LIITE. Muutettua ehdotusta koskeva yksityiskohtainen selvitys. Oheisasiakirja. muutettuun ehdotukseen EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI

EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 1.6.2011 KOM(2011) 319 lopullinen LIITE Muutettua ehdotusta koskeva yksityiskohtainen selvitys Oheisasiakirja muutettuun ehdotukseen EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI kansainvälisen suojeluaseman myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä (uudelleenlaadittu) FI FI

Muutettua ehdotusta koskeva yksityiskohtainen selvitys esitetään vertailuna komission vuonna 2009 antamaan ehdotukseen direktiivin 2005/85/EY muuttamiseksi. 1 artikla 2 artikla Artiklaan on tehty seuraavat muutokset vuoden 2009 ehdotukseen verrattuna: d) Erityiset menettelylliset takeet tarvitsevien hakijoiden määritelmä: i) muutetussa ehdotuksessa käytetään aiempaa täsmällisempää ilmaisua hakija, joka tarvitsee erityiset menettelylliset takeet, joka vastaa paremmin sitä tosiseikkaa, että erityistarpeet on otettava huomioon turvapaikkamenettelydirektiiviä sovellettaessa; ii) muutetussa ehdotuksessa lisätään sukupuolinen suuntautuminen ja sukupuoliidentiteetti niiden perusteiden luetteloon, joiden vuoksi hakijat voivat tarvita erityisiä menettelyllisiä takeita, koska näissä tapauksissa muun muassa hakemuksen tutkinnalla ja erityisesti henkilökohtaisella puhuttelulla on varmistettava, että hakija pystyy esittämään kantansa; ja (iii) muutetussa ehdotuksessa selvennetään tiettyjen perusteiden luonnetta korvaamalla ilmaisu mielenterveysongelmat ilmaisulla vakava fyysinen sairaus, mielisairaus tai traumaperäinen stressireaktio. n) Muutetussa ehdotuksessa laajennetaan edustajan käsitettä sen selventämiseksi, että kansallisesta järjestelmästä riippuen sekä henkilö että organisaatio voivat laillisesti edustaa ilman huoltajaa olevaa alaikäistä. q) Myöhempien hakemusten uusi määritelmä on tarpeen myöhempiä hakemuksia koskevien sääntöjen selventämiseksi kautta koko tekstin. 3 artikla 4 artikla Muutettuun ehdotukseen sisältyy huomattavia muutoksia, joilla yksinkertaistetaan säännöksiä ja helpotetaan niiden täytäntöönpanoa. Muutetussa ehdotuksessa selvennetään, että määrittävällä viranomaisella on oltava käytettävissään asianmukaiset resurssit, mukaan lukien riittävä määrä pätevää henkilöstöä, voidakseen hoitaa tehtävänsä. Määrittävän viranomaisen henkilöstön on myös oltava riittävän hyvin koulutettu. Henkilöstölle tarjottavaa koulutusta koskevien sääntöjen yksinkertaistamiseksi muutettu ehdotus on yhdenmukaistettu Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston perustamisesta annettuun asetukseen (asetus (EU) 439/2010) sisältyvien FI 2 FI

vastaavien säännösten kanssa viittaamalla sen 6 artiklan 4 kohdan a e alakohtaan. Koulutusvaatimuksiin kuuluvat näin ollen seuraavat osa-alueet: a) kansainväliset ihmisoikeudet ja turvapaikka-asioita koskeva unionin säännöstö, mukaan lukien erityiset oikeudelliset ja oikeuskäytäntöä koskevat aiheet; b) alaikäisten ja haavoittuvassa asemassa olevien erityistarpeita omaavien henkilöiden turvapaikkahakemusten käsittelyyn liittyvät kysymykset; c) puhuttelutekniikat; d) lääketieteellisten ja oikeustieteellisten asiantuntijalausuntojen käyttö turvapaikkamenettelyissä; e) alkuperämaita koskevan tiedon tuottamiseen ja käyttöön liittyvät kysymykset; f) vastaanotto-olosuhteet, mukaan lukien heikossa asemassa oleville ryhmille ja kidutuksen kohteeksi joutuneille osoitettava erityishuomio. Poikkeuksena yhden määrittävän viranomaisen periaatteeseen artiklaan on lisätty b alakohta kuvaamaan niitä tapauksia, joissa toinen viranomainen (esimerkiksi rajavartija) myöntää tai kieltää pääsyn alueelle rajamenettelyn yhteydessä. Kyseisessä alakohdassa selvennetään, että näissä tapauksissa maahanpääsyn on perustuttava määrittävän viranomaisen lausuntoon. Tällä muutoksella direktiivin säännökset pyritään yhdenmukaistamaan jäsenvaltioissa sovellettavien erilaisten rajavalvontajärjestelyjen kanssa. 5 artikla 6 artikla Säännösten selkeyttämiseksi vuoden 2009 ehdotuksen 6 artikla on jaettu kahdeksi artiklaksi. Muutetun ehdotuksen 6 artiklassa säädetään yleisperiaatteesta, jonka mukaan hakijoille on annettava mahdollisuus tehdä hakemus helposti ja nopeasti. Uudessa 7 artiklassa puolestaan säädetään hakemuksen tekemisestä hakijasta riippuvaisen henkilön tai alaikäisen puolesta. Artiklan terminologiaa on selkeytetty sekä vuoden 2009 ehdotukseen että voimassa olevaan direktiiviin verrattuna. Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tekeminen ja jättäminen on eroteltu aiempaa selkeämmin. Muutetun ehdotuksen 2 artiklan b alakohtaan sisältyvän hakemuksen määritelmän mukaisesti hakemus katsotaan tehdyksi heti kun henkilö, jonka voidaan katsoa pyytävän pakolaisasemaa tai toissijaista suojeluasemaa, pyytää suojelua jäsenvaltiolta. Tämä toimi ei edellytä hallinnollista menettelyä. Hallinnollinen menettely toteutetaan, kun hakemus jätetään. Jäsenvaltioiden on artiklan 2 kohdan mukaisesti annettava kaikille henkilöille, jotka haluavat tehdä hakemuksen, tosiasiallinen mahdollisuus jättää hakemus mahdollisimman pian, ottaen kuitenkin huomioon käytännön rajoitukset 1 kohdan mukaisesti. Artiklan 3 kohdassa selvennetään, että hakemuksen tehnyt henkilö on ainoastaan rekisteröitävä hakijaksi 72 tunnin kuluessa. Täydellistä hakemusta ei tarvitse rekisteröidä kyseisessä määrärajassa. Tämä muutettu säännös on selkeämpi ja yhdenmukaisempi kansallisten turvapaikkajärjestelmien erityispiirteiden kanssa. FI 3 FI

Lisäksi on selkeytetty vaatimusta, jonka mukaan muidenkin viranomaisten kuin määrittävän viranomaisen on helpotettava pääsyä turvapaikkamenettelyihin. Muutettuun ehdotukseen sisältyy yleisperiaate, jonka mukaan hakemuksia todennäköisesti vastaanottavien viranomaisten henkilöstölle on annettava asianmukaiset ohjeet ja tarvittava koulutus, jotta ne voivat noudattaa velvoitetta helpottaa pääsyä menettelyjen piiriin. Viittauksella Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston laatimiin ohjeisiin pyritään varmistamaan kattavampi yhdenmukaistaminen operatiivisilla keinoilla. Jotta jäsenvaltiot voivat käsitellä hakemukset tehokkaasti, kun suuri määrä kolmansien maiden kansalaisia tai kansalaisuudettomia henkilöitä tekee hakemuksen samanaikaisesti, muutetussa ehdotuksessa annetaan mahdollisuus pidentää 72 tunnin määräaikaa seitsemään työpäivään. 7 artikla Muutetussa ehdotuksessa selkeytetään olosuhteita, joissa alaikäinen voi tehdä hakemuksen omasta puolestaan. Edellytyksenä on muun muassa, että alaikäinen on oikeustoimikelpoinen menettelyissä asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti, tai hän voi toimia vanhempiensa tai muiden aikuisten perheenjäsenten välityksellä. 8 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 7 artiklaa) Tässä artiklassa yksinkertaistetaan vuoden 2009 ehdotuksen vastaavaan 7 artiklaan sisältyviä säännöksiä. Näin pyritään antamaan jäsenvaltioille enemmän joustoa säännösten täytäntöönpanossa. Erityisesti tulkkausjärjestelyjen osalta on selvennetty, että riittäviksi katsotaan perustason tulkkauspalvelut, joilla helpotetaan menettelyyn pääsyä. Tärkein tavoite on antaa kansainvälistä suojelua haluaville mahdollisuus pyytää sitä. Ilmaisu järjestettävä tulkkaus jättää jäsenvaltioille paljon harkinnanvaraa yksityiskohtia suunniteltaessa. 9 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 8 artiklaa) 10 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 9 artiklaa) Muutetussa artiklassa Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto mainitaan ennen Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasioiden päävaltuutettua. Tarkoitus on korostaa viraston perustamista ja sen tärkeää tehtävää EU:ssa jäsenvaltioiden tukijana hankittaessa turvapaikkamenettelyissä tarvittavia luotettavia tietoja alkuperämaista. Artiklan 3 kohdan b alakohdasta on poistettu viittaus hakijan ja oikeudellisen neuvonantajan oikeuteen saada tutustua alkuperämaata koskeviin tietoihin. Se on siirretty 12 artiklan 1 kohtaan uutena d alakohtana tekstin johdonmukaisuuden parantamiseksi. Artiklan 3 kohdan d alakohtaan on lisätty hakemuksia tutkivan ja päätökset tekevän henkilöstön mahdollisuus pyytää neuvoja uskonnollisissa asioissa, jos se katsotaan tarpeelliseksi silloin, kun pakolaisia vainotaan uskontoon liittyvien syiden vuoksi. 11 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 10 artiklaa) Tämän artiklan 3 kohtaan on lisätty kaksi uutta perustetta, joilla otetaan huomioon, että tiettyjen sukupuoliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin liittyvien tietojen FI 4 FI

paljastaminen voisi myös vaarantaa hakijan edut silloin, kun tehdään yksi päätös, joka koskee kaikkia hakijasta riippuvaisia henkilöitä. 12 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 11 artiklaa) Tämän artiklan 1 kohdan a ja f alakohtaa on muutettu. Muutetussa ehdotuksessa säädetään, että hakijalle on ilmoitettava noudatettavasta menettelystä kielellä, jota hakija ymmärtää tai jota hänen voidaan kohtuudella olettaa ymmärtävän. Artiklan 1 kohdan a alakohdassa pyritään lisäämään hakijoiden tietämystä hakemuksen peruuttamisen seurauksista velvoittamalla jäsenvaltiot ilmoittamaan hakijoille peruuttamista koskevat säännöt menettelyn alussa. Tämä turvalauseke on tarpeen, koska peruuttamista koskevia sääntöjä on muutettu. Lisäksi 1 kohdan b alakohdassa selvennetään, että määrittävän viranomaisen lisäksi myös muut toimivaltaiset viranomaiset voivat kutsua hakijan puhutteluun, kun tutkitaan hakemuksen tutkittavaksi ottamista. Uudessa d alakohdassa säädetään hakijoiden ja heidän mahdollisten oikeudellisten neuvonantajiensa oikeudesta tutustua 10 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin tietoihin. Tällä muutoksella ei aseteta uusia velvoitteita; asia on ainoastaan siirretty 10 artiklasta, koska sisällyttämällä tähän kohtaan oikeus tutustua 10 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin tietoihin varmistetaan 12 artiklan parempi johdonmukaisuus suhteessa koko tekstin rakenteeseen. 13 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 12 artiklaa) Muutetussa ehdotuksessa on muutettu 1 kohdan sanamuotoa tarkemmaksi ja johdonmukaisemmaksi muuttamatta asiasisältöä. 14 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 13 artiklaa) Henkilökohtaista puhuttelua koskevat säännöt on muutettu joustavammiksi. Yleissääntö on edelleen, että kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen sisältöön liittyvien puhuttelujen on aina oltava määrittävän viranomaisen henkilöstön suorittamia. Kun suuri määrä kolmansien maiden kansalaisia tai kansalaisuudettomia henkilöitä tekee hakemuksen samanaikaisesti, jäsenvaltiot voivat säätää, että toisen viranomaisen henkilöstö osallistuu kyseisten puhuttelujen suorittamiseen. Tässä tapauksessa muiden viranomaisten henkilöstölle on annettava sama koulutus kuin määrittävän viranomaisen henkilöstölle. Tätä käytäntöä voidaan soveltaa ainoastaan tilapäisesti niin kauan kuin sen edellytykset ovat voimassa. Artiklan 1 kohdan kolmatta alakohtaa on yksinkertaistettu ja selkeytetty muuttamatta velvoitetta antaa hakijasta riippuvaisille aikuisille tilaisuus henkilökohtaiseen puhutteluun. Artiklan 2 kohdan b alakohdassa ilmaisu toimivaltainen viranomainen on muutettu määrittäväksi viranomaiseksi sen varmistamiseksi, että määrittävä viranomainen tekee aina päätöksen siitä, luovutaanko henkilökohtaisesta puhuttelusta sillä perusteella, että hakija ei kykene osallistumaan siihen. 15 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 14 artiklaa) Tämän artiklan 3 kohdan a alakohdassa selvennetään, että puhuttelun suorittajan on oltava riittävän pätevä ottaakseen huomioon hakemukseen liittyvät henkilökohtaiset ja (aiemmassa ehdotuksessa tai ) yleiset olosuhteet tehdessään perustellun päätöksen. Nämä seikat liittyvät FI 5 FI

toisiinsa eivätkä ne ole vaihtoehtoisia; molemmat olosuhteet on siis otettava huomioon. Sukupuolinen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetti on lisätty esimerkkeihin olosuhteista, jotka on otettava huomioon, koska näitä seikkoja voidaan joutua harkitsemaan puhuttelun aikana. Artiklan 3 kohdan c alakohdan sanamuotoa on yksinkertaistettu muuttamatta säännösten sisältöä. Artiklan 3 kohdan d alakohdan sääntöä, jonka mukaan puhuttelun suorittaja ei saa olla pukeutunut univormuun, on tarkennettu kieltämällä ainoastaan sotilaan ja lainvalvontaviranomaisen univormut. Artiklan 3 kohdan e alakohdan sanamuotoa on täsmennetty. 16 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 15 artiklaa) Tätä artiklaa on yksinkertaistettu täytäntöönpanon helpottamiseksi jäsenvaltioissa. Vaatimus, jonka mukaan hakijalle tehtyjen kysymysten on oltava merkityksellisiä arvioinnin kannalta, on poistettu, koska se sisältyy implisiittisesti vaatimukseen antaa hakijalle riittävät mahdollisuudet esittää hakemuksen perustelemiseksi tarvittavat seikat. 17 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 16 artiklaa) Tätä artiklaa on muutettu huomattavasti vuoden 2009 ehdotukseen verrattuna. Jäsenvaltioiden ei enää tarvitse laatia jokaisesta henkilökohtaisesta puhuttelusta sanatarkkaa selostusta. Ehdotettujen säännösten mukaan puhuttelusta on laadittava yksityiskohtainen pöytäkirja, josta käyvät ilmi kaikki puhuttelun keskeiset seikat. Jäsenvaltiot voivat myös säätää, että puhuttelusta on tehtävä äänitallenne tai audiovisuaalinen tallenne. Myös näissä tapauksissa puhuttelusta on laadittava yksityiskohtainen pöytäkirja, ja tallenne on liitettävä pöytäkirjaan. Hakijalle on annettava mahdollisuus kommentoida pöytäkirjaa. Tämän vuoksi on varmistettava, että hakija on täysin tietoinen pöytäkirjan sisällöstä joko henkilökohtaisen puhuttelun lopuksi tai määräajassa ennen kuin määrittävä viranomainen tekee päätöksen. Ilmaisu täysin tietoinen tarkoittaa sitä, että hänelle annettaviin tietoihin sisältyvät kaikki pöytäkirjan sisältöön vaikuttavat seikat. Tarvittaessa on käytettävä tulkkia. Muutetussa ehdotuksessa jäsenvaltiot velvoitetaan pyytämään hakijaa hyväksymään pöytäkirjan sisältö. Hakijan hyväksyntää ei kuitenkaan tarvitse pyytää, jos puhuttelusta on tehty äänitallenne tai audiovisuaalinen tallenne. Tässä tapauksessa hakijalla on oltava mahdollisuus viitata pöytäkirjaan liitettyyn tallenteeseen todisteena muutoksenhakumenettelyissä. Jos hakija kieltäytyy hyväksymästä pöytäkirjaa, tämä on mainittava hänen asiakirjakansiossaan. Määrittävä viranomainen voi tehdä päätöksen, vaikka hakija ei olisi hyväksynyt pöytäkirjaa. 18 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 17 artiklaa) Lääketieteellisiä raportteja koskeviin säännöksiin on muutetussa ehdotuksessa tehty huomattavia tarkistuksia. Artiklan otsikossa ilmaisu oikeuslääketieteelliset on korvattu ilmaisulla lääketieteelliset, joka vastaa paremmin artiklan todellista sisältöä. FI 6 FI

Artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä säädetään perusperiaatteesta, jonka mukaan hakijalla on oltava mahdollisuus lääkärintutkimukseen, jotta hän voi esittää määrittävälle viranomaiselle lääkärintodistuksen hakemuksensa tueksi. Lääkärintodistuksen kattavuutta on rajoitettu. Sillä pyritään tukemaan hakijan aiempaa vainoa tai vakavaa haittaa koskevia lausuntoja. Näin selvennetään, että pelkkä lääkärintodistus ei riitä todisteeksi vainosta. Jäsenvaltiot voivat asettaa lääkärintodistuksen toimittamiselle kohtuullisen määräajan, jotta hakemuksen tutkiminen ja päätöksen tekeminen eivät viivästy. Menettelyjen tehostamiseksi sekä niiden väärinkäytön ja tarpeettomien viipeiden estämiseksi määrittävälle viranomaiselle annetaan 1 kohdassa mahdollisuus tehdä päätös ilman lääkärintodistusta, jos hakija ilman pätevää syytä ei esitä sitä määräajassa. Lääkärintutkimuksella voi olla erityisen suuri merkitys hakemusta tutkittaessa, jos hakija ei pysty täysipainoisesti kertomaan seikkoja, joita tarvitaan hänen hakemuksensa perustelemiseksi. Tämän vuoksi 2 kohdassa edellytetään, että määrittävä viranomainen teettää omasta aloitteestaan ja hakijan suostumuksella lääkärintarkastuksen, jos määrittävä viranomainen katsoo olevan syytä uskoa, että hakija ei traumaperäisen stressireaktion, aiemman vainon tai vakavan haitan vuoksi pysty osallistumaan puhutteluun. Määrittävä viranomainen voi tehdä päätöksen, vaikka hakija kieltäytyy lääkärintutkimuksesta. Uudessa 5 kohdassa selkeytetään hakijoita haastatteleville henkilöille jäsenvaltioissa annettavan koulutuksen sisältöä. Ilmaisu havaitsemiseksi tarkoittaa sitä, että koulutuksella on pyrittävä varmistamaan, että puhuttelun suorittajat tuntevat ja havaitsevat mahdolliseen aiempaan kidutukseen tai muihin lääketieteellisiin ongelmiin viittaavat oireet, jotka voivat haitata hakijan kykyä osallistua puhutteluun. 19 22 artikla (vastaavat vuoden 2009 ehdotuksen 18 artiklaa) Uusilla 19 22 artikloilla pyritään mukauttamaan ja selkeyttämään sääntöjä, jotka koskevat oikeutta oikeusapuun ja oikeudelliseen edustajaan. Tavoitteena on tehdä säännöistä joustavampia samalla kun varmistetaan, että oikeudellisia ja menettelyä koskevia tietoja on maksutta sellaisten tietoja pyytävien henkilöiden saatavilla, joilla ei ole riittävästi varoja tietojen hankkimiseen. Tämä on tärkeä osa palvelujen etupainottamista. Tämän lähestymistavan valintaa tukivat havainnot, joita saatiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa toteutetusta Solihull-pilottihankkeesta, joka esiteltiin turvapaikka-asioiden ministeritason konferenssissa syyskuussa 2010. Kyseisessä hankkeessa vahvistettiin olettamus, jonka mukaan ensimmäisten päätösten tasoa voidaan parantaa huomattavasti etupainottamalla palveluja turvapaikkaprosessissa, erityisesti tarjoamalla turvapaikanhakijoille pätevää oikeudellista neuvontaa menettelyn alussa. Vuoden 2009 ehdotukseen verrattuna terminologiaa on muutettu, jotta voidaan välttää kolmen eri käsitteen hämärtyminen. 1. Oikeudellisia ja menettelyä koskevien tietojen tarjonnan vähimmäistaso ensimmäistä päätöstä tehtäessä; 2. Maksuton oikeusapu, jolla varmistetaan mahdollisuus käyttää oikeussuojakeinoja muutoksenhakumenettelyissä; 3. Hakijoiden oikeus ottaa omalla kustannuksellaan yhteyttä oikeudelliseen tai muuhun neuvonantajaan. Säännösten asiasisällön ja direktiivin rakenteen selkeyttämiseksi vuoden 2009 ehdotuksen 18 artikla on jaettu neljäksi artiklaksi. Jako neljään artiklaan tekee näiden menettelyn eri vaiheissa käytettävien käsitteiden erot selvemmiksi. 19 artikla FI 7 FI

Tässä artiklassa säädetään oikeudellisten ja menettelyä koskevien tietojen maksuttomasta antamisesta ensimmäiseen päätökseen liittyvissä menettelyissä. Artiklan otsikolla pyritään selventämään, että jäsenvaltioiden on pyynnöstä annettava hakijoille oikeudellisia ja menettelyä koskevia tietoja maksutta ensimmäiseen päätökseen liittyvissä menettelyissä ja että tietojen antamista ei voida pitää oikeusapuna eikä oikeudellisena edustuksena. Näin ollen velvoitteen noudattaminen ei edellytä lakimiehen nimeämistä jokaiselle hakijalle. Tämä käytäntö on linjassa useiden jäsenvaltioiden kansallisten oikeusjärjestelmien kanssa. Artiklassa määritetään myös oikeudellisten ja menettelyä koskevien tietojen antamisen vähimmäistaso. Ensinnäkin on selitettävä menettelyyn liittyvät vaiheet, välineet, oikeudet ja velvoitteet, joilla on todennäköisesti merkitystä hakijan tapauksessa, mukaan lukien velvoite tehdä yhteistyötä ja esittää hakemuksen perusteiksi tarvittavat seikat aseman määrittelyä koskevan direktiivin 4 artiklan mukaisesti. Kielteisen päätöksen jälkeen on myös selitettävä sen perustana olevat tosiseikat, oikeudelliset seikat ja menettelylliset syyt, jotta hakija voi tehdä perustellun päätöksen siitä, onko hänen syytä käyttää oikeuttaan tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin. Tämä selvennys osoittautui tarpeelliseksi edellisestä ehdotuksesta käydyissä neuvotteluissa esitettyjen kokemusten perusteella. Muutetun ehdotuksen 20 artiklan 2 kohdassa selvennetään, että jäsenvaltiot voivat tarjota maksutonta oikeusapua ja/tai maksuttoman oikeudellisen edustajan myös ensimmäiseen päätökseen liittyvissä menettelyissä. Tällöin oikeusavun ja edustajan katsotaan kattavan myös 19 artiklassa tarkoitetun oikeudellisten ja menettelyä koskevien tietojen maksuttoman antamisen. Muutetun ehdotuksen 19 artiklan 2 kohdassa viitataan lisäedellytyksiin, jotka selitetään jäljempänä 21 artiklan kohdalla. 20 artikla Tämän uuden artiklan otsikossa ilmaistaan, että jäsenvaltioiden on varmistettava maksuttoman oikeusavun ja oikeudellisen edustajan saatavuus muutoksenhakumenettelyissä. Muutetussa ehdotuksessa käytetyssä terminologiassa maksuton oikeusapu ja oikeudellinen edustaja tarkoittavat sitä, että hakijaa auttaa ja edustaa pätevä henkilö. Useiden jäsenvaltioiden kansallisissa järjestelmissä tämä tarkoittaa pätevää lakimiestä. Tässä artiklassa säädetään myös vähimmäisvaatimuksista, joihin sisältyy vaadittujen menettelyyn liittyvien asiakirjojen laatiminen ja osallistuminen hakijan puolesta asian käsittelyyn tuomioistuimessa. Osallistuminen asian käsittelyyn on rajattu ensimmäisen oikeusasteen menettelyihin. Direktiivissä jäsenvaltioita ei velvoiteta tarjoamaan maksutonta oikeusapua eikä oikeudellista edustajaa muutoksenhakumenettelyissä. Koska tämän säännöksen mukaisiin vähimmäisvaatimuksiin kuuluvat sekä oikeusapu (asiakirjojen laatiminen) että edustaminen (osallistuminen asian käsittelyyn), tekstissä ilmaistaan aiempaa selvemmin, että säännöksen soveltamisalaan kuuluvat sekä oikeusapu että oikeudellinen edustaminen (aiempi ilmaisu oli ja/tai ). Artiklan 2 kohdassa viitataan useissa jäsenvaltioissa sovellettavaan käytäntöön, jonka mukaan jo ensimmäiseen päätökseen liittyvissä menettelyissä (määrittävän viranomaisen johtamat hallinnolliset menettelyt) on saatavilla lakimiesten toimesta maksutonta oikeusapua ja/tai oikeudellinen edustaja. Tässä kohdassa helpotetaan jäsenvaltioiden järjestelmien toimintaa toteamalla, että niiden ei tarvitse tämän lisäksi antaa 19 artiklan mukaisia oikeudellisia ja menettelyjä koskevia tietoja, koska lakimiehen tarjoama oikeusapu ja oikeudellinen edustaminen kattavat jo nämä tarpeet. FI 8 FI

Artiklan 3 kohdassa annetaan mahdollisuus tehdä niin sanottu aiheellisuusselvitys. Tämä tarkoittaa sitä, että jäsenvaltiot voivat säätää, että maksutonta oikeusapua ja maksutonta oikeudellista edustajaa ei myönnetä hakijoille, joiden muutoksenhaulla ei ole konkreettisia edellytyksiä menestyä. Tämän arvioinnin tekijän on kuitenkin oltava tuomioistuin eikä määrittävä viranomainen. Artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa aiheellisuusselvityksen soveltamista rajoitetaan viittaamalla EU:n perusoikeusoikeuskirjan 47 artiklaan, jossa määrätään, että maksutonta oikeusapua on annettava vähävaraisille, jos tällainen apu on tarpeen, jotta asianomainen voisi tehokkaasti käyttää oikeutta saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Tätä alakohtaa on näin ollen luettava yhdessä direktiivin 21 artiklan 2 kohdan a alakohdan kanssa. Kyseisessä alakohdassa säädetään yleissäännöstä, jonka mukaan oikeudellisten ja menettelyä koskevien tietojen maksuton saanti ensimmäisessä menettelyssä ja maksuton oikeusapu ja oikeudellinen edustaja muutoksenhakumenettelyissä myönnetään ainoastaan niille, joilla ei ole riittäviä varoja. 21 artikla Tässä artiklassa säädetään yleisistä edellytyksistä, joita sovelletaan oikeudellisten ja menettelyä koskevien tietojen maksuttomaan antamiseen sekä maksuttoman oikeusavun ja oikeudellisen edustajan tarjoamiseen. Uudessa 1 kohdassa pyritään antamaan jäsenvaltioille laaja harkintavalta sen suhteen, miten ne noudattavat näitä velvoitteita. Vaikka vakioratkaisuna pidetään lakimiehen nimittämistä, jäsenvaltiot voivat käyttää valtiosta riippumattomia järjestöjä, valtion virkamiehiä tai erikoistuneita valtion yksiköitä täyttääkseen 19 20 artiklan mukaiset velvoitteet. Tämä säännös on useiden jäsenvaltioiden voimassa olevien järjestelmien mukainen. 22 artikla Tässä artiklassa säilytetään hakijan oikeus käyttää lakimiestä menettelyn kaikissa vaiheissa. Tämän artiklan ja 19 21 artiklan suurin ero on se, että tässä käsitellään ainoastaan hakijan oikeutta ottaa yhteys lakimieheen omalla kustannuksellaan. Artiklassa säädetään myös, että jäsenvaltiot voivat antaa valtiosta riippumattomien järjestöjen tarjota näitä palveluja. 23 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 19 artiklaa) Muutettuun ehdotukseen sisältyy muutos, joka koskee oikeutta tutustua tietoihin menettelyissä, jotka vaikuttavat kansalliseen turvallisuuteen. Osapuolten tasavertaisuuden periaatteen ja vakiintuneen oikeuskäytännön noudattamiseksi artiklassa säädetään jäsenvaltioiden mahdollisuudesta antaa oikeus tutustua asiakirjoihin ainoastaan erikoistuneille valtion yksiköille (asiamiehille), kun uhkana on kansallisen turvallisuuden vaarantuminen. Tällä säännöksellä pyritään varmistamaan se, että hakijaa edustetaan asianmukaisesti, mutta arkaluontoisia tai luottamuksellisia tietoja ei julkisteta. Säännösten mukaan edustajan (valtion virkamies tai asiamies) ei tarvitse olla yhteydessä hakijaan. 24 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 20 artiklaa) Muutetussa ehdotuksessa pyritään yksinkertaistamaan säännöksiä, jotka koskevat henkilöitä, joilla on erityistarpeita. Artiklassa määritetään periaatteet ja jätetään yksityiskohtaisemmat järjestelyt jäsenvaltioiden harkittaviksi. Artiklan otsikossa selvennetään 2 artiklan d alakohdan määritelmän mukaisesti, että direktiiviä sovellettaessa menettelyissä on otettava huomioon niiden hakijoiden erityistilanne, FI 9 FI

jotka tarvitsevat erityisiä menettelyllisiä takeita. Tällä pyritään erityisesti korostamaan, että erityiset menettelylliset takeet ja erityiset vastaanottotarpeet voivat poiketa toisistaan. Artiklan 1 kohdassa säädetään, että erityisiä menettelyllisiä takeita tarvitsevat hakijat on tunnistettava ajoissa. Tämä säännös vastaa täysin vastaanotto-olosuhteita koskevasta direktiivistä annettuun muutettuun ehdotukseen sisältyviä vastaavia säännöksiä. Jäsenvaltiot voivat käyttää kyseisestä direktiivistä annetun muutetun ehdotuksen 22 artiklassa säädettyä menettelyä. Tässä muutetussa ehdotuksessa jäsenvaltioille jätetään laaja harkintavalta määrittää järjestelyt, joilla tunnistetaan menettelyn aikana hakijat, jotka tarvitsevat erityisiä menettelyllisiä takeita. Tämä koskee erityisesti tiettyjä traumaperäisiä stressireaktioita, jotka voivat tulla ilmi pidemmän ajan kuluessa. Artiklan 2 kohdassa kuvaillaan yleisesti periaatetta, jonka mukaan erityisiä menettelyllisiä takeita tarvitseville hakijoille on annettava riittävästi aikaa ja asianmukaista tukea, jotta he voivat esittää hakemuksessa tarvittavat seikat. Tällä säännöksellä jäsenvaltioille pyritään antamaan mahdollisimman paljon joustovaraa niiden määrittäessä käytännön toimenpiteitä, joilla tämä säännös pannaan täytäntöön eri tapauksissa. 25 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 21 artiklaa) Muutetussa ehdotuksessa pääasiassa laajennetaan edustajan velvollisuutta avustaa ilman huoltajaa olevaa alaikäistä. Avun kattavuutta on selvennetty ja laajennettu, jotta ilman huoltajaa olevien alaikäisten erityiset menettelylliset tarpeet otetaan huomioon. Säännöksessä edellytetään nyt, että edustaja avustaa alaikäistä siten, että tämä voi hyötyä direktiivissä säädetyistä oikeuksista ja pystyy noudattamaan direktiivissä säädettyjä velvoitteita. Puolueettomuutta koskeva vaatimus on poistettu, koska edustajan on joka tapauksessa toimittava ilman huoltajaa olevan alaikäisen edun mukaisesti. Artiklassa kuitenkin todetaan, että edustajan on hoidettava tehtävänsä lapsen etua koskevaa periaatetta noudattaen. Artiklan 2 kohdan b alakohta on poistettu, koska alaikäisen nykyinen tai aiempi naimisissa olo ei sinänsä merkitse sitä, että hän ei tarvitse edustajan apua. Tässä kohtaa on ajateltu mahdollisia pakkoavioliittoja. Artiklan 3 kohdan a alakohtaan sisältyvää vaatimusta, jonka mukaan puhuttelun suorittavalla henkilöllä on oltava tarvittavat tiedot alaikäisten erityistarpeista, on laajennettu koskemaan myös puhuttelua, jossa harkitaan hakemuksen ottamista käsiteltäväksi. Artiklan 4 kohdassa selvennetään sitä tosiseikkaa, että ilman huoltajaa olevien alaikäisten lisäksi myös heidän edustajilleen on annettava maksutta oikeudellisia ja menettelyä koskevia tietoja. Tietoja on annettava myös silloin, kun on kyse kansainvälisen suojeluaseman poistamisesta, joten vaatimuksen piiriin kuuluvat kaikki direktiivin mukaiset menettelyt. Artiklan 5 kohtaan on tehty muutos, joka koskee lääkärintutkimuksia, joilla pyritään määrittämään alaikäisen ikä. Tässä kohdassa todetaan, että jos ikää ei pystytä lääkärintutkimuksella varmasti määrittämään, hakijaa on pidettävä alaikäisenä. Artiklan 6 kohdassa kielletään aiheellisuusselvitysten soveltaminen maksuttoman oikeusavun ja oikeudellisen edustajan tarjoamiseen muutoksenhakumenettelyissä. Näin pyritään varmistamaan, että ilman huoltajaa olevien alaikäisten hakijoiden edut suojataan. FI 10 FI

26 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 22 artiklaa) 27 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 23 artiklaa) 28 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 24 artiklaa) Tässä artiklassa säädetään mahdollisuudesta hylätä hakemus perusteettomana, jos hakijan katsotaan implisiittisesti peruuttaneen sen, ja edellyttäen että hakemus tutkittiin asianmukaisesti henkilökohtaisen puhuttelun jälkeen. Artiklan 2 kohdassa säädetään niiden hakijoiden, jotka ilmoittautuvat toimivaltaiselle viranomaiselle uudestaan hakemuksen implisiittisen peruuttamisen jälkeen, mahdollisuudesta tehdä uusi hakemus sen jälkeen, kun hakemuksen tutkinta on keskeytetty. Yleissäännön mukaan tätä uutta hakemusta ei voida pitää myöhempänä hakemuksena. Tämän vuoksi ei voida katsoa, että uudelta hakemukselta puuttuvat tutkittavaksi ottamisen edellytykset, vaikka siinä ei esitettäisi uusia hakemusta tukevia seikkoja. Kuitenkin jos hakija ilmoittautuu toimivaltaiselle viranomaiselle uudestaan yli vuoden kuluttua siitä, kun aiempi hakemus katsottiin peruutetuksi, direktiivissä ei velvoiteta jäsenvaltioita enää ottamaan tapausta uudelleen tutkittavaksi, vaan ne voivat käsitellä uuden hakemuksen myöhempänä hakemuksena. Näillä säännöksillä pyritään antamaan jäsenvaltioille keinot torjua toistuvasti tehdyt perusteettomat hakemukset. 29 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 25 artiklaa) Tämän artiklan 1 kohdan a alakohdan sanamuotoa on yhdenmukaistettu direktiivin muiden artiklojen kanssa muuttamatta asiasisältöä. 30 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 26 artiklaa) 31 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 27 artiklaa) Muutettuun ehdotukseen sisältyy useita muutoksia, jotka liittyvät tutkintamenettelyihin ensimmäiseen päätökseen liittyvissä ja nopeutetuissa menettelyissä. Muutoksilla pyritään helpottamaan jäsenvaltioiden kansallisten järjestelmien erityispiirteiden soveltamista, lisäämään joustavuutta ja tarjoamaan tehokkaat keinot väärinkäytösten torjumiseksi. Artiklan 3 kohdassa on säilytetty kuuden kuukauden yleinen määräaika ensimmäiseen päätökseen liittyvän menettelyn loppuun saattamiselle. Määräaikaan sovelletaan kuitenkin kahta uutta poikkeusta. Toinen liittyy tapauksiin, joissa suuri määriä hakijoita jättää hakemukset samanaikaisesti. Toinen mahdollinen poikkeus on käsittelyn viivästyminen sen vuoksi, että hakija ei ole täyttänyt velvollisuuksiaan. Jäsenvaltiot voivat lykätä menettelyn päättämistä, jos määrittävä viranomainen ei voi tehdä päätöstä määräajassa sen vuoksi, että epävarman tilanteen alkuperämaassa oletetaan olevan tilapäinen. Tällöin jäsenvaltiot voivat ylittää kuuden kuukauden määräajan, jota on jo kerran jatkettu kuudella kuukaudella. Hakija säilyttää kuitenkin hakijan asemansa. FI 11 FI

Perusteita hakemuksen tutkinnan asettamiselle etusijalle on muutettu, jotta direktiivin säännökset ovat yhdenmukaiset vastaanotto-olosuhteita koskevasta direktiivistä annetun muutetun ehdotuksen säännösten kanssa. Jäsenvaltiot voivat asettaa hakemuksen tutkinnan etusijalle, jos hakija on muita heikommassa asemassa. Terminologiaa on myös mukautettu ottamalla huomioon uusi ilmaisu erityisiä menettelyllisiä takeita tarvitsevat hakijat. Ilman huoltajaa olevat alaikäiset on myös mainittu erikseen tapauksina, joiden asettaminen etusijalle voi olla erityisen perusteltua. Artiklan 6 kohdassa selvennetään, että tämän kohdan mukaisia perusteita voidaan soveltaa sekä menettelyn nopeuttamiseen että tutkinnan suorittamiseen rajalla. Tämä muutos helpottaa niiden jäsenvaltioiden kansallisia järjestelmiä, jotka soveltavat yleistä menettelyä rajalla. Luettelo tapauksista, joissa menettelyä voidaan nopeuttaa tai tutkinta suoritetaan rajalla, on kuitenkin edelleen tyhjentävä. Menettelyn nopeuttamiselle ja sen toteuttamiselle rajalla on lisätty kaksi aiemmin sovellettua perustetta. Artiklan 6 kohdan e alakohtaan on otettu vuoden 2005 direktiivin g alakohta. Tällä perusteella pyritään antamaan mahdollisuus käsitellä väärinkäytökset tehokkaasti. Sanamuotoa on mukautettu, ja säännöksen mukaan tätä perustetta voidaan soveltaa, jos hakija on esittänyt selkeästi vääriä tai ilmeisen epätodennäköisiä tai riittämättömiä tietoja, jotka ovat ristiriidassa riittävällä tavalla varmennettujen alkuperämaata koskevien tietojen kanssa. Tällä muutoksella pyritään lisäämään kyseiseen perusteeseen objektiivinen elementti. Artiklan 6 kohdan g alakohtaan on sisällytetty vuoden 2005 direktiivin m alakohta, joka liittyy kansallista turvallisuutta tai yleistä järjestystä uhkaaviin tapauksiin. Tässä alakohdassa selvennetään, että hakemuksen käsittelyä voidaan nopeuttaa, jos hakijan voidaan vakavista syistä katsoa olevan vaaraksi kansalliselle turvallisuudelle. Vuoden 2009 ehdotukseen sisältynyt 7 kohta on poistettu. Hakemuksen asianmukaisen ja perusteellisen tutkinnan varmistamista koskeva vaatimus on siirretty uuteen 7 kohtaan. Ilmeisen perusteettomia hakemuksia koskevat säännökset on poistettu, koska niitä koskeva vuoden 2005 direktiivin 28 artikla on sisällytetty uudelleen tähän muutettuun ehdotukseen. 32 artikla (vastaa vuoden 2005 ehdotuksen 28 artiklaa) Tämä artikla vastaa vuoden 2005 direktiivin 28 artiklaa. Asiasisältöön tehty muutos koskee kansalliseen turvallisuuteen liittyviä tapauksia, koska se on ainoa menettelyn nopeuttamisen syy, jota ei voida pitää ilmeisen perusteettomana, kun otetaan huomioon, että näissä tapauksissa nopeuttamisen syy ei perustu näkemykseen, että hakemusta ei ole perusteltu riittävästi. Vuoden 2009 ehdotuksen 28 artikla on poistettu, koska se kattaa samat säännökset. 33 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 29 artiklaa) Tämän artiklan 2 kohdan d alakohtaa on muutettu, koska aiemmin käytetty ilmaisu samanlaisen on hyvin rajoittava. Se teki tämän tutkimattajättämisperusteen soveltamisen käytännössä mahdottomaksi, ja se oli ristiriidassa myöhempiä hakemuksia koskevien säännösten kanssa, vaikka tarkoitus oli tukea niitä. Muutetussa ehdotuksessa selvennetään, että tätä tutkittamattajättämisperustetta voidaan soveltaa, jos myöhemmässä hakemuksessa ei esitetä uusia tosiseikkoja. Yhteys myöhempiin hakemuksiin ja niiden määritelmään on ilmaistu aiempaa selvemmin. FI 12 FI

34 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 30 artiklaa) Näitä säännöksiä on yhdenmukaistettu henkilökohtaista puhuttelua koskevien yleisten säännösten kanssa. Tarkemmin sanottuna kyseessä on vaatimus, jonka mukaan puhuttelun suorittaja ei saa olla pukeutunut sotilaan eikä lainvalvontaviranomaisen univormuun. 35 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 31 artiklaa) Muutetussa ehdotuksessa hakijalle annetaan nimenomainen mahdollisuus vastustaa ensimmäisen turvapaikkamaan käsitteen soveltamista hänen omassa tilanteessaan. 36 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 34 artiklaa) 37 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 33 artiklaa) 38 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 32 artiklaa) 39 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 38 artiklaa) Johdonmukaisuuden vuoksi tähän artiklaan on lisätty uusi 6 kohta, jonka mukaan jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle säännöllisesti maat, joihin eurooppalaisen turvallisen kolmannen maan käsitettä sovelletaan. Tämä on linjassa turvallisia kolmansia maita koskevan vastaavan velvoitteen kanssa. 40 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 35 artiklan 1 7 ja 9 kohtaa) Toistuvia ja myöhempiä hakemuksia koskevia säännöksiä on selkeytetty huomattavasti tällaisten hakemusten tehokkaan käsittelyn varmistamiseksi. Myöhemmän hakemuksen määritelmä tarjoaa näille säännöksille selkeän soveltamisalan. Myöhemmältä hakemukselta voidaan katsoa puuttuvan tutkittavaksi ottamisen edellytykset, jos siihen ei sisälly uusia seikkoja, jotka lisäisivät huomattavasti todennäköisyyttä, että hakija on oikeutettu kansainväliseen suojeluun. Uusien seikkojen olemassaolo on todettava alustavalla tutkinnalla. Jos uusia seikkoja ilmenee, myöhempi hakemus on tutkittava yleisten säännösten mukaisesti. Muutetussa ehdotuksessa ilmaistaan aiempaa selkeämmin, että jos uusia seikkoja ei ole, hakemukselta on katsottava puuttuvan tutkittavaksi ottamisen edellytykset. Myöhempiä hakemuksia koskevia säännöksiä voidaan soveltaa myös silloin, kun naimaton alaikäinen jättää erillisen hakemuksen. 41 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 35 artiklan 8 9 kohtaa) Näiden säännösten sisältöä ei ole muutettu, mutta tekstin rakennetta on selkeytetty. 42 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 36 artiklaa) Tämän artiklan 3 kohdan b alakohta on poistettu tarpeettomana. Tämä säännös sisältyy 40 artiklan 3 kohtaan. FI 13 FI

43 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 37 artiklaa) Tätä artiklaa ei ole muutettu. Direktiivin 31 ja 33 artiklaan tehdyillä muutoksilla kuitenkin laajennetaan tämän artiklan sovellettavuutta viittausten kautta. Menettelyn nopeuttamisen uudet perusteet antavat jäsenvaltioille mahdollisuuden tutkia tapaukset myös rajamenettelyssä. Rajamenettelyn laajemman käytön mahdollistaa myös muutos sääntöihin, jotka koskevat vailla uusia perusteita olevien hakemusten tutkimatta jättämistä. 44 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 39 artiklaa) 45 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 40 artiklaa) Tämän artiklan 4 kohtaa on muutettu. Jäsenvaltiot voivat säätää, että kansainvälinen suojeluasema lakkaa lain nojalla olemasta voimassa, kun kansainvälistä suojelua saavasta on tullut asianomaisen jäsenvaltion kansalainen. 46 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 41 artiklaa) Oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin koskevat säännökset on säilytetty keskeisin osin ennallaan. Näin noudatetaan Euroopan unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vakiintunutta oikeuskäytäntöä. Muutokset koskevat seuraavia seikkoja: Artiklan 5 kohdassa on selvennetty sitä seikkaa, että hakijalla on oltava oikeus jäädä jäsenvaltion alueelle, kunnes muutoksenhaun määräaika on päättynyt. Artiklan 6 kohtaan on lisätty uusi peruste sille, että muutoksenhaulla ei ole automaattista lykkäävää vaikutusta: näin on silloin, kun hakemukselta katsotaan puuttuvan tutkittavaksi ottamisen edellytykset, koska toinen jäsenvaltio on jo myöntänyt hakijalle pakolaisaseman. Tässä kohdassa on selvennetty, että automaattisen lykkäävän vaikutuksen periaatteesta voidaan poiketa vain silloin, kun menettelyn nopeuttamiselle tai hakemuksen tutkimatta jättämiselle on perusteet. Tällä kohdalla on vuoden 2009 ehdotusta laajempi soveltamisala, koska siinä laajennetaan 31 artiklan 6 kohdan mukaisten menettelyn nopeuttamisen perusteiden soveltamista. Artiklan 9 kohdasta on poistettu velvoite asettaa tuomioistuimille määräaikoja muutoshakemusta koskevan päätöksen tekemiselle, jotta kansallisten oikeusjärjestelmien erityispiirteiden soveltaminen helpottuu. Tästä artiklasta on poistettu vuoden 2005 direktiiviin sisältynyt 5 kohta, jotta varmistetaan johdonmukaisuus 2 kohdan ja aseman määrittelyä koskevan direktiivin säännösten kanssa. FI 14 FI