ÅIF:n opas maalivahdeille ja valmentajille Tehnyt: Arttu Latvajärvi Kuvausmalli: Teemu Martikainen
2 Sisällys ÅIF:n opas maalivahdeille ja valmentajille... 1 1. Yleistä maalivahtina olemisesta... 3 1.1. Maalivahdin varustus... 3 1.2. Maalivahtia koskevia sääntöjä... 3 1.3. Maalivahdin harjoittelu... 3 2. Maalivahdin perustorjunta-asento... 4 3. Liikkuminen... 5 3.1 Perusasiat liikkumisesta... 5 3.2 Polvilla töpöttäminen... 5 3.3 Kuopaisu... 6 3.4 Takajalalla työntäminen... 6 3.5 Eri liikkumistyylien yhdistelmät... 7 3.6 Heittäytyminen... 7
3 1. Yleistä maalivahtina olemisesta 1.1. Maalivahdin varusteet Kypärä/maski - opettele torjumaan myös maskilla Polvisuojat - löytyy lyhyenä ja pitkänä Paita Pienemmillä riittää paidassa oleva toppaus, mutta vanhemmille kannattaa hankkia myös panssaripaita. Housut Housujen ostossa kannattaa huomioida, että housujen pitää olla riittävän löysät, jotta niissä pystyy liikkumaan vaikeisiinkin asentoihin. Hanskat - jotkut käyttävät hanskoja pidon ja suojaamisen takia. Jotkut taas tykkäävät pelata ilman niitä, jolloin he saavat paremman tuntuman palloon. Kyynärpääsuojat jotkut käyttävät, jotkut ei. Suojaa varsinkin heittäytyessä kyynärpäitä. Kengät kengiksi sopivat parhaiten oikeat maalivahti- tai painijakengät, joiden kärjet liukuvat hyvin lattialla. 1.2. Maalivahtia koskevia sääntöjä Maalin edessä on maalialue (pienempi neliö). Tällä alueella saa olla ainoastaan maalivahti. Maalivahdin alue on isompi neliö, joka näyttää alueen, missä maalivahti saa ottaa pallon käsiin. Joku ruumiinosa pitää olla maalivahdin alueen sisällä, jotta maalivahti saa ottaa pallon käsiinsä. Jos maalivahti on kokonaan maalivahdin alueen ulkopuolella, hänet rinnastetaan kenttäpelaajaan (ei saa pelata molemmat polvet tai käsi maassa, eikä pelata käsillä). Maalivahdin heittäessä palloa, tulee pallon osua maahan tai pelaajaan ennen puolta kenttää. 1.3. Maalivahdin harjoittelu Maalivahdin on panostettava fyysiseen harjoitteluun. Muutamia tärkeitä ominaisuuksia maalivahdilla on venyvyys, reaktio ja koordinaatio. Pitkien pyöritysten aikana maalivahdilta vaaditaan myös hyvää kuntoa. Lihaskunnon pitää olla hyvä ja varsinkin jaloissa tarvitaan räjähtävyyttä, koska liikkuminen polvillaan on raskasta. Maalivahdilta vaaditaan hyvää kehonhallintaa, jotta hän pystyy liikkumaan sujuvasti ja pitämään kroppansa pystyssä liukuessa. Psyykkinen valmennus on maalivahdilla kenties vielä isommassa roolissa kuin kenttäpelaajalla, koska maalivahti on periaatteessa yksilöurheilija joukkueen sisällä. Kenttäpelaajien virheistä suurin osa jää huomaamatta, mutta maalivahdin virheet näkyvät lähes poikkeuksetta tulostaululla. Mikäli virheitä tulee, pitää vain pyrkiä tsemppaamaan maalivahtia entistä enemmän. Tilanteet on hyvä käydä pelien jälkeen maalivahdin kanssa läpi ja miettiä missä onnistuttiin ja samalla miettiä mahdolliset virheet ja mitä niissä olisi voinut tehdä toisin, jotta ensi kerralla niitä ei tapahtuisi. Kokemuksen lisäännyttyä oppii maalivahti lukemaan tilanteita yhä paremmin. Tällöin maalivahti pystyy ennakoimaan pelaajan mahdollisia syöttö- tai laukaisusuuntia, mikä on erittäin tärkeää, jotta pystyy torjumaan esimerkiksi suoraan syötöstä tulevaa laukausta. ÅIF:lla on erikseen maalivahdeille tehty harjoituspankki, josta valmentajat voivat etsiä harjoituksiin maalivahtia kehittäviä harjoitteita.
4 2. Maalivahdin perustorjunta-asento Perustorjunta-asento on koko nimensä mukaan asento, josta kaikkien torjuntaliikkeiden tulisi lähteä. Perustorjunta-asennossa maalivahti on polvillaan, takapuoli irti kantapäistä. Tällöin maalivahdin on helppo liikkua joka suuntaan ja kuten kuvasta 3. näkee, hän pystyy liikuttamaan jalkoja ja käsi myös molemmille puolille. Kädet ovat hieman vartalon etupuolella (kuva 2.), jotta ne on helpompi hahmottaa (silmä-käsi - koordinaatio). Niitä voi pitää myös hieman ylhäällä, mutta ei olkapäiden yläpuolella. Hyvä käsien paikka on, kun sormet ovat noin olkapäiden korkeudella. Tällöin maalivahti ehtii sekä korkeisiin että mataliin laukauksiin. Kyynärpäät tulisi pitää lähellä keskivartaloa. Jalkojen tulisi olla takaa yhdessä niin, että varpaat koskevat toisiaan. Tämä helpottaa eri suuntiin liikkeelle lähtöä sekä torjuntaa maalin kulmaan tulevaan laukaukseen (kuva 3.) Jalkoja sivulle kääntämällä torjutaan myös maata pitkin tulevat laukaukset. Kuvassa 3. laukaus on tulossa maalin oikeaan reunaan. Maalivahti reagoi laukaukseen kääntämällä sekä oikean jalan että käden oikealle, jotta torjunta olisi mahdollisimman todennäköinen. Myös katse seuraa jalan ja käden liikettä, jolloin maalivahti huomaa paremmin, että mihin suuntaan pallo torjunnasta kimpoaa, mutta myös hahmottaa jalan ja käden liikkeen paremmin. Kun oikea jalka liikkuu oikealle, liikkuu vasen jalka peittämään jalkovälin. Sama periaate toimii myös toisin päin. Jos vasen jalka liikkuu vasemmalle, liikkuu oikea jalka peittämään jalkovälin. Vastakkainen käsi (kuvassa 3. vasen käsi) pysyy torjunta valmiudessa mahdollista reboundia varten.
5 3. Liikkuminen 3.1 Perusasiat liikkumisesta Salibandymaalivahdin tärkein ominaisuus on liike. Liikkeellä maalivahti pystyy peittämään laukaisukulmat, liikkumaan pallon liikkeiden mukaan ja ylipäätään torjumaan tilanteet. Salibandymaalivahdin liikkumiselle suurimman haasteen asettaa se, että maalivahti on useimmiten polvillaan, joka ei kuulu ihmisen normaaleihin liikkumismuotoihin. Polvilla liikkuminen vaatiikin hyvää kehonhallintaa ja voimaa erityisesti jalkoihin ja keskivartaloon. Erilaisia liikkumistyylejä on varmasti yhtä monia kuin on maalivahtejakin, mutta yleisimmät käytössä olevat tyylit ovat: polvilla töpöttäminen, eli liikkuminen polvillaan sivuttain, kuopaisu, jossa sen puolen jalka, johon liike suuntautuu vetää kuopaisemalla maalivahdin liikkeelle, takajalalla työntäminen, jolloin esim. maalivahdin liikkuessa oikealle, työntää vasen jalka maalivahtia eteenpäin sekä viimeisenä vaihtoehtona, jollei millään muulla tyylillä enää ehdi tilanteeseen, on käytettävä heittäytymistä. Liikkumistyyleistä kuopaisua käytetään sekä sivuttaisliikkeessä, että eteenpäin suuntautuvassa liikkeessä. Töpöttäminen ja takajalalla työntäminen on käytössä erityisesti sivuttaisliikkeessä. Monesti näitä kaikkia kuitenkin yhdistellään tilanteen mukaan. Kaikissa liikkumistyyleissä tärkeää on, että maalivahti pysyy koko ajan torjuntavalmiudessa. Eli kädet ovat valmiina torjumaan ja katse seuraa palloa koko ajan. Alla käymme jokaisen liikkumistyylin vielä tarkemmin läpi ja lisäksi on kuvat esimerkkinä eri tyyleistä. 3.2 Polvilla töpöttäminen Polvilla töpöttäminen on melko hidas liikkumistapa, mutta se on erittäin käyttökelpoinen esimerkiksi pelaajan kanttia, eli pallon kanssa sivuttaisliikettä, seuratessa. Töpöttämisessä liikutaan polvilla, siirtäen polvia aina vuorotellen sivulle. On tärkeää huomioida, että liikuttaessa varpaat ovat takana yhdessä peittäen jalkovälin. Töpöttämisen etuna on se, että torjuntavalmius on helppo pitää yllä koko ajan. Monesti töpöttämisestä siirrytään kuopaisuun, jos pelaaja esimerkiksi syöttää pallon kesken kuljettamisen.
6 3.3 Kuopaisu Kuopaisussa maalivahti nostaa sen puolen polven ylös mihin on liikkumassa ja kuopaisee koko jalan mitalla itsensä liikkeeseen. Kuopaisun jälkeen tämä liikettä johtava jalka jää suojaamaan jalkoväliä, ettei pallo pääse lipsahtamaan sieltä lävitse. Kuopaisun jälkeen liu utaan polvilla eteenpäin ryhdikkäässä asennossa. Kuopaisun hyvät puolet on, että se mahdollistaa nopean sivuttaisliikkeen siten, että torjunta-asento pysyy koko ajan kuitenkin hyvänä. Kuopaisua käytetään esimerkiksi poikittaissyötöissä mukana liikkumiseen. Sivuttaisliikkeestä esimerkki yläpuolella Kuopaisulla pystytään liikkumaan nopeasti niin sivusuuntaan kuin syvyyssuuntaankin, joten sitä käytetään myös vastaantulossa, jos tulee esimerkiksi syöttö maalin takaa. Tästä esimerkki kuvasarja alapuolella. 3.4 Takajalalla työntäminen Takajalalla työntämistä käytetään sivuttaisliikkumisessa samantapaisissa tilanteissa kuin polvilla töpötystä. Tässä liikkumistavassa taaemmalla jalalla työnnetään itse eteenpäin ja etummainen jalka liukuu lattiaa pitkin. Huonona puolena tässä liikkumistyylissä on, että haaroväli jää helposti auki.
7 3.5 Eri liikkumistyylien yhdistelmät Näitä eri liikkumistyylejä yhdistellään monesti tilanteen mukaan. Aluksi saatetaan kuopaista itsemme toiselle puolelle, josta lähdemme esimerkiksi takajalalla työntämään itseämme eteenpäin. 3.6 Heittäytyminen Kun kaikki muut liikkumistyylit ovat liian hitaita, on maalivahdin ainoa mahdollisuus heittäytyä ja pyrkiä näin ehtimään pallon eteen. Tässä tyylissä hyviä puolia ovat, että se mahdollistaa erittäin nopean liikkumisen. Huonona puolena on taas, että se ei peitä maalia kovinkaan hyvin, erityisesti maalin yläosaan jää paljon tilaa ja heittäytymisen jälkeen liikkeen jatkaminen on erittäin hidasta. Heittäytymistä käytetään esimerkiksi pitkän ja kovan poikittaissyötön jälkeen lähtevän laukauksen torjuntaan. Heittäytymisessä on tärkeää saada lattia peittoon, jotta maata pitkin tulevat laukaukset eivät menisi maaliin. Alempi käsi ja jalka siis torjuvat maata pitkin tulevia laukauksia ja ylemmillä kädellä ja jalalla pyritään torjumaan korkeampia laukauksia. Katse tulee pyrkiä pitämään koko ajan pallossa, jotta pallon liikkeisiin on vielä mahdollista reagoida kesken liikkeen.
8 3.7 Taaksepäin liikkuminen Taaksepäin liikkuminen on hieman harvemmin käytetty liikkumismuoto ja siitä on paljon erilaisia variaatioita. Useimmiten taaksepäin liike tapahtuu viistosti sivulle, esimerkiksi pelaajan liikkeen tai syötön mukaan. Tällöin käytetään jo aiemmin mainittuja liikkumistyylejä, kuten kuopaisua. Kuitenkin esim. läpiajoissa maalivahdille paras ratkaisu voi olla suora peruuttaminen taaksepäin. Tällä keinolla tarkoituksena on aluksi peittää pelaajalta parhaat laukaisukulmat olemalla vastassa ja kun pelaaja liikkuu lähemmäs, peruuttaa maalivahti lähemmäs maalia ja helpottaa näin ollen mahdollisen harhautuksen torjuntaa. Taaksepäin liikkumisessa toinen polvi nostetaan maasta ja tällä jalalla työnnetään itseä taaksepäin säilyttäen torjunta-asento koko ajan. Jotkut käyttävät tässä apuna toista kättä, mutta siinä heikkoutena on, että liikkumiseen käytetyllä kädellä ei pysty torjumaan liikkeen aikana. Tätä voi kuitenkin myös testata harjoituksissa. 3.8 Liikkuminen pallo maalin takana Pallon ollessa maalin takana, asettaa se suuria lisähaasteita maalivahdin toiminnalle. Maalivahdin tulisi pystyä samaan aikaan seuraamaan sekä pallon liikettä maalin takana, että muita vastustajan kenttäpelaajia siltä varalta, että maalin takana oleva pelaaja syöttääkin pallon maalin eteen. Tämä on vaikeaa ja edellyttää hyvää yhteispeliä oman joukkueen kenttäpelaajien kanssa.
9 Maalivahti voi sopia kenttäpelaajien kanssa, että he pitävät toisen kulman, jolloin maalivahti voi olla hieman enemmän toisella kulmalla. Tästäkin huolimatta on maalivahdin hallittava hyvin ja nopeasti tolpalta tolpalle liike. Vaikka pallo olisi maalin takana, tulee maalivahdin pitää rintamasuunta koko ajan kentälle päin, jotta hän pystyy mahdollisimman nopeasti torjumaan maalin eteen tulevista syötöistä lähtevät laukaukset. Maalivahdin kannattaa katsoa palloa samalta puolelta mahdollisimman pitkään ja harjoitella liikkuminen siten, että voi liikkua tolpalta tolpalle ilman katselu puolen vaihtoa. Kun maalivahti katsoo pelaajan ja pallon liikkeen mahdollisimman pitkään samalta puolelta, on pelaajan vaikeampi tehdä ratkaisu silloin, kun maalivahti kääntää päätään ja tällöin maalivahti pysyy paremmin tilanteessa mukana. Maalivahti kääntää siis päänsä ja kroppansa kohti toista tolppaa vasta silloin, kun pelaaja menee selkeästi maalin toiselle puolelle. Kuten kuvasta näkyy, liike tapahtuu selkä tolppaa kohti niin, että taaimmainen jalka liukuu kiinni tolppaan ja estää näin maata pitkin tulevat vanhanaikaisen yritykset. Tästä asennosta on nopea kääntää vartalo uudelle tolpalle, mutta myös pääsee nopeasti vanhaan tolppaan takaisin kiinni. 4. Sijoittuminen Oikea sijoittuminen on avainasia maalivahtipelissä. Maalivahdin sijoittumistaito kehittyy kokemuksen myötä ja sen harjoittelemiseen kannattaa käyttää paljon aikaa. Sijoittumisen opetteluun hyvä apu on, kun katsoo omaa peliään tai harjoitteluaan videolta. Alla esimerkkejä hyvästä ja huonosta sijoittumisesta eri tilanteissa. Yllä olevista kuvista huomaa, millainen vaikutus vastaantulolla on maalivahdin peittävyyteen. Vastaantulossa tulee pitää kuitenkin maltti mukana, sillä jos maalivahti tulee joka tilanteessa paljon vastaan, on hänelle helpompi tehdä maali esimerkiksi suoraan syötöstä. Käsien pitäminen ylhäällä pään vieressä on useimmiten turhaa, sillä maalivahdin tullessa vastaan hän torjuu tällöin ylimeneviä laukauksia. Vastaantulon yhteydessä käsiä voi pitää vielä hieman kuvaakin matalammalla, jotta käsien alle ei jää niin paljoa tilaa. Vastaantulossa ja sijoittumisessa yleensäkin on tietenkin otettava huomioon maalivahdin koko. Jos maalivahti on erittäin isokokoinen, niin hän peittää syvemmälläkin maalissa enemmän. Jos maalivahti taas on pienikokoinen, niin häneltä vaaditaan enemmän vastaantuloa, jotta hän peittäisi tilanteet paremmin. Isokokoinen maalivahti pärjää näin ollen yleensä hieman pienemmillä liikkeillä, kun pienikokoinen joutuu liikkumaan enemmän vastaan ja näin ollen myös enemmän sivusuunnassa. 5. Heittäminen Heittotaito on salibandymaalivahdille tärkeä ominaisuus. Hyvällä heittotaidolla maalivahti pystyy helpottamaan joukkueensa pelin avaamista, eikä maalivahdin ole aina pakko antaa palloa lähimmälle omalle pelaajalle. Maalivahdilta lähtevät pitkät heitot voivat monesti myös yllättää vastustajan, koska yleensä
10 vastustajakin odottaa maalivahdin avaavan lyhyellä avauksella. Salibandymaalivahdilla on käytössä käytännössä kaksi varteenotettavaa heittotyyliä: pitkä suora heitto, jossa pallo pomppii korkealle tai maata pitkin heitettävä kierreheitto. Pitkää heittoa käytetään, kun maalivahdin pitää avata peliä ohi vastustajan ja kierreheittoa käytetään, kun maalivahdin ja oman pelaajan välissä ei ole vastustajia, mutta välimatkaa on kuitenkin hieman. 5.1 Pitkä heitto pompulla Pitkää pomppivaa heittoa käytetään esimerkiksi silloin, kun oma pelaaja liikkuu vastustajan puolustajien taakse ja pallo tulisi saada puolustajien ohitse. Heitettäessä maalivahti nousee nopeasti pystyyn, ottaa terävän ristiaskeleen (oikea kätisillä oikea jalka astuu vasemman ylitse ristiin). Tämän jälkeen pään takana oleva heittokäsi lähtee kyynärpää johtoisesti heittämään palloa maata kohden niin, että pallo osuu ensimmäisen kerran maahan noin 4-6 metriä maalivahdin etupuolella. Paikka missä pallo osuu ensi kertaa maahan, on täysin tilanteesta riippuvaa. Mitä lähempänä maalivahtia ensimmäinen pomppu on, sitä korkeammalle pallo myös pomppaa. Jokainen pomppu syö myös pallon vauhtia, joten jos pallo pitää saada pomppaamaan korkealle ja menemään pitkälle, on heitossa käytettävä paljon voimaa. Korkeaa pomppua tarvitaan, jos pallo pitäisi esimerkiksi saada nousemaan vastustajan puolustajan ylitse. Pomppuheiton huono puoli on, että se on vaikea ottaa haltuun myös omille kenttäpelaajille. Pompulla tuleva heitto vaatii paljon harjoittelua, jotta tositilanteessa pallo tulee omalle pelaajalle, eikä päädy vastustajan lapaan. Heittoharjoittelu onkin hyvä ottaa osaksi jokaisia harjoituksia ja heittäminen on yksi helpommin omalla ajalla kehitettävistä taidoista maalivahtipelissä.
11 5.2 Kierreheitto maata pitkin Kierreheitolla maalivahti pystyy avaamaan peliä nopeasti, mutta siinä tärkeintä on, että oman kenttäpelaajan on helppo ottaa heitto haltuun. Kierreheitossa maalivahti nousee myös nopeasti pystyyn, mutta heitto lähtee enemmän sivulta kuin pomppuheitossa. Heitettäessä tukijalka on edessä ja heitettävä käsi kiertyy koko matkalta sisäänpäin. Juuri ennen pallosta irrottamista, tehdään loppukierre heittoon vielä ranteella kääntäen kämmentä pikkusormi edellä ylöspäin. Tällöin palloon tulee ns. vastakierre, joka imee pallosta pomput sen osuessa lattiaan. Kierreheitolla pystyy avaamaan kovaa, pitkälle ja myös erittäin tarkkaan, kunhan sitä on harjoitellut riittävästi. Sen huonona puolena on, että myös vastustajan on helppo saada pallo haltuun, mikäli heitto suuntautuu vastustajaa kohti. Harjoitellessa kierreheittoa, kannattaa aluksi treenata heitto kuntoon hiljaisemmilla heitoilla ja tämän jälkeen pikkuhiljaa nostaa heittojen voimakkuutta.