaan... jes! Ja makuupaikkojen valtauksessahan kävi taas niinkuin aina eli kenellä eniten munaa, sillä pehmein punkka. (jotkut varmasti tunnistavat itsensä). Viimein, kun kaikki oli saatu jokseenkin reilaan, alkoi eksoottisen retkiruoan, Fonduen valmistus. Luvassa oli herkullista liha-, juusto- sekä suklaafondueta ja jottei kaikki olisi turhan helppoa, oli ne tarkoitus nauttia raikkaassa -5 asteen pakkasessa ja somasti sivelevässä myrskytuulessa. Ajattelimme, että se olisi hienoa ja ikimuistettavaa ja lähdimme rinta rottingilla nikkaroimaan tuulensuojaa, jossa nauttisimme ateriamme. Aikamme kikkailtua oli kovienkin karpaasien tunnustettava pienuutensa luonnon voimien edessä ja marssittava ilmoittamaan kokeille, että piknikki oli valitettavasti peruttu ja että saisimme tuskailla sisällä fonduineimme. No täytyy sanoa, että sisälläkään syöminen ei sujunut vaikeuksitta, sillä joku aavistuksen blondi oli ostanut vähärasvaista juustoa ja koko juustofondue jämähti yhdeksi sitkeäksi palloksi, ah niin herkullista ja lisäksi kaikki mehevät millin paksuiset paistisuikalelihat saimme naatiskella ilman mausteita. Loistavaa etten sanoisi; Kuningasajatus, mutta toteutus meni järkyttävällä tavalla penkin alle. Lauantaiaamun vaivalloisten heräämisliikkeiden ja
maittavan aamiaisen jälkeen oli vuorossa Maestro Titen status,-statushyökkäys-, torjumis- ja hyväksymiskoulutus, joka oli mielestäni hyödyllisintä mitä vähään aikaan kukaan on kehittänyt (vaeltajille). Sitten olikin jo aika herkullisen boris -keiton eli punajuurta smetanahöysteellä. Tämän jälkeen pelailimme Pekan mieliksi kaikkien rakastamaa Trivial Pursuitia, jonka joukkue megabeibit vei kotiin mennen tullen, joskin sai hyvän vastuksen Team- Suokin pyristelyistä. Pelailun lomassa lämmiteltiin kihisevää aito-kiuasta. Piakkoin saimme kuulla saunan olevan viittä vaille valmis ja päätimme siirtyä ulos hiukan purkamaan agressioitamme eli riehumaan. Tällä kertaa Tiu-täti opetti meille uuden hauskan ns. piip tai vastaavan leikin. Sitten olikin saunan vuoro. Ensimmäiseksi pätsiin sujahti tyttöset ja karpaasit jäivät sillä aikaa paistelemaan rasvapitoista makaroonilaatikkoa möksän puolelle. Sitten pääsi miekkosetkin saunan perukoille nauttimaan itsensä kidutuksesta. Lopultakin, kun kaikki olivat selvinneet takaisin mökille, söimme makaroonilaatikkoa ja kyselimme trivial kysymyksiä. Ja kuten arvata saattaa, olivat ensimmäiset vetäytymässä unipuulle heti ruoan jälkeen ja muut seurasivat perästä heti kun kerkisivät taikka jaksoivat. Sunnantaina eipäs sitten muuta tehtykkään kun jauhettiin sitä itseään ja käytiin läpi toimintasunnitelma vuodelle 04. Ai niin ja sitte siivottiin niin maan perusteellisesti että huh huh... ainakin siivouksen kesto oli ennätyspitkä. Kun viimeisetkin liat oli jynssätty ja puunattu, oli aika suunnata kohti kotia. Reissu oli leppoisa huolimatta SUURESTA ikähaitarista, mutta silti toivomus olisi että myös nuoremmat vaeltajapolvet osallistuisivat toimintaan intensiivisesti. Kiitokset retken suunnittelijoille ja muonamikoille, oli tyylikästä. Söhelsi, LATE Kuvat: HOSSE (arkisto) 19
Mänkijämieli vain mänkijäpiireissä, vaan myös valtakunnallisessa toiminnassa. Perinteet HeMe:llä on raahattavanaan historian painolastia jo yli kahdeksanvuosikymmenen verran. Tästä onneksi vain alle vuosikymmenen taakka tuntuu toiminnasta vastavien harteilla, loput on tuoksuina ja päiväkirjamerkintöinä arkistojen uumenissa sekä konkarien kotona. 20 Tällä palstalla julkaistaan tasaisin väliajoin kolumni -tai mielipidekirjoitus lippukuntamme entisen tai nykyisen jäsenen kirjoittamana. Puolimatkan krouvissa Puolimatkan krouvin hiljakkoin ohittaneena on hyvä luoda silmäys taaksepäin ja hieman miettiä mitä se HeMe oikein pitikään sisällään ja miksi jämähdin elinkäiseen riippuvuussuhteeseen. Keskeisimpinä muistoina pullahtavat esille luonnollisesti VH:t, leirit ja PT-kisat. Mutta yksi on ylitse muiden; korkealla Kimparin kalliolla oleva perinteitä pullollaan oleva Kämppä, sen alapuolella järven rannalla oleva sauna sekä laajat maat ja mannut. Ikätoverini kämppä on hyväkuntoinen, pieniä ikääntymisen merkkejä on havaittavissa meissä kummassakin. HeMe-urani ikäluokkaa oleva sauna on saanut uuden katteen ja on valmis löylyttämään taas uusia, nauravaisia HeMe-polvia. Mutta ei siinä vielä kaikki... HeMe:n perinteet juontavat alkunsa jo lippukunnan ensi hetkistä, metsästä ja siellä liikkumisesta. Perinteisiin on luettava myös sinivalkoinen huivi ja mänkijämerkki, joka edellleen edustaa huippua partiomerkkien keskuudessa. Perinteet eivät ole jähmettäneet HeMe:ä, pikemminkin se on tarjonnut monesti mahdollisuuden erilaiseen edelläkävijän rooliin. Lippukuntamme on monesti ollut tiennäyttäjänä, ei HeMe:ssä nuoret johtavat nuoria ja johtajakierto pitää huolen, ettei lippukuntamme pääse ukkou-/ akkautumaan. Iän alkaessa painaa päälle vanheneville jäsenille kasataan vastuullisia hommia, jotka eivät enää koske tätä päivää ja sen hektistä toimintaa. Näin heille tarjotaan mahdollisuus siirtyä pehmeästi konkarilepoon. Tällä pehmeällä laskulla varmistetaan, etteivät useiden vuosien aikana luodut siteet katkea, vaan eläkkeelle siirtyvän kokemus ja perinnetietous saadaan siirrettyä nuoremmalle polvelle. Johtajien ja kavereiden esimerkillä on HeMe:ssä aina ollut valtava vaikutus toimintaan. Legendat vanhempien polvien toiminnasta ovat innostaneet nuorempia omassa kilvoittelussaan. Menestymiset kilpailuissa ovat synnyttäneet uusia kilpailuvartioita, jotka ovat ensin noviiseina osallistuneet kilpailuihin ja kokemuksen myötä myös haalineet menestystä. Ohjelmapuolella HeMe:llä on kautta aikain ollut vankkoja perinteitä. Vongoivan kallosta on kisattu ja 40 vuotta, vuosittainen Metsälenkki ja leireillä arvostettu Iso Hukan viiri. Kaikissa näissä kilpailuissa on otettu ajan muutokset huomioon kuitenkin säilyttäen kyseisen kilpailun alkuperäinen henki. Tämä on taannut myös kilpailun voittajien saaman ansaitun arvostuksen. Itsenäisyyspäivän lipunnoston ohjelmaa on myös modernisoitu. Tiukemmanpuoleiset sanakäänteet on poistettu käytöstä ja HaaaAAA-huudot korvattu osin kättentaputuksin. Juhlassa on myös jotain pysyvää. Siellä tapaa takuuvarmasti vanhoja konkareita, jotka vähäeleisesti tervehtivät toisiaan, juhlan jälkeen poistuvat myhäillen paikalta ja palaavat jälleen vuoden kuluttua. Kaikki nämä perinteet ja perinteiset
toimintamuodot antavat nuorille johtajille sen rungon ja ne puitteet, johon he voivat laatia omannäköisensä kuorrutuksen ajan hengen mukaisesti. Nuorille johtajille nämä raamit ovat myös tietynlainen turvakehikko, johon voi nojautua hetkellisinä heikkoina hetkinä. Kestäminen Perinteet ovat yhä vahvasti ja vankasti esillä HeMe:n toiminnassa. Kaikki HeMe:n historiikit vilisevät kuvia ja kertomuksia metsästä, partiotaitokilpailuista, Lapin vaelluksista, luonnosta, suunnistuksesta... Nämä kertovat sen keskeisen osan toiminnastamme, minkä vuoksi lippukuntamme on pystynyt aina tarjoamaan jokaisena vuosikymmenenään sen hetkiselle nuorisolle jotain, mistä se on aina pitänyt ja uneksinut. Vapautta, jännitystä, hikeä, seikkailuja, ystävyyttä... Kuvien tosiasiallinen sisältö on historiikista toiseen sama, nuoria innostuneita ihmisiä hyvän ja kehittävän harrastuksen parissa. Mutta se mistä kuvat eivät kerro, on se elinikäinen ystävyys, jonka vankka pohja noilla yhteisillä hetkillä ja tekemisillä luodaan. Yhdessä olemisen ja elämisen sekä auttamisen kautta syntyy se tunne, joka pitää konkareiden tunnesiteet vahvoina paitsi muita konkareita myös lippukuntaa kohtaan. Se ei näy päivittäisessä toiminnassa, mutta on aistittavissa kämpän, saunan ja kolojen ilmapiirissä sekä jokaisessa konkaritapaamisessa. Voima HeMe:n toiminnassa metsä ja perinteet ovat aina olleet vahvasti esillä. Ne ovat olleet vahvuus, niillä on pönkitetty omanarvon tuntoa ja nokitettu toisia. Partioliikkeellä ja HeMe:lläkin on ollut vaikeita aikoja. Tämä on ollut merkittävältä osin paitsi partiotoimintaan kohdistuneesta kritiikistä myös heijastusta ympäristössä tapahtuneista muutoksista. 1960-70-lukujen vaihteen jäsenkato johtui paitsi oman lippukunnan toiminnan osittaisesta halvaantumisesta myös samaan aikaan tapahtuneesta nuoriso- ja opiskelijapolitiikan kuumentumisesta. Lippukunnan johdon lähes samanaikainen eri syistä johtunut tyhjentyminen johti selkeään notkahdukseen koko lippukunnan toiminnassa. Tilanteen paikkaus kesti useita vuosia ja vaati myös perinpohjaisia organisaatio- ja rakennemuutoksia, mutta tilanteesta selvittiin ehjin nahoin. Selviämiseen vaikutti merkittävältä osin näiden jo aktiivitoiminnasta vetäytyneiden johtajien omassa toiminnassaan aiemmin esittämä mänkijähenki, jota nuoremmat halusivat jatkossakin vaalia. Ajan hengessä HeMe oli aikoinaan perinteinen partiopoikalippukunta, josta tyttöjen tultua toimintaan mukaan tuli partiolippukunta. Jossain vaiheessa vaikutti Vongoivan kallo-kilpailun tulosten perusteella jopa siltä,että kyseessä olisi partiotyttölippukunta. Muutoksen läpimenon onnistuminen osoitti, että lippukunta elää ja voi hyvin. HeMe on muuttunut jouhevasti aikojen saatossa, samoin koko partioliikekin. Partiolakia ja lupausta on muutettu, partioasua on muokattu. Toimintatapoja ja kilpailuja on päivitetty ajan hengen mukaiseksi. Vaellukset ja metsässä samoilu ovat muuttaneet muotoaan. Viisikuusikymmenluvun Lapin vaellukset ja kärpäshommat ovat vaihtuneet Slovakian rinteiksi sekä tuohen päällystämät savunhajuiset retkipäiväkirjat liki reaaliaikaisiksi nettisivuiksi. Lippukuntamme perinteet muuttuvat, mutta samalla ne kuvastavat tämän päivän toimintaa. Nykyisten aktiivien muistot toiminnastaan ovat aikanaan monelta osin hyvinkin erilaisia kuin jo vanhemmilla konkareilla. Partio on muuttunut, ympäristö on muuttunut, henkilöt ovat muuttuneet. Jotkut asiat ovat pysyneet nämä vuosikymmenet varsin samanlaisina, kuten Kämppä ja sauna. Ja jotkut asiat muuttumattomina kuten sinivalkoinen huivi ja mänkijämerkki. Niin, miksiköhän oikein jämähdinkään... t. LADE 21
Puiden välistä - Komion monistuskone ei petä ikinä...not! - Kämpällä tapahtuu: viimeksi sienipilviä ja nyt jo ufoja! - Raju käyttää Lateksihaalaria talvisin. - Kaikille kielivirtuooseille tiedoksi: kämpälle on tulossa uusi, ehjempi kitara kiitos Jassun ja Lentsun. - Komion koneella on taas ne päivät. - Kämpän kovia kokenut kämppäkirja vaihtui uuteen. - SAKKO! - Hiscy uhosi viiksien seasta 50- vuotisjuhlahumuissaan järjestää vaeltajaohjelmaa HeMe:lle. Onnea Hiscy! - Perda haluu Piparin! - Kyllähän nyt vanhalla miehellä pitää airot olla, skipidiweinäy. - Keke todistelee musiikillista tietämystään: "Hemmetin hyvä kitaristi se Stewe Renault!" (toim.huom. kyseessä oli legenda Steve Ray Vaughn) - Keke vaihtaa partion sinisen täysharmaaseen tammikuun tietämillä. - Sakkoja satelee MK:ssa, mutta kuka ne lunastaa? - Pampula mainosti Naalien toiminnan laatua: "Niillä oli sairaan magee päivis, Jonekin oli siellä ja se oli joku Italialainen mies tai mikä lie." - Mårde pukeutuu aina asiallisesti. - Vekaranjärvi kutsuu itse kutakin. - Erittäin hyvin sanottu. - HeMe:n johtajilla on vakava Trivial Pursuit-riippuvuus. - Toffe suosii Katiskoja. - Bum bumtsibama bam bam. - Särki on yliaktiivinen duracell-pupu - Nipsulla on juorut loppu. - Bikku-Lauri ja Nirtsu zam.. bam.. vähän liian nuorena Eräänä syksyisenä päivänä, kun olin painumassa pehkuihin kotonani Komion kololla, kuului ulkoa auton hyrisevä ääni, moottori sammui ja askeleet lähestyivät. Nostin päätäni ja mietin, että joku asukas tulee vain myöhään kotiinsa. Hetken kuluttua kuitenkin toimiston ovelta kuului ääniä. Ensin kuin lasia olisi raavittu jollain ja sen jälkeen kova jysäys. Pelästyin ja hyppäsin sohvan alle. NUUHKIJA Muutaman minuutin kuluttua sama kolaus toistui kolkkapuolen ovelta, joka äänien perustella antoi periksi. Askeleet lähestyivät, kunnes näin sohvan alta kahdet kengät. Sydän hyppäsi kurkkuun ja yritin olla mahdollisimman hiljaa. Hetken kesti rymistelyä ja hakkaamista, kunnes äänet lakkasivat. Oli hetken aivan hiljaista. Kurkotin sohvan alta ja huomasin, ettei ketään enää ollut kololla. Tutkin kolon kauttaaltaan. Lukot olivat rikki ja puhelinkassa oli viety. Olivatpa hölmöjä, eivät edes tietokonetta tahtoneet. Ehkä olivatkin vain rahan perään. Olisin kyllä voinut napata ne roistot milloin vain, annoin säälistä heidän edes yrittää. 22 P.S. Niillä oli todella rumat kengätkin!